Alfavirukset syövän tappajina

Itä-Suomen Yliopistolehti 1/12 Alfavirukset syövän tappajina 12 Talvivaara vauhditti keskustelua kaivosyhtiöiden yhteiskuntavastuusta 16 Uudistuva metsälainsäädäntö vastaa kritiikkiin 28 Kieltenopiskelua elämää varten Tiedon hautureista syntyi vahva kasvuyritys. sivu 4

Sisältö Saima 1/12 Pääkirjoitus AJASSA 2 7 Yliopistosta yrittäjäksi 2 Suuri osa yliopistolähtöisistä yrityksistä perustuu hiljaiseen tietoon, ei niinkään tutkimukseen. Tiedon hauturit 4 Blancco on kasvanut kahden opiskelijan yrityksestä maailmanlaajuiseksi kasvuyritykseksi. Dieetit eivät toimi 5 Kolmen rautaisen ammattilaisen perustama FlowDiet auttaa kadonneen vyötärön metsästyksessä. Vapaus tekee työstä mielekkään 6 Kääntäjäyrittäjä toivoo yliopistoopetukselta enemmän tukea yrittäjäksi ryhtymiselle. Lyhyet 7 Ei tiedetä, miten paljon varhaisia syöpiä paranee omia aikojaan, kun vaikkapa flunssavirus tappaa syöpäsolut. Professori Ari Hinkkanen Sivut 8 9 Tosimies vaikenee tunteistaan 18 Viimeaikojen traagiset väkivallanteot ovat nostaneet pintaan keskustelun miesten mielenterveysongelmista. OPETUKSESSA 27 29 Minustako yrittäjä? 27 OiLi edistää yrittäjyysmyönteistä ilmapiiriä yliopistolla. Ei koulua, vaan elämää varten 28 Kielisalkku on esimerkki norssin tutkimuskokeilu- ja kehittämistyöstä, joka on pitänyt kielten opetuksen Joensuussa virkeänä. KAMPUKSILLA 30 Lyhyet 30 ALUMNI 31 Tietotekniikka on ala joka muuttuu ja uudistuu aina 31 Yliopiston tietohallintojohtaja Juha Eskelinen muistelee lämmöllä opiskeluaikaansa Joensuun yliopistossa. TIETEESSÄ 8 25 Alfavirukset tappavat syöpäsoluja 8 Luontaisia syöpäsolujen tappajia yritetään valjastaa hyötykäyttöön. Ruis on terveellistä, mutta miksi? 10 Rukiin fytokemikaalit voivat osaltaan selittää sen terveellisyyttä. Kaivos tulee kylään 12 Talvivaaran kaivoksen ongelmat vauhdittivat keskustelua kaivosteollisuuden yhteiskuntavastuusta Suomessa. Biohiilestä apua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen 15 Tutkijat selvittävät biohiilen vaikutusta timotein kasvatukseen. Avohakkuista jatkuvaan metsänkasvatukseen 16 Metsälainsäädännön muutos lisää metsänomistajan vapauksia ja päätösvaltaa. Suojärvellä karjala oli asiointikieli 20 Karjalan kieltä äidinkielenään puhuvien määrä on Suomessa vähentynyt uhkaavasti. Ohjelmoitavilla nanomateriaaleilla uutta toivoa syövän hoitoon 22 Nanoteranostiikkassa lääkehoito ja diagnosointi yhdistetään samalla kertaa tapahtuvaksi toiminnoksi. Väitän, että 23 Proviisori Maria Rikala havaitsi, että kotona asuvat iäkkäät käyttävät psyykenlääkkeitä jopa vuosien ajan. Lyhyet 24 TYÖSSÄ 26 Tutkijatohtori jatkaa tutkimustyötään yliopistolla vielä väitöskirjan jälkeenkin 26 Wujun Xu on yksi Itä-Suomen yliopistoon valituista 11 tutkijatohtorista. KOLUMNI 32 Olli-Pekka Ryynänen Ennustamisen vaikeudesta Yhteystiedot PL 1627, 70211 Kuopio Puh. 0294 45 1111 saima@uef.fi etunimi.sukunimi@uef.fi www.uef.fi Toimitus Päätoimittaja Sari Eskelinen p. 050 361 9280 Toimittajat Ulla Kaltiala Marianne Mustonen Nina Venhe Valokuvaajat Varpu Heiskanen Raija Törrönen TAITTO Janne Kuivalainen Kopijyvä Oy Paino Kopijyvä Oy Levikki 9000 kpl ISSN-L 1798-5005 ISSN 1798-5005 Saima ilmestyy 4 kertaa lukuvuodessa. Seuraava numero ilmestyy toukokuussa 2012.

Perttu Vartiainen Pääkirjoitus Yliopiston ja elinkeinoelämän vuorovaikutuksen monet kentät Innovaatiot nousivat suomalaisen tutkimus- ja elinkeinopolitiikan keskiöön 1990-luvulla. Tutkimustulosten kaupallistamisesta ja uusyritysperustannasta tuli myös keskeinen yliopistojen tulostavoite. Itä-Suomen yliopisto voi iloita monista sen ympärille syntyneistä yrityksistä. Useat niistä ovat aidosti tutkimuslähtöisiä ja liittyvät nimenomaan tutkimuksemme keskeisiin vahvuusalueisiin. Osalle uusyrittäjistä tärkeämpää ovat olleet yliopisto-opiskelun aikana kertyneet taidot ja kyky ajatella. Ehkä vasta myöhemmin oma alma mater on noussut keskeiseen rooliin osaavan työvoiman tarjoajana ja tutkimuspartnerina. Lisäksi on paljon yrityksiä, joille Itä- Suomen yliopistosta on tullut kumppani vasta yrityksen myöhemmässä kehitysvaiheessa. Nyt parin vuosikymmenen jälkeen on syytä arvioida innovaatiotoiminnasta kertyneitä kokemuksia. Mittavien omien yritys- ja innovaatiopalveluiden sijasta tulevaisuuden toimintamalli näyttäisi perustuvan entistä vahvempiin kumppanuuksiin. Niitä Itä-Suomen yliopisto on alkanut vahvistaa entistä määrätietoisemmin niin paikallisesti kuin kansallisestikin. Paikallisia avainkumppaneitamme ovat kampuskaupunkiemme tiedepuistoyhteisöt. Tutkimuslähtöiset yritykset ovat vain yksi väylä hyödynnettäessä yliopistollista osaamista elinkeinoelämässä. Väylän Osalle uusyrittäjistä tärkeämpää ovat olleet yliopisto-opiskelun aikana kertyneet taidot ja kyky ajatella. pitää kulkea myös toisinpäin: yliopiston on oltava entistä paremmin yritysten saavutettavissa on niillä yhteistyötarvetta sitten tutkimuksessa, koulutuksessa tai vaikkapa harjoittelussa. Yliopiston ja elinkeinoelämän vuorovaikutuksessa onkin tarvetta entistä laajempaan näkökulmaan. Yliopisto voi ruokkia yritystoimintaa kaikilla koulutusaloillaan. Monilla globaaleilla kasvualoilla osaamisintensiiviselle yrittäjyydelle olisi mittaamaton potentiaali, jota suomalaiset eivät ole oikein osanneet hyödyntää. Uusyritysperustannan rinnalla meidän tulisi vahvistaa paikallisesti olemassa olevan yritystoiminnan kehitysedellytyksiä ja luoda vetovoimaisia keskittymiä, jotka houkuttelevat puoleensa myös muualla toimivia yrityksiä. Kansainvälinen liikkuvuus ja vuorovaikutus on dynaamisen osaamiskeskittymän ehkä tärkein tunnuspiirre. Myöskään elinkeinoyhteistyössä emme voi jäädä pelkäksi paikalliseksi toimijaksi. Meidän on oltava kiinnostava yliopisto kärkialojemme vahvoille yrityksille sijaintipaikasta riippumatta. Kansallisesti tätä mitataan esimerkiksi menestyksessä strategisen huippuosaamisen keskittymien piirissä. Muistettakoon vielä MIT:n professorin Richard Lesterin korostama perusviisaus. Yliopistojen tulee olla myös innovaatiovetoisessa taloudessa vallitsevia ajattelu- ja toimintamalleja uudistava ja jatkuvasti uusia suuntia etsivä, avoin vuorovaikutusareena. Perttu Vartiainen Rehtori Itä-Suomen yliopisto

