KIRJALLINEN KYSYMYS 873/2004 vp Rajavartijoiden työmatkakulujen tasa-arvoinen verovähennyskohtelu Eduskunnan puhemiehelle Joukko Sallassa Kelloselän rajavartioasemalla toimivia rovaniemeläisiä rajavartijoita on joutunut vaikeaan tilanteeseen. Epäsäännöllistä työtä tekevinä ihmisinä he ovat tottuneet käyttämään omaa autoaan työmatkoillaan, joita on käytännössä vaikea taittaa julkisilla kulkuneuvoilla. Rovaniemen verotoimisto on kuitenkin yllättäen ottanut sellaisen kannan, että rajavartiomiehet voivat kulkea työmatkansa julkisilla kulkuneuvoilla ja siksi työmatkoja on osassa tapauksia jopa aiemman käytännön vastaisesti alettu hyvittää verotuksessa halvimman, välillä Rovaniemi Salla kulkevan kulkuneuvon, tässä tapauksessa linja-auton, taksojen mukaisesti. Rovaniemen verotoimiston päätös Sallan rajavartijoiden verovähennyksien myöntämisestä halvimman julkisen kulkuneuvon mukaisesti on pidetty voimassa Lapin verotuksen oikaisulautakunnan ja Rovaniemen hallinto-oikeuden ratkaisuin. Esimerkiksi Kemijärvellä, Sallassa ja Savukoskella Kemijärven verotoimiston päätöksen mukaisesti rajavartijoille on kuitenkin myönnetty verovähennys oman auton käytön mukaan. Taloudellisesti merkittäväksi tämän tulkintaeron tekee se, että linja-autotaksat eivät riitä kattamaan oman auton käytöstä aiheutuvia kuluja, minkä vuoksi Sallassa työskentelevien rovaniemeläisten rajavartijoiden maksettaviksi jäävätkin vuodessa 1 500 2 000 euroon nousevat ylimääräiset matkakulut. Rajavartiomiesten työ tapahtuu kolmen viikon jaksoissa. Yhden jakson aikana työtunteja tehdään 114,45 tuntia, ja työvuorot alkavat ja loppuvat epäsäännöllisesti. Ei siis ole lainkaan selvää, että rajavartijoiden ja vain hyvin harvoin kulkevien linja-autojen aikataulut osuisivat yksiin. Esimerkiksi rajavartija, jonka työt loppuvat perjantaina kello 16:n jälkeen, ei pääse linja-autolla kotiin ennen maanantaita. Linja-autojen väljä kulkutiheys johtaa siihen, että julkisilla kulkuneuvoilla kulkeva rovaniemeläinen rajavartiomies voisi pahimmillaan joutua käyttämään linja-auton odottamiseen lähes saman verran aikaa kuin itse työntekoon. Vuodessa keskivertorajavartijan työaika on noin 4,4 kuukautta. Epäsäännöllisiä työaikoja tekevällä rajavartijalla odotusaikojen kokonaiskesto voi nousta vuodessa jopa 3,2 kuukauteen, jos hän ei käytä työmatkoillaan omaa autoa. Omaa autoa käyttävä työtoveri selviäisi sen sijaan 1,5 kuukauden odotusajalla. Liikkuminen Rovaniemen ja Sallan Keloselän välillä julkisilla kulkuneuvoilla on hankalaa ilman epäsäännöllisiä työaikojakin. Matkahuollon aikataulujen mukaan Sallasta pääsee Rovaniemelle linja-autolla, joka lähtee klo 16.50 ja joka on Rovaniemen rautatieasemalla kello 19.40. Vuoron ongelma on siinä, että raja-asemalta on 20 kilometrin matka Sallaan. Kelloselältä pääsee Rovaniemelle myös autolla, joka liikennöi maanantaista lauantaihin. Auto lähtee klo 9.50 ja on Rovaniemellä klo 12.30. Tämän vuoron ongelma on se, että se ajaa toukokuun viimeisestä päivästä elokuun puoliväliin. Harvat bussivuorot merkitsevät käytännössä myös sitä, että rajavartijoiden olisi välillä odotet- Versio 2.0
