Vieraslajien kartoitusta ja torjuntaa Hämeenlinnassa

Transkriptio

1 2011 Vieraslajien kartoitusta ja torjuntaa Hämeenlinnassa Heli Jutila Ehdotus kansalliseksi vieraslajistrategiaksi luovutettiin maaliskuun lopussa 2011 maa- ja metsätalousministerille. Vieraslajien aiheuttamat ongelmat Suomessa otetaan hallintaan ja uusien haitallisten vieraslajien saapuminen maahan estetään. Valmisteluun osallistui työn eri vaiheissa yli 100 asiantuntijaa. Vieraslajit ovat ihmisen mukana uusiin paikkoihin levinneitä eliölajeja, kuten puutarhakasveja, riistaeläimiä, vesieliöitä tai tuholaisia. Uudessa elinympäristössään nämä meille vieraat lajit voivat muuttaa ympäristöä, vaikeuttaa alkuperäisten lajien selviytymistä, levittää tauteja tai aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi viljelykasveille tai metsätaloudelle. Maailmanlaajuisesti vieraslajit muodostavat toiseksi suurimman uhkatekijän luonnon monimuotoisuudelle. Niiden aiheuttamien vuotuisten kustannusten on arvioitu olevan jopa suuremmat kuin 1000 miljardia euroa. Tavoitteena on torjua haitalliset vieraslajit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska tällöin haittojen torjunta on sekä tehokkainta että myös huomattavasti edullisempaa. Vieraslajistrategian valmistelussa nimettiin 157 haitallista Suomessa esiintyvää vieraslajia. Yli 100 lajia on maa- ja metsätalouden vieraslajeja. Suomen aluevesillä Itämeressä tavataan viittä ja sisävesissä viittä haitallista vieraslajia. Haitallisiin vieraisiin maaselkärankaisiin kuuluu kuusi ja vieraskasveihin 24 lajia. Erityisen haitallisiin vieraslajeihin, joista kasveista ovat jättiputket ja kurtturuusu, on reagoitava välittömästi. Työryhmä esittää haitallisten jättiputkien hävittämistä Suomesta kokonaan seuraavan vuoden aikana. Tiedon kokoamiseksi, levittämiseksi ja hyödyntämiseksi työryhmä ehdottaa vieraslajiportaalin perustamista. Se voisi toimia myös kansallisena varhaisvaroitusjärjestelmänä. Hämeenlinnan vieraslajiohjelma Hämeenlinnan ympäristötoimessa vieraslajikysymykseen paneuduttiin jo noin kymmenen vuotta sitten ja laadittiin tulokaslajiohjelma, jonka keskiössä olivat jättiputket. Alusta lähtien mukaan saatiin myös puistopuutarhurit. Lähtökohtana on asukkaiden vieraslajitietoisuuden lisääminen. Tähän pyritään joka kesä lehti- ja radiojutuilla, joissa kerrotaan haitallisista vieraslajeista ja neuvotaan niiden torjunnassa. Asukkaiden toivotaan ensisijaisesti itse tarttuvan toimeen vieraslajien hävittämisessä niin omalla maallaan kuin tiedottamalla naapureillekin vieraslajien haitallisuudesta. Käytännössä kaupungin työssä on keskitytty erityisesti jättiputkiin ja pienemmässä määrin jättipalsamiin. Myös isosorsimon ongelmallisuudesta on kerrottu. Asukkaan ilmoittaessa jättiputkiesiintymästä asia ohjautuu ympäristöasiantuntijalle, joka kirjaa ilmoituksen, ilmoittajan ja esiintymän osoitteen ja merkitsee sen kartalle. Hän myös tiedustelee esiintymän kokoa ja antaa neuvoja esiintymän poistamiseen. Jos kyseessä on kaupungin maalla oleva esiintymä, ympäristöasiantuntija välittää tiedon hoito- ja kunnossapitopalvelujen puistopuutarhureille, jotka organisoivat torjunnan niittämällä ja glyfosaattipitoisella (esim. Round-Up) torjunta-aineella. Jos jät- 53