Teksti Sari Eskelinen Kuva Raija Törrönen Yliopistosta yrittäjäksi Itä-Suomen yliopistosta syntyy vuosittain parisenkymmentä uutta yritystä. Niistä tutkimuslähtöisiä on vain murto-osa. Itä-Suomen yliopisto menestyy verraten hyvin, kun tarkastellaan, kuinka moni täältä valmistuneista toimii yrittäjinä vuosi valmistumisensa jälkeen, toteaa tutkimusjohtaja Timo Lautanen alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatiasta. Lautanen on yhdessä tutkija Pasi Saukkosen kanssa selvittänyt yliopistolähtöistä yritystoimintaa Itä-Suomen yliopistossa. Itä-Suomen yliopiston muodostaneista Joensuun ja Kuopion yliopistoista on vuosina 1990 2007 syntynyt noin 300 yritystä. Tiedot perustuvat KOTA-tietokantaan, johon kerätään tiedot yliopistoista valmistuneiden työllistymisestä vuosi valmistumisen jälkeen. Vuosittain uusia yrityksiä syntyy vajaat 20. Jos katsotaan tutkimus- ja innovaatiopalveluiden kautta syntyneiden yritysten osuutta, niitä on perustettu vuosina 2009 2010 vain puolenkymmentä, Lautanen huomauttaa. Tutkimuslähtöiset yritykset keskipisteessä Kun puhutaan yliopistolähtöisistä spinoff-yrityksistä, huomio keskittyy usein juuri tähän kapeaan jäävuoren huippuun. Tiukasti määriteltynä spin-offilla tarkoitetaan yritystä, joka perustuu yliopiston kanssa tehtyyn immateriaalioikeuksia koskevaan sopimukseen. Yliopistolähtöisten yritysten tutkimuksessa on kuitenkin viime aikoina alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota myös humaanimpaan määrittelyyn, jossa tarkastellaan laajemmin myös niin sanottuun hiljaiseen tietoon perustuvaa yritystoimintaa, joka perustuu ehkä enemmän yliopiston opetukseen kuin tutkimukseen, Lautanen huomauttaa. Hänen mukaansa julkisuudessa yliopistolähtöinen yritystoiminta nähdään helposti vain tutkimustoimintaan pohjautuvana. Yliopiston vaikutus yritystoimintaan on kuitenkin paljon laajempi. Miksi tutkimuslähtöiset yritykset sitten ovat politiikan keskipisteessä, perustuu oletukseen niiden vahvasta kasvupotentiaalista. Tutkijoiden havainnot eivät kuitenkaan yksiselitteisesti tue tätä. Esimerkiksi informaatioteknologian palveluyritys voi nopeasti kasvaa kansalliseksi ja kansainväliseksi kymmeniä henkilöitä työllistäväksi yritykseksi siinä missä tutkimuslähtöinen spin-offkin. Siksikään yliopistosta syntyvän yritystoiminnan tukemisessa ei ole tarkoituksenmukaista keskittyä yksinomaan tutkimuslähtöisiin yrityksiin, jos yritystoiminta halutaan nähdä alueiden kasvumekanismina, Lautanen muistuttaa. Laitoksilla yritykset tunnetaan heikosti Tutkimuksellisesti yliopistolähtöisen yritystoiminnan kartoittaminen on haastavaa. Esimerkiksi KOTA-tietokantaan rekisteröityvät vain ne yritykset, jotka on perustettu vuosi yliopistosta valmistumisen jälkeen. Monet yliopistosta valmistuvat kuitenkin hankkivat ennen oman yrityksen perustamista työkokemusta muualla. Ongelmana on myös, ettei yritysrekistereistä erotu, onko yritys yliopistolähtöinen vai ei. Lautanen ja Saukkonen päätyivätkin kartoittamaan Itä-Suomen yliopistosta syntynyttä yritystoimintaa kokoamalla tietoa perustetuista yrityksistä erilaisista organisaatioista kuten uusyrityskeskuksista, ELY-keskuksista, elinkeinoyhtiöistä ja tiedepuistoista sekä yliopiston tiedekunnista ja laitoksilta. Kokemuksemme oli, että yliopiston laitoksilla tunnetaan sieltä syntynyttä yritystoimintaa varsin heikosti. Eri lähteistä koottujen tietojen perusteella löytyi 93 yliopistolähtöistä yritystä. Niihin lähetettiin kyselyloma- Yliopistosta syntyvän yritystoiminnan tukemisessa ei ole tarkoituksenmukaista keskittyä yksinomaan tutkimuslähtöisiin yrityksiin. 2 saima 1/12 Itä-Suomen yliopistolehti

Ajassa hammaslääketieteen sekä koulutuksen aloilta. Vahvaksi spin-off-alaksi mielletty luonnontieteet lukeutui keskikastiin yhdessä humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden kanssa. Spiraali kuvaa Itä-Suomen yliopiston edeltäjistä, Joensuun ja Kuopion yliopistoista, syntyneiden yritysten määrää koulutusaloittain vuosina 1990 2007 (hammaslääkärikoulutus lakkautettiin Kuopiosta vuonna 1998). Suluissa on yritysten prosentuaalinen osuus valmistuneiden lukumäärästä. ke, jonka palautti 66 yritystä. Kyselyyn vastanneista yrityksistä valtaosa toimii Joensuussa ja Kuopiossa. Yrityksiä on syntynyt niin luonnontieteitä, ympäristötieteitä, informaatiotieteitä kuin humanistisia tieteitä opiskelleiden joukosta. Varsin paljon siis aloilta, joilta on syntynyt perinteisen spin-offmääritelmän yrityksiä. Havainto kuvastaa osaltaan tutkimusotoksen vinoutumaa, sillä perinteiset spin-off-yritykset tunnetaan paremmin, ja ne saadaan paremmin kiinni, Lautanen huomauttaa. KOTA-tietokannan perusteella yrityksiä on syntynyt Joensuun ja Kuopion yliopistoista vuosina 1990 2007 eniten lääketieteen, terveystieteen, Mikä on yliopiston rooli? Tutkimuksessa selvitettiin myös, mikä merkitys yliopistotutkimuksella ja -osaamisella oli yrityksen perustamisvaiheessa sekä sen nykyisessä toiminnassa. Yrittäjiksi ryhtyneiden mielestä yliopiston merkitys oli yritysidean syntymisessä vähäisempi kuin nykyisessä toiminnassa. Havainto on mielenkiintoinen, ja tukee osaltaan ajatusta siitä, että innovaatiotoiminnassa vuorovaikutuksen malli ja elementti on tärkeä. Yliopistotutkimuksen ja -osaamisen rooli vaikuttaisi olevan merkittävämpi silloin, kun yritys on jo vakiinnuttanut toimintansa. Yritykset ovat yhteistyöhaluisia ja varsin paljon vuorovaikutuksessa yliopiston kanssa. Kehittämisen näkökulmasta ei Lautasen mukaan tulisikaan rajoittua vain tutkimuslähtöisiin spin-off-yrityksiin. Ensinnäkään siksi, että ne edustavat vain jäävuoren huippua yliopistolähtöisessä yritystoiminnassa ja toisaalta siksi, että yritykset itse eivät tutkimuksemme perusteella koe, että tutkimus olisi ollut muuta osaamista tärkeämpää yrityksen perustamisessa. Sitran vuonna 2007 teettämän selvityksen perusteella Suomessa perustetaan yliopistolähtöisiä yrityksiä kansainvälisesti verrattuna kohtuullisen paljon. Sen sijaan perustettujen yritysten kaupallinen menestys on ollut heikompaa kuin muualla. Voisi kysyä, ovatko suomalaisten yritysten markkinointi, kansainvälistymistaidot ja kasvuhakuisuus heikompia kuin muualla. Esimerkiksi Tekes painottaa uudessa strategiassaan yritysten kasvuhakuisuutta, ja tukia tullaankin suuntaamaan voimakkaasti innovatiivisille, kasvuhakuisille ja kansainvälistyville yrityksille. www.uef.fi 1/2012 3

