ENERGIATEOLLISUUS RY, METSÄTEOLLISUUS RY

SELVITYS 52A16426-Q210-002B 3.7.2012 ENERGIATEOLLISUUS RY, METSÄTEOLLISUUS RY MAHDOLLISEN TURPEESTA LUOPUMISEN VAIKUTUKSIA SUOMEN ENERGIAN TUOTANNOSSA

Sivu 1 (28) Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Management Consulting Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

Sivu 1 (28) Yhteystiedot Jaakonkatu 3, PL 4 01621 Vantaa Kotipaikka Vantaa Y-tunnus 2302276-3 Puh. 010 3311 Faksi 010 33 21031 http://www.poyry.com Pöyry Management Consulting Oy

Sivu 1 (28) YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Polttoturpeella on keskeinen asema suomalaisessa energiantuotannossa, sekä yhdyskunnissa että teollisuudessa. Puun ja turpeen yhteiskäytöllä voidaan edullisimmin maksimoida puun käyttö, kun turve ominaisuuksiensa puolesta takaa parhaan käytettävyyden ja edullisemmat investointi- ja käyttökustannukset. Turve toimii varastoitavuuden ja tasalaatuisuuden takia energiantuotannossa lisäksi ns. marginaalipolttoaineena, jolla tasataan polttoaineen tarpeen vaihtelut. Turpeen käytön asteittaista lopettamista on perusteltu sen haitallisilla ympäristövaikutuksilla, joista korostuvat vesistövaikutukset, soiden luontoarvot ja käytön hiilidioksidipäästöt. Turpeen tuotannon paikallisiin vesistövaikutuksiin on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota viime aikoina ja tuottajat ovat sitoutuneet tehostamaan edelleen toimintaansa. Turpeen poltosta syntyviä hiilidioksidipäästöjä käsitellään kuten fossiilisten polttoaineiden päästöjä. Valtaosa turpeesta käytetään EU:n päästökauppasektorilla, jonka päästökehitys on kiinnitetty ja jolloin Suomessa turpeen korvaamisella saavutettava päästöjen vähentäminen korvaa jossain muualla tehtäviä päästövähennystoimia eikä päästöjen kokonaismäärä muutu EU:n alueella. Kansallisen suostrategiaehdotuksen mukaan tuotantoon tarvittava uusien turvemaiden hankinta kohdennetaan pääsääntöisesti ojitetuille ja luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Turpeen käyttö on hallitusohjelman mukaisesti laskevalla trendillä vallitsevan energiaja ilmastopolitiikan ja sitä seuraavien ohjauskeinojen seurauksena. Arvion mukaan turpeen keskimääräinen käyttö laskee lähes puoleen nykytasosta seuraavan 10-15 vuoden kuluessa nykyisillä toimilla. Turpeen käyttö kuitenkin jatkuu alemmalla tasolla ja riittävistä turvetuotannon edellytyksistä on huolehdittava. Mikäli turpeen käyttö lopetettaisiin, tulisi turve korvata muilla polttoaineilla. Äärivaihtoehtoina korvaavina polttoaineina ovat joko puu tai fossiiliset polttoaineet (hiili, öljy, kaasu). Todennäköisesti toteutuisi jokin välimuoto, jossa merkittävä osa turpeesta korvautuisi puulla, mutta myös fossiilisten käyttö lisääntyisi. Energiantuottajat lisäisivät fossiilisten käyttöä mm. polttoaineiden saantivarmuus ja laitosten käytettävyyssyistä. Turpeen korvaaminen fossiilisilla tai tuontipuulla heikentää työllisyyttä, lisää tuontiriippuvuutta ja heikentää kauppatasetta. Turpeen tuotannon ympäristövaikutuksiin voimme Suomessa vaikuttaa, sen sijaan fossiilisten polttoaineiden tuotannon osalta merkittävästi vähemmän. Suomen energiatuotannon lämpövoimainvestoinnit ovat viime vuosina kohdentuneet voimakkaasti puupolttoaineisiin. Turpeen mahdollinen lopettaminen tulisi korostamaan tätä vaikutusta ja heikentäisi tuotannon monipuolisuutta. Yksipuolisen tuotantorakenteen riskeinä ovat voimakkaampi riippuvuus suhdanteista ja puun energiatarjonnan hyväksyttävyyteen ja kestävyyteen liittyvien riskien korostuminen. Turve vaihtoehtopolttoaineena toimii energiantuotannossa hinnanasettajana puupolttoaineelle eli turve asettaa laitoksille puustamaksukyvyn. Mikäli turpeen käyttö lopetettaisiin, poistuisi tämä puun hinnan nousua rajoittava hinnanasettaja. Puun hintaa nostaisi myös turpeen lopettamisesta seurannut voimakas kysynnän kasvu, jolloin tarjonnan lisääminen edellyttäisi kalliimpien metsäenergiajakeiden hyödyntämistä. Myös puun saantivarmuuden kasvattaminen nostaa puun hintaa terminaali- ja logistiikkajärjestelmien kehittämisen aiheuttamien kustannusten myötä, kun puu joutuisi turpeen käytön lopettamisen takia toimimaan laitosten marginaalipolttoaineena.

Sivu 2 (28) Pöyryn tekemien puun kysynnän ja tarjonnan tasapaino tarkastelujen mukaan näyttäisi, että hakkuutähteet, kannot ja pienpuu eivät riitä kattamaan puupolttoaineiden kysyntää, kun huomioidaan tulevaisuuden puun käytön kasvunäkymät energiantuotannossa, mukaan lukien mahdolliset biojalosteet (biopolttonesteet, biohiili, pelletti, synteettinen biokaasu). Energiantuotantoon tuleekin ohjautumaan myös pyöreää puuta eli raakaainekäyttöön kelpaavaa puuta. Mikäli turpeen käyttö lopetetaan, johtaa se entistä selvästi suuremman määrän raaka-aineeksi kelpaavan puun ohjautumista energiakäyttöön. Tällä on merkittävä negatiivinen vaikutus metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin. Toisaalta puun hinta nousee, mikä nostaa teollisuuden raakaainekustannuksia, ja toisaalta puun saatavuus raaka-ainekäyttöön heikkenee. Molemmat tekijät vaikeuttavat metsäteollisuuden toimintaa ja voivat johtaa muutoksiin tuotannon volyymeissä ja sijainnissa. Tuotannon laskulla olisi merkittävät kansantaloudelliset ja työllisyysvaikutukset. Yleisenä tavoitteena on päinvastoin kasvattaa jalostusarvoa ja viennin määrää ja hallitusohjelmassakin mainitaan metsäteollisuuden toimintaedellytyksistä huolen pitäminen. On myös muistettava metsäteollisuuden keskeinen merkitys uusiutuvan energian tuottajana. Metsäteollisuuden energiaksi päätyvä sivuvirtapuu on kilpailukykyinen uusiutuvan energian muoto eikä se tarvitse tukea. Puun hinnan nousu voi johtaa metsäteollisuuden tuotannon laskuun, mikä pienentäisi suoraan uusiutuvan energian määrää. Tällöin EU:n uusiutuvan energian tavoitteiden täyttäminen muodostuu erittäin haastavaksi ja myös valtion kannalta kalliimmaksi, kun joudutaan kasvattamaan enemmän muita, tukea vaativia, uusiutuvan energian muotoja. Turpeen käytön lopettaminen aikaistaa energiantuotannon uusinvestointeja ja lisää investointi- ja käyttökustannuksia uusissa voimalaitoksissa. Samoin se edellyttää lisäinvestointeja olemassa oleviin laitoksiin, lisää käyttökustannuksia ja heikentää laitosten käytettävyyttä. Kustannusten nousu lisää myös lopputuotteiden, sähkön ja lämmön hintaa. Tämän myötä myös yhteistuotannon ja kaukolämmön kilpailukyky heikkenee. Tämä voi pahimmillaan johtaa energiatehokkaan yhteistuotantosähkön tuotannon laskuun. Mikäli turpeen käyttö lopetettaisiin, olisivat tarvittavat investoinnit energiantuotantolaitoksiin satoja miljoonia euroja suuremmat verrattuna tilanteeseen, että turvetta voitaisiin käyttää puun lisäpolttoaineena. Hintareferenssipolttoaine-turpeen poistuminen, puun saantivarmuuden kasvattaminen ja puun kysynnän kasvattaminen nostavat puun hintaa. Tämä näkyy sekä energiantuotannossa että myös teollisuuden raaka-ainehankinnan kustannuksissa jopa satojen miljoonien eurojen vuotuisena lisäkustannuksena.

