LIITE 1. Pohjavesialueiden hydrogeologia. Sisällysluettelo. 1. Johdanto

Transkriptio

1 1 LIITE 1. Pohjavesialueiden hydrogeologia Sisällysluettelo 1. Johdanto Helsingin pohjavesialueet... 2 Vuosaari , 1-luokka... 2 Tattarisuo , 1-luokka... 3 Santahamina , 1-luokka... 4 Vartiokylä , 1E-luokka... 5 Isosaari , 2-luokka Vantaan pohjavesialueet... 7 Valkealähde , 1-luokka... 7 Kaivoksela , 1-luokka... 9 Koivukylä , 1-luokka... 9 Lentoasema , 1-luokka Backas , 2-luokka Vantaanpuisto , 1-luokka Vestra A A, 1-luokka Fazerila , 1-luokka Seutula , 2-luokka Johdanto Lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) on lisätty uusi 2a-luku, joka käsittelee pohjavesialueiden rajaamista, luokittelua ja suojelusuunnitelmia. Lisäys astui voimaan (1263/2014) ja sitä täydentävä asetus (929/2016). Lakimuutoksen myötä astuivat voimaan uudet pohjavesialueluokat. Aiemmin käytössä olleet pohjavesialueluokat I (vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue) ja II (vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue) korvataan uusilla luokilla 1 ja 2. Mukaan luokitukseen tulee uusi E-luokka* (pohjavesialue, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen). Jos 1 tai 2 -luokkiin luokitellut pohjavesialueet samalla ylläpitävät edellä mainittua ekosysteemiä, niille voidaan lisätä E-merkintä (1E tai 2E). Pohjavesialueluokka III poistuu luokituksesta ja aiemmin IIIluokkaan kuuluneet alueet luokitellaan uudelleen joko 1-, 2- tai E-luokkaan tai poistetaan luokituksesta vedenhankinnan kannalta tarpeettomina. Pohjavesialue voidaan luokitella pelkästään E-luokkaan silloin, kun pohjavesialue ei sovellu antoisuutensa tai muiden ominaisuuksiensa perusteella vedenhankintakäyttöön, mutta alue kuitenkin ylläpitää edellä kuvailtua pohjavedestä riippuvaista ekosysteemiä.

2 2 Lisäksi pohjavesialueiden rajaukset tarkistetaan hydrogeologiseen tutkimustietoon perustuen ennen vesienhoidon kolmatta suunnittelukautta. *E-luokan pohjavesialueen luokitus perustuu luonnontilaiseen tai luonnontilaisen kaltaiseen muun lainsäädännön nojalla suojeltuun pohjavedestä suoraan riippuvaiseen merkittävään pintavesi- ja maaekosysteemiin. E-luokan pohjavesialueilla on ainoastaan informatiivinen arvo. Näillä pohjavesialueilla sijaitsevat pohjavedestä suoraan riippuvaiset ekosysteemit ovat jo valmiiksi muulla lainsäädännöllä (esim. luonnonsuojelulaki, vesilaki, metsälaki jne.) suojeltuja, joten pohjavesialueiden E-luokitus ei tuo lisää suojeluarvoa pohjavesialueille eikä kyseessä oleville ekosysteemeille. Pohjavesialueiden E-luokittelu tulee helpottamaan ja nopeuttamaan pohjavesialueille kohdistuvia lupaprosesseja, koska luvan hakijalla on jo etukäteen tiedossa, että hankkeen toteutus tulee vaatimaan ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten arviointia, kun kyseessä on E-luokan pohjavesialue. Kappaleissa 2-3 on esitelty Helsingin ja Vantaan pohjavesialueiden hydrogeologiset kuvaukset sekä tietoa alueiden vedenkäytöstä. Lisäksi on esitelty mahdolliset muutokset alueiden luokituksissa ja rajauksissa. Tiedot muutoksista on esitetty taulukoissa 1 ja Helsingin pohjavesialueet Vuosaari , 1-luokka Alue käsittää osan laajaa reunamuodostumaa, joka enimmäkseen rajoittuu korkeisiin kallioselänteisiin. Lännessä pohjavesialuetta rajaa lähes yhtenäinen kallioselänne, kun taas itäpuolella kalliot ovat epäyhtenäisempiä ja sitä leikkaa ruhjelaakso. Vuosaaren alue on Helsingin alueen laajin glasifluviaalinen deltatasanne-muodostuma, jossa aines on pääasiassa vettä hyvin läpäisevää hiekkaa ja soraa. Lounaassa delta jatkuu etelään Kallahden harjuna. Alueen pohjoisosassa maaperä on pääosin hiekkaa, jossa on ohuita siltti- ja savikerroksia. Hiekkakerros on paksuimmillaan 38 m. Kangaslammin alueella hiekan päällä on savea ja alueella esiintyy orsivettä. Pohjavesialueen itäosassa pintamaalajina tavataan hiekkaa ja soraista hiekkaa. Hiekkakerrosten paksuus vaihtelee muutamista metreistä yli 10 m. Hiekan alapuolella tavataan moreenia ja savea. Savikerroksen paksuus kasvaa itää kohti ja on paikoin jopa 10 m. Pohjavesialueen eteläosassa maa-ainestenotto on ulottunut paikoin pohjaveden pintaan asti. Lounaisosassa täyttömaakerroksen alapuoliset hiekka-, sora- ja moreenikerrokset ovat paikoin yli 20 m paksuiset. Karkeiden maakerrosten paksuus kasvaa etelään mennessä ja pienenee itään. Lounaisosassa pintamaalajina on soraa ja hiekkaa 1-5 m paksulti ja niiden alla tavataan 5-7 m paksuinen savikerros. Keulapuiston alueella on savikerroksen alapuolella tavattu jopa 14 m hiekkakerros. Jyrkkäreunaiset ruhjelaaksot jakavat pohjavesialuetta koillinen-lounas- ja luode-kaakko - suuntaisesti yhtyen pohjavesialueen pohjoisosassa Kangaslammin ympäristössä. Pohjavesialueen eteläosassa kalliolaaksot suuntautuvat viuhkamaisesti kaakkoon, etelään ja lounaaseen. Ruhjeissa kallio on syvimmillään tasolla m mpa ollen alhaisimmillaan ottamon pohjoispuolisessa ruhjelaaksossa tasolla -30 m mpa. Alueen länsireunalla kallio kohoaa lähes yhtenäisenä harjanteena jopa tasolle +20 m mpy, ja paikoin eteläosassa tämän tason yläpuolelle. Pohjavesialueen lounaisosassa kallionpinta on alhaisimmillaan tasolla -16 m mpa ja ylimmillään Keulapuiston alueella +17,8 m mpy. Kallioperä on alueella runsasrakoista ja hyvin vettä johtavaa.