tava matkaan pääsyä yli yön. Viikonloppuna Kelloselältä starttaava linja-auto ei kulje Rovaniemelle päin ollenkaan. Verottaja kuitenkin katsoo, että rajavartijalla on mahdollisuus odottaa linja-autoa raja-aseman lepovuoroihin tarkoitetuissa yhteismajoitustiloissa. Käytännössä tilojen käyttö on kiellettyä, sillä tilat on Rajavartiolaitoksen pysyväisasiakirjalla osoitettu ainoastaan työvuorojen välisiä lepotaukoja varten. Oman lisähaasteensa rajavartijoiden matkantekoon linja-autolla tuo se, että silloinkin, kun he pystyisivät käyttämään Kelloselältä lähtevää vuoroa, matkaa raja-asemalta pysäkille ja takaisin on noin 1,5 km/suunta. Osalla rajavartijoista Rovaniemen verotoimisto on tiettävästi maksanut tältä matkalta taksin käytöstä ja osalle oman auton käytön mukaan koko matkasta. Edellä olevan tapauksen valossa näyttää epäselvältä, mikä on verohallinnon vuonna 2001 antaman yhdistämisohjeen asema. Yhdistämisohjeessa todetaan nimenomaan, että oman auton käytön mukaisen verovähennyksen saa, jos julkisen kulkuneuvon odotusaika venyy yli kahden tunnin tai liikkuminen tapahtuu osin yöaikaan. Veroilmoituksen ohessa lähetettävässä ohjeessakin kerrotaan, kuinka oman auton käytöstä aiheutuvia kuluja voi vähentää ko. periaatteen mukaisesti, ja osassa verotoimistoja periaatetta mitä ilmeisimmin noudatetaankin. Odotus- ja liikkumisaikojen sijasta Rovaniemen verotoimiston tulkinnassa keskeiseksi kriteeriksi tuntuu muodostuneen yhden vuorokauden kotonaoloaika. Verohallinnon ohjeissa ei kuitenkaan tiettävästi ole mainintaa erityisistä minimikotonaoloajoista perusteena sille, minkä kulkuneuvon mukaiseen työmatkakulujen vähennykseen työntekijä olisi oikeutettu. Jos tällaista kriteeriä kuitenkin käytetään, sen perusteiden ja käytön oikeutuksen tulisi olla kiistaton ja ne olisi paikallaan selvittää myös verovelvolliselle. Sallassa työssä käyvien rovaniemeläisten rajavartijoiden tilanne on nyt se, että kolme heistä on pyytänyt valituslupaa korkeimmasta hallintooikeudesta ja moni mukin suunnittelee oikaisuvaatimuksen tekemistä hallinto-oikeuteen. Muoniossa on myös tiettävästi syntynyt epäselvyyttä ainakin yhden Kilpisjärvellä työskentelevän rajavartijan matkakulujen verovähennyksistä. Erilaiset eroavaisuudet verotoimistojen päätöksenteossa ovat omiaan saattamaan eri kunnissa asuvat ihmiset eriarvoiseen asemaan, vaikeuttamaan esimerkiksi edellä mainittujen raja-asemien henkilöstörekrytointia tietyistä kunnista ja heikentämään ihmisten kokemaa oikeusvarmuutta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä turvatakseen rajavartiostossa työskentelevien verovelvollisten tasa-arvoisen kohtelun työmatkakulujen verovähennyksiä myönnettäessä? Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 2004 Jari Vilén /kok 2
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jari Vilénin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 873/2004 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä turvatakseen rajavartiostossa työskentelevien verovelvollisten tasa-arvoisen kohtelun työmatkakulujen verovähennyksiä myönnettäessä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Verovelvollisella on kuitenkin oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Alunperin asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja ei ole hyväksytty verotuksessa lainkaan vähennyskelpoisiksi. Myöhemmin niiden osittainen tulonhankkimisluonne on tunnustettu ja asunnon ja työpaikan väliset matkakulut on säädetty rajoitetusti vähennyskelpoisiksi. Voimassa olevien säännösten mukaan matkakustannukset asunnosta työpaikkaan ja takaisin voidaan vähentää halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuina. Näitä matkakustannuksia voidaan vähentää enintään 4 700 euroa ja vain siltä osin kuin ne ylittävät