Vieraslajeista ja niiden torjunnasta Heli Jutila FT, MBA Ympäristöasiantuntija
Vieraslajit Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella ja jotka aiheuttavat erityistä haittaa ihmiselle tai luonnolle. Tulokaslajit ovat levinneet maasta toiseen omin avuin. Ne eivät aiheuta erityistä haittaa. Uudessa elinympäristössään vieraslajit muuttavat ympäristöä, vaikeuttavat alkuperäisten lajien selviytymistä, levittävät tauteja tai aiheuttavat vahinkoa esimerkiksi viljelykasveille tai metsätaloudelle. Toiseksi suurin uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle maailmassa Vuotuiset kustannukset 1000 miljardia euroa; tehokkainta ja edullisinta on torjunta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa Kansallinen vieraslajistrategia vuodelta 2011: Vieraslajien aiheuttamat ongelmat Suomessa otetaan hallintaan ja uusien haitallisten vieraslajien saapuminen maahan estetään. Valmisteluun osallistui yli 100 asiantuntijaa. Suomessa 157 haitallista vieraslajia: yli 100 maa- ja metsätalouden vieraslajeja; Itämeressä 5 ja sisävesissä 5; Suomen haitallisista vieraslajeista maaselkärankaisia 6, kasveja 24.
Kansallinen vieraslajistrategia Erityisen haitallisia vieraslajeja mm. jättiputket ja kurtturuusu, espanjansiruetana ja minkki sekä vaaralliset kasvintuhoojat. Työryhmä esitti jättiputkien hävittämistä Suomesta seuraavan 10-20 vuoden aikana. Tiedon kokoamiseksi, levittämiseksi ja hyödyntämiseksi työryhmä ehdotti vieraslajiportaalin perustamista; toimisi kansallisena varhaisvaroitusjärjestelmänä. 9.5.2008 Jutila: Tulokaskasveista
Vieraslajilainsäädäntö Vieraslajilaki (1709/2015), VNa haitallisista vieraslajeista (1725/2015) sekä EU:n asetus vieraslajeista (1143/2014) Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta velvoittaa kiinteistön omistajan huolehtimaan toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän haitallisen vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos esiintymästä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. EU:n vieraslajiasetuksen lajeihin sisältyvät Suomessa tavattavista vieraskasveista armenian- ja persianjättiputki (Heracleum sosnowskyi ja H. persicum) ja keltamajavankaali (Lysichiton americanus). Lisäksi valtioneuvoston asetus sisällyttää kansallisesti merkitykselliseksi vieraskasviksi kaukasianjättiputken (Heracleum mantgazzianum). EU:n vieraslajiasetukseen 2.8.2017 mm. kaukasianjättiputki ja jättipalsami EU:n vieraslajiasetuksen selkärangattomiin lajeihin kuuluvat täplärapu (Pacifastacus leniusculus) ja villasaksirapu (Eriocheir sinensis). EUn luetteloon sisältyy seura-, harrastus- ja lemmikkieläiminä tai 21.3.2016 Jutila: Hämeenlinnan vieraslajeista eläintarhoissa pidettäviä lajeja
EU:n vieraslajiasetus Haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014 (vieraslajiasetus) tuli voimaan 1.1.2015; ensimmäinen lajiluettelo tuli rajoituksineen voimaan 1.1.2016 Asetus koskee unionin näkökulmasta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja: merkittäviä vahinkoja, joiden torjumiseksi tarvitaan unionin kattavia toimenpiteitä ja toimenpiteitä myös sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa lajia ei vielä esiinny; uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä ekosysteemipalveluja tai vaikuttaa niihin haitallisesti; ei muun lainsäädännön lajit ja luontaisesti levittäytyvät Asetuksen tavoitteena jäsenmaille yhdenmukainen toimintatapa, jolla ehkäistään, minimoidaan ja lievennetään haitallisten vieraslajien vaikutuksia luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle. Toimenpiteillä pyritään estämään haitallisten vieraslajien sekä tarkoituksellinen että tahaton tuonti EU:n alueelle ja lajien päästäminen ympäristöön. 201.3.2016 Jutila: Hämeenlinnan vieraslajeista
Vieraslajilaki 1.1.2016 3 Mitään vieraslajia ei saa Kasvattaa, istuttaa, kylvää siten, että se voi päästä ympäristöön Tämä EI KOSKE listan ulkopuolisten kasvin taimien istuttamista tai siementen kylvämistä pihapiiriin, pellolle tai rakennetulle alueelle, JOS EI OLE VAARAA lajin leviämisestä alueen ulkopuolelle omalla tontilla saa kasvattaa esim. jättipalsamia, kunhan se ei leviä muualle luontoon. Ei listalajeja! En silti suosittele! puidentaimien istuttamista, puiden siementen kylvämistä metsälain mukaisesti metsästyslaissa tarkoitettua riistaeläinkannan luontoon laskemista riistakeskuksen luvalla kalastuslain nojalla kalojen, rapujen ja sukusolujen päästäminen luonnonvesiin Makroeliön käyttöä biologisessa torjunnassa terveydensuojelulain mukaan 21.3.2016 Jutila: Hämeenlinnan vieraslajeista
Vieraslajilainsäädäntö 11 Kansallisesti merkittävät vieraslajit, listaus VNA ja EU:n asetus EI SAA päästää ympäristöön tuoda tarkoituksella maahan pitää hallussa kasvattaa kuljettaa saattaa markkinoille, välittää, myydä tai luovuttaa. Suomessa kasveista jättiputki (kaukasian-, persian- ja armeniajättiputki) ja keltamajavankaali sekä 2.8.2017 alkaen jättipalsami. Hävitettävä. Supikoiralla on siirtymäaika, ja sen osalta säännökset tulevat voimaan 2.2.2019. Tieteellinen ja opetustarkoitus, turkistarhaus ja siitoseläimet. ok. Ennen lain voimaantuloa hallussa olevat yksilöt saa pitää niiden kuolemaan saakka.
