ÄHTÄVÄNJOEN, KRUUNUPYYNJOEN JA PURMONJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016

ÄHTÄVÄNJOEN, KRUUNUPYYNJOEN JA PURMONJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 OSA II: VESISTÖTARKKAILU AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10748

ÄHTÄVÄNJOEN, KRUUNUPYYNJOEN JA PURMONJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 OSA II: VESISTÖTARKKAILU 2 31.5.2017 Helena Puro FM limnologi Sisällys 1. JOHDANTO... 4 2. YHTEISTARKKAILUN VESISTÖT... 5 3. VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016... 7 4. HYDROLOGISIA TIETOJA VUODELTA 2016... 8 4.1 LÄMPÖTILA JA SADANTA... 8 4.2 VIRTAAMAT... 10 5. VESISTÖJEN KUORMITUS... 12 5.1 JÄTEVEDENPUHDISTAMOT... 12 5.2 TURVETUOTANTO... 15 5.3 HAJA- JA PISTEKUORMITUS... 16 6. VESISTÖJEN VEDEN LAATU... 18 6.1 ÄHTÄVÄNJOEN VESISTÖALUE... 18 6.1.1 Joet... 18 6.1.2 Järvet... 22 6.2 KRUUNUPYYNJOEN VESISTÖALUE... 26 6.2.1 Kruunupyynjoki... 26 6.3 PURMONJOEN VESISTÖALUE... 27 6.3.1 Purmonjoen eteläinen haara... 27 6.3.2 Varijoki... 29 6.3.3 Purmonjoen pohjoinen haara... 29 7. VESISTÖJEN AINEVIRTAAMAT... 29 8. ARVIO JÄTEVESIEN VAIKUTUKSISTA ERI VIRTAAMATILANTEISSA... 31 9. UIMAVESIEN LAATU... 33 10. LEVÄHAVAINNOT... 33 11. TURVETUOTANNON KUORMITUS JA VAIKUTUKSET ALAPUOLISIIN VESISTÖIHIN 33 11.1 YLEISTÄ... 33 11.2 MENETELMÄT... 34 11.2.1 Päästötarkkailu... 34 11.2.2 Vesistötarkkailu... 35 11.3 OY ALHOLMENS KRAFT AB... 36 11.3.1 Heinämaanneva-Ränöinneva... 36 11.3.2 Niivilänniitty... 38 11.3.3 Saarenneva... 39 11.3.4 Hirvineva... 40 11.3.5 Västermossen... 43

11.3.6 Ormineva... 45 11.4 HAJATEK OY... 48 11.4.1 Hirvineva... 48 11.5 MANTELAN TURVE OY... 49 11.5.1 Tervasneva 1 (pohjoinen lohko) ja Tervasneva 2 (eteläinen lohko)... 49 11.5.2 Rajanevat 1 ja 2... 53 11.5.3 Salonneva I... 56 11.5.4 Mosanneva ja Palomäenneva... 59 11.6 JORMA KIIKAN URAKOINTI KY JA ISOPELLINEN MAATALOUSYHTYMÄ... 62 11.6.1 Suolineva 1 ja 2... 62 11.7 KAUHANUMMI OY... 64 11.7.1 Kauhajärvenneva lohkot III ja IV... 64 11.8 SAVONNEVAN TURVE, HEINO MARJAMÄKI... 65 11.8.1 Savonneva... 65 11.9 TURVEMESTARIT OY... 69 11.9.1 Kurvinneva... 69 11.10 EJ-LÄMPÖ OY... 70 11.10.1 Veteläsuo... 70 11.10.2 Honkineva... 72 12. YHTEENVETO... 75 VIITTEET... 77 3 LIITTEET Liite 1. Yhteistarkkailualueen havaintopaikkaluettelo ja karttaliitteet (2014-2017) Liite 2. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen havaintopaikat ja karttaliite Liite 3. Yhteistarkkailun tarkkailutulokset vuodelta 2016 Liite 4. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset vuodelta 2016 Liite 5. Virallisten uimarantojen uimavesitulokset vuodelta 2016 Liite 6. Oy Alholmens Kraft Ab:n ja EJ-Lämpö Oy:n käyttöpäiväkirjat Liite 7. Turvetuotannon vesistötarkkailutulokset Copyright Ahma ympäristö Oy Oivaltajantie 10 60100 Seinäjoki p. 040 1381 627

1. JOHDANTO 4 Ähtävänjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu perustuu kymmenen kunnallisen jätevedenpuhdistamon, kahden teollisuuslaitoksen sekä kahdeksan turvetuottajan ympäristöluvissa annettuihin tarkkailuvelvoitteisiin. Lupapäätöksissä on edellytetty, että luvan haltijan on tarkkailtava jätevesien laskusta tai toiminnastaan aiheutuvia vaikutuksia vesistössä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla (nykyään Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Turvetuottajista Vapo Oy osallistuu ainoastaan yhteistarkkailun kalatalousosioon. Lisäksi tarkkailuun osallistuu myös Pietarsaaren Vesi, joka ottaa raakaveden Ähtävänjoesta. Ähtävänjoen yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet on esitetty taulukossa 1.1. Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen ja Purmonjoen vesistötarkkailussa noudatetaan Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n laatimaa ohjelmaa vuosille 2014 2017 (Aaltonen & Virtanen, 2013). Tässä raportissa käsitellään vuoden 2016 vesistötarkkailun tulokset. Vesistönäytteenotosta sekä vesianalytiikasta on vastannut Ahma ympäristö Oy. Taulukko 1.1. Ähtävänjoen yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet. Kuormittaja Velvoite Lupaehdot mg/l % Laskentaperuste Soini LSSAVI/27/04.08./2010 6.11.2013 BOD 7-ATU 10 95 1/1 Kok. P 0,5 92 1/1 COD Cr 70 90 1/1 Kiintoaine 25 90 1/1 voimassa: 31.10.2023 NH 4-N 6,0 1/1 Alajärvi LSSAVI/466/04.08/2010 21.3.2012 BOD 7-ATU 10 95 1/2 Kok. P 0,4 95 1/2 COD Cr 80 90 1/2 Kiintoaine 20 90 1/2 NH 4-N 4,0 90 1/1 voimassa: 31.3.2018 Kok N (jätevesi yli 12 C) 60 1/1 Alajärvi LSU-2004-Y-1011 22.11.2007 BOD 7-ATU 15 90 1/1 Luoma-ahon Kok. P 0,7 92 1/1 maasuodatus COD Cr 125 75 1/1 voimassa: 31.10.2017 SS 35 90 1/1 Vimpeli LSSAVI/146/04.08/2012 11.12.2013 BOD 7-ATU 10 95 1/2 Kok. P 0,4 95 1/2 COD Cr 125 75 1/2 Kiintoaine 35 90 1/2 NH 4-N 4,0 90 1/1 1.1.2015 alk BOD 7-ATU 10 95 1/2 Kok. P 0,4 95 1/2 COD Cr 80 90 1/2 SS 20 90 1/2 voimassa: 31.12.2023 NH 4-N 4,0 90 1/1 Lappajärvi LSU-2005-Y-1006 2.9.2008 BOD 7-ATU 10 95 1/2 Kok. P 0,5 95 1/2 COD Cr 90 80 1/2 voimassa: 30.6.2018 Kiintoaine 35 90 1/2 Evijärvi LSSAVI/56/04.08/2010 25.3.2011 BOD 7-ATU 10 93 1/2 Kok. P 0,4 93 1/2 voimassa: 31.10.2019 1.1.2018 alk NH 4-N 8 85 1/1

Kortesjärvi LSY 3.7.2003 BOD 7-ATU 15 90 1/2 Kauhavan Vesi Oy Kok. P 0,5 90 1/2 COD Cr 125 75 1/2 Kiintoaine 35 90 1/2 NH 4-N - 80 1/1 LSSAVI/112/04.08/2011 10.6.2014 BOD 7-ATU 10 90 1/2 Kok. P 0,5 90 1/2 COD Cr 90 90 1/2 Kiintoaine 35 90 1/2 voimassa: 31.5.2024 NH 4-N 6 80 1/1 Kronoby LSSAVI/158/04.08/2013 15.5.2015 BOD 7-ATU 10 90 1/2 Kok. P 0,4 90 1/2 COD Cr 90 90 1/2 Kiintoaine 20 90 1/2 voimassa: toistaiseksi NH 4-N - 85 1/1 Pedersöre LSSAVI/232/04.08/2010 11.10.2011 BOD 7-ATU 12 90 1/1 Purmo Kok. P 1,0 90 1/1 COD Cr 100 80 1/1 voimassa: 30.4.2022 Kiintoaine 35 90 1/1 Pedersöre LSSAVI/231/04.08/2010 11.10.2011 BOD 7 -ATU 15 90 1/1 Lillby Kok. P 1,0 90 1/1 voimassa: 30.4.2022 Mäkelän Alu *) LSSAVI/331/04.08/2010 31.3.2011 Kok. P 1,0-1/1 COD Cr 200-1/1 Kiintoaine 50 2000 kg/a 1/1 Ni 0,5 14 kg/a 1/1 Al 10 1/1 voimassa: 31.12.2016 ph 6-9 1/1 *) Anodisoinnin huuhtelukylpyjen ja kromatoinnin rasvanpoiston jälkeinen huuhtelukylpy. LSSAVI= Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto LSU = Länsi-Suomen ympäristökeskus LSY= Länsi-Suomen ympäristölupavirasto LSVO= Länsi-Suomen vesioikeus 5 2. YHTEISTARKKAILUN VESISTÖT Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Alajärven (Lehtimäen) ja Soinin kunnista, noin 200 m merenpinnan yläpuolelta. Vesistö jakautuu Soinin, Alajärven, Vimpelin, Lappajärven Evijärven, Pedersören sekä Pietarsaaren kuntien alueelle. Soinin kunnan alueelta alkava Kuninkaanjoki sekä Alajärven kunnan Lehtimäen alueelta alkava Levijoki laskevat Alajärveen, josta vedet kulkeutuvat Kurejokea pitkin Lappajärveen. Vimpelin kirkonkylän kohdalla Lappajärveen laskee Savonjoki. Lappajärvestä vedet kulkeutuvat pääosin Välijokea pitkin Evijärveen sekä edelleen Ähtävänjokea pitkin merestä padottuun Luodon-Öjanjärveen, johon Ähtävänjoen lisäksi laskevat Kovjoki, Purmonjoki sekä Kruunupyynjoki (kuva 2.1). Varsinainen Ähtävänjoki alkaa Evijärvestä ja laskee merestä padottuun Luodon-Öjanjärveen. Joen pituus Evijärven alapuolella on 60 km. Yhteys mereen katkesi vuonna 1961, kun Luodonjärvi padottiin makeavesialtaaksi. Ähtävänjoen valuma-alueen pinta-ala on 2054 km 2 ja järvisyys on poikkeuksellinen suuri Pohjanmaan oloissa, 10,5 %. Peltomaan osuus eri maankäyttömuodoista on 16 %, kangasmaiden osuus 49 %, turvemaiden osuus 25 % ja rakennetun maan osuus alle 1 % (Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä). Suuren järvisyyden vuoksi vedenlaatu on Ähtävänjoen alueella parempi kuin muissa Pohjanmaan jokivesistöissä. Ähtävänjoen alaosa kuuluu happamien

sulfaattimaiden alueeseen. Ähtävänjoen pääuoma sekä Välijoki kuuluvat tyypittelyn mukaan suuriin humuspitoisiin jokiin. Ähtävänjoki on rakennettu pääosiltaan energiatuotantoa varten. Jokiuomaa on muutettu perkaamalla, pengertämällä ja patoamalla. Vesistöä myös säännöstellään melko voimakkaasti. Vesistöalueella on yhdeksän voimalaitosta. Voimalaitoksistaan huolimatta Ähtävänjoki on luonnonsuojelullisesti ja kalastollisesti arvokas vesistö. Joella on huomattava merkitys uhanalaisen lajiston suojelun kannalta. Ähtävänjoen keski- ja alajuoksulla elää uhanalainen jokihelmisimpukkakanta, jonka suojelemiseksi Ähtävänjoki kuuluu Natura 2000 alueisiin. Ähtävänjoki on erityiseksi alueeksi katsottava vedenhankintavesistö, koska Pietarsaaren vesilaitos ottaa raakavetensä joesta. Pietarsaaren Veden jakelun piirissä on 19 000 asukasta Pietarsaaressa ja Luodossa. Lisäksi Evijärven kunta käyttää Ähtävänjoen yläosaa varavedenottamona ja Lappajärven kunta Lappajärveä varavedenottamona (Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus 2015). Evijärvi on matala läpivirtausjärvi, jonka pinta-ala on 28 km 2 ja keskisyvyys vain 1,5 m syvimpien kohtien olleessa noin 3 m. Evijärvi saa vetensä pääasiassa Lappajärvestä laskevan Välijoen sekä vähäisessä määrin Kirsinpäkin kautta. Evijärvi on tyypitelty matalaksi, runsashumuksiseksi järveksi. Länsi-Suomen suurin järvi, Lappajärvi on syvä ja suhteellisen kirkasvetinen järvi, jonka pinta-ala keskivedenkorkeudella on 142 km 2 ja tilavuus noin 1050 milj.m 3. Järven keskisyvyys on 7,4 m ja suurin syvyys 38 m. Valuma-alueen ala järven luusuassa on 1527 km 2 ja järvisyys 10,9% (Ekholm). Lappajärven rehevöityminen kiihtyi 1960-luvulla voimakkaan kuormituksen seurauksena. Rehevöityminen on ollut selvimmin havaittavissa särkikalojen, vesikasvien ja levien runsastumisena. Lisääntynyt orgaanisen aineen tuotanto aiheuttaa puolestaan järven syvänteissä hapettomuutta. Järven tilan parantamiseksi on kuitenkin tehty pitkäjänteistä työtä koko valuma-alueella. Lappajärvellä onkin erittäin suuri merkitys lähiseudun asukkaille niin kalastuksen kuin muun virkistyskäytön kannalta. Lappajärvi kuuluu tyypittelyn mukaan suuriin humusjärviin. Alajärvestä Lappajärveen laskevan Kurejoen pituus noin 15 km. Jokilaakso on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi. Joki on erityisesti alajuoksultaan rehevä ja tummavetinen. Kurejoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. Alajärvi on hyvin matala, tummavetinen ja rehevä järvi, jossa happi loppuu kevättalvisin joko kokonaan tai lähes kokonaan. Alajärvi on tyypitelty matalaksi, runsashumuksiseksi järveksi. Kuninkaanjoki, joka laskee Alajärveen, on sekä kalataloudellisesti että maisemallisesti arvokas vesistö, jossa esiintyy luonnonvarainen purotaimenkanta. Joki on hajakuormituksen vaikutuksen alainen ja myös turvetuotantoalueet ja haja-asetuksen jätevedet sekä Soinin kunnan jätevedenpuhdistamon jätevedet vaikuttavat vesistön tilaan. Kuninkaanjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. Purmonjoki saa alkunsa Kauhavan kaupungin Kortesjärvellä sijaitsevasta Purmonjärvestä. Joen pituus Purmonjärvestä Luodonjärveen on 62 km, korkeuseroa on 64,5 m. Purmonjokeen yhtyy joen pohjoinen haara (Norijoki) joen alaosalla Forsbyssä. Purmonjoen valuma-alueen pinta-ala on 880 km 2 ja järvisyys 3,4 %. Joki on hyvin tummavetinen, samea ja ravinteikas. Alkaliteettiarvot ovat ajoittain alhaisia ja veden ph-arvot laskevat toisinaan alle viiden. Purmonjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. Vuoden 2013 ekologisen tilan luokittelun mukaan Kuninkaanjoen tila on välttävä. Kruunupyynjoki saa alkunsa Perhon kunnassa sijaitsevasta Porasenjärvestä ja laskee Luodonjärven pohjoisosaan. Joen kokonaispituus on noin 120 km, valuma-alueen suuruus 746 km 2 ja järvisyys 2,8 %. Purmonjoen tapaan Kruunupyynjoki on tummavetinen, samea ja ravinteikas. Kruunupyynjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. 6

Vuoden 2013 ekologisessa luokittelussa Ähtävänjoen alaosa ja Kurejoen tila on luokiteltu välttäväksi, Ähtävänjoen yläosa (Evijärvi-Ytteresse), Välijoki ja Kruunupyynjoki tyydyttäväksi, sekä Kuninkaanjoki ja Vimpelinjoki hyväksi. Veden kemiallisessa luokittelussa ainoastaan Purmonjoki on luokiteltu hyvää huonommaksi, muut tarkkailtavat joet hyväksi (Vesikartta sovellus ). Tarkkailtavista järvistä Lappajärven ja Evijärven ekologinen tila on arvioitu vuonna 2013 tyydyttäväksi ja Alajärven ja Purmojärven tila välttäväksi (Vesikartta sovellus). Kemiallisessa luokittelussa kaikkien kolmen järven tila on arvioitu hyväksi, mutta Evijärven osalta on annettu huomio että elohopean laatunormi voi vesistössä ylittyä (Vesikartta sovellus). 7 3. VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 Yhteistarkkailuun sisältyy 39 vedenlaatuasemaa (liite 1), joista näytteet otettiin 2 7 kertaa vuoden 2016 aikana (näytteenottoajankohdat, ks. liite 3). Tarkkailuohjelmaan on lisätty vuonna 2014 Vimpelin uusien lupamääräysten vuoksi 2 havaintopaikkaa (Ä9E ja Ä9F) Matoruukinojan laskukohdan ylä- ja alapuolelle. Vuodelta 2016 yhteistarkkailun vesistönäytepisteiltä on kahdet tulokset normaalin kolmen sijaan, sillä kesäkuun näytekierros jäi puuttumaan epähuomiossa inhimillisten virheiden vuoksi. Evijärven Peruna Oy:n juoksutusten aikaista vesistötarkkailua tehtiin seitsemän kertaa ajalla 6.9. 13.12 (pisteet E1, E2 ja E3). Raportissa on lisäksi käsitelty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tuloksia vuodelta 2016 eräiltä Evijärven, Lappajärven, Alajärven, Kurejoen, Purmonjoen, Ähtävänjoen sekä Kruunupyynjoen vedenlaatuasemilta (havaintopaikat liite 2 ja vesistötulokset liite 4) sekä ELY -keskuksen ylläpitämän leväseurannan tulokset. Vesistönäytteiden lisäksi raportissa käsitellään vuodelta 2016 myös kunnallisen uimavesivalvonnan tuloksia (bakteerinäytteet) niiltä osin, kuin tuloksia on ollut saatavissa (liite 5).

8 Kuva 2.1. Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen valuma-alueet (kuva Ympäristöhallinnon www-sivulta) 4. HYDROLOGISIA TIETOJA VUODELTA 2016 4.1 Lämpötila ja sadanta Kokonaisuudessaan vuosi 2016 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, vaikka vuosi alkoi yli 20 asteen pakkasilla. Tammikuun alun kolmen viikon pakkasjakson vuoksi vuosi 2016 ylsi kuitenkin vain sijalle 12 Suomen lämpötilan mittaushistoriassa. Sää oli helmikuussa pääosin lauhaa, pilvistä ja epävakaista. Kuukausi oli lähes koko maassa harvinaisen leuto. Helmikuu oli myös monin paikoin poikkeuksellisen sateinen ja sateet kasvattivat lumipeitettä alkukuusta. Sateet kasvattivat kuitenkin myös virtaamia, mikä näkyi selvänä piikkinä pitkän ajan keskivirtaamiin nähden. Sään muututtua lauhaksi lumipeite kuitenkin hupeni lähes olemattomiin maan etelä- ja länsiosissa. Tilastojen mukaan maaliskuu oli kahdesta neljään astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Sademäärät jäivät suuressa osassa maata alle puoleen tavanomaisesta. Huhtikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi ja sademäärät kasvoivat jopa kaksinkertaisiin lukemiin tavanomaiseen nähden. Huhtikuun aikana yöpakkaset kaikkosivat Lappia lukuun ottamatta ja kevään tulvahuippu ajoittui huhtikuulle. Myös toukokuu oli tavanomaista lämpimämpi kuukausi. Sademäärät olivat pääosin keskiarvojen alapuolella ja salamamäärät jäivät noin puoleen tavanomaisesta.

Kesäkuu oli noin asteen verran tavanomaista lämpimämpi maan etelä- ja keskiosissa. Sademäärä oli monin paikoin suurempi ja Pohjanmaan rannikolla yli 100 mm sademäärät olivat paikoin poikkeuksellisen suuria, mikä näkyi luonnollisesti virtaamissa. Länsirannikolla heinäkuu oli tavanomaista lämpimämpi. Heinäkuun sademäärissä oli suurta paikallista vaihtelua. Maan länsiosassa sademäärä oli monin paikoin alle 80 % tavanomaisesta. Mittauspisteestä ja joesta riippuen heinäkuun virtaamat olivat joko tavanomaista alhaisempia tai niissä näkyi selvä virtaamapiikki. Elokuu oli poikkeuksellisen sateinen Pohjanmaan maakunnissa ja keskilämpötila oli suuressa osin maata lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Syyskuu oli kahdeksatta kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi. Sadepäiviä oli syyskuussa etelässä ja lännessä harvinaisen tai jopa poikkeuksellisen vähän ja sademäärät jäivätkin pääasiassa keskiarvojen alapuolelle. Syys-lokakuussa virtaamat jäivät alle pitkän aikavälin keskiarvon. Lokakuussa rikottiin useita asemakohtaisia kuivuusennätyksiä ja maan etelä- ja keskiosassa oli puolestaan noin asteen tavanomaista kylmempää. Marraskuu oli lämpötiloiltaan kahtiajakautunut: alkupuoli oli monin paikoin jopa poikkeuksellisen kylmä, kun taas loppupuoli oli selvästi lauhempi. Sademäärä oli pääosin lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Marraskuun lopussa havaittiin vielä pieni virtaamapiikki. Joulukuun kylmän alun jälkeen Suomen suursäätila vaihtui lauhaksi läntiseksi ilmavirtaukseksi kuun puolivälissä. Virtaamat olivat joulukuussa kutakuinkin samalla tasolla pitkän ajan keskiarvon kanssa (kuvat 4.1 ja 4.2)(Ilmatieteen laitos 2016 ja Suomen Ympäristökeskus 2016). 9 Kuva 4.1. Kuukauden keskilämpötilat ( C) Kauhavalla sekä pitkän aikavälin keskiarvo 1981-2010 (Ilmatieteen laitos 2016)

10 Kuva 4.2. Kuukausisadanta Kauhavalla vuosina 2012-2016 sekä pitkän aikavälin keskiarvona 1981-2010 (Ilmatieteenlaitos 2016). 4.2 Virtaamat Yhteistarkkailualueen virtaamatietoja on käsitelty seuraavilta asemilta: Kurejoki, Välijoen Hanhikoski, Ähtävänjoen Herrfors sekä Kruunupyynjoki (valtatie 8 silta). Näiden asemien virtaamatiedot vuodelta 2016 on saatu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä 8.5.2017. Lisäksi virtaamat Purmonjoessa on laskettu Kruunupyynjoen virtaamatietojen perusteella. Kurejoessa vuoden 2016 kuukausikeskivirtaamat olivat tammi-maalis-, kesä- ja elo-joulukuussa lähellä pitkän aikavälin kuukausikeskiarvoja (kuva 4.3). Huhti- ja elokuussa virtaamat olivat pitkän aikavälin kuukausikeskiarvoja suurempia ja toukokuussa pienempiä. Suurin virtaama havaittiin huhtikuussa kevättulvan aikaan (35 m 3 /s). Kruunupyynjoessa vuoden 2016 kuukausikeskivirtaamat olivat maalis-, kesä-, syys- ja marrasjoulukuussa lähellä pitkän aikavälin kuukausikeskiarvoja (kuva 4.6). Alkuvuodesta tammihelmikuussa, keväällä huhtikuussa sekä kesällä heinä-elokuussa virtaamat olivat pitkän aikavälin keskiarvoja suurempia, mutta alkukesällä toukokuussa sekä lokakuussa puolestaan keskimääräistä alhaisempia. Sateinen kesä näkyi heinä-elokuun virtaamissa ja suurin virtaama mitattiinkin heinäkuussa (32,5 m 3 /s). Purmonjoella virtaaman vuotuinen kulku on arviointitavasta johtuen samankaltainen kuin Kruunupyynjoella (kuva 4.7). Välijoen Hanhikoskella ja Ähtävänjoen Herrforsissa virtaamat ovat säännöstelystä johtuen tasaisempia, eikä yhtä selkeitä virtaamahuippuja esiinny. Vuonna 2016 virtaamat olivat selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampia tammi-kesäkuussa ja heinä-syyskuussa. Kesäkuussa virtaamissa havaittiin selvä pudotus. Loppuvuodesta loka-joulukuussa virtaamat olivat lähellä pitkänajan kuukausikeskiarvoja (Kuva 4.4 ja 4.5). Koko vuoden keskiarvot olivat Hanhikoskella 18,4 m 3 /s ja Herrforsilla 21,3 m 3 /s.

