Siviiliprosessi, vaihtoehtoiset riidanratkaisutavat ja insolvenssioikeus Erikoistumisjaksot 25.4.2013, lakikirjatentti 1) Prekluusio hovioikeudessa? (Jokela, hovioikeusmenettely) (10 p.) 2) Konkurssiin asettamisen esteet? (Koulu, Konkurssioikeus) 10 p.) 3) Oikeusvoimavaikutus hakemusasioissa? (Linna, Hakemuslainkäyttö) (10 p.) 4) Oikeustapaus (10 p.) Rehellinen autokauppias Markus Aarto on nostanut kanteen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa turkulaista toimitusjohtaja Harri Pikkaraista ja tämän rouvaa Essi Pikkaraista vastaan. Kanteessaan Aarto vaatii Pikkaraisilta 50.000,00 euroa vahingonkorvauksena sillä perusteella, että Pikkaraiset ovat myyneet Aarrolle vesivahingon turmeleman talon. Haaste annettiin laillisesti tiedoksi sekä Harri että Essi Pikkaraiselle. Vastaajista haasteeseen vastasi määräajassa ainoastaan Harri Pikkarainen. Essi Pikkarainen ei sitä vastoin reagoinut haasteeseen mitenkään. Harri Pikkarainen kiisti vastauksessaan Aarron kanteen useallakin perusteella. Ensinnäkin hän totesi, ettei voi olla velvollinen maksamaan mitään vahingonkorvauksia, sillä hän ei asuntoa myydessään edes voinut tietää, että talossa oli tapahtunut vesivahinko. Ja toiseksi Harri Pikkarainen vetosi siihen, ettei talon myyntihinta ole missään nimessä voinut olla Aarron väittämin tavoin 50.000,00 euroa liian korkea. Suullisen valmistelun istunnossa Aarto uudisti vahingonkorvausvaatimuksensa. Tämän lisäksi Aarto totesi, että mikäli tuomioistuin ei velvoita Pikkaraisen pariskuntaa maksamaan vaadittua 50.000,00 euroa vahingonkorvauksena, hän vaatii sanottua summaa myös hinnanalennuksena. Heti kuultuaan nyt sanotun uuden hinnanalennusvaatimuksen Harri Pikkaraisen oikeudenkäyntiavustaja asianajaja JJ. Lehtinen pomppasi ylös tuoliltaan ja lausui, että tällainen uusi vaatimus rikkoo sekä kanteenmuutoskieltoa että prekluusiosääntelyä vastaan, mistä syystä tuomioistuimen pitää heti hylätä hinnanalennusvaatimus tuomiolla. Myös Essi Pikkarainen oli suulliseen valmisteluun mennessä herännyt horroksestaan ja kiisti nyt valmisteluistunnossa kiivaasti kaikki Aarron esittämät vaatimukset ja perusteet. Seuraavaksi puheenvuoron sai Markus Aartoa avustava lupalakimies Maija Pehkonen, joka totesi ensinnäkin, että JJ. Lehtisellä ei taida olla pienintäkään käsitystä siitä, mistä kanteenmuutoskiellossa on kysymys. Kanteenmuutoskiellon soveltaminen ei Pehkosen mukaan ole valmistelunistunnossa vielä edes alkanut, sillä sanottu kielto alkaa vaikuttaa vasta jutun pääkäsittelyvaiheessa. Lehtisen prekluusioväitettä Pehkonen piti puolestaan jo niin alkeellisena, ettei hän katsonut arvolleen sopivaksi reagoida siihen mitenkään, vaan jätti prekluusiokysymysten harkitsemisen tuomioistuimelle.
Essi Pikkaraisen osalta Pehkonen totesi pelkästään, että hän on reagoinut asiaan aivan liian myöhään, mistä syystä tuomioistuimen olisi jo pitänyt tuomita Essi Pikkarainen korvausvelvolliseksi Aarrolle. Tähän viimeiseen Pehkosen väitteeseen Essi Pikkarainen totesi ainoastaan sen, että kyllä sen nyt pitäisi nyt riittää, että toinen aviopuolisoista on ajoissa vastannut haasteeseen. Muutoinhan riskinä olisi jopa se, että tuomioistuimen pitäisi antaa Harri ja Essi Pikkaraista vastaan erisisältöiset tuomiot, mikä ei mitenkään voi olla Suomen prosessilain mukaista. Tässä vaiheessa valmisteluistuntoa valmistelun puheenjohtajana toimiva käräjätuomari Harri Viljanen päätti pitää tauon, jonka kuluessa hän pyrkisi selvittämään, miten asianosaisten esittämiin prosessioikeudellisiin väitteisiin pitäisi suhtautua. KYSYMYS: Esitä perusteltu näkemys kaikkiin tapausselostuksessa esitettyihin prosessuaalisiin väitteisiin. Vastauksessa ei tarvitse käsitellä tapauksessa olevia aineellisoikeudellisia ongelmia. 14.3.2013, lakikirjatentti 1. Konkurssin arvoperiaatteet? (10 p.) 2. Mitä tarkoitetaan väittämistaakalla? (10 p.) 3. Käräjäoikeuden ratkaisujen valituskelpoisuus? (10 p.) 4.Oikeustapaus(10p.) Autoilija Pekka Laaksonen on 3.1.2013 Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen jättämällään haastehakemuksella haastanut rakennusmestari Seppo Parpon (kotipaikka Lahti) vastaamaan kanteeseen, jossa vaaditaan, että käräjäoikeus velvoittaa Parpon korvaamaan Laaksoselle 4.000 euroa maksamattomana kauppahintana. Laaksosen esittämä vaatimus perustuu haastehakemuksen mukaan siihen, että Parpo oli 18.2.2012 ostanut Laaksoselta tämän käytetyn auton 6.000 euron hinnasta. Auton toimituksen yhteydessä (21.2.2012) Parpo oli maksanut kauppahinnasta 2.000 euroa ja loppukauppahinta (4.000 euroa) oli sovittu maksettavaksi viimeistään 18.9.2012. Loppukauppahintaa Parpo ei kuitenkaan ollut koskaan maksanut Laaksoselle. Käräjäoikeus antoi asiassa haasteen, jonka tiedoksianto Parpolle tapahtui 15.1.2013. Kirjallisessa vastauksessaan Parpon asiamies oikeusnotaari Luomala vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Sinänsä Luomala myönsi oikeaksi sen, että Laaksonen oli myynyt autonsa Parpolle, mutta kiisti sen, että auton hinnaksi olisi sovittu 6.000. Edelleen paikkaansa pitämätön oli väite siitä, että auton loppukauppahinnan maksupäiväksi olisi sovittu
18.9.2012. Parpon mukaan auton hinnaksi oli sovittu 3.000 euroa ja loppukauppahinnan (1.000 euroa) eräpäiväksi 20.3.2013. Kirjalliseksi todisteeksi Parpo ilmoitti vastineessaan omat päiväkirjamerkintänsä ajanjaksolta 18.2.2012-20.2.2012, joissa merkinnöissä hän oli yksityiskohtaisesti käsitellyt mm. Laaksosen kanssa käytyjä neuvotteluja.
