Pakolaiskriisi: Euroopan komissio toimii suunnitelmallisesti kysymyksiä ja vastauksia

Euroopan komissio - Taustatiedote Pakolaiskriisi: Euroopan komissio toimii suunnitelmallisesti kysymyksiä ja vastauksia Strasbourgin 9. syyskuutata 2015 Mikä on Euroopan muuttoliikeagenda? Maahanmuuttoasiat ovat yksi tämänhetkisen komission kymmenestä poliittisesta painopisteestä. Euroopan muuttoliikeagendassa esitetään puheenjohtaja Junckerin poliittisten suuntaviivojen perusteella laaditut kohdennetut aloitteet, joilla pyritään hallitsemaan Mikä on Euroopan muuttoliikeagenda? Maahanmuuttoasiat ovat yksi tämänhetkisen komission kymmenestä poliittisesta painopisteestä. Euroopan muuttoliikeagendassa esitetään puheenjohtaja Junckerin poliittisten suuntaviivojen perusteella laaditut kohdennetut aloitteet, joilla pyritään hallitsemaan muuttoliikettä ja sen kaikkia osatekijöitä tehokkaammin.euroopan muuttoliikeagenda hyväksyttiin 13. toukokuuta 2015, ja siinä esitetään konkreettisia toimia, joilla voidaan vastata akuuttiin kriisiin ja pelastaa ihmishenkiä merellä, sekä rakenteellisia toimia, joita toteutetaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Euroopan komissio on pyrkinyt jatkuvasti ja johdonmukaisesti löytämään koordinoidun EU:n lähestymistavan pakolais- ja maahanmuuttokysymykseen. Euroopan muuttoliikeagendan ensimmäinen täytäntöönpanopaketti hyväksyttiin 27. toukokuuta. Siihen sisältyivät ehdotus turvautumisesta ensimmäistä kertaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohtaan, jotta voitaisiin siirtää 40 000 turvapaikanhakijaa Italian ja Kreikan pakolaistaakan helpottamiseksi, suositus uudelleensijoitusjärjestelmästä, jolla sijoitetaan uudelleen 20 000 EU:n ulkopuolelta tulevaa henkilöä, ja salakuljetusta koskeva toimintasuunnitelma. Lisäksi esitettiin tarvittavia muutoksia unionin talousarvioon, jotta voidaan parantaa Triton- ja Poseidonoperaatioita merellä ja siten pelastaa enemmän ihmishenkiä. Miten komissio varmistaa EU:n yhteisten sääntöjen täytäntöönpanon? Ensimmäisille saapumisjäsenvaltioille osoitettuun solidaarisuuteen liittyy se, että kaikkien on otettava vastuu EU:n yhteisten sääntöjen soveltamisesta. Euroopan muuttoliikeagenda perustuu yksinkertaiseen periaatteeseen: autetaan kansainvälistä suojelua tarvitsevia siirtolaisia ja palautetaan ne, joilla ei ole oikeutta jäädä EU:n alueelle. Tämän EU:n muuttoliikepolitiikan toteuttaminen edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot panevat täysimääräisesti täytäntöön yhteiset EU:n tasolla sovitut säännöt turvapaikka-asioista ja laittomasta maahanmuutosta. Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä koostuu viidestä eri säädöksestä (Dublin-asetus, turvapaikkamenettelydirektiivi, aseman määrittelyä koskeva direktiivi, vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi ja sormenjälkitietokantaa koskeva Eurodac-asetus). Nämä kaikki säädökset ovat varsin uusia. Niistä ensimmäistä ehdotettiin vasta 2008 ja viimeisimmät tulivat voimaan vasta 21. heinäkuuta 2015. Komission ensisijaisena tavoitteena on varmistaa Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän täysimääräinen ja johdonmukainen täytäntöönpano. Komissio seuraa tiiviisti tätä koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa ja käynnistää tarvittaessa rikkomusmenettelyt. Myös komission ehdottamissa siirtojärjestelmissä painotetaan EU:n sääntöjen täysimääräistä täytäntöönpanoa. Komissio on jo käynnistänyt eri jäsenvaltioita vastaan (katso liite) 32 rikkomusmenettelyä, jotka liittyvät näiden varsin uusien sääntöjen soveltamiseen. Mukana on ensimmäisiä saapumisjäsenvaltiota. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että jäsenvaltiot saattavat osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panevat täytäntöön velvoitteet ottaa sormenjäljet, varmistaa aineelliset vastaanotto-olosuhteet ja tehdä palauttamispäätökset ja panna ne järjestelmällisesti täytäntöön. Viime viikkojen aikana komissio on jo käynyt keskusteluja tiettyjen jäsenvaltioiden kanssa Eurodacasetuksen noudattamisesta. Asetuksen mukaan jäsenvaltioiden on otettava viipymättä sormenjälkitiedot kaikilta kansainvälistä suojelua hakevilta henkilöiltä sekä jäsenvaltion ulkorajan laittomasta ylittämisestä tavatuilta kolmannen maan kansalaisilta tai kansalaisuudettomilta henkilöiltä, jotka ovat vähintään 14-vuotiaita, ja toimitettava nämä tiedot eteenpäin. Samalla komissio pyrkii varmistamaan vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiivin noudattamisen

useissa jäsenvaltioissa. Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän toiminta edellyttää sitä, että kaikki jäsenvaltiot tarjoavat asianmukaiset vastaanotto-olosuhteet. Kuten tänään hyväksytyssä palauttamista koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa mainitaan, komissio käynnistää rikkomusmenettelyitä myös sen varmistamiseksi, että palauttamista koskeva direktiivi pannaan kaikilta osin täytäntöön. Tähän kuuluu velvoite tehdä palauttamispäätökset ja panna ne täytäntöön. Mitä komissio ehdottaa tänään? Euroopan komissio esittää tänään laajaa pakettia, jolla pyritään vastaamaan tämänhetkiseen pakolaiskriisiin ja valmistautumaan tuleviin haasteisiin. Se sisältää seuraavat konkreettiset toimenpiteet: 1. ehdotus, joka koskee 120 000 selkeästi suojelun tarpeessa olevan pakolaisen hätätilanteessa toteutettavaa siirtoa Kreikasta, Unkarista ja Italiasta, 2. pysyvä kriisitilanteessa sovellettava siirtojärjestelmä, joka koskee kaikkia jäsenvaltioita, 3. EU:n yhteinen luettelo turvallisista alkuperämaista, 4. palauttamispolitiikan tehostaminen yhteisen "palauttamiskäsikirjan" ja palauttamista koskevan EU:n toimintasuunnitelman avulla, 5. tiedonanto julkisia hankintoja koskevista säännöistä nykyisessä turvapaikkakriisissä, 6. tiedonanto pakolaiskriisin ulkoisesta ulottuvuudesta, 7. Afrikan hätärahasto. 1) Ehdotus 120 000:n pakolaisen siirtämisestä hätätilanteessa Italiasta, Kreikasta ja Unkarista Mikä on hätätilanteessa tehtäviä siirtoja koskevan ehdotuksen oikeusperusta? Oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohta, jossa todetaan seuraavaa: Jos kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo aiheuttaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa hätätilanteen, neuvosto voi komission ehdotuksesta hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion hyväksi. Neuvosto tekee ratkaisunsa Euroopan parlamenttia kuultuaan. Mitkä ovat kriteerit SEUT-sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan soveltamiselle? SEUT-sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan soveltamisen kriteerit määritellään perussopimuksessa: yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa on oltava hätätilanne, jonka on aiheuttanut kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo. Tätä mekanismia käytetään poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa on selkeitä ja mitattavissa olevia viitteitä siitä, että tietyn jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmä saattaa vaarantua, koska sen alueelle tulee jatkuvasti suuria määriä pakolaisia ja etenkin selvästi kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä. Sen vuoksi mekanismia voidaan käyttää ainoastaan erittäin kiireellisten ja vakavien ongelmien tapauksessa. Kuinka monta henkilöä on tarkoitus siirtää ja millä perustein? Miten tämä maksetaan? Komissio ehdottaa 120 000:n kansainvälisen suojelun tarpeessa selvästi olevan henkilön siirtämistä Italiasta (15 600), Kreikasta (50 400) ja Unkarista (54 000). Siirto olisi tehtävä pakollisen jakoperusteen mukaisesti käyttäen objektiivisia ja todennettavissa olevia kriteereitä: väestömäärä (40 %), BKT (40 %), aiempien turvapaikkahakemusten keskimäärä (10 %) ja työttömyysaste (10 %). Sitä sovelletaan sellaisten kansallisuuksien edustajiin, joiden kansalaisten hakemuksista hyväksytään EU:n tasolla keskimäärin vähintään 75 prosenttia[1]. Komissio teki jo aiemmin toukokuussa ehdotuksen kansainvälisen suojelun tarpeessa selvästi olevan 40 000 ihmisen siirtämisestä Italiasta ja Kreikasta muihin EU:n jäsenvaltioihin, joten ehdotettu siirrettävien ihmisten kokonaismäärä on 160 000. EU:n talousarviosta myönnetään 780 miljoonan euron määräraha erityisesti tämän järjestelmän tukemiseen. Vastaanottavat jäsenvaltiot saavat 6 000 euroa uudelleensijoitettua henkilöä kohden. Tähän sisältyy 50 prosentin ennakkorahoitusosuus sen varmistamiseksi, että kansalliset viranomaiset voivat toimia nopeasti. Italia, Kreikka ja Unkari saavat 500 euroa kutakin siirrettyä henkilöä kohden kattamaan kuljetuskustannukset. Onko kaikkien jäsenvaltioiden osallistuttava? Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu järjestelmään, mutta ne ovat perustamissopimuksen nojalla säilyttäneet mahdollisuuden osallistua järjestelmään, kun taas Tanska on päättänyt olla osallistumatta ilman, että se säilyttäisi mahdollisuuden osallistua. Komission ehdotuksessa esitetään jakoperustetta, joka on pakollinen kaikille jäsenvaltioille. Jos

perustelluista ja objektiivisista syistä (esim. luonnononnettomuuden vuoksi) jokin jäsenvaltio ei voi tilapäisesti osallistua pakollisen yhteisvastuun järjestelmään tai hätätilanteessa sovellettavaan siirtojärjestelmään, sen on suoritettava EU:n talousarvioon rahoitusosuus, joka vastaa 0,002 prosenttia sen BKT:stä. Euroopan komissio analysoi kyseisen maan ilmoittamat syyt, ja tekee päätöksen siitä, onko perusteltua, että maa jää järjestelmän ulkopuolelle enintään 12 kuukauden ajaksi. Rahoitusosuudet käytetään rahoittamaan toimia, joita kaikkien muiden EU-maiden on toteutettava kriisitilanteesta selviytymiseksi. Määrärahat, jotka oli varattu toimintaan osallistumattomille jäsenvaltioille, jaetaan uudelleen muille EU-maille. Miten valittiin Italia ja Kreikka ja miksi nyt lisätään Unkari? Tämän vuoden alusta lähtien Italiaan on saapunut noin 116 000 laitonta siirtolaista (mukaan lukien noin 10 000 laitonta siirtolaista, jotka paikallisviranomaiset ovat rekisteröineet mutta joita ei ole vielä vahvistettu Frontexin tietojen mukaan). Frontexin mukaan laittomia rajanylityksiä oli touko- ja kesäkuussa 34 691 ja heinä- ja elokuussa 42 356, mikä merkitsee 20 prosentin lisäystä. Määrät lisääntyivät vuonna 2015 vahvasti Kreikassa, jonne saapui yli 211 000 laitonta maahanmuuttajaa (mukaan lukien noin 28 000 laitonta maahanmuuttajaa, jotka paikallisviranomaiset ovat rekisteröineet mutta joita ei ole vielä vahvistettu Frontexin tietojen mukaan). Frontexin mukaan laittomia rajanylityksiä oli tämän vuoden touko- ja kesäkuussa 53 624 ja heinä- ja elokuussa 137 000, mikä tarkoittaa 250 prosentin lisäystä. Unkarissa havaittiin vuoden 2015 kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana yli 145 000 luvatonta rajanylitystä (mukaan luettuina ne noin 3 000 laitonta siirtolaista, jotka paikallisviranomaiset ovat rekisteröineet mutta joita ei vielä ole vahvistettu Frontexin tiedoissa). Frontex havaitsi tämän vuoden touko- ja kesäkuussa 53 642 ja heinä- ja elokuussa 78 472 luvatonta rajanylitystä, mikä merkitsee 150 prosentin lisäystä. Miten siirrot jakautuvat jäsenvaltioittain? Italia Kreikka Unkari YHTEENSÄ Itävalta 473 1529 1638 3640 Belgia 593 1917 2054 4564 Bulgaria 208 672 720 1600 Kroatia 138 447 479 1064 Kypros 36 115 123 274 Tšekki 387 1251 1340 2978 Viro 48 157 168 373 Suomi 312 1007 1079 2398 Ranska 3124 10093 10814 24031 Saksa 4088 13206 14149 31443 Latvia 68 221 237 526 Liettua 101 328 351 780 Luxemburg 57 185 198 440 Malta 17 56 60 133 Alankomaat 938 3030 3246 7214 Puola 1207 3901 4179 9287 Portugali 400 1291 1383 3074 Romania 604 1951 2091 4646 Slovakia 195 631 676 1502 Slovenia 82 265 284 631 Espanja 1941 6271 6719 14931 Ruotsi 581 1877 2011 4469 YHTEENSÄ 15600 50400 54000 120000 Mitä tapahtuu toukokuussa tehdylle ehdotukselle hätätilanteessa tehtävistä 40 000 siirrosta? Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston heinäkuussa hyväksymä ehdotus Italian ja Kreikan hyväksi pysyy pöydällä. Tänään tehty ehdotus 120 000:stä siirrosta lisätään niihin 40 000:een turvapaikanhakijaan, joiden siirrosta seuraavan kahden vuoden aikana jäsenvaltiot ovat periaattessa jo sopineet. Minkä maiden kansalaiset hyötyvät todennäköisesti eniten siirtojärjestelmästä? Siirtojärjestelmää sovelletaan vain sellaisten kansallisuuksien edustajiin, joiden

turvapaikkahakemuksista hyväksytään edellistä vuosineljännestä koskevien Eurostatin tietojen mukaan keskimäärin vähintään 75 prosenttia EU:n tasolla. Vuonna 2014 oli kaksi kansalaisuutta, joiden hakemusten hyväksymisaste oli yli 75 prosenttia: syyrialaiset ja eritrealaiset. Tuoreimpien vuoden 2015 vuosineljännestä koskevien tietojen mukaan 75 prosentin raja-arvon ylittävät nyt syyrialaiset, eritrealaiset ja irakilaiset. Nämä tiedot päivitetään neljännesvuosittain Eurostatin lukujen perusteella. Miksi komissio valitsi hyväksymisasteeksi juuri 75 prosenttia? Kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten hyväksymiselle valitulla 75 prosentin raja-arvolla on kaksi tavoitetta: varmistaa, että kaikki hakijat, jotka selkeästi tarvitsevat kiireellistä suojelua, voivat käyttää oikeuttaan suojeluun mahdollisimman pian, ja ehkäistä sellaisten hakijoiden siirtäminen, joilla ei todennäköisesti ole oikeutta turvapaikkaan, ja välttää näin heidän oleskelunsa perusteeton pitkittyminen EU:ssa. Miten siirtoja koskeva jakoperuste on laskettu? Ehdotettu jakoperuste määräytyy seuraavasti: a) väestömäärä (40 %:n painotus), b) yhteenlaskettu BKT (40 %:n painotus), c) turvapaikkahakemusten keskimäärään edeltävänä neljänä vuonna perustuva korjauskerroin (10 prosentin painotus rajaamalla väestömäärän ja BKT:n vaikutus jakoperusteeseen 30 prosenttiin, jotta vältetään suhteeton vaikutus). d) työttömyysasteeseen perustuva korjauskerroin (10 prosentin painotus rajaamalla väestömäärän ja BKT:n vaikutus jakoperusteeseen 30 prosenttiin, jotta vältetään suhteeton vaikutus). Turvapaikkahakemusten keskimäärän ja työttömyysasteen