1 LIITE 1. Pohjavesialueiden hydrogeologia Sisällysluettelo 1. Johdanto... 2 2. Porvoon pohjavesialueet... 3 Porvoo 0161251 A, 1-luokka... 3 Saksanniemi 0161301, 1-luokka... 4 Sandmalmen 0161302, 1-luokka... 5 Böle 0161303, 1-luokka... 5 Sannäs 0161304, 1-luokka... 7 Ilola 0161305, 1-luokka... 8 Ylike 0161306, 1E-luokka... 9 Mickelsböle 0161307, 1-luokka... 10 Aromäki 0161351, 1-luokka... 11 Kerkkoo 0161352, 1-luokka... 11 Korsö 0161311, 2-luokka... 13 Österby 0161312, 2-luokka... 13 Ölandet 0161313, 2-luokka... 13 3. Loviisan pohjavesialueet... 15 Liljendal 0142401 A, 1-luokka... 15 Andersby 0142404, 1-luokka... 16 Valko 0143401, 1-luokka... 16 Pernajan kk 0158501, 1-luokka... 17 Isnäs 0158502, 1-luokka... 18 Koskenkylä 0158503, 1-luokka... 19 Kuggom 0158505, 1-luokka... 21 Uvbergen 0158514, 1-luokka... 21 Panimonmäki 0158555, 1-luokka... 22 Petjärvi 0170101, 1-luokka... 23 Tesjoki 0170151, 1-luokka... 23 Liljendal 0142401 B, 2-luokka... 24 Myllyharju 0143402, 2-luokka... 24 Lägermalm 0158504, 2-luokka... 25 Härkäpää 0158506 A, 2-luokka... 25 Härkäpää 0158506 B, 2-luokka... 26 Härkäpää 0158506 C, 2-luokka... 26 Sondarö 0158508, 2-luokka... 27 Malmsby 0158511, 2-luokka... 27 Garpgård 0158513, 2-luokka... 28 Våtskär 0158517, 2-luokka... 28 Kådbacken-Röjsjömalmen 0158552, 2-luokka... 28 Orrmossmalmen 0158554 B, 2-luokka... 29 Lehtinen 0170108, 2-luokka... 29 Hevossaari 0170109, 2-luokka... 30 Niemistö 0170110, 2-luokka... 30 4. Lapinjärven pohjavesialueet... 33
2 Lapinjärvi 0140701, 1-luokka... 33 Räfsbacken 0140708, 1-luokka... 34 Valkeasuo 0140710, 1-luokka... 34 Koivualhonmäki 0140704, 2-luokka... 35 Myssmalmen 0140714, 2-luokka... 35 Riihimäki 0140752, 2-luokka... 36 1. Johdanto Lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) on lisätty uusi 2a-luku, joka käsittelee pohjavesialueiden rajaamista, luokittelua ja suojelusuunnitelmia. Lisäys astui voimaan 1.2.2015 (1263/2014) ja sitä täydentävä asetus 17.11.2016 (929/2016). Lakimuutoksen myötä astuivat voimaan uudet pohjavesialueluokat. Aiemmin käytössä olleet pohjavesialueluokat I (vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue) ja II (vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue) korvataan uusilla luokilla 1 ja 2. Mukaan luokitukseen tulee uusi E-luokka* (pohjavesialue, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen). Jos 1 tai 2 -luokkiin luokitellut pohjavesialueet samalla ylläpitävät edellä mainittua ekosysteemiä, niille voidaan lisätä E-merkintä (1E tai 2E). Pohjavesialueluokka III poistuu luokituksesta ja aiemmin IIIluokkaan kuuluneet alueet luokitellaan uudelleen joko 1-, 2- tai E-luokkaan tai poistetaan luokituksesta vedenhankinnan kannalta tarpeettomina. Pohjavesialue voidaan luokitella pelkästään E-luokkaan silloin, kun pohjavesialue ei sovellu antoisuutensa tai muiden ominaisuuksiensa perusteella vedenhankintakäyttöön, mutta alue kuitenkin ylläpitää edellä kuvailtua pohjavedestä riippuvaista ekosysteemiä. Lisäksi pohjavesialueiden rajaukset tarkistetaan hydrogeologiseen tutkimustietoon perustuen ennen vesienhoidon kolmatta suunnittelukautta. *E-luokan pohjavesialueen luokitus perustuu luonnontilaiseen tai luonnontilaisen kaltaiseen muun lainsäädännön nojalla suojeltuun pohjavedestä suoraan riippuvaiseen merkittävään pintavesi- ja maaekosysteemiin. E-luokan pohjavesialueilla on ainoastaan informatiivinen arvo. Näillä pohjavesialueilla sijaitsevat pohjavedestä suoraan riippuvaiset ekosysteemit ovat jo valmiiksi muulla lainsäädännöllä (esim. luonnonsuojelulaki, vesilaki, metsälaki jne.) suojeltuja, joten pohjavesialueiden E-luokitus ei tuo lisää suojeluarvoa pohjavesialueille eikä kyseessä oleville ekosysteemeille. Pohjavesialueiden E-luokittelu tulee helpottamaan ja nopeuttamaan pohjavesialueille kohdistuvia lupaprosesseja, koska luvan hakijalla on jo etukäteen tiedossa, että hankkeen toteutus tulee vaatimaan ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten arviointia, kun kyseessä on E-luokan pohjavesialue. Kappaleissa 2-4 on esitelty Porvoon, Loviisan ja Lapinjärven pohjavesialueiden hydrogeologiset kuvaukset sekä tietoa alueiden vedenkäytöstä. Lisäksi on esitelty mahdolliset muutokset alueiden luokituksissa ja rajauksissa. Tiedot muutoksista on esitetty kunnittain taulukoissa 1-3.
3 2. Porvoon pohjavesialueet Porvoo 0161251 A, 1-luokka Pohjavesialue on osa lähes pohjois-eteläsuuntaista pitkittäisharjujaksoa, joka on kerrostunut Porvoonjoen laaksoon. Alue rajautuu lounaassa ja pohjoisessa moreeni- ja kallioalueisiin, idässä moreenialueisiin sekä lännessä savialueeseen. Porvoon pohjavesialueen erottaa sen luoteispuolisesta Saksanniemen pohjavesialueesta pohjavedenpinnan yläpuolelle kohoava kalliokynnys. Harjuselänne on näkyvissä alueen eteläosassa. Maa-aines on hiekkaa, soraa ja hienoa hiekkaa. Vanhan kaatopaikan alueella on kairauksissa tavattu 13,8 m soraista hiekkaa, jonka pinnalla 2m silttiä (Näsinmäki HP 1). Putken HP 2 (kappelin länsipuolella) alueella tavattiin soraisempaa maaainesta, jossa hiekkaisempi välikerros 12-14 m syvyydessä. 30 m syvyydeltä alaspäin aines oli karkeampaa kallion tullessa vastaan n. 37 m syvyydellä. Pohjavesialueen pohjoisosassa harjuaines on suurelta osin paksujen savikerrosten peittämänä. Porvoonjoki leikkaa harjun kahdessa kohdassa. Näillä kohdin maa-aines on vettä läpäisevää hiekkaa ja soraa, joten jokivettä pääsee imeytymään muodostumaan. Joen vesipinnan ollessa alhainen, on harjun pohjavettä todettu tihkuvan jokeen. Harjun ja joen hydraulinen yhteys on alueella varsin selvä. Runsas soranotto on vähentänyt pohjavesivarastoja. Tutkimusalueella on kallioperässä pienempiä heikkousvyöhykkeitä pääasiassa suunnassa lounaskoillinen ja itäkaakko-länsiluode. Alueen pohjoisosassa Jerusalembergetillä kohoaa kallio n. tasolle +55...+60 m mpy. Kallio on alueen pohjoisisassa alimmillaan Ånäsin alueella tasolla -25...-30 m mpa. Pohjaveden korkeus vaihtelee alueella tasovälillä +0,4...