LASSE LEHTINEN, KUOLEMAN KAUPPAMIES

LASSE LEHTINEN, KUOLEMAN KAUPPAMIES TIIVISTELMÄ Savukkeiden merkitys keuhkosyövän ja useiden muiden tappavien tautien aiheuttajana varmistui lääketieteessä 1950-luvulla, ja siitä lähtien tupakkateollisuus on käyttänyt erilaisia valheita tuotteensa markkinoinnissa. Suomessa harhaanjohtavaan myynninedistämiseen syyllistyi henkilökohtaisesti eniten ekonomi Raimo Lintuniemi, joka toimi Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamiehenä vuodet 1970 1999. Muita tähän menettelyyn syypäitä kuolemankauppiaita on ollut kymmenkunta. Heistä otan tässä artikkelissa tarkasteltavaksi filosofian tohtori Lasse Lehtisen. Lasse Lehtinen laski vuosina 1990 2002 liikkeelle runsaasti vääriä tietoja tupakoinnista ja ympäristön tupakansavusta. Lehtisen viestinnän mukaan tupakointi ja oleskelu ympäristösavussa ei ole in concreto vaarallista tai ei ainakaan kovin vaarallista. Tässä artikkelissa on useita lainauksia Lehtisen väärästä informaatiosta. Esitys ei sisällä täydellistä kuvausta Lehtisen menettelystä. Esitys perustuu aineistoon, joka on vuosina 1988 2012 kertynyt minulle sattumanvaraisesti monista eri lähteistä. Osaa tästä aineistosta olen käsitellyt kirjoissani Erään murhan anatomia (2004) ja Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat (2012). Lasse Lehtisen päämääränä oli myydä savukkeita mahdollisimman paljon. Tupakointi tappoi Suomessa vuosina 1990-2002 noin 60.000 ihmistä ja ympäristön tupakansavu noin 6.000 ihmistä. Osa kuolemantapauksista johtui varmastikin siitä, että ihmiset uskoivat Lasse Lehtisen jakamaan informaatioon. Sikäli kuin näin kävi, Lehtisen menettely toteutti murhan tunnusmerkistön. Lehtisen päämääränä ei ollut ihmisten surmaaminen, joten hänen tekonsa eivät täyttäneet tarkoitustahallisuuden kriteerejä. Murhaan riittää kuitenkin varmuustahallisuus, ja Lehtinen tiesi varmasti, että tupakka tappaa ihmisiä ja että vainajien määrä on suoraan riippuvainen tupakan kulutuksesta. Jokainen onnistunut harhautus lisäsi sairastuneiden ja kuolleiden lukua. Jäljempänä on Lasse Lehtisen tupakkakirjoituksista useita sanatarkkoja lainauksia. Lainauksia on Helsingin Sanomista ja muista suurista sanomalehdistä sekä kaupan julkaisuista. Lehtisen viestintä on tavoittanut suurimman osan suomalaisista ja vieläpä niin, että sama sanoma on toistunut lukuisia kertoja. On mahdotonta sanoa, kuinka monta kuolemaa Lehtinen on aiheuttanut. Tupakkakysymystä tuntevat asiantuntijat ja viestinnän edustajat arvelevat, että Lehtisen uhreja on ollut useita satoja ja ehkä tuhansiakin. Kun näin on, Lehtinen syyllistyi joukkomurhaan. Lehtisen menettelyä käsiteltäessä on yhtä kaikki tähdennettävä, ettei Lehtinen ole saanut tuomiota mistään rikoksesta. Tämä artikkeli koskee siten vain Lasse Lehtisen tosiasiallista menettelyä, joka on ollut tarkkaan harkittua ja kyynisen moraalitonta.

2 LASSE LEHTISEN ANSIOLUETTELO Lasse Lehtinen on syntynyt 23.1.1947, ja hän on koulutukseltaan filosofian tohtori. Lehtinen oli Amer Oy:n palveluksessa viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtajana 1.9.1990 31.5.1993, mutta hän aloitti työnsä jo keväällä 1990 ja jatkoi sitä vielä 1990-luvun lopussa ja 2000-luvullakin. Tiettävästi Lehtinen oli Amer Oy:n johtokunnan tai johtoryhmän jäsen. Lehtisestä käytettiin nimikettä Senior Vice President, Corporate Affairs. Hän oli Yhdysvalloissa Philip Morrisin koulutettavana tehtäväänsä. Savumerkki-lehdessä 2/1993 mainitaan, että Lehtinen oli lupautunut Savumerkin toimittajaksi, vaikka hän oli jättänyt toimensa Amer-yhtymässä. Lasse Lehtinen osallistui useita kertoja myös Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n viestintävaliokunnan kokouksiin. Lasse Lehtinen perehtyi tupakkakysymykseen ja Amer Oy:n ja Philip Morrisin liiketoimintaan muun muassa Philip Morrisin Euroopan osaston päämajassa Lausannessa, jossa hän kävi useita kertoja ja Philip Morrisin pääkonttorissa New Yorkissa, jossa hän niin ikään vieraili moneen otteeseen. Philip Morris antoi uusille johtajilleen ja myös Lasse Lehtiselle koulutusta lääketieteestä: Philip Morrisin mukaan aktiivisen tupakoinnin yhteys eri sairauksiin oli vain tilastollinen. Passiivista tupakointia eli ympäristön tupakansavua koskeva koulutus oli erittäin seikkaperäistä. Lehtisen tärkein tehtävä oli vastustaa työpaikkojen tupakointikieltoa ja muita tupakointirajoituksia. Lasse Lehtinen hoiti työnsä kiitettävästi ja häntä arvostettiin sekä Amer Oy:ssä että Philip Morrisissa.

3 TUPAKOITSIJAN OMA SYYLLISYYS ELI TIETOINEN RISKINOTTO Tupakkaa käsiteltäessä sanotaan usein, että tupakoitsija on itse vastuussa sairastumisestaan, koska hän polttaessaan on ottanut tietoisen terveysriskin. Puhe tietoisesta riskistä on sikäli perusteltua, että jokainen tupakoitsija on viimeistään vuodesta 1978 lähtien saanut tietoja tupakoinnin vaarallisuudesta. Lääkintöhallituksen varoitustekstit ovat tästä saakka olleet kaikkien tupakoitsijoiden nähtävillä. Kyseessä ei kuitenkaan ole tietoinen riski silloin, kun tiedot riskistä ovat vääriä ja puutteellisia. Varoitusmerkinnät ovat olleet niin suppeita, että tupakkayhtiöillä on aina ollut hyvät mahdollisuudet niiden kiertämiseen ja kumoamiseen. Lasse Lehtisen kannalta tärkein oli vuosien 1990 1993 varoitusteksti: Tupakansavu saastuttaa ilman ja vaarantaa terveyden. Lääkintöhallitus. Lasse Lehtisen liikkeelle laskemien tietojen mukaan tupakointia ei ollut syytä välttää, koska 1. kysymys tupakan vaarallisuudesta on lääketieteessä kiistanalainen 2. näyttö tupakan yhteydestä keuhkosyöpään on vain tilastollinen 3. terveysvaroitukset on tehty vain näön vuoksi ja viranomaisten todellisien tarkoitusten peittelemiseksi 4. tupakka on vain keuhkosyövän ja sydänsairauksien riskitekijä, mutta ei aiheuttaja 5. sairauksien syyt saattavat olla perinnöllisiä 6. valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu 7. tupakoitsijat voivat polttaa 80 vuotta sairastumatta syöpään 8. keuhkosyöpää tupakan ohella aiheuttavat yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset 9. yhtä vaarallisia kuin tupakka ovat voi, makeiset, kahvi, kaikki nautintoaineet, alkoholi, liha ja läski 10. tupakoitsija menettää vain kaksi kuukautta elämänsä loppupäästä 11. tupakan vastustuksessa on kyse vain ohimenevästä muotioikusta Lasse Lehtisen viestinnän mukaan ympäristön tupakansavua ei ollut syytä välttää, koska 12. ympäristön tupakansavua ei ole lääketieteessä todistettu vaaralliseksi 13. sankkakin ympäristösavu on vain ärsytystekijä, joka voidaan poistaa tuulettamalla Lasse Lehtinen on harhaanjohtavassa markkinoinnissaan esittänyt suuren määrän perusteita, joiden nojalla tupakointia voi jatkaa täysin vaaratta tai ainakin ilman suurta vaaraa. Jos tupakoitsija uskoo yhteenkin edellä luetelluista eri harhautuksesta, hän voi menettää henkensä valheellisen informaation johdosta. Savukerasioiden terveysvaroitukset voidaan mitätöidä monin tavoin. Tupakkatehtaiden markkinointimiehet ovat pitäneet valehtelua tarpeellisena juuri varoitusmerkintöjen takia ja kannattavana merkinnöistä huolimatta. Valehtelu on jopa pyritty sopeuttamaan kulloinkin käytössä olleen varoitusmerkinnän vastainformaatioksi. Kun tupakkateollisuuden valheellinen viestintä on aina ollut markkinoinnin asiantuntijoiden suunnittelemaa, tämä viestintä ei suinkaan ole ollut turhaa ja vaikutuksetonta. Teollisuus on pyrkinyt antamaan tupakoitsijoille sen kuvan, että varoitustekstit olivat vääriä tai ainakin vahvasti liioiteltuja: - Riskiluokka ei ole läheskään 1000, se on enintään 100.

