EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO VIHREÄ KIRJA. EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden välisten suhteiden tulevaisuus {SEC(2008) 2067}

FI FI FI

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2008) 383 VIHREÄ KIRJA EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden välisten suhteiden tulevaisuus {SEC(2008) 2067} FI FI

VIHREÄ KIRJA EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden välisten suhteiden tulevaisuus 1. JOHDANTO Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä EY:n perustamissopimus, neljännen osan mukaan merentakaiset maat ja alueet, jäljempänä MMA:t, assosioidaan tiiviisti Euroopan yhteisöön. Aiemmin MMA:iden luetteloon kuului monia sellaisia maita ja alueita, joista on sittemmin tullut itsenäisiä ja täysivaltaisia maita ja joiden valtaosa on Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren, jäljempänä AKT, maita. Tästä johtuu, että EU:n ja MMA:iden yhteistyössä sovellettava lähestymistapa on pitkälti sama kuin EU:n ja AKT-maiden yhteistyössä sovellettava lähestymistapa siitä huolimatta, että EY:n perustamissopimuksessa on MMA:ille oma oikeusperusta. Tällainen rinnastus ei kuitenkaan heijasta todellisia olosuhteita: MMA:illa on omat sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät ongelmansa, ja niillä ja EU:lla on tiiviit historialliset, institutionaaliset ja poliittiset suhteet. AKT-maiden ja MMA:iden rinnastuksessa ei myöskään oteta huomioon eri puolilla maapalloa sijaitsevien MMA:iden strategista merkitystä EU:n etuvartioina ja sen arvojen levittäjinä. Kansainvälinen toimintaympäristö on sekin muuttunut. Voimakkaimmin siihen ovat vaikuttaneet globalisaatio, kansainvälisen kaupan jatkuva vapauttaminen ja AKT-maiden alueellisen yhdentymisen eteneminen. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat osaltaan siihen, että MMA:iden ja EU:n kumppanuutta on syytä uudistaa perusteellisesti. Tätä taustaa vasten MMA:t ja ne neljä jäsenvaltiota, joihin MMA:t ovat sidoksissa (Alankomaat, Ranska, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta), ovat vuodesta 2003 pyrkineet siihen, että MMA:iden erityistilanne otettaisiin paremmin huomioon. Samaan aikaan komissio ja yhä useampi jäsenvaltio ovat ilmaisseet varauksellisuutensa sen suhteen, että MMA EYassosiaatio niputetaan yhteen yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa, jonka painopiste on köyhyyden torjunnassa ja vuosituhattavoitteissa. Komissio on omasta puolestaan esittänyt jo vuodesta 2005, että MMA:iden ja EU:n suhdetta uudistettaisiin siltä pohjalta, että ne kuuluvat samaan perheeseen, sen sijaan että lähtökohdaksi otetaan vain MMA:iden kehitystarpeet. Tästä syystä komissio aikoo laatia kokonaisvaltaisen arvion EU:n ja MMA:iden suhteista ja harkitsee MMA EY-assosiaation perinpohjaista tarkistamista. Tarkoituksena on selvittää, miten perinteisestä kehitysyhteistyöhön perustuvasta lähestymistavasta voitaisiin irrottautua ja samalla parantaa MMA:iden kilpailukykyä ja niiden asteittaista yhdentymistä alueellisiin talouksiin ja maailmantalouteen. Tässä yhteydessä on otettava huomioon niin MMA:iden haasteet kuin niiden potentiaali. Komissio on antanut tämän vihreän kirjan pohjustaakseen tätä suhteiden modernisointia. Asiakirjan toivotaan edistävän kokonaisvaltaista ja avointa keskustelua EU:n ja MMA:iden suhteiden tulevaisuudesta ja varsinkin siitä taustalla vaikuttavasta ajatusmallista, jonka mukaan suhteita on tarkoitus kehittää pitkällä aikavälillä. Tämän vihreän kirjan tarkoituksena ei ole linjata uutta politiikka eikä luoda uusia rahoitusvälineitä tai yksityiskohtaisia menettelyjä, vaan tarkastella tiettyjä uhkia ja mahdollisuuksia ja kuulla asianomaisia ennen kuin EU:lle ja MMA:ille määritellään uusi EN 2 EN

kumppanuus. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn päätöksen voimassaolo päättyy vuoden 2013 lopussa. 2. PERUSTIETOJA MMA:ISTA 2.1. 21 MMA:ta: assosiaatio yhteisöön, erot ja yhtäläisyydet EY:n perustamissopimuksen mukaan MMA:ita ovat ne Euroopan ulkopuoliset maat ja alueet, joilla on erityissuhteet Alankomaihin, Ranskaan, Tanskaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. MMA:iden Euroopan yhteisöön assosioinnin tavoitteena on edistää niiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja vahvistaa läheiset taloudelliset suhteet niiden ja koko yhteisön välille. Perustamissopimuksessa todetaan, että MMA:iden yhteisöön assosioinnin tarkoituksena on ensisijaisesti edistää näiden maiden ja alueiden väestön etuja ja vaurautta, jotta ne voivat saavuttaa sen taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen, johon ne pyrkivät. MMA:t on lueteltu EY:n perustamissopimuksen liitteessä II. Niitä on kaikkiaan 21: Grönlanti, Uusi-Kaledonia ja siihen kuuluvat alueet, Ranskan Polynesia, Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet, Wallis- ja Futunasaaret, Mayotte, Saint-Pierre ja Miquelon, Aruba, Alankomaiden Antillit (Bonaire, Curaçao, Saba, Sint Eustatius, Sint Maarten), Anguilla, Caymansaaret, Falklandinsaaret, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret, Montserrat, Pitcairn, Saint Helena ja siihen kuuluvat alueet, Antarktiksen brittiläinen alue, Intian valtameren brittiläinen alue, Turks- ja Caicossaaret, Brittiläiset Neitsytsaaret ja Bermuda. Bermudan hallituksen toiveiden mukaisesti assosiaatiojärjestelmää ei ole koskaan sovellettu Bermudaan. Jokainen MMA on perustuslain nojalla sidoksissa johonkin jäsenvaltioon olematta kuitenkaan osa yhteisöä. EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 3 kohdan nojalla MMA:ihin ei periaatteessa sovelleta sopimuksen määräyksiä lukuun ottamatta sopimuksen neljättä osaa, joka käsittelee yksinomaan assosiaatiota. Näin ollen MMA:iden ja EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden välillä on perustavanlaatuinen ero. Toisin kuin MMA:t, syrjäisimmät alueet ovat sekä perustuslain nojalla sidoksissa johonkin jäsenvaltioon että erottamaton osa yhteisöä, ja periaatteessa koko yhteisön säännöstö velvoittaa niitä. Tästä syystä MMA:iden ja syrjäisimpien alueiden EU:lta saamia etuja ja niiden EU-velvoitteita ei ole tarkoituksenmukaista vertailla määrällisesti eikä laadullisesti. MMA:iden välillä on valtavia eroja siinä, miten autonomisia ne ovat suhteessa siihen jäsenvaltioon, johon ne ovat sidoksissa. Eroja on myös taloudessa, sosiaalioloissa, maantieteessä ja ilmastossa. Suurista eroista huolimatta MMA:illa on myös yhteisiä piirteitä. Niistä yksikään ei ole itsenäinen maa, ne ovat kaikki parlamentaarisia demokratioita, ne ovat saaria, niiden väestö on vähälukuinen ja niillä on rikas ekosysteemi. Ne ovat suhteellisen alttiita ulkoisille häiriöille, ja niiden talous on yleensä varsin kapealla pohjalla ja rakentuu lähinnä palvelujen varaan. Ne ovat myös erittäin riippuvaisia tuontitavaroista ja -energiasta. Yleisesti ottaen tavaroiden vienti MMA:ista EU:hun tai muihin niiden oman maantieteellisen alueen osiin on vähäistä. MMA:iden eroja ja yhtäläisyyksiä käsitellään yksityiskohtaisemmin tämän vihreän kirjan liitteenä olevassa komission yksikköjen valmisteluasiakirjassa (liite I). Lisäksi kustakin MMA:sta on esittely ja tilastotietoja liitteenä olevassa komission yksikköjen valmisteluasiakirjassa (liite II). EN 3 EN

