EUROOPAN TULEVAISUUTTA TUOTTAMASSA! IndustriAll Europen toimintasuunnitelma Euroopan teollisuuden tulevaisuutta varten IndustriAll Europen johtokunnan 13. kokouksessa hyväksytty asiakirja Sofia, 13. kesäkuuta 2018 Sisältö Eurooppa tarvitsee teollisuutta, teollisuus tarvitsee Eurooppaa... 1 1. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen alkaa laadukkaista työpaikoista ja työsuhdeturvasta.. 4 2. Osaaminen on avain... 6 3. Investoiminen kestävään talouden elpymiseen... 8 4. EU:n teollisuuspolitiikka alojen ja alueiden tukena... 9 5. Euroopan teollisuuden digitalisoinnin olisi oltava yhteinen edistymisprosessi... 11 6. Teollisuus: kestävän kehityksen moottori... 13 7. Oikeudenmukainen energiakäänne... 14 8. Kaikkien innovointia kaikille... 16 9. Oikeudenmukainen kauppa hyödyttää monia... 17 10. Yritysten on investoitava työpaikkoihin, ei veroparatiiseihin... 19 11. Ei pysäytetä muutosta vaan ennakoidaan sitä.... 21 Eurooppa tarvitsee teollisuutta, teollisuus tarvitsee Eurooppaa Teollisuus on Euroopassa merkittävä vaurauden ja työpaikkojen luoja. Eurooppalaisessa teollisuudessa on 36 miljoonaa suoraa työpaikkaa. Jokainen teollisuustyöpaikka luo lisäksi vähintään yhden työpaikan palveluihin. Teollisuuden (energia- ja rakennusalat mukaan lukien) osuus Euroopan bkt:stä ja työllisyydestä on tällä hetkellä 25 prosenttia. Sen osuus tutkimus- ja kehitysinvestoinneista on 65 prosenttia ja viennistä 75 prosenttia. Kun rahoituskriisi alkoi vuonna 2007, työllisyys Euroopan teollisuudessa väheni kymmenen prosenttia, mikä tarkoittaa neljää miljoonaa työpaikkaa. Vuodesta 2013 alkaen teollisuuteen on kuitenkin luotu lähes kaksi miljoonaa uutta suoraa työpaikkaa. Tämä osoittaa Euroopan teollisuuden vahvuuden ja sietokyvyn teollisuusalan nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Euroopan teollisuus on tienhaarassa, ja siksi EU:n teollisuuspolitiikan merkitys on suurempi kuin koskaan ennen. Vastattaviin haasteisiin kuuluu muun muassa käynnissä oleva globalisaatio. Vaikka Euroopan markkinat ovatkin teollisuustuotantomme tärkeimpiä myyntipaikkoja, suuret osat Euroopan teollisuudesta ovat yhä riippuvaisempia ulkoisesta viennistä ja osallistumisesta monimutkaisiin valtioiden rajat ylittäviin arvoketjuihin yhä globalisoituneemmilla markkinoilla. Globalisaatio on myös saanut aikaan perusteellisia ja 1
nopeita muutoksia tavaroiden, pääoman ja työvoiman maailmanlaajuisilla markkinoilla. Yksi esimerkki on Kiinan ja Intian kaltaisten uusien isojen toimijoiden mukaan tuleminen idässä. Samaan aikaan Amerikka ensin -politiikka on vahvistumassa, mikä lisää riskiä kauppasodista, joissa ei ole voittajia vaan vain häviäjiä. Nämä erittäin perustavanlaatuiset maailmanlaajuiset muutokset edellyttävät ennemminkin eurooppalaisia kuin kansallisia strategioita ja vastauksia. Myös digitalisaatio on käynnistänyt uuden teollisen vallankumouksen useilla teollisuudenaloilla. Sekä tuotantoprosessien että lopputuotteiden digitalisaatio mullistaa tavan, jolla tuotteita kehitetään, suunnitellaan ja valmistetaan, kaupankäyntitavan sekä työn ja työpaikkojen järjestämistavan. Digitalisaatio tuo mukanaan haasteen siitä, miten taataan muiden kuin rautametallien ja harvinaisten maametallien kaltaisten raaka-aineiden toimitusten saatavuus. Yritysten on otettava huomioon ilmastonmuutos ja yhteiskunnassa laajalle levinnyt halu siirtyä entistä kestävämpään vähähiiliseen talouteen. Siirtyminen vähähiiliseen talouteen edellyttää suuria muutoksia kaikilla teollisuudenaloilla. Siirtyminen aiempaa kattavampaan kiertotalouteen (ei vain kierrätykseen vaan myös uudelleenvalmistukseen ja uudelleenkäyttöön) on keskeistä kestävän ja resurssitehokkaan teollisuuden kehittämisessä. Sama koskee koko liikkuvuusteollisuutta, koska hiilipäästöjä on vähennettävä ja kaupungistuminen etenee jatkuvasti. Vähähiilinen talous aiheuttaa suuria muutoksia useimmilla nykyisillä teollisuudenaloilla. Joillakin perinteisillä teollisuudenaloilla voidaan pystyä kehittämään uusia liiketoimintamahdollisuuksia, kun taas muilla voi olla edessä tuskallisia muutoksia. Siksi Euroopan unionin on otettava vastuulleen niiden teollisuudenalojen ja alueiden tukeminen, joihin kohdistuu kielteisiä vaikutuksia yhteisistä poliittisista päätöksistä, joilla vähennetään hiilipäästöjä kiertotalouteen sitoutumiseksi. Rahoituskriisin arvet ovat pitkiä ja syviä, ja vauraus ja valta keskittyvät yhä harvemmille, työmarkkinat ovat entistä heikommat ja epävarmemmat ja työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa. Kriisin jäänteet myös ruokkivat protektionismia ja populismia, etenkin teollisuuden sydänmailla. Euroopan teollisuuden maailmanlaajuinen suorituskyky edellyttää määrätietoista ja kunnianhimoista teollisuuspolitiikkaa. Tämän politiikan on perustuttava strategisiin näkemyksiin Euroopan teollisuuden pitkän aikavälin tulevaisuudesta. Euroopan teollisuuden on myös pysyttävä edelläkävijänä useiden eteen tulevien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Niitä ovat muun muassa liikkuvuus, yhteiskunnan ikääntyminen, kestävä energia, ilmaston lämpeneminen ja digitalisaatio. Euroopan tasolla tarvitaan kipeästi hyvin järjestettyä kokonaisvaltaista toimintamallia, jotta teollisuutta voidaan tukea näihin haasteisiin puuttumisessa. Näitä haasteita ei ratkaista pelkästään kansallisella teollisuuspolitiikalla. Teollisuuspolitiikka on yksi niistä aloista, joilla Euroopan tason toimien lisäämisellä voi olla myönteinen vaikutus. EU:n teollisuuspolitiikan suuntaviivojen ja tarvittavien muutosten on perustuttava laadukkaisiin tuotteisiin, jotka ovat kestäviä ja kierrätyskelpoisia, joiden ympäristövaikutus on pieni ja käyttö turvallista, jotka täyttävät tiukimmat kyberturvallisuusvaatimukset, ovat kilpailukykyisiä jne. Laadukkaat tuotteet edellyttävät laadukkaita tuotantoprosesseja ja laadukkaita työpaikkoja. Lisäksi oikeudenmukaisuuden olisi oltava EU:n teollisuuspolitiikan kulmakivi. Se näkyy asianmukaisina kilpailusääntöinä yrityksille ja kansallisten talouksien kesken, oikeudenmukaisena verotuksena ja aikaansaadun vaurauden oikeudenmukaisena jakamisena työvoiman ja pääoman kesken ja pitkin arvoketjuja. Ainoastaan tällaisen oikeudenmukaisuuden avulla voidaan saada aikaan sekä itse teollisuudenalojen että teollisuustyöntekijöiden kannalta oikeudenmukainen siirtymä. IndustriAll Europe katsoo, että EU:n on rakennettava Euroopan teolliset valmiudet uudelleen ja nostettava valmistuksen osuus bkt:stä jälleen 20 prosenttiin. IndustriAll Europe katsoo, että EU ei voi vain toimettomana 2
