Lakivaliokunta Lähettäjä: hannunie@mappi.helsinki.fi Lähetetty: 19. huhtikuuta 2013 12:40 Vastaanottaja: Lakivaliokunta Kopio: Holmlund Anne Aihe: Vastaus Irma Lagerille LM:ssä Liitteet: Forwarded Message Seurantamerkintä: Merkinnän tila: Seuranta Merkitty Hei! Eilisessä lakivaliokunnan kuulemistilaisuudessa Helena Molander vetosi Irma Lagerin PAS:a vastustavaan kirjoitukseen Lakimies-lehdessä 5/2008. Kerroin, että Lagerin väitteet ovat perättömiä, niillä ei ole tieteellistä pohjaa, ja että olen ne kaikki kumonnut omassa vastinekirjoituksessani, jonka lupasin lähettää tiedoksi lakivaliokunnalle. Tässä on joulukuussa 2008 Lakimies-lehden nrossa 7-8/2008, s. 1249-1260 julkaistu vastine Lagerin kirjoitukseen. Siinä on muistutettu v. 2007 artikkelissani kerrotuista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomareiden PAS:een kohdistaman hyväksynnän rajoista: Eivät ole lääkäreitä, eivät voi määrätä oireyhtymän lääketieteellisestä hyväksyttävyydestä. Sen sijaan kyse on siitä, että PAS-käytöspiirteet ovat tunnistettavissa katkerissa huolto- ja tapaamiskiistoissa casesta toiseen samankaltaisina myös lakimiesten toimesta ja muodostavat sen vuoksi uskottavan selityksen juridisen umpikujan syistä. Tästä syystä voidaan perustellusti kumota se eilisessä kuulemisessa esitetty ajatus, että vieraannuttamisoireyhtymä ei olisi riittävän tarkkarajainen käsite tapaamisoikeusrikkomusten rikosoikeudellista sanktiointia varten. Toivon, että tämä artikkeli jaetaan kansanedustajille yhdessä 11-sivuisen lausuntoni kanssa, jonka lähetin aiemmin. OTL, VT, lääkintäoikeuden tohtorikoulutettava 1
Lakimies 7 8/2008 s. 1 000 Vieraannuttamisoireyhtymää koskevien väärinkäsitysten oikaiseminen 1. Johdanto Irma Lager polemisoi kirjoituksessaan Tuomari ja teoria nimeltä PAS (Lakimies 5/2008, s. 799 807) asiaa, josta tietää hyvin vähän. Hän väittää käsittelevänsä vieraannuttamisoireyhtymää (PAS), mutta hänen kertomallaan on minimaalisesti, jos ei lainkaan tekemistä tämän oireyhtymän kanssa. Kaikki Lagerin esittämä tieto on vinoutunutta johtuen siitä, että hän on vuonna 2003 kirjoittaessaan PAS:sta Defensor Legis -lehteen kritiikittömästi omaksunut muutaman amerikkalaisen arvostelijan Bruchin, Fallerin ja Dallamin vääristyneet ideat, jotka on esitetty poliittisista syistä ja tieteellisiä periaatteita rikkoen. 1 Arvostelijoiden tieteellinen epärehellisyys ilmenee muun muassa siten, että Bruch turvautuu julkaistuihin tutkimuksiin viittaamisen sijasta lehtileikkeisiin ja puhelinkeskusteluihin, johtuen siitä, että tutkimuksilla ei voida todistaa hänen haluamiaan asioita. Bruch väittää esimerkiksi, että lapsi voisi PAS:n soveltamisen vuoksi joutua pahoinpitelijän tai hyväksikäyttäjän armoille. 2 Väitettään Bruch ei kykene dokumentoimaan. Hän vetoaa vain yhteen lehtileikkeeseen ja oikeustapaukseen, josta antaa väärää tietoa. 3 Sen sijaan, että tekisi asianmukaiset lähdeviittaukset Judith Wallersteinin kirjoihin ja artikkeleihin, Bruch käyttää lähteenään tämän kanssa käymäänsä yhtä puhelinkeskustelua ja antaa harhaanjohtavaa tietoa myös Johnstonin ja Kellyn tutkimustuloksista viittaamalla väärään tutkimukseen, joka ei koske katkeria erotapauksia ja siihenkin väärin tavalla, jota Johnstonin teksti ei tue. Richard Gardneria vastaan hyökätään epätieteellisellä henkilöön käyvällä arvostelulla, ja annetaan väärää tietoa muun 1 Lager, Irma: The Parental Alienation Syndrome oikeita oireita vai roskatiedettä? DL 2003/5, 889 907, Bruch, Carol: Parental Alienation and Parental Alienation Syndrome. Getting it wrong in child custody cases. Family Law Quarterly 2001 (35) 3, 527 552, Faller, Kathleen: The Parental Alienation Syndrome. What it is and what data supports it? Child Maltreatment 1998 (27), 101 112, Wood, Cheri: The Parental Alienation Syndrome: A dangerous aura of reliability. Loyola of Los Angeles Law Review, 1994 (27), 1367 1415, Dallam, Stephanie: The Parental Alienation Syndrome: Is it Scientific? Teoksessa E.St. Charles L.Crook (eds.): Expose: The failure of family courts to protect children from abuse in custody disputes. Los Gatos 1999 [www.leadershipcouncil.org/research/pas/pas1/pas1.html]. 2 Bruch, 533 534. 3 Bruch väittää, että Karen B. v. Clyde M. -tapauksessa kyse olisi todellisesta hyväksikäytöstä, vaikka tuomioistuimet perusteellisten tutkimusten jälkeen päätyivät käsitykseen vääristä insestisyytöksistä, joiden vuoksi lapsen lähihuolto siirrettiin isälle. Oikeudella oli käytössään huomattava määrä muuta aineistoa ja ideoita Gardnerin näkemysten lisäksi. Lorandos, Demosthenes: Parental Alienation Syndrome and American Law, 333 351, 334 (2006 a); Parental Alienation Syndrome: Detractors and Junk Science Vacuum, 397 418, 400 401 (2006 b). Teok sessa Gardner, Richard Sauber, Richard Lorandos, Demosthenes (eds.): The International Handbook of Parental Alienation Syndrome. Conceptual, Clinical and Legal Considerations. Springfield 2006 (Handbook of PAS). 26109_00_keskHannuniemi.indd 1 5.11.2008 09:53:07