4 VENÄLÄINEN RULETTI Tupakoinnin vaarallisuuden totaalinen kiistäminen ei enää vuodesta 1978 lähtien ole mennyt täydestä kuin pieneen vähemmistöön tupakoitsijoista. Savukkeita markkinoitaessa riittää kuitenkin jo se, että tupakoitsijat uskovat valheisiin edes osaksi. Harhaanjohtava markkinointi on saanut vielä 2000-luvullakin suuren osan tupakoitsijoista sijoittamaan savukkeet jokapäiväisen elämän vähäisten vaarojen joukkoon niin, että he voivat jatkaa tupakointia melko huolettomina. Lasse Lehtinen erehdytti tupakoitsijoita tavalla, jota rikosoikeuden klassisissa opeissa on kuvattu venäläisen ruletin avulla: - A antaa B:lle revolverin sanoen, että aseessa on viisi tyhjää patruunapesää ja vain yksi kova panos. B pyöräyttää rullaa, panee piipun ohimolleen ja vetää liipaisinta. Jos panos sattuu kohdalle, B kuolee, mutta A ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. B on ottanut itselleen tietoisesti riskin, jonka suuruus on 1:6. - A on kuitenkin voinut valehdella. Aseessa onkin viisi kovaa panosta ja vain yksi tyhjä pesä. Jos B nyt kuolee, A on syypää murhaan. B ei varmastikaan olisi ottanut riskiä, joka suuruus on 5:6. Kun savukerasioihin tuli vuonna 1978 lääkintöhallituksen varoitusmerkintä, tupakoinnissa on siitä saakka ollut olennaisesti kysymys juuri venäläisestä ruletista. Tupakkayhtiöt ovat ensisijaisesti kiistäneet riskin täysin, mutta toissijaisesti yrittäneet painaa sen mahdollisimman alas. Tupakoitsijat eivät ole enää juurikaan uskoneet savukkeiden täyteen haitattomuuteen, mutta valtaosa heistä on pitänyt tupakointia vähemmän vaarallisena kuin se todellisuudessa on. Tämä on ollut ja on keskeinen lähtökohta savukkeiden markkinoinnissa. Jos savukkeen todelliseksi riskiarvoksi merkitään 1.000, tupakkayhtiöiden lähtökohtana savukkeiden markkinoinnissa on ollut tämä: - Jos et usko, että tupakoinnin riskiarvo on 0, usko edes, että se on vain 100. ERI HARHAUTUKSIEN TEHO A. Nikotiiniriippuvuus Harhaanjohtavan viestinnän teho on perustunut ja perustuu ennen kaikkea nikotiinin aiheuttamaan riippuvuuteen. Tupakoitsijat ymmärtävät sinänsä, että savukkeiden polttaminen on ainakin jossain määrin vaarallista. Kun nikotiiniriippuvuus tekee tupakoinnin lopettamisen vaikeaksi, tupakoitsija suojautuu uskottelemalla itselleen, etteivät varoitukset nyt kuitenkaan ole aivan tosia tai että ne eivät ainakaan koske tupakoitsijaa itseään. Tämä seikka on antanut tupakkateollisuudelle hyvät mahdollisuudet valheelliseen markkinointiin. B. Mediaseuranta Tupakkayhtiöissä on hyvin kyetty arvioimaan kunkin harhautuksen teho. Arviointi on perustunut kuluttajatutkimuksiin ja myös tupakoitsijoiden yleisönosastokirjoituksiin, jotka ovat heti ilmestytty-

5 ään olleet tupakkayhtiöiden käytössä. Tupakkayhtiöiden mediaseuranta on aina ulottunut nimenomaan tupakoitsijoiden mielipiteisiin. Amer ja BAT Finland ovat vuosikymmenestä toiseen seuranneet näitä asiakkaidensa kirjoituksia ja antaneet väärien luulojen pysyä ihmisten mielissä. Se seikka, että väärät luulot ovat johtaneet useiden ihmisten kuolemaan, ei ole vaikuttanut millään tavoin tupakkayhtiöiden menettelyyn; yhtiöt eivät milloinkaan oikaisseet vääriä käsityksiä eivätkä varoittaneet ihmisiä. LASSE LEHTISEN VIESTINTÄ: AKTIIVINEN TUPAKOINTI A. Esimerkit 1. Kysymys tupakan vaarallisuudesta on lääketieteessä kiistanalainen Tupakoitsijan arvio riskin suuruudesta alenee jo silloin, kun hän mieltää vaaran epävarmaksi. Tupakkayhtiöille on siten riittänyt ristiriidan synnyttäminen. Yhdysvaltain tupakkateollisuusyhdistyksen asiakirjoissa on 18.10.1968 päivätty muistio, jossa PR-toimisto Hill & Knowlton antaa neuvoja savukkeiden markkinointiin: The most important type of story is that which casts doubt on the cause and effect theory of disease and smoking. Epävarmaa riskiä ei pidetä suurena riskinä. BAT:n sisäisessä asiakirjassa vuodelta 1969 tämä sanotaan näin: Doubt is our product. Lasse Lehtinen esitti Helsingin Sanomissa 25.1.1992: Tupakointi on selvä riskitekijä Sen sijaan jatkuva kiista tupakan terveyshaitoista näyttää, etenkin meillä Suomessa, tarjonneen viljalti työtä, julkisuutta ja ansiomahdollisuuksia eri tasoisille viran- ja toimenhaltijoille. Joukossa on asiantuntijoita ja asiantuntijoita yhteiskunnan eri aloilta. Puhe jatkuvasta kiistasta oli vuonna 1992 suoraa valehtelua. Koululääketieteessä eli rehellisessä lääketieteessä ei enää kiistelty vähääkään siitä, aiheuttaako tupakka terveyshaittoja. 2. Näyttö tupakan yhteydestä keuhkosyöpään on vain tilastollinen Savon Sanomista luki 4.6.1992: Lehtinen muistuttaa, että jokaisessa tupakka-askissa on varoitus. Hän ei ole omasta mielestään lievennellyt tupakan riskejä, mutta katsoo, että lääketiede vieläkin kiistelee siitä, kuinka monta eri tekijää vaikuttaa esimerkiksi keuhkosyövän syntyyn. Tupakointi on kiistatta tilastojen valossa yksi niistä, myöntää Lehtinen, mutta puhuu vain riskitekijöistä, ei aiheuttamisesta.