Vieraslajilainsäädäntö Vieraslajilain 4 ja 5 voimaan 1.1.2017-> 4 Torjuntavelvollisuus Unionin luetteloon kuuluvan ja vieraslajiasetuksen mukaisten lajien torjuntaa ja leviämisen estämistä. Tarkoituksellisesti kasvatetut aina hävitettävä (11, kasvatuskielto). (Kauppapuutarhat, pihapiirit ym. hoidetut alueet) Torjuntavelvoitteessa tulee ottaa huomioon : torjunnan kustannukset, tavanomaiset keinot sekä hyötysuhde verrattuna kustannuksiin ympäristöön tai terveyteen kohdistuvat haitat Hävittäminen ja leviämisen rajoittaminen ei koske lintuja eikä nisäkkäitä eikä myöskään matelijoita ja sammakkoeläimiä. Riittää, että uusien yksilöiden tuonti sekä lisääntyminen estetään. Torjuntaa ei velvoiteta tekemään vieraslajeille, joita ei ole listattu! Säännös kieltää haitallisen vieraslajin saastuttaman puutarhajätteen sijoittamisen ympäristöön kiinteistön ulkopuolelle.
Vieraslajilaki 5 Toimijalla velvollisuus huolehtia, ettei hänen tuottamassaan, varastoimassaan, markkinoille saattamassaan, kuljettamassaan, välittämässään, myymässään tai muuten luovuttamassaan tuotteessa ole unionin luetteloon kuuluvaa tai vieraslajiasetuksessa mainittua vieraslajia. Esim. jättiputken leviäminen maa-ainesten välivarastoista. Ammattimaisilla toimijoilla olisi velvollisuus huolehtia siitä, ettei haitallinen vieraslaji pääsisi toiminnassa käsiteltävien tuotteiden ja aineistojen mukana leviämään toimijan hallinnassa olevan alueen ulkopuolelle. 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Vieraslajilainsäädännön valvonta Valvonta: ELY ja tulli (7 Viranomaiset, 17 rikkomuksen ja laiminlyönnin oikaiseminen, 20 Ilmoitus esitutkintaviranomaiselle) Luvat: Etelä-Suomen avi (12 ja 13 ) 8. Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus täytäntöönpanon tehtäviä ja asiantuntijapalveluja 9 MMM hyväksyy vieraslajiasetuksen toimintasuunnitelman 17 :n mukainen päätös rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemisesta 18 :n mukainen päätös haitallisen vieraslajin takavarikoinnista ja hävittämisestä 19 Muutoksenhaku: Valitus hallintolainkäyttölain mukaisesti hallinto-oikeuteen ja edelleen KHO sekä AVIn vieraslajiasetuksen 8 tai 9 artiklan nojalla tekemään päätös lupa-asiassa sekä 13 :n päätös luvan peruuttamisesta. 21 Rangaistukset 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Vieraslajilainsäädäntö Heikkoudet ja uhat Laki jäi jossain määrin tulkinnanvaraiseksi ja kiinteistön velvoitteen voimaantuloa myöhennettiin. Lainsäädäntö on edelleen puutteellista mm. vieraslajien myynnin sekä kaupaksi tarjoamisen tai levittämisen sääntelyssä. Esimerkiksi kala- ja rapuistutuksista ei ole ilmoitusvelvollisuutta eikä pölyttäjäpistiäisten tuonti ja käyttö ole riittävästi säänneltyä. 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Vieraslajiporttaali http://www.vieraslajit.fi/ 27.5.2014 avattu Voi ilmoittaa havainnoista, saa ajankohtaista tietoa 12.2.2016 Jutila: Vieraslajeista