Keskeiset johtopäätökset PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY Sivu 3 (28) Turpeen käytön lopettamisella olisi monia negatiivisia vaikutuksia energiantuotannossa, metsäteollisuudessa ja kansantaloudessa. Merkittävä osa vaikutuksista on viime kädessä taloudellisia, eli toisaalta nostamme energiantuotannon kustannuksia ja toisaalta heikennämme metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä. Energiantuotannon kustannusten nousu heikentää energiatehokkaan kaukolämmön ja yhteistuotannon asemaa. Metsäteollisuuden toimintaedellytysten heikkeneminen puolestaan voi johtaa tuotannon supistumiseen, millä on merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia. Turve jouduttaisiin korvaamaan muilla polttoaineilla, osin puulla ja osin fossiilisilla, molempiin liittyy haitallisia vaikutuksia. Heikentäisimme omavaraisuutta ja kauppatasetta ja lisäisimme tuontiriippuvuutta samalla kun jättäisimme yhden harvoista kotimaisista energialähteistä hyödyntämättä. Energiantuotantolaitosten käytettävyys ja polttoaineiden huolto- ja saantivarmuus heikkenevät sekä tuotantorakenne yksipuolistuu. Turpeen työllistävä vaikutus menetetään siltä osin kun turvetta korvataan fossiilisilla polttoaineilla ja tuontipuulla. Turpeen käytön lopettaminen lisää entisestään puun kysyntää energiantuotannossa. Turpeen käyttö on hallitusohjelman mukaisesti jo nykyisillä toimilla vähenemässä selvästi, kun puulla korvataan sekä turvetta että fossiilisia polttoaineita. Puun tarjonta on kuitenkin rajallista ja raaka-aineeksi kelpaavaa puuta ohjautuu enenevässä määrin energiakäyttöön. Turpeen käytön lopettaminen voimistaisi tätä kehitystä merkittävästi ja voi puun hinnan nousun ja saatavuuden vähenemisen myötä johtaa metsäteollisuuden tuotannon laskuun. Tämän negatiivinen vaikutus kansantalouteen olisi merkittävä. Lisäksi metsäteollisuuden tuotannon lasku vaikeuttaisi merkittävästi EU:n uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamista ja tekisi sen valtiolle selvästi kalliimmaksi. Turpeen käytön lopettamista on perusteltu negatiivisilla ympäristövaikutuksilla. Turvetuotannon esitettyjä vesistövaikutuksia voidaan pienentää ja soiden luontoarvot voidaan huomioida entistä paremmin. EU:n päästökauppajärjestelmä puolestaan vakioi CO 2 -päästöt. Kokonaisuutena turpeen käytön pakotettu lopettaminen ei ole perusteltua, sillä ympäristövaikutuksiin on mahdollista vaikuttaa kotimaisin toimin ja lopettaminen aiheuttaisi merkittäviä negatiivisia vaikutuksia energiantuotannossa ja metsäteollisuudessa. Puun käyttö energiantuotannossa lisääntyy voimakkaasti ilman turpeen käytön lopettamistakin.

Sivu 4 (28) SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO... 4 1 TAUSTA... 5 2 TURPEEN KÄYTTÖ SUOMESSA... 6 2.1 Turpeen käytön ja tuotannon kehittyminen ja alueellinen jakautuminen... 6 2.2 Turpeen käytön jakauma vuonna 2010... 7 3 TURPEEN KÄYTÖN KEHITTYMINEN... 10 4 TURPEEN KORVAAVAT POLTTOAINEET... 12 4.1 Ääriskenaariot... 12 4.2 Puulla korvaamisen käytännön maksimiskenaario... 14 4.3 Lauhdetuotanto... 15 5 KESKEISET NÄKÖKULMAT TURPEEN KÄYTÖN LOPETTAMISESSA... 16 5.1 Turpeen käytön ympäristövaikutuksia... 16 5.1.1 Lähiympäristön tila: vesistövaikutukset, pölyäminen, liikenne... 16 5.1.2 Soiden luontoarvot... 17 5.1.3 Ilmastonmuutos ja turpeen hiilidioksidipäästöt... 17 5.2 Mitä turpeen käytön lopettamisella menetetään... 17 5.2.1 Yksi harvoista kotimaisista energialähteistä jätettäisiin hyödyntämättä... 17 5.2.2 Tuontiriippuvuus lisääntyy... 18 5.2.3 Energiantuotantolaitosten polttoainehankinnan huolto- ja saantivarmuus heikkenee ilman turvautumista muihin polttoaineisiin... 18 5.2.4 Energiantuotantolaitosten käytettävyys heikkenee turpeesta luovuttaessa... 19 5.2.5 Kasvatetaan energiantuotannon kustannuksia ja aikaistetaan uusinvestointitarvetta... 19 5.2.6 Heikennetään puun raaka-ainekäyttömahdollisuuksia, negatiivinen vaikutus metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin... 20 5.2.7 Työllisyysvaikutukset alueellisesti... 21 5.2.8 Kauppatase heikkenee... 21 5.2.9 Vaikutus ympäristöturpeen tuotantoon... 21 6 PUUN KYSYNTÄ JA TARJONTA... 22 7 KUSTANNUSVAIKUTUKSIA... 26 7.1 Lisäinvestoinnit uudet laitokset... 26 7.2 Lisäinvestoinnit - vanhat laitokset... 26 7.3 Puun hinnan kehittyminen... 27 7.3.1 Vaikutus energiantuotannossa... 27 7.3.2 Vaikutus raaka-ainekäytössä... 27 7.4 Turvetuotantokalusto... 28

1 TAUSTA PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY Sivu 5 (28) Polttoturve on keskeinen sähkön ja lämmön tuotannon polttoaine Suomessa ja turve toimii erinomaisesti puunpolttoa tukevana ja täydentävänä polttoaineena. Turpeen poltosta syntyvää hiilidioksidia kohdellaan päästöinventaarioissa kuten fossiilisista polttoaineista syntyvää. Viime aikoina on alettu kiinnittää entistä enemmän huomioita turpeen tuotannon paikallisiin vesistövaikutuksiin. Myös soiden luontoarvot ovat olleet esillä luvitettaessa uusia alueita turvetuotantoon. Edellä mainituista syistä on esitetty turpeen energiakäytön lopettamista esimerkiksi vuoteen 2030 mennessä. Työssä tarkastellaan mahdollisen turpeen käytön lopettamisen vaikutuksia suomalaisessa energiajärjestelmässä. Turpeen käyttö lopetettaisiin vuoteen 2030 mennessä siten, että päätös lopettamisesta tapahtuisi lähivuosina ja olisi siis tiedossa kauan etukäteen. Työn kuluessa on haastateltu lukuisia turpeen ja puun käyttäjiä sekä energiantuotannossa että teollisuudessa.