katsoa, miten Euroopan valmistustoiminta ja -työpaikat rappeutuvat ja jäävät polkemaan paikoilleen. Ensimmäinen ja toinen teollinen vallankumous saivat alkunsa Euroopasta. Euroopan olisi pysyttävä eturintamassa myös nykyisessä vähähiilisessä ja digitaalisessa teollisessa vallankumouksessa. Tässä ei niinkään ole kyse siitä, tarvitaanko enemmän vai vähemmän Eurooppaa, vaan siitä, että tarvitaan parempaa Eurooppaa. IndustriAll Europe haluaa tässä toimintasuunnitelmassa osoittaa, miten laadun ja oikeudenmukaisuuden periaatteilla voidaan edistää vahvaa ja maailman johtoasemassa olevaa Euroopan teollisuutta. Tämän asiakirjan tarkoituksena on tarttua tilaisuuksiin luoda lisäarvoa ja työpaikkoja nykyaikaistetussa teollisuudessa, joka perustuu digitaalisiin ja vähähiilisiin teknologioihin. Sen tavoitteena on myös valmistella työntekijöitä, aloja ja alueita tulevaisuudessa odottaviin rakenteellisiin muutoksiin. Euroopan teollisuus on todellakin tienhaarassa, mutta ketään ei pitäisi jättää jälkeen, kun pyritään vastaamaan sekä teollisuuden että sen työntekijöiden haasteisiin. IndustriAll Europelle on selvää, että työntekijöiden osallistuminen käytännön työstä aina strategiseen päätöksentekoon asti on keskeinen edellytys onnistuneelle siirtymiselle kestävään, tietoon perustuvaan, resurssitehokkaaseen ja suorituskykyiseen teollisuuteen. Teollisuuden uudistuminen ja menestyminen ovat mahdollisia vain laadukkaiden työpaikkojen ja sitoutuneiden työntekijöiden avulla. Euroopan komissio on myöntänyt, että maat, joissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelumekanismit ovat hyvin kehittyneitä, ovat pärjänneet muita paremmin. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu eri tasoilla eli yrityksessä, alalla, kansallisesti ja Euroopassa on keskeistä, jotta talouden ja teollisuuden haasteisiin voidaan puuttua yhteisesti työntekijöiden ja työnantajien yhteistyön avulla. Etenkin vastattaessa suuriin haasteisiin, esimerkiksi puhtaaseen energiaan siirtymiseen, digitalisaatioon ja globalisaatioon, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on työkalu, jolla voidaan ennakoida muutosta ja määrittää yhteisiä strategioita yrityksille ja niiden työvoimalle. Siten on mahdollista uudistua ja hallita muutosta onnistuneesti. IndustriAll Europe osallistuu Euroopan tasolla alakohtaiseen työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun 11 alalla. Näissä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimikunnissa jaetaan työnantajajärjestöjen kanssa yhteinen huoli sellaisen johdonmukaisen teollisuuspolitiikan strategian määrittelystä, jolla saadaan aikaan suotuisat edellytykset teollisuusalojen kasvulle. IndustriAll Europe on vakuuttunut siitä, että Euroopan kehittynyt sosiaalinen malli muodostaa asianmukaiset edellytykset onnistuneelle teollisuuden muutokselle, jossa pystytään pysäyttämään valmistuksen häviäminen ja luomaan uusia kunnollisia työpaikkoja. Tämä puolestaan edistää Euroopan sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja Euroopan kansalaisten sitoutumista EU:n perustajien ihanteisiin siitä, miten työ- ja elinolojen parantamisessa on edistyttävä. 3
1. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen alkaa laadukkaista työpaikoista ja työsuhdeturvasta Euroopassa ollaan viimeinkin pääsemässä takaisin työn pariin, ja työttömyysluvut ovat alkaneet laskea. Luotujen työpaikkojen laatu ja kestävyys aiheuttavat kuitenkin huolta. Monet uusista työpaikoista ovat määräaikaisia (20 prosenttia kaikista työpaikoista) ja osa-aikaisia (14 prosenttia). Lisäksi vain pieni osa niistä muuttuu pysyviksi kokoaikaisiksi työpaikoiksi. Vajaatyöllisyys (vastentahtoinen osa-aikatyö ja työnhausta luopuneet työntekijät eli ihmiset, jotka eivät ole enää työmarkkinoiden käytettävissä) on edelleen paljon suurempaa kuin ennen kriisiä. Työssäkäyvien köyhien (kotitalouden tulot alle 60 prosenttia mediaanitulosta) osuus on kasvanut lähes kymmeneen prosenttiin. Myös työmarkkinoiden polarisoituminen jatkuu edelleen, mikä on vähentänyt huomattavasti keskitason ammattitaitoa edellyttäviä työpaikkoja erityisesti teollisuudessa ja rakennusalalla. IndustriAll Europe katsoo, että nyt on korkea aika järjestää uudelleen eurooppalainen sosiaalinen malli vahvistamalla ja lujittamalla työntekijöiden oikeuksia, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja keskitettyä sopimista. On myös korkea aika luoda uudenlainen lähestymistapa palkkapolitiikkaan. Näkemys, jonka mukaan mikä tahansa työ on parempi kuin ei työtä lainkaan, on korvattava lupauksella paremmista työpaikoista useampien sijaan. IndustriAll Europen mielestä ammattitaitoiset, sitoutuneet ja uskolliset työntekijät eivät ole kustannuserä vaan etu ja taloudellisen suorituskyvyn keskeisiä liikkeellepanevia voimia. Innovatiivista tietoon perustuvaa taloutta ei voida rakentaa ammattitaidottoman, matalapalkkaisen ja epävarman työvoiman avulla. Siksi IndustriAll Europe suhtautuu myönteisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin, josta voisi tulla vauhdittava tekijä, jolla palautetaan eurooppalainen sosiaalinen markkinatalous, edistetään varmoja työpaikkoja ja oikeudenmukaisia palkkoja, myötävaikutetaan sosiaalisiin investointeihin ja saadaan aikaan järkevä työ- ja yksityiselämän tasapaino. Tämä kuitenkin edellyttää, että pilariin kuuluu selkeä etenemissuunnitelma sen 20 periaatteen täytäntöönpanolle. IndustriAll Europen mielestä työpaikkojen määrän ja laadun välillä ei tarvitse tehdä kompromisseja. Päinvastoin, prosessi, jossa huonot työpaikat syrjäyttävät hyvät työpaikat (mikä johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin), on korvattava käytännöillä, joilla huonosta työstä tehdään hyviä työpaikkoja. Tämä tarkoittaa seuraavaa: a) Kaikilla on mahdollisuus kokoaikaisiin toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin ja työllisyysturvaan. b) Palkkoja nostetaan hintojen ja tuottavuuden nousun mukaan. Vuosina 2000 2016 todellinen tuottavuus työssä käyvää henkilöä kohti nousi 14,3 prosenttia, kun taas reaalipalkat nousivat vain 10,2 prosenttia. c) EU:n talouden ohjausjärjestelmä tasapainotetaan antamalla sosiaalisille arvoille sama painoarvo kuin taloudellisille vapauksille. d) Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari pannaan täytäntöön osana ajattelutavan muutosta, jossa luovutaan julkisen talouden säästötoimista ja korvataan työmarkkinoiden sääntelyn purkaminen työtulojen vakaalla osuudella kansantulossa ja työntekijöiden työllisyysturvalla sekä kestävillä sosiaalisilla järjestelmillä. Näin voidaan torjua sosiaalista polkumyyntiä. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista olisi tehtävä uskottava etenemissuunnitelma, jossa on sitova lainsäädäntö, selkeät sitoumukset ja yhteiset tavoitteet. Se olisi myös yhdistettävä talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon sekä vero- ja talouspolitiikan valvontaan. e) Rakenteellisista uudistuksista, joilla heikennetään työsuhdeturvaa ja puretaan työsopimusten sääntelyä, on luovuttava asteittain, koska niillä on kielteinen vaikutus. EU:n ja jäsenvaltioiden tekemien poliittisten virheiden vuoksi taantuma on pitkittynyt ja pahentunut tarpeettomasti. 4
