Jukka Heikinheimo, OH2BR Kouluttajan opas (osa 1) Sivu Saatesanat 2 Radioamatööriksi kouluttamisen erityispiirteet Opetusryhmien koostumus 3 Eri modulien opetus peräkkäin tai rinnakkain 3 Kurssin aikataulun laatiminen 4 Opettaja ja apuopettajat 5 Välikokeet ja pätevyystutkintoon valmentaminen 5 K-moduli Hätäliikenne ja radioamatööriaseman turvallisuus 6 Radioamatöörimääräykset ja suositukset 9 Radioamatööriliikenne 13 Osa 2: T1-moduli Osa 3: T2-moduli (tekijää kaivataan) (Huom! Suosittelemme vierailua OH3TR:n sivulla http://oh3tr.ele.tut.fi/suomi/kurssi/. Löydät sieltä T1- ja T2-modulien opiskelua käsittelevää hyödyllistä materiaalia) Osa 4: Sähkötyksen opettaminen ja tutkintoon valmentaminen (OH1TH) - otto - anto Kiitokset Norrille, OH3NXL, ja Tiitille, OH3HNY, suuriarvoisesta avusta oppaan laatimisessa ja korjausluvussa. TNX!
2 Saatesanat Jokainen meistä tietää, mitä kouluttaminen on, olemmehan monet vuodet tutustuneet tähän aiheeseen, tosin oppilaan asemassa, erilaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Jotkut meistä ovat saaneet myös kokemusta opettajana toimimisesta peruskoulusta yliopistoon saakka. Yleissivistävä ja myöhemmin ammattiin johtava koulutus eroaa kuitenkin merkittävästi vapaaehtoiseen harrastustoimintaan liittyvästä kouluttamisesta. Siinähän motiivina ei ole pakon sanelema välttämättömyys tai toimeentulon ansaitsemisen edellyttämän pätevyyden saavuttaminen, vaan vapaa-ajan puitteissa tapahtuva tiedonhalun tyydyttäminen ja omien tietojen kartuttaminen sekä oivaltamisen ja onnistumisen hetkistä koituvan mielihyvän saaminen. Radioamatööritoiminnasta kiinnostuneen henkilön opastaminen harrasteen hienouksiin ja pätevyystutkintoa varten kouluttaminen tapahtuvat parhaassa tapauksessa yhtäaikaisesti. Radioamatööriksi haluava saa opetuksen kuluessa haltuunsa perustietopaketin, jonka avulla hän pätevyystutkinnon suoritettuaan saa Viestintävirastolta virallisen luvan harrastaa radioamatööritoimintaa. Samalla kuin huomaamatta siirtyy suuri määrä kokemusperäistä suullista tietoa ja perinteitä tulevalle radioamatöörille. Siksi onkin tärkeää, että koulutusjaksosta ei tule pelkkä kuiva luento-osuus, vaan pyritään siirtämään mahdollisimman paljon käytännön tietoutta englantilaisittain sanoen 'hands on' -periaatteella. Viestintävirasto on sallinut Second Operator -liikennöinnin, eli valvotun liikennöinnin, joka mahdollistaa oppitunnilla saadun teoriatiedon välittömän soveltamisen käytäntöön. Tilannetta voisi verrata autoiluun, jossa oppilas istuu ratin takana liikenteessä, mutta vastuullisena kuljettajana toimiikin opettaja, jolla on jo ajokortti ja ajo-opetuslupa. Matti ja Maija Meikäläisen ohjaaminen niinkin erikoisen harrasteen pariin, kuin radioamatööritoiminta on, edellyttää kouluttajalta aivan jonkin verran ihmistuntemusta ja opetustaitoa. Usein kuivalta ja viralliselta tuntuva oppimateriaali on saatava elämään, löytämään oikeutettu paikkansa oppilaan mielessä, jotta innostus ja motivaatio eivät loppuisi kesken ja haluttu päämäärä jäisi saavuttamatta. Kouluttajan on kyettävä perustelemaan, miksi juuri tietty asia on tärkeä ja sisältyy tutkintovaatimuksiin. "Hyvän kouluttajan perusvaatimukset kuulostavat aika kovilta, mutta ei kannata miettiä asiaa liikaa. Kannattaa vaan reippaasti, mutta päättäväisesti, ottaa härkää sarvista", sanoo SRAL:n koulutustoiminnan erikoispalkinnonkin saanut kouluttaja Norbert 'Norri' Kelzenberg, OH3NXL, ja jatkaa: "aluksi en tiennyt kuin sen, että hamihommat ovat hauskoja ja että on olemassa SRAL:n opetuspaketti. Sain hiukan apua Kakkosten Kerhon edelliseltä tekniikkaopettajalta ja siitä se lähti." Suomen Radioamatööriliitto ry:n piirissä toimii useita työryhmiä. Eräs niistä on koulutustyöryhmä, jonka tehtävänä on auttaa radioamatööritoiminnasta kiinnostuneita saamaan vähintäänkin pätevyystutkinnoissa tarvittavat tiedot ja hieman ylikin tuon vaaditun minimin. Yhteistyössä liiton hallituksen, toimiston ja yksittäisten, kouluttamisesta kiinnostuneiden radioamatöörien kanssa onkin saatu aikaan kattava oppimateriaali, jota on jatkuvasti, määräysten ja tekniikan kehittyessä, ylläpidetty ja täydennetty. Kouluttajien löytäminen radioamatöörikursseille ei ole aina ollut helppoa. Kurssilaisten kuuluminen eri ikäryhmiin ja eroaminen suuresti toisistaan koulutus- ja kokemustaustaltaan asettaa kouluttajan vaikean tehtävän eteen, mutta kannustan kaikkia lähtemään Norrin antaman esimerkin mukaan reippaasti mukaan. Kouluttajien työn helpottamiseksi SRAL järjestää koulutuspäiviä, mutta erityisen kouluttajan oppaan tarve on ollut tuntuva. Tämän Kouluttajan oppaan tehtävänä on auttaa ensi kertaa radioamatöörikurssin kouluttajaksi ryhtyvää henkilöä voittamaan sekä kurssilaisten erilaisista taustoista että opetettavien asioiden moninaisuudesta johtuvat vaikeudet. 73 ja monia antoisia hetkiä oppituntien kuluessa! Jukka Heikinheimo, OH2BR, toiminnanjohtaja, SRAL ry.
