KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSU KVVY OJELUYHDISTYS

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry KVVY Pantone 300

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1. POHJAELÄINTARKKAILU....1 Tarkkailualue.... Aineisto ja menetelmät....3 Tulokset ja tarkastelu... 4.3.1. Syvänteet... 4.3.. Rantavyöhyke... 8.3.3. Chironomus-toukkien epämuodostumat... 11.4 Yhteenveto... 11 3. SEDIMENTIN HAITTA-AINETARKKAILU... 1 3.1 Tarkkailualue... 1 3. Aineisto ja menetelmät... 1 3.3 Tulokset ja tarkastelu... 13 3.3.1. Elohopea... 15 3.3.. Kadmium... 16 3.3.3. Kromi... 17 3.3.4. Kupari... 19 3.3.5. Sinkki... 3.3.6. Nikkeli... 3.4 Yhteenveto... VIITTEET LIITTEET

Kalaosasto/JIT.11.17 Julkaisunumero 786 TAMPEREEN SEUDUN YHTEISTARKKAILU POHJAELÄIMISTÖ JA SEDIMENTIN HAITTA- AINETARKKAILU 16 1. JOHDANTO Tampereen seudun yhteistarkkailuun kuuluva pohjaeläintarkkailu toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 1977 ja vuodesta 1995 lähtien tarkkailua on suoritettu kolmen vuoden välein. Näsijärven Näsiselältä Rautavedelle ulottuvalla tarkkailualueella on vuosina 1995-07 ollut yhdeksän pohjaeläinlinjaa ja niissä yhteensä 43 näyteasemaa 4-53 metrin syvyydellä. Näsiselän kuormitustilanteen muututtua vuonna 08 pohjaeläintarkkailua supistettiin Pirkanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla ja vuonna 10 Näsijärveltä otettiin näytteet ainoastaan yhdeltä pohjaeläinlinjalta (Valkeekivenlahti, B3). Vuonna 13 pohjaeläintarkkailu toteutettiin syvännealueiden (-53 m) ja rantavyöhykkeen (< m) näytteenotolla. Sedimentin haitta-ainetarkkailua on tehty vuodesta 199 lähtien kolmen vuoden välein. Näsijärven Näsiselältä Rautavedelle ulottuvalla tarkkailualueella on vuosina 1995-07 ollut yhdeksän havaintopaikkaa. Vuosina 10 ja 13 Näsijärveltä otettiin näyte ainoastaan yhdeltä havaintopaikalta (Aitolahden edusta, NP4), joka toimi vertailupisteenä Tammer- Taulukko 1.1 Vuoden 16 yhteistarkkailuun osallistuneet kuormittajat. Kuormittaja Purkualue Tampereen Energian Tuotanto Oy Naistenlahden voimala Näsi/Tammerkoski Metsä Board Tako Takon kartonkitehdas Tammerkoski Tampereen Vesi Viinikanlahden puhdistamo Pyhä, itäpää Tampereen Vesi Raholan puhdistamo Pyhä Finavia Oyj Tampere-Pirkkalan lentokenttä Saviselkä SCA Tissue Finland Oy Nokian tehdas Nokianvirta Nokian Vesi Oy Kullaanvuoren puhdistamo Nokianvirta Nokian Vesi Oy Siuron puhdistamo Kulovesi Dragon Mining Oy Vammalan rikastamo Ekojoki, Rautavesi Sastamalan kaupunki Karkun entinen puhdistamo Rautavesi www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03) 461 111 PL 65, 33101 Tampere

kosken alapuoliselle tarkkailualueelle. Näytteistä analysoidut metallit ovat olleet elohopea, kadmium, kromi. kupari ja sinkki. Yhteistarkkailuun vuonna 16 osallistuneet kuormittajat on esitetty taulukossa 1.1. Tämä raportti käsittää pohjaeläin- ja sedimentin haitta-ainetarkkailun tulokset vuodelta 16. Edellinen raportti koski vuotta 13 (Valkama 15).. POHJAELÄINTARKKAILU.1 Tarkkailualue Pohjaeläintarkkailun näyteasemat sijaitsevat havaintoalueilla, jotka vastaavat vanhan tarkkailun pohjaeläinlinjoja. Näsiselältä näytteet otettiin vuoden 10 tapaan ainoastaan Valkeakivenlahdelta (B3), joka toimii vertailualueena Tammerkosken alapuoliselle tarkkailualueelle. Muut havaintoalueet Pyhäjärvellä sekä Kulo- ja Rautavedellä ovat aiempien pohjaeläinlinjojen kohdalla. Kaikilta kuudelta havaintoalueelta otettiin näytteet syvännealueelta ja rantavyöhykkeestä (litoraalista). Syvännealueiden sijainti, koordinaatit ja syvyydet on esitetty kuvassa.1. ja taulukossa.1. Litoraalinäytteet otettiin avoimilta kivikkorannoilta mahdollisimman läheltä syvännealueita.. Aineisto ja menetelmät Pohjaeläinnäytteenotto ja näytteiden käsittely suoritettiin ympäristöhallinnon uusimpien ohjeiden (Meissner ym. 13) sekä näytteenottostandardien SFS 5076 (1989) ja SFS 5077 (1989) mukaan. Syvännenäytteet otettiin Ekman-noutimella, jonka näytepinta-ala on 40 cm². Kultakin näyteasemalta nostettiin kuusi näytettä, jotka seulottiin maastossa 0.50 mm:n seulalla. Seulos säilöttiin 70 % alkoholiin ja pohjaeläimet poimittiin myöhemmin laboratoriossa. Kvantitatiivisista näytteistä mitattiin ns. märkäbiomassa standardin SFS 5076 (1989) mukaan. Pohjaeläimet määritettiin vähintään Suomen ympäristöhallinnon asettamalle vähimmäistasolle (Meissner ym. 13). Syvännealueiden tuloksista laskettiin pohjaeläimistön tiheyden ja biomassan lisäksi taksoniluku sekä tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva Benthic Quality Index (BQI) (Wiederholm 1980) ja sitä vastaava vuosien 1977-10 tarkkailussa käytetty Chironomidi-indeksi (CI) (Paasivirta 00). Ekologisen tilan luokittelua varten syvänneasemille laskettiin syvännepohjaeläinindeksi PICM (Profundal Invertebrate Community Metric) ja suhteellinen mallinkaltaisuus PMA (Percent Model Affinity) (Aroviita ym. 1). Litoraalinäytteet otettiin potkuhaavilla 0,-0,6 metrin syvyisestä avoimesta kivikkorannasta, kuusi (6) rinnakkaisnäytettä kolmelta ranta-alueelta. Yksi potkuhaavinäyte otettiin sekunnissa yhden metrin matkalta. Näytteet seulottiin 0.50 mm:n seulalla, säilöttiin 70 % alkoholiin ja poimittiin myöhemmin laboratoriossa. Pohjaeläimet määritettiin vähintään ympäristöhallinnon tavoitetasolle (Meissner ym. 13). Litoraalialueiden tuloksista laskettiin tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT) ja suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA). Chironomus-toukkien pään epämuodostumatutkimus jätettiin tekemättä, koska vuoden 16 näytteenotossa Pyynikin ja Naistenmatkan syvänteistä ei saatu kerättyä epämuodostuma-analyysissä

3 käytettäviä Chironomus-toukkia kerättyä. Epämuodostuma-analyysin jatkamisestä päätetään vuoden 19 näytteenoton yhteydessä. Näytteenoton suorittivat sertifioidut näytteenottajat, iktyonomit Marko Nieminen ja Pekka Westerling. KVVY ry:n laborantit poimivat ja punnitsivat pohjaeläimet. Hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku teki lajimääritykset ja pohjaeläinosion raportoinnin. Biologi Anna Väisänen suoritti sedimenttitulosten analysoinnin ja raportoinnin. B3 Näsiselkä B14 Pyhä Tampere Kulovesi Nokia B10 B8 B15 B19 Rautavesi 5 Vammala 0 10km Kuva.1. Pohjaeläintarkkailun havaintoalueet vuonna 16. Taulukko.1 Pohjaeläintarkkailun näyteasemat 16. tunnus näytteenotto- koordinaatit pohja syvyys (m) Syvänne Valkeekivenlahti B3 5 m 5 6833063 335545 lieju Pyynikki B8 40 m 4 684340 335745 lieju Naistenmatka B10 3 m 4 683090 3319999 lieju Kesäniemi B14 37 m 38 68373 3301758 lieju Kalmetsaari B15 35 m 37 68465 397176 lieju Tyrvää B19 1 m 1 3811333 38445 lieju Litoraali Valkeekivenlahti B3 litoraali 0,4-6834109 333581 kivikko Pyynikki B8 litoraali 0,3-0,6 684705 3368 kivikko Naistenmatka B10 litoraali 0,4-0,6 68940 3316 kivikko Kesäniemi B14 litoraali 0,3-0,6 683545 3301800 kivikko Kalmetsaari B15 litoraali 0,3-68055 397195 kivikko Tyrvää B19 litoraali 0,3-6810961 386479 kivikko