Esimerkkejä Suomen vieraslajeista Pohjoisamerikkalaiset piiskulajit eli kanadanpiisku (Solidago canadensis, kuvassa), isopiisku (S. gigantea) ja korkeapiisku (S. altissima). Tehokkaasti siemenistään lisääntyvät haitalliset piiskut valtaavat vahvoina kilpailijoina muilta kasvilajeilta elintilaa muodostamalla tiheitä kasvustoja ja erittämällä maaperään kasvua haittaavia yhdisteitä. Täplärapu (Pacifastacus leniusculus) on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva rapulaji, joka tuotiin 1960-luvulla Ruotsiin ja Suomeen korvaamaan rapuruton tuhoamaa alkuperäistä jokirapukantaa. Täplärapu syrjäyttää alkuperäislajiamme jokirapua. Täpläravun tunnistaa helposti sen saksissa olevista vaaleista täplistä. Kanadanhanhi (Branta canadensis) pohjoisamerikkalainen laji, joka tuotiin Eurooppaan 1600-luvulla puisto- ja riistalinnuksi. Metsästäjien 1960-1970-luvuilla tekemät istutukset johtivat kannan nopeaan runsastumiseen. Kanadanhanhi on saavuttanut vakaan aseman Suomen linnustossa. Kanadanmajava (Castor canadensis) tuli Suomeen 1930-luvulla vahingossa euroopanmajavan palautusistutusten yhteydessä. Vasta vuosikymmenten päästä paljastui, että kyseessä olikin täysin eri laji. Euroopanmajavia on Suomessa noin 1500 yksilöä, kanadanmajavia 12 000 yksilöä. Kanadanmajava on leviämässä Suomesta myös Ruotsiin. Hopearuutana (Carassius gibelio) on särkikaloihin kuuluva erittäin voimakkaasti leviävä haitallinen vieraskalalaji, joka on levittäytynyt Itämerestä Etelä-Suomen sisävesiin Venäjän ja Viron kautta 2000-luvun alussa. Minkki. Suomen minkkikanta (Mustela vison) on saanut alkunsa turkistarhoista karanneista yksilöistä. Linnustonsuojelu onkin yksi tärkeimpiä syitä karsia maamme minkkikantaa. Minkki voi olla myös osaltaan syyllinen vesikon katoamiseen Suomesta; nykyisin vesikko on vaarassa kadota koko Euroopasta. 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Vieraslajien saapumistavoista Aikanaan kasveja saapui painolastimaan mukana Nykyisin painolastiveden mukana Viimeisten 15 v aikana Itämereen yli 90 uutta lajia (n. 70 edelleen lajistossa). Esim. merirokko, amerikanmonisukasmato ja petovesikirppuihin kuuluva koukkuvesikirppu. Uusia kasvilajeja ja -lajikkeita puutarhoihin tai ruoantuotantoon. Puutarhojen istutuksilta: lupiini, kurtturuusu, jättipalsami ja jättiputki syrjäyttävät voimakkaasti alkuperäisiä kasvilajejamme. Uusia riista- tai kalalajeja on tuotu. Piisami istutettiin turkin takia, kanadanhanhesta haviteltiin riistalintua, lemmikkikarkureista kani hyötyy ilmaston lämpenemisestä. Vieraslajit eivät useinkaan leviä pysyvästi alueelle yhdellä rysäyksellä, vaan lajin levittäytyminen tapahtuu vähitellen. Pohjoiset olosuhteemme pitävät usein huolen siitä, etteivät lajin yksilöt joko selviä talvestamme, tai ne eivät ehdi tuottaa jälkeläisiä tai siemeniä lyhyen kesämme aikana. Ilmaston muuttuessa lämpimämmäksi vieraslajien määrän arvioidaan kasvavan meilläkin.
