Oulunsalon- Hailuodon välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvitykset. syysmuuton selvitys 2009. Karikukko kuuluu alueen läpimuuttavaan lajistoon Suomen Luontotieto Oy 46/2009 Jyrki Oja, Satu Oja
Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tulokset... 4 Kuikkalinnut... 4 Uikkulinnut... 4 Vesilinnut... 4 Puolisukeltajasorsat... 6 Arktiset vesilinnut... 7 Petolinnut... 8 Kahlaajat... 9 Varpuslinnut... 9 4. Yhteenveto... 10 5. Lähteet ja kirjallisuus... 11 6. Liitteet... 13 2
1. Johdanto Oulun tiepiiri ja Oulun Seudun Sähkö tilasivat Destia Oy:ltä / Suomen Luontotieto Oy:ltä lintujen syysmuuttoselvityksen suunnitteilla olevan Oulunsalon- Hailuodon pengertien alueelta sekä tuulipuiston alueelta. Selvitys kuuluu hankkeiden ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Destia Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Heimo Rintamäki ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. 2. Aineisto ja menetelmät Oulunsalon-Hailuodon välille suunnitellun kiinteän yhteyden sekä tuulipuiston linnustovaikutuksia selvitettiin v. 2009. Osana linnustoselvityksiä alueen läpi syksyllä muuttavien lintujen määriä selvitettiin 14.6-27.11.2009 välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin pääasiassa Oulunsalon Riutunkarilta, Hailuodon puoleisesta Huikun lauttasatamasta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Muita havainnointipaikkoja olivat muutamana aamuna Haukiputaan eteläosan uimaranta sekä Oulunsalon Nenännokka. Yhteensä havainnointia oli 30 päivänä, ja havainnointiin osallistui kolme tutkijaa (Jyrki Oja, Satu Oja ja Rami Lindroos) sekä joukko paikallisia lintuharrastajia. Pääsääntöisesti muutto seurattiin aamuisin auringonnoususta noin klo 12.00. Elokuussa seurattiin myös iltamuuttoa useana päivänä heti sorsastuskauden alettua 20.8. Yhteensä havaintotunteja kertyi noin 310. Muutonseurannan lisäksi laskettiin paikalliset vesilinnut sekä samalla havainnoitiin vesialueen harmaahylkeitä ja itämerennorppia. Paikalliset linnut sekä sulkasatokerääntymät on raportoitu alueelta tehdyn pesimälinnustoselvityksen raportin yhteydessä (Suomen Luontotieto Oy 32/2009). Vanhaa syysmuuttoaineistoa, jossa selkeästi olisivat mukana myös muuttosuunnat ja muuttokorkeudet on alueelta olemassa erittäin vähän. Tiira-lintuhavaintoverkon mukaan Riutunkarilta tai Huikun puolelta ei juuri muuttohavaintoja ole kirjattu, mutta viime vuosina erityisesti vaelluslintuja on jonkin verran seurattu Nenännokan alueelta. Hailuodon alueelta syysmuuttohavaintoja on erittäin paljon koskien erityisesti kahlaajia ja vesilintuja (Tiirahavaintoverkko). Vanhan aineiston havainnoinnin aukkoisuuden perusteella on mahdotonta luotettavasti arvioida lintujen käyttämiä muuttoreittejä erityisesti Hailuodon ja Oulunsalon välisessä salmessa. Vaikka kevätmuutto on esim. lintuharrastajien keskuudessa hyvin tunnettu, on salmen merkitys syysmuuttajien läpikulkupaikkana huomattavasti epäselvempi. Joutsenien muuttoreittinä salmi tunnetaan hyvin, mutta muiden linturyhmien osalta alueen merkitys muuttoväylänä on epätarkka. Yksityiskohtaista syysmuutontarkkailuaineistoa on viime vuosilta alueelta hyvin vähän. Koko Oulunsalon-Hailuodon ja Liminganlahden muodostama alue on kuitenkin tunnettu erityisesti kahlaajien ja vesilintujen syysmuutonaikaisena ruokailualueena. 3
