Hollolan järvien tila vuonna 2017

Hollolan järvien tila vuonna 2017 Ismo Malin Lahden kaupunki Ympäristöpalvelut 2017 Askonkatu 2 15100 Lahti Puh. 03 814 11

Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Tulokset... 4 2.1 Arkiomaanjärvi... 4 2.2 Iso-Tiilijärvi... 9 2.3 Kalliojärvi... 13 2.4 Keski-Tiilijärvi... 14 2.5 Työtjärvi... 17 2.6 Vähä-Tiilijärvi... 22 8. Tulostaulukko... 27 8. Lähdeluettelo... 28

3 1. Johdanto Tässä raportissa käsitellään Lahden ympäristöpalvelujen vuonna 2017 toteuttamien Hollolassa sijaitsevien Arkiomaanjärven, Iso-Tiilijärven, Kalliojärven, Keski-Tiilijärven, Työtjärven ja Vähä-Tiilijärven vesistöseurantojen tulokset. Työn tilaajana oli Hollolan kunta. Tuloksia verrataan tässä raportissa aiempiin Lahden seudun ympäristöpalvelujen ja valtion ympäristöhallinnon ottamiin näytteisiin vedenlaadussa tapahtuneiden muutosten havaitsemiseksi. Näytteitä otettiin vuonna 2017 maaliskuussa ja elokuussa 1 metrin syvyydestä ja metri pohjan yläpuolelta. Arkiomaanjärvestä näytteet otettiin sovitun mukaisesti vain elokuussa. Elokuun näytteenoton yhteydessä otettiin 0-2 metrin näyte klorofylli-a:n pitoisuuden määritykseen. Määritykset: lämpötila, näkösyvyys, haju, ulkonäkö, väriluku, ph, sähkönjohtokyky, COD Mn, happi, happikyllästys, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, klorofylli-a. Ympäristöpalveluilla on sertifioidut ympäristönäytteenottajat ja näytteet analysoitiin akkreditoidussa laboratoriossa (Ramboll Analytics). Tässä raportissa järvien rehevyyttä arvioidaan viitteellisesti seuraavien raja-arvojen mukaisesti: Kok.N µg/l Kok. P µg/l Klorofylli-a µg/l Oligotrofinen eli karu 300-1600 <15 <5 Mesotrofinen eli keskirehevä 360-1400 15-25 5-10 Eutrofinen eli rehevä 400-6100 >25 >10 Kasviplanktonin perustuotantoa rajoittaa Suomen järvissä yleensä fosfori. Minimiravinnetta voidaan arvioida avovesikauden aikaisen päällysveden typpi/fosfori suhteen avulla: N/P -suhde Minimiravinne <10 typpi 10-17 typpi ja/tai fosfori >17 fosfori Klorofyllin ja kokonaisfosforin suhdetta voidaan käyttää järven ravintoverkon kunnon arviointiin. Mikäli suhde on alle 0,4, ei ravintoverkko todennäköisesti ole vääristynyt, eikä hoitokalastuksella ole saatavissa hyötyjä veden laatuun. Kalastoselvityksen tarvetta tämän suhdeluvun laskeminen ei poista. Alusveden hapen kyllästysasteen suhteen voidaan käyttää seuraavaa luokittelua: Luokitus Kyllästysaste, % Hyvä >80 Tyydyttävä 60-80 Heikentynyt 40-60 Heikko 20-40 Huono <20 / heikentynyt, kun < 2 mg/l Hapeton <2 Sähkönjohtavuus on suomalaisissa järvissä yleensä välillä 5-10 ms/m. Tätä korkeammat arvot ilmentävät muun muassa jätevesien tai lannoitteiden vaikutusta. Pienillä järvillä voi myös liukkaudentorjunnassa käytetty suola (kloridi) nostaa alusveden sähkönjohtavuutta.