Teksti Marianne Mustonen Kuvat Varpu Heiskanen, Raija Törrönen ja Antti Savolainen Tiedon hauturit Siellä missä yliopistolaiset kohtaavat opiskelun tai tutkimuksen parissa, syntyy jatkuvasti uusia liikeideoita. Joensuulainen ohjelmistoalan yritys Blancco on kasvanut 15 vuodessa kahden miehen firmasta yritykseksi, joka työllistää sata henkilöä ympäri maailmaa. Blancco sai alkunsa yliopiston kahden opiskelijan, Janne Tervon ja Kim Väisäsen tavatessa opinnoissaan silloisella kauppatieteiden laitoksella. Opintoihin kuuluva yrityksen perustamisen simulaatiopeli innoitti kokeilemaan yrityksen perustamista oikeassakin elämässä. Jäimme pelissä viimeisiksi ja ajattelimme, että eihän se nyt näin vaikeaa voi käytännössä olla. Siksi lähdimme etenemään oikeassa elämässä rohkeilla panostuksilla, kertoo Blanccon toimitusjohtajana edelleenkin toimiva Väisänen. Joensuussa Louhelan koululla aloittaneella yrityksellä oli käytössään kahdeksan neliötä toimistotilaa ja kaksi tietokonetta. Nyt neliöitä ja tietokoneita on hieman enemmän, ja liiketoimintaalaksi on tarkentunut vuosien varrella tiedon hävittäminen. Tietoa kerätään ja säilytetään nykymaailmassa valtavia määriä, kunnes tulee se päivä, jolloin sitä ei enää tarvitakaan. Ennen tietokone vain heitettiin roskikseen kovalevyineen päivineen, nykyään se ei tulisi enää kuuloonkaan monilla aloilla. Siksi tarvitaan tiedon hautureita, jotka varmistavat että tieto häviää lopullisesti eikä jää kummittelemaan tai kiusaamaan ketään, kuvailee Väisänen. Me osuimme sopivaan saumaan alan pioneereina. Tiedon hävittäminen on helppoa, mutta vaikeus piileekin siinä, kuinka saadaan tieto häviämään täysin sataprosenttisesti. Käytännössä kirjoitamme tiedon päälle ykkösiä ja nollia tietyllä tavalla. neiden lisäksi tietoa jemmataan myös älypuhelimissa, kannettavissa päätelaitteissa tai vaikkapa pilvipalvelimilla. Tämän vuoksi meidän on jatkuvasti laajennettava tuotevalikoimaamme ja pysyttävä tekniikan kehityksessä mukana, sanoo Blanccon varatoimitusjohtaja Janne Vara. On todella hienoa, että nykyisen viestintäteknologian ansiosta yritys voi toimia täysin globaalisti Itä-Suomestakin. Pääkonttorin ei oikeasti tarvitse sijaita pääkaupunkiseudulla, saati sitten ulkomailla, muistuttaa Väisänen. Asiakkainamme on tällä hetkellä muun muassa viisi maailman suurimmasta kymmenestä yrityksestä. Nasa, Nato, Buckinghamin palatsi, Euroopan komissio kaikki ne käyttävät tietojensa hävitykseen meidän ohjelmistojamme, kertoo Väisänen. Blanccon vuoden 2011 liikevaihto oli kymmenen miljoonaa euroa. Yritys tavoittelee maltillista 30 prosentin vuosittaista kasvua ympäri maailmaa. Emme ole pikamatkalla, vaan pikemminkin kuin Kolin maisemamaratonilla. Tavoitteenamme on alueellinen laajentuminen, mutta järkevästi ja markkinoita kuunnellen, vahvistaa Väisänen. www.blancco.com Blanccon toimitusjohtaja Kim Väisänen. Globaalia toimintaa joensuulaisittain Siinä missä tiedon määrä lisääntyy räjähdysmäisesti, kasvaa myös erilaisten päätelaitteidenkin määrä. Pöytätietoko- Blanccon varatoimitusjohtaja Janne Vara. 4 saima 1/12 Itä-Suomen yliopistolehti

Teksti Ulla Kaltiala Kuva FlowDiet Ajassa Oletko tukeva, pullukka, isoluinen, terveystietoinen tai suorastaan läski? Näin haarukoi FlowDiet kohderyhmiään verkkosivuillaan. Ravitsemusluentoja ja -asiantuntemusta markkinoiva yritys auttaa kadonneen vyötärön metsästyksessä niitä, jotka eivät kaipaa olalle taputtelua vaan suoraa puhetta. Dieetit eivät toimi Painonhallinnasta on tarjolla liikaakin tietoa, jonka luotettavuutta monen on vaikea arvioida. Tutkitulle tiedolle on tilausta, mutta ei sitä tarvitse esittää kuivakasti, toteaa yksi FlowDietin perustajista, laillistettu ravitsemusterapeutti Tiina Lappalainen. Uskomme pieniin muutoksiin ja siihen, että painonhallinnasta pitää tehdä elämäntapa. Dieetit eivät toimi, Lappalainen linjaa. Hän muodostaa tutkija Petteri Kallion ja lääkäri Miika Heinosen kanssa iskuryhmän, joka luennoi yritystapahtumissa painonhallinnasta, järjestää teemapäiviä ja auttaa vaikka laittamaan kanttiinin ruokalistan uusiksi. Ilmaista tietoa ja hupia tarjoavat blogit ja videot FlowDietin verkkosivuilla, joilta selviää myös, että Heinonen on sipsinisti ja Kallio on joskus samaistunut maitovalaaseen. Rempseä huumori on kolmikolle sydämen asia siinä missä ruokavalinnatkin. Kun FlowDietin porukka käy yrityksissä antamassa Lappalaisen sanojen mukaan läpsyä patakintaasta, ohjelmassa on sekä tiukkaa asiaa että suoranaista standuppia. Olemme voimakkaita persoonia ja varsinaisia pellejä kaikki, siksi varmaan löysimmekin toisemme. saa taatusti viimeisimpään tutkimukseen perustuvaa tietoa. Lappalainen havaitsi väitöstyössään, että laihdutus onnistuu ruokavaliota keventämällä ja liikkumalla niiltäkin, joilla on lihavuudelle altistava FTO-geenimuoto. Nyt hän tutkii lihavuudelle altistavien geenien ja ruokavalion yhteisvaikutusta painoon. Mukana on 40 altistavaa geeniä. Tuore havainto on, että runsaskuituinen ruoka suojaa lihomiselta lihavuudelle altistavista geeneistä huolimatta. On mukavaa kannustaa ihmisiä elämäntapamuutoksiin, kun oma tutkimuskin puhuu niiden puolesta. Viime vuonna perustettu FlowDiet ei vielä juuri mainosta palvelujaan. Yksi syy on se, että Kallio työskentelee toistaiseksi USA:ssa keinohaimaa kehittävässä tutkimushankkeessa. Muillakin on leipätyö: Lappalaisella tutkijana yliopistolla ja Heinosella terveyskeskuslääkärinä. Emme ota yrittämisestä stressiä, mutta emme aio jättää sitä puolitiehenkään, Lappalainen sanoo. Meillä on hyvä porukka ja hyviä ideoita, joilla haluamme tavoittaa varsinkin itsemme ikäistä väkeä. Heillä on lapsiakin, ja lasten lihavuus on Suomessa räjähtämässä käsiin. http://flowdiet.fi/ Tuhti osaamispaketti Kelpaa pelleillä, kun tietää, mistä puhuu. Kaikki kolme ovat väitelleet Itä- Suomen yliopistosta vararasvojen tiimoilta: Lappalainen lihavuuden genetiikasta, Heinonen lihavuushormoneista ja Kallio geenien ilmentymisestä rasvakudoksessa. Emme tee tutkijataustasta numeroa, mutta varmaan se antaa meille uskottavuutta. Meiltä www.uef.fi Petteri Kallio (vas.), Tiina Lappalainen ja Miika Heinonen uskovat, että uudenlaiselle ravitsemusviestinnälle on tilausta. 1/2012 5

Teksti Nina Venhe Kuva Tiia Jaatinen Yliopisto antoi erittäin hyvät lähtökohdat itse kääntämiseen ja siinä harjaantumiseen, mutta opetus oli kuitenkin kaukana nykykääntäjän todellisuudesta, kritisoi Savonlinnassa toimivan Käännöstoimisto Jargonin toimitusjohtaja ja kääntäjä Hannu Jaatinen. Vapaus tekee työstä mielekkään Hannu Jaatinen nauttii siitä, että voi yrittäjänä valita työtehtävänsä niin, että perheellekin jää aikaa. Jaatinen valmistui kansainvälisen viestinnän laitokselta, joka sijaitsi tuolloin Savonlinnassa, vuonna 2001. Pääaineena hänellä oli englannin kielen kääntäminen ja tulkkaus. Sivuaineena hän opiskeli muun muassa yrittäjyysyliopisto-opintoja. Uskon, että kehitystä on tapahtunut, mutta minun aikanani opinnot eivät valmistaneet tarpeeksi tulevaan. Opintojen ja työelämän välinen ero tuli valitettavasti suurena yllätyksenä monelle työuraa aloittelevalle kääntäjälle. Kääntäjän työssä ovat Jaatisen mukaan aivan eri aikataulut, osaamisvaatimukset ja yhteydenpitomenetelmät kuin mihin opintojen aikana valmentauduttiin. Jaatinen toivoo, että kääntäjäopintoihin kuuluisi vähintään yksi kurssi, jossa kaikki tehtävät annettaisiin, tehtäisiin ja palautettaisiin työelämää simuloiden. Lisää panostusta teknologiaan Jaatinen hankki itselleen toiminimen vuonna 1995, joten hän pääsi sisään yrittäjyyteen jo opiskelun aikana. Valmistuttuaan hän teki kolme vuotta töitä EU-rahoitteisessa Kääntäjän tietotekniikka -projektissa yliopistolla. Projektin rahoituksen päätyttyä hän päätti siirtyä yksityisyrittäjäksi. Noin 80 prosenttia yritykseni liikevaihdosta tulee käännöstoimeksiannoista. Käännän itse pääasiassa englannista suomeen, ja muut yritykseltä tilatut käännökset hankin alihankkijoilta. Tulkkaustoimeksiantoja on Itä-Suomen alueella melko vähän, mutta teen niitäkin noin kerran kuukaudessa. Lisäksi Jaatinen on erikoistunut käännösteknologisiin ohjelmiin ja niiden koulutusten järjestämiseen. Jos käännösteknologiasta osattaisiin ottaa kaikki irti, kääntäjien ei tarvitsisi tehdä turhaa työtä eikä yritysten tarvitsisi maksaa työstä joka on jo tehty tai joka voitaisiin tehdä teknologian Opintojen ja työelämän välinen ero tuli valitettavasti suurena yllätyksenä monelle työuraa aloittelevalle kääntäjälle. avulla huomattavasti helpommin. Jaatinen toivookin, että kääntäjäopinnoissa panostettaisiin enemmän teknologisiin työvälineisiin ja ohjelmiin. Ne ovat kuitenkin elinehto käännöstoimeksiantojen vastaanottamiselle heti ensimmäisestä työstä lähtien. Tukea aloittelevalle yrittäjälle Koska kääntäjiä palkataan yhä harvemmin vakituisiin työsuhteisiin, tulisi yliopiston Jaatisen mukaan antaa paremmat edellytykset yrittäjäksi ryhtymiseen. Tuen ja opetuksen tulisi keskittyä etenkin yritystoiminnan aloittamiseen, oman osaamisen markkinointiin ja kilpailijoista erottautumiseen. Jaatinen itse nauttii yrittäjän vapaudestaan, koska hän pystyy itse valitsemaan työtapansa ja osin myös tehtävänsä. Näin työ pysyy mielekkäänä. Kääntäjäyrittäjänä toimimisen hyvä puoli on se, ettei aloittaminen vaadi suuria investointeja tai pääomia, joten taloudellinen riski on hyvin pieni verrattuna moniin muihin aloihin. www.jargon.fi 6 saima 1/12 Itä-Suomen yliopistolehti