2 2011 tiputki esiintyy yksityismaalla, selvitetään maanomistus ja otetaan yhteyttä maanomistajaan (puhelimitse tai kirjeitse) ja neuvotaan ryhtymään toimiin haitallisen lajin torjumiseksi. Toistaiseksi ei ole lainsäädäntöä, jonka nojalla voisi pakottaa tai saada oikeuden tuhota jättiputkiesiintymä toisen maalta. Suomessa vain hukkakauran kohdalla laki tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. Luonnonsuojelulain mukaan vieraiden kasvilajien istutus tai kylvö luontoon on kielletty (LsL 43 ), mutta käytännössä pykälää ei valvota, eikä itsenäinen leviäminen suppeasti otettuna sisälly pykälän rajaukseen. Ympäristöministeriö voi myös antaa määräyksiä ja rajoittaa sellaisten vierasperäisten eläinja kasvilajien leviämistä, joiden tiedetään leviävän helposti luontoon ja aiheuttavan vahinkoa alkuperäiselle lajistolle tai haittaa ihmisten terveydelle. Kansallisen vieraslajistrategian toimeenpano tullee muuttamaan lainsäädäntöä torjuntaa mahdollistavaksi ja vieraslajien leviämistä estäväksi. Tämä tulee tehdä joko säädöksiä täydentämällä tai uudella vieraslajilailla. Lainsäädäntö on puutteellista mm. vieraslajien myynnin sekä kaupaksi tarjoamisen tai levittämisen sääntelyssä. Esimerkiksi kala- ja rapuistutuksista ei ole ilmoitusvelvollisuutta eikä pölyttäjäpistiäisten tuonti ja käyttö ole riittävästi säänneltyä. Hämeenlinnan kaupunki kykenee käytännön torjuntatoimiin vain omistamallaan maalla eikä sillä ole resursseja myöskään ostopalveluna tarjota torjuntaa. Kaupalliset torjuntamarkkinat ovat myös varsin heikosti kehittyneet. Osana ympäristötoimen työtä Naturaja luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia laadittaessa on huomautettu alueella olevista tulokaskasvien esiintymis- Heracleum mantegazzianum, kaukasianjättiputki. Kuva: Karri Jutila. 54

3 2011 tä ja niiden torjuntamahdollisuuden kirjaamisesta hoitotoimiin. Jättiputkista ja niiden torjunnasta Maassamme esiintyvät kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) sekä persianjättiputki (H. persicum). Ne on tuotu koristekasviksi Suomeen n. 100 vuotta sitten. Kaukasianjättiputki kasvaa luonnonvaraisena vain korkealla Länsi-Kaukasuksen vuoristossa ja persianjättiputki lienee alun perin kotoisin Lähi-idästä Kaukasian eteläpuolelta. Persianjättiputki on lähes yhtä kookas, mutta monivuotinen ja usein myös monivartinen. Kaukasianjättiputken paksu varsi on tyveltä punatäpläinen, kun taas persianjättiputken väri on tasaisen punaruskea. Persianjättiputken lehtien liuskat ovat kaukasianjättiputkeen verrattuna leveämmät ja tylpempihampaiset. Kolmas Suomessa tavattava jättiputkilaji on jopa viiden metrin korkeuden saavuttava, aggressiivinen, Kaukasukselta kotoisin oleva H. sosnowskii, joka on levinnyt Kolin kansallispuiston tuntumaan. Laji kehitettiin Venäjällä alunperin eläinten rehukäyttöön ja viljelymailta se karkasi luontoon. Norjassa jättiputki tunnetaan nimellä Tromssan palmu. Jättiputkien kasvineste, jota vapautuu myös karheista karvoista, sisältää furanokumariinia, joka voi auringon uv-säteilyn vaikutuksesta aiheuttaa iholle palohaavan kaltaisia rakkuloita ja pysyviä jälkiä. Herkillä henkilöillä saattaa esiintyä hengitysvaikeuksia kasvin lähellä oleskeltaessa. Jättiputket tekee hankaliksi kemiallisien ominaisuuksien lisäksi hyvä kilpailukyky, vahva kasvullinen lisääntyminen ja suuri siementuotanto (jopa siementä). Siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille ja voivat muodostaa pitkäikäisen siemenpankin. Kukittuaan kaukasianjättiputki yleensä kuolee, mutta persianjättiputki on kukinnan jälkeenkin monivuotinen. Jättiputken siemenissä on aineita, jotka estävät muiden kasvien kasvua ja saattavat lopulta tappaa kilpailijat itävän jättiputken ympäristöstä. Jättiputkilla ei ole merkittäviä tuholaisia ja ne muodostavatkin nopeasti laajoja kasvustoja, joiden hävittäminen on vaikeaa. Näin ne valtaavat kotoperäisten kasvien kasvualaa. Jättiputkien myynti on maassamme toistaiseksi sallittua. Myynti, istutus ja levittäminen tulisi lopettaa kokonaan. Avainasemassa ovat Puutarhaliitto, Viherympäristöliitto ja muut puutarha-alan toimijat, joiden tulee tuntea vastuunsa vieraslajikysymyksessä. Jättiputkien torjunta edellyttää ammattitaitoa, suojavarusteita (silmä- ja hengityssuoja) ja kunnollisia välineitä. Käsittelyä tulee välttää aurinkoisella säällä johtuen furanokumariin ja valon yhteishaitallisuudesta. Lapset tulee kaikissa tilanteissa pitää poissa jättiputkien läheltä. Mekaanisia torjuntamenetelmiä ovat kitkentä, peittäminen ja laidunnus. Nauta, lammas ja sika voivat vaaratta syödä jättiputkea. Kemiallisia menetelmiä edustavat torjunta-aineet ja höyrytys. Helpointa torjunta on varhain keväällä kasvien ollessa pieniä. Tällöin voidaan käyttää torjunta-ainetta suoraan versolle. Yleensä torjunta-aineen määrän säästämiseksi kannattaa ensi niittää jättiputket ja käsitellä niittohaavat torjunta-aineella. Juuria voidaan kaivaa tai pistää poikki. Tuhotessa juuri tulee kuivattaa ja polttaa, lehdet ja varret voidaan kompostoida, mutta on tärkeää, että kukinnot kerätään jätesäkkiin ja poltetaan ja näin estetään siemenellinen lisääntyminen. Hämeenlinnan jättiputkiesiintymät (ks. kartta s. 56) keskittyvät Kanta-Hämeenlinnaan ja taajamiin. Kustakin kaupunginosakeskuksesta löytyy ikävä kyllä omat kasvustonsa (Hauholta neljä paikkaa, Kalvolasta kolme paikkaa, Lammilta viisi paikkaa, Rengosta viisi paikkaa ja Tuuloksesta yksi paikka). Porraskosken suunnalla oleva yksi esiintymä ei ole mahtunut kartalle. Hattulastakin on kartalle merkitty kaksi 55

