POHJANMAAN SYNTY ASUTUS JA VÄESTÖLIIKKEET ETELÄ-POHJANMAALLA KESKIAJALTA 1600- LUVULLE. NIMISTÖTIETEELLINEN JA HISTORIALLINEN TUTKIMUS. Tutkimussuunnitelma Tausta Asutuksen synty on kaiken historian perusta. Jos emme tunne alueen asutushistoriaa, emme voi täysin ymmärtää mitään sen jälkeen tapahtunutta kehitystä. Nykyisen tietämyksemme mukaan suurin osa Suomen alueesta sai pysyvän, ympärivuotisen talonpoikaisasutuksensa keskiajalla ja 1500-luvulla. Tämä asutusvaihe on hyvin keskeinen Suomen myöhemmän kehityksen kannalta, mutta silti tietämyksemme tuon ajan väestöliikkeistä ja asutuskehityksestä maan eri osissa on hyvin vähäinen. Uutta tietoa on mahdollista saada vain monitieteisen lähestymistavan avulla. Tässä tutkimuksessa keskeisellä sijalla on asutushistoriallinen nimistöntutkimus, jonka kautta saatavaa tietoa yhdistetään historiantutkimuksen, arkeologian, kielitieteen, genetiikan sekä luonnonmaantieteellisen tutkimuksen antamaan tietoon. Mikään yksittäinen tieteenala ei yksin pysty antamaan luotettavaa kokonaiskuvaa asutushistorian kehityslinjoista, sillä jokaisella niistä on omat rajoitteensa. Suomen ja varsinkin Pohjois-Suomen keskiajasta on hyvin vähän kirjallisia lähteitä. Näihin päiviin asti säilynyt arkeologinen löytöaineisto on niukkaa ja valikoitunutta, eikä sitäkään pystytä koskaan täydellisesti tutkimaan ja hyödyntämään. Genetiikan keinoin on mahdollista saada tietoa vain sellaisesta väestöstä, jonka jälkeläisiä on selvinnyt nykypäiviin asti. Suomen asutushistoriassa on ollut useita niin sanottuja geneettisiä pullonkauloja, sotia, nälänhätiä ja tautiepidemioita, joiden aikana suuri osa edeltäneestä populaatiosta ja siten myös geeniperimästä on karsiutunut pois. Genetiikan avulla tästä hävinneestä väestöstä ei ole mahdollista saada tietoja, mutta sen sijaan nimistöön heistä on voinut jäädä jälkiä. Paikannimet ovatkin ainoa historiallista aikaa edeltävä lähdeaineisto, jota on saatavilla runsaasti ja kattavasti koko nykyisen Suomen alueelta. Tämä tutkimus kohdistuu yhden Suomen keskiajan asutustoiminnan kannalta keskeisen uudisasutusalueen, Etelä-Pohjanmaan eli vanhan Kyrön suurpitäjän, asutuksen synnyn tutkimiseen. Kyrön suurpitäjään kuului kaikkiaan neljä jokilaaksoa: Kyrön-, Laihian- ja Lapuan- ja Vöyrinjokilaakso. Niiden alueella oli jo 1500-luvun puolivälissä vakiintunut asutus, jonka syntyvaiheita ei ole tähän saakka pyritty eikä edes pystytty kunnolla ratkaisemaan. Osittain tämä johtuu siitä, ettei kaikkia nykyisiä lähdeaineistoja, kuten Nimiarkiston kokoelmia, tai tietoteknisiä menetelmiä ole aiemmin ollut käytettävissä.