2 muassa, että hän olisi kehittänyt PAS:n äitejä vastaan ja että hän ei psykiatrina hallitsisi alansa perusasioita, kuten sitä, milloin on kyse psykoosista. 4 Bruch, Faller ja Dallam käyttävät myös taktiikkaa, että he luovat ensin itse jonkin tahallisen väärinkäsityksen ja vetoavat siihen myöhemmin PAS:n tai Gardnerin»vikana». Kun näin tehdään jatkuvasti, heidän artikkelinsa ovat kauttaaltaan harhaanjohtavia. Lager on omaksunut samat metodit. Ensin hän väittää Lakimies-lehden 5/2008 kirjoituksessaan, että minä olisin kirjoittanut EIT:n päätöksestä jotain sellaista, mitä todistettavasti en ole kirjoittanut. Tämän itse luomansa väärinkäsityksen perusteella hän sitten pyrkii esittämään, että en hallitsisi juristin perustaitoja, tuntisi prosessinormeja! 2. EIT on hyväksynyt PAS:n huolto- ja tapaamiskiistoissa relevanttina psykiatrisena oireyhtymänä En ole missään vaiheessa kirjoittanut, että tuomioistuinten tulisi»vahvistaa PAS» tai että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin olisi»vahvistanut PAS:n olevan psykiatrinen syndrooma», kuten Lager esittää. Kuka tahansa voi artikkeliani lukemalla havaita minun sen sijaan todenneen, että»eit on hyväksynyt PAS:n huolto- ja tapaamisasioissa relevanttina psykiatrisena oireyhtymänä». Tässä on suuri ero, kun Lagerin väittämällä tavalla EIT menisi toimivaltaansa ulommaksi leikkimällä lääkäriä. Tämäntyyppisen idean olen nimenomaan torjunut kirjoittamalla, että [EIT:n] juristeilta ei voida edellyttää psykiatrisen diagnoosin oma-aloitteista asettamista 5 vielä vähemmän siis tieteellistä vahvistamista. 6 Vastaavasti kuin Koudelka-ratkaisussa EIT on hyväksynyt PAS:n huolto- ja tapaamisasioissa relevanttina psykiatrisena oireyhtymänä ratkaisussa Zavrel v. Tsekki, jossa EIT useita kertoja vetosi tsekkiläisen psykologin tekemään PASdiagnoosiin ja katsoi, että kansalliset viranomaiset olisivat voineet estää PAS:n kehittymisen, jos olisivat heti ryhtyneet lainmukaisiin toimenpiteisiin; mitään oma-aloitteista diagnoosin asettamista ei tapahtunut. Sen sijaan tapauksessa Kutzner v. Saksa EIT totesi turhaan huostaan otettujen lasten tulleen vanhemmistaan vieraannutetuiksi kansallisten viranomaisten toimesta. Tällöinkin valittajat olivat itse ensin vedonneet PAS:een. 7 Kun todistettavasti en ole katsonut EIT:n päättäneen PAS:n psykiatrisen oireyhtymän statuksesta, on myös selvää, että en ole voinut väittää PAS:n psy- 4 Jäljempänä kerron tarkemmin näistä asioista. 5 Hannuniemi 2007, 7, 85 86. 6 Ero olemisen (Sein) ja pitämisen (Sollen) välillä, joka muodostaa oikeuden normatiivisen rakenteen, ei ole Lagerille tuttu. Hän väittää minun kirjoittaneen, että ensiksi tuomioistuimen pitäisi implisiittisesti hyväksyä käsite, toiseksi mainita se päätöksessään ja kolmanneksi vedota käsitteeseen esittämällä tarkempia perusteluja sen käytölle. En ole kirjoittanut, että tuomioistuinten pitäisi tehdä näin, vaan että ne ovat todellisuudessa tehneet niin kolmella mahdollisella PAS:n hyväksymisen tasolla. Suomalaiset tuomioistuimet ovat hyväksyneet PAS:n tasolla 1 eli implisiittisesti ja EIT tasolla 3 eli nimenomaisesti. 7 Koudelka v. Tsekki (1633/05) 20.7.2006, Zavrel v. Tsekki (14044/05) 18.1.2007, Kutzner v. Saksa (46544/99) 26.2.2002. EIT:n oikeuskäytännöstä vieraannuttamistapauksissa kirjoitan yksityiskohtaisesti joulukuussa DL:ssä julkaistavassa artikkelissa. Koudelka- ja Zavrel-ratkaisut on julkaistu vain ranskaksi. PAS esiintyy hakusanana EIT:ssa; sellaisen haun kautta löysin DL:n artikkelissa selostamani muut kuin ranskankieliset PAS-ratkaisut. 26109_00_keskHannuniemi.indd 2 5.11.2008 09:53:07
Vieraannuttamisoireyhtymää koskevien väärinkäsitysten oikaiseminen 3 kiatrisen oireyhtymän statuksen tulleen ratkaistuksi sitovana oikeuskysymyksenä. Oikeustieteen lisensiaattina, varatuomariksi auskultoineena ja 19 vuotta vaikeissa lapsiasioissa käytännössä toimineena en olisi voinut tehdä niin alkeellista virhettä. Tällaiset kysymykset, kuten PAS:n soveltuminen tapaukseen, kuuluvat perusteluihin, jotka eivät saavuta oikeusvoimaa. Se ei kuitenkaan poista sitä, että Koudelka-, Zavrel- ja Kutzner-ratkaisuilla omaksuttu EIT:n tulkintalinja tulisi ottaa huomioon suomalaisessa oikeuskäytännössä, kuten olen artikkelissani todennut. Näin ollen Lagerin selostus siitä, kuinka EIT on käsitellyt Koudelka-ta pausta, on ymmärrettävissä samalla tavoin myös minun artikkelini pohjalta. Lagerin selvitys on siis oikaisumielessä tarpeeton, ja sen tarkoituksena on johtaa harhaan lukijoita ja väärin perustein pyrkiä vähättelemään asiantuntemustani. Tarkistamalla artikkelini teksti edellä mainituilta kohdilta tulee selväksi, mistä on kysymys. 3. PAS:ssa on kahdeksan oiretta, joten kyse ei ole kehäpäätelmästä tai»tautologiasta» Tarkkasilmäinen lukija havaitsee myös Lagerin tekstin sisäisten ristiriitaisuuksien perusteella, että kaikki ei ole kohdallaan. Aluksi hän kertoo, että PAS:een kuuluu kahdeksan (8) oiretta, joista vähintään kolmen (3) pitää olla läsnä, jotta kyse olisi PAS:sta. Sitten kuitenkin Lager samaistaa PAS:n vain yhteen (1) oireeseen, lapsen vastustukseen. Alaviitteessä Lager väittää jopa, että Gardnerin mukaan lapsen tunteita, ajatuksia tai niiden taustoja ei tarvinnut tutkia, kunhan hän oli vihamielinen. 8 Mihin nyt ovat hävinneet seitsemän (7) muuta oiretta, jotka nimenomaan kertovat lapsen tunteista ja ajatuksista taustoineen? Vain lapsen vastustukseen tuijottaminen on tyypillistä Bruchille, Fallerille ja Dallamille, joilta Lager on omaksunut argumenttinsa. Menettely, että toisen tutkijan tekstiä ei lueta edes siinä määrin huolellisesti, että sellainen perustavanlaatuinen asia kuin oireyhtymän oireiden lukumäärä esitettäisiin oikein, on epäeettinen. PAS:n samaistaminen vain yhteen oireeseen, lapsen vastustukseen, johtaa muihin vääriin luuloihin, kuten siihen, että PAS perustuisi»tautolo giaan», jolla epätieteellisellä termillä Lager kutsuu Dallamin väittämää kehäpäättelyä: ensin PAS:n kriteerinä olisi lapsen vastustus ja lapsen vastustuksen perusteella taas katsottaisiin kyseen olevan PAS:sta. Pelkkä lapsen vastustus voi tietysti johtua myös etävanhemman todellisista puutteista, esimerkiksi kaltoinkohtelusta, eikä tuo oire siten yksinään ole erottelukykyinen. 9 Mutta jos lapsen käytöstä tutkitaan ottamalla huomioon kaikki kahdeksan oiretta, PAS kykenee erotteluun. Esimerkiksi oire numero 8, vihamielisyyden leviäminen etävanhemman sukulaisiin, on hyvin paljastava: Vaikka etävanhemmassa itsessään olisikin moitittavaa, harvan ihmisen jokainen suku- 8 Lager, Irma: Tuomari ja teoria nimeltä PAS. Lakimies 5/2008, 799 807, 800, 803, alav. 19. Täsmällisesti ottaen pelkkä lapsen vastustus ei ole mikään PAS:n kahdeksasta oireesta, joista jokainen kertoo tarkemmin vastustuksen tavasta. 9 Richard Warshakin mukaan PAS:n vastustajat, joiden käsitys PAS:sta on virheellinen heidän samaistaessaan sen vain yhteen oireeseen, hyökkäävät itse valmistamaansa heinänukkea vastaan. Warshak, Richard: Social Science and Parental Alienation: Examining the Disputes and the Evidence. Handbook of PAS, 352 371, 355. 26109_00_keskHannuniemi.indd 3 5.11.2008 09:53:07