korjauskertoimia sovelletaan käänteisesti, mikä tarkoittaa sitä, että korkeat turvapaikkahakemusten määrät ja korkea työttömyysaste ovat perusteita sille, että tiettyyn jäsenvaltioon siirretään vähemmän henkilöitä. Onko jakoperuste objektiivinen? Jakoperuste määräytyy objektiivisten, mitattavissa ja todennettavissa olevien kriteerien ja tietojen pohjalta ja siinä sovelletaan asianmukaisia painotuskertoimia. Kertoimet ovat yksinkertaisia ja ne perustuvat tietoihin, jotka jäsenvaltiot ja assosioituneet valtiot itse toimittavat Eurostatille. Onko tämä yhdenmukaista Dublin-järjestelmän kanssa? Dublin-järjestelmä, jossa edellytetään, että hakemukset käsitellään ensimmäisessä vastaanottajamaassa, säilyy perusjärjestelmänä. Ehdotettu päätös merkitsee siirrettyjen henkilöiden osalta rajallista ja väliaikaista poikkeusta tietyistä Dublin-asetuksen säännöistä, jotka koskevat etenkin turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteita. Tämä koskee erityisesti maata, johon turvapaikanhakija tai kansainvälistä suojelua nauttiva henkilö olisi palautettava, kun kyseessä ovat toissijaiset siirtymiset. Muilta osin Dublin-asetus on edelleen voimassa ja sitä sovelletaan pääsääntöisesti kaikkiin Euroopan unionissa tehtyihin turvapaikkahakemuksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun henkilö siirretään esimerkiksi Italiasta toiseen EU:n jäsenvaltioon, jossa hänelle myönnetään turvapaikkaoikeus, hänellä on oleskeluoikeus ainoastaan kyseisessä maassa. Mikäli hän muuttaa toiseen jäsenvaltioon, hänet palautetaan Dublin-järjestelmän perusteella hänen lailliseen oleskelumaahansa. Komissio on jo käynnistänyt Dublin-järjestelmän arvioinnin ja se harkitsee sen perusteella, onko Dublin-asetusta syytä tarkistaa. Tänään julkistettavalla lainsäädäntöpaketilla täydennetään Dublinasetusta pysyvän kriisitilanteessa sovellettavan siirtojärjestelmän avulla. Mitkä ovat jäsenvaltioiden velvoitteet ja edellytykset sille, että ne voivat hyötyä hätätilanteessa sovellettavista siirtotoimista? Euroopan muuttoliikeagendassa ehdotetulla hotspot-lähestymistavalla edistetään myös Euroopan komission 27. toukokuuta ja 9. syyskuuta ehdottamien tilapäisten siirtojärjestelmien täytäntöönpanoa: kansainvälistä suojelua selvästi tarvitsevat henkilöt yksilöidään ensimmäisissä saapumisjäsenvaltioissa ja siirretään muihin EU:n jäsenvaltioihin, joissa heidän turvapaikkahakemuksensa käsitellään. Italia ja Kreikka ovat kaksi ensimmäistä jäsenvaltiota, joissa näitä hotspot-järjestelmiä sovelletaan. Siitä voivat hyötyä myös muut jäsenvaltiot. Komissaari Avramopoulos lähetti 15. heinäkuuta 2015 jäsenvaltioille etenemissuunnitelman hotspot-järjestelmien täytäntöönpanosta, jotta voidaan tarjota operationaalista tukea Italialle ja Kreikalle. Etenemissuunnitelman laatimisessa olivat mukana myös jäsenvaltiot, Frontex, EASO, Europol ja Eurojust.

Nämä kaksi hotspot-järjestelmää saadaan toiminnallisiksi hyvin pian. Operationaalinen suunnittelu on sekä Italian että Kreikan osalta loppuvaiheessa ja resursseja otetetaan jo käyttöön paikan päällä. Operationaalisen tuen lisäksi tässä hätätilanteeessa sovellettavassa toimenpiteessä on tarkoituksena, että siitä hyötyvät maat toimittavat komissiolle etenemissuunnitelman, jossa esitetään asianmukaisia turvapaikka-asioihin, ensivastaanottoon ja palauttamiseen liittyviä toimia. Tarkoituksena on parantaa järjestelmän kapasiteettia, laatua ja tehokkuutta. Suunnitelmassa on myös määrä esittää toimenpiteitä, joilla varmistetaan hätätilanteessa käytettävien siirtojen asianmukainen täytäntöönpano. Miten vältetään toissijaiset siirtymiset? Eivätkö ihmiset yksinkertaisesti muuta toiseen EU:n jäsenvaltioon? Kun henkilöt siirretään toiseen EU:n jäsenvaltioon, heillä on oleskeluoikeus ainoastaan kyseisessä maassa eivätkä he voi muuttaa toiseen EU-maahan. Mikäli he tekevät niin ja tämä havaitaan, heidät siirretään takaisin heidän lailliseen oleskelumaahansa Dublin-asetuksen sääntöjen mukaisesti. Ennen kuin henkilöt siirretään ensimmäisestä saapumisjäsenvaltiosta muualle, heiltä otetaan heidän sormenjälkensä. Näin ollen henkilön laillinen oleskelumaa voidaan tarkistaa nopeasti. Siirretyllä henkilöllä on kansainvälistä suojelua saavan henkilön asemaan liittyvät oikeudet ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, johon hänet on siirretty, mikä toimii myös esteenä toissijaisille siirtymisille. Komissio on myös suositellut jäsenvaltioille, että ne harkitsevat ilmoittautumisvelvollisuuden asettamista siirretyille turvapaikanhakijoille ja aineellisten vastaanotto-olosuhteiden, mukaan lukien majoitus, ruoka ja vaatetus, tarjoamista ainoastaan luontoissuorituksina. 2) Pysyvä kriisitilanteessa sovellettava siirtomekanismi, joka koskee kaikkia jäsenvaltioita Miksi komissio ehdottaa pysyvää kriisitilanteessa sovellettavaa siirtomekanismia? Tämänhetkinen pakolaiskriisi on osoittanut, että tietyn jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmään kohdistuva äärimmäinen paine voi vaarantaa Dublin-sääntöjen soveltamisen. Tämänhetkinen järjestelmä ei mahdollista poikkeusta vastuuta koskevista perusteista, mikä luo epätasapainoa ja joissakin tapauksissa pahentaa kriisiä. Komissio ehdottaa Dublin-asetuksen täydentämistä, jotta voidaan perustaa kriisitilanteessa sovellettava mekanismi kansainvälisen suojelun tarpeessa selvästi olevien hakijoiden siirtämiseksi. Näin EU voi vastata kiireelliseen tilanteeseen ja auttaa kyseessä olevia jäsenvaltioita ilman, että joka kerta joudutaan käymään läpi pitkällinen hyväksymismenettely neuvostossa. Euroopan komissio käynnistää pysyvän kriisitilanteen siirtomekanismin, kun jäsenvaltioon kohdistuu kriisitilanne, johon liittyy kolmansien maiden kansalaisten suhteettoman laajamittainen maahantulo, ja tämän tilanteen vuoksi jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmään kohdistuu huomattavia paineita. Miten järjestelmä toimii konkreettisesti? Kuka päättää, milloin se käynnistetään? Komissio päättää, onko kyseessä kriisi, seuraavien perusteiden mukaisesti: - turvapaikkahakemusten lisääntyminen viimeisten kuuden kuukauden aikana, - laittomien rajanylitysten lisääntyminen viimeisten kuuden kuukauden aikana, - turvapaikkahakemusten määrä henkeä kohti verrattuna EU:n keskiarvoon. Komissio myös ehdottaa, mikä määrä henkilöitä siirretään jäsenvaltiosta, jossa kriisitilanne vallitsee. Tällöin se ottaa huomioon seuraavat perusteet: - kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden määrä henkeä kohti jäsenvaltiossa 18 viime kuukauden aikana (ja erityisesti viimeisten kuuden kuukauden aikana) verrattuna unionin keskimäärään, - kyseisen jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmän kapasiteetti, - jäsenvaltion osallistuminen aiempiin yhteisvastuuhankkeisiin sekä se, missä määrin jäsenvaltio on hyötynyt aiemmista EU:n yhteisvastuutoimista. Komissio määrittää siirrettävien henkilöiden määrän, joka ei voi olla korkeampi kuin 40 prosenttia hakemusten määrästä viimeisten kuuden kuukauden aikana. Miten siirrot jaetaan? Ehdotettu jakoperuste määräytyy seuraavasti: a) väestömäärä (40 %:n painotus), b) yhteenlaskettu BKT (40 %:n painotus), c) turvapaikkahakemusten keskimäärä edeltävänä neljänä vuonna (10 %:n käänteinen painotus