Lyhyet Ajassa Itä-Suomen yliopisto on Suomen yliopistoista kansainvälisesti siteeratuin Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden julkaisuja siteerataan kansainvälisesti enemmän kuin minkään muun suomalaisen yliopiston, kun yliopiston koko vakioidaan. Eurooppalaisten yliopistojen joukossa Itä-Suomen yliopisto on 65. sijalla ja maailmanlaajuisessa vertailussa 145. sijalla englanninkielisten julkaisujen saamien viittausten määrän perusteella, osoitti Leidenin yliopiston laatima vertailu. Leidenin yliopisto vertaili useiden bibliometristen mittarien avulla kaikkiaan 500 keskeisen yliopiston tieteellistä vaikuttavuutta ja tutkimusyhteistyötä. Joulukuussa julkaistu vertailu perustui yliopistojen tutkijoiden julkaisuihin tieteellisissä aikakauslehdissä ja sen aineistona olivat Thomson Reuters Web of Science -tietokannan tiedot vuosilta 2006 2009. Julkaisujen saamat viittaukset otettiin lukuun vuoden 2010 loppuun asti. Kymmenen prosenttia Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden julkaisuista lukeutui parhaimmistoon eli kymmenen prosentin eniten siteeratun joukkoon alallaan. Tässä vertailussa Itä-Suomen yliopisto sijoittui suomalaisista yliopistoista Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston jälkeen kolmanneksi ja Euroopan yliopistoista 133. sijalle. Remes ja Latvaniemi yliopiston hallitukseen Lääketieteen ylioppilas Sara Remes ja yhteiskuntatieteiden ylioppilas Aku Latvaniemi on valittu Itä-Suomen yliopiston hallituksen uusiksi opiskelijajäseniksi kaudelle 1.1.2012 31.12.2013. Sara Remes on neljännen vuoden lääketieteen opiskelija Kuopiosta. Hän on toiminut muun muassa Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) edustajiston puheenjohtajana kausilla 2010 ja 2011. Remes on myös Lääketieteen koulutussuunnittelutoimikunnassa vuosikurssinsa edustajana. Remes näkee, että henkinen kasvu on yliopiston pohja. Yliopiston tulisi toimia henkisen kasvun edistäjänä koko vaikutusalueellaan luoden sivistystä ympärilleen. Hyvän yliopiston ja hyvän tieteen pohjana ovat mielestäni hyvinvointi ja tasa-arvoiset mahdollisuudet. Luovuus edellyttää sellaista perusturvallisuuden tunnetta, joka sallii myös epäonnistumiset Aku Latvaniemi on viidennen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija. Hän oli ISYY:n hallituksessa sosiaali- ja koulutuspolitiikkavastaavana kaudella 2011. Latvaniemi on muun muassa Kuopion kuntatekniikkaliikelaitoksen johtokunnan jäsen ja Kuopion Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen. Latvaniemi peräänkuuluttaa tieteenalojen välisen yhteistyön lisäämistä niin opetuksessa kuin tutkimuksessa. Maailman ongelmat ovat aina vain monimutkaisempia. Poikkitieteellisyys tukee yksittäisten alojen tutkijoita ja tarjoaa monesti laajempia näkökulmia sekä vastauksia kysymyksiin. Esimerkiksi väestön ikääntymistä ja ihmisen vanhenemista tutkitaan Itä-Suomen yliopiston sisällä hyvin monilla aloilla. Opiskelijat kertovat koulutusaloista videoilla Tietoa Itä-Suomen yliopiston koulutustarjonnasta saa nyt myös videohaastatteluista, joissa eri alojen opiskelijat kertovat kokemuksiaan opiskelusta ja opiskelijaelämästä. Miksi ala kiinnosti ja täyttyivätkö odotukset? Millaista on opiskelijan arki? Millaiset ovat uranäkymät? Haastatteluissa esitellään 16 koulutusalaa: terveyden biotieteet, farmasia, hammaslääketiede, lääketiede, sovellettu fysiikka, tietojenkäsittelytiede, metsätieteet, ympäristötiede, maantiede, terveystaloustiede, yhteiskuntatieteet, sosiologia, englannin kieli ja kääntäminen, ortodoksinen teologia, aikuiskasvatustiede ja luokanopettajakoulutus. Lue haastattelujen parhaat palat ja esiteltyjen koulutusalojen kuvaukset sekä katso YouTube-videopalvelussa julkaistut videot osoitteessa www.uef.fi/liity-joukkoon. www.uef.fi 1/2012 7

Teksti Ulla Kaltiala Kuvat Lotta Ruippo ja Raija Törrönen Alfavirukset tappavat syöpäsoluja Alfavirukset ovat luontaisia syöpäsolujen tappajia, joita yritetään valjastaa hyötykäyttöön. Hyttysten välityksellä leviävät alfavirukset infektoivat eläimiä ja osa ihmisiäkin aiheuttaen kuumetta, niveloireita ja jopa tappavia aivotulehduksia. Viime vuosina alfaviruksiin kuuluva Chikungunya-virus on aiheuttanut laajoja epidemioita Afrikassa ja Intiassa. Väli-Amerikassa hevosilla esiintyvät aivokuumetta aiheuttavat alfavirukset ovat myös ihmisille vaarallisia ja niitä pidetään mahdollisena bioterrorin aseena. Alfavirukset täytyy tuntea, jotta niitä vastaan voidaan kehittää rokotteita ja lääkkeitä. Niiden ikävistä piirteistä taudinaiheuttajina voi olla myös hyötyä esimerkiksi syövän hoidossa. Professori Ari Hinkkasen molekulaarisen virologian tutkimusryhmä selvittää alfavirusten lisääntymismekanismeja ja taudinaiheuttamiskykyä. Karttuva tieto mahdollistaa uusien, tehokkaiden ja turvallisten rokotteiden ja viruslääkkeiden kehittämisen. Hinkkasen ryhmässä tutkimuksen kohteena on alfaviruksista erityisesti Semliki Forest -virus, josta on muokattu virusvektoreita syövän hoitoon kokeellisissa hiirimalleissa. Ihmiselle kyseinen luonnonvirus on tarttuva, mutta vähäoireinen ja melko vaaraton. Alfavirus hakeutuu aivoihin Monilla viruksilla on kyky tappaa syöpäsoluja pysäyttämällä solun oma toiminta ja lisääntymällä solussa. Ei tiedetä, miten paljon varhaisia syöpiä paranee omia aikojaan, kun vaikkapa flunssavirus tappaa syöpäsolut, Hinkkanen toteaa. Bioteknologian kehittyessä viruksia on opittu muokkaamaan ja niistä voidaan kehittää täsmällisempiä hoitoja. Viruksista muokataan vektoreita, geeninkuljettimia, joihin voidaan lastata mukaan hoitoa tehostava geeni. Alfaviruksista johdetut vektorit voivat olla 8 saima 1/12 Itä-Suomen yliopistolehti