4 lainen ansaitsee tulla kartetuksi kaikin keinoin. Jos lapsella on aiheellista syytä vastustaa toista vanhempaa, hän ei myöskään tarvitse oireen nro 2 mukaisia absurdeja tai vähäpätöisiä perusteluita torjunnalle, ja niin edelleen. Tämän vuoksi Lagerin väittämä tautologia, oikeammin kehäpäättely, ei pidä paikkaansa. 10 Benjamin Garber, johon Lager viittaa hyväksyvästi, samaistaa kuten Bruch ynnä muut PAS:n vain lapsen vastustukseen, minkä vuoksi Garberin kriittisellä asenteella PAS:een ei ole tieteellistä pohjaa. Muuten hän toistaa pitkälti samoja ideoita kuin PAS:n kannattajat, muun muassa lapsen vaikeutta irrottautua mielenterveyshäiriöistä kärsivästä lähivanhemmasta, jota lapsi kokee velvollisuudekseen suojella ja lähivanhemman harrastamaa patologista vieraannuttamista (alienation), jonka hän samoin kuin strukturalistit erottaa aiheellisista syistä vieraannuttamisesta (estrangement). 11 Aiheellinen syy vastustaa yhteydenpitoa merkitsee Richard Gardnerilla, että kyse ei ole PAS:sta, eli lopputulos on sama kuin Ben Garberilla ja strukturalisteilla. Samoin kuin Gardner, Ben Garber kiinnittää huomiota lähivanhemman psykologiseen lapsen pahoinpitelyyn tapaamisia estettäessä ja katsoo, että ääritapauksissa lapsen asuminen tulee siirtää terveemmälle vanhemmalle. Omituisesti hän väittää, että kyse ei ole»samasta» suosituksesta kuin Gardnerilla. 12 Miksi ei olisi? Kyllä Gardner mielenterveyden ammattilaisena osasi arvioida, onko torjuttu vanhempi terveempi kuin vieraannuttaja. 13 Lager vaikenee visusti näistä monista PAS:a muistuttavista seikoista Garberin tekstissä. 4. PAS:ssa ja muissa käsityksissä on kyse samasta asiasta Lager väittää, että PAS-niminen»tauti» esiintyisi vain huoltokiistojen yhteydessä, mikä ei pidä paikkaansa. Lukemalla riittävästi alan kirjallisuutta Lager tietäisi, että Amy Bakerin empiirisen tutkimuksen mukaan PAS:a esiintyy myös niin sanotuissa ehyissä perheissä, joiden vanhemmat eivät koskaan eroa. 14 Lagerin mukaan»potilas» olisi vieraannuttava lähivanhempi, mikä voidaan todeta väärinkäsitykseksi sen perusteella, että hänen luettelemansa kahdeksan oiretta 10 Vastustajien omasta virheestä, vain yhteen oireeseen tuijottamisesta, kumpuaa myös heidän virheellinen käsityksensä siitä, että PAS ei olisi falsifioitavissa. Falsifiointi tarkoitta, että konseptioon tulee sisältyä myös itsensä negaatio niin, että sen määritelmästä ilmenevät tilanteet, jolloin käsitettä ei voida käyttää. Kun jokaiselle PAS:n kahdeksasta oireesta voidaan osoittaa ja tutkia sen vastakohta, kyse on falsifioitavasta käsitteestä. 11 Strukturalisteja eli perhesysteemistä ajattelua kannattavia psykologeja ovat mm. Janet Johnston, Joan Kelly, Judith Wallerstein, Linda Campbell, Sandra Blakeslee, Mary Lund ja Matthew Sullivan. 12 Garber, Benjamin: Conseptualizing visitation resistance and refusal in the context of parental conflict, separation, and divorce. Family Court Review 2007 (45) 4, 588 599. Garberin paperilla on kliininen lähtökohta, eikä sillä ole oikeuspsykologisia tai tieteellisiä meriittejä. 13 Gardnerin asemaa tiedeyhteisössään kuvaa, että häntä pyydettiin kirjoittamaan useita alalukuja oman alansa kansainväliseen perusteokseen, The International Handbook of Child Psychiatryyn, jonka toimituskunta koostuu maailman johtavista lastenpsykiatrian asiantuntijoista. Useimmat hänen kollegoistaan olisivat imarreltuja saadessaan kirjoittaa siihen edes yhden luvun. Ottaen huomioon Gardnerin vahvan ammattitaidon psykiatrina, on säälittävää Bruchin väittää mm., että Gardner ei olisi osannut erottaa psykoosia lapselle eron vuoksi tulleista ongelmista. 14 Baker, Amy J. L.: Adult Children of Parental Alienation Syndrome. Breaking Ties that Bind. New York 2007, 2 3. 26109_00_keskHannuniemi.indd 4 5.11.2008 09:53:07
Vieraannuttamisoireyhtymää koskevien väärinkäsitysten oikaiseminen 5 kuvaavat ensisijaisesti lapsen käytöstä. Tässäkin Lager siis syyttää minua ja muita PAS:sta kirjoittaneita itse kehittämästään harhaluulosta. Jos Lager olisi huolella tutustunut artikkeliini, hän olisi havainnut tulkinnan, jonka mukaan PAS on perhesysteeminen puolustusmekanismi, eli kyse on koko perheen problematiikasta, jonka luomiseen molemmat vanhemmat ja lapsetkin osallistuvat. Siten lähivanhemman lisäksi myös etäännytetty vanhempi osallistuu ainakin jossain määrin epäterveen vuorovaikutuskuvion rakentamiseen, kuten olen artikkelissani todennut kuvailemalla myös torjuttujen vanhempien negatiivisia käytöspiirteitä. 15 En ole olettanut etävanhempaa kaikin puolin syyttömäksi, kuten Lager väittää. Myös hänen referoimansa Warshakin esitys kertoo samasta teemasta, mikä ei tarkoita, ettei Warshak puoltaisi PAS:a, kuten Lager pyrkii esittämään. 