rajaamalla väestömäärän ja BKT:n vaikutus jakoperusteeseen 30 prosenttiin, jotta vältetään suhteeton vaikutus). d) työttömyysaste (10 %:n käänteinen painotus rajaamalla rajaamalla väestömäärän ja BKT:n vaikutus jakoperusteeseen 30 prosenttiin, jotta vältetään suhteeton vaikutus). Lisäksi kukin vastaanottava jäsenvaltio nimeää yhteyshenkilöt, jotka ottavat kotoutumisen helpottamiseksi kohdemaan valinnassa huomioon pakolaisten pätevyyden, kielitaidon sekä perhe-, kulttuuri- ja sosiaaliset siteet. Onko kaikkien jäsenvaltioiden osallistuttava? Kuten hätätilanteessa sovellettavan siirtojärjestelmänkin osalta Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu toimintaan mutta ovat perustamissopimuksen nojalla säilyttäneet mahdollisuuden osallistua järjestelmään, kun taas Tanska on päättänyt olla osallistumatta ilman, että sillä olisi mahdollisuus osallistua. Komission ehdotuksessa esitetään jakoperustetta, joka on pakollinen kaikille jäsenvaltioille. Jos perustelluista ja objektiivisista syistä (esim. luonnononnettomuuden vuoksi) jokin jäsenvaltio ei voi tilapäisesti osallistua pakollisen yhteisvastuun järjestelmään tai hätätilanteessa sovellettavaan siirtojärjestelmään, sen on suoritettava EU:n talousarvioon rahoitusosuus, joka vastaa 0,002 prosenttia sen BKT:stä. Euroopan komissio analysoi kyseisen maan ilmoittamat syyt, ja tekee päätöksen siitä, onko perusteltua, että maa jää järjestelmän ulkopuolelle enintään 12 kuukauden ajaksi. Rahoitusosuudet käytetään rahoittamaan toimia, joita kaikkien muiden EU-maiden on toteutettava kriisitilanteesta selviytymiseksi. Määrärahat, jotka oli varattu toimintaan osallistumattomille jäsenvaltioille, jaetaan uudelleen muille EU-maille. Kuka siirretään? Siirtoa ehdotetaan ainoastaan sellaisten kansallisuuksien edustajille, joiden kansainvälistä suojaa koskevista hakemuksista on hyväksytty vähintään 75 prosenttia ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä. Osuutta tarkastellaan edellistä vuosineljännestä koskevien Eurostatin tietojen pohjalta.kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten hyväksymiselle valitulla 75 prosentin rajaarvolla on kaksi tavoitetta: varmistaa, että kaikki hakijat, jotka selkeästi tarvitsevat kiireellistä suojelua, voivat nauttia oikeudestaan suojeluun mahdollisimman pian, ja ehkäistä sellaisten hakijoiden siirtäminen, joilla ei todennäköisesti ole oikeutta turvapaikkaan, ja välttää näin heidän oleskelunsa perusteeton pitkittyminen EU:ssa. Miten siirrettävät hakijat yksilöidään? Siirrosta hyötyvä jäsenvaltio yksilöi yksittäiset hakijat, jotka voitaisiin siirtää muihin jäsenvaltioihin. Etusija annetaan haavoittuvassa asemassa oleville hakijoille. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perheenjäsenet siirretään samalle alueelle. Päätettäessä sitä, mihin jäsenvaltioon hakijat siirretään, otetaan huomioon heidän erityispätevyytensä ja taitonsa. Näihin kuuluvat kielitaito ja ammatilliset taidot. Lisäksi kotoutumisen helpottamiseksi otetaan huomioon muut perusteet, kuten toteennäytetyt perhe-, kulttuuri- ja sosiaaliset siteet. Kukin vastaanottava jäsenvaltio nimeää yhteyshenkilöt, jotka avustavat yksilöintiprosessissa. Siirtomenettely olisi saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa siitä, kun siirtojen kohdejäsenvaltio on virallisesti ilmoittanut, kuinka monta hakijaa sen alueelle voidaan siirtää. 3) EU:n yhteinen luettelo turvallisista alkuperämaista Miksi komissio ehdottaa EU:n luetteloa turvallisista alkuperämaista ja mitkä maat ovat luettelossa? EU:n tämänhetkinen turvapaikkalainsäädäntö mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat laatia omat kansalliset luettelonsa turvallisista alkuperämaista, mutta siinä ei säädetä yhteisestä ja sitovasta EU:n luettelosta. EU:n jäsenmaista 12:ssa[2] on laadittu kansallisia luetteloita turvallisista alkuperämaista, mutta yhdenmukaistettua EU:n luetteloa ei ole koskaan laadittu. Komissio ehdottaa, että laaditaan unionin luettelo turvallisista alkuperämaista. Näin kaikkien jäsenvaltioiden on helpompi käyttää menettelyjä, jotka liittyvät turvallisen alkuperämaan käsitteen soveltamiseen. Luetteloon tulisi aluksi sisällyttää Albania, Bosnia ja Hertsegovina, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kosovo, Montenegro, Serbia ja Turkki. Noin 17 prosenttia kaikista EU:ssa jätetyistä hakemuksista on peräisin näiden seitsemän maan kansalaisilta. Luetteloon voidaan tulevaisuudessa lisätä maita, kun komissio on tehnyt perusteellisen arvioinnin ja kun lainsäätäjät (Euroopan parlamentti ja neuvosto) ovat sen hyväksyneet. EU:n yhteinen luettelo mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat nopeuttaa turvapaikkamenettelyjä niiden hakijoiden osalta, jotka ovat peräisin turvallisena pidetystä alkuperämaasta, mutta lisäksi sen

avulla vähennetään eroja siinä, miten jäsenvaltiot suhtautuvat samanlaisiin turvapaikkahakemuksiin. Luettelon avulla myös poistetaan mahdolliset porsaanreiät ja estetään kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden toissijaisia siirtymisiä jäsenvaltiosta toiseen. Tällä hetkellä hakijat voivat pyrkiä tiettyyn jäsenvaltioon kuvitellen, että suojelu myönnetään siellä helpommin. Turvallisia alkuperämaita koskeva luettelo mahdollistaa myös sen, että hakijat, joilla ei ole oikeutta turvapaikkaan, voidaan palauttaa nopeammin. Miksi luettelo sisältää nimenomaan nämä maat? Nämä maat on valittu, koska niiden katsotaan periaatteessa täyttävän turvapaikkamenettelydirektiivissä esitetyt vaatimukset. Direktiivin mukaan tiettyä maata voidaan pitää turvallisena alkuperämaana, jos oikeudellisen tilanteen, demokraattisen järjestelmän puitteissa tapahtuvan lainsäädännön soveltamisen ja yleisen poliittisen tilanteen perusteella voidaan osoittaa, että maassa ei yleisesti eikä jatkuvasti esiinny vainoa eikä kidutusta tai epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista eikä kansainvälisen tai kansallisen aseellisen selkkauksen aiheuttamaa mielivaltaisen väkivallan uhkaa. Lisäksi Eurooppa-neuvosto on nimennyt suurimman osan näistä maista ehdokasmaiksi ja ne täyttävät ns. Kööpenhaminan arviointiperusteet (taataan demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu). EU:n ehdokasvaltiot ovat siten yleensä "turvallisia". Komissio tarkastelee säännöllisesti tilannetta kyseisissä maissa, ja se voi tarvittaessa ehdottaa maiden poistamista tilapäisesti luettelosta. Ehdokasmaiden edistymistä poliittisten ja taloudellisten arviointiperusteiden täyttämisessä ja lainsäädännön yhdenmukaistamisessa unionin säännöstön kanssa arvioidaan joka vuosi Euroopan komission vuotuisessa edistymiskertomuksessa. Valinnan perustelut maittain Albania: - Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomuksia 4 hakemuksessa 150 hakemuksesta vuonna 2014 - Hakemuksista 7,8 prosenttia perusteltuja vuonna 2014-8 jäsenvaltiota määrittänyt turvalliseksi alkuperämaaksi - EU:n ehdokasmaa Bosnia ja Hertsegovina: - Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomuksia 5 hakemuksessa 1196 hakemuksesta vuonna 2014 - Hakemuksista 4,6 prosenttia perusteltuja vuonna 2014-9 jäsenvaltiota määrittänyt turvalliseksi alkuperämaaksi Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia: - Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomuksia 6 hakemuksessa 502 hakemuksesta vuonna 2014 - Hakemuksista 0,9 prosenttia perusteltuja vuonna 2014-7 jäsenvaltiota määrittänyt turvalliseksi alkuperämaaksi - EU:n ehdokasmaa Kosovo: - Hakemuksista 6,3 prosenttia perusteltuja vuonna 2014-6 jäsenvaltiota määrittänyt turvalliseksi alkuperämaaksi Montenegro: - Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomuksia 1 hakemuksessa 447 hakemuksesta vuonna 2014 - Hakemuksista 3 prosenttia perusteltuja vuonna 2014-9 jäsenvaltiota määrittänyt turvalliseksi alkuperämaaksi - EU:n ehdokasmaa Serbia: - Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisia 16 hakemuksessa 11 490 hakemuksesta vuonna 2014 - Hakemuksista 1,8 prosenttia perusteltuja vuonna 2014-9 jäsenvaltiota määrittänyt turvalliseksi alkuperämaaksi - EU:n ehdokasmaa Turkki:

- Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomuksia 94 hakemuksessa 2899 hakemuksesta vuonna 2014 - Hakemuksista 23,1 prosenttia perusteltuja vuonna 2014 - Yksi jäsenvaltio määrittänyt turvalliseksi alkuperämaaksi - EU:n ehdokasmaa Miksi ainoastaan nämä maat eikä muita? Voidaanko muita maita lisätä luetteloon tai poistaa luettelosta tulevaisuudessa? Ehdotus olisi nähtävä ensimmäisenä askeleena kohti tavoitetta laatia unionin tasolla kattava yhteinen luettelo turvallisista alkuperämaista. Komissio voi ehdottaa muiden kolmansien maiden lisäämistä EU:n yhteiseen luetteloon sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet nyt tehtävän ehdotuksen. Etusijalle asetetaan ne kolmannet maat, joista tulee suuri määrä turvapaikkahakemuksia ja joiden kansalaisista ainoastaan rajalliselle määrälle hakijoita myönnetään pakolaisasema. Ehdotetussa asetuksessa esitetään, että komissio voi poistaa maan luettelosta vuodeksi (tätä aikaa voidaan pidentää), jos maan tilanne muuttuu äkillisesti huonompaan suuntaan. Tämä tapahtuu perustellun arvioinnin perusteella, jos edellytykset maan katsomiseksi turvalliseksi alkuperämaaksi eivät enää täyty. Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti näiden maiden asukkaille, jotka hakevat turvapaikkaa EU-maassa? Hylätäänkö niiden hakemus automaattisesti? Vaikka henkilö tulisi maasta, joka katsotaan turvalliseksi, tämä ei tarkoita sitä, että hänen turvapaikkahakemustaan ei arvioida tai että hänet palautetaan välittömästi. Jokaisella, joka hakee turvapaikkaa, on oikeus siihen, että hänen hakemuksensa käsitellään yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti turvapaikkamenettelyä koskevassa direktiivissä ja aseman määrittelyä koskevassa direktiivissä esitettyjen sääntöjen mukaisesti. Se, että alkuperämaa katsotaan turvalliseksi, mahdollistaa sen, että kyseisistä maista tulevien hakijoiden turvapaikkamenettelyä nopeutetaan ja että kyseiset maahanpyrkijät voidaan palauttaa kotimaahansa nopeammin, jos heillä ole oikeutta turvapaikkaan. EU:n lainsäädännön mukaan määräajat turvapaikkahakemusten käsittelylle ovat 6 21 kuukautta, mutta jos alkuperämaa on jäsenvaltioiden kansallisissa turvallisten alkuperämaiden luettelossa, jäsenvaltiot voivat soveltaa nopeutettuja menettelyjä, jotka vaihtelevat tällä hetkellä viidestä kuukaudesta muutamaan päivään. Miten tämä auttaa torjumaan kansallisten turvapaikkajärjestelmien ja Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöjä? Turvapaikkamenettelydirektiivissä säädettyjen menettelyjen johdonmukainen käyttö mahdollistaa turvapaikkahakemusten nopean käsittelyn ja lisää sen vuoksi jäsenvaltioiden kansallisten turvapaikkajärjestelmien yleistä tehokkuutta. Lisäksi turvallisten alkuperämaiden luettelolla torjutaan yrityksiä käyttää väärin Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja mahdollistetaan se, että jäsenvaltiot voivat käyttää enemmän resursseja selkeästi suojelun tarpeessa olevien henkilöiden suojeluun. 4) Palauttamispolitiikan tehostaminen yhteisen "palauttamiskäsikirjan" ja palauttamista koskevan EU:n toimintasuunnitelman avulla Miksi tarvitaan eurooppalainen palauttamisohjelma? Taloudelliset siirtolaiset maksavat salakuljettajille suuria summia matkasta Eurooppaan, vaikka matkaan liittyisi suuriakin riskejä. He odottavat, että päästyään EU:hun he voivat jäädä sinne. Vuonna 2014 niistä laittomista maahanmuuttajista, jotka määrättiin lähtemään EU:sta, alle 40 prosenttia tosiasiassa poistui sieltä. Tämä näkyy siinä, että palaamisten määrät ovat viime vuosina olleet alhaisia (vuonna 2013 toteutui noin 215 000 paluuta 430 400 palauttamispäätöksestä, vuonna 2012 noin 178 000 paluuta 484 000 palauttamispäätöksestä; vuonna 2011 noin 167 000 paluuta 491 000 palauttamispäätöksestä.) Yksi tehokkaimmista tavoista puuttua laittomaan muuttoon on niiden henkilöiden, joilla ei ole tai joilla ei enää ole oikeutta oleskella Euroopassa, järjestelmällinen paluu joko vapaaehtoisesti tai pakkokeinoihin perustuvana palauttamisena. Vahva paluuta koskeva politiikka mahdollistaa vahvan turvapaikka-asioita koskevan politiikan. Kesäkuun 25. 26. päivänä 2015 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota perustamaan erityisen eurooppalaisen palauttamisohjelman. Komissio on vastannut tähän kehotukseen ehdottamalla palauttamista koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa ja "palauttamiskäsikirjaa". Mikä on palauttamista koskeva EU:n toimintasuunnitelma? Palauttamista koskeva EU:n toimintasuunnitelma tarjoaa käytännön puitteet jäsenvaltioiden