Sivu 6 (28) 2 TURPEEN KÄYTTÖ SUOMESSA 2.1 Turpeen käytön ja tuotannon kehittyminen ja alueellinen jakautuminen Turpeen osuus Suomen primäärienergian kulutuksesta ja sähkön hankinnasta on ollut viime vuosina noin 6 %. Kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön tuotannossa turpeen osuus on 17 %. Paikallisessa lämmön tuotannossa turpeella on merkittävä rooli erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Turpeen käyttö vaihtelee vuosittain yhdyskuntien ja teollisuuden lämmitystarpeen vaihteluiden mukaan. Erityisen suuri vaihtelu syntyy kuitenkin lauhdesähköstä, jonka tarve riippuu pitkälti pohjoismaisesta vesitilanteesta ja edelleen turvelauhteen kilpailukyvystä sähkön markkinahintaan nähden. Turpeen tuotanto on hyvin sääriippuvaista, koska turve kuivatetaan korjuutilaan kesäaikana ulkona turvesoilla. Tämän vuoksi vuotuiset tuotantomäärät vaihtelevat suuresti. Seuraavassa kuvassa on esitetty energiaturpeen käytön ja tuotannon kehittyminen Suomessa. Turpeen käyttö kuvassa on jaettu teollisuuden, yhdyskuntien ja lauhdetuotannon kulutukseen. 35 TWh 30 25 20 Muut Lauhdevoima Kaukolämpö- ja voima Teollisuus Tuotanto 15 10 5 0 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Kuva 2-1 Energiaturpeen käyttö ja tuotanto Suomessa Turpeen vuotuinen käyttö on vaihdellut viimeisen 15 vuoden aikana välillä 17-28,5 TWh. Keskimääräinen käyttö on ollut 23 TWh. Teollisuuden käyttö on tasaisinta. Eniten vaihtelua on lauhdetuotannossa, jossa turpeen käyttö on vaihdellut välillä 3-9 TWh. Turpeen tuotanto on vaihdellut välillä 5-37 TWh. Voimakas vaihtelu tuotannossa ja kulutuksessa on johtanut vaihteluihin turvevarastojen suuruudessa. Kaksi peräkkäistä huonoa tuotantokesää 2007 ja 2008 yhdessä vuoden 2007 korkean turpeen käytön kanssa johtivat varastojen purkautumiseen ja alueelliseen turvepulaan. Tämän jälkeen ei

Sivu 7 (28) turvevarastoja ole saatu nostettua kovin suuriksi johtuen mm. turvetuotantoalan rajallisuudesta. Vuonna 2010 energiaturpeen tuotantoala oli yhteensä noin 58 000 hehtaaria. Seuraavassa kuvassa on esitetty turvetuotantoalojen alueellinen jakautuminen Suomessa vuonna 2010. Kuva 2-2 Turvetuotantoalat maakunnittain vuonna 2010 Turpeen tuotantoala, tuotanto ja siten työllistävyys ja alueelliset vaikutukset painottuvat Pohjanmaan alueelle. Turvetuotanto on kuitenkin merkittävää myös muissa maakunnissa aivan eteläisintä Suomea lukuun ottamatta. Metsävarat ja siten energiapuuvarat painottuvat enemmän Keski- ja Itä-Suomen alueelle. 2.2 Turpeen käytön jakauma vuonna 2010 Turpeen käytön jakaumaa vuonna 2010 on tarkasteltu Pöyryn Kattilavoimalaitostietokannan avulla. Seuraavassa kuvassa on esitetty turpeen kulutuksen jakauma laitoksen valmistumisvuoden mukaan. ja

Sivu 8 (28) 16 14 14,5 Turpeen kulutus, TWh 12 10 8 6 4 9,9-1975 1976-1995 1996-2010 2 0 1,5 8 kpl 86 kpl 126 kpl 2010 Kuva 2-3 Turpeen käytön jakauma vuonna 2010 laitoksen valmistumisvuoden mukaan Vuoden 2010 turpeen käytöstä 95 % kulutettiin laitoksissa, jotka ovat valmistuneet vuoden 1975 jälkeen. Valtaosa laitoksista siis uusitaan noin 35 vuoden käytön jälkeen. Toisaalta useita laitoksia käytetään pidempäänkin ja ne saattavat olla vara- ja huippuvoimakäytössä. Tämän työn kannalta voidaan käyttää oletusta, että valtaosa ennen vuotta 1995 valmistuneista laitoksista korvautuu uusilla laitoksilla vuoteen 2030 mennessä, jolloin turpeen käyttö on esitetty lopetettavan. Seuraavassa kuvassa on esitetty turpeen kulutuksen jakauma laitoksen polttoainetehon mukaan.

Sivu 9 (28) 14 12 11,6 Turpeen kulutus, TWh/a 10 8 6 4 2 1,9 3,5 8,9 Alle 20 MW 20-100 MW 100-300 MW yli 300 MW 0 147 kpl 36 kpl 30 kpl 7 kpl 2010 Kuva 2-4 Turpeen käytön jakauma vuonna 2010 laitoksen valmistumisvuoden mukaan Valtaosa turpeesta käytetään polttoaineteholtaan yli 100 MW:n kattiloissa. Vain pieni osuus turpeesta (noin 5 %) käytetään alle 20 MW:n kattiloissa, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Osa alle 20 MW:n kattiloistakin kuuluu päästökauppaan sijaitessaan laitosalueella, jonka kattiloiden summateho on yli 20 MW tai kuuluvat samaan lämpöverkkoon päästökauppaan kuuluvien laitosten kanssa. Tämän työn kannalta merkittävää on että valtaosaa turpeen hiilidioksidipäästöistä säännellään EU:n päästökauppajärjestelmän avulla. Järjestelmässä kokonaispäästöjen kehittyminen EU:n alueella on määritetty päästövähenemäpolun mukaiseksi laskemalla liikkeelle tietty määrä päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien ja syntyvien päästöjen määrä ohjaa päästöoikeuden hintaa ja siten edelleen toimijoita toteuttamaan päästövähennystoimia. Järjestelmä huolehtii siitä, että päästöjen kokonaismäärä pysyy enintään ennalta päätetyssä.

3 TURPEEN KÄYTÖN KEHITTYMINEN PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY Sivu 10 (28) Turpeen käytön arvioidaan hallitusohjelman mukaisesti laskevan vallitsevan energia- ja ilmastopolitiikan ja sitä seuraavien ohjauskeinojen seurauksena. Seuraavassa kuvassa on esitetty Pöyryn arvio turpeen ja kiinteiden puupolttoaineiden käytön kehittymiseksi sähkön ja lämmön tuotannossa. Arvio perustuu Pöyryn kattilakohtaiseen energianhankinnan mallinnukseen Kattila- ja voimalaitostietokannan avulla. Kuva 3-1 Energiaturpeen ja kiinteiden puupolttoaineiden käyttöarvio sähkön ja lämmön tuotannossa (Pöyry arvio) Energiaturpeen kulutuksesta on kuvassa erotettu lauhdetuotantoon käytetty turve, koska lauhdevoiman tarve ja kilpailukyky määrittävät lauhdetuotantoon tarvittavan turpeen määrän ja siihen liittyy epävarmuuksia ja vaihtelua. Pöyryn näkemyksen mukaan peruskuormatyyppinen lauhdetuotannon tarve tulee laskemaan tulevaisuudessa, mikäli kaavaillut investoinnit ydin- ja tuulivoimaan toteutuvat. Tämä johtaa myös lauhdeturpeen käytön vähenemiseen noin 2-3 TWh:in vuodessa. Sähkömarkkinoiden ja sähköntuotantokapasiteetin kehitys voi olla myös toisenlaista, jolloin lauhdeturpeelle voisi olla myös suurempi tarve (6-7 TWh), mikä on esitetty kuvassa vaalealla sinisellä. Tällainen korkea turvelauhteen tarve voi ilmetä myös ajoittain sähkön markkinahinnan ollessa korkealla tasolla. Turpeen tuotantokyky pitäisi mitoittaa siten, että myös tällaisissa tilanteissa turvetta on tarjolla riittävästi. Yleisesti lauhdeturpeen tarvetta on vähentänyt myös lisääntynyt puupolttoaineiden käyttöosuus lauhdetuotantolaitoksissa. Puun käytön jatkuvuuteen tai lisäykseen lauhdetuotannossa liittyy kuitenkin tukipoliittista epävarmuutta. Yhteistuotantoon (CHP) ja lämmön erillistuotantoon käytetyn turpeen määrän arvioidaan laskevan tehdyssä mallinnuksessa 19 TWh:sta 11 TWh:in vuoteen 2030 mennessä. Tämä määrä korvautuu pääosin puupolttoaineilla.

Sivu 11 (28) Yhteensä turpeen käytön arvioidaan laskevan tehdyn mallinnuksen mukaan keskimääräisestä 23 TWh:sta (26 TWh vuonna 2010) 16 TWh:in vuonna 2020 ja 13 TWh:in vuonna 2030 (sisältää lauhdeturvetta 2-3 TWh). Vuoden 2030 arvio perustuu oletukseen, että turpeen osuus etenkin isoissa laitoksissa tulee säilymään 10-50 %:ssa. Kiinteiden puupolttoaineiden käytön arvioidaan kasvavan vuoden 2010 31 TWh:sta 45 TWh:in (22,5 milj. k-m 3 ) vuonna 2020 ja 49 TWh:in (24,5 milj. k-m 3 ) vuonna 2030. Kasvu koostuu sekä turpeen että fossiilisten hiilen, öljyn ja kaasun korvaamisesta.