Julkisen talouden säästötoimet ja miljoonien ihmisten juuttuminen työttömyyteen tai huonoihin töihin eivät ole edistäneet taloutta. f) Työssäkäyvien köyhyyttä torjutaan kiinnittämällä erityistä huomiota matalampiin palkkoihin, esimerkiksi lain tai työehtosopimusten avulla. g) Vahvistetaan työlainsäädäntöä, sosiaaliturvajärjestelmiä, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja keskitetyn sopimisen instituutioita ja perustetaan ne uudelleen, jos ne on purettu. h) Tehdään nuorisotakuusta yleinen työllisyystakuu kaikille matalan osaamistason työntekijöille, jotka ovat työttöminä: tarjous laadukkaasta työstä, harjoittelusta tai koulutuksesta neljän kuukauden kuluessa työttömäksi jäämisestä. i) Taataan turvalliset ja terveelliset työpaikat ja työn organisointi, joiden ansiosta kaikenikäiset työntekijät pystyvät jatkamaan työtä eläkeikään asti. j) Noudatetaan työaikaa, työ- ja yksityiselämän tasapainoa ja sukupuolten tasa-arvoa. k) Vähennetään sitkeitä palkkaeroja Euroopassa siirtämällä teollisuutta ylöspäin arvoketjussa sekä investoimalla osaamiseen ja alueellisiin kehitysstrategioihin. l) Säännellään keikkataloutta digitaalialan työntekijöiden, itsenäisten ammatinharjoittajien ja epätyypillisten työntekijöiden suojelemiseksi. 5
2. Osaaminen on avain IndustriAll Europen ensisijaisena tavoitteena on varmistaa kaikille työmarkkinoilla tarvittavat taidot sekä taata työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevien henkilökohtaisten odotusten täyttyminen. Tämä kuitenkin edellyttää, että laadukas koulutus takaa myös pääsyn laadukkaaseen työhön. Osaaminen on todellakin tärkeää, sillä se vauhdittaa innovointia ja lisäarvon luomista. Maailmanluokan teollisuus nojautuu voimakkaasti pätevään työvoimaan kaikilla osaamisen, tietämyksen ja valmiuksien tasoilla. Oppimisyhteiskunnan rakentaminen on siksi perusedellytys innovatiivisen ja kilpailukykyisen talouden rakentamiselle. Globalisaatio pakottaa Euroopan teollisuuden kehittymään, sillä se ei voi kilpailla nousevien talouksien kanssa palkoilla. Nopeasti muuttuvassa teollisuudessa osaaminen on työntekijöiden kannalta keskeistä sekä työllistettävyyden lisäämiseksi että työsuhdeturvan ja yhteiskuntaan integroitumisen kannalta ja parempien mahdollisuuksien saamiseksi elämässä. IndustriAll Europen mielestä työvoiman työmarkkinakelpoisuutta ei kuitenkaan koskaan voida jättää pelkästään työntekijän vastuulle. Päinvastoin työmarkkinakelpoisuuden parantaminen edellyttää kokonaisvaltaisia työmarkkinastrategioita, joissa ovat mukana kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät (työmarkkinaosapuolet, työmarkkinalaitokset, koulutuksen tarjoajat). Tällä hetkellä 70 miljoonalla aikuisella eurooppalaisella ei ole asianmukaista koulutusta ja riittäviä kirjoitustaitoja, ja 169 miljoonalla (44 prosentilla) ei ole digitaalisia ja tietoteknisiä perustaitoja. Samalla ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus on huomiota herättävän suurta. Vuoteen 2020 mennessä on täyttämättä 825 000 tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisten työpaikkaa. Osaamisen kohtaanto-ongelma koskee myös muita teknisen alan työntekijöitä kaikilla koulutustasoilla. Lisäksi digitalisaatio muokkaa lähes kaikkia aloja ja edellyttää työvoiman uudelleenkoulutusta ja osaamisen kehittämistä. Investoiminen laadukkaan opetuksen, koulutuksen ja ammatillisen kehityksen edistämiseen koko työvoiman työelämän ajan edellyttää pysyvää ja jatkuvaa politiikkaa. Se sisältää muun muassa seuraavat asiat: a) Kehitetään osaamista koskevan tiedon hankintaa kehittyvistä ja katoamassa olevista työprofiileista ja tulevista osaamistarpeista sekä oikea-aikaista toimintaa tulevien osaamisen kohtaanto-ongelmien välttämiseksi (esimerkiksi Euroopan tason työmarkkinaosapuolten kumppanuuteen perustuvien alakohtaisen osaamisen yhteenliittymien ja yritystason strategisen työllisyys- ja osaamissuunnittelun avulla). b) Annetaan uraohjausta varhaisessa vaiheessa sekä koko uran ajan, jotta voidaan tukea sekä työntekijöiden elinikäistä työllistettävyyttä että osaamisen mukauttamista työmarkkinoiden tarpeisiin. c) Taataan täysimääräinen ja yhdenvertainen pääsy koulutukseen henkilökohtaisella koulutusoikeudella, joka varmistetaan työehtosopimuksessa tai laissa, sekä mahdollisuus palkalliseen opintovapaaseen. d) Otetaan alakohtaiset työmarkkinaosapuolet sekä paikallinen teollisuus mukaan opetus- ja koulutusjärjestelmien hallinnointiin, sillä niillä on kattavaa tietämystä yritysten järjestelmistä sekä paikallisten markkinoiden tarpeista. e) Lisätään mahdollisuuksia epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamiseen, jotta käytännön työssä hankittu pätevyys voidaan paremmin tunnustaa. f) Edistetään laaja-alaista pehmeää osaamista, kuten ryhmätyöskentelyä, viestintää, luovaa ajattelua, ongelmanratkaisua ja ennen kaikkea oppimiskykyä. g) Yhdistetään digitaaliset taidot ja valmiudet kaikkiin opetuksen ja koulutuksen tasoihin. Digitalisaatio vaikuttaa jollakin tavalla kaikkiin aloihin ja ammatteihin. IndustriAll Europe ei siksi voi hyväksyä sitä, että digitalisaatiota käytetään (väärin) vähentämään työntekijöiden itsenäisyyttä ja toimivaltuuksia (mikä vaikuttaa kielteisesti palkkatasoon). 6
h) Pidetään iäkkäät työntekijät työssä mukautettujen koulutusmahdollisuuksien (kielet, digitaaliset taidot) avulla ja omaksutaan järjestelmällinen lähestymistapa mentorointiin sukupolvien välisen tietämyksen siirron järjestämiseksi (hiljaisen käytännön tiedon jakamiseksi). i) Kiinnitetään erityistä huomiota pk-yritysten tarpeisiin, koska suurilla yrityksillä on usein keinot houkutella tai kouluttaa tarvittavaa osaamista. j) Parannetaan eurooppalaista tutkintokehystä, jotta ammatillisen koulutuksen laatu voidaan varmistaa sekä taata hankittujen valmiuksien ja taitojen määrittäminen, tunnustaminen ja siirrettävyys kaikissa ammateissa, koulutusjärjestelmissä, yrityksissä, aloilla ja maissa. k) Perus- ja ammattikoulutusjärjestelmissä on varmistettava, että nuoret ihmiset ja aikuiset työntekijät saavat sekä perustaidot (luku-, kirjoitus- ja laskutaidot), STEM-taidot (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka), laaja-alaiset taidot (analyyttinen ajattelu, ongelmanratkaisu, viestintä, oppimiskyky jne.) että digitaaliset taidot, joita työmarkkinoilla tarvitaan ja joilla työllistettävyyttä voidaan vahvistaa. l) Olisi perustettava elinikäisen oppimisen ohjelmia, joiden avulla työntekijät voivat saada innostavia oppimiskokemuksia jokaisessa elämänvaiheessa joko henkilökohtaisten tai ammatillisten syiden vuoksi. Elinikäisen oppimisen kulttuuri edistää todistetusti sosiaalista osallisuutta, henkilökohtaista kehitystä, ammatillista osaamista ja aktiivista kansalaisuutta. m) Jäsenvaltioiden olisi lunastettava Eurooppa 2020 -strategiassa antamansa lupaukset: investoidaan vähintään kaksi prosenttia bkt:stä korkeakoulutukseen, lasketaan koulutuksen keskeyttämisaste alle kymmeneen prosenttiin, varmistetaan, että vähintään 40 prosenttia 30 34-vuotiaista suorittaa korkea-asteen koulutuksen loppuun, tarjotaan vähintään 15 prosentille aikuisista elinikäistä oppimista jne. Julkisia investointeja opetukseen ja koulutukseen sekä yritysten rahoitusosuutta on lisättävä. 7
