TARTUNTAVAARALLINEN POTILAS YKSITYISSEKTORILLA TYÖSKENTELEVÄN SUUHYGIENISTIN VASTAANOTOLLA

Polina Ivanova TARTUNTAVAARALLINEN POTILAS YKSITYISSEKTORILLA TYÖSKENTELEVÄN SUUHYGIENISTIN VASTAANOTOLLA Avoin kyselytutkimus yksityisvastaanotolla työskentelevien suuhygienistien valmiuksista sekä suhtautumisesta tartuntavaarallisen potilaan hoitoon

TARTUNTAVAARALLINEN POTILAS YKSITYISSEKTORILLA TYÖSKENTELEVÄN SUUHYGIENISTIN VASTAANOTOLLA Avoin kyselytutkimus yksityisvastaanotolla työskentelevien suuhygienistien valmiuksista sekä suhtautumisesta tartuntavaarallisen potilaan hoitoon Polina Ivanova Opinnäytetyö Kevät 2014 Suun terveydenhuollon koulutusohjelma Oulun seudun ammattikorkeakoulu

TIIVISTELMÄ Oulun seudun ammattikorkeakoulu Suun terveydenhuollon koulutusohjelma Tekijä: Polina Ivanova Opinnäytetyön nimi: Tartuntavaarallinen potilas yksityissektorilla työskentelevän suuhygienistin vastaanotolla Työn ohjaajat: Anne Korteniemi Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2014 Sivumäärä: 70+7 liitesivua Tartuntatautien määrä on lisääntynyt viime vuosina, joten asiaan on hyvä kiinnittää huomiota myös suun terveydenhuollossa. Suuhygienistin työssä ollaan lähellä potilasta ja hoitotoimenpiteen yhteydessä esiintyy jonkinasteista verenvuotoa. Tästä johtuen infektioiden torjunta ja tartuntatautia sairastavien potilaiden hoidossa noudatettavat toimintatavat ovat keskeisiä tartunnan ehkäisyssä. Tartuntatautien torjunnassa päätavoitteena on ehkäistä tartuntatautien leviämistä. Kuka tahansa voi kantaa jonkinlaista tartuntavaarallista taudinaiheuttajaa, minkä vuoksi suojaustoimenpiteiden täytyy olla samanlaiset kaikille. Lisäksi hoitohenkilökunnan asennoitumisella sekä suhtautumisella on tärkeä merkitys tartuntavaarallisten potilaiden hoidossa. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata yksityisvastaanotolla työskentelevien suuhygienistien toimintaa tartuntavaarallisen potilaan hoidossa sekä suhtautumisia tartuntavaarallisen potilaan hoitoon. Tutkimuksessa kuvataan yksityisellä työskentelevien suuhygienistien ja tartuntapotilaan välistä kohtaamista: kuinka potilasta lähestytään, kuinka hänen hoitoonsa valmistaudutaan, millä tavalla toimitaan hänen hoitonsa aikana sekä hoitonsa jälkeen. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan suuhygienistein suhtautumista tartuntavaarallisten potilaiden hoitoon. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä on käytetty haastattelua mukailevaa avointa kyselyä. Tutkimukseen osallistui kuusi yksityisellä sektorilla työskentelevää suuhygienistiä kolmesta eri yksityisestä hammashoitolasta. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksen mukaan suuhygienistit ovat tietoisia aseptisten varotoimenpiteiden kulusta, omasta henkilökohtaisesta suojauksesta ja niiden merkityksestä ennen tartuntavaarallisen potilaan tuloa, hänen hoitonsa aikana sekä hoidon jälkeen. Suhtautuminen tartuntavaarallisten potilaiden hoitoon on positiivista sekä myönteistä. Tutkimukseen osallistuneet suuhygienistit kaipaavat selvennystä tartuntavaarallisen potilaan hoitopaikasta. Lisäksi yleistä tietojen päivitystä kaivataan vastaajien kesken. Tutkimilla vastaanotoilla tarvitaan selkeitä hygieniaohjeita osaksi hygieniasuunnitelmaa, joka tulee helpottamaan sekä selkiyttämään pidempään töissä olleiden tekijöiden sekä uusien tulokkaiden työskentelyä. Avainsanat: mikrobi, tartunta, tartunnan ehkäisy, yksityinen hammaslääkäriasema, suuhygienisti 3

ABSTRACT Oulu University of Applied Sciences Degree Programme in Dental Health Care Author: Polina Ivanova Tittle of thesis: Infectious Patient in the Reception of Dental Hygienist at Private Sector Supervisors: Anne Korteniemi Term and year the thesis was submitted: Spring 2014 Number of pages: 70+7 appendix page In recent years the number of infectious deseases has increased, that is why it is important to pay attention to this in oral health care as well. A dental hygienist meets patients with different kinds of infectious diseases daily, of which some can be dangerous for health. During the treatment a dental hygienist works extremely close to the patient and there is always some degree of blood bleeding. The patient s mouth is the main source of infection and bacteria can spread easily to the other environment and infect other people. That is why infection control during the treatments is important and it has to be followed as an essential prevention measure. The stance and the attitudes of the nursing staff also play an important role in the treatment of infectious patients. The objective of the study was to describe the ways of working style of dental hygienists in the working environment in private dental clinics. Describing the attitudes about treating infectious patients in private clinic was also the objective of the study. The method of study was qualitative and the material was collected by an open-ended questionnaire. There were six dental hygienists involved in the study from three private dental clinics. The data was analyzed using the method of content analysis. The survey found that dental hygienists were aware that aseptic precautions and their own personal protection played a big role in preventing infections before the admission of an infectious patient, during his treatment and after his treatment. Attitudes towards treating of infectious patients were positive and welcoming. Dental hygienists needed more information about an infectious patient s care center. Also informants needed updated information about infectious diseases and how to take them into account in the oral health care. Private dental clinics needed additionally a clear guide as a part of hygiene plan, which would facilitate and clarify the work practices of those who were employed for long time and also those of the newly employed. Keywords: microbe, bacteria, infection, prevent of infection, private dental clinic, dental hygienist 4

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ... 3 ABSTRACT... 4 JOHDANTO... 7 1 TARTUNTAVAARALLISET TAUDIT SUUN TERVEYDENHUOLLOSSA... 10 1.1 Suomen laki tartuntataudeista ja niiden ehkäisemisestä... 12 1.2 Tartuntatautien tartuntatavat hammashoitotyössä... 14 1.3 Hengitystieinfektiot... 15 1.4 Moniresistentit bakteerit ja niiden aiheuttamat hoitoon liittyvät infektiot... 16 1.5 Veren välityksellä tarttuvat virukset ja niiden aiheuttamat infektiot... 18 1.6 Norovirus... 22 1.7 Prionit... 22 2 TARTUNTATAUDEILTA SUOJAUTUMINEN JA NIIDEN LEVIÄMISEN EHKÄISY SUUN TERVEYDENHUOLLOSSA... 24 2.1 Tavanomaiset ja eristysvarotoimet suun terveydenhuollossa... 24 2.2 Välinehuollossa toimiminen... 28 2.3 Pistotapaturman sattuessa... 30 3 TARTUNTAVAARALLISEN POTILAAN HOITAMISEN VELVOLLISUUS... 33 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TEHTÄVÄT... 36 5 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN... 37 5.1 Kvalitatiivinen tutkimus... 37 5.2 Avoin kyselylomake tutkimusaineiston keruumenetelmänä... 37 5.3 Tutkimuksen tiedonantajien valinta ja tutkimusaineiston keruu... 38 5.4 Tutkimusaineiston analysointi... 39 5.5 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus... 40 6 TUTKIMUSTULOKSET... 42 6.1 Tartuntavaarallisen potilaan hoitoon valmistautuminen sekä hoidon toteutus... 43 6.2 Suuhygienistien suhtautuminen tartuntavaarallisten potilaiden hoitoon... 46 6.3 Suuhygienistien arvioimat valmiudet omasta osaamisesta tartuntavaarallisen potilaan hoitamisessa... 48 7 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 50 5

