SUOMEN ORTODOKSISEN KIRKON HIIPPAKUNTAKESKEINEN HALLINTOMALLI 15.4.2015 1. Taustaa Vuoden 2014 kirkolliskokous käsitteli kirkon hallinnon kehittämistä. Asian taustalla on viimeisin, vuonna 2009 alkanut hallintoprosessi sekä siihen liittyvä työryhmäraportti, josta kirkollishallitus teki esityksen kirkolliskokoukselle. Hallinnon kehittämiseen liittyen oli vuoden 2014 kirkolliskokouksen käsittelyssä myös asiaan liittyvä aloite. Kirkolliskokous 2014 päätti että kirkon perusyksikkönä on hiippakunta (KL 6 ), joka koostuu erikokoisista ja erilaisia erityispiirteitä omaavista seurakunnista. Seurakuntalaisia lähellä olevana palvelevana yksikkönä toimii seurakunta, jonka itsehallinto säilyy laajana. Jokaisella seurakunnalla on oma kirkkoherra. Vaaleilla valittu seurakunnanneuvosto toimii paikallisena luottamuselimenä. Seurakunta hallitsee ja hoitaa omaisuuttaan sekä veroina kerättyjä varojaan. Seurakuntien taloushallinto hoidetaan parhaiten keskitetysti ja verkostoituneesti. Hiippakunnan ylintä valtaa yhteisissä asioissa käyttää demokraattisesti vaaleilla valittu maallikkoenemmistöinen hiippakuntavaltuusto, jonka jäseninä ovat myös kirkkoherrat ja jota johtaa hiippakunnan piispa. Hiippakuntavaltuuston tehtäviä muodostettaessa on otettava huomioon KL 79, jonka mukaan seurakunnan tuloja saa käyttää ainoastaan seurakunnan tehtävien toteuttamiseen. Budjettivalta säilyy edelleen seurakunnissa ja hiippakuntavaltuusto vahvistaa seurakuntien budjetit ja tilinpäätökset. Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti Suomen ortodoksinen kirkko on kaikkien työntekijöiden työnantaja, jonka toimet on sijoitettu seurakuntiin, hiippakuntiin ja keskushallintoon. Seurakunnanneuvostot valitsevat seurakunnan työntekijät ml. papit ja kanttorit. Kirkkoherra voidaan valita nykyisten säädösten mukaisesti.
Edelleen kirkolliskokous päätti, että nykyisten säädösten mukaiset seurakunnanvaltuustot ja hiippakuntaneuvostot lakkautetaan ja että esitetyn mallin toteuttaminen ei vaadi hallintoon lisäresursseja. Kirkolliskokouksen mukaan hiippakuntahallinnon toteuttamiselle etsitään aktiivisesti yhteistyöllä ratkaisuja hallinnon keventämiseksi. Yhteistyötahoja voivat olla arkkipiispan kanslia, palvelukeskus ja seurakunnat. Kirkolliskokouksen päätös ei käsitellyt kirkolliskokousta eikä kirkollishallitusta. Kirkollishallitus käsitteli kokouksessaan 12.2.2015 kirkolliskokouksen päätöstä hallinnon kehittämiseen liittyen ja päätti, että ensisijainen tavoite on valmistella kirkolliskokousta varten hiippakuntavaltuustojen ja seurakunnanneuvostojen hallintomalli. Esitys tulee laatia palvelukeskuksen toimihenkilöiden toimesta ja valmistelussa konsultoidaan kirkollishallituksen jäsenistä erityisesti Tuovi Haikalaa ja Timo Tynkkystä. 2. Esimerkki hiippakuntajaosta ja seurakuntarajoista Kaikissa aiemmissa hallinnon kehittämisen prosesseissa on kiinnitetty huomiota seurakuntajakoon, joka on tehty sotien jälkeen. Väestön painopisteen muutokset sekä muut muutokset yhteiskunnassa ovat johtaneet siihen, että seurakuntarajat eivät välttämättä palvele muuttunutta maailmaa. Hallinnon kehittämisen yhteydessä on järkevää arvioida myös hiippakuntarajoja. Seurakuntarajojen arvioinnin taustalla on meneillään oleva hallinnon kehittämisprosessi, jonka muutokset seurakuntakenttään ja lainsäädäntöön ajoittuvat aikaisintaan vuoteen 2020. Prosessissa seurakuntien taloustilannetta on analysoitu mm. keskusrahastotyöryhmän (2013-2014) raportissa, jonka konsernianalyysi on tämän esityksen liitteenä. Hallinnon