Tänään pidettävässä suullisen valmistelun istunnossa ovat läsnä Pekka Laaksosen asiamiehenä asianajaja Joni Helenius, vastaaja Parpo sekä hänen oikeudenkäyntiavustajansa oikeusnotaari Luomala. Valmisteluistunnon aluksi oikeuden puheenjohtaja selosti mistä asiassa on kysymys ja mihin kirjallisessa valmistelussa on päädytty. Tämä jälkeen asianajaja Helenius totesi, ettei valmistelun istunto voi alkaa ennen kuin Luomala näyttää valtakirjan, jonka nojalla tämä voi ylipäätään olla oikeutettu edustamaan Parpoa asian käsittelyssä. Luomala totesi tähän, että hän ei kyllä rupea esittelemään mitään valtakirjoja Heleniukselle. Lisäksi Luomala totesi, että juttua käsittelevä tuomari oli mitä ilmeisimmin esteellinen, koska tämä oli nuoruudessaan opiskeluaikanaan seurustellut useampia viikkoja silloisen oikeustieteen ylioppilas Heleniuksen kanssa. Edelleen Luomala huomautti, että mahdollisesta esteellisyydestä huolimatta kanne tulisi kuitenkin jättää tutkimatta, koska se oli nostettu väärässä foorumissa. Toimivaltainen käräjäoikeus jutussa Luomalan mukaan olisi Parpon kotipaikan eli Lahden käräjäoikeus. Mainitun alkukeskustelun jälkeen Pekka Laaksosen edustaja Helenius uudisti haastehakemuksessa esitetyn 4.000 euron vaatimuksen, jonka lisäksi hän myös vaati pääomalle korkolain mukaista viivästyskorkoa eräpäivästä eli 18.9.2012 lukien. Perusteluina hän uudisti kaikki haastehakemuksessa esitetyt perusteet. Todistajaksi Helenius ilmoitti vielä Jari Liikkasen, joka työskentelee Pekka Laaksosen kuljetusliikkeen apumiehenä. Liikkasen todistusteemaksi Helenius ilmoitti Laaksosen ja Parpon välisen sopimuksen sisällön. Kirjallista sopimusta autokaupasta ei Laaksosen ja Parpon välillä koskaan ollut solmittu. Edelleen Helenius katsoi, että oikeusnotaari Luomalan esittämillä väitteillä väärästä foorumista ei ollut jutun kannalta merkitystä. Parpo puolestaan uudisti valmistelun istunnossa kaikki kirjallisessa vastauksessaan esittämänsä seikat. Lisäksi Parpo totesi, että Laaksosen vasta valmistelun istunnossa esittämää korkovaatimusta olisi pidettävä kiellettynä kanteenmuutoksena, koska lain mukaan kaikki vaatimukset on esitettävä jo haastehakemusvaiheessa. Edelleen Parpo totesi, että todistajaksi ilmoitettu Liikkanen on kaikin tavoin esteellinen todistamaan jutussa, koska tämä on työsuhteessa kantajaan. Tässä vaiheessa käsittelyä puheenjohtajana toimiva tuomari katsoi aiheelliseksi pitää tauon, jonka aikana hän pyrkisi selvittämään, miten asianosaisten esittämiin väitteisiin pitäisi suhtautua. KYSYMYS: Esitä perusteltu näkemys kaikista tapausselostuksesta ilmenevistä prosessuaalisista ongelmista. Juttuun liittyviä mahdollisia aineellisoikeudellisia ongelmia vastauksessa ei tarvitse käsitellä.
13.9.2012, lakikirjatentti 1. Millaiset asiat voidaan jättää välimiesten ratkaistaviksi? (Möller, Välimiesmenettelyn perusteet) (10 p.) 2. Käsittelyn julkisuus hakemusasioissa? (Linna, Hakemuslainkäyttö) (10 p.) 3. Velkojien autonomian periaate konkurssissa? (Koulu, Uusi konkurssilaki) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p.) Anna, Else ja Lasse kertoivat käräjäoikeudelle jättämässään haastehakemuksessa, että heidän äitinsä Helmi oli 9.8.2005 allekirjoittamallaan lahjakirjalla lahjoittanut pojalleen ja kantajien veljelle Erkille eräät asunto-osakkeet. Lahjakirjassa ei ollut ennakkoperinnön luonteen kumoavaa mainintaa, joten kyseessä oli ennakkoperintö. Kun Helmi oli kuollut 28.11.2010, kantajat eivät olleet voineet saada lakiosiaan pesässä jäljellä olleesta omaisuudesta. Sen vuoksi he vaativat, että Erkki velvoitetaan suorittamaan heille kullekin lakiosan täydennystä 10 000 euroa lainmukaisine korkoineen. Erkki on häneltä pyydetyssä kirjallisessa vastauksessaan vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä, koska olosuhteisiin katsoen oli otaksuttava Helmin tarkoittaneen lahjan muuksi kuin ennakkoperinnöksi. Erkin lausuman johdosta kantajat ovat heiltä pyydetyssä kirjallisessa lausumassa vedonneet lisäksi siihen, että Helmi oli ilmeisesti tarkoittanut lahjoituksella suosia vastaajaa kantajien vahingoksi. Suullisen valmistelun istunnossa ja sittemmin pääkäsittelyssä kantajien avustaja Pykälä on kuitenkin ilmoittanut, että kysymyksessä ei ollut suosiolahja vaan ennakkoperintö. Erkin avustaja Leksi on uudistanut vastaajan puolesta aikaisemmin lausutun. Pääkäsittelyssä kuultiin useita todistajia, joista viimeiseksi kuultu Paavo kertoi Helmin sanoneen, ettei lahjaa ollut tarkoitettu ennakkoperinnön luonteiseksi. Pääkäsittelyn lopuksi asianosaiset puolin ja toisin vaativat korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, kantajat 3000 euroa ja vastaaja 2000 euroa lainmukaisina korkoineen. Käräjäoikeus 1.12.2011 julistamassaan tuomiossa katsoi selvitetyksi, että Helmi oli halunnut lahjoituksella suosia vastaajia kantajien kustannuksella. Helmin tarkoitus ja hänen määräyksensä lahjoituksen luonteesta kumosivat lahjoituksen ennakkoperintöluonteen. Koska kantajat olivat suullisessa valmistelussa ja sittemmin pääkäsittelyssä vedonneet ainoastaan lahjoituksen ennakkoperintöluonteeseen ja kun Helmin suosimistarkoituksen takia lahjoitus ei ollut ennakkoperintöä, käräjäoikeus hylkäsi Erkkiin kohdistetun kanteen ja velvoitti kantajat korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut vaadituilla 2000 eurolla lain mukaisine korkoineen. Kantajat ovat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta Calonian hovioikeuteen ja vedonneet vaihtoehtoisesti siihen, että Helmi oli antanut Erkille muunlaisen perintökaaren 7 luvun 3 :ssä tarkoitetun lahjoituksen kuin ennakkoperinnön, joka lahjoitus esti heitä saamasta Helmin jälkeen heille kuuluvia lakiosia. Valittajat ovat lausuneet, että kannetta oli käräjäoikeudessa ajettu ennakkoperintöperusteella, koska kantajien tiedossa ei ollut ollut sellaisia seikkoja, jotka olisivat muuttaneet lahjan luonteen muuksi. Tämän jälkeen kantajilla ei ollut ollut mahdollisuutta vedota
