1 (6) VEROHALLINTO LAUSUNTO Esikunta- ja oikeusyksikkö PL 325 5.4.2018 00052 VERO Valtiovarainministeriö valtiovarainministerio@vm.fi Viite / Diaarinumero VM/621/03.01.00/2018 A27/00 00 01/2018 KOMISSION EHDOTUKSET DIREKTIIVIKSI KOSKIEN MERKITTÄVÄN DIGITAALISEN LÄSNÄOLON YRITYSVEROTUSTA COM (2018) 147 FINAL SEKÄ DIREKTIIVIKSI KOSKIEN TIETTYIHIN DIGITAALISIIN PALVELUIHIN LIITTYVÄN LIIKEVAIHDON VEROTUSTA COM (2018) 148 FINAL Valtiovarainministeriö on pyytänyt Verohallinnolta lausuntoa 21.3.2018 annetuista komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi koskien merkittävän digitaalisen läsnäolon yritysverotusta sekä ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi koskien tiettyihin digitaalisiin palveluihin liittyvän liikevaihdon verotusta. lausuu ehdotusten johdosta seuraavaa: 1. Yleistä Euroopan komissio on tehnyt linjaukset oikeudenmukaisesta ja tehokkaasta verojärjestelmästä Euroopan unionissa. Näihin linjauksiin sisältyy myös oikeudenmukaisen verotuksen varmistaminen digitaalitaloudessa. Digitalouden verotus on ollut esillä myös Eurooppaneuvoston ja ECOFIN-neuvoston digitalouden verotukseen liittyvissä päätelmissä. Komissio on todennut, että digitalouden verotukseen liittyvien kysymysten globaalin luonteen vuoksi olisi ihanteellista löytää digitaalitalouden verottamiseen kansainväliset ratkaisut yhteistyössä OECD:n kanssa. Komission mukaan edistyminen kansainvälisellä tasolla on kuitenkin haastavaa, jonka vuoksi komissio on päättänyt ehdottaa yhteisöverosääntöjen mukauttamista unionin tasolla niin, että ne soveltuisivat digitaalisten yritysten ominaisuuksiin, sekä suosittaa, että ratkaisut ulotettaisiin koskemaan myös kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta kolmansien valtioiden kanssa tehtyjä sopimuksia. Komissio on antanut lyhyen aikavälin ratkaisuna direktiiviehdotuksen tiettyihin digitaalisiin palveluihin liittyvän liikevaihdon verottamista (COM(2018) 148 final, jäljempänä digitaalisten palvelujen vero tai "DPV"). Pitkän aikavälin ratkaisuna komissio on antanut ehdotuksen neuvoston direktiiviksi koskien merkittävän digitaalisen läsnäolon yritysverotusta (COM(2018) 147 final), jonka tarkoituksena on laajentaa kiinteän toimipaikan määritelmää ja muuttaa kiinteälle toimipaikalle kohdistettavien voittojen määrittämistä. Jälkimmäinen on tarkoitus liittää osaksi suunniteltua järjestelmää yhteiseksi yhdistetyksi yhteisöveropohjaksi (CCCTB). pitää tärkeänä, että kansainvälisen verotuksen ja erityisesti digitalouden verotukseen liittyviä säännöksiä pyritään kehittämään. Huomioiden digitalouden globaalin luonteen, on toivottavaa, että asiassa voitaisiin ensisijaisesti tehdä maailmanlaajuisia ratkaisuja laajalla yhteistyöllä ja vasta toissijaisena harkittaisiin esimerkiksi EU-tason tai yksittäisten valtioiden ratkaisuja. Viimeaikaisesta valtioiden välisestä kehitystyöstä on esi-
2 (6) merkkinä OECD ja G20 -valtioiden yhteinen BEPS-projekti, jolla on päivitetty muun muassa siirtohinnoittelun yhteisiä tulkintasuosituksia. Huomionarvoista on myös se, että direktiiviehdotukset eivät sisällä jäsenvaltiokohtaisia tai juuri muitakaan vaikutusarvioita. Ennen nyt esillä olevien direktiiviehdotusten osalta tehtäviä ratkaisuja tulee tehdä tarkempia selvityksiä siitä, millaisia vaikutuksia ehdotuksilla mahdollisine tarkennuksineen olisi Suomeen niin verokertymien kuin verovelvollisille ja Verohallinnolle aiheutuvan hallinnollisen taakan näkökulmasta. tuo lisäksi esille, että direktiiviehdotuksia tulisi monelta osin tarkentaa ja selkeyttää, jotta voitaisiin arvioida ehdotusten toimivuus käytännössä sekä ehdotusten tosiasialliset vaikutukset esim. verotuloihin. Ehdotukset jättävät tiettyjä seikkoja epäselviksi, tulkinnanvaraisiksi ja yleisluontoisiksi, mikä vaikeuttaa ehdotusten täysipainoista arviointia. Mikäli ehdotuksiin liittyviä yksityiskohtia ei tarkenneta eikä esimerkiksi säännösten suhdetta nykytilaan selkiytetä, on lisäksi todennäköistä, että säännösten tulkinta aiheuttaa erimielisyyksiä niin jäsenvaltioiden kesken (esimerkiksi verotettavan tulon kohdistamisen perusteet) kuin jen ja verovelvollisten kesken (esimerkiksi verovelvollisuuden syntyminen ja verotettavan tulon määrittäminen sekä kohdistaminen). Edellä mainittujen yleisten näkökohtien lisäksi esittää seuraavia yksityiskohtaisia seikkoja direktiiviehdotuksista. 2. Komission ehdotus COM (2018) 148 final Komissio ehdottaa lyhyen aikavälin tilapäisenä ratkaisuna yhteisöjen tiettyjen digitaalisten palveluiden liikevaihtoon perustuvaa veroa, jota maksettaisiin jäsenvaltioille konsernikohtaisten maailmanlaajuiseen tuloon ja unionin alueella saatavaan tuloon liittyvien kynnysarvojen ylityttyä. Vero olisi soveltamisalaltaan suppea ja koskisi vain tiettyjä digitaalisia palveluita. Kynnysarvot ylittävän yhteisön tulisi rekisteröityä yhteen jäsenvaltioon (tunnistamisjäsenvaltio), jonne se myös maksaisi kyseisen veron ja antaisi veroilmoitukset. Kerätyt tiedot ja verot välitettäisiin muihin jäsenvaltioihin, joissa yhteisö olisi velvollinen maksamaan veroa. Verot jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken kyseisten digitaalisten palveluiden käyttöön perustuvan suhdeluvun perusteella. Direktiiviehdotus muodostaisi kokonaan uuden veron digitalouden toimijoille. Koska vero perustuu nettotuoton sijaan liikevaihtoon, voi syntyä tilanne, jossa veroa joutuu maksamaan, vaikka kyseessä oleva toiminta olisi ollut tappiollista tai vain vähän voitollista. Ehdotuksen mukaiseen veroon liittyvät hallinnolliset toimet voivat muodostua pienille jäsenvaltioille kuten Suomelle raskaiksi. Näin voi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa Suomeen ei tulisi yhtään tai tulisi vain muutamia Suomea tunnistamisjäsenvaltiona käyttäviä verovelvollisia. Säännökset edellyttäisivät lähtökohtaisesti mm. suoria ja välillisiä säännösmuutoksia, ohjeistusta, järjestelmämuutoksia, ilmoittamiskanavien luomista, toimivaltaisen viranomaisen asettamista sekä veroon liittyvän valvontajärjestelmän luomista. Lisäksi veroon liittyy huomattava määrä tietojenvaihtoa ja verojen siirtämistä koskevia näkökohtia. Tietojärjestelmänäkökulmasta veron käyttöönotto edellyttäisi kunkin jäsenvaltion verotusjärjestelmän integrointia yhteen veroon liittyvää tunnistautumista, tietojenvaihtoa ja verojen siirtoa varten luotavan järjestelmän kanssa. Tämän osalta tulisikin selvittää mahdollisuudet hyödyntää jo olemassaolevia ratkaisuja. Lisäksi kun huomioidaan nämä ja muut esille tuodut, ehdotukseen liittyvät seikat, voidaan ehdotettua voimaantuloaikataulua vuoden 2020 alusta pitää melko kireänä. Ehdotuksen mukaan vero voitaisiin vähentää yhteisöveropohjasta. Ehdotuksen perusteella jää kuitenkin epäselväksi, missä tämä vähennys tehtäisiin. Ehdotuksen mukaan konsernista tulisi voida valita yhtiö, joka vastaisi veron maksamisesta. Epäselvää on se, olisiko vähennysoikeus maksajayhtiöllä vai jollakin muulla. Epäselvää on myös se, mikä on näiden ehdotusten suhde Suomen erillisyhtiöperiaatteeseen tai siirtohinnoittelua koskeviin säännöksiin.
3 (6) Ehdotuksessa verovelvollisasema syntyisi toisaalta konsernin maailmanlaajuisen tulojen kokonaismäärän ja toisaalta veron perusteena olevista digitaalisista palveluista unionin alueella saatavan tuoton perusteella. Määrättävien verojen kohdentaminen eri jäsenvaltioiden kesken tapahtuisi taas verotettavan palvelun jäsenvaltiokohtaisten käyttäjämäärien perusteella. Ehdotuksesta ei kuitenkaan selviä, mistä ja keneltä näihin liittyvä data kerättäisiin ja millä tavoin saatavan datan oikeellisuudesta voitaisiin varmistua tai miten nämä tiedot tulisi säilyttää. Epäselväksi jää myös se, millä tavoin ehdotuksen mukaiset iposoitteeseen tai geopaikannukseen perustuvat käyttäjätiedot voitaisiin kerätä kattavasti huomioiden sen, että käyttäjä voi estää kyseisten tietojen välittämisen. Direktiiviehdotuksessa verotettavan tulon jakamisessa jäsenvaltioiden kesken lähdetään edellä kuvatusti siitä, että jako tehtäisiin käyttäjämäärän mukaisesti. Epäselväksi jää, huomioidaanko tässä käyttäjämäärässä jollakin tavoin käyttöintensiteetti vai onko jaon perusteena esimerkiksi rekisteröityneiden käyttäjien määrä. Tällä voi olla huomattava merkitys verotettavan tulon jakamisen yhteydessä, kun otetaan huomioon se, että digitaalisten palveluiden käyttöintensiteetti/käyttäjä saattaa vaihdella huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Direktiivin soveltamisen osalta olisi varmistettava, että eri menettelyiden jne. osalta jäsenvaltioiden kesken tehtäisiin yhteistyötä, jotta menettelyt ja tulkinnat olisivat yhdenmukaisia riippumatta siitä, mikä jäsenvaltio toimii tunnistamisjäsenvaltiona. Tähän liittyen komissiolle on ehdotuksen mukaan tarkoitus antaa valtaa määräysten antamiseen. Jäsenvaltioiden olisi tarkoituksenmukaista osallistua määräysten valmisteluun. Epäselväksi jää, millä tavoin tämä osallistuminen mahdollistettaisiin. 