11 Kuva 4.3. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Kurejoessa vuosina 2014-2016, kuukausikeskiarvot vertailukaudella 1991 2005 sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan. Kuva 4.4. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Välijoen Hanhikoskella vuosina 2014-2016, kuukausikeskiarvot vertailukaudella 1991 2005 sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan.

Kuva 4.5. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Ähtävänjoessa (Herrfors) vuosina 2014-2016, kuukausikeskiarvot vertailukaudella 1991 2005 sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan. 12 Kuva 4.6. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Kruunupyynjoessa vuosina 2014-2016, kuukausikeskiarvot vertailukaudella 1991 2005 sekä vuosittaisen keskivirtaaman suhde pitkän aikavälin virtaamaan. Kuva 4.7. Virtaaman päiväarvot ja kuukausikeskiarvot Purmonjoessa vuosina 2014-2016 (laskettu Kruunupyynjoen virtaamatiedoista valuma-alueiden pinta-alavertailuun perustuen). 5. VESISTÖJEN KUORMITUS 5.1 Jätevedenpuhdistamot Yhteistarkkailun kuormitusosioon on liittynyt kymmenen kunnallista jätevedenpuhdistamoa: Soini, Alajärvi (keskusta ja Luoma-aho), Vimpeli, Lappajärvi, Evijärvi, Kauhava (Kortesjärvi), Kruunupyy (Kronby Vatten och Avlopp) ja Pedersöre (Purmo ja Lillby). Teollisuuslaitoksista on kuormitustarkkailussa mukana yksi pintakäsittelylaitos, Mäkelä Alu. Lisäksi vesistötarkkailun osalta seurataan yhden perunatärkkelystehtaan, Evijärven Peruna Oy:n, jätevesien vesistövaikutuksia.

Koko yhteistarkkailualueella jätevedenpuhdistamoilta vesistöön johdettu vesimäärä oli yhteensä n. 1.3 milj. m 3 /a. Puhdistamoilta vesistöön johdettu kokonaiskuormitus oli Ähtävänjoen vesistöalueella n. 6,9 tn orgaanista ainetta (BOD 7-ATU :na mitattuna), 0,5 tn fosforia ja 31 tn typpeä (josta 10,5 tn ammoniumtyppenä). Orgaanisen aineen ja kokonaisfosforin osalta suurin laitoskuormittaja oli Alajärven jätevedenpuhdistamo. Kokonaistypen ja ammoniumtypenosalta Vimpelin puhdistamo oli suurin kuormittaja (taulukko 5.1). Kruunupyynjoen vesistöalueella sijaitsevalta Kruunupyyn puhdistamolta johdettiin vesistöön 0,2 tn orgaanista ainetta (BOD 7 -ATU:na mitattuna), 0,06 tn fosforia ja 5,9 tn typpeä (josta 0,35 tn ammoniumtyppenä) (taulukko 5.1). Purmonjoen vesistöalueella puhdistamoilta johdettiin vesistöön yhteensä n. 0,6 tn orgaanista ainetta (BOD 7 -ATU), 0,036 tn fosforia ja 3,1 tn typpeä (ammoniumtyppeä n. 1,5 tn). Suurin laitoskuormittaja oli Kortesjärven puhdistamo (taulukko 5.1). Puhdistamoilta vesistöön johdettu BOD 7 -ATU- kuormitus (orgaaninen aines) oli kaikilla vesistöalueilla edellisvuotta jonkin verran pienempää (kuva 5.1). Fosforikuormitus oli vuotta 2015 pienempää Ähtävän- ja Purmonjoen alueella ja edellisvuoden tasolla Kruunupyynjoen alueella (kuva 5.2). Typpikuormitus kasvoi edellisvuoteen verrattuna Ähtävänjoen alueella ja oli kutakuinkin samatta tasolla Kruunupyyn- ja Purmonjoen alueilla (kuva 5.3). 13 Taulukko 5.1. Yhteistarkkailussa seurattavien jätevedenpuhdistamoiden kuormitustietoja vuodelta 2016. Vuosikuormitus (kg) Laitos BOD 7-ATU Kok. P Kok. N NH 4 -N Soini 439 33 3440 40 Alajärvi 1940 187 7796 1098 Alajärvi, Luoma-aho 0 0 0 0 Mäkelän Alu Oy 1354 12 285 0 Vimpeli 1391 132 9699 5636 Lappajärvi 1354 70 6405 695 Evijärvi 439 14 3257 3038 Ähtävänjoki yhteensä: 6917 447 30883 10508 Kronby Vatten och Avlopp 212 62 5893 35 Kruunupyynjoki yhteensä: 212 62 5893 35 Kortesjärvi 439 21 2159 842 Pedersöre, Purmo 128 12 842 622 Pedersöre, Lillby 55 2 77 33 Purmonjoki yhteensä: 622 36 3078 1497 Kaikki laitokset yhteensä tn/a: 7,8 0,5 39,9 12,0

14 Kuva 5.1. Jätevedenpuhdistamoiden orgaaninen kuormitus (BOD 7-ATU ) yhteistarkkailuun kuuluvissa vesistöissä vuosina 2009 2016. Kuva 5.2. Jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus yhteistarkkailuun kuuluvissa vesistöissä vuosina 2009 2016.

15 Kuva 5.3. Jätevedenpuhdistamoiden typpikuormitus yhteistarkkailuun kuuluvissa vesistöissä vuosina 2009 2016. 5.2 Turvetuotanto Turvetuotannon kuormitus- ja vesistötarkkailu on käsitelty tarkemmin tuottajakohtaisesti kappaleessa 11. Taulukossa 5.2 on esitetty turvetuotannon vuosikuormitus (brutto ja netto) tuotantoaluekohtaisesti sekä vesistöalueittain.

Taulukko 5.2. Ähtävänjoen, Purmonjoen ja Kruunupyynjoen vesistöalueiden turvetuottajien ravinne-, kiintoaine- ja orgaanisen aineksen (COD Mn ) kuormitus kuivatusvesien laskureitin mukaan jaoteltuna (Vapo Oy:n kuormitustiedot vuodelta 2015, Pöyry Oy 2016) 16 Vesistöalue Tuottaja / kohde Pinta-ala (ha) Tuotantovaihe Vuosikuormitus brutto kg/a Vuosikuormitus netto kg/a Fosfori Typpi Kiintoaine COD Mn Fosfori Typpi Kiintoaine COD Mn Ähtävänjoki yht 1328 380 12157 53336 343490 202 7990 44983 65151 Alholmens Kraft Oy Ähtävänjoki Heinämaa-Ränöinneva 95,5 Tuotanto 72 2288 10785 44747 51 1756 9719 10651 Ähtävänjoki Niivillänniitty 62 Tuotanto 28 817 2770 20699 14 597 2318 883 Turvemestarit Oy Ähtävänjoki Kurvinneva 66 Tuotanto 23 657 2230 16661 11 480 1866 710 Savonnevan Turve Ähtävänjoki Savonneva 1 ja 2 10 Tuotanto 6,5 267 1250 7265 2 163 1051 724 Ähtävänjoki EJ-Lämpö Oy Ähtävänjoki Veteläsuo 8 38 1532 9314 65952 13 898 8046 25359 Ähtävänjoki Honkineva 37 8,8 231 905 6042 4,8 169 773 633 Ähtävänjoki Vapo Oy (11 suota) 1049,2 Kaikki alueet 203 6364 26083 182124 106 3927 21210 26191 Purmonjoki yht 945 435 13534 26231 436929 270 10749 18794 202664 Alholmens Kraft Oy Purmonjoki Hirvineva 67 Tuotanto 78 1441 3321 58451 57 901 2241 23877 Purmonjoki Saarenneva 44 Tuotanto 18 528 1790 13379 9 386 1498 570 Purmonjoki Västermossen 85 Tuotanto 27 907 1161 25597 16 641 627 8518 Purmonjoki Ormineva 72,2 Tuotanto 43 604 2480 16703 37 465 2202 7792 Kauhanummi Oy Purmonjoki Kauhajärvenneva 70 Tuotanto 24 697 2365 17670 12 510 1979 753 Jorma Kiikka ym. Purmonjoki Suolineva 1 21,5 Tuotanto 7,4 214 726 5427 4 157 608 231 Purmonjoki Suolineva 2 27,5 Tuotanto 9,5 274 929 6942 5 200 777 296 Hajatek Oy Purmonjoki Hirvineva 59 Tuotanto 19,0 548 1858 13884 9 400 1555 592 Mantelan Turve Oy Purmonjoki Rajaneva 1 78 Tuotanto 34 1245 2030 38347 17 802 1143 9972 Purmonjoki Rajaneva 2 64 Tuotanto 6 270 453 9535 3 187 287 4223 Purmonjoki Salonneva 1 70 Tuotanto 73 2993 2264 107084 39 2155 589 53475 Purmonjoki Tervasneva 1 n. 7 Ei tuotantoa 2016 6,7 261 216 8309 4 203 100 4624 Purmonjoki Tervasneva 2 n. 53 Tuotanto 18 498 1466 11446 14 393 1256 4719 Purmonjoki Mosanneva 25 Tuotanto 21 815 706 39310 20 1682 610 56054 Purmonjoki Palomäenneva 20 Ei tuotantoa 2016 7 199 676 5049 3 146 565 215 Purmonjoki Vapo Oy (3 suota) 241,5 Kaikki alueet 42 2039 3790 59796 21 1523 2757 26753 Kruunupyynjoki yht Vapo Oy (6 suota) 730,8 Kaikki alueet 233 8003 37712 234716 131 5453 32611 75802 5.3 Haja- ja pistekuormitus Pääosa yhteistarkkailualueen vesistöihin kohdistuvasta ravinteiden ja orgaanisen aineen kuormasta on peräisin maatalousalueilta tulevasta hajakuormituksesta. Muita merkittäviä kuormituslähteitä ovat luonnonhuuhtouma, haja-asutus ja myös pistekuormitus. Kuvissa 5.4. ja 5.5. on esitetty arvio Luodon-Ojanjärven valuma-alueen fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin. Pistekuormitusta alueella syntyy mm. yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesistä, turvetuotannosta, suurilta maatiloilta (kotieläin- ja turkistuotanto) sekä kaatopaikoilta ja pilaantuneilta maa-alueilta. Hajakuormituksen osuus kuormituksesta korostuu runsaiden sateiden ja kevättulvien aikana. Pistekuormituksella voi puolestaan olla paikallista merkitystä alivirtaamakausina. Ähtävänjoen vesistöalueella metsän osuus eri maankäyttömuodoista on 49 %, turvemaiden osuus 25 % ja peltojen osuus 16 %. Kruunupyynjoen vesistöalueesta 46 % on metsää, 37 % suota ja 14 % peltoa. Purmonjoen vesistöalueesta 53 % on metsää, 26 % suota ja 18 % peltoa. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2009)

17 Kuva 5.4. Arvio Luodon-Öjanjärven valuma- alueen fosforikuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin (VEMALA- malli). Lähde: Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus 2015. Kuva 5.5. Arvio Luodon-Öjanjärven valuma- alueen typpikuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin (VEMALA- malli). Lähde: Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus 2015.

6. VESISTÖJEN VEDEN LAATU 6.1 Ähtävänjoen vesistöalue 6.1.1 Joet 6.1.1.1 Ähtävänjoki Vuonna 2016 Ähtävänjoen (näyteasemat Ä1, Ä1A ja Ä2) vesi oli tummaa (väriarvo 100 125 mgpt/l) ja keskihumuksista (COD Mn 16 18 mgo 2 /l). Ravinnepitoisuudet olivat rehevän vesistön tasoa (kokonaisfosfori 23-35 µg/l ja kokonaistyppi 640 830 µg/l). Fosforipitoisuudet olivat keskimäärin edellisvuotta alhaisempia ja typpipitoisuus edellisvuoden tasolla. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet vuosina 2009 2015 lievässä nousussa (liite 3.1, kuvat 6.1 ja 6.2). Veden hygieeninen laatu ja happipitoisuudet olivat kaikilla näytekerroilla hyvällä tasolla. Ähtävänjoen yläosalla sijaitsevilla Evijärven peruna Oy:n näyteasemilla (E1-E3) ravinnepitoisuudet eivät ilmentäneet jätevesien kuormitusvaikutusta (esimerkkinä fosforipitoisuus, kuva 6.3) (liite 3.2). 18 Kuva 6.1. Kokonaisfosforipitoisuus Ähtävänjoen alaosassa (näyteasema Ä1) vuosina 2009 2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).

19 Kuva 6.2. Kokonaistyppipitoisuus Ähtävänjoen alaosalla (näyteasema Ä1) vuosina 2009 2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Kuva 6.3. Fosforipitoisuus näytteenottopäivittäin Evijärven Peruna Oy:n näytteenottoasemilla vuosina 2014-2016. Näyteasemat: E1 = Anttikosken silta (laitoksen yläpuoli), E2 = Timonen (laitoksen alapuoli) ja E3 = laitoksen alapuoli. 6.1.1.2 Välijoki Välijoen alaosan (vesistöasema Ä4) veden laatu on hyvin samankaltaista kuin Ähtävänjoen pääuoman. Vuonna 2016 veden kokonaisfosforipitoisuudet olivat välillä 24 29 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä 610 780 µg/l ja näin ollen lähellä pääuoman tasoa. Kokonaisfosforija typpipitoisuudet oli keskimäärin vuotta 2015 alhaisempia. Lappajärven luusuan (piste Ä6) vedenlaatu oli hyvin samankaltaista Välijoen alaosan näytepisteen kanssa: rehevää, tummaa ja lievästi hapanta. Happitilanne oli molemmissa pisteissä hyvä tai erinomainen (liite 3.1).

6.1.1.3 Kirsinpäkki ja Mustapäkki Kirsinpäkki on Lappajärveltä Evijärveen laskeva puro, jonka yläosalle lasketaan Lappajärven jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet. Kirsinpäkissä näytepiste Ä5 on jätevedenpuhdistamon yläpuolinen piste ja piste Ä5A on puhdistamon alapuolinen näytepiste. Yhteistarkkailutulosten perusteella puro on hyvin tummavetinen ja ravinteikas. Kirsinpäkin yläosalla jätevedenpuhdistamon alapuolella vesi on heikkolaatuista erittäin korkeiden ravinne- sekä bakteeripitoisuuksien vuoksi (piste Ä5A). Puhdistamon yläpuolella (Ä5) happitilanne oli välttävä kun taas alempana purossa tyydyttävä. Puron alaosalla (pisteet Ä5 ja Ä5C) typpipitoisuudet olivat selvästi pienemmät ja veden hygieeninen laatu parempi (liite 3.1). Fosforipitoisuuksien (yli 100 µg/l) perusteella Kirsinpäkki oli luokiteltavissa erittäin reheväksi vesistöksi. Mustapäkki (havaintopiste Ä5B) on Kirsinpäkin keskiosalle laskeva hyvin tummavetinen ja ravinteikas puro, jonka veden laatu oli kuluneena tarkkailuvuonna Kirsinpäkin alaosaa hieman heikompi. Erityisesti fosforitulokset olivat Mustapäkissä selvästi korkeampia kuin Kirsipäkissä (liite 3.1). 20 6.1.1.4 Savonjoki, Matoruukinoja, Paaluomanpuro ja Mikinpuro Savonjoen alaosa (Ä9) on tummavetinen (väriarvo 270 310 mgpt/ l) ja humuspitoinen (COD Mn 27 mgo 2 /l). Veden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella joen vesi oli rehevällä tasolla. Ravinnepitoisuudet olivat hieman edellisvuotta alhaisempia. Veden happitilanne oli erinomainen, mutta hygieeninen laatu oli välttävällä tasolla (Liite 3.1). Joen alaosalle laskevan Matoruukinojan veden laatu on ajoittain hyvin heikko, sillä yleensä vähävetiseen ojaan johdetaan mm. Vimpelin jätevedenpuhdistamon käsiteltyjä jätevesiä. Matoruukinojassa piste Ä9C n jätevedenpuhdistamon yläpuolinen piste ja piste Ä9D puhdistamon alapuolinen näytepiste. Piste Ä9D oli maaliskuussa jäässä eikä näytettä saatu. Vesi oli hieman hapanta (ph 5,89-6,61) ja erityisesti puhdistamon alapuolisella havaintopisteellä (Ä9D) hyvin tummaa, sameaa ja humusrikasta. Ojan ravinnepitoisuudet osoittivat veden olevan erittäin rehevällä tasolla puhdistamon yläpuolella ja ylirehevällä tasolla puhdistamon alapuolella. Ravinnepitoisuudet kohosivat alapuolisella (Ä9D) asemalla moninkertaiseksi yläpuoliseen asemaan verrattuna. Bakteerimäärät olivat sen sijaan pieniä sekä puhdistamon ylä- että alapuolella ja veden hygieeninen laatu olikin hyvä. Happipitoisuus oli yläpuolella (Ä9C) maaliskuussa heikentynyt ja alapuolella (Ä9D) vesi oli käytännössä hapetonta (Liite 3.1). Savonjoen suulla, Matoruukinojan laskukohdan ylä- ja alapuolisilla asemilla (yläpuolinen piste Ä9F ja alapuolinen piste Ä9E) ei ollut havaittavissa Matoruukinojan vaikutusta veden laatuun. Ainoastaan maaliskuussa kokonaisfosforipitoisuus ja lokakuussa sameusarvo oli korkeampi Matoruukin laskukohdan ala- kuin yläpuolella. Muutoin ainepitoisuudet olivat samalla tasolla. Enterokokkimäärät olivat korkeampia Matoruukinojan laskun alapuolella, mutta sen sijaan E. coli bakteerimäärät olivat keskimäärin korkeampia laskun yläpuolella (Ä9F) (Liite 3.2). Savonjoen sivu-uomiin kuuluva Paaluomanpuro, sekä siihen laskeva Mikinpuro ovat ravinteikkaita ja tummavetisiä pienvesistöjä. Mikinpuroon johdetaan Mäkelä Alun puhdistetut jätevedet (pintakäsittelylaitos ja maasuodattamo). Vesistötarkkailua tehdään Mäkelä Alun yläpuolisessa näytepisteessä Ä15, Mäkelä Alun alapuolisessa pisteessä Ä16 (samalla Luoma-ahon maasuodattamon yläpuolinen piste) sekä Luoma-ahon maasuodattamon alapuolella pisteessä Ä17. Mikinpurossa Mäkelä Alun yläpuolisella pisteellä (Ä15) veden ravinnepitoisuudet osoittivat veden

olevan rehevällä tasolla (kokonaisfosfori 74-95 µg/l ja kokonaistyppi 1200-1500 µg/l). Veden typpipitoisuudet olivat samalla tasolla Mäkelä Alun ylä- ja alapuolella, mutta sen sijaan fosforipitoisuudet, väriarvo ja bakteerimäärät olivat korkeampia Mäkelä Alun yläpuolella (Ä15). Sen sijaan Luoma-ahon maasuodattamon alapuolisessa pisteessä (Ä17) ravinnepitoisuudet ja bakteerimäärät olivat selvästi korkeampia kuin maasuodattamon yläpuolella (Ä16), jossa veden hygieenine laatu oli heikentynyt. Myös sähkönjohtavuuden arvoissa näkyi jätevesien vaikutus. Mäkelä Alun mahdollinen kuormitusvaikutus oli huomattavissa pintakäsittelylaitoksen alapuolisen havaintoaseman (Ä16) kohonneina sulfaattipitoisuuksina. Veden kloridi-, alumiini-, kromi- ja nikkelipitoisuudet eivät vaihdelleet yhtä merkittävästi asemien välillä (Liite 3.2). Paaluomanpuron (Mikinpuron alapuolinen puro) näytepisteen (Ä18) ainepitoisuudet olivat samalla tasolla kuin pisteessä Ä17, poikkeuksena lokakuun sähkönjohtavuuden arvo, joka oli Paaluomanpurossa selvästi alempi. Paaluomanpuron pisteen alumiini- ja nikkelipitoisuudet olivat keskimäärin hieman korkeampia ja kromipitoisuudet aavistuksen alhaisempia kuin Mikinpuron ylimmällä pisteellä (Liite 3.2). 21 6.1.1.5 Kurejoki ja Räppäkinpuro Kurejoen alaosan (näyteasema Ä10) vesi oli vuoden 2016 näytteenottoajankohtina hyvin tummaa (väriarvo 208 240 mgpt/l) ja hygieeniseltä laadultaan tyydyttävällä tasolla (liite 3.5). Ravinnepitoisuuksien perusteella joen alaosa on luokiteltavissa reheväksi vesistöksi; kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 53 67 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet 910 1300 µg/l ja pitoisuudet olivat keskimäärin edellisvuotta alhaisempia. Vuosijaksolla 2008-2016 fosforipitoisuudet ovat olleet lievässä kasvussa, vaikka vuoden 2016 aikana havaittiin myös vuoden 2010 tasolla olevia fosforipitoisuuksia (kuva 6.4). Typpipitoisuuksissa on esiintynyt melko suuria ajallisia vaihteluja, mutta yksiselitteistä suuntausta niissä ei ole ollut havaittavissa (kuva 6.5). Kurejoen keskiosalle laskeva Räppäkinpuro (näyteasema Ä11) on ajoittain vähävetinen, ravinnepitoisuuksien perusteella ylirehevä ja hygieeniseltä laadultaan heikentynyt puro. Myös sameus- ja sähkönjohtavuuden arvot olivat korkeita (liite 3.3). Räppäkinpuroon lasketaan mm. Alajärven jätevedenpuhdistamolla käsiteltyjä jätevesiä, mikä näkyy pisteen Ä11 vedenlaadussa. Kuva 6.4. Kokonaisfosforipitoisuus Kurejoen havaintoasemalla vt 16 mts vuosina 2009 2016. (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu).

22 Kuva 6.5. Kokonaistyppipitoisuus Kurejoen havaintoasemalla vt 16 mts vuosina 2009 2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). 6.1.1.6 Kuninkaanjoki Kuninkaanjoessa sijaitsee Soinin jätevedenpuhdistamon ylä- (Ä13) ja alapuoliset (Ä12) näytepisteet. Kuninkaanjoki oli kuluneena tarkkailuvuonna yläosaltaan (Ä13) tummavetinen (130-310 mgpt/l), runsashumuksinen (COD Mn 20-34 mgo 2 /l) ja ravinteikas (kokonaisfosfori 34-59 µg/l, kokonaistyppi 920-11 000 µg/l). Kuninkaanjoen yläosan valuma-alueella on turvetuotantoa ja jokeen lasketaan myös Soinin jätevedenpuhdistamon käsiteltyjä jätevesiä. Soinin jätevedenpuhdistamon mahdollinen kuormittava vaikutus oli havaittavissa kohonneina ravinnepitoisuuksina sekä heikompana hygieenisena laatunaa puhdistamon alapuolisella havaintoasemalla (Ä12). Lokakuun näytekerralla kokonaistyppi ja nitraattinitriittitypen pitoisuudet olivat erittäin korkeita puhdistamon alapuolisella saemalla. Alapuolisen aseman humuspitoisuudet (COD Mn 20-32 mgo 2 /l) ja väriarvot (130-208 mgpt/l) olivat puolestaan melko samaa tasoa yläpuolisen aseman kanssa (Liite 3.5). 6.1.2 Järvet 6.1.2.1 Alajärvi Alajärven vesi oli kesä-elokuun näytekerroilla (näytepiste Ä14) tummaa (200-280 mgpt/l) ja ravinnepitoisuuksien perusteella luokiteltavissa reheväksi vesistöksi (kokonaisfosfori 45-60 µg/l ja kokonaistyppi 850 1000 µg/l). Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli kesä- elokuun näytteissä 12-27 %. Levätuotantoa kuvaava klorofylli-a-pitoisuus vaihteli välillä 15 20 µg/l ja oli jokseenkin samalla tasolla kuin edellisvuonna. Happitilanne pysyi hyvänä läpi kesän (liitteet 3.7 ja 4.3). Vuosijaksolla 2008 2015 Alajärven päällysveden klorofylli-a ja fosforipitoisuuksissa on ollut havaittavissa melko suurta ajallista vaihtelua (kuvat 6.6 ja 6.7). Tarkkailukaudella v.2009 2016 mitattujen kokonaisfosfori- ja klorofylli-a pitoisuuksien perusteella järvi on pysynyt rehevällä tasolla.