4.3 Tulokset ja tarkastelu.3.1. Syvänteet.3.1.1 Pohja Näyteasemien pohjat olivat liejua. Sellun haju havaittiin Valkeekivenlahdella lievänä ja Pyynikillä selvempänä..3.1. Lajisto Tarkkailualueen pohjaeläimistö koostui lähinnä surviaissääskien (Chironomidae) ja ja sulkasääskien toukista (Chaoborus flavicans) sekä harvasukasmadoista (Oligochaeta), joiden lisäksi Pyynikillä tavattiin yksittäin okakatka (Pallasea quadrispinosa), juotikkaita (Hirudinea) ja päivänkorento (Heptagenia dalecarlica). Kuloveden puolella Kesäniemessä ja Kalmetsaaren sayvänteellä havaittiin lisäksi sidonnaisia vesiperhoslajeja (Trichoptera) (Liite.). Valkeekivenlahdella ja Pyynikillä pohjaeläimistö koostui pääasiassa surviaissääskentoukista ja harvasukasmadoista. Naistenmatkan, Kesäniemen, Kalmetsaaren ja Tyrvään syvänteissä taas semibentisten sulkasääskentoukkien osuus oli 68-9 % kokonaisyksilömäärästä. Hyvin karua pohjaa ilmentävää syvien vesien Heterotrissocladius subpilosus surviaissääskeä on tavattu Valkeakivenlahden linjalla säännöllisesti vuodesta 1995 lähtien. Myös karun pohjan indikaattori Micropsectra sp. on kuulunut Valkeakivenlahden lajistoon neljänä viime tutkimuskertana. Hyvin rehevää pohjaa indikoiva Chironomus plumosus-tyyppi on esiintynyt melko säännöllisesti Tammerkosken alapuolisilla näyteasemilla. Vuonna 16 sitä tavattiin Pyynikin ja Naistenmatkanlahden edustan syvänteissä ainoastaan yksittäin. Laji oli jo vuonna 13 vähenemään päin Pyhäjärven Tampereen päädyssä. Semibentiset sulkasääsket (Chaoborus flavicans) ovat runsastuneet Tammerkosken alapuolella 00- luvulla ja vuonna 16 niiden tiheys kohosi erityisen suureksi Naistenmatkan edustan ja Kalmetsaaren syvänteissä sekä Tyrvään matalassa (1 m) syvänteessä, missä muun pohjaeläimistön tiheys on edelleen taantunut. (Liite.).3.1.3 Tiheys ja biomassa Kokonaistiheys ja -biomassa pääsääntöisesti kasvoivat Valkeekivenlahdelta Tyrväälle, kun taas taksoniluku, BQI sekä CI laskivat. Ilman sulkasääskiä mitattu tiheys ja biomassa sen sijaan olivat pienimpiä Valkeekivenlahdella ja Naistenmatkan edustan syvänteessä (Taulukko. ja Kuvat.,.3&.4). Taulukko. Tutkimusalueen pohjaeläinparametreja vuonna 16. TASETA 16 tiheys (yks/m²) biomassa (g WW/m²) taksonit ja indeksit sulkasääsket kokonais ilman sulkasääskiä kokonais ilman sulkasääskiä taksoniluku BQI CI PICM PMA tiheys osuus (%) biomassa osuus (%) Valkeekivenlahti B3 15 15 0,301 0,301 7 4,43 4,39 erinomainen erinomainen 0 0 0 0 Pyynikki B8 88 869 4,777 4,731 15,00,5 hyvä tyydyttävä 13 0,05 1 Naistenmatka B10 1333 70 5,03 1,847 10 1,50 1,50 tyydyttävä erinomainen 1063 80 3,19 63 Kesäniemi B14 875 667 7,553 6,944 13 1,17 1,31 välttävä erinomainen 8 4 0,61 8 Kalmetsaari B15 1854 708 15,013 9,530 7 -,00 välttävä erinomainen 1146 6 5,48 37 Tyrvää B19 6354 500 19,694 1,897 7 1,40 1,40 tyydyttävä erinomainen 5854 9 17,80 90

5 yks/m 16000 14000 100 10000 8000 6000 1995 1998 01 04 07 10 13 16 4000 00 0 Kuva. Pohjaeläimistön kokonaistiheys (yks/m ) vuosina 1995-16. g/m 45 40 35 30 5 15 10 5 0 1995 1998 01 04 07 10 13 16 Kuva.3 Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa (g/m ) vuosina 1995-16.

6 g/m 30 5 sulkasääsket muut pohjaeläimet 15 10 5 0 Kuva.4 Pohjaeläimistön biomassan (g/m ) jakautuminen vuonna 16. Semibentiset sulkasääsket ja muut pohjaeläimet erikseen..3.1.4 Taksoniluku ja BQI ja CI Taksoniluku vaihteli välillä 7-15 (Kalmetsaari Valkeekivenlahti) (Kuva.5). BQI vaihteli välillä 1,17-4,43 ja CI välillä 1,31-4,39, kumpikin sai suurimman arvon Valkeekinelahdella, joka luokiteltiin karuksi ja pienimmän arvon Kesäniemen syvänteessä, joka luokiteltiin hyvin reheväksi (Taulukko. ja Kuva.6). Chironomidi-indeksit ovat jonkin verran taantuneet Valkeekivenlahdella, missä syvänteen pohja luokiteltiin 1995-04 hyvin karuksi, mutta sen jälkeen (07-16) karuksi. Vuonna 16 karun pohjan Micropsectra sp. suviaissääskentoukkaa esiintyi melko runsaasti, mikä nosti indeksejä lähelle hyvin karua (Taulukko.)..3.1.5 Ekologinen laatuluokka Syvänteiden ekologisen tilan luokittelemiseksi laskettiin kullekin syvänneasemalle syvännepohjaeläinindeksi PICM (Profundal Invertebrate Community Metric) ja prosenttinen mallinkaltaisuus (Percent Model Affinity) (Taulukko.3). Aineisto koostui kuudesta syvännenäytteestä. Näsi kuuluu tyyppiin Suuret humusjärvet, Etelä-Suomi ja Pyhä, Kulovesi sekä Rautavesi kuuluvat tyyppiin Keskikokoiset humusjärvet. Syvännepohjaeläinindeksin mukaan syvänteiden ekologinen tila oli Valkeekivenlahdella erinomainen, Pyynikin edustalla hyvä, Naistenmatkan edustalla Rautavedellä tyydyttävä. Kuloveden näyteasemilla ekologinen luokka jäi välttävään luokkaan. Prosenttisen mallinkaltaisuuden mukaan syvänteiden ekologinen tila oli muutoin erinomainen paitsi Pyynikillä tyydyttävä (Taulukko.3). Tutkimusalueella Valkeekivenlahden ja Pyynikin edustan näyteasemien ekologinen tila on parempi verrattuna vuoteen 13, muilla näyteasemilla luokka on pysynyt samana (Taulukko.4).

7 taksoniluku 16 14 1 10 8 6 1995 1998 01 04 07 10 13 16 4 0 Kuva.5 Pohjaeläimistön taksoniluku vuosina 1995-16. CI 5 4 3 1995 1998 01 04 07 10 13 16 1 0 Kuva.6 Syvänteiden Chironomidi-indeksi (CI) vuosina 1995-16. Indeksi voi saada arvoja välillä 1-5 (hyvin rehevä hyvin karu)

8 Taulukko.3 Syvännepohjaeläinindeksi PICM (Profundal Invertebrate Community Metric) ja prosenttinen mallinkaltaisuus (Percent Model Affinity). Havaitut arvot, vertailuarvot, luokkarajat ja ekologinen luokitus 16. Näyteaseman nimi Valkeekivenlahti Pyynikki Naistenmatka Kesäniemi Kalmetsaari Tyrvää Näyteaseman tunnus B3 B8 B10 B14 B15 B19 Näytteenottosyvyys (m) 5 4 4 38 37 1 PICM, havaittu arvo 3,530 1,69 0,874 0,773 45 0,773 PICM, vertailuarvo (Malli 1): 3,5,38 1,9,459,435 1,738 (Malli ): - - - - - - PICM, luokkarajat E/Hy,817 1,906 1,538 1,967 1,948 1,390 Hy/T,113 1,49 1,153 1,476 1,461 1,043 T/V 1,409 0,953 0,769 0,984 0,974 0,695 V/Hu 0,704 0,476 0,384 0,49 0,487 0,348 Syvännepohjaeläinindeksi (PICM) Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Välttävä Tyydyttävä PMA, havaittu arvo 0,99 0,198 0,400 1 0,369 0,348 PMA, vertailuarvo 0,447 0,406 0,406 0,406 0,406 0,406 PMA, luokkarajat E/Hy 0,87 0,334 0,334 0,334 0,334 0,334 Hy/T 0,15 0,50 0,50 0,50 0,50 0,50 T/V 0,143 0,167 0,167 0,167 0,167 0,167 V/Hu 0,071 0,083 0,083 0,083 0,083 0,083 Prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA) Erinomainen Tyydyttävä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Taulukko.4 Tutkimusalueen syvänteiden ekologinen luokka vuosina 13 ja 16. TASETA 13 16 Valkeekivenlahti B3 Hyvä Erinomainen Pyynikki B8 Tyydyttävä Hyvä Naistenmatka B10 Tyydyttävä Tyydyttävä Kesäniemi B14 Välttävä Välttävä Kalmetsaari B15 Välttävä Välttävä Tyrvää B19 Tyydyttävä Tyydyttävä.3.. Rantavyöhyke.3..1 Lajisto Rantavyöhykkeen pohjaeläimistö oli koko tarkkailualueella melko samantyyppinen. Suurimmat yksilömäärät ja taksoniluvut tavattiin Pyynikin edustalla ja Kuloveden Kalmetsaaren rannoilla. Pohjaeläimistön kokonaisyksilömäärä vaihteli välillä 1570-91 ja taksoniluku välillä 33-40 (Kuvat.7 ja.8). Runsaslukuisimpia pohjaeläimiä olivat päivänkorennot, jotka Pyhäjärvellä ja Kuloveden Kesäniemen asemalla käsittivät yli puolet eläimistöstä. Runsaslukuisimpia päivänkorentolajeja olivat Caenis horaria ja C. luctuosa. Muita runsaslukuisia ryhmiä olivat vesisiirat (Asellus aquaticus), surviaissääsket, vesiperhoset ja harvasukasmadot. Vesiperhosista runsaslukuisimpia olivat Lepidostoma hirtum, Tinodes waeneri ja Polycentropus flavomaculatus. Okakatkoja esiintyi yksittäin Valkeekivenlahdella Pyynikin ja Naistenmatkanlahden aallokkorannoilla. Kuloveden ja Rautaveden aallokkorannoilla esiintyi katkoja (Gammarus lagustris) ja purokatkoja (Gammarus pulex), jotka puuttuivat näsijärven ja Pyhäjärven näytepaikoilta (Liite.).

