Sorilanjoen valuma-alueen ja Laalahden veden laadun tehostettu seuranta vuosina 2009-2010

Tampereen kaupunki Kati Skippari Sorilanjoen valuma-alueen ja Laalahden veden laadun tehostettu seuranta vuosina 2009-2010 Tampereen kaupunki Ympäristönsuojelun julkaisuja 3/2010

Teksti: Kati Skippari Kannen kuva: Salla Kärki Taulukot ja grafiikka: Kati Skippari Julkaisija: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelu Copyright (N : o 2010112) Tampereen kaupunki, kaupunkimittaus ISBN: 978-951-609-466-6 Painopaikka: Tampere, Juvenes Print

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 4 2. Sorilanjoen valuma-alueen kuvaus... 4 2.1 Perustiedot...4 2.2 Alueen kuormituslähteet...4 2.3 Alueen vesien tila aikaisempien tutkimusten mukaan...5 3. Aineisto ja menetelmät... 9 4. Näytteenottoajankohdan sää- ja vesiolot... 10 5. Sorilanjoen ja siihen laskevien ojien veden laatu vuosina 2009-2010 ja veden laatuun vaikuttavat tekijät... 10 5.1 Sorilanjoki...10 5.2 Oja 1...12 5.3 Oja 2...12 5.4 Oja 3...13 5.5 Oja 4...13 5. 6 Oja 5...13 5.7 Oja 6...14 5.8 Oja 7...14 5.9 Oja 8...14 6. Ojavesitulosten vertailu ja Sorilanjokeen tuleva ravinnekuormitus... 15 7. Laalahden veden laatu... 19 8. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset... 20 8.1 Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskus...20 8.2 Maatalous...21 8.3 Metsätalous...22 8.4 Haja-asutus...22 Lähteet... 23 Liitteet... 24 Liite 1. Sorilanjoen näytteenottopisteet 2009-2010... 25 Liite 2. Sorilanjoen osavaluma-alueet ja ojien näytteenottopisteet... 26 Liite 3. Sorilanjoen valuma-alueen ja Sorilanjoen vesinäytetulok set syksy 2009 ja kevät 2010... 27 Liite 4. Laalahden ja Laalahden koillisosaan laskevan ojan vesinäytetulokset 2009-2010... 28 3

1. Johdanto Tampereen Aitolahdessa sijaitseva Sorilanjoki laskee Näsijärven Laalahteen. Sorilanjoen ja Laalahden rannoilla on sekä vakituista että vapaa-ajanasutusta. Alueen täydennysrakentaminen on suunnitteilla ja Nurmi-Sorilan kaavaehdotuksessa 25.2.2009 Laalahden ja Sorilanjoen lähialueet on merkitty pääosin pientalovaltaisiksi asuntoalueiksi. Alueen vesistöjen tila on huolestuttanut paikallisia asukkaita pitkään. Sorilanjoelta on otettu vesinäytteitä useampana eri vuonna etenkin joen hygieenisen likaantumisen selvittämiseksi ja näytteiden perusteella likaantuneisuutta on ollut havaittavissa. Alueen vesistön tilasta huolestuneet lähiasukkaat tekivät valtuustoaloitteen 12.8.2009, jossa esitettiin Tampereen kaupungille Sorilanjoen veden tilan selvittämistä sekä hoito- ja kunnostussuunnitelman laatimista alueelle. Valtuustoaloitteen pohjalta ympäristönsuojeluyksikkö laati 12.11.2009 ko. vesistöille tehostetun seurannan suunnitelman vuosille 2009 ja 2010. Seurannan tavoitteena oli selvittää alueen veden laadun heikkenemisen ja vesistön rehevöitymisen taustatekijöitä. Vesien laatuun vaikuttavien tekijöiden selvittämiseksi tarkkailtiin myös Sorilanjokeen ja Laalahteen laskevien merkittävimpien ojien ja purojen veden laatua. Vesinäytteitä otettiin yhteensä 12 pisteestä: Laalahdelta ja 11 joki- ja ojavesipisteestä (liite 1). Tässä raportissa esitetään veden laadun seurannan tulokset ja tulosten perusteella esitetään toimenpidesuosituksia alueen veden laadun parantamiseksi. 2. Sorilanjoen valuma-alueen kuvaus 2.1 Perustiedot Sorilanjoen valuma-alue (35.319) sijoittuu Tampereen Nurmin, Aitoniemen, Sorilan ja Kämmenniemen kaupunginosiin sekä valuma-alueen itäosassa Kangasalan puolelle (Liite 2). Valuma-alueen vedet laskevat Sorilanjoen kautta Laalahteen ja edelleen Niihamanselän kautta Näsijärveen. Sorilanjoen valuma-alueen pinta-ala on 44,43 km 2, josta järviä on 5,9 %. Alueen suurin järvi on Iso Päiväjärvi, jonka pinta-ala on 54 ha. Alue on pääosin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Peltojen osuus valuma-alueen pinta-alasta on noin 4 % ja viljelykset keskittyvät lähinnä Sorilanjoen ja Palon tuntumaan sekä Pulesjärventien läheisyyteen. Valtaosa valuma-alueesta on havu- ja sekametsää, jossa on muutamia isompia suoalueita kuten Teerineva, Kaiskonneva, Ahvenlammin ympäristö ja Loukkaankorvensuo. Suot ovat enimmäkseen ojitettuja ja niiden osuus valuma-alueen pinta-alasta on noin 14 %. Tutkimusalueella vakituinen asutus keskittyy pääosin Nurmin, Sorilan ja Palon alueelle sekä Pulesjärventien tuntumaan. Vapaa-ajan asutusta sen sijaan on runsaasti valuma-alueen luoteisosan järvien rannoilla ja jonkin verran Peurantajärven rannoilla. 2.2 Alueen kuormituslähteet Alueen eteläosassa sijaitsee Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskus, joka on toiminut alueella jo vuodesta 1977 ensin Tampereen kaupungin kaatopaikkana ja sittemmin Pirkanmaan jätehuollon jätteenkäsittelykeskuksena. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksessa mm. loppusijoitetaan tavanomaista jätettä, kompostoidaan biojätettä, vastaanotetaan, käsitellään, välivarastoidaan ja loppusijoitetaan ongelmajätettä, pilaantuneita maita sekä nestemäistä jätettä, välivarastoidaan hyötyjätettä sekä valmistetaan kierrätyspolttoainetta jätteenkäsittelylaitoksessa. Kaatopaikka on viemäröity vuonna 1983 ja valtaosa kaatopaikan suoto- ja valumavesistä johdetaan Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolle. Pieni osa kaatopaikan keräysjärjestelmien ohi pääsevää vettä kulkeutuu kuitenkin Tiikonojan kautta Sorilanjokeen. Tarastenjärven kaatopaikan ja sen ympäristön vedenlaatua on tarkkailtu vuodesta 1986. Vesinäytteitä 4