kehittämisen on kyettävä vastaamaan analyysin osoittamaan talouden todellisuuteen. Seurakuntarajoja tulee voida arvioida muutoksessa sen jälkeen kun kriteerit rajojen muodostamiselle on yhteisesti sovittu. Tässä esityksessä on kuvattu yksi esimerkki kriteeristöstä. Helsingin kohdalla voidaan arvioida, tulisiko nykyisen seurakunnan alue jakaa ja miten lähinnä keskustaan sijoittuva tuottava omaisuus tulee tässä huomioiduksi. Seurakuntarajat, seurakuntien määrä ja hiippakuntarajat arvioidaan sen jälkeen, kun hiippakuntakeskeisen mallin hallinnon tasojen vastuut ja velvollisuudet on ensin sovittu. Hiippakunnat neuvottelevat yhteisten tehtävien hoitamisesta ja jakavat tehtävät esimerkiksi nykyisten palvelualueiden mukaan, asioiden valmistelusta ja koordinoinnista vastaisi johtoryhmä, joka muodostuisi hiippakuntien keskeisistä avainhenkilöistä. Seurakuntarajojen ja toiminnan tarkoituksenmukaisuuden kriteereinä voisivat olla esimerkiksi: eheä talous = tulot kattavat menot ja keskusrahaston toiminta-avustuksia hyödynnetään satunnaisesti esimerkiksi kehittämisprojekteissa tai yllättävissä talouden muutostilanteissa saavutettavuus = seurakunta on alueellaan jäsenistön sijoittumisen kannalta järkevä sielunhoitoalue, joka on kirkossakäyntialueena ja työntekijöiden toiminta-alueena toimiva
väestön luonnollinen jakautuminen, jossa on huomioitu kulttuuriset ja historialliset seikat 3. Kuvaus hiippakuntakeskeisen hallintomallin tehtävistä 3.1 Hiippakunnan piispan tehtävät Hiippakunnan piispa asettaa ehdolle kirkkoherrat, papit ja kanttorit. Ehdokasasettelussa huomioidaan hallintolain ja hyvän hallinnon periaatteiden mukainen vaatimus perusteluista. Hiippakunnan piispa toimii kirkkoherrojen esimiehenä kaikissa hallinnollisissa ja työoikeudellisissa asioissa. Piispa antaa suostumuksen pappien ja kanttorien toimesta vapauttamiseen. Piispa valvoo seurakuntien hallinnollista ja taloudellista toimintaa sekä suorittaa seurakuntien tarkastukset vähintään viiden vuoden välein. Piispa vahvistaa hiippakunnan kanslian toimihenkilöiden ja seurakuntien kirkkoherrojen lomasuunnitelmat 3.2 Hiippakunnanvaltuusto Hiippakunnanvaltuusto toimii hiippakunnan alueen seurakuntien hallinnollisena ja toimintaa koordinoivana toimielimenä omalla toimialueellaan. Valtuuston puheenjohtajana toimii hiippakunnan piispa. Hiippakunnan alueen seurakuntien kirkkoherrat ovat asemansa perusteella jäseniä. Valtuuston jäsenet valitaan suoralla jäsenten postiäänestyksellä jäljempänä kuvatulla tavalla. Jotta valtuusto on toimintakykyinen ja sen koko pysyy kohtuullisena, maallikkojäsenten määrä on 2/3 suhteessa kirkkoherrojen määrään. Henkilöstön edustus voidaan huomioida edustajien valinnassa, jäsenten on kuuluttava Suomen ortodoksiseen kirkkoon. 3.3 Hiippakunnanvaltuuston tehtävät Hiippakunnan valtuusto vahvistaa hiippakunnan alueen seurakuntien toimintasuunnitelmat ja talousarviot seurakuntien tekemien esitysten pohjalta. Valtuusto voi tarvittaessa tehdä näistä muutosesityksiä perusteluineen. Hiippakunnanvaltuusto vahvistaa hiippakunnan alueen seurakuntien toimintakertomukset ja tilinpäätökset. Hiippakunnanvaltuusto päättää vuosittain seurakuntia kuultuaan hiippakunnan alueen seurakuntien toimihenkilöiden henkilöstösuunnitelmasta ja henkilöstön käytöstä. Valtuusto päättää hiippakunnan alueella uusien toimien perustamisesta ja olemassa olevien toimien lakkauttamisesta. Työsuhteiden muutoksia raamittaa työlainsäädäntö, työehtosopimus ja kirkon henkilöstöpolitiikan toteutuminen.