9 5000 Tutkimusalueen litoraalin yksilömäärät vuosina 13 & 16 4500 4000 3500 3000 500 00 13 16 1500 1000 500 0 B3 B8 B10 B14 B15 B19 Valkeekivenlahti Pyynikki Naistenmatka Kesäniemi Kalmetsaari Tyrvää Kuva.7. Rantavyöhykkeen pohjaeläimistön kokonaisyksilömäärä vuosina 13 ja 16. Taksonia 45 Tutkimusalueen litoraalin taksoniluvut vuosina 13 & 16 40 35 30 5 15 13 16 10 5 0 B3 B8 B10 B14 B15 B19 Valkeekivenlahti Pyynikki Naistenmatka Kesäniemi Kalmetsaari Tyrvää Kuva.8. Rantavyöhykkeen pohjaeläimistön taksoniluku vuosina 13 ja 16..3.. Ekologinen luokka

10 Rantavyöhykkeille laskettiin ekologisen tilan arvioimiseksi tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT) ja prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA). Aineisto koostui kuudesta karkean kivikkorannan näytteestä. Näsi kuuluu tyyppiin Suuret humusjärvet, Etelä-Suomi ja Pyhä, Kulovesi sekä Rautavesi kuuluvat tyyppiin Keskikokoiset humusjärvet. Taulukko.5 Tyyppikohtaiset vertailuarvot (TT ja PMA) ja luokkarajat sekä ekologinen luokka (E=erinomainen, Hy=hyvä, T=tyydyttävä, V=välttävä, Hu=huono) Rautaveden litoraalissa (B19) vuonna 16. Näyteaseman nimi Valkeekivenlahti Pyynikki Naistenmatka Kesäniemi Kalmetsaari Tyrvää Näyteaseman tunnus B3 B8 B10 B14 B15 B19 Järvityyppi SVh_Sh_E Ph_Kh Ph_Kh Ph_Kh Ph_Kh Ph_Kh Tyyppiominaiset taksonit (TT) Havaitut arvot 8 6 5 5 3 Vertailuarvo 8,57 6,4 6,4 6,4 6,4 6,4 Luokkarajat: E/Hy 7,00,75,75,75,75,75 Hy/T,5 15,56 15,56 15,56 15,56 15,56 T/V 13,50 10,38 10,38 10,38 10,38 10,38 V/Hu 6,75 5,19 5,19 5,19 5,19 5,19 Ekologinen luokka Erinomainen Hyvä Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA) Havaitut arvot 0,417 0,80 0,410 0,375 98 0,71 Vertailuarvo 0,449 91 91 91 91 91 Luokkarajat: E/Hy 0,417 31 31 31 31 31 Hy/T 0,313 0,398 0,398 0,398 0,398 0,398 T/V 0,9 0,66 0,66 0,66 0,66 0,66 V/Hu 0,104 0,133 0,133 0,133 0,133 0,133 Ekologinen luokka Erinomainen Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Erinomainen Tyydyttävä Taulukko.6 Tutkimusalueen litoraalin ekologinen luokka vuosina 13 ja 16. TASETA 13 16 Valkeekivenlahti B3 Tyydyttävä Erinomainen Pyynikki B8 Erinomainen Hyvä Naistenmatka B10 Erinomainen Erinomainen Kesäniemi B14 Erinomainen Erinomainen Kalmetsaari B15 Erinomainen Erinomainen Tyrvää B19 Erinomainen Erinomainen Tyyppiominaisten taksonien mukaan rantavyöhykkeen ekologinen tila oli erinomainen koko tutkimusalueella lukuun ottamatta Pyynikin edustaa, jossa luokka oli hyvä. Prosenttisen mallinkaltaisuuden mukaan rantavyöhykkeen ekologinen tila oli Valkeekivenlahden ja Kuloveden Kalmetsaaren asemilla erinomainen, Pyynikillä, Kesäniemessä ja Tyrväällä tyydyttävä. Naistenmatkanlahden rannan ekologinen luokka oli PMA:n perusteella hyvä (taulukko.5). Tutkimusalueen rantavyöhykkeet ovat pysyneet melko samankaltaisina vuosina 13 ja 16 lukuunottamatta Valkeekivenlahtea, jossa ekologinen luokka nousi tyydyttävästä erinomaiseen. Pyynikin edustan ekologinen luokka laski erinomaisesta hyvään (Taulukko.6).

11.3.3. Chironomus-toukkien epämuodostumat Vuoden 16 näytteenotossa Pyynikin ja Naistenmatkan syvänteistä ei saatu kerättyä epämuodostuma-analyysissä käytettäviä Chironomus-toukkia kerättyä. Lajit puuttuivat syvänteistä lähes kokonaan (keskimäärin alle 1 yksilö/nosto) eikä erillisellä näyteenotolla onnistuttu saamaan tarpeeksi toukkia epämuodostuma-analyysiin. Epämuodostuma-analyysin jatkamisesta päätetään vuoden 19 näytteenoton yhteydessä. Muutos epämuodostuma-analyysiin vaatii esityksen tekemistä ELYkeskukseen..4 Yhteenveto Tampereen seudun yhteistarkkailu käsitti vuonna 16 kuusi syvänneasemaa ja kuusi litoraaliasemaa Näsinselältä Rautavedelle. Syvänteissä pohjaeläimistön tiheys ja biomassa pääsääntöisesti kasvavat ja taksoniluku sekä Chironomidi-indeksi laskevat Näsiselältä Rautavedelle. Myös syvänteiden ekologinen tila heikkenee syvännepohjaeläinindeksin (PICM) mukaan Näsiselältä Rautavedelle. Jätevesikuormituksen vähenemisen seurauksena pohjaeläimistön ja pohjien tila kohentui Näsiselällä ja myös Pyynikin edustalla 1990- luvulla. Vuosina 1995-16 pohjaeläimistön ja syvänteiden pohjan tila on jonkin verran parantunut Valkeekivenlahdella ja Tampereen alueen Pyhäjärvellä. Hyvin rehevän pohjan Chironomus-toukat ovat vähentyneet selvästi Pyynikin ja Naistenmatkanlahden edustan syvänteissä. Chironomidi-indeksin mukaan syvänteen pohja luokiteltiin vuonna 16 Näsiselän Valkeakivenlahdella hyvin karuksi. Pyhäjärvellä ja Kulovedellä reheväksi ja Rautavedellä hyvin reheväksi. Syvännepohjaeläinindeksin mukaan syvänteiden ekologinen tila oli Valkeekivenlahdella erinomainen, Pyynikillä hyvä, Naistenmatkanlahden edustan syvänteessä ja Tyrväällä Rautavedellä tyydyttävä. Kulovedellä luokka jäi välttäväksi. Sulkasääsken toukkia esiintyi suurina määrinä Naistenmatkanlahden syvänteessä, Kalmetsaaren syvänteessä ja Tyrväällä Rautavedellä. Rantavyöhykkeen pohjaeläimistö oli koko tarkkailualueella melko samantyyppinen. Tyyppiominaisten taksonien mukaan rantavyöhykkeen ekologinen tila oli vuonna 16 erinomainen lukuun ottamatta Pyynikin edustan rantaa, jossa luokka laski erinomaisesta hyvään. Prosenttisen mallinkaltaisuuden mukaan rantavyöhykkeen ekologinen tila vaihteli tyydyttävästä erinomaiseen. Pyhäjärven pohjasedimentin toksisuutta ei pystytty arvioimaan vuonna 16, koska pään epämuodostuma-analyysiin tarvittavia Chironomus-tuokkia ei esiintynyt syvänteissä.