otetaan vuosittain. Velvoitetarkkailuohjelma uusittiin vuonna 2006 ja uusitun ohjelman mukainen tarkkailu aloitettiin vuonna 2009. Alueen hajakuormitus tulee maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksen jätevesistä. Alueella oli tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2008 viisi toimivaa maatilaa (maatalouden ympäristötukea saavia tiloja). Haja-asutuksen kiinteistöjä valuma-alueella on yhteensä 297, joista omakotitaloja on 146 ja vapaa-ajan asuntoja 151. Valuma-alueella osa kiinteistöistä on järjestetyn vesihuollon piirissä. Nurmin vesihuolto-osuuskunnan viemäriverkoston toimintaalueella Sorilan koulun ympäristössä ja valuma-alueen eteläosassa on yhteensä 22 kiinteistöä. Tampereen kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelmassa toiminta-alueen laajentumista on esitetty myös Kaitavedentien itäpuolelle Pulesjärventien tuntuman asutuskeskittymään. Kangasalan puolella Onkijärven taaja-asutus kuuluu Kangasalan Veden toimintaalueeseen (noin 60 kiinteistöä). Osa kiinteistöistä toiminta-alueella on silti vielä kiinteistökohtaisen järjestelmän varassa. 2.3 Alueen vesien tila aikaisempien tutkimusten mukaan Alueen luoteishaaran järvet ovat lievästi happamia tai lähellä neutraalia ja järvien puskurikyky on tyydyttävällä tasolla. Karun ja kirkasvetisen Kalliojärven puskurikyky on huono. Metsäojituksista huolimatta järvien humuspitoisuus on lievää ja järvet ovat kirkasvetisiä tai vain lievästi sameita. Järvien näkösyvyys on yleisesti hyvä. Ravinteikkuudeltaan alueen luoteishaaran järvet ovat karuja tai lievästi reheviä. Järvissä esiintyy kuitenkin säännöllisesti hapettomuutta, sillä pienten vedenkorkeuserojen vuoksi veden vaihtuvuus on hidasta. Iso Päiväjärvi ja Kalliojärvi ovat laatuluokaltaan hyviä. Pitkäjärvi, Iso-Lumoja ja Saarijärvi ovat laatuluokaltaan tyydyttäviä. Alueen järvet ovat kärsineet happamuudesta ja huonosta puskurikyvystä varsinkin 1980-luvulla, mutta tilanne on korjaantunut (Palomäki 2007). Alueen koillisosan järvistä ainoastaan Peurantajärven veden laatua on selvitetty tarkemmin. Peurantajärven valuma-alueella on huomattavasti ojitettuja soita, mikä näkyy järven veden laadussa. Matala, lievästi rehevä järvi on hyvin humuspitoinen, hapan ja veden puskurikyky on tyydyttävä. Peurantajärven vesi on lievästi sameaa ja veden bakteeripitoisuus on alhainen. Yleiseltä laatuluokaltaan Peurantajärvi on tyydyttävä (Palomäki 2007). Sorilanjokeen laskevista puroista ei ole otettu säännöllisesti vesinäytteitä lukuun ottamatta Sorilanjokeen laskevaa Tiikonojaa, jonka valuma-alueella Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskus sijaitsee. Jätteenkäsittelykeskukselta suotautuvien vesien vaikutus on velvoitetarkkailuraporttien perusteella kaatopaikalta todettavissa sähkönjohtavuuden, kloridipitoisuuden ja typpiyhdisteiden pitoisuuksien voimakkaana nousuna kaatopaikan yläpuoliseen mittausasemaan verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2009 typpipitoisuus oli 5-10-kertainen yläpuoliseen asemaan verrattuna. Pitoisuudet ovat nousseet pitkän aikavälin tarkastelun perusteella 2000-luvun aikana (Oravainen 2009). Kuva 1. Kesäinen Sorilanjoki. 5

Tiikonojan vedet kaatopaikan alapuolella ovat velvoitetarkkailuraporttien mukaan lievästi sameita humusvesiä. Vedessä olevien suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on luonnontasoa korkeampi. Suurimmat sähkönjohtavuudet on todettu 2000-luvulla (kuva 2) Korkea sähkönjohtavuus viittaa jätevesien vaikutukseen. 100 80 ms/m 60 40 ms/m 20 0 18.5.1995 22.5.1996 15.5.1997 14.5.1998 20.5.1999 3.5.2000 2.5.2001 23.4.2002 6.5.2003 5.5.2004 11.5.2005 10.5.2006 9.5.2007 9.5.2008 6.5.2009 Kuva 2. Tiikonojan sähkönjohtavuus (ms/m) Tarastenjärven kaatopaikan velvoitetarkkailutuloksissa vuosilta 1995-2009. Myös typpiyhdisteiden pitoisuudet ovat Tiikonojassa normaalia ojavettä korkeammalla tasolla (kuva 3). Etenkin ammoniumtypen määrä on ollut huomattavan korkea luonnonvesiin verrattuna, mikä kertoo jätevesikuormituksesta. Typpiyhdisteiden kuormitus on kasvanut 1990- luvun keskimääräisestä tasosta lähes kaksinkertaiseksi (kasvua 42%) 2000-luvulla (kuva 4). 6

35 30 25 mg/l 20 15 Kok.N NH4-N 10 5 0 pvm 19.9.1995 6.11.1996 20.10.1997 19.10.1998 25.10.1999 23.10.2000 25.10.2001 11.11.2002 4.11.2003 3.11.2004 8.11.2005 20.11.2006 23.10.2007 21.10.2008 20.10.2009 Kuva 3. Tiikonojan kokonaistyppipitoisuus (Kok.N) ja ammoniumtyppipitoisuus (NH 4 -N) Tarastenjärven kaatopaikan velvoitetarkkailutuloksissa vuosilta 1995-2009. 40 35 30 25 kg/d 20 Kok.N 15 10 5 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kuva 4. Tiikonojaan tuleva virtaamapainotettu laskennallinen typpikuormitus (kg/d) vuosina 1995-2009 Tarastenjärven kaatopaikan velvoitetarkkailutuloksiin pohjautuen. Tiikonojan fosforipitoisuus on ojavesille normaalilla tai lievästi kohonneella tasolla (kuva 5). Fosforin kuormitus on kasvanut kolmanneksella (33%) vuoden 1990-luvun keskimääräisestä tasosta (kuva 6). Raskasmetallipitoisuudet Tiikonojalla ovat olleet erittäin alhaisia tai ne ovat jääneet alle määritystarkkuuden. Hygieenistä likaantumista on ollut aika ajoin todettavissa, mutta ei kuitenkaan voimakkaana (Oravainen 2009). 7

60 50 40 ug/l 30 Kok.P 20 10 0 18.5.1995 22.5.1996 15.5.1997 14.5.1998 20.5.1999 3.5.2000 2.5.2001 23.4.2002 6.5.2003 5.5.2004 11.5.2005 10.5.2006 9.5.2007 9.5.2008 6.5.2009 Kuva 5. Tiikonojan kokonaisfosforipitoisuus (Kok.P) Tarastenjärven kaatopaikan velvoitetarkkailutuloksissa vuosilta 1995-2009. 0,5 0,45 0,4 0,35 0,3 kg/d 0,25 0,2 0,15 0,1 0,05 Kok.P 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kuva 6. Tiikonojaan tuleva virtaamapainotettu laskennallinen fosforikuormitus (kg/d) vuosina 1995-2009 Tarastenjärven kaatopaikan velvoitetarkkailutuloksiin pohjautuen. Sorilanjoelta on otettu näytteitä useana eri vuonna etenkin joen hygieenisen likaantumisen selvittämiseksi. Sorilanjoki on näiden näytteiden perusteella arvioiden humuspitoinen, lievästi samea ja ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä joki. Kokonaistyppipitoisuus on joessa korkealla tasolla luonnontilaisiin vesiin verrattuna. Joessa on todettavissa hygieenistä likaantuneisuutta. Uimavedelle asetetut laatuvaatimukset ovat kuitenkin pääosin täyttyneet. Uimavedelle asetetut bakteeripitoisuuksien enimmäisrajat ovat ylittyneet fekaalisten streptokokkien 8

osalta vain yhdellä näytteenottokerralla (vuonna 2003). Laalahteen ja Sorilanjokeen laskevista ojista tai puroista on määritetty satunnaisesti hygieenistä likaantumista. Kaikki tutkitut ojavedet ovat olleet hygieenisesti likaantuneita. 3. Aineisto ja menetelmät Tehostettu seuranta toteutettiin Sorilanjoen valuma-alueen vedenlaadun seurannan suunnitelman mukaisesti vuoden 2009 ja 2010 aikana. Sorilanjokeen laskee kahdeksan merkittävämpää ojaa, josta tässä tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemää. Lisäksi Sorilanjokeen tulee vesiä lähivaluma-alueelta. Koska osa ojista on nimettömiä, ojat esitetään tässä raportissa numeroituna myötäpäivään Kaitavedentien sillasta lukien (liite 2 ). Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö haki vesinäytteitä Sorilanjoesta ja siihen laskevista ojista sekä Laalahden koillisosaan laskevasta ojasta 28.10., 5.11.2009 ja 21.4.2010. Laalahden koillisosan leveimmästä kohdasta haettiin näyte 28.10.2009 (näytteenottopisteet liite 1). Lisäksi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) otti näytteitä Laalahden syvänteen kohdalta lahden keskiosasta 18.3., 18.5. ja 11.6.2010. Kaikki näytteet analysoitiin KVVY:n laboratoriossa, joka on FINAS akkreditoitu testauslaboratorio (tulokset liitteet 3 ja 4). Lisäksi alueen veden laadun tarkastelussa käytettiin aikaisempia vedenlaatuaineistoja, jotka liittyvät mm. Tampereen kaupungin vedenlaadun seurantaohjelmaan ja Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen velvoitetarkkailuohjelmaan. Kuva 7. Talvista näytteenottoa. Sorilanjoen valuma-alueen tarkastelussa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen aineistojen mukaista valuma-aluerajausta. Maankäytön yleispiirteet saatiin Suomen ympäristökeskuksen OIVA-palvelun avulla. Lisäksi määritettiin osavaluma-alueiden rajat, pinta-alat, järvisyydet, peltoprosentit sekä ojitettujen soiden osuudet MapInfo-ohjelman avulla digitoimalla peruskartalta. Menetelmä on jossain määrin epätarkka, sillä esimerkiksi osa peruskartalla pelloiksi merkityistä alueista on todennäköisesti poistunut viljelystä. Haja-asutuksen lukumäärä laskettiin Tampereen rakennusvalvonnan paikkatietoaineistosta valuma-alueittain. Sorilanjoen valuma-alueen ja isoimpien järvien pinta-alatiedot saatiin kirjallisuudesta. Työn tavoitteena oli myös selvittää eri ojien mukana tulevaa ravinnekuormitusta Sorilanjokeen. Ainevirtaaman laskemiseksi määritettiin keskivirtaama (MQ). Todellisten virtaamahavaintojen puuttuessa keskivirtaama laskettiin keskivalunnan 8 l/s/km 2 (Oravainen, suullinen tiedonanto) ja ko. ojan valuma-alueen pinta-alan tulona. Virtavesien vuotuinen ainevirtaama laskettiin ojavesien ainepitoisuuden ja keskivirtaaman tulona. Todellisten virtaamahavaintojen puuttuessa ainevirtaamat ovat lähinnä suuntaa-antavia. Niiden tärkein merkitys onkin eri ojien aiheuttaman kuormituksen suuruusluokan havainnollistamisessa ja vertailussa. 9