7.1 Tartuntavaarallisen potilaan hoitoon valmistautuminen sekä hoidon toteutus yksityisellä työskentelevän suuhygienistin vastaanotolla... 50 7.2 Suuhygienistien suhtautuminen tartuntavaarallisten potilaiden hoitoon omalla vastaanotolla... 55 7.3 Suuhygienistien arvioimat valmiudet omasta osaamisesta tartuntavaarallisen potilaan hoitamisesa omalla vastaanotolla... 57 7.4 Johtopäätökset... 58 8 POHDINTA... 59 8.1 Tutkimuksen luotettavuuden arviointi... 59 8.2 Omat oppimiskokemukset... 60 8.3 Tutkimuksen kehittämisehdotukset ja jatkoaiheet... 62 LÄHTEET... 63 LIITTEET... 71 6

JOHDANTO Suuhygienisti ja muu hammashoitohenkilökunta kohtaa päivittäin sellaisia potilaita, joilla voi olla yleisterveydelle jokin vaarallinen tartuntatauti. Tartuntataudin olemassaolo on otettava erityisesti huomioon sellaisia potilaita hoidattaessa. Hammashoidossa mikrobien ja virusten tärkeimpänä tartuntareittinä pidetään pisaratartuntaa, kosketustartuntaa sekä veriteitse tapahtuvaa tartuntaa. (Ainasoja & Kosonen 2003, 256; Hirvonen, Karhumäki & Tuominen 2008. 251; Meurman 2004, 36.) Yksittäisen potilaan riski saada sairaalainfektio riippuu siitä, minkälaisia hoitotoimenpiteitä potilaalle tehdään. Alttius sairastua sairaalainfektioon riippuu myös potilaasta itsestään. Tämä tarkoittaa sitä, että potilaan ikä, vastustuskyky, lääkitykset sekä perustaudit vaikuttavat ratkaisevasti infektion syntyyn. (Kuntaliitto 2010, 56, 185.) Todellinen tartuntavaara sekä hoitohenkilökunnan suureksi kokema tartuntariski eivät ole aina suhteessa toisiinsa nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että suun terveydenhuollossa kaikista tartuntavaarallisimpana pidettyä tautia sairastava potilas ei tuota välttämättä hoitohenkilökunnalle yhtä suurta tartuntariskiä, kuin jokin toinen vaarattomampi tartuntatauti. Esimerkiksi veren välityksellä tarttuvia tauteja sairastavia potilaita pidetään kaikista vaarallisimpina suun terveydenhuollossa. Tästä huolimatta väestössä esiintyy myös yleisesti esiintyviä muita tartuntatauteja, joiden tartuntariski muuhun ympäristöön voi olla suurempi, kuin oletetaan. Tämän syyn vuoksi hoitohenkilökunnan velvollisuutena on suojata sekä itsensä että potilaansa tehokkaasti kaikilta mahdollisilta tartunnoilta tavanomaisten varotoimien mukaisesti. (Lapin sairaanhoitopiiri 2009, hakupäivä 30.9.2013.) Vuonna 2010 uusia Staphylococcus aureus -bakteeri eli MRSA -tapauksia on ilmoitettu 1296 kappaletta ja vuonna 2009 on raportoitu noin 2293 uutta Extended Spectrum Beta- Lactamase eli ESBL -tartuntatapausta, mutta nykyään ESBL -kantajia arvioidaan olevan monin verran ilmoitettua enemmän. (Alapulli, Hiiri, Richardson & Tjäderhane 2011, 21 22.) Vankomysiinille resistenttien enterokokki -bakteerien (VRE) aiheuttamien infektioiden määrä on noussut vajaasta 20:sta yli 70 tapaukseen vuonna 2005 (Kansanter- 7

veyslaitos 2006, Hakupäivä 17.4.2013). Suomessa on todettu vuosittain n. 400 B - hepatiittitartuntatapausta viimeisten kahden vuoden aikana (Hoffmann-La Roche 2012a, hakupäivä 18.10.2013). Nykyään Suomessa on 20000 30000 henkilöä jotka kantavat C -hepatiittivirusta ja vuosittain todetaan n. 1000 1200 uutta tartuntatapausta. HIV - tapauksia vuosittain on todettu koko 2000 -luvun aikana Suomessa noin 200 kappaletta ja noin tuhannella on kyseinen sairaus henkilöiden tietämättä sairaudestaan. (Alapulli, Hiiri, Richardson & Tjäderhane 2011, 21 22; HIV-säätiö/AIDS-tukikeskus 2013a, hakupäivä 17.4.2013; Hoffmann-La Roche 2011b, hakupäivä 6.5.2012; Kansanterveyslaitos 2006, 22. Hakupäivä 17.4.2013.) Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvata tartuntavaarallisten potilaiden kohtaamista sekä yksityisvastaanotolla työskentelevien suuhygienistien suhtautumista tartuntavaarallisiin potilaisiin yksityissektorin vastaanotolla. Opinnäytetyöni yhteiskumppaneina toimivat yksityisillä vastaanotoilla työskentelevät suuhygienistit. Aihe on tärkeä, koska tartuntatautien määrä on lisääntynyt viime vuosina, joten asiaan on hyvä kiinnittää huomiota myös suun terveydenhoidossa. Suuhygienistin työssä ollaan lähellä potilasta ja lähes aina hoitotoimenpiteen yhteydessä on jonkinasteista verenvuotoa, joten infektioiden torjunta ja tartuntatautia sairastavien potilaiden hoidossa noudatettavat toimintatavat ovat keskeisiä tartunnan ehkäisyssä. Suun mikrobiflooralle on ominaista sen lajin runsaus. Mitä huonompi suuhygienia potilaalla on, sitä enemmän mikrobilajia, viruksia sekä sieniä potilaan suusta voi löytyä. (Lapin sairaanhoitopiiri 2009, hakupäivä 30.9.2013.) Hoitoalan henkilökunnan sekä hoitoalan opiskelijoiden tietämyksiä, asenteita HIV/AIDS -potilaiden hoidosta sekä halukkuutta hoitaa HIV/AIDS -potilaita on tutkittu paljon, erityisesti kansainvälisellä tasolla (Kemppi, Koponen, Laakkonen, Suominen, Välimäki & Vänskä 2008, 10). Kyseisestä aiheesta on tehty myös laaja vuonna 2007 suoritettu Internet -pohjainen kyselytutkimus hammashoidon henkilökunnalle ympäri Suomea, joka liittyy hammashoidon hygieniaan ja sen toteuttamiseen yksityisellä ja julkisella sektorilla sekä sairaalaolosuhteissa. Alapullin ym. (2010, 23 24) hammashoidon hygieniaan liittyvän tutkimukseen osallistuneista 75 % kertoi kohdanneensa omalla vastaanotolla sellaisia potilaita, joilla on veren välityksellä tarttuvia tauteja mm. HBV-, HCV- tai HIV. Sen sijaan 38 % ilmoitti kohdanneensa omalla vastaanotolla MRSA- tai muuta ongelmabakteeria kantavaa potilasta ja 14 % on kohdannut tuberkuloosia kantavia potilaita. Internetpohjaisen tutkimuksen mukaan (2007) selvisi että tutkimukseen 8

osallistuneen hammashoitohenkilökunnan (hammaslääkärit, hammashoitajat ja suuhygienistit) asenteet olivat positiivisia hammashoidon hygieniaa kohtaan, mikä tarkoittaa sitä, että lähes jokainen vastaajista piti hammashoidon hygieniaa tärkeänä asiana. Puutteita oli ohjeiden noudattamisessa ja tiedoissa mm. tartuntatautien vaarallisuudesta ja niistä suojautumisesta. (Alapulli, Hiiri, Richardson & Tjäderhane 2010, 22 23.) 9