todistajan pääkäsittelyn viime minuuteilla vahvistamaan seikkaan. Sen vuoksi kantajat ovat vaatineet käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja vastaajan velvoittamista suorittamaan heille kanteessa vaaditut määrät oikeudenkäyntikuluineen sekä lisäksi vastaajan velvoittamista korvaamaan heidän muutoksenhakukulunsa 1000 euroa lain mukaisine korkoineen. Erkki on vastauksessaan vaatinut käräjäoikeuden tuomion pysyttämistä ja kantajien velvoittamista korvaamaan hänen vastauskulunsa hovioikeudessa 500 eurolla lain mukaisine korkoineen. Tarkastele ensin esseemuodossa lain, luentojen ja tenttikirjan (Hovioikeusmenettely) pohjalta tapauksen prosessuaalisia ongelmia, kuten a) kantajien väittämistaakkaa (vetoamisvelvollisuutta) asiassa, b) kantajien oikeutta saada valituksensa hovioikeuden käsiteltäväksi ja c) prekluusiota hovioikeudessa! 14.6.2012 (Lakikirjatentti) 1. Oikeustapaus (10 p.) Graafista suunnittelua opiskeleva Pekka Laaksonen on varsin kyllästynyt kesämökkinsä pohjaratkaisuun, mistä syystä hän päättää toteuttaa huvilallaan tiettyjä uudistuksia. Tätä tarkoitusta silmällä pitäen Laaksonen kääntyi kuuluisan ja arvostetun arkkitehtitoimisto Liikkanen & Parpo Oy:n (kotipaikka Turku) puoleen ja pyysi toimistoa tekemään suunnitelman siitä, millä tavalla Laaksosen kesähuvila olisi mahdollista muuttaa hieman nuorekkaampaan suuntaan, jotta myös Laaksosen Tuija-puoliso paremmin viihtyisi kesämökillä. Arkkitehtitoimisto Liikkanen & Parpo antoi Laaksosen toimeksiannon hoitamisen parhaan arkkitehtinsä eli Joni Heleniuksen (kotipaikka Turku) tehtäväksi ja parissa kuukaudessa Helenius saikin Laaksosen huvilan modernisoimissuunnitelman valmiiksi. Valmiiden rakennuspiirustusten kanssa Laaksosen oli helppo marssia kesämökkien kunnossapitoon erikoistuneen Mökkipalvelu Koukin (kotipaikka Kemi) Turun toimipisteeseen ja pyytää, että Mökkipalvelu lähettäisi rakennusmiehen toimeenpanemaan arkkitehti Heleniuksen esittämät toimenpiteet kesämökin modernisoimiseksi. Mökkipalvelu Kouki valitsi tehtävään parhaan miehensä rakennusmestari Richard Pentikäisen (kotipaikka Raisio), joka on uransa aikana hoitanut lukuisia kesämökkien restaurointeja. Tähän asti kaikki näytti Laaksosen kannalta hyvältä, mutta kun hän kesälomansa alettua saapui huvilalleen, häntä odotti ikävä yllätys. Mökin kunto ei Pentikäisen toimenpiteiden johdosta ollut suinkaan parantunut vaan päinvastoin Pentikäinen oli Laaksosen näkemyksen mukaan turmellut kesähuvilan täydellisesti. Vesikattoonkin Pentikäinen oli jostain kumman syystä onnistunut poraamaan reiän. Tulistuneena Pentikäisen toiminnasta Laaksonen otti yhteyttä Pentikäisen työnantaja Mökkipalvelu Koukiin, jonka edustajalta Laaksonen sai kuulla, että Pentikäinen on juuri jäänyt eläkkeelle. Ennen eläkkeelle jäämistään Pentikäinen oli kuitenkin sanonut, että Heleniuksen laatimissa mökinparannuspiirustuksissa oli jotakin mätää. Esimerkiksi reiän Pentikäinen oli porannut Laaksosen mökin vesikattoon vain siitä syystä, että Heleniuksen tekemissä piirustuksissa tällaisen reiän poraamista esitettiin. Muutenkin Mökkipalvelu Koukin edustaja pesi kätensä koko sotkusta ja sanoi että vastuun aiheutuneista vahingoista kantaa Arkkitehtitoimisto Liikanen & Parpo sekä
arkkitehti Helenius. Mökkipalvelu Kouki ja nyt jo eläkkeellä oleva rakennusmestari Pentikäinen oli vain toiminut niiden piirustusten mukaan, jotka Laaksonen oli Mökkipalveluun antanut. Laaksonen havaitsi tilanteeseen liittyvät vastuukysymykset siinä määrin epäselviksi, että hän päätti haastaa oikeuteen kaikki mökkiurakaan jollain tavalla liittyvät tahot. Tästä syystä Laaksonen on nostanut kanteen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, jossa kanteessa hän vaatii Arkkitehtitoimisto Liikkanen & Parpoa, Arkkitehti Heleniusta, Mökkipalvelu Koukia sekä eläkkeellä olevaa rakennusmestari Richard Pentikäistä yhteisvastuullisesti korvaamaan Laaksoselle epäonnistuneesta rakennusurakasta aiheutuneen 30.000 euron vahingon. Arkkitehtitoimisto Liikkanen & Parpo, arkkitehti Helenius sekä Mökkipalvelu Kouki kiistivät kirjallisissa vastauksissaan Laaksosen vaatimukset kokonaisuudessaan. Sen sijaan eläkkeellä runouden pariin siirtynyt Pentikäinen jättäytyi asiassa täysin passiiviseksi eikä vastannut hänelle tiedoksi annettuun haasteeseen lainkaan. Suullisen valmistelun istunnossa Laaksonen esitti uudelleen jo haastehakemuksessa mainitut vaatimuksensa, perusteensa sekä todisteensa, mutta vastaajien kiistämisen vuoksi Laaksonen halusi vedota vielä uuteenkin todisteeseen eli omiin päiväkirjamerkintöihinsä koskien neuvotteluja arkkitehti Heleniuksen sekä Mökkipalvelu Koukin kanssa. Laaksosen puheenvuoron jälkeen kaikki vastaajat totesivat, että Laaksosen ilmoittamaa uutta todistelua oli pidettävä kiellettynä kanteen muuttamisena, ja muutenkin vastaajat olivat sitä mieltä, että päiväkirjamerkintöjä ei Suomen lain mukaan voida käyttää todisteena. Tämän jälkeen Arkkitehtitoimisto Liikkanen & Parpoa edustava asianajaja Sofia Rajamäki uudisti kaiken kirjallisessa vastauksessaan esittämänsä, minkä lisäksi Rajamäki ilmoitti vaativansa kantaja Laaksoselta korvausta oikeudenkäyntikuluista. Tähän Laaksonen totesi, että Rajamäen olisi syytä näyttää päämiehensä antama valtakirja ennen kuin alkaa esittää mitään vaatimuksia päämiehensä puolesta. Tämän jälkeen puheenvuoron sai Mökkipalvelu Koukia edustava asianajaja Tuukka Karhu, joka totesi, että Laaksosen Mökkipalvelu Koukia vastaan nostama kanne pitää jättää tutkimatta, koska se on nostettu väärässä tuomioistuimessa. Varsinais-Suomen käräjäoikeushan ei voi olla oikea forum Kemiläistä yritystä vastaan nostetussa jutussa. Tässä vaiheessa valmistelua oikeuden puheenjohtaja käräjätuomari Harri Viljanen päätti pitää käsittelyssä tauon, jonka aikana hän pyrkisi selvittämään, miten asianosaisen esittämiin väitteisiin pitäisi suhtautua. KYSYMYS: Esitä perusteltu näkemys kaikkiin tapausselostuksessa esitettyihin prosessuaalisiin väitteisiin. Selosta lisäksi, miten jutussa passiiviseksi jääneeseen eläkkeellä olevaan rakennusmestari Richard Pentikäiseen pitäisi prosessioikeudellisesti suhtautua. Vastauksessa ei tarvitse käsitellä tapauksessa olevia aineellisoikeudellisia ongelmia. 2. Pääkäsittelyn tarkoitus hovioikeudessa? (Jokela, Hovioikeusmenettely) (10 p.)