+0,9 m mpy. Pohjaveden luonnollinen virtaus suuntautuu pohjoisesta etelään. Merenpinnan kohotessa ja vedenoton lisääntyessä imeytyy merivettä harjuun. Porvoonjoesta tapahtuu rantaimeytymistä muodostumaan. Porvoojoen eteläpuolisessa osassa pohjavesialuetta esiintyy orsivettä. Alueella on joskus ollut suppalampi Mätäjärvi, joka oli orsivesilampi. Putkissa HP 1-3 on vedenpinta ollut huomattavasti suppalammen vedenpintaa alempana. Alueella sijaitsee Linnanmäen varavedenottamo (käyttöönottovuosi 1924). Ottamolla on lupa ottaa pohjavettä asteittain 4000 m3/vrk:sta 12 000 m3/vrk (24.4.1970). Ottamo on ollut varalla vuodesta 1982. Vedessä esiintyy rautaa, mangaania sekä merivedestä peräisin olevaa kloridia. Pohjavesialueen luonnollinen antoisuus jää pieneksi. Tutkittu antoisuus 12 000 m3/vrk perustuu Porvoonjoesta rantaimeytettyyn sekä tekopohjavesilaitoksen kautta imeytettyyn vesimäärään. Linnanmäen vedenottamon antoisuudeksi on aikoinaan saatu 8400 m3/vrk. Harjuaineksen vedenläpäisevyys ja tarvittava viipymä täyttävät yleisesti asetetut ehdot, mutta Porvoonjoen raakaveden heikko laatu asettaa rajoituksia tekopohjaveden muodostamiselle. Alueella on suoritettu tekopohjavesitutkimuksia vuosien 1972-1978 aikana, joiden yhteydessä todettiin, että edellytykset tekopohjaveden muodostukselle ovat alueella olemassa, kunhan hyvänlaatuista raakavettä on käytettävissä. Porvoonjoen vedenlaatu ei täytä tekopohjaveden laadulle asetettuja vaatimuksia, mutta sitä voidaan käyttää tekopohjaveden muodostamiseen tietyin edellytyksin. Pohjavesialueen raja on tarkistettu 2/09 ja pohjavesialuetta on laajennettu etelään. Osa-alue B on poistettu kartoituksesta ja luokituksesta koska sillä ei ole merkitystä Porvoon
4 vedenhankinnalle. Tutkitulle Pepotin eli Peippolan ottamolle myönnetyt L-SVEO:n luvat no 185/1965 ja L-SVEO no 33/1973y ovat vanhentuneet. Peippolan vesi oli huonolaatuista. Luokitusmuutos: Linnanmäen varavedenottamo on toimintavalmiudessa. Saksanniemi 0161301, 1-luokka Suureen kallioperän ruhjelaaksoon kerrostuneen pitkittäisharjun osa, joka rajoittuu varsin kapealle alueelle. Muodostuma rajoittuu luoteessa ja koillisessa kalliomäkiin ja lännessä Porvoonjokeen. Maa-aines on muodostumassa hiekka- ja soravaltaista. Kalliorinteillä esiintyy moreenia ja hiekkaa sekä kalliokumpareiden välissä savialueita. Pohjavettä kerääntyy muodostumaan sitä ympäröiviltä kallio- ja moreenirinteiltä. Savikerrostumien alla on muutamia metrejä paksu moreenipohja. Hyvin vettä johtavat yhtenäiset maakerrokset ovat paikoin savikerrosten alla. Muodostuman savikerrostumien paksuus vaihtelee 2-16 m, ollen keskimäärin 9 m. Muodostuman vettä hyvin johtavien maakerrostumien paksuus vaihtelee viidestä yli kolmeenkymmeneen metriin. Alueella esiintyy pienempiä kallioperän heikkousvyöhykkeitä lounas-koillinen ja itäkaakkolänsiluode -suuntaisesti. Heikkousvyöhykkeiden risteyskohtiin on syntynyt laajoja savipeitteisiä alavia alueita. Kallionpinta on korkeimmillaan pohjoisosassa Kallolan alueella +57...+60 m mpy, sekä kaakossa Jerusalembergetin alueella +55...+60 m mpy. Kallio on alimmillaan Alkullassa ja sen ympäristössä -30...-35 m mpa sekä Saksanniemessä ja Näsibyn alueella -25...-30 mpa. Sexmansin-Seppälän alueelta joenrantaa seuraten kaakkoon on pohjaveden virtausta ohjaava kalliokynnys. Kynnys ohjaa Suomenkylän pohjavesivarat virtaamaan idästä länteen Uljaankallion eteläpuolelta estäen suoran virtauksen Suomenkylän alueelta Porvoonjokeen. Saksanniemen vedenottamo otettu käyttöön 1970-luvun puolivälissä. Ottolupa 3500 m3/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna (18.3.1974). Ottamolla on vesioikeuden määräämä suoja-alue. Pohjavesi on jokilaakson alueella yleisesti tasolla 0,1...+0,7 m mpy Porvoonjoen rantaa seuraten. Pohjavesi on ylimmillään Seppälän-Sexmansin alueella ja alimmillaan vedenottamoalueella. Alueen pohjoisosassa Kallolan alueella on virtaussuunta pohjoisesta etelään ja Saksalan- Suomenkylän alueella kohti jokilaaksoa. Pohjavesi on keskimäärin alle 5 m syvyydellä maanpinnasta ja lähes kaikkialla pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on alle 10 m. Pohjavesi on lähimpänä maanpintaa Porvoonjoen uoman lähettyvillä. Pohjavesivyöhyke on paksuimmillaan alueen eteläpuolella Kiialan alueella lähellä joenrantaa jopa 25-35 m sekä pohjoisessa Koivulan-Nikusen ja Kallolan-Kittendalenin välillä vaihdellen yli 10 metristä jopa yli 35 metriin. Saksanniemen harjujakson alueella vaihtelee pohjavesivyöhykkeen paksuus 5 metristä joenrannan yli 35 m, ollen Saksanniemen alueella keskimäärin 15-25 m. Porvoonjoki leikkaa Saksanniemen harjuselännettä kahdessa kohdassa, joissa maaperä on hyvin vettäläpäisevää hiekkaa ja soraa. Ottamolta saatava vesi onkin suurelta osin Porvoonjoesta rantaimeytettyä pintavettä, joka kuitenkin suhteellisen lyhyestä virtausmatkasta huolimatta on laadullisesti hyvää. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä sisältää myös rantaimeytyneen veden, varsinaista pohjavettä voidaan arvioida muodostuvan noin 1000 m3/d, mikä on enemmän kuin mitä muodostumispinta-alan perusteella lasketulla arvioinnilla saadaan (250 m3/d). Koepumppauksen perusteella alueen antoisuudeksi on määritetty 3500 m3/vrk. Kallolan alueella on tehty pohjavesitutkimuksia v. 2004. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää vedenottopaikka, josta voitaisiin ottaa käyttöön Kallolan harjualueella muodostuvat pohjavedet sekä imeyttää Porvoonjoesta Kallolan suuntaan rantaimeytettyä tekopohjavettä. Tutkimukset