2.2. Voimassa oleva MMA EY-assosiaatio merentakaisten alueiden assosiaatiosta 27. marraskuuta 2001 tehty päätös MMA:iden assosiaatiota yhteisöön koskevat perusmääräykset on annettu EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa (182 188 artikla). Assosiaatiota koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja menettelyt vahvistetaan puolestaan merentakaisten alueiden assosiaatiota koskevilla päätöksillä, joita neuvosto on tehnyt EY:n perustamissopimuksen 187 artiklan nojalla vuodesta 1964 1. Nämä yksityiskohtaiset säännökset, lähinnä merentakaisten alueiden assosiaatiosta 27. marraskuuta 2001 2 tehdyn päätöksen säännökset, voidaan jakaa kahteen pääryhmään: kehitysrahoitusyhteistyötä koskevat säännökset ja taloudellista ja kaupallista yhteistyötä koskevat säännökset. Yhteenveto näistä säännöksistä on tämän vihreän kirjan liitteenä III olevassa komission yksikköjen valmisteluasiakirjassa. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehtyyn päätökseen sisältyvien kehitysrahoitusyhteistyötä koskevien säännösten tarkoituksena on edistää MMA:iden kestävää kehitystä: painopiste on köyhyyden vähentämisessä, ehkäisemisessä ja lopulta poistamisessa. Kehitysrahoitusyhteistyötä MMA:iden kanssa on toistaiseksi rahoitettu Euroopan kehitysrahastosta (EKR), josta rahoitetaan myös AKT-maiden kanssa tehtävää kehitysrahoitusyhteistyötä. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn päätöksen oli tarkoitus olla voimassa 31. joulukuuta 2011 asti, mutta sen voimassaoloa on jatkettu vuonna 2007 tehdyillä teknisillä mukautuksilla 31. joulukuuta 2013 asti, jotta se olisi voimassa yhtä pitkään kuin kymmenes EKR (2008 2013) ja monivuotinen rahoituskehys (2007 2013). Nämä tekniset mukautukset eivät kuitenkaan vaikuta päätöksen tarkistukseen, joka tehdään myöhemmin mutta ennen sen voimassaolon päättymistä vuonna 2013, eivätkä varsinkaan EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa esitettyjen periaatteiden soveltamiseen MMA EY-assosiaatioon 3. 3. MMA:IDEN JA EU:N SUHTEIDEN KEHITYS JATKOSSA Koska MMA:t ovat tiettyjen jäsenvaltioiden kautta tiiviisti kytköksissä yhteisöön, niihin sovellettava kauppajärjestely josta on yhteenveto tämän vihreän kirjan liitteessä III on yksi edullisimmista, mitä yhteisö on koskaan myöntänyt. Tämä kytkös selittää myös sen, miksi yhteisön MMA:ille myöntämän rahoitusavun määrä henkeä kohden laskettuna on 1 2 3 Rooman sopimukseen (25.3.1957) liitetyllä yleissopimuksella vahvistettiin MMA:iden assosiaatiota yhteisöön koskevat yksityiskohdat ja menettelyt Rooman sopimuksen voimaantuloa seuraaviksi viideksi vuodeksi eli 31. joulukuuta 1962 asti. Sen jälkeen MMA EY-assosiaation yksityiskohdat ja menettelyt on vahvistettu viisivuotisissa päätöksissä, jollaiset neuvosto on tehnyt 25. helmikuuta 1964, 29. syyskuuta 1970, 29. kesäkuuta 1976, 16. joulukuuta 1980 ja 30. kesäkuuta 1986. Neuvosto teki vielä 25. heinäkuuta 1991 ja 27. marraskuuta 2001 päätökset MMA:iden assosiaatiosta yhteisöön. Molempien päätösten voimassaoloaika on kymmenen vuotta. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta 27. marraskuuta 2001 tehdyn päätöksen voimassaoloa jatkettiin vuonna 2007. Se on nyt voimassa 31. joulukuuta 2013 asti aivan kuten kymmenes Euroopan kehitysrahasto ja monivuotinen rahoituskehys (2007 2013). Neuvoston päätös 2001/822/EY, tehty 27 päivänä marraskuuta 2001, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön (EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1), päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2007/249/EY (EUVL L 109, 26.4.2007, s. 33). Ks. merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn tarkistetun päätöksen 62 artikla sekä neuvoston päätöksen 2007/249/EY johdanto-osan 14 kappale. EN 4 EN