3 3 Pohjavedenpinta on pohjavesialueella n. tasolla m mpy, ollen ylimmillään alueen pohjoisosassa ja alimmillaan itäosassa. Veden virtaus suuntautuu pääosin alueen reunoilta keskiosan ruhjelaaksoihin ja ruhjelaaksoja pitkin etelään kohti vedenottamoita sekä itäpuolisille laaksoalueille. Eteläosassa virtauskuva on kallionpinnan vaihteluista ja orsivesialueista johtuen varsin monimutkainen. Orsivettä tavataan pohjoisessa Kangaslammin alueella sekä idässä vedenottamon alueella ja metroradan pohjoispuolella. Orsivesimuodostumat sijaitsevat pääosin rantakerrostumissa. Pohjavesialueen kaakkoisosassa on suoritettu kolmessa pisteessä koepumppaukset v Aurinkolahden kanavahankkeen yhteydessä. Koepumppauspisteiden antoisuudet olivat 350 (PR1), 420 (PR3) ja 400 (PR6) m3/vrk. Huvilamäen ottamon pisteessä suoritettu koepumppaus osoitti kaivoista saatavan pohjavettä käyttöön 400 m3/vrk ja lyhytaikaisesti suuremmallakin tuotolla. Hautalan vedenottamon alueella on suoritettu pohjavesitutkimuksia vuonna Tutkimusten tuloksena arvioitiin, että pohjavettä voitaneen ottaa käyttöön pisteeltä 600 m3/vrk. Vuosaaren pohjavesialue on vesienhoidossa määritetty hyvässä tilassa olevaksi riskipohjavesialueeksi kloridin esiintymisen vuoksi. Pitoisuudet ovat nousevia. Huvilamäen varavedenottamo, ottolupa 400 m3/vrk (184/1965). Rakennusvuosi Ottamo ollut toiminnassa Vedenotto lopetettu Kriisiajan varavedenottamo. Alueella sijainnut aikaisemmin Hautalan vedenottamo, ottolupa 1200 m3/vrk (184/1965). Rakennusvuosi 1965 ja purettu vuonna Ottamo ollut toiminnassa Vedenotto lopetettiin Alueella 1980-luvulla toiminut Lohjan Kalkkitehdas Oy:n Sasekan vedenottamo sijaitsi Hautalan ottamon yhteydessä ja purettiin Ottamoille on määritelty suoja-alueet, joita ei ole vahvistettu vesioikeuden päätöksellä. Alueella Huvilamäen varavedenottamo. Tattarisuo , 1-luokka Tattarisuon pohjavesialue on pohjois-etelä -suuntaiseen alueelliseen kallioperän heikkousvyöhykkeeseen muodostunut reunamuodostuma, johon liittyy eteläosassa itä-länsi - suuntainen pienempi alueellinen heikkousvyöhyke. Aluetta rajaa idässä kallio-moreenialue ja lännessä Tattarisuon teollisuusalueen savikko-soistuma -alue. Aines on pääasiassa hiekkaa, paikoin hiekkaista soraa. Aines on suurimmaksi osaksi kaivettu pois. Alueen länsiosan alavimmilla kohdilla esiintyy silttiä ja savea sekä pintaosissa, että välikerroksina. Reunavyöhykkeellä maan pinnassa on pääasiassa silttiä. Pohjavesialueella esiintyy vettäjohtavien hiekkojen ja sorien alla laajalti moreenia. Tattarisuon teollisuusalue on rakennettu entisen suon päälle, jonka kohdalla on kallioperässä laaja painanne, jossa on alimmaisena paksut kerrokset moreenia, hiekkaa ja silttiä. Kitkamaakerroksen päällä on savea 5-10 m paksuudelta. Saven päällinen turvekerros on 1-3 m paksuinen. Kallio on laajalti paljastuneena pohjavesialueen itäpuolella Jakomäen alueella kohoten tasolla +60 m mpy. Kallio viettää länteen, missä Tattariharjun kohdalla on jyrkkäreunainen, lähes pohjoiseteläsuuntainen ruhjelaakso, joka on kairaustietojen perusteella n. tasolla +10 m mpy. Ruhjelaakso on täyttynyt karkeista, vettä johtavista maa-aineksista. Pohjavedenpinta on alueella n. tasolla m mpy, ollen korkeimmillaan pohjoisessa ja

4 4 alimmillaan etelässä. Pohjaveden virtaus suuntautuu alueen pohjoisosassa koillisesta lounaaseen. Lähempänä Tattarisuota virtaus on länteen ja alueen eteläosassa etelään kohti vedenottamoa. Pohjaveden virtaus kauempaa alueen ulkopuolelta kallioperän ruhjelaaksoa pitkin sekä itäosan kallioalueen rakojen kautta on todennäköistä. Pohjavettä purkautuu vedenottamon läheisestä lähteestä, jonka antoisuudeksi on arvioitu n. 300 m3/vrk. Pohjavesiä purkautuu myös länsipuolelle Tattarisuolle. Tattarisuon alueella esiintyy myös savenalaisesti paineellista pohjavettä. Tattarisuon pohjavesialue on vesienhoidossa määritetty huonossa tilassa olevaksi riskipohjavesialueeksi kloridin esiintymisen vuoksi. Pitoisuudet ovat nousevia. Tattarisuon varavedenottamo on otettu käyttöön 1952 ja sen käyttö on lopetettu Ottamolle on määritetty suoja-alueet, joita ei ole kuitenkaan vahvistettu vesioikeuden päätöksellä. Ottamo on liitetty Helsingin vesijohtoverkostoon ja se on toimintakuntoinen. Alueella Tattarisuon varavedenottamo. Santahamina , 1-luokka Alue käsittää laajan kallioharjanteiden ympäröimän ja rikkoman merivoimien tasoittaman hiekkakankaan Santahaminan saaren länsiosassa. Kallio kohoaa alueen pohjois- ja eteläreunalla n. tasolle +15 m mpy. Pohjavesialueen keskiosista maasto laskee itään kohti Suurlahtea. Aines on pinnasta lähtien hyvin vettäläpäisevää, pääasiassa hienoa hiekkaa ja hiekkaa, usein pintaosista myös silttistä hiekkaa. Syvemmällä tavataan karkeampaa hiekkavaltaista ainesta. Kerrospaksuudet ovat alueen keskiosissa m. Maapeitteen paksuus pienenee reunustavia kallioalueita kohti mentäessä. Ottamon kohdalla on kairauksissa tavattu 0-10 m silttistä hienoa hiekkaa, m hienoa hiekkaa ja m hiekkaa, josta karkeaa on n. 40 %. Ottamon luoteispuolisessa pisteessä on tavattu pinnasta 9 m syvyydelle hiekkaa, 9-11 m silttistä hiekkaa ja 13,6 m syvyydellä olevaan kallionpintaan asti moreenia. Alueen poikki kulkee useita koillinen-lounas -suuntaisia merkittäviä paikallisia kallioperän heikkousvyöhykkeitä. Pohjaveden virtausta ohjaavat kalliokynnykset. Pohjaveden virtaus suuntautuu kohti vedenottamoa. Osa alueella muodostuvasta pohjavedestä purkautuu mereen vedenottamon ohi. Pohjavedenpinta on alueella n. 4-6 m mpa ja pohjaveden päävirtaussuunta luoteeseen. Alueella on suoritettu koepumppaus 1958 keskimääräisellä teholla 750 l/min (1080 m3/vrk). Kaivonpaikan jatkuvaksi antoisuudeksi määritettiin 600 m3/vrk. Koepumppauksen todettiin vaikuttaneen joka puolelle koepumppauspisteen ympäristöön ja havaittiin selvästi myös kauimmaisessa havaintopisteessä. Vuonna 1994 on pisteen antoisuutta ja kuntoa testattu lyhytaikaisella koepumppauksella sen hydraulisten ominaisuuksien tarkentamiseksi, jolloin kaivon jatkuvaksi antoisuudeksi määritettiin n. 400 m3/vrk. Puolustusministeriön Santahaminan vedenottamo. Otettu käyttöön 1959, poistettu käytöstä 2008 alueen liityttyä vesijohtoverkostoon. Veden rauta- ja mangaanipitoisuudet kymmenkertaiset muihin alueisiin nähden. Santahaminasta on vedetty vesijohto Isosaarelle. Alueella Santahaminan vedenottamo varalla.

