Ovatko minun asiani minun asioitani? - Esimerkkejä VIA-kartoituksista yksityisyyteen ja omaisuuden suojaan liittyen Asumisyksikkö ja siinä olevat asunnot tai huoneet ovat asukkaiden koteja. Asukkailla tulee olla tasavertainen oikeus pitää yksityiset asiansa yksityisinä, nauttia sosiaalisista suhteista ja seksuaalisuudesta sekä hoitaa omia raha-asioitaan. Asukkaista tehtävien kirjausten tulee olla tarkoituksenmukaisia, ja asukkaiden tulee halutessaan voida nähdä heistä tehtävät kirjaukset. Yksityisyys Asumisyksikössä asuvien asiat ovat yhtä yksityisiä kuin muidenkin ihmisten. Asukkaat jakavat halutessaan asioitaan toisille. Henkilökunnan pitää hyvin tarkkaan noudattaa vaitiolovelvollisuuttaan. Tulee huolehtia myös siitä, että toinen asukas ei kuule, kun henkilökunta puhuu jonkun asukkaan asioista. 1 / 10
Sopimattomasta yksityisasioiden kertomisesta olkoon esimerkkinä tapaus eräästä asumisyksiköstä: Henkilökunta puhui keskenään käytävällä isoon ääneen ja naureskellen asukkaan kömmähdyksestä siten että myös asumisyksikössä vierailulla olevat ulkopuoliset joutuivat kuulemaan sen. Tämä loukkasi paitsi asukkaan yksityisyyttä myös hänen oikeuttaan henkiseen koskemattomuuteen. Asukkaiden tulee voida käyttää varsinkin omia tietokoneitaan ja puhelimiaan tai internetiä kuten he haluavat. Käytön rajoittaminen voi rajoittaa myös sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ja loukkaa asukkaiden oikeutta yksityisyyteen. Rajoitukset loukkaavat henkilön itsemääräämisoikeutta sekä oikeutta fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Eräässä asumisyksikössä asukkailla ei saanut olla omassa huoneessaan tietokonetta, eikä heidän puhelimissaan saanut olla internetiä. Asumisyksikössä oli yhteiskäytössä tietokone, mutta silläkään ei päässyt vapaasti internetiin. Tietokoneen käytön rajoittaminen voi joissakin tapauksissa olla perusteltua, mutta tällainen kertakaikkinen internetin käyttökielto rajoittaa paitsi asukkaiden itsemääräämisoikeutta myös heidän oikeuttaan osallisuuteen ja viestintään. Parempi vaihtoehto on ohjata asukkaita turvalliseen internetin käyttöön. Yksityisyyden kunnioittaminen näkyy asumistiloissa. Jokaisella asukkaalla tulee olla oma asunto tai edes oma huone. Eräässä asumisyksikössä aikuiset asukkaat joutuivat jakamaan huoneen keskenään. Eräässä toisessa yksikössä lapsiasukas ja aikuinen jakoivat huoneen. Tälläinen tilanne on yksityisyyden ja mahdollisesti turvallisuudenkin kannalta ongelmallinen. 2 / 10
Jokaisella asukkaalla pitää olla huoneistonsa yhteydessä oma wc ja pesutilat. Näin ryhmäasumisessa voidaan edistää asukkaiden yksityisyydensuojaa. Eräässä asumisyksikössä jotkut asukkaat henkilökunnan kertoman mukaan "jumittuivat" pitkiksi ajoiksi wc:hen, jos sellainen oli omassa huoneessa. Eräässä toisessa yksikössä kahden asukkaan huoneilla oli yhteinen wc. Näkö- ja äänieristyksenä toimi molempien huoneiden suuntaan liukuovi, jota toisen huoneen asukas ei halunnut laittaa kiinni. Toinen asukas ei siis saanut olla rauhassa wc:ssä, koska naapuri piti ovea auki. Huonetilojen lisäksi yksityisyyteen vaikuttaa yksityisiin tiloihin pääsy. Asukkaiden pitää voida lukita oma ovensa niin, ettei muilla ole pääsyä sisään ilman heidän lupaansa. Eräässä asumisyksikössä asukkailla ei ollut avaimia omiin oviinsa eikä myöskään ulko-oveen. Henkilökunnan tulee pääsääntöisesti koputtaa ennen asukkaan asuntoon menoa ja odottaa vastausta. Tässäkin pitää ottaa yksilöllisyys huomioon. Jotkut asukkaat saattavat haluta, että henkilökunta odottaa vastausta koputukseen. Toiset taas kokevat, että vastauksen odottaminen on tarpeetonta silloin kun asukas on tilannut avun ja odottaa sitä. Tärkeää onkin sopia jokaisen asukkaan kanssa erikseen, miten toimitaan. Sosiaalisten suhteiden ylläpito ja seksuaalisuus Myös asumisyksiköiden asukkailla pitää olla mahdollisuus ylläpitää sosiaalisia suhteita. Tämä tarkoittaa sitä, että asukkaat voivat tavata keitä haluavat, niin usein ja niin kauan kuin haluavat. Asukkailla on oikeus perustaa perhe. Heillä pitää myös olla mahdollisuus halutessaan asua 3 / 10