Etelä-Pohjanmaan asutushistoriassa keskeisin alue on Kyrönjokilaakso, jossa arkeologisten löytöjen perusteella oli jo rautakaudella, viimeistään 400-luvulta lähtien, koko Suomen mittakaavassa merkittävä asutuskeskus. Pienempiä asutuskeskittymiä oli tuolloin myös viereisten jokien suupuolella. Kalmistolöytöjen valossa Kyrön asutus näyttäisi taantuneen tai jopa täysin loppuneen 800-luvun kuluessa. Kysymys siitä, jatkuiko rautakautinen asutus keskiajalle ja siitä eteenpäin, vai asutettiinko koko Etelä-Pohjanmaa uudelleen keskiajan kuluessa, on edelleen ratkaisematta. Perusteellisen nimistöntutkimuksen avulla tähän kysymykseen on mahdollista saada uutta valaistusta. Jatkuvuudesta voisi todistaa esimerkiksi sellainen vanhakantainen nimistö, joita ei voida selittää muilta vanhoilta asutusalueilta, esimerkiksi Hämeestä, Satakunnasta tai Varsinais- Suomesta, tuoduiksi siirrännäisiksi. Suomalaisperäisen asutuksen ohella keskeisellä sijalla on vanhan skandinaavisen nimistön ja asutuksen ongelma, sen voimakkuus ja laajuus suomalaiseen asutukseen verrattuna. Tutkimuksen lähtökohtana on 1500-luvun puolenvälin veroluetteloiden antama kuva Kyrön suurpitäjän asutuksen tilasta, määrästä ja sijoittumisesta ja edelleen 1500-luvulla ja 1600-luvun alkupuolella tapahtuneesta kehityksestä. Tästä lähtökohdasta asutuksen kehitystä pyritään selittämään takautuvasti eli tutkimaan kuinka tilanteeseen oli päädytty. Tällöin tutkimuksessa hyödynnetään kaikki käytettävissä oleva asiakirja- ja nimistöaineisto. Myös olemassa olevaa arkeologista ja luonnontieteellistä aineistoa käytetään tutkimuksen tukena. Etelä-Pohjanmaan nimistöä ja asutuksen syntyä ei ole tutkittu modernien historiantutkimuksen menetelmien avulla. Tekeillä oleva tutkimus onkin merkittävä sekä uuden historiallisen tiedon saamisen että laajemmin keskiajan tutkimuksen metodiikan kehittämisen kannalta. Alueen asutushistoriaa on aiemmin tutkittu lähinnä arkeologisilla ja luonnontieteellisillä menetelmillä, mikä osaltaan hyödyttää nyt käynnissä olevaa tutkimusta. Tuoreimpana esimerkkinä voidaan mainita Jari-Matti Kuuselan vuonna 2013 valmistunut arkeologian väitöskirja Pohjanlahden itärannikon yhteisöjen poliittisen talouden rakenteet pronssi- ja rautakausilla 1500 ekr. 1300 jkr., jossa Kuusela kyseenalaistaa vanhan käsityksen Pohjanmaan autioitumisesta rautakauden jälkipuoliskolla ja selittää arkeologisen aineiston vähenemisen kulttuurin ja kaupankäynnin muutoksilla. Aiemmin rautakautisen asutuksen jatkuvuutta on käsitellyt muun muassa Evert Baudoun tutkimuksessaan Järnåldersbygd i Österbotten: en ekologisk-arkeologisk studie av bosättningskontinuitet och resursutnyttjande vuonna 1991. Asutushistoriallisia kysymyksiä on käsitelty jonkin verran alueen paikallishistorioissa, joista merkittävin on Armas Luukon kirjoittama Etelä-Pohjanmaan historia I II vuodelta 1950. Luukko pyrki tutkimuksessaan hyödyntämään myös nimistöä, mutta hänen nimistöanalyysinsä on menetelmiltään vanhentunutta ja osin tarkoitushakuista, joten sen hyödyt nykyiselle tutkimukselle