16 PAS:n kannattajat näkevät, kuten strukturalistit ja muun muassa Ben Garber, samat vuorovaikutusongelmat eroperheissä; he vain tekevät niistä hieman erityyppisiä johtopäätöksiä. Todennäköisesti käytännössä suositukset eivät useinkaan eroaisi toisistaan, kun pyritään tapaamisongelmien vähentämiseen ṖAS:n kannattajilla on toki taipumus nähdä tapaamisongelmien syy enemmän lähivanhemman puolella, kuten olen tehnyt kiinnittämällä huomiota vanhempien voimaepätasapainoon: lapsia hallussaan pitävällä on kaikki valta ja voima sanella perheen toiminnan ehdot. Tällöin vastuunkin tulisi olla suurempi. On kuitenkin selvää, että suoranaisen väkivaltaisuuden lisäksi lapsen tapaamishaluttomuus on ymmärrettävää esimerkiksi epäsensitiivisen, tunnekontaktia välttelevän tai perushuoltoa karkeasti laiminlyövän torjutun vanhemman kanssa. Vaikka lähivanhempi toimisi tyypillisen vieraannuttajan tavoin, kyse ei ole PAS:sta, jos lapsen vastustusta on pidettävä aiheellisena; tällaisen heikon etävanhemman tapaamisia pitäisi ehkä tukea erityisjärjestelyin. Näin päädymme taas siihen, että eri lähestymistapojen tuottamissa suosituksissa ei lopulta liene suuria eroja. 17 Lager vetoaa PAS:a vastaan Joan Kellyn ja Janet Johnstonin alienated child -konseptioon. Kelly ja Johnston kehittivät sen jonkinlaisena vastavetona PAS:lle, mutta heidän konseptionsa sisältää lähes samat kriteerit kuin Gardnerin PASoireluettelo. Esimerkiksi Gardnerin luettelo sisältää»heikot, absurdit tai vähäpätöiset perustelut torjunnalle»; Kellyn ja Johnstonin lista puolestaan»vähäpätöiset tai väärät syyt vihan oikeuttamiseksi». Myös muut heidän kriteerinsä ovat Lagerin vähäinen lukeneisuus alalta ilmenee mm. siitä, että hän DL:ssa käyttää toisen käden lähteitä viitatessaan Bruchin, Dallamin ja Fallerin käyttämiin lähteisiin. Hän myös esittää Gardnerin teksteistä väitteitä, jotka osoittavat, että hän ei ole perehtynyt niihin. 15 Hannuniemi 2007, 60 66, 75 78. 16 Tässä kirjoituksessa lähteenä käyttämäni Warshakin artikkeli sisältää olennaisesti samat asiat kuin Lagerin viittaama Eltern-Kind Entfremdung und Socialwissenschaften, jossa mainittuja ideoita käytetään viranomaisten välisessä yhteistyössä Saksassa Rheinland-Pfalzissa Cochenin tuomioistuinpiirissä PAS:n estämiseksi. Tämän moniammatillisen ryhmän kotisivulle (http://www.ak.cochem.de) on liitetty Warshakin saksankielinen artikkeli, joten se mitä ilmeisimmin on johdonmukaisesti PAS-viitekehyksestä käsin toimiva. 17 Gardner todisti huoltoriidoissa noin 90 prosenttisesti lähivanhemman, yleensä äidin puolesta, minkä vuoksi hän suositteli lapsen asumisen siirtoa vain harvoissa vakavan PAS:n tapauk sissa. Vastaavasti toimivat nykyään strukturalistit Mary Lund, Matthew Sullivan ja näiden kollega Jones. Ei siis myöskään pidä paikkaansa se luulo, että Gardner olisi kehittänyt PAS:n äitejä vastaan. 26109_00_keskHannuniemi.indd 5 5.11.2008 09:53:07
6 pitkälle identtisiä PAS-oireiden kanssa. 18 Johnston ja Campbell kertovat, samoin kuin Gardner, sukulaisten rekrytoimisesta kiistaan ja toisen vanhemman sukulaisten vastustamisesta sekä siitä, että lähivanhempi kerää ympärilleen armeijan tukijoita, 19 mikä muistuttaa Gardnerin kuvailemaa vieraannuttajien hankkimaa tukihenkilöiden joukkoa. Onkin kummallista, että strukturalistien konseptio on yleisesti hyväksytty, mutta sen kanssa yhdenmukainen PAS-oireluettelo ei olisi. Eroja niillä ei ole edes tutkimusmenetelmissä, kun kumpikin perustuu kehittäjiensä tekemiin kliinisiin havainnointeihin. Lagerin väite siitä, että kliininen tutkimus ei tukisi PAS:a, on siten harhaanjohtava, kun kyse on samanlaisesta tutkimuksesta yleisesti hyväksyttyjen Johnstonin, Kellyn ja Campbellin tutkimusten kanssa. Lager vetoaa myös Johnstonin, Waltersin ja Olesenin tutkimukseen siten, että sen yhteydessä kritisoitaisiin PAS:a. Tämä ei ole aivan korrekti tulkinta, koska kirjoittajat käyttävät PAS:a yhtenä kolmesta tutkimushypoteesistaan, joka tulee muiden syiden ohella tutkimustuloksilla vahvistetuksi. 20 Johnston ynnä muut kirjoittavat:»lähes puolet näistä huoltokiistaa käyvistä vanhemmista ilmensi melko yhtenevästi oireita, jotka ovat voineet sabotoida lapsen suhdetta toisen vanhemman kanssa, esim. kertomalla negatiivisia juttuja ja moittimalla toista vanhempaa, käyttäytymällä alentuvasti ja vihamielisesti tätä kohtaan lapsen läsnä ollessa, käyttämällä lasta tällaisten negatiivisten viestien viejänä ja osoittamalla vihaa, jos lapsi näytti ilmentävän positiivisia tunteita toista vanhempaa kohtaan. Vaikka toinen vanhemmista käyttäytyi paljon todennäköisemmin vieraannuttavalla tavalla kuin toinen, jossain määrin tapahtui myös molemminpuolista vieraannuttamista.» 21 PAS syynä lapsen vastustukseen on siten yksi tutkimuksen alakategorioista. Tämä on johdonmukainen tulos siihen nähden, että PAS on myös kirjoittajien käyttämän alienated child -konstruktion alaosasto. Kukaan ei ole edes väittänyt PAS:n selittävän kaikkia katkerien kiistojen ongelmia, vaan vain osan niistä. Olen esittänyt viranomaistilastoihin pohjautuvan arvion, että Suomessa katkeria kiistoja kaikista eroista olisi 10 prosenttia, joista PAS:a esiintyisi noin 6 7 prosentissa. 22 Kun Johnstonin ynnä muiden tutkimus koskee katkeria kiistoja, on 18 Kelly, Joan Johnston, Janet: The Alienated Child. A Reformulation of Parental Alienation Syndrome. Family Court Review 2001 (39) 3, 249 266. Tutkijat mainitsevat järjettömät negatiiviset tunteet ja uskomukset, jotka ovat suhteettomia lapsen toisesta vanhemmasta saamiin todellisiin kokemuksiin nähden, ei väkivaltaa ko. vanhemman taholta sekä ambivalenssin ja syyllisyyden puuttumisen lapselta. Tutkijat tuovat julki lapsen kanssa liittoutuneelle vanhemmalle tyypillisiä käytöspiirteitä, pahan puhumisen lapselle toisesta vanhemmasta ja luulon, että lapsi ei tarvitse tätä vanhempaa ja on lapselle parhaimmillaan tarpeeton ja pahimmillaan hyvin vaarallinen. 19 Johnston, Janet Campbell, Linda: Impasses of Divorce. The Dynamics and Resolution of Family Conflict. New York 1988, 17, 74 76. 20 Kaksi muuta hypoteesia ovat torjutun vanhemman harjoittama kaltoinkohtelu sekä rajojen epäselvyys ja roolien nurinpäin kääntyminen, yleensä lähivanhemman luona. Rajojen epäselvyys tarkoittaa, että vanhempi kietoo lapsen itseensä niin voimakkaasti, että ei näe lapsen omia tarpeita. Lapsi voi myös toimia käänteisessä roolissa vanhempansa vanhempana. Tällaisesta symbioottisesta yhteenkietoutumisesta ks. Hannuniemi 2007, 45 50. 21 Johnston, Janet Walters, Marjorie Olesen, Nancy: Is it alienating parenting, role reversal or child abuse? A study of children s rejection of a parent in child custody disputes. Journal of Emotional Abuse 2005 (5) 4, 191 218, 206. Olen riippumatta tästä tutkimuksesta todistanut oikeusjutun yhteydessä molemminpuolisesta vieraannuttamisesta v. 2003. 22 Hannuniemi 2007, 15 26109_00_keskHannuniemi.indd 6 5.11.2008 09:53:07