perheensä tai kumppaninsa kanssa. Eräässä asumisyksikössä asukkaat voivat halutessaan asua perheenjäsentensä kanssa. Myöskään vierailuja ei rajoitettu. Eräässä toisessa asumisyksikössä taas rajoitettiin seurustelua tyttö- tai poikaystävien kanssa. Perusteluna oli, että täysi-ikäiset tai lähes täysi-ikäiset asukkaat "ovat kuin murkkuja", jotka eivät muuta teekään kuin seurustelevat, jos se sallitaan rajoituksetta. Seurustelurajoituksia käytettiin myös rangaistuksena. Seksuaaliterveydestä ei kaikissa yksiköissä osata antaa tietoa, mutta asukkailla on yleensä mahdollisuus konsultoida jotain asiantuntijaa. On myös asumisyksiköitä, joissa asukasta pystytään ohjaamaan seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Yksityisyyteen ja sosiaalisiin suhteisiin saatetaan joutua puuttumaan esimerkiksi asukkaan turvallisuuden takia. Puuttumisen ei pidä olla sen aajempaa kuin niidenkään ihmisten kohdalla, jotka asuvat muualla kuin asumisyksiköissä. Eräässä asumisyksikössä yhden asukkaan alkoholinkäytöstä ja sen mukana tulleesta juomisseurueesta aiheutui muille asukkaille häiriötä ja pelkoa, vaikkakin häiriötä aiheuttaneet henkilöt olivat asukkaan omassa asunnossa. Henkilökunta oli neuvoton ja mietti, voiko poliisin joka kerta kutsua paikalle. Tällainen tilanne pitää pystyä ratkaisemaan siten, että muut asukkaat voivat asua asunnoissaan kokematta häiriötä tai pelkoa. Myös alkoholia käyttävällä asukkaalla on oikeus ylläpitää sosiaalisia suhteita. Näiden kahden oikeuden välillä voi etsiä kompromissia esimerkiksi yleisten järjestyssääntöjen pohjalta. Ne koskevat myös asumisyksiköiden asukkaita. Asumisyksikköön voi ja pitää kutsua poliisi samanlaisissa häiriö- ja uhkatilanteissa kuin se kutsutaan mihin tahansa muuallekin. 4 / 10
Kirjaukset Henkilöä koskevien tietojen kirjaaminen merkitsee puuttumista perustuslailla suojattuun yksityiselämän suojaan. Kirjauksista muodostuvan rekisterin pitäjällä on tämän takia monia velvollisuuksia. Henkilöillä - esimerkiksi asumisyksiköiden asukkailla - joista kirjauksia tehdään, on puolestaan paljon oikeuksia. Asukkaita koskevat kirjaukset pitää tehdä avoimesti niin, että asukkailla on aina mahdollisuus tarkistaa heitä koskevat kirjaukset ja korjata niissä mahdollisesti olevat virheet. Asukkaiden on saatava tieto kirjauksista sellaisessa muodossa, jossa he sen ymmärtävät. Kirjauksissa on noudatettava tarkoitussidonnaisuuden periaatetta. Turhia kirjauksia pitää siis välttää. Sellaisten asioiden kirjaaminen, jotka eivät ole välttämättömiä, on kiellettyä. Eräässä asumisyksikössä asukkaisiin liittyvistä kirjauksista tehtiin kuukausittain yhteenvedot, joita asukkaat voivat kommentoida. Asukkaat saivat myös osallistua varsinaiseen kirjaamiseen henkilökunnan työvuorojen aikana. Eräässä toisessa yksikössä tehtiin runsaasti kirjauksia asukkaista. Asukkaat eivät kuitenkaan tienneet, mitä heistä kirjataan eivätkä edes sitä, että heistä kirjataan tietoja. 5 / 10