Tieteessä eläviä viruksia, jotka monistuvat syöpäsolussa, tai riskittömämmiksi muokattuja replikoneja, jotka aiheuttavat kertainfektion, mutta eivät lisäänny. Alfavirukset ovat RNA-viruksia, joiden toiminnan säätely elimistössä on vaikeaa. Niihin liittyy sekä mahdollisuuksia että haasteita syöpien hoidossa: ne infektoivat tehokkaasti monen tyyppisiä soluja, mutta vaikutus pitäisi pystyä rajaamaan. Monet niistä, kuten Semliki Forest -virus, hakeutuvat luonnostaan aivokudokseen, mikä mahdollistaa niiden käytön aivokasvainten hoidossa. VA7-vektori tepsii glioomaan Heikennetystä Semliki Forest -viruksesta muokattu VA7-virusvektori on jo osoittautunut lupaavaksi pahalaatuisen aivokasvaimen, gliooman, hoidossa. Hiljattain PLosOne-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa Hinkkanen yhteistyökumppaneineen osoitti, että laskimoon annettu viruslääke hakeutuu kasvaimeen ja tuhoaa tehokkaasti kasvainsoluja vahingoittamatta tervettä aivokudosta. Tutkimuksen kohteena olivat hiiret, joilla on immuunipuutos. Sen ansiosta niille voitiin istuttaa ihmisen glioomasoluja, ja virus tavoitti muodostuneen kasvaimen helposti. Hinkkasen ryhmä on todennut myös, että VA7 infektoi eläviä kasvainsoluja glioomapotilailta otetuissa näytteissä. Virus on siis tehokas, jos se vain saadaan kohteeseensa. Virusten vaikutus voidaan kohdistaa myös kasvainta ympäröiviin kudoksiin. Normaalissa elimistössä immuunivaste kuitenkin vaikeuttaa viruksen pääsyä kasvaimeen. Meneillään olevassa Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa tutkitaankin, mikä on immuunijärjestelmän vaikutus virushoidon tehoon aivokasvaimessa. Immuniteetiltaan normaaleilla hiirillä saadaan paremmin todellisuutta vastaavia hoitotuloksia. Tutkimusryhmä toimii Itä-Suomen yliopiston syöpäkeskus -kärkihankkeessa ja saa EVO-rahoitusta Pohjois- Savon sairaanhoitopiiristä. Kohteena vain kasvain Tärkeä tavoite on saada aikaan virusvektori, joka infektoisi vain syöpäsolut. Solujen luontaiset säätelijät, virusinfektioita torjuvat mikro-rna-molekyylit, voivat olla tässä avuksi. Olemme yhdessä Haartman-instituutin tutkijoiden kanssa rakentaneet viruksiin kohdepaikat maksa- ja hermosolujen mikro-rna:lle, joka tämän ansiosta tunnistaa viruksen ja estää sen lisääntymisen näissä soluissa. Tämä lisää hoidon turvallisuutta. Maksassa tai aivoissa olevia syöpäsoluja virus pystyy silti tappamaan, koska kasvaimessa on eri tyyppisiä soluja kuin terveessä kudoksessa. Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutin tutkijoiden kanssa olemme tunnistaneet viruksen monistuskoneistoon kiinnittyviä solun proteiineja, joita estämällä viruksen aiheuttama aivotulehdus saatiin estettyä. Tällaisilla manipulaatioilla virusvektorien turvallisuustasoa voidaan nostaa, Hinkkanen lisää. Tuore tutkimus julkaistiin PLoS Pathogens -tiedelehdessä. Virusten vaikutus voidaan kohdistaa myös kasvainta ympäröiviin kudoksiin. Kun kasvaimen ympäristöön viedään virusta, joka on muokattu tuottamaan kasvaimelle ominaista proteiinia, voi immuunijärjestelmän saada toimimaan kasvainta vastaan. Lusiferaasi valaisee kasvainsolut Hinkkasen ryhmä käyttää viruksia myös työkaluina aivokasvainten havaitsemiseksi. Pienetkin kasvainsolumäärät jäljittävä menetelmä auttaa havaitsemaan syövän mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sen avulla voidaan seurata myös hoidon vaikutusta kasvaimen kokoon. Olemme yhdistäneet VA7-vektoriin valoa tuottavia geenejä. Lisääntyessään kasvaimessa virus tuottaa lusiferaasientsyymiä, joka puolestaan tuottaa valoa, kun elimistöön ruiskutetaan sen substraattia. Tämän jälkeen kasvain voidaan havaita valoherkällä kameralla. Viruksen teho syövän hoidossa on havaittu gliooman lisäksi melanooman sekä luu- ja keuhkosyövän eläinmalleissa. Lupaavia tuloksia on saatu myös MS-tautimallissa. Olemme vieneet samalla vektorilla aivoihin metalloproteaasi-inhibiittoria, joka on estänyt tautiin liittyvän aivotulehduksen kehittymistä. Ihmisille soveltuviin hoitoihin alfaviruksilla on Hinkkasen mukaan tästä vielä matkaa. Turvallisten ja tehokkaiden virusten kehittäminen edellyttää paljon perustutkimusta, ja Semliki Forest -viruksessa on haastetta yllin kyllin. Monilla muilla onkolyyttisillä eli syöpää tuhoavilla viruksilla tehdään jo ihmisiin kohdistuvia hoitokokeita. Mielenkiinnon kohteena on monia tuiki tavallisia viruksia, kuten herpes-, influenssa- ja adenovirukset. www.uef.fi 1/2012 9

Teksti Ulla Kaltiala Kuvat Lotta Ruippo ja Raija Törrönen Ruis on terveellistä, mutta miksi? Rukiista on löytynyt uusia fytokemikaaleja, jotka voivat osaltaan selittää sen terveellisyyttä. Täysjyväviljatuotteiden terveysvaikutuksia tutkiva pohjoismainen huippuyksikkö HELGA on kautensa loppusuoralla. Itä-Suomen yliopistossa huippuyksikkörahoitus on vauhdittanut metabolomiikan tutkimusta ja sen myötä uusia löytöjä. Kliinisen ravitsemustieteen yksikössä on tutkittu rukiin terveysvaikutuksia jo toistakymmentä vuotta. HELGAssa keskeinen tavoitteemme on löytää biologisia merkkiaineita, joiden avulla tutkimuksissa voitaisiin arvioida viljatuotteiden käyttöä ja vaikutuksia nykyistä tarkemmin, professori Hannu Mykkänen kertoo. Metabolomiikka välineenä Sopivia merkkiaineita etsitään melko uuden menetelmän, metabolomiikan avulla eli vertaamalla ruista tai vehnää syöneiden henkilöiden veri- ja virtsanäytteistä löytyvien metaboliittien eli aineenvaihduntatuotteiden kirjoa. Metabolomiikka tarjoaa keinon selvittää entistä tarkemmin myös täysjyväviljan sisältämiä, mahdollisesti terveyteen vaikuttavia yhdisteitä, fytokemikaaleja. Viljatuotteissa on valtava määrä biologisesti aktiivisia yhdisteitä, joita ei läheskään kaikkia vielä tunneta, tutkijatohtori Kati Hanhineva sanoo. Hanhineva vastaa näistä analyyseistä ja on ollut samalla mukana perustamassa Biokeskus Kuopion metabolomiikkayksikköä, joka on Suomen ensimmäinen laaja-alaiseen metabolomiikkaan keskittyvä yksikkö. Viljan sisältämät yhdisteet voivat muuttua ruoansulatuksen aikana. Esimerkiksi rukiin lignaaneista muodostuu suolistobakteerien vaikutuksesta mahdollisesti syövältä suojaavia yhdisteitä. Osana hanketta tarkastellaankin, mitä rukiin metaboliiteille tapahtuu suoliston toimintaa jäljittelevissä laboratoriooloissa. Hankkeen tähän asti tärkein anti on se, että rukiista on löytynyt aiemmin tunnistamattomia fytokemikaaleja useista eri yhdisteluokista. Uudet yhdisteet kuuluvat muun muassa benzoxazinoideihin, jotka ovat tärkeitä kasvien puolustautumisessa tauteja ja tu- 10 saima 1/12 Itä-Suomen yliopistolehti