5 5 Vartiokylä , 1E-luokka Pohjavesialue liittyy kallioperän murrosvyöhykkeeseen, joka kulkee alueen poikki koillinen-lounas - suunnassa. Alueen keskiosaan on muodostunut pehmeikköalue ja soistumaa. Ruhjeen suunnassa alueen keskellä kulkee Broändan puro. Pehmeikköalueella on maanpinta matalalla tasolla +0, m mpy. Pehmeikkö on tulva-aluetta jolle merivesi voi paikoin nousta. Pehmeikköalueen pintaosien savikerrosten kerrospaksuus on suurimmillaan 15 m. Saven alla jopa 15 m vettä hyvin johtavia hiekka- ja sorakerroksia, joiden kerrospaksuus ohenee pohjoiseen mentäessä. Hiekka- ja sorakerrosten alla tavataan moreenikerros, joka on paksuimmillaan lounaassa. Moreenia tavataan myös aluetta reunustavilla kallioalueilla. Ottamon kohdalla ja sen länsipuolella on hiekkasorakumpareet jotka kohoavat ympäristöään korkeammalle tasolle n. +6,5 m mpy. Ottamon alueella vettä hyvin johtavien kerrostumien paksuus on enimmillään 10 m ja maaperä on paikoin kivistä soraa. Kumpareet ovat pitkänomaisen, ottamolta luoteeseen suuntautuvan, glasifluviaalisen muodostuman jatkeita. Ottamon itä-kaakkois -puolella on myös hiekkakerrostumia, jotka jatkuvat Vuosaaren pohjavesialueen puolelle. Näillä ottamoalueen karkeilla maa-aineksilla on yhteys purolaakson savenalaisiin kerrostumiin. Pehmeikköaluetta leikkaavilla sora- ja hiekkamuodostumilla on todennäköisesti pohjaveden muodostumisen kannalta suuri merkitys. Näiden lisäksi pohjavettä virtaa kauempaa pehmeikkölaaksoon kallioperän ruhjetta pitkin, joka toimii sekä pohjaveden virtauskanavana, että pohjavesivarastona. Lisäksi pohjavettä virtaa pehmeikkölaaksoon aluetta reunustavilta kallioalueilta. Ruhjelaaksossa on kallionpinta syvimmillään tasolla -20 m mpa. Ruhjelaakson itäpuolella kallio kohoaa jyrkästi tasolle +25 m mpy, länsipuolella kallionpinta on yleisesti tason +10 alapuolella. Alueen kallioperässä on 1985 seismisissä tutkimuksissa todettu useissa kohdin kapeita ja loivaasentoisia heikkousvyöhykkeitä, joita on havaittu myös alueella tehdyissä muissa tutkimuksissa. Kallion pintaosa on rikkonaista pehmeikkölaakson pohjalla. Pääosa pohjavedestä virtaa ottamolle pohjoisesta, osa on peräisin Vuosaaren reunamuodostuman pohjoisosasta. Läntisessä ruhjelaakson haarassa virtaus on luoteesta kaakkoon. Pohjavesipinnat ovat erityisesti laakson eteläosassa melko lähellä merenpinnan tasoa ja runsaan vedenoton vaikutuksesta merivesi saattaa päästä imeytymään ottamolle. Pohjavettä purkautuu pehmeikkölaakson reunoilla useista lähteistä ja pohjavesi on savenalaisessa ruhjeessa paineellista. Alueen reunaosissa on pohjavesi n. tasolla m mpy laskien laakson suuntaan. Ottamon alueella on pohjavedenpinta n. tasolla m mpy. Pohjavesihavaintojen perusteella Vuosaaren ja Vartiokylän alueiden välillä on Kallvikintien kohdalla kallio/moreenikynnys, joka rajoittaa/padottaa virtausta alueiden välillä tehdyssä koepumppauksessa on antoisuudeksi arvioitu 1000 m3/vrk, mutta pumppauksella alennettiin pohjavedenpintaa 4m (2,5 m alle merenpinnan) ja aleneman seurauksena pohjavettä virtasi myös meren suunnalta. Koepumppauksen ja alueen pohjavesiolosuhteiden perusteella arvioitiin ottamon jatkuvaksi antoisuudeksi m3/vrk on tehty täydentäviä tutkimuksia kaivonpaikan etsimiseksi. Vuonna 2003 tehdyissä tutkimuksissa on alueen kokonaisantoisuudeksi arvioitu 800 m3/vrk. Vartiokylän pohjavesialue on vesienhoidossa määritetty hyvässä tilassa olevaksi riskipohjavesialueeksi kloridin esiintymisen vuoksi. Pitoisuudet ovat nousevia. Pohjavesialue luokitellaan luokkaan 1E Broändan-Varjakanpuiston lähteikköalueen vuoksi. Kohteella on allikkoisia luhtia sekä lähteisiä hetteikköpintoja, mm. Varjakanpuiston tervaleppälehto. Varjakanpuisto on Helsingin I arvoluokan kasvillisuuskohteita. Alueella on monipuolisesti myös lähdevaikutteista lajistoa.