huomattavasti suurempi kuin AKT-maiden keskiarvo 4. Kehitysrahoitusyhteistyön menettelyjen eroavuus AKT-maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön sovellettavista säännöistä ja MMA:iden mahdollisuus osallistua yhteisön ohjelmiin 5 ovat nekin suoraan yhteydessä tähän erityissuhteeseen, joka perustuu Euroopan ja MMA:iden väliseen EY:n perustamissopimuksen johdanto-osassa mainittuun yhteisvastuuseen. Johdanto-osan (johon MMA:iden assosiaatiota yhteisöön käsittelevässä perustamissopimuksen 182 artiklassa viitataan) mukaan korkeat sopimuspuolet, jotka ovat päättäneet luoda Euroopan yhteisön, pyrkivät lujittamaan sitä yhteisvastuullisuutta, joka yhdistää Eurooppaa ja merentakaisia maita, ja haluavat turvata niiden hyvinvoinnin kehityksen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti. MMA EY-assosiaation kulmakivenä oleva yhteisvastuu ja erityisesti yhteisön valmius tukea MMA:iden kestävää kehitystä huomattavalla rahoitusavulla on kuitenkin kyseenalaistettu toistuvasti. Tässä yhteydessä halutaan muistuttaa, että tilanne on muuttunut merkittävästi, koska yhteisön ja MMA:iden välisen yhteisvastuun käsite on peräisin ajalta, jolloin sillä viitattiin lähinnä jäsenvaltioiden afrikkalaisiin siirtomaihin ja Euroopan tulliliittoon, jolla korvattiin aiemmat kahdenväliset kauppajärjestelyt kyseisten entisten siirtomaiden kanssa. Kun Amsterdamin sopimus allekirjoitettiin 2. lokakuuta 1997, silloisten 15 jäsenvaltion hallitusten edustajat totesivat, että MMA:iden assosiaatiota yhteisöön koskevalla alkuperäisellä järjestelmällä ei enää voida vastata tehokkaasti MMA:iden kehityshaasteisiin. Päämiehet olivat järkkymättömiä sen suhteen, että assosiaation tarkoituksena on edelleenkin edistää MMA:iden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja vahvistaa läheiset taloudelliset suhteet niiden ja koko yhteisön välille 6. Vaikka MMA EY-assosiaatiojärjestelmää on sittemmin tarkistettu ja merentakaisten alueiden assosiaatiosta vuonna 2001 tehdyllä päätöksellä otettiin käyttöön joitakin rahoitusvälineeseen liittyviä innovaatioita, yleinen lähestymistapa MMA:ihin on säilynyt hyvin pitkälle AKT EY-kumppanuussopimuksen kaltaisena. Lähtökohtana on edelleen perinteinen köyhyyden torjumiseen keskittyvä kehitysyhteistyöajattelu, joka ei kuitenkaan sovellu MMA:iden nykytilanteeseen. Tätä taustaa vasten eri sidosryhmät komissio, MMA:t, jäsenvaltiot, joihin MMA:t ovat sidoksissa, ja muut jäsenvaltiot asettavat nykyisen asiantilan kyseenalaiseksi. Toisaalta on tarpeen selvittää perusteellisesti, miten MMA EY-assosiaatiota voitaisiin mukauttaa MMA:iden erityistilanteeseen, niiden kohtaamiin haasteisiin, niiden todelliseen tai potentiaaliseen merkitykseen koko EU:lle ja globalisoituneen maailman realiteetteihin. Toisaalta etenkin EU:n 1. toukokuuta 2004 tapahtuneen laajentumisen jälkeen on kysytty, mitä sillä saavutetaan, että yhteisö edistää MMA:iden kestävää kehitystä varsinkin tapauksissa, joissa MMA:n henkeä kohden laskettu BKTL on lähellä yhteisön keskiarvoa tai joissa jäsenvaltio on lopettanut kahdenvälisen suoran kehitysavun omille MMA:illeen. Tästä syystä komissio haluaa tämän vihreän kirjan myötä avata kokonaisvaltaisen ja avoimen keskustelun EU:n ja MMA:iden suhteiden tulevaisuudesta ja varsinkin siitä taustalla 4 5 6 Kymmenennestä EKR:stä (2008 2013) MMA:ille myönnettävän yhteisön rahoitusavun määrä henkeä kohden laskettuna on noin kuusi kertaa suurempi kuin yhteisön AKT-maille myöntämän rahoitusavun henkeä kohden laskettu keskiarvo. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn päätöksen 58 artiklan nojalla. Ks. myös tämän vihreän kirjan liite III. Merentakaisia maita ja alueita koskeva julistus nro 36, joka on liitetty Amsterdamin sopimuksen hyväksyneen jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin loppuasiakirjaan (EYVL C 340, 10.11.1997). EN 5 EN

vaikuttavasta ajatusmallista, jonka mukaan suhteita on tarkoitus kehittää pitkällä aikavälillä. Tarkasteltavana ovat EU:n ja MMA:iden välisen yhteisvastuun perusta, tavoitteet ja luonne. Tarkemmin rajattuja kysymyksiä MMA:ihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä ja MMA:iden erityispiirteistä käsitellään komission yksikköjen valmisteluasiakirjoissa, jotka ovat tämän vihreän kirjan liitteinä (liitteet IV ja V). Jäljempänä käsiteltävät haasteet eivät liity yhteisön MMA:ille jatkossa myöntämän rahoitusavun määrään tai lähteisiin. Näin ollen ne eivät vaikuta niiden neuvottelujen tuloksiin, joita on tarkoitus käydä monivuotisesta rahoituskehyksestä (2013 2020) ja EKR:n sisällyttämisestä talousarvioon. Ne eivät myöskään liity siihen, miten komissio hallinnoi yhteisön rahoitusapua jatkossa, koska avun hallinnoinnissa on kyse komission sisäisistä järjestelyistä. 3.1. Yhteisön ja MMA:iden kumppanuus 3.1.1. MMA:iden ja niihin sidoksissa olevien EU:n jäsenvaltioiden välisen erityissuhteen vaikutukset Vaikka MMA:t määritellään EY:n perustamissopimuksen 182 artiklassa Euroopan ulkopuolisiksi maiksi ja alueiksi ja vaikka yhteisön säännöstöä ei sovelleta niihin, suhtautuminen niihin kuin mihin tahansa kolmanteen osapuoleen ei olisi oikeudenmukaista. MMA:t eivät ole erottamaton osa EU:ta, mutta ne ovat osa EU:n jäsenvaltiota tai ainakin tiivisti sidoksissa jäsenvaltioon. Tästä seuraa, ettei niiden EU-yhteyttä voida purkaa ja että ne ovat tavallaan osa EU:n uloimmaisia rajoja. Ensiksikin kokonainen EY:n perustamissopimuksen osa on omistettu MMA:iden yhteisöön assosioinnille, ja siinä muodostaa perustan MMA:iden kohtelulle erityisinä osapuolina muihin kolmansiin osapuoliin verrattuna. EY:n perustamissopimuksen rakenteen mukaisesti MMA EY-assosiaatio ei ole osa yhteisön kehitysyhteistyötä tai yleisemmin yhteisön ulkoisia toimia. Lisäksi MMA:t ovat historiansa ja niiden erityissuhteiden, jotka niillä on EU:n jäsenvaltioihin, ansiosta erottamaton osa sellaista yhteiskuntaa, joka kunnioittaa jäsenvaltioiden yhteisistä valtiosääntöperinteistä juontuvia EU:n perusarvoja ja periaatteita. Esimerkkejä tällaisista periaatteista ovat ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioittaminen sekä vapaus, demokratia, tasa-arvo ja oikeusvaltio. MMA:issa näitä arvoja ja periaatteita kunnioitetaan käytännössä, ja EU myös tukee niiden kunnioittamista kolmansissa maissa. Toisin kuin kolmansien maiden tapauksessa, kaikki MMA:iden kansalaiset ovat periaatteessa EU:n kansalaisia, koska perustamissopimuksen 17 artiklan mukaan unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Kaikilla Grönlannin sekä Ranskan ja Alankomaiden MMA:iden kansalaisilla on automaattisesti sen jäsenvaltion kansalaisuus, johon ne ovat sidoksissa. Samoin kaikkien brittiläisten MMA:iden kansalaiset ovat olleet 21. toukokuuta 2002 alkaen myös Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia, mutta he voivat kieltäytyä siitä ja pysyä pelkästään brittiläisten merentakaisten alueiden kansalaisina, eikä heillä ole velvollisuutta kantaa passia, jossa heidät määritellään Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiksi. MMA:iden kansalaisilla on EU:n kansalaisina periaatteessa EU:n kansalaisuuden suomat oikeudet (EY:n perustamissopimuksen 18 22 artikla), kuten oikeus vapaasti liikkua ja oleskella (ei kuitenkaan tehdä työtä) jäsenvaltioiden alueella. Lisäksi MMA:iden kansalaisille voidaan myöntää oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa ja osallistua niihin niiden ehtojen mukaisesti, jotka MMA:ihin sidoksissa olevat jäsenvaltiot ovat EN 6 EN