3. Komission ehdotus COM (2018) 147 final 3.1 Direktiiviehdotuksen sisältö Komission ehdotus neuvoston direktiiviksi koskien merkittävän digitaalisen läsnäolon yritysverotusta sisältää säännöt, joilla on tarkoitus ulottaa verotuksessa sovellettava kiinteän toimipaikan määritelmä koskemaan merkittävää digitaalista läsnäoloa, jonka kautta liiketoimintaa harjoitetaan kokonaan tai osittain. Ehdotus sisältää myös periaatteet, jotka koskevat voittojen kohdentamista merkittävään digitaaliseen läsnäoloon. Direktiivin säännökset olisi esityksen mukaan tulevaisuudessa sisällytettävä osaksi CCCTB:tä. Merkittävä digitaalinen läsnäolo syntyisi ehdotuksen mukaan, kun digitaalisen läsnäolon kautta harjoitetaan digitaalisten palveluiden tarjoamista digitaalisen rajapinnan välityksellä ja vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy: a) osuus kokonaistuloista, jotka on saatu kyseisenä verokautena kyseisten digitaalisten palvelujen suorittamisesta käyttäjille, jotka sijaitsevat kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä verokautena, on yli 7 000 000 euroa; b) käyttäjiä, jotka käyttävät vähintään yhtä kyseisistä digitaalisista palveluista ja jotka sijaitsevat kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä verokautena, on yli 100 000; c) tällaisten digitaalisten palvelujen suorittamista koskevia liiketoimintasopimuksia, joita kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevat käyttäjät ovat tehneet kyseisenä verokautena, on yli 3 000. Ehdotus sisältää tarkempia säännöksiä edellä kuvattujen rajojen täyttymiseen liittyvien määritelmien osalta. Direktiiviehdotuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan merkittävään digitaaliseen läsnäoloon kohdennettavissa oleva tai siihen liittyvä voitto määritetään toiminnallisen analyysin perusteella. Ehdotuksen mukaan määriteltäessä voittoja on otettava asianmukaisella tavalla
4 (6) huomioon taloudellisesti merkittävä toiminta, joka suoritetaan digitaalisen läsnäolon kautta ja joka on merkityksellistä yrityksen aineettomien hyödykkeiden kehittämisen, parantamisen, ylläpitämisen, suojaamisen ja käyttämisen kannalta. Ehdotus sisältää esimerkkejä siitä, mitä tällainen taloudellisesti merkittävä toiminta voi olla. Voittoja määriteltäessä sovellettaisiin ensisijaisesti voitonjakomenetelmää, ellei verovelvollinen esitä muun menetelmän parempaa soveltuvuutta määrittelemiseen. Direktiiviehdotus sisältää edellä mainittujen lisäksi mm. säännökset digitalouden verotusta käsittelevästä komiteasta. 3.2 Ehdotuksen suhteesta nykytilaan Ehdotuksen mukaisessa mallissa huomattavan osan digitaalialan yrityksen arvosta katsottaisiin muodostuvan siellä, missä käyttäjät sijaitsevat, missä käyttäjädataa kerätään ja käsitellään ja missä digitaalisia palveluita tarjotaan. Vallitsevat kansainvälisen verotuksen periaatteet lähtevät näkemyksestä, jossa keskeisimmät yritysten liiketoiminnan arvonmuodostukseen vaikuttavat tekijät ovat yritysten ainutlaatuiset ja arvokkaat kontribuutiot, joilla on kehitetty erityisesti arvokasta aineetonta omaisuutta, ja johon liittyy olennaisesti riskin ottaminen. Näin ollen ehdotus tarkoittaisi muutosta nykytilaan. Ehdotuksesta ei selviä, millainen painoarvo arvonmuodostuksen kannalta olisi ehdotukseen sisältyvillä digitaalisiin palveluihin liittyvillä tekijöillä (kuten käyttäjädatalla tai käyttäjien sijainnilla) ja millainen toisaalta esimerkiksi arvokkaaseen aineettomaan liittyvillä kontribuutioilla. Tältä osin ehdotusta tulisi näin ollen selkeyttää ja tarkentaa. Komission ehdotus voisi vaikuttaa pidemmällä aikavälillä