4. Näytteenottoajankohdan sää- ja vesiolot Vuonna 2009 syksy oli poikkeuksellisen lämmin ja kuiva. Sadanta oli syys- ja lokakuussa Tampereen Pirkkalan havaintoaseman sademäärien pitkän ajan keskiarvon alapuolella (kuva 8). Syys- ja lokakuun vedenkorkeudet olivat keskimääräiseen tasoon nähden normaalia matalammalla ja virtaamat keskimääräistä pienempiä. Marraskuun alkupuoli oli edelleen vähäsateinen. Sadetta tuli vähän näytteenottoa edeltävänä päivänä 4.11 ja näytteenottoviikolla. Marraskuun sademäärä oli kuitenkin keskimääräistä tasoa korkeampi loppukuun runsaiden sateiden vuoksi. Näytteenottohetkellä säätila oli aurinkoinen ja lämpötila 28.10. +10 o C ja 5.11. -2 o C. Vuonna 2010 tammi-, helmi- ja maaliskuu olivat keskimääräistä kylmempiä. Tammikuussa satoi keskimääräistä vähemmän. Helmi- ja maaliskuussa satoi ajankohtaan nähden runsaasti, pääasiassa lunta. Lumen vesipitoisuus kasvoi nopeasti helmi- ja maaliskuun aikana. Maaliskuun loppupuolella sateet tulivat vetenä ja lumi alkoi sulaa. Virtaamat pysyttelivät melko pieninä lauhempiin talviin verrattuna. Huhtikuu oli tavanomaista lämpimämpi, mutta sademäärä keskimääräistä tasoa. Lumi suli huhtikuun alussa nopeasti ja huippuvirtaama oli keskimääräistä aikaisemmin. Huhtikuun lopulla virtaamat olivat jo laskussa. Näytteenottopäivän sää oli poutainen ja lämpötila vaihteli näytteenoton aikana +1-7 o C:een välillä. mm 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Elo Syys Loka Marras Joulu 2009 2010 Keskiarvo 1971-2000 Kuva 8. Sademäärä kuukausittain vuosina 2009-2010 (huhtikuuhun asti) ja pitkän ajan keskiarvo Tampere-Pirkkalan havaintoasemalla. 5. Sorilanjoen ja siihen laskevien ojien veden laatu vuosina 2009-2010 ja veden laatuun vaikuttavat tekijät 5.1 Sorilanjoki Sorilanjoen keskivirtaama pinta-alan ja keskivalunnan perusteella laskien on 355 l/s. Suurin osa Sorilanjokeen tulevasta vedestä laskee metsävaltaisilta alueilta Myllypuron (oja 4) ja Peurantajärven laskuojan (oja 5) kautta. Sorilanjoen vedestä lähes 70 % tulee näiltä osavaluma-alueilta. Muita merkittävämpiä ojia Sorilanjoen valuma-alueella ovat oja 7 ja Tiikonoja (oja 8) jotka laskevat Sorilanjoen itäosaan. Sorilanjoen lähialueelta vedet laskevat Sorilanjokeen suoraan tai pienen ojan kautta. Lähialueen osuus Sorilanjoen valuma-alueesta on 2 %. Sorilanjoen valuma-alueen ja sen osavaluma-alueiden pinta-alat, ojien laskennalliset keskivirtaamat sekä valuma-alueen maankäytön osuudet on kuvattu taulukossa 1 ja kappaleessa 2. 10

Taulukko 1. Sorilanjoen valuma-alue, osavaluma-alueet ja maankäyttö. Valumaalue pinta-ala km 2 MQ l/s Ojitetut suot % Järvet % Pellot % Hajaasutus kpl Vapaaajanasutus Sorilanjoki 44,4 355 14 5,9 4 146 151 Lähialue 1 0 0 41 16 9 Oja 1 0,9 7,2 3 0 25 14 3 Oja 2 0,3 2,4 0 13 52 9 0 Oja 3 1,4 11 2 0 17 9 0 Oja 4 14,4 115 10 11,5 0,2 18 117 Oja 5 16,2 130 21 3,6 1 50 20 Oja 6 2 16 13 0 14 14 2 Oja 7 3,3 26 12 0 12 12 1 Oja 8 4,6 37 12 5 2 4 1 Sorilanjoen veden laatua tutkittiin kolmesta pisteestä: Sorilanjoen keskiosasta, Kaitavedentien sillan kohdalta ja Sorilanjoen valuma-alueen purkupisteestä (liite 1). Tulosten perusteella Sorilanjoen vesi on lievästi rehevää, sameaa ja siinä on vahva humusleima (taulukko 2). Myös joen rautapitoisuus on korkea, mutta humusvesille tyypillisellä tasolla. Sorilanjoen ph on kuitenkin normaalilla tasolla tai lievästi hapan. Sorilanjoen luonnontilaista jokea selkeästi korkeampi Kuva 9. Sorilanjoki Aitolahdentien sillalta kuvattuna. typpipitoisuus ja erityisesti korkea ammoniumtyppipitoisuus ja koholla oleva sähkönjohtavuus kertovat jätevesien vaikutuksesta joen veden laatuun. Sorilanjoen kiintoainepitoisuudet olivat kuitenkin näytteenottokerroilla alhaisia. Syksyn 2009 vähäiset kiintoainepitoisuudet selittyvät kuivalla alkusyksyllä, jolloin maaainesten huuhtoutuminen sateen mukana on ollut vähäistä. Sorilanjoessa oli havaittavissa hygieenistä likaantumista jokaisella näytteenottokerralla, joka syksyllä 2009 oli voimakasta. Joen vesi soveltuu kuitenkin uimiseen. Sorilanjoen veden laatu paranee jonkin verran alavirtaan mentäessä lähes kaikkien suureiden osalta. Yleiskäyttöluokaltaan Sorilanjoen vesi on tyydyttävää koholla olevan fosforipitoisuuden ja vahvan humusleiman vuoksi. Sorilanjoen vesi on virkistyskäyttöluokaltaan hyvän ja tyydyttävän välillä, sillä ajoittain koholla oleva suolistoperäisien bakteerien määrä laskee luokitusta. 11