3.Tulokset Muutontarkkailussa havaitut muuttolinnut ja yksilömäärät on esitetty liitetaulukossa 1. Seuraavassa alueen läpi kulkevaa syysmuuttoa kuvataan ryhmäkohtaisesti. Kuikkalinnut Toisin kuin keväällä syksyllä kuikkalinnut eivät pääsääntöisesti muuta Oulunsalon ja Hailuodon välistä salmea pitkin. Yhteensä salmen kautta havaittiin kulkevan vain 42 kuikkaa sekä 13 kaakkuria ja näistäkin todennäköisesti osa oli alueella ruokailevia pesimättömiä lintuja. Muutonhuippu ajoittui syyskuun alkuun ja elokuussa tai lokakuussa nähtiin vain yksittäisiä lintuja. Oulunsalo-Hailuodon lauttaväylän pohjoispuolisella merialueella havaittiin lähes päivittäin paikallisia kuikkia, joista suurin osa oli nuoria I kv-lintuja. Enimmillään näitä lintuja havaittiin kolme (18.9). Myös havaittu muuttokorkeus poikkesi merkittävästi keväällä havaitusta ja nyt suurin osa (90 %) linnuista lensi pintaa pitkin. Havaittujen lintujen päämuuttosuunta oli etelä, mutta myös pohjoiseen liikkuvia yksilöitä havaittiin. Uikkulinnut Yhteensä muuttavia silkkiuikkuja nähtiin 38. Näiden lisäksi alueella havaittiin lähes päivittäin yksittäisiä silkkiuikkuja ruokailemassa. Myös havaittu härkälintumuutto oli hyvin vähäistä ja alueen läpi muutti vain kolmekymmentä lintua. Ilmeisesti lajin pohjoisen pesimäkannan pesintä onnistu huonosti koska suurin osa linnuista havaittiin elokuun lopulla. Mustakurkkuuikkuja ei syysmuutolla havaittu. Vesilinnut Laulujoutsen Alueelle kertyy joutsenia jo elokuun lopulla, mutta suurimmat määrät havaitaan lokakuussa, jolloin Oulun alueella ja erityisesti Hailuodossa saattaa levähtää jopa 10000 laulujoutsenta. Alue on Euroopan merkittävimpiä laulujoutsenen pesimäajan jälkeisiä kerääntymispaikkoja. Joutsenten muutto alueella jatkuu jäiden tuloon asti. Muutonlaukaisijana toimii pohjoisten alueiden vesien jäätyminen. Suunnittelualueen poikki muuttaa syksyisin tuhansia laulujoutsenia 4
Laulujoutsenten muuttoreitti Perämerellä kulkee ilmeisesti aivan rannikkoa pitkin ja mahdollisesti osa linnuista saapuu alueelle suoraan manneralueelta. Suurhiekan tuulipuistoa varten tehdyissä linnustoselvityksissä havaittiin että Hailuodon länsipuolitse muuttaa laulujoutsenia vain hyvin pieniä määriä, joten joutsenten on saavuttava alueelle pääsääntöisesti Hailuodon itäpuolitse. Merkittävimmille lepäilylahdille lintujen on kuljettava Oulunsalon- Hailuodon välistä salmea pitkin. Syksyn havainnoinnissa alueen läpi laskettiin kulkeneen noin 2800 laulujoutsenta. Arvioitu kokonaismäärä saattaa olla kuitenkin mahdollisesti jopa 8000 yksilöä. Pohjolan laulujoutsenkanta kasvaa edelleen, joskin kasvu lienee hidastumassa. Tulevaisuudessa alueen läpi saattaa muuttaa jopa