Vieraannuttamisoireyhtymää koskevien väärinkäsitysten oikaiseminen 7 selvää, että PAS:n osuus niissä on huomattavasti korkeampi, mutta ei edelleenkään selitä kaikkia ongelmia. Tutkimus on tehty heikoimmista eroperheistä, jollaisessa otoksessa myös etävanhemmat ovat normaalia ongelmaisempia, mikä selittänee»puhdaspiirteisen» PAS:n vähäisemmän esiintyvyyden, kun etävanhemmat itse tavallista enemmän myötävaikuttavat lapsen vastustukseen omalla käytöksellään. Lagerin vetoama Emeryn, Oton ja O`Donahuen artikkeli ei pääasiassa koske PAS:a, vaan siinä kritisoidaan järjestään kaikkia menetelmiä, myös lukuisia psykologisia testejä ja koko amerikkalaista oikeusjärjestelmää, lapsenhuoltoasioi den vinoutuneisuudesta. Tutkimuksellinen osuus painottuu tilastojen esittelyyn. Artikkelin vähäisestä PAS:a koskevasta sisällöstä voidaan päätellä, että kirjoittajat eivät ole siitä juuri ottaneet selvää. He eivät tiedä PAS:sta tehdyistä useista empiirisistä ja tilastollisista tutkimuksista ja väittävät, että PAS perustuisi vain Gardnerin kliinisiin kokemuksiin, 23 mikä on alan mittava kirjallisuus huomioonottaen huomattava väärinkäsitys. Jäljempänä selostan muun muassa Leona Kopetskin ja Amerikan Asianajajaliiton tutkimuksia, joissa on todettu PAS:n kriteerit päteviksi Gardnerista riippumatta. Emery ynnä muut väittävät, että yhtään testiä ei olisi tehty mittaamaan PAS:a. He ovat väärässä, koska psykologit Barry Bricklin ja Gail Elliot ovat valmistaneet kaksi sellaista testiä, joiden validiteettiarviointeja varten on perusteellisesti riippumattomien psykologien toimesta tutkittu 1.508 tapausta (PORT) ja 2.279 (BPS) tapausta. 24 Tosin Emery ynnä muut muualla kuin PAS:n yhteydessä kritisoivat näitä vanhemmuuden arvioinneissa yleisesti käytettäviä testejä validiteetin ja reliabiliteetin puutteista, 25 mutta kun valitukset ovat samoja kaikkien testien ja menetelmien osalta, ei niitä pidä ottaa kovin vakavasti. Vaikuttaa siltä, että kun lasten mielipiteille vanhemmistaan on vaikea antaa lukuarvoja, niin kaikkiin testeihin sisältyy arviointi- ja mittaamisongelmia. Emeryn ynnä muiden käsitys PAS:sta ei ole kokonaan kielteinen:»voimme myös todeta, että psykologisen tieteen tila on liian rajoitettu, jotta voitaisiin saavuttaa selvät johtopäätökset kiistellyistä asioista kuten lasten toiveista, yliyöntapaamisista tai jopa PAS:sta.» 26 Toisin sanoen kirjoittajat myöntävät, että heidän kritiikkinsä ei ole tyhjentävä arvio, ja että tutkimalla lisää PAS:a siitä voitaisiin ehkä saada kelvollinen menetelmä lasten mielipiteiden aitouden selvittämiseksi. 23 Emery, Robert Otto, Randy O`Donahue, William: A critical assessment of child custody evaluations. Limited science and flawed system. American Psychological Society 2005 (6) 1, 1 29, 19. Kirjoittajien kritiikki testien osalta on aiheellista sikäli, kun huoltoasioissa käytetään rutiininomaisesti lasten älykkyystestejä. Jos koulumenestys on normaali, tällaisten testien tekemisestä ei ole mitään hyötyä. 24 Bricklin, Barry Elliot, Gail: Psychological Test-Assisted Detection of Parental Alienation Syndrome. Handbook of PAS, 264 275. PORT- ja BPS-testeissä PAS jäljitetään sen ristiriidan avulla, joka on lapsen verbaalisesti ilmaiseman vanhemman vastustuksen ja ei-verbaalisesti havaitun kiintymyksen välillä. PAS voidaan todeta siitä, että sama vanhempi valitaan suosituksi noin 83 prosentissa tehtäviä. Vieraannutetuille lapsille on tyypillistä piirtää X suunsa kohdalle tai ilman suuta tai korvia (en saa puhua ja kuulla mitään), itsensä vanhempien eteen tai näitä suurempana (käänteiset roolit, lapsi vanhemman asemassa) ja itsensä leijumassa ilmassa tarkoittaen»olen noussut tilanteen yläpuolelle». Testit sisältävät erotusdiagnostiikan niitä tapauksia varten, joissa toisen vanhemman valinnalle on hyvät perusteet. 25 Emery ym., 7 8. 26 Emery ym., 12. 26109_00_keskHannuniemi.indd 7 5.11.2008 09:53:07
8 5. Vieraannuttamisoireyhtymä ei ole»teoria», vaan ehdotettu diagnoosi Piirituomari John Mitchell ei ole kirjoittanut, että PAS:ssa on paljon»hämärää», kuten Lager väittää, vaan termi on buzzing, tarkoittaen lähinnä»hämmentävää». Hämmennys johtuu Mitchellin mukaan kiistelevien osapuolten toisistaan ja PAS:sta esittämistä ristiriitaisista väitteistä, joiden vuoksi tuomareiden on vaikeaa päättää, mihin uskoa. Epäselvän tilanteen takia he eivät mielellään ota kantaa teoriakiistoihin, koska ne vievät paljon aikaa ja asiat olisi ratkaistava nopeasti. Sitä että PAS:a ei ole kirjattu tautiluokitukseen, Mitchell ei pidä ratkaisevana PAS:n tieteellisen arvon kannalta, koska mielenterveyshäiriöiden tautiluokitus on ristiriitainen, eikä kaikkia häiriöitä ole luokiteltu siinä. Esimerkiksi Münchausen Syndrome by Proxy on laajalti hyväksytty lääkäreiden keskuudessa, mutta se on vain DSM-IV:n liiteosassa, jossa ehdotetaan uusia tautiluokkia. 