3 Radioamatööriksi kouluttamisen erityispiirteet Opetusryhmien koostumus Uusien radioamatöörien koulutus on joko yksilöllistä tai pienryhmäkoulutusta. Parhaina aikoina kursseilla oli niin kova tungos, että isompikin sali alkoi käydä ahtaaksi. Tätä on varmasti turha jäädä odottelemaan, sillä pienen ryhmän opettaminen ei ole läheskään niin vaativaa kuin viisikymmenpäisen lauman huomion kiinnittäminen opetettavaan asiaan. Yksilöllinen koulutus tapahtuu usein perhepiirissä, kun radioamatöörin puoliso, lapsi, sukulainen tai ystävä opiskelee tutkintoa varten. Tällöin opiskelu tapahtuu kouluttajan ja koulutettavan koulutustaustojen pohjalta ja molempien yhteen sovitettujen aikataulujen mukaisesti. Perheenjäseniä opetettaessa kannattaa muistaa, että edetään opetettavan ehdoilla. Liika into ja amatööriksi kouluttaminen vaikka hampaat irvessä aiheuttaa yleensä vain pahaa mieltä ja synnyttää pahimmassa tapauksessa amatöörivastaisuutta. Kannattaa siis muistaa maltti ja mieluummin edetä hissukseen kuin runnoa oppimateriaali läpi väkisin kuukaudessa. Radioamatööritoimintahan on kuitenkin vapaaehtoista harrastamista, jota jokainen tekee omilla ehdoillaan. Kun oppilaalla on henkilökohtainen opettaja ja molemmat ovat voineet valita toisensa, koulutusmetodin valinta tapahtuu hyvässä yhteisymmärryksessä, jolloin oppilaan edistyminen voi olla käytettävissä olevasta ajasta riippuen hyvinkin nopeaa. Motivaation ylläpitäminen ei tällöin yleensä muodostu ongelmaksi, vaan molemmille tärkeintä on oppilaan pääsy mahdollisimman pian pätevyystutkintoon ja ääneen. Jos sinusta opettajana kuitenkin tuntuu, että jokin asia vaatii vielä hiukan enemmän aikaa, älä painosta. Toiset vaativat enemmän aikaa uusien asioiden oppimiseen kuin toiset. Parempi tutkinto kuukautta myöhemmin, kuin elinikäinen viha amatööritoimintaa kohtaan. Aikataulua laatiessasi tarkista myös kurssin tähtäin niin, että kurssi ei lopu juuri Jouluksi tai parhaaseen koulujen tenttiaikaan. Kurssin ja tentin väliin ei myöskään saa jäädä liikaa luppoaikaa, jolloin ajatukset siirtyvät askartelemaan muiden asioiden parissa. Pienryhmäkoulutusta (yleensä 2 10 oppilasta, joskus enemmänkin) annetaan sen sijaan radioamatöörikerhojen järjestämillä kursseilla. Kurssilaisten ikä voi vaihdella 7 70 vuoden välillä ja heidän koulutustaustansa alakoululaisesta tekniikan tohtoriin. Opetuksen tasapuolinen sovittaminen näin kirjavalle oppilasjoukolle saattaa vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä, mutta kun kuitenkin joukosta ovat jo karsiutuneet yksinopiskelun valinneet, mahdollisesti radiosähköttäjäkoulutuksen tms. kautta jo radiotekniikkaan ja -liikenteeseen perehtyneet henkilöt, radioamatöörikurssille ilmoittautuneet ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän samalla viivalla. Kurssilaisten eriasteinen tietomäärä on myös voimavara, koska edistyneemmät kurssilaiset voivat toimia apuopettajina, kuten tässä oppaassa myöhemmin kerrotaan. Eri modulien opetus peräkkäin tai rinnakkain Opetus suositellaan järjestettäväksi moduli kerrallaan, jolloin voidaan keskittyä yhteen asiakokonaisuuteen ja suorittaa modulin edellyttämä koe. Kun suoritusmerkintä modulista on saatu, oppilaan on helpompi jatkaa opiskelua kohti seuraavaa tavoitetta. Näin innostus uuteen asiaan säilyy. Kun vielä aloitetaan K-modulilla, jonka opiskeluun liitetään paljon käytännön harjoitusta bandilla, saamme oppilaan helpommin mukaan kerhoiltaan. Sen kuluessa hän huomaa jo ymmärtävänsä jotain vanhojen partojen puheista ja voi vaikka kerhoillan aikana pitää QSOja saadakseen lisää kokemusta siihen hetkeen, kun se oman aseman eka QSO aikanaan tulee ajankohtaiseksi. Opiskelu on joskus järjestetty myös nopeutetussa tahdissa siten, että rinnakkain opiskellaan kahta modulia. Tällöin säästetään tietysti aikaa, eikä innostus pääse niin helposti laskemaan kuin opiskelun venyessä useiden kuukausien pituiseksi. Vaarana on kuitenkin se, että lyhyessä
4 ajassa oppilaalta edellytetään kohtuuttoman laajan tietomäärän omaksumista, mikä saattaa johtaa liialliseen henkiseen paineeseen ja kurssin keskeyttämiseen. Ensimmäiseksi opiskeltavaksi moduliksi kannattaa valita K-moduli. Oppilas voi tietysti olla jo hyvin perillä radiotekniikasta, jolloin T1-moduli tuntuu hänestä helpommalta, mutta K-modulin valintaa voi aina perustella sillä, että se antaa valmiuksia valvottuun työskentelyyn kerhoaseman radiolaitteilla. Lisäsyynä voi mainita myös sen, että pienryhmän jäsenillä on hyvin erilaiset koulutus- ja kokemuspohjat, ja on varminta aloittaa kaikille kurssilaisille lähes yhtä vaativasta K-modulista. Tämän modulin onnistuneen suorittamisen jälkeen onkin sitten aika aloittaa radioamatööritekniikkaa käsittelevän T1-modulin opiskelu. Näin opetusryhmä hitsautuu jo kurssin alussa me-henkiseksi joukoksi. Radiotekniikkaa jo aiemmin opiskelleet ja sitä työssään tarvinneet pääsevät loistamaan tiedoillaan eli toimimaan apuopettajina nyt jo tutuiksi tulleille kurssitovereille. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei kukaan turhaannu ja ala tuntea itseään ulkopuoliseksi, kun muut tietävät enemmän. Opettajan tulee kaikissa tilanteissa olla se auktoriteetti, joka tarvittaessa vetää apuopettajiensa suitsista, jos nämä innostuvat liikaa. Kun radioamatööritoimintaan ja -tekniikkaan on voinut tutustua alemman luokan luvan salliman aktiivisen työskentelyn puitteissa, onkin luontevaa aloittaa yleisluokan oikeudet antavan T2- modulin opiskelu. Koska suurin syy opiskelun keskeyttämiseen lienee opettajan puutteessa umpikujaan joutuminen ja siitä aiheutuva turhautuminen, kerhojen on tärkeää pitää huolta tulevien radioamatöörien alkeiskoulutuksen lisäksi myös nuorten radioamatöörien jatkokoulutuksesta. Kurssin aikataulun laatiminen Kurssien aikataulut on sovittu ennalta opetuksen tavoitteiden ja kouluttajan aikataulun mukaisesti, eikä niitä voi yleensä helposti muuttaa. Tämän vuoksi aikataulun laadinta on suoritettava erityisen huolellisesti mahdollisten aikaisempien kurssien antaman kokemuksen pohjalta. Jos kurssi pidetään kansalaisopiston yhteydessä tai sovitettuna esim. peruskoulun yläasteen tai lukion oppisuunnitelmaan valinnaisena aineena, kannattaa apua opetussuunnitelman laatimiseen pyytää SRAL:n toimistosta. Eräs tavallinen vaihtoehto on kurssin pitäminen kerran tai kahdesti viikossa, esimerkiksi tiistaisin ja torstaisin vaikkapa kello 18 ja 21 välisenä aikana, jolloin yhden luentotunnin, yhden käytännönläheisen kaksoistunnin ja niiden välisen lepotauon muodostama kokonaisuus antaa mahdollisuuden paneutua kunnolla päivän aiheeseen. Kolmen tunnin opetusjaksoissa voidaan samanaikaisesti opettaa sekä K-modulin teoreettisia tietoja (1 tunti), että liikennöinnin edellyttämiä taitoja (2 tuntia). Tosiasia on, että kolme tuntia teoreettista tietoa illassa on liikaa aloittelijalle, jolla ei ole mitään käsitystä aiheesta ennestään. Tämän mallin mukaiset kaksi tiivistä kurssi-iltaa viikossa kahden kolmen kuukauden ajan antanevat tulokseksi riittävän hyvät tiedot ensin K- ja sitten T1-modulin suorittamiseen. T1-modulin aikatauluista kerrotaan myöhemmin erikseen (puuttuu T1/2-osio ehdotuksia tekijöiksi?) Jos oppitunteja on illassa vain kaksi, on hyvä vuorotella yhden luentotunnin ja yhden keskustelun tai kusokuivaharjoittelun muodossa tapahtuvan tunnin jaksoissa. Tämä siksi, että kaikki opetettavat asiat ovat sen verran laajoja, että esimerkkien kanssa yksi tunti ei riitä, ja koulutettavan kannalta on kuitenkin tärkeää saada yksittäinen kokonaisuus valmiiksi yhdellä kerralla. Määräyksiä eli lakitekstiä kukaan ei jaksa kauan kuunnella, jolloin on luontevaa opiskella leppoisasti amatööriliikenteen saloja käytännön harjoituksissa illan toisella tunnilla. Määräykset voi varsin hyvin jättää opiskeltaviksi kotitehtävinä RATUTKIN-ohjelman avulla, jolloin vain hankalimmat kysymykset käydään läpi opettajan johdolla tunnilla. Etukäteen kannattaa kuitenkin selvittää oppilaille modulaatiohuipputehot jms. hankalat asiat ja jo etukäteen tunnetut kompastuskivet, joissa voi syntyä tulkintavirheitä.