4 Suomalaiset vedet ovat yleensä lievästi happamia eli ph on hieman alle seitsemän. Erittäin kirkkaissa vesissä voi vieläkin, vaikka happamoittavan laskeuman määrä on selvästi vähentynyt, ph olla noin 5. Rehevissä vesissä ph on yleisesti emäksisellä puolella eli yli seitsemän ja kasvillisuuden seassa tai leväkukinnan aikaan ph-arvo voi olla jopa 9. Suomen pintavedet ovat yleisesti ruskeita eli humuspitoisia. Humuspitoisuutta voidaan arvioida väriluvulla, jolloin veden väriä verrataan keinotekoiseen platina-asteikkoon. Humus nostaa myös kemiallista hapenkulutusta (orgaanisen aineen määrää) ja vaikuttaa myös siihen kuinka syvälle valo tunkeutuu (karkeasti kaksi kertaa näkösyvyys): Dystrofia eli humuksisuus Väriluku mg Pt/l Näkösyvyys m COD Mn mg O 2/l Oligohumoosinen eli vähähumuksinen <30 >4 <10 Mesohumoosinen eli keskinkertainen humuspitoisuus 30-90 1,5-4 10-20 Polyhumoosinen eli runsashumuksinen >90 <1,5 >20 2. Tulokset 2.1 Arkiomaanjärvi Järvityyppi Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh) Ekologinen tila Hyvä Vesipinta-ala 2,07 km 2 Valuma-alueen pinta-ala 11,14 km 2 Suurin syvyys 20 m Kuva 1. Arkiomaanjärvi ( Taru Hämäläinen)

5 Kuva 2. Arkiomaanjärven kartta ja järven valuma-alue. Arkiomaanjärvi kuuluu pintavesityyppiin Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh). Vuonna 2013 valmistuneen luokituksen mukaan järven ekologinen tila on hyvä. Luokittelu perustuu vedenlaatuun muun aineiston puuttuessa. Järven vesipinta-ala on 2,07 km 2 ja suurin syvyys noin 20 m. Vesikasvillisuutta on paikoittain melko runsaasti. Järvi kuuluu Kymijoen vesistön Arrajoen valuma-alueeseen kuuluvaan Seestaanjoen osavaluma-alueeseen. Valuma-alueen pinta-ala on 11,1 km 2. Järven itä- ja etelärannoilla on yli 100 kesäasuntoa sekä ympärivuotista asutusta. Asutuksen jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti. Vedenlaatua voidaan pitää hyvänä, mutta haja-asutuksen jätevedet ja maatalous aiheuttavat kuitenkin riskin vedenlaadun huonontumiselle. Arkiomaanjärven näkösyvyys on noin 2 m. Näkösyvyys ei ole juurikaan muuttunut tarkkailuvuosina, viimeiset kaksi vuotta näkösyvyys on ollut hieman keskimääräistä parempi (kuva 3). Kasviplanktonin määrää ilmentävä klorofylli-a-pitoisuus on karun ja lievästi rehevän rajalla (kuva 4). Sähkönjohtokyky, joka mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää on normaalilla suomalaisten järvien tasolla 5-10 ms/m (kuva 5). Alusja päällysveden välinen ero on pieni, joten järven kuormitus on tällä mittarilla kohtuullisella tasolla. Alusveden happitilanne on heikentynyt 2000-luvulla (kuva 6). Loppukesällä 2017 happi oli kulunut lähes loppuun pohjan lähellä. Fosforia ei kuitenkaan vapautunut pohjasedimentistä merkittävästi. Päällysveden fosforipitoisuus (kuva 7) on karun järven tasolla. Typpipitoisuus (kuva 8) on karun järven tasolla, ehkä hieman korkeammalla tasolla kuin pelkän humuspitoisuuden perusteella voisi olettaa. Pitkällä aikavälillä fosfori- ja typpipitoisuudet eivät ole juurikaan muuttuneet. Järven vesi on väriluvun ja kemiallisen hapen kulutuksen perusteella vähähumuksista. Alusvedessä humuspitoisuus on tyypillisesti kaksinkertainen päällysveteen verrattuna. Veden ph (happamuus) on lähellä neutraalia, kun humuspitoisuuden perusteella voisi odottaa hieman matalampia arvoja. Kohonneetkaan ph-arvot eivät näytä happi- ja klorofyllipitoisuuksien perusteella liittyvän kohonneisiin levämääriin. Typpi/fosfori-suhteen perusteella levätuotantoa rajoittaa selvästi fosforipitoisuus.