palauttamispolitiikan parantamiseksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Vapaaehtoisen paluun edistämiseksi suunnitelmassa yksilöidään aukot kansallisten vapaaehtoista paluuta koskevien järjestelmien välillä. Lisäksi edistetään paluuta ja uudelleenkotouttamista koskevia parhaita käytäntöjä hyödyntäen Euroopan muuttoliikeverkoston tukea ja turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) rahoitusta. Toimintasuunnitelmaan sisältyy myös palauttamista koskevan direktiivin arviointi ja mahdollinen tarkistaminen vuoteen 2017 mennessä. Tarkoituksena on arvioida Schengenin tietojärjestelmä (SIS) ja tehdä sen jälkeen vuonna 2016 lainsäädäntöehdotukset maahantulokieltojen ja palauttamispäätösten pakollisesta viemisestä SIS-järjestelmään sekä tarkistettu ehdotus "älykkäistä rajoista". Euroopan muuttoliikeagendan mukaisesti komissio ehdottaa vuonna 2016 myös Frontexin toimeksiannon laajentamista palauttamisten hallinnointiin. Lisäksi muuttoliikkeen eurooppalaisia yhteyshenkilöitä lähetetään EU:n edustustoihin keskeisissä alkuperä- ja kauttakulkumaissa, jotta helpotetaan kyseisten maiden palautettujen kansalaisten takaisinottoon liittyvää yhteistyötä. Laittomien siirtolaisten takaisinoton helpottaminen on selkeä prioriteetti suhteissa kolmansien maiden kanssa. Mikä on ehdotettu palauttamiskäsikirja? Palauttamiskäsikirjassa annetaan käytännön neuvoja työntekijöille, jotka osallistuvat siirtolaisten palauttamiseen liittyviin tehtäviin palauttamista koskevaa direktiiviä soveltavissa jäsenvaltioissa. Siinä esitetään selityksiä, keinoja ja esimerkkejä, joiden avulla voidaan paremmin soveltaa direktiiviä. Käsiteltäviä asioita ovat kiinniotto- ja säilöönotto-olot, vapaaehtoiset poistumiset ja maasta poistamisen menetelmät, maahantulokiellot ja menettelylliset takeet. Käsikirjan avulla pyritään yhdenmukaistamaan ja tehostamaan palauttamista koskevan direktiivin täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa. Kuka palautetaan? Palauttamista koskevan direktiivin mukaisesti ohjelman kohteena ovat kolmansien maiden kansalaiset, jotka oleskelevat laittomasti jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion alueella. Palauttaminen ei koske niitä, jotka hakevat turvapaikkaa, ovat suojelun tarpeessa tai pakenevat sotaa tai vainoa. Palauttamista koskevassa direktiivissä vahvistetaan myös selkeästi palauttamiskiellon periaate (nonrefoulement). Sillä tarkoitetaan sitä, että mikään valtio ei saa karkoittaa tai palauttaa pakolaista sellaisten alueiden rajoille, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Kuka päättää siitä, kuka palautetaan? Palauttamispäätökset tekevät riippumattomat kansalliset oikeusinstanssit. Kaikki laittomien siirtolaisten palauttamista koskevat säännöt ja takeet sisältyvät palauttamista koskevaan direktiiviiin. EU:n palauttamisohjelma on suunniteltu varmistamaan jo voimassa olevan säädöksen tehokkaampi täytäntöönpano. Palauttamispäätösten tekeminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Miten Frontex osallistuu? Frontexilla on keskeinen rooli parannettaessa palauttamista koskevaa käytännön yhteistyötä, jota on tarkoitus edelleen lisätä. Viraston tehtävänä on antaa jäsenvaltioille apua laittomien siirtolaisten palauttamisessa erityisesti järjestämällä yhteisiä palauttamisoperaatioita sekä määrittää parhaita käytäntöjä, jotka koskevat matkustusasiakirjojen hankkimista ja siirtolaisten maasta poistamista. Lisäksi tarkoituksena on vahvistaa Frontexin roolia EU:n keskuspisteenä palauttamiseen liittyvien operationaalisten kokemusten ja tietämyksen vaihdossa. Tässä hyödynnetään palauttamisasioista vastaavien suorien yhteyspisteiden verkostoa. Komissio aikoo tehdä vuonna 2016 lainsäädäntöehdotuksia, joilla vahvistetaan Frontexin toimeksiantoa palauttamisen osalta. Komissio tutkii tapoja antaa virastolle kaksoismandaatti, joka kattaisi sekä ulkorajavalvontaa koskevan jäsenvaltioiden operatiivisen yhteistyön koordinoinnin että laittomien maahanmuuttajien palauttamisen. Komission tarkoituksena on ehdottaa, että perustetaan erityisesti Frontexin palauttamisasioiden toimisto, joka vastaisi paremmin Frontexin roolia palauttamisasioissa. Lisäksi komissio harkitsee Frontexin nopean palauttamisen toimintaryhmien perustamista hotspots-järjestelmästä saadun kokemuksen perusteella. Komissio tutkii myös tapoja lisätä tukea, jota Frontex tarjoaa EU:n naapurivaltioille[3] liittyen laittomien maahanmuuttajien palauttamiseen antamalla teknistä tukea ja tukemalla valmiuksien kehittämistä. Miten komissio tukee taloudellisesti palauttamistoimia? Pääasiallinen rahoitustapa on turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (AMIF), josta myönnetään jäsenvaltioille yli 800 miljoonaa euroa tukea palauttamistoimia varten kaudella 2014 2020. Vuotta 2015 koskevassa vuosittaisessa työohjelmassa komissio tukee takaisinottoa

koskevien valmiuksien kehittämistä viidellä miljoonalla eurolla. Komissio on ehdottanut, että palauttamisasioista koskevia Frontexin määrärahoja lisätään 15 miljoonaan euroon vuonna 2016. Miten taataan palautettavien ihmisten perusoikeudet? Kaikkia palauttamista koskevaan direktiiviin sisältyviä oikeuksia ja takuita sovelletaan. Näihin kuuluvat mm. palauttamiskiellon periaate (non-refoulement), muutoksenhakuoikeus ja takuut vastaanotto- ja säilytysolosuhteista ennen maasta poistamista sekä henkilön kuljetuksesta (esim. ottaen huomioon se, onko henkilö fyysisesti kykenevä matkustamaan). 5) Tiedonanto julkisia hankintoja koskevista säännöistä nykyisessä turvapaikkakriisissä Mistä tiedonannossa on kyse? Jäsenvaltioiden on tyydytettävä riittävällä ja nopealla tavalla turvapaikanhakijoiden kaikkein välittömimmät tarpeet (majoitus, tavarahankinnat ja palvelut). Tiedonannossa annetaan ohjeita keskus-, alue- ja paikallisviranomaisille sen varmistamiseksi, että viranomaiset ymmärtävät EU:n lainsäädännön ja noudattavat sitä hankkiessaan näitä palveluja. Julkisia hankintoja koskevissa EU:n säännöissä varaudutaan useisiin mahdollisuuksiin vastata odottamattomiin tapahtumiin ja kiireellisiin tarpeisiin. Nämä vaihtelevat yleisesti sovellettavien määräaikojen huomattavasta lyhentämisestä mahdollisuuteen tehdä hankinnat ilman etukäteen julkaistavaa hankintailmoitusta poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten äärimmäisen kiireellisissä tapauksissa. Tämänhetkiseen turvapaikkakriisiin liittyen komissio on julkaissut tiedonantona yleiskatsauksen mahdollisuuksiin, joita kansallisilla viranomaisilla on käytettävissään julkisten hankintojen tekemiseksi voimassa olevien EU:n sääntöjen mukaisesti. Erityisesti mainittakoon voimassa olevan julkisia hankintoja koskevan direktiivin kiireellisissä tapauksissa sallima ns. nopeutettu rajoitettu menettely sekä poikkeuksellisissa erittäin kiireellisissä tapauksissa mahdollinen neuvottelumenettely, jossa ei julkaista etukäteen hankintailmoitusta. Uusi julkisia hankintoja koskeva direktiivi 2014/24/EU tuo käyttöön myös ns. nopeutetun avoimen menettelyn. Näiden säännösten ansiosta hankintasopimuksia voidaan tehdä nopeasti turvapaikanhakijoiden kiireellisiä tarpeita vastaavasti. 