6 Tilastojen valossa! Tupakoinnin yhteys keuhkosyöpään varmistui 1950-luvulla. Tupakkateollisuus otti tuolloin käyttöönsä puolustuksen, jonka mukaan kyseessä ei ollut syy-yhteys. Tiettyjä sairauksia esiintyy miltei yksinomaan tupakoitsijoilla, mutta sehän on vain tilasto, eikä tilastoyhteys sellaisenaan merkitse syy-yhteyttä. Tilastot voivat selittyä kolmella eri tavalla: - tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää - keuhkosyöpä aiheuttaa tupakointia - jokin kolmas tekijä aiheuttaa samanaikaisesti sekä tupakointia että keuhkosyöpää. Tupakkateollisuuden mukaan tupakoinnin yhteys keuhkosyöpään ja muihin tauteihin oli samanlaista kuin nikotiinin yhteys avioeroihin, mansikoiden kypsymisen yhteys hukkumiskuolemien ja malarian yhteys suoalueiden pahaan ilmaan ( mal area ). Tupakkatehtaiden asiamies Raimo Lintuniemi totesi sanomalehti Karjalaisessa 19.2.1978: - sanasodassa tupakkaa vastaan pelataan tilastoilla - Englannissa eronneet miehet polttavat naimisissa olevia enemmän. Siis nikotiiniko aiheuttaa eroja? Ei varmastikaan. Samaa kuin syytettäisiin mansikoita siitä, että mansikka-aikana sattuu eniten hukkumisonnettomuuksia. Tällainen johtopäätös voitaisiin tilastojen perusteella vetää. Lasse Lehtisen puhe tilastollisesta yhteydestä oli vuonna 1992 pelkkää roskaa. Tupakan syyyhteys keuhkosyöpään oli varmistettu lääketieteen useiden eri haarojen nojalla eikä pelkästään tilastojen valossa. Lehtinen ei kuitenkaan puhunut turhaan. Yleisönosastokirjoituksista ilmeni vielä 2000-luvulla, että jotkut tupakoitsijat uskoivat tähän. 3. Terveysvaroitukset on tehty vain näön vuoksi ja viranomaisten todellisien tarkoitusten peittelemiseksi Savukkeiden vaarallisuus voidaan kiistää myös terveysviranomaisten motiivien kautta. Tupakkateollisuuden propaganda on sisältänyt seuraavat viestit: 1. nimenomainen sanoma: terveysviranomaiset eivät tosiasiassa tähtää keuhkosyövän ehkäisyyn, vaan virkauransa edistämiseen, omiin taloudellisiin etuihinsa ja poliittiseen holhoukseen ja sananvapauden eliminoimiseen; 2. epäsuora sanoma: tupakka ei aiheuta keuhkosyöpää. Helsingin Sanomissa 25.1.1992 Lehtinen sanoi vastustajia julkisuudenkipeiksi ja helppoa elantoa tavoitteleviksi ristiretkeilijöiksi, joiden puheenvuorot tulisi varustaa varoitusteksteillä. Heidän menettelynsä todellisena motiivina olivat tulevat määrärahat. Helsingin Sanomissa 17.5.1992 Lasse Lehtinen kirjoitti otsikolla Toimimaton säännös vie lailta kunnioituksen näin: Mikä kuitenkin yllyttää näin äärimmäisiin esityksiin? Terveysviranomaiset ovat ihmisiä hekin, heikkouksineen ja itsekkäine pyrkimyksineen. Heidän oma kasvava byrokratiansa nielee valtion varoja. Heidän tulisi pystyä osoittamaan tuloksia, esimerkiksi tupakoinnin vähenemistä.

7 Terveysviranomaisten motiiveina olivat itsekkäät pyrkimykset ja valtion varojen tavoittelu. Vuonna 1997 ilmestyneessä kirjassaan Luotettavat muistelmat 2 Lehtinen totesi jälleen, että tupakanvastustajien motiivit ovat epäpuhtaat: Tupakan ympärille on hyvä rakentaa kampanjoita, tehdä nollatutkimuksia ja harrastaa valistustoimintaa, jonka yhteiskunta maksaa. Uudessa Suomessa 22.9.1991 Lasse Lehtinen kirjoitti näin: Ei pyyteetön terveysvalistus vaan uusmoralistinen suvaitsemattomuus ja halu vallita kanssaihmisiä pitää Elintapastalinistit yksilön kimpussa Suvaitsevaisuus, moniarvoisuus ja demokratia ovat ihmisarvoisen elämän perusta, ei orwellmainen kaiken kivan kieltäminen, naapurin kontrolloiminen ja valvonta. Saman kirjoituksen Lasse Lehtinen antoi julkaista myös Amer Oy:n tiedotuslehdessä Smoke Peace 2/1991. Lasse Lehtinen paljasti lääkintöhallituksen todelliset motiivit, joissa ei ollut sijaa lääketieteelle: motiiveina olivat uusmoralistinen suvaitsemattomuus ja halu vallita kanssaihmisiä. Tupakkateollisuuden motiivit taas olivat yleviä: suvaitsevaisuus, moniarvoisuus ja demokratia. Edellä mainitussa Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n jäsenlehdessä 2/1991 viitattiin Lasse Lehtisen artikkeliin näin: Lasse Lehtinen tuntee entisenä poliitikkona yhden asian liikkeiden tarkoitusperät ja toimintaperiaatteet: näille kelpaavat materiaaliksi tilastot ja tutkimukset, jos ne vain hyödyttävät omaa aatetta. Uhkia, kuviteltuja ja todellisia, hyödynnetään surutta. Pelkoja ja luuloja käytetään hyväksi, yleistykset myyvät parhaiten. Tässä vääristelyssä näkyi Lehtisen kyvykkyys propagandistina. Käsitellessään vastustajan luonteenvikoja ja epärehellisiä menetelmiä Lehtinen ylsi suorastaan ilotulitukseen. Lukijan piti uskoa, etteivät lääkintöhallituksen varoitukset perustuneet savukkeiden tappavuuteen vaan aivan muihin syihin. Lehtinen jatkoi propagandaansa Helsingin Sanomissa 16.12.1991 kirjoituksessa Lääkäri jumalana Suomessa käyttämällä vastustajista nimityksiä tupakkaristiretkeläiset ja hurmosliike. Tämä upposi täysin varsinkin Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n jäseniin. HOT-Uutisissa 13.5.1992 tämän yhdistyksen puheenjohtaja Aarne Saarinen totesi: Laki voi johtaa myös viranomaisia sellaiseen tilanteeseen, josta sanotaan ruokahalun kasvavan syödessä. Näin on tapahtunut tupakkalain osalta. Se on synnyttänyt oman byrokratiansa, jonka ylläpitämiseen on lain mukaan varattava vuosittain tietty vähimmäismäärä valtion varoja. Tämän byrokratian on tietysti pyrittävä osoittamaan myös tuloksia, siis osoittamaan tupakoinnin vähenemistä. Savumerkissä 2/1993 oli Lasse Lehtisen artikkeli Suvaitsevat Tupakoimattomat ry. Lehtinen kirjoitti: Senkin olen elämäni varrella oppinut, että yhdenasianliikkeiden taustalta harvoin löytyy puhdasta aatteellisuutta tai pelkästään jaloja pyrkimyksiä. Ns. hyvää tarkoittavat järjestöt ovat yleensä osa mittavaa valtionapujärjestelmää. Samalla kun terveyskaitsi-