6 Arkiomaanjärven tila ei edellytä voimakkaita vesiensuojelutoimenpiteitä. Järven tilaa on mahdollista parantaa huolehtimalla perinteisistä vesiensuojelutoimenpiteistä valuma-alueella. Järven tilaa voidaan parantaa pienentämällä haja-asutuksen jätevesikuormitusta laajentamalla vesihuoltolaitoksen viemäröintiä alueella. Ravintoverkko on klorofylli/fosfori-suhteen (noin 0,5) perusteella kunnossa. Kuva 3. Arkiomaanjärven näkösyvyydet (m) heinä-/elokuussa vuosina 2001 2017. Kuva 4. Arkiomaanjärven a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 2001-2017.

7 Kuva 5. Arkiomaanjärven sähkönjohtokyky (ms/m) päällys- (1 m) ja alusvedessä (12-19 m) vuosina 1966 2017. Kuva 6. Arkiomaanjärven happipitoisuudet (mg/l) alusvedessä (12-19 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1984 2017.

8 Kuva 7. Arkiomaanjärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (12-19 m) vuosina 1984 2017. Kuva 8. Arkiomaanjärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (12-19 m) vuosina 1984 2017. Kunnostus- ja hoitotoimenpiteet Kalaistutukset Hoitokalastus 2004-2007, 2010 Vesikasviniitot yksityisrannoilla Ruoppauksia yksityisrannoilla Pohjapadon uusiminen 2014

9 2.2 Iso-Tiilijärvi Iso-Tiilijärvi on pieni vähähumuksinen järvi, jonka vesi on poikkeuksellisen kirkasta. Valuma-alueesta noin neljännes on asumisen, teollisuuden, palvelujen ja liikenteen alueita, metsiä on noin puolet pinta-alasta. Yläpuoliset Vähä- ja Keski-Tiilijärvi kattavat 15 % valuma-alueesta. Iso-Tiilijärvi kuuluu Kutajärven ja edelleen Vesijärven valuma-alueeseen. Järven pohjoispuolella on käytöstä poistettu vedenottamo, jota on aiemmin käytetty kuivina vuosina vedenpinnan nostamiseen Iso-Tiilijärvessä. Hollolan kuntakeskuksen palvelutalo käyttää Salpa-Mattilan vedenottamon vettä jäähdytykseen. Jäähdytysvesi puretaan Vähä-Tiilijärveen. Jäähdytysvesimäärät ovat järvien pinnankorkeuksien kannalta merkittäviä ja tulevat ulkopuoliselta valumaalueelta. Järvityyppi - Ekologinen tila - Vesipinta-ala 0,51 km 2 Valuma-alueen pinta-ala 4,9 km 2 Suurin syvyys 15 m Keskisyvyys - Viipymä - Kuva 9. Iso-Tiilijärven valuma-alueen kartta. Iso-Tiilijärven näkösyvyys on yli 5 m. Näkösyvyys ei ole juurikaan muuttunut viimeiseen 10 vuoteen, mutta aiemmin on mitattu jopa 8 m näkösyvyyksiä (kuva 10). Kasviplanktonin määrää ilmentävä klorofylli-apitoisuus on karua vettä kuvaavalla erinomaisella tasolla (kuva 11). Sähkönjohtokyky, joka mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää on erittäin alhainen alle 2 ms/m (kuva 12). Alusveden hapen kyllästys

10 on talvella ja kesällä heikentynyt, mutta pitkällä aikavälillä ei ole muutosta havaittavissa, eikä tilanne ole huono (kuva 13). Päällysveden fosforipitoisuus (kuva 14) on karun järven tasolla. Typpipitoisuus (kuva 15) on alhainen. Kevättalviset typpipitoisuudet ovat selkeästi alhaisempia kuin 1980-luvulla. Järven vesi on väriluvun ja kemiallisen hapen kulutuksen perusteella vähähumuksista. Veden ph (happamuus) on alhainen, mutta korkeampi kuin 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin happaman laskeuman takia järveä kalkittiin (vuonna 1979). Iso-Tiilijärven tila ei edellytä voimakkaita vesiensuojelutoimenpiteitä. Järven tila on mahdollista säilyttää huolehtimalla perinteisistä vesiensuojelutoimenpiteistä valuma-alueella. Kuva 10. Iso-Tiilijärven näkösyvyydet (m) heinä-/elokuussa vuosina 1975 2017. Kuva 11. Iso-Tiilijärven a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 2001 2017.

