JYVÄSKYLÄN PIHA JA PUUTARHASANOMAT. Puutarhassa luonnon ehdoilla. Ylläpidetään monimuotoisuutta lähiympäristössä

JYVÄSKYLÄN PIHA JA 16. 3. 2018 PUUTARHASANOMAT Jyväskylän Puutarhaseura ry. 122. toimintavuosi Puutarhassa luonnon ehdoilla Puutarha luonnon ehdoilla jatkuu vuonna 2018 Puutarhayhdistysten yhteisenä teemana. Kestävät periaatteet jo pihan suunnittelussa, rakentamisessa ja hoidossa ovat nousemassa ihmiskunnan elin- ehdoksi. Avoimet puutarhat tapahtuma järjestetään sunnuntaina 1.7.2018 Tässä numerossa: Puutarhassa luonnon ehdoilla 1 Luonnon ehdoilla sovussa miljoonan voikukan kanssa Erilaiset oksakulmat Älä järkytä luonnontasapainoa Kansallispuistot: Etelä- Konnevesi ja Leivonmäki Maaperän ekosysteemipalvelut 5 Särkän perennat 6 Kuusen erikoismuodoista koristepuulajikkeita puutarhoihin Vuoden vihannes : Pavut 8 Pavut: käyttö ravinnonlähteinä 9 Rakenna harjateräksestä 10 Vinkkejä puutarhaan: Pystytä pönttöjä ja Tule Taimitorille Hannelen somevinkit Luonto muokkaa Geenivaroista alati uutta Elävöitä Puutarhaa Hyvä suunnittelu on kaiken a ja o 2 3 4 7 11 12 13 Luonnon ehdoilla puutarhanhoidossa onnistumisessa hieno esimerkki on siilin menestyminen pihapiirissä. Iltahämärissä ilmestyvä sympaattinen tuhisija hakee ravintonsa puutarhan pikkueläimistä ja kasvijätteistä. Piikkipallon voi houkutella näkyville asettamalla sille juomakupin sopivan suojaiseen tarkkailupaikkaan. Vesi maistuu etenkin kuivina kausina. Ylläpidetään monimuotoisuutta lähiympäristössä Puutarhaa perustettaessa kannattaa vaalia alkuperäistä kasvillisuutta ja maaperää. Luonto palkitsee alueen uuden asukkaan monin tavoin. Pienestäkin metsiköstä löytyy aarteita. Puutarhoissa kasvit ovat yleensä pääasiasiassa, valitettavan usein etenkin nurmikko. Nurmikko edustaa monipuolisuuden köyhää ääripäätä. Viimeisen päälle trimmattu nurmikko on steriili ympäristö, jossa linnut, pölyttäjät ja muut hyötyeliöt eivät viihdy. Ne kuolevat nälkään, koska perusteellinen siistiminen tyhjentää niiden ruokapöydän. Puutarhassa monimuotoisuutta lisätään suosimalla monipuolista kasvillisuutta, joka houkuttelee lintuja, nisäkkäitä, hyönteisiä ja mikrobeja. Kerroksellinen istutus ja runsas kukkivien kasvien käyttö rikastuttavat kaikkien eliöiden, myös ihmisten viihtyvyyttä. Ihminen toimillaan särkee usein luonnon monimuotoisuuden vaatiman kiertokulun. Kasvijätteiden kierrätys kompostoimalla omalla tontilla on ympäristöteko. Pihalla puuhastelevien lintujen, siilien, sisiliskojen, perhosten, kimalaisten ja muiden luonnoneliöiden seuraaminen antaa hienoja elämyksiä ja tuottaa aitoa iloa. Tarkkailemalla luonnon ilmiöitä oppii koko ajan uutta. Monimuotoisuuden merkityskin avautuu, kun luontoa oppii lukemaan. Luonto tekee hyvää ihmiselle. Ilmoituksia 14-15 Jyväskylän Puutarhaseura ry:n toimintakalenteri 2018 16 Puolukka on hienoimpia luonnonvaraisia maanpeittokasveja. Ainavihanta, tuuhea kasvusto päihittää kauneudellaan monet ulkomailta tuodut lajit. Syksyinen sato on piste i:n päällä. Oikealla ylhäällä amiraaliperhonen, keskellä neitoperhonen ja keisarinviitta, alinna ohdakeperhonen. Teksti ja kuvat: Marjatta Uosukainen, puutarhaneuvos

Sivu 2 Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat Luonnon ehdoilla eli sovussa miljoonan voikukan kanssa Teksti ja kuvat: Enni Mertanen, Jyväskylän Puutarhaseura ry:n puheenjohtaja Puutarhaa ajatellaan usein hyvin hallittuna ja kontrolloituna paikkana, ihmisen ehdoilla rakennettuna ja hoidettuna. Monen ideaalipuutarhaan kuuluu kauniisti kantattu nurmikko. Onkohan se ajatus ollut, että ihminen näyttää luonnolle valtansa ja hallitsee luontoa. Luonto voittaa aina, se on ihan luonnon laki. Toinen yhtä vahva sääntö tunnetaan entropian lisääntymisenä: epäjärjestys lisääntyy tai kaikki pyrkii sekoittumaan. Toisin sanoen kaikki lajit pyrkivät saamaan parhaan mahdollisen elintilan itselleen. Kasvit osoittavat viihtymisensä leviämällä isommaksi kasvustoksi. Puutarhassa pitää olla puita, pensaita ja sitten muita kasveja, perennoja, saniaisia, heiniä, varpuja ja yksivuotisia. Nurmikkoa ei välttämättä tarvita, mutta kiviä voi hyvin olla. Usein sanotaan, että pitää suunnitella ja valita oikea kasvi oikeaan paikkaan, valita varmasti kestäviä kasveja ja istuttaa ne niille sopiviin olosuhteisiin. Monet kasvit pitävät enemmän puolivarjosta kuin kokopäivän auringosta. Aukealle savipellolle tarvitaan tuulensuojaa, varjoa ja kohopenkkejä. Lepät ja pajut kasvavat nopeasti ja perennapenkki kasataan saven päälle. Puutarhasuunnitelmassa on hyvä olla suuret linjat selvillä. Puutarha ei valmistu koskaan Oma visio puutarhasta kasvaa oman osaamisen ja puutarhan kasvaessa, joten suunnitelmassa on hyvä olla joustonvaraa. Sattumille ja yllätyksille on hyvä antaa tilaa. Puutarhamatkan tuomiset, kaverilta saadut kasvilahjat tai kaalinsiemenissä tullut unikko ovat tuoneet paljon iloa. Luonnollista luonnonmukaisuutta Luonnonmukaiselta näyttävä, mutta tiukasti kaavan mukaan istutettu penkki puutarhamatkalta Ruotsista. Luontokin tekee näitä sattumia, kun vaan maltetaan nähdä ne. Meillä kukkii valkoinen harakankello (Campanula panula) noin joka toinen tai kolmas kesä. Se tulla tupsahtaa milloin mistäkin, joten yhtään harakankellon tainta ei voi kitkeä pois. Akileijat tuottavat joka vuosi joitain yllätyksiä. Yritän aina jättää komeimmat luonnonheinät kasvamaan. Keskellä kukkapenkkiä kasvaa joku lauha, joka komistuu vuosi vuodelta. Valkoiset siankärsämöt ovat saaneet kukkia jokseenkin rauhassa sen jälkeen, kun näin niitä myytävän skotlantilaisella taimitarhalla kahdeksalla punnalla kappale. Anna luonnon hoitaa Puutarhassa pidetään maan pinta kasvillisuuden peittämänä. Se on jo ympäristösyistä ihan välttämätöntä. Alangon Pentin luennolta opittiin, että maahumala on paras maanpeittokasvi. Tarpeeksi tiheä istutus antaa vähemmän mahdollisuuksia rikkakasveille. Maan haraaminen on turhaa ja rikkoo kasvien juuria. Huonosti kilpailua sietävät kasvit voivat hyötyä hakkeella peitetystä ympäristöstä, mutta hake ei ole kaunista suurina pintoina. Ruohokatteella voi lannoittaa alkukesällä, samoin kasvimaalle voi laittaa ruoho- tai olkikatetta. Luonnonmukaisuuteen kuuluu myrkyttömyys, kitketään mitä kitketään ja syötetään lintuja talvella, jotta söisivät itikat kesällä. Laitetaan linnuille pönttöjä, hyönteisille hotelleja ja jätetään lahopuuta niiden asuinsijoiksi. Leppäkerttuja kannellaan välillä kirva-apajille, jos eivät itse löydä. Ihan kaikki eläimet eivät kuitenkaan ole tervetulleita, rusakko yritetään pitää poissa omenapuiden luota verkon avulla ja vesimyyrää yritetään karkottaa mieluiten koko tontilta. Puutarhatyylit vaihtuvat Puutarhoissakin tyylit tulevat ja menevät. Nyt näyttäisi olevan vallalla kaksi täysin vastakkaista suuntausta: muotoon leikkaaminen ja ns. luonnonmukainen. Englantilaiset puhuvat wildlife-friendly puutarhasta, johon toivotetaan linnut, perhoset, mehiläiset ja muut pölyttäjät tervetulleiksi valitsemalla niitä houkuttelevia kasveja. Vanhastaan gottage gardeniin on kuulunut koriste- ja hyötykasvien yhdisteleminen. Punajuuri, mangoldi tai ylivuotinen porkkana näyttää komealta kukkapenkissä. Viime vuosina on puutarhalehdissä ja puutarhavierailuilla nähty luonnonmukaiseksi nimettyä suuntausta, jossa vanhat säännöt on rikottu. Korkeita kasveja istutetaan penkin etureunaan, värit sekoitetaan ja heiniä istutetaan sekaan. Istutukset on tehty hyvin tiukan kaavan mukaan. Näyttää ehkä luonnonmukaiselta hetken aikaa, mutta miten muutaman vuoden jälkeen? Yhtä epäluonnollista kuin monokulttuurit. Voikukkienkin kanssa sovussa Tavoitteena meillä on pitää voikukat kohtuullisen vähäisinä kukkapenkeissä, muualla kasvakoot niin paljon kuin huvittaa. Yritetään nähdä puutarhan ja kasvien kauneus ja olla kiinnittämättä liikaa huomiota pieniin rosoihin, kuten voikukkiin. Nehän ovat kevätkesällä tärkeitä kasveja pölyttäjille. Sattuman kauppaa tämä akileija tupsahti rapun vieressä olevaan kukkalaatikkoon ja kukki siinä koko kesän. P I H AS U U N N I T T E L U A R AK E N T AM I S T A K O N E IT A J A H U O L T O A Suunnittelemme Rakennamme Hoidamme Keski-Suomen Puutarha-Apu Oy www.puutarha-apu.fi 040-176 0300 Luotettavaa osaamista yli 50 vuotta! www.viherteema.fi