6 6 Broändan varavedenottamo alueella. Ottolupa ( , ja ) 800 m3/vrk. Ottamolle on määritetty suojavyöhykkeet, joita ei ole vahvistettu vesioikeuden päätöksellä. Kaivo on otettu käyttöön 1975 ja vuonna 1982 on jatkuva vedenotto lopetettu. Ottamo toimii kriisiajan vedenottamona. Luokitusmuutos: luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella Broändan varavedenottamo sekä Broändan-Varjakanpuiston lähteikköalue, jonka ekosysteemit ylläpitävät monipuolista lähdelajistoa. Isosaari , 2-luokka Käsittää pääosan tasaisesta saaresta, jossa kallion päälle on kerrostunut pääosin vettä huonosti johtavaa savista silttiä. Pohjavesialue rajoittuu itä- ja kaakkoisosistaan kalliopaljastumiin ja muilta osin mereen. Paikoin maaperän ylimpinä kerroksina tavataan hiekkaa ja soraa. Tutkimusten perusteella kerrospaksuudet vaihtelevat 4,5..14,0 metriin. Muodostumisalueen pohjoisreunalla ottamon alueella on hienoaineksen alapuolella m paksuinen sorakerros. Vedenottamon kohdalla maakerrosten järjestys on seuraava: 0-10,5 erittäin kova savensekainen hiesu ja kiviä, 10,5-12 soramoreeni, hiekansekainen sora, 14 kivi tai kallio. Koillisosan kalliopaljastuma kohoaa n. tasolle +15 m mpy. Kallion on todettu kairauksissa olevan alueella n. 4-10,4 m syvyydellä. Luonnollinen pohjavedenpinta on alueella n. tasolla +0 m mpy. Arvioitu pohjaveden virtaussuunta on topografian mukaisesti ottamolle päin. Alueella on suoritettu pohjavesitutkimuksia 1957 ja Vuonna 1957 saatiin ottamon pisteessä m syvyydellä olevan hiekka-sorakerroksen ominaisantoisuudeksi 60 l/min. Vuoden 1963 tutkimuksessa on tehty lisätutkimuksia vedenhankintaa varten. Tutkimuksissa todettiin vettä hyvin johtavien kerrosten olevan alueella niin ohuita, että koepumppausta ei ole aiheellista järjestää. Tuolloin ehdotettiin vedenhankintaa yhdysvesijohdolla Santahaminasta. Puolustusministeriön omistama Isosaaren rengaskaivo-ottamo sijaitsee saarella. Santahaminasta on vedetty vesijohto Isosaarelle ja Isosaaren vesi sekoitetaan Santahaminan veteen suhteessa 60/40. Rengaskaivo-ottamo on ollut käytössä vuosisadan vaihteesta lähtien. Nykyinen kuilukaivo on rakennettu 1950-luvun lopulla ja peruskorjattu Kloridipitoisuus on n. 40 mg/l, johtuen meren läheisyydestä. Kloridipitoisuus indikoi meriveden suotautumista esiintymään. Alueella on myös kaksi 60 m syvää kallioporakaivoa, joiden vettä on käytetty varavoimakoneiden jäähdytysvetenä. Rengaskaivo- ja porakaivo-ottamoiden nykyisestä käyttöstatuksesta ei ehditty saada tietoa ennen kuulutusasiakirjojen lähetystä. Pohjavesialue on yhteydessä vesijohtoverkostoon Santahaminasta tulevan vesijohdon kautta. Luokitusmuutos: luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Alue vesijohtoverkostossa.

7 7 Taulukko 1. Yhteenvetotaulukko Helsingin pohjavesialueista ja tehdyistä muutoksista Pohjavesialue Vanha luokka Uusi luokka Rajausmuutos Muutosten perustelut Vuosaari Tattarisuo Santahamina Alueella Huvilamäen varavedenottamo. Alueella Tattarisuon varavedenottamo. Alueella Santahaminan vedenottamo varalla. Vartiokylä I 1E luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella Broändan varavedenottamo sekä Broändan-Varjakanpuiston lähteikköalue, jonka ekosysteemit ylläpitävät monipuolista lähdelajistoa. Isosaari I 2 luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Alue vesijohtoverkostossa. 3. Vantaan pohjavesialueet Valkealähde , 1-luokka Hiekkaharjun ja Hakkilan välillä sijaitseva Valkealähteen pohjavesialue, jota leikkaa Keravanjoen suuntainen kallioperän murroslaakso. Alueen tärkeimmät pohjaveden muodostumisalueet ovat Hakkilanharju joen itäpuolella ja Hiekkaharju joen länsipuolella. Hakkilan muodostuma on osa reunamuodostumajaksoa, mutta se on tasoittunut sulamisvesitasanteeksi, jossa maa-aines on huuhtoutunut ja lajittunut rantakerrostumiksi. Muodostumassa karkein aines tavataan sen länsireunalla. Hakkilanharjun etelä- ja koillisosassa on kalliokohoumien välisissä painanteissa pintamaalajina moreeni, jossa on runsaasti hienoainesta, silttiä ja hienoa hiekkaa. Tasanteen laella ja rinneosissa tavataan suhteellisen paljon kalliopaljastumia. Karkearakeisten maakerrosten paksuus on suurimmillaan muodostuman länsirinteen kalliopainanteessa. Runsaan maa-ainestenoton seurauksena maakerrosten kokonaispaksuus on suurimmillaan enää n. 20 metriä (ennen jopa 40 m). Rantakerrostumien paksuudet ovat suuria, jopa 12 metriä, minkä jälkeen vasta tulee savipatjan erottamana primäärinen harjuaines. Tämä aiheuttaa orsivesien esiintymistä. Pääosa sora- ja hiekkakerrostumista on savikon alla. Vettäjohtavia kerrostumia esiintyy paksun savipeitteen alapuolella Keravanjokilaaksossa, ja ne mahdollistavat pohjaveden virtauksen joen alitse vedenottamolle. Hiekkakarhun muodostuma on Hakkilan harjun länsipuolella sijaitseva luode-kaakko -suuntainen pitkittäisharju, joka koostuu pääosin hiekasta ja sorasta. Harjun ydinosassa on sorakerrosten