3. Investoiminen kestävään talouden elpymiseen Lähes seitsemän vuotta (2007 2013) kestäneen ankaran rahoitus- ja talouskriisin jälkeen EU:n talous elpyy nyt jo kuudetta vuotta. On kuitenkin mainittava, että joissakin maissa ja joillakin aloilla Euroopassa vaikeudet eivät ole vielä ohi. EU on ponnistanut sekavasta valuuttaunionista yllättäväksi taloudelliseksi onnistujaksi. Talouskasvu voisi olla suurempaa, mutta se on joka tapauksessa vakaata. Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta, koska rahoituskriisi on jättänyt syviä arpia, jotka on hoidettava kiireellisesti. Edistyminen Länsi- ja Itä-Euroopan palkkojen lähentymisessä on jäänyt polkemaan paikalleen. Palkkojen yleinen kasvu on pysähtynyt tai palkat ovat jopa laskeneet, ja työvoiman osuus bkt:stä pienenee. Rakenteellisia epätasapainoja on korjattu sisäisellä devalvaatiolla, joka on sievempi sana palkkaleikkauksille ja keskitetyn sopimisen, työsuojelun ja sosiaaliturvajärjestelmien purkamiselle. Tulojen epätasa-arvo ja työssäkäyvien köyhien määrä ovat sen vuoksi kasvaneet. Kun kysyntä jähmettyi paikalleen, näillä uusliberaaleilla sääntelynpurkutoimilla vain pahennettiin kriisiä. IndustriAll Europe on siksi aina vastustanut julkisen talouden säästötoimenpiteitä, koska niillä on talouteen kielteinen vaikutus. Siksi elpyminen ei ole IndustriAll Europen mielestä vielä täydellistä, ja sitä on vielä vahvistettava. Ankara uurastus elpymisen jatkamiseksi ja talouksiemme suojaamiseksi tulevalta taantumalta on aloitettava nyt. Kaikilla tasoilla on edistettävä investointeja kestäviin ja pitkäaikaisiin teollisuushankkeisiin. IndustriAll Europen mielestä tasaisen talouskasvun ja pitkäaikaisen talouden elpymisen perustuksia on vahvistettava: a) Tiukka finanssipolitiikka on johtanut julkisten ja yksityisten investointien jyrkkiin vähennyksiin. Useimmat jäsenvaltiot ovat nyt vähentäneet alijäämiään huomattavasti alle kolmen prosentin. Tämä pelivara on käytettävä kokonaan julkisten investointien edistämiseen, sillä ne ovat ennätyksellisen matalalla tasolla. Euroopan tasolla investointeja voidaan tukea laajentamalla edelleen Euroopan strategisten investointien rahastoa ja suuntaamalla sitä strategisesti, ottamalla käyttöön hankejoukkolainoja tai perustamalla innovointirahasto ja nykyaikaistamisrahasto todellisten innovaatioiden edistämiseen ja tukemiseen (osa energiaunionin täytäntöönpanoa). IndustriAll Europe tukee täysimääräisesti julkisten investointien kultaisen säännön käyttöönottoa laajentamalla huomattavasti nykyistä niin sanottua investointilauseketta. Julkiset investoinnit pitäisi jättää alijäämäperusteen ulkopuolelle kaikissa taloutta hyödyttävissä luokissa (eikä vain hankkeissa, joiden rahoitukseen EU osallistuu). b) Yksityisiä investointeja on edistettävä. Se on keskeistä talouden elpymisen tukemisessa. Tällä hetkellä investointien taso bkt:n suhteen on vain 19 prosenttia, kun se aiemmin oli 22,7 prosenttia. Yritysten pitäisi sijoittaa voittonsa uudelleen lisäarvon ja työpaikkojen luomiseen superosinkojen maksamisen ja omien osakkeiden takaisinostamisen sijasta. Tämä edellyttää vakaata ja ennakoitavaa investointiympäristöä ja kannustavaa makrotalouspolitiikkaa. Talous- ja rahaliiton institutionaalinen tukeminen ei ole tarkoituksenmukaista. Rahoituskriisi paljasti sen rakenteelliset viat (yksi vaihtokurssi, yksi korko mutta taloudellisesti erittäin hajanainen). Tulevaisuudessa sisäisen devalvoinnin ankaria käytäntöjä on vältettävä kaikin keinoin. Huomattava talous- ja rahaliiton syventäminen (ilman uusliberaaleihin uudistuksiin pakottavaa ohjelmaa) on välttämätön. c) Kotimaista kysyntää on vauhditettava lopettamalla viimeinkin julkisen talouden säästötoimet ja nopeuttamalla selkeämmin palkkakehitystä, jotta palkat saadaan vastaamaan tuottavuuden kasvua. d) Veroperustaa siirretään työstä ympäristöön ja omaisuuteen. e) Tehdään loppu talouden sijoittajavetoisuuden kasvusta laatimalla säännöt, joilla palautetaan rahoitusalan perustoiminnot: säästöjen kerääminen ja niiden muuntaminen tuottaviksi 8
investoinneiksi reaalitalouteen. Lisäsääntelyllä on estettävä varjopankkitoiminnan uusi nousu ja spekulatiivinen lyhyeksi myynti sekä puututtava aktiivisten osakkeenomistajien kielteiseen vaikutukseen yritysten pitkäaikaisiin strategioihin. 4. EU:n teollisuuspolitiikka alojen ja alueiden tukena Makrotalouspolitiikka ja teollisuuspolitiikka vahvistavat toisiaan. Teollisuuspolitiikka ei koskaan tuota tulosta, jos makrotalouspolitiikka on sen kanssa ristiriidassa. Toisaalta käynnissä oleva talouden elpyminen on luonut mahdollisuuden palauttaa Euroopan teollisuuden rakenne ja puuttua useisiin ennakoimattomiin haasteisiin, joita teollisuudella on. Niitä ovat muun muassa Euroopan teollisuuden rakenteen parantaminen, laadukkaiden työpaikkojen säilyttäminen ja luominen, tietämyksen muuntaminen innovaatioiksi ja innovaatioiden muuntaminen myyntikelpoisiksi tuotteiksi, tasapainoinen alueellinen kehitys, vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen, yhteiskunnan ikääntyminen, digitalisaation edistäminen ja sääntely, suurten nousevien talouksien ja valtiojohtoisen teollistamisen aiheuttamaan haasteeseen puuttuminen. Teollisuuspolitiikan on johdettava ratkaisujen tarjoamista yhteiskunnallisiin haasteisiin ja tarjottava suuntaviivat uusille ajattelutavoille, joita markkinavoimilta ei luonnostaan tule (internet, GPS ja vähähiilinen talous ovat tulosta julkisesta politiikasta). IndustriAll Europe haluaa tämän osalta korostaa seuraavia asioita: a) Alakohtaisen teollisuuspolitiikan merkitys teollisuuden moninaisuuden ja laajan teollisuuspohjan säilyttämisessä EU:ssa. IndustriAll Europe tukee kohdennettuja toimintasuunnitelmia kaikille strategisesti merkittäville tai rakennemuutoksessa oleville sektoreille/toimitusketjuille: i. (ala)sektorit ja arvoketjut, joilla on suuret kasvumahdollisuudet, joilla teknologinen muutos on nopeaa (esim. kehitystä vauhdittavat keskeiset teknologiat) tai joissa kansainvälinen kilpailu on kovaa ii. paljon energiaa käyttävät sektorit, joiden on siirryttävä aiempaa kestävämpiin rakenteisiin ja jopa luovuttava kokonaan