Asukkaat tulee osallistaa kirjaamiseen kuten kaikkiin heitä itseään koskeviin asioihin. Asumisyksikössä pitää pohtia, voisiko joitakin kirjauksia jättää pois tai kirjaamista vähentää. Kirjaaminen erityisesti arkaluonteisten asioiden kirjaaminen tai tallentaminen voi muodostaa asukkaiden yksityisyyden suojan kannalta ongelman. Asukkaille pitää kertoa, että heillä on oikeus nähdä, mitä heistä on kirjattu. VIA-kartoituksissa havaitaan yllättävän usein, että monetkaan asukkaista tai henkilökunnasta eivät tiedä, että asukkailla on oikeus nähdä omat tietonsa. Raha-asiat Jokaisella on oikeus päättää omasta omaisuudestaan. Jos asumisyksikön asukkaalla on edunvalvoja, hän hoitaa omia raha-asioitaan yhdessä edunvalvojan kanssa. Jos asukkaan omaa oikeustoimikelpoisuutta ei ole rajattu, edunvalvojan on toimittava asukkaan rinnalla. Jos asukkaalla ei ole omaa toimivaltaa, edunvalvojan on kuitenkin kuultava asukasta tämän asioista päättäessään. Liian usein asukasta ei oteta ollenkaan mukaan hänen omaa omaisuuttaan koskevaan päätöksentekoon. VIA-kartoituksissa havaitaan usein, että asukkaat eivät tiedä, onko heillä edunvalvoja vai ei. Toisaalta on paljon myös sellaisia asumisyksiköitä, joissa asukkailla on tietoa sekä edunvalvonnasta että omasta taloudellisesta tilanteestaan. Raha-asioiden hoidossa ja esimerkiksi viranomaisasioinnissa voidaan aktiivisesti tukea asukkaan tosiasiallista itsenäistymistä. Tavoitteena voi olla esimerkiksi se, että holhouslain mukainen käyttöraha on tosiasiallisesti asukkaan omassa käytössä. Oman rahankäytön hallinta 6 / 10
voi kannustaa asukkaita käyttämään yhteiskuntaan osallistumisoikeuksiaan aiempaa laajemmin. Eräässä asumisyksikössä asukkaiden ei annettu kaikissa tilanteissa tehdä tavanomaisia virheitä ja kokea epäonnistumisia, joita itsenäistymisen voidaan katsoa vaativan. Esimerkiksi rahankäytössä tapahtuneista epäonnistumisista rangaistiin ottamalla käyttöraha pois. Asukkaan pitää voida säilyttää rahojaan ja omaisuuttaan sellaisessa paikassa, että vain hänellä itsellään on niihin pääsy. Eräässä asumisyksikössä asukkaita kehottiin hankkimaan kassakaappi huoneeseensa, jos halusivat suojata rahansa ja omaisuutensa. Tätä asiaa ajamaan riittää ehkä kuitenkin tavallinen lukollinen laatikko tai kaappi. On ongelmallista, jos asumisyksikön henkilökunta hoitaa asukkaiden raha-asioita ilman valtuutusta. Eräässä asumisyksikössä valtuutuksia ei ollut ollenkaan, eikä asukkaille annettu tietoa heidän taloudellisesta tilanteestaan, vaikka raha-asioiden hoitamisesta kyllä keskusteltiin yleisellä tasolla. Kansainvälisiä esimerkkejä 7 / 10
Norjassa nykyiset säännökset edellyttävät, että asukkailla on myös asuntoryhmässä oma erillinen asunto. Tanskassa asumislain perusteella järjestettyjä asumispalveluita kuvaa asumisolosuhteiden normaalius. Asukkailla on vuokrasopimus ja sen myötä tavanomaiset oikeudet liittyen vuokrasuhteen kestoon ja yksityisyyteen. Tanskassa asumisen laatu vaihtelee sovelletun lain mukaan. Asumispalveluissa, jotka järjestetään yleisen asumislain perusteella, on korkeampi laatu kuin monissa sosiaalipalvelulain perusteella järjestetyissä palveluissa. Yleisen asumislain perusteella järjestetyissä palveluissa asunnon miniminä on kaksi huonetta, keittiö, kylpyhuone ja wc. Sosiaalipalvelulain perusteella järjestetty asunto taas vaihtelee pienestä huoneesta ja yhteisestä kylpyhuoneesta ja keittiöstä vastaavanlaisiin pieniin asuntoihin kuin yleisen asumislain asumispalveluissa. Vuonna 2003 asuntojen koko vaihteli asumispalveluissa 10 neliön huoneesta yli 30 neliön asuntoon. Hollannissa palveluntuottajat toki pyrkivät mahdollistamaan asiakkailleen yksityisyyden, mutta omaan huoneeseen asukkailla ei ole lain vaatimaa oikeutta. Lisäksi, jos makuuhuoneissa on lukot, henkilökunta pystyy yleensä avaamaan ne. Hollannissa asetettiin vuonna 2003 tavoitteeksi, että kaikilla asumispalvelujen asukkailla olisi oma huone. Varsinkaan laitosympäristössä asuville se ei ollut itsestäänselvyys. Vuonna 2010 noin 5 000:lla laitosympäristössä asuvalla henkilöllä ei edelleenkään ollut omaa huonetta. 8 / 10
