TRANSLAPSET JA -NUORET SUOMESSA 2018 Sanastoa: Cislapsi on lapsi, joka on täysin samaa mieltä sukupuolestaan kätilönsä kanssa. Transtytöksi sanotaan sellaista tyttöä, jolla on pojan sukuelimet, mutta vakaa tytön sukupuoli-identiteetti. Transpojaksi sanotaan sellaista poikaa, jolla on tytön sukuelimet, mutta jolla on vakaa pojan sukupuoliidentiteetti. Interlapseksi sanotaan lasta, jonka sukuelimet eivät ole tyypilliset kummallekaan juridiselle sukupuolelle. Muunsukupuoliseksi sanotaan sellaista lasta, jolla ei ole sukupuolikokemusta ollenkaan, jonka sukupuolikokemus vaihtelee tai hän kokee olevansa jotain muuta sukupuolta, joka ei ole tyttö tai poika. Tällainen lapsi saattaa sanoittaa kokemuksensa esimerkiksi näin: Biologisesti tyttö sanoo: En tunne itseäni pojaksikaan, mutta tyttö en ainakaan ole. Sukupuoltaan pohtiva lapsi pohtii omaa identiteettiään. Sukupuoltaan miettivä lapsi voi olla myös cislapsi, muunsukupuolinen tai translapsi, mutta varsin usein hän on myös homo-, bi,- tai lesbolapsi, jolla ei ole oikeaa tietoa sukupuolista ja seksuaalisuudesta tai hänen saamansa tieto on negatiivisesti värittynyttä. vrt. homottelu. Joskus oikeaa tietoa saamalla tai kokeilemalla eri rooleja, oma identiteetti löytyy ja joskus varsin kovaakin kuohuva mieli tasoittuu. Sukupuolidysforia on pelkoa ja inhoa omaa sukupuoltaan kohtaan. Sukupuolidysforia saattaa ottaa niin kovasti vallan, että väärin sukupuolitettu ihminen jää jumiin neljän seinän sisälle. Sosiaalinen transitioituminen tarkoittaa sitä, että translapsi elää oman identiteettinsä mukaisessa roolissa.
Sukupuoli-identiteetin biologinen tausta Sukupuolen moninaisuuden epäillään olevan jonkin verran perinnöllistä. Myös ympäristöstämme löytyviä hormonihäiritsijöitä epäillään joskus, mutta varmaa on, että transsukupuolisia on ollut aina ja se on perimiltään luonnollinen osa ihmisen sukupuolen variaatioita. Tieteellisessä kirjallisuudessa ei puhutakaan enää häiriöstä vaan variaatioista. Joka tapauksessa sikiö ei ole pystynyt ottamaan vastaan tai kohdussa ei ole ollut tarpeeksi sopivia hormoneja, jotta aivot olisivat kehittyneet biologiselle sukupuolelle tyypillisiksi. Syntymän jälkeen lapsen aivot ovat siis jo tietyn sukupuoliset ja siihen ei voi enää vaikuttaa myöhemmin kasvatuksella. Kasvatuksella voi toki opettaa lapsen peittämään todellisen itsensä. Naisten ja miesten aivojen eroja on tutkittu jonkin verran. Aivoista löytyy yksi osa, joka eroaa naisella ja miehellä muodoltaan selkeästi toisistaan. Osan nimi on Bed nucleus of stria terminalis. Transnaisilla tämä osa on vastaava kuin naisilla yleensäkin ja transmiehillä samanlainen kuin muillakin miehillä. On oletettavaa, että sukupuoli on siis synnynnäinen ominaisuus. Yhteensä eri sukupuolia on löydetty aivoista viisi. (Wu 2016) Mielensä muuttaminen Yleisin virheellinen olettamus on, että 85 % translapsista muuttaa mielensä sukupuolestaan ennen aikuisuutta. Steensma (Steensma ym.2011) teki tutkimusryhmänsä kanssa tämän tutkimuksen. Tässä tutkimuksessa ei tutkittu nykyiset transkriteerit täyttäviä lapsia, vaan lapsia, jotka olivat käyttäytyneet hieman maskuliinisemmin tai feminiinisemmin kuin lapset yleensä. Tutkimuksesta putosi kesken kaiken pois yli 45% lapsista, mistä tutkijat tekivät oletuksen, että myös kaikki pois pudonneet kuuluivat mielensä muuttajiin. Tutkittavat eivät siis olleet välttämättä kokeneet sukupuolidysforiaa lainkaan. Lisäksi nuorten kokemusta sukupuoli-identiteetin kehityksestä ei seurattu myöhemmällä iällä. Samat tutkijat tekivät myöhemmässä tutkimuksessaan päätelmän, jonka mukaan niiden lasten mieli sukupuolesta ei muutu, joilla kehodysforia on vahva ja jotka ovat sosiaalisesti transitioituneita oikeaksi kokemaansa sukupuoleen (Steensma ym. 2013). Olen ollut yhteydessä Suomessa yli 70 translapsen vanhempaan viimeisen kuuden vuoden aikana. Näistä lapsista kaksi on muuttanut mieltään. Näistä lapsista lähes kaikki on yritetty ensin kasvattaa synnyinsukupuoleensa.
Yleisyys Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan Suomessa on noin 5,5% sukupuoltaan miettiviä nuoria, joista transnuoria on noin 1,6%. Muut näistä nuorista ovat joko sukupuoltaan pohtivia tai muunsukupuolisia. Nämä luvut ovat linjassa moniin ulkomaisiin tutkimuksiin. Kuvat sivulta: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskyselyn tulokset nuorilla 2017.
Mikä olisi näille lapsille hyväksi Ei tarvitse olla tieteilijä nähdäkseen, miten mahdollisuus sosiaaliseen transitioon eli elämään omaksi koetussa sukupuoli-identiteetissään vaikuttaa lapseen erittäin positiivisesti. Riittää, että on lapsen vanhempi. Olen nähnyt kymmenien vanhempien kertovan kyynel silmässään siitä, miten heidän lapsiensa olo helpottui huomattavasti, kun he saivat transitioitua sosiaalisesti. Lapset, jotka olivat ennen niitä outoja, yksinäisiä, epäsosiaalisia ja ahdistuneita, muuttuvat sosiaalisen transitioitumisen myötä avoimiksi, sosiaalisiksi ja tasapainoisiksi. Niitä, jotka hyötyisivät sosiaalisesta transitioitumisesta, on tuolla monen koulun välitunnilla seisomassa yksin hiljaa vielä tuhansia. Lailla voidaan muuttaa asenteita, kuten Irlannissa kävi ja laeilla voidaan näille lapsille antaa samanlainen lapsuus, kuin muillekin tytöille ja pojille annetaan ihan itsestään selvästi. Uusimpien tutkimusten mukaan sellaiset lapset, jotka saavat elää siinä sukupuolessa, joka tuntuu heistä oikealta, ovat yhtä onnellisia kuin muutkin lapset. Te ehkä olette myös lukeneet uudesta tutkimuksesta, jossa todettiin turvallista ja täysin peruttavissa olevaa blokkerihoitoa saaneiden nuorien olevan yhtä onnellisia kuin muutkin teinit ovat ja heidän sukupuolikokemuksena oli ehyt ja vahva (Olson ym. 2015; Olson ym. 2016, myös Hill ym. 2010). Nämä uudet tutkimustulokset ovat täysin ristiriidassa vanhojen tutkimusten kanssa, jossa transkriteerit täyttävien lasten ahdistus, mielenterveyshäiriöt ja itsemurha-alttius ovat ihan omaa luokkaansa. Tästä ristiriidasta on helppo päätellä, että koska näitä lapsia ei voi muuttaa, voisimme muuttaa muutamia lakeja, jotka turvaisivat näille lapsille yhtä onnellisen elämän kuin muillekin lapsille. Suomi vastaan Ruotsi Suomessa juridisen sukupuolen portinvartijana on ollut pitkään lääkäri. Ruotsissa taas terapeutti päättää, saako ihminen korjata juridisen sukupuolensa vai ei. Lähes kaikki kuitenkin saavat molemmissa maissa diagnoosin ja monet hoitoakin. Molemmissa maissa järjestelmä luo erilaisia tabuja ympärilleen. Ruotsissa esimerkiksi translapset ovat olleet suurempi tabu kuin homolapset. Suomessa translapset eivät enää ole tabu juurikaan, mutta homolapset ovat sitäkin suurempi ihmetyksen aihe. Ruotsissa esimerkiksi transnainen saattaa diagnoosin saadakseen joutua myöntämään olevansa oikeasti homomies, joka transnaiseudellaan vain ilmentää homouttaan. Suomessa taas samalaisen transnaisen pitää olla parransängestään huolimatta huulipunassa ja pinkeissä vaatteissa vastaanotolla ja kertoa tienneensä aina transsukupuolisuudestaan, vaikka asian laita olisi ilmennyt hänelle vasta äskettäin. Kummassakin maassa lääkärin ja terapeutin portinvartijana oleminen juridisessa asiassa käytännössä estää potilasta olemasta oma itsensä. Niissä monissa Länsi-Euroopan maissa, joissa juridisen sukupuolensa saa määritellä itse, transihmiset saavat todellista apua terapeuteilta ja lääkäreiltä. Tämä perustuu uusimpiin tutkimuksiin sukupuoli-identiteetistä. Itsemäärittely on paljon halvempaa ja on paljon käytännöllisempää ja tehokkaampaa, että lääkärit ja terapeutit tekevät vain niitä töitä, joihin heidät on koulutettu. Norjan malli ja Irlannin ilmapiiri Kun Irlannissa katolilaisesta ilmapiiristä huolimatta saatiin edistyksellinen translaki, ilmapiiri alkoi nopeasti muuttua myönteisempään suuntaan. Transihmisten kiusaaminen on vähentynyt. Näin voisi käydä Suomessakin. Norjassa voi vaihtaa lapsen juridisen sukupuolen ennen koulutien alkamista. Kokemukseni perusteella en itse suosittelisi esimerkiksi lapsen virallisen nimen muuttamista ennen kuutta vuotta, koska vakaankin tuntuinen lapsi saattaa vielä hakea identiteettiään ennen sitä.
On aivan mahdoton homma pakottaa kaikki Suomen opettajat, rehtorit, harrastusten vetäjät, bussikuskit, kirjaston virkailijat jne. sellaisiksi, että he osaisivat kohdella translasta kohteliaasti ja niin, että hän ei sukupuolidysforia kourissa itkisi illalla ja kieltäytyisi vaikkapa linja-autolla liikkumisesta tai kirjastoon menemisestä häpeän pelossa. Jos kuitenkin juridisen sukupuolen voisi muuttaa vastaamaan lapsen sukupuolikokemusta, näiden vieraiden aikuisten ei tarvitsisikaan miettiä lapsen housujen sisältöä kohdatessaan lapsen, vaan he voisivat keskittyä siihen, missä sosiaalisessa roolissa tämä lapsi elää. Hoitopaikkoina Helsinki ja Tampere Lakiin on kirjattu transnuorten hoitopaikaksi Helsingin ja Tampereen nuorisopsykiatristen transpoliklinikat. Uskon, että ajatuksena oli varmistaa, että nuoret saavat hoitoa. Lopputulos on toinen; jotkut nuoret saavat tutkimuksia vain kahdessa paikassa Suomessa, hoitoja he eivät niinkään saa kukaan. Ikäraja tutkimukseen on 13-vuotta. Jonotusaika minimissään puolivuotta. Tutkimukset kestävät pari vuotta. Noin 15-16-vuotias ei enää mitenkään hyödy esimerkiksi murrosikää siirtävästä blokkerihoidosta ja sitä ei Suomessa juuri käytetäkään. Lapsen keho alkaa nykyään muuttumaan jopa kahdeksasta vuodesta eteenpäin kohti miestä tai naista. Jos identiteetti on näiden muutosten vastainen, ahdistus eli dysforia voi olla niin suurta, että nämä lapset ja nuoret usein vähintään viiltelevät itseään. Kaikissa muissa Länsi-Euroopan maissa on saatavilla blokkerihoitoa translapsille ja transnuorille murrosiän Tannerin toisesta vaiheesta alkaen iästä riippumatta. Eräs tukiryhmämme jäsenen lapsi esimerkiksi pääsi Ruotsissa tutkimuksiin 9-vuotiaana ja blokkerihoito aloitettiin tarkasti määriteltynä hetkenä juuri ennen äänenmurrosta 13-vuotiaana. Meillä on facebookin tukipiirissämme noin 70 vanhempaa tällä hetkellä ja lisäksi transtukipisteen vertaisryhmässä olen tavannut suuren määrän muita vanhempia, mutta en ole tavannut yhtään vanhempaa, joiden lapsi olisi saanut Suomessa blokkerihoitoa. Ilman hoitoa jääminen ei ole neutraali toimenpide, vaan asettaa lapsen merkittävään hengenvaaraan. (vrt. WPATH) Valvira valvoo, että alle 13-vuotiaat lapset eivät voi saada missään yksityisellä tai julkisella klinikalla blokkerihoitoa Suomessa. Yli 13-vuotiaat voivat saada murrosikää siirtävää blokkerihoitoa vain Helsingin ja Tampereen poliklinikoilla, jotka ovat aivan tukossa, eivätkä käytännössä hoida nuoria; vain tutkivat. Nuoret tarvitsevat usein terapeuttien tukea selvitäkseen monesti jopa nöyryyttävistä tutkimuksista.
Lähteet: Hill D. B., Menvielle E., Sica K. M., Johnson A. (2019) An affirmative intervention for families with gender variant children: parental ratings of child mental health and gender, Journal of Sex and Marital Therapy, 36, 1, 6 23 Olson, K. R., Key, A. C., Eton, N. R. (2015) Gender Cognition in Transgender Children, 26, 4, 467-474 Olson, K. R., Durwood L., Demeules M., McIaughlin K. A. (2016) Mental health of transgender children who are supported in their identities, Pediatrics, 137, 3, 1-8 Steensma, T. D., Biemond, R., de Boer F., Cohen.Kettenis P.T. (2011) Desisting and persisting gender dysphoria after follow-up study, Clinical Child Psychiatry 16, 4, 499-516. Steensma, T. D., McGuire J. K. Kreukels B. P., Beekman A. J., Cohen-Kettenis P.T. (2013) Facotrs associated with desistence and persistence of childhood gender dysphoria: a quantitative follow-up study, Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 52, 6, 582-90 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskyselyn tulokset nuorilla 2017. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1/summary_perustulokset?alue_0=87869&mittarit_0=187209&m ittarit_1=200280&mittarit_2=199492&vuosi_2017_0=v2017# WPATH. (Käännös Transtukipiste, HUS:n jatays:n sukupuoliidentiteettitutkimus sukupuolen korjaushoidon asiantuntijat, Psykologiliiton seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden työryhmä ja käännöstoimisto Delinguan.) http://transtukipiste.fi/wpcontent/uploads/2018/01/standars_of_care_v7_hyvan_hoidon_suositus.pdf Wu, K. J. Between the (Gender) Lines: the Science of Transgender Identity. http://sitn.hms.harvard.edu/flash/2016/gender-lines-science-transgender-identity/
Kuva: Transpoliklinikalla nähty kaavio, jonka eräs vanhempi on kuvannut salaa.
Ala-aste ikäisen translapsen kirje.