1 3. SEDIMENTIN HAITTA-AINETARKKAILU 3.1 Tarkkailualue Sedimenttinäytteet otettiin kuudelta näyteasemalta, joista ylin sijaitsi Näsiselällä, kaksi Pyhäjärvellä, kaksi Kulovedellä ja alin Rautavedellä. Näyteasemat ja näytteenottosyvyydet olivat seuraavat: Näsiselkä: NP4 Aitolahden suu 58 m Pyhä: NP7 Pyynikki 4 m NP9 Naistenmatka 4 m Kulovesi: NP14 Kesäniemi 38 m NP15 Kalmetsaari 37 m Rautavesi: NP19 Tyrvää 1 m Näsiselkä NP4 Kulovesi NP14 Nokia NP9 Pyhä NP7 Tampere NP15 Sastamala NP19 Rautavesi 10 km Kuva 3.1 Sedimenttitarkkailun näyteasemat vuonna 16. 3. Aineisto ja menetelmät Sedimenttinäytteet otettiin 10.10.-18.11.16 Limnos-noutimella KVVY:n sertifioitujen näytteenottajien toimesta. Näytteenotto ja näytteiden käsittely suoritettiin näytteenottostandardin SFS 5730 (SFS 199) mukaan. Näytteeksi otettiin 0- cm ja -5 cm viipaleet sedimenttiprofiilin pinnasta. Yksi näyte koostui kolmesta nostosta ja näytteet säilytettiin pakastamalla. Kaikista näytteistä määritettiin kuiva-ainepitoisuus, hehkutusjäännös, hehkutushäviö ja elohopea, kadmium, kromi, kupari ja sinkki sekä myöhemmin tarkkailuohjelmaan lisätty nikkeli. Analyysit tehtiin standardin SFS-EN ISO 11885 (SFS 07) mukaan KVVY:n laboratoriossa, joka on Mittatekniikan keskuksen FINAS-yksikön akkreditoima testauslaboratorio T 064. Analyysitulosten normalisointia varten näytteiden savipitoisuus määritettiin Eurofins Oy:n laboratoriossa. Metallipitoisuuksien normalisoidut arvot laskettiin ympäristöministeriön (14) ohjeiden mukaisesti.

13 3.3 Tulokset ja tarkastelu Sedimentin kuiva-ainepitoisuus, hehkutushäviö ja savipitoisuus vuoden 16 tuloksissa on esitetty taulukossa 3.1, metallipitoisuudet taulukossa 3. ja -5 cm syvyisen sedimentin mitatut ja normalisoidut pitoisuudet taulukossa 3.3. Tuloksia verrataan kirjallisuudessa mainittuihin ns. luonnonarvoihin. Normalisoituja arvoja verrataan ruoppausmassojen läjityskelpoisuuksille merialueelle kehitettyihin haitta-ainetasoihin 1 ja (Ympäristöministeriö 14). Sedimentti katsotaan haitattomaksi, jos pitoisuudet jäävät ruoppaus- ja läjitysohjeen tasolle 1. Tällaiset lietteet kelpaavat sellaisenaan esimerkiksi vesistöön läjitettäviksi ja ovat meriympäristölle haitattomia. Tasoa vastaava sedimentti on voimakkaasti likaantunutta tai pilaantunutta ja vaatii läjitystoiminnassa erilliskäsittelyitä. Tasojen 1 ja välialue ns. harmaa alue on jaettu uusimmassa ohjeessa (Ympäristöministeriö 14) vielä ala-alueisiin, joiden perusteella voidaan arvioida tarkemmin lietteen haitallisuutta ja mahdollista erilliskäsittelyn tarvetta. Luokitusrajat ovat metalleille seuraavat (mg/kg ka), perustuen läjitysohjeeseen: Läjityskriteerit ja harmaan alueen välitasot 1 1A 1B 1C *Hg mg/kg ka <0,1 0,1-0,6 0,6-0,8 0,8-1 >1 *Cd mg/kg ka < -,5 >,5 *Cr mg/kg ka <65 65-70 >70 *Cu mg/kg ka <35 35-50 50-70 70-90 >90 *Pb mg/kg ka <40 40-80 80-100 100-0 >0 *Ni mg/kg ka <45 45-50 50-60 >60 *Zn mg/kg ka <170 170-360 360-500 >500 *As mg/kg ka <15 15-50 50-70 >70 Pintasedimentin (0- cm) kuiva-ainepitoisuus vaihteli välillä 8-1 %, kuiva-aineen hehkutushäviö välillä 11-17 % ja savipitoisuus 5-43 % välillä. -5 cm:n sedimentin savipitoisuus vaihteli välillä 1-50 %, kuiva-ainepitoisuus välillä 1-17 % ja kuiva-aineen hehkutushäviä 10- % välillä (Taulukko 3.1.).

14 Taulukko 3.1 Sedimentin kuiva-ainepitoisuus ja hehkutushäviö 0- cm ja -5 cm sekä savipitoisuus -5 cm syvyisessä sedimentissä vuonna 16. näyteasema sedimentin syvyys kuiva-ainepitoisuus hehkutushäviö savipitoisuus cm % % kuiva-aineesta < µm NP4 Aitolahden suu 0-8 17 43,7 NP7 Pyynikki 0-1 14 4,9 NP9 Naistenmatka 0-1 11 3,1 NP14 Kesäniemi 0-1 13 8,8 NP15 Kalmetsaari 0-8 15 8,6 NP19 Tyrvää 0-8 11 41,8 NP4 Aitolahden suu -5 13 47,8 NP7 Pyynikki -5 16 15,7 NP9 Naistenmatka -5 17 10 35,5 NP14 Kesäniemi -5 16 11 35,5 NP15 Kalmetsaari -5 1 13 35,8 NP19 Tyrvää -5 16 11 50,0 Taulukko 3. Sedimentin metallipitoisuudet (mg/kg kuiva-ainetta) 0- cm ja -5 cm syvyisessä sedimentissä vuonna 16. näyteasema sedimentin syvyys Hg Cd Cr Cu Zn Ni cm mg/kg ka mg / kg kamg /kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka NP4 Aitolahden suu 0-0,37 0,61 74 34 140 NP7 Pyynikki 0-0,35 1 100 48 31 NP9 Naistenmatka 0-0, 0,4 89 31 0 31 NP14 Kesäniemi 0-0,14 3 73 33 50 30 NP15 Kalmetsaari 0-0,11 0,48 61 9 10 6 NP19 Tyrvää 0-0,13 1 70 30 50 3 NP4 Aitolahden suu -5 9 0,94 150 43 160 3 NP7 Pyynikki -5 0,31 5 99 50 31 NP9 Naistenmatka -5 0, 0,43 89 31 190 31 NP14 Kesäniemi -5 0,14 0,45 71 3 40 9 NP15 Kalmetsaari -5 0,1 64 30 30 7 NP19 Tyrvää -5 0,13 1 70 31 40 3 Taulukko 3.3 Normalisoidut metallipitoisuudet 0- cm ja -5 cm syvyisessä sedimentissä vuonna 16. näyteasema sedimentin syvyys Hg Cd Cr Cu Zn Ni cm mg/kg ka mg / kg ka mg /kg ka mg/kg ka mg/kg ka mg/kg ka NP4 Aitolahden suu 0-0,3 53,9 3,8 95,0 14,3 NP7 Pyynikki 0-0,3 100, 44,5 9,8 31,1 NP9 Naistenmatka 0-0, 0,4 9,5 31, 4,9 3,8 NP14 Kesäniemi 0-0,1 67,8 9,6 4,5 7,1 NP15 Kalmetsaari 0-0,1 0,4 56,9 5,8 187,6 3,6 NP19 Tyrvää 0-0,1 0,4 5,4 3,0 181,8 1,6 NP4 Aitolahden suu -5 0,6 103,0 7,9 100,6 13,9 NP7 Pyynikki -5 0,3 108,3 50,1 30,9 35,3 NP9 Naistenmatka -5 0, 0,4 73,6 6,6 156,1 3,8 NP14 Kesäniemi -5 0,1 0,4 58,7 6,5 19,5,3 NP15 Kalmetsaari -5 0,1 0,4 5,6 4,5 18,5,6 NP19 Tyrvää -5 0,1 0,4 46,7 1,6 155, 18,7

15 3.3.1. Elohopea Sedimentin elohopeapitoisuudet vaihtelivat pintakerroksessa (0- cm) välillä 0,11-0,37 mg/kg ja syvemmällä (-5 cm) välillä 0,1-9 mg/kg. Suurimmat pitoisuudet mitattiin edellisten vuosien tapaan Näsiselän eteläosasta Aitolahden suulta. Pyynikillä ja Naistenmatkassa pitoisuudet olivat myös koholla, mutta Kesäniemessä sekä Kulo- ja Rautavedellä ne olivat ns. luonnontason (alle 0,10 mg/kg) luokkaa. Pitkällä aikavälillä pintasedimentin elohopeapitoisuudet ovat laskeneet koko tarkkailualueella. ja vuoden 16 taso oli kaikilla näyteasemilla ja syvyyksissä lähes sama kuin vuonna 13. Aseman NP7 eli Pyynikin aseman pintakerroksen pitoisuus oli hieman korkeampi kuin vuonna 13 (0,3 mg/kg- >0,35 mg/kg) (Kuva 3.. ja 3.3.). Normalisoitu elohopeapitoisuus ylitti tason 1 (mahdollisesti pilaantunut ruoppausmassa) koko tarkkailualueella. Pitoisuuksien vaihteluväli oli kauttaaltaan tasoa 1A (Taulukko 3.3.). mg/kg Elohopea (Hg) 13-16 1,0 0,9 0,8 0,7 13 0- cm 13-5 cm 16 0- cm 16-5 cm 0,6 0,4 0,3 0, 0,1 0,0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3. Elohopeapitoisuus 0- cm ja -5 cm syvyisessä sedimentissä vuosina 13-16.