Sivu 3 Erilaiset oksakulmat Teksti: Leena Luoto, FK, biologi, puutarha- ja luontoalan yrittäjä Katsellessani pihapuiden oksistoa aloin ajatella, kuinka monipuolisesti puu toteuttaa itseään. Jos oksa ei pääse haluamaansa suuntaan, se kasvaa hieman toisaalle. Myös puutarhanhoidossa erilaisia toimintatapoja on runsaasti tarjolla. Omaan puutarhanhoitoon parhaiten sopivan löytäminen onkin joskus melko mutkikasta. Muista mullan merkitys Kasvun perusta on hyvä maaperä. Suomessa on turvallista viljellä, koska maaperämme on hyvässä kunnossa, raskasmetallien määrä ja torjunta-aineiden jäämät eivät ole huolestuttavalla tasolla. Mutta maaperää pitää arvostaa enemmän kuin oman työn helppoutta. Jos rikkaruohot ovat vallanneet vihannes- tai kukkamaan, ei pidä tarttua aineisiin, vaikka niitä monelta taholta suositellaan. Ihmisen ruuansulatukseen sopii suola pieninä määrinä, mutta se aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa maaperään annosteltuna. Tulevaisuutta ei kannata suolata käyttämällä suolaa rikkaruohojen tai muurahaisten torjuntaan. Menneen ajan muisteleminen on hyvästä, mutta maaperän hoitamisessa kannattaa seurata aikaansa. Happosateiden aika on ohi, tuhkassa ei ole enää yhtä paljon raskasmetalleja kuin viime vuosituhannella ja puutarhojen maaperän multavuus on lisääntynyt. Lannoitteiden koostumusta valvotaan tarkemmin kuin ennen, ja luomutuotantoon soveltuville valmisteille on tarkat vaatimukset. Luonnosta mallia omaan toimintaan Puutarha on osa luontoa, joten samat lainalaisuudet pätevät sielläkin. Jos puutarhaluonto pakotetaan erilaiseen muottiin, se vaatii paljon puurtamista, eikä lopputulos välttämättä ole toivottu. Kaupalliset valmisteet lupaavat helppoutta ja kätevyyttä, mutta pitkäaikaiset vaikutukset jäävät usein vaille huomiota. Kuorikate on kuin kermakuorrutus kakun päällä. Aikansa se näyttää hyvältä, mutta muutamassa vuodessa alkavat rikkaruohot puskea läpi, kasvit kärsivät typen puutteesta, ja pahimpana seurauksena on lahottajasienten siirtyminen katteesta pensaaseen tai puuhun, jonka tyvialue on katettu puunpaloilla. Muovi, tuo ihmisen keksintö, levittäytyy nyt salakavalasti niin maalla kuin valtamerissä. Tässä historian muisteleminen on paikallaan. Ennen ei ollut suodatinkangasta, juurimatosta puhumattakaan, joilla eristetään maaperän kerrokset toisistaan. Nyt muovipohjaisia mattoja upotetaan moneen kukkapenkkiin siinä uskossa, että rikkaruohot pysyvät poissa. Lähes kaikki rikkaruohot tuottavat siementä ja tuuli kuljettaa siemeniä pitkiä matkoja. Puutarhan saa rikkaruohottomaksi vain sulkemalla ilmatilan. Mikä siemen pääsee kasvun alkuun, riippuu luonnossa vallitsevasta kilpailutilanteesta. Jos maanpinnassa on tilaa, eivätkä muut kasvit häiritse kasvua, siemen itää ja siitä voi kasvaa rikkaruoho, mikäli on sattunut asettumaan puutarhan hoitajan mielestä sopimattomaan paikkaan. Eri lailla, mutta samalla tavalla Palataanpa tuohon alun puiden oksistoon. Jokainen puu on oma yksilönsä, kahta samanlaista tuskin on, vaikka olisivat syntyneet saman kantapuun versoista. Jokainen puu kasvaa omalla tavallaan, mutta niiden kasvua säätelevät luonnon lainalaisuudet. Jokainen puutarha voi olla erilainen, erilaisia oksakulmia puissa ja poikkeavia muotoja istutuksissa. Luotettavan tiedon käyttäminen ja luonnon huomioiminen puutarhanhoidossa tuo helpotusta hoitamiseen. Nykyajan nopean tiedonvälityksen aikaan kannattaa pysähtyä pihapuun alle ja tutkailla luonnon monimuotoisuutta. Puutarhaa ei tarvitse suorittaa. Älä järkytä luonnontasapainoa Teksti ja kuvat: Leena Luoto Leena Luoto FK, biologi, puutarha- ja luontoalan yrittäjä Luonnon tasapaino on kuin pallomeri. Kun yksi pallo liikahtaa, muutkin siirtyvät paikoiltaan. Luonnossa vallitsee eliöiden keskinäinen tasapaino. Monesti puutarhanhoitaja huolestuu, kun pensaassa on pari kippuraista lehteä tai pelargonin lehdestä on pala poissa. Tartutaan välittömästi toimenpiteisiin, jotka voivat johtaa luonnon monimuotoisuuden haitallisiin muutoksiin. Luota luonnon omiin toimintatapoihin Petoluteen nymfi on pyydystänyt pistiäistoukan. Keväisin iskee himo haravoida lehtiä, kun se nurmikko näyttää niin kurjalta. Luonnossa se mikä näyttää kurjalta, kuuluukin luonnon omaan kiertokulkuun. Luonnossa ei ole roskia. Jos niitä siellä on, ne ovat ihmisen aikaansaamia. Luonnon oma materiaali ei ole roskaa, vaan rakennusainetta kasveille ja ravintoa maaperän pikkuotuksille. Nurmikon heinäkasvit ponnistavat yhtä vankasti kevään koittaessa kuin tienvierustojen heinikot, joita ei kukaan käy haravoimassa. Jos ihminen poistaa tästä luonnonkiertokulusta aineksia, on mietittävä, miten ne korvataan. Luonnonmukaiset lannoitteet ja kasviaines ovat tasapainoinen ravinnelisä, jolloin kasvit saavat tarvitsemansa ravinteet. Puiden oksilla talvehtii suuri joukko hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä. Osa talvehtii aikuisena, osa joko toukkana tai munana. Viime vuosina on tutkimuksilla osoitettu, että luonnon oma ravintoketju pitää puiden elämän kannalta haitallisten otusten määrän hallituissa rajoissa. Hedelmätarhoissa, joissa ei turvauduta kevätruiskutukseen, on havaittu olevan paljon vähemmän kirvoja ja punkkeja kuin tarhoissa, joissa puut ruiskutetaan ylt ympäriinsä öljymäisellä nesteellä, joka tukahduttaa talvehtineet hyötyotukset. Jos et tiedä, mitä aiot ruiskutuksella torjua, niin tutki ensin puun oksistoa suurennuslasin avulla. Kirvojen munat on melko helppo havaita. Pihlajanmarjakoin toukkia puista ei löydy, omenankehrääjäkoin uuden sukupolven toukat löydät nuorista versoista, mutta niitä saalistavat petoluteet lymyävät jäkälän suojassa. Vuorovaikutus on voimavara Kasvit käyvät keskinäistä kamppailua elintilasta. Ne voivat erittää aineita, jotka estävät toisen lajin siemeniä itämästä. Vuoroviljelyllä voidaan parantaa maan kasvukuntoa, kun kasvien juuristoeritteet ovat puhdistaneet maasta haitallisia kasvitauteja. Biofumikaatio on vielä melko vähän käytetty keino mm. perunaruton ehkäisyssä. Öljyretikan ja muidenkin retikoiden lehtisilpusta eritty- vät glykosinaatit desinfioivat maaperää ja niiden on havaittu vähentävän haitallisia maaperässä olevia sienitauteja. Tuiki tavallinen peltokanankaali vetää kirppoja puoleensa, mutta muuttaa lehtiensä koostumusta niin, että kuoriutuvat toukat eivät lehtiä syödessään enää kehity aikuisiksi. Suosi saalistajia Hyöty- ja haittaotusten tasapaino säilyy paremmin, kun suosit saalistajia. Monelle luteet tuovat mieleen epämiellyttävät otukset, mutta luteiden lähes 540 Suomessa elävän lajin joukossa on todella tehokkaita haittaotusten saalistajia. Lehvänokkalude talvehtii aikuisena ja aloittaa kirvojen saalistuksen aikaisin keväällä. Laji onkin nyt tutkimuskohteena biologisen torjunnan eliöksi. Kukkakärpäset havaitaan keskikesällä, kun ne pörräävät kukkien lähellä. Niiden toukille sen sijaan kelpaavat kirvat mainiosti. Jos papukirvoja on heisissä, niin hyvin todennäköisesti lehden alta löytyy myös niitä ahnaasti syöviä kukkakärpästen toukkia. Myös leppäpirkkojen toukat hyökkäävät kirvojen kimppuun ja putsaavat kirvaiset versot nopeasti. Monesti hieman oudon näköiset toukat ja monet muut madot saavat kuolemantuomion. Ennen oudon toukan tai madon tuhoamista kannattaa tunnistaa onko kyse puutarhurin apulaisesta. Hyvää apua tunnistukseen löytyy www.otokkatieto.fi. Huom! täysin ei-kaupallinen. Tee vähemmän Usein puutarhanhoidossa pyritään hoitamaan puutarhaa. Mitäpä jos vähennettäisiin hoitotöitä ja annettaisiin puutarhan hoitaa enemmän itseään ja hoitajaansa. Näin luonnon tasapaino säilyy ja aikaa jää puutarhasta nauttimiseen. Isopirkon toukka kannatta tunnistaa. Se siivoaa kirvat pois kasveista nopeasti.

Sivu 4 Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat Etelä-Konneveden kansallispuisto Teksti ja kuvat: Siru Mäkelä, laivailuyrittäjä Etelä-Konneveden kansallispuisto on perustettu vuonna 2014 ja se on pintaalaltaan n. 15 neliökilometriä. Kansallispuisto sijoittuu Konneveden ja Rautalammin kunnissa Keski-Suomen ja Pohjois- Savon maakuntien rajalle. Puistoon kuuluu Konnevesi-järven eteläisen osan saaria ja laaja yhtenäinen manneralue. Puiston alueella sijaitsee vesiltä käsin katsottuna mm. Pyysalon luonnonhiekkaranta ja liki kaksikymmentä Kalasääsken pesäpuuta. Kalasääski onkin puiston nimikkolintu. Presidentti Urho Kekkosen vapaa-ajanviettopaikka oli Käpysaaressa, johon on maihinnousukielto. Lanstun karsikkopuut ovat vainajille oksista karsittuja ja kaiverruksin merkittyjä petäjiä, joita on erityisesti savolaisalueilla. Puistossa on myös jylhiä kivikkorantoja. Astamyrskyn (2010) riepottelema saari, Iso- Häntiäinen, ennaltamispoltettiin vuosi myrskyn jälkeen. Kansallispuistoon pääsee sekä vesitse, että maitse. Rautalammin puolelta Vuori- Kalajalle voi kulkea patikoiden. Myös Enonrantaan ja Majaniemeen on patikkareittiyhteydet. Lapinsalossa, Enonrannassa, Konnekoskella ja Hanhitaipaleella ovat uudet laiturit jotka palvelevat vesiliikennettä. Maihinnousupaikkoja ovat mm. Lapinsalon saari jossa kota, wc ja puuliiteri. Konneveden seurakunnan omistuksessa olevalla Majaniemellä on nuotiopaikka ja wc. Myös Enonrannassa on laavu ja wc. Lisäksi puistossa on pienempiä pysähdyspaikkoja, jotka on tarkoitettu lähinnä kanooteilla liikkuville ihmisille. Tervetuloa vieraiksemme ja viihtymään jylhän kauniisiin kansallispuiston maisemiin. Etelä-Konneveden kansallispuisto oli vuonna 2017 suosituin Keski-Suomen kansallispuistoista. Metsähallituksen mukaan puistossa vierailtiin 30 000 kertaa. Muutkin kansallispuistot houkuttelivat kävijöitä ja Pyhä-Häkin, Leivonmäen, Salamajärven ja Isojärven kävijämäärät kasvoivat. Kirjoittaja on kuvassa näkyvän M/S Autereen purseri. Häyrylänranta on portti Etelä-Konneveden Kansallispuistoon vesiteitse. Keski-Suomen kansallispuistot ovat upeita luontokohteita ja sellaisina verrattomia retkeilykohteita lähiluonnossa. Jyväskylän Puutarhaseura kävi kesällä 2017 Leivonmäen kansallispuistossa. Nykyisen Leivonmäen kansallispuiston suoalueiden suojeleminen nousi esille jo 1960-luvulla. Turvetuotanto alkoi uhata arvokasta keidassuota, joten 1973 Haapasuon länsiosa otettiin suojeltavaksi. Vuonna 1991 perustettiin Haapasuon ja Syysniemen luonnonsuojelualue, joka kattoi noin 2/3 vuonna 2003 perustetun Leivonmäen kansallispuiston alueesta. Laivaretkellä avautuu komeita järvimäisemia. Leivonmäen kansallispuisto Teksti ja kuvat: Marjatta Uosukainen Kansallispuiston pinta-ala on kaikkiaan noin 30 km². Kansallispuistona haluttiin suojella eteläisen Keski-Suomen ainutlaatuinen luonnontilainen avosuo Haapasuo. Suoalueiden lisäksi suojeltiin alueen monimuotoisia luontotyyppejä, joita ovat harjut lampineen, järvet ja joet kos- kineen, lehdot ja metsänvartijan tilan perinnemaisema, Syysniemen keto. Kansallispuistoon on helppo tutustua hyvän polkuverkoston kautta ja soiden pitkospuita pitkin. Suomaisemia voi ihailla lintutornista ja järven rannalla oleva laavu sopii taukopaikaksi. Mieli lepää hienossa suomaisemassa Leivonmäen kansallispuistossa. Kahvihetki ja rupattelutuokio laavulla Puutarhaseuran retkellä kesällä 2017.

