Koskenkorvan linnusto-, viitasammakko- ja lepakkoselvitys 2010

LUONTOPALVELU KRAAKKU Koskenkorvan linnusto-, viitasammakko- ja lepakkoselvitys 2010 Ilmajoen kaupunki Marika Vahekoski 6.8.2010

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Viitasammakko 3 2.1 Yleistä 3 2.2 Menetelmät 3 2.3 Tulokset 3 3. Lepakot 4 3.1 Yleistä 4 3.2 Menetelmät 4 3.3 Lepakkokartoituksentulokset 5 4. Linnustoselvitys 6 4.1 Yleistä 6 4.2 Menetelmät 6 4.3 Alue 1 6 4.4 Alue 2 9 4.5 Alue 3 10 4.6 Alue 4 11 4.7 Alueella pesivät vaarantuneet, silmälläpidettävät ja lintudirektiivin I-liitteen lajit 13 5. Päätelmät 13 Lähteet 14 Liitteet: Liitekartta 1: Viitasammakkoselvityksessä tutkitut alueet Liitekartta 2: Koskenkorvan lepakkoalueet Liitekartta 3: Kartta lintuselvitysalueista 1, 2 ja 3 Liitekartta 4: Kartta lintuselvitysalue 4:stä

3 1. Johdanto Ilmajoen Koskenkorvan yleiskaavan pohjaksi on laadittu viitasammakko- ja lepakkoselvitykset 4000 hehtaarin yleiskaava-alueelta sekä linnustoselvitykset erikseen rajatuilta alueilta. Selvitykset on laadittu Ilmajoen kunnan toimesta ja selvitykset on tehnyt luontokartoittaja Marika Vahekoski Luontopalvelu Kraakusta. 2. Viitasammakko 2.1 Yleistä Viitasammakko ja sammakko muistuttavat ulkoisesti toisiaan. Viitasammakon takaraajan sisimmän varpaan tyven metatarsaalikyhmy on suurempi kuin sammakolla. Tämän tutkimiseksi sammakot pitäisi pyydystää. Paras keino viitasammakon ja sammakon erottamiseksi on kuitenkin niiden ääntelyn erottaminen toisistaan. Soidinaikaan sammakko kurnuttaa ja viitasammakon ääntely muistuttaa pulputusta, joka tulee veteen upotettavasta pullosta. Ääni muistuttaa kauempaa kuultuna pienen koiran haukuntaa. Viitasammakko aloittaa kutunsa noin kaksi viikkoa sammakkoa myöhemmin. Ilmajoen korkeudella viitasammakon kutu ajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Kutumenot kestävät useita vuorokausia ja ovat vilkkaimmillaan yöllä. Kutupaikakseen viitasammakko valitsee rehevän järven tai umpeenkasvaneen merenlahden. Myös suot ovat viitasammakoille mieluisia paikkoja. Ojiin viitasammakko kutee harvoin. Viitasammakko suosii kosteampaa ympäristöä kuin sammakko. Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin IV (a) lajilistaan ja on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan. 2.2 Viitasammakkoselvityksen menetelmät Karttaa tutkimalla valittiin viitasammakolle sopivat elinympäristöt, jotka tarkastettiin 7.5.2010 ja 29.5.2010. Selvityksen maastotyöt tehtiin yöllä noin klo 21.30-24.30 välisenä aikana. Sää kerroilla oli poutainen ja tyyni. 7.5. lämpötila oli +5 o C ja 29.5. +10 o C. Toisella selvityskerralla käytettiin myös nauhoitettua viitasammakon ääntä houkuttimena. Alueilla kuljettiin kävellen mahdollisimman äänettömästi. 2.3 Tulokset Tarkastettaviksi alueiksi valittiin Vaasantien molemmin puolin olevat soramonttulammet, Vesikon soramonttulampi, Varpahaiskylän tienhaaran soramontut, Santaneva, Havuselan saaren tulvakosteikot, Huikkulantien ja Suomulantien välisellä peltoaukealla oleva lammikko ja hiihtostadionin lammikko. Koskenkorvantien varrella pelto-oja muodostaa muutaman leveämmän kohdan, joissa myös pysähdyttiin kuuntelemaan mahdollista viitasammakoiden pulputusta. Vedenottamon montuilla ei käyty. Viitasammakoita ei tavattu Koskenkorvan alueella.