4 2011 Impatiens glandulifera, jättipalsami. Kuva: Karri Jutila. paikkaa. Kanta-Hämeenlinnan jättiputkikasvustoja (ks. kartta s. 57) on rekisterissä kaikkiaan 54 kpl ja varmasti vielä osa on sellaisia, että ei ole tullut ympäristöasiantuntijan tietoon. Esiintymille on osoitteen pohjalta luotu nimet, mutta niitä en laittanut kuvaan, koska kartta tulisi varsin täyteen. Kaupunginosakohtaiset kartat ja muuta asiaan liittyvää tietoa löytyy Luonto-ja-elaimet/Kasvit/Jattiputki/ osoitteen kautta (hakutoiminnalla myös suoraan pääsivulta). Samoja esiintymiä on torjuttu vuodesta toiseen. Ilmeisesti Aulangon esiintymä on varsin hyvin saatu häviämään, mutta esim. Katumajärven koirauimarannan luona oleva esiintymä jaksaa nousta tuhosta huolimatta. Jättipalsamista Jättipalsamin levinneisyydestä olen kerännyt vain hajatietoja. Laji esiintyy runsaana mm. Katumajärven ja Lehijärven rannoilla. Palvelukeskus Sampola järjesti yhdessä Hämeenlinnan kaupungin kanssa jättipalsamin poistotalkoot Karnaalinpuistossa, Brahenkatu 26, tuntumassa keskiviikkona Jättipalsamin haitallisuutta kaikki eivät ole mieltäneet lajin kauniiden kukkien vuoksi. Tämä yksivuotinen laji on hankalasti poistettava, sillä se muodostaa siemenpankin. Kitketyt versot voivat myös versoa uudelleen, jos ne jätetään maanhan makaamaan. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on yrittänyt poistaa jättipalsamia eräältä Helsingin edustan saarelta talkoilla, mutta 56

5 2011 tehtävä on käytännössä osoittautunut hankalaksi. Jos laji on vasta leviämässä, peittäminen mustalla muovilla usean vuoden ajaksi on käyttökelpoinen hävityskeino niiton jälkeen. Hämeenlinnassa Kari Aikio on onnistunut hävittämään lajin Miemalansaaresta useiden vuosien työn tuloksena. Kasvikerho Pulsatilla on perehtynyt vieraslajikysymykseen mm. kevään 2011 kokouksessaan, jossa katsoimme Varsinais- Suomen ELY-keskuksen laatiman CD:n vieraslajien torjunnasta. Kerhon piirissä on myös keskusteltu vieraslajeihin liittyvistä haitoista ja hyödyistä. Karjalan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus, Ystävyyden puiston tutkimuskeskus. Kirjallisuutta Ehdotus kansalliseksi vieraslajistrategiaksi. Työryhmämuistio, MMM 2011:2. Jättipalsami: Haitallinen vieraslaji. VIKU- RI-hankkeen ELYt ja SYKE. Jättiputki: Biologia ja torjunta. Pohjois- Hämeenlinnan seudun jättiputket Lupinus polyphyllos, komealupiini. Kuva: Karri Jutila. Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos Hämeenlinnan seudun jättiputket. Heli Jutila

6 2011 Jättiputken esiintymät Kanta-Hämeenlinnassa Hattulanselkä Aulangonjärvi AULANKO IDÄNPÄÄ RUUNUNMYLLY PUISTONMÄKI SAIRIO OJOINEN HÄTILÄ IDÄNPÄÄ PULLERINMÄKI KEINUSAARI KAURIALA KATINEN VUORENTAKA Vanajavesi AHVENISTO Katumajärvi MYLLYMÄKI KANTOLA KATUMAJÄRVI VOUTILA KANKAANTAUSTA VANAJA KÄIKÄLÄ HATTELMALA MIEMALA Miemalanselkä IsoMunakas Pohjakartan copyright Hämeenlinnan kaupunki Jättiputken esiintymät Kanta-Hämeenlinnassa. 58 Heli Jutila