Taulukko 2. Sorilanjoen veden laatu eri näytteenottopisteissä 1= joen keskikohta, 2= Kaitavedentien silta, 3= valuma-alueen purkupiste (täydellinen vedenlaatutaulukko liitteessä 3) Suure 1 2 3 1 2 3 2009 2009 2009 2010 2010 2010 Sameus FNU 9,4 9 7,4 8,2 9,7 9,2 Kiintoaine mg/l 4,5 4,8 3,8 6,8 9,6 6,8 Sähkönjohtavuus ms/m 12,3 12,4 11,9 6,7 4,4 4,5 CODmn mg/l 16 15 14 20 19 19 Kokonaistyppi g/l 1960 1940 1850 1300 960 970 Nitraattityppi g/l 340 290 240 390 310 310 Ammoniumtyppi g/l 990 1100 1100 380 110 120 Kokonaisfosfori g/l 33 35 26 24 27 23 Rauta g/l 1200 1200 1100 790 790 720 Alustavat enterokokit 130 79 7 5 2 6 pmy/dl Lämpökestoiset koliformiset bakteerit 60 120 6 25 15 29 5.2 Oja 1 Oja 1 kulkee Kaitavedentien länsi- ja itäpuolen peltojen keskellä ja laskee Sorilanjokeen Kaitavedentien sillan läheisyyteen. Ojan keskivirtaama on pieni, vain 7,2 l/s. Oja kerää vetensä pieneltä valuma-alueelta, jonka osuus Sorilanjoen valuma-alueesta on 2 %. Valuma-alueen maankäytöstä peltojen osuus on neljännes. Ojan alajuoksulla laiduntaa karja. Sorilan koulun ympäristön asutus kattaa merkittävän osan ojan valuma-alueen pohjoisosasta. Valumaalueen pohjoisosa on viemäröity ja noin 14 omakotitaloa ja kaksi vapaa-ajan asuntoa sijaitsee Nurmin vesihuolto-osuuskunnan toiminta-alueella. Kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien varassa on noin 14 omakotitaloa ja yksi vapaa-ajan asunto (taulukko 1). Näytteenottokohdassa oja kerää vedet pieneen painanteeseen, jossa virtaus on hidasta. Ojan happipitoisuus onkin alhainen ja hapen kyllästysaste vain 40 %. Ojan vesi on vain lievästi sameaa ja sen kiintoainepitoisuus on hyvä. Muutoin ojan vedenlaatu on tyypillinen viljelysmaiden halki kulkevalle ojalle. Ojassa on korkea sähkönjohtavuus, korkea typpi- ja fosforipitoisuus. Oja oli syksyllä 2009 hygieenisesti likaantunut: suolistoperäisten bakteerien määrä oli koholla (alustavat enterokokit 51 ja lämpökestoiset koliformiset 29 pmy/dl). Keväällä 2010 hygieenistä likaantuneisuutta ei ollut todettavissa. 5.3 Oja 2 Oja 2 on peltojen ympäröimän Sorilanlammen laskuoja. Sorilanlammen valuma-alue on pieni; vain 0,3 km 2 ja ojan keskivirtaama on 2,4 l/s. Oja laskee Sorilanjoen pohjoisosan kosteikkoon. Sorilanlammen valuma-alueesta 52 % on peltoa ja valuma-alueella on eläinsuoja sekä karjalle että hevosille. Valuma-alueella on yhdeksän vakituista asuntoa. Alueen asutus on Tampereen vesihuollon kehittämissuunnitelmassa ehdotettu liitettäväksi Nurmin vesihuoltoosuuskunnan toiminta-alueeseen. Ojan 2 vedenlaadussa näkyy maanviljelyn ja eläintilan kuormittava vaikutus Sorilanlampeen. Laskuojan happipitoisuus on alhaisempi kuin virtaaville vesille on tyypillistä. Hapen kyllästysaste on 55 %. Sekä kokonaistyppipitoisuus että kokonaisfosforipitoisuus ovat korkeita. Kokonaisfosforipitoisuus on ylirehevän veden tasoa eli yli 100 g/l. Ammonium- ja nitraattityppipitoisuudet ovat kuitenkin normaalilla tasolla. Muuten ojan vesi on lievästi humuspitoista, hieman sameaa ja kiintoainepitoisuudet lievästi koholla, ojan sähkönjohtavuus oli 2009 syk- 12

syllä koholla, mutta keväällä 2010 normaalilla tasolla. Ojan suolistoperäisten bakteerien määrä on vähäinen tai bakteereja ei ole (0-8 pmy/dl). 5.4 Oja 3 Oja 3 laskee Kaitavedentien ja Hirsimoision suunnasta, Sorilan asutustihentymän pohjoispuolelta, Sorilanjoen pohjoisosan kosteikkoon. Valuma-alue on pienehkö; 1,4 km 2 pintaalaltaan. Ojan 3 keskivirtaama on 11 l/s. Valuma-alueen latvaosat ovat metsävaltaista aluetta. Alueen alaosassa peltoja on kuitenkin runsaasti ja peltojen osuus valuma-alueesta onkin 17%. Valuma-alueella on yhdeksän haja-asutusalueen omakotitaloa, joista valtaosa sijoittuu valuma-alueen alajuoksun tuntumaan. Ojan 3 vesi on melko sameaa. Sähkönjohtavuus, kiintoainepitoisuus ja rautapitoisuus ovat koholla. Ravinnepitoisuuksien perusteella ojavesi on erittäin rehevää, sillä fosforin pitoisuus on keskimäärin 51 g/l ja typen 1600 g/l. Typestä suurin osa on ojassa vesiliukoisena nitraattina. Tulokset viittaavat siihen, että ojaan kohdistuu valuma-alueella ravinnepitoista kuormitusta. Ojan suolistoperäisten bakteerien määrä on vähäinen (< 6 pmy/dl), mutta viittaa lievään likaantumiseen. 5.5 Oja 4 Oja 4 on valuma-alueen luoteisosasta laskeva Myllypuro. Myllypuron osavaluma-alueen pinta-ala on 14,4 km 2 ja se on toiseksi suurin Sorilanjoen valuma-alueella. Myllypuron keskivirtaama on 115 l/s. Myllypuro laskee Sorilanjoen yläjuoksulle. Järvien osuus on metsävaltaisen Myllypuron valuma-alueesta 11,5 %. Myllypuron valuma-alueella on runsaasti ojitettua soista metsää ja sen osuus valuma-alueesta on 10 %. Peltoa valuma-alueella ei ole juuri lainkaan. Valuma-alueen järvien rannoilla on 117 vapaa-ajan asuntoa. Vakituista asutusta on vain 18 kiinteistöä. Myllypuron veden laatu on paras Sorilanjokeen laskevista ojista. Myllypuron happipitoisuus on erinomainen. Vesi on vain lievästi sameaa, kiintoainepitoisuus ja sähkönjohtavuus ovat pieniä. Myllypuron vesi on kohtalaisen humuspitoista. Kokonaistyppipitoisuus on normaali ojavesille ( ka. 485 g/l). Kokonaisfosforipitoisuus on humuspitoisille ojavesille alhainen (ka. 11 g/l eli karu). Ojan suolistoperäisien bakteerien määrä on alhainen (0-23 pmy/dl), mutta viittaa likaantuneisuuteen. 5. 6 Oja 5 Ojan 5 valuma-alue muodostuu Sorilanjoen valuma-alueen pitkästä koillishaarasta ja se onkin pinta-alaltaan suurin osavaluma-alueista eli 16,2 km 2. Oja 5 laskee Peurantajärven kautta Sorilanjoen yläjuoksulle ja sen keskivirtaama on 130 l/s. Ojan 5 metsävaltaisella valumaalueella on runsaasti ojitettuja soita, joiden osuus alueen pinta-alasta on jopa viidennes. Järviä valuma-alueella on 3,6 % ja peltoja vain prosentin verran valuma-alueesta. Laajalla valuma-alueella on vakituista asutusta 50 kiinteistöä ja 20 vapaa-ajanasuntoa. Asutus keskittyy lähinnä Pulesjärventien ja vesistöjen varteen. Ojan 5 veden happipitoisuus on erinomainen. Oja on vain lievästi samea ja kiintoainepitoisuus sekä sähkönjohtavuus ovat vähäisiä. Soisesta valuma-alueesta kertovat vahva humusleima, erittäin ruskea väri, korkea rautapitoisuus ja hapahko vesi. Vaikka kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet kertovat lievästi rehevästä ojavedestä, pitoisuudet ovat kuitenkin humusvesille tyypillisellä tasolla. Lämpökestoisia koliformisia bakteereja oli jonkin verran luonnonvesiä enemmän sekä syksyn 2009 että kevään 2010 vesinäytteissä (68 ja 120 pmy/dl) ja ojavesi on selkeästi likaantunut. Likaantuneisuus voi johtua asumajätevesistä. 13