merkittävästi suureen osaan monikansallisten yritysten verotusta. Verohallinnon kokemusten mukaan digitaalisilla markkinoilla toimivien uusien yritysten lisäksi myös perinteiset yritykset hyödyntävät laajasti digitaaliseen talouteen liittyviä työvälineitä ja toimintamalleja. Esimerkiksi teollisuuden laitetoimittaja on saattanut asentaa myymäänsä laitteeseen etähallinnan valvontatunnisteita, joilla se valvoo laitteen toimintaa etäpalveluna. Perinteistä liiketoimintaa harjoittavat yritykset tarjoavat tuotteitaan ja palveluitaan yhä enemmän myös sähköisten kanavien kautta. Digitaalisen talouden voidaan näin ollen katsoa olevan jo osa monien yritysten toimintaa ja digitaalisen talouden merkitys tulee kasvamaan entisestään tulevina vuosina. OECD:n jäsenvaltioiden verosopimuksiin on sisällytetty vallitseva näkemys markkinaehtoperiaatteen soveltamisesta etuyhteydessä tehdyn liiketoimen hinnoitteluun ja kiinteän toimipaikan tulon määrittämiseen. Lisäksi verosopimuksissa on sovittu yhteiset säännöt kiinteän toimipaikan muodostumiseen. Komission ehdotus muuttaisi nimenomaan näitä nykyisiä säännöksiä sekä kiinteän toimipaikan muodostumisen, että kiinteälle toimipaikalle kohdennettavan voiton osalta. OECD on julkaissut siirtohinnoittelua käsittelevän OECD:n siirtohinnoitteluohjeet ja kiinteän toimipaikan tulon määrittämistä koskevan raportin sekä malliverosopimuksen kommentaarin. Näitä julkaisuja käytetään nykyisin tulkintalähteenä kiinteän toimipaikan määrittämisessä sekä markkinaehtoisen tulon määrittämiseksi kiinteälle toimipaikalle. Ehdotuksesta ei selviä, millainen merkitys näillä tulkintalähteillä olisi ehdotettujen säännösten tulkinnassa, kun huomioidaan se, että ehdotus tarkoittaisi muutosta nykytilaan edellä kuvatulla tavalla. Ehdotuksesta jää myös epäselväksi se, millainen olisi ehdotettujen säännösten suhde nykyisiin kahdenkertaisen verotuksen poistamista koskeviin säännöksiin. Edellä kuvatulla tavalla ehdotetut säännökset tarkoittaisivat muutosta kansainvälisen verotuksen nykyisiin säännöksiin. Tämä voi aiheuttaa ristiriitatilanteita etenkin, jos ehdotettuja säännöksiä ei pystytä sisällyttämään kolmansien valtioiden kanssa tehtyihin verosopimuksiin jäljempänä kuvatulla tavalla. Edellä mainittujen ongelmien välttämiseksi olisikin toivottavaa, että asiassa tavoiteltaisiin ensisijaisesti globaalin yhdenmukaisen ratkaisun löytämistä. Mikäli tällä tavoin saavutettavan ratkaisun perusteella katsottaisiin olevan tarpeita muutoksille, tulisi muutokset pyrkiä saamaan osaksi kansainvälisesti hyväksyttyä periaat-
5 (6) teita. Joka tapauksessa nyt ehdotettujen säännösten suhdetta nykyisiin säännöksiin sekä tulkintaohjeisiin olisi tarpeen valmistelutyön edetessä selkiyttää. 