Tieteessä holaisia vastaan. Miten ne vaikuttavat ihmisen elimistössä, onkin kokonaan uusi tutkimusaihe. Naiset eivät saa syödyksi leipää yhtä paljon kuin miehet, mutta se ei täysin selitä eroa. Vankkaa näyttöä rukiin hyödyistä Uudet avaukset rukiin terveysvaikutusten selvittämisessä ovat tervetulleita, sillä vaikka ruis tiedetään terveelliseksi, syyt ovat osin vielä hämärän peitossa. Väestön elämäntapojen ja terveyden yhteyksiä tarkastelleiden tutkimusten perusteella täysjyvärukiin käyttö ehkäisee muun muassa lihavuutta, sydäntauteja, diabetesta ja ruoansulatuskanavan syöpiä. Rukiilla on nähty hyviä vaikutuksia myös Kuopiossa toteutetuissa interventioissa, joissa on verrattu täysjyvärukiin ja vehnän syömisen vaikutuksia koehenkilöihin. Täysjyväleivän syömisen jälkeen esimerkiksi tarvitaan vähemmän insuliinia verensokerin säätelyyn kuin vaalean vehnäleivän syömisen jälkeen Ruisaterian jälkeen verensokeri myös pysyy tasaisempana, Mykkänen sanoo. Hiljattain on havaittu, että ruispitoinen ruokavalio laskee tunnetun tulehdustekijän, herkän CRP:n pitoisuutta veressä ja sitä kautta saattaa ehkäistä diabeteksen ja sydäntautien kehittymistä. Ruisleivän syömisen on todettu myös laskevan veren kolesterolitasoa mutta vain miehillä. Myös herkkävatsaisille Rukiin hyödyt eivät ilahduta, jos vatsa ei kestä ruisleipää. Se ei myöskään maistu kaikille, mutta onneksi tuotekehitys tulee vastaan. Kun rukiin vaikuttavat ainesosat tunnetaan paremmin, niitä voidaan lisätä myös vehnäpohjaisiin tuotteisiin, Mykkänen toteaa. Parhaillaan Kuopiossa tutkitaan, onko ruiskuidulla täydennetyllä vehnäleivällä samanlaisia vaikutuksia kuin ruisleivällä. Aiempien tutkimusten valossa kuitu selittää monet rukiin vaikutuksista, mutta ei kaikkia. Esimerkiksi rukiille tyypillinen insuliinivaste on havaittavissa, vaikka syödään vähäkuituisempaa sihtiruisleipää. Leivän tiivis rakenne on yksi syy, mutta voi olla muitakin syitä. Rukiin kuituja on tutkittu paljon. Tiedetään, että ne osallistuvat muun muassa verensokerin tasaamiseen ja suoliston bakteerit muokkaavat niistä monia terveydelle hyödyllisiä yhdisteitä. Kasvava kiinnostus kohdistuu rukiin sisältämiin muihin bioaktiivisiin yhdisteisiin ja niiden vaikutuksiin elimistössä. Uusin metabolomiikan menetelmin niistä voidaan saada runsain määrin tietoa. Kuitu selittää monet rukiin vaikutuksista, mutta ei kaikkia. Rukiin hyödyt tunteva Hannu Mykkänen pitää karppausta huonona ideana. - Kannattaa sen sijaan skarpata suosia täysjyväviljatuotteita. www.uef.fi 1/2012 11

Teksti Sari Eskelinen Kuvat Varpu Heiskanen Kaivos tulee kylään 12 saima 1/12 Itä-Suomen yliopistolehti

Tieteessä Keskustelu kaivostoiminnan yhteiskuntavastuusta on saanut Suomessa vauhtia Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmien myötä. Sotkamon Talvivaaran kaivoksen ympäristöpäästöistä on julkisuudessa rummutettu näyttävästi. Paikallisten asukkaiden positiiviset tulevaisuudenodotukset ovat nopeasti kääntyneet epäluottamukseksi niin kaivosyhtiötä kuin paikallisia ympäristöviranomaisia kohtaan. Lähtötilanteessa kaivokseen suhtauduttiin Sotkamossa hyvin positiivisesti. Nähtiin, että iso kaivos tuo alueelle paljon taloudellista hyötyä ja työpaikkoja. Lisäksi kaivokseen oltiin tuomassa uutta teknologiaa, josta puhuttiin mullistavana ja ympäristöystävällisenä. Kun odotukset ovat tässä, ja ilmeneekin ongelmia, asetelma kääntyy päinvastaiseksi, ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen kuvaa. Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteellinen kaivostutkimus kaivaa tutkimuksellisesti mielenkiintoista kultaesiintymää, sillä maailmalaajuinen kaivostoiminnan buumi nostaa pintaan myös teollisuuden alaan liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kun tutkimuksen kohteena ovat kaivostoiminnan ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset paikallisyhteisöihin sekä paikallisten yhteisöjen kyky ja halu ottaa vastaan kaivostoimintaa, tarjoaa Talvivaara tutkijoille erinomaisen vertailuasetelman. Kaivosbuumi Suomessakin Sairinen luotsaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta, jossa tarkastellaan kaivostoiminnan aiheuttamia vaikutuksia paikallistasolla ja maaseutuyhteisöissä Itä-Suomessa. Talvivaaran lisäksi tutkimushankkeessa tarkastellaan Ilomantsissa sijaitsevaa Pampalon kultakaivosta sekä Juuan Nunnanlahdessa sijaitsevaa Tulikiven kaivosta. Pampalo on ympäristön kannalta myönteisempi kaivoshanke, sillä se on pieni, eikä rikastuksessa käytetä syanidia. Jos kultaesiintymän alueelle suunnitellut viisi uutta kaivosta toteutuvat, toiminta onkin jo ympäristöllisesti ja paikallisesti massiivisempaa toimintaa. Sairinen muistuttaa, että Suomessa ollaan vasta nyt ymmärtämässä, mitä kaivostoiminnan tuntuva lisääntyminen tulevaisuudessa merkitsee. Jos suunnitelmat toteutuvat, maahamme ollaan lähimmän kymmenen vuoden aikana avaamassa jopa kymmeniä uusia kaivoksia nykyisten 11 lisäksi. Talvivaaran kohdallakin voisi alkuvaiheessa puhua eräänlaisesta hypetyksestä, kun niin valtakunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisesti oltiin innoissaan kaivoksen tulosta. Puheesta kuitenkin puuttui kokonaan se ulottuvuus, että ongelmiakin voi olla tulossa. Jatkossa kysymys kaivostoiminnan suhteesta paikalliseen kehitykseen ja paikallisten ihmisten elämään nousee aiempaa tärkeämpään asemaan, ja tähän saakka kysymykseen ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Yksi esimerkki tästä on muun muassa Kansallinen mineraalistrategia vuodelta 2010, jossa ei ole käsitelty juuri lainkaan kaivosalan yhteiskuntavastuuta eikä suhdetta paikallisiin toimijoihin ja paikallisyhteisöihin. Luonnonvarojen hyvän käytön ja hallinnan periaatteita on otettu myös kehityspolitiikan välineiksi. Mineraalistrategia on enemmän teollisuuspoliittinen paperi, jossa esimerkiksi ympäristökysymykset ovat kyllä esillä, mutta enemmän teknologisena asiana. Vastuu on myös avoimuutta Kansainvälisesti kaivostoiminnan ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen liittyvät kysymykset ovat nousseet voimakkaasti esiin 1990-luvulla, ja suurilla kansainvälisillä kaivosyhtiöillä on jo vakiintuneita yhteiskuntavastuukäytäntöjä. Olennainen osa toimintaa on sen paikallinen ja yhteiskunnallinen hyväksyntä, mikä Sairisen mukaan vaatii kaivosyhtiöiltä erityisosaamista. Lähtökohta on, ettei ongelmia pyritä silottelemaan, vaan ne pyritään ratkaisemaan, ja niistä puhutaan alusta lähtien. Vuoropuhelun ja toiminnan paikallisyhteisöjen kanssa on oltava avointa ja läpinäkyvää, eikä pelkkää imagon kiillottamista. Riskiä pyritään käsittelemään yhdessä paikallisten kanssa, ja tiedotus riskeistä sekä niiden ratkaisemisesta ja välttämisestä toimii eri vaiheissa, Sairinen kuvaa. Yksi osa laajaa Akatemia-hanketta onkin Suomeen tulleiden kansainvälisten kaivosyhtiöiden ja niiden yhteiskuntavastuiden tutkiminen. Kerättyä aineistoa analysoidaan parhaillaan, mutta jo alustavien tulosten perusteella kaivosyhtiöiden välillä on eroja muun muassa avoimuuspolitiikassa. Yhteiskuntavastuun vaatimukset haastavat kaivosyhtiöiden toimintakulttuureja. Sairisen mukaan enää pelkkä hyvä viestintä ei riitä, vaan yhtiöiden on osoitettava vastuunkantamista koko toiminnassaan ja kehitettävä kestävän kehityksen politiikkaansa. Yhteiskuntavastuun politiikkakaan ei pelasta kaivosyhtiöitä kritiikiltä. Jat- www.uef.fi 1/2012 13