5.7 Oja 6 Oja 6 laskee Sorilanjoen yläjuoksulle. Ojasta ei otettu vesinäytteitä tässä tutkimuksessa. Ojan 6 valuma-alue on lähes vastaavan kokoinen kuin ojan 7 ja sen maankäyttö on hyvin samankaltaista. Ojan 6 pinta-ala on 2 km 2 ja sen keskivirtaama 16 l/s. Ojan metsävaltaisella valuma-alueella ei ole järviä. Ojitettua suota on noin 13 % valuma-alueesta ja peltoa noin 14 prosenttia. Valuma-alueella on vakituista asutusta 14 kiinteistöä ja kaksi vapaa-ajanasuntoa. Ojan vedenlaadun voidaan olettaa olevan hyvin samankaltainen kuin ojan 7. 5.8 Oja 7 Oja 7 laskee Sorilanjoen itäosaan. Ojan 7 pinta-ala on 3,3 km 2 ja sen keskivirtaama on 26 l/s. Ojan metsävaltaisella valuma-alueella ei ole järviä. Ojitettua suota on noin 12 % valumaalueesta ja peltoa noin 12 %. Pellot keskittyvät valuma-alueen alajuoksun tuntumaan lähelle Sorilanjokea. Valuma-alueella on vakituista asutusta 12 kiinteistöä ja yksi vapaa-ajanasunto. Ojan 7 vesi on erittäin ruskeaa ja siinä on vahva humusleima molemmilla näytteenottokerroilla. Koska valuma-alueella ei ole järvien vedenlaatua tasaavaa vaikutusta erot kuormituksessa näkyvät selvästi eri näytteenottokertojen välillä. Ojan 7 syksyn 2009 vesinäytteessä esimerkiksi ravinteiden ja raudan pitoisuudet olivat kaksikertaisia kevään 2010 näytteisiin verrattuna. Syksyllä 2009 ojaveden kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet olivat korkeita (Kok.N 2180 g/l ja Kok.P 66 g/l) ja vesiliukoisen nitraattitypen osuus typen pitoisuudesta oli merkittävä (NO 3 -N 1500 g/l). Ojaveden sähkönjohtavuus oli normaalilla tasolla, mutta kaksinkertainen verrattuna kevään 2010 vesinäytteeseen. Ojan hygieeninen likaantuminen oli sekä alustavien enterokokkien (350 pmy/dl) että lämpökestoisten Kuva 10. Metsäoja koliformisten bakteerien (160 pmy/dl) osalta todettavissa. Sen sijaan kevään 2010 vesinäytteessä suolistoperäisien bakteerien määrä oli vähäinen (5-10 pmy/dl). Ojavesien laadun eroavuudet voivat kertoa ojaan kohdistuvasta ylimääräisestä kuormituksesta esimerkiksi lannan levitykseen liittyen. Toisaalta paikallinen kova vesisade voisi aiheuttaa lisääntynyttä kuormitusta, mutta tämä näkyisi tavallisesti kiintoainepitoisuudessakin. Ojan kiintoainepitoisuudet olivat kuitenkin pieniä ja samalla tasolla molemmilla näytteenottokerroilla. 5.9 Oja 8 Oja 8 on Tiikonoja ja se laskee ojan 7 kautta Sorilanjoen itäosaan. Tiikonojan valuma-alueen pinta-ala on 4,6 km 2 ja sen on keskivirtaama 37 l/s. Tiikonojan metsävaltaisesta valumaalueesta järvien osuus on 5 %. Ojitetun suon osuus on 12 % valuma-alueesta. Peltoja valuma-alueella on vain 2 % valuma-alueesta. Valuma-alueen asutus keskittyy Kangasalan puolelle Onkijärven taajamaan valuma-alueen itäosaan. Taajama-alue on järjestetyn vesihuollon piirissä. Haja-asutuksen kiinteistöjä valuma-alueella on vain neljä vakituista asuntoa ja yksi vapaa-ajanasunto. Merkittävän kuormitustekijän valuma-alueella muodostaa Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskus, jonka pinta-alasta on noin 0,15 km 2 on Tiikonojan valuma-alueen puolella. 14

Tiikonojan veden laatu poikkesi syksyn 2009 ja kevään 2010 vesinäytteissä toisistaan selvästi. Syksyn 2009 vesinäytteissä veden happipitoisuus oli pienempi ja hapen kyllästysaste tyydyttävä (68 %). Syksyllä 2009 Tiikonojan vesi oli sameampaa ja sen sähkönjohtavuus oli lähes kaksinkertainen kevään 2010 arvoon verrattuna. Ojavesi oli erittäin ruskeaa (väri 280 Pt /l) ja kemiallinen hapenkulutus oli luonnontilaista selkeästi korkeampi (33 mg O 2 /l). Ojan kokonaistyppipitoisuus oli erittäin korkea (4440 g/l). Valtaosa kokonaistypestä oli ammoniumtyppenä (3300 g/l), mikä kertoo jätevesien vaikutuksesta. Kokonaisfosforipitoisuus (43 g/l) kertoo rehevyydestä ja se oli kaksinkertainen vuoden 2010 näytteenottoon verrattuna. Pitoisuus oli kuitenkin kohtuullisella tasolla, kun ottaa huomioon ojaveden voimakkaan humusleiman. Ojan ph on neutraalin tuntumassa (ph 7,3). Ojan suolistoperäisten bakteerien määrä on pieni, joskin niidenkin määrä oli syksyllä 2009 kevättä 2010 korkeampi. Vaikka kevään 2010 pitoisuudet olivat selvästi alhaisempia, oli Tiikonojan vesi keväälläkin sameaa, rautapitoista ja sähkönjohtavuus korkea (15,2 ms/m). Ojan kokonaistyppipitoisuus oli edelleen korkea (2700 g/l) ja suurin osa siitä on ammoniumtyppenä (1600 g/l). Ojan kokonaisfosforipitoisuus sen sijaan oli normaalilla tasolla humuspitoiselle vedelle (26 g/l). Ojan ph oli kevään näytteenotossa normaali (ph 6,8). Kiintoainepitoisuudet olivat molemmilla näytteenottokerralla pieniä ja samalla tasolla. 6. Ojavesitulosten vertailu ja Sorilanjokeen tuleva ravinnekuormitus Sorilanjoen vedenlaatu kertoo ravinnekuormituksesta ja hygieenisestä likaantumisesta. Kokonaistypen pitoisuus Sorilanjoessa on suuri luonnontilaiseen jokeen verrattuna ja huomattavaa on luonnontilaista jokea merkittävästi korkeampi ammoniumtypen osuus. Myös kokonaisfosforipitoisuus Sorilanjoessa on korkeampi kuin voisi valuma-alueen metsävaltaisuudesta päätellä. Ravinnepitoisuudet eivät kuitenkaan ole yhtä korkeita kuin voimakkaasti viljellyillä alueilla kulkevissa joissa, joiden kokonaistyppipitoisuus tyypillisesti 2000-4000 g/l ja kokonaisfosforipitoisuus 40-100 g/l. Valuma-alueella pellot keskittyvät selkeästi Sorilanjoen lähialueen (41 % pinta-alasta) sekä Sorilanlammen tuntumaan (oja 2), jossa peltoprosentti on 52% osavaluma-alueesta. Runsaasti peltoja on myös ojan 1 tuntumassa Sorilan taaja-asutuksen läheisyydessä (25% valuma-alueesta) ja ojan 6 ja 7 valuma-alueella Sorilanjoen läheisyydessä (14 ja 12 % valumaalueesta). Peltojen osuus näkyykin selvästi ojavesituloksissa. Sähkönjohtavuus ja kokonaistyppi- sekä fosforipitoisuudet ovat Sorilanjoen keskimääräistä tasoa korkeampia peltoalueiden halki kulkevissa pienissä ojissa 1, 2 ja 3. Myös ojan 7 ravinnepitoisuudet ovat koholla etenkin syksyn 2009 vesinäytetuloksissa. Kiintoainepitoisuudet ovat kuitenkin melko alhaisia. Vain ojan 3 kiintoainepitoisuus on selkeästi koholla (21 ja 18 mg/l) ja poikkeaa alueen muista ojista. (kuva 11, 12 ja 13) 15

Kok.N ug/l 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 O ja 1 O ja 2 O ja 3 O ja 4 O ja 5 O ja 7 O ja 8 2009 2010 Sorilanjoki ka. Kuva 11. Kokonaistyppipitoisuudet Sorilanjokeen laskevissa ojissa syksyllä 2009 ja keväällä 2010. Kok.P ug/l 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Oja 1 Oja 2 Oja 3 Oja 4 Oja 5 Oja 7 Oja 8 2009 2010 Sorilanjoki ka. Kuva 12. Kokonaisfosforipitoisuudet Sorilanjokeen laskevissa ojissa syksyllä 2009 ja keväällä 2010. 30 Sähkönjohtavuus ms/m 25 20 15 10 5 0 Oja 1 Oja 2 Oja 3 Oja 4 Oja 5 Oja 7 Oja 8 2009 2010 Sorilanjoki ka. Kuva 13. Sähkönjohtavuus Sorilanjokeen laskevissa ojissa syksyllä 2009 ja keväällä 2010. 16