5 Toisinaan ryhmän opiskelua saattaa auttaa, jos kurssi-illan lopuksi on viiden minuutin pistokoe, jonka jälkeen käydään vastaukset saman tien läpi. Joskus kurssilaisille pitää taas antaa aikaa sulatella ensin ja pitää viiden minuutin pikakertaus seuraavan opiskelukerran alussa. Parhaan vaihtoehdon löytää kokeilemalla. Jos aikataulu antaa siihen mahdollisuuden, K-modulin tunteihin kannattaa aina yhdistää vierailu kerhoasemalla. Jos kerholla on samaan aikaan kerhoilta, kerholaisia kannattaa varoittaa ennakkoon, koska paatuneellekin hamssille saattaa nousta pala kurkkuun, kun omaan kerhohuoneeseen tulvii 2 10 vierasta naamaa kerralla. Varoitellessa kannattaa kuitenkin samalla pyytää porukkaa olemaan kerholla kun oppilainesi saavut. Kyseessä on jatkuvuuden tunteen herättäminen myös ajatellen kerhon jatkuvuutta. Opettaja ja apuopettajat Radioamatöörikurssilla opetuksen tulisi olla interaktiivista eli vuorovaikutteista. Opettaja ja oppilaat keskustelevat käsiteltävästä aiheesta opettajan pitämän alustuksen jälkeen, jolloin kukin oppilas voi esittää asian ymmärtämiseksi tarpeelliset lisäkysymykset. Mikään ei ole puisevampaa kuultavaa oppilaalle kuin opettajan monotonisella äänellä lukemat kalvot tai ennalta laaditut tekstit. Sallimalla keskustelu ja kysely ajatusmallilla ei ole tyhmää kysymystä vaan on tyhmää jättää kysymättä ryhmästä erottuvat pian ne oppilaat, jotka ovat muita pitemmällä ja voivat täten toimia apuopettajina muille. 2 20 oppilaan muodostaman ryhmän opettaminen on sangen haastava asia, ja oppimateriaalin omaksumiseen henkilötasolla vaikuttaa suuresti opettajan ja oppilaan persoonallisuuksien yhteensopivuus. Kun ryhmä jakautuu pienempiin ryhmiin ja lopuksi muodostuu pareja, opettajan persoonallisuuden merkitys vähenee. Kurssilaisten tutustuessa toisiinsa he muodostavat kuin itsestään yhteensopivia tiimejä ja pareja. Opettajalla on tässä kuitenkin vastuu huolehtia siitä, ettei yliaktiivinen työpari jyrää kenenkään opiskelutahtia. Kurssilaisten jakautuminen pienryhmiin tai oppilasparien muodostaminen helpottaa opettajan työtä ja hänen tehtävänsä rajoittuu yhä enemmän opittavan asian esittelyyn ja selittämiseen. Tässä on hyvä muistaa, että käytännön elämän esimerkit jäävät varsinkin itselleen vierasta asiaa oppivalle helpoiten mieleen. Koko kurssin ajan opettajan tehtävänä on seurata aikataulun mukaista edistymistä ja huolehtia siitä, että eteneminen tapahtuu oppimateriaalin omaksumisen mukaisessa rytmissä. Pitää siis osata sopivassa kohdassa hiukan kiirehtiä, ja tarpeen niin vaatiessa pitää kertaustunti, sillä kaikkihan tietävät, että kertaus on opintojen äiti. Opettajan ei kannata asettaa tavoitteekseen, että kaikki käyvät kurssinsa loppuun. Koska oppilaat ovat ihmisiä ja kyseessä on harrastus, jollakulla kurssilaisista saattaa elämäntilanne muuttua, tai hän muuten vain huomaa, ettei tämä puuha sittenkään ole hänen harrastuksensa. Opettajan pitää muistaa tämä, koska hän muuten tekee vain oman elämänsä hankalaksi. Jokainen kerta, jolloin joku keskeyttää kurssin, on menetys koko harrasteellemme. Siksi olisi tärkeää kysellä oppilaalta, mikä tai mitkä syyt hänet saavat jäämään pois kurssilta. Jos opettajan ja oppilaan välinen suhde on rakentunut hyvin, oppilas varmasti kertoo syyt. Muista kuitenkin, ettet painosta vastaamaan, koska näin saatu vastaus ei ole se todellinen, ja painostus jättää pahimmassa tapauksessa vielä negatiivisen kuvan keskeyttäjän muistiin, jolloin uusi lämpeneminen harrastukselle myöhemmin on todennäköisesti menetetty. Tutkintoon valmistautuminen Tutkintoon menoa helpottaa, jos saat paikallisen pätevyystutkijan käymään jo ensimmäisessä kurssi-illassa. Näin tutkija tulee jo alkuvaiheessa tutuksi eli saa inhimilliset kasvot. Häntä ei tarvitse pelätä, vaan hän voi auttaa kertomalla tutkinnosta ja siihen valmentautumisesta ystävällisesti ja selkeästi.
6 K-moduli K-moduli koostuu kolmesta osasta: 1. Hätäliikenne ja radioamatööriaseman turvallisuus 2. Radioamatöörimääräykset ja suositukset 3. Radioamatööriliikenne Jokaisella K-modulin osalla on aivan oma merkityksensä ja erikoisluonteensa, minkä vuoksi niiden painoarvo ja opetusmenetelmätkin eroavat toisistaan. Hätäliikenne ja radioamatööriaseman turvallisuus K-modulin tutkinto alkaa aina seitsemällä hätäliikennettä ja kolmella aseman turvallisuutta koskevalla väittämällä. Kokelaan kymmenen ensimmäisen väittämän kohdalla tuntema varmuus antaa pätevyystutkinnolle hyvän alun, mikä heijastuu myönteisesti koko tutkinnon sujumiseen. Siksi juuri hätäliikenne- ja turvallisuuskysymysten luotettavaa osaamista ei voi liiaksi korostaa. RATUTKIN-ohjelma sisältää 91 hätäliikennettä koskevaa väittämää ja 38 aseman turvallisuutta koskevaa väittämää. Kaikki nämä väittämät on syytä käydä huolellisesti läpi ja osoittaa kurssilaisille, miksi joku väittämä on oikea ja toinen väittämä väärä. Hätäliikenne on pätevyystutkinnossa erityisasemassa, koska siihen liittyvissä kysymyksissä sallitaan enintään neljä väärää vastausta. Myös tästä johtuu, että hätäliikenteen opiskeluun ja täsmällisten tietojen hankkimiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vaikka on epätodennäköistä, että radioamatööri joutuisi joskus osallistumaan hätäliikenteen hoitamiseen käytännössä, aivan opiskelun alkuvaiheessa omaksuttujen yksiselitteisten sääntöjen mieleen painaminen pysyvästi takaa vuosienkin kuluttua, tilanteeseen yllättäen mahdollisesti jouduttaessa, palauttamaan mieleen oikean liikennöintitavan ja antamaan hädässä olevalle pätevästi apua. Radioaseman turvallisuus on jokaiselle radioamatöörille sekä hänen perheenjäsenelleen ja vieraalleen kirjaimellisesti elintärkeä asia, jonka merkitystä ei voi liikaa korostaa. Radiolaitteiden ja antennien rakentelun yhteydessä on jo alusta pitäen parasta tottua noudattamaan tiettyjä henkilökohtaiseen turvallisuuteen vaikuttavia perusasioita, jolloin siitä tulee hyvä tapa ja kaikkien radioamatööriasemalla vierailevien henkilöiden turvallisuuden tae. Tämän vuoksi turvallisuuskysymykset on syytä perin pohjin selvittää heti kurssin aluksi ja palata niihin silloin tällöin kurssin aikana. Lopuksi, juuri ennen tutkintoa, tiedot on aiheellista vielä kertaalleen tarkistaa, jolloin niihin mahdollisesti jääneet puutteet ja väärinkäsitykset voidaan poistaa. Hätäliikenne Hätäliikenteen (ja siihen läheisesti liittyvän pikaliikenteen) opetuksessa on kouluttajan selostuksen ja kirjallisten ohjeiden lukemisen lisäksi hyvä käyttää apuna erilaisia kuviteltuja tilanteita, joihin oppilaat vuorollaan joutuvat. Tätä käytännönläheistä opetusmetodia voi vielä vahvistaa jakamalla oppilaat pareihin, jotta oppitunti voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Ensiksi on kuitenkin annettava oppilaille täsmälliset määritelmät keskeisille termeille hätäliikenne, pikaliikenne, hätäkutsu ja hätäsanoma, ja kerrottava, miten ne eroavat toisistaan. Hätäliikenteen keskeisin ominaisuus on, että sitä voi harjoittaa kuka tahansa, se siis ei ole radioamatööriliikennettä. Hätäliikenteessä voi, kun kiireellisen avun tarve on todettu, käyttää mitä tahansa radioasemaa, taajuutta tai keinoa huomion herättämiseksi ja avun saamiseksi,