8 8 paksuus enimmillään yli 10 m, samoin niiden yläpuolisten hiekkojen. Alimmaisena esiintyy moreenia n. 1-3 m kallion päällä. Harjun lievealueilla ovat sora- ja hiekkakerrokset 5-10 m paksun savi-silttikerrostuman peittämiä. Hienoaineskerrostuman päällä on lajittuneesta hiekasta koostuva rantakerrostuma. Luonnontilaisena Hiekkaharjun laki on ollut tasolla +50 m mpy. Nyt maaainestenoton ja rakentamisen seurauksena lakiosat on madallettu lähes ympäröivän maanpinnan tasolle. Keravanjokilaakson alueella ovat hiekka-, sora- ja moreenikerrostumat savien peittämiä. Savikerroksen paksuus on uoman läheisyydessä 6-9 m. Kalliopinta vaihtelee pohjavesialueella tasoilla m mpy. Valkealähteen ottamo sijoittuu laaja-alaiseen Jokiniemen ja Hanabölen välisellä peltoalueella olevaan isoon kalliopainanteeseen. Kalliopainanne rajoittuu idässä Hakkilan teollisuusalueelta Brunabergetille ulottuvaan kallioalueeseen. Ottamolle on virtausyhteys Roselundin kaakkoispuolelta Yviaksen suuntaan jatkuvaa kalliosyvänteessä olevaa pitkittäisharjua pitkin. Altaaseen on lisäksi yhteys Rekolanojan suunnasta Malminiitystä ja mahdollisesti Hiekkaharjusta. Alimmillaan kallio on Hiekkaharjun koillisreunan kalliopainanteessa n. tasolla m mpa) joka syvenee ja laajenee Malminiityn asuinalueella. Myös Valkealähteen vedenottamon alueella kallio on n. tasoilla m mpa. On mahdollista, että kallioallas jatkuu Keravanjoen laaksossa Hiekkaharjusta pohjoiskoilliseen, missä savien alla tavataan vettä hyvin johtavia kerrostumia. Kalliot rajaavat pohjaveden muodostumisaluetta Hakkilan teollisuusalueella ( m mpy) ja pohjoisessa Valkealähteen ja Koivukylän pohjavesialueiden välisellä rajalla. Pohjavesialueella on useita kallioperän rikkonaisuus- ja heikkousvyöhykkeitä. Erittäin suuri alueellinen heikkousvyöhyke liittyy edellä mainittuun suureen kallioaltaaseen koillinen-lounais -suuntaisesti. Pienempiä heikkousvyöhykkeitä kulkee koillinen-lounas -suuntaisesti ja luode-kaakko -suuntaisesti. Valkealähteen pohjavesialue on virtauskuvaltaan synkliininen, ympäristöstään vettä keräävä pohjavesiesiintymä. Valkealähteen ottamon kohdalla sijainnut lähdealue on merkittävä Hakkilanharjun vesien purkautumisalue. Pohjavesialueen kaakkois- ja eteläosassa pohjavesi virtaa kalliopainanteessa kohti Keravanjokilaaksoa ja vedenottamoa. Hakkilanharjun itäosista pohjavesi virtaa ensin kallioharjanteiden eteläpuolitse lounaaseen ja tämän jälkeen kohti Valkealähdettä. Hiekkaharjun alueelta pohjavesi virtaa kaakkoon, itäkoilliseen, etelään ja lounaaseen. Hiekkaharjun eteläreunalla on luode-kaakko -suuntainen kalliokynnys, joka vaikuttaa virtauskuvaan. Eteläreunalla virtaus tapahtuu pääosin kapeiden kalliopainanteiden kautta jyrkällä gradientilla. Hiekkaharjulta pohjavettä purkautuu myös itäkoilliseen Rekolanojaan. Grönbergin varavedenottamo ja myös tutkittu uusi vedenottamon paikka kuuluvat painovoimamittaustulosten perusteella samaan kallioaltaasen kuin Valkealähteen vedenottamo. Hakkilanharjun itäosissa pohjavedenpinta on ylimmillään +53 m mpy. Harjun länsirinteen kalliopainanteessa pinta laskee Kuriiritien tasolta +25 tasolle +15 Valkealähteen ottamon itäpuolella. Hiekkaharjun alueella taso on n m mpy ja Grönbergin vedenottamon alueella +20,5 m mpy. Hiekkaharjun koillispuolisella savialueella on pohjaveden painetaso m. Hiekkaharjussa alikulun kuivatus on alentanut pohjavedenpintaa n. 3 m. Alikulun suojapumppaus vaikuttaa pohjaveden korkeuteen n m säteellä. Vesioikeuden myöntämän vedenottoluvan 5000 kuutiometriä vuorokaudessa on huomattavan paljon suurempi kuin alueen arvioitu antoisuus. Vaikka pohjavesialuetta on laajennettu, niin pohjaveden muodostumisalueen pinta-alan perusteella laskettu kokonaisantoisuus on n kuutiometriä vuorokaudessa. Lisäksi Valkealähteen pohjavesialueella suoritetaan jatkuvaa suojapumppausta, mm. radan alikulun kohdalla pumpataan n kuutiometriä vuorokaudessa. Valkealähteen vedenottamo on rakennettu Valkealähteen kohdalle, joka oli luonnontilassa yksi seudun suurimmista ja antoisimmista avolähteistä. Lähteen keskimääräinen virtaama oli luonnontilassa keskimäärin 1400 m3/vrk. Grönbergin kaivon koepumppaus suoritettu 1985, jolloin kaivon antoisuudeksi saatu 1150 m3/vrk. Vuonna 2013 on Pöyry Finland Oy arvioinut Hiekkaharjun puoleisen muodostumisalueen antoisuudeksi 1500 m3/vrk.

9 9 Valkealähteen pohjavesialue on määritetty vesienhoidossa huonossa tilassa olevaksi riskipohjavesialueeksi raskasmetallien, lyijyn ja torjunta-aineiden esiintymisen vuoksi. Pitoisuudet ovat laskevia. Valkealähteen vedenottamolta otto lopetettu 2008 torjunta-aineiden esiintymisen vuoksi. Rakennusvuosi Ottolupa 5000 m3/vrk ja m3/vuosi. Ottamolta on enimmillään pumpattu vettä 3200 m3/vrk. Grönbergin varavedenottamo. Rakennusvuosi Ennen Grönberg Oy:n omistuksessa, vuonna 1987 siirtynyt kaupungin omistukseen varavedenottamoksi. Nykyään käytössä vain näytteenottotarkoituksessa. Alueella Valkealähteen ja Grönbergin varavedenottamot. Kaivoksela , 1-luokka Pohjois-etelä -suuntainen Silvolan ja Viherkummun välillä sijaitseva muodostuma. Lajittunutta ainesta peittävät osaksi savikerrokset ja ne myös rajaavat muodostuman reunoiltaan jyrkästi. Huomattava osa saatavasta pohjavedestä muodostuu alueen etelä- ja länsipuolisilla kallioja moreenialueilla. Pohjaveden virtausta tapahtuu myös pitkin Vantaanjokilaaksoa. Vantaanjoesta tapahtuva imeytyminen on ilmeistä. Päijänne-tunneli kulkee pohjavesialueen länsipuolelta koillinen-lounaissuuntaisena päättyen Silvolan koillispuolelle. Kaivokselan (ent. Silvolan) varavedenottamo. Ottolupa 2000 m3/vrk. Ottamolla on vesioikeuden määräämä suoja-alue (83/1986/1). Maankäyttö: kaupalliset palvelut, yhdyskuntatekninen huolto. Alueella Kaivokselan varavedenottamo. Koivukylä , 1-luokka Alue muodostuu lähes pohjois-etelä -suuntaisen kallioperän murroslaakson länsireunalle kerrostuneesta pitkittäisharjusta ja ympäröivistä kallio- ja moreenialueista. Alue rajoittuu etelässä kalliokynnykseen joka erottaa alueen Valkealähteen pohjavesialueesta. Harjun ydinosassa esiintyy soraa maapintaan saakka, mutta pääosa muodostumisalueeksi rajatusta alueesta koostuu hiekkakerroksista. Pohjavesialueen keskiosa, Rekolanojan laakso, on savi- ja silttikerrosten peittämä. Hienosedimenttien alapuolella tavataan vettä hyvin johtavaa hiekkaa, noin metrin paksuudelta, syvemmällä maa-aines muuttuu hiekkamoreeniksi. Pääosa käyttöön saatavasta pohjavedestä muodostuu jo osin pois kaivetulla primäärisellä harjualueella. Pohjavesien muodostumista tapahtuu myös kalliomäkien rinteillä sijaitsevissa huuhtoutuneissa hiekkakerrostumissa. Rekolanojan itäpuolella maakerrokset koostuvat pääasiassa moreenista ja hienohiekasta. Osa pohjavedestä virtaa ottamolle pohjoiskoillisesta kallioperän ruhjelaaksoa myöten, osa lännestä ja idästä. Kallionpinta muodostaa pohjaveden virtausta rajoittavat kynnykset alueen itä-, länsi- ja