23 Kuva 6.6. Alajärven päällysveden näytteenottopäivien kokonaisfosforipitoisuus sekä vuosikeskiarvo vuosina 2009 2016. (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Kuva 6.7. Alajärven näytteenottopäivien klorofylli-a:n pitoisuus sekä vuosikeskiarvo vuosina 2009 2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). 6.1.2.2 Lappajärvi Yhteistarkkailussa seurataan Lappajärven syvänteiden pintaveden tilaa kesäkuukausina (näytepiste Ä8). Kesä- elokuussa otettujen näytteiden ravinnepitoisuuksien perusteella järvivesi oli lievästi rehevällä tai rehevällä tasolla fosforipitoisuuksien vaihdellessa välillä 17-26 µg/l ja kokonaistyppi välillä 650-690 µg/l (liite 3.7). Aholan syvänteessä päällysveden fosforipitoisuudet ovat vuosina 2009 2013 olleet lievästi kasvussa ja vuosien 2014-2015 keskimääräiset pitoisuudet ovat olleet paria edellistä tarkkailuvuotta alhaisempia. Vuonna 2016 fosforipitoisuudet vaihtelivat vuodenaikojen välillä ja vuoden aikana havaittiin jälleen korkeampia pitoisuuksia (kuva 6.8).

Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli 14-25 %. Levätuotantoa kuvaavat klorofylli-apitoisuudet vaihtelivat kuluneena tarkkailuvuonna välillä 5,9 11 µg/l (kuva 6.9). 24 Kuva 6.8. Lappajärven (Aholan syvänne P125) päällysveden kokonaisfosforin pitoisuus vuosina 2009 2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Kuva 6.9. Lappajärven (Aholan syvänne P125) klorofylli-a:n pitoisuus vuosina 2009 2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut sekä OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Edellisten tarkkailuvuosien tapaan Aholan syvänteen alusveden happipitoisuus oli maaliskuussa alhainen (2,9 mgo 2 /l, 22 kyll-%). Myös heinäkuun lopussa happitilanne oli heikentynyt (5,6 mgo 2 /l, 55 kyll-%). Happivarojen ehtymisen vuoksi fosforin ja typen pitoisuudet olivat lopputalvella korkeita pohjan läheisessä vesikerroksessa. Lappajärven syvänteen vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevällä tai rehevällä tasolla (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen aineisto, liite 4.1-4.2).

6.1.2.3 Evijärvi Evijärven Isoselän syvännealue (näytepiste Ä3A) on muiden Ähtävänjoen vesistöjen tavoin melko tummavetinen ja ravinteikas. Kokonaisfosforin (31 52 µg/l) ja klorofylli a:n (11 44 µg/l) pitoisuuksien perusteella alue oli luokiteltavissa vuoden 2015 tapaan reheväksi (kuvat 6.10 ja 6.11). Järven pintaveden happipitoisuudet olivat erinomaisella tasolla (liite 3.3). 25 Kuva 6.10. Evijärven päällysveden kokonaisfosforin pitoisuus vuosina 2009 ja 2013-2016. (Aineisto: velvoitetarkkailut). Kuva 6.11. Evijärven päällysveden klorofylli-a:n pitoisuus vuosina 2009 ja 2013 2016. (Aineisto: velvoitetarkkailut).

6.2 Kruunupyynjoen vesistöalue 6.2.1 Kruunupyynjoki Kruunupyynjoessa sijaitsee kaksi vesistötarkkailupistettä Kruunupyyn jätevedenpuhdistamon ylä- (K2) ja alapuolella (K1). Kruunupyynjoen vesi oli hyvin tummaa (310 400 mgpt/l) ja humuspitoista (COD Mn 24 34 mgo 2 /l). Lisäksi vesi oli silminnähden sameaa. Ravinnepitoisuudet olivat pohjalaisvesistöille tyypilliseen tapaan korkeita. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Kruunupyynjoen vesi oli rehevällä tasolla ja kokonaistyppipitoisuuksien perusteella erittäin rehevällä tasolla. Happitilanne oli hyvä tai erinomainen molemmilla havaintopisteillä. Puhdistamon ylä- ja alapuolisten pisteiden ravinnepitoisuudet eivät eronneet toisistaan merkittävästi (Liite 3.3). Vuosina 2008 2016 joen alaosan fosforipitoisuuksissa on esiintynyt suuria vaihteluja ja pitoisuudet ovat olleet lievässä nousussa (kuva 6.12). Typpipitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa selvää kehitystrendiä tarkkailukaudella 2008 2016 (kuva 6.13). Vuonna 2015 maaliskuussa typpipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea ja vuoden 2016 pitoisuudet vaihtelivat samalla tasolla kuin ennenkin. 26 Kuva 6.12. Kokonaisfosforipitoisuus Kruunupyynjoen havaintoasemalla K1 (VT8) vuosina 2008-2009 ja 2013-2016 (Aineisto: velvoitetarkkailut).

27 Kuva 6.13. Kokonaistyppipitoisuus Kruunupyynjoen havaintoasemalla K1 (VT8) vuosina 2008-2009 ja 2013-2015 (Aineisto: velvoitetarkkailut). 6.3 Purmonjoen vesistöalue 6.3.1 Purmonjoen eteläinen haara Purmonjoen eteläiseen haaraan johdetaan Kortesjärven, Purmon ja Lillbyn jätevedenpuhdistamoilla käsitellyt jätevedet. Joen valuma-alueella on myös runsaasti peltoja ja useita turvetuotantoalueita. Purmonjoen eteläinen haara (P2, P3, P4, P5 ja P7) on ruskeavetisempi ja ravinteikkaampi kuin pääosa Ähtävänjoen vesistöalueen vesistä. Maaliskuussa joen ph-arvot olivat melko alhaisia, pisteiden keskiarvojen vaihdellessa välillä ph 6.1 6.4 ja lokakuussa veden ph-arvot olivat pääasiassa lievästi happaman puolella. Ravinnepitoisuudet osoittivat veden olevan erittäin rehevällä tasolla (liite 3.6). Erittäin korkeita ravinnepitoisuuksia havaittiin lokakuussa pisteellä P3, jolloin vesi oli ylirehevällä tasolla. Tuolloin kokonaistypestä suurin osa oli ammoniumtyppenä. Kuvissa 6.14 ja 6.15 on esitetty Purmonjoen alaosan kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet vuosina 2008-2015. Vuonna 2016 näytteitä ei otettu kyseiseltä Purmonjoen alaosan havaintoasemalta.

28 Kuva 6.14. Kokonaisfosforipitoisuus Purmonjoen alaosan havaintoasemalla vuosina 2008 2015. (Aineisto: OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Kuva 6.15. Kokonaistyppipitoisuus Purmonjoen alaosan havaintoasemalla vuosina 2008 2015. (Aineisto: OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Turvetuotannon osalta Purmojoen vesistötarkkailupisteistä pisteet P5 ja P7 ovat Jorma Kiikan & Isopellisen Suolineva 2:n sekä Kauhanummi Oy:n Kauhajärvennevan ala- ja yläpuoliset näytepisteet ja pisteet P3 ja P4 Jorma Kiikan & Isopellisen Suolineva 1:n ala- ja yläpuoliset pisteet. Pisteet P3 ja P4 ovat samalla Kauhavan Vesi Oy:n Kortesjärven jätevedenpuhdistamon ala- ja yläpuoliset tarkkailupisteet. Pisteessä P3 jätevedenpuhdistamon ja Suolineva 1:n alapuolella vesi oli ravinteikkaampaa kuin pisteessä P4 puhdistamon ja turvetuotantoalueen laskuojan (Vinsunpuro) yläpuolella. Erot johtuivat pääasiassa lokakuun näytteestä, jossa alapuolisen pisteen P3 ravinnepitoisuudet olivat hyvin korkeita. Jätevedenpuhdistamon ja turvetuotannon lisäksi alueella on runsaasti hajakuormitusta, mikä hankaloittaa jätevedenpuhdistamon ja turvetuotantoalueen vaikutuksen erottamista Purmojoen vedenlaatussa. Pisteissä P7 ja P5 Purmojoen vedenlaatu oli

hyvin samankaltaista, eikä turvetuotantoalueiden kuivatusvesillä ollut tarkkailutulosten perusteella vaikutusta joen vedenlaatuun. 6.3.2 Varijoki Varijoki on Purmonjoen eteläisen haaran sivuhaara. Joen valuma-alueella on runsaasti peltomaita ja joitain turvetuotantoalueita. Veden laadultaan Varijoki (P6) on Purmonjoen eteläisen haaran kaltainen (liite 3.6). 6.3.3 Purmonjoen pohjoinen haara Yhteistarkkailussa seurataan Purmonjoen pohjoisen haaran vedenlaatua näyteasemalta P1A Forsby. Pohjoisen haaran veden ravinnepitoisuudet olivat edellisvuoden tavoin eteläistä haaraa alhaisemmat (pisteet P2, P3, P4, P5, P7). Kokonaisfosforin keskiarvo oli 77 µg/l ja vesi oli näin ollen rehevällä tasolla. Veden ph-arvo oli keskimäärin samaa tasoa kuin eteläisen haaran pisteillä (6,4) (liite 3.6). 29 7. VESISTÖJEN AINEVIRTAAMAT Vesistöjen ainevirtaamat on laskettu Ähtävänjoelle (mt 742), Kruunupyynjoelle (10400) sekä Purmonjoelle (alaosa) vesistötarkkailutulosten ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vedenlaatutietojen pohjalta. Ähtävänjoella on käytetty Herrforsin virtaamatietoja (ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä), Kruunupyynjoella jokisuun virtaamatietoja (ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä) ja Purmonjoella Kruunupyynjoen virtaamamittauksiin perustuvia laskennallisia virtaamatietoja. Purmonjoen alaosalta ei ole vedenlaatutietoja saatavilla vuodelta 2016 ja yhteistarkkailun alimmalta pisteellä P1A on vain kahdet näytetulokset, joten Purmonjoen osalta ainevirtaamia ei ole laskettu vuodelle 2016. Kuukausikohtaiset ainevirtaamat on saatu käyttämällä kuukauden keskivirtaamaa sekä näytteenottopäivien keskimääräisiä ainepitoisuuksia. Niiden kuukausien osalta, jolloin näytteenottoa ei ole ollut, on ainevirtaama laskettu käyttämällä kuukauden keskivirtaamaa sekä vedenlaatutulosten koko vuoden keskimääräistä pitoisuutta. Vuoden 2016 ravinnevirtaamat olivat Ähtävänjoessa suurimmillaan fosforin osalta toukokuussa sekä typen osalta huhtikuussa (kuva 7.1.). Fosforin osalta lähes yhtä suuria ainevirtaamia havaittiin Ähtävänjoessa huhti-, heinä- ja elokuussa. Kruunupyynjoessa ravinnevirtaamat olivat suurimmillaan huhtikuussa, jolloin kuukausivirtaama oli myös korkeimmillaan. Myös heinä-elokuussa ainevirtaama oli selvästi korkea korkeista virtaamista johtuen (kuva 7.2). Molemmissa joissa ainevirtaamat olivat samalla tasolla kuin vuotta aiemmin.

30 Kuva 7.1. Kokonaisfosforin kuukausivirtaama (tn/kk) Ähtävänjoessa, Kruunupyynjoessa ja Purmonjoessa vuonna 2014-2016. Kuva 7.2. Kokonaistypen kuukausivirtaama (tn/kk) Ähtävänjoessa, Kruunupyynjoessa ja Purmonjoessa vuonna 2014-2016. Yhteistarkkailun jokien fosforivirtaamat olivat 23 26 tn ja typpivirtaamat 394 504 tn vuodessa. Purmonjoen osalta vuodelta 2016 ei ole laskettu kokonaisainevirtaamia, sillä Purmonjoen alaosan näytepisteeltä ei ollut saatavilla analyysituloksia Vesla-tietopalvelusta. Typpivirtaama oli suurin Ähtävänjoella ja pienin Kruunupyynjoella. Fosforin osalta ainevirtaama oli samaa suuruusluokkaa kaikissa joissa. Jätevedenpuhdistamoiden ja turvetuotannon muodostaman pistekuormituksen osuus ainevirtaamasta vaihteli jokikohtaisesti fosforin osalta 1,1 3,6 % ja typen osalta 3,5 8,5 %. Luodonjärven kokonaiskuormitus oli 49 tn fosforia ja 898 tn typpeä, mutta laskuista puuttuvat Purmonjoen ainevirtaamat, minkä vuoksi Luodonjärven kokonaiskuormitus oli pienempää kuin vuonna 2015. Fosforin osalta pistekuormituksen osuus Luodonjärven kokonaiskuormituksesta oli 3,3 % ja typen osalta 8,4 %. Ravinnevirtaamat ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia; virhettä arvioon aiheuttavat ravinnenäytteiden vähäinen määrä (Taulukko 7.1)

Taulukko 7.1. Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen ja Purmonjoen kuljettamat ravinnemäärät sekä pistekuormituksen määrät ja prosenttiosuudet kokonaisravinnemääristä (tarkkailuvelvolliset jätevedenpuhdistamot sekä turvetuotanto). FOSFORI TYPPI Ainevirtaama Pistekuormitus Pistekuormituksen Ainevirtaama Pistekuormitus Pistekuormituksen tn/a tn/a osuus (%) tn/a tn/a osuus (%) Ähtävänjoki yht. 2016 23 0,8 3,6 % 504 43 8,5 % 2015 28 0,9 3,2 % 592 37 6,3 % 2014 29 0,7 2,4 % 308 29 9,4 % 2013 20 0,7 3,8 % 398 41 10,2 % 2012 30 0,59 2,0 % 619 32 5,2 % 2011 18 0,59 3,3 % 447 35 7,8 % 2010 13 0,5 4 % 309 31 10 % 2009 13 0,5 4 % 248 31 12 % 2008 18 0,7 4 % 525 33 6 % Kruunupyynjoki yht. 2016 26 0,30 1,1 % 394 14 3,5 % 2015 29 0,24 0,8 % 443 13 2,9 % 2014 12 0,3 2,5 % 225 11 4,8 % 2013 20 0,4 1,8 % 332 16,9 5,1 % 2012 24 0,11 0,5 % 494 9 1,5 % 2011 19 0,11 0,6 % 335 9 2,7 % 2010 15 0,2 1 % 222 8,3 4 % 2009 8,9 0,5 5 % 167 9,9 6 % 2008 22 0,2 0,9 % 369 11 3 % 2016 0,47 18,4 Purmonjoki yht. 2015 26 0,36 1,4 % 582 12 2,1 % 2014 16 0,3 1,9 % 265 8,5 3,2 % 2013 24 0,3 1,1 % 439 10 2,3 % 2012 40 0,21 0,5 % 951 7 0,7 % 2011 20 0,38 1,9 % 516 11 2,1 % 2010 14 0,3 2 % 338 11 3 % 2009 18 0,1 0,6 % 252 9,7 4 % 2008 31 0,08 0,3 % 567 6,1 1 % Yhteensä Luodonjärveen 2016 49 1,6 3,3 % 898 75 8,4 % 2015 83 1,5 1,8 % 1617,0 62,0 3,8 % 2014 57 1,3 2,3 % 798,0 48,3 6,0 % 2013 63 1,4 2,2 % 1169,3 67,5 5,8 % 2012 94 0,94 1 % 2064 49 2,4 % 2011 57 1,08 1,9 % 1298 54,9 4,2 % 2010 42 1 2 % 869 50 6 % 2009 40 1,2 3 % 667 51 8 % 2008 71 1 1,4 % 1461 50,4 3,5 % 31 8. ARVIO JÄTEVESIEN VAIKUTUKSISTA ERI VIRTAAMATILANTEISSA Puhdistamojätevesien vaikutus näkyy jokivedessä yleensä ravinnepitoisuuksien ja mahdollisesti bakteeripitoisuuksien kohoamisena purkupaikan läheisyydessä. Tässä yhteydessä kuormitusvaikutusta on arvioitu puhdistamokohtaisesti laskennallisina ravinnepitoisuuksien muutoksina. Laskelmissa on kuormitustietoina käytetty vuoden 2016 puhdistamokohtaisia kuormitustietoja (Ahma ympäristö Oy 2017). Vesistöjen virtaamatietoja on arvioitu valuma-alueiden suhteiden sekä pienten vesistöjen osalta myös valuman perusteella. Laskelma ravinnepitoisuuksien kasvusta jätevedenpuhdistamoiden purkupaikoilla on esitetty taulukossa 8.1.

Taulukko 8.1. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama laskennallinen ravinnepitoisuuksien kasvu vesistöissä eri virtaamatilanteissa (ali-, keski- ja ylivirtaama). Laitos Kohdevesistö Virtaama Laitoksen kuormitus Pitoisuuslisäys joessa (kg/d) (kg/d) (µg/l) (µg/l) (m 3 /s) Kok. P Kok. N Kok. P Kok. N Soini jvp Kuninkaanjoki 0,01 6,0 8,6 6917 9991 0,9 6,0 8,6 81 117 29 6,0 8,6 2 4 Alajärvi jvp Kurejoki 0,02 34,2 19,6 22019 12578 1,6 34,2 19,6 245 140 54 34,2 19,6 7 4 Luoma-aho Paaluoma 0,01 0,00 0,0 0 0 maasuodatin 0,5 0,00 0,0 0 0 17 0,00 0,0 0 0 Mäkelä Alu Paaluoma 0,01 2,28 0,7 4404 1382 0,5 2,28 0,7 51 16 17 2,28 0,7 2 0 Vimpeli jvp Savonjoki 0,04 24,17 24 6994 7042 (Vimpelinjoki) 3,4 24,17 24 83 83 113 24,17 24 2 2 Lappajärvi jvp Kirsinpäkki 0,01 12,76 16 29532 37202 0,4 12,76 16 343 433 14 12,76 16 10 13 Kronoby jvp Kruunupyynjoki 1,7 11,41 15 79 102 8,5 11,41 15 16 20 33 11,41 15 4 5 Kortesjärvi jvp Purmonjoki 0,4 3,89 5,42 112 156 2,0 3,89 5,42 22 31 7,8 3,89 5,42 6 8 Purmo jvp Purmonjoki 0,7 2,22 2,11 36 35 3,6 2,22 2,11 7 7 14 2,22 2,11 2 2 Lillby jvp Purmonjoki 0,7 0,42 0,19 7 3 3,6 0,42 0,19 1 1 14 0,42 0,19 0 0 32 Pienissä uomissa - kuten jokien latvaosissa sekä puroissa - ravinnepitoisuuksien laskennalliset muutokset olivat suurimpien puhdistamoiden (Soini, Alajärvi, Vimpeli, Lappajärvi) purkupaikoilla selviä alivirtaamien aikana. Keski- ja ylivirtaamatilanteissa laskennalliset pitoisuuksien muutokset jäivät selvästi pienemmiksi.

9. UIMAVESIEN LAATU Kunnalliseen uimaveden laatuseurantaan liittyvien näytteiden bakteeritulokset saatiin terveysviranomaisilta seuraavien kuntien uimarannoilta: Lappajärven Hautalahti, Tarvola, Timo ja R Rovastila, Evijärven Kirsilä ja Sillankorva, Vimpelin Lakaniemi, Lypsinmaa ja Sahi sekä Alajärven Hauta-aho, Hoisko ja keskusta (liite 5). Bakteerimäärien perusteella uimavesi oli laadultaan hyvää kaikilla muilla uimarannoilla paitsi Alajärven Hoiskon uimarannalla, jossa uimavesi oli kesäkuussa laadultaan huonoa korkean enterokokkipitoisuuden vuoksi. 33 10. LEVÄHAVAINNOT ELY-keskuksen ylläpitämässä leväseurannassa on havainnointipaikat yhteistarkkailualueella Lappajärven Kivitipussa (Lappajärvi), Lappajärven Lakaniemessä (Vimpeli), Evijärvessä, Ähtävänjoessa (Pedersöre) sekä Luodonjärvessä (Luoto). Vuonna 2016 ensimmäiset yhteistarkkailuvesistöjen sinileväkukinnat havaittiin kesäkuussa Luodonjärvessä. Luodonjärvessä havaittiin hieman levää myös heinäkuussa ja syyskuussa. Lisäksi Lappajärven Kivitipussa havaittiin elokuussa hieman levää. Evijärvellä, Lappajärven Lakaniemessä ja Ähtävänjoessa (Pedersöressä) ei havaittu kesän aika ollenkaan levää (Järvi- ja meriwiki 2017). 11. TURVETUOTANNON KUORMITUS JA VAIKUTUKSET ALAPUOLISIIN VESISTÖIHIN 11.1 Yleistä Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmojoen yhteistarkkailun päästö- ja vesistötarkkailuun osallistuu yhteensä kahdeksan turvetuottajaa, joilla on tuotannossa ja kuntoonpanovaiheessa yhteensä noin 1042 ha turvetuotantoalaa (taulukko 11.1). Suurin osa yhteistarkkailuun osallistuvien tuottajien tuotantoalueista sijoittuu Purmonjoen vesistöalueelle ja loput Ähtävänjoen vesistöalueelle. Lisäksi Vapo Oy:llä on yhteistarkkailualueella 18 tuotantoaluetta, joiden velvoitetarkkailut hoidetaan omana tarkkailunaan kuormitus- ja vesistötarkkailun osalta. Vuonna 2015 yhteistarkkailuun liitettiin uusina kohteina EJ-Lämpö Oy:n Veteläsuon ja Honkinevan tuotantoalueet.

Taulukko 11.1. Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmojoen yhteistarkkailuun osallistuvat turvetuottajat, turvetuotantoalueiden tiedot sekä vastaanottavat vesistöt Tuottaja / kohde Pinta-ala (ha) Tuotanto- /kunnostusvaihe Vesiensuojelumenetelmä Alapuolinen vesistö Vesistöalue 34 Tarkkailussa 2016 Alholmens Kraft Oy Heinämaa-Ränöinneva 95,5 Tuotanto PVK Heinämaanoja Ähtävänjoki x Hirvineva 67 Tuotanto PVK Orpäkki Purmonjoki x Niivillänniitty 62 Tuotanto PVK Kirsinpäkki Ähtävänjoki Saarenneva 44 Tuotanto PVK Keskijoki Purmonjoki Västermossen 85 Tuotanto PVK Karikbäcken Purmonjoki x Ormineva 72,2 Tuotanto PVK Tyynispäkki Purmonjoki x Kauhanummi Oy Kauhajärvenneva (lohko 70 Tuotanto PVK Laskuoja Purmonjoki Jorma Kiikan Urakointi Ky ym. Suolineva 1 21,5 Tuotanto PVK Vinsunpuro Purmonjoki Suolineva 2 27,5 Tuotanto PVK Saaripäkki Purmonjoki Hajatek Oy Hirvineva 59 Tuotanto PVK Tyynispäkki Purmonjoki Turvemestarit Oy Kurvinneva 66 Tuotanto PVK Laskuoja Ähtävänjoki Savonnevan Turve, Heimo Märjamäki Savonneva 1 ja 2 10 Tuotanto PT Savonjoen yläosa Ähtävänjoki x Mantelan Turve Oy Rajaneva 1 78 Tuotanto PVK Isonevanpäkki Purmonjoki x Rajaneva 2 64 Ei tuotantoa 2016 PVK Saukkopäkki Purmonjoki x Salonneva 1 70 Tuotanto KK Saukkopäkki Purmonjoki x Tervasneva 1 n. 7 Tuotanto KA Saukkopäkki Purmonjoki x Tervasneva 2 n. 53 Tuotanto PVK Pelto-oja Purmonjoki x Mosanneva 25 Tuotanto KA Ruosteenoja Purmonjoki x Palomäenneva 20 Ei tuotantoa 2016 PVK Ruosteenoja Purmonjoki x EJ-Lämpö Oy Veteläsuo 8 Tuotanto PVK Savonjoen yläosa Ähtävänjoki x Honkineva 37 Kuntoonpano PVK Hämeenjoki Ähtävänjoki x PVK = pintavalutuskenttä, KK = kasvillisuuskenttä, KA = kasvillisuusallas, PT = perustason rakenteet 11.2 Menetelmät 11.2.1 Päästötarkkailu Päästötarkkailun kannalta turvetuotanto jakautuu kolmeen päävaiheeseen (kunnostus, tuotanto ja jälkihoito) ja kuormitustarkkailun laajuus riippuu kunkin alueen vaiheesta. Tuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa alueella on käytössä tiheämpi näytteenotto, ja näytteet otetaan seuraavasti: kesä-lokakuu 1 kerta/2 vko, kevättulvan aikana (yleensä 15.4. - 15.5.) 1 krt/vko sekä marrashuhtikuussa 1 krt/kk (kun kunnostustöitä ei tehdä). Kuntoonpanovaiheen päätyttyä alkaa tuotantovaiheen kuormitustarkkailu (4 krt/vuosi), mikä jatkuu myös jälkihoidon aikana tuotannon päätyttyä. Tuotantovaiheessa tarkkailuohjelman mukaiset näytteenottoajankohdat ovat joulu-helmikuu, maalis-toukokuu, kesä-heinäkuu sekä syys-lokakuu. Vuonna 2016 (tarkkailuvuosi 1.12.2015-30.11.2016) tarkkailunäytteet otettiin tuotantokohteiden osalta pääsääntöisesti joulukuussa, huhtikuussa, kesäkuussa sekä syyskuussa. Turvetuotannossa on siirrytty käyttämään hydrologista vuotta kalenterivuoden sijaan, minkä takia turvetuotannon osalta raportissa käsitellään tuloksia joulukuulta 2015, jolloin talvi alkoi marraskuulle 2016 jolloin syyskausi päättyi. Tarkat näytteenottopäivämäärät näkyvät kohteittain kunkin tuotantoalueen tulostaulukoista.