27 Mitchell ei siten kannata PAS:n vastustajien ideaa, jonka mukaan PAS:n puuttuminen tautiluokituksesta merkitsisi, että sitä ei voitaisi tieteellisesti hyväksyä. Ylipäänsä Bruch, Faller, Dallam ja heidän käsityksiään toistava Lager lähtevät siitä mustavalkoajatuksesta, että heidän itsensä PAS:n vioiksi kuvittelemat asiat, jotkin PAS:n keskeneräisyydet tai Gardnerin persoonan luulotellut ongelmat merkitsisivät koko käsitteen hylättävyyttä. Näinhän ei ole, vaan tällä hetkellä PAS on kliininen diagnoosi, joka kun se on useiden tahojen toisistaan riippumatta toteama on sellaisenaan tieteellisesti merkittävä. Kaikki tautiluokat ovat alun perin olleet tällaisia kliinisiä, lääkäreiden havaintoihin perustuvia diagnooseja, jotka vasta vähitellen saavuttamansa yleisen hyväksynnän kautta ovat tulleet, usein kymmenien vuosien, jopa yli sadan vuoden päästä osaksi tautiluokitusta. PAS on yhtä vähän olematon kuin AIDS 1980-luvun alussa, ennen kuin se ensi kertaa virallisesti kirjattiin ylös oireyhtymänä. Kyse on siten tieteellisen tutkimuksen perusteella tapahtuvasta vähittäisestä kasvusta, liukuvasta asteikosta, ei siitä että tieteellinen hyväksyttävyys olisi mustavalkoajattelun mukaisesti joko tai-asia. Arvostelijat käyttävät myös taktiikkaa, jossa Gardnerin kannanotot esitetään irrallaan vastaavia näkemyksiä esittäneistä muista tutkijoista, joiden töitä ei mainita. Gardner esitteli PAS:n vuonna 1985, mutta sitä ennen coloradolainen johtava sosiaalityöntekijä Leona Kopetski ryhmineen oli käyttänyt vastaavaa konseptiota 1970-luvun lopulta lähtien täysin Gardnerista riippumatta ja tämän työtä tuntematta. 28 Kopetskin työn merkittävyyttä kuvaa, että hänen vanhemmuuden arvioinnistaan tuli standardimalli Coloradon osavaltiossa. 29 Myös Amerikan Asianajajaliitto julkaisi Gardnerista riippumatta PAS:sta laajan tutkimuksen, jossa 700 perhettä seurattiin 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun loppupuolelle. Tutkimus aloitettiin paljon ennen Gardnerin ensimmäistä PAS-artikkelia. 30 27 Mitchell, John: Parental Alienation and the Courts. Medico-Legal Journal 2002 (70) 4, 194 195. 28 Warshakin mukaan riippumatonta saman oireiden ryhmän identifiointia eri tahojen toimesta pidetään yleensä voimakkaana tukena ehdotetulle oireyhtymälle. Warshak 2006, 357. 29 Kopetski, Leona: Identifying cases of parent alienation syndrome, Part I & II. The Colorado Lawyer 1998 (27), 2, 65 68; 3, 61 64; Kopetski, Leona Rand, Deidre Conway Rand, Randy: Incidence, Gender, and False Allegations of Child Abuse: Data on 84 Parental Alienation Syndrome Cases. Handbook of PAS, 65 70. 30 Clawar, Stanley Rivlin, Brynne: Children Held Hostage. Dealing with Programmed and Brainwashed Children. American Bar Association. Chigaco 1991. 26109_00_keskHannuniemi.indd 8 5.11.2008 09:53:08
Vieraannuttamisoireyhtymää koskevien väärinkäsitysten oikaiseminen 9 Kopetskin, Gardnerin sekä Clawarin ja Rivlinin päätyminen toisistaan riippumatta samanlaisiin tuloksiin johtuu siitä, että Yhdysvalloissa on vuosikymmeniä kestänyt erolapsia koskeva hyvin laaja ja syvällinen tutkimustraditio, jonka perinteestä kukin heistä on tiivistänyt näkemyksensä. Tämä tarkoittaa myös, että PAS on ollut ennestään sisäänrakennettuna tuohon traditioon, eikä kyse siten ole Gardnerin»sepittämästä» asiasta, kuten Lager väittää. PAS:lle asetetaan arvostelijoiden toimesta huomattavasti korkeampia vaatimuksia kuin muille vastaaville tieteellisille käsitteille. 31 Esimerkiksi sen hyväksyttävyys oletetaan saavutettavan vain empiirisiä, tilastollisia menetelmiä käyttävillä tutkimuksilla. Lorandosin mukaan Fallerilla, Woodilla ja Bruchilla on naiivi käsitys siitä, mitä tiede on, heidän kuvitellessaan, että vain eksaktien luonnontieteiden mukaisilla menetelmillä voisi saada luotettavaa näyttöä PAS:sta. 32 PAS on käyttäytymistieteellinen käsite, jollaisella on vähemmän tekemistä laboratorioiden, kokeiden ja tilastojen kanssa ja enemmän tekemistä käyttäytymisen havainnoinnin kanssa, mitä kutsutaan kvalitatiiseksi tutkimukseksi. 33 Se, että PAS:lle ei tarvitse asettaa kvantitatiiviselle tutkimukselle ominaisia vaatimuksia, ilmenee siitäkin, että kukaan ei ole ryhtynyt vastustamaan strukturalistien tutkimustuloksia, vaikka ne perustuvat asiakkaiden kliinisille arvioille ilman tilastoja tai vähäisellä tilastoinnilla, eli kvalitatiiviselle, laadulliselle tutkimukselle, joka ei ole luonteeltaan eksaktia. PAS:sta on tosin tehty myös empiiristä, tilastollista tutkimusta. Viittaan edellä mainittuun Amy Bakerin tutkimukseen, jossa retrospektiivisesti haastattelujen avulla tutkittiin 38:aa lapsuudessaan PAS:n kohteena ollutta aikuista vieraannuttamisen pitkäaikaisvaikutuksista. Bricklinin ja Elliotin psykologisten testien kehittäminen vaati tilastomenetelmien käyttöä. Tilastollisia menetelmiä hyödynsi myös Janelle Burrill tutkimuksessaan lievästä, keskivaikeasta ja vakavasta PAS:sta, Gardnerin näkemykset näiden PAS:n eri vaikeusasteiden piirteistä tulivat todistettua. 34 Carlos Rueda on tehnyt tilastomenetelmiä käyttäen tutkimuksen siitä, kuinka yhtenevät käsitykset terapeuteilla on PAS:sta. Tulokset osoittivat merkitsevää yhtenäisyyden tasoa, 35 mikä tarkoittaa, että PAS sopii diagnoosiksi, kun asiantuntijat ovat sen kriteereistä samaa mieltä. Toisin kuin Ruedan tutkimuksessa, jossa käytettiin sofistikoituja tilastomenetelmiä, Kopetskin ja Asianajajaliiton tutkimustulokset tilastoitiin deskriptiivisesti. Arvostelijat vaativat PAS:lta paljon enemmän kuin muilta diagnooseilta myös väittämällä, että PAS:a ei voitaisi pitää kunnollisena diagnostisena oireyh- 31 Normaalista poikkeavia tieteellisyyden vaatimuksia asettaa myös Faller moittiessaan Gardnerin väärien seri-syytösten indikaatiolistaa asioista, jotka koskevat kaikkia vastaavia listoja ja myös Fallerin omia tutkimusmenetelmiä. Falleria voidaan pitää Gardnerin julkisena vihamiehenä sen jälkeen, kun Fallerin väärin tehdyt insestitutkimukset kaatuivat 1990-luvun lopussa kolmessa suuressa Michiganissa käydyssä oikeudenkäynnissä, joista yhdessä Gardner esiintyi asiantuntijatodistajana vastapuolella. Lorandos 2006 (b), 403, 412. 