Pintavedet ja vedenjakajat Yleiskaava-alueen merkittävin vesistö on alueen halki lounaasta koilliseen virtaava Kyrönjoki muodostaen suunnittelualueen keskeisen maisemaelementin. Suunnittelualueella Kyrönjokeen laskee kolme pientä sivujokea eli luomaa. Idänpuolella jokea sijaitsevat Tuoresluoma ja Härkiluoma, länsipuolella Nahkaluoma. Tuoresluoma, yhtyy Kyrönjokeen keskustan kohdalla, Härkiluoma Peuralassa. Suunnittelualueen lounaisrajalla on Nahkaluoman suu. Luomilla on suuri merkitys luonnon rikastuttajina muun muassa maiseman monimuotoisuuden, kasvillisuuden ja linnuston takia. Ne ovat myös tärkeitä virkistyskäyttökohteita vähäjärvisellä seudulla. Kaikki luomien rantojen pensaikot ovat säilyttämisen arvoisia, koska ne tarjoavat pesimispaikkoja linnustolle ja elintilaa niittykasvillisuudelle. Tuoresluoman linnustolle merkittävää rantapensaikkoa. 17
Kyrönjoki Kyrönjoen pääuoma on tyypiltään suurten turvemaiden joki. Vesistöalueen pudotuskorkeus Seinäjärvestä Pohjanlahteen on pieni ja jokiuoman kaltevuus kauttaaltaan vähäistä. Erityisesti jokiuoman keskivaiheilla Ilmajoki- Seinäjoki -alueella uoman kaltevuus on pieni. Ilmajoen halki lounaasta koilliseen virtaava Kyrönjoki muodostaa yleiskaava-alueen keskeisen maisemaelementin. Kuva Mika Ruutiainen 2007. 18
Kyrönjoen vesistöalue sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa. Pääuoma alkaa Jalasjoen ja Kauhajoen yhtymäkohdasta alkulähteiden sijaitessa noin 80 kilometrin pituisella alueella, jonka itäpäässä ovat Seinäjärvi ja Kurjenjoki ja länsipäässä Kauhajärvi ja Päntäneenjoki. Siellä kylmä ja kirkas pohjavesi kumpuaa lähteisiin, järvenpohjiin ja suonsilmiin. Kyrönjoen vesistöalueella on 11 luonnonjärveä ja viisi säännösteltyä tekojärveä; Liikapuro, Kalajärvi, Kyrkösjärvi, Pitkämö ja Kotilammi. Kyrönjoki laskee mereen Vassorfjärdenissä, joka on merkittävä Natura-alue. Kyrönjoen pääuoman pituus on 127 km, valuma-alueen pinta-ala 4 923 km 2 ja järvisyysprosentti 1,23 %. Yli 60 % Kyrönjoen vesistöalueesta on metsää ja suota. Muihin Suomen jokilaaksoihin verrattuna pellon osuus on kuitenkin huomattavan suuri, noin 25 %. Maankäyttö alueella on tehokasta ja metsä- ja pelto-ojituksia on tehty paljon. Rakennetut alueet sijoittuvat pää-osin joen varteen. 19
Tuoresluoma Tuoresluoma on luonnonsuojelullisesti hyvin arvokas, suhteellisen luonnontilainen pienvesistö valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvien rantalehtojensa ansiosta. Kuuppelonnevalta alkunsa saavan luoman pituus on noin 13 km ja valuma-alueen pinta-ala 102 km 2. Tuoresluoman uoma haarautuu Sahanloukon yläpuolella Pojanluomaksi, jonka varrella on koko matkalla peltoja ja nauhamaista asutusta. Tuulianperältä tuleva luoman haara on metsäisempi ja aivan luoman yläosalla on Tuulianperän kylä ja peltoja. 20
Härkiluoma Härkiluoman valuma-alueen pinta-ala on noin 27 km 2. Valuma-alue on pääasiassa suota ja metsää, joka on suurimmaksi osaksi ojitettua. Luoman latvoilla on Kortes-Salviannevan turvetuotantoalue. Vain aivan alajuoksulla Myllylammen alapuolella muutaman kilometrin matkalla luoma on peltojen ympäröimä. 21
Nahkaluoma Nahkaluoman lähteet ovat Visaharjun rinteillä ja latvoille sijoittuu myös Lampisjärvi. Myös Kylkisalonnevalta valuu vesiä Nahkaluomaan. joka laskee Kyrönjokeen Rahnaston kohdalla. Nahkaluoman pääuoman pituus on noin 14 kilometriä ja valuma-alue 94 km 2. Luoman varrella on paljon peltoja ja asutusta, muun muassa Koskenkorvan taajama, muutoin valuma-alueella on pääasiassa metsää ja suota. 22