Päästötarkkailun näytteenotto tapahtuu aina tuotantoalueen viimeisen vesiensuojelumenetelmän ylä- ja alapuolisesta näytepisteestä. Alapuolisesta näytepisteestä määritetään lisäksi virtaama virtaaman mittausta varten asennetulta v-padolta, tai mittapadon puuttuessa laskuojasta virtausnopeusmittarin (siivikko) sekä laskuojan uoman profiilin perusteella. Mikäli alapuolisella pisteellä ei ole ollut virtaamaa, näytteitä ei ole otettu. Näytteenoton yhteydessä kirjataan lisäksi muut vedenlaatuun ja näytteenottoon mahdollisesti vaikuttavat tekijät. Vuoden 2016 kuormituslaskelmat on laskettu mittapadon valuma-alueen pinta-alatiedoilla, kun taas vuoteen 2015 asti laskelmissa käytettiin lupa- tai tuotantopinta-alaa. Tuotantovaiheessa päästötarkkailunäytteistä analysoidaan ph, kiintoaine, COD Mn (kemiallinen hapenkulutus), kokonaisfosfori sekä kokonaistyppi. Kunnostusvaiheessa analyysivalikoimaan kuuluu edellä mainittujen lisäksi ammoniumtyppi. Päästötarkkailun kuormituslaskennassa ja raportoinnissa jaksotukseen on käytetty tarkkailuvuotta, jolloin käsiteltävä vuoden mittainen jakso alkaa kalenteritalven alusta (1.12.) ja päättyy seuraavan vuoden kalenterisyksyn loppuun (30.11). Raportissa on esitetty turvetuotantoaluekohtaiset arviot ravinteiden, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) kuormituksesta vuodenajoittain sekä vuositasolla. Vuodenaikojen rajaukseen vaikuttaa jonkin verran kuormitusnäytteenoton ajoittuminen kohteittain. Pääsääntöisesti vuodenajat ovat rajautuneet näytteenoton mukaan seuraavasti: talvi 1.12. 14.4., kevät 15.4. 27.5., kesä 28.5. 31.8. ja syksy 1.9. 30.11. Kuormitusarviot perustuvat kuormitustarkkailusta saatuihin suokohtaisiin ominaiskuormituslukuihin (brutto ja netto). Nettokuormitusta laskettaessa valumavesien taustapitoisuutena on käytetty seuraavia arvoja: kokonaisfosfori 20 µg/l, kokonaistyppi 500 µg/l ja kiintoaine 1,0 mg/l, CODMn 32 mg O2/l (Ympäristöministeriö 2013, Pöyry Oy 2013). Näytteenoton ulkopuolelle jääneiden turvesoiden kuormitusarviolaskennassa on käytetty keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja vastaavilla vesiensuojelumenetelmillä varustetuille tuotantoalueille Länsi-Suomen alueelta. Kuormitusarvion laskentamenetelmä ja käytetyt tiedot on kerrottu kohteittain tulosten tarkastelun yhteydessä. Lähdeaineistona ominaiskuormitusluvuille on käytetty Pöyry Oy:n Bioenergia ry:lle vuonna 2014 tekemää ominaiskuormitusselvitystä. Kyseistä selvitystä on käytetty myös vertailuaineistona tulosten tarkastelussa. Vesiensuojelumenetelmien tehoa on tarkasteltu pitoisuusreduktioina ylä- ja alapuolisen näytetulosten perusteella. Vesiensuojelumenetelmien yläpuoliselta näytepisteeltä ei yleensä määritetä virtaamaa, minkä takia kuormitusreduktioita ei ole mahdollista laskea. Pitoisuusreduktiot on laskettu vain niiden ajankohtien osalta, jolloin näytteenotto on tapahtunut virtaavasta vedestä. Turvetuotantoalueiden käyttöpäiväkirjatiedot on kirjattu tuotantoalueiden kuvausten yhteyteen, niiltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Oy Alholmens Kraft Ab:n käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. 35 11.2.2 Vesistötarkkailu Kunkin turvetuotantoalueen tarkkailuun sisältyy vaikutustarkkailu alapuolisessa vesistössä. Vaikutustarkkailua tehdään pääosin joki- ja ojapisteissä. Lisäksi mukana on joitain järvipisteitä. Osalla kohteista vesistöpisteet ovat yhteisiä eri turvetuotantoalueiden tai lohkojen kesken. Vesistötarkkailua tehdään tarkkailuohjelman mukaisesti kolme kertaa vuodessa ja samoina vuosina kuin kuormitustarkkailua. Joki- ja ojapisteissä näytteenottoajankohdat ovat maalis-toukokuu, kesäheinäkuu sekä syys-lokakuu. Vuonna 2016 jokien vesistötarkkailukierrokset tehtiin pääsääntöisesti huhti-, kesä- ja syyskuussa. Tarkat näytteenottoajankohdat ilmenevät kunkin tuotantoalueen vesistötarkkailutulostaulukoista (Liite 7). Järvitarkkailua tehtiin turvetuotannon osalta kerran heinäkuussa. Vesistönäytteistä on analysoitu seuraavat muuttujat: lämpötila, happi, ph, alkaliteetti,

sähkönjohtavuus, rauta, väri, sameus, kiintoaine, COD Mn, kok.p, PO 4 -P (avovesiaikaan), kok.n sekä NH 4 -N (avovesiaikaan). Joki- ja ojapisteiltä on arvioitu virtaama, mikäli se on ollut mahdollista. 36 11.3 Oy Alholmens Kraft Ab 11.3.1 Heinämaanneva-Ränöinneva Turvetuotantoalue Heinämaanneva (lohkot 1-5) ja Ränöinneva (lohkot 2-4) sijaitsevat Evijärven kunnassa. Valtaosa alueen kuivatusvesistä johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutuskentän kautta Heinämaanojaan, mistä ne laskevat edelleen Evijärven Kniivilänlahteen. Heinämaan-Ränöinneva oli kokonaisuudessaan tuotannossa (90 ha). Koko alueen pinta-ala oli 95 ha. Heinämaannevalla oli vuonna 2016 tuotantoa 77:nä päivänä ja Ränöinnevalla 35:nä päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Heinämaanoja alkaa Heinämaannevalta. Oja on kaivettu koko pituudeltaan valuma-alueen kuivatuskanavaksi. Ojan valuma-alueesta on suota 50-60 % ja ojan vesi on luonteeltaan ravinteikasta sekä tummaa. Evijärven Kniivilänlahti on matala, noin metrin syvyinen vesialue. Heinämaanojan lisäksi lahden eteläpäähän laskee Kirsinpäkin puro, jonka veden laatu on varsin huono. Kirsinpäkki vaikuttaa paljon myös veden laatuun Kniivilänlahdessa. Kniivilänlahden vesi on väriltään tummaa, sen ravinnepitoisuudet ovat korkeat ja happipitoisuus on talvella ajoittain pieni. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan arvioituna muun Evijärven veden laatu on hyvä ja ekologiselta tilaltaan järvi on luokassa tyydyttävä. Vuoden 2016 vesistötarkkailutulosten perusteella Heinämaanojan vesi oli hyvin sameaa, ravinteikasta sekä rauta- ja kiintoainepitoista. Happitilanne oli välttävä tai tyydyttävä. Heinämaanojan näytepisteiden (ap1 ja ap2) sekä Kniivilänlahden veden laadussa ei ollut merkittäviä eroja (liite 7). Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Heinämaan-Ränöinneva oli kokonaisuudessaan tuotannossa. Virtaama on mitattu maastossa näytteenoton yhteydessä joita on käytetty kuormituslaskelmissa. Alueelta purkautuvien kuivatusvesien laatu vaihteli edellisvuosien tapaan melko paljon eri aikoina (taulukko 11.2). Tuotantoalue siirtyi vuoden 2015 aikana kunnostusvaiheesta tuotantovaiheeseen ja vuosi 2016 oli näin ollen ensimmäinen kokonainen tuotantovuosi. Kuivatusvesien typpipitoisuudet olivat keskimäärin hieman alhaisempia kuin edellisvuonna, mutta fosfori-, kiintoaine- ja humuspitoisuudet olivat samalla tasolla. Kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat hieman korkeampia ja COD Mn sekä typpipitoisuudet olivat alhaisempia kuin ympärivuotisilla pintavalutuskentällä varustettujen tuotantovaiheessa olevien Länsi-Suomessa sijaitsevien tuotantoalueiden pitoisuudet keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Pintavalutuskentältä lähtevän veden ph oli keskimäärin 6,8.

Taulukko 11.2. Heinämaannevan-Ränöinnevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisten näytepisteiden vedenlaatu. Analyysit Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 3.12.2015 Heinämaanneva-Räinöinneva tuleva 50 14 1800 130 6,69 6.4.2016 Heinämaanneva-Räinöinneva tuleva 1,0 28 520 2300 410 6,20 13.6.2016 Heinämaanneva-Räinöinneva tuleva 17,3 57 25 3200 97 7,15 19.9.2016 Heinämaanneva-Räinöinneva, tuleva 8,6 31 8,5 1400 130 7,11 Keskiarvo 42 142 2175 192 6,8 3.12.2015 Heinämaanneva-Räinöinneva, lähtevä 46 54 3,6 2700 61 6,58 6.4.2016 Heinämaanneva-Räinöinneva, lähtevä 0,4 78 23 21 1800 76 6,88 13.6.2016 Heinämaanneva-Räinöinneva, lähtevä 14,0 17 58 4,5 1800 66 6,86 19.9.2016 Heinämaanneva-Räinöinneva, lähtevä 9,9 8,07 34 7,2 750 72 6,80 Keskiarvo 42 9 1763 69 6,8 37 Heinämaanneva-Ränöinnevalta lähtevä ominaiskuormitus (brutto) oli fosforin, typen ja kiintoaineen osalta suurinta keväällä, jolloin myös virtaamat olivat suuria (taulukko 11.3). Ominaiskuormitus oli suurimmillaan paljon happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) osalta talvella, mutta kuormitus oli suurta myös keväällä. Pienimmillään ominaiskuormitus oli syksyllä. Ominaiskuormitus oli koko vuoden osalta tarkasteltuna kaikkien muuttujien osalta suurempaa kuin pintavalutuskentällisillä turvetuotantoalueilla Länsi-Suomessa keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Kokonaiskuormitus (brutto) oli ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurinta talvella sekä kiintoaineen osalta keväällä. Kokonaiskuormitus kasvoi ravinteiden, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2016 kuormitukset laskettiin mittapadon valuma-alueen pintaalalla ja suurempi pinta-ala kasvattaa kuormitusarvioita. Lisäksi Heinämaan-Ränöinneva oli kokonaisuudessaan tuotannossa ja näytteitä otettiin selvästi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Näin ollen yksittäiset näytetulokset ja virtaamat vaikuttavat kuormituslaskelmiin aiempaa enemmän. Talven ja kevään 2016 näytteenotot ajoittuivat korkean virtaaman aikaan, mikä näkyy kyseisten vuodenaikojen korkeampana kuormituksena. Taulukko 11.3. Heinämaannevan-Ränöinnevan pintavalutuskentältä lähtevä ominaiskuormitus sekä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina sekä koko. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 2,0 89 119 1788 1,4 73 86 Kevät 4,3 102 1191 1304 3,2 74 1134 Kesä 0,8 23 57 733 0,6 16 44 Syksy 0,4 4 42 199 0,3 1 36 Koko vuosi 1,7 53 248 1027 1,2 40 223 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 30,5 1351 1801 27019 20,5 1101 1301 Kevät 28,7 680 7935 8691 21,2 491 7558 Kesä 7,3 200 501 6452 5,1 145 389 Syksy 5,5 57 547 2584 4,0 19 471 Koko vuosi 72,1 2288 10785 44747 50,7 1756 9719

Heinämaannevan-Ränöinnevan pintavalutuskenttä pidätti hyvin kiintoainetta ja fosforia ja jonkin verran typpeä. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta reduktiot vaihtelivat eikä puhdistusta tapahtunut kaikkina jaksoina, mikä on pintavalutuskentille tyypillistä. Keskimääräiset pitoisuusreduktiot heikentyivät hieman lukuun ottamatta kemiallisen hapenkulutuksen reduktiota joka parani edellisvuodesta (taulukko 11.4). Taulukko 11.4. Heinämaannevan-Ränöinnevan pintavalutuskentän näytteenottopäivien pitoisuusreduktiot (%). Pvm Kiintoaine Kok-P Kok-N COD Mn 3.12.2015 74 53-50 -8 6.4.2016 96 81 22 18 13.6.2016 82 32 44-2 19.9.2016 15 45 46-10 Keskiarvo 67 53 15 0 38 Vaikutus alapuoliseen vesistöön Heinämaannevan-Ränöinnevan vesistötarkkailupisteet (alapuoli 1 ja 2) sijaitsevat Heinämaanojassa. Piste 2 sijaitsee Heinämaanojassa turvetuotantoalueen alapuolella ja piste 1 Heinämaanojassa ennen laskua Kniivilänlahteen. Lisäksi tuotantoalueen vaikutuksia tarkkaillaan Evijärven Kniivilänlahdessa. Heinämaanojan näytteet otettiin 6.4., 20.6. sekä 12.9. ja Kniivilänlahden näyte 30.6. Tulokset on esitetty liitteessä 7. Heinämaanoja on kaivettu valuma-alueen kuivatusvesiä varten, ja ojan vesi onkin tummaa ja ravinteikasta. Ojassa ei virtaa vettä jatkuvasti. Ojan happitilanne oli parempi lähempänä ojasuuta (Heinämaanoja 2) ja parhaimmillaan tyydyttävällä tasolla. Näytepisteiden keskimääräiset ainepitoisuudet olivat kokonaistypen, -fosforin ja kemiallisen hapen kulutuksen osalta korkeampia pisteessä Heinämaanoja 1 kuin alempana ojassa (Heinämaanoja 2). Muutoin vesi oli laadultaan samankaltaista molemmissa pisteissä. Kniivilänlahden vesi on luonteeltaan tummaa ja ravinteikasta. Lahdelmaan laskee Heinämaanojan lisäksi myös Kirsinpäkki, jonka vedet vaikuttavat todennäköisesti enemmän Kniivilänlahden vedenlaatuun kuin Heinämaanojan. Vuonna 2016 kesäkuussa lahdelman veden kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat korkeampia kuin keskimäärin Heinämaanojassa. Väriarvot olivat järvessä ja ojassa samaa, korkeaa tasoa. 11.3.2 Niivilänniitty Turvetuotantoalue Niivilänniitty sijaitsee Evijärven ja Lappajärven kuntien rajalla. 62 ha:n tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutuskentän kautta Kirsinpäkkiin, mistä ne edelleen virtaavat Evijärven Kniivilänlahteen. Niivilänniityn mittapadon valuma-alue on 82 ha. Alueella oli tuotantoa 24:nä päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Kirsinpäkin vedenlaatu on ajoittain hyvin huono. Hajakuormituksen lisäksi Kirsinpäkkiä kuormittaa Lappajärven jätevedenpuhdistamolta johdetut vedet. Vuonna 2016 Kirsinpäkistä ei otettu näytteitä.

Arvioitu kuormitus Niivilänniityllä oli tuotantoa 44 ha alalla, mutta siellä ei ollut omaa tarkkailua. Tuotannosta oli poistunut 16 ha. Mittapadon valuma-alue on 82 ha. Niivilänniitystä tehtiin häiriöilmoitus Vahtiin 25.11.2016 pintavalutuskentän yläpuolisen penkan murtumisen vuoksi. Pumppaamo sammutettiin ja korjaustyöt aloitettiin välittömästi. Penkka saatiin korjattua ja pumppaamo käynnistettiin taas 29.11.2016. Kuormitus- ja vesistötarkkailua tehtiin yhteistarkkailuohjelman mukaisesti vuosina 2014 2015. Kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Niivilänniityn arvioitu kuormitus (brutto) oli ravinteiden ja COD Mn osalta suurinta syksyllä ja kiintoaineen osalta keväällä (taulukko 11.5). Pienintä kuormitus oli kesällä. Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan suurempaa kuin vuosina 2013-2015, jolloin arviot perustuvat Niivilänniityltä otettuihin kuormitusnäytteisiin. 39 Taulukko 11.5. Niivilänniityn pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 6,0 190 620 4412 4,2 150 520 0 Kevät 9,0 200 1085 4122 2,8 125 950 0 Kesä 4,9 121 438 4391 3,1 91 370 883 Syksy 8,4 306 627 7775 3,7 231 478 0 Koko vuosi 28,3 817 2770 20699 13,8 597 2318 883 11.3.3 Saarenneva Turvetuotantoalue Saarennevan noin 44 ha:n tuotantoalue sijaitsee Evijärven kunnassa. Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutuskentän kautta, osittain metsäojien ja osittain Keskijoen kautta Särkisenjärveen (46.065). Särkisenjärvesta vedet virtaavat laskuojaa pitkin Kerttuanjärveen ja edelleen Purmojoen pohjoishaaraan. Saarennevan mittapadon valuma-alue on 53 ha. Alueella oli tuotantoa 76:na päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Saarennevalta Särkisenjärveen tuleva metsäoja on 1,3 km pitkä. Tuotantoalueen eteläosan ja Särkisenjärven etäisyys metsäojaa ja Keskijokea pitkin on 2,7 km. Keskijoen veden laatua on selvitetty vuonna 1996, jolloin vesi oli rehevää ja tummaa. Särkisenjärvi on matala, mutapohjainen ja rannoiltaan soistuva. Suurin syvyys on hieman yli 1 m. Kuormitus- ja vesistötarkkailu Yhteistarkkailuohjelman mukaisesti Saarennevan kuormitus- ja vesistötarkkailua suoritettiin vuosina 2014 ja 2015. Saarennevan tuotantoalasta oli tuotannossa 41 ha.

Arvioitu kuormitus Saarennevalla oli tuotantoa 41 ha alalla, mutta siellä ei ollut omaa tarkkailua. Kuormitus- ja vesistötarkkailua tehtiin yhteistarkkailuohjelman mukaisesti vuosina 2014 2015. Kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Saarennevan kuormitus oli arvion mukaan suurinta kokonaistypen ja COD Mn osalta suurinta syksyllä ja kokonaisfosforin sekä kiintoaineen osalta keväällä (taulukko 11.6). Pienintä kuormitus oli kesällä. Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan suurempaa kuin vuosina 2013-2015, jolloin arviot perustuvat Saarennevalta otettuihin kuormitusnäytteisiin. 40 Taulukko 11.6. Saarennevan pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 3,9 123 401 2852 2,7 97 336 0 Kevät 5,8 129 702 2664 1,8 81 614 0 Kesä 3,2 78 283 2838 2,0 59 239 570 Syksy 5,4 198 405 5026 2,4 150 309 0 Koko vuosi 18 528 1790 13379 8,9 386 1498 570 11.3.4 Hirvineva Turvetuotantoalue Hirvinevan tuotantoalue (n. 67 ha) sijaitsee Lappajärven kunnassa. Alue siirtyi vuoden 2015 heinäkuussa tuotantovaiheeseen. Mittapadon valuma-alueen pinta-ala on Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutuskentän kautta, osittain metsäojien ja osittain Orpäkkia myöten Purmonjokeen Purmojärven alapuolelle. Purkureitti on sama kuin Hajatek Oy:n Hirvinevalla ja loppumatkaltaan myös sama kuin Alhomlmens Kraftin Orminevan kuivatusvesien reitti. Alueella oli tuotantoa 63:na päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Tyynispäkki saa alkunsa Orminevan kaakkoispuolisilta suoalueilta. Uoma laskee 8 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta Orpäkin kautta Purmojokeen. Uoma on kaivettu koko pituudeltaan metsäojitettujen suo- ja soistuma-alueiden kuivatuskanavaksi. Sekä Tyynispäkin että Orpäkin vesi on humus- ja rautapitoista, ravinteikasta sekä väriltään hyvin tummaa. Hirvinevan lisäksi Tyynispäkkiin laskevat myös Orminevan sekä Hajatek Oy:n Hirvinevan kuivatusvedet. Vuoden 2016 vesistötarkkailutulosten perusteella Tyynispäkin vesi oli hyvin hapanta, tummaa, ravinteikasta ja humuspitoista. Hirvinevan alapuolisella näytepisteellä kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet olivat keskimäärin jonkin verran korkeampia kuin yläpuolisella pisteellä, mutta erot olivat pieniä. Muutoin veden laadussa ei ollut eroja tuotantoalueen ylä- ja alapuolisen vesistöpisteen välillä (Liite 7).

Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Hirvineva oli kokonaisuudessaan tuotantovaiheessa 62 ha alueella. Mittapadon valuma-alueen pinta-ala on 82. Kohteella on jatkuvatoiminen virtaamanmittaus. Alueelta purkautuvien kuivatusvesien laatu vaihteli jonkin verran eri vuoden aikoina. Kuivatusvedet olivat happamia, ravinteikkaita ja sisälsivät paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Lähtevän veden ph-arvo oli keskimäärin 5,5 (taulukko 11.7). Kuivatusvesien fosfori- ja COD Mn -pitoisuudet olivat samalla tasolla ja kiintoaine- sekä typpipitoisuudet alhaisempia kuin Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällä varustettujen tuotantovaiheessa olevien kohteiden pitoisuudet keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Taulukko 11.7 Hirvinevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Analyysit Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Sameus Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l FTU 20.1.2016 AK Hirvineva tuleva 0,1 52 33 2300 370 5,98 22 11.2.2016 AK Hirvineva tuleva 20 25 970 54 5,51 6 5.4.2016 AK Hirvineva tuleva 0,3 31 6 1100 72 5,67 5,1 11.4.2016 AK Hirvineva tuleva 2,2 35 22 1500 120 5,68 20,0 19.4.2016 AK Hirvineva tuleva 1,2 33 19 1700 120 5,80 18,0 28.4.2016 AK Hirvineva tuleva 5,0 62 26 2400 140 5,35 16,0 2.5.2016 AK Hirvineva tuleva 8,2 61 6,7 2200 150 5,80 5,5 12.5.2016 AK Hirvineva tuleva 10,3 57 15 2000 170 6,01 12,0 20.6.2016 AK Hirvineva tuleva 14,5 84 6 2700 150 4,90 5,4 12.7.2016 AK Hirvineva tuleva 17,7 72 13 2300 150 5,72 7,7 11.8.2016 AK Hirvineva tuleva 15,1 66 13 2200 110 5,98 9,5 12.9.2016 AK Hirvineva tuleva 11,2 56 11 2000 140 6,33 8,8 17.10.2016 AK Hirvineva tuleva 5,1 35 7,2 2000 110 7,14 26,0 Keskiarvo 51 16 1952 143 5,8 12 20.1.2016 AK Hirvineva lähtevä 0 75 7,3 1900 140 4,93 2,2 11.2.2016 AK Hirvineva lähtevä 148 18 22 520 31 5,44 1,9 5.4.2016 AK Hirvineva lähtevä 0,0 46 28 <2,0 820 57 5,86 3,0 11.4.2016 AK Hirvineva lähtevä 2,2 30 33 3 1200 65 5,55 3,8 19.4.2016 AK Hirvineva lähtevä 1,2 37 30 5,3 1200 66 5,47 2,9 28.4.2016 AK Hirvineva lähtevä 5,0 167 55 5 1600 69 5,40 3,0 2.5.2016 AK Hirvineva lähtevä 7,1 26 59 <2,0 1400 44 5,34 0,9 12.5.2016 AK Hirvineva lähtevä 10,8 4 62 <2,0 1300 50 5,33 0,8 20.6.2016 AK Hirvineva lähtevä 14,8 299 79 <2,0 1800 74 5,14 2,0 12.7.2016 AK Hirvineva lähtevä 16,5 10 68 <2,0 1500 79 5,40 1,3 11.8.2016 AK Hirvineva lähtevä 16,0 5,9 69 <2,0 1300 49 5,42 1,1 12.9.2016 AK Hirvineva lähtevä 10,7 8,1 52 <2,0 1000 51 5,55 1,4 17.10.2016 AK Hirvineva lähtevä 5,0 12,7 32 2,8 1100 65 6,86 17,0 Keskiarvo 51 4 1280 65 5,5 3 41 Hirvinevan ominaiskuormitus vaihteli paljon eri muuttujien osalta eri vuodenaikoina. Suurin osa kuormituksesta muodostui keväällä (taulukko 11.8). Hirvinevan ominaiskuormitus oli talvijaksoa lukuun ottamatta suurempaa kuin Länsi-Suomessa sijaitsevilla pintavalutuskentällä varustetuilla kuntoonpanokohteilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Talven, kesän ja syksyn ominaiskuormitusarvot olivat myös suurempia kuin vuonna 2015, mikä johtunee pääosin suuremmista pitoisuuksista ja virtaamista alueella. Kokonaiskuormitus oli suurinta talvella ja COD Mn :n osalta myös kesällä. Kokonaiskuormitus oli ravinteiden osalta suurempaa kuin vuonna 2015 ja kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta pienempää.