4 TURPEEN KORVAAVAT POLTTOAINEET PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY Sivu 12 (28) Mikäli pitäydytään nykyisen kaltaisessa energia- ja ilmastopoliittisessa ohjauksessa, eikä turpeen käyttöä olla erityisesti lopettamassa, päädyttiin Pöyryn mallinnuksessa noin 13 TWh:n vuotuiseen turpeen käyttöön vuonna 2030. Tämä sisälsi lauhdeturvetta reilut 2 TWh. 4.1 Ääriskenaariot Mikäli turpeen käyttö lopetettaisiin kokonaan, jouduttaisiin vastaava energia tuottamaan muilla polttoaineilla. Turpeen korvaavina polttoaineina voidaan tarkastella kahta ääriskenaariota, joissa turve korvataan kokonaan joko fossiilisilla polttoaineilla tai puulla. Skenaarioita puoltavia oletuksia ja skenaarioihin liittyviä ominaispiirteitä on kuvattu seuraavassa. Kuva 4-1 Turpeen korvaamiseen fossiilisilla ja puulla liittyviä taustatekijöitä Seuraavassa on kuvattu ääriskenaarioiden keskeisiä vaikutuksia, joita on käsitelty tarkemmin kappaleessa 5. 1. Turve korvataan lähes kokonaan puulla Teollisuuden puunsaanti vaikeutuu, kun kuitupuuta ohjautuu merkittäviä määriä polttoon, tällä on negatiivinen vaikutus metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin Polttoainehankinnan huolto- ja saantivarmuus heikkenee Laitosten käytettävyys heikkenee Tuontipuun määrä saattaisi lisääntyä, mikä lisäisi tuontiriippuvuutta

2. Turve korvataan kokonaan fossiilisilla polttoaineilla PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY Sivu 13 (28) Menetetään turpeen työllistävä vaikutus: nykyisin 5 500 henkilötyövuotta, 13 TWh:n käyttötasolla noin 3 000 henkilötyövuotta Tuontiriippuvuus kasvaa merkittävästi Kauppatase heikkenee, 13 TWh kivihiiltä maksaa noin 170 M Raaka-aineeksi kelpaava puu ohjautuu teollisuuden käyttöön Skenaarioihin yhteisesti sisältyviä piirteitä Turvetuotannon haitat poistuvat Energiantuotannon kustannukset kasvavat Turpeen kansantaloudellinen arvo jätetään hyödyntämättä Hiilidioksidipäästöt eivät merkittävästi muutu, koska valtaosa turpeesta käytetään päästökauppasektorilla, jonka päästökehitys on kiinnitetty. Kuva 4-2 Turpeen korvaamiseen fossiilisilla ja puulla liittyviä vaikutuksia

4.2 Puulla korvaamisen käytännön maksimiskenaario PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY Sivu 14 (28) Todennäköisesti toteutuisi jokin välimuoto ääriskenaarioista. Seuraavassa on esitetty yksi arvio (Pöyry) turpeen korvaamisesta, joka edustaa lähes maksimaalista puun käytön lisäystä. Arvio pohjautuu laitoskohtaiseen sähkön ja lämmöntuotannon mallinnukseen, jossa turpeen kulutus vuonna 2030 on 13 TWh (lauhdeturpeen käyttö reilut 2 TWh). Valtaosa turpeesta, arviolta 11 TWh, korvautuisi puulla. Loppuosa turpeesta korvautuu muilla fossiilisilla, valtaosin hiilellä samoissa kattiloissa Pieneltä osin tuotantoa korvaantuu myös kaasulla ja öljyllä, lähinnä erillisenä lämmöntuotantona, kun kiinteän polttoaineen kattiloiden teho laskee ja huoltoseisokit lisääntyvät Lauhdetuotantoa ei pääosin korvata puulla, vaan se tuotettaisiin muissa lauhdetuotantoyksiköissä, pääosin kivihiilellä. Kuva 4-3 Energiaturpeen ja kiinteiden puupolttoaineiden käyttöarvio sähkön ja lämmön tuotannossa, kun turpeen käyttö lopetetaan (Pöyry arvio) Turpeen korvaavia polttoaineita arvioitaessa ei huomioitu puun riittävyyttä, vaan laitosten todennäköisiä polttoainevalintoja huomioiden mm. energian toimitusvarmuusvaatimukset, tekniset mahdollisuudet, sijainti ja nykyiset polttoainevalinnat. Kiinteiden puupolttoaineiden kokonaiskäyttö sähkön ja lämmön tuotannossa olisi siis turpeen käyttö lopetettaessa 60 TWh. Metsähakkeen osuus tästä olisi noin 42 TWh, kun metsäteollisuuden sivutuotteiden määrä oletetaan vakioksi. Tämä on selvästi enemmän kuin on hakkuutähteiden, kantojen ja pienpuun realistinen tarjonta-arvio. Tämä

Sivu 15 (28) tarkoittaa, että raaka-aineeksi soveltuvaa puuta ohjautuu energiantuotantoon merkittäviä määriä. Puun riittävyystasetta on tarkasteltu tarkemmin myöhemmin tässä raportissa. Mikäli voimalaitokset, jotka vuoteen 2030 mennessä korvattaisiin uusilla sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksilla (CHP), toteutettaisiinkin erillisen lämmöntuotannon laitoksina, kasvaisi puun käyttö noin 9 TWh vähemmän. Puun käyttö kasvaisi kuitenkin nykytilanteeseen nähden merkittävästi. Puun kokonaiskäyttö olisi siis reilut 50 TWh ja metsähakkeen osuus 33 TWh. Yhteistuotantosähkön määrä pienenisi vajaa 3 TWh vuonna 2030. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ei ole järkevää ohjata liikaa raaka-aineeksi soveltuvaa puuta energiantuotantoon, jos sillä on haitallisia vaikutuksia teollisuuden toimintaedellytyksiin. Hallitusohjelmassa sanotaan, että metsäteollisuuden toimintaedellytyksistä pidetään huolta. Tavoitteena on, että valmistettavien hyödykkeiden jalostusarvoa kasvatetaan ja edelleen viennin määrää kasvatetaan. 4.3 Lauhdetuotanto Turpeen käytön lopettaminen vaikuttaisi myös turvelauhdesähkön tuotantoon sekä pelkkää lauhdetta tuottavassa laitoksessa että lukuisissa väliotto- ja lisälauhdelaitoksissa. Laitoksen sijainti korvaavien polttoaineiden (puu, hiili, kaasu) hankinnan kannalta sekä kilpailukyky vaikuttavat siihen, onko turve korvattavissa samassa laitoksessa muilla polttoaineilla, vai tuotetaanko sähkö muualla ja muilla tuotantomuodoilla (ydinvoima, tuulivoima, hiililauhde, tms.). Lauhdetuotannon tarve tulevaisuudessa on nykyisen näkemyksen mukaan muuttumassa enemmän peruskuormatarpeesta lyhytkestoisempien tarvepiikkien suuntaan. Säätövoiman tarve on kasvamassa, kun tasaisesti tuottava ydinvoima syrjäyttää muuta lauhdevoiman tuotantoa ja kun sään mukaan vaihtelevasti tuottava tuulivoima lisääntyy. Tähän vaikuttaa mm. ennustettu tuulivoiman tuotannon merkittävä kasvu ja siten suurempi vaihtelevuus sähköntuotannossa. CHP-laitosten yhteydessä oleva lisä- ja väliottolauhdekapasiteetti tarjoaa nopeasti säädettävää kapasiteettia, joskin etenkin talviaikaan paikallinen lämmöntarve rajoittaa näiden laitosten käyttöä säätövoimana. Osa nykyisistä lisälauhdetta tuottavista laitoksista saavuttaa käyttöikänsä pään ennen vuotta 2030. Korvausinvestointia suunniteltaessa on todennäköistä, että turpeen käytön lopettaminen heikentää edellytyksiä kasvattaa laitoskokoa merkittävää lisälauhdetuotantoa varten. Marginaaliseksi polttoaineeksi sekä uusissa että olemassa olevissa laitoksissa voi myös muodostua hiili, kun se nykyisin on turve. Lauhdetuotannon arvo on suurimmillaan sähkön kysyntäpiikkien aikaan. Tällöin käytettävissä olevan tuotantokapasiteetin määrä vaikuttaa myös hintapiikkien suuruuteen. Lauhdelaitosten tarve ja siten käyttö on riippuvainen sähkön markkinahinnasta eli lauhdelaitosten kilpailukyvystä sähkön markkinahintaan nähden. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla vesitilanne vaikuttaa oleellisesti sähkön markkinahintaan. Vesitilanne vaihtelee vuosittain voimakkaasti eikä vaihtelun arvioida tulevaisuudessa ainakaan pienenevän. Turpeen tuotantokyky pitäisi mitoittaa siten, että myös korkean turvelauhteen kysynnän aikana turvetta on tarjolla riittävästi.