Hämeenlinnan vieraslajityötä Yli kymmenen vuotta sitten laadittiin tulokaslajiohjelma tiedotusta asukkaille (lehti- ja radiojuttuja joka kesä; joinain vuosina yhteydessä valtakunnalliseen tiedotukseen), Luonnon monimuotoisuuden päivänä tiedotusta Kuntatekniikka lehdessä 6/2012 artikkeli Vieraslajiryhmä luonto- ja vesiteemavuonna 2016, useita tiedotteita ja talkoita neuvonta kasvien ja myös haitallisten tulokaseläinten torjunnassa asukkaiden toivotaan ensisijaisesti itse tarttuvan toimeen vieraslajien hävittämisessä niin omalla maallaan kuin tiedottamalla naapureillekin vieraslajien haitallisuudesta. Ongelmalajeja: jättiputket jättipalsami (Impatiens glandulifera) ja lupiini (Lupinus polyphyllus) isosorsimo (Glyceria maxima) Kaupungin työssä on keskitytty erityisesti jättiputkiin ja pienemmässä määrin jättipalsamiin. Isosorsimon ongelmallisuudestakin on kerrottu. viranomaispalvelut ja Linnan infra, jossa puutarhurit vastaavat käytännön torjuntatoimista kaupungin maalla 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Hämeenlinnan vieraslajiohjelma Ilmoita Hämeenlinnan alueella havaitsemasi jättiputket Hämeenlinnan kaupungin nettisivuilla (www.hameenlinna.fi /anna palautetta /asuminen ja ympäristö). Muista merkitä havainto kartalle. Kerro esiintymän laajuus ja mahdolliset tiedot esiintymän iästä sekä omat yhteystietosi. Jos jättiputki kaupungin maalla, tieto välitetään LinnanInfran viherrakentajille, jotka organisoivat torjunnan niittämällä ja glyfosaattipitoisella (esim. RoundUp) torjunta-aineella. Jos jättiputki esiintyy yksityismaalla, selvitetään maanomistus ja otetaan yhteyttä maanomistajaan (puhelimitse tai kirjeitse) ja neuvotaan ryhtymään toimiin haitallisen lajin torjumiseksi. Hämeenlinnan kaupunki kykenee käytännön torjuntatoimiin vain omistamallaan maalla eikä sillä ole resursseja tarjota torjuntaa ostopalveluna. Kaupalliset torjuntamarkkinat ovat kehittymässä (mm. Luontoturva Oy). Osana ympäristötoimen työtä Natura- ja luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia laadittaessa on huomautettu alueella olevista tulokaskasvien esiintymistä ja niiden torjuntamahdollisuuden kirjaamisesta hoitotoimiin.
Tunnista, ilmoita, torju On tärkeää oppia tunnistamaan ja erottamaan haitalliset vieraslajit alkuperäisestä lajistostamme; apuna netti, kirjat, esitteet ym. Ilmoita vieraslajiportaalin kautta http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/omallapihalla/tunnista-vieraslajit 14.4.2014 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Jättiputket Lajit: kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum), persianjättiputki (Heracleum persicum) ja armenianjättiputki (H. sosnowskyi) Tuotu Suomeen n. 100 vuotta sitten Kaukasianjättiputki: luonnonvarainen korkealla Länsi-Kaukasuksen vuoristossa; paksu varsi on tyveltä punatäpläinen (erityisen haitallinen vieraslaji, vakiintunut), kerran kukkiva Persianjättiputki: kotoisin Lähi-idästä; kookas, kukinnan jälkeenkin monivuotinen ja usein monivartinen, varren väri tasaisen punaruskea; lehtien liuskat kaukasianjättiputkeen verrattuna leveämmät ja tylpempihampaiset Armenianjättiputki: 1-3 (5) m korkea, agressiivinen, tuotu Venäjällä Kaukasukselta 1950-l. eläinten rehuksi Pietarin tuntumaan, levinnyt Viroon, Karjalan kannakselle, Kolin kansallispuiston tuntumaan; lehdet muuntelevat pyöreästä teräväkärkisiin, levinneisyys huonosti tunnettu maassamme, pidetty kaukasianjättiputken alalajina Norjassa jättiputki tunnetaan nimellä Tromssan palmu, H. laciniatum Kasvineste (furanokumariinia) voi auringon uv-säteilyn vaikutuksesta aiheuttaa iholle palohaavan kaltaisia rakkuloita ja jopa pysyviä jälkiä; herkille ihmisille hengitysvaikeuksia jopa kasvin lähellä oleskeltaessa suuri siementuotanto (jopa 100 000 siementä), siemenet leviävät veden, maan, ihmisten mukana uusille kasvupaikoille; muodostaa siemenpankin vahvan kasvullinen lisääntyminen, hyvä kilpailukyky