6) Tiedonanto pakolaiskriisin ulkoisesta ulottuvuudesta Merkittävänä globaalina poliittisena toimijana ja johtavana humanitaarisen avun ja kehitysavun antajana Euroopan unioni osallistuu eturintamassa kansainväliseen toimintaan, jolla puututaan konflikteihin ja epävakauteen ja tuetaan niiden kohteena olevaa väestöä. EU on viime vuosina antanut merkittävää tukea lähtö- ja kauttakulkumaille. Mitä EU tekee Syyrian ja Irakin kriisien johdosta? EU on Syyrian ja Irakin konfliktien alusta alkaen tukenut diplomaattisia aloitteita poliittisten ratkaisujen löytämiseksi. Tässä yhteydessä komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto ovat aiemmin tänä vuonna julkaistussa tiedonannossa laatineet poliittiset puitteet alueelliselle strategialle, johon sisältyy myös Daeshin vastainen taistelu. Strategiaan on sidottu miljardi euroa. EU toimii aktiivisesti diplomaattisella ja poliittisella tasolla. EU tukee kaikkia pyrkimyksiä löytää poliittinen ratkaisu 30. kesäkuuta 2012 annettuun Geneven tiedonantoon perustuvan keskinäisen sopimuksen pohjalta sekä asiaan liittyvien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti. Kestävä ratkaisu edellyttää kiireellisesti Syyrian johdolla toteutettavaa osallistavaa prosessia, joka johtaa poliittiseen siirtymään. EU tukee voimakkaasti YK:n erityislähettilään ponnisteluja helpottaa neuvotteluja syyrialaisten osapuolten kanssa. Lisäksi EU kannustaa kansainvälisen yhteisön jäseniä, jotka voivat vaikuttaa syyrialaisiin osapuoliin, omaksumaan erityisen vastuun toimien onnistumisesta. EU ja sen jäsenvaltiot ovat vuodesta 2011 myöntäneet yli 3,9 miljardia euroa humanitaarista ja talous-, kehitys- ja vakautusapua syyrialaisten auttamiseksi omassa maassaan ja koko alueella (Libanonissa, Jordaniassa, Turkissa ja Irakissa). Lisäksi on perustettu lähes 40 miljoonaa euron EU:n erityisrahasto, jonka avulla voidaan lisätä johdonmukaisuutta ja laajentaa mittakaavaa Syyrian kriisin johdosta alueellisella tasolla toteutettavissa EU:n toimissa ja vastata syyrialaisten tarpeisiin Syyriassa, syyrialaisten pakolaisten tarpeisiin naapurimaissa ja yhteisöjen ja paikallishallinnon tarpeisiin vastaanottavissa maissa. Kaksi ensimmäistä hanketta, arvoltaan 17,5 miljoonaa euroa, käynnistettiin tänään. Ne tarjoavat koulutusmahdollisuuksia ja elintarviketurvaa 240 000:lle Turkissa olevalle syyrialaispakolaiselle. Turkki on maa, joka on vastaanottanut eniten syyrialaispakolaisia maailmanlaajuisesti (tähän mennessä 2 miljoonaa henkeä). EU on myöntänyt yli 175 miljoonaa euroa apua Turkin mittaviin ponnisteluihin. Näillä varoilla tuetaan sekä Syyrian ja Irakin pakolaisia Turkissa, varsinkin parantamalla julkisten palvelujen käyttömahdollisuuksia ja auttamalla Turkin viranomaisia vastaamaan tähän haasteeseen. Samaan aikaan ollaan käynnistämässä kohdennettua vuoropuhelua Turkin kanssa, jotta

voidaan tunnistaa Syyrian pakolaisten lisätarpeet muun muassa terveyden ja koulutuksen alalla sekä parantaa rajavalvontaa ja torjua laittomien maahanmuuttajien salakuljetuksesta vastuussa olevaa järjestäytynyttä rikollisuutta (ks. MEMO/15/5535). Turkille myönnetään vuosina 2014 2016 noin 245 miljoonan euron rahoitus liittymistä valmistelevasta tukivälineestä sisäasioiden alalla. Yhdessä Länsi-Balkanin maiden kanssa Turkki hyötyy myös uudesta maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevasta alueellisesta ohjelmasta. EU:n rahoituksella tuetaan myös Turkin pyrkimyksiä noudattaa EU:n ja Turkin välisen takaisinottosopimuksen vaatimuksia. Irakissa lähes 3 miljoonaa ihmistä on nyt joutunut pakenemaan maan sisällä. Komissio on vuonna 2015 myöntänyt yli 65 miljoonaa euroa humanitaarista apua Irakin kriisin johdosta. EU:n Irakille, muun muassa Kurdistanin alueelle, myöntämä humanitaarinen apu käsittää elintärkeän avun ja lääketieteellisen avun heikoimmassa asemassa oleville. Mitä EU tekee Libyan kriisin ratkaisemiseksi? Valtion valvonnan puute on johtanut siihen, että Libyasta on muodostunut merkittävä Saharan eteläpuolisen väestön ylikulkualue Eurooppaan (lähinnä Italiaan) ns. keskisen Välimeren reitin kautta. Euroopan unioni tukee aktiivisesti YK:n johdolla käytävää Libyan osapuolten välistä vuoropuhelua rauhanomaisen ratkaisun aikaansaamiseksi. Euroopan unioni on useaan otteeseen vahvistanut olevansa valmis tukemaan tulevaa hallitusta kaikin keinoin. Mitä EU tekee tukeakseen pakolaisvirtojen kanssa kamppailevia Länsi-Balkanin maita? Euroopan unioni on lisäämässä tukeaan Länsi-Balkanin maille, joihin on vyörynyt laajoja pakolaisvirtoja pääasiassa Syyriasta. EU:n tuki kattaa turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmien parantamisen, ja tavoitteena on myös tiivistää yhteistyötä siirtolaisten salakuljetuksesta vastuussa olevan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Tätä varten Euroopan komissio aikoo käynnistää alueelle suunnatun ohjelman, jolla tuetaan suojelua ja järkevää maahanmuuton hallintaa Länsi-Balkanin maissa. Ohjelma keskittyy maahanmuuttajien tunnistamiseen, alueen sisäiseen ja alueiden väliseen tiedonvaihtoon sekä keinoihin tarjota palauttamisratkaisuja. Samalla sovelletaan käytännön suojelutakeita, jotka vastaavat maahanmuuttajien erityistarpeita. Näitä kysymyksiä käsitellään edelleen Länsi-Balkania käsittelevässä korkean tason konferenssissa myöhemmin tänä vuonna. EU on vuodesta 2007 alkaen myöntänyt noin 600 miljoonaa euroa rahoitusta tukeakseen siirtolaisuuteen liittyviä toimia Länsi-Balkanilla ja Turkissa. Mitä EU tekee afrikkalaisten kumppanien kanssa? Saharan eteläpuolinen Afrikka on jatkuvasti kasvavien haasteiden edessä. Sitä uhkaavat väestönkasvu, ympäristöön kohdistuva rasitus, äärimmäinen köyhyys, sisäiset jännitteet ja institutionaaliset heikkoudet, jotka paikoitellen ovat johtaneet avoimiin konflikteihin, pakolaisuuteen, rikollisuuteen, terrorismiin ja radikalisoitumiseen sekä laittomaan maahanmuuttoon ja ihmiskauppaan ja - salakuljetukseen. EU pyrkii ratkaisemaan näitä haasteita yhdessä afrikkalaisten kumppanien kanssa alueellisten strategioiden (Sahelin alue, Afrikan sarvi ja Guineanlahti) ja kehitysyhteistyöpolitiikan avulla kyseisen alueen alue- ja maaohjelmien kautta. Euroopan komissio on tänään ehdottanut 1,8 miljardin euron eurooppalaisen erityisrahaston perustamista Afrikkaa varten (ks. jäljempänä). Rahasto keskittyisi kriiseihin Sahelin alueella, Tšadjärven alueella, Afrikan sarvessa ja Pohjois-Afrikassa. Sen avulla tuettaisiin vakautta, parannettaisiin selviytymiskykyä ja edistettäisiin talouskehitystä, turvallisuutta ja muuttoliikkeen hallintaa. Entä ulkoiset toimet ihmiskaupan torjumiseksi? Maahanmuuttajien salakuljetuksesta ja ihmiskaupasta vastuussa olevan järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on jatkossakin keskeinen painopiste. Rikolliset ovat syypäitä lukemattomien paremman elämän toivossa kotimaastaan lähtevien ihmisten kuolemaan ja kärsimykseen. On ratkaisevan tärkeää tehostaa kansainvälistä yhteistyötä alkuperä- ja määrämaiden poliisi- ja oikeuslaitoksen välillä sekä asiaankuuluvien EU:n virastojen ja jäsenvaltioiden välillä. Monissa maissa tämä edellyttää tukea poliisi-, oikeus- ja rajavalvontavalmiuksien kehittämiselle. Avainmaiden EU-edustustoissa toimivat muuttoliikkeen yhteyshenkilöt ja turvallisuusasiantuntijat vievät eteenpäin yhteistyötä näissä kysymyksissä. Useilla yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioilla ja missioilla on jo nyt tärkeä merkitys järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. EUNAVFOR MED Eurooppa-neuvosto päätti 18. toukokuuta 2015 perustaa kriisinhallintaoperaation (EUNAVFOR MED) salakuljetuksen torjumiseksi keskisen Välimeren eteläosassa. Salakuljetusverkostojen torjunta on olennainen osa Euroopan unionin pyrkimyksiä pelastaa ihmishenkiä ja estää siirtolaisten hyväksikäyttö.