16 mg/kg 1,0 0,9 0,8 0,7 0,6 0,4 0,3 0, 0,1 0,0 Elohopea (Hg) 199-16 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 199 1995 1998 01 04 07 10 13 16 Kuva 3.3 Elohopeapitoisuus 0- cm syvyisessä sedimentissä vuosina 199-16. 3.3.. Kadmium Sedimentin kadmiumpitoisuudet vaihtelivat 0- cm:ssä välillä 0,4-0,61 mg/kg ja -5 cm:ssä välillä 0,43-0,94 mg/kg. Suurimmat pitoisuudet mitattiin aiempaan tapaan Näsiselällä ja Pyhäjärvellä Pyynikillä sekä pienimmät Pyhäjärvellä Naistenmatkan näyteasemalla. Näsiselän (NP4) asemalla -5-cm syvyydessä kadmiumpitoisuus kohosi 1990-luvun alun tasolle (0,94 mg/kg). Muutoin pitoisuudet olivat molemmissa syvyyksissä samaa tasoa kuin vuonna 13 (Kuva 3.4.). Pintasedimentin suurimmat kadmiumpitoisuudet laskivat selvästi 1990-luvun alussa, minkä jälkeen muutokset ovat olleet pieniä ja pitoisuudet 0- cm sedimentissä vuonna 16 enimmäkseen lähellä luonnontasoa (alle mg/kg) (Kuva 3.5.). Normalisoitu kadmiumpitoisuus ylitti niukasti tason 1 asemilla NP4 (Aitolahti), NP7 (Pyynikki), NP14 (Kesäniemi) 0- cm syvyydessä ja -5 cm syvyydessä asemilla NP4 ja NP7 sijoittuen tasolle 1A (Taulukko 3.3.).

17 mg/kg Kadmium (Cd) 13-16 1,0 0,9 0,8 0,7 13 0- cm 13-5 cm 16 0- cm 16-5 cm 0,6 0,4 0,3 0, 0,1 0,0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3.4. Kadmiumpitoisuus 0- cm ja -5 cm syvyisessä sedimentissä vuonna 13-16. mg/kg,0 1,5 1,0 Kadmium (Cd) 1990-16 1990 199 1995 1998 01 04 07 10 13 16 0,0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3.5 Kadmiumpitoisuus 0- cm syvyisessä sedimentissä vuosina 1990-16. 3.3.3. Kromi Sedimentin kromipitoisuus vaihteli pintakerroksessa (0- cm) välillä 61-100 mg/kg ja syvemmällä (-5 cm) välillä 64-150 mg/kg. Suurimmat pitoisuudet mitattiin Näsiselällä (NP4) ja Pyynikillä (NP7) sekä Naistenmatkalla (NP9). Kaikkien asemien pintasedimentin (0- cm) kromipitoisuus kohosi hieman vuodesta 13, kuten myös -5 cm näytesyvyydessä. Näsiselän asemalla (NP4) -5 cm syvyyden kromipitoisuuden kasvu oli suurinta (130-> 150 mg/kg) (Kuva 3.6. ja 3.7.).

18 Suurimmat pitoisuudet ovat silti 00-luvulla edelleen laskeneet, tosin Kulo- ja Rautavedellä varsin hitaasti. Normalisoitu kromipitoisuus ylitti tason 1 asemilla NP7, NP9 sekä NP14 0- cm syvyydessä ja -5 cm syvyydessä asemilla NP4, NP7 ja NP9 (Taulukko 3.3.). mg/kg Kromi (Cr) 13-16 150 15 100 13 0- cm 13-5 cm 16 0- cm 16-5 cm 75 50 5 0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3.6 Kromipitoisuus 0- cm ja -5 cm syvyisessä sedimentissä vuonna 13-16. mg/kg 300 Kromi (Cr) 1986-16 1986 50 0 150 100 50 199 1995 1998 01 04 07 10 13 16 0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3.7 Kromipitoisuus 0- cm syvyisessä sedimentissä vuosina 1986-16.

19 3.3.4. Kupari Sedimentin kuparipitoisuus vaihteli pintakerroksessa (0- cm) välillä 9-48 mg/kg ja syvemmällä (-5 cm) välillä 30-50 mg/kg. Suurimmat pitoisuudet mitattiin edellisvuosien tapaan Pyynikin syvänteessä. Pintasedimentin suurimmat kuparipitoisuudet laskivat 1990-luvun alussa, minkä jälkeen muutokset ovat olleet pieniä, kunnes vuonna 10 ne laskivat jonkin verran kaikilla näyteasemilla ja vuonna 13 Näsijärveä lukuun ottamatta hieman kohosivat. Vuonna 16 kuparipitoisuudet kohosivat entisestään kaikilla asemilla pintasedimentissä (0- cm). Myös syvemmällä (-5 cm) kuparipitoisuudet kohosivat vuoden 13 tasosta (Kuva 3.8. ja 3.9.). Normalisoitu kuparipitoisuus jäi asemaa NP7 lukuun ottamatta tasolle 1. Asemalla NP7 (Pyynikki) pintakerroksen sedimentin kuparipitoisuus oli tasolla 1A, mutta syvemmällä (-5 cm) taso 1A ylittyi niukasti (luokitus 1B) (Taulukko 3.3.). Ko. aseman kuparipitoisuus oli vuonna 16 00-luvun alkuvuosien tasoa. mg/kg Kupari (Cu) 13-16 50 40 13 0- cm 13-5 cm 16 0- cm 16-5 cm 30 10 0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3.8 Kuparipitoisuus 0- cm ja -5 cm syvyisessä sedimentissä vuonna 13-16.

mg/kg 1 100 80 60 40 Kupari (Cu) 1986-16 1986 1990 199 1995 1998 01 04 07 10 13 16 0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3.9 Kuparipitoisuus 0- cm syvyisessä sedimentissä vuosina 1986-16. 3.3.5. Sinkki Muista metalleista poiketen sinkkipitoisuudet kohoavat Näsiselältä Rautavedelle. Sedimentin sinkkipitoisuus vaihteli vuonna 16 0- cm:n syvyydessä välillä 140-50 mg/kg ja -5 cm:n syvyydessä välillä 160-40 mg/kg. Luonnontilaisten sedimenttien sinkkipitoisuudet ovat yleensä alle 70 mg/kg, joten pitoisuudet ovat -3-kertaisia koko tarkkailualueella. Kulo- ja Rautaveden korkeat pitoisuudet johtuvat Valkeakosken Säteri Oy:n kuormituksesta, joka oli suurimmillaan 1970-luvun lopussa. Pitkällä aikavälillä pintasedimentin sinkkipitoisuudet ovat Pyynikkiä (NP7) lukuun ottamatta laskeneet, voimakkaimmin Näsiselällä (NP4) ja Rautavedellä (NP19). Vuonna 16 pintasedimentin pitoisuudet olivat enimmäkseen samaa tasoa edellisvuosien kanssa, mutta asemalla NP14 (Kulovesi) pitoisuudet kohosivat niin pintasedimentissä, kuin syvemmälläkin. Myös asemalla NP15 pitoisuus kohosi hieman -5 cm syvyydessä vuoden 13 tasosta (Kuva 3.10. ja 3.11.). Normalisoitu sinkkipitoisuus oli tasoa 1 asemalla NP4 (0- cm ja -5 cm) sekä -5 cm syvyydessä asemilla NP9 ja NP19. Muilla asemilla ja syvyyksillä pitoisuudet olivat tasolla 1A (Taulukko 3.3.).

1 mg/kg Sinkki (Zn) 13-16 300 50 0 13 0- cm 13-5 cm 16 0- cm 16-5 cm 150 100 50 0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3.10 Sinkkipitoisuus 0- cm ja -5 cm syvyisessä sedimentissä vuonna 13-16. mg/kg Sinkki (Zn) 1986-16 400 350 300 50 0 150 100 50 1986 1990 199 1995 1998 01 04 07 10 13 16 0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3.11 Sinkkipitoisuus 0- cm syvyisessä sedimentissä vuosina 1986-16.