11 Kuva 12. Iso-Tiilijärven sähkönjohtokyky (ms/m) välivedestä (0,5 1 m) vuosina 1971 2017. Kuva 13. Iso-Tiilijärven happipitoisuudet (mg/l) 0,5 1 m syvyydessä kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1971 2017.

12 Kuva 14. Iso-Tiilijärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) 0,5 1 m syvyydessä vuosina 1971 2017. Kuva 15. Iso-Tiilijärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) 0,5 1 m syvyydessä vuosina 1971 2017.

13 2.3 Kalliojärvi Järvityyppi - Ekologinen tila - Vesipinta-ala 6,9 ha Valuma-alueen pinta-ala 76 ha Suurin syvyys 3,1 m Keskisyvyys - Viipymä - Kuva16. Kalliojärven valuma-alue. Valuma-alueesta 15 % on viljelysmaita, muuten alue on metsäistä ja melko luonnontilaista. Kalliojärvestä ei ole käytössä aiempaa vedenlaatuaineistoa, joten tuloksia ei tässä esitetä kuvina. Kalliojärven näkösyvyys on noin 2 m. Kasviplanktonin määrää ilmentävä klorofylli-a-pitoisuus kuten ravinnepitoisuudetkin ovat keskirehevää järveä ilmentäviä. Maaliskuussa metrin näytteessä ravinnepitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeita. Syy ei ole täysin selvä, mutta ilmiö voi johtua leutojen säiden aiheuttamien valumavesien virtauksesta lämpötilan mukaisen tiheyden vuoksi jään alla. Sähkönjohtokyky, joka mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää, on normaalilla suomalaisten järvien tasolla 5-10 ms/m, maaliskuussa pohjan lähellä hieman elokuista korkeampi (12 ms/m). Happitilanne oli talvella heikko ja pitkinä jääpeitteisinä kausina on olemassa riski happikadosta.

14 2.4 Keski-Tiilijärvi Järvityyppi - Ekologinen tila - Vesipinta-ala 8,6 ha Valuma-alueen pinta-ala 2,1 km 2 Suurin syvyys 13,4 m Keskisyvyys - Viipymä - Kuva 17. Keski-Tiilijärven kartta. Keski-Tiilijärveen laskee vesiä Vähä-Tiilijärvestä etelästä, mutta suurin osa valuma-alueesta on järven itä- ja luoteispuolella. Valuma-alue on suurelta osalta omakotitalovaltaista rakennettua aluetta, mutta aivan rantaalueella on vain muutamia tontteja. Järven näkösyvyys on pysynyt tarkkailuvuodet lähellä neljää metriä (kuva 18). Levämäärässä on ollut suuriakin vaihteluja vuosien välillä, mutta yleensä pitoisuus on ollut karun ja keskirehevän rajamailla (kuva 19). Myös päällysveden ravinnepitoisuudet kuvaavat keskirehevää järveä (kuvat 22, 23). Huono alusveden happitilanne on ajoittain nostanut pohjanläheistä fosforipitoisuutta merkittävästi. Sähkönjohtavuus on alhainen ja ph selkeästi happaman puolella, mutta korkeampi kuin Iso-Tiilijärvessä. Keski-Tiilijärven vesi on melko kirkasta. Väriluku ja COD Mn ovat vähähumuksisen järven tasolla. Typpi/fosfori-suhteen perusteella fosforipitoisuus rajoittaa levätuotantoa. Hoitokalastustarvetta järvellä ei todennäköisesti ole.