Taulukko 11.8. Hirvinevan pintavalutuskentältä lähtevä ominaiskuormitus sekä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 3,2 44 198 1682 2,5 28 164 608 Kevät 4,7 101 250 3368 3,2 63,1 174 954 Kesä 2,5 60 39 2837 1,7 41 0 1598 Syksy 1,3 24 23 1001 0,8 12 0 273 Vuosi 2,6 48 111 1948 1,9 30,0 75 796 42 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 33,1 458 2045 17374 26,1 285 1698 6277 Kevät 14,7 314 778 10495 10,0 197 543 2972 Kesä 18,9 457 295 21639 13,0 309 0 12189 Syksy 11,5 211 203 8943 7,4 110 0 2439 Koko vuosi 78 1441 3321 58451 56,6 901 2241 23877 Hirvinevan pintavalutuskenttä toimi tarkkailutulosten perusteella erittäin hyvin kiintoaineen osalta ja hyvin ravinteiden osalta (taulukko 11.9). Pitoisuusreduktiot olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 80 %, fosforin osalta 51 % ja typen osalta 34 % ja olivat jonkin verran alhaisempia kuin edellisenä vuonna. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta puhdistumista tapahtui heikosti ja vain ajoittain. Taulukko 11.9. Hirvinevan pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%). Pvm Kiintoaine Kok-P Kok-N COD(Mn) 20.1.2016 78 62 17-44 11.2.2016 12 43 46 10 5.4.2016 83 21 25 10 11.4.2016 86 46 20 6 19.4.2016 72 45 29 9 28.4.2016 81 51 33 11 2.5.2016 85 71 36 3 12.5.2016 93 71 35-9 20.6.2016 83 51 33 6 12.7.2016 91 47 35 6 11.8.2016 92 55 41-5 12.9.2016 91 64 50 7 17.10.2016 86 41 45 9 Keskiarvo 80 51 34 1 Vaikutus alapuoliseen vesistöön Hirvinevan vesistövaikutuksia tarkkailtiin tuotantoalueen alapuolisessa Tyynispäkissä tuotantoalueelta tulevan laskuojan ala- ja yläpuolella. Näytteet otettiin 5.4., 20.6. ja 12.9. Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.

Tyynispäkin ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat aavistuksen korkeampia Hirvinevan kuivatusvesien laskukohdan alapuolella kuin yläpuolella. Erot olivat kuitenkin hyvin pieniä. Muilta osin vesi oli laadultaan samankaltaista molemmissa näytepisteissä. Happitilanne oli tyydyttävä ja sähkönjohtavuuden arvot olivat alhaisia. Ojan vesi oli hyvin ravinteikasta, humuspitoista ja tummaa. Hirvinevan kuivatusvesillä ei havaittu olevan selkeää vaikutusta Tyynispäkin vedenlaatuun. 43 11.3.5 Västermossen Turvetuotantoalue Västermossenin noin 84 ha:n tuotantoalue sijaitsee Pedersören kunnassa. Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toiminnassa olevan pintavalutuskentän kautta Karikbäckeniin ja edelleen Purmonjoen eteläiseen haaraan lähellä Purmon kylää. Mittapadon valuma-alue on 103 ha. Alueella oli tuotantoa vuonna 2016 vain kahdeksana päivänä, johtuen sateisuudesta. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Karikbäcken laskee 9,5 km päässä tuotantoalueesta Purmojoen eteläiseen haaraan. Karikbäckenin vesi on voimakkaasti rehevöitynyttä, tummaa ja humuspitoista. Karikbäcken on kaivettu valumaalueen kuivatusjärjestelyjen yhteydessä kuivatusuomaksi, johon on johdettu suo-ojitusten ja peltoalueiden kuivatusojitusten vedet. Vuoden 2016 vesistötarkkailutulosten perusteella Karikbäckenin vesi oli hapanta, sameaa, tummaa, rautapitoista ja ravinteikasta. Myös kiintoainetta oli vedessä ajoittain runsaasti. Happitilanne vaihteli välttävän ja tyydyttävän välillä ollen heikoimmillaan syyskuussa ja parhaimmillaan kesäkuussa. Ravinnepitoisuuksien perusteella Karikbäckenin vesi oli erittäin rehevällä tasolla. Epäorgaanisia ravinteita oli vedessä runsaasti myös kesäaikaan. Vesi oli laadultaan keskimäärin heikompaa Västermossenin yläpuolella verrattuna tuotantoalueen alapuoliseen näytepisteeseen (Liite 7). Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Västermossen oli kokonaisuudessaan tuotannossa. Virtaama on mitattu maastossa näytteenoton yhteydessä joita on käytetty kuormituslaskelmissa. Joulukuun näytteenottokierrokselta ei ole virtaamatietoa, joten talvijakson kuormitus on arvioitu vesistömallijärjestelmästä (VEMALA WSFS) saadulla talvijakson keskivirtaaman avulla (Karibäckenin valuma-alue 46.026). Alueelta purkautuvien kuivatusvedet olivat laadultaan olivat happamia, ravinteikkaita ja sisälsivät paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Lähtevän veden ph-arvo oli keskimäärin 6,1 (taulukko 11.11). Kuivatusvesien typpi-, fosfori-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat hieman alhaisempia kuin Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällä varustettujen tuotantovaiheessa olevien kohteiden pitoisuudet keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Västermossenille tulevan veden ph oli 2.12.2015 näytteenottokerralla 4,92 ja tarkkailuohjelman mukaisesti näytteestä, jonka ph on >5,0 määritettiin asiditeetti, sulfaatti-, kadmium- nikkeli- ja sinkkipitoisuudet. Kadmium, nikkeli ja sinkki määritettiin suodatetusta näytteestä. Kadmiumin

pitoisuus ylitti EU:n priotiteettiainedirektiivin ympäristölaatunormin pitoisuuden (EQS), mutta nikkelin pitoisuus oli selvästi alle EQS-arvon (taulukko 11.12). 44 Taulukko 11.11 Västermossenin pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Analyysit Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 2.12.2015 Västermossen tuleva 83 3,5 4900 100 4,92 6.4.2016 Västermossen tuleva 0,3 35 13 2300 96 5,98 14.6.2016 Västermossen tuleva 13,4 68 14 3300 82 6,35 13.9.2016 Västermossen tuleva 10,9 64 9,5 3000 160 6,61 Keskiarvo 63 10 3375 110 6,0 2.12.2015 Västermossen lähtevä 66 <2,0 2300 47 5,10 6.4.2016 Västermossen lähtevä 0,3 41 30 2,7 1700 64 6,40 14.6.2016 Västermossen lähtevä 11,8 10 59 4 1300 30 6,42 13.9.2016 Västermossen lähtevä 9,3 10,7 46 2 930 41 6,57 Keskiarvo 50 2 1558 46 6,1 Taulukko 11.12. Västermossenin tulevan veden asiditeetti, sulfaatti- ja raskasmetallipitoisuudet veden ph:n alittaessa arvon 5,0. Asiditeet Sulfaatti Zn Cd Ni 2.12.2015 mmol/l mg/l µg/l µg/l µg/l Tuleva 0,54 14,0 11 0,024 1,7 EQS 0,08 20 Västermossenin ominaiskuormitus vaihteli paljon eri muuttujien osalta eri vuodenaikoina. Suurin osa kuormituksesta muodostui keväällä, jolloin virtaama oli suurin. Västermossenin ominaiskuormitus oli pienempää kuin Länsi-Suomessa sijaitsevilla pintavalutuskentällä varustetuilla kuntoonpanokohteilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Västermossenilta ei ole omia vedenlaatutuloksia vuosilta 2014 ja 2015 ja kuormituslaskelmat perustuvat Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräisiin ominaiskuormituksiin (Pöyry 2014), minkä takia vertailua näiden vuosien osalta ei voida luotettavasti tehdä. Kokonaiskuormitus oli suurinta keväällä (Taulukko 11.13).

Taulukko 11.13. Västermossenin pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina 2016. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 0,6 30 13 863 0,4 24 0 Kevät 2,2 59 93 1037 1,5 41 59 Kesä 0,2 11 33 484 0,1 7 25 Syksy 0,4 8 18 413 0,2 4 9 Koko vuosi 0,7 24 31 679 0,4 17 17 45 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 8,0 394 171 11292 4,6 308 0 Kevät 12,8 339 538 5980 8,8 239 339 Kesä 1,9 81 250 3689 0,6 50 188 Syksy 4,1 94 202 4635 2,1 43 101 Koko vuosi 26,8 907 1161 25597 16,1 641 627 Vuoden 2016 tarkkailutulosten perusteella Västermossenin pintavalutuskenttä pidätti hyvin kiintoaineita ja ravinteita sekä jonkin verran paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Ravinteiden osalta pintavalutuskenttä toimi parhaiten syksyllä ja heikoiten keväällä. Kiintoainetta pidättyi hyvin läpi koko vuoden (Taulukko 11.14). Taulukko 11.14. Västermossenin pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%). Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 3.12.2015 71 53 53 20 6.4.2016 79 26 33 14 14.6.2016 71 61 63 13 13.9.2016 79 69 74 28 Keskiarvo 75 52 56 19 11.3.6 Ormineva Turvetuotantoalue Orminevan tuotantoalue sijaitsee Kortesjärvellä Kauhavan kaupungissa. Tuotantoalueen pinta-ala oli kokonaisuudessaan 72 ha, josta tuotantoalaa oli 69 ha. Mittapadon valuma-alue on 83 ha. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden sekä ympärivuotisesti toiminnassa olevan pintavalutuskentän kautta Tyynispäkkiin, ja edelleen Orpäkin kautta Purmonjokeen Purmojärven alapuolelle. Alueella oli tuotantoa 38:na päivänä. Käyttöpäiväkirjatiedot on esitetty liitteessä 6. Vesistöt Tyynispäkki saa alkunsa Orminevan kaakkoispuolisilta suoalueilta. Uoma laskee 8 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta Orpäkin kautta Purmojokeen. Uoma on kaivettu koko pituudeltaan

metsäojitettujen suo- ja soistuma-alueiden kuivatuskanavaksi. Sekä Tyynispäkin että Orpäkin vesi on humus- ja rautapitoista, ravinteikasta sekä väriltään hyvin tummaa. Vuoden 2016 vesistötarkkailutulosten perusteella Tyynispäkin vesi oli hapanta ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli keskimäärin huono. Vesi oli hyvin ravinteikasta ja ravinnepitoisuuksien perusteella rehevällä tasolla. Vesi oli hyvin humuspitoista, tummaa ja kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita. Happitilanne oli keskimäärin hyvä ja tilanne oli heikoimmillaan huhtikuussa, jolloin happitilanne oli tyydyttävä. Orminevan tuotantoalueen alapuolisella vesistöasemalla kiintoainepitoisuus oli huhtikuussa puolet korkeampi kuin tuotantoalueen yläpuolella, mutta muutoin ylä- ja alapuolisten vesistöasemien vedenlaadussa ei ollut merkittäviä eroja (Liite 7). 46 Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Ormineva oli kokonaisuudessaan tuotannossa. Virtaama on mitattu maastossa näytteenoton yhteydessä joita on käytetty kuormituslaskelmissa. Joulukuun näytteenottokierrokselta ei ole virtaamatietoa, joten talvijakson kuormitus on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmästä (VEMALA WSFS) saadulla talvijakson keskivirtaaman avulla (Orpäkin osavaluma-alue 46.044). Alueelta purkautuvien kuivatusvesien laatu vaihteli melko paljon eri vuoden aikoina. Kuivatusvedet olivat laadultaan olivat happamia, ravinteikkaita ja sisälsivät paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ). Lähtevän veden ph-arvo oli keskimäärin 5,6 (taulukko 11.15). Kuivatusvesien typpi-, fosfori-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat korkeampia kuin Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällä varustettujen tuotantovaiheessa olevien kohteiden pitoisuudet keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Orminevalta lähtevän veden ph oli 3.12.2015 näytteenottokerralla 4,74 ja tarkkailuohjelman mukaisesti näytteestä, jonka ph on >5,0 määritettiin asiditeetti, sulfaatti-, kadmium- nikkeli- ja sinkkipitoisuudet. Kadmium, nikkeli ja sinkki määritettiin suodatetusta näytteestä. Kadmiumin pitoisuus ylitti EU:n priotiteettiainedirektiivin ympäristölaatunormin pitoisuuden (EQS), mutta nikkelin pitoisuus oli selvästi alle EQS-arvon (taulukko 11.16). Taulukko 11.15 Orminevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Analyysit Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 3.12.2015 Ormineva tuleva 67 2 2100 49 5,13 7.4.2016 Ormineva tuleva 0,3 29 11 1800 72 5,54 13.6.2016 Ormineva tuleva 21,0 69 11 3700 160 5,24 13.9.2016 Ormineva tuleva 10,9 66 17 2500 94 5,97 Keskiarvo 58 10 2525 94 5,5 3.12.2015 Ormineva lähtevä 79 12 2300 230 4,74 7.4.2016 Ormineva lähtevä 0,3 18 26 5 1700 62 5,83 13.6.2016 Ormineva lähtevä 13,8 6 67 11 2800 160 5,81 13.9.2016 Ormineva lähtevä 12,5 3,077 71 6 2200 98 6,15 Keskiarvo 61 8 2250 138 5,6

Taulukko 11.16. Orminevan lähtevän veden asiditeetti, sulfaatti- ja raskasmetallipitoisuudet veden ph:n alittaessa arvon 5,0. Asiditeetti Sulfaatti Zn Cd Ni (liukoinen) (liukoinen) (liukoinen) 3.12.2015 mmol/l mg/l µg/l µg/l µg/l Lähtevä 0,62 4,2 14 0,027 0,99 EQS 0,08 20 47 Orminevan ominaiskuormitus vaihteli paljon eri muuttujien osalta eri vuodenaikoina. Suurin osa kuormituksesta muodostui typpeä lukuun ottamatta talvella (taulukko 11.17). Tosin talven kuormitus on arvioitu vesistömallijärjestelmästä saatujen valuntatietojen perusteella ja tulokseen tulee suhtautua varauksella. Orminevan ominaiskuormitus oli talvella suurempaa, keväällä sekä syksyllä pienempää ja kesällä pääosin samaa suuruusluokkaa kuin Länsi-Suomessa sijaitsevilla pintavalutuskentällä varustetuilla kuntoonpanokohteilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Kokonaiskuormitus oli suurinta talvella johtuen pääosin suuresta laskennallisesta virtaamasta. Kokonaiskuormitus oli ravinteiden ja kiintoaineen osalta suurempaa ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta pienempää kuin vuonna 2015, jolloin kuormitus arvioitiin Länsi-Suomessa sijaitsevien pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräisien ominaiskuormituksien avulla (Pöyry 2014). Taulukko 11.17. Orminevan pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina 2016. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 2,7 27 142 936 2,5 21 130 Kevät 1,2 32 88 487 0,8 22 69 Kesä 1,0 17 67 409 0,9 14 61 Syksy 0,3 7 18 227 0,2 5 14 Koko vuosi 1,4 20 82 550 1,2 15 72 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 28,7 287 1499 9871 26,2 225 1375 Kevät 5,4 148 409 2264 3,7 105 322 Kesä 6,0 105 412 2510 5,2 86 375 Syksy 2,8 64 159 2057 2,3 49 130 Koko vuosi 43,0 604 2480 16703 37,4 465 2202 Vuoden 2016 tarkkailutulosten perusteella Orminevan pintavalutuskenttä toimi vaihtelevasti eri vuodenaikoina. Joulukuussa pintavalutuskentältä lähtevän veden ainepitoisuudet olivat korkeampia kuin tulevan veden pitoisuudet, minkä vuoksi reduktiot ovat negatiivisia. Pintavalutuskenttä pideääti ajoittain hyvin kiintoainetta ja jonkin verran ravinteita (Taulukko 11.18). Taulukko 11.18. Orminevan pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%).

48 Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 3.12.2015-500 -10-369 -18 6.4.2016 57 6 14 10 14.6.2016 0 24 0 3 13.9.2016 68 12-4 -8 Keskiarvo -94 8-90 -3 11.4 Hajatek Oy 11.4.1 Hirvineva Turvetuotantoalue Hajatek Oy:n on Hirvinevan tuotantoalue (59 ha) sijaitsee Lappajärven kunnassa. Tuotantoalueen vieressä on Alholmens Kraft Oy:n Hirvineva. Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen sekä sulan maan aikana toimivan pintavalutuskentän kautta usean kilometrin pituiseen laskuojaan, johon yhdistyvät myös Haunisenoja ja Salapäkki. Laskuoja jatkuu ensin Tyynispakkinä ja Orpäkkinä, kunnes laskee Purmonjokeen Purmojärven alapuolella. Hirvinevalla oli tuotantoa 55 ha:lla. Tuotantoa oli ainoastaan viikoilla 23 ja 29, jolloin tuotettiin yhteensä 5 000 m 3 kasvuturvetta. Alueella puhdistettiin ojat ja altaat viikolla 32. Vesistöt Alapuolisten vesistöjen (Tyynispäkki ja Orpäkki) tilaa on kuvattu Alhomens Kraft Oy:n Hirvinevan sekä Orminevan yhteydessä. Tarkkailutulokset on kokonaisuudessaan esitetty liitteessä 7. Arvioitu kuormitus 2016 Yhteistarkkailuohjelman mukaisesti Hirvinevalla ei suoritettu päästötarkkailua. Päästötarkkailua on suoritettu 2014 ja 2015. Vuoden 2016 osalta kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Hirvinevan kuormitus oli arvion mukaan suurinta fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä ja typen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta syksyllä (taulukko 11.19). Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan suurempaa kuin vuonna 2015, jolloin laskelmat perustuvat Hirvinevalta otettuihin kuormitusnäytteisiin. Kyse on vuoden 2016 osalta karkeasta arviosta, mikä tulee huomioida tuloksia tarkasteltaessa.

Taulukko 11.19. Hajatek Oy:n Hirvinevan pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. 49 Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 4,0 127 416 2959 2,8 101 349 0 Kevät 6,0 134 728 2765 1,8 84 637 0 Kesä 3,3 81 293 2945 2,1 61 248 592 Syksy 5,7 205 420 5215 2,5 155 320 0 Koko vuosi 19,0 548 1858 13884 9,2 400 1555 592 11.5 Mantelan Turve Oy 11.5.1 Tervasneva 1 (pohjoinen lohko) ja Tervasneva 2 (eteläinen lohko) Turvetuotantoalue Tervasnevan tuotantoalueet sijaitsevat Kortesjärven Koskenkylässä. Tuotantoalue jakaantuu kahteen lohkoon, joiden yhteispinta-ala on noin 60 ha:n. Pohjoinen lohko käsittää tästä noin 7 ha ja eteläinen lohko noin 53 ha. Tuotantoalueen kaikki kuivatusvedet johdetaan perusvesiensuojelurakenteisiin. Tämän lisäksi pohjoisen lohkon (1) kuivatusvedet on johdettava ympärivuotisesti vähintään 0,25 ha:n suuruiselle kasvillisuusaltaalle ja eteläisen lohkon (2) vedet vähintään 2,2 ha:n suuruiselle pintavalutuskentälle. Pohjoisen lohkon kuivatusvedet johdetaan Saukkopäkin kautta ja eteläisen lohkon kuivatusvedet Fräntilässä laskevan pelto-ojan kautta Purmonjokeen. Tervasnevoilla oli tuotantoa 5.5.-1.8.2016. Tuotantomäärä oli 1700 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Käyttöpäiväkirjojen mukaan lietetaskut sekä altaat puhdistettiin 5.5. ja 1.8.2016. Vesistöt Saukkopäkki alkaa Saukkonevalta ja se on Purmojokeen virtaava 2 km pitkä luoma. Saukkopäkin vesi on erittäin tummaa ja ravinteikasta. Saukkopäkin vesi oli ajoittain erittäin humusrikasta ja kiintoainepitoista. Eteläisen lohkon alapuolisesta pelto-ojan Fräntilänpuron vesi oli vuoden 2016 tarkkailutulosten perusteella niin ikään erittäin ravinteikasta, tummaa ja sameaa. Sekä Saukkopäkkiin että Tervasneva 2:n alapuoliseen pelto-ojaan tulee turvetuotannon lisäksi maatalouden hajakuormitusta, mikä näkyy mm. ojien korkeina ravinne- ja kiintoainepitoisuuksina (Liite 8). Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Tervasnevoilta otettiin päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tarkkailuohjelman mukaisesti 4 kertaa vuodessa. Kuormitukset on arvioitu kohteiden omien virtaama- ja näytetulosten perusteella sekä alueiden tuotantopinta-alojen avulla.

Sekä Tervasneva 1:n (pohjoinen lohko) että Tervasneva 2:n kuivatusvesien ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat korkeita kaikkina ajankohtina (taulukko 11.20 ja 11.21). Myös kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita. Alhaisimmat ravinnepitoisuudet mitattiin Tervasneva 1:n lähtevässä vedessä kesäkuussa ja COD Mn arvo huhtikuussa sekä Tervasneva 2:n lähtevässä vedessä COD Mn ja typen osalta huhtikuussa ja fosforin osalta joulukuussa (joulukuun tulokset huomioidaan vuoden 2016 talvijakson kuormituslaskennassa). Tervasneva 1:llä fosfori-, typpi- ja COD Mn -pitoisuudet olivat korkeampia ja kiintoainepitoisuudet hieman alhaisempia kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Tervasneva 2:llä ainepitoisuudet olivat keskimäärin korkeampia kuin pintavalutuskentällisten tuotantovaiheen turvesoiden keskimääräinen veden laatu Länsi-Suomessa (Pöyry 2014). Molempien tuotantoalueiden ph-arvot olivat alhaisia ja vesi oli happaman puolella. 50 Taulukko 11.20. Tervasnevan lohko 1:n kasvillisuusaltaan ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 2.12.2015 Tervasneva 1 tuleva 100 2,4 5100 86 4,85 6.4.2016 Tervasneva 1 tuleva 0,0 37 2,4 2300 73 5,25 14.6.2016 Tervasneva 1 tuleva 12,8 78 7 2700 42 5,24 13.9.2016 Tervasneva 1 tuleva 7,8 100 6,5 4700 65 5,87 Keskiarvo 6,9 78,8 4,6 3700 67 5,3 2.12.2015 Tervasneva 1 lähtevä 6 89 <2,0 2500 45 4,91 6.4.2016 Tervasneva 1 lähtevä 0,2 9 43 2,4 1900 76 5,41 14.6.2016 Tervasneva 1 lähtevä 14,4 0,4 83 9 1400 43 5,03 13.9.2016 Tervasneva 1 lähtevä 10,2 0,42 100 6 2900 100 5,65 Keskiarvo 8,3 4,0 78,8 4,6 2175 66 5,3 Taulukko 11.21. Tervasnevan lohko 2:n pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 2.12.2015 Tervasneva 2 tuleva 60 <2,0 1800 47 4,51 6.4.2016 Tervasneva 2 tuleva 0,0 42 5,6 1800 69 5,65 14.6.2016 Tervasneva 2 tuleva 14,6 110 60 5000 66 6,30 13.9.2016 Tervasneva 2 tuleva 10,5 71 14 2700 260 6,74 Keskiarvo 8,4 70,8 26,5 2825 111 5,8 2.12.2015 Tervasneva 2 lähtevä 6 74 2,8 2700 46 4,76 6.4.2016 Tervasneva 2 lähtevä 0,0 23 33 5,2 1900 69 5,73 14.6.2016 Tervasneva 2 lähtevä 16,0 2 92 21 3900 63 6,28 13.9.2016 Tervasneva 2 lähtevä 10,6 3 75 16 2700 250 6,74 Keskiarvo 8,9 8,3 68,5 11,3 2800 107 5,9 Tervasneva lohko 1:n arvioitu ominaiskuormitus oli koko vuoden keskiarvon osalta selvästi suurempaa kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantoalueilla keskimäärin (taulukko 11.22) (Pöyry Oy 2014). Ominaiskuormitus oli selvästi suurempaa talvella ja keväällä, mutta pienempää syksyllä. Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan typen ja COD Mn :n osalta suurinta talvella sekä fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä. Kokonaiskuormitus oli arvion mukaan suurempaan kuin vuonna 2015 paitsi kiintoaineen osalta, jonka kuormitus oli edellisvuotta pienempää.