Sivu 5 Hyödynnä maaperän ekosysteemipalvelut Teksti: Mauritz Vestberg, MMT Puutarha tuottaa omistajalleen mielihyvää monella tavalla. Miten pihaa ja puutarhaa pitäisi hoitaa? Jokapäiväisessä puurtamisessa harva kotipuutarhuri tulee ajatelleeksi, että puutarhan hoidossa on mahdollista hyödyntää ns. ekosysteemipalveluja. Ekosysteemipalveluja hyödyntämällä puutarhan hoito on kestävällä pohjalla, jolloin kotipuutarhurin jättämä hiilijalanjälkikin pienenee. Mitä on ekosysteemipalvelu? Luonnon tuottamat ekosysteemipalvelut ovat ihmisen luonnosta saamia moninaisia aineellisia ja aineettomia palveluja ja hyötyjä. Monet palveluista ovat ehkä itsestäänselvyyksiä, mutta niin tärkeitä, että ne ylläpitävät elämää koko maapallolla. Ekosysteemipalvelut jaetaan neljään ryhmään: Ylläpito-, tuotanto-, sääntely- ja kulttuuripalvelut. Ylläpitopalveluita ovat esim. geneettinen, lajistollinen ja elinympäristöllinen monimuotoisuus, veden kierto, vihreiden kasvien yhteyttäminen ja hiilen sidonta kasvillisuuteen tai maaperään. Luonnon monimuotoisuus on kaikkien ekosysteemipalveluiden perustana ja se on kaikkein tärkein ekosysteemipalvelu. Tuotantopalveluita ovat luonnosta saatavat aineelliset hyödykkeet, kuten marjat ja sienet, maanviljelyn tuotteet, makea vesi, energia ja raaka-aineet. Suomessa tämän ryhmän ekosysteemipalveluista puu on tärkein ja maataloustuotteet toiseksi tärkeimmät. Säätelypalveluita ovat esim. ilmaston säätely, tulvien tasaus, pohjaveden muodostuminen, veden puhdistus, tautien säätely, eroosion säätely ja kasvien pölyttyminen. Kulttuuripalveluita ovat esimerkiksi tiede, taide, virkistys, toimeentulo, koulutus sekä henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Kotipuutarhurille kaksi viimeistä ovat varsin tuttuja. Hyvän kitkentätyön jälkeen on fyysisesti tyytyväinen olo ja samalla hoidettu puutarha antaa henkistä mielihyvää päivän päätteeksi. Kasvin juuria, joiden läheisyydessä on sienijuurta muodostavan keräsienen rihmastoa ja itiöitä. Kuva: Mauritz Vestberg Maailmanlaajuisesti ekosysteemipalveluiden tarjonta on huolestuttavasti vähentynyt viimeisten 50 vuoden aikana. Eliöiden monimuotoisuus on vähentynyt ihmisten toiminnan seurauksena. Eliöitä on toki dramaattisesti kuollut sukupuuttoon aikaisempinakin vuosimiljoonina, mutta aikaisemmin luonnonkatastrofit ovat olleet syypäinä elämän katoamiseen. Ekosysteemipalveluiden heikkenemisen odotetaan edelleen vähentävän myös ihmisten hyvinvointia. Voiko kotipuutarhuri tehdä jotakin ekosysteemipalveluiden ylläpitämisen hyväksi? Kyllä voi! Kotipuutarhuri voi vaikuttaa myönteisesti biologiseen monimuotoisuuteen hoitamalla puutarhaansa luonnon ehdoilla. Kasvimonimuotoisuutta suosimalla puutarhuri vaikuttaa myönteisesti pölyttäjien, muiden hyönteisten ja lintujen tarjoamiin ekosysteemipalveluihin. Puutarhuri voi myös valinnoillaan vaikuttaa suuresti keskeisiin maanalaisiin ekosysteemipalveluihin, kuten humuksen, sienijuuren ja lierojen ylläpitämiseen. Puutarhamaan humus Humus on orgaanisten aineiden maatumisen tulos ja sellaisena muhevan mullan tärkeä rakennusaine. Humuksessa on hyviä ominaisuuksia, jotka helpottavat ja varmistavat puutarhakasvien viljelyä vaikeinakin kesinä. Humus varastoi kolme kertaa oman painonsa vettä. Se myös varastoi ravinteita ja luovuttaa ne kasvien käyttöön sopivissa määrin. Se pitää maan kuohkeana ja varmistaa maan ilmanvaihdon. Humus luo elintilaa maaperän tärkeille mikrobeille ja pieneläimille ja tarjoaa ihanteellisen elinympäristön kasvien juurille. Peltomaiden humuspitoisuus on vähentynyt maailmanlaajuisesti ja huolestuttavasti Suomessakin viimeisten 50 vuoden aikana. Tämä johtuu pitkälti tehomaataloudessa harrastetusta yksipuolistuneesta viljelystä, johon liittyy myös runsas maan muokkaaminen. Usein voidaan puhua jopa suoranaisesta ryöstöviljelystä, joka on mm. lisännyt maailmalla aavikoitumista. Kotipuutarhuri voi huolehtia maan humuksesta esim. käyttämällä runsaasti kompostia, karjanlantaa tai tummaa ns. maanparannusturvetta. Tällä tavalla humuksen tarjoamat ekosysteemipalvelut eivät heikkene puutarhamaasta. Sienijuuri Muheva puutarhamaa kuhisee kaikenlaisia eliöitä. Erityisesti juuristojen läheisyydessä on runsaasti kasveille hyödyllisiä mikrobeja. Hyvinvoivassa maassa hyödylliset mikrobit pitävät haitalliset mikrobit kurissa. Kasvien juuristovyöhykkeen sienistä jotkut elävät symbioosissa kasvin kanssa muodostaen sienijuuren, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Sienijuurisymbioosissa kasvi luovuttaa yhteyttämiään sokereita sienen kasvua varten. Sienirihmat vuorostaan ottavat maasta vettä ja ravinteita kasvin hyväksi. Sienijuuri kehittää kasvin juuriston ympärille laajan rihmastoverkoston, joka toimii kasvin lisäjuuristona. Sienijuuren ansiosta erityisesti kasvien fosforin otto lisääntyy sekä kuivuuden- ja taudinsietokyky paranee. Täten kasvit kasvavat paremmin ja ne tuottavat suurempia satoja. Puutarhuri voi viljelyteknisillä valinnoillaan joko parantaa, ylläpitää tai heikentää maaperän sienijuuren monimuotoisuutta ja toimintaa. Puutarhamaan sienijuurisienet pysyvät elinvoimaisina, kun viljellään sienijuurta suosivia kasveja, kuten purjoa, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, apilaa, auringonkukkaa, mansikkaa ja muita marjakasveja sekä hedelmäpuita. Toisaalta, mm. kaali, sokerijuurikas, punajuuri ja tattari heikentävät sienijuuria. Maan kääntämisen vähentäminen, esimerkiksi viljelemällä monivuotisia kasveja, suosii maaperän sienijuurisieniä. Lannoituskin vaikuttaa sienijuuren toimintaan. Maan alhaisella fosforitasolla sienijuurisienet toimivat parhaimmin. Runsasta fosforilannoitusta käytettäessä sienijuuresta ei ole kasville juuri enää hyötyä ja samalla menetetään niiden kasvien hyvinvointia edistävät vaikutukset. Hitaasti liukenevien lannoitteiden, karjanlannan ja kompostin käyttö suosivat maaperän sienijuurisieniä. Lierot Lierot tuottavat tärkeitä ekosysteemipalveluita sekä muokatussa puutarhamaassa että nurmikoissa. Hollantilaisen laajan tutkimuksen mukaan lierojen läsnäolo lisää satoa 25 %, maanpäällistä biomassaa 23 % ja maanpinnan alapuolista biomassaa 20 %. Johtopäätöksenä oli, että suurin vaikutus tulee lisääntyneestä liukoisen typen määrästä maassa. Muhevassa puutarhamaassa lieroja voi olla jopa tonnin verran hehtaarin alalla. Erityisesti runsas kastelieron esiintyminen on osoitus hyvästä maasta. Lierot lannoittavat kasveja ja murustavat maata sekä toimivat maan pieninä terveydenhoitajina. Viisas kotipuutarhuri huolehtii lierojen hyvinvoinnista ja palkkioksi hyötyy lierojen tarjoamista ekosysteemipalveluista. Lieroja ei turhaan kutsuta ekosysteemiinsinööreiksi. Niiden jäljiltä maa on muruista ja ravinteikasta. Lierot vetävät kasvinjätteitä maan alle. Syyskesän iltoina pihalla käy kohina, kun lehdet häviävät maan sisään. Sen takia ei ole suositeltavaa haravoida nurmikoita liian tarkasti syksyllä eikä kerätä kaikkia ruohonleikkuujätteitä pois. Maan laatu heikkenee, jos lieroilta loppuu ruoka. Huonovointinen maa tiivistyy, muuttuu hapettomaksi ja mm. sammaleen kasvulle otolliseksi. Muruinen maa on pitkälti lierojen ja sienijuurten ansiota. Kuva: Mauritz Vestberg. Kastelieron tekemiä lierokäytäviä pohjamaassa. Sinkkosavinen pohjamaakin pysyy luonnostaan salaojitettuna. Kuva: Marjatta Uosukainen.

Sivu 6 Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat Särkän perennat Teksti ja kuvat: Jari Särkkä Verikurjenpolvet (Geranium sanguineum) Kurjenpolvikasvien heimoon kuuluu kurjennokkien (Erodium) ja kurjenpolvien (Geranium) suku. Kurjenpolvien sukuun kuuluu lajeja yli 400. Suomessa luonnonvaraisena kasvaa kuusi lajia sekä tulokkaina ja puutarhakarkulaisina 15 lajia. Yksi puutarhoissa käytetyimmistä kurjenpolvilajeista on verikurjenpolvi, jota kasvaa luonnonvaraisena yleisenä Ahvenanmaalla ja harvinaisempana Varsinais- Suomen rannikolla. Satunnaisesiintymiä, joista useimmat ovat puutarhakarkulaisia, tavataan muuallakin Suomessa. Laji ei juurikaan leviä tahattomasti siemenestä, vaan useimmiten se on päässyt karkaamaan pienestä taimesta tai juurakosta, joka on heitetty luontoon. Verikurjenpolvi on parhaimpia ja monikäyttöisimpiä kurjenpolvilajeistamme. Meillä taimistolla se on yksi suosituimpia aurinkoisen paikan perennoja. Peruslajin tuuhea kasvutapa ja loistokas kukinta antavat sille usein arvoisensa paikan pihan perennaryhmässä. Verikurjenpolven talvenkestävyys on myös erinomainen. Olemme viljelleet sitä taimistomme alusta saakka ja reilun 30 vuoden aikana siinä ei ole ollut mitään talvehtimisongelmia, vaikka talvemme ovat useimmiten hyvin vähälumisia ja pakkaslukemat vuorostaan korkeita. Verikurjenpolvenkin saa kyllä hengiltä, mikäli istuttaa sen väärälle kasvupaikalle. Luonnossa laji kasvaa kivisillä rinteillä, kuivilla niityillä ja jopa paahteisilla kallioilla, joten luonnonkasvupaikkojenkin perusteella se ei ole märän kasvupaikan kasvi. Kannattaa siis huolehtia, että kasvualusta on läpäisevää hiekkamultamaata. Laji on myös selvästi kalkinsuosija, joten maaperän kalkituksen tulee olla kohdallaan. Karuhkot kas- vupaikat luonnossa antavat viitteitä myös siitä, että kasvaakseen se ei tarvitse runsasta lannoitusta. Kalkitus ja kevyt yleislannoitus riittävät sille. Runsaalla lannoituksella kasvin kasvu on liian rehevää ja kasvusto lakoontuu samalla, kun talvenkestävyys heikkenee. Laji menestyy myös puolivarjoisella kasvupaikalla, mutta tuuheimman kasvun ja lakoontumisen estämiseksi täysin aurinkoinen kasvupaikka on sille paras. Verikurjenpolven lehdistö on melko tummanvihreä, mikä luo hyvää taustaa sen vieruskasveille ja tummanvihreästä väristä erottuvat hyvin muiden kasvien kukinnot. Sen seuraan kannattaakin istuttaa vaaleasävyisiä perennoja. Esimerkiksi helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea) valkoisine kukintoineen on hyvä naapuri verikurjenpolvelle. Sen taustana voi vuorostaan olla korkeakasvuisempia kasveja kuten siperian- ja alaskankurjen- miekkoja (Iris sibirica ja I. setosa). Harvat perennat saavat syksyllä voimakkaita syysvärejä, mutta verikurjenpolvella on kirkkaanpunainen syysväri. Itse ihastuin lajiin jo käydessäni Reitkallin puutarhurikoulua entisessä Vehkalahden kunnassa, jossa lajia kasvoi koulun perennaryhmissä useammassakin kohdassa. Taimistomme ensimmäiset verikurjenpolvikannat ovatkin peräisin Reitkallista. Myöhemmin lajia löytyi myös täältä Raahesta eräästä vanhasta pihasta, jonka kannan otimme myös viljelyyn. Molemmat alkuperät ovat menestyneet meillä siis yli 30 vuotta ilman ongelmia. Kurjenpolvien lisäys onnistuu parhaiten kasvullisesti eli jakamalla. Kurjenpolvien siementen kerääminen on usein haastavaa, kun ne ovat ensin raakoja ja sitten kypsyvät nopeasti ja kasvi ampuu siemenet hyvin nopeasti pois. Verikurjenpolvilajikkeet Vuosien myötä kiinnostus kurjenpolvien sukuun on kasvanut ja olemme hankkineet viljelyyn koko joukon erilaisia kurjenpolvilajeja ja -lajikkeita. Myös verikurjenpolven runsaasta lajikevalikoimasta olemme valinneet ja kokeilleet useita lajikkeita. Niistä parhaimmat olemme ottaneet viljelyyn ja myyntiin. Kurjenpolviharrastajalle tietysti jokainen lajike on uusi ja hankkimisen arvoinen, mutta tavalliselle puutarhaharrastajalle riittänee lajikkeet, jotka sopivat parhaiten hänen omiin istutuksiinsa. Verikurjenpolvea lajikkeineen voi siis suositella kestävyytensä ja helppohoitoisuutensa ansiosta pihaan kuin pihaan. Omat kokemukseni lajista ovat myönteisiä ja lajikkeistakin olen löytänyt mieleisiäni. Esittelen tässä niistä parhaimpia ja samalla kerron hieman niiden ominaisuuksista. Album Verikurjenpolven lajike, jolla on valkoinen kukinta. Kasvutapa kuin peruslajilla, mutta lehdistön väri on vaaleamman vihreä ja syysväri on keltaisempi. Lajike vaikuttaa hitusen aremmalta kuin peruslaji. Puhtaanvalkoisen kukintansa ja suurien, halkaisijaltaan noin 4 cm kokoisten kukkiensa takia sillä on arvoisensa paikka perennaryhmissä. Album Apfelblüte Suomessa uudehko lajike, jolla on kauniit, hennon vaaleanpunaiset kukat. Runsas kukinta heinäkuussa kestää pitkään ja pohjoisempana jatkuu elokuun puolelle. Kasvutapa on kauniin mätäsmäinen ja tuuhea. Kasville tulee korkeutta 20-30 cm. Talvenkestävyys on vaikuttanut melko hyvältä, mutta kokemuksia menestymisestä on vasta muutaman vuoden ajalta. Hempukka Kotimainen lajike, jonka alkuperä on Ahvenanmaan Jomala. Luonnonvaraisesta kasvustosta kerätty siemenkanta oli mukana MTT:n (nyk. Luke) ketokasvitutkimuksessa Laukaassa. Siemenviljelmästä löytyi vaaleanpunainen yksilö, jolle annettiin lajikenimi Hempukka. Lajike on 30 cm korkea ja kukinta on runsainta kesäkuulta heinäkuulle. Kukat ovat vaaleanpunaisia ja melko suuria. Talvenkestävyys on hyvä. Talvehtimisongelmia oli ainoastaan talvella 2015-16, kun kylmän ja sateisen kesän jälkeen tammikuussa alkoivat äkkipakkaset maan ollessa lumettomana. Apfelblüte Max Frei Tuuheakasvuinen lajike, jolla on voimakkaan purppuravioletit kukat. Kukinta on heinä-elokuussa. Lajike on tuuhea ja matalahkokasvuinen, noin 20 cm korkea. Lehdistö on kiiltävä ja tummanvihreä. Elke Uudehko lajike, jolla on erityisen kauniit kukat. Kukkien terälehdet vaalenevat kauniisti reunoja kohti ja kukan keskusta on myös vaaleampi. Kasvin korkeus 20-30 cm. Pääkukinta heinäkuulla. Muutamia vuosia viljelyssä ollut lajike, jonka talvenkestävyys ei yllä peruslajin tasolle. Menestynee parhaiten sisämaassa runsaslumisilla paikoilla. Neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum) Verikurjenpolven muoto, joka on kasvutavaltaan laakeahko ja matala. Kasvi kasvaa 15-20 cm korkeaksi ja noin 50 cm leveäksi. Se onkin erinomainen kasvi kivikkoryhmiin. Neidonkurjenpolven kauniit vaaleanpunaiset kukat erottuvat hyvin sen tummahkonvihreästä lehdistöstä. Talvenkestävyys on ollut hyvä. Pieniä talvivaurioita oli talvella 2015-16. Elke Muita lajikkeita Verikurjenpolvesta on maailmalla lukematon määrä lajikkeita, joiden erot ovat usein melko pieniä. Edellä on mainittu parhaimmat ja menestyneimmät lajikkeet. Näiden lisäksi on muitakin käyttökelpoisia lajikkeita. Verikurjenpolvea on käytetty risteytyksissä toisten lajikkeiden kanssa ja näitäkin lajikkeita on markkinoilla. Esim. lajike Tiny Monster on veri- ja armeniankurjenpolven risteytyksen tulos. Sillä on hienot, punavioletit kukat. Valitettavasti se on melko arka lajike. Hempukka Max Frei Neidonkurjenpolvi Tiny Monster