EUNAVFOR on jo osoittanut merkityksensä keskeisten tiedustelutietojen keräämisessä. Euroopan ulkosuhdehallinto on ehdottanut siirtymistä operaatioiden toiseen vaiheeseen, joka mahdollistaa EUNAVFORin operatiivisen toiminnan avomerellä ihmiskaupan ja -salakuljetuksen torjumiseksi. Tässä on kaikilta osin noudatettava kansainvälistä oikeutta. EUCAP Sahel Niger ja EUCAP Sahel Mali EUCAP Sahel Niger -operaatiota tehostetaan mahdollistamalla tuki, jonka avulla Nigerin viranomaiset voivat valvoa, ehkäistä ja hallita paremmin Nigerin kautta kulkevia laittomia muuttoliikevirtoja erityisesti Agadezissa, joka on tärkeä kauttakulkukeskus Libyan kautta Eurooppaan. EUCAP Sahel Mali -operaatiossa osallistutaan jo laittoman maahanmuuton ehkäisemiseen kouluttamalla kansallisia turvallisuusviranomaisia. Sillä on ollut täydet toimintavalmiudet elokuusta alkaen. Sen mandaatin laajentamista voidaan harkita samaan tapaan kuin Nigerissä. Entä takaisinottosopimukset? Tällä hetkellä on voimassa 17 takaisinottosopimusta seuraavien maiden kanssa: Hongkong, Macao, Sri Lanka, Albania, Venäjä, Ukraina, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Serbia, Moldova, Pakistan, Georgia, Armenia, Azerbaidžan, Turkki ja Kap Verde. EU on saanut valtuutuksen neuvotella Marokon kanssa (vuodesta 2000), Algerian kanssa (vuodesta 2002) ja Tunisian kanssa (vuonna 2014), mutta neuvotteluissa on toistaiseksi edistytty vain vähän. Valtuutukset on saatu myös Kiinan ja Valko-Venäjän kanssa tehtävien takaisinottosopimusten neuvottelemiseksi. 7) Afrikan hätärahasto Euroopan komissio on osoittanut EU:n varoista noin 1,8 miljardia euroa uuteen erityisrahastona perustettavaan hätärahastoon, jonka avulla tuetaan vakautta ja puututaan laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin Afrikassa. Mikä erityisrahasto on? Erityisrahasto on kehitysyhteistyön alalla käytettävä mekanismi, joka kokoaa yhteen laajoja resursseja eri tuenantajilta. Tavoitteena on kanavoida tuki yhden rahoitusvälineen kautta keskitetyssä strategisessa kehyksessä, jotta voidaan nopeuttaa varojen jakoa ja vähentää byrokratiaa. EU:n uusi varainhoitoasetus (2013) valtuuttaa Euroopan komission perustamaan ja hallinnoimaan eurooppalaisia erityisrahastoja muiden rahoittajien kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Mitkä alueet/maat hyötyisivät Afrikan hätärahastosta? Rahastosta hyötyisivät Sahelin ja Tšad-järven alueen maat Burkina Faso, Kamerun, Tšad, Gambia, Mali, Mauritania, Niger, Nigeria ja Senegal. Siitä hyötyisivät myös Afrikan sarven maat Djibouti, Eritrea, Etiopia, Kenia, Somalia, Etelä-Sudan, Sudan, Tansania ja Uganda. Kolmannen kohderyhmän muodostaisivat Pohjois-Afrikan maat Marokko, Algeria, Tunisia, Libya ja Egypti. Mikä on hätärahaston tavoite? Rahaston kohteena ovat kriisit Sahelin, Tšad-järven ja Afrikan sarven alueilla ja Pohjois-Afrikassa. Sen tavoitteena on luoda vakautta ja parantaa muuttovirtojen hallintaa näillä alueilla. Se auttaa puuttumaan epävakauden perimmäisiin syihin, pakkosiirtoihin ja laittomaan muuttoliikkeeseen edistämällä taloudellisia mahdollisuuksia, yhtäläisiä mahdollisuuksia, turvallisuutta ja kehitystä. EU haluaa auttaa Sahelin alueen maita vastaamaan kasvaviin haasteisiin, joita ovat väestönkasvu, ympäristöön kohdistuva rasitus, äärimmäinen köyhyys, sisäiset jännitteet, institutionaaliset heikkoudet, heikot sosioekonomiset perusrakenteet ja riittämätön elintarvikekriisien sietokyky. Ne ovat paikoin johtaneet avoimiin konflikteihin, pakolaisuuteen, rikollisuuteen, radikalisoitumiseen ja väkivaltaiseen ääriliikehdintään ja niistä johtuvaan laittomaan maahanmuuttoon, ihmiskauppaan ja salakuljetukseen. Miten tuki auttaa puuttumaan laittomaan maahanmuuttoon? Tarkoituksena on, että alueille myönnettävä taloudellinen tuki auttaa puuttumaan pakkomuuttoon, joka suuntautuu muun muassa Saharan autiomaan halki Välimeren kautta ja muita reittejä pitkin kohti Eurooppaa. Euroopan unioni on jo reagoinut pakkomuuttoon lisäämällä humanitaarista apua ja kehitysapua pakolaisille ja siirtolaisille koko alueella. Euroopan muuttoliikeagendan tavoitteena on estää uudet ihmishenkien menetykset merellä ja vahvistaa yleisesti yhteistyötä keskeisten kauttakulku- ja lähtömaiden kanssa. Sillä pyritään myös puuttumaan laittoman maahanmuuton ja pakkosiirtojen perimmäisiin syihin lähtö- ja kauttakulkumaissa erityisesti vahvistamalla oikeusvaltiota, luomalla taloudellisia ja koulutusmahdollisuuksia, parantamalla laillista liikkuvuutta ja kehittämällä