15 Kuva 18. Keski-Tiilijärven näkösyvyydet (m) heinä-/elokuussa vuosina 2007 2017. Kuva 19. Keski-Tiilijärven a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 2001 2017.

16 Kuva 20. Keski-Tiilijärven sähkönjohtokyky (ms/m) vuosina 1994 2017. Kuva 21. Keski-Tiilijärven happipitoisuudet (mg/l) pohjan lähellä kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1993 2017.

17 Kuva 22. Keski-Tiilijärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) vuosina 1993 2017. Kuva 23. Keski-Tiilijärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) vuosina 1993 2017. 2.5 Työtjärvi Järvityyppi - Ekologinen tila - Vesipinta-ala 0,56 km 2 Valuma-alueen pinta-ala 5 km 2 Suurin syvyys 8 m Keskisyvyys 1,5 m Viipymä 7 kk

18 Kuva 24. Työtjärven kartta ja järven syvyyskäyrät. Työtjärvi sijaitsee Hollolan kuntakeskuksesta länteen Soramäen asuinalueen luoteispuolella ja se kuuluu Luhdanjoen valuma-alueeseen ja Vähäjoen osavaluma-alueeseen. Järven pinta-ala on 56 ha. Järven valumaalueen koko on noin 5 km2. Järvi on humuspitoinen ja matala. Sen keskisyvyys on vain 1,5 m. Työtjärvessä on yksi pienialainen 8 m syvänne (kuva 24). Työtjärvi on läheisen asutuksen vuoksi paikallisesti tärkeä virkistysjärvi. Järvelle on laadittu useampia hoitosuunnitelmia kasvaneen virkistyskäytön ja lisääntyneen asutuksen johdosta. Järven rannalla on yleinen uimaranta, puolustusvoimien harjoitusalueen saunoja, muutamia kesämökkejä sekä rakennettuja tai rakenteilla olevia omakotitaloalueita. Järven pintaa on laskettu maatalousmaiden kuivattamiseksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kaksi kertaa, jolloin sen pinta-ala pieneni varsinkin luoteis- ja länsirannan suunnalta. Ensimmäisen kerran vedenpintaa laskettiin 1890-luvun loppupuolella ja toisen kerran vuosina 1906 ja 1907. Työtjärven eteläpuolelle puhkaistiin laskuoja, joka kiemurtelee kohti alapuolella olevaa suoaluetta ja edelleen Supanojan, Autjoen ja Vähäjoen kautta Porvoonjokeen. Ennen vedenpinnan laskua virtaus on ollut Mustajärveen, jonka kautta vesi päätyi laskuojia pitkin Kutajärven kautta Vesijärveen.

19 Kuva 25. Työtjärven näkösyvyydet (m) heinä-/elokuussa vuosina 2000 2017. Kuva 26. Työtjärven a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 2001 2017. Järven pohjoispuolen suoalueita on ojitettu 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa ja edelleen 1970-luvulla. Työtjärven vesi on edelleenkin, vaikka ojituksista on aikaa, humuspitoista, mikä tuo vedelle ominaisen ruskean värin. Ojitukset lisäsivät myös ravinteiden pääsyä järveen. Työtjärven vesi on humusvedelle tyypillisesti hieman hapanta. Klorofylli- ja fosforipitoisuuksien perusteella järvi on rehevä. Typpi/fosfori-suhteen perusteella tuotantoa rajoittaa yleensä fosfori, mutta ajoittain myös typpi. Klorofylli/fosfori-suhteen perusteella ravintoverkko on vääristynyt. Järvellä on joinakin vuosina hoitokalastettu, mutta saaliit ovat olleet melko vähäisiä. Veden a-klorofyllipitoisuudessa on suuria vaihteluja vuosien välillä (kuva 26). Typpipitoisuudet eivät ole humusvedelle korkeita (kuva 30). Fosforipitoisuudessa on viimeisinä vuosina ollut etenkin talvisin

20 huonohappisina aikoina korkeita piikkejä (kuva 29). Vertailussa vanhoihin arvoihin, on huomioitava, että vuonna 2010 havaintopaikka on siirretty syvänteen kohdalle ja alusveden näytteet on siis otettu viime vuosina huomattavasti aiempaa syvemmältä. Kuva 27. Työtjärven sähkönjohtokyky (ms/m) päällys- (1 m) ja alusvedessä (5 7 m) vuosina 1984-2017. Kuva 28. Työtjärven happipitoisuudet (mg/l) alusvedessä (5 7 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1984 2017.