3.3.6. Nikkeli Tarkkailualueen nikkelipitoisuus tutkittiin tässä tarkkailussa ensimmäistä kertaa vuonna 16. Pitoisuudet vaihtelivat välillä 14,3-3,8 g/kg 0- cm syvyydessä ja 13,9-35,3 g/kg välillä -5 cm syvyydessä. Matalimmat pitoisuudet havaittiin Näsinselän asemalla (NP4). Muilla asemilla pitoisuudet olivat hieman korkeampia, mutta taso oli lähes sama Pyhäjärveltä Rautavedelle (Kuva 3.1.). Normalisoidut pitoisuudet olivat kaikki tasolla 1 (Taulukko 3.3.) eli ruoppausmassa voidaan nikkelin osalta arvioida haitattomaksi. 35 Nikkeli 16 30 5 mg/kg 15 10 16 0- cm 16-5 cm 5 0 NP4 NP7 NP9 NP14 NP15 NP19 Kuva 3.1. Nikkelipitoisuus 0- cm ja -5 cm syvyisessä sedimentissä vuonna 16. 3.4 Yhteenveto Vuoden 16 sedimenttitarkkailussa otettiin sedimenttinäytteet kuudelta näyteasemalta tarkkailualueella, joista ylin sijaitsi Näsiselällä, kaksi Pyhäjärvellä, kaksi Kulovedellä ja alin Rautavedellä. Tarkkailussa tutkittiin elohopean, kadmiumin, kromin, kuparin, sinkin ja nikkelin pitoisuudet 0- cm ja -5 cm syvyydellä. Pintasedimentin (0- cm) elohopea-, kadmium- ja kromipitoisuudet ovat suurimmillaan Näsiselän eteläosassa Aitolahden suussa, mistä pitoisuudet laskevat Pyynikille ja edelleen Kuloja Rautavedelle. Sinkkipitoisuus sen sijaan kohoaa Näsiselältä kohti Rautavettä, johon vaikuttaa myös Säteri Oy:n aikaisempi kuormitus. Kuparipitoisuus oli suurin Pyynikillä ja sen jälkeen Näsiselällä. Vuosien 1986-16 suurin muutos on ollut Näsiselän eteläosan pintasedimentin suurten kadmium-, kromi-, kupari- ja sinkkipitoisuuksien lasku 1980-luvun lopussa tai 1990-luvun alussa. Vuonna 16 Näsiselällä kaikkien tutkittujen metallien normalisoidut pitoisuudet olivat haitattomalla tasolla (taso 1) tai ylittivät tason 1 niukasti (taso 1A). Normalisoituja pitoisuuksia tarkastellen elohopeapitoisuudet eivät olleet haitattomalla tasolla yhdelläkään näyteasemalla, vaan pitoisuudet sijaitsevat ns. harmaalla alueella (taso 1A). Nikkeli oli metal-

3 leista ainoa, jonka pitoisuudet olivat haitattomalla tasolla (taso 1). Myös kuparilla kaikkien näyteasemien pitoisuudet olivat haitattomalla tasolla lukuun ottamatta asemaa NP7 (Pyynikki), jossa pintasedimentin pitoisuus oli tasoa 1A ja -5 cm syvyydessä niukasti tasolla 1B. Kadmiumin, kromin ja sinkin normalisoidut pitoisuudet vaihtelivat tasojen 1 (haitaton) ja 1A (ns. harmaata aluetta) välillä molemmilla näytesyvyyksillä tutkituilla asemilla. Pitoisuudet olivat suurimmillaan Pyynikin näyteasemalla. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatineet: Hydrobiologi, FM Jussi Iso-Tuisku Biologi, FM Anna Väisänen Hyväksynyt: Osastonjohtaja Olli Piiroinen VIITTEET Anttila-Huhtinen, M. 13: Kymijoen alaosan pohjaeläintarkkailu (pehmeät pohjat) vuonna 10. Kymijoen vesi ja ympäristö Ry:n julkaisu no 5/13. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväs, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M. 1: Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 1 13 - päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/1. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S. M., Kuoppala, M., Mykrä, H. ja Vuori, K-M. 13: Jokien ja en biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. - Moniste, versio 9.6.16. Paasivirta, L. 00: Propsilocerus species in Finland with a new bioindex for lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late th Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp. 599-603. SFS 1989: SFS 5076. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. - Suomen standardisoimisliitto.

4 SFS 1989: SFS 5077. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä. - Suomen standardisoimisliitto. SFS 199: SFS 5730. Vesitutkimukset. Pehmeiden pohjien pohjaeläimistön ja sedimentin näytteenotto putkinoutimella. - Suomen standardisoimisliitto. SFS 07: SFS-EN ISO 11885. Water quality. Determination of selected elements by inductively coupled plasma optical emission spectrometry (ICP-OES). - Suomen standardisoimisliitto. Valkama, J. 11: Tampereen seudun yhteistarkkailu. Pohjaeläimistö ja sedimentin metallipitoisuudet 10. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 648. Valkama, J. 15: Tampereen seudun yhteistarkkailu. Pohjaeläimistö ja sedimentin metallipitoisuudet 13. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 75. Valkama, J. 14: Dragon Mining Oy, Vammalan rikastamo. Sedimenttien haitta-aine- ja pohjaeläintarkkailu 14. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirje nro 983/14. Wiederholm, T. 1980: Use of benthos in lake monitoring. J. Wat. Pollut. Cont. fed. 5:537-543. Ympäristöministeriö 14. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöhallinnon ohjeita I/15, Ympäristöministeriö.

5 Raportissa käytetyt indeksit. LIITE 1. Liitetaulukko 1. Surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva pohjan laatua kuvaava Chironomidi-indeksi (CI), joka voi saada arvoja välillä 1-5 (hyvin rehevä - hyvin karu) (Paasivirta 00). CI = n i * k i N n i = lajin i yksilömäärä k i = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä Surviaissääsket (Chironomidae) Ekologinen kerroin k Pohjan ravinteisuus Tanypus spp. Chironomus f.l. plumosus 1 Hyvin rehevä Chironomus f.l. semireductus Chironomus anthracinus Chironomus f.l. thummi Chironomus f.l. salinarius Rehevä Einfeldia spp. Polypedilum nubeculosum Microchironomus tener Sergentia spp.,5 Lievästi rehevä Monodiamesa bathyphila Polypedilum f.l. breviantennatum (pullum) Keskimääräinen Microtendipes Stictochironomus 3 Heterotanytarsus apicalis Heterotrissocladius grimshawi Heterotrissocladius maari Karu Mesocricotopus thienemanni 4 Paracladopelma nigritula ( syn. Obscura) Micropsectra spp. Heterotrissocladius subpilosus Hyvin karu

6 Liitetaulukko. Järvisyvänteille kehitetty syvännepohjaeläinindeksi PICM (Profundal Invertebrate Community Metric), joka perustuu 46 pohjaeläintaksonin esiintymiseen ja näille lajeille annettuihin indikaattoripistearvoihin (Aroviita ym. 1).

7 Liitetaulukko 3. Surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva pohjanlaatuindeksi (BQI), joka voi saada arvoja välillä 1-5 (hyvin rehevä - hyvin karu) (Wiederholm 1980). BQI = n i * k i N n i = lajin i yksilömäärä k i = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä Indikaattorilajit: Ekologinen kerroin k Pohjan ravinteisuus Chironomus plumosus 1 Hyvin rehevä Chironomus anthracinus Rehevä Sergentia coracina 3 Lievästi rehevä Stictochironomus rosenschoeldi Paracladopelma spp. 4 Karu Micropsectra spp. Heterotrissocladius subpilosus 5 Hyvin karu