10 10 eteläosaan. Rekolanoja virtaa alueen itäosassa etelä-lounaissuuntaisena ja siihen purkautuu alueen pohjavesiä. Alivirtaamakautena Rekolanojan pohjaveden osuus on merkittävä. Pohjaveden pinnantaso vaihtelee länsipuolen muodostumisalueen m ottamon alueen m mpy. Pohjavesikerroksen paksuus on alueella enimmillään 2-4 m. Pohjavesialuetta halkovat useat koillinen-lounas -suuntaiset ja etelä-pohjois -suuntaiset alueelliset ja paikalliset kallioperän heikkousvyöhykkeet. Rekolanoja noudattaa suurta alueellista heikkousvyöhykettä. Kallionpinta on alueella n m maanpinnasta. Koivukylän vedenottamon antoisuudeksi on vedenottolupahakemuksen yhteydessä arvioitu m3/vrk. Kaivonpaikkatutkimuksella pyrittiin etsimään kaivonpaikkaa, jossa korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet eivät olisi ongelmana. Uudeksi kaivonpaikaksi valitussa pisteessä antoisuudeksi arvioitiin m3/vrk. Vedenlaadussa todettiin olevan ongelmana pohjaveden korkeat kloridipitoisuudet, eikä uutta kaivoa suositeltu rakennettavaksi ennen kuin kloridipitoisuus saataisiin laskemaan alle 50 mg/l. Koivukylän varavedenottamo alueella. Rakennusvuosi Ottolupa 1000 m3/vrk (1970). Vedenotto lopetettu 1993, jolloin jätetty käyttövalmiuteen kriisiajan varalle. Alueella Koivukylän varavedenottamo. Lentoasema , 1-luokka Alue on osa laajempaa reunamuodostumasysteemiä, joka on syntynyt suureen kallioperän murrosvyöhykkeeseen. Esiintymä on tasoittunut ja osittain uudelleen kerrostunut. Alue muodostaa kalliomäkien reunustaman laajan altaan, jota leikkaa lähes pohjois-etelä -suuntainen kallioperän murroslaakso. Paikoin maa-ainestenotto on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Vanhoille ottoalueille on tuotu täyttömaita, joiden koostumus vaihtelee. Pohjavesialueen länsiosa on kokonaan lentoaseman kiitotiealuetta (kiitotie 2 ja kiitotie 1 koillisosa), joten pääosa alueesta on päällystettyä. Luonnontilassa alueella esiintyi orsivesikerroksia, mutta rakentamisen ja kaivun seurauksena ei orsivesiesiintymiä enää esiinny entisessä laajuudessaan. Lentoaseman perusvesipumppaamojen avulla alennetaan pohjavedenpintaa terminaalialueella, jotta perustukset ja kellaritilat pysyisivät kuivina. Parhaiten vettä johtavat kerrostumat tavataan ruhjeen kohdalla, ja hiekka-sorakerrostumien paksuus on metriä pohjaveden pinnan alapuolella. Kiitoteiden 1 ja 2 kohdalla maaperä koostuu hiekasta ja silttisestä hiekasta, savea esiintyy välikerroksina. Kiitoteiden reunamilla pohjavesialueen pohjoisosassa esiintyy savikerroksia ja niiden päällä turvesoistumia. Saven alla tavataan vettä hyvin johtavia kerrostumia. Kiitotie 3 sijoittuu pohjavesialueen ulkopuolelle sen länsipuolelle, ja sen alue on pääosin kallio- ja moreenialuetta, joka ulottuu paikoin savikkoalueelle. Pohjavettä virtaa alueelle pohjoisesta, lännestä ja etelästä. Pohjavedenpinta on alueen pohjoisosassa n. tasolla m mpy, vedenottamon länsipuolella tasoilla m mpy ja etelässä m mpy. Pohjaveden suojapumppausta tehdään edelleen pohjaveden pinnankorkeuden säätelemiseksi. Jaksoina, jolloin pohjavettä ei oteta, voi virtauskuva muuttua paikallisesti. Pohjavettä purkautuu Kylmäojaan, jonka uoma kulkee muodostumisalueen poikki. Kehäradan tunnelin rakentamisen seurauksena on kalliopohjaveden pinta joissakin tunnelilinjan läheisyydessä sijaitsevissa putkissa laskenut useita metrejä, mutta alenemat ovat paikallisia, eikä muodostumisalueella ole havaittu pohjavedenpinnan alenemista. Pohjavesialueen pohjoisosan

11 11 savialueilla esiintyy paineellista pohjavettä, pohjaveden painetason ollessa maanpinnan yläpuolella. Alueella kulkee useita erisuuntaisia ja risteäviä alueellisia ja paikallisia kallioperän murrosvyöhykkeitä, joista vedenottamo sijoittuu koillinen-lounas -suuntaisen alueellisen murroksen kohdalle. Alueella on tunnistettavissa kallioperän syvänteet sekä ottamon pohjoispuolisen soistuman alueella, että ottamon eteläpuolella ns. Kylmäojan syvänne. Kallio on alueella monin paikoin näkyvissä ja sen pinnan vaihtelujen seurauksena alueella voi olla useita pohjavesialtaita, joiden välinen hydraulinen yhteys on heikko. Lentoaseman vanha pääkaivo rakennettiin 1952 ja sen apukaivo Näiden käytöstä luovuttiin 1971 veden nitraattipitoisuuden noustua liian korkeaksi. Nykyisen ottamon koepumppaus suoritettiin 1978 ja koeimeytys Koepumppauksen todettiin vaikuttaneen m säteellä pumppauspisteen molemmin puolin. Koepumppauksella saatu tutkittu antoisuus (nykyinen ottamo 2000 m3/d) on huomattavan suuri pohjavesialueen pinta-alaan nähden. Ottokaivot sijaitsevat kallioperän murrosvyöhykkeessä, joka jatkuu koilliseen. Pääosan pohjavedestä arvioidaankin tulevan ottamolle tämän murrosvyöhykkeen vettäjohtavien maakerrosten kautta. Päijänne-tunneli kulkee pohjoiskoillinen-etelälounas -suuntaisena lentoaseman kiitotie 3:n poikki n. 1,5 km Lentoaseman pohjavesialueen ulkorajalta länteen. Kehäratatunneli kulkee pohjavesialueen pohjoisosan läpi itä-länsi -suuntaisesti. Ratalinjaus on lähimmillään ottamolta 0,2 km pohjoiseen. Lentoaseman pohjavesialue on määritetty vesienhoidossa hyvässä tilassa olevaksi riskipohjavesialueeksi nitraattien esiintymisen vuoksi. Pitoisuudet ovat laskevia. Lentoaseman varavedenottamo on otettu käyttöön Ottolupa 2000 m3/vrk (1979) ja tilapäisesti 6000 m3/vrk. Jatkuva vedenotto lopetettu 2009, mutta automaattista suojapumppausta tehdään edelleen keskimäärin n. 10 m3/vrk (2014). Ennen ottamolta pumpattiin käyttövesi Helsinki- Vantaan lentokentälle. Vuonna 2009 ottamo siirtyi Vantaan Vedelle ja 2010 HSY:lle. Nykyisin lentoasema on verkostoveden piirissä. Alueella Lentoaseman varavedenottamo. Backas , 2-luokka Pohjavesialue sijaitsee laajan kallioalueen eteläreunalla käsittäen osaksi rikkonaista moreenipeitteistä kalliomaastoa ja osaksi savikkoaluetta. Lajittuneita, vettäjohtavia kerrostumia peittävän savipatjan paksuus kasvaa Vantaanjoelle päin mentäessä. Vedenottamoalueella tapahtuu pohjaveden virtausta pohjoispuoliselta alueelta, missä pääasiassa tapahtuu pohjaveden muodostuminen. Pohjavesi saattaa virrata verraten kaukaakin kallioperän murroksia pitkin. Backasin pohjavesialue on määritetty vesienhoidossa huonossa tilassa olevaksi riskipohjavesialueeksi kloridin esiintymisen vuoksi. Pitoisuudet ovat tasaisia. Alueella sijaitsee HK Scan Finlandin varavedenottamo, joka on poistunut käytöstä 2000-luvun alussa. Ottolupa 450 m3/vrk (127/1965). Ottamolle ei ole suunniteltua käyttöä tulevaisuudessa, ja vedenottoluvan kumoamisesta ja pohjavesialueen poistosta on käyty alustavia keskusteluja. Pohjavesialueella ei ole vedenhankinnan kannalta merkitystä kunnalle. Toistaiseksi alue lasketaan 2-luokkaan.