5 käsittivät maaperäkairauksia sekä vedenlaatumittauksia ja ominaisantoisuuspumppauksia pisteessä S23. Luokitusmuutos: Saksanniemen vedenottamo käytössä. Sandmalmen 0161302, 1-luokka Laaja pitkittäisharjualue, jossa on kaakkoisosassa toista kilometriä leveä hiekkakangas. Muodostuma rajoittuu etelässä ja idässä merialueeseen, kaakossa kallio- ja hiekka-alueeseen sekä lännessä-lounaassa hiekka-alueeseen. Aines on pääasiassa hyvin vettäjohtavaa hiekkaa, ydinosissa esiintyy soraa. Pohjavesialueen keskiosassa on yhdessä kairauspisteessä tavattu moreenin päällä 3 m hienoa hiekkaa (ei pohjavettä) ja toisessa pisteessä 11 m paksuudelta hienoa ja silttistä hiekkaa ja pohjavesi n. 9 m syvyydessä. Alueen lounaisosassa on pintaosan hienon hiekan ja silttisen hiekan alla kivistä hiekkaa 11 m paksuudelta moreenin päällä ja pohjavesi 5 m syvyydellä. Alueen kaakkois- ja etelärannalla on tavattu silttistä hiekkaa jopa 30 m syvyydelle. Paikoin rannassa tavataan silttinen savikerros hiekan päällä. Lajittuneen maa-aineksen kerrospaksuus on muodostumassa suurimmillaan yli 15 metriä, keskimäärin 5 metriä. Pohjavesialueen länsipuolella soranotto on paikoitellen ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle ja maa-aineksenottoalueet ovat laajamittaisia. Soranoton seurauksena kallio on paljastuneena paikoin. Kivilaji on karkeaa rapakiveä. Kallio on korkeimmillaan alueen länsiosassa Jättekastetin muinaisrantakivikon itäpuolella tasolla +27 m mpy sekä alueen itäosassa Majviksbergenin kallioalueella tasoilla +20...+25 m mpy. Jättekastetin alueen kallio muodostaa pohjaveden virtausta rajoittavan kalliokynnyksen. Alueella sijaitsee Sondbyn varavedenottamo. Ottamon muodostumisalueella pohjaveden päävirtaussuunta on pohjoisesta etelään, pohjavesi purkautuu tihkumalla mereen. Pohjavedenpinta on alueen pohjoisosassa n. tasolla +6...+7,5 m mpy laskien etelään merenpinnan tasolle. Pohjavesialueen keskiosissa ja rannan tuntumassa pohjavedenpinta on keskimäärin tasolla +0,4...+0,8 m mpy. Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on alueella yleisesti 1-5 m. Pienimmät pohjavettä suojaavat kerrostumat tavataan maa-ainestenottoalueilla, joilla suojaavia maakerroksia ei paikoin ole jäljellä lainkaan. Pohjavesialueen rajaus on tarkistettu (2/09) painovoimamittaustulosten perusteella, jolloin pohjavesialueesta on poistettu Jättekastetin länsipuolinen osa. Luokitusmuutos: Alueella on Sondbyn varavedenottamo. Böle 0161303, 1-luokka Ilolan kylästä noin neljä kilometriä kaakkoon ulottuva kapea, pääosin savenalainen, ruhjelaaksoon kerrostuneen pitkittäisharjun osa. Muodostuma rajoittuu idässä ja lännessä kallioalueisiin ja koillisessa savi- ja turvealueeseen. Maa-aines on hiekka- ja soravaltaista. Vedenottamolla alueen eteläosassa tavataan yli 13 m paksuinen kerros karkeaa hiekkaa-soraa. Aluetta ympäröivillä kalliorinteillä tavataan moreenia ja kallioiden välisillä alueilla savialueita. Laajin yhtenäinen pintaan asti ulottuva harjuselänne sijaitsee
6 alueen kaakkoispäässä. Harju on tosin jo kaivettu suurimmaksi osaksi pois, joko kallionpintaan tai osin pohjaveden pintaan saakka. Hyvin vettäjohtavat yhtenäiset hiekka- ja sorakerrokset ovat monin paikoin savikerrosten alla. Kallionpinta on ylimmillään alueen koillisosassa Lilltärnan soistuman läheisyydessä yleisesti tasolla yli +40 m mpy ja nousten itään jopa tasolle +60 m mpy. Ilolanjoen itä- ja länsipuolisilla kallioalueilla nousee kallionpinta tasolle +20 m mpy. Ilolanjoen uoma ja sitä ympäröivillä peltoalueilla on kallio yleisesti merenpinnan tasolla (0 m mpy) tai huomattavasti sen alapuolella. Syvimmillään kallio on Myllykylän länsi- ja luoteispuolisilla peltoaukeilla, missä se laskee paikoin jopa tasoon -60 m mpa. Pohjaveden virtausta estäviä/ohjaavia kalliokynnyksiä ei ole alueella tehdyissä tutkimuksissa havaittu. Pohjavedenpinta on alueella n. tasolla +1,06...+1,24 m mpy (12.12.2011). Pohjavesi on vedenottamon alueella ja koko eteläisellä muodostumisalueella tasolla +1,09 m mpy (12.12.2011). Hyvin samanlaiset vedenpinnankorkeudet viittaavat erittäin hyvään vedenjohtavuuteen koko harjun alueella. Harju on koko matkallaan yhtenäinen ja pohjavesi pääsee virtaamaan luoteesta kaakkoon. Pohjavettä kerääntyy alueelle myös sitä reunustavilta kallio- ja moreenirinteiltä. Pohjavettä purkautuu Ilolanjokeen, johon harjulla on hydraulinen yhteys. Yhteys on havaittavissa pohjavedenpintojen ja Ilolanjoen vedenpinnan yhteneväisyydestä. Rantaimeytyvän tekopohjaveden ottamiseen on siten alueella oivalliset mahdollisuudet. Alue on yhteydessä Sannäsin pohjavesialueeseen. Vesi koostuu luonnollisesta pohjavedestä n. 700 m3/d ja n. 800 m3/d Ilolanjoesta imeytyvästä vedestä. Pohjavesivyöhykkeen paksuus on paksuimmillaan niillä alueilla, joilla kallionpinta on alimmillaan, eli Myllykylän länsi- ja luoteispuolisilla peltoaukeilla, ollen laajalti 30-50 m ja paikoin jopa yli 50 m. Alueen eteläosassa Bölen-Björkkullan välisellä alueella on pohjavesivyöhyke paksuimmillaan yli 30 m ja yleisesti 20-30 m. Ilolanjoen ympäristössä pohjavesi on pääosin alle metrin syvyydellä maanpinnasta ja lähes kaikkialla suojaavan maakerroksen paksuus on alle 5 metriä. Lähimpänä maanpintaa pohjavesi on alueilla jotka ovat lähellä joen uomaa. Bölen vedenottamo on rakennettu vuonna 1995. Ottolupa on 350 000 m3/v vuosikeskiarvona tai lyhytaikaisesti 3500 m3/vrk (16.5.1995). Ottamo on suunniteltu osaksi Sannaisten vedenottamoa siten, että Bölen ottamolta otetaan tarvittaessa tekopohjaveden raakavettä Bosgårdin imeytysalueelle. Ottamolla on vesioikeuden määräämä suoja-alue. Alueella sijaitsee TVH:n omistama rengaskaivo, jonka antoisuus on 500 m3/d. Pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet heikentävät paikoitellen pohjaveden laatua. Alueella on v. 1969 suoritettu koepumppaus teholla 2840 m3/vrk. Koepumppauksen vaikutus oli havaittavissa välittömästi n. 3 km pituisella alueella harjumuodostuman kohdalla. Keskimääräinen vedenpinnan alenema oli vaikutusalueella jopa 1 m. Koepumppauksen perusteella on muodostuman antoisuudeksi määritetty 2000 m3/vrk. Vedenottolupa 3500 m3/vrk selittyy luontaisesti muodostuvan pohjaveden lisäksi rantaimeytymisestä muodostuvan pohjaveden ottamisesta. Vuonna 1990 tehdyillä maastotutkimuksilla (kairauksia ja vedenantoisuuspumppauksia ja koepumppaus) selvitettiin alueen soveltuvuutta raakavedenottokohteeksi Sannaisten ottamon imeytysalueelle. Tuolloin koepumppaus suoritettiin tuotolla 1180 m3/vrk. Koepumppauksen vaikutus oli havaittavissa vähäisenä vedenpinnan laskuna ympäristön havaintoputkissa. Tutkimusten perusteella vedenottoon parhaiten soveltuvasta pisteestä voidaan ottaa pohjavettä keskim. 1500 m3/vrk. Väliaikaisesti vettä voidaan ottaa 3 kk ajan jopa 4000 m3/vrk, jolloin tulee varautua pohjavedenpintojen alenemiseen alueella. Yli 1500 m3/vrk ottaminen edellyttää lisäkaivojen tutkimista ja rakentamista. Saman tutkimuksen yhteydessä mitattiin TVH:n rengaskaivon antoisuudeksi 500 m3/vrk. Luokitusmuutos: Bölen vedenottamo käytössä, vesi menee imeytykseen Sannaisten tekopohjavesilaitokselle.