4 3. Lepakot 3.1 Yleistä Lepakot kaikuluotaavat ultraääniensä avulla hyönteisiä, saalistaessaan. Kaikuluotauksen avulla lepakot myös suunnistavat. Aukeilla paikoilla kaikuluotaus on vaikeaa. Lisäksi aukeilla paikoilla on usein tuulista ja lepakot saattavat joutua petolintujen saaliiksi. Puu- ja pensasrivit helpottavat lepakon suunnistamista ruokailu- ja lepopaikoille. Suomessa esiintyy 11 lepakkolajia. Pohjanlepakko, vesi-, lampi-, ripsi-, viiksi- ja isoviiksisiippa sekä korvayökkö talvehtivat Suomessa. Iso-, kimo-, pikku- ja vaivaislepakko ovat Suomessa harvinaisia ja muuttavat talveksi Keski-Eurooppaan. Lepakot vaipuvat talveksi horrokseen ja tarvitsevat horrostuspaikaksi 0-8 o C lämpöisen, vedottoman ja kosteahkon paikan. Maakellarit, kallion syvät halkeamat ja louhikot ovat tällaisia paikkoja. Kesällä lepakoiden päiväpiilopaikoiksi kelpaavat puiden kolot, kaarnanaluset, linnunpöntöt ja rakennusten vintit sekä kattojen rakenteet. Pohjanlepakko on lepakkolajeista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa 50 80 metriä. Koska pohjanlepakon ääni on voimakas, eivät leveät tie- tai sähkölinjat haittaa sen suunnistamista. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat myös yleisiä lepakoita Suomessa. Viiksisiippojen kaikuluotausääni kantaa noin 15 20 metriä, jolloin niiden on vaikeampaa suunnistaa aukeilla paikoilla. Viiksisiipat karttavat myös valaistuja alueita. Viiksisiipat asustavat metsissä. Ne saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa. Korvayökön kaikuluotausääni on kaikkein heikoin ja kantaa vain noin 5 metriä. Korvayökkö käyttää saalistaessaan isoja korviaan. Koska korvayökön kaikuluotausääni on heikko, on sen havaitseminen detektorinkin avulla vaikeaa ja onnenkauppaa. Korvayökkö asustaa pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa esim. hautausmailla. Vesisiippa saalistaa nimensä mukaisesti vesistöjen yllä. Vesisiipat lentävät lähellä veden pintaa, pyörähdellen ympäri pienillä alueilla. Välillä ne poikkeavat rannalta veden päälle kaartuvien puiden alle. Lampisiippa, ripsisiippa, pikkulepakko, vaivaislepakko, isolepakko ja kimolepakko ovat Suomessa harvinaisia ja eteläisiä lajeja. Näidenkään olemassa oloa Ilmajoen Koskenkorvassa ei suljettu pois kartoituksen aikana. Näistä ei kuitenkaan tehty yhtään havaintoa. Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) listaan. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan. 3.2 Menetelmät Lepakoita kartoitettiin hiljalleen pyöräillen ja kävellen. Muutamille paikoille tehtiin vielä uusinta käyntejä autolla, jolloin paikalle ajettiin autolla ja alueella kuljettiin kävellen. Koko Koskenkorvan yleiskaava-alue käytiin kattavasti läpi. Metsäalueilla kuljettiin metsäautoteillä ja lenkkipoluilla. Pihoihin ei menty, vaan piha-alueiden havainnot yritettiin saada kaduilta käsin selvitettyä. Apuna lepakkokartoituksessa käytettiin kiikareita ja lepakkodetektoria; Ultrasound detektor D 230.

5 Lepakoita kartoitettiin 2.7.- 4.7.2010 ja 9.7. - 11.7.2010. Kartoitukset aloitettiin klo 23.30 ja lopetettiin klo 03.30. Havaitut lepakot pyrittiin tunnistamaan lajilleen ja ne kirjattiin ylös kartalle gps-paikanninta apuna käyttäen. Kartoituksen yhteydessä ei tehty lepakoiden lisääntymisyhdyskuntiin tai lepopaikkoihin viittaavia havaintoja. Koska isoviiksisiipan ja viiksisiipan elintavat ja ultraäänen taso ovat hyvin samanlaiset, ei näitä kahta lepakkolajia erotettu kartoituksessa toisistaan. Sää kartoituskerroilla oli poutainen ja tuuli tyyntä tai enintään kohtalaista. 3.3 Lepakkokartoituksen tulokset Koskenkorvan alueella on laajalti isoja peltoaukeita, jotka vaikeuttavat lepakoiden liikkumista. Tämä näkyi selvästi myös lepakkolajistossa. Pohjanlepakko, joka pystyy ylittämään isojakin aukeita paikkoja voimakkaan kaikuluotausäänen avulla ja joka ei häiriinny katujen ja pihojen valaistuksesta, on Koskenkorvan alueen yleisin lepakkolaji. Viiksisiippoja tavattiin metsäalueiden reunamilla, metsäteiden yläpuolella saalistamassa. Viiksisiippoja ei kuitenkaan ollut montaa, joka johtuu varmasti alueen metsäalueiden vähäisyydestä. Santavuorenalueelta viiksisiippoja löytyi vain pari Postitiellä saalistamassa. Postitien kohdalla Santavuorella on varttunutta metsää ja asutusta, jotka tarjoavat viiksisiipoille päivälepopaikkoja. Santavuorella on laajalti nuoria tiheitä kasvatusmetsiköitä, joissa lepakoiden on hankala suunnistaa, eikä nuorista metsistä löydy helposti päivälepopaikkoja. Santavuorella oleva muinaisranta on lepakoille sopivaa talvehtimisaluetta. Viiksisiippa tavattiin saalistamassa myös Vaasantien lounaispuolisen soramonttulammen länsipuolella kulkevalla metsätiellä sekä Vähämäentien varrella metsänreunassa. Alueen lammikoilla ja joen varrella kohdissa, joissa on suojaavaa metsää sekä kosken kohdalla, käytiin etsimässä vesisiippoja. Niitä ei kuitenkaan löytynyt. Lammikoilla saalisti vain pohjanlepakoita. Suojaavat metsäalueet joen rannalla ovat pieniä ja suurin osa Kyrönjokivarresta on puutonta, korkeakasvuista niittyaluetta, joka voi olla syynä vesisiippojen puuttumiseen. Rahnastontiellä puron ylittävän sillan kohdalla tehtiin havainto kahdesta lepakosta, jotka kuitenkin hävisivät alueelta ennen kuin ne ehdittiin määrittää lajilleen. Odottelukaan ei tuottanut tulosta, lepakot eivät tulleet takaisin. Korvayökköjä ei tavattu alueella. Korvayökön kaikuluotausääni kantaa vain muutamia metrejä ja korvayökkö suosii pihapiirejä, jolloin on mahdollista, että detektorilla ei ole päästy riittävän lähelle korvayökköä ja havainto on jäänyt tekemättä. Runsaimmin lepakoita tavattiin Asevelikylän ja jätevedenpuhdistamon alueella. Tällä alueella on suojaisia pihapiirejä ja vanhoja rakennuksia, joista lepakoille löytyy päivälepopaikkoja ja saalistusalueita. Tällä alueella tiet ja pihat ovat valaistuja ja ainoana lepakkolajina pohjanlepakko viihtyi alueella. Pohjanlepakoita tavattiin tällä alueella yhteensä kuusi. Pohjanlepakoita tavattiin myös Lipastinkujalla (kuusiaitaa seuraten 1 kpl), Piirtolan alueella (1 kpl), Suomulan Larvatiellä metsän laidassa (1 kpl), Jouppilantiellä (3 kpl), Tiilitiellä tiilitehtaan monttujen kohdalla ja uimarannalla (2 kpl), Vaasantien koillispuoleisella soramonttulammella (1 kpl), Vesikon soramonttulammella (1 kpl), Ilmajoentien varrella olevien talojen pihapiirissä (2 kpl) (talot nro 130/124 ja 207/205/203), Kyrönjoen ylittävän riippusillan rantametsikössä (1 kpl) sekä Vehkalontiellä olevan karjatilan laitumen kohdalla (3 kpl). Pohjanlepakot saalistivat lähellä asutusta, joten voidaan olettaa, että niiden päivälepopaikkoja on rakennuksissa tai linnunpöntöissä. Kartoituksen tuloksien perusteella lepakkoalueet on arvotettu paikallisesti kolmeen luokkaan I, II ja III. Alueiden luokittelussa käytetyt kriteerit koskevat lajirunsautta, yksilömääriä, alueiden laatua

6 sekä alueiden käyttöä. Luokka I on arvokkain ja usein nämä ovat monilajisia alueita, joissa on yleensä lisääntymiskolonioita. Tällaisilla alueilla on sopivat olosuhteet lepakoille ja alueen olisi hyvä säilyä nykyisellään. Luokan II alue on tärkeää lepakkoaluetta, mutta kolonioiden tarkkoja paikkoja ei tunneta. III luokan alue on usein laaja ja lepakot käyttävät sitä saalistaessaan. Koskenkorvan alueella ei tehty havaintoja I luokan alueesta. Asevelikylän ja jätevedenpuhdistamon alue, joihin voidaan liittää myös Vehkalontiellä ja Lipastinkujalla tehdyt lepakkohavainnot ovat II luokan tärkeää lepakkoaluetta. Muut lepakkohavaintoalueet ovat III luokan lepakkoalueita. Santavuoren alueella voidaan nuorissa metsissä tehdä harvennushakkuita, jotka parantavat lepakoiden elinolosuhteita alueella. 4. Linnustoselvitys 4.1 Yleistä Linnustoa ei selvitetty yhtä laajalla alueella kuin viitasammakoita ja lepakoita. Linnustoa selvitettiin Vähämäenkallioalueelta rajatulta alueelta, Asevelikylässä olevalta metsäalueelta, Taloselantien ja Ilmajoentien välille jäävälle peltoaukealle rajatulta alueelta sekä Tiilitien, Kurikantien ja Havuselantien välille jäävältä Huikkulan alueelta. 4.2 Menetelmät Linnusto kartoitettiin 8.5.2010 ja 29.5.2010. Alueet kierrettiin klo 4.30 9.00 välisenä aikana. Apuna laskennoissa käytettiin kaukoputkea, kiikaria ja gps-paikanninta. Havaitut linnut merkittiin karttaan ja molempien laskentakertojen kartat yhdistettiin. Molemmilla laskentakerroilla sää oli poutainen ja tuuli heikkoa. Pelto- ja vesialueet laskettiin pistelaskentamenetelmää käyttäen eli etsittiin paikat, joista käsin saatiin laskettua peltoaukeiden ja lammikoiden linnut. Lammikot kierrettiin myös kävellen, jotta saatiin merkittyä ylös myös rantametsikössä pesivät linnut. Metsäalueiden laskennassa käytettiin kartoituslaskentamenetelmää. Linnuista merkittiin kartalle näkö- ja kuulohavainnot. Korkealla ylilentäviä lintuja ei merkitty ylös. 4.3 Alue 1 Alue yksi on Vähänmäenkallion metsäaluetta, jota halkoo Jurvantie. Jurvantien etelä/lounaispuolella oleva metsäalue on pääosin vankkaa kuusimetsää, koillisosa alueesta on taimikkoa. Kallioalueella puusto on mäntyvaltaista. Jurvantien pohjois/koillispuolella metsä on myös osittain kuusimetsää sekä taimikkoa ja nuorta metsää, joka on istutettu vanhoille peltosaroille. Lisäksi keskellä aluetta on hakkuuaukeaa.

7 Kuva 1. Varttunutta metsää Vähämäenkallioalueella Kuva 2. Vähämäenkallioalueella olevaa metsää

8 Kuva 3. Istutettua metsää Vähämäenkallioalueella Taulukko 1. Vähänmäenkallion metsäalueen pesimälinnuston parimääräarvio 2010 laji pesivä parimäärä Pyy 1 Sepelkyyhky 1 Käpytikka käyttää aluetta ruokailuun. Metsäkirvinen 3 Rautiainen 1 Punarinta 3 Leppälintu 1 Laulurastas 2 Hernekerttu 2 Sirittäjä 1 Tiltaltti 2 Pajulintu 5 Hippiäinen 2 Harmaasieppo 1 Hömötiainen 1 Kuusitiainen 1 Sinitiainen 2 Talitiainen 2 Peippo 8 Viherpeippo 1 Vihervarpunen 3 Keltasirkku 3 yht. 21 pesivää lintulajia yht. 46 paria

9 Alueen yleisimmät linnut ovat peippo, pajulintu, metsäkirvinen, punarinta, vihervarpunen ja keltasirkku. Ne ovat yleisimpiä lintuja muuallakin Suomessa. Keltasirkku pesii mielellään taimikoissa ja hakkuuaukeiden reunoilla. Metsäkirvinen pesii hakkuuaukoilla, mäntymetsissä ja metsien aukkoisilla paikoilla. Alueen linnuista pyy kuuluu EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettu Natura 2000 alueita. Tiltaltti kuuluu vaarantuneisiin lintulajeihin, joihin kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. 4.4 Alue 2 Alue kaksi on peltoaukeaa, jonka läpi kulkee Taloselantie ja joka rajautuu kaakkoispuolelta Ilmajoentiehen. Alueen linnut laskettiin kahdesta eri pisteestä kaukoputken avulla. Lisäksi lepakkokartoituksen yhteydessä alueella havaittiin saalistava sarvipöllö. Kuva 4. Peltoaukeaa Taloselantieltä kuvattuna kohti lounasta

10 Taulukko 2. Alueen 2 pesimälinnuston parimääräarvio 2010. Laji pesivä parimäärä Fasaani 2 Töyhtöhyyppä 3 Kiuru 1 Västäräkki 1 Räkättirastas kaksi räkättirastasta syömässä Hernekerttu 1 (pesii pellon reunan pensaikossa) Pajulintu 1 (pesii pellon reunan pensaikossa) Harakka yksi harakka pellolla syömässä Naakka naakka parvi syömässä pellolla Varis kaksi varista syömässä pellolla Keltasirkku 1 (pesii pellon reunan pensaikossa) yht. 7 pesivää lajia yht. 10 paria Töyhtöhyyppä, fasaani ja kiuru ovat yleisiä pelloilla pesiviä lintuja. Pellon ojissa on vain vähän pensaikkoa, joten niissä pesiviä lintuja on vähän. Varikset, naakat, harakat ja räkättirastaat eivät pesi pelloilla, vaan niiden läheisyydessä pienissä metsiköissä ja puistoissa. 4.5 Alue 3 Alue kolme on Asevelikylässä sijaitseva pieni metsikkö. Kuva 5. Asevelikylän metsikön itäosaa

11 Taulukko 3. Asevelikylän metsikön pesimälinnuston parimääräarvio 2010. laji parimääräarvio Metsäkirvinen 1 Punarinta 1 Räkättirastas 2 Punakylkirastas 1 Pajulintu 3 Harmaasieppo 1 Kirjosieppo 1 Talitiainen 2 Naakka 1 Peippo 3 Vihervarpunen 1 Keltasirkku 1 yht. 12 pesivää lintulajia yht. 18 paria Lisäksi alueella on käpytikan ruokailupaikka. Metsikkö on avara ja täynnä polkuja. Metsikössä pesivät lintulajit ovat tyypillisiä metsissä pesiviä lintulajeja, jotka tulevat toimeen myös asutuksen läheisyydessä. 4.6 Alue 4 Alue neljä on Huikulan aluetta, joka käsittää tiilitehtaan savimontut ja peltoaluetta. Peltoaluetta halkoo rautatie. Alueen kaakkoisosassa on karjatila, jonka pelloilla laiduntaa lehmiä ja hevosia. Kuva 6. Tiilitehtaan savimontun uimaranta

12 Taulukko 4. Huikulan alueen pesimälinnuston parimääräarvio 2010 laji parimääräarvio Mustakurkku-uikku 1 Tavi tavattiin vain muutolla Sinisorsa 1 Tukkasotka tavattiin vain muutolla Telkkä 1 Fasaani 3 Töyhtöhyyppä 6 Kuovi 3 Rantasipi 1 Sepelkyyhky 1 Kiuru 1 Västäräkki 2 Punarinta 2 Pensastasku 2 Räkättirastas yhdyskunta pesii uimarannan metsikössä Laulurastas 1 Viitakerttunen tavattiin muutolla Pensaskerttu 1 Mustapääkerttu 1 Pajulintu 4 Kirjosieppo 2 Sinitiainen 1 Talitiainen 2 Harakka kaksi harakkaa syömässä pellolla Naakka kaksi naakkaa syömässä pellolla Varis 1 Pikkuvarpunen 1 (pesä sähkölinjan metallisessa yläosassa) Peippo 4 Punavarpunen 1 Keltasirkku 3 Pajusirkku 2 yht. 26 pesivää lintulajia yht. 60 paria + räkättirastas yhdyskunta Savimonttujen ympärillä on lehtipuumetsikköä, jossa pesii useita lintuja. Sinisorsa, mustakurkkuuikku ja rantasipi pesivät isommalla savimontulla. Savimonttujen rannoilla kasvavassa kapeassa ruovikossa pesi pajusirkkuja. Mustapääkerttu pesi uimarannan viereisessä metsikössä. Kuoveja, töyhtöhyyppiä ja fasaaneita pesi useita pareja peltoalueella. Pensastaskut pesivät rautatien vieressä kasvavissa pajukoissa. Pensastasku on silmälläpidettävä lintulaji. Silmälläpidettäviksi lajeiksi on luokiteltu lajit, jotka lähes täyttävät vaarantuneiden kriteerit. Ne ovat muun muassa taantuneita tai harvinaisia lajeja, jotka eivät aivan tätä uhanalaisen kriteereitä. Mustakurkku-uikku kuuluu EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeihin.

