Kuntouttavan palveluasumisen valtakunnallisten kehittämissuositusten toteutuminen Pohjanmaa-hankkeen toimintaalueella Esa Nordling PsT,kehittämisp mispäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi keväällä 2007 mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita koskevan kehittämissuosituksen. Kehittämissuosituksen tarkoituksena on parantaa mielenterveyskuntoutujien asumisen ja kuntouttavien palvelujen laatua. Suositus koskee sekä julkisia että yksityisiä palveluja.
Mielenterveyskuntoutujien asumista ja palvelujen kokonaisuutta koskevien suositusten lähtökohdat ja tavoitteet ovat seuraavat (sivu 18): Hyvin hoidetut mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut parantavat kuntoutujien elämänlaatua ja vähentävät erikoissairaanhoidon kustannuksia. Ensisijaisena tavoitteena on turvata asumisen pysyvyys asiakkaan omassa kodissa. Paluu omaan kotiin varmistetaan myös hoitojaksojen jälkeen. Pitkäaikaisessa asumisessa asumisen laadun on vastattava yleisiä asumisen standardeja. Riittävät ja tarkoituksenmukaiset palvelut turvataan sekä omassa asunnossa että asumispalveluyksiköissä asuville.
Tutkimuksen toteutus Tutkimuskysymyksiä 1. Miten hyvin asumispalvelut vastaavat annettuja kehittämissuosituksia? 2. Miten mielenterveyskuntoutujien ja päihdekuntoutujien asumispalvelut eroavat toisistaan? 3. Miten asumispalveluita tulisi yksikössä kehittää?
Toteutus: Pohjanmaa-hanke Länsi-Suomen lääninhallituksen avustamana lähetti kyselyn 73 asumispalveluyksikköön huhtikuussa 2007 - Vastauksia saatiin 46 (63 %) - vastanneista oli mielenterveysyksiköitä 29, päihdeyksiköitä 8, sekayksiköitä, joissa asui sekä mielenterveys- että päihdekuntoutujia 7 ja vanhusyksiköitä 2
Mitä tuloksista voi päätellä? 1. Kehittämissuositusten mukaisen toiminnan arviointia varten pitää kehittää edelleen mittaria 2. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita koskeva kehittämissuositus annettiin vuoden 2007 keväällä. Tämän tutkimuksen aineisto koottiin välittömästi suositusten julkaisun jälkeen. Tämän vuoksi ei voida olettaa, että suosituksilla aineistonkeruuvaiheessa olisi ollut vielä ohjaavaa vaikutusta.
3. Johtopäätösten tekeminen suositusten toteutumisesta vaatii tutkimuksen toistamisen muutaman vuoden kuluttua 4. Parhaiten toteutui suositus, joka edellyttää, että asumispalveluihin liitetään kuntouttavia palveluita. Lähes kaikki asumisyksiköt kuvasivat toimintaajatuksensa kuntouttavaksi, mutta näistä osassa päiväohjelmaan ei sisältynyt mitään kuntouttavaa. Sanat ja teot eivät asumispalveluissakaan aina kohtaa.
5. Henkilöstön määrä tai koulutustausta olivat pääosin riittävät. Sen sijaan työntekijä- ja yksikkökohtaisissa koulutussuunnitelmissa oli suuria puutteita. Työntekijöiden ammatillista osaamista kehitetään koulutuksen avulla ilmeisesti sen mukaan, mitä koulutuksia kulloinkin on tarjolla ilman tavoitteellista suunnitelmaa. 6. Palveluiden järjestäminen suunnitelmallisesti eri toimijoiden yhteistyönä toteutuu korkeintaan tyydyttävästi. Myönteistä oli se, että omaiset olivat aika usein laatimassa kuntoutussuunnitelmaa. Sen sijaan kunnan sosiaali- ja terveystoimi olivat harvoin mukana, vaikka ovatkin yleensä asumispalveluiden maksajina.
7. Asumisen yksityisyyteen ja turvallisuustekijöihin tulee tuloksen mukaan tulevaisuudessa kiinnittää suurta huomiota. 8. Palveluiden arviointia ja valvontaa koskeva kehittämissuositus toteutuu huonosti. Suuri epäkohta tulosten perusteella on se, että palautteet ohjaavat kehittämistoimintaa erittäin harvoin. Kuntoutujat olivat harvoin mukana palautteiden käsittelyssä, vielä harvemmin omaiset tai asukaan hoidosta vastaava taho.
9. Tuloksen mukaan asumisen laatu on huono kolmasosassa yksiköistä. Tulos vastaa lähes täysin Salon ja Kallisen (2007) tuloksia, joiden mukaan asumislaadultaan keskimääräistä heikompia ja heikkoja yksiköitä oli 34 %. Mielenterveyskuntoutujien asumisen laatu on keskimäärin tyydyttävällä tasolla. Tätä ei voida pitää riittävänä asumisen laatuna etenkään, kun suurin osa kuntoutujista asuu yksikössään monia vuosia.
10. On keskusteltava siitä, minkälaista asiantuntijaapua yksiköt tarvitsevat palvelutoimintansa laadun kehittämiseen. Tämän perusteella asiantuntija-apua on järjestettävä Pohjanmaa-hankkeen tai syksyllä 2009 käynnistyvien alueellisten KASTE-hankkeiden kautta. 11. Koska mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa on suuria puutteita, on kehittämistyöhön varauduttava usean vuoden aikaperspektiivillä.