12 12 Luokitusmuutos: luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella HK Scan Finlandin käytöstä poistettu varavedenottamo. Vantaanpuisto , 1-luokka Vantaanjokilaakson kallioperän ruhjevyöhykkeessä sijaitseva, epämääräinen jäätikön sulamisvesien kerrostama muodostuma. Pohjavesialue rajoittuu kaakossa Vantaanjokeen. Aines on pääasiassa hiekkaa ja soraa. Vettäjohtavat kerrokset jatkuvat savenalaisina jokilaaksossa. Pohjavettä muodostuu luoteispuolen kallioisten mäkien rinteillä. Muodostumisalue on suurelta osin teollisuusaluetta. Pohjavedessä on runsaasti fluoria ja siksi Vantaanpuiston vedenottamo toimii vain kriisiajan vedenottamona sekä teollisuuden käytössä. Pohjavedenpinnat vaihtelevat alueella välillä ,7 (10/2008). Luonnontilassa pohjavesi virtaa alueella luoteesta kaakkoon Vantaanjokeen. Vuonna 1961 on suoritettu alueella pohjavesitutkimus, jonka perusteella alueelta on arvioitu olevan saatavissa pohjavettä 1000 m3/vrk. Vuosina 1962 ja 1963 on ottamon pisteessä suoritettu koepumppauksia. Koepumppauksissa pumpattu vesimäärä oli n. 900 m3/vrk. Vantaanpuiston pohjavesialue on määritetty vesienhoidossa huonossa tilassa olevaksi riskipohjavesialueeksi raskasmetallien ja kloridin esiintymisen vuoksi. Pitoisuudet ovat nousevia. Vantaanpuiston varavedenottamo alueella. Ottolupa 1300 m3/vrk. Rakennusvuosi Vedenottamolla on Länsi-Suomen vesioikeuden määrittämä suoja-alue vuodelta Lisäksi Sandel C.G. kaivo ja Tallmon porakaivo alueella. Alueella Vantaanpuiston varavedenottamo. Vestra A A, 1-luokka Kalliomäen rinteelle kerrostunut lajittuneen aineksen (hiekan ja soran) muodostuma. Valtaosa aineksesta on kaivettu pois. Vesi on usein hapanta ja rautapitoista. Alueella Länsi-Keimolan vedenottamo. Ottamon ympäristössä noin metrin savi-silttikerroksen alapuolella tavataan hiesua ja hiekkaa. Alueelle on tulossa Vestran vesiosuuskunta (tilanne 2/2019). Alueella Länsi-Keimolan vedenottamo. Fazerila , 1-luokka Vaaralan ja Länsimäen välille sijoittuva pohjavesialue, jota rajaavat moreeni- ja kalliomäet sekä hienoaineskerrostumat. Monin paikoin muodostuman karkeat maakerrokset peittyvät hienoaineskerrosten alle ja hienoainesta esiintyy paikoin välikerroksina. Maakerrospaksuus on suurimmillaan jopa 19 m, mutta pääosin alle 10 m. Pohjavesialueen keskivaiheilla sijaitsee korkeahko soravaltainen selänne, jonka pohjoispuoli on suurelta osin kaivettu pois. Fazerilan pohjavesialue jakaantuu neljään osaan (I-IV), joiden välillä pohjaveden virtaus on kokonaan tai osittain estynyt kalliokohoumien ja hienoaineskerrosten takia. Pohjavesialueen länsiosassa, alueella I, sijaitsee Fazerin vedenottamo IV (Mira). Pohjavesi virtaa