13 4.7 Alueella pesivät vaarantuneet, silmälläpidettävät ja lintudirektiivin I liitteen lajit Lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaiset lajit: Pyy Bonasa bonasia Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Vaarantuneet lintulajit: Tiltaltti Phylloscopus collybita Silmälläpidettävät lintulajit: Pensastasku Saxicola rubetra Alueilla ei esiintynyt alueellisesti uhanalaisia lintuja. 5. Päätelmät Koskenkorvan alueella maisemaa hallitsevat peltoaukeat sekä jokilaakso. Metsäalueita on vähän. Lintu- ja lepakkolajeista yleisimmät ovat myös lajeja, jotka ovat sopeutuneet elämään avonaisissa elinympäristöissä. Viitasammakolle sopivat elinympäristöt tarkastettiin aikana, jolloin viitasammakolla on Ilmajoen korkeudella yleensä soidinaika. Ensimmäinen kartoituskierros ajoitettiin toukokuun alkuun, jolloin Etelä-Suomessa on viitasammakoiden soidinaika, koska kevät oli lämmin jo toukokuun alussa ja haluttiin varmistaa, ettei viitasammakon soidin ole alkanut aikaisemmin kuin toukokuun lopulla. Havaintoja viitasammakoista ei kuitenkaan saatu kummallakaan kerralla. Viitasammakoita ei tavattu Koskenkorvan alueella. Lepakoiden elinympäristöjä voidaan hoitaa tekemällä nuoriin metsiin harvennushakkuita ja välttämällä suuria hakkuuaukkoja. Kolopuut kannattaa säästää lepakoiden päivälepopaikoiksi. Lepakkoalueiden rakennusten omistajia kannattaa informoida siitä, että lepakoita saattaa löytyä rakennuksista ja miten lepakoiden suojelu voidaan tällöin huomioida. Myös purettavissa rakennuksissa olevat lepakot on huomioitava. Peltojen reunojen kaikkea pensaikkoa ja puustoa ei tulisi hävittää, jotta lepakoilla olisi siirtymäreittejä eri alueille. Asevelikylän ja jätevedenpuhdistamon alueen suunnittelussa tulisi huomioida, ettei alueen arvo lepakoiden kannalta heikkene. Alueellisesti uhanalaisia lintulajeja ei havaittu. Lintudirektiivin I-liitteen lajeista alueella tavattiin mustakurkku-uikku ja pyy. Alueelta löytyi vaarantuneeksi luokiteltu tiltaltti ja silmälläpidettäväksi luokiteltu pensastasku. Mustakurkku-uikku säilyy alueella, jos tiilitehtaan savimontun kaikilta rannoilta ei niitetä suojaavaa ruovikkoa pois, eikä rannoille rakenneta enempää esim. saunoja. Pyy elää ympäri vuoden 5 10 ha elinpiirillä havu- ja sekametsissä. Suurten hakkuuaukkojen välttäminen parantaa pyyn elinolosuhteita. Pyy on riistalintu, jota voidaan metsästää ja lintudirektiivin I liitteen lajien suojeluun on perustettu Natura 2000 alueita. Tiltaltti suosii kuusivaltaisia sekametsiä ja näiden alueiden säästäminen turvaa tiltaltin esiintymisen alueella. Pensastasku pesii maassa avoimilla paikoilla, kuten pellonpientareilla, niityillä, soilla ja hakkuilla. Pensastaskun pesiminen voidaan turvata kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisellä pelloilla sekä kissojen ja koirien kiinnipitämisellä pesimisaikaan. Koskenkorvan alueella on runsaasti pensastaskulle sopivaa elinympäristöä.

14 Lähteet Ilmajoki Koskenkorvan yleiskaava lähtötiedot. 2010. Ilmajoen kunta. Kaavoitustoimi. Kyheröinen, E-M. 2010: Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu rakennuksissa. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Eläinmuseo. Laine, L,J. 2004: Suomalainen lintuopas. WSOY. Helsinki. Lappalainen, M. & Sirkiä, P. 2009: Suomalainen sammakkokirja. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Turku. Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Jyväskylä. Siivonen, Y. 2004: Ikaalisten kaupungin lepakkokartoitus 2004. Kartoitusraportti. Sisältödokumentti 17.9.2007 / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V-liitteen lajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=248356&lan=fi Sisältödokumentti 15.10.2001 / Suomen ympäristökeskus. Hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät linnut. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=259696&lan=fi Sisältödokumentti 15.10.2001/ Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaiset linnut (NT, LC). http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=259779&lan=fi Sisältödokumentti 15.10.2001/ Suomen ympäristökeskus. Lintudirektiivin I liitteen lajit Suomessa. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=222880&lan=fi Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Valste, J. 2001: Nisäkkäät. WSOY. Helsinki.