Oja 8 eli Tiikonoja eroaa valuma-alueen muista ojista selkeästi korkeampien typpipitoisuuksien ja etenkin ammoniumtyppipitoisuuden osalta (kuva 14). Valuma-alueen muissa ojissa jätevesikuormituksesta kertovan ammoniumtypen pitoisuudet ovat pieniä. Suurin osa Sorilanjokeen tulevasta ammoniumtypestä tulee Tiikonojan kautta, mikä kertoo siitä, että vesistöön pääsee kaatopaikalta liikaa likaantuneita valumavesiä. Tiikonojan korkea ammoniumtyppipitoisuus näkyy myös Sorilanjoessa selvästi muiden ojien tasoa korkeampana pitoisuutena (Sorilanjoen ka. kuva 14.). 3500 3000 2500 NH4-N ug/l 2000 1500 1000 500 0 Oja 1 Oja 2 Oja 3 Oja 4 Oja 5 Oja 7 Oja 8 2009 2010 Sorilanjoki ka. Kuva 14. Sorilanjokeen laskevien ojien ammoniumtyppipitoisuus syksyllä 2009 ja keväällä 2010. Tiikonojan veden laatu poikkeaa muista ojista myös erittäin korkean väriluvun (200-280 mg/l Pt), korkean kemiallisen hapenkulutuksen (25-33 mg/l O 2 ) ja korkean rautapitoisuuden suhteen (1200-2000 g/l). Vaikka edellä mainitut arvot ovat humuspitoiselle, ojitetuilta soilta tulevalle vedelle tyypillisiä, ovat ne Tiikonojassa silti muiden maankäytöltään vastaavien ojavesien arvoja suurempia. Esimerkiksi Peurantajärven valuma-alueesta ojitettujen soiden osuus on 21 %. Sieltä tulevassa ojassa on vahva humusleima ja korkea rautapitoisuus, mutta arvot ovat pienempiä kuin Tiikonojan arvot (Liite 3). Ojan 7 vedenlaatuun verrattuna Tiikonojan kaikki mitatut suureet kokonaisfosforia, nitraattityppeä ja suolistoperäisten bakteerien määrää lukuun ottamatta ovat kertovat heikommasta vedenlaadusta (Liite 3). Maankäytöltään nämä valuma-alueet ovat kuitenkin hyvin saman tyyppisiä ja sijaitsevat vierekkäin. Veden laadusta ei voi vielä suoraan päätellä kyseisen ojan Sorilanjokea kuormittavasta vaikutuksesta, sillä ojien virtaamat ovat hyvin erilaisia. Laskennallista ainevirtaamaa tarkasteltaessa huomataan, että valuma-alueiden Sorilanjokeen kohdistama ravinnekuormitus kiloina vuodessa on kokonaisfosforin osalta suurinta ojassa 5 ja pienintä ojassa 2, vaikka ojan 2 kokonaisfosforipitoisuus on suurin molemmilla näytteenottokerroilla (kuva 15). Ojien 1,2,3,7 ja 8 kautta Sorilanjokeen tulee suhteellisesti enemmän fosforikuormitusta kuin valuma-alueen pinta-alan perusteella voisi arvioida. Sen sijaan ojan 4 Sorilanjokea laimentava vaikutus näkyy selkeästi. 17

kg 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Oja 1 Oja 2 Oja 3 Oja 4 Oja 5 Oja 7 Oja 8 140 120 100 80 60 40 20 0 l/s Kg P/vuosi MQ l/s Kuva 15. Sorilanjokeen kohdistuva laskennallinen keskimääräinen kokonaisfosforikuormitus ojittain sekä ojien keskivirtaama (MQ). Kokonaistyppikuormituksen osalta eniten kokonaistyppeä tuli Sorilanjokeen syksyllä 2009 ojan 8 eli Tiikonojan kautta ja keväällä 2010 ojan 5 kautta. Keväällä 2010 Tiikonojan tuottama typpikuormitus oli edelleen korkea ja hyvin lähellä ojan 5 tasoa huolimatta huomattavasti pienemmästä virtaamasta. Valuma-alueen virtaamaan suhteutettuna voidaankin havaita, että Oja 8 kautta tuleva suhteellinen typpikuormitus on suurta. Ojan 4 ja 5 laimentava vaikutus on havaittavissa kuvassa 16. 6000 140 Kok.N kg/vuosi 5000 4000 3000 2000 1000 120 100 80 60 40 20 l/s 0 Oja 1 Oja 2 Oja 3 Oja 4 Oja 5 Oja 7 Oja 8 2009 2010 MQ l/s 0 Kuva 16. Sorilanjokeen kohdistuva laskennallinen kokonaistyppikuormitus ojittain syksyllä 2009 ja keväällä 2010 sekä ojien keskivirtaama (MQ). 18

7. Laalahden veden laatu Sorilanjoki laskee 1,5 km pitkän ja kapean Näsijärven Laalahden koillisosaan. Laalahden leveys on leveimmilläänkin vain noin 280 metriä leveä. Laalahden syvin kohta on noin 9 metriä (tieto perustuu mittauksiin vesinäytteitä haettaessa). Laalahden lähivaluma-alue on asuttua maatalousaluetta. Alueen pinta-ala on noin 0,8 km 2. Peltoa Laalahden lähivaluma-aluella on lähes 40% pinta-alasta. Lähivaluma-alueella on yksi eläintila. Vakituinen asutus (12 kpl) valuma-alueella keskittyy valuma-alueen pohjoisosaan, Aitoniementien tuntumaan. Vapaaajanasutusta pienellä valuma-alueella on runsaasti (25). Vapaa-ajanasutus sijoittuu pieninä asutustihentyminä Laalahden rannoille etenkin Jokivalkamantien ja -törmän läheisyyteen. Jätevesien käsittely alueella on kiinteistökohtaisten järjestelmien varassa. Laalahteen laskee lisäksi oja Hakavalkamantien länsipuolelta asutustihentymän keskeltä. Ojan valuma-alue on vain 0,17 km 2. Ojan laskennallinen keskivirtaama on 1,4 l/s. Oja kulkee peltoalueiden ja asutusalueen halki. Ojan valuma-alueella peltoa onkin kolmannes valumaalueen pinta-alasta, vakituista asutusta 10 ja vapaa-ajanasutusta 11 kiinteistöä. Laalahden veden laatu vaihtelee paljon, mikä kertoo alueen herkkyydestä joki- ja ojavesien mukana tulevalle kuormitukselle (Liite 4). Keskimäärin Laalahden vesi on ruskeaa ja sen humusleima on vahva. Vesi on lievästi sameaa, kiintoainepitoisuudet vähäisiä ja sähkönjohtavuudet vähäsuolaisille vesille ominaisia. Laalahti on lievästi rehevä kokonaisfosforinpitoisuuden perusteella arvioituna, mutta myös rehevälle järvelle tyypillisiä pitoisuuksia on havaittu. Haitallinen piirre on typen kertyminen alusveteen kerrostuneisuuskautena (18.3.2010). Mikäli tuo typpi on pääasiassa ammoniumtyppenä, sen hapettuminen nitraatiksi kuluttaa alusveden happea. Talvinäytteessä 2010 onkin nähtävissä pohjanläheinen hapettomuus ja tämän seurauksena voimakas rauta- ja fosforipitoisuuksien nousu alusvedessä. Tämä prosessi lisää Laalahden rehevyyttä. Koska ph on Laalahdessa neutraali tai hieman happamen puolella ei eliöille myrkyllistä ammoniumtypen muuttumista ammoniakiksi todennäköisesti pääse tapahtumaan. Laalahti on yleis- ja virkistyskäyttöluokiltaan on hyvä. Laalahden pitkän ja kapean muodon vuoksi lähivaluma-alueelta ja Sorilanjoen valumaalueelta tuleva kuormitus heikentää lahden veden laatua verrattuna Näsijärven vedenlaatuun yleensä. Näsijärven Koljonselältä 28.10.2009 otetussa näytteessä esimerkiksi sameus oli vain 1,2 FNU (Laalahti 9,4 FNU), kokonaisfosforipitoisuus 10 g/l (Laalahti 21 g/l) ja kokonaistyppipitoisuus 590 g/l (Laalahti 920 g/l). Tammerkosken patotyömaahan liittyen seurataan säännöllisesti kahdeksan Näsijärven lahden veden laatua. Muihin lahtiin verrattuna Laalahden veden laatu oli 11.6.2010 otetuissa vesinäytteissä keskimääräistä heikompi. Laalahden vesi oli keskimääräistä sameampaa (5,1 FNU/ ka. 3,7 FNU), kiintoainepitoisuudet korkeampia (5,1 mg/l/ ka. 4,4 mg/l) ja kokonaisfosforipitoisuus korkeampaa (22 g/l/ ka. 20,5 g/l). Vielä heikompaa vedenlaatu oli Muroleenlahdella ja Siivikkalanlahteen laskevalla Nuorlahdella. Laalahden lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä oli alhainen, mutta kertoo lievästä hygieenisestä likaantumisesta (4 pmy/dl). Laalahteen laskevan ojan veden laatu oli tyypillinen pienelle pelto- ja haja-asutusvaltaiselle valuma-alueelle. Vesi oli ruskeaa, sameaa ja erittäin rehevää. Veden sähkönjohtavuus ja rautapitoisuudet olivat koholla. Ojavesi oli syksyllä 2009 voimakkaasti likaantunut. Lämpökestoisia koliformisia bakteereita oli 150 pmy/dl. Myös keväällä 2010 oja oli likaantunut, mutta lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä oli pienempi (15 pmy/dl). Ojaveden likaantuminen kertoo ojaan kohdistuvasta kuormituksesta sekä peltoviljelyn, että mahdollisesti asumajätevesien vaikutuksesta. Ojan kiintoainepitoisuus ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat normaaleja, joskin syksyn 2009 näytteessä ammoniumtyppipitoisuus oli hieman koholla (51 g/l) (liite 4). 19

8. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Sorilanjoen ja Laalahden vedenlaaduissa näkyy valuma-alueelta tuleva kuormitus. Vedenlaadut ovat kuitenkin melko hyviä huolimatta lähivaluma-alueen voimaperäisestä viljelystä. Kiintoainepitoisuudet olivat tutkimusajankohtana hyviä ja kokonaisfosforipitoisuus lievästi rehevän vesistön tasoa. Toisaalta korkea typpipitoisuus etenkin ammoniumtyppenä sekä likaantuminen heikentävät Sorilanjoen tilaa. Laalahden tilaa heikentää alusveden hapettomuus kerrostuneisuusjakson aikana. Sorilanjoen veden laatu voisi olla melkoisesti huonompikin, mutta metsävaltaisten Myllypuron ja Peurantajärven valuma-alueen kautta tuleva suhteellisen puhtaalla vedellä on Sorilanjoen vedenlaatua parantava vaikutus. Laalahden veden laatua parantavat Näsijärven laimentavat vedet. Vesistöjen tilan parantaminen on pitkäjänteinen prosessi, jossa pääpaino on valuma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen vähentämisellä. Hajakuormitukselle alttiilla alueella tämä vaatii alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden tekemiä vapaaehtoisia toimenpiteitä useilla eri osaalueilla. Ohessa on käsitelty erilaisia Sorilanjokea ja Laalahtea kuormittavia toimintoja sekä annettu toimenpide-ehdotuksia vesistöön kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi. 8.1 Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskus Merkittävin yksittäinen kuormittava tekijä näyttäisi olevan Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskus. Tarastenjärven vaikutus veden laatuun on ollut pitkäaikaista (vuodesta 1977) ja huolimatta kehittyneemmistä tekniikoista kaatopaikan alusrakenteissa ja suotovesien talteenotossa, kuormitus on kasvanut 2000-luvulla jätteenkäsittelytoiminnan laajentuessa. Jatkuvalla poikkeuksellisen suurella ammoniumtypen määrällä on vesistön laatua heikentävä vaikutus, mikä näkyy esim. vesistön happiongelmina ja sitä kautta sisäisen kuormituksen kasvuna. Itämeren kannalta typpi on merkittävä rehevöittävä tekijä ja esimerkiksi haja-asutuksen jätevesien typen poistoa on tiukennettu asetuksella (542/2003). Kiinteistöiltä vaaditaan viimeistään vuonna 2014 40%:n puhdistustehoa typen osalta. Tarastenjärven aiheuttama typpikuormitus Sorilanjokeen vastasi KVVY:n velvoitetarkkailuraportin mukaan vuonna 2009 642 asukkaan käsittelemättömiä jätevesiä. Vuonna 2007 kaatopaikan aiheuttama typpikuormitus vastasi jopa 2929 asukkaan käsittelemättömiä jätevesiä. Laalahden ja Sorilanjoen veden laadun kannalta Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukselta vesistöön pääseviä valumavesiä tulisi käsitellä nykyistä tehokkaammin ja pyrkiä poistamaan valumavedestä ammoniumtyppeä rakenteellisin ratkaisuin. Kuva 17. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskus. 20

8.2 Maatalous Toinen merkittävä kuormitustekijä Sorilanjoen valuma-alueella näyttäisi olevan tämän tutkimuksen perusteella peltoviljely. Huolimatta peltojen pienestä osuudesta valuma-alueella, peltojen keskittyminen Sorilanjoen ja Laalahden lähialueen vesistöjen ja ojien tuntumaan lisää haittoja. Peltoviljelyyn liittyvät haitat johtuvat voimaperäisestä lannoittamisesta epäorgaanisilla lannoitteilla, lannan levityksestä ja toisaalta paljaan peltomaan huuhtoutumisesta sadevesien mukana. Käytännössä epäorgaanisten lannoitteiden käyttö on vähentynyt tällä vuosituhannella lannoitteiden hinnan jyrkän kasvun vuoksi. Lisäksi 2000-luvulla sääntely on tiukentunut mm. lannanlevitykseen liittyen (nitraattiasetus) ja lannoitteiden käytön suhteen. Valtaosa viljelijöistä on sitoutunut maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteiden noudattamiseen ja sen mukana tulee tiettyjä velvoitteita mm. maan viljavuuden seuraamiseen ja vesistön varteen jätettävien maaperän huuhtoutumista vähentävien suojakaistojen suhteen. Merkittävä ongelma vesistöjen kannalta onkin ravinteikkaan maaperän huuhtoutuminen sateiden mukana. Viime vuosina tämän merkitys on ollut lauhojen ja sateisten talvien myötä entistä suurempaa. Kuva 18. Vesistöön rajautuvia peltoja. Sorilanjoen valuma-alueella on runsaasti vesistöön rajautuvia kaltevia peltoja, joilta varsinkin kynnettyinä huuhtoutuu sateiden mukana runsaasti ravinteita ja kiintoainesta. Tällaisia kaltevia vesistöön johtavia peltoja on etenkin Sorilanjoen pohjoispuolella, Sorilanlammen ympärillä ja ojan 1 ympärillä sekä ojan 3 ja ojan 7 alajuoksulla. Näiden peltolohkojen ympärivuotinen kasvipeitteisyys vähentäisi merkittävästi lohkoilta huuhtoutuvaa ravinnemäärää. Kasvipeitteisyyden toteuttamiseen on useita vaihtoehtoja, joista maatalouden ympäristötuen erityistuista suojavyöhyketuki sekä ympäristötuen perusosaan kuuluva luonnonhoitopellon korvaus voisivat olla hyviä vaihtoehtoja. Lannan levitys näillä kaltevilla pelloilla on nitraattiasetuksen (931/2000) mukaan kielletty (keskimääräinen kaltevuus > 10 %). Typpilannoitteita saa näillä kaltevilla pelloilla levittää enintään kymmenen metrin etäisyydelle vesistöstä. Osa alueen pelloista onkin monivuotisella nurmella, jolla laiduntaa karja tai hevoset. Huuhtoutumisen vähentämiseksi laiduntamispaineen tulee olla sopivassa suhteessa laidunalueen pinta-alaan niin, että kasvipeitteisyys laidunnurmella säilyy koko ajan. Hygieenisen likaantumisen vähentämiseksi karjan pääsy vesistöön olisi hyvä estää. Toinen hyvä vaihtoehto ravinnekuormituksen vähentämiseen etenkin ojien 1 ja 2 osalta olisi vesiensuojelullisen kosteikon perustaminen tai kunnostaminen ojan varteen. Ojien valuma-alueet ovat pieniä ja peltojen suhteellinen osuus valuma-alueesta on tarpeeksi suuri, jotta kosteikon perustamiseen voisi saada tukea (maatalouden ympäristötuen erityistuki ja ei-tuotannolliset investoinnit- tuki). Ojan 1 ja 2 varrella on myös luontaista kosteikkoa, johon tällaisen kosteikkoalueen perustaminen olisi kannattavaa. Peltoalueiden määrä Laalahden ja Sorilanjoen rannoilla vähenee merkittävästi Nurmi-Sorilan täydennysrakentamisen yhteydessä ja valtaosa pelloista rakennetaan asumiskäyttöön. Tämä 21