1 TARTUNTAVAARALLISET TAUDIT SUUN TERVEYDEN- HUOLLOSSA Tartuntatauti tarkoittaa sairautta tai tartuntaa, joka on aiheutunut elimistössä lisääntyvistä pieneliöistä eli bakteereista tai niiden osista tai loisista. Bakteerin myrkky eli toksiinin aiheuttamaa tilaa pidetään myös tartuntatautina. (Tartuntatautilaki 583/1986 1:2.) Joka päivä ihminen altistuu taudinaiheuttajille, jotka eivät välttämättä johda sairauteen. Ihmisen vastustuskyvyn romahtaminen voi aiheuttaa elimistön sairastumisen. Ihmisen parhaimpia suojakeinoja ovat ehjä ja terve iho, elimistön puolustussolut ja normaali bakteerikanta (normaalifloora) sekä neutrofiilit eli veren valkosoluihin kuuluvat syöjäsolut, joilla on tärkeä rooli ihmisen immuunipuolustusjärjestelmässä. (Duodecim Terveyskirjasto 2012a, hakupäivä 1.9.2012; Hietala & Roth-Holttinen 1999, 18; Solunetti 2006a, hakupäivä 1.9.2012.) Elimistön suojakeinoissa ilmenevät häiriöt voivat heikentää ihmisen immuunipuolustusjärjestelmää. Nämä ovat mm. HIV -virus eli immuunipuutossairaus, syöpäsairaudet, laajat palovammat, suuret leikkaukset, tehohoito sekä lääkkeet kuten esim. sytostaatit ja kortisoni. (Hietala & Roth-Holttinen 1999, 18.) Tartunta tarkoittaa sitä, kun mikrobi siirtyy yksilöstä toisiin yksilöihin. Kaikki tartunnat eivät kuitenkaan johda aina infektioon. Infektiossa taudinaiheuttajamikrobi lisääntyy isäntäelimistössä aiheuttaen kudosvaurioita. (Kuntaliitto 2010, 51.) Tärkeimmät infektiotautien ryhmät ovat hengitystieinfektiot, ruuansulatuskanavan infektiot, sukupuolitaudit, virtsatieinfektiot, hepatiitit, raskaudenaikaiset infektiot ja hoitoon liittyvät infektiot (Hedman, Heikkinen, Huovinen, Järvinen, Meri & Vaara 2011, 264 267). Useimmiten infektio johtaa lyhytaikaiseen kolonisaatioon eli mikrobien lisääntymiseen, ilman että potilaalle tulee kliinisiä oireita. Toisaalta infektio voi aiheuttaa kliinisiä oireita pitkänkin aikavälin jälkeen, riippuen tartunnan aiheuttajasta. Infektiosairaudella tarkoitetaan mikrobin tai mikrobin tuottamien toksiinien aiheuttamia haitallisia seurauksia kliinisten oireiden muodossa. (Hedman, Heikkinen, Huovinen, Järvinen, Meri & Vaara 2011, 354.) Infektiotautien kirjo on koko ajan jatkuvassa muutoksessa. Uusia taudin aiheuttajia syntyy jatkuvasti tai ne muuntautuvat siten, että ne pystyvät aiheuttamaan en- 10

sin infektion ja seuraavaksi taudin. (Hedman, Heikkinen, Huovinen, Järvinen, Meri & Vaara 2011, 354.) Potilaan suussa oleva mikrobifloora sisältää runsaasti eri mikrobilajeja. Tämän lisäksi potilaan plakissa voi olla infektioita aiheuttavia taudinaiheuttajia. Potilaan suu on siis tärkein infektiolähde, josta bakteerit voivat levitä helposti ympäristöön ja tartuttaa sekä hoitavaa henkilökuntaa, että muutkin potilaat. (Meurman 2004. 36.) Hammashoitotyössä työskennellään läheisessä potilaskontaktissa, jolloin potilaan ja hoitavan henkilökunnan välillä oleva läheisyys helpottaa mikrobien siirtymistä potilaasta hoitavaan henkilökuntaan ja päinvastoin. Tämän takia suun terveydenhuollossa työskentelevien on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä potilaan että itsensä suojaamiseen. (Kuntaliitto 2010, 400.) Terveydenhuollon henkilökunnan on osattava toimia terveydenhuollon laitoksissa siten, etteivät sairaudet leviä muualle ympäristöön ja muihin henkilöihin (Kurki & Pammo 2010, 35). Vastaanoton puutteellisen hygieniakäytännön takia useat infektiotaudit voivat levitä helposti suun terveydenhuollossa tapahtuvien toimenpiteiden yhteydessä. Keskeisenä suun terveydenhuollon laatuun vaikuttavana tekijänä toimii erittäin hyvin suunniteltu ja käytännössä toimiva hygieniasuunnitelma. Suun terveydenhuollon henkilöstö altistuu päivittäin omassa työssä potilaan verelle tai verta ja ientaskunestettä sisältävälle syljelle. Useimmissa hammashoitotoimenpiteissä potilaan suun mikrobit joutuvat aerosolina työskentelyhuoneen pinnoille sekä muutenkin ilmaan potilaan veri- ja sylkipisaroiden välityksellä. Aerosolin partikkelikoon ollessa pieni, se pystyy leviämään tosi laajalle ympäristöön varsinkin ilmastoinnista johtuvien ilmanvirtausten mukana. (Kuntaliitto 2010, 400.) Aerosoli tarkoittaa kaasumaista väliainetta, joka sisältää kiinteitä ja nestemäisiä hiukkasia (Duodecim Terveyskirjasto 2013, hakupäivä 1.12.2013). Aerosolin muodostumista edesauttavat ultraäänihammaskivenpoistolaitteet ja pyörivät porat (Kuntaliitto 2005, 400). Aerosolin avulla leviäviä taudinaiheuttajia työskentelypisteessä voidaan vähentää käyttämällä huolellisesti tehoimuria. Kofferdamin käytöllä ja suun purskuttelulla desinfioivalla klooriheksidiiniliuoksella ennen varsinaista hoitotoimenpidettä voidaan vähentää aerosolista johtuvaa bakteerikontaminaatiota. (Kanerva, Vuoteenaho & Välimaa 2012, hakupäivä 15.9.2012.) 11

Suun terveydenhuollossa tapahtuvien toimenpiteiden aikana potilasta hoitavat ammattilaiset koskettavat tarveainepakkauksia sekä tarttuvat myös kiinteisiin hoitovälineisiin likaisilla hanskoilla. Jokaisessa hoitotoimenpiteessä syntynyt aerosolipilvi saastuttaa potilaan pään ympäristöstä kaiken useamman metrin säteellä. (Kuntaliitto 2010, 401.) Tämän vuoksi suositellaan pitämään instrumenttikaappien ovet kiinni sekä työskentelypöydillä mahdollisimman vähän tavaraa. Kaikki laitteet, käsineet ja muut potilaskohtaiset tarveaineet on säilytettävä roiskeilta ja aerosolilta suojattuna. (Kanerva, Vuoteenaho & Välimaa 2012, hakupäivä 15.9.2012.) 1.1 Suomen laki tartuntataudeista ja niiden ehkäisemisestä Tartuntatautiin sairastuneeksi epäiltynä pidetään henkilöä, jossa havaitaan tautiin viittaavia oireita tai jonka jollakin muulla perusteella voidaan päätellä levittävän tartuntaa. Sairastuneena pidetään henkilöä, jossa tauti on todettu tai jonka yleisesti hyväksytyin lääketieteellisin perustein voidaan todeta saaneen tartunnan, jos taudin leviäminen on perustellusti mahdollista. Parantuneesta taudista elimistöön jääneitä merkkejä ei pidetä tartuntatautina. (Tartuntatautilaki 583/1986 1:5.) Tartuntatautilain avulla pyritään suojelemaan väestöä taudinaiheuttajien leviämiseltä (Hietala & Roth-Holttinen 1999, 34). Laki jakaa tartuntataudit asetuksella yleisvaarallisiin, ilmoitettaviin ja muihin tartuntatauteihin. Lain mukaan tartuntatauti kuuluu yleisvaarallisiin tartuntatauteihin, jos tauti leviää nopeasti ja taudin tarttuvuus on suuri. (Tartuntatautilaki 583/1986 1:4.) Tartuntalain mukaan yleisvaarallisia tartuntatauteja ovat: EHEC-infektio, virusten aiheuttamat verenvuotokuumeet, ei kuitenkaan myyräkuume; hepatiitti A, keltakuume, kolera, kuppa, kurkkumätä, lavantauti, pikkulavantauti ja muut salmonellojen aiheuttamat taudit, meningokokin aiheuttamat septiset taudit ja aivokalvotulehdukset, pernarutto, polio, rutto, SARS, shigellapunatauti ja tuberkuloosi. Tartuntalain mukaan ilmoitettavia tartuntatauteja ovat: ekinokokkoosi, Creutzfeldt-Jakobin tauti, hepatiitti B, hepatiitti C, HIV-infektio, klamydiainfektiot, legionelloosi, listerioosi, malaria, mykobakteeritaudit, muut kuin tuberkuloosi, rabies, sankkerit, septiset hemofilustaudit, sikotauti, tippuri, toisintokuume, tuhkarokko sekä vihurirokko. (Valtioneuvoston asetus tartuntatautiasetuksen muuttamisesta 1383/2003 2.) Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on vastuussa tartuntatautien torjunnan suunnittelusta, valvonnasta sekä ohjauksesta. Tartuntatautien ja niiden leviämisen ehkäisy ovat tartuntatautien torjunnan tärkeimpiä tavoitteita. Tartuntatautilaki sekä sitä tarkentavat 12