hiilestä vuosisadan puoliväliin mennessä iii. matalan ja keskitason teknologian teollisuuden ensisijaiset strategiat, joilla tuetaan niiden rakenteellista parantamista vahvistamalla niiden innovointimahdollisuuksia ja parantamalla niiden tuotantoprosesseja. b) EU:n teollisuuspolitiikassa on tärkeä alueellinen ulottuvuus. Euroopan teollisessa kehityksessä on vakavaa epätasapainoa, joka näkyy teollisuustoiminnan vahvana keskittymisensä. Alueiden mahdollisuuksia teollisuuden nykyaikaistamiseen, innovaatiojärjestelmien vahvistamiseen, uusien teknologioiden jakamisen ja omaksumisen edistämiseen ja kestävään talouskasvuun on hyödynnettävä täysimääräisesti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vähemmän kehittyneisiin ja teollista muutosta läpikäyviin alueisiin ja alueidenväliseen yhteistyöhön, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä ja edistää innovatiivisia keskittymiä. Tässä yhteydessä alueellisen tason älykkään erikoistumisen strategiat ovat tärkeä tuki, jonka avulla voidaan saada aikaan riittävä määrä tutkimusta ja kehittämistä, innovointi- ja investointikapasiteettia erittäin lupaavissa toimissa sekä yhdistää kehittyneitä teknologioita ja paikallisia valmiuksia myös perinteisillä teollisuudenaloilla. c) Rakennerahastot ovat EU:n tärkeimpiä välineitä alueelliseen epätasapainoon puuttumisessa ja rakennemuutoksesta kärsineiden tukemisessa. Rakennerahastojen ei pitäisi kuitenkaan vääristää yritysten välistä kilpailua ja aiheuttaa uudelleensijoittamista unionin yhdestä osasta toiseen. d) EU:n rahoituksessa pitäisi myös keskittyä alueellisen tutkimuksen ja kehityksen ja innovoinnin infrastruktuurien edistämiseen: tutkimuskeskuksiin, yrityshautomoihin, tiedepuistoihin, tukeen 9
innovaatioverkostoille, innovaatioiden jakamisen edistämiseen ja koulutus- ja tutkimusjärjestelmän yleiseen parantamiseen. e) Julkiset hankinnat (14 prosenttia bkt:stä) ovat tärkeä lisäarvon ja työpaikkojen edistäjä. Niiden mahdollisuudet olisi hyödynnettävä täysimääräisesti liittämällä julkisiin tarjouspyyntöihin innovatiiviset, vihreät ja sosiaaliset kriteerit sen sijaan, että huomioon otettaisiin vain halvin hinta. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen periaatteen mukaisesti painotetaan enemmän elinkaarikustannuksia, ympäristötavoitteita ja yhteiskunnallisia näkökohtia. Se on voimakas työkalu julkisen rahan tehokkaaseen, kestävään ja strategiseen käyttöön, ja sitä on edistettävä huomattavasti nykyistä enemmän. Lisäksi on kiinnitettävä enemmän huomiota julkisia hankintoja koskevan tarkistetun EU:n kehyksen säännökseen, jonka nojalla on mahdollista hylätä julkisiin tarjouspyyntöihin tehdyt ehdotukset, jos yli 50 prosenttia arvosta tulee EU:n ulkopuolelta. f) Euroopan komission ehdotus kansainvälisestä hankintavälineestä on hyväksyttävä ripeästi. Jos EU:n yritysten syrjintä hankintamarkkinoilla todistetaan, tämän välineen nojalla voitaisiin katsoa kulloinkin kyseessä olevan maan tarjoavan tavaroista ja palveluista korkeampaa hintaa (jopa 20 prosenttia enemmän) kuin ne ovat ehdottaneet, mikä tuo eurooppalaisille tavaroille ja palveluille kilpailuedun. g) Euroopan laajuisten standardien älykkäällä ja dynaamisella laatimisella voidaan vähentää keksijöiden ja ostajien riskejä yhdistämällä kysyntä aloilla, jotka muutoin voisivat levitä liian laajasti moniin ratkaisuihin. Standardit takaavat oikeusvarmuuden keksijöille. Standardeilla voidaan myös edistää innovointia, jos niissä on asetettu vaativa toimintataso määrittämättä, mitä ratkaisua on noudatettava. Näin luodaan mahdollisuuksia innovoinnille. h) Teollisuuspolitiikan sisällyttämisellä entistä paremmin kaikkiin politiikan tasoihin (pääosastojen, jäsenvaltioiden ja alueiden välillä) pitäisi tehostaa teollisuuspolitiikkaa. EU:n teollisuuspolitiikan omavastuullisuutta kansallisella ja alueellisella tasolla pitäisi edistää. Pitkäaikaisten EU:n toimintasuunnitelmien (Eurooppa 2020, ilmastosuunnitelmat jne.) pitäisi näkyä teollisuuden toimintasuunnitelmissa. Kokonaisvaltainen lähestymistapa synergioiden luomiseen teollisuuspolitiikan eri aloitteiden (kiertotalous, kestävä liikenne, kauppa, digitalisaatio, innovointi, investoinnit, osaaminen, energia, aluepolitiikka) välillä edistäisi ehdottomasti teollisuuspolitiikan vaikutuksen lisäämistä. Lisäksi tarvitaan entistä parempaa talous- ja tilastoanalyysin kehystä teollisen kehityksen dynamiikan analysoimiseksi. i) EU:n teollisuusinfrastruktuurin nykyaikaistamisen strateginen suunnittelu ja asianmukainen julkinen rahoitus: Euroopan laajuiset verkot liikenteelle (raideliikenne), energialle ja viestintälogistiikalle, liikenteen intemodaalisuus, lentokentät ja satamat, yrityspuistot, tutkimusinfrastruktuuri jne. j) EU:n kilpailupolitiikan uudistus, jolla tuetaan teollisuuden yhteistyötä arvoketjuissa ja pidetään yllä / luodaan eurooppalaisia menestyjiä globalisoituneissa toimitusketjuissa. EU:n kilpailupolitiikka ei saa johtaa yhdistettyjen arvoketjujen tuhoamiseen eikä estää kunnianhimoisten eurooppalaisten teollisuushankkeiden (Airbus, Ariane, Galileo jne.) luomista. k) Markkinavalvontasäännöstön odotettuun tarkistamiseen on suhtauduttava myönteisesti, mutta viranomaisten välistä koordinointia on myös parannettava (perustamalla EU:n virasto). l) Jäsenvaltioiden on säilytettävä mahdollisuus tukea keskeisiä teollisuudenaloja luomalla julkisia yrityksiä tai kehittämällä julkisia palveluja. 10
5. Euroopan teollisuuden digitalisoinnin olisi oltava yhteinen edistymisprosessi Digitalisaatio tarkoittaa minkä tahansa esineen ja minkä tahansa henkilön yhdistämistä verkkoon missä tahansa ja siitä saatavan datan automaattista ja riippumatonta käsittelyä. Teollisuudessa tämä johtaa kaikkien prosessien yhdistämiseen digitaalisesti: suunnittelu, valmistus (teollisuus 4.0 -käsite), kunnossapito ja hallinto. Tämän digitaalisen yhdistämisen myönteisenä mahdollisuutena on valtavien hyötyjen saaminen tuottavuudessa, luotettavuudessa, mukauttamisessa asiakkaan tarpeisiin ja nopeudessa kaikissa mittakaavoissa (yksittäisestä koneesta koko tuotantojärjestelmään). Sillä voidaan parantaa huomattavasti eurooppalaisen valmistusalan suhteellisia etuja ja siten suojata teollisuuden työpaikkoja tai jopa palauttaa niitä. Tämän vuoksi IndustriAll Europen mielestä Euroopan teollisuuden digitalisaatiota ei voida eikä sitä pidä pysäyttää. Sitä on kuitenkin ohjattava, säänneltävä ja valvottava. Euroopan teollisuus on digitalisoitava tai se lakkaa olemasta, kun tehokkaammat ja nopeammat kilpailijat ottavat sen haltuunsa. Meidän tehtävämme teollisuuden ammattiyhdistyksenä on muokata digitalisaatiota kaikkein yhteiskunnan jäsenten ja kaikkien teollisuustyöntekijöiden eduksi. Toisaalta digitalisaatiolla voi olla huomattava vaikutus nykyisten työpaikkojen