8 Tutkimusalueen pohjaeläimistö (yks/m² ja WWg/m²) vuonna 16. LIITE. Yksilömäärä Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Valkeekivenlahti B3 5m Ylö 35.311 profundaali pehmeä pohja Kvantitatiivinen 5,8-53,0 Ekman Pyynikki B8 40m Tampere 35.11 profundaali pehmeä pohja 18.10.16 Kvantitatiivinen 41,5-41,7 Ekman 40 6 Naistenmatka B10 3m Pirkkala 35.11 profundaali pehmeä pohja 10.10.16 Kvantitatiivinen 3,6-3,8 Ekman 40 6 7.10.16 40 6 Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji 1 3 4 5 6 yks yks/m² yks/m² 1 3 4 5 6 yks yks/m² yks/m² 1 3 4 5 6 yks yks/m² yks/m² ANNELIDA OLIGOCHAETA Limnodrilus 3 5 4 4 6 8 30 3,6 8,33 74,54 1 3 1 3 4 1 6,3 83,33 64,55 Potamothrix/Tubifex 3 1 1 1 1 9 9 6,5 34,86 3 3 3 4 17 13,4 118,06 31,37 3 4 3 14 7,3 97, 56,93 Aulodrilus pluriseta 1 1 6,5 13,89 1,5 HIRUDINEA Helobdella stagnalis 1 1 0,8 6,94 17,01 Erpobdella octoculata 1 1 0,8 6,94 17,01 ARTHROPODA ARACHNIDA Hydracarina 1 1 6,94 17,01 CRUSTACEA Asellus aquaticus 1 1 1,6 13,89 1,5 Pallasea quadrispinosa 1 3,4,83 34,86 INSECTA EPHEMEROPTERA Heptagenia dalecarlica 1 1 0,8 6,94 17,01 TRICHOPTERA Cyrnus trimaculatus 1 1 0,8 6,94 17,01 DIPTERA Chaoboridae Chaoborus flavicans 1,6 13,89 34,0 41 19 19 13 40 1 153 79,7 106,5 497,04 Chironomidae Procladius 1 1 3, 6,94 17,01 8 5 10 1 8 63 49,6 437,5 16,91 1 1 1 5,6 34,7 31,37 Thienemannimyia 1 1 0,8 6,94 17,01 Protanypus morio 1 1 1 5 16,1 34,7 31,37 Monodiamesa bathyphila 1 1 0,8 6,94 17,01 Heterotrissocladius subpilosus 1 1 1 7,6 48,61 31,37 Chironomus anthracinus 1 1 0,8 6,94 17,01 1 1 6,94 17,01 Chironomus plumosus-t. 1 1 1 13,89 1,5 Cladopelma viridulum 1 1 1 13,89 1,5 Cryptochironomus 1 1 0,8 6,94 17,01 1 1 6,94 17,01 Polypedilum nubeculosum 1 1 1,6 13,89 1,5 1 1 6,94 17,01 Sergentia coracina 1 1 3, 6,94 17,01 Micropsectra 1 1 6 19,4 41,67 37,7 Summa 4 5 4 8 4 6 31 100 15,8 66,75 15 30 16 17 6 3 17 100 881,94 54,7 46 9 19 49 7 19 100 1333,33 53,08 Lajiluku (kehitysvaiheet omina lajeina) 7 15 10 Yksilömäärä Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kesäniemi B14 37m Nokia 35.13 profundaali Kalmetsaari B15 35m Nokia 35.13 profundaali Tyrvää B19 1m Sastamala 35.131 profundaali Pohjatyyppi pehmeä pohja pehmeä pohja pehmeä pohja Näytteenottoaika 18.10.16 18.10.16 3.10.16 Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Kvantitatiivinen 37,8-38,1 Ekman Kvantitatiivinen 36,8-37, Ekman Kvantitatiivinen -,8 Ekman Noutimen pinta-ala [cm] 40 40 40 Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä 6 6 6 Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji 1 3 4 5 6 yks yks/m² yks/m² 1 3 4 5 6 yks yks/m² yks/m² 1 3 4 5 6 yks yks/m² yks/m² ANNELIDA OLIGOCHAETA Limnodrilus 4 4 3 4 5 3 3 18,3 159,7 31,37 Potamothrix/Tubifex 3 4 3 3 17 13,5 118,06 31,37 16 14 15 1 17 19 93 34,8 645,83 101,1 5 6 7 5 8 7 38 4, 63,89 50,46 ARTHROPODA ARACHNIDA Hydracarina 1 1 0,1 6,94 17,01 INSECTA EPHEMEROPTERA Caenis horaria 1 1 0,4 6,94 17,01 TRICHOPTERA Tinodes waeneri 1 1 0,7 13,89 1,5 Polycentropus irroratus 1 1 0,8 6,94 17,01 Lepidostoma hirtum 1 1 0,4 6,94 17,01 DIPTERA Chaoboridae Chaoborus flavicans 8 5 8 7 30 3,8 8,33 139,44 7 3 6 3 31 6 165 61,8 1145,83 141,3 13 150 16 153 15 139 843 9,1 5854,17 558,4 Chironomidae Procladius 1 1 1 1 1 5 4 34,7 17,01 1 1 1 3 1,1,83,8 4 6 3 4 1,3 145,83 63,19 Potthastia longimanus 1 1 0,8 6,94 17,01 Propsilocerus jacuticus 1 1 1,6 13,89 1,5 Chironomus anthracinus 1 1 1 3 6 4,8 41,67 45,64 1 1 4 0,4 7,78 34,0 Chironomus neocorax 1 5 4 34,7 40,97 Chironomus plumosus-t. 1 5 1 9 3 1,39 41,83 1 1 6 0,7 41,67 37,7 Cryptochironomus 1 1 0, 13,89 1,5 Einfeldia 1 1 0,8 6,94 17,01 0,7 13,89 34,0 Microchironomus tener 1 1 0,8 6,94 17,01 Tanytarsus 1 1 1 5 4 34,7 31,37 Summa 18 15 17 37 19 16 100 875 334,37 43 37 43 46 49 49 67 100 1854,17 189,57 13 159 139 166 165 154 915 100 6354,17 584,97 Lajiluku (kehitysvaiheet omina lajeina) 13 7 7

9 Yksilömäärä Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm] Pöyhintäaika [s] Pöyhintämatka [m] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Valkeekivenlahti B3 litoraali 1 Ylö 35.311 litoraali kova pohja Semikvantitatiivinen Käsihaavi Valkeekivenlahti B3 litoraali Ylö 35.311 litoraali kova pohja 18.11.16 Semikvantitatiivinen 0,4 Käsihaavi Valkeekivenlahti B3 litoraali 3 Ylö 35.311 litoraali kova pohja 18.11.16 Semikvantitatiivinen 0, - 0,4 Käsihaavi 1 1 1 Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji 1 yks yks yks 1 yks yks yks 1 yks yks yks PLATYHELMINTHES TURBELLARIA 1 1 0,4 1 0 ANNELIDA OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 1 7 19 1,7 9,5 3,54 8 14 4,4 11 4,4 9 5 14,8 7,83 HIRUDINEA Erpobdella octoculata 4 1 5 0,4,5,1 0,4 1 1,41 1 1 0, 0,71 Erpobdella testacea 4 4 0,3,83 MOLLUSCA GASTROPODA Radix balthica/labiata 1 1 0,1 0,71 Gyraulus albus 3 5 0,4,5 0,71 1 3 4 0,8 1,41 BIVALVIA Pisidium 0, 1 1,41 ARTHROPODA ARACHNIDA Hydracarina 4 1 5 0,4,5,1 4 6 1, 3 1,41 1 3 0,6 1,5 0,71 CRUSTACEA Asellus aquaticus 75 9 167 14,5 83,5 1,0 74 36 110, 55 6,87 99 43 14 8, 71 39,6 Pallasea quadrispinosa 1 1 0, 0,71 INSECTA EPHEMEROPTERA Leptophlebia 8 1 1,7 10,83 9 9 5,9 14,5 7,78 4 4 8 1,6 4 0 Paraleptophlebia 4 6 10 0,9 5 1,41 10 3 13,6 6,5 4,95 4 3 7 1,4 3,5 0,71 Ephemera vulgata 4 6 3 1,41 Caenis horaria 6 46 4 3 4,4 6 11 17 3,4 8,5 3,54 6 14 40 8 8,49 Caenis luctuosa 170 166 336 9,3 168,83 41 30 71 14,3 35,5 7,78 1 16 37 7,4 18,5 3,54 Caenis rivulorum 8 3 11 1 5,5 3,54 3 5 1,5 0,71 3 3 0,6 1,5,1 Heptagenia dalecarlica 3 8 11 1 5,5 3,54 10 11 1 4, 1 0,71 10 14 4 4,8 1,83 Kageronia fuscogrisea 7 4 11 1 5,5,1 5 6 11, 5,5 0,71 6 8 14,8 7 1,41 Centroptilum luteolum 9 13 1,9 11,83 4 4 0,8,83 3 5 1,5 0,71 ODONATA Somatochlora metallica 1 1 0,1 0,71 HETEROPTERA Micronecta 171 155 36 8,4 163 11,31 8 40 48 9,7 4,63 31 8 59 11,7 9,5,1 Callicorixa wollastoni 1 1 0, 0,71 TRICHOPTERA Tinodes waeneri 3 3 0,3 1,5,1 1 3 4 0,8 1,41 0,4 1 1,41 Polycentropus flavomaculatus 7 3 10 0,9 5,83 3 3 0,6 1,5,1 4 4 8 1,6 4 0 Polycentropus irroratus 4 11 35 7 17,5 9,19 Cyrnus trimaculatus 10 8 18 1,6 9 1,41 14 4 18 3,6 9 7,07 3 8 11, 5,5 3,54 Cyrnus flavidus 4 6 3 1,41 Phryganea bipunctata 1 1 0, 0,71 Lepidostoma hirtum 7 3 10 0,9 5,83 5 7 5 1 6 1,41 6 7 13,6 6,5 0,71 Ceraclea annulicornis 1 1 0,1 0,71 1 1 0, 0,71 Athripsodes 1 1 0, 0,71 Mystacides 1 3 0,3 1,5 0,71 1 1 0, 0,71 1 1 0, 0,71 Oecetis testacea 1 1 0,4 1 0 1 1 0, 0,71 DIPTERA Chironomidae Chironomidae 9 50 79 6,9 39,5 14,85 11 11 4,4 11 0 34 19 53 1 6,5 10,61 Ceratopogonidae Ceratopogonidae 4 5 9 0,8 4,5 0,71 4 1 5 1,5,1 COLEOPTERA Gyrinidae Orectochilus villosus 1 1 0,1 0,71 1 1 0,4 1 0 Elmidae Oulimnius tuberculatus 5 5 5,1 1,5 10,61 7 6 13,6 6,5 0,71 Summa 568 580 1148 100 574 8,49 65 30 495 100 47,5 4,75 304 199 503 100 51,5 74,5 Lajiluku (kehitysvaiheet omina lajeina) 9 6 6 18.11.16