Yhteiskuntavastuun politiikkakaan ei pelasta kaivosyhtiöitä kritiikiltä. Rauno Sairisen mukaan Suomen kaivosbuumi on niin tuore, että toiminnan haittoihin aletaan törmätä toden teolla vasta vähitellen. kuvasti tullaan kysymään, millä tavoin kaivosyhtiö voi edustaa kestävää kehitystä. Pahis puhdistaa mainettaan Kaivostoiminnalla on maailmalla eräänlainen pahiksen maine. Historiansa aikana kaivostoiminta on aiheuttanut paljon ympäristöongelmia ja sosiaalisia ongelmia paikallisyhteisöissä. Nyt yhtiöt joutuvat tekemään töitä, että saisivat vanhat syntinsä anteeksi. Nykyisin todistustaakka kaivostoiminnan julkisessa hyväksynnässä kääntyy kaivosteollisuuden suuntaan. Muun muassa sijoittajat, ympäristöjärjestöt ja alkuperäiskansojen edunvalvontajärjestöt seuraavat yhtiöitä hyvin tarkkaan, Sairinen muistuttaa. Toki Suomessa kuva ei ole toistaiseksi hirvittävän negatiivinen, kahtia jakaantunut kylläkin. Monet entisten kaivosyhdyskuntien ihmiset ovat ylpeitä alueistaan ja yhdyskunnistaan. Toisaalta tiedetään, että kaivospaikkakunnilla on ollut ympäristöhaittoja. Kaivostoiminnan paikalliset seurannaisvaikutukset ovatkin usein muiden teollisuudenalojen vaikutuksia voimakkaampia, ja ne ulottuvat niin talouteen, politiikkaan, ihmisten arkeen ja hyvinvointiin kuin kulttuuriin. Paikallisesta näkökulmasta kaivostoiminta on myös lyhytaikaista toimintaa, jonka vaikutukset ovat pitkäaikaisia. Kun kansainvälinen kaivostoiminta tulee kylään, ollaan Sairisen mukaan tekemisissä paitsi globaalien kehityskulkujen myös paikallisyhteisön erittäin konkreettisen vuorovaikutuksen kanssa. Uudenlaista kriisinhallintaa Itä-Suomen yliopiston kaivostutkijoiden mielenkiinto ei suuntaudu yksinomaan Suomeen. Kahdessa ulkoministeriön rahoittamassa hankkeessa Keski-Aasiassa tutkimuskysymykset ovat samankaltaisia kuin Suomessa. Kirgisiassa ja Tadžikistanissa toteutettavissa tutkimuksissa yksi näkökulma on myös uudenlaisten menetelmien kehittäminen konfliktienhallinnan ja sosiaalisten vaikutusten arvointiin. Lähtökohtana on kysymys siitä, miten ympäristöturvallisuuteen liittyvät kysymykset linkittyvät rauhanomaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen ja konfliktien välttämiseen. Ajatuksena on, että luonnonvarojen hyvää hallintaa ja yhteiskuntavastuuta kehittämällä voidaan edistää yhteiskunnallista vakautta yleisemminkin. Sairinen muistuttaa, että köyhissä maissa on useita sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, jotka voivat syventyä entisestään, kun kaivostoiminta tulee alueelle. Luonnonvarojen hyvän käytön ja hallinnan periaatteita on otettu myös kehityspolitiikan välineiksi. Esimerkiksi sisällissodasta toipuvassa Sierra Leonessa Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma UNEP kehittää vastaavia hyvän hallinnan tapoja kaivostoiminnassa. Kaivostutkimus Itä- Suomen yliopistossa Suomalaiset kaivosyhteisöt globaalissa muutoksessa: paikallisen vastaanoton kapasiteetit? (Suomen Akatemia) - Kaivosyhtiöiden ekososiaalisten vaikutusten, paikallisen vastaanoton ja paikallisen hallinnan dynamiikan analysointi - Tapaustutkimuksina Talvivaara, Pampalo ja Tulikivi - Uraanin etsintään liittyvä tapaustutkimus (Jyväskylän yliopisto) - Kaivostoimintaan liittyvän lainsäädännön analysointi Suomessa Harvaan asuttu maaseutu kaivostoiminnan toimintaympäristössä (maa- ja metsätalousministeriö) Environmental Security, Mining and Good Governance (ulkoministeriö) National Regulation and Corporate Social Responsibility in Mining in Central Asia (ulkoministeriö) www.uef.fi/kaivostutkimus 14 saima 1/12 Itä-Suomen yliopistolehti

Teksti Marianne Mustonen Kuva Varpu Heiskanen Tieteessä Biohiilestä apua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen Biohiili on erittäin kuuma tutkimusaihe juuri tällä hetkellä maailmalla. Voisiko biohiilestä olla apua ilmastonmuutoksen hidastamisessa? Biohiilitutkimuksen alkujuuret ovat terra preta -viljelyssä, jota Etelä-Amerikan intiaanit ovat harjoittaneet ikiaikaisena perinteenä köyhäravinteisilla maillaan. Intiaanit lisäsivät maahan hiillytettyä puuainesta, joka rehevöitti maata merkittävästi. Itä-Suomen yliopiston biologian laitoksen Nurmiviljelyn ilmastovaikutusten vähentäminen biohiilen avulla-hankkeessa tutkitaan parhaillaan kasvatuskokeiden avulla samankaltaisen biohiilen vaikutusta timotein kasvatukseen. Maapallon väkiluku kasvaa, samoin ravinnon tarve. Lannoitetuotanto on kallista, ja osa lannoitteiden helppoliukoisista ravinteista huuhtoutuu vesistöön ja aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Lannoitteiden valmistaminenkin tuottaa ilmakehään ilmastonmuutosta lisääviä kaasuja, sanoo tutkija Riitta Kettunen Biohiili on alkalinen aine, joka nostaa maaperän ph-arvoa. Biohiili edesauttaa kasvien ravinteiden saantia, sitoo maapartikkeleita itseensä ja parantaa varsinkin märän maan ilmavuutta. Biohiili säilyy maassa hajoamattomana jopa vuosituhansia sitoen itseensä humusta, vettä ja ravinteita, kuvailee erikoistutkija Sanna Saarnio. Biohiilellä lisää biomassaa? Saarnio ja Kettunen käyttivät kokeissaan kahta erilaista maalajia, joihin lisättävä aine oli pyrolyysitekniikalla kuusihakkeesta valmistettua biohiiltä. Pyrolyysissa hajotetaan hapettomissa olosuhteissa lämmön avulla eloperäistä ainesta kiinteiksi, nestemäisiksi ja kaasumaisiksi yhdisteiksi. Jäljelle jäänyttä hiiltynyttä kiintoainetta kutsutaan biohiileksi. Hankkeessa on tutkittu sitä, tuottaako tällainen maaparannustapa lisää biomassaa, ja vähentääkö se kasvihuonekaasujen muodostumista. Teoriassa biohiilellä on monta myönteistä ominaisuutta, esimerkiksi se, että biohiilen pinnassa oleva negatiivinen varaus pystyy pidättämään ravinteita, kertoo Saarnio. Käytännössä hankkeessa on tutkittu vasta yhdenlaisen biohiilen vaikutusta maaperän typpidynamiikkaan. Biohiilellä on sen valmistustavasta ja lähtömateriaalista riippuen erilaisia ominaisuuksia, samoin sen vaikutukset vaihtelevat kasvilajeittain. Joillakin kasvilajeilla biohiili vaikuttaa, joillakin ei. Kokonaiskuva ei ole vielä selkeä, eikä voida yleistää, että sato paranisi aina ja kaikkialla. Timotein biomassa näytti lisääntyvän, mutta vain kasvatuksen alkuvaiheessa. Lisäsimme biohiiltä peltomaahan tällä kertaa vain maltillisen määrän, joissain tutkimuksissa annostukset ovat olleet moninkertaisia, sanoo Saarnio. Tutkimus on kyllä herättänyt lisää mielenkiintoa aihetta kohtaan. Jatkossa olisi päästävä tutkimaan biohiilen vaikutusta muunlaisilla maalaaduilla, useammalla annosmäärällä sekä tutkimaan eri lähtöaineista valmistettujen biohiilien vaikutuksia, miettivät tutkijat. Biohiili säilyy maassa hajoamattomana jopa vuosituhansia sitoen itseensä humusta, vettä ja ravinteita. www.uef.fi 1/2012 15

Teksti Marianne Mustonen Kuvat Varpu Heiskanen ja Timo Pukkala Avohakkuut runtelevat myös metsänpohjaa. Avohakkuista jatkuvaan metsänkasvatukseen Suomalaisessa metsänkasvatushistoriassa eletään parhaillaan merkittäviä muutoksen aikoja. Valmisteluvaiheessa oleva metsälainsäädännön uudistus poistaisi avohakkuupakon ja sallisi jatkuvan kasvatuksen. Lainmuutoksessa olennaisinta on metsänomistajan vapauksien ja päätösvallan lisääntyminen, kiteyttää professori Timo Pukkala Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnasta. Nyt laki on tietyllä tavalla holhoava ja pakottaa metsänomistajat tasaikäismetsätalouteen, jossa kaikki puut uusitaan 80 vuoden välein avohakkuulla. Toki alueelle suositellaan nytkin jätettäväksi säästöpuita, joiden tehtävänä on tulla aikanaan lahopuuksi. Vuonna 2013 mahdollisesti voimaantuleva uusi metsälaki ei ota kantaa siihen, millaisia puita metsänomistaja saa metsästään poistaa. Tämä mahdollistaa niin sanotun jatkuvan metsänkasvatuksen, siis puiden vähittäisen poistamisen metsästä. Näin metsät välttyvät rumalta avohakkuujäljeltä ja pysyvät monimuotoisina. Uuden lain ja jatkuvan kasvatuksen oppien mukaisesti metsään on jätettävä riittävä puusto, muuten puita saa poimia ja harventaa vapaasti. Uusien taimien istuttaminen avo- 16 saima 1/12 Itä-Suomen yliopistolehti