asetukset käsittelevät laajemmin tartuntatautien torjumistyötä. STM:n tartuntatautien neuvottelukunta toimii tartuntatautien torjuntatyön asiantuntijaelimenä, jonka tehtävänä on tartuntatautitilanteiden yleisen kehityksen seuraaminen sekä tartuntatautien vastustamistyön tukeminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toimii tartuntatautien vastustamistyön asiantuntijalaitoksena, jonka tehtävänä on tutkia tartuntatauteja sekä niiden aiheuttajia. Lisäksi THL: n tehtävänä on tartuntatautien esiintyvyyden ja torjunnan seuraaminen, ammattikunnan ohjeistaminen sekä epidemioiden selvittely yhteistyössä kuntien ja sairaanhoitopiirien kanssa. Alueellisesti aluehallintovirastot ovat vastuussa tartuntatautien ohjauksesta sekä valvonnasta. Sairaanhoitopiirit toimivat tartuntatautien vastustamistyön asiantuntijoina omilla alueilla. Terveysasemilta saa tarvittaessa tietoa koskien tartuntavaarallisia tauteja. (STM 2013, hakupäivä 10.12.2013.) Tartuntalain mukaan kunnalla ja sen ylläpitämällä terveyskeskuksella on ensisijainen vastuu infektiopotilaiden hoidosta ja tartuntatautien torjunnasta. Tartuntautien ehkäisytyö on osa ympäristöterveydenhuoltoa. Erikseen nimetty tartuntataudeista vastaava lääkäri tai johtava terveyskeskuslääkäri on vastuussa työn organisoinnista. Tämän lisäksi on nimetty myös erikseen tartuntatautiyhdyshenkilö, joka on vastuussa terveyden edistämisestä. Terveyskeskuksen vastuutehtävänä on myös huolehtia tartuntatautien yksityiskohtaisesta ehkäisystä mm. perustason diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta sekä rokotuksista. Terveyskeskuksen tehtävänä on myös jäljittää mahdolliset tartuntapotilaat ja ohjata heidät tarvittavaan hoitoon. Tartuntatautiasetuksen mukaan kaikki yleisvaarallisten tartuntatien tutkimukset ja hoidot sekä ilmoitettavat tartuntatien lääkehoidot ja sukupuolitautitutkimukset ovat potilaille maksuttomia. Samoin myös yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset ovat kaikille maksuttomia. (Hedman, Heikkinen, Huovinen, Järvinen, Meri & Vaara 2011, 276 277; Tartuntatautilaki 583/1986 2:7.) Lain mukaan valtion on huolehdittava tartuntatien torjuntatyön järjestämisestä myös puolustusvoimissa, vankeinhoito- ja rajavartiolaitoksissa sekä valtiolle kuuluvissa huoltolaitoksessa ja muissa vastaavissa laitoksissa (Tartuntatautilaki 583/1986 2:9 ). 13

1.2 Tartuntatautien tartuntatavat hammashoitotyössä Infektion tapahtumaketju koostuu tartunnan aiheuttavasta mikrobista tai viruksesta tartuntatavasta sekä potilaasta ja hänen sairaudestaan, vastustuskyvystään sekä sairauden hoidosta. Patogeenisuus tarkoittaa mikrobien taudinaiheuttamiskykyä. Muita termejä liittyen läheisesti patogeenisuuteen ovat virulenssi, adherenssi ja invasiivisuus. Virulenssilla tarkoitetaan mikrobin aiheuttamaa taudin vaikeusastetta. Kyky tuottaa toksiinia lisää mikrobin virulenssia. Adherenssi tarkoittaa mikrobin kykyä tarttua esim. limakalvoille. Invasiivisuudella tarkoitetaan mikrobin kykyä tunkeutua elimistön omiin kudoksiin. Taudinaiheuttajat pystyvät myös lisääntymään elimistössä ja estämään elimistön puolustusjärjestelmän normaalia toimintaa. (Kuntaliitto 2010, 51 52.) Mikrobit tarvitsevat jonkin välittävän aineen, jonka avulla ne leviävät. Mikrobeja löytyy ihmisen eritteistä, esim. märästä, limasta, syljestä, hengitystie-eritteistä, virtsasta ja ulosteista. Tartuntatapa voi olla joko välitön tai välillinen. Välittömällä (suora) tartuntatavalla tarkoitetaan mikrobien siirtymistä yhdestä henkilöstä toiseen joko pisaroina tai koskettamalla. Välillinen (epäsuora) taas tarkoittaa sitä kun mikrobi tarttuu henkilöön jonkin apuvälineen avulla, esim. kontaminoituneen ovenkahvan tai instrumentin avulla. Hammashoitotyössä mikrobien ja virusten tärkeimpänä tartuntareittinä pidetään pisaratartuntaa, kosketustartuntaa sekä veriteitse tapahtuvaa tartuntaa, mutta vaaralliset taudinaiheuttajat tai kuolleiden taudinaiheuttajien hajoamistuotteet toisin sanoin pyrogeenit voivat siirtyä myös huonosti puhdistettujen instrumenttien välityksellä. Tämän lisäksi bakteerit voivat levitä myös ilmateitse hammashoitotoimenpiteiden aikana syntyvän aerosolin välityksellä. Tartunta voi tapahtua myös silloin kun bakteereja tai virusta sisältävä ihmisen erite joutuu hoitavan henkilökunnan iholle tai limakalvoille. (Ainasoja & Kosonen 2003, 256; Kuntaliitto 2010, 54 55; Hirvonen, Karhumäki & Tuominen 2008. 251; Meurman 2004, 36.) Useimmissa tapauksissa tartunta leviää suoraan henkilökunnan käsien välityksellä (Kuntaliitto 2010, 55). Käsien kontaminaatio eli saastutus voi tapahtua helposti potilaan eritteissä sisältävien suuren bakteerimäärän vuoksi (Duodecim Terveyskirjasto 2012b, hakupäivä 5.5.2012). Tartuntavaarallisilla bakteereilla on kyky säilyä käsissä pitkän ajan (30min- tunteihin) tarttuakseen edelleen seuraavaan potilaaseen (Kuntaliitto 2010, 55). 14

Pisaratartunnassa ja ilmatartunnassa mikrobit pystyvät leviämään tartuttavaan kohteeseen ilman avulla tartuntapisaroiden kautta. Pisaratartunnassa tartunnanaiheuttajat ovat peräisin yleensä ysköksistä, puhumisesta tai aivastuksesta. Tartunta tapahtuu silloin kun tartuttaja ja tartuttavan kohde ovat tarpeeksi lähellä toisiaan, muutoin raskaat ja suuret tartuntapisarat putoavat nopeasti alas, ennen kuin tartunta ehtii tapahtua. Ilmatartunnassa mikrobit pystyvät leviämään pienten pisaroiden, ihohilseen ja jopa pölyhiukkasten avulla. Ilmatartunnan pienet pisarat saattavat leijua ilmassa pitempiäkin aikoja ja kulkeutua ilmavirtojen avulla tarpeeksi kauas, kunnes ne pääsevät kulkeutumaan tartuttavan kohteen hengitysteihin. (Kuntaliitto 2010, 55 56.) Veren kautta tapahtuva tartunta pääsee syntymään vasta silloin, kun tartunnan aiheuttaja, useimmiten virus pääsee kudokseen ihon tai limakalvon läpi. Hammashoitotyössä tämä tarkoittaa useimmiten verisen eritteen tai veren joutumista hoitavan henkilökunnan rikkoutuneelle iholle tai limakalvolle tai pisto- tai viiltotapaturmaa. (Alapulli, Hiiri, Richardson & Tjäderhane 2011, 20.) Veren avulla tarttuvien virusten tartuntariskiin vaikuttaa mm. kuinka yleinen kyseisestä viruksesta johtuva infektio on koko väestössä, siirtyvän infektoidun veren määrä pistotapaturman aikana, viruksen määrä infektoidussa veressä, henkilön taipumus saada infektio sekä viruksen taudinaiheuttamiskyky tartunnassa. Veren välityksellä tapahtuva tartunta voi siirtyä tartuttavasta potilaasta suoraan henkilöstöön, henkilöstöstä toiseen potilaaseen ja niin edelleen. (Kuntaliitto 2010, 415, 419.) Tutkimusten mukaan veren välityksellä tarttuvista viruksista aiheutuvat tartuntatapaukset ovat olleet kuitenkin harvinaisia. (Kuntaliitto 2010, 400.) Kuitenkin koko väestössä yleisesti esiintyvien muiden infektiotautien riski tarttumiselle on paljon suurempi, sillä näiden ns. tavallisten infektiotauteihin aiheuttamiin komplikaatioihin kuolee enemmän ihmisiä vuodessa verrattuna niihin, joilla on veriteitse tarttuva tauti. Tästä syystä potilaita ja henkilökuntaa tulisi aina suojata tehokkaasti kaikilta mahdollisilta tartunnoilta tavanomaisten varotoimien mukaisesti. (Lapin sairaanhoitopiiri 2009, hakupäivä 2.9.2012.) 1.3 Hengitystieinfektiot 15