7 Sannäs 0161304, 1-luokka Ympäristöstään vettä keräävä pohjavesialue, joka muodostuu ruhjelaaksoon kerrostuneesta pitkästä ja kapeasta, paikoin katkeilevasta pitkittäisharjuketjun osasta ja ympäröivistä kallio- ja moreenialueista. Pohjavesialue rajoittuu luoteessa Bölen ja kaakossa Yliken pohjavesialueisiin. Ruhjelaaksoon on kerrostuneena vettä hyvin johtavaa hiekkaa ja soraa, jota tavataan harjun ydinalueella n. 10-25 m paksuudelta. Vedenottamon eteläpuolisella alueella on kairauksissa tavattu myös moreenimaisia kerroksia. Harjun lievealueilla ovat hiekka- ja sorakerrokset ohuemmat ja ne ovat savi-silttikerroksen peitossa. Harju on alueella yhtenäinen ja paikoin kapea (100-200 m), mutta Stormalmin alueella se on laajentunut deltamaiseksi muodostumaksi. Södergårdin-Solkullan alueella ovat karkeat harjuainekset n. 4 m paksujen savikerrosten alla. Kallio on korkeimmillaan aluetta reunustavilla kallioalueilla yleisesti tasoilla +45...+50 m mpy, kohoten korkeimmilla kallioilla jopa tasolle +55 m mpy (Jättekastet, Högberget). Stormalmenin alueella tavataan mahdollisesti pohjaveden virtausta rajoittava/ohjaava kalliokynnys. Myös Gröningsin alueella on pohjaveden virtausta rajoittava kallio- tai maaperän rakenne, koska ero pohjavedenpinnoissa on 500 m matkalla jopa 16 m. Kallio on yleisesti Ilolanjoen jokilaaksossa ja sen savialueilla lähellä merenpinnan tasoa tai sen alapuolella tasoilla -10...+5 m mpy. Syvimmät kalliopainanteet tavataan Gröningsin alueella sekä Sannaisten vedenottamon alueella alle -10 m mpy. Pohjavesi on alueella n. tasolla -0,5...+13 m mpy, ollen ylimmillään alueen eteläosassa vedenottamon kaakkoispuolella ja alimmillaan vedenottamoalueella. Pohjavesialueen pohjoisosassa pohjavedenkorkeus on n. +0,50...0,40 m mpy. Pohjaveden virtaus suuntautuu etelästä ja pohjoisesta kohti Pohjavettä purkautuu Ilolanjokeen. Ilolanjoesta tapahtuva veden imeytyminen harjuun voi vedenottamon tuotosta riippuen olla huomattava. Alueen luonnollista antoisuutta voidaan merkittävästi kohottaa muodostamalla tekopohjavettä käyttäen Myllyjärven raakavettä. Pohjavettä kerääntyy muodostumaan myös sitä reunustavilta kallio- ja moreenialueilta lisäten alueen luonnollista antoisuutta. Kallio- ja moreenikummut jakavat paikoin harjua ja rajoittavat pohjaveden virtausta monin paikoin. Paksuimmat pohjavedellä kyllästyneet irtomaakerrokset sijaitsevat Solkullan-Södergårdin ja Gröningsin alueilla 30-40 m. Sannaisten tekopohjavesilaitoksen imeytysalueella pohjavedellä kyllästyneen maaperän paksuus on n. 15 m. Ohuimmillaan pohjavesivyöhyke on alueen keskiosassa Holmängarnan itäpuolella 5-10 m. Harjun ydinalueilla ovat pohjaveden yläpuoliset irtomaakerrokset varsin paksut, ollen alueen pohjoisosassa Gröningsin lähialueella jopa yli 15 m. Solkullan-Södergårdin savipeitteisellä alueella on irtomaakerroksen paksuus alle 4 m. Alueella on tehty pohjavesivarojen inventointitutkimuksia vuonna 1969. Tutkimusten yhteydessä suoritettiin myös koepumppaus teholla 3130 m3/vrk. Koepumppauksen vaikutus oli havaittavissa pumppauspaikalla ja n. 2 km etäisyydellä siitä harjumuodostuman kohdalla. Koepumppauksen perusteella tutkitulta paikalta saadaan jatkuvaan käyttöön pohjavettä ainakin 2000 m3/vrk. Alueen pohjavesivarat arvioitiin suuremmiksi, mutta meren läheisyyden arvioitiin aiheuttavan omat rajoituksensa esiintymän käytölle. Tutkimuksia ottamonpaikan löytämiseksi on tehty 1970-luvulla. Samalla tutkittiin pintavesilähteiden käyttökelpoisuutta tekopohjaveden muodostamiseksi. Tekopohjaveden muodostamismahdollisuuksien varmistamiseksi alueella suoritettiin 1979 pitkäaikainen koepumppaus ja imeyttämiskoe. Vuosina 2008-2009 on suoritettu kaivonpaikkatutkimuksia uuden kaivon paikan löytämiseksi Sannaisten vedenottamolle kriisitilanteiden varalle. Tutkimukset käsittivät kairauksia, havaintoputkien asennuksia ja vedenantoisuuspumppauksia. Tulosten perusteella nykyisen
8 vedenottamon kaakkoispuolelle n. 300 m etäisyydelle ottamosta voidaan rakentaa uudet kaivot turvaamaan vedenottoa. Sannaisten ottamo otettu käyttöön 1982. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus 5000 m3/d. Ottolupa (13.10.1980, LSVEO n:o 74/1980 C) 7000 m3/d vuosikeskiarvona ja enintään 9000 m3/d. Tekopohjaveden muodostaminen perustui ensin sopimukseen ja vasta myöhemmin LSVO:n lupaan 8.4.1987, 16/87/3. Ottamolla on vesioikeuden määräämä suoja-alue (28.12.1990, 94/1990/3). Tekopohjavedeksi imeytetty vesimäärä keskimäärin 3300 m3/d. Tekopohjaveden raakavesi otetaan Bölen vedenottamolta ja raakavesi on peräisin Myllykylänjärvestä. Vuonna 2016 on rakennettu uusi putki, jolla vedenotto tapahtuu suoraan Myllykylänjärven säännöstelypadolta. Raakavesi johdetaan Bosgårdin imeytysalueelle, joka sijaitsee n. 1 km Sannaisten ottamolta etelään. Luokitusmuutos: Sannaisten ottamo käytössä. Ilola 0161305, 1-luokka Ilolasta pohjoiseen ja pohjoisluoteeseen suuntautuva pitkittäisharjumuodostuma. Alue rajoittuu pohjoisosastaan peltoalueisiin ja muilta osin kallio- ja moreenialueisiin. Alue jakautuu maastosuhteiden osalta kahteen erilliseen osa-alueeseen. Eteläosastaan alue on ylävää kallioiden pirstomaa harjumaastoa, joka on pohjavettä muodostavana alueena melko edullinen, mutta tutkimusten perusteella veden käyttöön saanti on vaikeaa. Pohjoisosa käsittää laajan laaksoaltaan, jonka eteläosassa harju muodostaa kapean näkyvän vyöhykkeen. Harjumuodostuman arvioidaan jatkuvan pohjoissuunnassa savenalaisena mahdollisesti laajallekin alueelle. Maa-aines on kivistä soraa, soraa ja hiekkaa. Paikoitellen esiintyy erityisesti harjun reunaosissa ja laakeissa tasanteissa hienoa hiekkaa ja hietaa. Alueen keski- ja eteläosat ovat lukuisten kalliokumpujen ja kallioharjanteiden rikkomat. Luoteisin osa harjusta on savikkoalueen rajoittama ja harju on osaksi savenalainen. Kerrospaksuudet vaihtelevat eteläosassa aluetta kallionpinnan topografian johdosta huomattavasti. Harjun keskiosassa maa-ainekset on otettu kalliopintaan saakka. Sorakuoppien jälkihoito on suorittamatta. Vedenottamon kohdalla hyvin vettä johtava hiekkainen sorakerros ulottuu jopa 19 m syvyydelle. Pohjavettä kerääntyy aluetta ympäröiviltä kallio- ja moreenialueilta. Päävirtaussuunta on pohjoiseen ja luoteeseen ja harjun eteläosassa kaakkoon. Pieniä purkautumispaikkoja esiintyy muodostuman lounais- ja kaakkoispuolilla. Kalliokynnykset estävät pohjaveden virtausta. Vedenottamon eteläpuolella on arvioitu (1984) sijaitsevan itä-länsisuuntainen kalliokynnys, joka estää pohjavesivirtauksen eteläsuunnasta vedenottamolle. Pohjavesi on vedenottamon alueella n. tasolla +17.28 m mpy (10/2011). Ilolan vedenottamo on rakennettu 1985. Ottolupa 300 m3/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna (7.1.1993). Ottamo toimii varavedenottamona. Alueella on tehty vedenhankintatutkimuksia helmikuussa 1969. Tutkimukset käsittivät maaperäkairauksia ja lyhytaikaisen koepumppauksen. Koepumppaus suoritettiin keskimääräisellä tuotolla 1370 m3/vrk. Koepumppauksen vaikutus näkyi lähialueella n. 400 m luoteeseen ja 250 m länteen sijaitsevissa yksityiskaivoissa sekä 200 m kaakkoon sijaitsevassa havaintoputkessa. Pumppauksen jälkeen vesi nousi hitaasti normaalitasolle. Koepumppauksen tulosten perusteella alueen antoisuudeksi arvioitiin 500-1000 m3/vrk. Vuonna 1984 tehtiin alueella lisätutkimuksia, joiden perusteella määritettiin vedenottamon paikka samalle tontille josta aiemmin koepumppaus tehtiin.