Tuomiluoma Tuomiluoma on aikaisemmin laskenut Kyrönjokeen Alajoella Laivanpäänmukan kohdalla, mutta uoma oikaistiin Kyrönjoen yläosan vesistötöiden yhteydessä laskemaan Kyrönjokeen jo Nikkolassa. Pääuoman pituus on noin 18 km ja valuma-alueen pinta-ala noin 90 km 2. Tuomiluoma on latvoiltaan kolmihaarainen. Nauhamainen asutus seuraa Tuomiluoman uomaa ja koko matkalla on luoman varressa kapea peltokaistale. Muutoin valuma-alue on pääosin metsää ja suota. Tuomiluomaa on perattu lähes koko uoman matkalta. 23
Kyrönjoen vesistöalueen tulvaongelmat Kyrönjoen vesistöalue on vanhaa jääkauden jälkeistä merenpohjaa, joka on aikojen saatossa muuttunut maankohoamisen ja maatumisen seurauksena merenrannikosta kiinteäksi mantereeksi. Maan kohoaminen, joka on seurausta viimeisen jäätiköitymiskauden jälkeisestä mannerjään painon poistumisesta, jatkuu yhä Itämerellä ollen huomattavinta Perämerellä. Maankohoaminen Pohjanlahdella jatkuu nykykäsityksen mukaan noin 0,8 cm vuodessa. Monissa Pohjanlahteen laskevissa joissa on useita kymmeniä kilometrejä pitkä tasainen suvantojakso, joka on yleensä tulva-aluetta. Tällaisilla alueilla maankohoaminen pahentaa teoriassa hieman tulvatilannetta pitkällä aikavälillä, koska maankohoaminen on nopeampaa suvannon alapäässä kuin yläpäässä. Kyrönjoessa tulviva suvantojakso on joen keskiosalla, Ilmajoki-Ylistaron välisellä alueella. Kyrönjoen vesistön tulvaongelmat tunnetaan jo vuosisatojen ajalta ja mittavia vahinkoja on koettu useina vuosina. Vanhin tieto on vuodelta 1680. Kevään 1888 tulvakorkeudesta, noin N60 +40,00 m, on jäänyt merkintä Seinäjoella Varattomanloukossa sijaitsevaan suureen kiveen. Kyseisen tulvan on arvioitu vastaavan useamman sadan vuoden toistuvuutta. Tulvahistorian vuoksi Kyrönjoelle on rakennettu useita tulvasuojelupenkereitä. Ilmajoki-Seinäjoki -tulvariskialueella asutuksen tulvasuojelua varten tehtyjä tulvapenkereitä on muun muassa Ilmajoen Sakarintien penger. Kyrönjoen tulvasuojelu perustuu 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alkupuolella valmistuneisiin erillisiin hankekohtaisiin suunnitelmiin sekä vuonna 1965 valmistuneeseen laajaan Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmaan. Suunnitelmat käsittivät neljä tekojärveä (Liikapuro, Pitkämö, Kalajärvi ja Kyrkösjärvi) ja neljä voimalaitosta, Seinäjoen oikaisu-uoman, Seinäjoen keskiosan perkauksen ja pengerryksen sekä Kyrönjoen keski- ja alaosan perkaukset ja pengerrykset. Rakennustyöt ovat valmistuneet 2004. Kyrönjoen tulvasuojelun suunnitteluperusteena on ollut kerran 20 vuodessa toistuva tulva. Sitä suuremmalla tulvalla tulvavedet päästetään pengerretyille viljelysalueille asutuksen tulvavahinkojen välttämiseksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Erityisesti sään ääri-ilmiöiden ennustetaan lisääntyvän. Vaikutukset ovat jo osin havaittavissa, mutta niiden arvioidaan lisääntyvän olennaisesti vuosisadan loppupuolelle edettäessä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen keskilämpötilan arvioidaan nousevan 3-7 C vuoteen 2100 mennessä ja sadannan kasvavan 13-26 %. Ilmastonmuutoksella on Suomessa sekä vesistötulvia suurentavia että niitä pienentäviä vaikutuksia. Ennakoitu sateiden lisääntyminen voi kasvattaa tulvia, mutta toisaalta lämpimämmät ja vähälumisemmat talvet pienentävät kevään lumensulamisesta aiheutuvia tulvia. Turvetuotannon mahdollinen lisääntyminen ja metsätalouden tehostuminen voi edelleen äärevöittää jokien virtaamia ja siten lisätä tulvariskejä eri puolilla vesistöä. Kyrönjoen vesistöalueelle on laadittu tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2016-2021. Maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt suunnitelman joulukuussa 2015 ja suunnitelma tarkistetaan tarpeellisin osin viimeistään 2021. Kyrönjoen vesistöalueen tulvaryhmä pitää maankäytön suunnittelua erittäin tärkeänä tulvariskien hallinnan toimenpiteenä. Pysyvä asutus pyritään ohjaamaan alueelle, jossa asutus on suojassa vähintään keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvalta tulvalta. Alin suositeltava rakentamiskorkeus perustuu keskimäärin kerran 100 vuodessa tapahtuvan tulvan vedenkorkeuteen, johon lisätään tapauskohtainen lisäkorkeus. Merkittävillä tulvariskialueilla olevat asuinrakennukset suojataan tulvapenkereillä tai tilapäisillä tulvaseinämillä tasolle keskimäärin 1/100 vuodessa toistuva tulva ja erityiskohteet tasolle keskimäärin 1/250 vuodessa toistuva tulva. Vuosille 2016 2021 tähtäävässä Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetään Kyrönjoen vesistöalueelle perustettavaksi 68 maatalouden kosteikkoa. Kyrönjoen vesistöalueen tulvariskien hallinnan tavoitteet kaudelle 2016-2021: Harvinaisen tulvan, keskimäärin 1/100 vuodessa toistuva tulva, peittämällä alueella sijaitseva vakituinen asutus on suojattu tulvilta tai tulviin on varauduttu siten, ettei ihmisten terveys ja turvallisuus vaarannu Erittäin harvinaisen tulvan, keskimäärin 1/250 vuodessa toistuva tulva, peittämällä alueella ei sijaitse vaikeasti evakuoitavia kohteita tai kohteet on suojattu ja evakuointiyhteydet varmistettu peittämällä alueella ei sijaitse vedenottamoita ja talousveden pilaantumisriski pieni alueella sähkön-, lämmön- ja vedenjakelu ei keskeydy eikä merkittävät liikenneyhteydet katkea seurauksena ei aiheudu ympäristölle palautumatonta vahinkoa seurauksena ei aiheudu kulttuuriperinnölle korjaamatonta vahinkoa 24
Kyrönjoen Ilmajoki-Seinäjoki -alue sekä Ylistaro-Vähäkyrö -alue on maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä 20.12.2011 nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi tulvariskialueeksi. Alueet kuuluvat Suomen 21 merkittävään tulvariskialueeseen. Perusteina Ilmajoki-Seinäjoki -alueen nimeämiselle merkittäväksi tulvariskialueeksi olivat vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle, välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen sekä pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle. Ilmajoki-Seinäjoen merkittävä tulvariskialue kuuluu virtausmallinnetulle ja tulvavaarakartoitetulle alueelle, joka ulottuu yhtämittaisesti Kurikasta Mustasaaren Skatilaan. Ilmajoki-Seinäjoen valtakunnallisesti merkittävä tulvariskialue. Laissa tulvariskien hallinnasta (620/2010) sekä asetuksessa tulvariskien hallinnasta (659/2010) on määrätty laadittavaksi merkittäville tulvariskialueille tulvavaarakartat, jotka kuvaavat erisuuruisilla todennäköisyyksillä esiintyvien tulvien leviämisalueita ja veden syvyyttä sekä tulvariskikartat, joista ilmenevät tulvista mahdollisesti aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Kyrönjoelle on laadittu yhtenäinen tulvavaarakartta, joka ulottuu Kurikasta Mustasaaren Skatilaan saakka. Mitä harvinaisemmasta tulvasta on kysymys, sitä epävarmemmaksi mallinnus kuitenkin muodostuu. Kyrönjoen vesistön erityispiirteisiin kuuluu, että jäät lähtevät liikkeelle ensin yläjuoksulta. Liikkuvat jäät aiheuttavat ongelmia ruuhkautuessaan alempana jokiuomassa vielä kiinteästi paikallaan olevien jäiden kanssa. Äkilliset jääpadot voivat aiheuttaa vahinkoja ennakoimattomiinkin paikkoihin, kuten tapahtui keväällä 2006 Isossakyrössä. Tulvakorkeus vastasi tuolloin kerran 200 vuodessa esiintyvää vedenkorkeutta. Jääpatojen vaikutusta 25