Jättiputket kemialliset ominaisuudet: siemenissä on aineita, jotka estävät muiden kasvien kasvua ja saattavat lopulta tappaa kilpailijat itävän jättiputken ympäristöstä. Ei merkittäviä tuholaisia -> muodostavat nopeasti laajoja kasvustoja, joiden hävittäminen on vaikeaa -> valtaa kotoperäisten lajien kasvualaa jättiputkien myynti, istutus ja levittäminen lopetettu; avainasemassa Puutarhaliitto, Viherympäristöliitto ja muut puutarha-alan toimijat. Kaukasianjättiputki Heracleum mantegazzianum KJ Jutila: Tulokaskasveista
Jättiputkien torjunta tarvitaan ammattitaitoa, suojavarusteita ja kunnollisia välineitä. Käsittelyä ei aurinkoisella säällä; lapset tulee pitää poissa jättiputkien läheltä. Mekaaniset menetelmät: kitkentä, peittäminen; laidunnus (lehmä, lammas ja sika voivat vaaratta syödä) Kemialliset: torjunta-aineet (ei vesistöjen lähellä), höyrytys helpointa lumien sulettua, kasvien ollessa pieniä Keväällä torjunta-ainetta suoraan versolle; torjuntaaineen määrän säästämiseksi kannattaa ensi niittää jättiputket ja käsitellä niittohaavat torjunta-aineella. Juuria voidaan kaivaa tai pistää poikki. Juuri tulee kuivattaa ja polttaa, lehdet ja varret voi kompostoida; kukinnot kerätään jätesäkkiin ja poltetaan 6.3.2013 Jutila: Hämeenlinnan vieraslajeista
Jättiputkien torjuntamenetelmistä Niittäminen, kukintojen keräys ja kitkeminen ovat ympäristöystävällisiä torjuntatapoja, jotka ajan mittaan pienentävät myös siemenpankkia, mutta vaativat aikaa ja tekijöitä. Peittäminen on tehokasta ja tuhoaa myös siemenpankin, mutta hävittää myös muun kasvillisuuden. Peitto voi irrota tai repeytyä vahingossa tai ilkivallan seurauksena. Kemiallinen torjunta on oikein suoritettuna tehokasta, vaikka vaatiikin useita torjuntakertoja, se ei hävitä siemenpankkia ja siitä voi aiheutua ympäristöhaittoja. Kemiallinen torjunta vain pilvisellä säällä. Merkintä! Asusteet fotoaktiivisten furanokumariinien vuoksi: Kumisaappaat (lahkeet päälle, ettei furanokumariini imeydy saappaan sisälle) sadeasu tai haalarit (sadeasu helpoin puhdistaa) suojalasit silmille (roiskepisaroiden tai kontaktin varalta) hattu tai huppu (korvat tärkeää suojata) sekä kumi- tai neopreenihanskat hengityssuoja venttiilillä myrkytettäessä kasvustoja Huom! Kaikkien työvaatteiden ja saappaiden pesu/huuhtelu erittäin tärkeää torjuntatyön jälkeen. Vaatteisiin jäänyt myrkky voi auringon toimesta aktivoitua.
Hämeenlinnan jättiputkiesiintymät keskittyvät Kanta-Hämeenlinnaan ja taajamiin. Kustakin kaupunginosakeskuksesta löytyy ikävä kyllä omat kasvustonsa Hattulastakin jättiputkikasvustoja löytyy. Kanta-Hämeenlinnassa jättiputkikasvustoja yli 50 kpl Kaupunginosakohtaiset kartat ja muuta asiaan liittyvää tietoa löytyy http://www.hameenlinna.fi/ymparisto-ja-luonto/luonto-jaelaimet/kasvit/jattiputki/ osoitteen kautta (hakutoiminnalla myös suoraan pääsivulta). Samoja esiintymiä on torjuttu vuodesta toiseen, joissa päästy kokonaankin eroon 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Jutila: Hämeenlinnan vieraslajeista
Jutila: Tulokaskasveista
Jättipalsami Jättipalsami (Impatiens glandulifera) tuotiin Eurooppaan 1838 ja saapui Suomeen 1800- luvun lopulla. Nykyisin levinnyt Lappiin asti. Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristoalueilta Intiasta, jossa sitä tavataan 1 800 metrin korkeudelta aina puurajalle, noin 4 000 metriin saakka. Suomessa jättipalsami kasvaa usein asutuksen läheisyydessä, koska se on tuotu koristeeksi ja mehiläiskasviksi puutarhoihin. Pihoilta se kulkeutuu mm. rannoille, ruovikoihin ja pellonlaiteille. Se leviää helposti joki- ja puronvarsia myöten. Jättipalsami on yksivuotinen mehevävartinen yleensä noin 1,5 metrinen ruoho (max 3 m). Kasvin lehdet ovat muodoltaan suikeita ja tiheästi hammaslaitaisia. 