ovat vähäiset. Myöhempien paikallishistorioiden asutushistoriaa käsittelevät osuudet tukeutuvat hyvin pitkälti Luukon tutkimukseen. Ruotsinkielisen Pohjanmaan rannikkoseudun osalta on vuonna 1977 julkaistu erillinen Svenska Österbottens historia, jossa käsitellään suppeasti myös alueen asutushistoriaa. Tutkimuksellisesti se ei juuri tarjonnut uusia näkemyksiä, vaan siinä tyydyttiin toistamaan vakiintuneita tutkimustuloksia. Nimiaineistoja tässäkin tutkimuksessa on hyödynnetty erittäin vähän. Tutkimusalueelta on julkaistu myös pienempiä paikallis- ja pitäjänhistorioita, joissa on käsitelty myös paikallista asutushistoriaa. Niiden laatu ja sisältö ovat kuitenkin hyvin vaihtelevia, eivätkä ne tarjoa selkeää kuvaa alueen asutuksen varhaisvaiheista. Kaikkiaan voidaan todeta, että Etelä-Pohjanmaan asutushistoriasta ei ole olemassa tuoretta tutkimusta, jossa sovitettaisiin yhteen eri tieteenalojen antamat tiedot ja annettaisiin laaja kokonaisnäkemys alueen asutuksesta ja väestöliikkeistä keskiajalla ja uuden ajan alussa. Nykyisen Pohjanmaan synty on vielä selittämättä. Tavoitteet Keskeisimmät tutkimuskysymykset Etelä-Pohjanmaan asutushistoriassa ovat: 1) Milloin alueen nykyinen asutus syntyi ja mistä se on peräisin, toisin sanoen, asutettiinko Etelä- Pohjanmaa kauttaaltaan vasta keskiajalla vai onko alueen voimakas rautakautinen asutus jatkunut keskeytymättä historialliselle ajalle saakka, 3) mitkä olivat asumisen edellytykset ja taustatekijät, 4) onko alueen eri osien asutushistoriassa eroja ja miten ne ovat selitettävissä, 5) ruotsalaisperäisen asutusliikkeen ulottuminen rannikolta sisämaahan, 6) savolaisten tunkeutuminen sisämaasta jokilaaksoon, 7) Etelä-Pohjanmaan asutushistorian vertailu muun Pohjanmaan, Suomen muiden osien sekä lähialueiden asutushistoriaan. Tutkimuksen perustana ovat asutushistoriallisen nimistöntutkimuksen metodit. Niiden pohjalla on teoria, jonka mukaan uudisasukkaat toivat lähtöalueeltaan mukanaan paikan- ja henkilönnimiä ja nimityyppejä, käytännössä kaikki osaamansa nimenmuodostustavat. Tutkimalla jonkin alueen vanhimman nimistön alkuperää ja maantieteellistä levintää, voidaan tehdä johtopäätöksiä nimenantajien eli varhaisten asuttajien alkuperästä ja asutuksen synnystä. Nimistöntutkimuksen avulla on mahdollista saada uutta tietoa historiallisen tutkimuksen käyttöön. Tämän tutkimuksen tavoitteena on myös edelleen kehittää asutushistoriallista nimistöntutkimusta ja luoda siitä todellinen monitieteinen tutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan tuottaa uutta tietoa Suomen keskiajan asutushistoriasta. Tutkimuksessa hyödynnetään esimerkiksi arkeologian, murretutkimuksen ja luonnontieteiden tuloksia. Monitieteisen lähestymistavan avulla
voidaan tutkia etenkin kahta, osin toisiinsa liittyvää asutusliikettä. Näistä vanhempi on keskiajalla alkanut ja ainakin 1560-luvulle saakka jatkunut kolonisaatio, jonka lähtöalueet ovat etupäässä Länsi-Suomessa ja Karjalassa. Nuorempi asutuskausi, johon nimistöntutkimus voi tuoda lisävalaistusta, on savolaisten 1500-luvun alkupuolella alkanut asutusliike. Tutkimus kohdistuu Etelä-Pohjanmaan vanhimman nimistön eri lajeihin, joita ovat: 1) vanhimmat henkilönnimet, 2) asutusnimet (talonnimet, kylännimet), ja 3) vanhin luontonimistö (vesistöjen, maastokohteiden ym. nimet). Nämä nimet analysoidaan useasta näkökulmasta. Ensimmäinen lähestymistapa on kielellinen, jolloin selvitetään nimien etymologinen alkuperä. Pelkästään tämä voi antaa tietoa nimenantajien kielellisestä taustasta. Tämän jälkeen tarkasteltavana on nimien ja nimityyppien typologinen analyysi ja maantieteellinen levintä, jolloin tutkimusalueen nimistölle etsitään yhtäläisyyksiä koko suomen kielialueelta. Vertailussa on käytettävä nimenomaan etymologisesti samaa alkuperää olevia nimiä, koska vain silloin tulokset ovat luotettavia. Nimilevintöjen vertailu mahdollistaa paitsi asutuksen maantieteellisen alkuperän selvittämisen, niin myös niiden taustalla olevien asutusliikkeiden suhteellisen ja joskus jopa absoluuttisen ajoittamisen. Tutkimusalueelta esille saatuja asutusliikkeitä pyritään selittämään sekä lähtö- että kohdealueen näkökulmasta, jolloin tutkimus kytkeytyy Suomen asuttamisen laajempaan kokonaisuuteen. Tutkimuksen runkona on kaksi suurta lähdeaineistoa, joiden voidaan katsoa kattavan kaiken relevantin alueen asutushistoriaa käsittelevän aineiston. Ensimmäisen muodostavat alkuperäisten vanhojen asiakirjojen ja karttojen sisältämät tiedot ja niissä esiintyvät henkilön- ja paikannimet. Tutkimusalueen veroasiakirjat, tuomiokirjat ja kartat löytyvät suurilta osin digitoituina Kansallisarkiston digitaaliarkistosta. Nämä vanhimmat alkuperäislähteet pyritään hyödyntämään kokonaisuudessaan aina 1600-luvun puoliväliin saakka, jolloin asiakirjoihin merkitään ensimmäisen kerran alueen kaikki talonnimet. Talonnimien ja tutkimuksen yhteydessä laadittavien talonhaltijaluetteloiden avulla voidaan alueen nykyinen asutus kytkeä vanhimmissa asiakirjoissa esiintyvään ja jopa keskiajalle periytyvään asutukseen. Toisen merkittävän lähdeaineiston muodostaa 1900-luvun kuluessa suomalaiselta kielialueelta haastattelemalla koottu nimistö, joka on koottu Kotimaisten Kielten Keskuksen Nimiarkiston kahteen kokoelmaan, pitäjänkokoelmiin ja yleiskokoelmiin. Näistä edellinen sisältää paikkakuntakohtaiset nimikokoelmat, jälkimmäinen taas sisältää aakkosjärjestyksessä kaikki suomalaiset paikannimet. Näiden ainutlaatuisten kokoelmien hyödyntäminen on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Merkittävin aineistoa ja onomastista tutkimusmenetelmää hyödyntänyt asutushistoriallinen tutkimus on Jouko Vahtolan väitöskirja Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synnystä vuodelta 1980. Kyseinen tutkimus antoi aivan uuden kuvan koko Pohjois- Suomen asutushistoriasta ja valaisi monia, pitkään kiistanalaisina olleita varhaishistorian
kysymyksiä. Nyt Vahtolan käyttämiä menetelmiä on tarkoitus hyödyntää ja kehittää edelleen Etelä- Pohjanmaan asutuksen varhaisvaiheiden tutkimisessa. Toteuttaminen ja aikataulu Olen perehtynyt asutushistorian ja nimistöntutkimuksen menetelmiin vuonna 2010 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassani sekä keväällä 2011 valmistuneessa lisensiaatintutkimuksessani, jotka käsittelivät Pohjois-Pohjanmaan Siikajokilaakson asutuksen syntyä. Ne antoivat paljon uutta ja entistä yksityiskohtaisempaa tietoa alueen varsin yksioikoisena