määrään ja laatuun. Monet teollisuuden rutiinityöpaikat, myös toimistotyöt, voivat kadota, ja jäljelle jäävät työt edellyttävät digitaalisia taitoja. Kaikille teollisuuden aiemmille teknologisille muutoksille on yhteistä se, että ne ovat lisänneet tuottavuutta. Tämä lisäksi digitalisaatiolla on muita erityisiä vaikutuksia. Se keskittää vallan ja vaurauden yrityksiin, jotka hallitsevat alustoja, ohjelmistoa tai dataa ja vähentävät siten kaikkien muiden arvoketjun yritysten valmiuksia investoida, innovoida ja tarjota hyviä palkkoja ja työolosuhteita. Digitalisaatio haastaa myös työehtosopimuksiin perustuvan pysyvän, kokoaikaisen työsuhteen perusteet, koska kaikki tämän suhteen toimet (myös tehtävän valvonta) voidaan tehdä yksittäin, automaattisesti ja etäyhteydellä. Työntekijät joutuvat siten maailmanlaajuiseen hintakilpailuun, ja epävarma työ yksilöllistettyine ehtoineen leviää räjähdysmäisesti (freelance-työntekijät, näennäisesti itsenäiset ammatinharjoittajat, joukkoistaminen). Heidän työtään voidaan valvoa ennennäkemättömällä tasolla (kameroilla, antureilla, automaattisella valvonnalla). Myönteistä on toisaalta se, että digitalisaation avulla voidaan jäljittää teollisuusprosesseja koko arvoketjun pituudelta ja valvoa kiertotaloutta tai valmistusalan sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä ehtoja (esim. valmisvaatteissa ja jalkineissa). Se helpottaa myös työntekijöiden välistä demokraattista yhteistyötä. Teollisuuden näkökulmasta IndustriAll Europe haluaa, että EU:n toimintalinjoilla tuetaan teollisuuden digitalisaatiota siten, että voidaan edistää vaurauden luomisen oikeudenmukaista jakautumista ja tukea sen mahdollisuuksia yleisen edun hyväksi. Tällaisilla tulevilla toimintalinjoilla olisi seuraavia tavoitteita: a) Edistetään teollisuuden kehitystä Euroopassa: i. Selvitetään digitaalisten teknologioiden mahdollisuuksia suurten yhteiskunnallisten haasteiden (energia- ja resurssitehokkuus, ilmastonmuutos, liikkuvuus, terveydenhuolto) ratkaisemisessa. ii. Palautetaan teollisuuden johtava asema elektronisissa komponenteissa ja järjestelmissä: luodaan Euroopan yhteistä etua koskeva tärkeä hanke (IPCEI) julkisille ja yksityisille investoinneille mikroelektroniikan komponenttien ja järjestelmien autonomiseen eurooppalaiseen suunnittelu- ja valmistuskapasiteettiin koko digitaalitalouden tukemista varten. iii. Tuetaan uusien tieto- ja viestintätekniikan alojen, kuten massadatan, pilvipalvelujen, tekoälyn ja kehittyneen valmistuksen, kehittämistä. iv. Teollistetaan ja automatisoidaan ylläpitoa, korjausta, purkamista ja kierrättämistä koskevat kiertotalouden prosessit. 11
v. Tuetaan teollisuudessa tarvittavan digitaalisen osaamisen kehittämistä eurooppalaisten yritysten teollisen kilpailukyvyn työkaluna. vi. Investoidaan laajakaistainfrastruktuuriin kaikilla alueilla ja kaikissa jäsenvaltioissa. b) Tuetaan eurooppalaisia arvoja: i. Laaditaan kunnianhimoiset standardit tietojen turvallisuudelle ja luottamuksellisuudelle eurooppalaisissa verkostoissa ja pilvi-infrastruktuurissa. ii. Seurataan ja valvotaan digitaalisesti valmistuksen sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä ehtoja kansainvälisissä arvoketjuissa ja estetään kerätyn datan myöhempi väärinkäyttö. c) Estetään se, että digitaalialan monopolistit sieppaavat eurooppalaisten yritysten luoman vaurauden: i. Säännellään ja verotetaan sääntöjen mukaisesti arvon luomista silloin, kun digitaalisen alustan kautta sovittu työ suoritetaan fyysisesti. ii. Annetaan valtuudet avointen standardien käytölle valmistuksen digitaalisessa yhdistämisessä ja niiden saatavuudelle reilujen, kohtuullisten ja syrjimättömien (FRAND) ehtojen mukaisesti. iii. Säännellään monopolistisia digitaalisia alustoja: teollisuusdatan olisi oltava kaikkien käytettävissä FRAND-ehtojen mukaisesti: käyttäjälle olisi taattava avointen ja reilujen hakualgoritmien saatavuus. Sosiaalisesta näkökulmasta IndustriAll Europe vaati, että siirtyminen digitaaliseen teollisuuteen on kaikkien työntekijöiden kannalta oikeudenmukaista ja että sitä käytetään mahdollisuutena sosiaaliseen edistykseen. Näin ollen on välttämätöntä a) ennakoida ja hallita muutosta yhteiskunnan kannalta vastuullisella tavalla vahvistamalla kansallisella ja EU:n tasolla tiedotus- ja kuulemisoikeuksia odotettavista olevista haasteista koko toimitusketjussa b) varmistaa, että työntekijät saavat oikeudenmukaisen osuuden digitalisaation aikaansaamasta vauraudesta, ja keskustella näiden voittojen jakamisesta (palkat, työaika) c) estää liikkuvien työntekijöiden jatkuva saatavilla olo oikeudella olla tavoittamattomissa, ja varmistaa, että digitalisaation mahdollistamaa työaikojen joustavuutta tasapainotetaan työntekijöiden ja työnantajien välillä ja että se ei vaikuta haitallisesti työntekijöiden terveyteen d) kehittää tutkimus- ja innovointihankkeissa digitaalisten teknologioiden mahdollisuuksia auttaa työntekijöitä heidän korvaamisensa sijasta e) varmistaa yksilöllinen oikeus koulutukseen työvoiman jatkuvaa uudelleenkoulutusta ja osaamisen kehittämistä varten (mukaan lukien hyvin perusteltu sähköisten oppimistyökalujen käyttö), millä tuetaan tunnustettujen, validoitujen, siirrettävien ja toimittajasta riippumattomien digitaalisten taitojen hankkimista; perustaitojen, STEM-taitojen ja laaja-alaisten taitojen ohella digitaalisten taitojen on oltava teollisuusalojen ammatillisen koulutuksen ytimessä f) varmistaa, että kaikki työntekijät, myös yritykseen epätyypillisessä sopimussuhteessa olevat (esim. joukko- ja alustatyöntekijät, vuokratyöntekijät), voivat neuvotella palkastaan ja työoloistaan yhteisesti tai että heidät voidaan sisällyttää työehtosopimuksiin g) varmistaa työterveys ja työturvallisuus, kun toimitaan vuorovaikutuksessa autonomisten robottien ja ajoneuvojen kanssa, sekä selkeä vastuujärjestelmä nopeasta korvauksesta tapaturmissa; tämän vuoksi työntekijöiden on osallistuttava tosiasiallisesti riskien ehkäisyyn ja korjaamiseen h) varmistaa työntekijään liittyvä tietosuoja määrittämällä oikeudenmukaiset ehdot työntekijöiden suostumukselle tietojen keräämiseen ja käsittelyyn, rajat työntekijöiden seurannalle sekä avoimuus päätösten (tekoälyn) algoritmeissa, jotka vaikuttavat heidän uraansa i) ottaa käyttöön työn järjestämisen ja tuotantomenetelmien ihmiskeskeiset järjestelmät, joissa ei kyseenalaisteta työntekijöiden riippumattomuutta ja kognitiivisia kykyjä 12