Tieteessä Lainmuutoksessa olennaisinta on metsänomistajan vapauksien ja päätösvallan lisääntyminen. hakkuualueille on vuosien varrella epäonnistunut monin paikoin muun muassa hirvituhojen vuoksi. Tällaiset tuhot ovat olleet mittavia etenkin mäntymetsissä. Koivuahan ei kannata edes yrittää kasvattaa syrjäseuduilla, kertoo Pukkala. Jatkuva kasvatus on taloudellisempi ja varmempi puuntuotannon keino varsinkin seuduilla, joissa metsänkasvu on hidasta. Suomessa tällaisia alueita on suurin osa metsäpinta-alasta. Käytännössä viljelymetsän kasvatus kannattaa vain Etelä-Suomessa, muualla se on liian kallista. Valtio on perinteisesti tukenut viljelymetsien kasvatusta, mutta eri asia on, kuuluuko heikko kannattavuus veronmaksajien maksettavaksi. Jatkuva metsänkasvatus vaalii luonnon monimuotoisuutta. Bioenergiapuun tarve kasvaa Metsälainsäädännön uudistukseen on vaikuttanut monelta taholta tullut kritiikki. Metsänomistajat ovat valitelleet avohakkuiden huonoa kannattavuutta ja tarpeetonta holhousta. Metsän virkistyskäyttäjät ja luonnonsuojelijat ovat taas kantaneet huolta maisemallisista arvoista ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Avohakkuiden ylivoipaisesta erinomaisuudesta ei ole oikeastaan olemassa minkäänlaisia näyttöjä. Samanlaista keskustelua käydään parhaillaan Ruotsissa ja Norjassa. Keski-Euroopassa jatkuva kasvatus on ollut jo pitempään nouseva trendi, sanoo Pukkala. Suomessa avohakkuut saivat alkunsa vuoden 1948 harsintajulkilausuman myötä, jolloin kiellettiin isojen puiden poiminta metsästä. Tasaikäismetsätaloudelle oli tarvetta, sillä pienikokoista ja halpaa puuta tarvittiin sellu- ja paperiteollisuuden käyttöön melkoisia määriä. Nykyään teollisuuden tarvitsemat puutavaralajit ovat muuttumassa, sillä sellu- ja paperipuun tarve pienenee jatkuvasti. Uusi puutavaralaji on bioenergiapuu, ja sen lisäksi tarvitaan hyvälaatuista rakennuspuuta. Jatkuvan kasvatuksen metsässä hitaammin kasvava puutavara on ohutsyisempää ja siten parempaa rakennuspuuta, toteaa Pukkala. Professori Timo Pukkala. Metsänhoitoyhdistysten valta murenemassa Jatkuvan kasvatuksen idea kiinnostaa suurta osaa nykyisistä metsänomistajista jo nyt. Lainmuutoksen tuoma valta tuo kuitenkin myös lisää vastuuta metsänomistajille. Oman metsän tilasta on pakko kiinnostua entistä enemmän ja tietoa hankittava. Perinteisesti metsänkasvatuksen tiedon tyyssijoja ovat olleet metsänhoitoyhdistykset. Lain valvonnasta taas ovat vastanneet metsäkeskukset. Metsänhoitoyhdistysten ja metsäkeskusten on toimittava lakien ja asetusten mukaisesti. Siksi niiden kädet ovat vielä nyt sidotut, vaikka halukkuutta erilaiseen metsänkasvatukseen olisikin. Virallisen linjan täytyy muuttua ensin, muistuttaa Pukkala. Metsänkasvatus on myös perinteisesti ollut tunteita herättävä asia, negatiivisiltakaan ilmiöiltä, kuten uhkailuilta ei ole vältytty. Kautta aikojen metsänomistajissa on ollut vastarannan kiiskiä, joiden toiminta on poikinut jopa oikeusjuttuja. Erityisen valveutuneita ja aktiivisia ovat olleet Pohjois-Pohjanmaan metsänomistajat, kertoo Pukkala. Siksi onkin todella hienoa, että ministeriö on kuunnellut omistajien pitkäaikaisia toiveita lakimuutoksen valmistelussa. www.uef.fi 1/2012 17

Teksti Sari Eskelinen Kuva Raija Törrönen Miesten masennus ilmenee usein erilaisena häiriökäyttäytymisenä, eikä sitä osata aina diagnosoida. Tosimies vaikenee tunteistaan Viimeaikaiset traagiset väkivallanteot ovat nostaneet pintaan keskustelun miesten mielenterveysongelmista. Tutkija Jukka Valkosen mukaan rakentava keskustelu miesten masennuksesta on kuitenkin edelleen vähäistä. Osittain tätä selittävät tilastot, sillä niiden valossa masennus on naisilla noin kaksi kertaa yleisempää muin miehillä. On kuitenkin todettu, että miesten masennus voi olla yleisempää kuin mitä masennusdiagnoosien määrä osoittaa, Valkonen huomauttaa. Toisaalta miehiin kohdistuu paljon odotuksia, joiden vaatimuksesta tosi mies on kyvykäs, menestynyt, itsenäinen ja vaikenee tunteistaan. Tällaiset kulttuurisesti hallitsevat odotukset, niin kutsuttu hegemoninen maskuliinisuus, eivät ainakaan helpota oman haavoittuvuuden ja avun tarpeen tunnistamista saati tunnustamista. Eräät julkisuudesta tutut miehet ovat kertoneet julkisesti omasta masennuksestaan. Tämä on tehnyt myös muille miehille masennuksen tunnistamisen ja tunnustamisen mahdolliseksi, Valkonen huomauttaa. Yksi Valkosen haastattelemista miehistä totesikin, että mulla oli semmonen asiakin hirveen tärkee, se tuli vasta hyvin jälkeenpäin mieleen, kun muutamat tunnetut ihmiset on avoimesti tullu tän asian kanssa esille. Perinteisen miehen malli hallitsee Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksen tutkijana nykyisin työskentelevä Valkonen on tutkinut miesten kokemuksia masennuksen kanssa elämisestä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa Suomen Akatemian rahoittamassa Masel-hankkeessa. Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteen laitoksen tutkimushankkeen yksi keskeinen lähtökohta on ollut havainto, että masennus on yleinen ongelma, joka vaikuttaa hyvin laajasti siitä kärsivien ihmisten arkeen. Suuri osa masennuksesta kärsivistä ihmisistä elää masennuksensa kanssa niiden voimavarojen ja selviytymiskeinojen avulla, joita he löytävät omasta sosiaalisesta ympäristöstään. Miesten masennusta käsittelevässä osatutkimuksessa haastateltiin 26 iältään 40 49-vuotiasta miestä, jotka asuivat Helsingissä ja Etelä-Karjalassa. Keskeinen havainto tutkimuksessamme on, että perinteiset miehisyyteen liittyvät vaatimukset näyttävät olevan varsin hallitsevia miesten kokemuksissa, vaikka aineistosta tulee esiin myös maskuliinisuuden muutokseen liittyviä kokemuksia. Kaverin muksautus olkapäälle helpottaa Mielenkiintoista on, että perinteiset maskuliinisuuteen liittyvät vaatimukset vaikuttavat kahdella tavalla. Maskuliinisen toimintamallin ylläpitäminen on johtanut joskus oman hyvinvoinnin laiminlyöntiin ja masennukseen. Joskus taas masennus nähtiin seurauksena maskuliinisten ideaalien tavoittamattomuudesta. Pieni osa haastatelluista miehistä oli myös kriittisiä vallitsevia maskuliinisia arvoja ja normeja kohtaan. Tällöin taas törmääminen yhteiskunnassamme edelleen hallitsevaan perinteiseen sukupuolijärjestelmään olisi johtanut ongelmiin ja masennukseen. Tutkijat törmäsivät myös siihen, että monet perinteisesti miehisinä pidetyt ajattelu- ja toimintatavat voivat toimia joskus voimavarana. Masennuksen kanssa elämistä tai siitä toipumista voi edistää, että ajatukset eivät pyöri kaiken aikaa omien murheiden ympärillä, ja joskus kaverin muksautus olkapäälle voi vastata terapeutin tapaamista, Valkonen toteaa. Haitallisia itsehoitokeinoja Miesten masennusta on tutkittu varsin vähän. Aiemmissa tutkimuksissa on muun muassa havaittu, että maskuliinisiin odotuksiin mukautuminen estää miehiä tunnistamasta masennustaan, ja ohjaa heitä käyttämään sellaisia itsehoitokeinoja, jotka voivat olla haitallisia. Miesten on todettu hoitavan masennustaan usein alkoholilla ja pitävän 18 saima 1/12 Itä-Suomen yliopistolehti