Tervasneva lohko 2:n ominaiskuormitus (brutto) oli kaikkien muuttujien osalta selvästi suurinta keväällä johtuen ajankohdan suuremmista virtaamista. Kokonaiskuormituksesta suurin osa muodostui keväällä lukuun ottamatta kemiallista hapenkulusta, jonka suurin kuormitus muodostui talvella (taulukko 11.23). Ominaiskuormitus oli koko vuoden osalta fosforin ja typen osalta samalla tasolla sekä kiintoaineen että kemiallisen hapenkulutuksen osalta alhaisempaa kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Vuosikuormitus oli suurempaa kuin vuonna 2015. Taulukko 11.22. Tervasneva lohko 1:n kasvillisuusaltaalta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 3,3 185 74 6591 1,9 148 0 Kevät 8,4 211 267 4777 6,2 156 156 Kesä 0,2 7 44 410 0,1 4 39 Syksy 0,5 15 31 518 0,4 12 26 Koko vuosi 2,6 102 84 3243 1,7 79 39 51 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 3,0 165 66 5859 1,6 132 0 Kevät 3,3 81 103 1839 2,4 60 60 Kesä 0,1 4 23 215 0,1 2 21 Syksy 0,4 11 24 396 0,3 9 20 Koko vuosi 6,7 261 216 8309 4,4 203 100 Taulukko 11.23. Tervasneva lohko 2:n kasvillisuusaltaalta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 0,4 25 26 676 0,2 20 16 Kevät 2,5 70 191 1210 1,8 51 154 Kesä 0,2 13 72 315 0,1 12 68 Syksy 1,2 13 78 367 1,1 11 73 Koko vuosi 0,9 26 76 590 0,7 20 65 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 2,8 166 172 4547 1,6 135 111 Kevät 7,4 203 556 3528 5,2 150 449 Kesä 0,9 53 286 1252 0,6 46 272 Syksy 7,1 76 452 2119 6,5 62 424 Koko vuosi 18,1 498 1466 11446 13,9 393 1256

Tervasneva 1:n kasvillisuuskentän puhdistusteho oli hyvä typen osalta. Kasvillisuusallas poisti ajoittain hyvin myös kiintoainetta ja fosforia, mutta koko vuoden reduktiota tarkasteltaessa kasvillisuuskentän puhdistusteho jäi heikoksi (taulukko 11.24). 52 Taulukko 11.24. Tervasneva 1:n kasvillisuuskentän pitoisuusreduktiot (%) touko- ja heinäkuussa 2016. Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 2.12.2015 58 51 48-1 6.4.2016 0 17-4 -3 14.6.2016-29 48-2 4 13.9.2016 8 38-54 4 Keskiarvo 9 39-3 1 Tervasneva 2:n pintavalutuskenttä toimi tarkkailutulosten perusteella vaihtelevasti (taulukko 11.25). Kiintoainetta ja typpeä pidättyi hyvin kesäkuussa. Fosforin ja humusyhdisteiden (kemiallinen hapenkulutus) osalta kenttä toimi heikosti. Taulukko 11.25. Tervasneva 2:n pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) 2016. Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 2.12.2015-180 -50 2-6 6.4.2016 7-6 0-1 14.6.2016 65 22 5 0 13.9.2016-14 0 4 0 Keskiarvo -31-8 3-2 Vaikutus alapuoliseen vesistöön Tervasneva 1:n vesistövaikutuksia tarkkailtiin Saukkopäkissä, jossa on myös Rajaneva 2:n sekä Salonnevan tarkkailupisteet. Tervasneva 1:n yläpuolinen piste (lähellä Viita-ahoa) on myös Salonnevan alapuolinen tarkkailupiste. Saukkopäkin näytteet otettiin 6.4., 14.6. ja 13.9. Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 8. Saukkopäkin vesi oli vuoden 2015 tapaan erittäin ravinteikasta, rautapitoista ja tummaa. Saukkopäkin vesi oli myös ajoittain erittäin humusrikasta ja kiintoainepitoista. Vesi oli ravinnepitoisuuksien perusteella erittäin rehevällä tasolla ja epäorgaanisia ravinteita oli vedessä runsaasti myös kesäaikaan. Saukkopäkin vedenlaatuun vaikuttanee paljon myös muu alueelta tuleva hajakuormitus. Peltoalueiden kuormitusta indikoi ajoittain melko korkea sähkönjohtavuuden arvo. Tervasneva 2:n vesistövaikutuksia tarkkailtiin tuotantoalueen alapuolisessa pelto-ojassa Fräntilässä. Näytteet otettiin samoina aikoina kun Tervasneva 1:ltä. Fräntilänpuron vesi oli vuoden 2016 tarkkailutulosten perusteella niin ikään erittäin ravinteikasta, tummaa ja sameaa. Rauta- ja kiintoainepitoisuudet olivat myös hyvin korkeita. Tervasnevan tuotantoalueen kuivatusvesien vaikutus todennäköisesti näkyy ojan vedenlaadussa, mutta kuormituksen erottaminen muusta hajakuormituksesta on vaikeaa.

11.5.2 Rajanevat 1 ja 2 Turvetuotantoalue Rajanevan 1:n (78 ha) tuotantoalue sijaitsee Kortesjärven Koskenkylässä. Turvetuotanto on aloitettu vuonna 2001. Rajanevalla on perusvesiensuojelurakenteiden lisäksi käytössä pintavalutuskenttä. Rajanevan vedet laskevat Isonevanpäkin kautta Varijokeen, joka laskee edelleen Purmonjokeen hieman Kortesjärvi Alahärmä tien eteläpuolella. Rajanevan pohjoisosan (2) 64 ha:n tuotantoalue sijaitsee myös Koskenkylässä. Turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja sulan maan aikaisen pintavalutuskentän kautta metsäojastoon, mistä ne virtaavat Saukkopäkkiin ja edelleen Purmonjokeen. Rajaneva 1:llä oli tuotantoa ajalla 6.5. 31.7.2016. Lietetaskut ja altaat puhdistettiin 6.5. ja 31.7. Tuotantomäärä oli 2600 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Rajaneva 2 ei ollut tuotannossa. Vesistöt Saukkopäkin tietoja on kuvattu Tervasneva 1:n kohdalla. Isonnevanpäkin vesi on vuoden 2014 tarkkailutulosten perusteella alueen ojille tyypillisesti hyvin ravinteikasta, rautapitoista ja tummaa. Ojaan kulkeutuu hajakuormitusta myös peltoalueilta. Varijoki on Purmonjoen eteläisen haaran sivuhaara. Joen valuma-alueella on turvetuotannon lisäksi runsaasti peltomaita. Joen vedenlaatu on Purmojoen eteläisen haaran kaltainen ja vesi on tummaa sekä ravinteikasta. 53 Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Rajanevoilta otettiin päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tarkkailuohjelman mukaisesti 4 kertaa vuodessa. Kuormitukset on arvioitu kohteiden omien virtaama- ja näytetulosten perusteella sekä alueiden tuotantopinta-alojen avulla. Vesi pumpataan Rajaneva 2:n pintavalutuskentälle ja kentällä on virtaamaa pumppujen ollessa käynnissä. Vuonna 2016 lähtevän veden näytteenottopisteellä oli virtaamaa ainoastaan kesäkuussa, minkä vuoksi talven ja kevään kuormitukset on arvioitu SYKE:n vesistömallijärjestelmästä (WFSF VEMALA) saatujen keskimääräisten valumien avulla (Ylikosken valuma-alue 46.031). Lisäksi syksyn kokonaiskuormituksen arvioinnissa on käytetty Pöyry Oy:n (2014) tekemän ominaiskuormitusselvityksen pintavalutuskentällisten tuotantovaiheen länsisuomalaisten tuotantoalueiden keskimääräisiä vedenlaatutietoja. Sekä Rajaneva 1:n (pohjoinen lohko) että Rajaneva 2:n kuivatusvesien ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat korkeita kaikkina ajankohtina vaikka ajallista vaihtelua pitoisuuksissa esiintyikin (taulukko 11.26 ja 11.27). Rajaneva 2 myös kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita. Rajaneva 1:n kuivatusvesien pitoisuudet olivat talven fosforipitoisuutta lukuun ottamatta alhaisempia kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Myös Rajaneva 2:lla ainepitoisuudet olivat alhaisempia kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014) lukuun ottamatta talven COD Mn - arvoa. Molempien tuotantoalueiden ph-arvot olivat alhaisia ja vesi oli happaman puolella.

Taulukko 11.26. Rajaneva 1:n pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 2.12.2015 Rajaneva 1 tuleva 25 4 1600 28 4,78 6.4.2016 Rajaneva 1 tuleva 0,4 11 21 5,6 1700 51 5,96 14.6.2016 Rajaneva 1 tuleva 13,2 39 17 1700 65 5,74 13.9.2016 Rajaneva 1 tuleva 10,0 72 27 2000 86 6,09 Keskiarvo 7,9 39,3 13,4 1750 58 5,6 2.12.2015 Rajaneva 1 lähtevä 48 49 <2,0 1600 34 6,08 6.4.2016 Rajaneva 1 lähtevä 0,4 60 31 3,2 1100 42 5,77 14.6.2016 Rajaneva 1 lähtevä 13,8 7 46 6 1000 38 6,35 13.9.2016 Rajaneva 1 lähtevä 8,6 3 55 11 1500 97 6,58 Keskiarvo 7,6 29,6 45,3 5,3 1300 53 6,2 54 Taulukko 11.27. Rajaneva 2:n pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 2.12.2015 Rajaneva 2 tuleva 0,3 17 2,5 1900 40 5,32 6.4.2016 Rajaneva 2 tuleva 78 <2,0 2700 33 5,58 14.6.2016 Rajaneva 2 tuleva 17,9 64 3,8 4000 49 6,52 13.9.2016 Rajaneva 2 tuleva Ei virtaamaa Keskiarvo 9,1 53,0 3,2 2867 41 5,8 2.12.2015 Rajaneva 2 lähtevä 0,0 67 <2,0 1700 33 5,14 6.4.2016 Rajaneva 2 lähtevä 0,3 0,0 33 5 990 34 5,43 14.6.2016 Rajaneva 2 lähtevä 14,5 0,48 47 <2,0 980 30 6,30 13.9.2016 Rajaneva 2 lähtevä Ei virtaamaa Keskiarvo 7,4 0,2 49,0 2,3 1223 32 5,6 Rajaneva 1 oli tuotannossa, mutta Rajaneva 2:lla tuotantoa ei ollut. Sekä Rajaneva 1:n että Rajaneva 2:n kokonaiskuormitus (brutto) oli ominaiskuormitusarvojen perusteella arvioituna typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurinta talvella sekä fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä (taulukko 11.28). Vuoteen 2015 verrattuna kokonaiskuormitus kasvoi Rajaneva 1:llä muiden muuttujien osalta paitsi kiintoaineen osalta. Rajaneva 2 kokonaiskuormitus oli kaikkien mitattujen muuttujien osalta pienempää kuin vuonna 2015. Vuonna 2015 kokonaiskuormitus arvioitiin käyttämällä keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja (Pöyry Oy 2014), joten vuosien 2015 ja 2016 kuormitusarviot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Vuositasolla Rajaneva 1 ominaiskuormitus oli ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurempaa ja kiintoaineen osalta pienempää kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla Länsi-Suomessa keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Rajaneva 2:n ominaiskuormitus oli puolestaan selvästi pienempää kuin Länsi-Suomessa keskimäärin (Pöyry 2014).

Taulukko 11.28. Rajaneva 1:n pintavalutuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 1,8 85 53 2605 0,7 58 0 Kevät 2,8 73 213 2060 1,5 40 146 Kesä 0,3 8 48 367 0,1 4 40 Syksy 0,3 5 37 183 0,3 3 33 Koko vuosi 1,2 44 71 1343 0,6 28 40 55 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 17,9 843 527 25808 7,4 579 0 Kevät 12,0 314 912 8839 6,3 171 627 Kesä 1,8 47 280 2146 0,8 23 233 Syksy 2,7 42 311 1554 2,2 28 283 Koko vuosi 34,4 1245 2030 38347 16,7 802 1143 Taulukko 11.29. Rajaneva 2:n pintavalutuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 0,3 18 10 698 0,1 12 0 Kevät 0,3 10 49 324 0,1 5 39 Kesä 0,0 1 1 30 0,0 0 0 Syksy 0,3 13 28 370 0,2 10 21 Koko vuosi 0,3 12 19 407 0,1 8 12 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 2,8 144 85 5670 1,1 102 0 Kevät 1,2 34 173 1141 0,5 17 138 Kesä 0,1 3 3 146 0,0 1 0 Syksy 2,1 89 192 2578 1,2 67 149 Koko vuosi 6,1 270 453 9535 2,8 187 287 Vuonna 2016 Rajaneva 1:n pintavalutuskenttä toimi tulosten perusteella hyvin kiintoaineen ja typen osalta. Kenttä pidätti ajoittain myös fosforia, mutta huuhtoi paljon happea kuluttavaa ainesta (taulukko 11.30). Myös Rajaneva 2:n pintavalutuskenttä toimi pääasiassa hyvin. Huhtikuun näytekerralla lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli 5 mg/l kun pintavalutuskentälle tulevan veden

kiintoainepitoisuus oli alle määritysrajan (<2,0). Tämän vuoksi huhtikuun reduktioprosentti on reilusti negatiivinen vaikka lähtevän veden kiintoainepitoisuus ei ole erityisen korkea (taulukko 11.31). Taulukko 11.30. Rajaneva 1:n pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) 2016. Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 2.12.2015 75 0-21 -27 6.4.2016 43 35 18 3 14.6.2016 65 41 42-11 13.9.2016 59 25-13 -8 Keskiarvo 60 25 6-11 56 Taulukko 11.31. Rajaneva 2:n pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) 2016. Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 2.12.2015 60 11 18 3 6.4.2016-400 63-3 3 14.6.2016 74 76 39 3 13.9.2016 Keskiarvo -89 50 18 3 11.5.3 Salonneva I Turvetuotantoalue Salonnevan tuotantoalue (70 ha) sijaitsee Kortesjärven Koskenkylässä. Tuotanto on aloitettu vuonna 2001. Salonnevalla on käytössä perusvesiensuojelurakenteet, joita on tehostettu virtaaman säädöllä ja kasvillisuuskentällä. Salonnevan kuivatusvedet johdetaan koilliseen Saukkopäkkiin, joka laskee Purmonjokeen lähellä Kauhavan ja Pedersören välistä rajaa. Salonnevalla oli tuotantoa ajalla 6.5. 31.7. Lietetaskut ja altaat puhdistettiin 7.5. ja 31.7. Tuotantomäärä oli 2600 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Vesistöt Saukkopäkin tiedot on esitetty Tervasnevan lohko 1:n yhteydessä. Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Selonneva 1:ltä otettiin päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tarkkailuohjelman mukaisesti 4 kertaa vuodessa. Kuormitukset on arvioitu kohteiden omien virtaama- ja näytetulosten perusteella sekä alueiden tuotantopinta-alojen avulla. Salonneva 1:n kuivatusvesien ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat korkeita kaikkina ajankohtina (taulukko 11.32). Myös kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita. Fosfori-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat korkeimmillaan syyskuussa. Typpipitoisuudet olivat lähes yhtä suuria joulukuussa ja syyskuussa. Pitoisuudet olivat tutkituilta osin keskimäärin samlla tasolla sekä kasvillisuuskentälle tulevassa että sieltä lähtevässä vedessä. Salonnevaa 1:llä ainepitoisuudet olivat keskimäärin korkeampia kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla Länsi-Suomessa keskimäärin (Pöyry Oy 2014). Talvi-, kevät- ja kesäaikaan Salonnevan pitoisuudet olivat osittain samalla tasolla kuin Länsi-Suomessa keskimäärin, mutta syksyn näytteiden korkeat pitoisuudet nostivat myös keskipitoisuuksia. Tuotantoalueen ph-arvot

olivat alhaisia ja vesi oli happaman puolella. Kasvillisuuskentältä lähtevä vesi oli erittäin hapanta (ph <5,0) joulukuussa 2015. 57 Taulukko 11.32. Salonnevan 1:n kasvillisuuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 2.12.2015 Saloneva1 tuleva 65 <2,0 1800 41 5,22 6.4.2016 Saloneva1 tuleva 0,5 78 49 2,8 1500 56 5,32 14.6.2016 Saloneva1 tuleva 12,4 72 9 1500 68 5,92 13.9.2016 Saloneva 1 tuleva 9,4 81 12 1700 140 6,19 Keskiarvo 7,4 66,8 6,2 1625 76 5,7 2.12.2015 Saloneva 1 lähtevä 144 64 <2,0 1800 41 4,76 6.4.2016 Saloneva 1 lähtevä 0,5 10 46 2,8 1500 56 5,37 14.6.2016 Saloneva 1 lähtevä 12,2 3 72 8 1500 68 5,93 13.9.2016 Saloneva 1 lähtevä 9,4 3 84 14 1700 140 6,16 Keskiarvo 7,4 40,0 66,5 6,5 1625 76 5,6 Salonneva 1:n kokonaiskuormitus (brutto) oli ominaiskuormitusarvojen perusteella arvioituna suurinta talvella sekä pienintä kesällä (taulukko 11.32). Vuoteen 2015 verrattuna kuormitukset kasvoivat kaikkien muuttujien osalta, mutta vuonna 2015 Salonnevalla ei ollut omaa tarkkailua ja kuormitukset arvioitiin tuolloin käyttämällä keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja (Pöyry Oy 2014). Talven suuri kuormitus johtuu ennen kaikkea suuresta virtaamasta, sillä korkeimmat ainepitoisuudet havaittiin syyskuussa, mutta tuolloin virtaama oli alhainen. Ominaiskuormitus oli talven osalta huomattavasti suurempaa kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen soilla Länsi-Suomessa keskimäärin, mutta muina vuodenaikoina Salonnevan kuormitukset olivat pienempiä (Pöyry Oy 2014).

Taulukko 11.33. Salonneva 1:n kasvillisuuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 7,3 320 178 11375 3,7 231 0 Kevät 0,7 19 35 568 0,4 12 22 Kesä 0,3 6 30 267 0,2 4 26 Syksy 0,5 6 52 311 0,4 4 48 Koko vuosi 2,8 117 88 4180 1,5 84 23 58 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 64,8 2844 1580 101125 33,2 2054 0 Kevät 2,7 71 133 2186 1,7 48 86 Kesä 1,3 29 156 1400 0,9 19 136 Syksy 4,0 48 396 2373 3,4 34 367 Koko vuosi 72,7 2993 2264 107084 39,2 2155 589 Vuoden 2016 tulosten perusteella Salonnevan kasvillisuuskenttä pidätti ravinteita, kiintoainesta sekä liuennutta orgaanista ainesta heikosti. Suurimman osan ajasta puhdistumista ei tapahtunut (taulukko 11.34). Tulokset olivat samankaltaisia myös vuonna 2014. Taulukko 11.34. Salonneva 1:n pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) 2016. Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 2.12.2015 0 0 0 9 6.4.2016 0 0 0-1 14.6.2016 11 0 0 0 13.9.2016-17 0 0 0 Keskiarvo -1 0 0 2 Vaikutus alapuoliseen vesistöön Salonnevalla ei ollut omaa vesistötarkkailua, mutta Saukkopäkissä Tervasnevan lohko 1:n yläpuolinen vesistöpiste on samalla Salonnevan alapuolinen piste, ja kohteelta otettiin näytteet 6.4., 14.6. ja 13.9.2016. Saukkopäkissä Salonnevan laskuojan yläpuolella ei ole näytepistettä, joka kuvaisi Saukkopäkin vedenlaatua ennen Salonnevan kuivatusvesien johtamista uomaan. Kuten aiemmin Tervasnevan vesistötarkkailun yhteydessä on todettu, Saukkopäkin vesi on hyvin ravinteikasta ja tummaa ja vedenlaatuun vaikuttaa turvetuotannon lisäksi alueen muu hajakuormitus turve- ja maatalousalueilta. Tämän takia Salonnevan vaikutusta Saukkopäkin vedenlaatuun on vaikea yhteistarkkailuaineiston perusteella arvioida, mutta kuivatusvesillä on todennäköisesti jonkinlainen vaikutus etenkin pienten virtaamien aikaan.

11.5.4 Mosanneva ja Palomäenneva Turvetuotantoalue Mosanneva ja Palomäenneva sijaitsevat Kortesjärvellä, Purmojärven kylässä. Tuotantoalueiden yhteispinta ala on noin 45 ha, josta Mosannevan osuus on noin 25 ha ja Palomäennevan osuus noin 20 ha. Palomäennevan kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti perusvesiensuojelurakenteiden ja 3,1 ha suuruisen pintavalutuskentän kautta vesistöön. Mosannevan kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti perusvesiensuojelurakenteiden kautta 1,0 ha kasvillisuusaltaalle, mistä ne virtaavat vesistöön. Tuotantoalueiden kuivatusveden virtaavat Ruosteenojaan, mistä ne kulkeutuvat Purmojärveen. Mosannevalla oli tuotantoa ajalla 7.5. 16.6.2016. Alueella tehtiin lietetaskujen puhdistus ja altaiden puhdistus 7.5. ja 16.6. Mosannevalla tuotettiin 1800 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Palomäenneva ei ole ollut tuotannossa vuosina 2014-2016. Vesistöt Ruosteenojan vedenlaatu on luonteeltaan alueen ojille tyypillisesti ravinteikasta, humuspitoista ja tummaa. Kiintoainepitoisuudet olivat myös ajoittain korkeita. Purmojärven vesi on luonteeltaan tummaa ja ravinteikasta. Järven fosforipitoisuus on kohonnut selvästi viimeisen reilun kahden vuosikymmenen aikana. Viime vuosina fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 60 μg/l, kun vielä 1970 luvulla se oli noin 30 μg/l. Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Molemmat tuotantoalueet olivat tuotantovaiheen tarkkailussa ja näytteet otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti 4 kertaa vuodessa. Mosannevalta ei saatu näytteitä huhtikuussa sillä lähtevän veden näytepiste oli jäässä eikä syyskuussa sillä lähtevän veden näytepisteellä ei ollut virtaama. Palomäennevan lähtevän veden näytepisteellä ei ollut virtaamaa kesä- eikä syyskuussa, joten näytteitä ei näinä kertoina otettu. Näiden jaksojen kuormituslaskennassa ominaiskuormitusarvoina on käytetty Pöyry Oy:n vuoden 2014 ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä arvoja. Mosannevan kuivatusvesien ainepitoisuudet olivat ravinteiden ja kiintoaineen osalta alhaisempia ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta korkeampia kuin kasvillisuuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen turvetuotantoalueilla keskimäärin (taulukko 11.34) (Pöyry Oy 2014). Kasvillisuusaltaalle tuleva vesi oli kesäkuussa erittäin ravinteikasta sekä humus- ja kiintoainepitoista ja se poikkesi muista näytteistä selvästi. Kasvillisuusaltaalta purkautuvan veden ph oli alhainen ja keskimäärin 4,5. Palomäennevan kuivatusvesien ainepitoisuudet olivat joulukuussa ja huhtikuussa kutakuinkin samalla tasolla kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantovaiheen turvetuotantoalueilla keskimäärin (taulukko 11.35) (Pöyry Oy 2014). Fosforipitoisuudet olivat lähes kaikkina ajankohtina melko korkeita, joskin vaihtelua eri oli paljon. 59