Sivu 16 (28) 5 KESKEISET NÄKÖKULMAT TURPEEN KÄYTÖN LOPETTAMISESSA Turpeen käytön lopettamista on perusteltu negatiivisilla ympäristövaikutuksilla: 1. Lähiympäristön tila: vesistövaikutukset, pölyäminen, liikenne 2. Luontoarvot 3. Ilmastonmuutos. Mikäli turpeen käytöstä luovuttaisiin, olisi sillä monia vaikutuksia: 1. Yksi harvoista kotimaisista energialähteistä jätettäisiin hyödyntämättä 2. Tuontiriippuvuus lisääntyy 3. Polttoainehankinnan huolto- ja saantivarmuus heikkenee 4. Energiantuotantolaitosten käytettävyys heikkenee 5. Kasvatetaan energiantuotannon kustannuksia ja samalla heikennetään kilpailukykyä 6. Heikennetään puun raaka-ainekäyttömahdollisuuksia, negatiivinen vaikutus metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin 7. Työllisyysvaikutukset alueellisesti 8. Kauppatase heikkenee 9. Vaikutus ympäristöturpeen tuotantoon Seuraavassa on käsitelty hieman laajemmin yllä mainittuja turpeen mahdollisen lopettamisen vaikutuksia. 5.1 Turpeen käytön ympäristövaikutuksia 5.1.1 Lähiympäristön tila: vesistövaikutukset, pölyäminen, liikenne Turvetuotannon vesistövaikutusten minimoimiseksi on viime vuosina esitetty voimakkaita vaatimuksia ja päästöjen vähentämisen vaatimustaso on noussut. Valtakunnallisesti tarkasteltuna turvetuotannon osuus vesistöpäästöistä ei ole suuri, mutta paikoin turvetuotannon osuuden arvioidaan olevan merkittävä. Turvetuotannon hyväksyttävyys paranee, kun vesistöpäästöt minimoidaan. Päästöjen vähentäminen lisää kuitenkin tuotannon kustannuksia. Tällöin kannetaan huolta turpeen käytön kustannusten noususta, kun myös turpeen käytön verotusta ollaan kiristämässä. Muut turvetuotannon ympäristövaikutukset ovat vähäisiä ja lyhytkestoisia, kuten pölyäminen, jolla saattaa kuitenkin olla paikallista vaikutusta. Turpeen kuljettamisen ympäristövaikutukset ovat vähäisiä verrattuna polton vaikutuksiin, joskaan eivät merkityksettömät. Oletusarvoisesti merkittävä osa turpeesta korvattaisiin puupolttoaineilla, joiden kuljetussuorite on turpeeseen nähden suurempi johtuen hakkeen pienemmästä energiasisällöstä.

5.1.2 Soiden luontoarvot PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY Sivu 17 (28) Kansallisen suostrategiaehdotuksen (2011) mukaan tuotantoon tarvittava uusien turvemaiden hankinta kohdennettaisiin pääsääntöisesti ojitetuille ja luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille käyttöön otettavan luonnontilaisuusasteikon mukaisesti. Turveyritysten jo hallussa oleviin soihin luonnontilaisuusasteikkoa ei takautuvasti sovellettaisi. Näiden osalta arvokkaimmat kohteet lunastettaisiin suojeluun. 5.1.3 Ilmastonmuutos ja turpeen hiilidioksidipäästöt Noin 95 % turpeesta poltetaan laitoksissa, jotka kuuluvat päästökaupan piiriin. EU:n päästökaupan piirissä olevien laitosten päästökehitys on kiinnitetty, jolloin Suomessa turpeen korvaamisella saavutettava päästöjen vähentäminen korvaa jossain muualla tehtäviä päästövähennystoimia. Toisin sanoen EU:n kasvihuonekaasupäästöt eivät laske lainkaan, vaikka Suomessa turve korvattaisiin kokonaan hiilidioksidipäästöillä: muualla vain jätettäisiin tekemättä vastaava määrä päästövähennystoimia. Paikallisilla päättäjillä, kuluttajilla ja yrityksillä voi olla eurooppalaisesta päästökehityksestä riippumattomia päästövähennys- ja uusiutuvan energian lisäystavoitteita, jotka ohjaavat polttoaineiden käyttöä vähemmän hiilidioksidipäästöjä tuottavaan ja enemmän uusiutuvaa energiaa hyödyntävään suuntaan. 5.2 Mitä turpeen käytön lopettamisella menetetään 5.2.1 Yksi harvoista kotimaisista energialähteistä jätettäisiin hyödyntämättä Turve on yksi keskeinen kotimainen energiavara yhdessä puuenergian, vesivoiman ja tuulivoimapotentiaalin kanssa. Turpeen vuotuinen käyttö on ollut keskimäärin 23 TWh. Puuenergian käyttö on merkittävässä kasvussa jo nykyisten energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden täyttämiseksi. Puun käytölle tavoitellaan jo vuoteen 2020 mennessä lähes 15 TWh:n käytön lisäystä. Puuenergian saatavuus voi muodostua rajoitteeksi, tätä tarkastellaan erikseen myöhemmin tässä raportissa. Vesivoiman merkittävä lisääminen on luvituksellisesti hankalaa. Vesivoiman lisäyspotentiaali yhdessä arvioidun sateisuuden lisääntymisen kanssa on noin 4 TWh vuoteen 2030 mennessä. Mikäli vesivoimarakentamista ei lisätä valtiovallan toimin vaan toteutetaan vain nykyisten voimalaitoksien perusparannussuunnitelmat ja ns. kiistattomat hankkeet, on vesivoiman lisäys vain noin viidennes potentiaalista eli selvästi alle 1 TWh. Tuulivoiman tuotantoa pyritään lisäämään aktiivisesti, tavoitteena 6 TWh:n tuotanto vuonna 2020. Toistaiseksi tuulivoiman lisäys ei ole lähtenyt toivotulla tavalla vauhtiin, syynä mm. luvitukselliset esteet. Vesi- ja tuulivoimalla tuotettu sähköenergia ei pääsääntöisesti korvaa turpeella tuotettua energiaa, joka suurelta osin kuluu paikallisen lämmön tuottamiseen. Toki turpeellakin tuotetaan merkittävä määrä sähköä: pääosin yhteistuotantosähköä ja lisäksi lauhdesähköä.