ei ole tulvakartoissa huomioitu. Todennäköisimmät jääpatopaikat on kuitenkin merkitty erilliseen jääpatokarttaan: Jääpatopaikka Keskustan yleiskaava-alueelle ulottuu koillisessa keskimäärin 1/10 vuodessa toistuva tulva. keskimäärin 1/2 vuodessa toistuva tulva keskimäärin 1/5 vuodessa toistuva tulva 26
keskimäärin 1/10 vuodessa toistuva tulva keskimäärin 1/20 vuodessa toistuva tulva keskimäärin 1/50 vuodessa toistuva tulva 27
keskimäärin 1/100 vuodessa toistuva tulva keskimäärin 1/250 vuodessa toistuva tulva keskimäärin 1/1000 vuodessa toistuva tulva 28
Keskimäärin toistuvat tulvat keskustan yleiskaava-alueella: Nikkola 1/2 vuodessa toistuva tulva 1/5 vuodessa toistuva tulva 1/10 vuodessa toistuva tulva 1/20 vuodessa toistuva tulva 1/50 vuodessa toistuva tulva 1/100 vuodessa toistuva tulva 1/250 vuodessa toistuva tulva 1/1000 vuodessa toistuva tulva 29
Röyskölä-Palo 1/2 vuodessa toistuva tulva 1/5 vuodessa toistuva tulva 1/10 vuodessa toistuva tulva 1/20 vuodessa toistuva tulva 1/50 vuodessa toistuva tulva 1/100 vuodessa toistuva tulva 1/250 vuodessa toistuva tulva 1/1000 vuodessa toistuva tulva 30
Kirkonkylä 1/2 vuodessa toistuva tulva 1/5 vuodessa toistuva tulva 1/10 vuodessa toistuva tulva 1/20 vuodessa toistuva tulva 1/50 vuodessa toistuva tulva 1/100 vuodessa toistuva tulva 1/250 vuodessa toistuva tulva 1/1000 vuodessa toistuva tulva 31
Peurala-Lahti 1/2 vuodessa toistuva tulva 1/5 vuodessa toistuva tulva 1/10 vuodessa toistuva tulva 1/20 vuodessa toistuva tulva 1/50 vuodessa toistuva tulva 1/100 vuodessa toistuva tulva 1/250 vuodessa toistuva tulva 1/1000 vuodessa toistuva tulva 32
Vedenjakajat 1. Tieksinluoma 2 2. Könninluoma 3. Takaluoma 4. Tieksinluoma 5. Kyrönjoki 6. Siltaoja 7. Jäpinoja 8. Nahkaluoma 4 9. Nahkaluoma 10. Nahkaluoma 2 11. nahkaluoma 3 12. Nenättämömluoma 13. Seinäjoki 14. Tuomiluoma 15. Kaaronoja 16. Tuoresluoma 17. Härkiluoma 33
Vedenjakaja-alueiden sijoittuminen yleiskaava-alueella: 34
Pohjavedet Merkittäviä pohjavesivarantoja ei yleiskaava-alueella esiinny. Kyläkohtaisia vedenottamoita Kyrönjoen itä-puolella on Välimäen länsipuolella, Napustanmäen alueella Myllykylässä sekä Kalliosalossa. Joen länsipuolella vedenottamoita on Tuohistonmäessä ja Karrapörrinmäessä. Jokilaakson savikkojen alla virtaa ainakin paikoin pohjavettä, jota siellä täällä kumpuaa joen pohjalta. Savikkoalueiden vesi on kuitenkin luonnostaan talousvedeksi kelpaamatonta. Ilmasto Suunnittelualue sijoittuu etelä- ja keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen rajan tuntumaan. Pohjanlahteen on matkaa vain vajaa 90 km ja siksi ilmasto on lievästi mereinen vaikuttaen paikallisilmastoon lämpötiloja tasaavasti. Vuoden keskilämpötila on alueella +3 - +3,5 C. Vuoden kylmimpien kuukausien, tammikuun ja helmikuun keskilämpötila on 8 C ja lämpimimmän eli heinäkuun keskilämpötila on +16- +17 C. Termisen kasvukauden pituus on alueella 160-165 vrk. (Helminen 1987). Vuotuinen sademäärä on 600-650 mm. Pysyvä lumipeite tulee alueelle 10. 15.12. ja häviää aukeilta 15.-20.4. ja metsästä 5.- 30.4. 35
Vesistöissä on jo nyt havaittavissa monia ilmastonmuutokseen viittaavia muutoksia. Kevättulvat ovat aikaistuneet, talven virtaamat kasvaneet ja uusia vedenkorkeusennätyksiä on syntynyt paikoin viime vuosina. Talven lisääntyvät virtaamat ovat merkityksellisiä etenkin jääpatojen muodostumisessa. Tarkkojen sääennusteiden ja etukäteisvaroitusten merkitys kasvaa sateiden muuttuessa rankemmiksi ja usein paikallisiksi. Maanpeite 36