Sivu 7 Kuusen erikoismuodoista koristepuulajikkeita Viherrakentamisessa käytetään havupuita Suomessa vähän. Viime aikoina on taimikauppaan kuitenkin tullut yhä enemmän koristehavupuita Keski-Euroopasta. Kestäviä ja koristeellisia kotimaisia havupuulajikkeita ei ole ollut tarjolla. Nyt niitä on tulossa. Luonnonvarakeskus on yhdessä muutaman taimistoviljelijän kanssa käynnistänyt hankkeen, jonka tarkoituksena on tuottaa markkinoille tuoteperhe viherrakentamiseen ja joulupuuviljelyyn sopivia kotimaisen kuusen lajikkeita. Tuomalla taimituotantoon erikoismuotokokoelmissa ja lisäystarhoissa olevia huippuyksilöitä voidaan koristehavupuiden valikoimaa olennaisesti laajentaa ja esitellä markkinoille lajikkeita, jotka kestävät Suomen ilmastoa tuontitaimia paremmin. Samalla tuontia korvataan kotimaisella työllä ja pienennetään kasvitautiriskejä. Metsänjalostajien työ viherrakentajien käyttöön Metsistämme löytyy suuri joukko mutaation seurauksena syntyneitä, normaalista poikkeavia muotoja tutuista puulajeistamme: kulta- ja surukuusia, tiheäkasvuisia kääpiökuusia, pilari ja tuulenpesämäntyjä, puna- ja kultakoivuja, liuskalehtisiä koivuja ja leppiä. Kuusella erikoismuotoja on muita puulajeja enemmän. Metsänjalostajat ovat valinneet ja rekisteröineet metsäpuiden erikoismuotoja 1940-luvulta lähtien ja niitä on vartettu kokoelmiin ja arboretumeihin 1960- luvulta lähtien. Luonnonvarakeskuksen metsägeneettiseen rekisteriin on rekisteröity 1300 kotimaisten puulajiemme geneettisesti poikkeavaa yksilöä. Kokoelmiin näistä on vartettu yli 600 puuta. Tästä aineistosta löytyy paljon koristepuiksi sopivia muotoja. Koristemuotojen tehokasta tuotantoa varten tarvitaan vanhojen kokoelmien lisäksi erityisiä emo- eli lisäystarhoja. Lisäystarhoissa tuotetaan kasvullista lisäysaineistoa taimien tuottajille. Luonnonvarakeskukseen Punkaharjulle on perustettu lisäystarhoja vuosina 2010 ja 2012 ja ne tuottavat jo runsaasti oksia kasvullista lisäystä varten. Teksti ja kuvat: Teijo Nikkanen, MMT, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus, Punkaharju Lajikkeiden Punkalatva ja Haapasten Kulta vartteita Punkaharjun lisäystarhassa. Kasvullisen lisäyksen menetelmiä kehitetään Luonnossa normaalista poikkeava muoto saa alkunsa, kun erikoisen ulkoasun aiheuttava geenimuoto, alleeli pääsee ilmentymään yksilössä. Poikkeavan ulkoasun aiheuttavat alleelit ovat kuitenkin usein väistyviä, ja koska suvullisessa lisäämisessä väistyvä alleeli jää vallitsevan varjoon, ei erikoismuotoja yleensä saada siemenen kautta lisättyä. Erikoismuotojen hyödyntäminen edellyttää kasvullista lisäämistä. Tällöin erikoismuodon perintöaines voidaan siirtää muuttumattomana emopuusta siitä monistettuihin taimiin. Havupuiden kasvullisen lisäyksen menetelmiä ovat varttaminen ja pistokaslisäys. Uutena mahdollisuutena on solukkolisäys. Se onnistuu kuusellakin, kun lähtöaineistona käytetään siemenalkioita. Solukkolisäystä kasvusilmusta ollaan myös tutkimassa, mutta siitä ei vielä ole käytäntöön siirrettävää menetelmää. Ensimmäiset kuusen erikoismuotojen risteytyksistä tuotetut solukkotaimet ovat paraikaa testattavina, ja niiden koristeominaisuuksista on jo ensimmäisiä havaintoja. Neulasten poikkeava väri näkyy jo ensimmäisenä kasvukautena, mutta esimerkiksi kapea, surukuuselle tyypillinen kasvutapa ilmenee vasta muutaman kasvatusvuoden jälkeen. Uusia koristepuulajikkeita taimikauppaan Punkaharjun lisäystarhassa kasvaa parikymmentä kloonia vajaasta kymmenestä erilaisesta muodosta. Tuotantoon kelpuutetut muodot on valittu yhdessä taimituottajien ja viherrakentajien kanssa. Lisäystarhassa kasvavista koristemuodoista neljälle on tehty lajikekuvaus ja niille on annettu lajikenimi: surukuusi E479 sai nimen Sälinkään Pilari, tuulenpesäkuusi E11388 on Punkalatva, kartiokuusi K359 on Pelkola ja pöytäkuusi E2165 on Tapion Pöytä. Lajikekuvaukset on julkaistu Dendrologian Seuran Sorbifolialehdessä numeroissa 4/2013 ja 4/2014. Näitä lajikkeita voi jo löytää muutamilta koristehavupuiden tuotantoon erikoistuneelta taimistoilta. Lajikekuvauksia julkaistaan vielä tänä vuonna lisää. Kuvauksia on tarkoitus tehdä ainakin yhdelle tuulenpesälähtöiselle tiheälle kartiokuuselle, yhdelle surukuusikloonille, surukuusten risteytyksen seurauksena syntyneelle kultasurukuuselle sekä tuulenpesäkuusen ja purppurakuusen risteymälle. Risteytyksillä kokonaan uusia muotoja Kokoelmiin vartetut erikoismuodot ovat luonnossa syntyneitä, metsistä löydettyjä erikoisuuksia, luonnon omia innovaatioita. Näiden lisäksi kokonaan uusia poikkeavia muotoja on yritetty luoda myös risteyttämällä erikoismuotoja keskenään. Edellä mainittu kultasurukuusi syntyi vahingossa, kun eri surukuusipuiden risteytyksistä löytyi muutama taimi, joissa oli sekä surukuusen kapea kasvutapa että kultakuusen keltainen neulasväri. Sitä vastoin, kun kultakuusta risteytettiin surukuusen kanssa, ei tällaista keltaneulasista surukuusta saatu aikaan. Myöskään muut kultakuusen ja kasvutavaltaan erikoisten kuusten väliset risteytykset eivät ole onnistuneet. Purppurakuusen ja surukuusen, ja toisaalta purppurakuusen ja tuulenpesäkuusen risteytyksissä sen sijaan on onnistuttu. Metsäntutkimuslaitoksen metsätalousteknikko Jukka Lehtonen sai molemmista edellä mainituista risteytyksistä 1980-luvun lopussa aikaan muutaman taimen, jotka ovat olleet emoina myöhemmin tehdyille kasvullisille lisäyksille. Sekä purppurasurukuusta että purppurapallokuusta on lisätty sekä varttamalla että pistokkaina. Kokeiluja ja tutkimusta uusien koristemuotojen aikaansaamiseksi jatketaan. Ehkä menetelmällä, jossa risteytysten tuloksena syntyneitä siemenalkioita lisätään solukkoviljelyllä, saadaan luotua ihan uusia koristepuulajikkeita viherrakentamiseen. Pistokastaimia purppurakuusen ja tuulenpesäkuusen risteytyksestä syntyneestä Varteoksien keruuta kartiokuusesta Pelkola Imatralla. Surukuusia Ylistönrinteen kampuksella Jyväskylässä. Pöytäkuusi Tapion Pöytä Luken toimipaikan pihassa Punkaharjulla.