3.3 Merkittävä digitaalinen läsnäolo Merkittävän digitaalisen läsnäolon määritelmän osalta kyse olisi kiinteää toimipaikkaa koskevasta täydentävästä tai muuttavasta säännöksestä. Vaikka ehdotetut säännökset sinänsä koskevat kaikkia yhteisöjä riippumatta niiden kotipaikasta, eivät kiinteän toimipaikan soveltamisen säännökset muuttuisi ehdotusten johdosta niiden yhtiöiden osalta, joiden kotipaikka olisi sellaisessa valtiossa, joka ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta jonka kanssa Suomella on verosopimus, elleivät merkittävän digitaalisen läsnäolon periaatteet sisältyisi valtioiden väliseen verosopimukseen. Tällä hetkellä Suomella ei tiettävästi ole yhtään verosopimusta, johon vastaavat periaatteet olisi jo sisällytetty. Direktiiviehdotus sisältääkin suosituksen siitä, että verosopimuksia muutettaisiin vastaamaan direktiivin esityksiä. Näin yhteneväiset säännökset saataisiin käyttöön myös EU:n ulkopuolisissa valtioissa kotipaikan omaavien yhteisöjen osalta. Kolmansien valtioiden kanssa tehtyjen verosopimusten muuttaminen voi kuitenkin olla haastavaa, jonka johdosta on mahdollista, että ehdotettuja säännöksiä ei saataisi välttämättä sovellettaviksi kaikkien verosopimusvaltioiden kanssa. Direktiivin mukainen merkittävä digitaalinen läsnäolo perustuu edellä esitettyihin euro-, käyttäjä- ja kappalemääräisiin kriteereihin. Kriteerien rajat ovat melko korkeat, joka voi tietyissä tilanteissa johtaa siihen, että merkittävää digitaalista läsnäoloa ei kaikissa tilanteissa muodostuisi pieniin jäsenvaltioihin kuten Suomeen, vaikka esimerkiksi digitaalisten palveluiden käyttäjiä jäsenvaltiossa olisikin. Tämä tulee ottaa huomioon arvioitaessa kriteerien rajoja ja tehtäessä vaikutusarvioita jäsenvaltioiden näkökulmasta. Merkittävän digitaalisen läsnäolon kriteerit eivät ole sellaisia tietoja, joita saisi nykytilassa yhtiöiltä vuosittain tiedoksi. Jotta merkittävän digitaalisen läsnäolon ja sitä kautta verovelvollisuuden selvittäminen tulee mahdolliseksi, tulisi oletusarvoisesti yhtiöiden myös antaa nämä tiedot eri jäsenmaiden verottajalle oma-aloitteisesti tai vähintään pyydettäessä. Verovalvonnan näkökulmasta olisi oleellista, jos samalla säädettäisiin digitaalisen talouden toimijat ilmoitusvelvollisiksi määrittämistä koskevien kriteereiden osalta ja että ne olisivat kaikissa jäsenvaltiossa samat. Edellä mainituista syistä johtuen myös ilmoitusvelvollisuutta koskevat säännökset tulisi päivittää, mikäli ehdotetut säännökset tulisivat voimaan. 3.4. Yksityiskohtia voittojen kohdistamisesta merkittävälle digitaaliselle läsnäololle Direktiiviehdotus (5 artikla) sisältää säännöt voittojen kohdistamisesta merkittävälle digitaaliselle läsnäololle. Merkittävään digitaaliseen läsnäoloon liittyvä voitto kohdennettaisiin toiminnallisen analyysin perusteella. Direktiiviesityksessä on annettu esimerkkejä niistä taloudellisesti merkittävistä toiminnoista, joiden perusteella tulon kohdentaminen tehtäisiin. Ehdotuksessa on todettu, että direktiivi sisältää ainoastaan yleiset periaatteet voittojen kohdentamiseksi merkittävään digitaaliseen läsnäoloon. Kohdentamisen osalta säännökset jättävätkin tulkinnanvaraisuutta muun muassa esitettyjen taloudellisesti merkittävien toimintojen keskinäisen suhteen ja arvioinnin osalta. Ehdotuksen mukaan yksityiskohtaisempia ohjeita voittojen jakamisesta voitaisiin laatia asiankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla tai EU:n tasolla. Tämänkaltainen sitova ohjeistus olisikin välttämätöntä säännösten tehokkaan soveltamisen kannalta. Voitonjakamiseen liittyvien periaatteiden tulkinnan osalta ehdotuksen mukaan olisivat lähtökohtana OECD:n ohjeet. Epäselväksi kuitenkin jää, miltä osin OECD:n ohjeita olisi mahdollista soveltaa nyt kysymyksessä olevien säännösten tulkinnassa, kun huomioidaan, että malliverosopimuksen kiinteän toimipaikan määritelmä ei sisällä nyt ehdotettuja merkittävän digitaalisen läsnäolon säännöksiä, kuten edellä on todettu.