32 Cheri Wood oli PAS:a väärin perustein kritikoivaa artikkelia kirjoittaessaan oikeustieteen ylioppilas ja kyseessä oli hänen seminaarityönsä. Lorandosin mukaan Woodin esitys psykologisen tiedon käytöstä oikeudessa tuo julki kaikkein tavallisimmat virheet, joihin henkilöt vailla käyttäytymistieteellistä koulutusta syyllistyvät. Lorandos 2006 (b), 400 401. 33 Lorandos 2006 (b), 407. 34 Burrill, Janelle: Descriptive Statistics of the Mild, Moderate, and Severe Charasteristics of Parental Alienation Syndrome, Handbook of PAS, 49 55. 35 Rueda, Carlos: An Inter-Rater Reliability Study of Parental Alienation Syndrome. The American Journal of Family Therapy 2004 (32), 391 403. 26109_00_keskHannuniemi.indd 9 5.11.2008 09:53:08
10 tymänä, koska sillä ei ole»empiirisesti verifioitua patogeneesiä (syitä), taudinkulkua tai hoitovaihtoehtoja». 36 APA:n oireyhtymän määrittelyssä»a grouping of signs and symptoms, based on their frequent co-occurence, that may suggest a common underlying pathogenesis, course, familiar pattern, or treatment selection», ei kuitenkaan vaadita, että syiden, taudinkulun ja hoitovaihtoehtojen pitäisi olla tutkimuksissa varmasti todettuja, minkä vuoksi Kelly ja Johnston asettavat PAS:lle erilaiset vaatimukset kuin muille oireyhtymille. 37 Warshak toteaa:»kun ehdotetun oireyhtymän, kuten PAS:n, ymmärretään kunnolla viittaavan ryhmään havaittuja oireita, ei sen sijaan ajatuksiin etiologias ta, esiintyvyydestä, ennusteesta ja hoidosta, tulee selväksi, miksi on virhe viitata PAS:een»teoriana», kuten jotkin arvostelijat ovat tehneet. PAS, kuten muut diagnoosit, kuvailee havaintoja. Termiä»PAS» käytetään tarkoittamaan lasten irrationaalisia affekteja vanhempaa kohtaan, kun heidät on altistettu toisen vanhemman negatiiviselle vaikutukselle. Sellaisten lasten olemassaolossa ei ole mitään teoreettista. Arvelut parhaimmasta tavasta hoitaa PAS:a ovat teoreettisia, mutta diagnoosi itsessään ei ole.» Warshak huomauttaa myös, että näissä arveluissa kyse on»hypoteesista», ei»teoriasta». 38 Warshak on vuonna 2003 julkaistussa PAS-konferenssiesitelmässään selvittänyt, että ei ole yhtään teknistä estettä, jonka vuoksi PAS:a ei voitaisi kirjata tautiluokitukseen. Oma johtopäätökseni on, että sen sijaan Kellyn ja Johnstonin alienated child -konseptio ei voi muun muassa vieraantumisen aiheuttajan määrittelemättömyyden vuoksi koskaan tulla hyväksytyksi psykiatrisena diagnoosina tautiluokitukseen. He eivät myöskään ole esittäneet tehokkaita hoitovaihtoehtoja, koska heidän kannattamansa terapia on todettu PAS-tapauksissa hyvin tehottomaksi tai jopa tilannetta pahentavaksi. PAS:n hoitamiseksi vaaditaan lapsen ajan jakamis- ja asumisjärjestelyitä ja pakkokeinoja. 39 Viisi psykiatrian ja kolme psykologian tohtoria, kaikki alansa hyvin päteviä edustajia, on tehnyt Suomessakin käytettävää amerikkalaista tautiluokitusta DSM V:a valmistelevalle komitealle hakemuksen PAS:n kirjaamisesta DSM V:een nimikkeellä Parental Alienation Disorder (vanhem-masta vieraannuttamisen häiriö, PAD). He toteavat vieraannuttamisen herättäneen keskustelua psykiatrian piirissä jo 60 vuoden ajan. 6. Esimerkkejä PAS:n arvostelijoiden tieteellisestä epärehellisyydestä Bruch, jolta Lager on suoraan omaksunut suurimman osan vääristä käsityksistään, pyrkii artikkelissaan diskvalifioimaan PAS:n esittelemällä joukon»vikoja», joista lähemmin tarkastellen yksikään ei pidä paikkaansa. Viitaten olosuh- 36 Kelly Johnston, 249, vast. Lager. Kirjoittajat viittaavat American Psychiatric Associationin kriteereihin. 37 Diagnoosiluokat ovat riippumattomia uusien hoitojen keksimisestä tai ehdottamisesta. Monilla tunnustetuilla oireyhtymillä ei ole tehokasta hoitoa. Alan ammattilaiset katsovat uuden oireyhtymän ehdottamisen merkitsevän vasta alkua työlle, jonka kestäessä diagnoosia uudistetaan, kun siitä opitaan lisää. Gardner odotti, että PAS:een tulisi kohdistumaan tällainen revisiointityö muiden toimesta. Warshak 2006, 356. 38 Ibidem. 39 Bricklin, Barry Elliot, Gail: Qualifications of and techniques to be used by judges, attorneys, and mental health professionals who deal with children in high conflict divorce cases. University of Arkansas Little Rock Law Review 2000 (22), 501 528, 520 528. 26109_00_keskHannuniemi.indd 10 5.11.2008 09:53:08
Vieraannuttamisoireyhtymää koskevien väärinkäsitysten oikaiseminen 11 teisiin, joissa PAS:n väitetään tapahtuvan, Bruch esittää huoltokiistojen virallisen sovittelun yhteydessä kerättyjä tietoja, joiden mukaan katkerissa kiistoissa 66 prosentissa tapauksista tehdään ilmoitus perheväkivallasta, väkivallasta lasta kohtaan tai päihteiden väärinkäytöstä. 40 Bruch ei ota huomioon, että suuri osa näistä ilmoituksista, vähintään puolet on vääriä, kuten Thoenneksen ja Tjadenin tutkimuksesta voidaan päätellä. 41 Hän siis tahtoo, että etävanhempia syrjittäisiin väärien epäilyjen perusteella. Bruch syyllistyy Janet Johnstonin ja Judith Wallersteinin tutkimusten väärintulkintaan vastustaessaan Gardnerin ajatusta, että ilman lapsen huollon ja asumisen siirtoa vakavissa PAS-tapauksissa lapsen psyyke ja suhde etävanhempaan kärsii korjaamattomia vaurioita. Pyrkien osoittamaan, että tilanne ei ole niin vakava, Bruch siteeraa Johnstonilta väärää, 1970-luvulla aloitettua tutkimusta, joka ei koske katkeria erotapauksia, vaan selvästi helpompia. Vähemmän kärsinyttä ryhmääkin koskevia tuloksia Bruch tulkitsee virheellisesti väittämällä, että kaikki tapaukset olisivat ratkenneet ennen kuin lapsi täytti 18 vuotta. 