Sivu 8 Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat Vuoden vihannes 2018: Pavut Teksti ja kuvat: Riitta Peräinen Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry ovat valinneet vuoden vihannekseksi pavut. Nimeämisellä halutaan nostaa esille näitä ravintorikkaita, monipuolisia palkokasveja ja lisätä niiden käyttöä ja viljelyä. Monien papujen viljely onnistuu mainiosti kotitarveviljelijältäkin. Papuja on käytetty ravintona jo pitkään eri puolilla maailmaa. Yleisimmät meillä viljeltävät Phaseolus-suvun pavut ovat kotoisin Väli- ja Etelä-Amerikasta ja tulivat Euroopassa tunnetuksi löytöretkien myötä. Niin sanotut vanhan maailman Vigna-suvun pavut ovat kehittyneet Aasiassa ja Afrikassa. Härkäpavut ovat Viciasukuun kuuluvia virnoja ja ne ovat kotoisin Lähi-idän ja Välimeren seudulta. Monimuotoiset tarhapavut Tuoreena käytettävät tarhapavut (Phaseolus vulgaris) kuuluvat kasvutapansa mukaan pensasmaisesti kasvaviin pensaspapuihin ja köynnösmäisesti kasvaviin salkopapuihin. Kummassakin ryhmässä on paljon lajikkeita, jotka eroavat toisistaan palon värin, pituuden, muodon ja säikeisyyden mukaan. Myös aikaisuudessa ja satoisuudessa on lajike-eroja. Pensaspavut (P. vulgaris var.nanus), ovat matalia, lajikkeesta riippuen 20-60 cm korkeita. Pensaspapulajikkeet jaotellaan taite-, leikko- ja vahapapuihin. Taitepavuilla on pyöreät, vihreät siemenet ja yleensä pitkät palot. Leikkopavuilla on litteät ja leveät palot, joissa on yleensä sitkeät säikeet. Vahapavut ovat keltaisia. Salkopavun(P. vulgaris var.vulgaris) kasvutapa on päättymätön ja kukintoja syntyy ainoastaan sivuversoihin. Pääverso kasvaa 2-3 metrin pituiseksi. Salkopapu tuetaan naruilla tai kepeillä, joiden ympärille verso kiertyy. Lehdistön harventaminen edistää kukkien muodostumista. Tarhapavut vaativat lämpöä Tarhapapu vaatii lämpimän, ilmavan ja ravinnetilaltaan hyvän kasvualustan, jonka ph on vähintään 6. Papu kylvetään kesäkuun alussa, kun maan lämpötila on noin 10ᵒC. Kylmemmässä maassa sirkkataimien kehitys saattaa epäonnistua ja kylvös jää epätasaiseksi ja harvaksi. Taimien esikasvatus varmistaa tasaisen kasvuston ja aikaistaa satoa. Esikasvatuksessa 2-3 yksilön ryhmätaimet kasvatetaan 2-3 viikon ikäisiksi. Pavun taimet ovat hyvin kylmänarkoja ja ne saattavat vioittua jo 2-3ᵒC:ssa. Ne on hyvä suojata hallalta ja kylmältä säältä harsolla tai muovitunnelilla. Lavassa kylminä öinä suojaksi voi laittaa kannen päälle. Viileä alkukesä hidastaa kasvuun lähtöä, sillä kasvun ja sadonmuodostuksen kannalta 20-25 ᵒC on optimaalinen. Tarhapavut ovat itsepölytteisiä, eivätkä tarvitse hyönteisiä pölytyksen avuksi, joten niitä voi kasvattaa suojaavan katteen alla vaikka koko kesän. Papu on nopeakasvuinen, kunhan lämpöä on riittävästi. Satoa saa parin kuukauden kuluttua kylvöstä. Palot ovat valmiita kerättäviksi, kun ne ovat riittävän kookkaita, mutta siemenet vielä pieniä. Palot voi käyttää heti tai säilyttää muutamia päiviä 5-10ᵒC lämpötilassa. Monikäyttöinen ruusupapu Ruusupapu (Phaseolus coccineus) kasvaa helposti pitkäksi, tuuheaksi köynnökseksi. Sillä on kauniit kukat ja komeat, jopa 30 cm mittaiset palot. Sekä pa- Pöytä on katettu! Ja tästä vaan syömään! Lautaselle ensin pakastemarjoja ja päälle mehusoppaa. Salkopavut ja ruusupavut tarvitsevat tukia. Tukina voi käyttää verkkoja tai itse rakennettuja sommitelmia, kuten bambukepeistä ja karvaisesta kuitupunoksesta muodostettua kehää, jota myöten papujen on helppo kiivetä ylöspäin. lot että siemenet ovat oikein käsiteltyinä ja kypsennettyinä syötäviä. Kukinnasta ja sadosta ehtii nauttia kauan, jos taimia esikasvatetaan 2-4 viikkoa. Siemenet kylvetään yksittäin 6-7 cm leveisiin purkkeihin. Ruusupavun, kuten kaikkien muidenkin papujen siementen liotus muutaman tunnin tai jopa vuorokauden ajan ennen kylvöä nopeuttaa itämistä. Köynnöksenä ruusupapu vaatii tuekseen säleikön tai verkon. Kasveja voi viljellä isoissa ruukuissa tai lämpimässä kukkapenkissä. Vigna-suvun pavut Vigna-sukuun kuuluu esimerkiksi pitkäpapu, adsukipapu ja mungopapu. Pitkäpapu (Vigna unguiculata) on suosittu vihannes Kaakkois-Aasiassa. Sesquipedalis-alalajilla eli parsapavulla, on suurin merkitys vihannesviljelyssä. Se on sopeutunut kuumaan ilmastoon ja vaatii hyvin kasvaakseen vähintään 20ᵒC lämpötilan. Suomessa sen kasvatus edellyttää kasvihuonetta. Pitkäpalon palot ovat nimensä mukaisesti pitkiä, parsapavulla 30-50 cm, jopa metrin mittaisia. Adsukipapua (Vigna angularis) ja mungopapua (Vigna radiata) käytetään meillä versojen idätykseen. Niitä voi myös kokeilla kasvattaa papujen tuotantoa varten. Mungopapu tosin vaatii hyvin kasvaakseen korkeaa lämpötilaa ja adsukipapukin jonkin verran lämpimämpää kasvuympäristöä kuin tarhapapu. Perinteinen härkäpapu Härkäpapu (Vicia faba) oli Suomessa pitkään yleinen viljelykasvi, sillä se oli pohjolan luotettavimpia viljelykasveja, Siitä saatiin lähes aina varma sato, ja papurokka olikin tärkeä talviajan ruoka. Joka talolla oli oma papukantansa, joka poikkesi hiukan naapurin kannasta. Oli monen värisiä, kokoisia ja muotoisia papuja, ja makukin oli hiukan erilainen eri pavuissa. Perunan ja herneen yleistyminen vähensi härkäpavun viljelyä ja suurimmassa osassa maata sen viljelytaito katosi. Viljely jatkui pisimpään Etelä -Karjalan syrjäisissä kylissä, mistä ovatkin peräisin nykyisin viljelyssä olevat kotimaiset maatiaiskannat. Viime vuosina härkäpavusta on tullut trendiruokaa ja sen viljely on lisääntynyt voimakkaasti sekä ammattiviljelijöiden että puutarhaharrastajien keskuudessa. Saatavilla on sekä suurisiemenisiä tuorekäyttöön tarkoitettuja lajikkeita että pienisiemenisiä peltopapulajikkeita, jotka korjataan tuleentuneena. Molempia tyyppejä voidaan syödä palkoineenkin aivan nuorena aina keitettyinä. Härkäpapu kestää kylmää Härkäpapu kylvetään varhain keväällä 8-10 cm syvyyteen. Se itää viileässäkin ja verso kestää kylmää hyvin. Itämisaika on pitkä ja rikkakasvit saattavatkin vallata alan ennen versojen nousua. Myöhemmin kookkaat härkäpavut varjostavat hyvin rikkoja. Härkäpapu kasvaa hyvin savimullassa ja parhaiten ravinteikkaassa mustassa mullassa. Hapan maa ei sovi härkäpavulle, maan ph tulisi olla 6-7. Myös liika märkyys, kuivuus tai varjoisa kasvupaikka heikentävät satoa. Hyvässä kasvupaikassa härkäpapu kasvaa korkeaksi ja muodostaa runsaasti sivuversoja, jolloin satoakin tulee paljon. Vanhat maatiaislajikkeet pysyvät yleensä pystyssä ilman tukea, mutta uudemmat lajikkeet saattavat tarvita tukemista. Kasvun kannalta optimilämpötila on 15-18ᵒC, joten kasvu on hyvää viileinäkin kesinä. Yli 24ᵒC lämpötilassa sadonmuodostus heikkenee. Härkäpavun kasvuaika on pitkä, 3-4 kuukautta. Tuoresatoa saadaan jo heinä-elokuussa. Kerää kylvösiemen talteen Härkäpapua voi käyttää ruoanlaitossa monin eri tavoin. Pienet, keskenkasvuiset palot ovat herkullisia lisukkeena esimerkiksi öljyssä paistettuna. Suuremmatkin tuoreet palot voi käyttää kokonaisina keitettynä tai riipiä käyttöön pelkät pavut. Kypsyessään palko sitkistyy ja tummenee eikä ole enää maukas syötäväksi. Härkäpapua on helppo kuivata, ja ainakin seuraavan vuoden siemen kannattaa ottaa itselle talteen. Härkäpapu on tarpeeksi tuleentunutta, kun palko kuivuu mustaksi. Palkoja kuivataan muutamia päiviä lämpimässä paikassa, jonka jälkeen siemenet irrotetaan paloista. Valitse seuraavan vuoden kylvöön pulleimmat ja maukkaimmat siemenet, jolloin oma siemenkantasi jalostuu paremmaksi, aivan kuin on tehty vuosisatojen ajan. Papu pysyy parempana, jos se säilytetään viileässä, kuivassa paikassa. Huoneenlämmössä se alkaa ruskettua sekä kuivuu liikaa. Pavut maanparantajina Palkokasvit pystyvät sitomaan symbioottisesti typpeä juurinystyröissä elävien Rhizobium-bakteerien avulla. Bakteeri saa kasvilta energiaa yhteyttämisen tuloksena syntyneiden sokereiden avulla ja bakteeri puolestaan luovuttaa kasville typpeä valkuaisaineiden muodostamiseen. Typpibakteerit ovat hyvin isäntäspesifisiä. Härkäpavun ritsobeja esiintyy runsaasti suomalaisissa viljelymaissa, mutta tarhapapua infektoivia bakteerilajeja vain satunnaisesti tai ei ollenkaan. Bakteerit muodostavat kasvin juureen läpimitaltaan 0,5-3 mm kuroutumia, nystyröitä. Toimivan symbioosin merkkinä on nystyröiden punainen väri, harmaa tai vihreä nystyrä ei sido typpeä. Härkäpapu on komea viljelykasvi.

Sivu 9 Papujen käyttö ravintona Teksti: Enni Mertanen Pavut on helpointa käyttää palkoina. Ruusupapujen pitkät nuoret palot ovat syötäviä. Kuva: Riitta Peräinen. Ruusupapu Ruusupapu on vuoden 2018 maatiaiskasvi. Ruusupapua kasvatetaan tavallisesti koristekasvina sen kauniiden kukkiensa takia. Kukat voivat olla valkoisia, vaaleanpunaisia, oransseja, punavalkoisia tai kirkkaan punaisia. Tosi komean kasvuston saa, kun laittaa samaan tukikehikkoon erivärisiä korkeita ruusupapuja. Myös matalakasvuisia lajikkeita on olemassa. Ruusupapua ei oikein osata käyttää ruokana ja vähän opettelua se vaati meillä- kin, mutta nyt on ihan ehdoton suosikki. Ruusupavun palot ovat hyvin herkullisia varsinkin, jos ne ymmärretään ja ehditään käyttää tarpeeksi pieninä ja pehmeinä. Onneksi tuo ohje on nyt ilmestynyt joihinkin siemenluetteloihinkin. Useita lajikkeita kasvatettaessa voi havaita lajikekohtaisia eroja. Joidenkin lajikkeiden palot ovat pehmeitä vielä 30 cm pitkinä, toiset sitkistyvät ja säikeistyvät jo sitä pienempinäkin. Suuriksi päässeiden palkojen kannattaa antaa rauhassa tuleentua ja puida paloista vain siemenet. Kuivatut pavut käytetään keitettyinä. Kypsennä ruusupapu oikein Ruusupavut (Phaseolus coccineus) kuuluvat Phaseolus sukuun eli ne pitää aina kypsentää ennen syömistä. Pavut voi kiehauttaa nopeasti pakastamista varten. Yksinkertainen ja hyvä resepti on lisätä vinottain ohueksi pätkityt ruusupavut freesatun sipulin joukkoon pannulle ja kypsentää muutaman minuutin ajan. Näin käsitellyt ruusupavut sopivat muiden ruokien lisäkkeiksi tai vaikka munakkaan täytteeksi. Ruusupapurisotto oli niin hyvää että vesi tulee kielelle sitä muistellessakin. Rosepippuri tuntuu sopivan hyvin ruusupavun mausteeksi. Ruusupapu sopii myös erilaisiin vokkiruokiin ja mikä sitä estää laittamasta vaikka sosekeittoon. Salkopavut Meillä on ollut tapana kasvattaa erilaisia salkopapuja ja pakastaa niistä suurin osa talven varalle. Nopea kiehautus ja pienet palot kokonaisina, vähän isommaksi päässeet pätkittyinä vakuumipusseihin. Pakasteina pavut on sitten helppo lisätä ruokiin tai kypsentää vaikka pannulla lisäkkeeksi. Salkopavut ovat kokemusteni mukaan keväisin vähän pensaspapuja arempia kylmille säille. Toisaalta ne ovat vähemmän arkoja homehtumaan ja tuottavat siten runsaamman sadon. Muutoin niiden käyttö on samanlaista kuin matalakasvuisten pensaspapujen. Lajikkeiden välillä eroja Lajikkeiden välillä on maku ja ulkonäköeroja. Samat yleisohjeet pätevät kaikkiin: pieninä palkoina parhaita ja suuremmat palot pätkiksi. Joskus palot pääsevät kasvamaan niin kookkaiksi, että siemenet ovat palkojen sisällä isoja. Silloin on parasta antaa palkojen tuleentua, puida ja kuivata siemenet papuina. Pitää muistaa, että pavut käytetään aina kypsennettyinä, koska ne sisältävät lektiinejä, jotka hajoavat keitettäessä. Lektiinejä on kaikissa palkokasveissa, mutta määrät vaihtelevat kasvilajeittain. Kuivattujen papujen valmistus Kuivattujen papujen oikea käsittely on tärkeää; liotus yön yli, liotusvesi pois ja riittävän pitkä keittoaika. Eviran ohjeen mukaan keittoaika on 30 min jopa 1,5 h. Osa ihmisistä sanoo papujen aiheuttavan aina vatsavaivoja ja osa niistä voi olla lektiinien aiheuttamia. Papuja ei siis pidä koskaan syödä raakoina tai liian vähän kypsennettyinä. Kuivattuja härkäpapujakin pitää Eviran ohjeen mukaan keittää varsin pitkään, pienisiemenisiä 30 min ja isosiemenisiä tunnin ajan. Tutkimusten mukaan härkäpavuissakin on lektiinejä, mutta niiden määrät ovat monia muita papulajeja alhaisempia ja niiden toksisuus on huomattavasti vähäisempi. Kotimaiset härkäpavut ovat pieniä verrattuina voipapuun oikealla ylhäällä. Kuva: Marjatta Uosukainen. ILMOITUKSIA