pidettyyn asutushistoriaan. Perinteisen käsityksen mukaan Siikajokilaakson rannikkoalueet saivat asutuksensa Länsi-Suomesta, joen keski- ja latvaosat lähinnä Savosta. Tarkemmassa tutkimuksessa länsisuomalainen, erityisesti hämäläinen vaikutus osoittautui luultua voimakkaammaksi koko jokilaakson osalta. Toisaalta aiemmin vallitsevana ollut käsitys savolaisten suuresta merkityksestä osoittautui osittain vääräksi, sillä karjalaisperäinen asutusvirtaus näyttäisi olleen ratkaisevammassa roolissa suuressa osassa jokilaaksoa aina rannikkoa myöten. Täysin uutta oli saamelaisperäisen nimistökerrostuman löytyminen jokilaakson latvaosista, samoin vierasperäisten, erityisesti skandinaavisten vaikutteiden esiintyminen rannikolla. Siikajokilaaksosta saadut tulokset osoittavat, että vakiintuneissa asutushistoriallisissa tulkinnoissa on paljon tarkennettavaa. Tutkimuksessa hyödynnetyt työmenetelmät osoittautuivat myös toimiviksi, ja niitä on tarkoitus kehittää edelleen. Tähän mennessä saadun kokemuksen pohjalta katson omistavani tarvittavat tiedot ja taidot nyt alkavan tutkimuksen toteuttamiseen. Tutkimukseen kuuluva arkistotyön teen pääosin Oulun maakunta-arkistossa sekä Kotimaisten Kielten Keskuksen Nimiarkistossa Helsingissä. Tutkimus- ja kirjoitustyötä teen Oulun yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa. Tutkimussuunnitelmani käsiteltiin Oulun yliopiston historiatieteiden seminaarissa 14.5.2011, ja sen päivitetty versio seminaarissa 23.3.2013. Väitöskirjan tekemisen aloitin joulukuussa 2012 Oulun yliopiston Humanistisen tiedekunnan myöntämän apurahan turvin. Olen jatkanut työtä saman tahon myöntämällä rahoituksella syksyllä 2013. Kuluneen apurahakauden aikana olen käynyt läpi 1500-luvun verotusasiakirjoja sekä digitoinut aineistoa Nimiarkistosta yhteensä 77 000 nimikortin verran. Digitoituna on tähän mennessä noin kolme neljäsosaa alueen nimimateriaalista, sillä koko tutkimusalueen nimistö käsittää arviolta 100 000 paikannimeä. Vain pientä osaa niistä voidaan hyödyntää asutushistoriallisessa nimistöntutkimuksessa, mutta koko aineisto on välttämätöntä käydä läpi kokonaiskuvan saamiseksi. Tavoitteenani on saada tutkimus valmiiksi neljässä vuodessa ajalla 1.12.2014 30.11.2018. Jatkossa työn aikataulu on seuraavanlainen:
1. vuosi. Käyn läpi lähdemateriaalia 1500- ja 1600-luvun verotusasiakirjojen osalta ja kokoan tutkimusaineistoa Nimiarkistosta. 2. vuosi. Jatkan tutkimusaineiston kokoamista. Laadin verotusasiakirjojen pohjalta talonhaltijaluettelon, jonka avulla voin kytkeä 1500-luvun asutuksen maantieteellisesti nykyiseen asutukseen. Nimiarkiston aineistosta seulon asutushistoriallisesti todistusvoimaista nimistöä ja etsin vertailumateriaalia koko Suomen kielialueen nimistöstä. Tekemäni havainnot yhdistän muiden tieteenalojen (historian, arkeologian, luonnontieteiden) kautta saatuun tietoon. 3. vuosi. Käyn läpi päälähteitä tukevia lähdeaineistoja, kuten 1600-luvun tuomiokirjoja ja 1700-luvun isojakoasiakirjoja ja -karttoja. Rakennan asutushistoriallisen synteesin kootun aineiston pohjalta. 4. vuosi. Jatkan tutkimuksen kokoamista ja kirjoittamista. Päätän tutkimuksen ja julkaisen tulokset.