42 Johnstonin mukaan helpommissa tapauksissa 20 prosenttia lapsista oli liittoutunut lähivanhemman kanssa 9 12-vuotiaina, mutta parhaissa olosuhteissa he kykenivät suuremman objektiivisuutensa ansiosta myöhemmin vetäytymään vanhempien välisestä kiistasta. 43 Bruch, joka väittää että kaikki tapaukset olisivat ratkenneet ennen 18 ikävuotta, antaa väärää tietoa, koska Johnstonin viit taus»parhaisiin olosuhteisiin» tarkoittaa, että suinkaan kaikki tapaukset eivät ratkenneet helpommassakaan otoksessa. Johnston jatkaa, viitaten useisiin alan tutkimuksiin:»valitettavasti vaikuttaa siltä, että huomattava osa ei kykene ottamaan etäisyyttä kiistasta ja näillä jäljillä jäävillä nuorilla taisteluun juuttuminen on yhteydessä heillä usein ilmeneviin tunneperäisiin ja käytöshäiriöihin.» 44 Wallerstein on yhdessä Blakesleen kanssa tekemässään tutkimuksessa kuvaillut katkeriin kiistoihin kietoutuneiden nuorten huonoa selviytymistä, 45 käyttäen kreikkalaisesta tarustosta lainattua Medea-syndrooman käsitettä äiti tuhoaa lapsensa kostaakseen näiden isälle mutta tätä Wallersteinin julkaistua tutkimusta Bruch ei tahdo siteerata, 46 vaan pitää parempana pelkkää puhelinkeskustelua. 40 Bruch, 529 530, alaviite 9. 41 Thoennes, Nancy Tjaden, Patricia: The Extent, Nature, and Validity of Sexual Abuse Allegations in Custody/ Visitation Disputes. Child Abuse & Neglect 1990 (14), 151 163, 151, 158. 42 Bruch, 533, alaviite 20. Sanan»kaikki» kursivointi Bruchin. 43 Johnston, Janet R.: Children who refuse visitation. Teoksessa Depner, Charlene Bray, James (eds.): Nonresidential Parenting. New Vistas on Family Living. Sage Publications, Newbury Park 1993, 109 135, 124. 44 Johnston 1993, 124. 45 Gardnerin tutkimuksessa, joka koski samantyyppisiä tapauksia kuin Wallersteinin tutkimus, 77 PAS-tapauksesta, joissa lasten asuminen oli jätetty vieraannuttajalle, vain seitsemässä tapauksessa tapahtui paranemista ja muutama nuori kykeni solmimaan uudelleen suhteen torjuttuun vanhempaan. Sen sijaan 22 tapauksessa, joissa asuminen oli siirretty etävanhemmalle, PAS-oireet vähenivät huomattavasti tai poistuivat kokonaan. Gardner, Richard: Should courts order PAS children to visit/reside with the alienated parent? A follow-up study. The American Journal of Forensic Psychology 2000 (19) 3, 60 106. 46 Wallerstein, Judith Blakeslee, Sandra: Second Chances. Men, Women, and Children a decade after divorce. New York 1989, 195 196. Warshak kirjoittaa:»despite Bruch s citation of a telephone conversation with Wallerstein in support of the idea that parental alienation is a 26109_00_keskHannuniemi.indd 11 5.11.2008 09:53:08
12 Bruch jatkaa Johnstonin tutkimusten väärintulkintaa väittämällä, että Johnston ei hyväksy vieraannutetun lapsen siirtoa pois häiriintyneeltä vanhemmalta. 47 Hän»unohtaa» kertoa, että varauksellisesta suhtautumisestaan huolimatta Johnston katsoo, että jos lapsi on kietoutunut folié à deux -suhteeseen erittäin häiriintyneen psykoottisen vanhemman kanssa, heidät pitää erottaa toisistaan psykiatrisen hoitolaitoksen turvatessa toimenpidettä tai sijoittaa lapsi tunneperäisesti häiriintyneiden lasten koulukotiin. 48 Bruch johtaa harhaan lukijoita myös hyväksymällä Sullivanin ja Kellyn luulon, että toisen vanhemman lopullisella torjumisella ei olisi empiirisissä tutkimuksissa todettu olevan pitkällä aikavälillä huonoja seurauksia. 49 Bruch pyrkii tukemaan väärinkäsitystä viittaamalla Johnstoniin, jonka mukaan»vieraantuneiden lasten ja heidän perheidensä parissa tehtävän terapeuttisen työn pitkän aikavälin vaikutuksia ei tällä hetkellä tiedetä». 50 Terapeuttisen työn merkitys on kuitenkin aivan eri asia kuin avioeroihin liittyvät toisen vanhemman menettämisen seuraukset, josta on valtavasti tutkimuksia. 51 Läheskään kaikki vieraannutetut lapset eivät edes saa terapiaa, joten näitä asioita ei voida missään nimessä samaistaa. Vastaavia väärintulkintoja olennaisissa asioissa ovat Bruchin, Fallerin, Dallamin ja Woodin artikkelit täynnä. Lagerin esityksessä on ristiriitaisuutta myös siten, että hän kirjoituksensa lopuksi esittää toiveen ad hominem -arvostelun välttämisestä, mutta toisaalta täysin pidäkkeettä käyttää noin kolmanneksen palstatilasta nimenomaan Gardnerin henkilöön kohdistuvaan, sisällöltään kohtuuttomaan ja vinoutuneeseen hyökkäykseen ja lukee väärin tekstiäni samassa tarkoituksessa. Kun tieteellisen esityksen tulisi perustua faktoihin ja argumentteihin, henkilöön käyvän arvostelun katsotaan olevan epätieteellistä ja osoittavan poliittista agendaa kyseisen henkilön edustamia arvoja vastaan. Warshak toteaa:»gardnerin ja muiden PAS:sta kirjoittavien kimppuun hyökkääminen on epäonnistunutta, ei vain koska heitä luonnehditaan väärin, vaan koska henkilöön käyvää arvostelua patentoidusti tarjotaan järkevien argumenttien ja oppineisuuden sijasta. Kuten aina ad hominem -arvostelun yhteydessä tapahtuu, mitä enemmän sitä käytetään, sitä enemmän arvostelijat pyrkivät kääntämään huomion pois PAS:a koskevien mielipiteidensä vähäisestä substanssista.» short-lived phenomenon, some of Wallerstein s published work conveys a vastly different impression.» 47 Bruch, 548. 48 Johnston 1993, 124. 49 Sullivan, Matthew Kelly, Joan: Legal and Psychological Management of Cases with an Alienated Child. Family Court Review 2001 (39) 3, 299 315, 299 303. 50 Bruch, 545. 51 Olen viitannut vain murto-osaan toisen vanhemman menettämisen tuhoisia seurauksia koskevista tutkimuksista Jurisprudentian artikkelin luvussa 5. 26109_00_keskHannuniemi.indd 12 5.11.2008 09:53:08