7 vaikka tällöin radioamatööri joutuisikin rikkomaan pätevyystodistuksensa määrittelemiä rajoituksia. Hätäliikenteellä on siis kaikessa radioliikenteessä korkein prioriteetti. Hätäliikenteessä on ensisijaisesti kysymys kulkuneuvoa ja siinä olevia ihmisiä uhkaavasta välittömästä ja vakavasta vaarasta. Myös jo tapahtunut liikenne- tai muu onnettomuus, jonka seurauksena paikalla on vakavasti loukkaantuneita henkilöitä, oikeuttaa hätäliikenteen aloittamiseen. Minkäänlainen jossittelu saatetaan joutua tilanteeseen, jossa voidaan tarvita apua ei tule kysymykseen hätäliikenteen tarvetta arvioitaessa. Koeväittämän tämänkaltainen epämääräisyys antaa jo sinänsä vihjeen väittämän perusteettomuudesta. Radioamatöörien hätäliikennettä ei säätele kansainvälinen pikatiedotusohjesääntö, vaan radioamatöörit noudattavat siitä sovellettuja omia hätäliikenneohjeitaan. Auktoriteettiuskoinen kokelas vastaa asiaa koskevaan väittämään varmasti väärin, mikäli tätä pientä, mutta tärkeää eroa ei hänelle selkeästi kerrota. Em. ohjesääntö koskee vain ammattimaista radioliikennettä. Erityisesti on painotettava hätäliikenteen aloittamisen vapaaehtoisuutta ( saa/voidaan aloittaa ), jolloin kokeen sisältämät väärät väittämät hätäliikenteen aloittamisen ehdottomasta pakollisuudesta saadaan jo tässä vaiheessa tunnistetuiksi. Voihan hätään joutuneella olla parempikin tapa saada apua. Sen sijaan on hyvä muistuttaa, että pikaisen avun tarpeen on oltava selkeästi todettu, ei siis mallia saatetaan tarvita pikaista apua. Rauhallisen harkinnan paikka siis tämäkin. Nykyisenä itsekkyyden aikakautena, jolloin liikenneonnettomuuden verinen uhri saatetaan jättää heitteille, koska pelätään oman uutuuttaan kiiltävän auton sisustuksen kärsivän, on hyvä muistuttaa oppilaille, että hätäsanoman eteenpäin välittämisestä koituvista välittömistä puhelintms. kuluista on mahdollista saada korvaus. Pikaliikenteestä ei kokeessa kysytä mitään, joten sen ja hätäliikenteen tärkeimpien erojen selittäminen oppitunnilla riittää. Pikaliikennehän on kuin hätäliikenteen miedompi versio ja sen aloittamiseen riittää pelkkä epäilyskin kulkuneuvoa ja siinä olevia ihmisiä uhkaavasta vaarasta, mutta kysymys ei ole varsinaisesta hätätilanteesta. Pikasanomaa ei myöskään tarvitse, toisin kuin hätäsanomaa, välttämättä kuitata. Pikasanoma annetaan PAN-PAN puheella ja XXX sähkötyksellä Kaikkihan tuntevat lyhenteen SOS (Save Our Souls tai Save Our Ship), mutta monelle radioamatöörikokelaalle voi jäädä hämäräksi se, että tuo tärkeä lyhenne annetaan sähkötyksellä yhtenä merkkinä, kuten muutamat muutkin radioamatööriliikenteen merkit (AS, SK), ellei siitä aivan erityisesti muistuteta. Kun väärässä väittämässä vakuutetaan, että SOS annetaan siten, että kirjaimet erottuvat selvästi toisistaan, perusluonteeltaan huolellinen voi haksahtaa olemaan samaa mieltä. Tässä yhteydessä on myös hyvä muistuttaa, että puheliikenteessä käytetään aivan toisen taustan omaavaa hätäkutsua MAYDAY (lausutaan medee ), joka juontaa juurensa ranskan kielen sanoista m aider (auta minua). Nämä kaksi hätäkutsua on saatava oppilaan mielessä riittävästi eriytymään, muuten virheellisten vastausten määrä kasvaa varmasti. Yleensäkin hätäliikenteestä puhuttaessa on korostettava rauhallisen harkinnan tärkeyttä. Kun tämä johtoajatus on saatu painetuksi oppilaiden mieliin, vääriin väittämiin tyyppiä hätäsanoma on puheella luettava mahdollisimman nopeasti ja hätäsanoma pitää antaa suurimmalla mahdollisella sähkötysnopeudella tai nopeudella xxx voikin suhtautua kuin järjettömiin väittämiin, jotka on tarkoitettu tiedoistaan erittäin epävarman ja tämän vuoksi hermostuneen tutkittavan lopulliseksi sekoittamiseksi. Ilkikurinen lukija voisi ensi lukemalta tulkita tämän tyyppiset väittämät juuri tästä näkökulmasta, vaikka näinhän ei tietenkään ole. Jotta oppilaiden mieliin ei jäisi eikä edes lainkaan tulisi tarpeettomia ja sekaannusta aiheuttavia kysymyksiä, on muistettava selvittää outojen sanojen ja oikeinkirjoituksen merkitys ja alkuperä samalla, kun ne ensimmäistä kertaa esitellään (kuten yllä MAYDAY). Samaan sarjaan kuuluvat SEELONCE FEENEE, joka pitää tuon oudon kirjoitustavan lisäksi (tai siitä huolimatta!) ennen kaikkea muistaa ääntää ranskan kielen sanoina silence fini (äännetään silaans finii, paino
8 molemmissa viimeisellä tavulla). Tämän seikan selvittäminen poistanee samalla väärät vastaukset väittämään, jonka mukaan MAYDAY on puheella lausuttava kirjaimittain. Hätäliikenteen eräs tärkeä ominaisuus on, että sitä johtava radioasema on keskeisessä asemassa. Tämä käy ilmi siitäkin, että vain tuo yksi radioasema käyttää radiohiljaisuuden vaatimiseen sanoja SEELONCE MAYDAY muiden asemien tyytyessä sanoihin SEELONCE DISTRESS. Tärkeää on myös se, että hätäliikenne päättyy vasta silloin, kun sitä johtava asema (tai hädässä oleva itse) ilmoittaa hätäliikenteen päättyneeksi. Muut kokeessa tarjottavat vaihtoehdot, esim. hätäliikenne päättyy, kun avunsaanti on varmistunut ovat siten yksiselitteisesti vääriä. K-modulin hätäliikennettä koskevat väittämät ovat siten laaditut, että ennen niihin vastaamista tutkittavan on rauhallisesti luettava väittämä alusta loppuun niin monta kertaa, että kysyttävä asia on tullut täysin selväksi. Hätäisiä varten, jotka eivät jaksa lukea väittämää viimeistäkin sanaa myöten loppuun asti, kysymyspankissa on olemassa juuri heille tarkoitetut väittämät, esim. hätäkutsun kuultuaan on jokaisen lopetettava kyseisen taajuuden kuuntelu. Hätähousun lukiessa tämänkaltaisen väittämän hänen asioiden edelle ehättävä mielikuvituksensa vaihtaa automaattisesti viimeisen sanan paikalle sanan käyttö, ja taas hänen koepaperiinsa ilmestyy punakynämerkintä. Laajaa julkisuutta saanut Turva-viestiliikenneharjoitus on muistettava pitää tiukasti erillään hätäliikenteestä ja sen harjoittelusta, joka voi tapahtua vain luokkahuoneessa ilman radiolähettimiä ja -vastaanottimia, ei milloinkaan radioaalloilla. Turvassahan kysymys oli sanomaliikenteen harjoittelusta yleensä, eikä siinä käytetty hätä- ja pikaliikenteelle tunnusomaisia lyhenteitä SOS ja PAN tai hätäkutsua MAYDAY eikä myöskään lähetetty hätäliikennesanomia muistuttavia sanomia. Hätäliikenne on kaikista K-modulin käsittelemistä aiheista ainoa, jonka sisältämä logiikka aukeaa joltisellakin varmuudella myös radioamatööritoiminnasta täysin tietämättömälle henkilölle. Tämäkin seikka antaa aiheen aloittaa K-modulin suorittamiseen tähtäävän opiskelun juuri hätäliikenteestä. Onnistunutta ymmärtämistä ja oppimista seuraava hyvän olon tunne auttaa jaksamaan odottaa seuraavan osan (Radioamatööriaseman turvallisuus) sisältämien radioteknisten tietojen avautumista kärsimättömälle oppilaalle. Radioamatööriaseman turvallisuus Radioamatöörikurssia suunniteltaessa on hyvä muistaa havainnollisuuden suuri merkitys kaikessa opiskelussa. Erityisesti havainnollisuus on tärkeää opetettaessa radiotekniikkaa ihmisille, jotka voivat olla koulutukseltaan ja elämänkokemukseltaan hyvin kaukana kaikesta teknisestä. Radioamatööriaseman turvallisuutta koskevia kysymyksiä on tuloksellisinta opettaa siten, että oppilailla on silmiensä edessä taitamattomasti rakennettu radioamatööriasema, joka rikkoo turvallisuusmääräyksiä monellakin tavalla. Kouluttaja näyttää sitten käytännössä, kuinka radioasemasta tehdään muutamalla pienellä toimenpiteellä turvallinen (kotelointi, vedonpoisto, maadoitus, suodatus jne.). Turvallisuusasioita on voitava mahdollisimman paljon yksinkertaistaa, jotta oppilaiden mieliin ei jäisi vaarallisia omia tulkintoja. Vaarallisen ja vaarattoman jännitteen ero on tehtävä selväksi. On siis korostettava, että suurtaajuisen vaihtojännitteen ainoa oikea paikka on antenni, johon signaali viedään syöttöjohdolla. Pientaajuinen vaihtojännite (verkkojännite) sen sijaan ei kuulu antennilaitteisiin, vaan ainoastaan sähköverkkoon. Se, että syöttöjohtoa voidaan käyttää suurtaajuisen signaalin ohella myös esim. mastoreleen (mutta ei rotaattorin!) ohjaamiseen tarvittavan, vaarattoman tasajännitteen siirtämiseen, on tässä tapauksessa sääntöä antennin syöttöjohtoon vain suurtaajuista tehoa vahvistava poikkeus. Radioamatööriaseman turvallisuus perustuu kaikenlaisen vaaran välttämiseen jo ennalta. Tämä tapahtuu jo asemaa suunniteltaessa ja rakennettaessa, jolloin kosketussuojaus (kotelointi) on avainsana. Vaaran kaikin mahdollisin tavoin ennalta poistaminen on avainasemassa myös