verovuonna 500 euron omavastuuosuuden. Laissa ei ole erikseen säädetty sitä, milloin halvimpana kulkuneuvona voidaan pitää muuta kuin julkista kulkuneuvoa. Tulkintaa ohjaa vakiintunut oikeuskäytäntö. Oikeuskäytännössä asiassa on käytetty kohtuusharkintaa, ja sen mukaan on ratkaistu, milloin vähennys voidaan tehdä oman auton käytön perusteella. Muutakin kuin julkista kulkuneuvoa voidaan pitää lain tarkoittamana halvimpana kulkuneuvona esimerkiksi silloin, kun julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä. Päivittäisten asunnon ja työpaikan välisten matkojen vähennysperusteeksi on hyväksytty muu kuin julkinen kulkuneuvo myös esimerkiksi silloin, kun odotusaika meno-paluumatkalla on yhteensä vähintään kaksi tuntia tai jos julkista kulkuneuvoa käytettäessä kävelymatka yhteen suuntaan on vähintään kolme kilometriä. Päivittäisten työmatkojen osalta julkisten kulkuneuvojen oleminen kohtuudella käytettävissä arvioidaan eri kriteerien perusteella kuin pidemmän työ- tai vapaa-aikajakson alkaessa tai päättyessä, jollaisesta on kyse ns. viikonloppumatkoissa. Myös viikonloppumatkat voidaan vähentää halvimman kulkuneuvon käytöstä aiheutuvien kustannusten mukaan eli yleensä julkisten kulkuneuvojen taksojen mukaan. Jos julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä tai jos verovelvollinen ei ehtisi käydä kotonaan käyttämällä julkista kulkuneuvoa, viikonloppumatkoja koskeva vähennys voidaan hyväksyä myös omaa autoa käyttäen. Kysymyksessä on esitetty seikkoja Kelloselän rajavartioasemalla työskentelevien rajavartijoiden verokohtelusta. Asiassa on ollut kyse asunnon ja työpaikan välisten päivittäisten matkakustannusten vähentämisestä sekä toisaalta viikonloppumatkojen kustannusten vähentämisestä. Verohallituksen asiasta antaman selvityksen mukaan Rovaniemen verotoimistossa verotettujen rovaniemeläisten rajavartijoiden asiassa kyse oli edellä mainituista viikonloppumatkoista Sallassa sijaitsevan rajavartioaseman ja asunnon välillä. Kemijärven verotoimistossa verotettujen kemijärveläisten, sallalaisten ja savukoskelais- 3
Ministerin vastaus ten rajavartijoiden asiassa kyse oli päivittäisistä asunnon ja työpaikan välisistä matkoista. Kysymyksessä on siis kaksi erilaista tilannetta, joiden verokohtelu poikkeaa toisistaan. Verovelvollisten tasavertaiseen kohteluun pyritään jatkuvalla koulutuksella sekä riittävillä ja ajantasaisilla ohjeilla. Henkilöverotuksen käsikirjassa (Verohallituksen julkaisu 43.03) päivittäisten asunnon ja työpaikan välisten matkojen ja ns. viikonloppumatkojen kustannusten vähentämiseen annettu ohjaus vastaa oikeuskäytäntöä. Verohallituksen yhtenäistämisohjeet (Dnro 2894/32/2003) noudattavat samaa tulkintaa. Jatkossakin koulutukseen ja ohjeistuksen riittävyyteen kiinnitetään huomiota. Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2004 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 873/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Jari Vilén /saml: Vad har regeringen tänkt göra för att säkerställa att de skattebetalare som arbetar inom gränsbevakningen behandlas jämlikt när skatteavdrag beviljas för kostnader för arbetsresor? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Skattepliktig inkomst är de inkomster som en skattepliktig får i form av pengar eller förmåner med penningvärde. Den skattepliktige har dock rätt att från inkomsterna dra av de utgifter som har föranletts av att dessa inkomster skaffats. Ursprungligen godkändes inte kostnaderna mellan hemmet och arbetsplatsen över huvud taget som avdrag vid beskattningen. Senare har deras inkomstanskaffningskaraktär erkänts och kostnaderna för resor mellan hemmet och arbetsplatsen är avdragsgilla med vissa begränsningar. Enligt gällande bestämmelser får kostnaderna för resor mellan hem och arbetsplats dras av enligt taxan för det billigaste färdmedlet. Resekostnaderna får dras av till ett belopp på högst 4 700 euro och endast till den del de överstiger självriskandelen på 500 euro under skatteåret. I lagen bestäms det inte särskilt när något annat färdmedel än allmänna kommunikationsmedel får räknas som billigaste färdmedel. Tolkningen styrs av vedertagen rättspraxis. I rättspraxis har man använt sig av en skälighetsbedömning när det gällt att avgöra om avdraget skall få göras enligt kostnaderna för användning av egen bil. Det är också möjligt att anse att något annat färdmedel än offentliga kommunikationsmedel är det billigaste färdmedel som lagen avser, t.ex. i sådana fall där allmänna kommunikationsmedel över huvud taget inte finns att tillgå. Som grund för avdrag för kostnader för dagliga resor mellan hem och arbetsplats har andra färdmedel än allmänna kommunikationsmedel dessutom godkänts t.ex. i sådana fall där väntetiden vid en turoch returresa uppgår till sammanlagt minst två timmar eller där den skattskyldige måste gå minst tre kilometer i en riktning för att kunna använda sig av allmänna kommunikationsmedel. Skälig tillgång till allmänna kommunikationsmedel bedöms enligt olika kriterier om det är fråga om dagliga arbetsresor eller resor till och från längre arbetspass, t.ex. s.k. veckoslutsresor. Veckoslutsresorna får också avdras enligt billigaste färdsätt, dvs. i allmänhet enligt taxan i allmänna kommunikationsmedel. Om allmänna kommunikationsmedel inte finns att tillgå över huvud taget eller om den skatteskyldiga inte skulle hinna besöka hemmet om han eller hon använde allmänna kommunikationsmedel, kan avdraget för veckoslutsresor också godkännas enligt kostnaderna för användningen av egen bil. I spörsmålet anförs omständigheter som gäller beskattningen av gränsbevakare som arbetar vid Kellonselkä gränsstation. Frågan har gällt dels avdrag för dagliga resor mellan hemmet och arbetsplatsen, dels avdrag för veckoslutsresor. Enligt en utredning från Skattestyrelsen har det varit fråga om veckoslutsresor för gränsbevakarna från Rovaniemi, som beskattats av Rovaniemi skattebyrå. Resorna har gällt sträckan mellan gränsstationen i Salla och gränsbevakarnas bostäder. I fråga om gränsbevakarna från Kemijärvi, Salla och Savukoski, vilka beskattats av 5
Ministerns svar Kemijärvi skattebyrå, har det gällt dagliga resor mellan hemmet och arbetsplatsen. Det är alltså fråga om två olika situationer som beskattas på olika sätt. En jämlik beskattning av skattebetalarna eftersträvas genom fortgående utbildning och tillräckliga och aktuella anvisningar. De instruktioner som ges i handboken som gäller beskattning av personer (Skattestyrelsens publikation 43.03) och som gäller avdrag för resor mellan hemmet och arbetsplatsen och avdrag för s.k. veckoslutsresor motsvarar rättspraxis. Skattestyrelsens harmoniseringsanvisning (Dnr 2894/32/2003) följer samma tolkning. Även i fortsättningen kommer man att fokusera på tillräcklig utbildning och handledning. Helsingfors den 8 december 2004 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6