yhteisön lainsäädäntöä noudattaen määritelleet. Näin on muun muassa Ranskan MMA:iden kansalaisten kohdalla. Saint-Pierren ja Miquelonin sekä Mayotten erityissuhde EU:hun näkyy myös euron käyttönä kyseisissä MMA:issa, vaikka niiden rahataloudellisia järjestelyjä ei ole vahvistettu EY:n perustamissopimuksessa, koska ne eivät ole osa yhteisöä 7. Euro ei ole tällä hetkellä käytössä muissa MMA:issa, mutta Tyynellämerellä sijaitsevat Ranskan MMA:t harkitsevat valuuttansa korvaamista eurolla 8. Merkille pantavaa on myös, että vaikka EY:n perustamissopimuksen yleisiä määräyksiä ei ilman nimenomaista mainintaa sovelleta MMA:ihin, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lainkäyttövaltaan kuuluvat sellaisen tuomioistuimen, jonka lainkäyttöalueeseen MMA kuuluu, EY:n perustamissopimuksen nojalla pyytämät ennakkoratkaisut sekä MMA:sta kotoisin olevan kantajan perustamissopimuksessa määriteltyjen ehtojen mukaisesti vireille panemat menettelyt, joissa on kyse yhteisön säädösten riitauttamisesta. Eräät MMA:t ovat yhdentymässä aiempaa tiiviimmin niihin jäsenvaltioihin, joihin ne ovat sidoksissa. Kyseiset jäsenvaltiot harkitsevatkin pyytävänsä neuvostoa muuttamaan perussopimuksia, jotta kyseiset alueet voitaisiin ottaa yhteisön syrjäisimmiksi alueiksi. Yhteisö pysyttäytyy kuitenkin puolueettomana MMA:iden ja niihin sidoksissa olevien jäsenvaltioiden välisissä suhteissa mahdollisesti tapahtuvien muutosten edessä samoin kuin MMA:iden keskinäisten erojen edessä, mitä tulee MMA:iden perustuslakiin perustuviin suhteisiin niihin sidoksissa oleviin jäsenvaltioihin ja varsinkin useimmissa MMA:issa vallitsevaan kehityssuuntaukseen kohti suurempaa autonomiaa ja itsenäisyyttä. Nämä kysymykset kuuluvat asianomaisten jäsenvaltioiden ja niiden MMA:iden yksinomaiseen toimivaltaan. Ainoastaan siinä tapauksessa, että MMA:sta tulisi täysin itsenäinen, sen kansalaiset lakkaisivat periaatteessa olemasta EU:n kansalaisia ja sen tiivis yhteys EU:hun siihen sidoksissa olevan jäsenvaltion kautta katkeaisi. Riippumatta siitä, miten tilanne kehittyy jatkossa, edellä mainitut seikat osoittavat, että MMA:iden asema suhteessa yhteisöön eroaa kolmansista maista mukaan lukien yhteisöön erityissopimuksilla assosioidut kolmannet maat, kuten AKT-maat ja yhteisön naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat. Tästä huolimatta MMA:t eivät ole osa yhteisöä riippumatta siitä, sovelletaanko niissä mahdollisesti enemmän tai vähemmän sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon ne ovat sidoksissa. Näin ollen ratkaistavana on MMA:iden suhteet yhteisöön ottaen huomioon toisaalta sen, että yhteisön ja sen jäsenten (myös syrjäisimpien alueiden) välisiä suhteita ei voi soveltaa sellaisenaan MMA:ihin, ja toisaalta sen, että MMA:iden assosiointi yhteisöön ei saa vaikuttaa MMA:iden perustuslaillisiin suhteisiin niihin jäsenvaltioihin, joihin ne ovat sidoksissa. Kysymys 1: Miten yhteisön ja MMA:iden yhteisvastuun pitäisi näkyä politiikassa, kun otetaan huomioon MMA:iden ja yhteisön erityissuhde? 7 8 Ks. neuvoston päätös 1999/95/EY, tehty 31 päivänä joulukuuta 1998, Ranskalle kuuluvien alueiden Saint-Pierre-et-Miquelonin ja Mayotten rahataloudellisista järjestelyistä (EYVL L 30, 4.2.1999, s. 29). Ranska ilmoitti vuonna 2003, että EU:n toimielimille esitetään euron käyttöönottoa Tyynellämerellä sijaitsevilla Ranskan MMA:illa koskeva pyyntö vain, jos kukin kolmesta MMA:sta suostuu euron käyttöönottoon. Wallis- ja Futunasaaret ilmoittivat mukautuvansa Ranskan Polynesian ja Uuden- Kaledonian päätökseen. Vuonna 2006 Ranskan Polynesian uusi parlamentti antoi euron käyttöönottoa puoltavan päätöslauselman, mutta Uusi-Kaledonia ei ole vielä tehnyt päätöstä. EN 7 EN

3.1.2. Ajanmukainen tulkinta MMA EY-assosiaation tarkoituksesta EY:n perustamissopimuksen 182 artiklan mukaan assosiaation tarkoituksena on edistää MMA:iden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja vahvistaa läheiset taloudelliset suhteet niiden ja koko yhteisön välille. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn, tällä hetkellä voimassa olevan päätöksen 1 artiklassa tarkennetaan, että MMA EY-assosiaation tavoitteisiin pyritään keskittymällä köyhyyden lieventämiseen, ehkäisemiseen ja lopulta sen poistamiseen, kestävään kehitykseen (ympäristönäkökohdat mukaan lukien) sekä asteittaiseen yhdentymiseen alueellisiin talouksiin ja maailmantalouteen. Keskittyminen köyhyyden torjumiseen ja kehitysyhteistyön ajattelumallin soveltaminen yhteisön rahoitusyhteistyöhön MMA:iden kanssa johtaa usein MMA:iden ja AKT-maiden samaistamiseen erityisesti siksi, että käytettävä rahoitusväline on sama (EKR). MMA:t itse ja ne jäsenvaltiot, joihin MMA:t ovat sidoksissa, näkevät kuitenkin nykyisen köyhyyden torjuntaan painottuvan toimintalinjan esteenä sille, että MMA:iden taloudellista haavoittuvuutta hyvin pieninä saarina voitaisiin lievittää parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on ongelma erityisesti siksi, että yhteisön kehitysrahoitusyhteistyö MMA:iden kanssa perustuu tällä hetkellä samankaltaisiin normeihin, joita sovelletaan yhteistyöhön AKT-maiden kanssa ja jotka eivät mahdollista MMA:iden erityispiirteiden (erittäin pieni koko, erot institutionaalisessa ja perustuslaillisessa tilanteessa, maantieteellisissä olosuhteissa, ilmastossa ja kehitystasossa sekä siinä, miten tärkeinä innovointia, yrittäjyyttä ja kilpailukykyä pidetään) huomioon ottamista täysin tyydyttävällä tavalla. Myös sellaiset jäsenvaltiot, joilla ei ole omia MMA:ita, sekä AKT-maat arvostelevat kovenevin äänenpainoin MMA:iden sisällyttämistä yhteisön kehitysyhteistyöhön. Kritiikkiä on esitetty muun muassa kymmenettä EKR:ää koskevasta sisäisestä sopimuksesta neuvoteltaessa. Arvostelua on esitetty pääasiassa siksi, että MMA:ille myönnetään EKR:stä kehitysapua siitä huolimatta, että osaa MMA:ista ei juurikaan voi pitää kehitysmaina, yksikään MMA ei täytä matalan tulotason alueen määritelmää 9, ne eivät ole AKT EYkumppanuussopimuksen sopimuspuolia ja EY:n perustamissopimuksen kehitysyhteistyötä koskevat määräykset eivät koske niitä. Lisäksi MMA:ille henkeä kohden myönnettävän, EKR:stä rahoitettavan avun määrä on huomattavasti suurempi kuin AKT-maiden keskiarvo 10, mikä johtuu siitä, että MMA:illa on tiiviimmät suhteet EU:hun kuin AKT-mailla. Avun määrä ei ole kuitenkaan suhteutettu MMA:iden tarpeisiin. Toisaalta on toki kohtuullista, että kehitysyhteistyöstä hyötyvät ensisijaisesti maat, jotka tarvitsevat sitä eniten. Toisaalta on epäoikeudenmukaista keskittyä yksinomaan henkeä kohden laskettuun tuloon MMA:iden tarpeiden indikaattorina, koska tällöin jäävät huomiotta MMA:iden taloudellinen haavoittuvuus hyvin pieninä saarina ja erityisesti se seikka, että niiden pieni koko ja talouden kapea-alaisuus vaikuttavat dramaattisesti niiden institutionaalisiin valmiuksiin ja kehityspotentiaaliin. Lisäksi olisi muistettava, että monet MMA:t ovat erittäin riippuvaisia niiden jäsenvaltioiden tekemistä rahasiirroista, joihin ne ovat sidoksissa. Siirroilla varmistetaan sosiaali- ja muiden julkisten palvelujen suhteellisen korkea taso, mutta seurauksena voi olla myös erittäin laaja ja hallitseva julkinen sektori ja alikehittynyt yksityinen sektori. 9 10 Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean (DAC) määritelmä. Lisätietoja tämän vihreän kirjan liitteissä I ja II. Ks. alaviite 4. EN 8 EN