Sivu 18 (28) Energiantuotantoon osoitetulla turpeella on kansantaloudellinen arvo ja hyödynnettävissä oleva varanto, jotka jäisivät hyödyntämättä, mikäli turpeen käytöstä luovuttaisiin. Suomen energiatuotannon lämpövoimainvestoinnit ovat viime vuosina kohdentuneet voimakkaasti puupolttoaineisiin. Turpeen mahdollinen lopettaminen tulisi korostamaan tätä vaikutusta ja heikentäisi tuotannon monipuolisuutta. Yksipuolisen tuotantorakenteen riskeinä ovat voimakkaampi riippuvuus suhdanteista ja puun energiatarjonnan hyväksyttävyyteen ja kestävyyteen liittyvien riskien korostuminen. 5.2.2 Tuontiriippuvuus lisääntyy Suomen energianhankinnan ominaispiirre on korkea tuontiriippuvuus, kun valtaosa primäärienergiasta tuodaan ulkomailta. Öljyn, hiilen, maakaasun, ydinpolttoaineen ja tuontisähkön osuus primäärienergiasta on lähes 70 %. Turpeen käytön lopettaminen voisi lisätä eniten puun käyttöä, mutta se lisäisi myös hiilen, öljyn ja kaasun käyttöä, koska teknisistä, käytettävyys- ja huoltovarmuussyistä johtuen laitokset joutuisivat käyttämään tai vähintään varautumaan myös muiden polttoaineiden käyttöön puun lisäksi. Turpeesta luopuminen siis ylläpitäisi näiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja käyttövalmiutta suuressa laitosjoukossa, jolloin niiden käytön lisäämisen kynnys on alhainen esim. hintasuhteiden muuttuessa. Lisäksi osa puusta voisi olla kasvaneen kysynnän takia tuontipuuta, joka myös lisäisi tuontiriippuvuutta. On myös huomioitava, että turpeen tuotannon ympäristövaikutuksiin voimme Suomessa vaikuttaa, sen sijaan fossiilisten polttoaineiden tuotannon osalta merkittävästi vähemmän. 5.2.3 Energiantuotantolaitosten polttoainehankinnan huolto- ja saantivarmuus heikkenee ilman turvautumista muihin polttoaineisiin Turve on varastoitava polttoaine, jonka saatavuus ja infrastruktuuri on kehitetty korkealle tasolle. Turve toimii voimalaitosten polttoainetarpeen vaihteluita tasaavana eli ns. marginaalipolttoaineena. Kuitenkin myös turpeen riittävyys sisältää ongelmia, jotka ovat lisääntyneet viime vuosina huonojen ja keskinkertaisten tuotantosäiden sekä varastotason alenemisen myötä. Mikäli turpeen käytöstä luovuttaisiin, tuotantolaitokset joutuvat polttoainehuollon saantivarmuuden turvaamiseksi varautumaan uusissakin voimalaitoksissa muun polttoaineen, käytännössä hiilen käyttöön, vaikka sitä ei normaalitilanteessa paljoa käytettäisikään. Vanhoissa laitoksissa korkealämpöarvoista polttoainetta tarvitaan myös tasaamaan puun laatuvaihteluita ja varmistamaan laitoksen riittävä tuotantoteho, turpeen poistuessa hiili on käytännön vaihtoehto.

PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY Sivu 19 (28) 5.2.4 Energiantuotantolaitosten käytettävyys heikkenee turpeesta luovuttaessa Turpeen ominaisuudet ja palaminen mahdollistavat maksimaalisen käytettävyyden puun ja turpeen yhteistuotantolaitoksissa, etenkin olemassa olevissa laitoksissa. Turve auttaa pitämään kattilan lämmönsiirtopinnat puhtaampina, jolloin laitoksen hyötysuhde säilyy korkeana ja korroosio vähenee. Uusissa laitoksissa pystytään suunnittelun avulla paremmin huomioimaan pelkän puun käyttö, mutta käytettävyysongelmat eivät poistu kokonaan sen lisäksi, että käyttökustannukset ovat korkeammat. Kattilan likaantumista voidaan vähentää pelkkää puuta käytettäessä lisäämällä kattilaan erilaisia, tyypillisesti rikkiä sisältäviä kemikaaleja. Siirtyminen pelkän puun käyttöön lisää sekä ennakoitujen että ennakoimattomien huolto- ja korjausseisokkien määrää, kun kattilan likaantumista pyritään estämään tai korroosion aiheuttamia vahinkoja korjataan. Tällöin erillinen lämmöntuotanto öljyllä ja erillinen sähköntuotanto kasvavat, kun yhteistuotantolaitos on huoltoseisokissa. 5.2.5 Kasvatetaan energiantuotannon kustannuksia ja aikaistetaan uusinvestointitarvetta Puun ja turpeen yhteiskäytöllä voidaan optimoida energiantuotannon investointi- ja käyttökustannukset. Turpeen avulla voidaan edullisimmin maksimoida puun käyttö. Turpeen osuudeksi uusissa laitoksissa riittää noin 20 % laitoksen polttoainekäytöstä, jolloin voidaan minimoida sekä investointi- että käyttö- ja kunnossapitokustannukset. Turve toimii hintareferenssinä puupolttoaineille ja samalla asettaa puustamaksukyvyn rajaa energiapuulle. Turve toimii useimpien laitosten marginaalipolttoaineena ja sen kokonaishankintakustannus veroineen ja päästöoikeuskustannuksineen määrittää laitokselle usein hinnan, jonka se haluaa enimmillään puusta maksaa (=puustamaksukyky). Turpeen kustannus siis hillitsee puun hinnan nousua, mikä auttaa myös ohjaamaan raaka-ainekäyttöön soveltuvaa puuta teollisuuden käyttöön. Mikäli turpeen käytöstä luovutaan, poistuu tämä puun hinnan nousua hillitsevä vaikutus. Puun kysynnän kasvusta johtuva puun hinnan nousu ei rajoitu ainoastaan energiantuotantoon menevään puuhun vaan vaikuttaa myös raaka-ainekäyttöön eli teollisuuteen ohjautuvan puun hintaan. Energiantuotantolaitosten käyttökustannukset voidaan optimoida puun ja turpeen yhteiskäytöllä. Myös laitosinvestointi optimaalisella puu/turve-suhteella on edullisempi kuin pelkkää puuta tai puuta ja hiiltä käyttävällä laitoksella. Pelkkää puuta käyttävän laitoksen kalliimpi investointi voi johtaa pienempään toteutettavaan laitoskokoon, koska laitoskoko mitoitetaan tyypillisesti siten, että viimeinenkin megawatti täyttää investoinnilta vaadittavan kannattavuusvaatimuksen. Jos uusi laitos toteutetaan pienempänä, CHP-tuotanto pienenee ja erillinen lämmöntuotanto öljyllä kasvaa, samoin kuin erillinen sähköntuotanto myös kasvaa. Turpeen käytön lopettaminen aikaistaa uusinvestointeja, koska vanhoissa laitoksissa pelkkään puun käyttöön siirtyminen edellyttää muutosinvestointeja, joita ei kannata tehdä vanheneviin laitoksiin. Jos polttoainevalikoima pysyisi samana, voidaan kattilan käyttöikää jatkaa ilman merkittäviä investointitarpeita. Kustannusvaikutuksia on käsitelty tarkemmin myöhemmin tässä raportissa. Energiantuotannon kustannusten kasvattaminen heikentää sekä kaukolämmön että teollisuuden kilpailukykyä ja huonontaa edelleen sähkön ja lämmön yhteistuotannon asemaa.

Sivu 20 (28) 5.2.6 Heikennetään puun raaka-ainekäyttömahdollisuuksia, negatiivinen vaikutus metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin Puun riittävyys ja etenkin hinta nousevat esille, kun puhutaan puun merkittävästä lisäkäytöstä energiantuotannossa. Kaikki jakeet kelpaavat energiantuotantoon, mutta vain osa raaka-ainekäyttöön. Raaka-ainekäytön puustamaksukyky määräytyy kansainvälisillä lopputuotemarkkinoilla, eikä siihen voi juuri kotimaisilla toimilla vaikuttaa. Energiakäytön puustamaksukyky määräytyy sen sijaan paikallisesti ja sitä voidaan ohjata kansallisin keinoin. Energiakäytössä puun kulutus on merkittävästi lisääntymässä jo nykyisten ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden täyttämiseksi ilman turpeen käytön kieltämistäkin Markkinaehtoinen turpeen ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen nykyisillä ohjauskeinoilla Biojalosteet: biopolttonesteet, biohiili, pelletti, synteettinen biokaasu. Tarkasteltaessa kaiken puumassan vuotuista kasvua koko maan tasolla, näyttäisi puuraaka-ainetta riittävän teollisuuden ja energiantuotannon tarpeisiin. Kaikkea kasvavaa puuta ei kuitenkaan voida hyödyntää teknisistä, taloudellisista, ympäristöllisistä tai muista syistä. Käytettävissä oleva puun määrä on siis merkittävästi teoreettista alhaisempi, tätä on tarkasteltu tarkemmin myöhemmin tässä raportissa. Puun kysynnän ja tarjonnan tasapaino vaihteleekin merkittävästi alueellisesti ja eri puujakeiden suhteen. Merkittävä puun energiakäytön lisäys ja referenssipolttoaine-turpeen poistuminen ohjaa raaka-ainekäyttöön soveltuvaa puuta energiakäyttöön enenevässä määrin. Tällä on etenkin alueellisesti vaikutuksia teollisuuden raaka-aineen saantiin ja sen hintaan. Tällä on puolestaan epätoivottu vaikutus teollisuuden tuotannon toimintaedellytyksiin ja sijoittumiseen. Teollisen toiminnan supistumisella on puolestaan merkittävät kansantaloudelliset vaikutukset välittömine ja välillisine vaikutuksineen. On myös muistettava metsäteollisuuden keskeinen merkitys uusiutuvan energian tuottajana. Metsäteollisuuden energiaksi päätyvä sivuvirtapuu on kilpailukykyinen uusiutuvan energian muoto eikä se tarvitse tukea. Puun hinnan nousu voi johtaa metsäteollisuuden tuotannon laskuun, mikä pienentäisi suoraan uusiutuvan energian määrää. Tällöin EU:n uusiutuvan energian tavoitteiden täyttäminen muodostuu erittäin haastavaksi ja myös valtion kannalta kalliimmaksi, kun joudutaan kasvattamaan enemmän muita, tukea vaativia, uusiutuvan energian muotoja. Yksi keskeinen tekijä puun riittävyydessä on puun saaminen markkinoille eli puun myyntihalukkuuden lisääminen metsäomistajuuden pirstoutuessa. Tämä tulee olemaan entistä suurempi haaste tulevaisuudessa.