13 13 pääosin etelään Slåttmossen-suolle ja vähäisemmässä määrin koilliseen purkautuen pohjavesialuerajauksen ulkopuolella Lähdepuiston alueella. Alueen länsiosassa aines on hiekkaa ja soraa, jotka Slåttmossenin kohdalla painuvat n. 5 metrin paksuisen savipeitteen alle ja jatkuvat länsisuunnassa. Vettä hyvin johtavien kerrostumien alla esiintyy paikoin moreenia kallion päällä. Pohjavesi on osa-alueella n. tasolla m mpy. Slåttmossen-suon kohdalla turvekerrosten paksuus on 4-8 m. Kallionpinta on tavattu kairauksissa osa-alueen I pohjoisosassa n m syvyydellä maanpinnasta. Alueelle II pohjavesialueen keskiosaan sijoittuvat ottamo Fazer I ja Fazer II vedenottamo, jolle pumppauksen seurauksena pohjavettä virtaa säteittäisesti useasta suunnasta. Pääasiallinen virtaussuunta on kohti pohjoista. Pohjavedenpinta on alueella keskimäärin tasolla m mpy. Länsimäentien kohdalla sijaitsee kallionpinnan muodostama vedenjakaja, jonka länsipuolelta vedet virtaavat kohti Fazer II ottamoa ja itäpuolelta kohti Valion ottamoa. Vedenjakajan kohdalla kallionpinta on n. tasolla m mpy viettäen vedenjakajalta länteen ja itään. Valion alueella putken MV31 kohdalla on kallio n. tasolla +13 m mpy. Fazerila IV pohjoispuolella putkessa MV6 on kallio n. tasolla +9 m mpy. Pohjavesialueen itäpuolinen alue III on pääosin hiekkanummea, jossa sijaitsee Valion tehdas ja vedenottamo. Tehdasalueella sijaitsee pohjois-etelä -suuntainen kalliokynnys joka vaikuttaa pohjaveden virtaukseen. Alue rajautuu idässä Långmossen-suohon, johon pohjavettä purkautuu. Pohjoisin osa alueesta on kallioista moreenialuetta, jossa kalliopainanteisiin on kerrostunut hienoa hiekkaa, silttiä ja savea. Alueella III pohjaveden korkeus vaihtelee luonnontilassa välillä m mpy laskien suon reunalla tasolle n m mpy. Pohjavesi virtaa osa-alueella pääosin itään. Osa-alueen IV muodostaa Fazerilan pohjavesialueen eteläosa, missä on aikoinaan toiminut ja sittemmin purettu Vantaan kaupungin Rajakylän vedenottamo. Pohjaveden pinnantasoista ei ole tarkkoja havaintoja. Vuoden 1964 Terveystalon tontin tutkimuksissa on pinnankorkeudeksi ilmoitettu m mpy. Rajakylän koulun kohdalla kallionpinta on pohjaveden tason yläpuolella, mikä vaikuttaa pohjaveden virtaukseen osa-alueiden II ja IV välillä. Pohjavesialueella on tulkittu alueellisia ja merkittäviä paikallisia kallioperän heikkousvyöhykkeitä, joita pitkin pohjavesi saattaa olla virtausyhteydessä pohjavesialueen ulkopuolelle. Vedenottamot sijoittuvat tällaisiin heikkousvyöhykkeisiin. Fazerila IV sijoittuu yhteen lounas-koillinen -suuntaiseen alueelliseen heikkousvyöhykkeeseen ja Fazerila I ja II toiseen. Valion ottamo sijoittuu alueelle, jossa kulkee kolme vierekkäistä lounais- koillis -suuntaista paikallista heikkousvyöhykettä sekä yksi niitä luode-kaakko -suuntaisesti osittain risteävä heikkousvyöhyke. Ottamolle on arvioitu voivan kulkeutua pohjavesiä lounaasta ja koillisesta näitä heikkousvyöhykkeitä pitkin. Koepumppausten perusteella pohjavesialueen on pohjavesialueen arvioitu kokonaisantoisuus m3/vrk. Ottamoiden Fazer II ja III vaikutuspiirissä muodostuu pohjavettä arviolta 500 m3/vrk, samoin ottamoiden I ja IV. Valion tehtaan alueella on suoritettu pohjavesitutkimuksia ja koepumppaus vuosina Valion vedenottamon valuma-alueen antoisuus on koepumppauksen perusteella m3/vrk. Fazerilan pohjavesialue on määritetty vesienhoidossa huonossa tilassa olevaksi riskipohjavesialueeksi öljytuotteiden, liuotinten ja kloridin esiintymisen vuoksi. Pitoisuudet ovat tasaisia. Valion ja Fazerin ottamot I ja II ovat käytössä. Fazer I rakennettu Ottolupa (39/1964) vedenottoon ja jäähdytysvesien maahan imeyttämiseen. Fazer II on rakennettu Ottolupa (38/1964). Fazer II -kaivon vieressä on myös kaivo III varavedenottamona kriisiajan varalle. Häiriötilanteiden varalta Fazerilla on liittymä

14 14 vesijohtoverkostoon. Liuotinainepitoisuuksien takia Fazer IV ottamo oli yli 10 vuotta käyttökiellossa. Ottolupa 250 m3/vrk (71/1967). Ottamokaivo on poistettu pysyvästi käytöstä Liuottimilla pilaantunutta pohjavettä on puhdistettu reaktiivisella seinämällä. Fazerin ottamoilla on Länsi-Suomen vesioikeuden vahvistamat suoja-alueet vuodelta 1975 (65/1975). Valion vedenottamo on rakennettu Ottolupa (52/1986/1) 300 m3/vrk puolivuotiskeskiarvona. Häiriötilanteiden varalta ottamo on liitetty vesijohtoverkostoon. Ottamo oli pois käytöstä torjuntaaineiden takia vuosina Valion raakavesi johdetaan aktiivihiilisuodatinten läpi. Vesi alkaloidaan natriumhydroksidiliuoksella, hiekkapikasuodatetaan ja UV-desinfioidaan. Pohjavesialueen eteläosassa on sijainnut Vantaan kaupungin omistama Rajakylän vedenottamo, jonka aktiivinen toiminta lopetettiin Se aloitti aikoinaan toimintansa painevesilaitoksena ja liitettiin laajempaan verkostoon Suojelusuunnitelma on laadittu pohjavesialueelle Suunnitelma on päivitetty Fazerilan vedenottamot I ja II sekä Valion ottamo käytössä. Seutula , 2-luokka Pohjavesialue sijoittuu etelässä Vantaanjoen ja pohjoisessa itä-länsi -suuntaisen kallioselänteen välille. Alavimmat osat alueesta ovat savikerrosten peitossa. Vedenottamoalueella vettäjohtavaa ainesta, lähinnä hienoa hiekkaa ja hiekkaa, esiintyy 4-10 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesi muodostuu alueen pohjoisosassa, missä pohjavedeksi suotautumista tapahtuu kallioalueella ja sitä verhoavilla, huuhtoutuneilla hiekkamailla. Pohjaveden virtaus suuntautuu etelään ja itäkaakkoon ja purkautumista tapahtuu suoraan Vantaanjokeen. Haittana on pohjaveden korkea rautapitoisuus. Koepumppaus suoritettu 1972 teholla 42 l/vrk. Katriinan Sairaalan ottamo ei ole enää aktiivisessa käytössä. Ottolupa 320 m3/vrk. Luokitusmuutos: I luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella ei ole käytössä olevaa vedenottamoa. Taulukko 2. Yhteenvetotaulukko Vantaan pohjavesialueista ja tehdyistä muutoksista Pohjavesialue Vanha luokka Uusi luokka Rajausmuutos Muutosten perustelut Valkealähde Alueella Valkealähteen ja Grönbergin varavedenottamot.

15 15 Pohjavesialue Vanha luokka Uusi luokka Rajausmuutos Muutosten perustelut Kaivoksela Koivukylä Lentoasema Alueella Kaivokselan varavedenottamo. Alueella Koivukylän varavedenottamo. Alueella Lentoaseman varavedenottamo. Backas I 2 luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella HK Scan Finlandin käytöstä poistettu varavedenottamo. Vantaanpuisto Vestra A A Fazerila Alueella Vantaanpuiston varavedenottamo. Alueella Länsi-Keimolan vedenottamo. Fazerilan vedenottamot I ja II sekä Valion ottamo käytössä. Seutula II 2 I luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella ei ole käytössä olevaa vedenottamoa.