9 Luokitusmuutos: Alueella Ilolan varavedenottamo. Ylike 0161306, 1E-luokka Alue käsittää kaakkoisimman osan suuresta pitkittäisharjujaksosta ulottuen Ylikestä Epooseen. Harju kulkee etelästä aluksi suoraan pohjoiseen, mutta kääntyy Högbergetin kohdalla jyrkästi luoteeseen kallioperän murroslinjaa seuraten. Alue rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon ja koillisessa savialueeseen. Kalliokynnykset estävät paikoin pohjaveden virtausta ja ne muodostavat vedenjakajan, mm. Norikemalmenin keski- ja pohjoisosissa sekä Högbergetin alueella. Korkeiden kalliotasojen väliin jää kallioperän syvennys vedenottamon ympäristössä ja erityisesti sen itäpuoleisella peltoalueella, jolla kallio laskee tasolle 0...+10 m mpy. Pohjavesialueella kallio kohoaa korkeimmilleen Jättekastetin (jopa +57 m mpy), Högbergetin (+55m mpy), Fallbergetin (+50 m mpy) ja Lassasbergetin (+50 m mpy) kallioalueilla. Syvimmät kalliopainanteet tavataan Solkullan (-15 m mpa), sekä Högsveden-Fallbäckenin (-15...-30 m mpa) alueilla. Harjujakso kulkee Fallbäckenistä pohjoiseen kallioperän heikkousvyöhykkeessä, jossa kallionpinta on yleisesti tasolla -10...+5 m mpy, ja sieltä etelään kalliopainanteessa tasolla +10...+15 m mpy. Aines on hyvin vettäläpäisevää hiekkaa ja soraa, pintaosa on paikoin hyvin lohkareinen. Harjuainesten paksuus on harjun ydinosassa yleisesti 10-20 m. Solkullan-Södergårdin alueella harjuainekset ovat n. 4 m paksun savikerroksen peitossa. Harjun lievealueilla ovat hiekka- ja sorakerrokset ohuemmat ja siltti-savikerroksen peitossa. Itse hiekka- ja soramuodostuma on kerrostunut kallioruhjeeseen, ja muodostuma kerääkin vesiä myös reunustavilta kallio- ja moreenialueilta. Kallio- ja moreenikummut jakavat harjua ja rajoittavat pohjaveden virtausta monin paikoin. Ylikkeen pohjavesialue jakautuu pohjoiseen ja eteläiseen valuma-alueeseen. Pohjavesi on korkeimmillaan Jättekastetin pohjoispuolella pisteessä Y06 tasolla +23,79 m mpy laskien etelään Noriken vedenottamolla n. tasolle +14,63 m mpy. Pohjoisessa Solkullan seudulla pohjavedenpinta on tasolla +13,13...+13,25 m mpy laskien Yliken alueella tasolle +10,21 m mpy (Y04). Pohjaveden virtaus suuntautuu pohjoisesta Yliken alueelta kohti Fallbäckenin ja Ängsbäckenin laaksoaluetta. Fallbäckenissä on lähdealue, jolta vedet virtaavat itään kohti Lillpernåvikenia. Jättekastetin alueelta pohjaveden virtaavat koilliseen kohti Orrängenin itäpuolista soistuma-aluetta purkautuen lähteestä (virtaus lähteessä koilliseen Ängesbäckenille). Jättekastetin suunnalta pohjavesiä virtaa mahdollisesti myös Fallbäckenin laaksoalueelle. Norikemalmenin eteläpuolisen harjun pohjavedet virtaavat etelään ja kaakkoon. (Pohjavesipinnat 21.12.2011) Paksuimmat pohjavedellä kyllästyneet maakerrokset tavataan Fallbäckenin-Högsvedenin ja Solkullan-Södergårdin alueilla jopa 30-40 m. Pohjavesivyöhykkeen paksuus on alueen kaakkoisosassa vedenottamon alueella ja sen itäpuolella 5-15 m. Ohuimmillaan pohjavesikerros on Jättekastetin pohjoispuolella ja alueen luoteisosassa Holmängarnan itäpuolella 5-10 m. Näillä alueilla harju on kerrostunut korkean kallioalustan päälle, mikä selittää ohuen pohjavesivyöhykkeen ja irtomaapeitteen. Pohjaveden yläpuolinen irtomaakerros on paksuimmillaan harjun ydinalueilla n. 15-20 m, ollen paksuimmillaan Ylikessä. Ohuet pohjavettä suojaavat kerrokset tavataan Fallbäcken-Hödsvedenin alueella alle 5 m ja Solkullan-Södergårdin savipeitteisellä alueella alle 4 m. Ohuimmillaan suojaava kerros on harjun lievealueilla jopa alle 1 m. Antoisuus 1450 m3/vrk on arvioitu muodostumisalueen pinta-alan perusteella. Lähdevirtaamien ja maaperän imeytymissuhteiden perusteella alueen antoisuuden on arvioitu yltävän 3000 m3/d. Vuonna 1966 on tehty nykyisen Noriken ottamon paikalla koepumppaus, jonka todettiin vaikuttaneen pumppauspisteen lisäksi lievästi läheisissä havaintoputkissa. Pumppauksen
10 päätyttyä vesi kohosi nopeasti alkuperäiselle tasolleen. Koepumppauksen perusteella pisteen jatkuvaksi antoisuudeksi on arvioitu vähintään 400-500 m3/vrk. Koepumppaus oli melko lyhyt, joten pumppauspisteestä saatava tuotto voi olla huomattavasti tätä suurempi. Vedenottamo Norikkeeseen rakennettiin 1970-luvulla. Ottolupa (LSVO 17.12.1992) 500 m3/vrk kuukausikeskiarvona. Vuonna 1969 on tehty alueen keskiosassa Ylikkeen alueella koepumppaus aluksi teholla 2400 l/min, ja lopulta pohjaveden voimakkaan alenemisen seurauksena teholla 1450 l/min. Ennen pumppausta oli Fallbäckenin ja Ängesbäckenin purojen pääasiassa pohjavedestä muodostuva virtaama n. 865 m3/vrk. Koepumppauksen vaikutusalue todettiin suppeaksi (pit 1,4-1,6 km x lev 0,4-0,5 km). Pisteen antoisuudeksi arvioitiin pumppauksen tuloksena n. 1400-1500 m3/vrk, jolla määrällä ei kuitenkaan vielä hyödynnetä Ylikkeen länsipuolella muodostuvia pohjavesiä (vaatisi useamman vedenottamon). Vuonna 2007 on tehty pohjoisella valuma-alueella Solkulla-Södergårdin alueella vedenhankintatutkimuksia Sannaisten tekopohjavesilaitoksen raakaveden hankinnaksi. Tutkimukset käsittivät mm. maaperäkairauksia ja vedenantoisuuspumppauksia. Pohjoisella valuma-alueella arvioidaan muodostuvan pohjavettä jatkuvasti n. 500 m3/vrk, mikä voidaan ottaa käyttöön alueelta hyödyntämällä kallioruhjeeseen varastoitunutta pohjavettä. Pohjavesivarastosta arvioidaan saatavan vettä n. 200 000 m3/vrk alentamalla vesipintaa pumppauspaikalla n. 7 m. Eteläisen valuma-alueen vedenottamon paikasta voidaan ottaa muodostuva pohjavesi (500 m3/vrk) sekä pohjavesivarastosta 138 000 m3 alentamalla vedenpintaa 5 m. Pisteeseen suositeltiin tehtävän koepumppaus. Pohjavesialue luokitellaan luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Pohjavesialueella on Parkenin luonnonsuojelualueella lähde sekä luonnontilainen merkittävä lähdealue pohjavesialueen keskiosissa Orrängenin soistumalla. Luokitusmuutos: luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Noriken vedenottamo on käytössä. Pohjavesialueella on Parkenin luonnonsuojelualueella lähde sekä luonnontilainen merkittävä lähdealue pohjavesialueen keskiosissa Orrängenin soistumalla. Mickelsböle 0161307, 1-luokka Pienimuotoinen pohjois-etelä -suuntainen, harjumainen, lajittuneen aineksen kerrostuma, joka pohjoisosastaan painuu savipeitteen alle. Muodostuma rajoittuu monin paikoin etelässä, pohjoisessa ja kaakossa moreenipeitteisiin kalliomäkiin sekä idässä ja lännessä savialueisiin. Pohjaveden pääasiallisena muodostumisalueena toimii pohjois-eteläsuuntaisen Malmenin kallioselänteen itäpuolinen hiekka-soramuodostuma, jonka paksuus on kairausten perusteella jopa 15,5 m. Hiekan ja soran alla tavataan paikoin vahvojakin hietaa sisältäviä hiekka- ja sorakerrostumia. Kallioselänteen itäreunalle kerrostunut aines on jo suurelta osin kaivettu pois. Harjanteen molemmilla puolilla vettäjohtavat kerrostumat peittyvät harjusta poispäin paksunevien savikerrosten alle, joiden paksuus on suurimmillaan jopa 14 m. Pohjavettä muodostuu myös aluetta pohjois- ja itäreunalla reunustavilla moreenipeitteisillä kallioalueilla. Osittain savi- ja silttipeitteisen pohjavesialueen antoisuutta on vaikea arvioida. Pohjaveden virtaus suuntautuu kohti Mickelsbölen vedenottamoa etelästä, luoteesta sekä idästä. Pohjavettä purkautuu vedenottamosta luoteeseen sijaitsevasta lähteestä Grindängsbäcken-puroon, joka virtaa lounaasta koilliseen laskien Mustionjokeen. Alueella tavataan savenalaista paineellista pohjavettä. Pohjavesi on vedenottamon alueella n. tasolla +12,44...12,67 m mpy (6.4.1967). Vedenottamo on rakennettu 1975. Ottolupa 700 m3/vrk kuukausikeskiarvona ja 1100 m3/vrk vuorokausikeskiarvona (14.4.1992). Ottamo on toiminut varavedenottamona vuodesta 1997.