Taulukko 11.34. Mosannevan kasvillisuusaltaan ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 3.12.2015 Mossanneva tuleva 66 6,8 1400 28 4,23 7.4.2016 Mossanneva tuleva 0,7 24 2,5 1900 46 5,30 13.6.2016 Mossanneva tuleva 21,5 94 240 10000 140 5,94 13.9.2016 Mossanneva tuleva Ei virtaamaa Keskiarvo 11,1 61,3 83,1 4433 71 5,2 3.12.2015 Mossanneva lähtevä 48 67 <2,0 1500 31 4,24 7.4.2016 Mossanneva lähtevä Näytepiste jäässä 13.6.2016 Mossanneva lähtevä 14,1 2 48 2 920 27 4,77 13.9.2016 Mossanneva lähtevä Vähän vettä Keskiarvo 14,1 25,2 57,5 1,5 1210 29 4,5 60 Taulukko 11.35. Palomäennevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 3.12.2015 Palomäenneva tuleva 57 <2,0 2000 27 4,90 7.4.2016 Palomäenneva tuleva 0,7 17 2,5 2000 88 5,74 13.6.2016 Palomäenneva tuleva Ei virtaamaa 13.9.2016 Palomäenneva tuleva Ei virtaamaa Keskiarvo 0,7 37,0 1,8 2000 58 5,3 3.12.2015 Palomäenneva lähtevä 0 46 4 2400 45 5,06 7.4.2016 Palomäenneva lähtevä 0,7 1600 31 11 1400 83 5,92 13.6.2016 Palomäenneva lähtevä Ei virtaamaa 13.9.2016 Palomäenneva lähtevä Ei virtaamaa Keskiarvo 0,7 800,0 38,5 7,5 1900 64 5,5 Mosannevan kokonaiskuormitus oli kaikkien muuttujien osalta suurinta talvella, joiden osalta laskenta perustuu kohteen omiin pitoisuuksiin ja virtaamiin (taulukko 11.36). Talven virtaama oli poikkeuksellisen suuri mikä näkyy suurissa kuormitusluvuissa eikä vastaa todellisuudessa koko talvijakson kuormitusta. Talvijaksoa lukuun ottamatta ominaiskuormitukset olivat kasvillisuuskentillä varustettujen tuotantoalueiden keskiarvoja alhaisempia (Pöyry Oy 2014). Kokonaiskuormitus oli kaikkien suureiden osalta edellisvuotta suurempaa. Palomäennevan lähtevällä näytepisteellä oli virtaamaa vain huhtikuussa ja tuolloinkin virtaama oli poikkeuksellisen suuri. Tämän vuoksi Palomäennevan kokonaiskuormitukset on arvioitu käyttämällä keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja (Pöyry Oy 2014). Vuoden 2016 alussa otettiin käyttöön uusi käytäntö, jonka mukaan kuormitusnäytteitä ei oteta jos vesiensuojelurakenteiden alapuolisella pisteellä ei ole virtaamaa. Tämän vuoksi Palomäennevalta on joulukuulta 2015 analyysitulokset, vaikka lähtevän veden virtaama oli 0 l/s. Tuloksia ei kuitenkaan huomioitu kuormituslaskemissa. Palomäennevalla kokonaiskuormitukset olivat suurimpia fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä ja typen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurinta syysjaksolla, kuten muillakin tuotantoalueilla joiden kuormitukset perustuvat Länsi-Suomalaisten tuotantovaiheen tuotantoalueiden ominaiskuormitusten keskiarvoihin (Pöyry 2014) (taulukko 11.37). Koko vuoden

kuormitus oli arvion mukaan pienempää fosforin osalta sekä suurempaa typen, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Palomäennevalla ei ole ollut tuotantoa vuosina 2014-2016. 61 Taulukko 11.36. Mosannevan kasvillisuusaltaalta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Kevät- ja syksyjakson ominaiskuormitusarvot ovat keskimääräisiä ominaiskuormitusarvoja (Pöyry Oy 2014). Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 5,1 249 166 11114 5,5 498 0 Kevät 1,7 2 47 778 0,9 24 314 Kesä 0,2 8 17 398 0,1 4 10 Syksy 0,8 1 30 718 0,4 18 64 Koko vuosi 2,3 89 77 4296 2,2 184 67 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 16,5 796 531 35566 17,5 1593 0 Kevät 2,3 2 62 1031 1,1 32 416 Kesä 0,4 14 32 756 0,1 8 20 Syksy 2,3 2 82 1957 1,2 49 174 Koko vuosi 21,4 815 706 39310 20,0 1682 610 Taulukko 11.37. Palomäen pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine Talvi 1,5 46 151 1076 1,0 37 127 Kevät 2,2 49 265 1005 0,7 31 232 Kesä 1,2 29 107 1071 0,8 22 90 Syksy 2,1 75 153 1896 0,9 56 116 Koko vuosi 6,9 199 676 5049 3,4 146 565 Mosannevan kasvillisuusaltaan ja Palomäennevan pintavalutuskentän tehoa on arvioitu vain ajankohdilta, jolloin vesi on ollut näytteenottopisteillä virtaavaa. Mosannevan kasvillisuusaltaan pudistusteho vaiheteli ajankohtien välillä huomattavasti (taulukko 11.38). Palomäennevan pintavalutuskenttä toimi heikosti. Huhtikuussa pintavalutuskenttä pidätti jonkin verran typpeä ja fosforia, mutta muiden ajankohtien ja parametrien osalta puhdistusta ei tapahtunut (taulukko 11.39).

Taulukko 11.38. Mosannevan kasvillisuuskentän pitoisuusreduktiot (%) heinä-, syys- ja joulukuussa 2016. Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 2.12.2015 85-7 -11 0 14.6.2016 99 91 81 20 Keskiarvo 0 0 0 0 62 Taulukko 11.39. Palomäennevan pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) syyskuussa 2016. Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 2.12.2015-300 -20-67 -3 6.4.2016-340 30 6-3 Keskiarvo 0 5-30 -3 Vaikutus alapuoliseen vesistöön Mosannevan ja Palomäennevan vesistövaikutuksia tarkkaillaan Ruosteenojassa tuotantoalueiden laskuojan ylä- ja alapuolisissa näytepisteissä. Näytteet otettiin 7.4., 13.6. ja 13.9.2016 Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.2. Ruosteenojan vesi oli edellisvuoden tapaan ravinteikasta, tummaa ja myös sameaa. Vesi oli lievästi hapanta. Tuotantoalueiden laskuojan yläpuolisen näytepisteen vesi oli selvästi ravinteikkaampaa, humuspitoisempaa ja kiintoainepitoisempaa. Lisäksi sameuden ja sähkönjohtavuuden arvot olivat korkeampia kuin laskuojan alapuolella. Turvetuotannon kuivatusvesien ei havaittu näin ollen ainakaan heikentävän ojan vedenlaatua toukokuussa. Happitilanne oli laskuojan yläpuolella heikentynyt huhtikuussa ja syyskuussa, mutta erinomainen kesäkuussa. Laskuojan alapuolella happitilanne oli keskimäärin tyydyttävä. Epäorgaanisia ravinteita oli vedessä myös kesäaikaan perustuotannon käytössä. 11.6 Jorma Kiikan Urakointi Ky ja Isopellinen maatalousyhtymä 11.6.1 Suolineva 1 ja 2 Turvetuotantoalue Jorma Kiikan Urakointi Ky ja Isopellinen Harri, Matti ja Tero maatalousyhtymällä on Purmonjoen valuma-alueella Suolinevan (1 ja 2) tuotantoalueet, joiden tuotantoala on yhteensä 48,8 ha. Suolinevan eteläosan (Suolineva 1, n. 21,5 ha) kuivatusvedet johdetaan Vinsupuroa myöten kaakosta Purmonjokeen lähellä Kortesjärven kirkonkylää. Suolinevan pohjoisosan (Suolineva 2, n. 27,5 ha) kuivatusvedet laskevat Saaripäkkiä myöten kaakosta Purmonjokeen Pedersören puolella Vilobackan alapuolella. Perusvesiensuojelurakenteita on tehostettu pintavalutuksella. Molemmilla kohteilla oli tuotantoa ajalla 27.5. - 1.8.2016. Suolineva 1:llä perattiin sarkaojat 25.4.-4.5. ja kaivettiin päisteojaa ja ajattiin ajomaita 9.11.-18.11. Suolineva 2:lla sarkaojat perattiin 14.-24.4. sekä kaivettiin ja ajettiin kiviä ja kantoja 25.10.-8.11. välisenä aikana. Molempien kenttien tasaruuvausta suoritettiin 27.-28.5. Nostetun turpeen kokonaiskuutiomäärä tuotantokauden jälkeen oli aumoittain mitattuna 2960 m 3. Virtaamansäätöpatojen uudelleen asennuksella ja pintavalutuskentän sekä ojien kunnostuksella on pyritty parantamaan vesien kulkua alueella. Alapuolisen mittauspisteen virtaama on ollut pieni lähes aina näytteenoton yhteydessä ja vesiin on sekoittunut myös peltoalueilta valuvia vesiä.

Vesistöt Vinsunpurosta ja Saaripäkistä on aiempia vedenlaatutietoja vuoden 2014 tarkkailusta. Tulosten perusteella molempien ojien vesi on ravinteikasta ja tummaa ja ainepitoisuudet ovat olleet ojissa samalla tasolla. Veden ph ojissa on ollut hieman happaman puolella. Kuivatusvesien laatu ja arvioitu kuormitus Sekä Suolineva 1 että 2 olivat tuotannossa, mutta alueilla ei ollut tarkkailuohjelman mukaista tarkkailua. Päästö- ja vesistötarkkailua suoritettiin vuosina 2014 ja 2015. Molemmilta tuotantoalueilta haettiin kuitenkin ylimääräiset näytteet 12.10.2016 joiden tulokset on esitetty alla. Kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Lokakuussa molempien tuotantoalueiden kuivatusvedet olivat happamia, ravinteikkaita ja humuspitoisia. Ainepitoisuudet olivat kuitenkin pääasiassa alhaisempia pintavalutuskentiltä lähtevässä kuin niille tulevassa vedessä (taulukko 11.40). 63 Taulukko 11.40. Suolineva 1:n ja 2:n pintavalutuskenttien ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu 12.10.2016. Virtaama CODMn Kiintoai ne gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 12.10.2016 Suolineva 1 tuleva 110 24 4400 330 5,72 12.10.2016 Suolineva 1 lähtevä 0,003 88 6,0 2300 97 4,64 12.10.2016 Suolineva 2 tuleva 73 3 6600 81 6,17 12.10.2016 Suolineva 2 lähtevä 0,003 97 10,0 3800 150 4,99 Suolineva 1ja 2:n kuormitus oli arvion mukaan suurinta fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä sekä typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta syksyllä (taulukko 11.41 ja 11.42). Myös vuonna 2015 kuormituslaskennassa ominaiskuormitusarvoina käytettiin keskimääräisiä ominaiskuormitusarvoja pintavalutuskentillä varustetuilta tuotantovaiheen turvetuotantoalueilta (Pöyry Oy 2014). Vuoteen 2015 kuormituksiin verrattuna kuormitukset olivat hyvin samansuuruisia, mikä johtuu molempina vuosina käytetyistä samoista ominaiskuormitusarvoista. Taulukko 11.41. Suolineva 1 pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 1,6 50 163 1157 1,1 39 136 0 Kevät 2,4 52 285 1081 0,7 33 249 0 Kesä 1,3 32 115 1151 0,8 24 97 231 Syksy 2,2 80 164 2039 1,0 61 125 0 Koko vuosi 7,4 214 726 5427 3,6 157 608 231

Taulukko 11.42. Suolineva 2 pintavalutuskentältä arvioitu lähtevä kokonaiskuormitus eri vuodenaikoina. 64 Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 2,0 64 208 1480 1,4 50 174 0 Kevät 3,0 67 364 1382 0,9 42 319 0 Kesä 1,6 40 147 1472 1,0 30 124 296 Syksy 2,8 103 210 2608 1,3 78 160 0 Koko vuosi 10 274 929 6942 4,6 200 777 296 Suolinevojen osalta ei ole tarkastelu vesiensuojelumenetelmien tehoa, koska molempien kohteiden virtaamat olivat näytteenottohetkinä pieniä. Vaikutus alapuoliseen vesistöön Suolineva 1:n vesistötarkkailua tehdään Vinsunpurossa tuotantoalueen laskuojan ylä- ja alapuolella, ja Suolineva 2:n tarkkailua Saaripäkissä tuotantoalueen laskuojan ylä- ja alapuolella. Vesistötarkkailua tehtiin tarkkailuohjelman mukaisesti vuosina 2014 ja 2015. 11.7 Kauhanummi Oy 11.7.1 Kauhajärvenneva lohkot III ja IV Turvetuotantoalue Kauhanummi Oy:n (aiemmin A-R-Turve Oy:n) Kauhajärvennevan tuotantoalue sijaitsee lähellä Kauhavan ja Pedersören rajaa. Kauhajärvennevan pinta-ala on kokonaisuudessaan 145,1 ha, joka on jaettu neljään eri lohkoon. Lohkoilla I ja II ei ole turvetuotantoa, mutta alueille ollaan laatimassa uutta lupahakemusta. Tuotantolohkot III ja IV (noin 70 ha) on varustettu laskeutusaltaalla ja pintavalutuskentällä. Vesistöt Kauhajärvennevan vedet laskevat metsä ja pelto-ojien kautta Purmonjokeen hieman Vilobackan yläpuolella. Vesistötarkkailua tehdään tuotantoalueen alapuolisessa laskuojassa. Vuoden 2014 tarkkailutulosten perusteella laskuojan vesi oli erittäin ravinteikasta, rauta- ja kiintoainepitoista sekä tummaa. Arvioitu kuormitus 2016 Kauhajärvennevalla ei ollut omaa päästö- ja vesistötarkkailua. Kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Samalla tavalla arvioitiin myös vuoden 2015 kuormitus. Kauhajärvennevan arvioitu kuormitus (brutto) oli fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä sekä typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta syksyllä (taulukko 11.43) seuraten keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja ja toisaalta vuodenaikojen pituuksia. Pienintä kuormitus oli kesällä. Vuoteen 2015 kuormituksiin verrattuna kuormitukset olivat hyvin samansuuruisia, mikä johtuu molempina vuosina käytetyistä samoista ominaiskuormitusarvoista.

Taulukko 11.43. Kauhajärvennevan pintavalutuskentältä lähtevän kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. 65 Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 5,1 162 529 3766 3,6 128 444 0 Kevät 7,7 171 927 3518 2,3 107 811 0 Kesä 4,2 103 374 3748 2,6 77 316 753 Syksy 7,2 261 535 6638 3,2 197 408 0 Koko vuosi 24,2 697 2365 17670 11,8 510 1979 753 Pintavalutuskentän tehon tarkkailua ei voida vuoden 2016 osalta tehdä. Vuoden 2014 tulosten perusteella Kauhajärvennevan pintavalutuskentän aineiden pidätyskyky oli kohtalainen. Keskimääräiset pitoisuusreduktiot olivat seuraavat: kemiallinen hapenkulutus 7 %, fosfori 11 %, typpi 3 % ja kiintoaines 12 %. 11.8 Savonnevan turve, Heino Marjamäki 11.8.1 Savonneva Turvetuotantoalue Savonnevan turve Oy:n/Heino Marjamäen Savonnevan turvetuotantoalue sijaitsee Alajärven kaupungin alueella, noin 24 km Alajärven keskustasta itään. Tuotantoalueen kokonaispinta ala on aikanaan ollut 49,7 ha, josta turvetuotantoalue on ollut 45 ha. Nykyisin turvetuotannossa on enää noin 10 ha alue. Vuosi 2016 oli alueen viimeinen tuotantovuosi. Alueen kuivatusvedet johdetaan perusvesiensuojelurakenteiden kautta kahteen laskeutusaltaaseen. Kuivatusvedet johdetaan Savonjoen yläosan valuma alueelle, mistä ne edelleen virtaavat Vimpelinjokeen ja Ähtävänjokeen. Vesistöt Savonnevan kuivatusvedet johdetaan perusvesiensuojelurakenteiden kautta kahteen laskeutusaltaaseen. Kuivastuvedet johdetaan Savonjoen yläosan valuma alueelle. Savonjoen vesi on luonteeltaan melko tummaa, humuspitoista ja myös ravinteikasta. Savonjoesta vedet virtaavat edelleen Vimpelinjokeen ja Lappajärveen. Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Savonneva oli tuotantovaiheen tarkkailussa ja näytteitä otettiin kahden laskeutusaltaan ylä- ja alapuolelta 4 kertaa vuodessa. Näytteenottoajankohtina laskeutusallas 1:llä ei ollut virtaamaa joulukuun näytteenottokerralla ja laskeutusallas 2:lla kesäkuun ja syyskuun näytekerroilla. Kuormituslaskenta on tehty kummallekin laskeutusaltaalle erikseen niin, että molempien valuma-alue on 5 ha. Laskeutusaltaan 1 osalta kokonaiskuormitus on arvioitu talvijaksolle ja laskeutusaltaan 2 osalta kesä- ja syksyjaksolle käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja perustason vesiensuojelumenetelmillä varustetuille tuotantoalueille. Muina jaksoina kuormitukset on laskettu käyttämällä tuotantoalueiden omia kuormitusnäytteiden tuloksia ja näytteenottopäivien virtaamia. Savonnevan kuivatusvesien ravinnepitoisuudet olivat samalla tasolla molempien laskeutusaltaiden kohdalla (taulukot 11.44 ja 11.45). Kaiken kaikkiaan ainepitoisuudet vaihtelivat jonkin verran eri

ajankohtina, mutta olivat alhaisempia kuin perustason vesiensuojelumenetelmillä varustetuilla tuotantoalueilla keskimäärin (Pöyry Oy 2014). 66 Taulukko 11.44. Savonnevan laskeutusallas 1:n ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 8.12.2015 Savonneva 1 tuleva 60 2,8 1200 20 4,26 7.4.2016 Savonneva 1 tuleva 0,2 29 10,0 1200 31 5,09 14.6.2016 Savonneva 1 tuleva 11,9 37 15 1100 43 6,40 12.9.2016 Savonneva 1 tuleva 11,9 36 5,6 1400 35 6,28 Keskiarvo 41 8 1225 32,3 5,5 8.12.2015 Savonneva 1 lähtevä Ei virtaamaa 7.4.2016 Savonneva 1 lähtevä 0,3 14,0 29 6,4 1100 30 5,13 14.6.2016 Savonneva 1 lähtevä 11,8 0,1 38 14 960 27 6,40 12.9.2016 Savonneva 1 lähtevä 11,7 6,0 35 8,0 1300 36 6,32 Keskiarvo 7 34 9 1120 31,0 6,0 Taulukko 11.45. Savonnevan laskeutusallas 2:n ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine gfc Typpi Fosfori ph Näyte otettu Näytekuvaus C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l 8.12.2015 Savonneva 2 tuleva 50 2 1200 22 4,85 7.4.2016 Savonneva 2 tuleva 1,8 36 12,0 980 30 4,71 14.6.2016 Savonneva 2 tuleva Ei virtaamaa 12.9.2016 Savonneva 2 tuleva Ei virtaamaa Keskiarvo 43 7 1090 26 4,8 8.12.2015 Savonneva 2 lähtevä 4,0 49 <2,0 1200 21 4,78 7.4.2016 Savonneva 2 lähtevä 1,5 35,3 33 13,0 1000 31 4,71 14.6.2016 Savonneva 2 lähtevä Ei virtaamaa 12.9.2016 Savonneva 2 lähtevä Ei virtaamaa Keskiarvo 41 7 1100 26 4,7 Laskutusallas 1:ltä lähtevä ominaiskuormitus muodostui selvästi suurimmaksi kevätjakson osalta, jolloin virtaama oli vuoden suurin. Kesällä alivirtaaman aikaan kuormitus oli pienintä (taulukko 11.46). Ominaiskuormitukset olivat vuositasolla keskimäärin suurempia kuin perustason vesiensuojelumenetelmillä varustetuilla kohteilla Länsi-Suomessa (Pöyry Oy 2014). Alueen pienestä koosta johtuen myös kokonaiskuormitus oli pieni. Arvion mukaan kuormitus kasvoi jonkin verran vuoteen 2015 verrattuna. Laskutusallas 2:lta lähtevä ominaiskuormitus muodostui pienimmäksi kesäjakson osalta ja suurinta kuormitus oli ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta talvella ja kiintoaineen osalta keväällä (taulukko 11.47). Koko vuoden kuormitus kasvoi arvion mukaan etenkin typen ja COD Mn :n osalta edellisvuodesta.

Taulukko 11.46. Savonnevan laskeutusallas 1:lta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Talvijakson ominaiskuormitusarvot ovat keskimääräisiä ominaiskuormitusarvoja (Pöyry Oy 2014). Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn 67 Talvi 0,62 29 90 485 0,35 22,0 76 0,0 Kevät 7,26 266,1 1548 7016 2,42 145,2 1306-725,8 Kesä 0,04 1 19 50 0,01 1 17 8,0 Syksy 3,73 135 829 3629 1,66 83 726 311,0 Vuosi 2,45 91 519 2334 0,99 55 448-16,9 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 0,4 19 58 310 0,2 14 49 0,0 Kevät 2,0 74,5 433,5 1964 0,7 40,6 366-203,2 Kesä 0,0 0,5 7 18 0,0 0,2 6 2,9 Syksy 2,0 73 452 1978 0,9 45 396 169,5 Koko vuosi 4,5 167 950 4271 1,8 100 816-30,8

Taulukko 11.47. Savonnevan laskeutusallas 2:lta lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Kevät-, kesä- ja syysjakson ominaiskuormitusarvot ovat keskimääräisiä ominaiskuormitusarvoja (Pöyry Oy 2014). Ominaiskuormitus vuodenajoittain (g/ha/d) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn 68 Talvi 1,45 83 69 3387 0,07 48,4 0 1175,0 Kevät 1,27 53 357 833 0,56 29 330 0,0 Kesä 0,56 17,0 83 417 0,40 14,0 75 7 Syksy 0,99 48 230 809 0,61 35 211 0 Vuosi 1,11 55 164 1636 0,37 35 128 412 Kuormitus vuodenajoittain (kg) Jakso Brutto Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 0,9 53 44 2168 0,0 31 0 752,0 Kevät 0,4 15 100 233 0,2 8,1 92 0,0 Kesä 0,2 6,2 30 152 0,1 5,1 27 3 Syksy 0,5 26 125 441 0,3 19 115 0,0 Koko vuosi 2,0 100 300 2994 0,7 63 235 755 Laskeutusallas 1 pidätti ajoittain kiintoainetta ja ravinteita (taulukko 11.48). Laskeutusallas 2 pidätti kiintoainetta hvyin joulukuussa, mutta muilta osin puhdistusteho oli joko pieni tai allas huuhtoi ravinteita ja kiintoainetta (taulukko 11.49). Puhdistustehot vaihtelivat paljon eri vuodenaikoina, mutta koko vuoden keskiarvoja tarkasteltuna vesiensuojelumenetelmien teho jäi heikoksi. Taulukko 11.48. Savonnevan laskeutusallas 1:n pitoisuusreduktiot (%) huhti-, kesä- ja syyskuussa 2016. Pvm Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 8.12.2015 7.4.2016 36 8 3 0 14.6.2016 7 13 37-3 12.9.2016-43 7-3 3 Keskiarvo 0 9 13 0 Taulukko 11.49. Savonnevan laskeutusallas 2:n pitoisuusreduktiot (%) joulu- ja huhtikuussa 2016. Pvm Kok. Kok. COD Mn Kiintotyppi fosfori aine 8.12.2015 0 5 2 50 7.4.2016-2 -3 8-8 Keskiarvo -1 1 5 21

Vaikutus alapuoliseen vesistöön Savonnevan vesistövaikutuksia tarkkaillaan Savonjoessa tuotantoalueen laskuojan ylä- ja alapuolisessa näytepisteessä. Näytteet otettiin7.4., 14.6. ja 12.9. Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.3. Kesä- ja syyskuun näytekerroilla ravinne-, kiintoaine- ja COD Mn -pitoisuudet olivat jonkin verran korkeampia Savonjoessa Savonnevan laskuojan alapuolella verrattuna laskuojan yläpuoliseen pisteeseen. Kesäkuussa laskuojan ala- ja yläpuolisessa pisteessä ainepitoisuudet hyvin samaa luokkaa. Savonjoen vesi oli huhtikuun alussa erittäin hapanta (ph >5,0) ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli käytännössä loppunut. Keskimäärin veden ph oli selvästi happaman puolella. Happitilanne oli Savonjoessa välttävä tai tyydyttävä ollen heikoimmillaan syyskuussa Savonnevan yläpuolisella pisteellä. Savonnevalla tuotantopinta-ala on supistunut ja on nykyisin melko pieni (n. 10 ha). Turvetuotanto alueella loppui ja Savonnevalta tuleva kuormitus todennäköisesti pienenee jatkossa entisestään. 69 11.9 Turvemestarit Oy 11.9.1 Kurvinneva Turvetuotantoalue Kurvinnevan tuotantoalue sijaitsee Alajärven keskustasta n. 20 km koilliseen Möksyn kylässä. Tuotantoalueen kokonaispinta ala on 66 ha. Alueen kuivatusvedet johdetaan sarkaoja-altaiden, laskeutusaltaiden sekä pintavalutuskentän kautta n. 1 km mittaiseen laskuojaan, mikä johtaa Vimpelinjoen valuma-alueella olevan Savonjoen keskiosaan. Vesistöt Kurvinnevan kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta laskuojaa pitkin Vimpelinjoen valuma-alueella olevan Savonjoen keskiosaan. Savonjoen vesi on luonteeltaan melko tummaa, humuspitoista ja myös ravinteikasta. Arvioitu kuormitus 2016 Yhteistarkkailuohjelman mukaisesti Kurvinevalla ei suoritettu päästötarkkailua. Päästötarkkailua on suoritettu 2014 ja 2015. Vuoden 2016 osalta kokonaiskuormitus on arvioitu käyttämällä Pöyry Oy:n 2014 tekemän ominaiskuormitusselvityksen keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja. Kurvinnevan kokonaiskuormitus vuodelle 2015 on arvioitu keskimääräisten ominaiskuormitusarvojen perusteella (Pöyry Oy 2014). Kuormitusarvion mukaan kuormitus oli fosforin ja kiintoaineen osalta suurinta keväällä ja typen sekä COD Mn :n osalta suurinta syksyllä (taulukko 11.50). Pienintä kuormitus oli kesällä lukuun ottamatta COD Mn, johtuen kesäjakson keskimäärin pienemmistä ominaiskuormitusarvoista. Kokonaiskuormitus oli hyvin samansuuruista kuin vuonna 2015, jolloin kuormitukset arvioitiin samojen keskimääräisten ominaiskuormitusarvojen perusteella (Pöyry 2014).