5.2.7 Työllisyysvaikutukset alueellisesti PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY Sivu 21 (28) Turpeen työllisyysvaikutukset ovat merkittävät, VTT:n arvion mukaan nykyisellä turpeen käyttötasolla välillisine vaikutuksineen yli 12 000 henkilötyövuotta, kun huomioidaan tuotanto, kuljetukset sekä sähkön- ja lämmöntuotanto sekä lisäksi ympäristöturve. Energiaturpeen tuotannon ja kuljetuksen työllisyysvaikutus on välillisine vaikutuksineen noin 5 500 henkilötyövuotta. Metsäenergian korjuu on yhtä paljon työvoimaa vaativaa kuin turpeen tuotanto. Mikäli turpeen käytön lopettamisen myötä valtaosa turpeesta korvattaisiin puulla, eivät työllisyysvaikutukset koko maan tasolla olisi merkittävät. Turve- ja metsäenergiavarat sijoittuvat kuitenkin alueellisesti eri puolille Suomea, joten alueellisia työllisyysvaikutuksia ilmaantuisi. Turpeen tuotanto ja siten työllistävyys ja alueelliset vaikutukset painottuvat Pohjanmaan alueelle. Turvetuotanto on kuitenkin merkittävää myös muissa maakunnissa aivan eteläisintä Suomea lukuun ottamatta. Metsävarat ja siten energiapuuvarat painottuvat enemmän Keski- ja Itä-Suomen alueelle. Lisäksi osa turpeesta korvataan muilla polttoaineilla kuin puulla ja osa puusta voi olla tuontipuuta. On myös mahdollista, että merkittävä osa turvetta korvaavista polttoaineista on muuta kuin puuta eli fossiilisia tuontipolttoaineita. Tällöin menetetään tätä turvetta vastaava työllisyysvaikutus kotimaassa. 5.2.8 Kauppatase heikkenee Kaikkea turvetta ei korvata kotimaisella puulla. Osa turpeesta korvaantuu fossiilisilla polttoaineilla ja osa mahdollisesti tuontipuulla. Nämä heikentävät kauppatasetta turpeen käyttöön verrattuna. Esimerkiksi 10 TWh kivihiiltä maksaa noin 130 M. Puun hinnan nousu huonontaisi metsäteollisuuden kilpailukykyä, mikä voi johtaa tuotannon laskuun ja viennin supistumiseen ja siten heikentäisi kauppatasetta. 5.2.9 Vaikutus ympäristöturpeen tuotantoon Ympäristöturpeita käytetään mm. kasvualustana, maanparannusaineena, lannoitteena, kuivikkeena, imeytysaineena ja eristeinä. Ympäristöturvetta ja energiaturvetta tuotetaan osin samoilla tuotantoalueilla siten, että päällimmäisenä olevat nuoren turpeen kerrokset hyödynnetään ympäristöturpeena ja alempana olevat energiaturpeena. Energiaturpeen käytön lopettaminen ei estä ympäristöturpeen tuotantoa ja hyödyntämistä, mutta näiden eri tuotteiden tuotannot ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa.

Sivu 22 (28) 6 PUUN KYSYNTÄ JA TARJONTA Puun riittävyys nousee esille, kun puhutaan puun merkittävästä lisäkäytöstä energiantuotannossa. Kaikki jakeet kelpaavat energiantuotantoon, mutta vain osa raakaainekäyttöön. Tarkasteltaessa kaiken puumassan vuotuista kasvua koko maan tasolla, näyttäisi puuraaka-ainetta riittävän teoriassa teollisuuden ja energiantuotannon tarpeisiin. Suomen puuston vuotuinen kasvu on viimeisempien inventointien perusteella noin 104 Mm 3 vuodessa. Vastaavasti suurimmaksi kestäväksi ainespuun hakkuukertymäksi (VMI10) on arvioitu 70 Mm 3, jota vastaavat toteutuneet hakkuut ovat viime vuosina olleet noin 50-60 Mm 3 tasolla (2011: 52 Mm 3 ). Seuraavassa kuvassa on esitetty kyseisistä hakkuukertymistä karkeasti johdettu metsähakkeen teknis-ekologinen korjuupotentiaali, joka on noin 19-23 Mm 3 (38-47 TWh). Tämän lisäksi metsävarojen hyödyntämispotentiaaliin voidaan laskea myös suurimman kestävän kuitupuun hakkuukertymän ja toteutuneiden hakkuiden erotus, joka oli 7,5 Mm 3 (15 TWh) vuonna 2011. Kuva 6-1 Puuston kasvu ja hakkuukertymät Kaikkea kasvavaa puuta ei kuitenkaan voida hyödyntää teknisistä, taloudellisista, ympäristöllisistä tai muista syistä. Rajoittavia tekijöitä ovat muun muassa: Pieni leimikkoala (ha) ja alhainen hehtaarikohtainen kertymä (m 3 /ha) Metsänomistajien tarjontahalukkuus Energiapuun korjuusuositukset (esim. ravinnehävikki) ja talteensaanto Vaikeat maasto-olosuhteet ja metsäkuljetusmatka. Käytettävissä oleva puun määrä on siis merkittävästi teoreettista alhaisempi. Puun kysynnän ja tarjonnan tasapaino vaihteleekin merkittävästi alueellisesti ja eri puujakeiden suhteen. Puupolttoaineiden lisäyksessä kasvutavoitteet kohdistuvat metsähakkeeseen, sillä metsäteollisuuden sivutuotteiden (puru, kuori, teollinen hake) tarjonnan ei uskota enää