voi vähentää peltoalueilta tulevaa kuormitusta. Rakennusaikaiseen pintavesien johtamiseen ja asuinalueiden hulevesien johtamiseen tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota aluetta rakennettaessa, että ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutuminen vesistöön estetään. 8.3 Metsätalous Metsätalouden ympäristövaikutukset korostuvat erityisesti ojan 5 veden laadussa. Ojan 5 fosfori- ja typpipitoisuudet ovat humuspitoisille vesille tyypillisesti hieman koholla (lievästi rehevä). Veden laadun kannalta etenkin metsänojitus ja lannoitus voivat aiheuttaa merkittäviä ravinnepäästöjä lisääntyneen huuhtoutumisen myötä. Koska Peurantajärven valuma-alueella on runsaasti ojitettua suota ja metsää, on alueelta huuhtoutuvien ravinteiden ja kiintoainespitoisuuden vähentämisen kannalta tärkeää kiinnittää huomio kunnostusojituksien vesiensuojelurakenteisiin kuten kaivukatkoihin ja laskeutusaltaisiin. Vesistöjen varteen tulisi jättää riittävät suojavyöhykkeet metsiä hakatessa tai lannoittaessa. Myös Myllypuron valuma-alueella huomio tulisi kiinnittää metsätalouden vesiensuojelun laatuun. Toisaalta Myllypuron valumaalueella järvet tasaavat veden laatua ja suuri osa kiintoaineksesta ja ravinteista sedimentoituu järvien pohjalle. Myllypuron valuma-alueella järvien laatu ei olekaan yhtä hyvä kuin Myllypurossa. 8.4 Haja-asutus Sorilanjoen valuma-alueella on noin 300 haja-asutuksen kiinteistöä ja ne sijoittuvat pääasiassa vesistöjen läheisyyteen. Tällöin asumajätevesien käsittelyjärjestelmällä on erityisen tärkeä merkitys. Valtaosa vapaa-ajan asunnoista sijoittuvat Myllypuron valuma-alueella järvien rannoille. Iso osa vakituisista asunnoista Sorilanjoen valuma-alueella sijoittuu Pulesjärventien varteen ojan 5 valuma-alueelle, mikä voi näkyä ojan kohonneissa lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrissä. Toisaalta asumajätevesistä kertova ammoniumtyppi on koholla Tiikonojan lisäksi vain ojan 3 ja Laalahteen laskevan ojan syksyn 2009 vesinäytteessä. Vuoden 2013 loppuun mennessä haja-asutuksen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien puhdistustehon tulee olla talousjätevesiasetuksella säädetyissä rajoissa eli vanhojen jätevesijärjestelmien osalta tämä merkitsee järjestelmän uusimista. Nurmin vesihuolto-osuuskunnan toimintaalueella sijaitsevien kiinteistöjen on vesihuoltolain perusteella velvollisuus liittyä järjestettyyn vesihuoltoon. Osa kiinteistöistä ei sitä vielä kuitenkaan ole tehnyt. Kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitokseen mahdollisimman pian olisi kuitenkin tärkeää. Nurmi-Sorilan rakentuessa viemäröityjen alueiden osuus vain kasvaa ja vanhoillekin kiinteistöille voi syntyä mahdollisuus liittyä viemäriverkostoon. Kuva 19. Rantakiinteistön saostussäiliöt. 22

Lähteet Ilmastokatsaus-aikakausilehti. Ilmatieteen laitos, ilmastopalvelu. nrot 1-12 vuonna 2009 ja 1-4 vuonna 2010. Nurmi-Sorilan ja Tarastenjärven osayleiskaavaehdotus 25.2.2009. Kaava nro yk 035 ja yk 031. Tampereen kaupungin suunnittelupalvelut. Palomäki, R. 2007. Tampereen kaupungin alueella sijaitsevien järvien kehitys ja niiden vedenlaatu 1990-2005. Ympäristöpalvelujen julkaisuja 1/2007,103s. Oravainen, R. 2008. Vuosiyhteenveto Tarastejärven kaatopaikan kuormitus- ja vesistötarkkailusta vuodelta 2009. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n kirje 1.3.2010 nro 175. Sorilan Valkaman tiehoitokunnan alueen kiinteistöjen jäte- ja talousvesikartoitus 2002. Tampereen kaupungin ympäristövalvonnan julkaisuja. Tampereen kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelma 2008. Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksymä 26.3.2008. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen ympäristölupa 31.5.2006. Pirkanmaan ympäristökeskus, valvonta- ja ympäristölupaosasto, Diaarinumero: PIR-2004-Y-143-111 Internet: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 2009. Vedenlaatu kunnittain. Tampere. http://www.kvvy.fi > Vedenlaatu toimialueella > Vedenlaatu kunnittain > Tampere (13.10.2009). Ympäristöhallinnon sähköinen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille. http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp. (11.7.2010). Ympäristöhallinnon www-sivut: www.ymparisto.fi Tampereen kaupungin internet-sivut: www.tampere.fi GWM-engineering Oy: www.gwm-engineering.fi Pirkanmaan Jätehuolto Oy: http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/ 23

Liitteet Liite 1. Sorilanjoen näytteenottopisteet 2009-2010 Liite 2. Sorilanjoen valuma-alue ja osavaluma-alueet Liite 3. Sorilanjoen valuma-alueen ja Sorilanjoen vesinäytetulokset syksy 2009 ja kevät 2010 Liite 4. Laalahden ja Laalahden koillisosaan laskevan ojan vesinäytetulokset 2009-2010 24

Liite 1. Sorilanjoen näytteenottopisteet 2009-2010 Kaupunkimittaus Tampere 2010 25

Liite 2. Sorilanjoen osavaluma-alueet ja ojien näytteenottopisteet Kaupunkimittaus Tampere 2010 Kaupunkimittaus Tampere 2010 26

Liite 3. Sorilanjoen valuma-alueen ja Sorilanjoen vesinäytetulokset syksy 2009 ja kevät 2010 pvm. Happi mg/l Kyll. % Sameus FNU Kiintoaine mg/l Sähkönj. ms/m ph Väri mg/l Pt CODmn mg/l O2 Kok.N g/l NO 23-N g/l NH 4-N g/l Kok.P g/l Fe g/l Al.entero pmy/dl Lämpökolif. pmy/dl Oja 1 28.10.2009 5,4 40 6,5 1,2 20,3 6,9 90 11 1170 500 16 59 930 51 29 21.4.2010 3,8 5,8 2,2 13,8 6,6 70 7,3 1500 910 57 63 1100 2 2 Oja 2 5.11.2009 7,5 55 9,8 17 15,3 7 50 11 1270 85 69 110 670 8 0 21.4.2010 6,9 5,9 9,2 9,8 6,9 60 9,1 1200 5 7 150 290 0 1 Oja 3 5.11.2009 12,9 96 26 21 19,2 7,6 45 9,4 2140 1500 170 66 2100 3 6 21.4.2010 11,6 26 18 9,3 6,9 120 11 1700 1200 37 36 1100 0 6 Oja 4 5.11.2009 12,8 99 1,4 1,7 4,5 6,9 45 8 460 86 36 8 330 4 0 21.4.2010 11,5 4,3 5 3,2 6,3 70 11 510 150 7 14 380 0 23 Oja 5 5.11.2009 12,9 97 2,7 1,6 3,8 6,9 200 18 630 61 23 20 1000 12 68 21.4.2010 11,9 6,8 4,6 3,3 5,7 260 25 880 260 22 22 700 1 120 Oja 7 28.10.2009 9,9 75 14 5 9,9 6,9 130 16 2180 1500 9 66 1200 350 160 21.4.2010 10,7 6,5 5,2 4,6 6,4 200 13 880 460 17 24 540 5 10 Oja 8 28.10.2009 9,1 68 9,6 6,3 26 7,3 280 33 4440 370 3300 43 2000 39 18 21.4.2010 11,6 7,6 6,2 15,2 6,8 200 25 2700 410 1600 26 1200 18 2 Keskiarvo 10 9 7 11 7 130 15 1547 536 384 51 967 35 32 Sorilanjoki, keski 28.10.2009 9,4 71 9,4 4,5 12,3 7,1 160 16 1960 340 990 33 1200 130 60 21.4.2010 11,7 8,2 6,8 6,7 6,6 200 20 1300 390 380 24 790 5 25 Sorilanjoki, silta 28.10.2009 9,8 74 9 4,8 12,4 7,2 130 15 1940 290 1100 35 1200 79 120 21.4.2010 12 9,7 9,6 4,4 6,3 130 19 960 310 110 27 790 2 15 Sorilanjoki, ala 28.10.2009 9,7 74 7,4 3,8 11,9 7,1 110 14 1850 240 1100 26 1100 7 6 21.4.2010 12 9,2 6,8 4,5 6,4 140 19 970 310 120 23 720 6 29