21 Kuva 29. Työtjärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (5 7 m) vuosina 1984 2017. Kuva 30. Työtjärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (5 7 m) vuosina 1984 2017. Kunnostus- ja hoitotoimenpiteet Sedimentin kalsiumperoksidikäsittely syksyllä 2010. Pienjärvihankkeet työt 2004-2006

22 2.6 Vähä-Tiilijärvi Järvityyppi - Ekologinen tila - Vesipinta-ala 9,5 ha Valuma-alueen pinta-ala? km 2 Suurin syvyys 8,3 m Keskisyvyys - Viipymä - Kuva 31. Vähä Tiilijärven valuma-alue (sininen viiva), jätevesiviemärit ja -pumppaamot (punainen) sekä hulevesi- ja jäähdytysvesiviemäri (vihreä viiva). Vähä-Tiilijärvi on eteläisin kolmesta Tiilijärvestä. Salpausselän reunamuodostuman hiekkamaaperä johtaa sadeveden helposti pohjavedeksi. Asutuksen hulevesiviemäröinti on pienentänyt valuma-aluetta merkittävästi. Vähä-Tiilijärven pohjoisreunalta lähtee laskuoja kohti Keski-Tiilijärveä ja sieltä edelleen Iso- Tiilijärveen. Vähä-Tiilijärven pinta-ala on 9,5 ha, syvin kohta noin 8 metriä ja kokonaisrantaviivaa on 1,3 km (Johansson 2018).

23 Päällysveden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella järvi on keskirehevän ja karun rajalla (kuva 36). Levämäärät ovat klorofylli-a pitoisuuden perusteella ajoittain melko korkeita (kuva 33). Sähkönjohtavuus on viimeiset kymmenen vuotta ollut kohoava, mikä kuvastaa kasvanutta kuormitusta rakennetulta alueelta. pohjanläheinen happipitoisuus on ajoittain etenkin loppukesällä alhainen. Vähä-Tiilijärven vesi on melko kirkasta. Päällysveden väriluku on vaihdellut 20-30 mg Pt/l välillä ja alusveden 25-30 mg Pt/l välillä ja näkösyvyys tyypillisesti noin 2,5 m (kuva 32). Orgaanisen aineen määrää kuvaava kemiallinen hapenkulutus COD Mn on ollut noin kuusi. Em. arvot kuvastavat pääosin vähähumuksisen järven tasoa. Vähä-Tiilijärven veden ph on noin 6-7. Hapen kyllästysprosentti on ollut alusvedessä ajoittain heikko, mutta happea on kuitenkin ollut kerrostuneisuuskausien lopullakin jonkin verran jäljellä. Sähkönjohtavuus on alhainen, eikä ilmennä esim. jätevesivaikutuksia. Järvellä on suuri virkistyskäyttöarvo sekä ulkoilijoiden että uimareiden kannalta, koska se sijaitsee kuntakeskuksen ja asuinalueiden läheisyydessä. Kuva 32. Vähä-Tiilijärven näkösyvyys (m) heinä-/elokuussa vuosina 2007-2017.

24 Kuva 33. Vähä-Tiilijärven a-klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 2001-2017. Kuva 34. Vähä-Tiilijärven sähkönjohtokyky (ms/m) päällys- (1 m) ja alusvedessä (3-7 m) vuosina 1984-2017.

25 Kuva 35. Vähä-Tiilijärven happipitoisuudet (mg/l) alusvedessä (3-7 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1984 2017. Kuva 36. Vähä-Tiilijärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (3-7 m) vuosina 1984 2017.