Suomessa sairastetaan kaikkiaan n. 6milj. hengitystieinfektiota vuodessa. Yleisimpiä hengitystieinfektioita ovat mm. tavallinen flunssa eli nuhakuume, nielutulehdus, välikorvatulehdus ja keuhkokuume sekä tuberkuloosi, jonka vuosittainen määrä Suomessa on laskenut alle 400 sairastumistapaukseen. (Hedman, Heikkinen, Huovinen, Järvinen, Meri & Vaara 2011, 264 267.) Tuberkuloosi Suomessa ilmoitetaan vuosittain noin 300 uutta aktiivisen vaiheen tuberkuloosia sairastavia potilaita minkä lisäksi oireettomassa vaiheessa olevia potilaita arvellaan olevan monikertaisesti enemmän, varsinkin vanhemmissa ikäluokissa. Tuberkuloosin tartunta on mahdollista silloin kun potilaan yskökset sisältää sen verran Mycobacterium Tubercuosis -bakteereja, että bakteeriviljelytulos näyttää positiiviselta. Tuberkuloositartuntaa ei tapahdu jos yskösten bakteerimäärä on vähäinen. Tällöin elimistön oma puolustusjärjestelmä pystyy tuhoamaan itsenäisesti tuberkuloosia aiheuttavat bakteerit. Keuhkotuberkuloosi tarttuu hengitysteitse aerosolin välityksellä, jolloin sellaiset toimenpiteet jossa syntyy aerosolia, altistavat kaikki tartuntapotilaan kanssa samassa tilassa läsnä olevat tartunnalle. Tartuntavaarallisin potilas on sellainen, joka ei tiedä tai ei osaa epäillä omasta sairaudesta, joten henkilökunnan on osattava ohjata potilasta tarvittaessa lääkäriin keuhkotuberkuloosin mahdollisen olemassaolon poissulkemiseksi. Hammashoitotoimenpiteitä ei suoriteta potilaan ollessa aktiivisessa tartuttavassa vaiheessa. (Alapulli, Hiiri, Richardson & Tjäderhane 2011, 22; Kuntaliitto 2010, 466.) Tuberkuloosi hoidetaan usean lääkkeen yhdistelmämuodossa vähintään puoli vuotta (THL 2013f, hakupäivä 10.12.2013). 1.4 Moniresistentit bakteerit ja niiden aiheuttamat hoitoon liittyvät infektiot Hoitoon liittyviä infektioita aiheuttavat bakteerit ovat peräisin potilaan limakalvon ja ihon kasvustosta. Hoitoon liittyvä infektio tarkoittaa sellaista infektiota, joka ilmaantuu sairaalassa tehdyn toimenpiteen jälkeen ja joka voi ilmaantua vasta potilaan päästyä kotiin (Lyytikäinen 2006, hakupäivä 10.2.2013). Hoitoon liittyviä infektioita aiheuttavat tekijät ovat mm. bakteerit, sienet, virukset, ja loiseläimistä (parasiiteista) enimmäkseen alkueläimet. Prioneilla on oma ryhmänsä koska ne eivät ole eläviä olentoja verrattuna mikrobeihin, jotka ovat eläviä sekä lisääntymiskykyisiä. (Kuntaliitto 2010, 43.) Bakteeri voi tulla myös toisista potilaista, sairaalaympäristöstä ja sairaalassa työskentelevältä 16

henkilökunnalta. Sairaalabakteereja ovat mm. MRSA, ESBL ja VRE. Potilaan oma mikrobifloora voi muuttua myös sairaalahoidon aikana määrätystä mikrobilääkityksestä. Yleisimpiä sairaalainfektioita ovat leikkausalueen infektiot, keuhkokuume, virtsatieinfektiot ja vaikea yleisinfektio, jossa mikrobi kasvualustana toimii potilaan verenkierto. Sairaalainfektiota ei välttämättä synny potilaan saadessaan bakteeritartunnan. (THL 2013b, hakupäivä 1.12.2013.) MRSA MRSA on resistentiksi kehittynyt stafylokokki, joka ei reagoi tavallisille stafylokokkiantibiooteille. MRSA leviää henkilöstä toiseen kosketustartunnan avulla sekä epäsuorasti koskettelemalla esim. potilaan eritteellä tahriintuneita esineitä esim. haavataitoksia. (THL 2013c, hakupäivä 1.12.2013.) MRSA aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin tavallinen stafylokokkikin mm. haavainfektioita ja vereen päästyään vaikeampia yleisinfektioita. MRSA -potilaat ja -kantajat tulee hoitaa sairaaloissa kosketuseristyksessä omissa huoneissaan erikseen toisista potilaista. MRSA:n hoito on erittäin vaativaa ja kallista, johtuen bakteerin hyvästä vastustuskyvystä. Hyvä ja huolellinen käsihygienia ennen jokaista potilaskontaktia ja sen jälkeen ovat tartunnan ehkäisemisen kulmakivi. (Lumio 2009, hakupäivä 11.9.2012.) ESBL ESBL tarkoittaa tiettyjen gramnegatiivisten suolistobakteerien entsyymiä, joka pilkkoo mikrobilääkkeitä muuttaen ne tehottomaan muotoon. ESBL -kannat leviävät kosketustartunnan välityksellä potilaasta toiseen henkilöön. Tällä kyseisellä ESBL -entsyymiä tuottavalla bakteerilla on vastustuskyky sairaaloissa ja avohoidossa käytetyille antibiooteille. Ne aiheuttavat samankaltaisia infektioita kuten suoliston normaaliin bakteerikasvustoon kuuluvat lajit. Nämä infektiot ovat mm. virtsatieinfektiot, sappirakon tai umpilisäkkeen tulehdukset. ESBL -kannat leviävät kosketustartunnan välityksellä potilaasta toiseen henkilöön. ESBL -bakteereihin on ollut toistaiseksi tehoavia lääkkeitä, jotka otetaan joko suun kautta, tai sitten suonensisäisesti. (THL 2013d, hakupäivä 1.12.2013.) VRE VRE tarkoittaa elimistön suoliston normaalimikrobistoon kuuluvaa bakteeria nimeltään enterokokki, joka kehittää vastustuskyvyn vankomysiinia, eli enterokokin aiheuttamien infektioiden hoidossa käytettävää mikrobilääkettä vastaan. VRE tarttuu henkilöstä toi- 17