Sivu 23 (28) merkittävästi kasvavan. Seuraavassa kuvassa on esitetty Pöyryn ja Metsätehon määrittämä (TEM 66/2010: Kiinteiden puupolttoaineiden saatavuus ja käyttö Suomessa vuonna 2020) noin 57 Mm 3 hakkuita vastaava teknis-ekologinen metsähakkeen tarjontapotentiaali, Pöyryn saatavuusanalyysien perusteella toteutuva tarjonta ja tilastoitu käyttö vuonna 2011. Kuva 6-2 Metsähakkeen tarjonta: teknis-ekologinen potentiaali, Pöyryn saatavuusanalyysin mukainen tarjonta ja toteutunut vuosi 2011 Pöyryn tekemien puupolttoaineiden (2008-2010) kysyntä ja tarjontamallinnuksien perusteella tekniset ja taloudelliset seikat rajoittavat metsähakkeen tarjonnan noin 25-30 TWh tasolle (Pöyryn saatavuusanalyysi). Tarjonta jakaantuu suhteellisen tasaisesti hakkuutähteiden, kantojen ja pienpuun kesken. Tarjonnan realisoituminen edellyttää kuitenkin erittäin voimakasta panostusta koko metsähakkeen tuotanto- ja korjuuketjuun sekä metsänomistajilta metsähakkeen tarjontahalukkuutta. Tarjontapotentiaalista hakkuutähteet ja kannot ovat suoraan riippuvaisia toteutuneista hakkuista ja näin ollen metsäteollisuuden kehitykselle on merkittävä vaikutus metsähakkeen tarjontamääriin. Pienpuun osalta tarjontaa on mahdollista kasvattaa hyödyntämällä entistä järeämpiä kohteita, mutta samalla kuitenkin kilpailuasetelma jalostus- ja suoran energiakäytön välillä voimistuu. Metsäenergian tarjontaan vaikuttaa myös siihen liittyvät ympäristönäkökulmat (mm. kestävyyskriteerit, hiilineutraalisuus, biodiversiteetti ja ravinnekysymykset), jotka saattavat asettaa tulevaisuudessa rajoituksia tai supistaa osittain tarjontapotentiaalia. Mikäli metsähakkeen tarjontamäärä supistuu, on todennäköisenä seurauksena voimakkaampi energiakysynnän kasvu teollisuuden ainespuuhun tai tuontipolttoaineisiin. Seuraavassa kuvassa on esitetty miten metsähakkeen kysyntä kehittyisi Pöyryn energiantuotannon mallinnusten perusteella vuosina 2020 ja 2030 ja mikä vaikutus olisi jos turve korvaantuisi pääasiassa puupolttoaineilla. Laskelmassa oletuksena on metsäteollisuuden sivutuotteiden käytön säilyminen noin 18 TWh tasolla. Laskelman tulokset on johdettu useammasta eri tarkastelusta eikä niissä ole metsähakkeen saatavuuden (Pöyryn saatavuusanalyysi) osalta mallinnettu vuoden 2030 tilannetta, joten niitä tulee pitää lähinnä suuntaa-antavina.

Sivu 24 (28) Kuva 6-3 Metsähakkeen kysyntä ja tarjonta Metsähakkeen kysyntä ylittää tehdyn tarkastelun perusteella Pöyryn saatavuusanalyyseihin perustuvan tarjonnan vuoden 2020 jälkeen. Tämä kuvaa sitä, että viimeistään silloin metsäenergian lisäys alkaa kohdistua voimakkaasti myös ainespuun mitat täyttävään kuitupuuhun. Mahdollinen turpeen korvautuminen ja lisääntynyt puupolttoaineiden jalostus (biojalostamot) vahvistavat tätä vaikutusta. Nykyisessä markkinatilanteessa kun pienpuukohteiden korjuutukiin (pienpuun energiatuki) kohdistuu epävarmuutta ja alhaisemman läpimitan korjuukohteiden kannattavuus on heikko, kasvaa kiinnostus järeimpien pienpuukohteiden hyödyntämiseen. Seuraavassa kuvassa on esitetty kysyntänä puupolttoaineiden energiakysyntä ja metsäteollisuuden kotimaisen kuitupuun hankinta vuonna 2011, jota on verrattu metsähakkeen, metsäteollisuuden sivutuotteiden ja kuitupuun tarjontaan. Kuitupuun tarjonta perustuu arvioituun suurimpaan kestävään hakkuukertymään, jonka hyödyntäminen tulee kriittiseksi energiakysynnän kasvaessa. Metsäenergian lisäys voi perustua myös osin tuontipuuhun, joka voisi pienentää ainespuun kysyntää.

Sivu 25 (28) Kuva 6-4 Energia- ja kuitupuun kysyntä ja tarjonta Metsävarojen näkökulmasta puuston kasvu (104 Mm 3 ) riittää vielä kattamaan sekä metsäteollisuuden kotimaisen kuitupuun hankinnan 60 TWh (noin 30 Mm 3 ) että energiateollisuuden arvioidun metsähakekysynnän 30-50 TWh (15-25 Mm 3 ), mutta kuten aiemmin todettua, kaikkea kasvavaa puuta ei kuitenkaan voida hyödyntää teknisistä, taloudellisista, ympäristöllisistä tai muista syistä. Tämä kohdistaa voimakkaan paineen ainespuun käytölle energiateollisuudessa erityisesti jos turpeen käyttömahdollisuudet heikkenevät oleellisesti. Asian tarkempi analysointi vaatisi kattavamman selvityksen tekoa, jossa tarkasteltaisiin yksityiskohtaisemmin kysynnän ja tarjonnan kehittymistä sekä metsä- että energiateollisuudessa.

Sivu 26 (28) 7 KUSTANNUSVAIKUTUKSIA Työssä tarkasteltiin tiettyjä suoraan tunnistettavissa olevia kustannuseriä, joita turpeesta luopuminen aiheuttaa. Muitakin kustannusvaikutuksia, välittömiä ja välillisiä, kuitenkin on, eikä niiden laskeminen ole suoraviivaista. Siksi seuraavassa esitettyjä kustannusvaikutuksia ei ole laskettu yhteen eikä niiden summa ole koko turpeesta luopumisen kustannusvaikutus. 7.1 Lisäinvestoinnit uudet laitokset Erityisesti lämmön tuotantoon sidoksissa olevat laitokset (sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä erillinen lämmöntuotanto) korvataan uusilla laitoksilla, kun vanha laitos saavuttaa elinkaarensa pään. Nämä ns. korvausinvestoinnit toteutetaan sen kokoisina, mikä vastaa kyseistä lämpökuormaa. Turpeen käytön lopettaminen voi aikaistaa laitosten uusinvestointeja (korvausinvestointi), koska vanheneviin laitoksiin ei kannata tehdä suuria muutosinvestointeja puun osuuden kasvattamiseksi, kun käyttöikää on enää muutamia vuosia jäljellä. Mikäli voitaisiin jatkaa laitokselle suunnitellulla puu-turve seoksella, laitoksen käyttöä voitaisiin jatkaa suunnitellun käyttöiän päähän. Pelkkää puuta käyttävä laitos on investoinniltaan kalliimpi verrattuna optimaaliseen puu-turve seosta käyttävään laitokseen. Lisäinvestoinnin suuruus on noin 5-10 % uuden laitoksen hinnasta. Lisäkustannuksia aiheuttavat mm. kattilan toteuttaminen kiertopetikattilana kuplapetikattilan sijaan, kalliimmat materiaalit korroosion estämiseksi ja mahdollisesti hiilen käyttöön varautuminen (pa-kenttä, kuljettimet, syöttölaitteet). Kalliimpi laitosinvestointikustannus voi pienentää toteutettavan laitoksen kokoa, kun laitoksen kokoa mitoitettaessa viimeiselle megawatille ei saada riittäviä käyttötunteja ja siten vaaditut kannattavuuskriteerit eivät täyty. Tämä pienentää CHP-tuotantoa ja lisää erillistä lämmöntuotantoa öljyllä. Myös erillinen sähköntuotanto lisääntyy. Vuoteen 2030 mennessä arviolta reilut 40 puuta ja turvetta käyttävää CHP-laitosta korvataan ikääntymisen myötä uusilla laitoksilla. Näiden investointikustannusarvio on noin 4,5 mrd.. Turpeen käyttömahdollisuuden poistaminen lisää näiden laitosten investointikustannusta arviolta 350 M. 7.2 Lisäinvestoinnit - vanhat laitokset Osa nykyisistä voimalaitoksista on käytössä vielä vuonna 2030 ja sen jälkeen. Turpeen ja puun yhteiskäyttöön suunnitellut laitokset eivät pääosin voi siirtyä pelkän puun käyttöön ilman muutosinvestointeja: tarvitaan materiaaliuusintoja (tulistimet), kemikaalisyöttöjä, polttoainekäsittelyn muutoksia, nuohousjärjestelmiä, mahdollisesti hiukkaserotin. Muutosinvestointien suuruus on keskimäärin 10-15 % vastaavan kokoisen laitoksen uusinvestoinnin arvosta. Vanhassa laitoksessa suunnittelun ja asennuksen kustannukset ovat suuremmat kuin uudessa laitoksessa. Vuonna 2030 on käytössä noin 20 nyt olemassa olevaa turvetta ja puuta käyttävää CHPlaitosta, joihin joudutaan investoimaan turpeen korvaamiseksi puulla ja mahdollisesti osin hiilellä. Investointien yhteissumma on arviolta noin 250 M.