8 jat ja viranomaiset käyvät ristiretkeä hyviksi katsomiensa asioiden puolesta, he huolehtivat viroistaan ja stipendeistään. Terveysviranomaisilla ja kansanterveysjärjestöillä oli Lehtisen mukaan itsekkäät motiivit. Lehtinen tehosti sanomaansa erinäisin nimittelyin ja rinnastuksin. Suomen Kuvalehdessä 17.9.1993 oli Lasse Lehtisen kirjoitus Parempi ylipainoinen kuin luonnevikainen, jossa nimittely oli rankkaa: En nimitä terveysterroristeja aivan sattumalta elintapafasisteiksi. Hitler oli kasvissyöjä, ja monella tapaa aikaansaapa mies. Lenin oli suuri askeetti, eikä hänkään jäänyt toimettomaksi. Sen sijaan Winston Churchill söi, mitä eteen kannettiin, poltti paksuja sikareja ja kulutti enemmän viskiä kuin viski häntä. Hän eli vanhaksi: hän oli demokraatti ja suvaitsevainen ihminen. Terveysterroristit, elintapafasistit, Hitler ja Lenin. Sanomalehti Kalevan kirjoittajavieraana Lasse Lehtinen julkaisi 10.9.2002 kolumnin, jossa 2000-luvun tupakanvastaiset toimet rinnastettiin Natsi-Saksan 1930-luvun politiikkaan: Hitler oli tunnettu kasvissyöjä, eläinten ystävä ja fanaattinen tupakoinnin vastustaja. Natsit käynnistivät jo 30-luvulla mittavan tupakanvastaisen kampanjan, jonka toista tulemista piti odottaa kuusikymmentä vuotta. Natsien mielestä tupakointi oli alkukantaisten intiaanien ja neekereiden keksimä paha tapa, jota kansainvälinen juutalainen pääoma käytti omaksi hyväkseen ja germaanisen rodun vahingoksi. Natsilääkärit tulivat samoihin aikoihin samoihin johtopäätöksiin kuin tämänkin ajan tohtorit: tupakka on terveysriski. Natsit ja natsilääkärit, Hitler. Lasse Lehtinen meni todella pitkälle. Lehtisen mukaan terveysvaroitusten todellisena syynä oli myös rasismin tyyppinen suvaitsemattomuus. Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n jäsenlehdessä 2/1991 oli koko sivun henkilöesittely Lasse Lehtisestä ja Lehtisen kirjoittama artikkeli tupakasta: Pikemminkin on olemassa tietty ihmislaji, joka uskottelee ja ehkä uskoo itsekin että heidän vääryytenä pitämänsä on korjattavissa vielä suuremmalla vääryydellä. Heille on olemassa oikeutettuja sotia, he hyväksyvät suoran kansalaistoiminnan ja suoranaisen terrorin, fyysisen ja mielipiteisiin kohdistuvan. Tällä temperamentilla varustetut ihmiset tarvitsevat kutsumukselleen rajatun kohteen. Näin ovat kohteeksi joutuneet vuorollaan juutalaiset, ryssät, amerikkalaiset, neekerit, homot, synnintekijät, autot, ydinvoima, nyttemmin tupakoitsijat ja tupakan tehtailijat. Tämä artikkeli ilmestyi myös Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n SMOKEPEACE tiedotuslehdessä 2/1991. Lehtinen rinnasti tupakoitsijat vähemmistöihin, joita on sorrettu ilman järkevää syytä. Sortajana ovat tupakan vastustajat, jotka siis ovat tupakoitsijoiden vihollisia ja joiden sanoma täytyy torjua. Helsingin Sanomissa 17.5.1992 Lasse Lehtinen kirjoitti näin:

9 Tupakoitsijoiden jälkeen vaaravyöhykkeessä olisivat kai makeasta pitävät, kahvinkittaajat, ylipainoiset, hieltä haisevat, huonohampaiset ja niin edelleen. 4. Tupakka on vain keuhkosyövän ja sydänsairauksien riskitekijä, mutta ei aiheuttaja Seuraava lainaus on Amerinfo-lehdestä 1/1992, jossa Lasse Lehtinen kirjoitti: Tupakointi on riskitekijä Vastoin laajalle levitettyä käsitystä tupakkateollisuus ei kiistä, että tupakointi on riskitekijä tiettyjen sairauksien kohdalla, kuten keuhkosyöpä ja sydänsairaudet. Tupakoinnista riskitekijänä on puhuttu monta vuosikymmentä, joten se on varmasti myös kaikkien tiedossa. Tässä Lehtinen esitti useita eri harhautuksia. Puhe pelkästä riskitekijästä oli valheellista. Koululääketieteen julkaisuissa sanotaan tupakoinnin olevan keuhkosyövän riskitekijä ja tärkein aiheuttaja eli syytekijä. Tällainen kielenkäyttö on aivan johdonmukaista. Maallikkokin ymmärtää, että tupakointiin liittyy keuhkosyövän riski eli vaara ja että jos riski toteutuu, keuhkosyövän on aiheuttanut nimenomaan tupakointi. Näin käytettynä riskitekijä-termissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Riskitekijän käsitettä voidaan kuitenkin käyttää myös epärehellisesti. Tupakkateollisuus on viestinnässään kiistänyt savukkeiden ja eri tautien välisen syy-yhteyden toteamalla, että yhteys on pelkästään tilastollinen ja että tupakointi on keuhkosyövän ja muiden tupakkatautien tilastollinen riskitekijä. Tällaiset väitteet olivat 1990-luvulla esitettyinä täysin valheellisia, mutta yhä käyttökelpoisia tupakoitsijoiden erehdyttämiseen. Lasse Lehtisen totesi Iltalehdessä 13.7.1991: Voiko tupakoinnista sairastua syöpään? Tupakka voi olla yksi riskitekijä. Mutta jos se olisi ainut tekijä, silloin kaikki tupakoitsijat kuolisivat aina syöpään, jota ei tapahdu. Ja kukaan tupakoimaton ei taas koskaan kuolisi keuhkosyöpään, jota kuitenkin tapahtuu. Tupakka voi olla yksi riskitekijä. Totuus, joka oli tiedetty jo vuosikymmeniä ennen vuotta 1991, on se, että tupakointi on syytekijä, joka aiheuttaa yli 90 % keuhkosyövästä. Lehtisen päätelmä, jonka mukaan kaikkien tupakoitsijoiden tulisi kuolla syöpään, on täysin väärä. Savuke on hengenvaarallinen tuote, vaikka se tappaa vain puolet säännöllisistä käyttäjistään. Vääristelyä on myös toteamus, joka perustuu tupakoimattomien keuhkosyöpään. Tupakoimattomat voivat saada keuhkosyövän ympäristön tupakansavusta, asbestista, radonkaasusta ja eräistä ilmansaasteista. Tupakoimattomien keuhkosyöpä ei suinkaan todista sitä, etteikö valtaosa tupakoitsijoiden keuhkosyövästä johtuisi savukkeiden polttamisesta. Hufvudstadsbladet-lehdessä haastateltiin Lasse Lehtistä 2.11.1991. Lehtinen pitäytyi riskitekijäväitteessä: Om människor har anlag till vissa sjukdomar, kan tobak merverka som en riskfaktor till att sjukdomen bryter ut. Men bara som en riskfaktor bland många. 5. Sairauksien syyt saattavat olla perinnöllisiä Lasse Lehtinen kirjoitti Sanomalehti Uudessa Suomessa 22.9.1991:

10 Päinvastoin kuin yhden asian liike tarkoitushakuisesti väittää, teollisuus ei kiistä eikä ole kiistänyt, että tupakointi on terveydellinen riski. Mutta tupakka ei voi olla ainoa tällainen riskitekijä. Musikaalisuus periytyy, matemaattinen lahjakkuus periytyy. Miksi taipumus sairastua tiettyihin sairauksiin ei periytyisi? Perinnöllisyyden kysymyksiä yhden asian lääkärit eivät kuitenkaan suostu pohtimaan. Koululääketieteessä on kyllä suostuttu pohtimaan tätäkin tupakkateollisuuden väitettä. Arvelu keuhkosyövän periytymisestä on kumottu 1950- ja 1960-luvuilla identtisiä kaksosia koskevilla tutkimuksilla. Lehtisen esitys tupakkatautien periytymisestä oli vuonna 1991 selkeästi perätön. 6. Valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu Amerinfo-lehdestä 1/1992 oli Lasse Lehtisen kirjoittama artikkeli, joka jaettiin lehdistötiedotteena myös yleisölle: Tupakoinnin lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja sydäntauteihin, kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset. Tiede ei ole toisaalta pystynyt selvittämään, miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin. Miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin. Tämä seikka ei ensinnäkään kumoaisi mitenkään sitä, että osa sairastuu. Toiseksi väite ei ole edes totta. Tupakointi ei tapa kaikkia tupakoitsijoita, mutta jokainen heistä sairastuu ainakin jonkinasteiseen keuhkoahtaumaan ja luultavasti muihinkin tauteihin. Säännöllisistä tupakoitsijoista lähes 100 % sairastuu ja 50 % kuolee savukkeiden aiheuttamiin tauteihin. Lehdistötiedotteen lukijakunta kattoi suuren osan Suomen tupakoitsijoista. Heistä monet varmastikin uskoivat tiedotteen nojalla vaaran olevan monin verroin pienempi, kuin se todellisuudessa on. 7. Tupakoitsijat voivat polttaa 80 vuotta sairastumatta syöpään Lehtiseltä kysyttiin Helsingin Sanomissa 6.4.1990 aiheuttaako tupakka keuhkosyöpää. Lehtinen vastasi: Jotkut sanoo, että aiheuttaa ja jotkut sanoo, että he ovat polttaneet 80 vuotta eikä vielä ole tullut keuhkosyöpää. Tämä on vanha propagandistien harhautuskeino. Lehtinen asetti toistensa vaihtoehdoiksi kaksi väitettä, joista jälkimmäinen vahvempana näyttää kumoavan edellisen. Jälkimmäinen väite on sinänsä tosi, ja se vastaa lukijoiden omaa kokemusmaailmaa. Jokainen tuntee useitakin vanhoja tupakoitsijoita, jotka eivät ole saaneet syöpää. Tälle havainnolle annetaan maallikkomaisessa päättelyssä suuri merkitys. Kansan Uutisten yleisönosastolla oli viikon kuluttua edellä kerrotusta haastattelusta luettavissa seuraava pohdiskelu: Oma vaarini poltti 92-vuotiaaksi eikä hän saanut keuhkosyöpää. Järkevässä päättelyssä 92-vuotiaalle vaarille ei pidä antaa minkäänlaista yleistävää merkitystä. Koululääketieteessä ei ole koskaan väitettykään, että tupakka aiheuttaisi syövän jokaiselle käyttäjälleen. Se aiheuttaa osalle, vaikka osa tupakoitsijoista ei vielä vanhanakaan ole sairastunut. Amerissa ja BAT Finlandissa tämä kommentti lisättiin tyytyväisin mielin yhtiöiden lehtileikearkistoon.

11 8. Keuhkosyöpää ja sydäntauteja tupakan ohella aiheuttavat yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset Amerinfo-lehdessä 1/1992 ja Lasse Lehtisen laatimassa Amer Oy:n lehdistötiedotteessa 19.3.1992 lukee: Tupakoinnin lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja sydäntauteihin, kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset. Seitsemän muuta tekijää, jotka Lehtinen rinnasti tupakkaan, ovat niin laajoja, ettei kukaan ihminen voisi suojautua niiltä eikä siten keuhkosyövältäkään. Totuus on kuitenkin se, että näistä seitsemästä tekijästä mikään ei aiheuta keuhkosyöpää eikä muitakaan tupakkatauteja. Näillä rinnastuksilla tupakkayhtiöt ovat kätkeneet savukkeet arkielämän pienten vaaratekijöiden joukkoon. Tällä perusteella tupakoitsijat ajattelevat, että tupakointia ei kannata lopettaa, kun muita samanlaisia riskitekijöitä on suuret määrät. 9. Yhtä vaarallisia kuin tupakka ovat voi, makeiset, kahvi, kaikki nautintoaineet alkoholi, liha ja läski Lasse Lehtisen haastattelu Iltalehdessä 13.7.1991 sisälsi seuraavan kommentin: Tupakka ei ole missään nimessä terveellinen nautintoaine, mutta mikä nautintoaineista sellainen olisi? Tämä lausuma oli harhaanjohtava. Tupakka ei rinnastu mihinkään muuhun lailliseen nautintoaineeseen, vaan on ainoa laissa hyväksytty tappava nautintoaine. Lehtinen pyrki jatkuvasti hämärtämään sen seikan, että tupakka on ainutlaatuisen vaarallinen aine. Vastin-lehdessä 12.3.1992 Lasse Lehtinen rinnasti tupakan maitotuotteisiin, alkoholiin ja lihaan. Savumerkissä 2/1993 oli Lasse Lehtisen artikkeli Suvaitsevat Tupakoimattomat ry. Lehtinen kirjoitti: Viinan, läskin ja tupakan vastustajilla eivät työt ja ansiot lopu. Projekteja voi jatkuvasti käynnistää ja teettää tilastollisia tutkimuksia, joiden lopputuloksen tietää tutkimattakin. Ratkaisemattoman riidan saa aikaiseksi, kun käy elintapafasistien kanssa riitelemään, kummat tulevat kalliimmaksi yhteiskunnalle, huonoa elämää viettävät hedonistit vai pitkään elämän syrjässä sinnittelevät tervekroppaiset dementiavanhukset. Kaiken kaikkiaan Lasse Lehtisen listalla olivat voi, makeiset, kahvi, kaikki nautintoaineet, alkoholi, liha ja läski. Kun kaikki nämä ovat tupakan veroisia, tupakan välttämisessä ei ole mitään järkeä. 10. Tupakoitsija menettää vain kaksi kuukautta elämänsä loppupäästä Lasse Lehtinen kirjoitti 22.9.1991 Uuteen Suomeen tupakoinnista artikkelin, jossa lukee: Siististi elämällä pari kuukautta lisää?

12 Tutkimuksia näyttää olevan kaikkiin tarpeisiin. Itseäni lohduttaa uusi Yhdysvalloista kantautunut tieto, jonka mukaan joka suhteessa terveitä elämäntapoja noudattava ihminen elää läntisessä teollisuusyhteiskunnassa keskimäärin kaksi kuukautta (!) kauemmin kuin huikenteleva kanssaeläjä. Lehtisen maininta kahdesta kuukaudesta oli perätön. Koululääketieteen mukaan savukkeisiin kuoleva ihminen menettää keskimäärin 8-10 vuotta elämästään. Lisäksi puhe keskiarvoista on sinänsä hämäävää. Keskiarvot eivät paljasta yksittäisen tupakoitsijan vaaran suuruutta. Suomen Syöpärekisterin mukaan nuorin keuhkosyöpään kuollut on ollut 35-vuotias. Tämä tupakoitsija oli alkanut polttaa 10 vuoden iässä ja hän oli polttanut alusta saakka kaksi askia päivässä. Hän kai menetti elämästään 40 50 vuotta. Eikä hän ole ainoa esimerkki. Alle 40-vuotiaina savukkeisiin kuolleita on Suomessakin vuosittain useita. Terveyshaittojen siirtäminen vuosikymmenien päähän elämän loppuvaiheeseen tekee tupakoinnista käytännöllisesti katsoen vaarattoman. Tämän harhautuksen tehon osoittavat useat väestötiedustelut ja tupakoitsijoiden mielipidekirjoitukset. Monet tupakoitsijat polttavat savukkeita tällaisen luulon varassa vielä 2000-luvullakin, ja siitä Amer Oy:n ja BAT Finland Oy:n edustajat ovat hyvin tietoisia. Tupakkayhtiöiden kuluttajatutkimukset ja kattava mediaseuranta paljastaa kaikki ne erheet, joiden vallassa tupakoitsijat elävät. Lasse Lehtisen kolumni on hyvinkin voinut saada epäröivän tupakoitsijan jatkamaan polttamista. Sikäli kuin näin on käynyt, Lehtisen valheelliset väitteet ovat olleet osasyynä tällaisen tupakoitsijan sairastumiseen ja kuolemaan. Lehtisen maininta huikentelemisesta on harkittu. Savukkeiden polttaminen on huikentelua, jota eräät paheksuvat moralistisista ja uskonnollisista syistä. Tällä tavoin tappavan tuotteen käyttäminen nähdään hieman huvittavana tapana, jota vastustetaan turhaan. 11. Tupakan vastustuksessa on kyse vain ohimenevästä muotioikusta Iltalehdessä 13.7.1991 Lasse Lehtinen rinnasti ensin tupakan kaikkiin muihin nautintoaineisiin ja totesi sitten: Sen vastustus on eräs yleismaailmallinen trendi, kuten ovat myös aerobics, kuivan valkoviinin juonti ja uskonnollinen fundamentalismi. Ne kaikki alkavat aina Kaliforniasta ja kulkevat yli maailman jollakin aikataululla. Lehtisen mukaan tupakan vastustuksessa on kyse muotioikusta, joka kestää vain ohimenevän ajan. Lehtisen väite vuonna 1991 esitettynä oli täysin väärä. Terveysviranomaiset ja kansanterveysjärjestöt olivat vuoteen 1991 mennessä taistelleet tupakkatauteja vastaan jo 40 vuotta. Lehtinen ei ollut itse keksinyt tätä harhautusta. Yhdysvalloissa sen oli laskenut liikkeelle Philip Morrisin poliittinen neuvonantaja Ed Grefe jo vuonna 1977: In this country, everything happens first in California. Every consumer and cuckoo idea starts in California.