j) lisätä työntekijöiden ja heidän edustajiensa tietämystä heistä kerätyistä tiedoista ja kyseisten tietojen käytöstä. 6. Teollisuus: kestävän kehityksen moottori Kestävän ja osallistavan kiertotalouden rakentaminen on kokonaisvaltainen tavoite kaikissa teollisuuspolitiikan tavoitteissa, joilla luodaan suuntaa pitkäaikaisissa ilmastotavoitteissa ja -suunnitelmissa. Tämä muuttaa perusteellisesti alan luonnetta. IndustriAll Europe tukee täysimääräisesti YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, kansainvälisiä ilmastosopimuksia (Pariisi) ja EU:n ilmastotavoitteita vuosille 2020, 2030 ja 2050. Tulevaisuuden teollisuudessa käytetään erittäin paljon energiaa ja materiaaleja käyttäviä prosesseja, hyödynnetään uusiutuvaa ja kierrätettyjä/uudelleenkäytettyjä materiaaleja ja omaksutaan entistä kestävämpiä liiketoimintamalleja. Taantuman leimaaman viime vuosikymmenen aikana luotiin yli miljoona työpaikkaa vihreään talouteen. Teollisuus pystyy saamaan huomattavia voittoja energian ja materiaalien säästöistä, ja kiertotalous luo kotimaisia työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle. Siksi kestävän kehityksen talouteen ja työllisyyteen liittyvä potentiaali on hyödynnettävä täysimääräisesti. Nykyiseen talouden elpymiseen on liitettävä ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävä kasvu: a) Talouden ja kestävän kehityksen väliset synergiat olisi selvitettävä kokonaisvaltaisesti ja kestävän teollisuuspolitiikan työkalupakkia olisi kehitettävä edelleen. Tässä työkalupakissa suositellaan monien toimintalinjojen älykästä yhdistelmää: pitkän aikavälin tavoitteet ja suunnitelmat, hiilen hinnan asettaminen, vihreiden teknologioiden edistäminen, niukkojen resurssien hinnoitteluvälineet, verorasituksen siirtäminen ympäristön eduksi, energiakäänteen tukeminen ja verot/tuet kuluttajien ja tuottajien käytöksen ohjaamiseksi. Kansainvälisissä ja eurooppalaisissa ilmastotavoitteissa tehdyt sitoumukset on yhdistettävä EU:n teollisuusstrategiaan ja muunnettava teollisuuden toimintasuunnitelmiksi. Samalla on varmistettava, että kaikki allekirjoittajat täyttävät sitoumukset. b) Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota teollisen kiertotalouden luomiseen. Se olisi enemmän kuin jätteen kierrättämistä, ja siinä keskityttäisiin uudelleenkäyttöön ja uudelleenvalmistukseen. Euroopan johtoaseman aikaansaaminen ja kehittäminen edelleen vähähiilisessä kiertotaloudessa on keskeistä. Uudet aloitteet, kuten muoviin keskittyvä kiertotalous tai eurooppalaisen toimitusketjun luominen paristoille, vahvistavat epäilemättä eurooppalaisen teollisuuden rakennetta ja edistävät uusien työpaikkojen luomista. Erityistä huomiota on kiinnitettävä resurssitehokkuuden kasvuun, kriittisten raaka-aineiden saatavuuteen ja uusioraaka-aineiden hyvin toimivien markkinoiden kehittämiseen. Tässä yhteydessä IndustriAll Europe tukee puhdasta ja kestävää kaivannaisteollisuutta (erityisesti uusien materiaalien osalta). Myös laajennettu tuottajan vastuu, vihreät julkiset hankinnat ja ekologinen suunnittelu voisivat auttaa luomaan markkinoita kiertotalouden tuotteille/palveluille. Lisäksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla voitaisiin luoda kiertotalouteen erikoistuneita alustoja. c) Kunnianhimoisten EU:n ilmastonmuutostavoitteiden, kuten EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS), ei pitäisi lisätä kustannuksia EU:n teollisuuden aloille eikä antaa ETS:ään kuulumattomille maille kilpailuetua. Hiilivuoto EU:n ulkopuolisiin maihin, joilla ei ole tiukkaa ympäristöpolitiikkaa tai vaativia työvoimastandardeja, on estettävä. d) Vaikka hiilipäästöjä voidaan vähentää, niitä ei voida poistaa kokonaan. Siksi on kehitettävä taloudellisesti elinkelpoisia menetelmiä hiilen talteen ottamiseksi ja uudelleen käyttämiseksi (raaka-aineena, polttoaineena tai perusraaka-aineena). e) Monien paljon energiaa käyttävien teollisuuden alojen tulevaisuus on turvattava tulevien innovaatiorahaston ja nykyaikaistamisrahaston avulla. Niillä pitäisi tukea täysimääräisesti kyseisiä 13
aloja niiden siirtymisessä kohti kestävämpiä rakenteita (joihin kuuluu myös perusteellinen hiilen vähentäminen). Laajamittaisia investointeja ja täydentävää sääntelykehystä tarvitaan kiireellisesti, jotta kaikissa Euroopan toimipaikoissa saadaan aikaan mullistavaa teknologiaa, jolla voidaan vähentää päästöjä paljon ja kustannustehokkaasti. 7. Oikeudenmukainen energiakäänne IndustriAll Europe on sitoutunut kunnianhimoisiin tavoitteisiin energiatehokkuuden lisäämiseksi ja uusiutuvien energialähteiden laajentamiseksi. Energiapolitiikan haasteet ovat kuitenkin moninaisia ja usein ristiriitaisia: kohtuuhintaista energiaa teollisuudelle ja kotitalouksille, ilmastotavoitteiden saavuttaminen, toimitusvarmuus ja johtoaseman säilyttäminen energiateknologioissa. Kokonaisvaltaisen energiapolitiikan on perustuttava kunnianhimoisiin pitkän aikavälin tavoitteisiin, jotka ovat sekä teknisesti että taloudellisesti toteuttamiskelpoisia. Se edellyttää sääntelykehystä, jonka avulla pystytään toimittamaan varmaa, kohtuuhintaista ja uusiutuvaa energiaa. Fossiilisista polttoaineista asteittain tapahtuvasta luopumisesta on tehtävä sosiaalisen edistyksen toteuttamiskeino. Ketään ei voida jättää tässä siirtymässä jälkeen. Työntekijöille, joihin hiilen vähentäminen vaikuttaa, on tarjottava hyviä mahdollisuuksia ammatilliseen lisäkehitykseen ja todellisia tilaisuuksia saada hyviä ja varmoja työpaikkoja lupaavissa uusissa taloudellisissa toiminnoissa. IndustriAll Europen mielestä energia on julkinen perushyödyke. Julkisten viranomaisten on säilytettävä merkittävä asemansa energian tuotannossa ja jakelussa. a) Energiapolitiikan pitäisi palvella yleistä etua ja edistää sääntelykehystä, jolla tuetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta, yhdenvertaista kohtelua, ympäristönsuojelua ja laadun parantamista edullisemmin kustannuksin, erityisesti energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien kasvavan määrän osalta. Tämä edellyttää nykyisten toimintalinjojen tarkoituksenmukaista arviointia. b) Turvallinen, riittävä ja kestävä energia, joka on sekä kansalaisten että yritysten saatavilla matalin ja ennakoitavin kustannuksin, kuuluu teollisuuden ja yhteiskunnan tärkeimpiin painopisteisiin. Puhtaan energian paketin tavoitteena on vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, yhdentää energiamarkkinoita entistä paremmin ja koordinoida kansallisia energiapolitiikkoja sekä samalla lisätä energiariippumattomuutta, energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden osuutta. Siinä on myös tarkastettu EU:n pitkän aikavälin ilmastotavoitteet vuodelle 2030. IndustriAll Europe kehottaa seuraamaan tiivisti tämän kokonaisvaltaisen aloitteen teollisuus- ja työllisyysnäkökohtia. c) Euroopan ikääntyvää energiainfrastruktuuria on nykyaikaistettava kehittämällä älykkäitä verkkoja, joiden avulla yhdistetään uusiutuvat energialähteet sähköverkkoon. Liikenteen sähköistäminen ja paljon energiaa käyttävien teollisuudenalojen hiilen vähentäminen lisäävät jyrkästi sähkön kysyntää ja edellyttävät siten valtavia investointeja (vähäpäästöisen) sähkön tuottamiseen ja jakeluun. Liikenteen hiilen vähentäminen on saatava aikaan teknologioista riippumattomalla tavalla: akkusähköja hybridiajoneuvoilla, vedyllä, maakaasulla, synteettisillä polttoaineilla jne. d) Nopeutetaan toimenpiteitä, joilla kehitetään uusia, tehokkaita ja kustannustehokkaita nollapäästöisiä energiateknologioita ja tuodaan ne markkinoille kustannustehokkaasti, esimerkiksi strategisen energiateknologiasuunnitelman tukemana. e) Uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämistä energiajärjestelmässä on tuettava mullistavilla teknologioilla energian varastoinnissa ja yhteenliitettävyyden lisäämisessä, jotta toimitusvaihteluja voidaan tasata. f) Ennakoivalla energiapolitiikalla olisi kannustettava teollisuutta ja yhteiskuntaa kehittämään, ottamaan käyttöön ja hyödyntämään parhaita käytettävissä olevia tekniikoita energiatehokkuuden 14