9 turvallisuuskoulutuksessa. Mitkään varoituskilvet, vaikka ne varmuuden vuoksi onkin hyvä kiinnittää sopiviin paikkoihin, eivät poista radioamatöörin velvollisuutta rakentaa ympäristölle turvallinen radioasema. Vastuuttomaan ajatteluun houkuttelevat väittämät ovat yksiselitteisesti virheellisiä. Koska Suomessa radioamatööriasemaa ei tarvitse tarkastaa ennen käyttöönottoa, vastuu aseman turvallisuudesta on yksin sen käyttäjällä. Väittämä radioamatööriasema on rakennettava niin, ettei sen käyttäjille aiheudu minkäänlaista vaaraa on turvallisuustekniikan lähtökohta. Sana käyttäjille on väittämää mieleen painettaessa vielä korvattava sanoilla ihmisille tai eläimille, jotta asennoituminen olisi oikea niin kokeessa kuin käytännön toiminnassakin. Sähkötarkastuskeskuksen sähköturvallisuusmääräykset (Tiimissä hamssiksi -kirjassa) ovat se ehdoton ohjenuora, jota jokaisella radioamatööriasemalla tulee noudattaa. Niinpä kouluttajan tehtävänä onkin ohjata kurssilaiset ajattelemaan antenni- ja radiolaitteita rakentaessaan sähköturvallisuusmääräysten esittämällä tavalla. Radioamatöörimääräykset ja suositukset Tähän ryhmään kuuluvia väittämiä RATUTKIN-ohjelmassa on 775, joten jokaisen väittämän yksityiskohtainen selvittäminen ei ole tässä yhteydessä mahdollista tai edes tarpeellista. Koska radioamatöörimääräykset ovat kuitenkin melko suppeat, ne on mahdollista ja jopa suotavaakin opetella lähestulkoon ulkoa. Tämän lisäksi jokainen määräys on vielä ymmärrettävä (tulkittava) Viestintäviraston tarkoittamalla tavalla, mihin epäselvissä tapauksissa tarvitaan kouluttajan apua. Näin ei tule kokeessa turhia virheitä eikä myöhemmin, radioamatööriliikennettä harjoitettaessa, huonoja ratkaisuja, joista saattaa koitua paljonkin harmeja viranomaisen sattuessa kuulolle. Jotta kouluttaja voisi selvittää kurssilaisille, miksi tietty koeväittämä on oikea ja toinen väärä, hänen on ensin selvitettävä itselleen, kuinka Viestintävirasto tulkitsee määräyksiä käytännössä. Useimmat väittämät ovat itsestäänselvyyksiä, mutta väittämien joukossa on sellaisiakin, joiden merkitys aukeaa vasta pohdinnan jälkeen. Kokenutkaan radioamatööri, joka on jo vuosikymmeniä harjoittanut aktiivista radioamatööritoimintaa, ei ehkä ole täysin varma siitä, kuinka jotakin määräystä on tänään, radioamatööritoimintaa säätelevien lakien, asetusten ja määräysten omien opiskeluaikojen jälkeen muututtua, sovellettava käytännön tilanteessa. Käymme nyt läpi Viestintäviraston antamat radioamatöörimääräykset ja Radiolain radioamatöörejä koskevat kohdat sekä vertailemme niitä RATUTKIN-ohjelman väittämiin. On muistettava, että oppilaan valitessa väärän vaihtoehdon ohjelma kertoo, mistä Radiolain, rikoslain tai radioamatöörimääräysten kohdasta löytyy ratkaisu. Määritelmiä Radioamatööriasema LA-laitteet eivät kuulu radioamatööriaseman minimivaatimuksiin. Radioasema voi vähimmillään koostua radiovastaanottimesta ja antennista, sillä pelkkä radiovastaanotin ei ole vielä radioasema, vaan siinä tulee olla kaikki asiaankuuluvat lisälaitteet, jotta se toimisi. Radioasemaan voi halutessaan, mutta ei välttämättä, lisätä lähettimen tai vaikkapa UTC-aikaa näyttävän kellon. Antenninvirityslaite tai antenni ei vielä yksinään ole radioasema. Radioamatööriaseman kaikki laitteet sijaitsevat samassa paikassa. Lisälaitteita ovat kaikki muut kuin vastaanotin, lähetin ja lähetinvastaanotin (transceiver). Radioamatöörilähettimen voi laillisesti omistaa vain radioamatöörin pätevyystodistuksen omaava henkilö (= radioamatööri), jolla on lisäksi myös radioamatööriaseman lupa. Sen sijaan radiovastaanottimen voi omistaa kuka tahansa.
10 Yhdellä radioamatöörillä voi olla useita radioasemia, tässä suhteessa Radiolaissa ei ole rajoituksia. Liikkuva radioamatööriasema on nimenomaan tarkoitettu tavalla tai toisella liikkumaan, vaikka tätä ei asemaluvassa mitenkään erikseen mainitakaan. Se, että radioasema voidaan haluttaessa siirtää tavalla tai toisella muuhun paikkaan, ei vielä tee siitä liikkuvaa. Liikkuvan radioamatööriaseman ei tarvitse koko ajan olla liikkeessä, se voi välillä olla paikoillaankin. Tärkeintä on siis aseman käyttötarkoitus. Liikkua voi pyörien lisäksi kantamalla, jalaksilla jne., eli liikkuvalta asemalta ei edellytetä pyörien olemassaoloa. Auton lisäksi liikkuva asema voi sijaita vaikkapa veneessä tai reessä. Käyttöjännitteen suuruus ei ole määrittelyssä ratkaiseva tekijä. Radioamatööritoistinasema on myös radioamatööriasema. Sen kautta voi lähettää informaatiota puheella, datasiirtona tai muillakin tavoilla. Se ei ole luvanhaltijan välittömässä valvonnassa. Toistinasemalle on kyllä määrätty valvoja, joka voi datalinkillä katkaista aseman toiminnan, mikäli esiintyy häirintää tai väärinkäytöksiä. Radioamatööriaseman teho, jolla tarkoitetaan sen radiotaajuista tehoa, mitataan aina lähettimen antenniliittimestä, eikä sitä lueta lähettimen tyyppikilvestä tai pääteputken kyljestä. Modulaatiohuipputeho määritellään puhetyöskentelyssä (esim. SSB). Kantoaaltoteho määritellään sähkötystyöskentelyssä, siksi sanojen kantoaaltoteho ja modulointi/moduloitu/puhelähetys esiintyminen samassa väittämässä on riittävä osoitus väittämän virheellisyydestä. Antennin säteilytehosta ei määräyksissä puhuta mitään. Harhalähetteitä ovat parasiitti- eli loislähetteet, harmoniset lähetteet (ei kuitenkaan UHFlähetteen muodostamiseksi käytetty), keskinäismodulaatio- eli sekoitustulokset ja avainklikki. Paranormaalit lähetteet kuuluvat tieteiskirjallisuuteen. Voimakkaiden ulkomaisten radioasemien signaalit Aurora-keleillä eivät ole harhalähetteitä. Ilmastohäiriöt kuuluvat normaaliin radioamatööritoimintaan, ja niiden kanssa on yritettävä tulla toimeen. Harhalähetteet on pidettävä aina mahdollisimman pieninä. Radioamatööri voidaan häiriötilanteessa velvoittaa noudattamaan minimivaatimuksia ankarampia harhalähetteiden vaimennusvaatimuksia. On muistettava, että sana harhalähete on ns. yläkäsite, joka sisältää muut yllä mainitut lähetteet, ei päinvastoin. Parasiittilähetteet eivät siis sisällä harhalähetteitä, koska parasiittilähetteet ovat vain yksi harhalähetteiden esiintymismuodoista. Kokeessa eteen tulevassa väittämässä voi olla harhalähetteestä vain jokin esimerkki, ei kaikkia harhalähetteiden esiintymistapoja. Tällainenkin väittämä on oikea. Tutkittavan ei siis pidä (virheellisesti) ajatella, että onhan niitä muitakin. Radioamatööriliikenne on aina radioliikennettä, ei esim. kaapelisiirtona tapahtuvaa liikennettä tai radioamatöörien (tai kenen tahansa) taskulampulla harjoittamaa sähkötysliikennettä. LAliikenne ei ole missään tapauksessa radioamatööriliikennettä. Radioamatööriliikennettä harrastetaan joko pelkästään henkilökohtaisesta harrastuksesta, halusta rakentaa radiolaitteita tai kun tarkoituksena on harjoittaa itsekoulutusta. Radioamatööriliikennettä harjoittavat vain radioamatöörit keskenään. Rahallisen hyödyn tavoittelu on siinä kiellettyä, vaikka kuinka pysyisi kohtuuden rajoissa. Toimikaamme Radiolain mukaan ilman taloudellisen edun tavoittelua. Radioamatööriliikenteen harjoittamiseen oikeuttava, Viestintäviraston toistaiseksi (siis ei joksikin määräajaksi) myöntämä pätevyystodistus on se dokumentti, jonka saaminen tekee ihmisestä radioamatöörin. Nimenomaan vain tämä pätevyystodistus on siis radioamatöörin tuntomerkki. Esim. ammatti- tai sotilasradiosähköttäjän tutkinnon suorittaminen ei vielä tee kenestäkään radioamatööriä, ei myöskään radioamatöörilaitteiden omistaminen tai Suomen Radioamatööriliiton jäsenyys. Radioamatöörillä ei välttämättä ole radioamatöörilupaa, mutta radioamatöörin on anottava sitä, jos hän haluaa pitää hallussaan ja käyttää omaa radiolähetintä. Kirjainparin LA (lyhytaaalto- eli 27 MHz alueen) esiintyminen samassa väittämässä sanan radioamatööri kanssa tekee väittämästä heti virheellisen (vastaa siis - ).