yli 10000 lintua. Laulujoutsenten muuttokorkeus on syksyllä hyvin alhainen ja suurin osa linnuista muuttaa vedenpintaa hipoen. Hanhet Oulunsalon-Hailuodon seutu on merkittävä merihanhien pesimäalue sekä pesinnän jälkeinen ruokailu ja levähdysalue. Tavallisesti suurin osa linnuista poistuu aluetta sorsastuskauden alettua. Merihanhi on tavoiteltu saalis ja lajiin kohdistuva metsästyspaine on suuri. Suunnittelualueen poikki kulkee paikallisia /levähtäviä lintuja, joiden erottaminen muuttavista linnuista on käytännössä mahdotonta. Muutonseurannassa laskettiin yhteensä 612 salmen läpi kulkevaa lintua. Nenännokan alueella levähti/ruokaili heinäkuun loppupuolella-elokuussa päivittäin satakunta lintua. Sorsastuskauden alettua merihanhien liikehdintä alueella loppui hyvin nopeasti lintujen poistuttua alueelta. Merihanhien lentokorkeus alueella vaihteli aivan pinnasta noin 30 metriin. Liminganlahden alueella sekä Tyrnävän-Kempeleen peltoaukeilla ja myös Hailuodon alueella levähtää myös syksyisin metsähanhia, mutta määrät ovat kevääseen verrattuna hyvin pieniä. Myös metsähanhiin kohdistuu merkittävä metsästyspaine ja ehkä tästä syystä linnut viipyvät alueella vain lyhyen aikaa ja levähtävien lintujen määrä on vähäinen verrattuna kevääseen. Oulunsalon-Hailuodon välistä salmea pitkin linnut eivät ainakaan syksyllä 2009 muuttaneet ja alueen läpi havaittiin muuttavan vain 30 yksilöä. Lyhytnokkahanhia ei syksyllä havaittu. Keväällä alueen läpi muuttavien kiljuhanhien syysmuuttoreitti ei kulje alueen poikki. Läntinen kiljuhanhipopulaatio muuttaa talvialueilleen itäistä Venäjän kautta kulkevaa reittiä pitkin. Vesipääsky muuttaa vähälukuisena alueen läpi 5
Puolisukeltajasorsat Useimmat vesilintulajit ovat yömuuttajia ja aamun muutontarkkailussa nähdään usein vain muuton rippeet. Koska lajit muuttavat keskiyön tunteina, ei tarkkoja muuttoreittejä ole mahdollista selvittää valoisan ajan havainnoinnilla. Oulunsalon-Hailuodon alueella pesii runsaasti puolisukeltajasorsia ja alueelle kertyy myös pohjoisesta muuttavia lintuja pitkin syksyä. Metsästyspaine alueella on edelleen erittäin kova ja ns. paniikkimuuttoa, jolloin sorsat poistuvat alueelta aiemmin kuin niiden luonnollisista syistä tarvitsisi, esiintyy myös täällä. Alueella on kuitenkin muutamia metsästykseltä rauhoitettuja ruokailualueita, kuten Akionlahti, jonne osa sorsalinnuista siirtyy sorsastuskauden alettua. Toisin kuin keväällä nyt havaituista muuttavista sorsalinnuista runsain oli haapana ja taveja nähtiin huomattavasti vähemmän. Haapanoiden kokonaismäärää kasvattivat kaksi havaittua suurparvea joissa kummassakin muutti yli 200 lintua. Haapanoita myös levähti alueella jonkin verran ja mm. Nenännokan edusta oli suosittu oleskelupaikka. Sinisorsia alueen läpi muutti vähän ja jouhisorsia sekä lapasorsia nähtiin vain muutamia. Vaikka havaittujen muuttavien puolisukeltajasorsien määrät jäivät vähäiseksi, on selvää että alueen kautta muuttaa paljon suurempia sorsalintumääriä. Salmen läpi kulkevien lintujen