26 Kuva 37. Vähä-Tiilijärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (3-7 m) vuosina 1984 2017.

27 8. Tulostaulukko Arkiomaanjärvi Kalliojärvi Iso Tiilijärvi Keski-Tiilijärvi Vähä Tiilijärvi Työtjärvi Syvyys Näkösyvyys Maksimisyvyys Ulkonäkö Haju Lämpötila Väriluku ph Sähkönjoht. O 2 O 2 COD Mn N-kok. P-kok. Klorofylli-a Ottopäivä m m m C mg Pt/l ms/m mg/l % mg/l µg/l µg/l µg/l 7.8.2017 0-2 4,9 7.8.2017 1 2,3 20,6 k h 18,7 30 7,3 7,0 8,3 89 5,7 350 9,3 7.8.2017 19 lke h 5,6 40 6,6 8,0 1,3 10 7,0 580 24 22.3.2017 1 1,7 3,1 lke h 2,7 45 6,6 9,0 6,7 50 10 1200 95 22.3.2017 2 lke h 3,2 40 6,6 12,0 1,3 9,8 20 820 17 8.8.2017 0-2 10 8.8.2017 1 2,5 3,0 lke h 19,3 35 7,1 7,2 6,6 72 8,5 490 22 8.8.2017 2 lke h 18,3 35 7,1 7,2 6,5 70 7,9 480 23 22.3.2017 1 5,0 15,2 k h 1,0 7,5 5,7 2,2 13,3 93 5,1 240 7,0 22.3.2017 14 k h 3,1 7,5 5,3 2,4 4,6 34 2,7 250 9,4 8.8.2017 0-2 1,7 8.8.2017 1 5,6 15 k h 18,6 7,5 5,9 1,5 8,8 94 2,4 180 5,0 8.8.2017 14 k h 7,3 10 5,2 1,7 4,9 41 2,3 180 8,6 22.3.2017 1 3,5 13,4 k h 1,0 20 6,0 2,6 11,6 81 7,1 400 22 22.3.2017 11 lru lrv 4,1 35 5,6 2,5 0,5 3,8 6,8 530 47 8.8.2017 0-2 4,4 8.8.2017 1 3,9 13,1 k h 19,2 20 6,2 1,6 8,8 95 5,0 300 14 8.8.2017 12 k h 5,7 35 5,6 1,9 0,4 3,5 5,2 430 40 22.3.2017 1 2,7 4,5 k h 1,2 25 6,2 4,7 6,7 48 6,5 510 14 22.3.2017 3 k h 2,3 25 6,1 4,5 3,5 26 5,9 530 15 8.8.2017 0-2 6,2 8.8.2017 1 2,9 8,0 k h 19,4 20 6,8 3,6 8,6 93 5,7 340 17 8.8.2017 4 k h 17,3 25 6,5 3,8 5,7 59 5,6 330 13 22.3.2017 1 1,7 8,6 lru h 2,0 60 6,2 2,8 11,5 83 13 600 17 22.3.2017 7 r h 4,3 350 5,9 3,8 0,2 <2,0 27 1100 33 8.8.2017 0-2 13 8.8.2017 1 1,65 7,5 lru h 18,4 60 6,3 1,5 8,1 87 10 430 29 8.8.2017 6 ru lmt 17,6 70 6,2 1,5 7,6 80 12 430 24

28 8. Lähdeluettelo Johansson Riikka 2018. Hollolan kunta Vähä-Tiilijärven uimarannan uimavesiprofiili. Ramboll. Lammi Esa. Kutajärven alueen hoito- ja käyttösuunnitelma v. 2009 2018. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 8.8.2009. Kinnunen Niina. Hollolan, Työtjärven kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Lahden ammattikorkeakoulu, ympäristöteknologia, ympäristötekniikka opinnäytetyö 5.12.2005. Kotakorpi Matti, Sairanen Samuli, Westermark Ari. Verkkokoekalastukset Hämeessä Kymijoen vesienhoitoalueen järvissä vuosina 2006-2012. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Julkaisematon raportti. Olin Mikko ja Ruuhijärvi Jukka (toim.) 2005. Kalakuolemien vaikutusten seurantatutkimus 2003 2004. Kala- ja riistaraportteja nro 361. Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus ry. Työtjärven käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2009 2019.