6 (6) Käytännössä voittojen kohdentamisen osalta ongelmaksi voi nousta esimerkiksi tilanteet, joissa yhtiöllä on erilaisia toimintoja ja tulo pitäisi kohdentaa sekä ns. perinteiselle kiinteälle toimipaikalle että merkittävän digitaalisen läsnäolon perusteella harjoitettujen eri toimintojen osalta eri tavalla. Esimerkiksi, jos yhtiö harjoittaa digitaalisen palvelun tarjoamisen tai markkinoinnin lisäksi niin sanotusti ei-digitaalista palveluntarjontaa, tulisi tulon kohdentamisessa ottaa huomioon sekä digitaalisen palvelun toiminnot ja näiden toimintojen tulon kohdentaminen sekä ei-digitaaliset toiminnot. Näiden toimintojen osalta tulon kohdentaminen tapahtuisi tällöin oletettavasti eri säännösten ja ohjeiden mukaan. Jotta digitaalisen läsnäolon perusteella muodostuvan verotusoikeuden oikeellisuutta ja mahdollisesti ns. perinteisten säännösten mukaan muodostuvan kiinteän toimipaikan verotettavan tulon laskemista voitaisiin valvoa, olisi ratkaistava edellä mainittujen tietojen ilmoittamistapa ja erilläänpito, jotta valvonta voitaisiin toteuttaa tehokkaasti. 3.5. Digitalouden verotusta käsittelevä komitea Ehdotettujen säännösten 7 artiklan mukaan ehdotetaan perustettavaksi digitaalitalouden verotusta käsittelevä neuvoa-antava komitea, joka muodostuisi jäsenvaltioiden ja komission edustajista. Komitean tehtävänä olisi tutkia direktiivin soveltamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka komitean puheenjohtaja on joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä ottanut esille, ja ilmoittaa päätelmänsä komissiolle. Tämän osalta jää epäselväksi se, mikä säännösten soveltamisen näkökulmasta olisi neuvoa antavan digiverokomitean rooli. Ehdotuksesta ei selviä mm. se, mikä merkitys komitean päätelmillä on esimerkiksi suhteessa EUT:n ratkaisuihin, ja onko komitea pysyvä vai täytäntöönpanoa valvoa elin. 3.6. Käytännön vaikutuksista Verohallinnolle Ehdotetut säännökset tarkoittaisivat käytännössä Verohallinnolle kokonaan uutta asiakaskuntaa ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksineen. Tämä tarkoittaisi lisääntynyttä hallinnollista taakkaa mm. ohjeistuksen, verotuksen toimittamisen ja verovalvonnan sekä säännöksiin liittyvien uusien tietosisältöjen johdosta. Säännösten johdosta jouduttaisiin tekemään myös tietojärjestelmämuutoksia. Ehdotuksesta seuraisi mitä ilmeisimmin myös tarpeita kehittää tietojenvaihtoa sekä yhteisiä tulkintaperiaatteita jäsenvaltioiden välillä. Kun huomioidaan nämä ja muut edellä esitetyt ehdotukseen liittyvät seikat, voidaan ehdotettua voimaantuloaikataulua vuoden 2020 alusta pitää verrattain kireänä. Pääjohtaja Markku Heikura Johtava asiantuntija Kari Aaltonen