määrää lisää se että sorsille on osaksi metsästyspaineen vuoksi tyypillistä vaihtaa ruokailualueita jatkuvasti. Toisin kuin keväällä syksyllä sorsalinnut saattavat liikkua myös itä-länsisuunnassa mantereen sisälahtien ja Hailuodon välillä. Osasyynä havaittujen puolisukeltajasorsien vähyyteen oli varmasti kesän 2009 heikko poikastuotto pohjoisen Suomen alueella (RKTL tiedote 2009). Puolisukeltajasorsien lentokorkeus vaihtelee tavallisesti 0-50 m välillä eli linnut ovat törmäysriskialueella. Yöllä kuitenkin sorsalinnut muuttavat huomattavasti korkeammalla eli useamman sadan metrin korkeudella. Keväthavaintoihin verrattuna puolisukeltajasorsat lensivät ehkä hieman korkeammalla. Tukkasotka Tukkasotka on alueen runsaslukuisin pesimälintu, mutta sekä keväällä että syksyllä muuutavia lintuja nähtiin niukasti. Laji muuttaa osaksi yöaikaan, joten muuton intensiteetistä saa valoisan ajan havainnoinnilla vain heikon kuvan. Suurin osa nyt havaitusta 160 muuttavasta linnusta nähtiin heti sorsastuskauden alettua ja ilmeisesti ainakin loput koiraslinnut poistuvat alueelta välittömästi metsästyksen alettua. Kaikki muuttavat tukkasotkat lensivät lähellä merenpintaa 0-30 metrin korkeudella Osa tukkasotkista lähtee muutolle sorsastuksen alettua 6
Telkkä Telkkiä muutti salmen läpi jonkin verran kevättä runsaammin ja muutto ajoittui syyskuun puolivälin jälkeen. Toisin kuin useimmat muut vesilinnut telkät selkeästi muuttivat suoraan pohjoisesta ja kääntyivät Hailuodon rantaviivaa kohti suunnistaen kohti Siikajokea. Metsästyksen aloituksen jälkeistä paniikkimuuttoa ei telkällä todettu. Suurin osa alueen läpi muuttavista telkistä muuttaa todennäköisesti kuitenkin yöaikaan. Kaikki muuttavat telkät lensivät lähellä merenpintaa 0-20 metrin korkeudella. Isokoskelo ja tukkakoskelo Pesinnän jälkeen Oulun seudun merialueelle kertyy sekä isokoskeloita että tukkakoskeloita, joista osa on alueen omaa pesimäkantaa. Lintujen syysmuutto ajoittuu pitkälle ajanjaksolle eikä syksyn 2009 muutonhavainnoinnissa havaittu selkeitä muuttoryntäyksiä. Isokoskelot saattavat joskus kertyä syksyisiksi suurparviksi, mutta suunnittelualueella ei nyt tällaista havaittu. Yhteensä läpimuuttavia isokoskeloita havaittiin 580 ja tukkakoskeloita 255. Kaikki muuttavat isokoskelot ja tukkakoskelot lensivät lähellä merenpintaa 0-20 metrin korkeudella. Arktiset vesilinnut Kevääseen verrattuna arktisten vesilintujen syysmuutto alueen poikki on lähes olematonta. Näiden lajien päämuuttoreitit eivät syksyllä kulje Perämeren rannikkoalueita pitkin. Lajien muuttokausi on myös hyvin pitkä ja erityisesti loppusyksyllä muuttoreitit ovat hyvin sääriippuvaisia. Mustalintu oli runsaslukuisin alueen läpi muuttanut arktinen vesilintu, mutta yksilömäärä oli hyvin pieni (68). Alleja nähtiin Riutunkarilta yhteensä 28 ja kaikki linnut havaittiin vasta marraskuussa. Elo-syyskuussa alueen läpi muutti vain kolmisenkymmentä pilkkasiipeä, jotka todennäköisesti ovat Perämeren omaa pesimäkantaa. Alueen merkitys arktisten