11 Tärkeää! Vain radioamatööri saa rakentaa tai omistaa radioamatöörilähettimen. Edellytyksenä kuitenkin on, että radioamatööri voi pyydettäessä esittää voimassa olevan radioamatööriluvan. Huom! Tätä asiaa koskeva RATUTKIN-ohjelman väittämä on epäselvästi muotoiltu: Radioamatööri saa pitää hallussaan radioamatöörilähetintä, jos radioamatööriaseman lupa ei vielä ole. Väittämän loppu voisi kuulua esim. seuraavasti: siitä huolimatta, että radioamatööriaseman lupa puuttuu/on vasta tulossa postissa tai, vaikka hänellä ei (vielä) ole radioamatööriaseman lupaa. No, todennäköisesti kuitenkin vain yksi a-kirjain puuttuu sanasta lupa. Pätevyystodistus ei ole radioamatööriliikenteen harjoittamiseksi välttämätön, mikäli käytät radioasemaa sen pätevyystodistuksen haltijan välittömässä valvonnassa. Radioamatööriaseman käyttö (esim. ns. Second Operator -työskentelyssä) ei kuitenkaan sinänsä vielä tee kenestäkään radioamatööriä. Siihen tarvitaan radioamatöörin pätevyystodistus. Pätevyystodistus, jonka vain Viestintävirasto (ei SRAL eikä Posti-Tele!) voi myöntää, oikeuttaa toimimaan vain radioamatöörimääräysten määrittelemissä puitteissa. Pätevyystodistuskaan ei oikeuta käyttämään sellaista radioamatööriasema, jolla ei ole asemalupaa. Viestintävirasto ja vain Viestintävirasto voi myös peruuttaa pätevyystodistuksen. Näin voi tapahtua esim. siinä tapauksessa, että sen haltija toistuvasti huolimattomuuttaan aiheuttaa haitallisen häiriön radioliikenteelle. Peruuttamistapauksessa pätevyystodistus on palautettava aina Viestintävirastolle, ei suinkaan poliisille, eikä lähimpään Posti-Telen toimipisteeseen. Radioamatööriluvan eli asemaluvan myöntämisen edellytyksenä on joko radioamatöörin pätevyystodistus (yksityishenkilö) tai yhtiön yhtiöjärjestyksessä tai yhdistyksen säännöissä oleva maininta, jonka mukaan sen tarkoituksena on harjoittaa tai edistää ja tukea radioamatööritoimintaa (oikeushenkilö). Lisäksi jälkimmäisessä tapauksessa radioamatööriaseman valvojaksi nimetyllä henkilöllä on oltava radioamatöörin pätevyystodistus. Radioamatööriluvassa ei oteta kantaa siihen, onko asema kiinteä vai liikkuva. Jos lupa on vasta tulossa postissa menestyksellisesti suoritetun pätevyystutkinnon jälkeen, on maltettava vielä hetki ja saatava lupa haltuun ennen kuin ostaa tai rakentaa lähettimen. Lupa myönnetään enintään 10 vuoden määräajaksi ja uusitaan vain hakemuksesta, ei siis automaattisesti. Luvasta peritään vuotuinen lupamaksu. Radioamatöörilupa tai sen virallinen jäljennös on pidettävä radioamatööriaseman käyttöpaikalla. Varsinkin seuraaviin asioihin olisi hyvä saada FICORAn kanta: Radioamatööriaseman sijoituspaikan pysyvästäkään muuttumisesta ei tarvitse ilmoittaa Viestintävirastolle, luvanhaltijan postiosoitteen muuttumisesta sen sijaan on tehtävä ilmoitus puhelimitse (?) tai kirjallisesti. Luvanhaltijan nimenmuutoksesta esim. avioliiton solmimisen johdosta ei kuitenkaan tarvitse lähettää virkatodistusta tai muutakaan ilmoitusta. Radioamatööriaseman erikoislupa tarvitaan vain sellaiselle toistinasemalle, joka ei ole luvanhaltijan välittömässä valvonnassa, ja toisaalta myös sellaiselle tavalliselle radioamatööriasemalle, joka toimii ilman radioamatöörin välitöntä valvontaa (esim. kaukoohjatun aseman tai radiomajakan tapaus). Radioamatööriaseman tunniste on yleensä pelkkä aseman tunnus tyyppiä OH2XYZ, vaikka radioamatöörimääräyksissä määrätään, että kutsumerkin perään on liitettävä kauttaviiva ja yksi lisämerkki. (Määräyksissä on virhe, joka korjataan seuraavassa päivityksessä) Tunnus on yhteyden alussa ja lopussa annettava aina vähintään kerran ja pitkän yhteyden aikana vähintään kerran 10 minuutissa. Lähetteen laatu Radioamatöörin tulee huolehtia siitä, että lähettimen taajuus pysyy riittävän vakaana.
12 Salauksen kielto Salakielen käyttö on radioamatööriliikenteessä kiellettyä. Kansainvälisten radioliikennelyhenteiden ja koodien käyttö on sallittua Toisen radioamatööriaseman käyttöä rajoittavat sekä aseman luvanhaltijan että käyttäjän pätevyysluokan asettamat rajoitukset. Näistä kahdesta katon asettaa aina alempi luokka. Ylemmän luokan luvan omaavan radioamatöörin läsnäolo tuo mukanaan lisäoikeuksia vain, jos ollaan vieraalla, ylemmän luokan asemalla. Tällöin voidaan workkia Second Operator - oikeuksin. Omalta asemalta pitää siis työskennellä aina oman luvan antamin oikeuksin, vaikka omalle asemalle olisikin tullut vierailemaan esim. yleisluokkalainen. Muu viestintä kuin radioamatööriviestintä Viisi RATUTKIN-ohjelman väittämää, jotka saattavat vaikuttaa keskenään ristiriitaisilta: 1) Radioamatööriliikennettä harjoittavat radioamatöörit keskenään. 2) Radioamatööriliikenteen kaikki osapuolet ovat aina radioamatöörejä tai määräysten kohdan 9) tarkoittamia muita henkilöitä. (Kohta 9 käsittelee hätäliikennettä.) 3) Pelastuspalveluharjoituksessa radioamatöörin ja viranomaisen välinen liikenne on radioamatööriliikennettä. 4) Radioamatööriliikenteessä käytettävä radioasema on radioamatööriasema. 5) Hätäliikenne ei ole radioamatööriliikennettä. Kielletty radioamatööriviestintä Tähän on tiettävästi äskeisen WRC-2003-konferenssin tuloksena tullut globaali muutos! Viestintävirasto seurannee aikanaan perässä. Toistaiseksi kuitenkin nykyiset määräykset ovat voimassa ja liikennöinti on kiellettyä sellaisen aseman kanssa, jonka maan hallinto on kieltänyt yhteydet muiden maiden amatöörien kanssa. Yhteisön radioamatööriaseman valvonta Yhteisön radioamatööriasemalle on aina nimitettävä valvoja, jolla on voimassa oleva radioamatöörin pätevyystodistus. Radioamatööriaseman käyttö suomalaisessa aluksessa on sallittua aluksen päällikön luvalla. Hallussapitoon ei tarvita lupaa. Viestintävirasto, aluksen varustamo tai satamakapteeni voi kieltää aseman käytön. Aseman käyttö toisen maan aluevesillä on kiellettyä ilman ao. maan telehallinnon antamaa lupaa, esim. CEPT-lupaa. Maapallo on jaettu kolmeen radiovyöhykkeeseen. Suomi sijaitsee radiovyöhykkeellä (Region) 1. Radioamatööriaseman käyttö suomalaisessa ilma-aluksessa on sallittua aluksen päällikön luvalla. Hakemus esitetään ilmailulaitokselle. Lupa koske vain Suomen ilmatilaa merialueet mukaan luettuina. Ilmailuhallitus, ilma-aluksen omistaja, aluksen päällikkö tai lennonjohto voi kieltää aseman käytön. Radioamatööriaseman käyttö ei saa aiheuttaa häiriöitä ilma-aluksen omalle radioasemalle. Ilma-aluksen radiolaitteiden tai antennien ottaminen radioamatöörikäyttöön on kiellettyä, vaikka aluksen päällikkö mahdollisesti antaisikin siihen luvan. Virransyöttö voi kuitenkin tapahtua ilma-aluksen virransyöttöjärjestelmästä. Radioamatöörilähettimen ominaisuudet Tehomittari on pakollinen, jos suurin sallittu teho on mahdollista ylittää. Harhalähetteille on asetettu tietyt vaimennusvaatimukset ja lisävaatimukset, joita noudatetaan häiriötilanteessa. Radioamatööriasema ei saa aiheuttaa haitallisia häiriöitä muulle radioliikenteelle, ellei häiritty vastaanotin sijaitse lähettimen normaalin alueen ulkopuolella (joku yrittää kuunnella tai katsella DX:iä). Häirityn laitteen omistaja on vastuussa siitä, että hänen laitteensa rakenteessa ei ole puutteellisuuksia. Lähetystaajuus on pidettävä riittävän kaikissa olosuhteissa.