Haasteet, jotka liittyvät MMA:iden taloudelliseen haavoittuvuuteen hyvin pieninä saarina, eivät kuitenkaan välttämättä edellytä perinteistä kehitysyhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa. Päinvastoin näyttäisi siltä, että MMA:iden kestävää kehitystä tämän päivän globaalistuneessa maailmassa voidaan parhaiten tukea parantamalla niiden kilpailukykyä ja viemällä niitä asteittain osaksi alueellisia talouksia ja maailmantaloutta. Tässä yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon MMA:iden haasteet, kuten korkeat tuotanto- ja kuljetuskustannukset, suurtuotannon haitat ja institutionaalisten valmiuksien suhteellinen vähyys, mutta myös niiden potentiaali, kuten tiettyjen alojen asiantuntemus, väestön suhteellisen korkea koulutustaso naapurimaihin verrattuna ja tiettyjen luonnonvarojen saatavuus. Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristökysymyksiin, koska MMA:t ovat alttiita ilmastonmuutokselle ja koska niiden potentiaali perustuu niiden luonnon monimuotoisuuteen. MMA:iden haavoittuvuuden huomioon ottamiseksi olisi määriteltävä todellinen strategia pelkät poikkeukset voimassa oleviin sääntöihin ja menettelyihin eivät ole kestävä ratkaisu. Se, että yhteisön kehityspolitiikkaan tehtäisiin MMA:ita koskevia poikkeuksia, heikentäisi kyseisen politiikan yhtenäisyyttä sellaisena kuin se on määritelty kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa 11. Se olisi myös täysin vastakkaista useiden sellaisten jäsenvaltioiden kantojen kanssa, joilla ei ole omia MMA:ita. Sen takia onkin tähdellistä, että ensin keskustellaan toimintalinjoista ja vasta sitten menettelyistä. Kysymys 2: Oletteko samaa mieltä siitä, että MMA:ita varten pitäisi kehittää uusi lähestymistapa, joka eroaa perinteisestä kehitysyhteistyöhön perustuvasta lähestymistavasta (jonka lähtökohtana on köyhyyden torjuminen)? Jos olette, minkälaisin toimin voitaisiin paremmin edistää MMA:iden kestävää kehitystä ja vahvistaa niiden kilpailu- ja selviytymiskykyä? 11 Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julkilausuma Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus (EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1). EN 9 EN

3.1.3. Yhteiset edut MMA:t sijaitsevat eri puolilla maailmaa suhteellisen syrjäisillä alueilla. Huolimatta niiden sijainnista EU:n ulkorajojen ulkopuolella, MMA:t itse ja ne jäsenvaltiot, joihin ne ovat sidoksissa, viittaavat usein MMA:iden strategiseen merkitykseen Euroopan uloimmaisina rajoina tai EU:n etuvartioina juuri siksi, että ne ovat osa jotain EU:n jäsenvaltiota tai ainakin tiivisti sidoksissa sellaiseen. Tämä antaa aihetta kahteen kysymykseen: Mikä on MMA:iden tosiasiallinen strateginen merkitys koko EU:lle ja minkälaisia velvollisuuksia tästä seuraisi MMA:ille sen roolin suhteen, joka niillä voisi olla omilla alueillaan? Karibialla, Tyynellämerellä ja Intian valtameressä sijaitsevat MMA:t ovat AKT-maiden naapureita. Karibialla ja Tyynellämerellä sijaitsevien Ranskan syrjäisimpien alueiden tapaan osalla näistä MMA:ista on sellaista taitotietoa, jota niiden naapurimailla ei aina ole mutta joka voitaisiin jakaa niiden kanssa. Vastaavasti MMA:t voisivat aktiivisesti osallistua omaksumiensa eurooppalaisten arvojen levittämiseen mahdollisimman laajasti omilla maantieteellisillä alueillaan. Tällainen ajatus on esitetty, jotta MMA:ihin voitaisiin perustaa keskuksia, joihin koottaisiin kokemusperäistä tietoa ja asiantuntemusta ja joilla tuettaisiin MMA:iden roolia EU:n ja omien alueidensa välisenä sillanrakentajana. Niiden toiminta voisi liittyä esimerkiksi korkeiden normien soveltamiseen ja niiden käytön edistämiseen seuraavilla aloilla: ympäristö, oikeusvaltio, hyvä hallinto, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen ja hyvien naapuruussuhteiden edistäminen tai markkinatalousperiaatteet, innovointi ja kestävä kehitys. MMA:iden rikas ekosysteemi ja erilaiset ilmasto-olosuhteet ovat nekin tärkeitä, ja ne voivat toimia merkittävinä tutkimuslaboratoriona. Näin on jo joissakin MMA:issa, esimerkiksi Ranskan Polynesiassa, missä on käynnissä luonnon monimuotoisuutta tutkivia hankkeita, joihin osallistuu ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia tutkimuslaitoksia. Grönlannin tapauksessa uusia mahdollisuuksia voisi tarjoutua hiilivetyjen ja muiden mineraalien hyväksikäytön sekä pohjoisnavan yli kulkevien uusien merireittien myötä. Yhteisön ja MMA:iden tämänhetkisen kumppanuuden ei voida kuitenkaan katsoa perustuvan molemminpuolisiin etuihin. MMA:iden ainoat velvollisuudet liittyvät niiden asemaan avustuskumppaneina ja yksipuoliseen etuuskohteluun perustuvan kauppajärjestelmän edunsaajina. Euroopan yhteisön ja Grönlannin kumppanuutta 12 voitaisiin tietyssä mielessä pitää poikkeuksena, tosin Grönlannin tosiasialliset velvollisuudet muilla aloilla kuin kalataloudessa ovat erittäin vähäiset (lukuun ottamatta Grönlannin kestävän kehityksen ohjelmasta käytävää poliittista vuoropuhelua). MMA:illa on nykyisen kumppanuuden perusteella vähän velvollisuuksia. Esimerkiksi merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyssä päätöksessä täsmennetään, että MMA EYassosiaation tavoitteisiin pyritään keskittymällä muiden muassa MMA:iden viemiseen asteittain osaksi alueellisia talouksia ja maailmantaloutta. Päätöksellä myös rohkaistaan MMA:iden keskinäistä sekä MMA:iden ja AKT-maiden välistä alueellista yhteistyötä, yhteisvastuuta ja yhdentymistä sekä tasapainoisempien talous- ja yhteiskuntasuhteiden luomista MMA:iden, AKT-maiden, jäsenvaltioiden ja muun maailman välille. Samaan aikaan 12 Ks. neuvoston päätös 2006/526/EY, tehty 17 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan yhteisön sekä Grönlannin ja Tanskan kuningaskunnan välisistä suhteista (EUVL L 208, 29.7.2006, s. 28). EN 10 EN