vesilintujen syksyisenä läpimuuttoreittinä on vähäinen. Poikkeukselliset sääolosuhteet saattavat kuitenkin joskus siirtää tavallisesti Vienanmereltä Suomenlahden kautta kulkevan arktisten vesilintujen päämuuttoreitin osaksi kulkemaan Perämeren kautta. Nämä tilanteet ovat kuitenkin poikkeuksellisia. Hailuodon länsipuolitse kulkee syksyisin heikko arktisten vesilintujen syysmuuttoreitti(wpd Finland Oy 2009) Naurulokkeja muuttaa salmen läpi heinä-elokuussa 7
Petolinnut Petolinnut käsitellään tässä selvityksessä yhtenäisenä ryhmänä. Syksyn 2009 havaintojen perusteella vaikuttaisi siltä, ettei salmi ole merkittävä petolintujen muuttoväylä. Hyviä petomuuttokelejä osui havaintopäiville kuitenkin huonosti, joten välttämättä aivan luotettavaa kuvaa syksyn 2009 petomuutosta alueen läpi ei saatu. Kevään tapaan petolintuja nähtiin alueella läpimuuttavina niukasti. Suurin osa petolinnuista muuttanee selkeästi rannikon päällä ylittäen Oulunsalon tai jopa kauempaa sisämaasta. Kaikki havaitut merikotkat (4) tulkittiin paikallisiksi ja linnut havaittiin joko saalistamassa tai siirtymässä Oulunsalosta Hailuotoon tai päinvastoin. Muuttavanoloisia ruskosuohaukkoja havaittiin yhteensä 8 ja sinisuohaukkoja 7. Varpushaukka oli alueen runsaslukuisin muuttaja, mutta senkin havaittu yksilömäärä jäi 12 yksilöön. Elo-syyskuussa alueella havaitaan kuitenkin melko runsaasti paikallisia saalistavia petolintuja, joukossa myös muuttohaukkoja, jotka saattavat ylittää salmen myös itä-länsisuunnassa. Hiirihaukkoja tai piekanoita havaittiin syksyllä 2009 vain muutamia yksilöitä. Muuttaviksi tulkittuja jalohaukkoja nähtiin hyvin vähän. Näistä tuulihaukka oli runsain (7 yksilöä). Ampuhaukkoja ja muuttohaukkoja muutti salmea pitkin vain 2 yksilöä kumpaakin. Loppusyksyllä Riutunkarin kalasataman lokkeja hätyytteli useaan otteeseen kesyhkö nuori muuttohaukka. Kurki Suurhiekan tuulipuiston linnustoselvityksissä todettiin että Perämeren Krunneilta Hailuotoon kulkeva kurkimuuttoreitti on huomattava. Reitti oli jo aiemmin tunnettu, mutta systemaattista muutonhavainnointia ei näihin kurkiin ollut aiemmin kohdistettu (WPD Finland 2009). Samassa selvityksessä todettiin, että Krunnien Hailuodon yli kulkevalla reitillä havaittavat määrät eivät ole kuitenkaan niin suuria kuin sisämaassa kulkevalla reitillä. Kempeleen, Muhoksen ja Tyrnävän peltoaukeilla sijaitsee hyvin merkittävä kurkien syysmuutonaikainen kerääntymisalue, josta linnut lähtevät usein hyvin samanaikaisesti etelänsuuntaan. Oulunsalon- Hailuodon välinen salmi jää näiden tunnettujen reittien väliin. Syksyn seurannassa kurkia muutti salmea pitkin pieninä parvina yhteensä 268 yksilöä, muuton painottuessa syyskuun lopulle. Lintujen muuttosuunta oli S tai SW ja muuttokorkeus yli 300 m. Näiden lisäksi Hailuodon puolella havaittiin ilmeisesti pesimättömien ns. luppokurkien pikkuparvia (4-16) koko syysmuuttokauden ajan Kurkien päämuuttoreitit eivät kulje suunnitelualueella 8