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Jättipalsami suuret, jopa 40 mm kokoiset kaksineuvoiset kukat. Kukinto on pystyssä oleva terttu. Kukat ovat useimmiten vaaleanpunaisia, mutta toisinaan tummanpunaisia tai valkoisia. Jopa alle 10 cm yksilöt kukkivat ja muodostavat runsaasti siemeniä (jopa 4000/yksilö). Kasvin hedelmä on litumainen kota, joka repeää kypsänä herkästi sinkoen siemenet lähiympäristöön (jopa 7 m päähän). Siemensateeksi on laskettu jopa 6000 siementä/ m2 (Beering & Perrins 1993). Siemenet leviävät ihmisten, kasvinkappaleiden, eläinten tai virtaavan veden välityksellä. Jättipalsamilla ei ole luontaisia vihollisia: Luontoon levitessään se valtaa kasvualaa tukahduttaen muun kasvillisuuden. Jättipalsami ei siedä kuivuutta ja kasvaa huonosti karuilla kasvupaikoilla. Laji lähtee helposti versomaan kompostikasallakin, joten se tulisi polttaa tai kerätä jätesäkkeihin. Kasvin pienet siemenet kulkeutuvat helposti mullan ja kenkien mukana uusille kasvupaikoille, joten siemeniä sisältäviä kasvinosia kannattaa käsitellä varoen. Kauniit kukat, yksivuotinen laji, muodostaa lyhytikäisen siemenpankin, kitketyt versot voivat versoa uudelleen Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on yrittänyt poistaa jättipalsamia eräältä Helsingin edustan saarelta talkoilla, mutta tehtävä on käytännössä osoittautunut hankalaksi. Jos laji on vasta leviämässä, peittäminen mustalla muovilla usean vuoden ajaksi on käyttökelpoinen hävityskeino niiton jälkeen. 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Jättipalsamin torjunta Tehokkainta aloittaa poisto keväällä heti sirkkataimien ilmestyttyä ja toistaa poistoa n. kk välein koko kesän, syyskuussa tarkistuskäynti Torjuntamenetelmiä ovat kitkentä tai niitto Kemiallista torjuntaa ei suositella, sillä jättipalsami kasvaa usein vesistöjen läheisyydessä ja torjunta-aine on haitallista vesieliöille Kohtuullisen kevyttä työtä: jättipalsami irtoaa maasta helposti juurineen; Kitkeminen ennen ensimmäisten siementen kypsymistä. Varusteet: kumisaappaat ja puutarhahanskat (suojavarusteita ei tarvita), jätesäkkejä, kottikärryt Myös niittoa voi kokeilla laajoihin kasvustoihin; Nivelen yläpuolelta niitetty kasvi kasvattaa nopeasti uusia varsia, joihin kaikkiin kehittyy runsaasti kukkia; Niittää voi esimerkiksi siimaleikkurilla tai viikatteella Peittäminen mahdollista Kasvijätettä ei saa jättää kasalle, sillä kasvit voivat kukkia, siementää ja juurtua nopeasti Kerätyt versot jätesäkkeihin hajoamaan Voi myös polttaa; varret voi kompostoida
6.3.2013 Jutila: Hämeenlinnan vieraslajeista
Jättipalsami Hämeenlinnassa Jättipalsamin levinneisyydestä olen kerännyt vain hajatietoja. Laji esiintyy runsaana mm. Katumajärven ja Lehijärven rannoilla. Poistotalkoita mm. Seminaarinpuistossa, Karnaalinpuistossa, Idänpään urheilukentän tuntumassa, Kutalanjoen varrella, Visamäessä, Lammin Untulassa yhteistyössä Hml kaupungin, Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen, Vanajavesikeskuksen, Kaurialan koulun, Sampolan ja kanssa. Hämeenlinnan Miemalansaaressa jättipalsami on onnistuttu torjumaan Juurinen poistaminen on lyhytjuurisella lajille helppoa myöhemminkin, mutta tulee tehdä ennen siementen kehitystä Myös niittoa voi kokeilla laajoihin kasvustoihin Peittäminen mahdollista Kerätyt versot jätesäkkeihin hajoamaan 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Jättipalsamin torjunta Tehokkainta aloittaa poisto keväällä heti sirkkataimien ilmestyttyä ja toistaa poistoa n. kk välein koko kesän, syyskuussa tarkistuskäynti Torjuntamenetelmiä ovat kitkentä tai niitto Kemiallista torjuntaa ei suositella, sillä jättipalsami kasvaa usein