Hiippakunnanvaltuusto hyväksyy hiippakunnan toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen sekä päättää hiippakunnan kansliassa tarvittavista toimihenkilöistä. Hiippakunnanvaltuusto valitsee hiippakunnan maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen seurakuntien esitysten pohjalta sekä vahvistaa seurakunnanneuvostojen vaalin tuloksen. Hiippakunnanvaltuuston asiat valmistelee ja esittelee hiippakunnan kanslian toimihenkilöt ja esittelyvastuu eri hallinnonaloilla voidaan jakaa eri hiippakunnissa työskentelevien toimihenkilöiden kesken. Seurakunnilla on oikeus tehdä aloitteita hiippakunnanvaltuuston käsiteltäviksi tulevista asioista ja aloiteoikeutta käyttävää seurakunnanneuvosto. 3.4 Kirkkoherran tehtävät Kirkkoherra johtaa seurakunnan toimintaa, hallintoa ja taloutta. Hän toimii seurakunnan työntekijöiden esimiehenä sekä vastaa asioiden valmistelusta seurakunnanneuvoston kokouksiin. Kirkkoherralla on seurakunnan nimenkirjoitusoikeus. 3.5 Seurakunnanneuvosto Seurakunnanneuvoston puheenjohtajana toimii kirkkoherra. Muut jäsenet valitaan edellä esitetyn hiippakunnan valtuustoa koskevan vaalitavan mukaisesti samassa vaalissa. Seurakunnanneuvoston koko on minimissään neljä ja maksimissaan 10 jäsentä, kuitenkin niin, että valitaan yksi jäsen tuhatta seurakuntalaista kohden. 3.6 Seurakunnanneuvoston tehtävät Seurakunnanneuvosto toimii kirkkoherran apuna seurakunnan johtamisessa. Se hoitaa seurakunnan hallintoa ja taloutta vahvistetun toimintasuunnitelman sekä talousarvion mukaisesti. Neuvosto valitsee seurakunnan kirkkoherran, papit ja kanttorit sekä muut toimihenkilöt. Kirkkoherra, pappi ja kanttori voidaan valita hiippakunnan piispan tekemän ehdollepanon pohjalta. Neuvosto tekee esitykset ja antaa lausunnot hiippakunnanvaltuustolle seurakunnan talousarviosta ja toimintasuunnitelmasta sekä laatii seurakunnan tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen. Neuvoston tehtävänä on yhdessä kirkkoherran kanssa järjestää seurakunnan toiminta siten, että sen perustehtävä toteutuu. Neuvosto toimeenpanee hiippakunnanvaltuuston päätökset sekä toteuttaa kirkon strategiaa ja muita linjauksia paikallisesti vahvistetun toimintasuunnitelman ja talousarvion puitteissa. Neuvoston tehtävänä on tehdä aloitteet hiippakunnanvaltuustolle seurakunnan toimintaan, hallintoon ja talouteen liittyen. 3.7 Hiippakuntavaltuuston ja hiippakuntaneuvoston vaalimenettely Ehdokkaiden ilmoittautumisen perusteella seurakunnan neuvosto laatii ehdokaslistan hiippakunta valtuuston ja seurakunnan neuvoston postiäänestysvaaliin. Vaali järjestetään joka neljäs vuosi.