lisäämiseksi. Tämä edellyttää yhteisiä visioita ja tavoitteita (passiivitaloista, liikkuvuudesta), yhdennettyjä poliittisia strategioita (vihreistä julkisista hankinnoista) ja sääntelyä (ekologinen suunnittelu, energiamerkinnät). g) Siirtymisen vähähiiliseen yhteiskuntaan on oltava oikeudenmukaista siirtymää, mikä tarkoittaa, että rakennemuutoksen vaikutus ennakoidaan ja arvioidaan ajoissa ja että työntekijöille, yrityksille ja alueille, joihin rakennemuutos vaikuttaa haitallisesti, annetaan asianmukaista tukea. Tämä edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa ja vahvaa ja johdonmukaista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, johon kaikki sidosryhmät osallistuvat kaikilla tasoilla: yritykset (koulutukset, sisäinen liikkuvuus, rakenneuudistusten ennakointi pakkoirtisanomisten välttämiseksi), työmarkkinajärjestöt (järjestetään sujuva siirtyminen yhdestä työpaikasta toiseen), viranomaiset (alueelliset muuntamissuunnitelmat) ja ammattiyhdistykset (ratkaisu jokaiselle työntekijälle, johon rakenneuudistus vaikuttaa). Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää myös älykästä ja hyvin kohdennettua rahoitusta alueelliseen uudelleenjärjestelyyn. Sen avulla voidaan toteuttaa uusia kestäviä taloudellisia toimia, joilla voidaan taata uusi tulevaisuus alueille ja niiden työntekijöille, joihin rakenneuudistus on vaikuttanut. h) Energiapolitiikkaan olisi liitettävä teollisuuspolitiikat, joilla pidetään yllä, luodaan tai uusinnetaan energiahyödykkeiden teollista arvoa. 15
8. Kaikkien innovointia kaikille Teollisella ajalla arvoa loivat pääoma ja työvoima, mutta nykyisessä tietotaloudessa näitä perinteisiä tuotannon tekijöitä täydennetään ja vahvistetaan tiedolla. Tiedosta on tullut tärkein teollisuuden resurssi. Tämän päivän tiedon luominen muokkaa huomisen teollisuutta. Tällä hetkellä laboratorioissa tai työpöydillä olevista hankkeista tulee myöhemmin älykkäitä ja suorituskykyisiä tuotteita tai aiempaa tehokkaampia ja ympäristöystävällisiä prosesseja. Ne syrjäyttävät markkinaosuudet, lisäarvon ja työpaikat. Ne muuttavat osaamista ja työskentelyoloja. Innovointi on pysyvää. Se on keskeistä kestävässä talouskehityksessä. Ammattiyhdistykset voivat omaksua aktiivisen aseman ja niiden pitäisi näin toimiakin innovaatioiden muokkaamisessa kohti mallia, jossa innovointi on avointa kaikille työntekijöille ja kaikille kansalaisille ja jossa se hyödyttää kaikkia: Kaikkien innovointia kaikille. IndustriAll Europen mielestä innovoinnissa pitäisi pyrkiä käsittelemään sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia tarpeita, toteuttamaan entistä parempia tuotteita ja prosesseja, pitämään Euroopan teollisuus teknologisen kehityksen eturintamassa, luomaan laadukkaita työpaikkoja ja takaamaan oikeudenmukainen siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan. Innovointi on siten erittäin arvokas väline mutta kuitenkin vain väline korkeammissa yhteiskunnallisissa tavoitteissa. Se ei voi olla päämäärä itsessään eikä periaate, jonka tarkoituksena on heikentää esimerkiksi ennalta varautumisen periaatetta. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi IndustriAll Europe on määrittänyt seuraavat strategiset vaihtoehdot: a) Teollisuuden ja julkisten viranomaisten olisi lisättävä huomattavasti investointeja teollisuuden ja yhteiskunnan kannalta merkitykselliseen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin. Yksityiselle tutkimukselle, kehitykselle ja innovoinnille olisi annettava julkista tukea sillä ehdolla, että ensimmäinen teollinen käyttö toteutetaan Euroopassa. b) Eurooppalaisten yritysten olisi osoitettava yli 1,5 kertaa alansa ja kokoluokkansa OECD:n keskiarvosta tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin. c) IndustriAll Europe on määrittänyt useita painopistealoja, jotka ovat keskeisiä teollisuuden muutoksessa ja ansaitsevat investointeja: kestävä liikkuvuus, teollistunut kiertotalous, älykkäät jakeluja varastointiverkot sähköenergialle, sähköiset komponentit ja järjestelmät, nanoteknologiat kriittisten raaka-aineiden korvaajina, multimodaaliset hybridiliikennejärjestelmät, avoimet pilvipalvelut, valmisvaatteiden joukkomuokkaus, rakennusten lämpöjärjestelmien kunnostus, terveydenhuoltoteknologia, biopohjainen kemia jne. d) Sisämarkkinoiden sääntelyn on oltava ennakoitavaa, johdonmukaista ja kunnianhimoista, jotta innovoinnilta voidaan poistaa esteet ja edistää tuotteiden ja prosessien erottamista laadun avulla. Energiatehokkuudelle olisi asetettava kunnianhimoiset tavoitteet ja laadittavat tiukat vaatimukset teollisuustuotteiden ekologiselle suunnittelulle niiden energia- ja raaka-ainetehokkuuden osalta. e) Innovointijärjestelmillä on edistettävä yhteistyötä, demokratiaa ja työntekijöiden osallistumista. Ammattijärjestöjen olisi osallistuttava nykyisten EU:n tasolla julkisesti rahoitettavien t&k-ohjelmien strategisiin hallintoelimiin. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa olisi käsiteltävä työpaikan innovointia ja pyrittävä innovointidemokratiaan. IndustriAll vaatii kaikille työntekijöille EU:n laajuista oikeutta (mutta ei velvollisuutta) käynnistää työntekijälähtöinen innovointi. f) Yhdeksännessä puiteohjelmassa olisi jatkettava Horisontti 2020 -ohjelman menestyksekkäillä jäljillä. Samalla on lisättävä huomattavasti taloudellisia resursseja ja alennettava hakemusten erittäin korkeaa hylkäysosuutta. Tutkimuksen ja kehityksen tulevassa puiteohjelmassa on säilytettävä Horisontti 2020 -ohjelman keskeiset tekijät teollisuustutkimuksen tukena: teollisuuspilari, apurahat, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet innovoinnissa ja yhteiset teknologia-aloitteet. Entistä enemmän huomiota olisi kiinnitettävä teknologian jakamiseen ja yritysten valmiuksiin omaksua uusia teknologioita sekä yhteistyöhön perustuvaan teollisuustutkimukseen/-innovointiin. 16