3. Millaiset velalliskohtaiset helpotukset ovat mahdollisia ulosmittauksessa? (Linna, Ulosottokaaren pääkohdat) (10 p.) 4. Asiaan osalliset ja kaksiasianosaissuhde hakemusasioissa? (Linna, Hakemuslainkäyttö) (10 p.) 26.4.2012 (Lakikirjatentti) 1. Muutoksenhakulegitimaatio hakemusasioissa eli miten muutoksenhakuoikeus määräytyy hakemusasioissa? (Linna, Hakemuslainkäyttö) (10 p.) 2. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja muutoksenhakuun ihmisoikeutena? (Jokela, Hovioikeusmenettely) (10 p.) 3. Rehabilitaation tavoite konkurssissa? (Koulu, Uusi konkurssilaki) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p.) Raija P oli käynyt Keski-Suomen Osuuspankin (jäljempänä pankki) konttorissa tallettamassa tililleen käteistä rahaa. Talletuksen määrä oli ollut pankin tositteen mukaan 8 550 euroa. Pankki oli samana päivänä oikaissut talletuksen määrää oma-aloitteisesti ja nostanut P:n tililtä 4 100 euroa. Raija P vaati kanteessaan, että pankki velvoitetaan palauttamaan hänen pankkitililtään perusteettomasti otetut 4 100 euroa. Pankki oli nostanut varat ilman hänen lupaansa, eikä tilillepanon yhteydessä ollut tapahtunut pankin väittämää virhettä. Pankki vastusti kannetta. P oli tallettanut tililleen 4 450 euroa, mutta talletuksen määräksi oli pankkivirkailijan laskentavirheen vuoksi kirjattu erehdyksessä 8 550 euroa. P:n tililtä oli poistettu liikaa kirjattu rahamäärä 4 100 euroa. Käräjäoikeus totesi pankille kuuluvan todistustaakan siitä, että Raija P:n käteispanon määrä oli ollut tilillepanotositteesta poiketen 4 450 eikä 8 550 euroa. Pankki oli todistellut väitettään turvakameran tallenteella asiakastapahtumasta pankin kassalla, kyseisen kassan kassalaskurin nauhan jäljennöksellä sekä kassalla työskennelleen pankkitoimihenkilön ja asiaa Raija P:n pyynnöstä tutkineen poliisin kertomuksilla. Raija P oli vedonnut vastanäyttönä omaan ja aviomiehensä Heikki P:n kertomuksiin. Todistelusta ilmeni, että Raija ja Heikki P:n tarkoituksena oli ollut tallettaa pankkitilille rahaa ja maksaa aikaisemmin samana päivänä tehtyyn kiinteistönkauppaan liittyvä varainsiirtovero. Heikki P oli antanut kahdessa eri vaiheessa setelinipun pankkitoimihenkilölle, joka oli laskenut rahoja toimituksen välillä keskeytyessä, koska Raija P oli kysynyt neuvoa verolomakkeen täyttämiseen. Pankkitoimihenkilö oli työpäivän päättyessä tarkastanut kassan, havainnut 4 090,98 euroa puuttuvan ja ryhtynyt selvittämään kassavajeen syytä. Käräjäoikeus katsoi seikkaperäisesti selostamansa todistelun perusteella pankin näyttäneen toteen, että Raija P:n käteispanoksi kirjattu määrä oli perustunut laskuvirheisiin. Kassalaskurin nauhan jäljennöksestä näkyi, että tilillepanon määräksi kirjattu 8 550 euron summa perustui virheellisiin laskutoimituksiin. Pankkitoimihenkilö oli saanut summan
laskemalla yhteen kertolaskujen 81 x 50 euroa (= 4 050 euroa) ja 15 x 15 x 20 euroa (= 4 500 euroa). Viimeksi mainitussa oli havaittavissa selvä näppäilyvirhe, kun kerroin 15 oli näppäilty kahteen kertaan. Ilman virhettä tämä tulos olisi ollut 300 euroa (15 x 20 euroa). Laskelmasta toisaalta puuttui yksittäinen P:ltä saatu sadan euron seteli. Pankkitoimihenkilön kertomus täsmäsi hyvin kassalaskurin nauhoista ilmeneviin laskutoimituksiin sekä myös turvakameran tallenteesta ilmeneviin seikkoihin. Laskutoimitukset osoittivat, että pankkitoimihenkilö oli vilpittömästi pyrkinyt etsimään kassavajeen syytä, josta hänellä ei ollut vielä laskutoimituksia aloittaessaan ollut tietoa. Pankkitoimihenkilön kertomus oli johdonmukainen ja uskottava, ja hänen havaitsemansa kassavaje vastasi melko tarkasti todetun laskuvirheen määrää. Raija ja Heikki P:n kertomuksista puolestaan kävi ilmi, etteivät he olleet itse laskeneet tallettamiensa rahojen määrää. Tämän vuoksi heidän kertomuksensa eivät olleet niin vakuuttavia, että ne olisivat riittäneet horjuttamaan pankin näyttöä. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi Raija P:n käteispanon määräksi 4 450 euroa ja hylkäsi kanteen. Raija P valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa. Raija P on valittaessaan käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen riitauttanut näytön arvioinnin ja käräjäoikeudessa kuullun pankkitoimihenkilön kertomuksen uskottavuuden. Valituksen mukaan talletetuksi kerrotun summan suuruus ja pankin väittämän virheen suuruus huomioon ottaen kokeneen pankkitoimihenkilön väite siitä, että hän ei olisi huomannut seteleiden ja tilillepanotositteen summan välistä eroa, ei ollut uskottava. Valituksessa on myös viitattu siihen, että turvakameran sijoittelun vuoksi setelien käsittely on pääosin ollut kameratallennuksen katveessa. Valituksessaan Raija P on myös lausunut, että vaikka hän tai hänen miehensä eivät itse olleet tarkalleen laskeneet tallettamiensa varojen määrää, heillä oli kuitenkin ollut selkeä käsitys talletetun summan suuruusluokasta. Tarkastele lain, tenttikirjan (Hovioikeusmenettely) ja luentojen pohjalta Raija P:n oikeutta saada valituksensa hovioikeuden käsiteltäväksi! 8.3.2012 1. Oikeustapaus (10 p.) a) Kantaja A vaatii käräjäoikeudessa ajamassaan kanteessa vastaaja B:ltä korvausta ansionmenetyksestä 400 euroa kuukaudessa kymmenen vuoden ajalta ja lisäksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 5000 euroa. B on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut niin ikään korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 5000 euroa. Käräjäoikeus on antamassaan tuomiossa, A:n kanteen enemmälti hyläten, velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvausta ansionmenetyksestä 300 euroa kuukaudessa kymmenen vuoden ajalta sekä velvoittanut B:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4000 euron osalta. Molemmat asianosaiset valittavat hovioikeuteen ja uudistavat käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset. b) Kantaja X on vaatinut käräjäoikeudessa ajamassaan kanteessa vastaaja Y:ltä 10 000 euroa lain mukaisine korkoineen ja lisäksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 4000 euroa. Y on kiistänyt kanteen ja vaatinut puolestaan vastakanteessa X:ltä 5 000 euroa niin ikään lain mukaisine korkoineen sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 4000 euroa. Käräjäoikeus on