Kahlaajat Oulun seutu ja erityisesti Hailuoto on Pohjoismaiden merkittävimpiä kahlaajien syysmuutonaikaisia kerääntymisalueita. Kahlaajien syysmuuttokausi on erittäin pitkä alkaen kesäkuun alusta ja päättyen lokakuulle. Jotta muuton intensiteetistä saisi numeerisesti tarkan kuvan, se edellyttäisi lähes yhtenäistä havainnointia, johon ei nyt ollut mahdollisuuksia. Lisäksi kahlaajat ovat tyypillisiä säämuuttajia ja säätilan muutokset laukaisevat usein muuton hyvin nopeasti. Kirkkaalla säällä kahlaajien muuttokorkeus on suuri, mutta pilvisellä ja sateisella säällä muutto kulkee matalampana ja on helpoimmin havaittavissa. On hyvin todennäköistä että suuri osa alueella levähtävistä ja ruokailevista kahlaajista kulkee salmen poikki. Kesän-syksyn 2009 havaintojen perusteella salmi on merkittävä kahlaajien syysmuuttoreitti. Hyviä kahlaajamuuttosäitä osui havainnointipäiville niukasti, mutta esim. liroja summattiin syksyn aikana yli 300 yksilöä, suokukkoja 180, mustavikloja 80 ja valkovikloja yli 100. Erityisesti elokuussa Hailuodon matalille hiekkarannoille kerääntyy sirrejä, joita Riutunkarilta nähtiin kuitenkin vain noin 350 ja nämäkin kahdessa parvessa. Alueen poikki muuttavien kahlaajien lajimäärä on suuri ja lajistoon kuuluu runsaasti vähälukuista lajistoa kuten vesipääskyjä, punakuireja, iso ja kuovisirrejä ym. Selkeästi muuttaviksi tulkittavien kahlaajien muuttokorkeus vaihteli alueella huomattavasti. Osa linnuista kuten esim. suurin osa liroista muutti hyvin korkealla (>200 m), mutta esim. suosirrit muuttivat pääsääntöisesti tyypilliseen tapaan vedenpinnassa. Alueen lähistöllä on kahlaajien suosimia levähdysalueita mm. Liminganlahden Nenännokan ja Hailuodon Isomatalan alueella. Näiden alueiden välillä tapahtunut kahlaajien liikehdintä tulkittiiin muuttohavainnoiksi, sillä erittely on käytännössä mahdotonta. Varpuslinnut Suurin osa päivällä muuttavista varpuslinnuista seuraa rannikkolinjaa muuttoaikana. Meren päällä muutto on huomattavasti heikompaa, ja lintujen lentokorkeus on niin suuri, ettei niitä välttämättä havaita. Riutunkarilla syksyllä havaittu varpuslintumuutto on lähes olematonta, lintujen muuttaessa todennäköisesti manteren päällä. Vaelluslintuja ei eksynyt Riutunkarille yhtä pähkinähakkia lukuun ottamatta, mutta Oulunsalon rantaviivaa pitkin kulkee vaelluslintujen reitti, jota viime vuosina on havainnoitu mm. Nenännokan kärjestä (mm. Tiira-lintuhavaintoverkko). Elokuun tyyninä keleinä Riutunkarilta havaittiin hyvin heikkoa metsäkirvis- ja keltavästäräkkimuuttoa, muuttoreitin kulkiessa löyhästi Oulunsalon rantaviivaa seuraten. Salmen merkitys varpuslintujen syysmuutonaikaisena muuttoreittinä on hyvin vähäinen syksyn 2009 havaintojen perusteella. Valkoviklo kuuluu alueen läpimuuttavaan kahlaajalajistoon 9