3.8 Seurakunnan kokous Seurakunnan kokous kokoontuu kerran vuodessa käsittelemään seurakunnanneuvoston tekemiä esityksiä ja aloitteita hiippakunnanvaltuustolle. Seurakunnanneuvostolla on raportointivastuu seurakunnan kokoukselle seurakunnan toiminnan toteutumisesta. Seurakunnan kokoukselle raportoidaan toiminnan laadusta ja laajuudesta, esitellään keskeiset tunnusluvut seurakunnan toiminnasta yleisellä tasolla sekä tuloksia toiminnan arvioinnista. Myös toiminnan suuntaviivoista ja tulevaisuuden näkymistä keskustellaan sekä esitellään seurakunnan toimintaa eri toimihenkilöiden vastuualueiden näkökulmista. Seurakunnan kokous toimii foorumina ideoiden, toiveiden ja palautteen keräämiselle seurakunnan jäseniltä. Seurakunnan kokous toteuttaa seurakunnan jäsenten valvontavastuuta neuvoston toiminnasta. Se ei käytä päätösvaltaa seurakunnan toiminnassa, hallinnossa ja taloudessa. 4. Vaikutukset muuhun organisaatioon Keskushallinnon tehtävät hajautetaan hiippakuntiin, jotka voivat erikoistua sovitun mukaisesti erilaisten yhteisten ydin- ja tukitoimintojen hoitamiseen. Muutoksessa tulee arvioitavaksi se, miten taloushallinto ja jäsenrekisterin pito hoidetaan. Yhteisistä hallinnon tehtävistä vastaavat avainhenkilöt muodostavat johtoryhmän, joka koordinoi kokonaisuutta sekä vastaa asioiden valmistelusta kirkollishallitukselle. Yhdessä hoidettavia tehtäviä koko kirkon tasolla ja hiippakuntiin hajautettuina olisivat esimerkiksi hiippakuntakansliat seminaari ja muu koulutus lähetys- ja diakoniatyön sekä maahanmuuttajatyön resurssointi ja ohjaaminen kirkollishallituksen ja kirkolliskokouksen valmistelutehtävät ja muut julkisoikeudelliseen asemaan liittyvät hallintotoimet ja lakiasiat henkilöstöpolitiikan ohjaaminen ja valvonta, sekä työehtosopimusten kehittäminen talous- ja rekisteripalvelut sekä arkisto kiinteistötoimi kirkon omistamien kiinteistöjen osalta sekä seurakuntien ohjaus ja neuvonta eläkevastuu Kaikki kirkon jäsenet kuuluvat Suomen ortodoksiseen kirkkoon ja kirkollisveron kerää kirkko. Kerätyistä varoista katetaan edellä esitettyjen yhteisten toimintojen kulut. Kirkolliskokous vahvistaa vuosittain kirkon talousarvion, jonka perusteella hiippakuntavaltuustot jakavat hiippakunnan taloudelliset resurssit kunkin hiippakunnan alueella. Kirkollisverona kerätyt varat jaetaan hiippakunnittain seurakuntiin jäsenmäärän perusteella ja tulonmuodostuksen perusteella sekä hiippakuntavaltuuston vahvistaman talousarvion mukaisesti. Veroprosentin peruste on sama kaikkialla ja keskusrahastomaksun perimisestä voidaan luopua, eikä taloushallinnosta aiheudu kuluja seurakunnille. Seurakunnille jää edelleen päätäntävaltaa jäsenistönsä varojen käyttöön. Seurakunta hallitsee ja hoitaa omaisuuttaan vaikka verot kerätäänkin kirkon tasolla.
Mallissa piispainkokouksen, kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen tehtäviä täsmennetään nykyisten tehtävien pohjalta. Lähtökohtana on se, että kirkolliskokous päättää isoista linjauksista, joita kirkollishallitus ja toimihenkilöt toteuttavat. Toimivallan siirtämisen ja delegoinnin tavoitteena on mahdollistaa asioiden joustava sekä nopea toteuttaminen.