MMA:t ovat useaan otteeseen ilmaisseet valmiutensa toimia sillanrakentajina EU:n ja omien alueidensa välillä. Komissio suhtautuu ajatukseen myönteisesti. Se edellyttää kuitenkin yhteistyön lisäämistä asianomaisilla alueilla ja EU:n kanssa, taitotiedon siirtämistä sekä korkealaatuisten normien soveltamista. Vaikka päätöksellä sallitaan alueellinen yhteistyö MMA:iden ja niiden naapureiden (olivatpa ne sitten yhteisön syrjäisimpiä alueita, AKT-maita tai muita kolmansia maita) välillä ja jopa kannustetaan siihen, päätökseen ei sisälly tosiasiallisia kannustimia tai yhteistyövelvoitetta, ja toistaiseksi tulokset ovat jääneet laihoiksi siitäkin huolimatta, että yhteistyöhön on tarjolla eri kumppanien käyttöön resursseja. Toinen esimerkki nykyiseen MMA EY-assosiaatioon sisältyvien velvollisuuksien vähyydestä liittyy MMA:iden ympäristöperintöön. Sen lisäksi, että MMA:iden ympäristön kestävä kehitys on tärkeää niiden omalle hyvinvoinnille, niiden luonnon monimuotoisuuden säilyttämisellä on suurta merkitystä yhteisölle ja koko muulle maailmalle, koska sillä on kansainvälisiä ulottuvuuksia tutkimuksen, luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan kautta. Voimassa olevalla merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyllä päätöksellä MMA:ita ei velvoiteta yhteisön normien mukaiseen ympäristönsuojeluun, kalastustoiminnan sääntöjenmukaisuuden valvontaan, saastumisen torjuntaan eikä asianmukaisten hätävalmiuksien ylläpitämiseen sellaisia tilanteita varten, joihin liittyy uutta kaupallista hyödyntämispotentiaalia, eikä myöskään tieteelliseen yhteistyöhön eurooppalaisten tutkimuslaitosten ja muiden jäsenvaltioiden kuin niiden, joihin MMA:t ovat sidoksissa, asiantuntijaryhmien kanssa. Monet MMA:t noudattavat esimerkillisiä, yhteisön tasoa vastaavia ympäristönormeja, mutta tämä ei ole yleinen käytäntö kaikissa MMA:issa, joissa ekosysteemin hyödyntäminen on usein kestämättömällä pohjalla. Kaikkien MMA:iden luonto on huomattavasti monimuotoisempaa kuin koko Manner- Euroopassa. Koska MMA:t ovat saaria ja sijainniltaan syrjäisiä, ne tarjoavat ihanteellisen ympäristön kotoperäisten lajien kehitykselle, olipa sitten kyseessä eläimet tai kasvit taikka maalla tai merellä elävät lajit. Esimerkiksi Uudessa-Kaledoniassa on yli 2 000 endeemistä kasvilajia ja yli 1 600 kalalajia ja Mayottella on tunnistettu 200 korallilajia. MMA:t ovat myös tärkeitä kohteita vaeltaville eläimille: valtaosa mustakulma-albatrosseista pesii Falklandinsaarilla, Etelä-Georgiassa sekä Crozetin- ja Kerguelen-saarilla (jotka kuuluvat Ranskan eteläisiin ja antarktisiin alueisiin), Grönlannista on tavattu 25 merinisäkäslajia, ja ryhävalaat vaeltavat Ranskan Polynesiaan lisääntyäkseen. MMA:iden luonnon monimuotoisuudella on siis maailmanlaajuista merkitystä. Monimuotoisuuden kestävän hyödyntämisen ja suojelun kannalta olisi suotavaa, jos alan tieteellistä aineistoa ja tutkimustulosten saatavuutta parannettaisiin. Komissio näkeekin MMA:iden luonnon monimuotoisuuden ja muut luonnonvarat lähtökohtana yhteistyön lujittamiselle tutkimuksen ja luonnonsuojelun aloilla. MMA:iden potentiaali luonnon monimuotoisuuden osalta on jo tunnustettu kansainvälisesti ja on käynnistetty tieteellisiä hankkeita, jotta ekosysteemejä, niiden vuorovaikutustapoja ja niiden merkitystä maailmanlaajuiselle ympäristön tasapainolle voitaisiin ymmärtää paremmin. Tutkimushankkeiden tavoitteena on myös löytää ratkaisuja tämän erittäin uhanalaisen potentiaalin säilyttämiseksi. Uhkatekijöitä ovat muun muassa muiden kuin kotoperäisten lajien tuominen uuteen ympäristöön, koska ne tuhoavat paikallisia luontotyyppejä tai syrjäyttävät kotoperäistä kasvillisuutta (esim. vuohet Bonairessa ja Curaçaossa ja Miconia calvescens puu Ranskan Polynesiassa ja Uudessa-Kaledoniassa), ja ilmastonmuutoksen vaikutukset koralleihin. Kansainvälisen yhteisön huoli luonnon monimuotoisuuden häviämisestä kasvaa koko ajan. Euroopan komissio korosti omalta osaltaan 22. toukokuuta 2006 antamassaan tiedonannossa Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä ja sen jälkeen Ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ihmisten EN 11 EN