30 Yksilömäärä Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm] Pöyhintäaika [s] Pöyhintämatka [m] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Pyynikki B8 litoraali 1 Tampere 35.11 litoraali kova pohja Semikvantitatiivinen 0,4-0,4 Käsihaavi Pyynikki B8 litoraali Tampere 35.11 litoraali kova pohja 10.10.16 Semikvantitatiivinen Käsihaavi Pyynikki B8 litoraali 3 Tampere 35.11 litoraali kova pohja 10.10.16 Semikvantitatiivinen 0, Käsihaavi 1 1 1 Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji 1 yks yks yks 1 yks yks yks 1 yks yks yks NEMATODA NEMATODA 1 1 0,1 0,71 ANNELIDA OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 4 6 10 1,8 5 1,41 11 18 9 1,6 14,5 4,95 18 14 3 5,9 16,83 MOLLUSCA GASTROPODA Radix balthica/labiata 1 1 0, 0,71 3 3 6 0,3 3 0 ARTHROPODA ARACHNIDA Hydracarina 4 6 1,1 3 1,41 5 5 0,3,5 3,54 CRUSTACEA Asellus aquaticus 13 36 49 8,6 4,5 16,6 106 48 154 8,5 77 41,01 1 19 40 7,3 1,41 INSECTA EPHEMEROPTERA Leptophlebia 6 3 9 1,6 4,5,1 19 4 3 1,3 11,5 10,61 3 3 1,5,1 Caenis horaria 3 69 101 17,8 5 6,16 11 187 398 199 16,97 46 19 65 11,9 3,5 19,09 Caenis luctuosa 88 139 7 40 113,5 36,06 496 399 895 49,5 447,5 68,59 11 98 309 56,6 154,5 79,9 Caenis rivulorum 4 8 1,1 6,83 36 1 57 3, 8,5 10,61 Caenis robusta 6 8 1,5 4,83 Heptagenia dalecarlica 1 3 4 0,7 1,41 36 18 54 3 7 1,73 9 9 1,6 4,5 6,36 Kageronia fuscogrisea 18 6 4 1,3 1 8,49 6 8 1,5 4,83 Baetis niger group 6 7 13,3 6,5 0,71 6 4 10 1,8 5 1,41 Centroptilum luteolum 3 5 0,9,5 0,71 6 6 1,1 3 4,4 TRICHOPTERA Hydroptila 1 1 0,1 0,71 Orthotrichia 1 1 0, 0,71 Oxyethira 4 4 0,7,83 Tinodes waeneri 13 10 3 4 11,5,1 6 1 18 1 9 4,4 7 8 15,7 7,5 0,71 Ecnomus tenellus 9 10 19 3,3 9,5 0,71 3 6 9 4,5,1 5 7 1,3 3,5,1 Polycentropus flavomaculatus 4 3 7 1, 3,5 0,71 18 1 39, 19,5,1 0,4 1 1,41 Polycentropus irroratus 1 3 1,5 0,71 1 1 0, 0,71 Holocentropus dubius 8 8 1,4 4 5,66 3 4 7 0,4 3,5 0,71 Cyrnus trimaculatus 3 6 9 4,5,1 1 1 0,4 1 0 Lepidostoma hirtum 1 4 5 0,9,5,1 17 3 49,7 4,5 10,61 7 7 1,3 3,5 4,95 Ceraclea annulicornis 1 1 0, 0,71 1 1 0,1 1 0 1 1 0, 0,71 Athripsodes 3 3 1,5,1 1 3 0, 1,5 0,71 Mystacides 4 6 1,1 3 1,41 9 11 5,5 4,95 Oecetis testacea 1 1 0,4 1 0 1 1 0,4 1 0 DIPTERA Chaoboridae Chaoborus flavicans 1 1 0,1 0,71 Chironomidae Chironomidae 19 30 49 8,6 4,5 7,78 13 10 3 1,3 11,5,1 4 4 8 1,5 4 0 Summa 19 349 568 100 84 91,9 1009 798 1807 100 903,5 149, 357 189 546 100 73 118,79 Lajiluku (kehitysvaiheet omina lajeina) 4 10.10.16 0,4

31 Yksilömäärä Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm] Pöyhintäaika [s] Pöyhintämatka [m] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Naistenmatka B10 litoraali 1 Pirkkala 35.11 litoraali kova pohja Semikvantitatiivinen Käsihaavi Naistenmatka B10 litoraali Pirkkala 35.11 litoraali kova pohja 8.10.16 Semikvantitatiivinen 0,6 Käsihaavi Naistenmatka B10 litoraali 3 Pirkkala 35.11 litoraali kova pohja 8.10.16 Semikvantitatiivinen 0,4 Käsihaavi 1 1 1 Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji 1 yks yks yks 1 yks yks yks 1 yks yks yks PLATYHELMINTHES TURBELLARIA 1 1 0,1 0,71 0,3 1 1,41 ANNELIDA OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 9 9,9 14,5 7,78 16 8 4 3,7 1 5,66 1 8 10,83 HIRUDINEA Glossiphonia complanata 1 1 0,1 0,71 Helobdella stagnalis 1 1 0,1 0,71 Erpobdella octoculata 1 1 0, 1 0 MOLLUSCA GASTROPODA Gyraulus albus 1 3 1,5 0,71 BIVALVIA Pisidium 1 3 0,3 1,5 0,71 1 1 0, 0,71 Sphaerium 1 1 0, 0,71 ARTHROPODA ARACHNIDA Hydracarina 11 8 19 1,9 9,5,1 8 10 1,6 5 4,4 1 1 0, 1 0 CRUSTACEA Asellus aquaticus 115 98 13 1 106,5 1,0 100 140 40 37,3 1 8,8 3 5 8 0,8 4 1,41 Pallasea quadrispinosa 1 1 0,1 0,71 INSECTA EPHEMEROPTERA Leptophlebia 15 19 34 3,4 17,83 8 4 1 1,9 6,83 4 6 0,6 3 1,41 Ephemera vulgata 1 3 0,3 1,5 0,71 1 3 15 1,5 7,5 6,36 Caenis horaria 61 75 136 13,4 68 9,9 9 17 46 7,1 3 8,49 11 166 87 9,3 143,5 31,8 Caenis luctuosa 159 60 419 41,3 9,5 71,4 89 31 1 18,6 60 41,01 169 191 360 36,8 180 15,56 Caenis rivulorum 6 3 9 1,4 4,5,1 Heptagenia dalecarlica 1 1 1, 6 8,49 19 8 7 4, 13,5 7,78 1 1 0,1 0,71 Kageronia fuscogrisea 6 6 0,6 3 4,4 9 3 1 1,9 6 4,4 Baetis niger group 6 8 14, 7 1,41 6 13 19 1,9 9,5 4,95 Centroptilum luteolum 1 9 1,1 1,1 TRICHOPTERA Tinodes waeneri 13 3 36 3,6 18 7,07 1 4 16,5 8 5,66 8 10 1 5 4,4 Ecnomus tenellus 7 9 0,9 4,5 3,54 3 1 4 0,6 1,41 1 1 0,1 0,71 Polycentropus flavomaculatus 7 3 10 1 5,83 3 3 1,5,1 Polycentropus irroratus 4 4 0,4,83 Holocentropus dubius 0, 1 1,41 4 4 0,6,83 Cyrnus trimaculatus 5 5,5 3,54 5 3 8 1, 4 1,41 8 7 15 1,5 7,5 0,71 Cyrnus flavidus 1 1 0, 0,71 Phryganea grandis 0, 1 1,41 Phryganea bipunctata 1 1 0, 1 0 Lepidostoma hirtum 1 5 6 0,6 3,83 11 5 16,5 8 4,4 5 7 0,7 3,5,1 Limnephilidae 1 1 0, 1 0 0, 1 1,41 Goera pilosa 1 3 0,3 1,5 0,71 Molannodes tinctus 1 1 0,1 0,71 Ceraclea annulicornis 1 1 0,1 0,71 Athripsodes 1 1 0, 0,71 1 1 0,1 0,71 Mystacides 1 4 5,5,1 1 1 0, 0,71 4 40 8 8,4 41 1,41 Oecetis testacea 1 3 0,3 1,5 0,71 0,3 1 1,41 9 6 15 1,5 7,5,1 DIPTERA Chironomidae Chironomidae 10 13 3,3 11,5,1 3 33 65 10,1 3,5 0,71 56 58 114 11,7 57 1,41 Ceratopogonidae Ceratopogonidae 4 6 0,6 3 1,41 1 1 0, 0,71 4 4 0,4,83 COLEOPTERA Gyrinidae Gyrinus 1 1 0, 0,71 Orectochilus villosus 0, 1 1,41 Summa 433 581 1014 100 507 104,65 360 84 644 100 3 53,74 463 515 978 100 489 36,77 Lajiluku (kehitysvaiheet omina lajeina) 9 7 4 8.10.16 0,4