13 LASSE LEHTISEN VIESTINTÄ: YMPÄRISTÖN TUPAKANSAVU 12. Ympäristön tupakansavua ei ole lääketieteessä todistettu vaaralliseksi Terveysviranomaiset ryhtyivät 1980-luvun lopussa ajamaan tupakkalakiin muutosta, jossa tupakointi työpaikoilla kiellettäisiin. Tämän vuoksi Philip Morris käski Ameria pestaamaan sopivan henkilön vastustamaan tupakointirajoituksia ja levittämään tietoja ympäristösavun vaarattomuudesta. Keväällä 1990 Amer palkkasi tehtävään Lasse Lehtisen. Hänelle annettiin 10 miljoonan markan budjetti ja seitsemän avustajaa. Lehtinen onnistuikin viivyttämään kieltoa kaksi ja puoli vuotta ja hänen panoksensa oli ratkaiseva siinä, että ravintolat jäivät vielä pitkäksi aikaa savullisiksi. Tupakointikiellon viivyttäminen aiheutti yhteiskunnalle ja työnantajille yli miljardin lisälaskun. Ihmishenkien menetyksiä viivytys aiheutti tänä aikana 1.000 1.500 kappaletta. Vaikka Lehtisen toiminta tässä aiheutti monen ihmisen kuoleman, Lehtinen ei kai tässä syyllistynyt mihinkään rikokseen. Yhteiskunnallista vaikuttamista eli ns. lobbaamista pidetään sallittuna. Tämä asia on kuitenkin tulkinnanvarainen sikäli, että Lehtinen lobatessaan antoi vääriä tietoja yhteiskunnallisille päättäjille, kuten poliitikoille ja virkamiehille. Päättäjätkin ovat ihmisiä ja joku heistä on voinut sairastua ympäristön tupakansavusta. Luultavasti Lehtisen toiminta ei tässä täyttänyt minkään rikoksen tunnusmerkistöä, mutta Lehtisen moraalista tämäkin menettely antoi selkeän kuvan. Lehtisen viestintä oli sekä lääketieteellistä, että lainvalmistelijoiden motiiveja koskevaa. Savumerkissä 1/1995 oli Lasse Lehtisen artikkeli Sikariportaassa savuaa edelleen, jossa Lehtinen käsitteli työpaikkojen tupakointikieltoja. Lehtisen mukaan tupakkalain muutos oli nutturapäiden ajama ja perustui eduskunnan moralisointiin. Tupakointikiellon motiiveista Lehtinen kirjoitti: Tiettyjen lainvalmistelijoiden tarkoituksena onkin ollut luoda epäsopua ihmisten välille työpaikoille, ravintoloihin, valintamyymälöiden kassoille jotta tupakoinnista tulisi sosiaalisesti mahdollisimman vastenmielistä. Saattaa olla, että tällainen simputus Suomessa jopa onnistuu. Hallituksen esityksessä tupakkalain muutosta perusteltiin ympäristön tupakansavun myrkyllisyydellä ja tappavuudella, mutta Lehtisen mukaan esityksen todellinen tarkoitus oli pyrkimys luoda epäsopua ihmisten välille. Savumerkki-lehdessä 2/1995 oli Lasse Lehtisen kirjoitus Savua ilman tietoa. Kohteena olivat kirjoituspöytien takana puuhastelevat teoriaherrat ja sosiaalitantat, jotka olivat epäonnistuneet tupakoinnin vastustamisessa. Lopputulos on tässäkin tapauksessa, että pyhä asia itsessään ei edisty, mutta tilastot kaunistuvat ja valtio häviää. Lehtisen esitys päättyy: Sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri Tapani Piha sanoo Ilta-Sanomissa 11. syyskuuta 1995, ettei ole pieni rike, jos kauppa tavoitellessaan taloudellista voittoa myy alaikäiselle ainetta, joka 50 %:n todennäköisyydellä tappaa. Juuri tällaiset ylilyönnit saavat nuoretkin nauramaan. Tupakkateollisuutta voisi joskus kuunnella näissä kysymyksissä, vaikka se onkin oman alansa asiantuntija. Lasse Lehtinen laati Savumerkki-lehteen 1/1998 pääkirjoituksen Holhotin elämää, jossa hän totesi:

14 Toisten ihmisten holhoajat kokivat takaiskun, kun lontoolainen The Telegraph paljasti WHO:n tutkimuksen, jonka mukaan ns. passiivinen tupakointi ei aiheutakaan lisääntyvää syöpäriskiä eikä lisää lasten hengitystieinfektioiden määrää. Tulokset viittasivat itse asiassa päinvastaiseen suuntaan. Arkijärjellä juttu on helppo selittää. Kun mitä tahansa myrkkyä laimentaa, se lakkaa olemasta myrkky. Näin käy tupakansavullekin huoneilmassa. Tupakoitsijoiden kodeissa tuuletetaan tavallista useammin, mikä samalla poistaa muutkin pöpöt pihalle. Lasse Lehtisen mukaan ympäristön tupakansavu ei ole laisinkaan myrkyllistä, koska se on laimeampaa kuin tupakoitsijan sisäänsä vetämä savu. Väite on perätön. Lääketieteen tutkimukset ovat koskeneet nimenomaan ilmassa olevaa laimentunutta savua. Edelleen Lehtinen käytti väärää perustelua viitatessaan WHO:n kantaan; WHO:n mukaan ympäristösavu on hengenvaarallista. The London Sunday Telegraph julkaisi kyllä 8.3.1998 paljastuksen, johon Lehtinen viittasi. Paljastus oli valheellinen, ja WHO julkaisi seuraavana päivänä eli 9.3.1998 lehdistötiedotteen, jonka mukaan Telegraphin mainitsema tutkimus ja kaikki muutkin tuon ajan tutkimukset eri maissa osoittivat ympäristön tupakansavun aiheuttavan useita sairauksia, kuten keuhkosyöpää. Väärä lääketieteellinen perustelu sopi kuitenkin tupakkateollisuuden tavoitteisiin. Kun ympäristösavu ei lisää lasten hengitystieinfektioita, kaikki voivat haitatta tupakoida myös kotona lapsista piittaamatta. Sikäli kuin tämä kirjoitus tehosi Lehtisen toivomalla tavalla, ihmiset polttivat kotonaan vapaasti, mutta vahingoittivat samalla sekä itseään että lapsiaan. Tässä Savumerkki-lehden artikkelissa Lasse Lehtisen tulilinjalla olivat jälleen hölmöt ja fanaattiset tupakanvastustajat: Hyvää tarkoittavat hölmöt ovat saaneet maailmassa paljon vahinkoa aikaan. Yleensä nuo ihmiset ovat tajuamattaan pahan palveluksessa. Nyt tupakanvastustajat ovat ajamassa Suomen ravintoloita entistä ahtaammalle. Kaikki kapakat pitäisi jakaa umpiseinillä tupakoivien ja tupakoimattomien osastoihin. Se on hyökkäys elinkeinoa vastaan hyvän asian varjolla. Holhous jatkuu. Sekä fanaatikot että hyvää tarkoittavat ihmiset kiristävät lähimmäistensä kaulapantaa, kunnes henki ei enää kulje. Totalitarismi pukeutuu mitä kummallisimpiin valepukuihin ja se lukee tarvittaessa tilastoja niin kuin piru raamattua. Lehtisen sanoma oli tämä: Älkää uskoko lääkintöhallituksen varoituksia ympäristön tupakansavusta. Kyse on vain totalitarismista, joka on naamioitu terveyden suojelun valepukuun. Lehtinen puhui jatkuvasti holhouksesta. Suomen tupakkateollisuus oli ottanut tämän ilmaisun käyttöön 1980-luvulla. Esikuvana oli Yhdysvaltain tupakkateollisuuden sana nanny eli lapsenlikka. Lääkintöhallitus oli ryhtynyt holhoamaan tupakkayhtiöiden asiakkaita, joiden olisi pitänyt saada itse vapaasti päättää, polttavatko he vai eivätkö polta. Varoituksia keuhkosyövästä ei ollut annettu tupakoitsijoiden hyväksi vaan heitä vastaan. Yhdysvalloissa holhoamisesta ( nannying ) käydään keskustelua vielä nytkin, vuonna 2012, koska tupakkateollisuus on onnistunut sen avulla vaikuttamaan tupakoitsijoiden asenteisiin. Savumerkissä 1/1999 oli Lasse Lehtisen artikkeli Kun savuhälytin korvasi aivot. Lehtinen jatkoi linjallaan:

15 Holhousyhteiskunnan virallinen koneisto saakin otteen kansalaisesta vasta tämän elämän ehtoolla. Vanhukset, joilla on muutama elinvuosi aikaa, joutuvat laitoksissa ryyppäämään salaa ja tupakoimaan ulkosalla niin kuin entisajan pikkupojat. Nyt ovat uskonpuhdistajat ravintoloiden kimpussa. Kautta historian on ravintolaelinkeino ollut puritaanien hampaissa. Muuan Ruotsin kuningas kielsi kahvin juonnin ja kahvilat, Ranskassa pidettiin kaakaota turmiollisena juomana 1500-luvulla. Kieltolakia on huonolla menestyksellä kokeiltu sekä Yhdysvalloissa että Suomessa ennen toista maailmansotaa. Holhousyhteiskunta, uskonpuhdistajat ja puritaanit. Olennainen ainesosa kaikessa propagandassa on tietenkin toisto. Kun samoja ilmaisuja toistetaan stereotyyppisin sanonnoin, kuulijakunta saadaan lopulta omaksumaan Pavlovin koirien tavoin tietynlainen ehdollinen refleksi. Lääkintöhallituksen puheet kansanterveydestä olivat valekaavussa esiintyvää totalitarismia. Kun tämä saatiin taotuksi tupakoitsijoiden ajatuksiin, kaikki varoitukset synnyttivät heti vastarintaa ja kielteisen reaktion, eikä tupakoitsija useinkaan miettinyt asiaa sen pitemmälle. 13. Sankkakin ympäristönsavu on vain ärsytystekijä, joka voidaan poistaa tuulettamalla Lasse Lehtinen kirjoitti Savumerkkiin 1/1992 artikkelin, jossa hän väitti työpaikkoja koskevaa lakiesitystä mahdottomaksi ja kertoi, että tuuletus riittää tupakansavun poistamiseen: Sankka tupakansavu ärsyttää monia tupakoimattomia, muun muassa itseäni. Vaimoni tupakoi kahdenkin edestä, hän kertoo pitävänsä tupakointia nautintona. Olemme sopineet perheessä, missä yhteisissä tiloissa voi polttaa, missä ei. Meillä luultavasti tuuletetaan paremmin kuin tupakoimattomissa talouksissa, ja siten sisäilman laatu on keskimääräistä parempi. Lehtisen kirjoitus sisälsi useita vääriä tietoja. Ensinnäkin haitallisen ympäristösavun ei tarvitse olla sankkaa; vähäinenkin savu riittää. Toiseksi ympäristösavu ei pelkästään ärsytä, vaan se aiheuttaa vakavia tauteja, eritoten keuhkosyöpää. Edelleen viittaus tuuletukseen on väärä. Tavallinen, kodeissa käytettävä tuuletus, ei poista ilmaan eriytyneitä myrkkyjä. Jo 30 minuuttia ympäristön tupakansavussa alkaa vahingoittaa. Amer Oy julkaisi 19.3.1992 Lasse Lehtisen kirjoittaman tiedotteen, jossa todettiin, että aktiivinen tupakointi on vain yksi keuhkosyövän kahdeksasta riskitekijästä ja että pakkotupakointia ei ole olemassakaan: Ns. pakkotupakointia ei ole olemassa. Työpaikoilla ja kodeissa tämä kysymys on voitava hoitaa ilmastoinnilla, tuulettamalla sekä sopimalla ja sovittelemalla. Suvaitsevaisuus ja huomaavaisuus auttavat kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä, myös tässä asiassa. Lehtisen tiedote sisälsi taas vääriä väitteitä. Tiedote alkaa suurella valheella: pakkotupakointia ei ole edes olemassa. Totuus on se, että lääketiede oli vuonna 1992 varmistanut aivan täysin ympäristösavun tappavuuden ja sen, että tämä savu aiheutti Suomessa vuosittain satoja kuolemia. Viittaukset ilmastointiin ja tuuletukseen eivät sovellu tavallisten työpaikkojen ja kotien mahdollisuuksiin.

16 Puheessa suvaitsevaisuudesta toistuu tupakkateollisuuden vanha väite siitä, että ympäristösavun haitat ovat vain tunneperäisiä. Vitriini-lehdessä 3/1992 oli Lasse Lehtisen laaja kirjoitus, joka alkoi jälleen: Ns. pakkotupakointia ei ole olemassa. Sen jälkeen seurasivat väitteet, joiden mukaan tuuletus riittää työpaikoilla, ravintoloissa, kodeissa ja lentokoneissa. Ympäristön tupakansavua koskeva sääntely alkoi vähitellen; vuonna 1995 tulivat voimaan työpaikkoja koskevat tupakointirajoitukset ja myöhemmin rajoitukset ulotettiin myös ravintoloihin. HARHAANJOHTAVAN MARKKINOINNIN TEHO A. Vaikutusmahdollisuudet Kysymystä harhaanjohtavan viestinnän vaikutuksesta voidaan valaista erittelemällä mahdollisia syysuhteita. Lasse Lehtisen liikkeelle laskemilla väärillä tiedoilla on ollut vaikutusta keuhkosyövän ja muiden tupakkatautien syntyyn, jos tämän informaation johdosta 1. ainakin yksi ihminen Suomessa on vuosina 1990-2002 aloittanut tupakoinnin 2. ainakin yksi ihminen Suomessa on vuosina 1990 2002 jättänyt tekemättä tupakkalakon 3. ainakin yksi ihminen Suomessa on vuosina 1990 2002 ollut lopettamatta tupakointia 4. ainakin yksi ihminen Suomessa on vuosina 1990 2002 jättänyt vähentämättä päivittäin polttamiensa savukkeiden lukumäärää 5. ainakin yksi ihminen Suomessa on vuosina 1990 2002 uskaltanut oleskella ympäristön tupakansavussa ja polttaa kotona, työpaikoilla ja muissa sisätiloissa. Tässä on viisi esimerkkiä valheellisen markkinoinnin mahdollisista vaikutuksista. Viestinnän vaikuttavuutta ei kai voida todistaa tarkasti eikä yksityiskohtaisesti, mutta joitakin yleisiä argumentteja voidaan esittää. Tupakkateollisuus on ottanut nikotiinista johtuvan riippuvuuden lukuun keskeisenä savukkeiden markkinointiin vaikuttavana tekijänä. Tupakoitsijat uskovat valheita, kun he niin kovasti haluavat uskoa. Tupakoitsijan psykologia on aina ollut lähtökohtana savukkeiden markkinoinnissa. Lasse Lehtisen jakama informaatio on ollut monipuolista ja taitavaa. Hän on ymmärtänyt, että tupakoitsijoilla tulee olla useita eri syitä jatkaa polttamista. Osa Lehtisen kirjoituksista on ollut silminnähden valheellisia ja osa erityisesti henkilöhyökkäykset karkeita ja vastenmielisiä. Näinkin alhainen propaganda uppoaa moniin tupakoitsijoihin; tähän vaikuttaa nikotiiniriippuvuus ja se, että tupakoitsijoissa on suuri määrä heikosti koulutettuja ihmisiä. Teollisuus on myös jatkuvasti tarkkaillut, miten harhautukset menevät perille. Amer ja BAT Finland ovat teettäneet markkinatutkimuksia väestön tiedoista ja yhtiöiden käytössä on ollut kattava mediaseuranta, johon on kerätty kaikki, mitä tupakasta on Suomessa sanottu. Seurannan nojalla tupakkayhtiöt ovat tienneet, mitä harhoja tupakoitsijoiden mielissä elää ja mitä mielikuvia kannattaa tehostaa. Tupakkateollisuuden viestinnän teho vaihtelee eri henkilöryhmissä. Tupakoitsijat, lähes miljoona ihmistä, eivät kaikki ole samanlaisia. Osa on uskonut valheita, osa ei ole. Harhautusten otollisimpia