11 Kaatopaikan suotovedet virtaavat pohjavesialueen halki. Kaatopaikan vaikutuksia tarkkailtu yhdestä kaivosta. Alueella on tehty kairauksia ja koepumppauksia alkuvuonna 1967. Pohjavettä pumpattiin kolmessa pisteessä huhti-kesäkuussa nykyisen vedenottamon lähialueella teholla 2100 l/min. Koepumppauksen vaikutus näkyi koepumppauspaikalta 200 m etelään ja n. 200-600 m luoteeseen. Koepumppaukset keskeytettiin, koska lähialueen kaivojen vedenpinnat laskivat koepumppausten seurauksena. Koepumppaustulosten perusteella tutkitulta alueelta arvioitiin saatavan käyttöön jatkuvasti vähintään 1300-1700 m3/d, vaikka lähiympäristön kaivoissa vedenpinnat alenivat. Luokitusmuutos: Alueella Mickelsbölen varavedenottamo. Aromäki 0161351, 1-luokka Osa Porvoon jokilaaksossa esiintyvää pitkittäisharjujaksoa, joka on kerrostunut kallioperän ruhjevyöhykkeeseen. Vettä johtavia hiekka- ja sorakerrostumia esiintyy jokilaaksoa reunustavilla kallio- ja moreenirinteillä. Jokilaaksossa vettä johtavat kerrostumat ovat paksujen savi- ja silttikerrostumien alla. Nykyisen vedenottamon alueella on kairauksissa tavattu hyvin vettäjohtavaa soraa syvyydeltä 5-11 m manapinnasta. Vedenottamon alueella ja tien itäpuolella tavataan parin metrin syvyydellä maanpinnasta vaikeasti läpäistävä lohkarekerros, jonka on arvioitu esiintyvän yleisesti koko harjujonon alueella. Pohjavettä kerääntyy aluetta reunustavilta kallio- ja moreenirinteiltä. Virtauskuvaltaan synkliinisen alueen pohjavedet purkautuvat tihkumalla Porvoonjokeen. Keväällä 1989 tehtiin alustavia pohjavesitutkimuksia nykyisen vedenottamon alueella. Tutkimukset käsittivät kairauksen sekä antoisuuspumppaukset. Antoisuusmittauksen tuotto oli parhaiten vettäjohtavassa kerroksessa 7-8 m syvyydellä 170 l/min. Alueen alustavaksi antoisuudeksi arvioitiin 400-500 m3/vrk. Pisteessä suoritettiin koepumppaus syksyllä 1989 tuotolla 540 m3/vrk. Pohjavedenpinnan aleneminen pisteessä oli koepumppauksen aikana vähäistä ja palautui nopeasti pumppauksen loputtua. Vaikutusta ei todettu lähialueen kaivojen vedenpinnoissa. Koepumppauksen perusteella alueen jatkuvaksi antoisuudeksi on määritetty 400 m3/vrk. Nietoon (Multamäen) pohjavedenottamo on rakennettu 2004. Luokitusmuutos: Nietoon vedenottamo käytössä. Kerkkoo 0161352, 1-luokka Pohjois-etelä -suuntaiseen ruhjeeseen kerrostuneen pitkittäisharjun osa, jossa vettä hyvin johtavat hiekka- ja sorakerrostumat kulkevat suureksi osaksi paksun savikerrostuman alla ja tulevat näkyviin pieninä kumpareina paikoitellen. Pohjavesi muodostuu pääasiassa aluetta idässä ja lännessä ympäröivillä kallio- ja moreenialueilla sekä niiden liepeille kerrostuneissa rantakerrostumahiekoissa. Hiekka- ja sorakerrosten paksuus on harjussa 5-30 m. Pohjavesialueen keskiosissa Suitteenpellon harjumäen ympäristössä sekä sen luoteispuolella tavataan savikerroksen alla paikoin yli 15 m paksuudelta hiekkaa ja soraa. Savikerrosten paksuus on Porvoonjokilaaksossa 15-20 m.
12 Vedenottamon alueella on kairauksissa tavattu hyvin vettäjohtavaa kivistä hiekkaa 18 m syvyyteen maanpinnasta. Alueen pohjoisosassa Henttaalan alueella (HpH8) on maaperän todettu olevan hyvin vettä johtavaa kivistä hiekkaa ja hiekkaa 6-8 m syvyydelle. Mekaanikontien alueella etelässä on kivistä hiekkaa tavattu 11,3 m syvyydelle. Etelässä Koivuniemen alueella on maaperä savea n. 10 m syvyydelle ja sen alla 12 m syvyyteen ulottuva moreenikerros, josta pohjavettä ei ole saatavissa. Porvoonjoesta tapahtuu harjun ja joen leikkauskohdissa rantaimeytymistä. Porvoonjoki ylittää harjun todennäköisesti Murronpellon-Koskelan välisellä alueella. Harju jatkuu joen itäpuolella pohjoiseen Henttaalan ja Mäntyrinnan kautta. Joen kohdalla maaperä on hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa. Joen vesipinnan ollessa alhainen, harjun pohjavettä on todettu tihkuvan jokeen. Alueella tavataan pienempiä kallioperän heikkousvyöhykkeitä pohjois-etelä ja luode-kaakko suuntaisina. Jokilaaksossa on myös pienempiä heikkousvyöhykkeitä suunnassa itäkaakkolänsiluode ja koillinen-lounas. Murroslinjojen risteyskohdissa sijaitsevat alavimmat alueet, jotka ovat yleensä savikoiden peitossa. Alueen eteläosassa Virtaalan voimalan eteläpuolella on pohjaveden virtausta ohjaava/rajoittava kalliokynnys, joka jatkuu kaakkoon Kallolan kallioalueelle saakka. Kalliokynnyksen pohjoispuolella pohjavedenpinta on korkeustasolla +10 m mpy tai enemmän ja sen eteläpuolella selvästi alempana vaihdellen muutamista metreistä hieman alle merenpinnan tasoa 0 m mpy. Pohjaveden pinnankorkeuksien suurista muutoksista lyhyellä matkalla on päätelty, että pohjaveden virtausta rajoittavat kalliokynnykset löytyvät myös Muurahaismetsän pohjavesilammen ja Pudaksen tilan väliseltä alueelta, sekä Mäntyrinnan ja Henttaalan alueelta. Alhaisimmillaan kallio on vedenottamon pohjoispuolella Kerkkoon ja Uus-Heikkilän välisellä alueella. Korkeimmillaan kallionpinta on itäosassa Jaakkolankalliolla tasolla +60 m mpy ja pohjoisosassa Muurahaismetsässä ja Mäntyrinnassa +50 m mpy. Tanhunmäen ja Kraakunmäen kalliot ovat tasolla +40 m mpy. Pääasiallinen virtaussuunta on pohjoisesta etelään. Hakamaan-Koskenniemen lähellä Tanhuniemen länsipuolella on pääasiallinen virtaussuunta etelästä pohjoiseen kohti Kerkkoon Etelässä vedenjakaja sijaitsee Kallolassa. Pohjavesialueen pohjoisosassa on mahdollisesti pohjaveden virtausta rajoittava kallioperän rakenne. Pohjavedenpinta vaihtelee alueella n. tasoilla +10...+12 m mpy, ollen alimmillaan vedenottamolla ja Tiittulassa +10...+11 m mpy. Pohjavedenpinta on ylimmillään alueen pohjoisosassa Muurahaismetsän eteläpuolella pohjavesilammessa +36 m mpy ja alueen koillisosassa havaintoputkessa +28 m mpy. Kallioniemen ja Tanhumäen rinteillä on kaivoista mitattu jopa +20...+25 m mpy paikallisia pohjavedenpinnan korkeuksia. Alueella ei ole merkittäviä pohjaveden purkautumispaikkoja, vaan pääosin pohjavesi purkautuu Porvoonjokeen. Alueen muutamiin lähdepurkaumiin on rakennettu talousvesikaivot. Paksuimmat ja laajimmat pohjavedellä kyllästyneet maakerrokset sijaitsevat Alueen keskiosassa Tukkilan, Tiittulan ja vedenottamon välisellä alueella 15-40 m, ollen paksuimmillaan vedenottamon ympäristössä. Kerkkoon eteläosassa Grottabackan alueella on pohjavesivyöhykkeen paksuus 10-20 m. Pohjoisessa Muurahaismetsän alueella pohjavesikerroksen paksuus on 0-10 m. Pohjavesi on alueella keskimäärin 5-10 m syvyydellä maanpinnasta. Lähimpänä maanpintaa pohjavesi on lähellä Porvoonjoen uomaa. Kerkkoon koulun alueella kuivan irtomaapeitteen paksuus on jopa paikoin 25 m. Kerkkoon vedenottamo on otettu käyttöön 1980-luvun puolivälissä. Vesi käsitellään Saksanniemen vedenottamolla. Ottolupa 2500 m3/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna (18.3.1974). Ottamolla on vesioikeuden määräämä suoja-alue. Alueella on suoritettu maastotutkimuksia vuonna 2003 uuden kaivonpaikan löytämiseksi. Kairausten lisäksi vedenantoisuuspumppauksia suoritettiin etelässä Mekaanikontien alueella sekä nykyisen vedenottamon alueella. Pelkkiä kairauksia suoritettiin lisäksi Tanhumäen alueella sekä