13 Häiriöt Radioamatööriasema saa tietyissä, harvinaisissa tilanteissa aiheuttaa häiriötä, esim. silloin, kun häirityllä vastaanottimella yritetään vastaanottaa lähetystä normaalin katselu- tai kuuntelualueen ulkopuolella. Harhalähetteille on määrätty tietyt enimmäisarvot, joita voidaan haitallisten häiriöiden tapauksessa vielä tiukentaa. Häiriötilanteessa radioamatööriaseman lähetykset ovat aina häiriön aiheuttajina, kuinkas muuten, kun häiriöt saadaan loppumaan yksinkertaisimmin lopettamalla lähettäminen. Radioamatööri ei ole kuitenkaan lainsuojaton, vaan jopa vahvoilla, jos hän voi tarvittaessa osoittaa, että hänen asemansa on teknisesti niin hyvin rakennettu, että siitä ei löydy huomauttamista, esim. määräyksissä mainitut harhalähetteiden vaimennusarvot on saavutettu. Kun tämän oikein oivaltaa, ymmärtää, miksi väittämä Radioamatööriasema ei saa aiheuttaa minkäänlaisia häiriöitä on väärä! Tarkastus Radioamatööriaseman tarkastus voi tapahtua milloin tahansa, myös virka-ajan ulkopuolella. Vain Viestintäviraston tarkastaja on oikeutettu suorittamaan tarkastuksen. Jännitelähteen piirikaaviota ei tarvitse pitää valmiina esitettäväksi tarkastajalle. Radioamatööritoistinaseman ominaisuudet Radioamatööritoistinasema toimii automaattisesti ja voi siirtää sekä puhetta, dataa että radiokaukokirjoitusta (RTTY). Se ei ole luvanhaltijan välittömässä valvonnassa. Eräässä RATUTKIN-väittämässä mainitaan toistinasemaan liittyen vieläkin PTL. Seuraavassa revisiossa tähän muutettaneen Viestintävirasto. Radioamatööriliikenteen taajuusalueet 50 MHz taajuusalueen käyttö on maantieteellisesti (eräät Vaasan läänin kunnat ja Värtsilän kunta) ja ajallisesti (Ruotsin TV:n lähetykset) rajoitettu, kuten määräysten liitteen kohdassa 6) on mainittu. Perus- ja tietoliikenneluokkalaiset eivät saa tätä taajuusaluetta käyttää lainkaan. Pätevyystutkinnossa IARU:n (ei siis ITU:n!) taajuusjakosuositukset eivät ole aivan yhtä ehdottomia kuin Viestintäviraston määräykset, vaan niistä voi (teoriassa) poiketa. Esim. perusluokkalainen voi viranomais-määräyksiä rikkomatta työskennellä puheella alueella 28.000-28.200 khz. Tätä ei kuitenkaan suositella käytännössä, vaikka koetilanteessa näin tuleekin (edelleenkin teoriassa) ajatella, jotta vastaisi oikein. Esimerkkinä olkoon seuraava väite: Perusluokkalainen saa käyttää taajuusvälillä 3510-3545 khz puhelähetystä. Väite on oikea, koska siinä ei ole mainittu IARU:n suositusta, jonka mukaan puhelähetystä ei pidä käyttää sähkötykselle varatuilla taajuuskaistoilla. Suurimmat sallitut lähetystehot Radioamatööriaseman lähetin on varustettava luotettavalla lähtevän tehon mittarilla, mikäli sen rakenteen sallima teho ylittää radioamatöörin asemaluvassa määritellyn enimmäistehon. Lähettimen teho määritellään puheella modulaatiohuipputehona tai sähkötyksellä kantoaaltotehona. Kuten jo edellä mainittiin, molemmat mitataan lähettimen antennikoskettimesta eli syöttöjohdon alapäästä, ei missään tapauksessa yläpäästä. Kantoaaltotehona määritellään myös mm. AM-, PM- ja FM-puhelähetteet, mutta huipputehona kuitenkin SSB ym. jos kantoaaltoa on vaimennettu vähintään 6 db. Tarpeettoman suuren tehon käyttöä on vältettävä. 50 MHz alueen maantieteelliset ja ajalliset käyttörajoitukset 50 MHz taajuusalueen käyttö on maantieteellisesti (eräät Vaasan läänin kunnat ja Värtsilän kunta) ja ajallisesti (Ruotsin TV:n lähetyksen edelleen lähettäminen) rajoitettu, kuten määräysten liitteen kohdassa 6) on mainittu.
14 Lähetteen on kaikissa käyttöolosuhteissa pysyttävä taajuusalueen sisällä, eikä kaistanleveys saa ylittää asetettuja raja-arvoja. Radioamatöörisatelliittiliikenne on osa radioamatööriliikennettä. Liikenne Tähän ryhmään kuuluvia väittämiä on 582 eli liian paljon ulkoa opittavaksi. Selvyyden vuoksi todettakoon, ettei muitakaan väittämiä ole tarkoitettu ulkoa opittaviksi. Koska otsikon Liikenne alle on kerätty mitä erilaisimpia asioita, niiden opiskeluun on sovellettava erilaisia oppimistekniikoita. Suuri osa väittämistä (maa- ja maanosatunnukset, Q-lyhenteet, sanojen lyhenteet ja aakkosnimet) on karkeasti ottaen sellaisia, jotka on vain päntättävä päähän, koska radioliikennettä tuntematon henkilö ei niitä muuten voi itselleen selittää. Tietyt maa- ja maanosatunnukset sekä sanojen lyhenteet avautuvat helpommin niille, jotka osaavat englantia ja voivat näin saada tukea opiskelulleen aikaisemmin opitusta. Näihin helppoihin tunnuksiin kuuluvat EI (irlanniksi Eire), ES (Estonia), F (France), G (Great Britain), I (Italy) ja JA (Japan). Hieman laajempaa kielitaitoa vaatii maatunnuksen PA (Alankomaat, ransk. Pays Bas) omaksuminen tällä metodilla. Miten voi painaa mieleensä esimerkiksi sen, että Norjan maatunnus on LA? Voiko sitä johtaa jostakin muusta, tutummasta asiayhteydestä? Todennäköisesti ei, tai ehkä sittenkin: LA kuten laineet, Norjahan on meren äärellä. Autojen maatunnus on Norjassa loogisesti N, suomalaista OH:ta tukee onneksi edes lentokoneiden kansallisuustunnus OH. Sopivan mallinen Euroopan kartta, jossa on tutkinnossa tarvittavat maatunnukset merkitty ao. maan kohdalle, voi auttaa oppimisessa. G ja GM on muistettava erottaa toisistaan, samoin YL ja LY! YL ja LY ovat ihan helppoja, kun huomaa, että Liettua on melkein LYettua ja Latvian pääkaupunki on Riika eli YL:n nimi. Ison-Britannian ja Baltian kartat saattavat sopivasti prefikseillä ja maiden nimillä täytettyinä tuoda apua sekaannukseen. Saksan kohdalla on muistutettava, että pelkkä D-kirjain on väärä vastaus oikeaan vastaukseen tarvitaan kaksi kirjainta, esim. DK. Japanista on parasta opettaa saman tien koko sarja JA-JS. Käytännössä riittänee JA, koska siitä on helppo jatkaa sarjaa JB, JC, JD jne. aina JT:hen asti, joka onkin jo Mongolian prefiksi. Eräs idea: jokaisesta maasta valitaan joku tunnettu radioamatööri edustamaan ko. maata ja kerrotaan lyhyesti hänen saavutuksistaan. Samalla mieleen jää tuon amatöörin kutsukin. Tällaisia kutsuja voisivat olla esim. OH2BH (Martti, maailman tunnetuin radioamatööri), OH0RJ (Lasse, tunnetuin ahvenanmaalainen hamssi), EA0JC (Espanjan kuningas Juan Carlos), G5RV (G5RV-antennin keksijä) tai G3SWX (tunnettu DX-peditionääri, julkaissut juuri matkoistaan kertovan kirjan Up Two ), UA1LO (ensimmäinen kosmonautti Juri Gagarin). Tunnettujen kutsujen keksiminen voi olla hauskaakin, ja siihen löytyy apua internetistä hakusanoilla famous hams. Liikennevihko ei nykymuodossaan mainitse kaikkia tutkinnossa kysyttäviä maatunnuksia. Tämä on ilmeinen puute, joka tulee korjata uuteen painokseen. Kokonaan toinen asia on, että tutkinnossa kysytään prefiksiä HG (tai EC) ja kerrotaan sen olevan Unkarin (vastaavasti Espanjan) maatunnus. Näinhän asia tietysti on, mutta tuon harvinaisen erikoistunnuksen asemesta olisi ehkä hyödyllisempää oppia Unkarin (Espanjan) yleisin maatunnus HA (EA). Parempi opettaa molemmat :-) voi moni ajatella, mutta silloin ollaan menossa suohon, jossa lukee maatunnuksia tyyliin SP Puola, myös SN, myös SO, myös 3Z jne. Aloittelevan radioamatöörin voisi ehkä tältä päänsäryltä säästää. Kyllä ne variantit tulevat vastaan aikanaan.