Taulukko 11.50. Kurvinnevalta lähtevän kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina vuonna 2016. 70 Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain (kg) Netto Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Kok. P Kok. N K-aine COD Mn Talvi 4,8 153 499 3551 3,4 121 419 0 Kevät 7,2 161 874 3317 2,2 101 765 0 Kesä 3,9 97 352 3534 2,5 73 298 710 Syksy 6,8 246 505 6258 3,0 186 384 0 Koko vuosi 22,8 657 2230 16661 11,1 480 1866 710 11.10 EJ-Lämpö Oy EJ-Lämpö Oy:n osalta yhteistarkkailuun liitettiin vuonna 2015 Veteläsuon ja Honkinevan tuotantoalueet. Veteläsuo on tuotantovaiheessa ja Honkinevalla aloitettiin vuonna 2015 kuntoonpanovaiheen tarkkailu. Kuntoonpanovaihe tarkkailu jatkui. 11.10.1 Veteläsuo Turvetuotantoalue Veteläsuon tuotantoalue sijaitsee Möksyn kylän eteläpuolella, Alajärven kaupungin keskustasta noin 21 km itään. Kaikki turvetuotantoalueelta johdettavat kuivatusvedet käsitellään sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan pintavalutus-kentän avulla. Tuotantoalueen kokonaispinta-ala on ollut 49 ha, josta nykyisin on tuotantoon soveltuvaa aluetta noin 10 ha. Veteläsuolla oli tuotannossa oli vain 8 ha:n alue, jossa tuotettiin palaturvetta. Vesistöt Tuotantoalueen kuivatusvedet laskevat Veteläsuonpuroon, josta ne edelleen virtaavat Savonjokea (Savonjoen yläosan valuma-alue) pitkin Lappajärveen. Savonjoen vesi on luonteeltaan melko tummaa, humuspitoista ja myös ravinteikasta. Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Veteläsuo oli tuotantovaiheen tarkkailussa ja näytteitä otettiin pintavalutuskentän yläja alapuolelta 4 kertaa vuodessa. Veteläsuon ravinnepitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat selvästi alhaisempia kuin pintavalutuskentillä varustetuilla tuotantoalueilla keskimäärin (taulukko 11.51). Kiintoainepitoisuus oli keskimääräisellä tasolla (Pöyry Oy 2014). Sekä pintavalutuskentälle tuleva että sieltä lähtevä vesi olivat selvästi happamia (keskiarvo 5,2). Lähtevän veden fosforipitoisuus oli hyvin alhainen kesäkuun näytekerralla.

Taulukko 11.51. Veteläsuon pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoaine Typpi Fosfori ph Näytepiste Pvm C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Veteläsuo tuleva 8.12.2015 0,0 49 <2,0 1700 22 4,64 Veteläsuo tuleva 7.4.2016 1,2 31 12 1100 41 4,97 Veteläsuo tuleva 14.6.2016 15,2 51 4,0 2500 28 6,41 Veteläsuo tuleva 12.9.2016 12,8 45 4,0 1300 30 6,06 Keskiarvo 44 5,5 1650 30 5,52 71 Veteläsuo lähtevä 8.12.2015 0,0 90 53 8,8 1300 31 4,47 Veteläsuo lähtevä 7.4.2016 0,2 18 30 6,4 800 20 5,36 Veteläsuo lähtevä 14.6.2016 10,5 1,5 26 3,3 500 11 6,17 Veteläsuo lähtevä 12.9.2016 12,9 30 56 <2,0 1000 30 5,13 Keskiarvo 41 5,1 900 23 5,28 Veteläsuon ominais- ja kokonaiskuormituslaskenta on laskettu alueen omia pitoisuuksia ja virtaamia käyttäen. Ominaiskuormitus muodostui talvijakson osalta suureksi johtuen suuresta virtaamasta eikä luvut kuvaa todellista tilannetta koko talvijaksolla. Pienintä kuormitus oli kesällä. Kokonaiskuormitus oli niin ikään suurinta talvella, johtuen ajankohdan suuresta virtaamasta. Keväällä virtaama oli pienempi kuin talvi- ja syysjaksolla mikä näkyi kevätjakson pienempinä kuormituksina. Vuoteen 2015 verrattuna kuormitukset kasvoivat selvästi kaikkien suureiden osalta (taulukko 11.52). Taulukko 11.52. Veteläsuon pintavalutuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot eri vuodenaikoina. Jakso Brutto Ominaiskuormitus vuodenajoittain g/ha d Netto Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Talvi 6843 24 1011 41213 6065 8,6 622 16330 Kevät 995 3,1 124 4666 840 0 47 0 Kesä 43 0,14 6,5 337 30 0 0 0 Syksy 518 7,8 259 14515 259 2,6 130 6221 Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain kg Netto Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Talvi 8348 29 1233 50280 7400 10 759 19922 Kevät 448 1,4 56 2100 378 0 21 0 Kesä 46 0,15 7,0 364 32 0 0 0 Syksy 472 7,1 236 13209 236 2,4 118 5661 Koko vuosi 9314 38 1532 65952 8046 13 898 25359

Veteläsuon pintavalutuskentän tehoa on tarkasteltu joulu-, huhti-, kesä- ja syyskuun osalta (taulukko 11.53). Pintavalutuskenttä pidätti hyvin ravinteita, kiintoainetta ja paljon happea kuluttavaa ainesta (COD Mn ) huhtikuussa ja kesäkuussa. Kiintoaineen ja typen osalta puhdistusta tapahtui myös syyskuussa. Joulukuussa kentältä huuhtoutui kiintoainetta, fosforia ja paljon happea kuluttavaa ainesta. Joulukuussa pintavalutuskentältä lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli moninkertainen verrattuna tulevan veden kiintoainepitoisuuteen, minkä vuoksi reduktiota ei tapahtunut ja puhdistus teho jäi koko vuoden keskiarvon osalta heikoksi vaikka muina vuodenaikoina kiintoainetta pidättyi hyvin. 72 Taulukko 11.53. Veteläsuon pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) 2016. Pvm Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn 8.12.2015-780 -41 24-8 7.4.2016 47 51 27 3 14.6.2016 18 61 80 49 12.9.2016 75 0 23-24 Keskiarvo 7 24 45 6 Vaikutus alapuoliseen vesistöön Veteläsuon vesistövaikutuksia tarkkaillaan Savonjoessa Veteläpuronsuon ylä- ja alapuolisessa näytepisteessä. Näytteitä otettiin 7.4., 14.6. ja 12.9. Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.4. Veteläsuonpuron vesi oli tarkkailutulosten perusteella melko ravinteikasta, humuspitoista ja tummaa. Veden ph-arvot olivat huhtikuussa alhaiset (ph <5,0) ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli käytännössä loppunut. Muutoin veden ph oli lievästi happaman tai neutraalin tuntumassa. Happitilanne oli hyvä tai erinomainen. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä veden väriarvot olivat korkeampia Veteläsuonpuron ylä- kuin alapuolisessa näytepisteessä. Ravinnepitoisuuksien perusteella Savonjoen vesi oli rehevällä tasolla ja epäorgaanisia typpi- ja fosforiyhdisteitä oli vedessä reilusti myös avovesiaikaan perustuotannon käytettävissä. Veteläsuon kuivatusvesillä ei havaittu olevan vaikutusta Savonjoen vedenlaatuun. 11.10.2 Honkineva Turvetuotantoalue Honkinevan turvetuotantoalue sijaitsee Alajärven Kortekylässä, noin 16 km Alajärven keskustasta itään. Hankealueen kuivatusvedet käsitellään sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän avulla ympärivuotisesti. Hankealueen kokonaispinta-ala on 39,4 ha ja tuotantoalueen pinta-ala n. 37 ha. Honkinevalla aloitettiin kuntoonpanovaiheen tarkkailu syyskuussa 2015. Vesistöt Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan (0,2 km) kautta Niskapuroon (3,0 km) ja edelleen Hämeenjokeen (4,3 km), joka laskee Kuninkaanjokeen ja virtaa edelleen Alajärveen. Kuninkaanjoki on sekä kalataloudellisesti että maisemallisesti arvokas vesistö, jossa esiintyy luonnonvarainen purotaimenkanta. Joki on hajakuormituksen vaikutuksen alainen ja turvetuotantoalueiden lisäksi jokeen laskee haja-asetuksen jätevedet sekä Soinin kunnan jätevedenpuhdistamon jätevedet.

Kuninkaanjoki kuuluu tyypittelyn perusteella keskisuurten humusjokien tyyppiin. Hämeenjoen vedenlaadusta ei ole aiempia tarkkailutuloksia. 73 Kuivatusvesien laatu, kuormitus ja reduktiot Honkinevalta otettiin näytteitä 4 kertaa vuoden 2016 aikana. Ainepitoisuudet vaihtelivat näytteenottokerroittain melko paljon, mutta olivat keskimäärin melko korkeita (taulukko 11.54). Kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat lähellä pintavalutuskentillä varustettujen kuntoonpanokohteiden keskimääräisiä pitoisuuksia, mutta fosfori- ja typpipitoisuudet keskimääräistä korkeampia (Pöyry Oy 2014). Veden ph oli korkeampi pintavalutuskentän ala- kuin yläpuolella. Taulukko 11.54. Honkinevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen näytepisteiden vedenlaatu. Lämpötila Virtaama CODMn Kiintoain Typpi Ammoniumty Fosfori ph Näytepiste Pvm C l/s mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l Honkineva tuleva 8.12.2015 0,0 76 12 2600 800 82 4,91 Honkineva tuleva 7.4.2016 2,5 22 74 1300 430 130 5,61 Honkineva tuleva 14.6.2016 Ei virtaamaa Honkineva tuleva 12.9.2016 14,0 76 7,5 3000 1000 98 5,69 Keskiarvo 58 31 2300 743 103 5,40 Honkineva lähtevä 8.12.2015 0,0 Ei virtamaaa 66 3,6 2100 760 94 5,31 Honkineva lähtevä 7.4.2016 1,1 Ei virtamaaa 38 13 990 200 120 4,72 Honkineva lähtevä 14.6.2016 Ei virtaamaa Honkineva lähtevä 12.9.2016 13,0 0,75 60 5,5 2500 940 83 5,86 Keskiarvo 0,75 55 7,4 1863 633 99 5,30 Syyskuun näytteenottokertaa lukuun ottamatta Honkinevan pintavalutuskentältä ei ollut virtaamaa. Ohjeistus näytteiden ottamatta jättämisestä tilanteissä joissa lähtevän veden näytepisteellä ei ole virtaamaa tuli keväällä 2016, minkä vuoksi joulu- ja huhtikuulla tulevasta vedestä otettiin vielä näytteet vaikka lähtevän veden näytepisteellä ei ollut virtaamaa. Tämän vuoksi kevät-, kesä- ja syysjakson kuormitukset on arvioitu käyttämällä keskimääräisiä kuntoonpanokohteiden ominaiskuormituslukuja (Pöyry 2014). Talvijakson kuormitus on arvioitu kohteen omien analyysitulosten ja virtaaman avulla. Honkinevan kuormituksesta suurin osa muodostui keväällä kaikkien suureiden osalta. Ominaiskuormitus oli kaikkien suureiden osalta lähellä pintavalutuskentillä varustettujen kuntoonpanovaiheen tuotantoalueiden ominaiskuormituksia lukuun ottamatta syysjakson aikaista kuormitusta joka oli Honkinevalla selvästi keskimääräistä pienempää (taulukko 11.55) (Pöyry Oy 2014). Typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta ominaiskuormitus oli lähellä keskimääräistä tasoa.

Taulukko 11.55. Honkinevan pintavalutuskentältä lähtevän ominaiskuormituksen sekä kokonaiskuormituksen arviot. 74 Jakso Brutto Ominaiskuormitus vuodenajoittain g/ha d Netto Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Talvi 62 0,60 19 441 52 0,42 15 0 Kevät 217 1,8 40 824 190 0,55 25 0 Kesä 58 0,65 16 582 49 0,41 12 117 Syksy 10 0,15 4 105 8 0,11 4 49 Jakso Brutto Kuormitus vuodenajoittain kg Netto Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Talvi 280 2,71 86 1991 235 1,90 68 0 Kevät 361 3,00 67 1372 316 0,92 42 0 Kesä 232 2,60 64 2326 196 1,64 48 468 Syksy 32 0,49 15 354 27 0,37 12 165 Koko vuosi 905 8,8 231 6042 773 4,8 169 633 Pintavalutuskentän tehoa tarkkailtiin syyskuun näytteiden perusteella, jolloin näytepisteissä oli virtaavaa vettä. Syyskuun tulosten perusteella pintavalutuskenttä pidätti jonkin verran ravinteita, kiintoainetta ja paljon happea kuluttavaa ainesta (taulukko 11.56). Taulukko 11.56. Honkinevan pintavalutuskentän pitoisuusreduktiot (%) syykuussa 2016. Pvm Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn 12.9.2016 27 15 17 21 Vaikutus alapuoliseen vesistöön Honkinevan vesistövaikutuksia tarkkaillaan Niskapurossa tuotantoalueen alapuolella sekä Hämeenjoessa Niskapuron laskukohdan ylä- ja alapuolella. Näytteitä otettiin 7.4., 14.6. ja 12.9. Vesistötarkkailutulokset on esitetty liitteessä 7.4. Sekä Niskapurossa että Hämeenjoessa vesi oli laadultaan tummaa, humuspitoista ja ravinteikasta. Niskapuron vesi oli laadultaan parempaa kuin Hämeenjoen, sillä Niskapuron ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvot olivat alhaisempia kuin Hämeenjoessa. Sen sijaan kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat Niskapurossa korkeampia. Hämeenjoen veden laadussa ei ollut eroja Niskapuron laskun ylä- ja alapuolisten näytepisteiden välillä eikä tulosten perusteella Honkinevan kuivatusvesillä ollut merkittävää vaikutusta alapuolisten vesistöjen veden laatuun.

12. YHTEENVETO Ähtävänjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu perustuu kymmenen kunnallisen jätevedenpuhdistamon, kahden teollisuuslaitoksen sekä kahdeksan turvetuottajan ympäristöluvissa annettuihin tarkkailuvelvoitteisiin. Edellisten lisäksi tarkkailuun osallistuu myös Pietarsaaren Vesi, joka ottaa raakavetensä Ähtävänjoesta. Turvetuotannon osalta uutena tuottajana yhteistarkkailuun liittyi vuonna 2015 EJ-Lämpö Oy. Vuosina 2014 2017 vesistötarkkailussa on noudatettu Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n laatimaa ohjelmaa. Tässä raportissa käsitellään vuoden 2016 vesistötarkkailun tulokset. Yhteistarkkailualueeseen kuuluvat Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen sekä Purmonjoen vesistöalueet. Ähtävänjoen vesistöalue käsittää pienten latvapurojen ja jokien lisäksi varsinaisen Ähtävänjoen sekä kolme merkittävää järveä, Lappajärven, Evijärven sekä Alajärven. Suuren järvisyyden vuoksi vedenlaatu on Ähtävänjoen alueella parempi kuin muissa Pohjanmaan jokivesistöissä. Sekä Ähtävänjoen että Kruunupyyn- ja Purmonjoen alaosat kuuluvat happamien sulfaattimaiden alueeseen. Yhteistarkkailussa seurattavien kuormittajien (jätevedenpuhdistamot sekä turvetuotanto) pistemäinen kokonaisravinnekuormitus oli Ähtävänjoen vesistöalueella 0,8 tn fosforia ja 43 tn typpeä, Kruunupyynjoen vesistöalueella 0,30 tn fosforia ja 14 tn typpeä. Purmonjoen vesistöalueelta ei laskettu kokonaisravinnekuormituksia sillä tuloksia ei ollut saatavilla Purmonjoen alaosan näytepisteestä, jonka tuloksia on ennen käytetty laskelmissa. Pistekuormituksen osuus ainevirtaamasta vaihteli jokikohtaisesti fosforin osalta välillä 1,1 3,6 % ja typen osalta 3,5 8,5 %. Typpivirtaama oli suurin Ähtävänjoella ja pienin Kruunupyynjoella. Fosforin osalta ainevirtaama oli samaa suuruusluokkaa kaikissa joissa. Analyysitulosten vähäisen määrän vuoksi jokien kuljettamien ravinnemäärien arviot ovat lähinnä suuntaa-antavia. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamat laskennalliset ravinnepitoisuuksien muutokset jäivät etenkin keski- ja ylivirtaamien aikana vähäisiksi. Pienten purojen ja jokien latvaosuuksien kohdalla alivirtaaman aikaanlaskennalliset muutokset olivat selvempiä vesistöjen vähäisestä virtaamasta johtuen. Jätevedenpuhdistamoilta vesistöön johdettu orgaaninen kuormitus oli kaikilla vesistöalueilla edellisvuotta jonkin verran pienempää. Fosforikuormitus oli vuotta 2015 pienempää Ähtävän- ja Purmonjoen alueella ja edellisvuoden tasolla Kruunupyynjoen alueella. Typpikuormitus kasvoi edellisvuoteen verrattuna Ähtävänjoen alueella ja oli kutakuinkin samatta tasolla Kruunupyyn- ja Purmonjoen alueilla Ähtäväjoen vesistöalueella oli yhteensä 1328 ha turvetuotantopinta-alaa (Vapon kohteiden osuus (1049 ha) ja Purmonjoen vesistöalueella 945 ha, josta 242 ha on Vapo Oy:n alueita. Kruunpyynjoen vesistöalueella on Vapo Oy:n tuotantoalueita yhteensä 731 ha. Vapo Oy:llä on oma kuormitus- ja vesistötarkkailu. Turvetuottajien ravinne- ja kiintoainekuormitus on esitetty vesistöalueittain Taulukossa 5.2. (s.16). Vapo Oy:n osalta taulukossa on mukana 2015 kuormitusarviot, koska 2016 tietoja ei ollut saatavilla raportoinnin aikaan. Turvetuotannon kokonaiskuormitus (brutto) Ähtävänjokeen oli seuraava: fosfori 0,38 tn, typpi n.12,2 tn, kiintoaine n. 53 tn ja orgaaninen aines (COD Mn ) n. 343 tn. Kuormitus kasvoi kaikkien muuttujien osalta vuoteen 2015 verrattuna. Suurin yksittäinen syy kasvuun lienee kuormituslaskentatavan muutos: kuormitukset laskettiin 2016 mitta-padon valuma-alueen pinta-alan mukaan niiden tuotantoalueiden osalta, jolta tieto oli saatavissa. Tämä kasvatti luonnollisesti kuormitusarvioita. Purmojoen kuormitus oli fosforin osalta 0,4 tn, typen osalta n. 13,5 tn, kiintoaineen osalta n. 26 tn ja orgaanisen aineen osalta (COD Mn ) n. 437 tn. Vapo Oy:n tuotantoalueiden kuormitus 75

Kruunupyynjokeen oli vuonna 2015 fosforin osalta 0,23 tn, typen osalta 8,0 tn, kiintoaineen osalta 37,7 tn ja orgaanisen aineen osalta (COD Mn ) 234 tn (Taulukko 5.2). Kuormitus kasvoi Ähtävänjoen ja Purmojoen vesistöalueilla vuoteen 2015 verrattuna. Ainoastaan Purmojoen vesistöalueella kiintoainekuormitus oli arvion mukaan 16 % pienempää kuin vuonna 2015. Kuormitus nousi Ähtävänjoen alueella arvion mukaan seuraavasti: fosfori 36 %, typpi 28 %, kiintoaine 25 % ja kemiallinen hapenkulutus (orgaaninen aines) 32 %. Purmojoen alueella nousu oli vastaavasti: fosfori 42 %, typpi 50 % ja kemiallinen hapenkulutus 72 %. Kuormitusta on nostanut todennäköisesti vuoden 2016 suuri kesäaikainen sadanta sekä vähäinen lumi- ja jääpeitteisyys. Turvetuotannon kuormitus vaihtelee vuosittain huomattavasti lähinnä juuri sadannasta johtuen. Lisäksi kuormitusarivoita nostaa laskentatavan muutos, jossa kuormitukset lasketaan mittapadon valuma-alueen pinta-alan mukaan tuotantopinta-alan sijaan. Kruunupyynjoen vesistöalueella kuormitus kasvoi Vapo Oy:n kuormituksen osalta vuodesta 2014 vuoteen 2015. Turvetuotantoalueiden kuivatusvedet eivät laske pääsääntöisesti suoraan Ähtävänjokeen tai Purmojokeen, minkä takia niiden aiheuttamaa pistekuormitusta ja vaikutusta päävesistöissä on tuotantoaluekohtaisesti hyvin vaikea yhteistarkkailuaineiston perusteella arvioida. Vesistövaikutukset kohdistuvat pääosin alapuolisiin purkuojiin. Yleisesti ottaen turvetuotannolla on todennäköisesti vaikutusta niin yhteistarkkailun jokien kuin järvien vedenlaatuun, mutta sen erottaminen suuresta hajakuormituksesta (mm. maa- ja metsätalous) on vaikeaa. Kaikki yhteistarkkailussa seurattavat vesistöt ovat tummavetisiä ja ravinteikkaita. Ähtävänjoki on laadullisesti paras, mutta ravinnepitoisuuksiltaan sekin luokitellaan reheväksi. Kurejoki, Kruunupyynjoki, Alajärvi ja Purmonjoki olivat luokitukseltaan erittäin reheviä ja Lappajärvi sekä Evijärvi rehevöityneitä vesistöjä. Vuosijaksolla 2008 2016 tarkkailualueen päävesistöissä on ollut etenkin fosforin osalta havaittavissa lievä kasvava suuntaus, johon saattavat olla syynä vuosien 2010 2012 ja 2015 runsaan sateisuuden aiheuttamat suuret ainehuuhtoumat. 76

VIITTEET Aaltonen E.-K. & Virtanen, J. 2013. Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen yhteistarkkailuohjelma 2014-2017 (2018). Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry 6.11.2013 (ajantasaistettu 31.3.2014) Ahma ympäristö Oy 2016. Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen ja Purmonjoen yhteistarkkailu vuosiyhteenveto 2015. Ahma ympäristö Oy 2017. Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen ja Purmonjoen yhteistarkkailu vuosiyhteenveto 2016. Osa I: kuormitustarkkailu Ilmatieteen laitos 2016. Ilmastokatsaus, vuoden 2016 kuukausiraportit. Järvi- ja meriwiki. 2017. Etelä-Pohjanmaan viikottainen levätilanne kesällä 2016. http://www.jarviwiki.fi/wiki/toiminnot:semanttinen_kysely/lev%c3%a4taulukko viitattu 15.5.2017 Länsi-Suomen ympäristökeskus 2009: Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen 2021. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2015. Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen 2021. Suomen ympäristökeskus 2016: Hydrologinen kuukausitiedote, vuoden 2016 kuukasiraportit. Turvetuotannon kuormitus; Kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arvio turvetuotannon vesistökuormitukseen vaikuttavista tekijöistä: TASO hankkeen julkaisu 2012 Turvetuotannon kuormituslaskentasuositus ja perustelut sen käyttöönotolle: TASO hankkeen julkaisu 2012 Pöyry Oy 2014: Turvetuotannon ominaiskuormitusselvitys 2008 2012, Bioenergia ry. Pöyry Environment Oy 2016: Vapo Oy:n Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2015. Yhteenveto tarkkailuista Hämeen ja Uudenmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten alueella. Suomen ympäristökeskus & Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset 2015. Vesikartta-sovellus. <http://paikkatieto.ymparisto.fi/html5viewer_2_2/index.html?configbase=/geocortex/essent ials/rest/sites/vesikartta/viewers/vesikartta/virtualdirectory/resources/config/default> Luettu 6.7.2015 77

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen havaintoasemien koordinaatit Jokipisteet YK-Pohjoinen YK-Itä Kurejoki vt 16 mts 6994953 3331224 Purmonjoki alaosa/luodonjärvi Purmonjoki ao L2 7066952 3292533 Ähtävänjoki mt 742 Ä1 7060635 3304405 Kruunupyynjoki 10400 7075294 3303642 Järvipisteet Lappajärvi etelä p 125 7004485 3330418 Alajärvi syvänne 6993301 3341522 Evijärvi Isoselkä 7040015 3326162 Liite 2.1