hyvinvoinnin varmistamiseksi sitä, kuinka EU:n uskottavuuteen tällä kansainvälisellä alueella vaikuttaa suuresti se, että jäsenvaltioiden merentakaisten alueiden biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkailla alueilla toteutetaan tehokkaita toimia. Komissio on myös halukas toteuttamaan aktiivisempaa kumppanuutta MMA:iden kanssa, kun on kyse yhteistyöstä esimerkiksi seuraavilla aloilla: talous-, yritys-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikka, kauppa ja investoinnit, infrastruktuuri (myös Galileo-järjestelmä, koska MMA:t ovat maanpäällisen infrastruktuurin kehittämisessä mahdollisia tai todellisia kumppaniehdokkaita), tutkimus, meriasiat ja merien hallinnointi, energiahuolto, -tehokkuus ja uusiutuvat energianlähteet, hyvä hallinto (myös verotuksen, varainhoidon ja oikeudenkäytön aloilla), kansalaisyhteiskunnan kehitys, kulttuurivaihto, tiedotusvälineet, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, muuttoliikkeet sekä järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan, terrorismin, rahanpesun, veropetosten, veronkierron ja huumausaineiden torjunta. Myös hallinnollista ja oikeudellista yhteistyötä sekä poliisiyhteistyötä halutaan lisätä. Näiden lisäksi niin meri- kuin lentoliikenne (mukaan lukien yhteinen ilmailualue) ovat aloja, joiden yhteistyöllä voidaan merkittävästi edistää MMA:iden yhdentymistä omiin alueisiinsa ja tiivistää niiden ja yhteisön välistä suhdetta. Mahdollisuus toteuttaa yksittäisen MMA:n ja EU:n yhteistä etua edustavia toimia riippuu kuitenkin kyseisen MMA:n potentiaalista ja halusta kehittää ja jakaa tiettyjä resursseja, kyseisten resurssien houkuttelevuudesta EU:n, naapurimaiden ja muiden mahdollisten kumppanien kannalta sekä EU:n valmiudesta tehdä aktiivisempaa yhteistyötä asianomaisen MMA:n kanssa kyseisellä alalla. Tässä yhteydessä on olennaista ottaa huomioon MMA:iden valtavat erot ja erityisesti niiden MMA:iden tilanne, jotka ovat maantieteellisistä, poliittisista tai muista syistä poikkeuksellisen eristäytyneitä. Merkittävä haaste on myös tiettyjen maiden rooli ja vaikutusvalta niillä alueilla, joilla MMA:t sijaitsevat Yhdysvallat, Brasilia ja Venezuela Karibian alueella ja Yhdysvallat, Japani, Kanada, Kiina, Australia ja Uusi-Seelanti Tyynenmeren alueella. Vuonna 2003 MMA:t ja ne jäsenvaltiot, joihin ne ovat sidoksissa, esittivät, että aitoon kumppanuuteen siirtymistä pitäisi tukea tekemällä sopimus (johon tarvittaessa liitetään MMA-kohtaiset pöytäkirjat) sen sijaan, että neuvosto tekee asiaa koskevan päätöksen. Tässä vihreässä kirjassa ei kuitenkaan oteta asiaan kantaa, koska EY:n perustamissopimuksen 187 artiklassa määrätään nimenomaisesti, että neuvosto antaa säännökset MMA EY-assosiaatiota koskevista säännöistä ja menettelyistä. Kysymys 3: Miten MMA:iden ja EU:n kumppanuudesta saataisiin aktiivisempi ja vastavuoroisempi niin, että se palvelisi kumppaneiden yhteistä etua? Mitä tosiasiallisia velvollisuuksia tästä pitäisi seurata MMA:ille tai niille jäsenvaltioille, joihin ne ovat sidoksissa (niiden perustuslaissa säädettyjen toimivaltuuksien puitteissa )? Kysymys 4: Mitkä ovat MMA:iden ja EU:n välisen yhteistyön tärkeimmät yhteisen edun mukaiset alat? Kysymys 5: Mitä etua MMA:ille voisi olla alueellisen yhteistyön ja yhdentymisen lisääntymisestä? Miten MMA:iden ja niiden naapurimaiden välistä tietojen ja taitojen siirtoa voitaisiin tukea? Kysymys 6: Mitä mieltä olette EU:n, yksittäisen MMA:n ja sen jäsenvaltion, johon kyseinen MMA on sidoksissa, välillä käytävän poliittisen vuoropuhelun lujittamisesta erityisesti tilanteissa, joissa EU:n ja asianomaisen MMA:n edut menevät ristiin? EN 12 EN

3.2. Yhteisön ja MMA:iden välinen kauppajärjestelmä Yhteisön ja MMA:iden välillä voimassa olevaa kauppajärjestelmää ei voida tarkastella ottamatta huomioon maailmanlaajuisia muutoksia, jotka vaikuttavat yhteisöön, MMA:ihin itseensä ja niiden tärkeimpiin kauppakumppaneihin ja varsinkin niiden AKT-naapureihin. Yhteisö on vuosien ajan tukenut systemaattisesti alueellista taloudellista yhdentymistä AKTmaiden ensisijaisena tavoitteena. Yhdentyminen aluetasolla ja monenvälisiin kauppajärjestelmiin tarjoaa uusia kaupankäyntimahdollisuuksia, jotka voivat johtaa talouden kasvuun ja tarjota näin tien ulos köyhyydestä. Sama filosofia on AKT-maiden kanssa neuvoteltuihin talouskumppanuussopimuksiin sisältyvän kehitysyhteistyömallin taustalla. Tosiasia on, että MMA EY-kauppajärjestelmän puitteissa MMA:ille tarjoutuvat teoreettiset hyödyt etuuskohteluun perustuvasta pääsystä yhteisön markkinoille ovat väistymässä maailmanlaajuisesti ja aluetasolla käynnissä olevan kaupan asteittaisen vapauttamisen myötä. Kyseessä on väistämätön prosessi, johon MMA:iden on valmistauduttava erityisesti siksi, että ne hyötyvät jo nyt tullitariffijärjestelmästä, joka on edullisin yhteisön koskaan myöntämä ja joka ei juurikaan jätä sijaa parantaa niiden etuuskohteluun perustuvaa pääsyä EU:n markkinoille. Komissio on vuodesta 2003 kehottanut AKT-alueella sijaitsevia MMA:ita ja niitä jäsenvaltioita, joihin ne on sidoksissa, pohtimaan kantaansa kyseisten MMA:iden ja niiden AKT-naapurimaiden alueelliseen taloudelliseen yhdentymiseen, sekä sitä, mitä kyseiset MMA:t voivat menettää tai saavuttaa osallistumalla alueelliseen taloudelliseen yhdentymiseen. Tämä on erityisen merkityksellistä alkuperäsääntöjen ja varsinkin MMA:iden ja AKT-maiden välisen alkuperäkumulaation kannalta. Vaikka MMA:ille myönnettyjen tullietuuksien teoreettinen arvo laskee, ne saavat MMA EYkauppajärjestelmästä hyötyä, jota voitaisiin kasvattaa räätälöimällä alkuperäsäännöt MMA:iden tilanteeseen (lähinnä kalataloustuotteiden osalta) tai parantamalla MMA:iden valmiuksia noudattaa tavaroiden tuontia yhteisöön koskevia velvoitteita esimerkiksi terveyden- ja kasvinsuojelun alalla (mikä on myös talouskumppanuussopimuksissa olennainen tekijä). Samalla todettakoon, että uudelleenlastausmenettely pitäisi ottaa kriittiseen uudelleentarkasteluun. Tämän vihreän kirjan liitteenä IV olevaan komission yksikköjen valmisteluasiakirjaan liittyen komissio kysyy seuraavaa: Kysymys 7.1: Mitä sellaista hyötyä olisi nykyistä syvemmästä alueellisesta taloudellisesta yhdentymisestä, jonka avulla tietyt MMA:t voisivat vastata globalisaation haasteisiin ja yhteisön niille myöntämien kauppaetuuksien heikentymiseen? Kysymys 7.2: Miten MMA:t voisivat osallistua laajempaan alueelliseen kauppaan ja miten yhteisö voisi olla siinä avuksi? Kysymys 8.1: Mitä mieltä olette MMA AKT-alkuperäkumulaation lisäarvosta MMA:ille? Kysymys 8.2: Mitkä MMA:t hyödyntävät MMA AKT-kumulaatiota ja kuinka usein? Sisältyykö siihen raaka-aineiden hankinta AKT-maista ja niiden jalostaminen MMA:issa? Kysymys 8.3: Miten alkuperäsääntöjen uudistamisessa voidaan ottaa huomioon eri MMA:iden tilanteet? EN 13 EN