vesistöjen läheisyydessä ja torjunta-aine on haitallista vesieliöille Kohtuullisen kevyttä työtä: jättipalsami irtoaa maasta helposti juurineen; Kitkeminen ennen ensimmäisten siementen kypsymistä. Varusteet: kumisaappaat ja puutarhahanskat (suojavarusteita ei tarvita), jätesäkkejä, kottikärryt Myös niittoa voi kokeilla laajoihin kasvustoihin; Nivelen yläpuolelta niitetty kasvi kasvattaa nopeasti uusia varsia, joihin kaikkiin kehittyy runsaasti kukkia; Niittää voi esimerkiksi siimaleikkurilla tai viikatteella Peittäminen mahdollista Kasvijätettä ei saa jättää kasalle, sillä kasvit voivat kukkia, siementää ja juurtua nopeasti Kerätyt versot jätesäkkeihin hajoamaan Voi myös polttaa; varret voi kompostoida
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) Haitallinen vieraslaji, vakiintunut monivuotinen hernekasvi, 1 1,5 m kukinto terttumainen, väri sininen, violetti, vaaleanpunainen tai valkoinen. juuristo voimakkaasti haaroittunut; nystyröiden typpibakteerien avulla kasvi sitoo ilmakehän typpeä käyttöönsä kasvaa vähäravinteisella maallakin. luontainen läntisessä Pohjois-Amerikassa tuotiin Eurooppaan koriste- ja rehukasviksi vuonna 1826. Suomessa ensimmäinen karkulaishavainto jo 1800-luvun lopulta. niittykasvit ja -hyönteiset joutuvat väistymään pientareilla lupiinin tieltä. kilpailee pölyttäjistä alkuperäisten kasvien kanssa. ei kelpaa toukille eikä aikuisille päiväperhosille ravintokasviksi. Se heikentää myös kulttuurimaisemia valtaamalla alaa kedoilta ja vanhoilta koristekasveilta vanhoissa kulttuuriympäristöissä. alkanut levitä myös hiekkapohjaisille mäntykankaille. lupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloiden vuoksi. 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Lupiinin (Lupinus polyphyllus) torjunta Lupiini leviää tehokkaasti siemenistä. Hävittäminen on erittäin hankalaa, sillä maaperän siemenvarastosta nousee uusia taimia useiden vuosien ajan. Torjuntatyötä on jatkettava vuosien ajan. Kotipuutarhassa kukinnot kannattaa leikata pois heti kukkimisen jälkeen, ennen siementen kypsymistä: hillitsee levittäytymistä Kun lupiineja on vähän, kannattaa kaivaa ne juurineen ylös maasta. pystyjuurakko, eikä leviä kasvullisesti rönsyjen avulla. Laajoja lupiinikasvustoja voi kurittaa niittämällä. Niittojäte tulee aina korjata pois kasvualustan liiallisen rehevöitymisen välttämiseksi. Keskitä biologisesti arvokkaimmille niityille ja tienvarsikohteille.
Kurtturuusu (Rosa rugosa) Koillis-Aasiasta kotoisin; yleistyi Euroopassa 1800-luvulla koristekasvi-istutusten myötä. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan Tyynen valtameren äärellä se elää hiekkaisilla ja soraisilla merenrannoilla. Kurtturuusun torjunta vaatii aikaa ja sitkeyttä. Aloita kiskomalla pienet taimet. Kookkaampiin yksilöihin tarvitaan tukevien hanskojen lisäksi työkaluja. Ensin pensas leikataan esim. oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten alas. Sen jälkeen päästään käsittelemään juurakkoa, joka pyritään kaivamaan kokonaan pois maasta. Hiekkamaasta juurakko irtoaa suhteellisen helposti, kivikossa työskentely on työläämpää.
Kurtturuusun torjunta Laajalle levinneiden, yhtenäisten kurtturuusukasvustojen hävittäminen kannattaa tehdä koneellisesti. Kurtturuusun "näännytysmenetelmä": uudet, vihreät versot katkaistaan pois kuukausittain. Seuraavina vuosina katkomista tehdään 2-3 kertaa kasvukauden aikana aina uusien versojen synnyttyä. 3-4 vuodessa, pensas näivettyy, juurakot kuolevat ja lopulta jäljellä jäävät vain ruusupensaiden rangat, jotka voidaan leikata alas ja vaikka polttaa. Piikkisen kasvin kanssa työskennellessä on paljas iho syytä suojata kunnolla. Korvaa koristekurtturuususi jollakin toisella lajilla tai kerää ruusunmarjat talteen ennen kuin siemenet pääsevät leviämään.