antamassaan tuomiossa hyväksynyt X:n kanteen 8 000 euron osalta lain mukaisine korkoineen, mutta hylännyt Y:n vastakanteen sekä velvoittanut lisäksi Y:n korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut 3000 euron osalta. Molemmat asianosaiset valittavat hovioikeuteen ja uudistavat käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Tarkastele lain (Oikeudenkäymiskaari), tenttikirjan (Hovioikeusmenettely) ja luentojen pohjalta A:n ja B:n sekä X:n ja Y:n oikeutta saada valituksensa hovioikeuden käsiteltäväksi! Anna perustellut vastaukset siihen, tarvitsevatko A ja B kohdassa a kerrotussa asiassa sekä X ja Y kohdassa b kerrotussa asiassa jatkokäsittelyluvan hovioikeudessa! Jos jatkokäsittelylupa tarvitaan, mitä seikkoja hovioikeuden tulee ottaa huomioon harkitessaan luvan myöntämistä kyseisissä asioissa? 2. Vapaa myynti ulosotossa? (Linna, Ulosottokaaren pääkohdat) (10 p.) 3. Millaiset asiat voidaan jättää välimiesten ratkaistaviksi? (Möller, Välimiesmenettelyn perusteet) (10 p.). 4. Oikeusvoimavaikutus hakemusasioissa? (Linna, Hakemuslainkäyttö) (10 p.) 15.6.2011 1. A ja B haluaisivat perustaa yksityisen osakeyhtiön. A olisi valmis sijoittamaan yhtiöön työpanoksensa ja 5.000 euroa. B olisi valmis sijoittamaan yhtiöön 10.000 euroa. He haluaisivat kuitenkin, että yhtiön muistuttaisi mahdollisimman paljon kommandiittiyhtiötä, siten, että a) päätösvalta yhtiössä olisi yksinomaan A:lla; b) B:llä olisi kuitenkin etuoikeus yhtiön voittoon ennen A:ta; c) mahdollisuus jakaa varoja yhtiöstä olisi maksimaalinen; d) kummallakaan ei olisi mahdollisuutta luovuttaa osakkeitaan ulkopuoliselle ilman toisen suostumusta; ja e) B voisi kuitenkin lähteä yhtiöstä siten, että hän saisi sijoittamansa panoksen lähtiessään takaisin. Miten nämä A:n ja B:n tavoitteet toteutetaan osakeyhtiölain mukaisella yhtiöjärjestyksellä? (20 p.) 2. Miten avoin yhtiö perustetaan siten, että se saa täyden oikeushenkilöllisyyden? (10 p.) 3. Lähioikeudet ja immateriaalioikeudellinen suoja (Weckström, luennot) (10 p.) Liikesuhteesta pidättäytyminen määräävän markkina-aseman väärinkäytön muotona? (10 p.) 10.3.2011
1. Ovatko hakemusasiat dispositiivisia vai indispositiivisia? Anna perusteltu vastaus. (Linna, Hakemuslainkäyttö) (10 p.) 2. Oikeusperiaatteiden merkitys insolvenssioikeudessa? (Koulu, Uusi konkurssilaki) (10 p.) 3. Elinkeinotulon ulosmittaus Linnan mukaan? (Linna, Ulosottokaaren pääkohdat) (10 p.) 4. Oikeustapaus (seuraavalla sivulla) (10 p.) 16.6.2010 1. Todistelu välimiesmenettelyssä? (Möller, Välimiesmenettelyn perusteet) (10 p.) 2. Muutoksenhakulegitimaatio? (Jokela, Oikeudenkäynti III) (10 p.) 3. Yhdenvertaisuuden periaate konkurssissa? (Koulu, Uusi konkurssilaki) (10 p.) 4. Oikeustapaus (seuraavilla sivuilla) (10 p.) OIKEUSTAPAUS (10 p.) Liikemies Veikko Velkoja on Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen jättämässään haastehakemuksessa vaatinut Turusta olevan kirjailija Veli Velallisen ja Helsingistä olevan taiteilija Tauno Takaajan velvoittamista yhteisvastuullisesti heti hänelle suorittamaan Velallisen hyväksymän haltijavelkakirjan määrä 50.000 mk, minkä maksamisesta Takaaja oli mennyt omavelkaiseen takaukseen. Velkoja on liittänyt haastehakemuksensa oheen asianomaisen velkakirjan, joka on päiväämätön ja vaadittaessa maksettava. Käräjäoikeudesta vastaajille oli ensin lähetetty tavanomainen postitiedoksianto, mitä vastaajat eivät kuitenkaan olleet noutaneet ilmeisestikin arvaten lähetyksen oikean sisällön. Tämän jälkeen haastemies oli toimittanut haasteen tiedoksi vastaajille 28.2.2010 Kulttuurirahaston apurahojen jakotilaisuudessa Helsingissä. Velallinen ja Takaaja ovat vastineissaan katsoneet haastamisen tapahtuneen laittomasti kesken arvokasta kansallista juhlatilaisuutta. Velallinen on kertonut allekirjoittaneensa velkakirjan pahassa rahapulassaan opiskeluaikoinaan 1990-luvun loppupuolella vakuudeksi kantajalta saamastaan avusta, minkä hän oli sittemmin korvannut tälle erinäisillä töillään. Sen vuoksi hän piti asiaa jo rauenneena. Takaaja taas on pitänyt kannetta kohdaltaan ennenaikaisena, koska Velallista ei vielä ollut edes tuomittu maksuvelvolliseksi Velkojalle. Leksin hakemuksesta Turun oikeusaputoimista on oikeusapulain (257/2002) säännösten nojalla ja asianmukaisten selvitysten perusteella myöntänyt Velalliselle oikeusapua korvausvelvollisuudetta
valtiolle taannehtivasti 8.3.2010 lukien koskemaan kaikkia asiassa jo suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä ja määrännyt asianajaja Leksin hänen avustajakseen. Asia on esillä tänään Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa pidettävässä suullisen valmistelun istunnossa. Velkojaa edustaa asianmukaisen valtuutuksen nojalla varatuomari Pykälä ja Velallista asianajaja Leksi. Takaaja on saapunut itse paikalle. Asiamiehet puolin ja toisin toistavat päämiestensä haastehakemuksessa ja vastineessa esitetyn. Leksi vaatii nyt kanteen jättämistä tutkimatta tai joka tapauksessa sen hylkäämistä vanhentuneena, koska velkakirjan laatimisesta oli kulunut jo yli 10 vuotta. Takaaja tekee heti aluksi pari prosessiväitettä ennen pääasiaan vastaamistaan. Ensinnäkin kanne häntä vastaan olisi tullut panna vireille hänen kotipaikkansa tuomioistuimessa eli Helsingin käräjäoikeudessa. Toiseksi hän ei ollut saanut hyväkseen laillista haasteaikaa Turussa pidettävään istuntoon. Muutoin Takaaja toistaa vastineessaan esittämänsä ja vaatii joka tapauksessa kanteen hylkäämistä kohdaltaan perusteettomana ja vanhentuneena, koska Velkoja oli myöhemmin suullisesti vapauttanut hänet takausvastuusta ja kun takaukseen menostakin oli kulunut jo yli 10 vuotta. Pykälä kiistää päämiehensä vapauttaneen Takaajaa takausvastuusta. Velkakirja oli Pykälän mukaan allekirjoitettu vasta vappuna 2000, joten velka ei ollut vielä vanhentunut. Asianosaisten ilmoitettua, ettei asiaan ole saavissa enempää selvitystä eikä siinä ole mahdollisuutta sovintoon, pääkäsittely pidetään heidän suostumuksellaan heti valmistelun jälkeen. Pykälä aikaisemmin esittämillään perusteilla vaatii kanteen hyväksymistä ja lisäksi pääomalle korkoa 10 prosenttia haasteen tiedoksiantopäivästä 28.2.2010 lukien sekä korvausta kantajan oikeudenkäyntikuluista asianajolaskun mukaisesti yhteensä 2.500 euroa. Leksi ja Takaaja toistavat niin ikään aikaisemmin lausumansa ja katsovat, että vasta pääkäsittelyssä esitetyt korkovaatimus ja kuluvaatimus tulisi jättää tutkimatta, varsinkin kun velkakirjassa ei ollut edellytetty korkoa maksettavaksi. Takaaja vaatii korvausta oikeudenkäyntikuluistaan laskun mukaisesti yhteensä 550 euroa. Leksi jättää myös oikeudelle asianajolaskunsa, jonka mukaan hänen kulunsa asiassa ovat 55 euroa ja palkkionsa 1.200 euroa. Käräjäoikeuden päätös?
Vastaus on kirjoitettava käräjäoikeuden perustellun päätöksen muotoon! Kaikkiin vaatimuksiin ja väitteisiin on annettava perusteltu vastaus. Erillisiä esseemuotoisia selostuksia ei arvostella. 28.4.2010 1. Menettelyn julkisuus tuomioistuinsovittelussa? (Ervasti) (10 p.) 2. Todistelun uskottavuuden arviointi pääkäsittelyperusteena hovioikeudessa? (Jokela) (10 p.) 3. Velkojien keskinäinen asema ulosotossa? (Linna) (10 p.) 4. Oikeustapaus (seuraavilla sivuilla) (10 p.) 11.3.2010 1. Määrittele termi tuomioistuisovittelu ja selosta mitä etuja tuomioistuinsovittelulla on verrattuna normaaliin täysimittaiseen riita-asian oikeudenkäyntiin ja miten tuomioistuinsovittelu eroaa sovinnon edistämisestä tuomioistuimessa? (Ervasti) (10 p.) 2. Millä edellytyksellä asianosainen voi prekluusiosta huolimatta vielä käräjäoikeuden pääkäsittelyssä vedota sellaiseen seikkaan tai todisteeseen, johon hän ei ole vedonnut jutun valmistelussa? (Jokela, Oikeudenkäynti III) (10 p.) 3. Konkurssin tavoiteperiaatteet? (Koulu) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p.) X Oy on asetettu konkurssiin 16.12.2009. Yhtiön kotipaikka on Valkeakoski, jossa yhtiö on myös harjoittanut liiketoimintaansa. Yhtiö on siirtynyt vuonna 1997 ulkomaiseen omistukseen. Sen jälkeen konserniin kuuluvien yhtiöiden välillä on toteutettu liiketoimia, jotka ovat nyt konkurssipesän tarkasteltavina mahdollisten korvauskanteiden nostamiseksi. Toimet ajoittuvat pääasiassa vuosille 2003 2008, mutta tutkinnassa on myös toimia vuodesta 1998 alkaen. Mahdollisina vastaajina on yksityishenkilöitä ja yhtiöitä useista eri maista. Lähtökohtaisesti vastaajina on ainakin henkilöitä, joiden asuin-/kotipaikat ovat Indonesiassa, Luxemburgissa, Neitsytsaarilla, Singaporessa ja Sveitsissä. Kanteet tulisivat perustumaan sekä vanhaan että voimassa olevaan osakeyhtiölakiin ja asiassa voidaan esittää myös rikosperusteisia vahingonkorvausvaatimuksia. Tarkastele tapauksen pohjalta sitä, miten määräytyy toimivaltainen tuomioistuin laitonta varojenjakoa ja osakeyhtiön vastuuhenkilön, osakkeenomistajan ja tilintarkastajan
vahingonkorvausvastuuta koskevassa asiassa, kun vastaajina on tahoja, joiden kotipaikat ovat toisaalta EU:n ulkopuolella ja yhtäältä EU:ssa ja Suomessa. Vastaa erityisesti seuraaviin kysymyksiin: 1) Onko suomalaisella tuomioistuimella toimivalta ulkomaisiin vastaajiin nähden kyseisissä asioissa osakeyhtiölain (jälj. OYL) 24 luvun 1 :n perusteella? 2) Voiko toimivalta ulkomaisia vastaajia kohtaan syntyä oikeudenkäymiskaaren (jälj. OK) 10 luvun perusteella yleisesti ja/tai ovatko kyseistä asiaa koskevat kanteet mahdollisesti kumuloitavissa Suomeen OK 10 luvun säännösten perusteella tai jollakin muulla perusteella, jos ja kun vastaajatahoina on myös Suomessa asuvia yksityishenkilöitä ja Suomessa kotipaikkaansa pitäviä yhtiöitä? 3) Miten lainvalinta asiassa määräytyy vastaajien ollessa ulkomaisia tahoja? 4) Miten forumkysymykset ja suomalaisen tuomioistuimen toimivalta ulkomaisia vastaajia kohtaan määrittyvät silloin, kun a) kyseessä on osakeyhtiölain soveltamista koskeva asia laitonta varojenjakoa ja täyttövelvollisuutta koskien (OYL 24 luku), b) vahingonkorvausvaatimukset perustuvat rikosperusteiseen vahingonkorvausvastuuseen, ja c) kun näitä asioita käsitellään samassa oikeudenkäynnissä, joissa siis vaatimukset perustuvat osin osakeyhtiölakiin ja osin rikosperusteiseen vahingonkorvausvastuuseen, jossa vastaajina on useita henkilöitä ja tahoja, joista osa on suomalaisia? 5) Voiko vastaajan kotipaikan muuttuminen vaikuttaa toimivaltaisen oikeuspaikan määrittymiseen? Mikä hetki määrittää vastaajan kotipaikan, mikäli vastaajan kotipaikalla on merkitystä toimivaltaisen tuomioistuimen määrittymisen osalta? Onko siis vaikutusta sillä, jos vastaajan kotipaikka muuttuu a) kanteen vireille tulon jälkeen tai b) kanteen tiedoksisaannin jälkeen? (Kysymys jatkuu seuraavalla sivulla!) 6) Vaikka vastaajana ei olisikaan Suomessa kotipaikkaansa pitävää henkilöä tai yhtiötä, jonka osalta kotipaikka lienee olevan Suomessa, voiko Suomessa olevalle tuomioistuimelle syntyä
toimivalta jollakin muulla perusteella kaikkia vastaajatahoja vastaan yhdessä tai erikseen ilman Suomessa kotipaikkaansa pitävän vastaajatahon mahdollistamaa kumulaatiotakin? 7) Jos Suomen tai minkään muunkaan valtion tuomioistuin ei vaikuttaisi olevan ensisijaisesti toimivaltainen asiassa, voidaanko asia tutkia Suomessa jollakin toissijaisella perusteella? Tentti 17.6.2009 LAKIKIRJATENTTI 1. Ulosmittauksen vaihtoehdot? (Linna) (10 p) 2. Aineellinen prosessinjohto? (Jokela: Oikeudenkäynti III) (10 p.) 3. Riita-asioiden sovittelusta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 3 :n mukaan (26.8.2005/663) sovittelun edellytyksenä on, että asia soveltuu soviteltavaksi ja sovittelu on muuten tarkoituksenmukaista osapuolten vaatimuksiin nähden. Edellä mainitun RiitSovL 3 :n perusteluissa (HE 114/2004) on selostettu tilanteita, jolloin asia on senlaatuinen, että se ei sovellu soviteltavaksi sekä tilanteita, jolloin sovittelu ei ole tarkoituksenmukaista. Kerro näistä tilanteista. (Ervasti: Sovittelu tuomioistuimessa) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p.) A:n vapaa-ajan asunnon uudehko saunarakennus oli palanut pahoin tulipalossa jouluaattona 2008. A seurueineen pääsi onneksi vahingoittumattomana ulos palavasta saunasta, mutta kaikki vaatteet ja muut henkilökohtaiset esineet ynnä saunajuomat paloivat saunan mukana. Sauna oli vakuutettu Vakuutusyhtiö Täysvakuutus Oy:ssä, joka suoritti A:lle korvaukseksi rakennukselle aiheutuneena vahinkona 30.000 euroa, palossa tuhoutuneiden vaatteiden ym. henkilökohtaisen irtaimiston arvona 1000 euroa sekä palon syttymishetkellä vielä nauttimatta olleiden virvokkeiden arvona enemmän näytön puuttuessa kohtuullisiksi harkitut 100 euroa. A piti yhtiön suorittamia korvauksia saunarakennuksesta ja virvokkeistaan riittämättöminä ja nosti kanteen yhtiötä vastaan Calonian käräjäoikeudessa saadakseen täyden korvauksen vahingoistaan. A:n oikeudenkäyntiavustajan asianajaja Leksin laatimassa haastehakemuksessa A oli vaatinut vakuutuksenantajalta korvausta vakuutukseen sisältyneen esinevakuutuksen perusteella tuhoutuneesta saunasta koko vakuutusmäärän 50.000 euroa ja nauttimatta jääneistä juomista tarkan laskelman mukaisesti 324 euroa eli saamatta jääneinä korvauksina yhteensä 20.224 euroa lain mukaisine korkoineen. Haastehakemuksen oheen Leksi on liittänyt kyseisen vakuutussopimuksen ja Rakennuspalvelu Ky:n lausunnon, jonka mukaan sauna oli palanut korjauskelvottomaksi. Lisäksi Leksi on ilmoittanut todistajaksi asiassa saunaseurueeseen kuuluneen B:n ja todistusteemaksi "saunajuomien arvo". Vastaajayhtiö on antamassaan vastineessa kiistänyt A:n vaatimukset kokonaisuudessaan, minkä jälkeen valmistelua hoitava käräjätuomari Tunari on kutsunut asianosaiset Calonian käräjäoikeudessa istuntosalissa IX tänään pidettävään ja klo 12 alkavaan valmisteluistuntoon. Valmisteluistunnossa Leksi toistaa haastehakemuksessa esitetyt vaatimukset ja vaatii vielä lisäksi vastaajalta korvausta vakuutukseen sisältyneen keskeytysvakuutuksen perusteella vakuutussopimuksen mukaisesti yksi prosentti kuukaudessa vakuutusmäärästä eli 500 euroa
kuukaudessa 1.1.2009 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asianajolaskun mukaiset 5000 euroa lain mukaisine korkoineen. Vastaajayhtiön asiamies varatuomari Vastus kiistää edelleen kanteen kokonaisuudessaan. Vastus pitää Rakennuspalvelu Ky:n kirjallista todistetta kelvottomana. Vastus vaati lisäksi kantajan keskeytysvakuutukseen perustuneen korvausvaatimuksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen jättämistä tutkimatta, koska niitä ei ollut esitettu haastehakemuksessa, kuten laissa edellytetään. Vastus vaatii sen sijaan kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut niinikään 5000 eurolla korkoineen. Leksi huomauttaa, että Vastus on tehnyt prosessiväitteensä vasta pääasiaan vastaamisen jälkeen. Tunarin patisteluista huolimatta Leksi ja Vastus eivät suostu sovintoon, mutta ilmoittavat toki suostuvansa siihen, että pääkäsittely voidaan pitää Tunarin johdolla heti valmistelun päättymisen jälkeen tässä istuntosalissa IX. Pääkäsittelyssä Leksi ja Vastus toistavat jälleen aikaisemmin lausumansa. Todistajana kuultu B vahvistaa kantajan laskelman nauttimatta jääneistä juomista oikeaksi ja pyytää todistajanpalkkioksi 200 euroa, joka Leksin mielestä on kohtuullinen päiväkorvaus Caloniaan saapumisesta. Vastus ilmoittaa nyt katsovansa B:n olleen esteellinen todistamaan, koska tällä on itsellään osa asiassa. Vastus vaatii sen vuoksi, ettei B:n kertomusta saa ottaa huomioon tuomiota laadittaessa. Käräjäoikeuden lainmukainen ratkaisu perusteluineen? Vastaus on kirjoitettava käräjäoikeuden perustellun päätöksen muotoon. Kaikkiin vaatimuksiin ja väitteisiin on annettava perusteltu vastaus! 16.4.2009 LAKIKIRJATENTTI 1. Suppea ulosotto? (Linna) (10 p) 2. Vuoden 2004 konkurssilain tavoitteet? (Koulu) (10 p.) 3. Asianosainen ei saa riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu, pääkäsittelyssä vedota sellaiseen seikkaan, johon hän ei ole vedonnut valmistelussa (prekluusio), ellei hän saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä (OK 6 luku 9 1 momentti). Mitä tiedät tuon lainkohdan tarkoittamasta pätevästä syystä ja sen arviointiin vaikuttavista seikoista?(jokela) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p) Autoilija Pekka Laaksonen on 4.2.2009 Turun käräjäoikeuteen jättämällään haastehakemuksella haastanut rakennusmestari Seppo Parpon (kotipaikka Lahti) vastaamaan kanteeseen, jossa vaaditaan, että käräjäoikeus velvoittaa Parpon korvaamaan Laaksoselle 4.000 euroa maksamattomana kauppahintana. Laaksosen esittämä vaatimus perustuu haastehakemuksen mukaan siihen, että Parpo oli 31.12.2008 ostanut Laaksoselta tämän käytetyn auton 6.000 euron hinnasta. Auton toimituksen yhteydessä (15.1.2009) Parpo oli maksanut kauppahinnasta 2.000 euroa ja loppukauppahinta (4.000 euroa) oli sovittu maksettavaksi viimeistään 31.1.2009. Loppukauppahintaa Parpo ei kuitenkaan ollut koskaan maksanut Laaksoselle. Käräjäoikeus antoi asiassa haasteen, jonka tiedoksianto Parpolle tapahtui 15.2.2009.