Kysymys 9.1: Mitä lisäarvoa MMA:iden kanssa kauppaan liittyvillä aloilla tehtävästä yhteistyöstä on, kun ratkaistavana ovat globalisaation haasteet ja yhteisön MMA:ille myöntämien kauppaetuuksien heikentyminen? Kysymys 9.2: Miten MMA:iden tilannetta voidaan parantaa MMA EY-assosiaatiolla tältä osin? Kysymys 10.1: Mitä mieltä olette voimassa olevassa merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyssä päätöksessä vahvistetun jälleenlaivausmenettelyn todellisesta lisäarvosta? Kysymys 10.2: Miten MMA EY-assosiaatiota voitaisiin mukauttaa liikenneinfrastruktuurin (lento-, tie- ja satamainfrastruktuurin) kehitystä edistävällä tavalla? Kysymys 10.3: Onko Teillä ehdotuksia tavoiksi, joilla MMA:iden kehittyneen mutta vajaakäytössä olevan satamainfrastruktuurin kilpailukykyä voitaisiin parantaa? 3.3. MMA:iden erityispiirteet Amsterdamin sopimuksen hyväksynyt jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi antoi MMA:ista 2. lokakuuta 1997 julistuksen 13, jossa se kehottaa tarkastelemaan MMA EYassosiaatiojärjestelmää muun muassa siksi, että eri MMA:iden moninaisuus ja omaleimaisuus voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Tästä syystä merentakaisten alueiden assosiaatiosta vuonna 2001 tehdyllä päätöksellä otettiin käyttöön joitakin innovaatioita. Kahdeksanteen EKR:ään asti ohjelmoitava apu jaettiin niin, että Ranskan, Alankomaiden ja Ison-Britannian MMA:t saivat yhteisen määrärahan, jonka asianomaiset jäsenvaltiot sitten jakoivat omille MMA:illeen. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta vuonna 2001 tehdyllä päätöksellä siirryttiin käytäntöön, jonka mukaisesti yhteisön rahoitusapu annetaan suoraan yksittäisille MMA:ille. Päätöksellä myös lisättiin toissijaisuutta rahoitusvälineen hallinnoinnissa. Päätökseen sisältyy säännöksiä kaikkein syrjäisimpien ja vähiten kehittyneiden MMA:iden tarpeista. Eräitä MMA:iden haavoittuvuuteen ja moninaisuuteen liittyviä haasteita olisi kuitenkin syytä arvioida kriittisesti sittemmin hankitun kokemuksen perusteella, tämän kuitenkaan rajoittamatta edellä esitettyjen kysymysten käsittelyä. Tämän vihreän kirjan liitteenä V olevaan komission yksikköjen valmisteluasiakirjaan liittyen komissio kysyy seuraavaa: Kysymys 11: Missä suhteessa toimien, joilla yhteisö tukee MMA:iden kestävää kehitystä, olisi oltava näiden hyvin pienten saarten talouden tosiasialliseen haavoittuvuuteen? Kysymys 12: Mitä mieltä olette sellaisen indeksin laatimisesta, jolla mitattaisiin MMA:iden suhteellista haavoittuvuutta ja joka mahdollistaisi vertailun niin MMA:iden välillä kuin niiden sekä muiden maiden ja alueiden välillä? Jos tällainen indeksi laaditaan, mitä kriteerejä siinä pitäisi käyttää? Kysymys 13: Miten katastrofiriskin vähentämisstrategia pitäisi ottaa huomioon MMA:iden ja EU:n suhteissa jatkossa, kun otetaan huomioon monien MMA:iden alttius luonnononnettomuuksille? 13 Merentakaisia maita ja alueita koskeva julistus nro 36, joka on liitetty Amsterdamin sopimuksen hyväksyneen jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin loppuasiakirjaan (EYVL C 340, 10.11.1997). EN 14 EN

Kysymys 14: Miten MMA EY-assosiaatiota voitaisiin mukauttaa MMA:iden moninaisuuden ottamiseksi paremmin huomioon lisäämättä MMA:iden ja komission hallinnollista taakkaa? 4. PÄÄTELMÄT EY:n perustamissopimuksen mukaan tavoitteena MMA:iden Euroopan yhteisöön assosiaatiossa on MMA:iden taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistäminen ja läheisten taloudellisten suhteiden vahvistaminen niiden ja koko yhteisön välille. Lisäksi perustamissopimuksessa vahvistetaan assosiaation kauppaan liittyvät tavoitteet ja perusperiaatteet. EY:n perustamissopimus jättää kuitenkin hyvin suuren liikkumavaran EU:n ja MMA:iden suhteiden modernisoinnille. Suhteita voidaan mukauttaa vallitsevaan tilanteeseen, MMA:iden erityistilanteeseen ympäri maailmaa sijaitsevina hyvin pieninä saarina, niiden potentiaaliin sekä laajempaan kansainväliseen ja alueelliseen kontekstiin ottaen samalla huomioon MMA:iden ja yhteisön ainutlaatuiset suhteet. Tämän vihreän kirjan tarkoituksena on tulevaisuutta silmällä pitäen saada aikaan laaja julkinen keskustelu muutamista tärkeistä kysymyksistä, jotka liittyvät MMA EY-assosiaation uudistamiseen. Keskustelun pohjalta komissio voi sitten päättää sopivasta toimintalinjasta. Tavoitteena on määritellä MMA:iden assosiaatiolle yhteisöön uusi pitkän aikavälin strategia, joka korvaa kokonaan tai osittain nykyisen järjestelyn sen jälkeen kun merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn päätöksen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2013. Tämä ei estä päätöksen tarkistamista ennen vuoden 2011 päättymistä sen 62 artiklan mukaisesti. Julkinen kuuleminen alkaa 1. heinäkuuta 2008 ja päättyy 17. lokakuuta 2008. Euroopan komissio ottaa vastaan kannanottoja, jotka pyydetään esittämään sähköisellä lomakkeella. Lomake löytyy komission nettisivuilta osoitteesta http://europa.eu/yourvoice/consultations/index_fi.htm Komissio analysoi kannanotot huolellisesti esivalmisteluna uuden politiikan määrittelylle MMA:ita varten. Analyysin tarkoituksena on selvittää, voidaanko esitetyt näkemykset ottaa huomioon, kun MMA:ita koskevia ehdotuksia tehdään jatkossa, ja missä määrin. Saadut kannanotot julkaistaan internetissä nimen kera, paitsi jos asianomainen vastustaa henkilöllisyytensä julkaisemista sillä perusteella, että se vahingoittaisi hänen oikeutettuja etujaan. Siinä tapauksessa kannanotto voidaan julkaista nimettömänä. Muussa tapauksessa kannanottoa ei julkaista ja periaatteessa sen sisältöä ei oteta huomioon. Myös organisaatioita pyydetään esiintymään nimellä. Komissio lähettää saamistaan kannanotoista vastaanottoilmoituksen, joka ei ole välttämättä yksilöllinen. Jotta kannanottoja esittäneet ja suuri yleisö saisivat riittävää palautetta, kuulemisen tulokset samoin kuin selvitys siitä, miten ne on huomioitu, on tarkoitus sisällyttää EU:n ja MMA:iden suhteita koskevien säädösehdotusten perusteluihin tai asiasta annettavaan komission tiedonantoon. Vastaajia pyydetään käyttämään sähköistä lomaketta, koska se helpottaa kannanottojen käsittelyä. Kantansa voi esittää myös kirjallisesti lähettämällä se seuraavaan osoitteeseen: EN 15 EN

Green Paper on the future relations between the EU and the OCTs European Commission Directorate-General Development and Relations with African, Caribbean and Pacific States DG DEV/D/1 SC-15 07/130 B-1049 Bruxelles/Brussel Mahdolliset kysymykset voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen DEV-DIR-D@ec.europa.eu EN 16 EN