Rehuvuohenherne (Galega orientalis) Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen, vakiintunut monivuotinen, lehtevä, 80 120 cm hernekasvi kukkii heinä elokuussa sinivioletein kukin. Monisiemeniset palot riippuvat. juolavehnän kaltainen juuristo ulottuu syvälle maahan, jopa 1 m käytetty Suomessa nurmi- ja rehukasvina sekä koristekasvina. Sillä voidaan myös puhdistaa öljystä saastuneita maa-alueita. kotoisin Kaukasukselta. Viljelykarkulaisena tai -jäänteenä tienvarsilla ja joutomailla Oulun korkeudelle asti, koeviljelyksillä Rovaniemen korkeudelle Jutila: Hämeenlinnan vieraslajeista
Rehuvuohenherne (Galega orientalis) Varhaisin karkulaistieto lajista 1990-luvulta, paikoin levinnyt nopeasti mm. Salo, Hki Viikki; Virossa laajalti kesantokasvina lupiinin kaltainen typensitojakasvi, jolla on sekä ekologisia että maisemallisia vaikutuksia. Tienvarsille ja niityille levitessään se on lähes lupiinin veroinen voimakas kilpailija ja maaperän rehevöittäjä. Sen kauniin siniset kukat voivat myös houkuttaa ihmisiä levittämään sitä. Viljelymailta rehuvuohenherne saadaan hävitettyä maanmuokkauksella ja kesannoinnilla. Siemenpankista nousee kuitenkin uusia yksilöitä, joten hävittämistä on jatkettava useita vuosia. 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Isosorsimo (Glyceria maxima) Isosorsimo on 1 2,5 m, monivuotinen heinäkasvi laajat heleänvihreät puolikelluvat kasvustot vesistöjen rannoilla kukinto on laaja sekä jäykkä- ja karhearakenteinen röyhy. alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Länsi- Euroopasta Keski-Siperiaan. Suomeen alkujaan rehu- ja koristekasviksi. Tiettävästi istutettu ensimmäisen kerran jo 1860-luvulla Hämeeseen Leviäminen oli aluksi hidasta, viime vuosikymmeninä voimistunut. järvien ja jokien hiesu-, savi- ja liejurannoilla, ojissa, rehevähköjen säännösteltyjen järvien rantaniityillä Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueilla; Yksittäisinä Oulun korkeudelle. Elinvoimaisena kasvina ja hyvänä kilpailijana isosorsimo tulee todennäköisesti lisääntymään ja laajentamaan kasvualuettaan. Lajilla ei ole Suomessa luontaisia vihollisia. 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Isosorsimon (Glyceria maxima) torjunta Massakasvustot syrjäyttävät alkuperäisiä rantakasveja -> muuttaa haitallisesti kalojen ja rapujen elinympäristöä vaikeakulkuisista kasvustoista on haittaa myös virkistyskäytölle, kuten kalastamiselle, uimiselle ja veneilylle. hyötyä: vesilinnut voivat hyödyntää kasvustoja pesimisalustana, ja kasvillisuus suojaa rantaa eroosiolta. Eläimille kasvi on kuitenkin huono ravintokasvi sillä usein loisivan nokisienen vuoksi. Edullisinta ja helpointa on yrittää estää isosorsimon leviäminen uusiin paikkoihin ja poistaa kasvusto ennen kuin suuri Isosorsimoa ei tunnisteta vieraslajiksi. Ruoppauksen kohdistaminen isosorsimokasvustoihin. Kevättulvan palauttaminen Isosorsimon siemenet voivat kulkeutua esimerkiksi saappaisiin tarttuneen mudan mukana. Myös linnut ja karja voivat levittää siemeniä. Jos rantaa laidunnetaan, on huolehdittava, etteivät laiduneläimet levitä isosorsimoa muille rannoille. Niitto useita kertoja kesässä. Peittäminen pressulla. 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta
Haitallisia vieraslajeja Amerikanhorsma (Epilobium adenocaulon) Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) Japanintatar (Fallopia japonica) Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) Jättitatar (Fallopia sachalinensis) Kanadanpiisku (Solidago canadensis) Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) Karhunköynnös (Calystegia sepium) Paimenmatara (Galium album) Piennarmatara (Galium x pomeranicum) Pajuasteri (Aster salignus) Rikkanenätti (Rorippa sylvestris) 21.3.2016 Jutila: Hämeenlinnan vieraslajeista
21.3.2016 Jutila: Hämeenlinnan vieraslajeista
Kirjallisuutta Korhonen, Miia 2015. Jättiputken torjunta: Eri torjuntamenetelmien vaikutukset jättiputken kasvuun Lahden kaupungin koekentällä. Hämeen ammattikorkeakoulu, puutarhatalouden koulutusohjelma. 47 s. + liite 1 s. Lehtiniemi Maiju, Nummi Petri ja Erkki Leppäkoski 2016: Jättiputkesta citykaniin Vieraslajit Suomessa. Ljungberg, Reetta ja Puntila, Riikka. 2012. (Itämeren) Vieraslajit: Opas tunnistukseen. 104 s. verkkojulkaisu. Räikkönen, Natalia 2013: Vieraslajien torjunta Lounais- Suomessa : Hyvät käytännöt. Suomen luonnonsuojeluliitto: Torjutaan yhdessä haitalliset vieraslajit 14.4.2016 Jutila: Vieraslajeista ja niiden torjunnasta