4. Yhteenveto Oulunsalon-Hailuodon välistä salmea pitkin kulkee usean lintulajin syysmuuttoreitti. Syysmuuttava lajisto poikkeaa kuitenkin melkoisesti keväällä alueen läpi muuttavasta lajistosta. Kuikkalintuja, uikkuja ja arktisia vesilintuja havaittiin syysmuutolla hyvin vähän, kun taas kahlaajia ja sorsalintuja havaittiin runsaammin. Alue on Pohjoismaiden merkittävimpiä laulujoutsenten syysmuutonaikaisia kerääntymisalueita ja salmen läpi kulkee todennäköisesti suurin osa alueen laulujoutsenista. Merihanhia lukuun ottamatta hanhia ei alueen läpi kulje merkittäviä määriä syksyisin. Nyt selvityksen kohteena ollut alue jää normaalien tuuliolosuhteiden vallitessa kurkien päämuuttoreittien väliin eikä salmea pitkin havaittu muuttavan merkittäviä kurkimääriä. Kahlaajille Oulunseutu on tärkeä syysmuutonaikainen levähdysalue ja merkittävä osa kahlaajista kulkee salmea pitkin. Kahlaajamuuton intensiteetin selvittäminen vaatii kuitenkin useamman vuoden yhtenäistä havainnointia sillä muutto ajoittuu pitkälle ajanjaksolle ja on voimakkaasti sääriippuvaista. Petolintuja havaittiin keväiseen tapaan alueella muuttavana niukasti eikä salmi toimi näille selkeänä muuttoa ohjaavana linjana Kuten keväälläkin havaittiin salmea pitkin muuttaa vain niukasti varpuslintuja muuttovirran kulkiessa mantereen päällä rannikkolinjaa seuraten. 10
5. Lähteet ja kirjallisuus Alerstam, T. 1977: Analysis and theory of visible bird migration. Oikos 30 (2): 273-349. Bergman, G. 1979: Muutto ja sää. Teoksessa (Hildén, O, Tiainen, J. & Valjakka, R.): Muuttolinnut: 110 124. Ellermaa 2007: Räyskän suojelusuunnitelma. Julkaisematon. Hildén, O. & Hario, M. 1993: Muuttuva saaristolinnusto. 317 s. Forssan kirjapaino Oy. Forssa. Holttinen, H. 2007: WPD suunnittelee suuria merituulipuistoja Pohjanlahdelle. Tuulensilmä 18 (3): 14-15. Holttinen, H. 2007B: Suomen tuulivoimakapasiteetti nyt yli 100 MW. Tuulensilmä 18 (4): Ilmatieteen laitos (2007): Sään vaikutus lintujen muuttoon. http://www.fmi.fi/saa/sadejapi_6. html Koistinen, J. 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. 42 s. Ympäristöministeriö. Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B Nro 18. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31: 34-39. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus. Markkola, J. 2008: Hailuodon Itänenälle suunniteltujen tuulivoimaloitten Natura-arvio. 74 s. Tuulitaito.Insinööritoimisto Erkki Haapanen Oy. Markkola, J. 2007: Merikotka palasi Hailuotoon yli 100 vuoden jälkeen. Hailuodon Luonto 6: 9. Markkola, J. & Merilä, E. 1998: Hailuodon Ison Matalan - Härkäsäikän luonnonsuojelualueen käyttö-ja hoitosuunnitelmaehdotus. 194 s. + 11 liitetä. ISBN 952-91-0606-8. Conservation of Liminganlahti Wetland Life-Nature project. Oulu. Markkola, J. & Ohtonen, A. 1996: Hailuoto. Teoksessa: Ohtonen, A:, Kakko, A. & Piispanen, J.: Pohjois-Pohjanmaan linturetkiopas: 56-76. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Oulu. Ollila, T. & Koskimies, P. 2007: Suomen maakotkat vuonna 2006. Linnut-vuosikirja 2006: 9 13. Paavo Ristola Oy 2001: Kokkolan edustan merituulivoimalaitos. Vaikutukset linnustoon. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy. Pohjolan Voima. 19 s. 11