13 etelässä Koivuniemen alueella. Uuden kaivon paikaksi todettiin soveltuvan nykyisen kaivon lähialueella sijaitseva tutkimuspiste 8. Tulosten perusteella pääteltiin lisäksi, että Tanhumäen ja Mekaanikontien kohdalta harjuun imeytyy Porvoonjoesta rantaimeytettyä tekopohjavettä harjuun, mutta imeytyvän veden määrää ei voida luotettavasti määrittää. Henttaalan alueella alueen pohjoisosassa on suoritettu tutkimuksia vuonna 2004. Tutkimukset käsittivät maaperäkairauksia ja vedenantoisuuspumppauksia. Tulosten perusteella tutkimuspisteessä HpH8 on mahdollista ottaa käyttöön harjualueen luonnolliset pohjavedet sekä Porvoonjoesta imeytyvää tekopohjavettä. Luokitusmuutos: Kerkkoon vedenottamo käytössä. Rajausmuutos: korjataan pieneltä osin pohjavesialueen ulkoraja kulkemaan vedenottamon suojaaluerajauksen mukaan. Korsö 0161311, 2-luokka Rantavoimien tasoittama pitkittäisharjumuodostuma saaressa. Alue rajoittuu merialueeseen, pohjoisessa kallioalueeseen sekä idässä hiekka- ja kallioalueisiin. Muodostuman maa-aines on hyvin vettäjohtavaa soraa ja hiekkaa. Pohjavesiesiintymän keskellä sijaitseva kalliokynnys jakanee pohjavesivarastot kahteen erilliseen pohjavesialtaaseen. Rantaviiva on vettäläpäisevä, pohjavettä purkautuu mereen. Luokitusmuutos: I luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Ei Österby 0161312, 2-luokka Pitkittäisharju, joka sijoittuu Pellingin saaristoon. Alue rajoittuu etelässä ja idässä merialueeseen ja pohjoisessa ja etelässä kallioalueisiin. Alueen maa-aines on hyvin vettäjohtavaa hiekkaa ja soraa. Pohjavesi purkautuu mereen. Alueen toistaiseksi tutkimattomilla pohjavesivaroilla saattaa olla huomattava merkitys Porvoon vesihuollon turvaamisessa erityistilanteiden varalta. Vedenhankinnan mahdollisuudet tulisi selvittää. Luokitusmuutos: I luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Ei vedenottamoa, vedenhankinnan mahdollisuudet tulisi selvittää. Ölandet 0161313, 2-luokka Rantavoimien tasoittama pitkittäisharju. Alue sijaitsee saaressa, rajoittuen idässä ja pohjoisessa merialueeseen, etelässä kallioalueeseen ja lännessä savi-, hiekka-, ja kallioalueisiin. Alueen maa-aines on hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa. Matalan muodostuman kerrospaksuus vähäinen, eteläosassa alue rajoittuu kalliopaljastumiin. Muodostuma on rantavoimien tasoittama. Runsaan vedenoton yhteydessä merivesi saattaa heikentää pohjaveden laatua. Luonnontilassa pohjavettä purkautuu mereen. Luokitusmuutos: I luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Ei vedenottamoa, vedenhankinnan mahdollisuudet tulisi selvittää.
14 Taulukko 1. Yhteenvetotaulukko Porvoon pohjavesialueista ja tehdyistä muutoksista Pohjavesialue Vanha luokka Uusi luokka Rajausmuutos Muutosten perustelut Porvoo 0161251 A Saksanniemi 0161301 Sandmalmen 0161302 I 1 I 1 I 1 Linnanmäen varavedenottamo on toimintavalmiudessa. Saksanniemen vedenottamo käytössä. Alueella on Sondbyn varavedenottamo. Böle 0161303 I 1 Sannäs 0161304 I 1 Ilola 0161305 I 1 Ylike 0161306 I 1E Bölen vedenottamo käytössä, vesi menee imeytykseen Sannaisten tekopohjavesilaitokselle. Sannaisten ottamo käytössä. Alueella Ilolan varavedenottamo. luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Noriken vedenottamo on käytössä. Pohjavesialueella on Parkenin luonnonsuojelualueella lähde sekä luonnontilainen merkittävä lähdealue pohjavesialueen keskiosissa Orrängenin soistumalla. Mickelsböle 0161307 Aromäki 0161351 Kerkkoo 0161352 I 1 I 1 I 1 X Alueella Mickelsbölen varavedenottamo. Nietoon vedenottamo käytössä. Kerkkoon vedenottamo käytössä.
15 Pohjavesialue Vanha luokka Uusi luokka Rajausmuutos Muutosten perustelut Korjataan pieneltä osin pohjavesialueen ulkoraja kulkemaan vedenottamon suojaaluerajauksen mukaan. Korsö 0161311 II 2 Österby 0161312 II 2 I luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Ei I luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Ei vedenottamoa, vedenhankinnan mahdollisuudet tulisi selvittää. Ölandet 0161313 II 2 I luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Ei vedenottamoa, vedenhankinnan mahdollisuudet tulisi selvittää. 3. Loviisan pohjavesialueet Liljendal 0142401 A, 1-luokka Pitkä ja kapea osa lähes pohjois-etelä -suuntaista katkonaista pitkittäisharjua, joka välillä painuu sitä ympäröivien savikerrosten alle. Harju on jaettu osa-alueisiin A ja B. Harju rajoittuu etelässä moreenikumpuihin ja pohjoisessa kallioselänteisiin. Alue on rapakivialuetta. Laajin harjuselänne on alueen eteläosassa ja aines selänteessä on hyvin vettäjohtavaa, osaksi kivistä hiekkaa ja soraa. Pintaosassa tavataan paikoin lohkareita. Kerrospaksuudet harjun ydinosissa ovat yli kymmenen metriä. Hyvin vettäjohtavien hiekka- ja sorakerrosten päällä tavataan vedenottamolla ja sen lähialueella n. 0,4-1 m silttiä. Pohjaveden pääasiallinen virtaussuunta harjun ydinvyöhykkeellä on pohjoisluoteinen. Alue kerää vesiä myös ympäröiviltä moreenipeitteisiltä kallioalueilta. Pohjavedenpinta on vedenottamon eteläpuolella tasolla +32,13 m mpy, vedenottamon alueella +31,87 m mpy, Bändanbrinkenin kohdalla +30,64 m mpy ja muodostumisalueen luoteispäässä tasolla +29,75 m mpy (9/2012). Luonnollisten vesipintojen perusteella virtaus on alueella kaakosta luoteeseen. Liljendal A:n ja B:n vesipintahavaintojen perusteella alueilla on hydraulinen yhteys, vesipintojen laskiessa tasaisesti Liljendal A:n eteläosasta Liljendal B:n keskiosaan Paikoin pohjavesi on rautapitoista, etenkin harjun pintakerroksissa ja savipeitteisillä alueilla. Pohjavesialueella on tietyin edellytyksin mahdollista valmistaa tekopohjavettä. Osa-alueen pohjoisosassa on v. 1976 tutkittu ja koepumpattu vedenottamon paikka, josta jouduttiin luopumaan maanomistuskysymysten vuoksi. Nykyisen kirkonkylän vedenottamon (Liljendalin vo) paikalla on suoritettu 1978 pohjavesitutkimuksia. Tutkimuksia oli tarpeen suorittaa, koska kunnan vanhan vedenottamon (osaalueella B) antoisuuden 40 m3/vrk todettiin olevan liian pieni kunnan tulevaisuuden vedentarpeeseen nähden. Tutkimukset käsittivät kairauksia ja ominaisantoisuuspumppauksia sekä