15 Periaate, jonka mukaan maatunnus voi alkaa numerolla tai kirjaimella, on myös hyvä opettaa jo aikaisessa vaiheessa väärien mielikuvien syntymisen ehkäisemiseksi. Maatunnuksien paljoudesta hämmentyneitä oppilaita voi lohduttaa kertomalla, että harvassa ovat ne hamssit, jotka tietävät ulkoa aivan kaikki maiden prefiksit. Sitä varten on olemassa hakuteoksia! UTC-ajan oppimiseksi oppilaat voivat vaikkapa kotiläksynä piirtää maapallon, jossa on esitetty Suomi ja Englanti korostettuina sekä niiden välinen aikaero kesällä ja talvella. Aikaeron suunnan havainnollistamiseksi kuvaan lisätään vielä nouseva aurinko. Varsinkin nuorten kurssilaisten kohdalla käden työhön perustuva havainnollinen opettaminen voi antaa hyviä tuloksia. Toinen havainnollinen tapa opettaa UTC-aika on tuoda luokkaan maapallo, johon em. asiat on merkitty. Kun ahaa-elämykseen perustuva oppiminen on tehnyt tehtävänsä, koetilanteessa ei enää voi erehtyä luulemaan, että Suomen aika voi olla jäljessä UTC-aikaa. Ajattele näin: aurinko itää idästä ja me olemme idempänä kuin Lontoo, siis meillä on aamu ensin. Muistathan korostaa, että siirtyminen kesäaikaan ei muuta UTC-aikaa, ero UTC:n ja SA:n (Suomen aika) välillä vain venähtää kolmeen tuntiin. RST-järjestelmän opettaminen on huomattavasti helpompaa, jos opettaja on laatinut selkeän piirustuksen, jossa on isot kirjaimet R S T ja niiden päällä tai alla numerot 1-5 (9). Huonoin numeroarvo (1) on alhaalla ja paras (5 tai 9) on ylhäällä. Tone-numeroarvon muuttuminen revontulikeleillä kirjaimeksi A antaa opettajalle mahdollisuuden kertoa pienenä kevennyksenä eräästä radioaaltojen etenemisen kiinnostavasta ilmiöstä. R ja S riippuvat käytännössä toisistaan, sillä harvoin S3 signaali on täysin luettava eli R5. Siksi raportti RS 33 on todennäköisempi kuin RS 53. Vastaanottimessa on apuna S-mittari, johon kuitenkaan ei voi luottaa sokeasti, vaan raportin laadinnassa on käytettävä talonpoikaisjärkeä. Älä siis sorru antamaan raporttia RS 50, vaikka viisari ei hiljaisella bandilla liikkuisi nollasta mihinkään, vaan epäile mittarin olevan väärässä ja korviesi oikeassa, kun kerran luettavuus on mielestäsi täydet R 5. Numeroista koostuvan raportin jälkeen mahdollisesti annettavien kirjainten alkuperä (C uikuttava, chirpy; K avainiskuja eli klikkiä, key clicks; X kideääni, XTAL, crystal) on kerrottava, jotta kaikkea mahdollista kyselevät oppilaat saisivat tiedonnälkänsä sammutetuiksi. Muistikin toiminee paremmin, kun mitäänsanomattomat kirjaimet saavat järkevän merkityksen. Kun kysymyksissä viitataan DX-kuuntelijoiden käyttämään SINPO-järjestelmään, sen alkuperä on kerrottava häiritsevän ihmettelyn välttämiseksi. S Strength, I Interference, N Noise, P Propagation ja O Opinion tai Overall (tässä tapauksessa tarkoittaa vastaanoton laatua eli luettavuutta yleensä). Q-lyhenteiden opettelu voi olla tervanjuontia, mikäli kutakin lyhennettä ei saada liitetyksi johonkin loogisempaan asiaan kuin kolmeen kirjaimeen, joista kaksi viimeistä on mielivaltaisesti valittuja. Varmin tapa olisi saada oppilaiden mieliin piirtymään yhtä aikaa lyhenne, esim. QTH, ja talon (koti eli engl. home) kuva. Samoin voi menetellä QSL-kortin kanssa. QRS ja QRQ ovat englantia osaaville helppoja (slow ja quick), samoin QRT (terminate). QSO vääntyy helposti muotoon kuso, joka on jo yleinen slangisana. QSY:n voi tulkita Siirryn Ylös, joka on jo puoli totuutta. Jäljelle jäävät hankalat QRL, QRM, QRX ja QRZ. Näihinkin voi löytää assosiaatioita, jos uskaltaa rohkeasti puhua esimerkiksi QRM-lyhennettä opettaessaan siitä, että ämmät häiritsee. No, huumorilla näistä selvitään ja liikennöintiä kuunnellessaan voi oppia helposti lisää. Huomaathan korostaa, että saman aihepiirin lyhenteet ovat peräkkäin, esim. QRM/QRN, QRO/QRP, QRS/QRQ jne. Englannin kieltä on osattava, jos aikoo helposti omaksua lyhenteet ABT, AGN, ANT jne. Viimeistään tässä vaiheessa jokainen oppilas tajuaa, että englanti on maailman radioamatöörien
16 yhteinen kieli. Englannin opettaja on ainakin mielissään tästä ja varmasti toivottaa OH4FUNauton tervetulleeksi kouluunsa. Radioamatööriliikenne Jotta radioamatööri- ja yleisradiotoimintaa ei sekoitettaisi toisiinsa, on syytä tähdentää, että radioamatöörien tv-lähetysten on aina oltava suunnattuja toisille radioamatööreille, oman musiikkia lähettävän tv-aseman perustamisen voi siis unohtaa. Ainakin vielä aseman tunnus on annettava yhteyttä aloitettaessa ja lopetettaessa. Tähän saattaa tulla määräysten muutos, joka huomioi käytännössä yleiset pikaiset yhteydet harvinaisen aseman kanssa. CEPT-lupa CEPT TR61/01 suosituksen mukainen lupa ei, yllättävää kyllä, ole voimassa kaikissa Euroopan posti- ja tietoliikennekonferenssiin kuuluvissa maissa eli ns. CEPT-maissa, vaan vain niissä maissa, jotka ovat nimenomaisesti hyväksyneet ym. CEPT-suosituksen mukaisen lupakäytännön. Sitä ei myöskään saa tulkita luvaksi pystyttää kiinteä asema ulkomailla. Vaikka antennisi olisikin kiinteä, CEPT-luvalla ulkomailla liikennöitäessä asemasi tulkitaan kuitenkin olevan portable eli sinun tulee käyttää tunnuksesi perässä lisämerkkejä /P. Mobiletyöskentelyssä käytetään vastaavasti lisämerkkejä /M. Jompaa kumpaa lisämerkkiyhdistelmää on aina käytettävä. Kohdemaassa on aina noudatettava ko. maan teho- ja taajuusaluerajoja. Aakkosnimet Aakkosnimet on päntättävä päähän suomeksi ja englanniksi. Jokaisella on varmaankin oma konstinsa tähän tehtävään. Kertaus on opintojen äiti, ja vain kertaamalla voi oppia oikeat aakkosnimet. Paras tapa oppia aakkosnimet on niiden käyttäminen tositoiminnassa eli vaikkapa osallistuminen radioamatöörikilpailuun. Kun yhden viikonlopun hokee eri kutsuja aakkosnimillä, ne ovat juurtuneet syvälle muistiin.... Kurssin ensimmäisillä tunneilla on hyvä kertoa muista radioliikenteistä ja niiden allokoinneista bandeilla. Myös tulee selvittää radioverkkokäsitykset kuten tähti, linja ja verkko sekä käsitteet duplex, simplex, semiduplex ja kaksitaajuinen simplex. HUOM! SRAL:n toimiston erityinen toivomus on, että uudet radioamatöörit ilmoittaisivat henkilötietonsa ja radioamatöörilupaansa koskevat tiedot, erityisesti luokan, toimistoon, sillä toimisto ei saa tietosuojalain perusteella Viestintävirastolta mitään tietoja uusista radioamatööreistä tai luokkakorotuksista. Mikäli et itse ilmoita tietojasi toimistoon, älä myöskään ihmettele, jos toimisto ei niitä julkaise!