Perrins, C.M (toim.) 1998: Complete Birds of the Western Palearctic CD-ROM. Oxford University Press. Pohjois-Pohjanmaan liitto 2005: Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. http://www.pohjoispohjanmaa. fi/file.php?1370. Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. Otava. Helsinki. 255 s. Pöyry Energy Oy 2007: WPD Finland OY Suurhiekan merituulipuisto. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma.51 s. Ranta, E. & Halkka, A. 2008: Maakotkan ja muuttohaukan seurannan kehittäminen Suomessa. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. 432 s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sigma Konsultit 2003: Tuulivoimatuotannolle soveltuvat alueet Merenkurkun-Perämeren rannikko ja merialueella. Electrowatt-Econo. Jaakko Pöyry Group. Ympäristöministeriö. Lapin Liitto. Pohjois-Pohjanmaan Liitto. Keski-Pohjanmaan Liitto. Pohjanmaan Liitto. Suomen Luontotieto Oy 32/2009: Oulunsalo-Hailuoto pengertien ja tuulivoimalapuistohankkeen suunnittelualueen pesimälinnustoselvitys 2009. Suomen Luontotieto Oy 33/2009: Oulunsalon- Hailuodon välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuton selvitys 2009. Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun tuulipuiston linnustovaikutuksista. WPD Finland Oy. 2009. Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No. 3. 600 s. Cambridge, UK: Tuohimaa, H. 2005: Oulunsalon Kuivaniemen välisen saariston Natura-alueen pesimälinnustoinventoinnit. 2005. Metsähallitus, julkaisematon raportti. Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1891&lan=fi Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9837&lan=fi Ympäristöministeriö, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Lapin liitto (2004). Tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet Merenkurkussa ja Perämerellä. Suomen Ympäristö 666. Helsinki 2004. 145 s. Yrjölä, R.: Melun vaikutus eläimiin esimerkkinä linnut. http://arkisto.sll.fi/melu/yrjola.html 154 12
6. Liitteet Taulukko 1. Riutunkarilla ja Hailuodon Huikussa havaitut muuttajat ja niiden lukumäärät syksy 2009. Mukana vain selkeästi salmen läpi muuttaneet linnut. Laji Yksilömäärä Laji Yksilömäärä Alli 28 Ampuhaukka 2 Arktinen vesilintulaji 80 Haapana 485 Haarapääsky 80 Harmaahaikara 4 Harmaalokki 180 Hiirihaukka 3 Härkälintu 32 Isokoskelo 580 Isosirri 18 Jouhisorsa 14 Kaakkuri 13 Kahlaajalaji 130 Kala/ Lapintiira 210 Kalasääski 1 Karikukko 9 Keltavästäräkki 48 Kuikka 42 Kuovi 34 Kuovisirri 8 Kurki 268 Lapasorsa 8 Lapintiira 80 Laulujoutsen 2791 Liro 340 Merihanhi 612 Merikihu 6 Merimetso 64 Metsähanhi 30 Metsäkirvinen 65 Mustalintu 68 Mustaviklo 80 Muuttohaukka 2 Naurulokki 116 Niittykirvinen 31 Nuolihaukka 1 Piekana 3 Pikkukuovi 13 Pikkulokki 22 Pikkutiira 1 Pilkkasiipi 33 Punajalkaviklo 27 Punakuiri 88 Pähkinähakki 1 Rantasipi 13 Ristisorsa 8 Ruskosuohaukka 8 Räyskä 6 Sepelkyyhky 13 Silkkiuikku 38 Sinisorsa 134 Sinisuohaukka 7 Suokukko 180 Suosirri 320 Tavi 76 Telkkä 321 Tukkakoskelo 255 Tukkasotka 160 Tuulihaukka 7 Tundrakurmitsa 28 Tylli 78 Töyhtöhyyppä 61 Valkoviklo 110 Varpushaukka 12 Vesipääsky 7 13