Skotlannissa hoivakodeissa asukkaiden yksityinen tila on pieni. Vanhemmissa hoivakodeissa on vuodesta 2007 edellytetty asukkaan halutessaan saavan oman huoneen. Huoneessa on oltava vähintään 10,25 m² käytettävissä olevaa tilaa, kylpyhuone pois lukien. Jos huone jaetaan asukkaan toiveesta, on huoneessa oltava omaa tilaa vähintään 16 m². Uusissa hoivakodeissa asukkaalla tulee olla mahdollisuus asua yhden hengen huoneessa, jonka pinta-ala ilman kylpyhuonetta on vähintään 12,5 m². Jos huone jaetaan asukkaan toiveesta, tulee sen olla vähintään 16 m². Kaikkien huoneiden yhteydessä tulee olla vähintään 3,5 m² kokoinen kylpyhuone. Vanhoissa hoivakodeissa ei kuitenkaan edellytetä, että asukkailla olisi huoneen yhteydessä oma saniteettitila. Yhteistilaa yksikössä tulee olla tilaa vähintään 3,9 m² asukasta kohden. Skotlannissa hoivakodit ovat tilaratkaisuiltaan keskenään hyvin erilaisia. Pienimmät yksiköt ovat perheasunnoista hoivakotikäyttöön muunnettuja asuntoja. Niissä asukkailla on oma tai jaettu makuuhuone, sen yhteydessä oma tai asunnon yhteinen kylpyhuone sekä yhteinen keittiö ja olohuonetila. Suuret yksiköt ovat useammasta ryhmäkodista koostuvia hoivakotikäyttöön rakennettuja erillisrakennuksia. Niissä asukkailla on käytössään oma tai jaettu makuuhuone, sen yhteydessä oma tai ryhmän jakama kylpyhuone sekä yhteistiloja (olohuone, ruokailuhuoneet). Suurimmissa hoivakodeissa on myös tilaratkaisuja, joissa osalla asukkaista on omat erilliset asuntonsa. Kuntien taloudellisen tilanteen kiristyessä taloudelliset reunaehdot näyttävät ohjaavan toimintaa uudelleen kohti palveluiden keskittämistä. Asumispalveluissa tämä tarkoittaa asukkaiden sijoittamista hoivakoteihin tai entistä suurempiin asuntoryhmiin. Yksityisyyden kunnioittamisen pyrkimyksestä Skotlannissa kertoo se, että asukkaan oman huoneen ovessa tulee olla lukko, jota asukas voi käyttää ja jonka henkilökunta voi avata ainoastaan hätätilanteessa. Saksassa useissa laitoskiinteistöissä asuinhuoneet on rakennettu useamman asukkaan jaettaviksi, tosin yhden hengen huoneet ovat muotoutumassa standardiksi; vuonna 2003 tehdyn 9 / 10
tarkastelun mukaan noin 75 %:lla asukkaista oli oma huone. Ryhmäkodissa asuvista henkilöistä oma huone on asiantuntijan mukaan noin 80 %:lla. Huoneen yhteydessä saattaa myös olla oma wc/kylpyhuone, joskin yleistä on, että asukkaiden käytössä on ainoastaan ryhmän yhteisiä kylpyhuone- ja wc-tiloja. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea otti kantaa kodin ja perheen kunnioittamiseen kommenteissaan Unkarin raportin pohjalta vuonna 2012. Komitea totesi, että vammaisten henkilöiden perheen perustamiselle oli yhä useita taloudellisia, fyysisiä, asenteellisia ja itsenäisen elämän mahdollistavien palvelujen puutteeseen liittyviä esteitä. Näiden esteiden takia vammaisten henkilöiden oikeus kodin ja perheen kunnioittamiseen ei toteutunut tehokkaasti. Komitea kehotti Unkaria ryhtymään toimiin, jotta vammaiset miehet ja naiset voisivat mennä naimisiin ja perustaa perheen. Lisäksi komitea edellytti, että Unkari järjestäisi riittävät palvelut, jotta vammaiset ihmiset ylipäätään voisivat elää kodeissaan perheittensä kanssa eikä heitä siirrettäisi laitoksiin. 10 / 10