Vastauksessaan Parpon asiamies varanotaari Luomala vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Sinänsä Luomala myönsi oikeaksi sen, että Laaksonen oli myynyt autonsa Parpolle, mutta kiisti sen, että auton hinnaksi olisi sovittu 6.000. Edelleen paikkaansa pitämätön oli väite siitä, että auton loppukauppahinnan maksupäiväksi olisi sovittu 31.1.2009. Parpon mukaan auton hinnaksi oli sovittu 3.000 euroa ja loppukauppahinnan (1.000 euroa) eräpäiväksi 30.4.2009. Kirjalliseksi todisteeksi Parpo ilmoitti vastineessaan omat päiväkirjamerkintänsä ajanjaksolta 30.12.2008-15.1.2009, joissa merkinnöissä hän oli yksityiskohtaisesti käsitellyt mm. Laaksosen kanssa käytyjä neuvotteluja. Tänään pidettävässä valmistelun istunnossa ovat läsnä Pekka Laaksosen asiamiehenä asianajaja Joni Helenius, vastaaja Parpo sekä hänen oikeudenkäyntiavustajansa varanotaari Luomala. Valmisteluistunnon aluksi oikeuden puheenjohtaja selosti mistä asiassa on kysymys ja mihin kirjallisessa valmistelussa on päädytty. Tämä jälkeen asianajaja Helenius totesi, ettei valmistelun istunto voi alkaa ennen kuin Luomala näyttää valtakirjan, jonka nojalla tämä voi ylipäätään olla oikeutettu edustamaan Parpoa asian käsittelyssä. Luomala totesi tähän, että hän ei kyllä rupea esittelemään mitään valtakirjoja Heleniukselle. Lisäksi Luomala totesi, että juttua käsittelevä tuomari oli mitä ilmeisimmin esteellinen, koska tämä oli nuoruudessaan opiskeluaikanaan seurustellut useampia viikkoja silloisen oikeustieteen ylioppilas Heleniuksen kanssa. Edelleen Luomala huomautti, että mahdollisesta esteellisyydestä huolimatta kanne tulisi kuitenkin jättää tutkimatta, koska se oli nostettu väärässä foorumissa. Toimivaltainen käräjäoikeus jutussa Luomalan mukaan olisi Parpon kotipaikan eli Lahden käräjäoikeus. Mainitun alkukeskustelun jälkeen Pekka Laaksosen edustaja Helenius uudisti haastehakemuksessa esitetyn 4.000 euron vaatimuksen, jonka lisäksi hän myös vaati pääomalle korkolain mukaista viivästyskorkoa eräpäivästä eli 31.1.2009 lukien. Perusteluina hän uudisti kaikki haastehakemuksessa esitetyt perusteet. Todistajaksi Helenius ilmoitti vielä Jari Liikkasen, joka työskentelee Pekka Laaksosen kuljetusliikkeen apumiehenä. Liikkasen todistusteemaksi Helenius ilmoitti Laaksosen ja Parpon välisen sopimuksen sisällön. Kirjallista sopimusta autokaupasta ei Laaksosen ja Parpon välillä koskaan ollut solmittu. Edelleen Helenius katsoi, että varanotaari Luomalan esittämillä väitteillä väärästä foorumista ei ollut jutun kannalta merkitystä. Parpo puolestaan uudisti valmistelun istunnossa kaikki kirjallisessa vastauksessaan esittämänsä seikat. Lisäksi Parpo totesi, että Laaksosen vasta valmistelun istunnossa esittämää korkovaatimusta olisi pidettävä kiellettynä kanteenmuutoksena, koska lain mukaan kaikki vaatimukset on esitettävä jo haastehakemusvaiheessa. Edelleen Parpo totesi, että todistajaksi ilmoitettu Liikkanen on kaikin tavoin esteellinen todistamaan jutussa, koska tämä on työsuhteessa kantajaan. Mainittujen lausumien jälkeen asianosaiset suostuivat siihen, että pääkäsittely pidetään asiassa valmistelun yhteydessä. Pääkäsittelyssä asianosaiset uudistavat kaikki aiemmin esittämänsä vaatimukset ja väitteet. Jutussa todistajana kuultava Liikkanen kertoo muun muassa, että hän oli ollut läsnä, kun Laaksonen ja Parpo olivat sopineet auton kauppahinnaksi 6.000 euroa ja eräpäiväksi haasteessa mainitun 31.1.2009. Pääkäsittelyn lopuksi Laaksonen ja Parpo esittävät oikeudenkäyntikululaskunsa. Laaksonen vaati Parpolta oikeudenkäyntikulujensa korvaukseksi B:ltä 7.000 euroa laillisine korkoineen ja Parpo Laaksoselta 4.000 euroa samoin laillisine korkoineen. Kysyttäessä Laaksonen paljoksuu Parpon oikeudenkäyntikuluvaatimusta ja päinvastoin. A) Pohdi essee-muodossa tapahtumaselosteesta ilmeneviä prosessuaalisia ongelmia. (6 p.)
B) Laadi käräjäoikeuden ratkaisu. Laadi tuomio siinäkin tapauksessa, että olisit A) kohdan pohdinnoissa havainnut jutussa jonkin sellaisen prosessuaalisen puutteen, joka mielestäsi estäisi asian tuomioistuinkäsittelyn. (4 p.) 12.3.2009 LAKIKIRJATENTTI 1.Jutun palauttaminen hovioikeudesta käräjäoikeuteen? (Jokela) (10 p) 2. Keinotekoisten järjestelyjen sivuuttamismahdollisuudet ulosotossa? (Linna) (10 p.) 3. Konkurssin jatkaminen julkisselvityksenä? (Koulu) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p) Hovioikeuden pääkäsittelyssä käsitellään lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa, jossa käräjäoikeus oli määrännyt A:n ja B:n yhteiset lapset X:n ja Z:n yksin äitinsä A:n huoltoon ja vahvistanut X:lle ja Z:lle normaalit B:n tapaamisoikeudet. Hovioikeudessa B on edelleen vaatinut ensisijaisesti, että X ja Z uskotaan yksin hänen huoltoonsa ja määrätään asumaan hänen luonaan ja että X:lle ja Z:lle vahvistetaan hänen valituksessaan tarkemmin yksilöidyt tapaamisoikeudet, ja toissijaisesti, että X:n ja Z:n oikeutta tavata häntä laajennetaan. Lisäksi B on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 3 000 eurolla ja hovioikeudessa myöhemmin esitettävän laskun mukaan. Vastauksessaan A vaatii B:n valituksen hylkäämistä ja B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa. Vastauksessaan A on lausunut, että käräjäoikeuden päätös oli oikea. Käräjäoikeus oli aikanaan määrännyt molemmat osapuolet kärsimään itse omat oikeudenkäyntikulunsa. B:n, jolla ei ole oikeusapua, avustajana toimii asianajaja C. Vastapuolena oleva A saa oikeusapua 20 % omavastuulla. Häntä avustaa asianajaja D. Oikeudenkäynnin päätteeksi asianosaiset esittävät oikeudenkäyntikululaskunsa. C vaatii valituksesta, pääkäsittelyyn valmistautumisesta, todistelusta ja pääkäsittelystä 2000 euroa + arvonlisäverona 440 euroa eli yhteensä 2440 euroa. D vaatii vastauksesta, pääkäsittelyyn valmistautumisesta ja pääkäsittelystä 1000 euroa + arvonlisäverona 220 euroa eli yhteensä 1220 euroa ja B:n velvoittamista korvaamaan A:lle tämän omavastuuosuus. Asiassa A:n nimeämä todistaja D on vaatinut päivärahaa 16 euroa ja matkakulujen korvausta 6 euroa eli yhteensä 22 euroa sekä B:n nimeämä todistaja E päivärahaa 16 euroa, matkakulujen korvausta 6 euroa ja ansion menetyksestä 100 euroa eli yhteensä 122 euroa. Asia jää päätettäväksi. Hovioikeus katsoo, että syytä käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole, joten X ja Z määrätään yksin A:n huoltoon ja lapsille vahvistetaan käräjäoikeuden päätöksessä lausuttu oikeus tavata B:tä. Hovioikeus lausuu päätöksessään muun muassa seuraavan. "B ja E ovat hovioikeudessa kertoneet asiaan vaikuttavista seikoista samalla tavoin kuin käräjäoikeuden päätökseen on kirjoitettu. Heidän kertomuksensa on samansuuntainen kuin jo käräjäoikeudessa esitetty sosiaalilautakunnan selvitys, joka osoittaa A:lla olevan B:tä paremmat mahdollisuudet turvata nyt 1 ja 2 vuotiaille X:lle ja Z:lle hyvä hoito ja kasvatus sekä lasten ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta, turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä huolenpito. Tämän vuoksi ei ole esitetty syytä muuttaa käräjäoikeuden päätöstä." Tehtäväsi on nyt laatia asian edellyttämät oikeudenkäyntikuluratkaisut. Pohdittavaksi tulevat ainakin seuraavat kysymykset:
-A:n ja B:n keskinäinen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus -Avustajien oikeus saada korvausta valtion varoista -Todistelukustannusten korvaaminen - kuka ja miten korvataan D:n ja E:n todistelukustannukset -A:n ja B:n velvollisuus korvata valtiolle sen varoista maksettuja oikeudenkäyntikuluja. Voit kirjoittaa vastauksen pelkästään päätöslauselmien muotoon (= kuka maksaa, kenelle maksaa, mistä maksaa, millä perusteella maksaa), mutta jos se tuntuu vaikealta, voit kirjoittaa perustellun esseevastauksen. Korkoja ei tarvitse huomioida.