seen käsien välityksellä jos käsihygieniakäytäntöjä ei noudateta ja mahdollinen tartunta johtaa useimmiten siihen, että henkilö kantaa kyseistä bakteeria suolistossa. Entorokokki voi aiheuttaa virtsatietulehduksen, haavainfektion tai jopa sepsiksen eli verimyrkytyksen. Infektio iskee sellaisiin potilaisiin, joilla puolustuskyky on vakavasti heikentynyt. Ei ole olemassa sellaista mikrobilääkettä, joka häätäisi VRE -kannat potilaan elimistöstä koska enterekokit ovat luonnostaan vastustuskykyisiä monille mikrobilääkkeille. (THL 2013e, hakupäivä 1.12.2013.) 1.5 Veren välityksellä tarttuvat virukset ja niiden aiheuttamat infektiot HIV ja hepatiitit B ja C tarttuvat veren välityksellä (Kuntaliitto 2010, 54). Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että HIV ja hepatiitit B ja C eivät tartu aerosolin välityksellä (Kuntaliitto 2010, 400). HIV ei ole kykenevä säilymään tarttuvana ihmiskehon ulkopuolella ollessaan ilmassa (HIV-säätiö 2013b, hakupäivä 9.1.2013). Duodecimin Terveyskirjaston artikkelin mukaan HBV -virusta voi esiintyä tartunnankantajan syljessä. (Aho & Hiltunen- Back 2007b, hakupäivä 10.12.2013.) Hepatiitti B-virus (HBV) Suomessa on todettu vuosittain n. 300 B -hepatiitti tartuntatapausta viimeisten kahden vuoden aikana (Hoffmann-La Roche 2012a, hakupäivä 1.12.2013). B -hepatiitti voi tarttua kolmella eri tartuntamekanismilla: parenteraalisesti eli ihoa läpäisemällä, suojaamattomassa sukupuoliyhdynnässä sekä äidistä lapseen synnytyksen ja raskauden yhteydessä. Parentetaalisella tartuntatavalla tarkoitetaan tartuntaa, joka voi tapahtua verensiirrossa, huumeruiskujen välityksellä sekä neulanpistotapaturmissa. B -hepatiitin itämisaikaan menee 1 6 kuukautta. (Kurki & Pammo 2010, 30.) Akuutin B -hepatiitin oireita ovat ruokahaluttomuus, ylävatsakipu, pahoinvointi sekä ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuus. Akuutti B -hepatiitti voi muuttua krooniseksi. Krooninen B -hepatiitti on useimmiten lievä ja oireeton. Myöhemmin potilaalle voi kehittyä maksan vajaatoiminta, jolloin sairastuneelle voi ilmaantua mm. laihtumista, väsymistä, lihasheikkoutta, tavallista suurempaa verenvuototaipumista sekä ihon, limakalvojen ja silmänvalkuaisten keltaisuutta. Perusterveydenhuolto huolehtii B - hepatiittiin viittaavien oireiden selvittelystä ja mahdollisen tartunnan toteamisesta. (Hoffmann-La Roche 2012b, hakupäivä 1.12.2013.) 18

Akuutti B -hepatiitti ei yleensä vaadi hoitoa, koska se paranee usein itsestään. Tarvittaessa akuutti tartunta voi vaatia oireenmukaista hoitoa. Akuutin B -hepatiittitartunnan saanneista kuitenkin alle 5 % jää pysyväksi infektionkantajaksi. Krooninen B -hepatiitti tarvitsee jo hoitoa, joka hoidetaan lääkkeillä, joiden tavoitteena on joko viruksen kokonaan häätäminen tai sitten virusmäärän vähentäminen sillä tavalla, ettei sitä voida mitata tartunnan saaneen verestä. HBsAb on B-hepatiitin merkki, joka tarkoittaa sitä, että henkilö on sairastanut B -hepatiittia tai hänellä on rokote eikä hänellä ole virusta elimistössä, joten hän ole tartuttava. Tartuntatautilain mukaan potilaan oma kunta maksaa potilaalle B-hepatiittilääkityksen. (Hoffmann-La Roche 2012c, hakupäivä 1.12.2013; Kuntaliitto 2010, 413.) B -hepatiittia vastaan voi suojautua ennaltaehkäisevillä rokotteilla, kun taas C - hepatiittivirusta vastaan ei ole olemassa rokotetta. B -hepatiittia vastaan kannattaa ottaa rokote siinä vaiheessa, jos lähtee töihin tai opiskelemaan sellaiselle alueelle, jossa verialtistuksen vaara on korkea. Suomessa työnantajan velvollisuuksiin kuuluu työntekijöiden suojaaminen tartuntariskiltä. On olemassa kaksi B -viruksen pintaantigeenirokotetta B -hepatiittia vastaan. Kätevintä olisi kuitenkin ottaa yhdistelmärokote nimeltään Twinrix, joka on tarkoitettu sekä A- että B -hepatiittien ehkäisyyn. (Kurki & Pammo 2010, 34 36.) Hepatiitti C-virus (HCV) Hepatiitti C on krooninen infektiosairaus. Hepatiittitartunnat A ja B ovat olleet melko alhaisia Suomessa. (Hedman, Heikkinen, Huovinen, Järvinen, Meri & Vaara 2011, 264 267.) C -hepatiitti tarttuu useimmiten suorassa verikontaktissa: likaisten huumeneulojen, ulkomailla tehtyjen verensiirtojen välityksellä, suojaamattomassa yhdynnässä sekä äidistä lapseen raskauden ja imetyksen välityksellä. (Hoffmann-La Roche 2012d, hakupäivä 1.12.2013.) C -hepatiitin oireisiin kuuluu ruokahaluttomuus, kuume, pahoinvointi ja keltaisuus, jota kuitenkin esiintyy harvemmin verrattuna muihin hepatiitteihin (Kurki & Pammo 2010, 33). Akuutin C -hepatiitin itämisaika kestää 15 vuorokaudesta 150 vuorokauteen. Osalle voi kehittyä krooninen C -hepatiitti, jolloin se on yleensä oireeton. Sairaus pystytään havaitsemaan vasta siinä vaiheessa, kun selvitetään kohonneiden maksa-arvojen syytä. 19

(Hoffmann-La Roche 2012e, hakupäivä 1.12.2013.) C -hepatiittihoidon perimmäisenä tarkoituksena on vakavan maksavaurion ennaltaehkäisy (Kurki & Pammo 2010, 34). Nykyään Suomessa on siirrytty yksilöllisempään hoitoon jossa hoidon pituus voi riippua monista eri tekijöistä, kuten esim. viruksen geneettisestä perimästä, potilaan iästä sekä lääkkeen vaikutuksesta sairastuneen elimistössä olevaan virusmäärään. Tartuntatautilain mukaan potilaan oma kunta maksaa potilaalle C -hepatiittilääkityksen. Onnistuneen hoidon jälkeen potilaan pitää kuitenkin vielä käydä laboratoriokokeissa puolen vuoden jälkeen hoidon lopettamisesta. Tällöin voidaan varmistaa, että henkilöllä ei ole jäänyt verenkiertoon mitattavissa olevia virusmääriä. Samalla myös varmistutaan, ettei henkilö ole enää tarttuva ja että henkilön maksavaurion eteneminen on pysähtynyt. Hoitamaton C -hepatiitti johtaa maksakirroosiin eli maksan sidekudoksen lisääntymiseen, minkä jälkeen se johtaa vaikeaan maksan vajaatoimintaan. Viruksen ominaisuudet ja itse potilas vaikuttavat maksavaurion kehittymisen nopeuteen. Maksavaurion edistäviä tekijöitä ovat mm. miessukupuoli, yli 40v ikä, tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä huomattava ylipaino. Maksavaurio kehittyy 10 20 vuoden kuluessa tartunnan saannista. (Hoffmann-La Roche 2012f, hakupäivä 1.12.2013.) HI-virus Vuonna 2010 on raportoitu n. 188 uutta HIV -tartuntatapausta Suomessa (Alapulli, Hiiri & Tjäderhane 2011, 20). Hi-virus (Human Immunodeficiency Virus) tarkoittaa ihmisen immuunikatovirusta, joka tuhoaa ihmisen puolustusjärjestelmää tunkeutumalla elimistön puolustussoluihin eli valkosoluihin tuhoamalla niitä. HIV sisältää useita eri vaiheita ja virus etenee jokaisella eri tahtiin. HIV -infektion ensimmäinen vaihe kehittyy 30 50 % tartunnan saanneista yleensä n. 2 6 viikon kuluttua tartunnan saantiajankohdasta. AIDS eli tosin sanoen hankittu immuunipuutosoireyhtymä (Acquired Immune Deficiency Syndrome) on HIV:n viimeinen vaihe. HI -viruksen aiheuttamia tyypillisiä ensioireita ovat kurkkukipu, kuume, rauhassuurentuma jne. Alkuvaiheen jälkeen seuraa oireettoman vaiheen aika joka kestää 5 10 vuotta. Oireeton vaihe päättyy AIDS - vaiheeseen. Hoitamattomilla potilailla kestää keskimäärin 10 vuotta HIV -infektiosta AIDS -vaiheen alkuun. Mahdollisimman nopeasti aloitettu lääkehoito voi pidentää ihmisen elinikää kuitenkaan poistamatta HI -virusta kokonaan ihmisen elimistöstä. (Hiltunen-Back & Reunala 2013, hakupäivä 7.5.2012; Kurki & Pammo 2010, 47; Punainen Risti 2012 2013, hakupäivä 1.12.2013.) 20