16 koepumppauksen. Koepumppaus suoritettiin 2 vkon aikana teholla n. 700 l/min. Pumppauksen vaikutus näkyi selvästi pumppauspisteessä ja sen välittömässä läheisyydessä olevissa havaintoputkissa (HP1 ja HP2 alenema 1,5-1,2 m)ja etäämmällä lievempänä (HP 3 ja HP 4 0,3-1,2 m). Bändarbrinkenin havaintopisteessä HP 5 pumppauksen aiheuttama alenema oli 0,1 m eikä alenemaa havaittu enää putkessa HP 6 alueen pohjoisosassa. Pumppauksen ei todettu vaikuttaneen alueen yksityiskaivojen vedenpintoihin. Koepumppauksen perusteella on esiintymän antoisuudeksi arvioitu n. 400-500 m3/vrk. Hetkellisesti arvioitiin voitavan ottaa tätä suurempiakin määriä pohjavettä. Liljendalin vedenottamo otettiin käyttöön 1979 ja sen antoisuus on 400 m3/vrk. Ottamo on toiminut Loviisan veden varavedenottamona vuodesta 2009. Ottamolla on fluoridiongelma (rapakivialue). Luokitusmuutos: Liljendalin varavedenottamo varalla. Andersby 0142404, 1-luokka Kapeahko, pohjois-etelä -suuntainen pitkittäisharju. Muodostuman länsipuoli rajoittuu kallioalueisiin, itäpuolella esiintyy savipeltoja. Kallioalue erottaa Andersbyn alueen sen eteläpuolella sijaitsevasta Kuggomin pohjavesialueesta. Pohjavesialue sijaitsee rapakivialueella. Aines ydinosissa kivistä soraa, muuten hiekkaa. Kalliopaljastumia esiintyy hiekkakuoppien pohjalla ja paikoitellen aines on ruosteista. Kokonaisantoisuudeltaan tyydyttävä pohjavesialue, jonka käyttöä vedenhankintaan rajoittavat pohjoisosassa hautausmaa ja turkistarha. Tavastbyn vesiosuuskunnan ottamo on otettu käyttöön 1995. Ottamolla fluoridin poistolaitteet. Luokitusmuutos: Tavastbyn vesiosuuskunnan vedenottamo käytössä. Valko 0143401, 1-luokka Loviisanlahden rannalle kerrostunut pitkittäisharjun eteläisin osa, joka rajoittuu kallioharjanteisiin idässä ja lännessä lähes koko pituudeltaan. Valkon alueella koko pitkittäisharjumuodostuma on leveimmillään, hiekkakerrosten levittäytyessä alueella jopa 1,5 km leveäksi selänteeksi. Aines on hiekkavaltaista hienoa hiekkaa, hiekkaa ja soraa. Pintaosat ovat paikoin lohkareisia ja reunaosissa esiintyy moreenia. Hiekkamuodostuma katkeaa Valkon ja pohjoispuolisen Myllyharjun pohjavesialueiden välillä meren ja savikerrostumien peittäessä muodostuman Pitkäsaaren tienoilla. Lajittuneet hiekkakerrokset ulottuvat alueella jopa 15-18 m syvyyteen maanpinnasta. Valkon vedenottamon itäpuolella olevaan painanteeseen on turvetta kerrostuneena jopa 3 m. Turpeen alla tavataan 3-5 m syvyydessä tiivistä hiekkaa ja tätä hienompia maalajeja aina saveen saakka. Vedenottamon lähialueella suoritetuissa kairauksissa on maan pinnassa tavattu 3-5 m vahvuinen silttikerros jonka alla hienohkoja hieta- ja hiekkalajitteita, joissa moreenisia piirteitä. Oletetun kalliopinnan päällä on havaittu kivistä hiekkamoreenia n. 13 m syvyydelle tasolle +9 m mpy. Tarkkaa tietoa kalliopinnan korkeudesta alueella ei ole. Kalliokynnykset jakavat alueen pienempiin altaisiin ja pohjaveden virtaus suuntautuukin harjun keskiosista sekä pohjoiseen että etelään, missä tapahtuu purkautumista mereen. Fantsnäsin vedenottamon alueella muodostuman eteläosassa on pohjaveden virtaussuunta luoteesta ja pohjoisesta etelään. Valkon vedenottamon läheisyydessä pohjavesi virtaa puolestaan luoteesta kaakkoon. Kalliopinnan topografia aiheuttaa
17 myös huomattavia eroja pohjavesipinnoissa. Pohjavesialue sijaitsee rapakivialueella, ja siksi pohjaveden fluoridipitoisuudet ovat korkeita. Pohjavedenpinta on alueella korkeimmillaan sen keskiosissa ja alimmillaan pohjois- ja eteläpäässä, pohjavedenpinnan vaihdellessa tasoilla -0,11...+25,48 m mpy. Valkon vedenottamon läheisyydessä pohjavesi on 3 m syvyydellä maanpinnasta n. tasolla +24 m mpy. Alueen länsi- ja itälaidoilla on pohjavedenpinta joitain metrejä alempana. Pohjavesialueen pohjois- ja eteläosissa vedenottamoiden alueilla pohjavedenpinta laskee lähelle merenpinnan tasoa ja osin sen alle. Vuonna 1981 on alueella tehty pohjavesitutkimuksia ottamolta maastoon purkautuvan veden (100-500 m3/vrk) hyödyntämiseksi tekopohjavetenä. Tutkimukset käsittivät kairauksia ja vedenantoisuusmittauksia. Tutkimusten perusteella alueen antoisuudeksi on määritetty 1600 m3/vrk. Vedenottamoiden tutkimuksissa on Valkon vedenottamon antoisuudeksi määritetty 250 m3/vrk, Fantsnäsin 830 m3/vrk ja Köpbackan 600 m3/vrk. Valkon vedenottamo otettu käyttöön 1962, Fantsnäsin varavedenottamo 1974 (ottolupa 900 m3/vrk kuukausikeskiarvona). Köpbackan varavedenottamo otettu käyttöön 1985 (ottolupa 600 m3/vrk kuukausikeskiarvona). Kaikilla ottamoilla on vesioikeuden määräämät suoja-alueet (L-SVEO 45/1979 A ja KHO 20.11.1980). Ottamoilla on käytössä lipeäalkalointi. Vedenlaatua heikentää kohonneet fluoridipitoisuudet. Luokitusmuutos: Valkon ja Fantsnäsin varavedenottamot ja Köpbackan vedenottamo käytössä. Rajausmuutos: korjataan alueen pohjoisosissa pohjavesialueen ulkoraja kulkemaan vedenottamon suoja-aluerajauksen mukaan, sekä muodostumisalue kulkemaan rantaviivan mukaisesti. Pernajan kk 0158501, 1-luokka Alue käsittää Pernajan kirkon ja Garpgårdin välisen pitkittäisharjun eteläisimmän osan, joka on kerrostunut suureen luode-kaakko -suuntaiseen kallioperän ruhjeeseen. Harjun leveys vaihtelee alle 100 metristä noin 300 metriin; korkeus on 10-20 metriä. Itäreunaltaan alue rajoittuu savikoihin, lännessä savikoiden lisäksi paikoin kallioselänteisiin. Alueen länsireunalla esiintyy soistuneita orsivesiä tiiviiden maakerrosten päällä. Luoteessa harju jatkuu Garpgårdin pohjavesialueena. Maa-aines harjussa on pääosin hiekkaa ja soraa. Kairauksissa on tavattu paikoin hienojakoisempia kerroksia, silttistä hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Lievealueilla pintaosissa esiintyy karkeaa silttiä ja muutaman metrin syvyydessä hiekkaa. Kallio on korkeimmillaan alueen pohjoisosassa Kolabergetin kallioilla tasolla +40...+55 m mpy ja syvimmillään Hagabölen vedenottamon alueella alle -15m mpa ja ottamon lounaispuolella -23 m mpa. Kallio on Kirkonkylän ottamon koillispuolisella peltoalueella tasolla -10...-25 m mpa. Myös paloaseman ja kirkon välisellä alueella kallio on matalalla -10...-20 m mpa. Urheilukentän pohjoispuolella ja pohjavesialueen pohjoisosassa Kokärrsåkenin ja Långmossenin alueilla on korkeustaso -5...+5 m mpy. Kallio kohoaa pohjavesialueella paikoitellen pohjavedenpinnan yläpuolelle aiheuttaen paikallisia muutoksia virtausolosuhteisiin. Pohjavesikerros on paksuimmillaan alueilla, joilla kallio on matalimmillaan. Kirkonkylän vedenottamon koillispuolella on pohjavesikerros 15-29 m, Hagabölen ottamolla 10-22 m ja ottamolta lounaaseen peltoaukealla jopa 30 m. Harjussa hiekka- ja sorakerrospaksuudet vaihtelevat 15-20 metriin. Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on koko pohjavesialueella yleisesti 5-15 m ja korkeimmilla harjuhuipuilla yli 20 m. Pohjaveden virtaus suuntautuu harjun suuntaisesti pääosin pohjoisesta etelään. Pohjaveden pinnantaso vaihtelee alueella +1..+19,8 m mpy laskien pohjoisosasta etelään mentäessä.