Sivu 10 Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat Rakenna harjateräksestä Jyväskylän Puutarhaseuran jäseniä on useiden vuosien ajan osallistunut kurssille Köynnöstukia harjateräksestä taiteillen. Kurssi on järjestetty yhteistyössä Jyväskylän kansalaisopiston kanssa. Kurssilla on opittu rakentelemaan muutakin kuin köynnöstukia. Puutarhassa tarvitaan monenlaisia tukia esim. puille, pensaille ja aitoihin. Tukimateriaaleina voidaan käyttää mm. puuta, muovia, lasikuitua, rottinkia ja metallitankoja. Harjateräs rakennusmateriaalina Seuraavissa tukirakenteissa on esimerkkejä enimmäkseen harjateräksistä ja raudoitusverkoista. Harrastekäyttöön soveltuvat työstettävyyden kannalta parhaiten 6 8 mm paksut teräkset. Rautakaupasta saatavat harjateräkset ovat 6 m pitkiä tankoja. Ne ovat peräkärrytavaraa ja pienemmät määrät valmiiksi katkottuina mahtuvat auton takakonttiin. Vähäisemmät määrät kulkevat kotiin vaikka polkupyörän tarakalla tai kainalossa. Kannattaa kysäistä lähellä olevilta rakennustyömailta hukkaan jääneitä teräksen pätkiä. Raudoitusverkkoja on rullatavarasta aina levyverkkoihin. Niissä on kuitenkin painoa siinä määrin, että ne vaativat kotiinkuljetuksen. Työturvallisuus Ennen töihin ryhtymistä on paikallaan pukeutua työvaatteisiin, hanskoihin ja tarvittaessa silmäsuojaimiin. Terästen katkotut päät ovat ilkeän teräviä ja rullalla oleva verkko saattaa hyökätä kimppuun. Pieniä määriä 6 mm:n harjaterästä työstettäessä pärjätään melko yksinkertaisin työvälinein. Tangot voi katkoa rautasahalla tai pulttipihdeillä ja taivuttaa vaikka jotain pyöreää puuta tai metalliputkea apuna käyttäen. Vähänkin isompia määriä valmistettaessa kannattaa hankkia tai lainata avuksi erilaisia työkaluja. Harjoittelua tarvitaan Terästöitten harjoittelu kannattaa aloittaa esim. monikäyttöisten pensastukien valmistuksesta. Ensimmäistä kertaa harjaterästöitä suunnitellessa on paikallaan väännellä pienoismalleja vaikka rautalangasta. Työvälineitä tarpeen mukaan Näillä työkaluilla saa jo mukavasti köynnöstukia aikaiseksi. Sitten kun yrität saada kasaan monimutkaisia teoksia rautalangoilla sitoen, siinä työläästi ehkä onnistuen, niin tuleepi mieleen hitsausjutut, mutta se on jo seuraavan pakinan aihe, ehkä. - Tukeva ruuvipenkki työstettävien kappaleiden kiinnipitämiseen - Pulttipihdit tai rautasaha terästen katkaisuun ja jakoavaimia, siirtoleukapihdit tai putkitongit terästen taivutteluun - Ehkä pikkuinen rälläkkä tai porakone ja viiloja leikkuujälkien siistimiseen - Epämääräistä rautaromua, kuten vanhoja auton jarrulevyjä, putken pätkiä yms. teräksen taivutteluun. - Rauta- tai kuparilankoja valmisteitten sitomiseen Pensastuki Teksti ja kuvat: Erkki Mertanen, Renki-Ierikka Kärhötuki on tehty 8 mm:n harjateräskaarista, jotka on tuettu sekä lyöntijalkoihin että betoniverkolla. Köynnöstuet naamioituvat köynnösten valtaamina hyvin maisemaan. Toivottavasti kuva selventää asiaa paremmin kuin teksti. Tarvitaan n. 1,5 m:n pätkät 6 mm harjaterästä. Aluksi tangon puoliväliin taivutellaan pieni rengas. Sitten tanko taitetaan renkaan kohdalta 90 kulmaan niin, että rengas jää vaakatasoon. Sen jälkeen vaakatasoon jäävä tangon puolikas taivutetaan kaarelle ja kaaren päähän taitetaan n. 5 cm:n koukku. Toinen puoli tangosta on maahan tuleva pystysuora jalka. On mielekästä, että näitä tukia tekee sarjatyönä vaihe vaiheelta koska tällöin tuista tulee symmetrisiä. Tuossa lopputaivuttelussa saattaa tulla vääräkätisiä lopputuloksia, jolloin tuet eivät toimi toivotulla tavalla. Hollantilainen kurpitsatuki tehty harjateräskaarista ja betoniverkosta. Harjateräs tutuksi Tarkkoja ohjeita näin paperisessa muodossa on kyllä meikäläisen hankala kirjoittaa. Kun tavataan yhteisissä tapahtumissa, niin saapi tulla kyselemään ohjeita ja kertomaan omia kokemuksiaan. Parhaiten sinuksi harjateräksen kanssa pääsee vain ryhtymällä vääntelemään ja kääntelemään, joka ikinen lopputulos on ainutlaatuinen ja työ tekijäänsä kyllä neuvoo. Ideoita ja neuvoja kirjoista ja netistä Kirjallisuudesta ja netistä kyllä löytyy aiheita. Sellainen sivu kuin Pinterest kannattaa googlata, niin johan löytyy ideoita sopivilla hakusanoilla esim. metalli, puutarhaideat ja puutyöt. Osa ulkomaan kielillä, mutta melkoisen selkeät kuvat kertovat paljon. Kansalaisopistot myös järjestävät kursseja aiheesta. Kevätauringon hohtaessa vitivalkoisille hangille taitaa puutarhurin mielessä vetästä joku puutarharele, pian on päästävä möyrimään puutarhaan. Ite-taidetta ylijäämäpaloista Talvella tulet ja kesällä kukat Talvella tulet ja kesällä kukat on valmisttettu 8 mm:n harjateräsrungosta, josta roikkuvat 6 mm harjateräksestä valmistetut pallot ja timantti. Tämä tuote vaati taivutusmankelin ja hitsausvehkeet. Kalteri-Kaaleppi ja Kissa Goljatti Sitten tähän lopuksi hitsaamalla aikaansaadut taideteokset Kalteri-Kaaleppi (lähes omakuva ) ja Kissa Goljatti. Teoksissa käytetty ylijääneitä harjateräksen ym. raudan pätkiä.

Sivu 11 Teksti ja kuvat: Marjatta Uosukainen Pönttöjen askartelu on rattoisaa puuhaa. Pönttöjä ei voi olla liikaa, sillä ihmisten lisäksi monet eliöt kaipaavat suojaista asuinpaikkaa. Kolopesiviä lintuja on perinteisesti muistettu ripustelemalla pönttöjä puihin, ladon seiniin tai jopa talon seinille. Pönttöjä käyttävät myös lepakot, perhoset ja monet muut hyönteiset. Hyönteishotellien rakentamisesta on tullut uusi harrastus aloitteleville ja vä- Pystytä pönttöjä Vinkkejä Puutarhaan Tule Taimitorille toukokuussa Teksti: Hannu Liimatainen, Jyväskylän Puutarhaseura ry. Aito suomalainen puusta ja järviruoista rakennettu hyönteishotelli. Hyönteishotelli voi olla hyvinkin suuri. Saksalainen omenatarhuri rakensi viljelmänsä pölyttäjille ison hotellin. Pönttöpuu skoonelaiseen malliin. hän kokeneemmillekin puusepille. Hotellien huoneratkaisuiksi sopivat eri paksuiset puunpaloihin poratut reiät tai luonnosta kerätyt korrenpätkät. Järviruoko on tanakka ja helposti saatavilla oleva raaka-aine hyönteisten asumukseksi. Omissa pöntöissä mallin suunnittelussa vain mielikuvitus on rajana. Eri tyyppiset ja kokoiset pöntöt voivat sijaita varsin lähelläkin toisiaan. Kaavoitetuilla alueilla tontit ovat nykyisin pieniä ja puitakin on harvassa. Pönttöjä kannattaa kuitenkin sijoitella mahdollisimman tiheästi. Ratkaisu puuttomalle pihalle on omatekoinen pönttöpuu, jollaisen Jyväskylän Puutarhaseuran jäsenet bongasivat Ruotsissa, Malmön Slottsparkenissa. Pönttöjä voi nykyisin ostaa puutarhaliikkeistä, rautakaupoista ja jopa marketeista. Suomalaiset pöntöt on rakennettu materiaaleista, joita löytyy luonnosta. Ne myös houkuttavat meillä luontaisia eliöitä sopivankokoisilla kulkuaukoillaan. Järjestämme perinteisen Taimitoritapahtuman lauantaina 26.5.2018 klo 10.00-14.00 Grafilan parkkipaikalla Seppälässä, Laukaantie 4, Jyväskylä. Toivomme, että mahdollisimman moni tulisi myymään omia taimiaan tapahtumassa tai tulemaan ostoksille Taimitorille. Pyrimme saamaan myös useita ammattipuutarhoja myymään sekä kesäkukkia että monivuotisten kasvien taimia. Tähän mennessä mukaan tulonsa on varmistanut ainakin Tommolan tila, Päivin Puska&Pensas, Hirvensalmen taimisto sekä virolainen perennatarha Helga Taimeaed. Ennakkotilaukset ovat suotavia kotimaisten taimistojen tuotteista. Taimistot tuovat tilatut taimet Taimitorille 26.5. 2018. Virolaisen Helga Taimeaed in myynnissä olevista kasveista on luettelo taimiston kotisivuilla (www.helga.ee). Mukana on erikoisiakin kasveja. Luettelo päivittyy koko ajan kevään kuluessa. Kasveja voi tilata etukäteen sähköpostitse osoitteesta info@helga.ee. Tilaukset tulisi tehdä toukokuun alkuun mennessä. Taimisto tuo tilatut taimet Taimitorille, asiointikieli on suomi. Lähetämme kutsuja Taimitorista myös muille puutarhayhdistyksille, jotta saisimme mukaan runsaasti sekä myyjiä että ostajia muualtakin Suomesta. Taimitorille myyntipaikka (3x5 m) maksaa 10 euroa. Ammattipuutarhojen isompi paikka on 30. Taimia ja puutarhaan liittyviä muitakin tuotteita voi myydä suoraan peräkärrystä tai vaikka sateenpitävästä kojusta. Grafilan pihassa on paljon tilaa myyjien ja ostajien autoille. Myyjäksi ilmoittautumisia vastaanottaa Hannu Liimatainen, sähköpostiin hannuliimatainen@hotmail.com tai puhelimessa 0500914626. Ilmoittautua voi tapahtuman alkamiseen asti, mieluiten kuitenkin mahdollisimman pian, jotta myyntialue voidaan suunnitella ja paikat merkitä ajoissa. ILMOITUS TEHOKKUUS, LUONTOYSTÄVÄLLISYYS JA JOUSTAVUUS kolme syytä valita Koura-auto H. Ojanperän Koura-autot on palokkalainen perheyritys, joka on jo vuosien ajan tehnyt pihan- ja puutarhanlaittajien työstä helpompaa. Yhdeksään metriin yltävän kouran avulla voimme nostaa maa-ainekset, esim. mullat, murskeet, hiekat ja kuorikkeet jopa suoraan kohteeseen. Kun tuote nostetaan suoraan kohteeseen, se säästää sinulta aikaa ja vaivaa. -Olemme laskeneet, että yhteen kottikärryyn menee 16 lapiollista maa-aineksia ja yhteen kuution kouraan, niitä mahtuu 160 lapiollista, kertoo yrittäjä Harri Ojanperä. Tämä jos joku on investointi, kertoo puutarhablokkaaja koura-autot.fi kotisivustolla. -Koura on oiva apu moneen eri työhön. Esimerkiksi, kun rinteisiin levitettävät mullat ja kuorikkeet levitetään kouran avulla, työ nopeutuu huomattavasti, kertoo Ilkka Ojanperä. MAA-AINEKSIA 640 LITRAN SUURSÄKEISSÄ -Olemme pakanneet myös 16 eri pihanrakennusainetta 640 litran suursäkkeihin. Valikoimista löytyy, mullat, murskeet, hiekat, tuhkat, kuorikkeet ja lajitellut luonnonkivet. Suursäkki on kouran avulla helppo nostaa juuri oikeaan paikkaan. Esimerkiksi jos kouran ulottuvuus riittää, niin hiekkalaatikkohiekat pystytään nostamaan suoraan hiekkalaatikkoon. -Olemme lastanneet 900 kg:n maa-ainessäkkejä lautan kyytiin, joka on vienyt säkit saarimökkien omistajien tonteille, kertoo Harri Ojanperä. MIKSI HAKISIT PERÄKÄRRYLLÄ? Toimitamme yhteiskuljetuksella multaa ja mäntykuoriketta suoraan asiakkaalle. Voit tilata tuotetta 3 kuutiosta ylöspäin hintaan 65 euroa kuutio. Hinta sisältää tuotteen ja kuljetuksen 20 kilometrin säteellä Palokasta. Kysy myös muiden tuotteiden koura-autotoimituksia. JOS HALUAT KUITENKIN HAKEA PERÄKÄRRYLLÄ Voit noutaa tuotteita Koura-autovarikolta, Palokasta joustavasti 24/7. Varikko toimii itsepalveluperiaatteella. Lue lisää koura-autot.fi sivustolta. Valittavana on multaa, kuoriketta, murskeita, tuhkaa, soraa,leikki- ja asennushiekkaa. KOURA KERÄÄ MYöS RISUJA Kun on pihapuiden ja -pensaiden leikkuuaika, kannattaa pyytää koura-auto hakemaan risut pois. Tarvittaessa koura kerään risuja n. yhdeksään metriin ulottuvan kouran avulla. Käy tutustumassa kouraautot.fi sivustoon ja huomaa, miten Koura-autot voi helpottaa sinun työtäsi pihan- ja puutarhanlaittamisessa. Kauttamme saa myös polttopuita, puidenkaatoa ja vaihtolavapalveluja. H.Ojanperä Ky, Antinniityntie 10, Heinämäen teollisuusalue Palokka, Puh. 0400-546 245. Koura-autot.fi