HI -virusta voi löytyä ihmisen eritteistä mm. verestä, siemennesteestä, emättimen ja kohdunkaulan eritteestä sekä äidinmaidosta. Mitä suurempi määrä viruksia tartuttajalla on elimistössä, sitä suurempi on HIV -tartuntariski. Veren HI -viruksen pitoisuus on suurimmillaan tartunnan alkuvaiheessa sekä AIDS -vaiheessa, varsinkin jos potilaalla ei ole mitään lääkitystä. HI -virus tarttuu suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä, veren välityksellä veren- tai verensiirtojen yhteydessä, äidistä lapseen raskauden, synnytyksen ja imetyksen aikana, sekä myös suonensisäisten huumeiden käytön välityksellä. HI - virus voi tarttua myös pistotapaturmien johdosta, mutta tartunnan riski on vain 0,3 %. (Kurki & Pammo 2010, 50 51.) HIV -infektiota ei voida parantaa kokonaan, mutta sitä voidaan hillitä erilaisin lääkehoidoin (Kurki & Pammo 2010, 55). Oleellisena piirteenä käytetään vähintään kolme eri lääkkeen yhdistelmämuotoa. Lääkkeiden keskinäiset sivuvaikutukset, vaikutukset ja vastustuskyvyn kehittyminen lääkkeille vaativat hyvää asiantuntemusta, minkä takia HIV -potilaiden hoito onnistuu kaikista parhaiten siihen erikoistuneissa hoitopaikoissa. Potilaan kuuluu olla myös hyvin sitoutunut ja myöntynyt lääkehoidolle suurista tablettimääristä, niistä johtuvista sivuvaikutuksista sekä hankalista lääkkeenottoajoista huolimatta. Hoito on aloitettava oireiden ilmaantuessa tai jos potilaan T -solujen määrä on laskenut huomattavasti. (Aho & Hiltunen-Back 2007a, hakupäivä 7.5.2012.) Äidin ollessa HIV -positiivinen ja raskaana, HIV -lääkitys on aloitettava saman tien välittömästi sikiön tartuntariskin pienentämiseksi. Raskaana olevaa HIV -positiivista seurataan aktiivisesti ja säännöllisesti. Tavoitteena on että veressä olevat virusmäärät olisivat mahdollisimman vähäiset synnytyshetken koittaessa. (Kurki & Pammo 2010, 56.) HSV Huuliherpes (HSV) eli yskänrokko on tarttuva tauti, joka johtuu Herpes Simplex - viruksesta. Se tarttuu yleensä pisara- tai kosketustartunnan välityksellä, esim. syljen ja rakkulanesteen välityksellä. Potilaalle ilmestyy kirveleviä rakkuloita suuhun ja huuliin. Taudilla on taipumus uusiutua. Viruksella on taipumus aktivoitua erilaisissa tilanteissa mm. flunssan, stressin tai auringonpaisteen vaikutuksesta. Huuliherpes alkaa kutinalla ja pistelyllä minkä jälkeen kyseiselle alueelle kehittyy rakkula. Alkuvaiheessa rakkulat ovat kirkkaita minkä jälkeen ne muuttuvat kellertäviksi. Muutaman päivän kuluttua ne muuttuvat vetistäviksi ruviksi ja parin viikon päästä ruvet irtoavat. Huuliherpeksen ol- 21

lessa puhkeamis- tai rakkulavaiheessa, hammashoitoaika täytyy siirtää, koska herpes voi levitä hoitavaan henkilökuntaan käsien tai roiskeiden välityksellä. (Hiiri 2009, hakupäivä 16.9.2012; Kuntaliitto 2010, 430; Kuopion kaupunki, hakupäivä 16.9.2012.) 1.6 Norovirus Norovirus kuuluu yleisimpiin aikuisten sekä lasten vatsatautien aiheuttajiin (THL 2013a, hakupäivä 11.11.2013). Noroviruksella on taipumus tarttua herkästi muuhun ympäristöön, koska sairastunut henkilö voi erittää erittäin suuria määriä virusta. Taudin itämisaika vaihtelee 12 tunnista kahteen vuorokauteen. (Lumio 2012, hakupäivä 11.11.2013.) Norovirus tarttuu eritteiden välityksellä, kosketustartunnassa sekä välillisen tartunnan kautta. Hammashoitotyössä tartuttava henkilö voi tartuttaa muuta ympäristöä sekä siinä oleskeltavia henkilöitä esimerkiksi hammashoitotoimenpiteiden aikana syntyvän aerosolin välityksellä tai saastuneiden pintojen kautta. Tauti alkaa näkyä voimakkailla oireilla, jotka ovat mm. oksentelu, pahoinvointi, ripuli, vatsakivut sekä joskus voi esiintyä jopa kuumetta. Norovirukseen vaikuttavaa lääkettä ei ole olemassa, vaan viruksen aiheuttamia oireita hoidetaan oireiden mukaisesti. Lisäksi virukseen ei ole olemassa rokotetta, johtuen viruksen herkästä kyvystä muuttaa muotoaan. (Meurman 2013, hakupäivä 11.11.2013.) 1.7 Prionit Prionit ovat proteiinimolekyylejä, joilla on kyky monistua muuttamalla isäntäelimistön proteiineja itsensä kaltaiseksi rakenteeksi. Prionit aiheuttavat mm. Creutzfeld-Jacobin taudin (CJD) sekä hullun lehmän taudin (BSE), jotka johtavat kuolemaan. Prionit tarttuvat suorassa kontaktissa sellaisen kudoksen kanssa, jossa tartunta on jo tapahtunut. Prionitartunnan riski kasvaa työskennellessä keskushermostokudoksen, silmäkudoksen tai aivolisäkehormonivalmisteiden kanssa. Tartuntariski tapahtuu huonosti puhdistettujen instrumenttien välityksellä, jotka ovat olleet prionitautia sairastavan potilaan keskushermoston kanssa tekemisissä, sekä pistotapaturmien kautta. Prioneilla on erittäin korkea vastustuskyky useille desinfiointi- ja sterilointimenetelmille, minkä vuoksi niiden tuhoamista varten täytyy käyttää pitkäkestoista 134 C -sterilointitapahtumaa autoklaavissa sekä tarvittaessa instrumenttien liuottamista NaOH- liuoksessa. (Lääkelaitos 22

2003, Lääkelaitoksen julkaisusarja 1/2003, 27 28; Solunetti 2006b, hakupäivä 14.11.2013.) 23

2 TARTUNTATAUDEILTA SUOJAUTUMINEN JA NIIDEN LE- VIÄMISEN EHKÄISY SUUN TERVEYDENHUOLLOSSA Jokaisen potilaan kohdalla hygieniakäytännön täytyy olla niin korkealla tasolla, ettei infektioiden leviäminen olisi mahdollista hoitoympäristössä hoidettavasta potilaasta henkilökuntaan sekä muuhun hoitoympäristöön (Meurman 2004, 37). Suun terveydenhuollon hygieniakäytäntöihin kuuluu kaikkiin potilaisiin suhtautuminen siten, aivan niin kuin he olisivat tartuntavaarallisia potilaita. Rutiininomaisten ja turvallisten työtapojen noudattaminen, vyöhykejako, koulutus, oikean instrumenttihuollon osaaminen sekä käytännön toimenpiteiden osaaminen veritapaturma-alistuksessa ovat osa hygieniakäytäntöjä, joiden suun terveydenhuollon ammattilaisen kuuluu hallita. Jokaisessa hoitoyksikössä tulisi myös olla kirjallinen hygieniasuunnitelma, joka sisällyttää tarkan kuvauksen kaikista vastaanoton huoltoon ja aseptiikkaan liittyvistä säännöllisesti tarkastetuista toimenpiteistä ja käytännöistä. Tämän lisäksi sen pitää kattaa työvaatehuoltoon, vastaanoton siivoukseen ja peruspesuun sekä rokotus- ja koulutusohjelmaan liittyvät asiat. (Kuntaliitto 2010, 400 401, 409.) 2.1 Tavanomaiset ja eristysvarotoimet suun terveydenhuollossa Tavanomaiset varotoimet tarkoittavat rutiiniin kuuluvia hyödyllisiä hoitokäytäntöjä. Niitä noudatetaan kaikissa hoitotoimenpiteissä riippumatta siitä onko potilas tartuntavaarallinen vai ei. Tavanomaisten varotoimien tarkoituksena on katkaista kaikki mahdolliset tartuntatiet jolloin mikrobien ja infektioiden siirtyminen yhdestä henkilöstä toiseen estyy. Tavanomaiset varotoimet toimivat perustana tarvittaville eristystoimille. (Kotilainen & Kujala 2013, hakupäivä 19.11.2013; Kuntaliitto 2010, 185; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2007, hakupäivä 5.5.2012.) Tavanomaiset varotoimet ovat mm. käsihygienia, oikeat työskentelytavat, oikea suojainten käyttö, pintadesinfektioaineiden oikea käyttö, viiltovahinkojen välttäminen, instrumenttihuolto sekä vastaanoton siisteys. Tavanomaiset varotoimenpiteet toimivat perustana eri eristyshoitotoimenpiteitä vaativissa tilanteissa. Onnistuneen hoitotyön tavoitteena on noudattaa lain määräämiä toimenpiteitä asianmukaisella tavalla potilaiden terveyttä edistäen. Samalla hoitotyön tavoitteena on myös ottaa huomioon potilaan yksilölliset tarpeet ja minimoida mahdollis- 24

ten toimenpiteiden haitat potilaita ajatellen. (Alapulli ym. 2011, 22; Hietala & Roth- Holttinen 1999, 34; Kuntaliitto 2010, 185.) Varsinaiset tartuntaeristystoimet jaetaan kolmeen eri luokkaan, jotka liittyvät mm. ilmaeristykseen, pisaraeristykseen sekä kosketuseristykseen. Näiden kolmen eristysluokan sekä tavanomaisten varotoimien välillä oleva raja on liukuva. Verivarotoimista puhuttaessa tarkoitetaan nykyään pisto- ja viiltovahinkojen estoa, joka kuuluu tavanomaisiin varotoimiin. (Kuntaliitto 2010, 184 185.) Ilmaeristystä käytetään hoidattaessa sellaisia potilaita jolloin taudinaiheuttajat leviävät ilman kautta sekä kauan ilmassa leijailevien mikropartikkelien välityksellä. Potilaan yskökset, aivastukset sekä aerosolia muodostavat toimenpiteet synnyttävät taudinaiheuttajia kuljettavia partikkeleita. Merkitsevä ilmaneristystä vaativa sairaus on esimerkiksi keuhkotuberkuloosi, vesirokko, tuhkarokko tai immuunipuutteisen potilaan vyöruusu. (Hietala & Roth-Holttinen 1999, 35 36; Kuntaliitto 2010, 200.) Tärkeintä ja oleellisinta ilmaeristyksessä on käsidesin sekä hengityssuojainten käyttö. Kirurginen suu- ja nenäsuojus ei ole kuitenkaan tarpeeksi riittävä suojaamaan hoitavaa henkilöä, joten tällöin kuuluu käyttää erityisluokan suu- ja nenäsuojainta. (Hietala & Roth-Holttinen 1999, 35 36; Kuntaliitto 2010, 184 185.) Pisaraeristystä tarvitaan sellaisissa sairauksissa, joissa infektiot leviävät suurten pisaroiden avulla. Näitä pisaroita syntyy sellaisissa tilanteissa jolloin henkilö aivastaa, niistää, yskäisee tai puhuu. Pisarat ovat sen verran suuria, etteivät ne leiju ilmassa, vaan putoavat nopeasti alas. Olennaisena eristyksenä toimii käsien desinfektointi sekä hengityssuojainten käyttö. (Hietala & Roth-Holttinen 1999, 35 36; Kuntaliitto 2010, 201.) Kosketuseristystä tarvitaan kosketustartuntatien katkaisuun. Se kohdistuu erityisesti käsien avulla tapahtuvaan tartunnan ehkäisyyn. Kosketuseristyksen piiriin kuuluvat sairaudet kuuluvat seuraaviin ryhmiin: selvästi märkäiset infektiot, moniresistentit bakteerit kuten esim. MRSA ja VRE, monet hengitystieinfektiot, täit ja syyhy. Olennaisena eristyksenä toimivat samat käytännöt, kuten pisaraeristyksessä. (Hietala & Roth- Holttinen 1999, 35 36.) 25

Pisto- ja viiltovahinkojen esto tarkoittaa sellaisia varotoimia joiden avulla pyritään estämään veren avulla tapahtuvia tartuntoja tartuntavaarallisesta potilaasta toiseen henkilöön. Näitä tauteja on esimerkiksi HIV -infektio, B ja C -hepatiitit. Olennaisena eristyksenä verivarotoimessa toimivat huolelliset ja oikeat työskentelytavat erityisesti neulojen ja terävien esineiden käsittelyssä. Suojakäsineiden käyttö sekä käsien oikeanlainen desinfiointi ovat erityisen tärkeitä keinoja veritartuntariskin estämisessä. (Hietala & Roth- Holttinen 1999, 35 36; Kuntaliitto 2010, 201.) Veritartuntavaarallisten potilaiden suun terveydenhuollossa tulisi noudattaa verivarotoimia, jotka täydentävät tavanomaisia varotoimia. Kaikkien potilaiden kohdalla tulee noudattaa huolellista käsihygieniaa sekä omasta henkilökohtaisesta suojautumisesta. Hoitavan henkilökunnan täytyy käyttää visiirimaskia tai suu- nenäsuojausta ja silmäsuojausta, kaksinkertaiset suojakäsineet sekä tarvittaessa suojatakkia, erityisesti jos likaantuminen verellä tai muilla eritteillä esimerkiksi syljellä on todennäköistä. (KHSHP 2006, hakupäivä 10.12.2013; Kuntaliitto 2010, 402.) Lääkelaitoksen julkaiseman julkaisusarjan 1/2003 mukaan tartuntavaarallisten potilaiden avohoidossa ei ole tarpeellista suorittaa eritystoimenpiteitä, riittää kun kaikki potilaat hoidetaan tavanomaisten hygieniakäytäntöjen mukaan, joiden pitää olla kaikille samat ja riittävät (Lääkelaitos 2003, Lääkelaitoksen julkaisusarja 1/2003, 5). Käsihygienia Käsihygienia on tärkeä keino infektioiden leviämisen estämisessä. Käsissä on sekä vaihtuvaa, että pysyvää mikrobiflooraa, joista pysyvä floora huolehtii käsien hyvinvoinnista. Vaihtuva floora tulee ulkopuolisesta ympäristöstä ja täten voi levitä muuhun ympäristöön kosketustartunnan välityksellä. Pitkät kynnet rakennekynnet mukaan lukien, kynsilakan epätasaisuudet, sormukset ja muut ylimääräiset esineet ovat kiellettyjä potilastyössä, koska ne toimivat bakteerien ja muiden eliöiden kasvu- ja kiinnitysalustana. Kädet pestään saippuavedellä vasta silloin kun niissä on näkyvää likaa. Muulloin kädet tulee desinfioida alkoholipitoisella käsihuuhteella, hieromalla sitä käsiin noin 30 sekuntia. Hammashoitotyössä kyynärtaipeet kuuluu hoitaa myös käsihygieniaa noudattavalla tavalla, koska käsivarret kontaminoituvat hoidon aikana. Käsien desinfektio on jatkuvaa saippuapesua tehokkaampaa, koska desinfektioaineella on kyky tuhota joitakin bakteereja, joita ei saippuapesulla pysty tuhoamaan. Tämän lisäksi toistuva saippuapesu rasit- 26