17 kohteita ovat Suomessa olleet Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n jäsenet, joihin kohdistuvasta Lasse Lehtisen markkinoinnista on edellä esimerkkejä. HuTu ry:ssä oli 600 jäsentä ja he kaikki olivat piintyneitä tupakoitsijoita ja nikotiinista riippuvaisia. Liittymällä tupakoitsijoiden yhdistykseen he lähtivät etsimään vahvistusta omille uskomuksilleen tupakan vaarattomuudesta. Voitaneen sanoa, että valehtelulla oli tässä lähes 100 %:n teho. Huomaavaiset Tupakoitsijat ry toimi vuosina 1988 1993. Toiminta lakkasi, kun Amer ja BAT Finland joutuivat lopettamaan yhdistyksen tukemisen. Sosiaali- ja terveyshallituksen mukaan yhtiöt käyttivät HuTu:a tupakkalaissa kriminalisoituun tupakan myynninedistämiseen. Tärkeä kuluttajaryhmä tupakkayhtiöille olivat myös savukkeiden myyjät eli vähittäiskaupan henkilöstö, noin 200.000 ihmistä. Muun muassa Savumerkki-lehti, johon Lasse Lehtinen kirjoitti ahkerasti, lähetettiin vähittäiskaupan henkilöstölle. Tämän ammatti- ja koulutusryhmän ihmisissä oli tupakoitsijoita melko runsaasti. Propagandaan uskovia ihmisiä on ollut myös näiden ryhmien ulkopuolella kaikkialla yhteiskunnassa. Nikotiiniriippuvuus sai jopa arkkiatri Risto Pelkosen niin epä-älylliseksi, että hän julkisuudessa rinnasti savukkeiden polttaminen voin syömiseen, liikunnan laiminlyömiseen ja liian myöhään valvomiseen. Edellä olevien faktojen nojalla tuntuu mahdottomalta, että Lasse Lehtisen harhaanjohtavalla viestinnällä ei olisi ollut mitään tehoa. B. Kuoleman aiheuttaminen Henkirikos edellyttää, että tupakoitsijat (yksikin heistä) olisivat lopettaneet polttamisen, ellei heille olisi valehdeltu, ja että lopettaminen olisi säästänyt heidän henkensä. Tupakkayhtiön edustajien henkilökohtaisen menettelyn on vaikutettava vain tämän myrkyttämisrikoksen loppuvaiheeseen, joka voisi usein olla noin 10 vuotta. Jos tupakoitsijassa, joka on polttanut 40 vuotta, todetaan keuhkosyöpä, on yleensä todennäköistä, että hän olisi välttynyt syövältä, jos olisi lakannut polttamasta 10 vuotta aikaisemmin. Ratkaisevat vuodet ja loppuvaihe voidaan arvioida lyhyemmäksikin. Esimerkiksi sydäninfarktin vaara vähenee 50 %:lla jo yhden vuoden kuluttua siitä, kun tupakoitsija on lopettanut polttamisen. Valheellisen markkinoinnin ei tarvitse olla jatkuvaa. Tupakoinnin oikeutusperusteet ( menetät vain kaksi kuukautta elämän loppupäästä tms.) pysyvät tupakoitsijan mielessä silloinkin, kun hän on kuullut ne vain yhden kerran. Tämän mukaan esimerkiksi Lasse Lehtisen vuonna 1990 liikkeelle laskema väärä informaatio on voinut vaikuttaa joidenkin tupakoitsijoiden päätöksentekoon vielä 2000-luvun puolellakin.

18 MURHAN TUNNUSMERKISTÖ A. Tappo ja murha Toisen ihmisen kuoleman tahallinen aiheuttaminen täyttää yleensä joko tapon tai murhan tunnusmerkistön. Kyse on murhasta, jos tappo tehdään vakaasti harkiten, erityisen raa alla tai julmalla tavalla tai vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lasse Lehtisen menettely täyttää ne kriteerit, jotka murha edellyttää. B. Rikoslaissa edellytetty näyttö Valheellisen markkinoinnin vaikutusta eli syysuhdetta tupakoitsijoiden kuolemaan on arvioitava fakta- ja näyttökysymyksenä, joka ratkaistaan vapaan todisteharkinnan nojalla. Oikeudenkäymiskaaren mukaan tuomioistuimen tulee, harkittuaan huolellisesti kaikkia esiin tulleita seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidettävä totena. Osoittaako Lasse Lehtisen vuosien 1990 2002 harhaanjohtavasta markkinoinnista kertynyt näyttö, että väärät tiedot ovat vaikuttaneet joidenkin tupakoitsijoiden harkintaan sillä tavoin, että he ovat jatkaneet tupakointia ja menettäneet henkensä? Kun harhaanjohtava viestintä on jatkunut vuosia ja kun se on sisältänyt useita erilaisia harhautuksia, viestinnän on erittäin todennäköisesti täytynyt vaikuttaa useidenkin ihmisten kuolemaan. Näyttöratkaisun perustana olisi tällöin varma tieto siitä, että aktiivinen tupakointi ja ympäristön tupakansavu ovat vuosittain tappaneet noin 5.000 tupakoitsijaa ja noin 500 tupakoimatonta, joista suuri osa on saanut tietoonsa yhden tai useamman Lasse Lehtisen vuosina 1990 2002 levittämistä valheista. Lasse Lehtisen harhaanjohtava viestintä on ollut niin laajaa ja monipuolista, että sillä on täytynyt olla jonkinmoinen merkitys. Jos vaikutus on ollut 1 %:n määräinen, se on merkinnyt 50 kuolemaa vuodessa; 2 %:n vaikutus olisi aiheuttanut 100 kuolemaa jne. Se, ketkä nimeltä tiedetyt ihmiset ovat tällä tavoin menettäneet henkensä, jäisi ehkä vaille vastausta. Tällä perusteella Lasse Lehtisen menettely täyttää useiden murhien tunnusmerkistön. Murhayrityksiin Lehtinen on syypää suorastaan massiivisin määrin. Murhayritys täyttyy tässä tapauksessa jo silloin, kun harhaanjohtava viestintä on tullut tupakoitsijoiden tai ympäristön tupakansavussa olevien ihmisten tietoon. Murha ei vanhene rikoksena, eikä murhayrityskään vanhene. Olen jo tämän esityksen alussa todennut, että Lasse Lehtinen ei ole saanut tuomiota mistään rikoksesta. Kuitenkin sanon Lehtisen menettelyn täyttäneen useiden murhien ja murhayritysten tunnusmerkit. Tämän vuoksi Lehtinen voisi sinänsä nostaa syytteen kunnianloukkauksesta, mutta ei hän nosta. Minä en ole esittänyt Lehtisestä valheellisia tietoja, ja kunnianloukkausjutussa minä kykenisin osoittamaan väitteeni toteen.