Sivu 12 Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat Facebook Facebook ei kiinnosta kaikkia, mutta siellä on puutarhaharrastajalle ihan hyödyllisiä asioita. Esimerkiksi Jyväskylän Puutarhaseura ry:n Facebook-sivu https://www.facebook.com/ jyvaskylanpuutarhaseura/ näkyy myös niille, jotka eivät ole Facebookissa. Useimmilla keskisuomalaisilla puutarha-alan yrityksillä on sivut Facebookissa. Ne löytyvät haulla, yritysten nettisivuilla on yleensä myös linkki ko. toimijan Facebook-sivulle. Tykkäämällä tai seuraamalla saa uutisvirtaansa tietoa esim. tapahtumista ja tarjouksista ja sivujen kautta sujuvat myös yhteydenotot kyseisiin yrityksiin. Facebookissa on myös erilaisia ryhmiä, joihin voi liittyä ja saada sitä kautta tietoa ja vinkkejä ja jakaa omia. Kun laittaa hakusanaksi puutarha saa suuren määrän vaihtoehtoja. Jos kielitaito riittää tuo esim. garden-haku lisää tutkittavaa. Myös eri kasvisuvuille on omia ryhmiä. Suvun tieteellinen nimi on hyvä hakusana. Jotkut ryhmät ovat julkisia ja niiden julkaisuja voi lueskella vaikkei mukaan liittyisikään. Itse olen mukana mm. seuraavissa: - Jyväskylän puutarhaseuran keskusteluryhmä on seuran oma ryhmä, siihen on linkki myös seuran Facebook-sivulta. - Hostat Suomessa on nimensä mukaisesti Hostiin eli kuunliljoihin keskittynyt ryhmä. Vanhaa on säilynyt ja uutta syntynyt Hannelen somevinkit - Villi ja vapaa puutarha on ryhmä niille, joiden puutarha ei ole ihan säntillinen ja hoidettu. - Puutarhan parhaaksi on paras luonnonmukaiseen ja myrkyttömään puutarhanhoitoon keskittynyt ryhmä. - Klorofylliläisetei ole kovin aktiivinen ryhmä, mutta siellä on jäseninä ammattilaisia ja eturivin harrastajia, joten saatava tieto on yleensä luotettavaa esim. kasvien tunnistuksessa. - Puutarha ja piha on julkinen ryhmä, jossa on lähes 90 000 jäsentä, harrastajia laidasta laitaan, joten kasvintunnistuksiin ja ohjeistuksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. - Täysin pihalla on hyvä, aktiivinen ja asiantunteva ryhmä, mutta salainen. Se ei löydy haulla, mukaan pääsee jonkun jo ryhmässä olevan kaverina. Ulkomaisista ryhmistä suosittelen ryhmää Woodland Plants for Cold Climate, jossa on kiinnostavia kasveja ja ihastuttavia kuvia. Täysin pihalla -ryhmää lukuunottamatta nuo kaikki siis löytyvät, kun kirjoittaa Facebookin hakukenttään ryhmän nimen. Instagram Aineiston on koonnut seuramme sihteeri Hannele Niemelä Instagram on mobiililaitteille suunniteltu kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Se on tavattoman suosittu, rekisteröityneitä käyttäjiä oli viime vuoden lopulla yli 800 miljoonaa. Joukkoon mahtuu myös miljoonia puutarhaharrastajia ja yrityksiä ympäri maailmaa, joten kuvia riittää! Yläkuvassa alkuperäinen ritarinkannus ja alla on sen itsestään kylväytyneitä taimia. Kuvia voi katsella myös netin kautta, mutta niiden lisääminen onnistuu vain mobiililaitteilla. Itse en ole oikein lämmennyt Instagramille. Kännykässä kuva on pieni, tabletilla jo suurempi, mutta käytän tablettia aina vaakaasennossa ja Instagram toimii pystyasennossa. Tietokoneella kuvien katselu on kaikkein vaivattominta. Käyttäjät liittävät kuviin tunnisteita, joiden avulla kuvia voi etsiä. Pinterest Pinterest on ilmoitustaulutyyppinen sosiaalinen linkkien ja kuvien jakopalvelu. Se toimii sekä nettipohjaisena että mobiililaitteilla. Käyttäjä luo itselleen tauluja haluamistaan aiheista. Aluksi suhtauduin Pinterestiin lähinnä naureskellen, mutta pitkän sairasloman aikana se osoittautui varsin hauskaksi ja hyödylliseksi, sillä se toimii hyvänä muistiinpanovälineenä. Keräsin sinne mm. listan kesällä hankkimistani kasveista. Olen myös koonnut kuvia onnistuneista kasviyhdistelmistä siinä toivossa, että niistä saisi apua oman pihan sekasotkuun. Erityisen hyödyllinen Pinterest on, jos suunnittelee jotain puutarhaprojektia, vaikkapa vesiaihetta. Muistiin voi kerätä mieleisiään kuvia joko etsimällä niitä netistä tai käyttämällä Pinterestin hakutoimintoa. Kuvat toimivat samalla linkkeinä nettisivuille, joilla asiasta kerrotaan tarkemmin. Youtube Monille Youtube on tuttu musiikkikanavana, mutta siellä on myös paljon puutarha-asiaa. Erilaisia ohjevideoita riittää siementen kylvöstä kasvihuoneen rakentamiseen. On harrastajien pieniä videonpätkiä ja kuvakavalkadeja ja ammattilaisten tekemiä opetusvideoita. Luonto muokkaa geenivaroista alati uutta Kaikki maasta luvatta pukkaavat pikkutaimet eivät ole rikkaruohoja. Kun tuntee rikkakasvien siementaimet, osaa kitkeä valikoiden. Kasvinsuojeluseuran rikkakasviopas on avuksi tunnistuksessa. Oudonnäköiset taimet saattavat kehittyessään yllättää positiivisesti. Tunkiosta löytyi ritari Talomme rakennusvaiheessa halusimme säilyttää alkuperäistä kasvillisuutta mahdollisimman koskemattomana, joten rajasimme rakennusalueen maansiirroilta ja raskaalta koneliikenteeltä. Toimenpide kannatti, sillä talon valmistuttua olemme löytäneet pihalta useita vanhoja kasvikantoja ja hienoja luonnonvaraisia kasveja. Kiintoisin löydös oli vanhan ritarinkannuksen siementaimi, jonka siemen oli säilynyt vanhassa tunkiossa itämiskykyisenä. Olimme levittäneet tunkion mullan talon eteen perustettavan perennapenkin pohjaksi. Mullasta iti nopeasti vihreänä turkkina sekalainen valikoima rikkakasveja. Tunnistin kourassani olleiden rikkojen joukossa ritarinkannuksen pikkutaimen. Istutimme sen kiireesti takaisin. Taimesta kehittyi upea kuutamon sininen kookas ritarinkannus. (Kuva oikealla ylhäällä). Kyseessä oli vanhan lajiristeymän jälkeläinen. Se on tuottanut useita erisävyisiä siniä jälkeläisiä. Kuva oikealla puolella. Erikoisia varjoliljoja ja kärhöjä Pihallemme istutetut varjoliljat sekä alppija siperiankärhöt ovat ahkeria tuottamaan siementaimia. Olemme antaneet siementaimien kehittyä kukkiviksi yksilöiksi. Joukossa on ollut kasveja, joilla on emokasveista poikkeavia uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi kermankeltainen, 1,70 m korkea varjolilja ja kerrottu alppi ja siperiankärhön risteymä. Teksti ja kuvat: Marjatta Uosukainen Varjoliljasta uusia muotoja Perinteisen varjoliljan uusi värimuoto. Kermankeltainen, kookas varjolilja on todennäköisesti lajiristeymä. Asiantuntevaa opastusta miten perustaa Hyötypuutarha pieneen tilaan antaa Puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi. Youtubessa on myös kokonaisia TV-ohjelmia, mm. jo 50 vuotta Englannissa pyörinyt Gardener s World. Yleiset haut puutarha tai garden tuovat tuhansittain osumia, joten jos etsii jotain tiettyä aihetta kannattaa hakua rajata. Voi myös hakea tunnetuilla nimillä, vaikkapa Alan Titchmarsh. Pitkät talvi-illat kuluvat kuin siivillä puutarhaohjelmia katsellen ja keväällä niistä voi saada vinkkejä omaan puutarhaan. Siperiankärhö ja alppikärhö Käenpoika ilmestyi siperiankärhöön. Käenpojasta kehkeytyi kaunis joutsen. Valkoisen siperiankärhön seasta alkoi kasvaa versoja, jotka kukkivatkin vaalean lilanvärisin ja vieläpä osittain kerrotuin kukin. Lähistöllä kasvaa tavallinen alppikärhö, joten erikoismuoto lienee syntynyt näiden kahden kärhön risteymästä. Kärhöjen sekakasvustosta syntyi hienompi yhdistelmä kuin olisin koskaan itse ymmärtänyt istuttaa.

Numero 16 Sivu 13 Puutarha luonnon ehdoilla on Puutarhaliiton puutarhayhdistysten teema vuosina 2017-18. Teeman avulla halutaan innostaa kotipuutarhureita rakentamaan ja hoitamaan pihaa mahdollisimman luonnollisesti ja kestävällä tavalla ympäristöä ja monimuotoisuutta vaalien. Kotipuutarhaa luonnon ehdoilla rakennettaessa tavoitteena on säilyttää ja rikastuttaa ympäristön monimuotoisuutta ja hyödyntää luonnon omia menetelmiä. Kun puutarhaa ajattelee kokonaisuutena, sen avulla oppii ymmärtämään paljon luonnon toiminnasta ja kiertokulusta. Luonnon ehdoilla toimiva puutarha lisää meidän kaikkien hyvinvointia, vähentää stressiä ja parantaa sekä henkistä että fyysistä hyvää oloa. Pihan kiertotalous Lyhennelmä Puutarhaliiton tiedotteesta 2017. Teksti: Hortonomi Annikki Oikkonen ja puutarha-agronomi Timo Taulavuori Hyvä ja humuspitoinen kasvualusta edistää maan elävyyttä ja lisää hyödyllisiä pieneliöitä. Kun puutarha- ja kotitalous- Haja-asutusalueella rakennuspaikan sijaintiin on mahdollisuus vaikuttaa enemmän kuin taajamissa. Kaupungissa asemakaavassa on määritelty hyvinkin tarkkaan tontin koko ja rakennuksen sijainti, useimmiten myös rakentamisen malli ja koko. Tällaiselle alueelle on yleensä kunnallistekniikkakin valmiiksi rakennettu. Maasto on sitä mitä kohdalle sattuu. Jos kyseessä sattui olemaan metsäinen alue, on se useimmiten avohakattu muutamaa puuta lukuun ottamatta. Tontit yleensä viettävät johonkin suuntaan. Harvoin Keski-Suomessa pientaloalue osuu tasamaalle. Rakentamismääräykset kieltävät johtamasta pintavesiä naapurin tontille. Siinäpä ovat alkuasetelmat. Rinnetonteilla on kovin yleistä tehdä erilaisia pengerryksiä ja tasanteita. Näin saadaan tontti ainakin asujan mielestä helpommin hoidettavaan muotoon. Ennen tätä vaihetta olisi ollut hyvinkin suositeltavaa pyytää piha- eli vihersuunnittelijalta neuvoja. Elävöitä puutarhaa luonnon ehdoilla jätteiden sisältämät ravintoaineet kierrätetään omassa pihassa, maan humuspitoisuutta voidaan lisätä kompostoinnin ja katteiden avulla. Myös sadevesi on kierrätettävää. Kookkaat kasvit ovat parhaita vedenkäyttäjiä ja ne ehkäisevät samalla myös eroosiota ja tulvia. Lainsäädännön mukaan jokaisen tontinomistajan pitäisi käyttää tai imeyttää pihalleen satanut ns. hulevesi omalla tontilla. Sadevettä kerätään kastelua varten pihan lampiin ja mahdollinen liika vesi imeytetään painaumiin. Muun muassa sammakot ja vesiliskot syövät haitallisia hyönteisiä ahkerasti. Rikkakasvit hallintaan Maanpeitekatteiden ja tiheiden istutusten avulla voidaan vähentää rikkakasvien määrää olennaisesti. Rikkakasvien kitkemisen lisäksi niitä voi hyvin hävittää liekittämällä tai esimerkiksi kuuman veden tai vesihöyryn avulla alueilta, joilla ei ole muita kasveja. Kemiallista torjuntaa vältetään, koska sen tiedetään muuttavan maan mikrobistoa. Lavaviljely helpottaa hyötykasvimaan hoitoa, sillä kitkeminen on vaivatonta ja mm. etanoiden ja kotiloiden torjunta helppoa. Tuholaisten ja kasvitautien torjunnassa auttaa monimuotoisuuden vaaliminen ja ennakoivat toimenpiteet. Esimerkiksi samettiruusut toimivat vihannesmaalla hyvinä karkottajakasveina ja linnunpöntöt lisäävät hyönteisiä syöviä lintuja pihapiirissä ja linnut tuovat puutarhaan vilkasta elämää vuoden ympäri. Tarkkailemalla voi havaita alkavat ongelmat. Huolehdi hyvästä maan kasvukunnosta Hyvä suunnittelu on kaiken a ja o Teksti ja piirrokset: Puutarhaneuvos Esko Alm Tarpeetonta maan myllertämistä kannattaisi välttää jo kustannussyistä. Ekologisesti on tärkeää hyödyntää tontilla olevaa nykyistä kasvillisuutta, erilaisia maaaineksia ja kiviä. Tässä yhteydessä ratkaistaan tarvittava salaojitustarve ja kaikissa tapauksissa hulevesien ohjaus. Nämä ovat jatkossa rakentamismääräyksissä selkeinä vaatimuksina. Harmillisen usein on käynyt niin, että tontti on ensin tasattu pillarilla sileäksi ja sitten pläjäytetty talo keskelle tasankoa. Kovin paljon vaihtoehtoja ei ole enää jäljellä, jos vihersuunnittelija kutsutaan vasta sitten tilannetta ihmettelemään. Ajoissa tontin luonnonarvot ja mahdollisuudet huomioiden saadaan aikaan maisemaan kauniisti sijoittuva talo ja pihapiiri. Se olisi ekologista luonnonvarojen säästämistä. Usein pintamaa on käyttökelpoista kasvualustaa joko sellaisenaan tai sitä sopivilla maalajeilla perusparantamalla. Myös rakennuspohjasta ja tiealueilta tuleva kaivumaa ovat periaatteessa kaikki käyttökelpoista omakotitontilla. Erittäin hyvä ja tarpeellinen pihassa kuin pihassa on puutarhajätekomposti. Pihapiirissä tulee suuret määrät siihen sopivaa jätettä, kitkentäjätettä, risuja, puiden ja pensaiden lehtiä, sekä niitto tai ruohonleikkuujätettä. Tietysti näppärä vaihtoehto on kuskata kaikki puutarhajätteet korvausta vastaan kaatopaikalle ja ostaa sitten säkkikaupalla puutarhamyymälästä multaa tilalle. Toimenpiteen ekologisuus ja kestävän kehityksen mukaisuus ovat sitten jo vähän niin ja näin. Vaikka uusi pientaloalue olisi alussa infraa toteutettaessa hakattu metsästä paljaaksi, ei se missään nimessä tarkoita sitä, etteikö tontille voisi puita istuttaa. Päinvastoin on ehdottoman välttämätöntä istuttaa jokaiseen pihaan puita. Puilla on niin monitahoinen merkitys pihassa, Monimuotoinen kasvillisuus vähentää yksipuolisen puutarhan kasvinsuojeluongelmia. Kasveista omaan pihaan valikoidaan ne lajit, jotka sopeutuvat sinne parhaiten. Puut sitovat ilmasta tehokkaasti hiilidioksidia ja estävät näin ilmastonmuutoksen etenemistä. Luonnonmukaisella pihalla vältetään liiallisia hoitotoimenpiteitä ja suositaan aina mahdollisimman luonnonmukaisia materiaaleja ja lannoitteita. Kotipuutarhan hoitoa helpottavat selkeät istutusryhmät ja kulkuväylät. Luonnonmukaisessa puutarhassa nurmikkoalueet voidaan korvata kukkaniityillä tai säästämällä puiden alla luontainen metsänpohjakasvillisuus. Luonnonkasvillisuus viihtyy puiden ja pensaiden alla nurmikkoa paremmin. Monipuolinen hyönteiskanta edistää tasapainoa hyvien ja ei-toivottujen hyönteisten välillä. Puutarhassa voidaan suosia perhosia ja muita pölyttäviä hyönteisiä houkuttelevia kasveja ja luomalla niille asuinpaikkoja. Myös monet puuvartiset kasvit ovat hyviä hyödyllisten petopunkkien koteja, esimerkkeinä pehmeälehtiset lehmukset, raita, pähkinäpensas ja hevoskastanja. eikä vähiten puhtaan ilman kannalta tai osana ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Suotavaa olisi varata pihapiiriin myös paikka kasvimaalle, sekä istuttaa sopiviin kohtiin ns. hyötykasveja, kuten marjapensaita ja hedelmäpuita. Ei pidä unohtaa sitä, että valitettavasti historian varrella on ollut tilanteita, jolloin oman maan tuotanto on ollut tarpeen. Haja-asutusalueella rakennuspaikan sijaintiin on mahdollisuus vaikuttaa enemmän kuin taajamissa. Jos pihasuunnittelija ja rakennussuunnittelija tapaisivat ensimmäisen kerran tontilla yhdessä, ennen kuin moottorisaha on nykäisty käyntiin tai kaivurin kauha on isketty maahan. Mistähän pitäisi aloittaa?

Sivu 14 Suosi ammattitaitoa! KIITÄMME LEHDESSÄMME ILMOITTANEITA Lue lisää Jyväskylän Puutarhaseuran verkkosivuilla www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi PENSASMUSTIKOITA Myös itsepoimintana 040-831 3240 Rauli Vepsäläinen Kiurunkuja 6, 41350 Laukaa as. TAIMIPIHASTA TAIMI PIHAAN! Hyviä taimia on ilo istuttaa oikeita neuvoja helppo noudattaa! Tervetuloa! ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-16 Runsas valikoima IV-V vyöhykkeillä menestyviä hedelmäpuita, marjapensaita ja koristekasveja. Tule taimiostoksille tai tilaa tuotteet postin välityksellä. Ryökkääntie 8, 52550 Hirvensalmi Puh. 0500-557143 f Hankamäentie 279, Uurainen, Kotaperä p.040-733 6631 Toimitamme autokuormittain Viljavuuspalvelu Oy:n tutkimaa HYVÄÄ MULTAA Tilaukset: 0400-642 896 Juha Holm

Sivu 15 Vihersuunnittelua, neuvontaa, rakentamista ym. VIHERSUUNNITTELU AHONEN PIHASUNNITELMAT NEUVONTAKÄYNNIT Puh. 0400 344 811 Helena Ahonen-Tarkiainen www.viherahonen.fi Hanki lahjaksi Jyväskylän Puutarhaseura ry:n messuosastolta Palviljongissa 16.-18. 3. 2018. PIHAPUIDEN KAADOT Myös tonttihakkuut ja metsänhoitotyöt AMMATTITAIDOLLA Puu-ST Oy Puh. 040 738 2455 puustoy@gmail.com www.puust.fi PEKANHAVUPUUT.fi TAIMITORI 26.5.2018 Grafilan pihassa Laukaantie 4 PR-Taimisto Pekka Rantanen 0400 358 426 Puh. 0400-679 377

Jyväskylän Puutarhaseura ry. Jyväskylän Puutarhaseura ry. 122. toimintavuosi Jyväskylän Piha- ja Puutarhasanomat Päätoimittaja: Marjatta Uosukainen Taitto ja toimitus: Marjatta Uosukainen, Enni Mertanen, Hannele Niemelä, Eija Paavolainen, Riitta Peräinen, Katariina Pouta, Pirkko Viikkilä, Ilmoitukset: Pauliina Tikkanen, Jouko Hyytiäinen, Hannu Liimatainen, Reijo Kujala, Riitta Peräinen. Kirsi Elg, Marjatta Uosukainen Paino: Lehtisepät Oy, Pieksämäki painosmäärä 6500 kpl ISSN 2341-9237 Pienikin kaistale luonnonkasvillisuutta tarjoaa lymypaikan lukuisille eliöille sekä maassa, maanpinnalla että ilmassa. Puutarhan omistajan ei tarvitse myöskään nähdä paljon vaivaa alueen hoidossa, kasvillisuuden niitto syyskesällä riittää. Muuten luonto hoitaa asiat ajallaan. Kasvillisuuden kehitystä voi rauhassa pysähtyä ihastelemaan ja nauttimaan hyönteisten pörinästä ja lintujen piiskutuksesta. Kuva: Marjatta Uosukainen Jyväskylän Puutarhaseuran tapahtumakalenteri vuonna 2018 Kesäkauden ulkopuolella kokoonnumme sunnuntaisin klo 13.00 yleensä Viherlandian kokoustilassa Viherniekassa. Kesäaikana retkeilemme kiinnostavissa puutarhakohteissa sekä vierailemme harrastajien pihoissa pihakävelyillä. Lisätietoja tapahtumista saat seuran jäsenkirjeistä, kotisivuiltamme ja jäsentoimintamme vetäjältä Hannu Liimataiselta. Pe - Su 16.-18.03. La 17.3. klo 12.15 klo 15.15 Su 18.3. klo 14.15 Jyväskylän Rakennusmessut 2018, Jyväskylän Paviljonki. Riitta Peräinen. Jyväskylän Puutarhaseuran osastolla tapaat asiantuntijoita ja voit ostaa opaskirjoja. Jyväskylän Puutarhaseuran luennot: Jyväskylän Paviljonki. Puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi Paratiisi takapihalla puutarhasta viihtyisä kodikas huone Kaupunkiviljelyä pienessä tilassa pihalla ja parvekkeella. Puutarhurin kyselytunti. Jyväskylän Paviljonki. Puutarhaneuvos Esko Alm ja hortonomi Tea Leppänen Keski-Suomen Puutarha-Apu Oy:stä vastaavat puutarhaaiheisiin kysymyksiin. Ti 03.07. klo 18.00 To - Su 12.-15.07. Ti 17.07. klo 18.00 La 21.07. La 28.07. Ti 31.07. klo 18.00 Pihakävely, Etelä-Konneveden kansallispuisto. Tutustuminen puistoon laivaretkeilyllä. Retki Viroon ja Latviaan Pihakävely, yksityispiha, Ruuhimäki Retki Jämsän seudulle Retki Salon seudulle Pihakävely, yksityispiha, Keljonkangas Su 15.04. klo 13.00 Luento Minun puutarhani, Viherlandia. Inga Nuojua Ti 07.08. klo 18.00 Pihakävely, yksityispiha, Kypärämäki La 28.04. Su 06.05. klo 13.00 Ti 08.05. klo 18.00 Ti 22.05. klo 18.00 Retki Pihapiiri-puutarhamessuille Lahteen Luento Bokashi-kompostointi, Viherlandia. Pia Pale Luento Minun puutarhani, Viherlandia. Maija Stenman Pihakävely, Kauppapuutarha Honkanen La 11.08. Ti 14.08. klo 18.00 Ti 21.08. klo 18.00 Retki Puutarhaliiton Puutarhayhdistysten tapaamiseen Karkkilaan Pihakävely, yksityispiha, Vesanka Pihakävely, yksityispiha, Lutakko La 26.05. klo 10-14 Ti 05.06. klo 18.00 La - Su 09.-10.06. Taimitori, Grafilan piha, Seppälänkangas. Tervetuloa taimiostoksille tai myymään omia taimia tai muita puutarhaan liittyviä tuotteita. Lisätiedot Hannu Liimatainen Pihakävely ja taimenvaihto, yksityispiha, Taka-Keljo Retki Lappeenrannan seudulle La 25.08. Ti 04.09. klo 18.00 Su 23.09. klo 13.00 Retki Elimäelle ja Loviisan seudulle. Ohjelmassa osallistuminen Mustilan Taimipäiville. Pihakävely ja taimenvaihto, yksityispiha, Metsolahti Luento Aseman puistossa, Viherlandia. Tiina Martin La 16.06. klo 10-16 Ti 19.06. klo 18.00 Kurssi Yrttishampoon ja tervavoiteen valmistus. Esko Paatelainen, Muurame Pihakävely, yksityispiha, Leppälahti Su 21.10. klo 13.00 La 24.11. klo 10-13 Ruusuaiheinen luento, Viherlandia Kurssi Jouluiset kasvisruuat, Keski-Suomen Martat Su 01.07. Valtakunnallinen Avoimet Puutarhat-tapahtuma. Katso avoinna olevat keskisuomalaispihat tapahtuman kotisivuilta www.avoimetpuutarhat.fi/. Su 25.11. klo 13.00 Luento Vyöhykettä venyttämässä eli kouhotuksia Kanadasta, Viherlandia. Mari Mörö Verkkosivut: www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi