Bioenergian edelläkävijät -hankkeen maisemaselvitysosio Pudasjärven Jongunjärven reitti Jussila Aili ja Mahosenaho Taimi Bioenergian edelläkävijät -hanke 2008-2011 Metsäkeskus Pohjois-Pohjanmaa Pro Agria Oulu
Esipuhe Hankkeen laatimien maisemaselvitysten tavoitteena tarkastella, miten maisemanhoitoa ja bioenergia-asiaa voitaisiin yhdistää niin, että ne tukisivat toisiaan. Se on selvää, että sekä nuorenmetsän että taimikonhoito kaunistavat maisemaa ja voivat tuottaa myös energiapuuta. Kauniita jokinäkymiä aukaistessa ja harvennettaessa syntyy risua, jonka voisi laittaa samassa kyydissä bioenergiaksi. Jatkohoitoa voisi suunnitella niin, ettei vesistömaisema umpeutuisi uudelleen. Tietyissä kohteissa hoitoon voi anoa myös rahoitusta esimerkiksi maatalouden erityisympäristötukimuodoista. Tukikelpoisia kohteita on tullut esille myös suunnittelun yhteydessä. Esimerkkien ja suunnitelman ohjetekstin avulla on helppo löytää niitä lisää. Metsänhoidossa kannattaa hyödyntää nuorenmetsän ja taimikonhoidon tukimuodot. Kaupanpäälle tuloksena voi olla hoidettua maisemaa, joka Pudasjärven kaltaisessa matkailu- ja mökkiläispitäjässä tuo myös työtä ja toimeentuloa monille. Jotta tuloksia syntyisi, tarvitaan myös yhteishenkeä. Pudasjärven osalta maisemalliseen selvitykseen ovat innostaneet alueen arvot, joita halutaan nyt erityisesti nostaa esille. Esimerkiksi Iijoen keskijuoksun kulttuurimaisema on valtakunnallisesti arvokas maisemakokonaisuus. Tie seurailee kymmeniä kilometrejä hyvin lähellä Iijokea. Alueelta löytyy myös arvokkaiksi luokiteltuja perinnemaisemia, jotka ovat syntyneet laiduntamisen ja tulvimisen aikaansaamina. Koko Suomea ajatellen maatalouden toimintatapojen muuttuminen ja koneellistuminen sekä alueellinen keskittyminen näkyvät maisemassa. Vaikka Suomessa on tällä hetkellä peltoa viljelyksessä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja maataloustuotteidemme tuotantomäärät ovat moninkertaistuneet, osa maaseutumaisemasta uhkaa pusikoitua. Tuotanto on keskittynyt tietyille alueille ja kylille. Tietyillä alueilla tiloja on myös lopettanut. Viljelemätön pelto alkaa nopeasti kasvaa pajukkoa. Myös viljelyssä olevien tilojen osalta tapahtuu tiettyä umpeenkasvua. Maatiloja hoidetaan nykyisin pienellä väkimäärällä ja koneellisesti. Ennevanhaan peltojen reunavyöhykkeitä ja rantoja laidunnettiin ja niiltä kerättiin heinä eläinten ruuaksi. Nykyisin laiduntaminen ja rehun kerääminen on siirtynyt pelloille. Aiemmin avoimina hoidetut rannat ja pellonreunat saattavat alkaa umpeutua. Metsätaloudessa on tapahtunut myös maisemassa näkyviä muutoksia. Taimikoilta ja nuorilta metsäaloilta löytyy hoidon tarpeita. Siihen saattaa vaikuttaa mm. pirstoutunut ja kaupungistunut metsänomistus. Tässä suunnittelussa on selvitetty alueita, joissa harventamiskohteet samalla parantaisivat maisemaa ja harvennusaines voitaisiin käyttää bioenergiana. Tietyissä isommissa kohteissa bioenergiatulot saattavat kattaa ja jopa ylittää harvennuskustannukset. Suunnittelun ja ajoittamisen avulla pienkohteita voisi yhdistää isompiin kohteisiin ja siten saada kustannushyötyä. Kaikki mahdolliset tukimuodot voivat tuoda myös tuloa alueelle. Erityisympäristötukien ja lammastalouden avulla maisemanhoitokohteita voisi saada jopa pysyvämmän hoidon piiriin. Suunnittelualueeltakin löytyy näistä erittäin hyviä esimerkkejä. Tätä selvitystä voidaan pitää suositusluonteisena aloitteena, joka on esittelyvaiheissaan saanut positiivisen vastaanoton. Toimenpiteet riippuvat jatkossa siitä kuinka laajaa tietoisuutta, käytännön toimenpiteitä ja mahdollisia jatkohankkeita selvityksellä saavutetaan. Oulussa syyskuussa 2010 Taimi Mahosenaho ProAgria Oulu, Maa- ja kotitalousnaiset 2
Esipuhe Sisältö 1. Johdanto... 4 2. Esimerkkejä maaseutumaiseman harventamiskohteista... 5 3. Maisemanhoito ohjeita... 7 Maiseman huomioiminen tienvarsimetsien hoidossa... 7 Maatalousmaiseman hoito... 8 Näkymien avaus... 9 Maiseman hoito suojelluilla alueilla ja arvokkailla luontotyypeillä... 11 Luonnon monimuotoisuuden ja muinaismuistokohteiden huomioiminen... 11 Tarvittavat ilmoitukset viranomaisille... 12 Ohjaavia lakeja... 12 4. Maisemanhoitoon liittyviä tukimuotoja... 14 Metsätalouden tuet... 14 Maatalouden tuet... 15 5. Taloudellisuus energiapuun korjuussa... 18 6. Maisemaselvitysalueen energiapuumäärä... 21 7. Jongun alueen aktiivinen kyläyhteisö... 22 Perustietoa kyläalueesta... 22 Alueen inventoituja ja muita arvokkaita kohteita... 23 8. Tiedottaminen ja osallistaminen... 26 9. Jongunjärven reitin maisemanhoitokohteita... 27 Jonguntie... 28 Länsirannantie... 29 Jaalangantie... 30 Jokelantie- Niskalantie... 31 Sotkajärventie... 32 Liikasenniementie... 33 Juurikkarannantie ja Siiranniementie... 34 Parkkilantie... 34 10. Pohdinta... 36 Lähteet... 37 Kartat Kartta 1. Jonguntie-Parkkilantie Kartta 2. Jonku pohjoinen Kartta 3. Jonku länsi Kartta 4. Jonku itä Kartta 5. Jonku etelä Kartta 6. Paukkeri 3
1. Johdanto Tämä raportti on laadittu Bioenergian edelläkävijät hankkeen toimesta. Hankkeen hallinnoijana ja toteuttajana on Metsäkeskus Pohjois-Pohjanmaa yhteistyökumppaninaan Pro- Agria Oulu ja Maa- ja kotitalousnaiset. Hanketta rahoittaa maaseuturahasto ja tuen myönsi Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus. Bioenergian edelläkävijät hankkeen tarkoituksena on edistää uusiutuvan kotimaisen energian käyttöä ja siten etsiä bioenergiaan perustuvan yritystoiminnan lisäämisen edellytyksiä Pohjois-Pohjanmaalla. Hankkeessa on myös bioenergiaan ja maisemanhoitoon liittyvä osio, jossa tavoitteena on tarkastella miten maisemanhoidolliset raivaukset voivat yhdistyä bioenergian korjuuseen ja metsien hoitoon. Hankkeessa on myös valittu tiettyjä pilottialueita, joissa bioenergia-asiaa selvitetään ja kehitetään asukkaiden kanssa yhteistuumin ruohonjuuritasolla. Myös maatilan energiatehokkuuden ja tuotannon kehittäminen ovat tavoitteina maatilan energiasuunnitelmiin liittyvien kehittämisistuntojen myötä. Maisemaselvityksissä huomioidaan myös mahdollisia tukimuotoja. Hankkeen maisemaselvityksiä on tehty oppilaitosyhteistyönä Oulun Seudun ammattikorkeakoulun kanssa. ProAgrian Maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoidon neuvojat ovat ohjanneet ja olleet mukana työssä. Vuoden 2010 maisemaselvitykset ovat Iijoen keskijuoksun alue Pudasjärvellä ja Taivalkoskella, Jongunjärven alue Pudasjärvellä, Piehingin ja Haapajoki-Arkkukarin alueet Raahessa. Lisäksi vuonna 2011 selvityksiä on tulossa lisää arviolta 3 kpl. Tässä raportissa selvitysalueeseen kuuluvat Pudasjärven taajamasta Jongulle päin ja Jongunjärven ympäri menevät tiet Jongunjärven reitti. Aktiivinen osapuoli alueella on ollut Paukkerinharjun kyläalue asukkaineen. Tässä selvityksessä esitetyt hoidettavat kohteet ovat ensisijaisen tärkeitä maiseman kannalta. Selvityksessä on pyritty huomioimaan maisemaa, joka on keskeisessä asemassa alueella ja kaikkien nähtävissä. Kohteiden maisemaa on kartoitettu tieltä katsoen. Tienreuna-alueilla voi olla valon ja kuivatuksen vaikutuksesta tihentymiä, jolloin se maiseman kannalta tarvitsisi hoitoa, vaikka metsä reunavyöhykkeen takana olisikin hoidettu. Maisemaselvitystyöhön sisältyy karttatyön ja muun alkuselvitystyön ohella yleisötilaisuudet, kyselyt kyläläisille ja maastokäynnit. Jongunjärven ja jokien läheisyys, maataloustuotannon väheneminen ja kesäasuntojen runsaus tekevät kyläalueista mielenkiintoisen kohteen maisemaselvityksen osalta. Vesistönäkymien avaaminen ja vanhojen viljelyalueiden kunnostus olisivatkin tärkeitä alueen maisemalle. Selvää on, että näistä hoidettavista kohteista tulee bioenergiaa ja toiveissa olisikin että pienempien kohteiden osalta bioenergian kerääminen hyötykäyttöön yhdistettäisiin isompien kohteiden suunnitteluun. 4
2. Esimerkkejä maaseutumaiseman harventamiskohteista Esimerkkejä maaseutumaiseman harventamiskohteista voivat olla mm. näkymien aukaisut vesistöille, pelto- suo- tai kulttuurimaisemaan. Myös tiettyjä luonnon elementtejä voidaan ottaa esille. Luonnon monimuotoisuutta tukee esimerkiksi metsän ja pellon reunavyöhykkeen harventaminen puoliavoimeksi siten, että suositaan jätettäväksi eri-ikäisiä ja erilajisia puita ja pensaita. Harventamisissa on kuitenkin huomioitava, että suojakasvillisuuttakin tarvitaan esimerkiksi varastopaikkojen maisemalliseksi näköesteeksi, maisemavaurioiden korjaamiseksi tai asutuksen suojaksi vilkasliikenteisillä alueilla. Esimerkkejä maisemanhoidon kohteista. Kuva kirjasta Tiemaisema kuuluu kaikille s. 10. 5
Metsäalueilla taimikonhoito ja nuorenmetsän harventaminen parantavat maisemaa ja antavat puille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä kauniiksi. Tien lähialueella ei ole suotavaa, että harventaminen olisi liian kaavamaista. Useimmiten puuston luonteva harventaminen on voimakasta alaoksien karsintaa parempi vaihtoehto. Hyvin olennaista on huomioida mitkä ovat harvennetun alueen jatkohoidon mahdollisuudet. Tielaki määrittää tiealueen vastuualueet. Tiealue ulottuu metrin etäisyydelle raviojasta ja vieri- ja suoja-alue jatkuu tiealueesta tietyypin mukaan 12-50 m matkalla. Tätä aluetta tienpitäjällä on oikeus ja velvollisuus hoitaa niin, ettei kasvillisuudesta ole vaaraa liikenteelle. Vieri- ja suoja alue on maanomistajan maata ja maanomistajalla on oikeus saada korvauksia alueella liikenneturvallisuuden vuoksi tehdyistä hoitotoimista. Maanomistajalla on hoitovastuu tiealueen ulkopuolella olevasta tielle näkyvästä maisemasta. Kyläyhteisöt ja muut yhteistyöhankkeet voivat maanomistajan luvalla hoitaa maisemaa. Yhteistyö maanomistajien, tiehallinnon, yrittäjien ja yhteisöjen välillä tuo parhaan tuloksen, eiväthän hallinnolliset rajat näy tiemaisemassa. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 12-14.) Alla olevassa kuvassa metsänomistaja on hoitanut metsänsä hyvin ja tienpitäjä hoitanut tieluiskan, mutta välissä oleva ravioja on jäänyt hoitamatta. Maisema voi tieltä katsottuna näyttää edelleen tukkoiselta, vaikka metsä onkin hyvin hoidettu. Hoidettuun lopputulokseen voitaisiin joissakin tapauksissa päästä sopimalla asiasta maanomistajien kanssa. Joskus hyvin hoidettu metsäalue tai maisema saattaa jäädä piiloon tieojassa kasvavan puu- tai pensasvyöhykkeen taakse. Syynä voi olla tienvarren hoitotyössä käytettävän laitteen toimintasäteen loppuminen. Kuva Taimi Mahosenaho. 6
3. Maisemanhoito ohjeita Maiseman huomioiminen tienvarsimetsien hoidossa Tienvarsimetsän harvennusohje. Piirros Taimi Mahosenaho ProAgria Oulu. 7
Tienvarsimetsien hoidossa olisi suositeltavaa huomioida erityisesti maisemallisesti arvokkaat kohteet, kuten kulttuurihistoriallisten ja muiden arvokohteiden ympäristö, tieympäristö, asutuksen lähialueet, vesistöt ja lakialueet. Tienvarsimetsä on hyvä harventaa vaihtelevasti ja rajata maastoa mukaillen. Karuilla alueilla harvennus voi olla voimakkaampaa, kuin rehevillä alueilla jossa lisääntynyt valo aiheuttaa voimakasta jälkiversontaa. Tienvarsipuustosta pyritään raivaamaan esille kauniita maisemapuita ja mahdollisia kiviä, kallioita sekä muita luonnon kohteita. Puustoksi pyritään jättämään monilajinen ja monimuotoinen metsikkö. Kukkivia ja marjovia puita suositaan. Aluskasvillisuutta suositellaan jätettäväksi herkissä kohteissa. Näkymiä avattaessa harvennus suoritetaan voimakkaammin mutta huomioidaan kuitenkin jatkohoidon mahdollisuudet jälkivesomisen hoidossa. Tärkeää metsien hoidossa on tehdä se ajallaan. Kiireellisimpiä kohteita ovatkin ylitiheät nuoret kasvatusmetsät sekä taimikonhoitokohteet (katso metsätalouden tuet). Uudistettaessa metsiä tärkeillä maisema-alueilla se pyritään tekemään vaiheittain kaistalehakkuina ja suositaan luontaista uudistusta. Uudistusalue rajataan maastoa mukaillen ja säästöpuita jätetään ryhmiin aukion reunoille pehmentämään rajapintaa. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 16-19.) Metsien hoidossa tulee muistaa huomioida metsä- ja luonnonsuojelulain suojelemat kohteet sekä muinaismuistolain suojelemat kohteet. Näiden alueiden hoito tulee tehdä kohteen ominaisarvoja muuttamatta. Maatalousmaiseman hoito Tässä tekstikappaleessa tarkastellaan viljely- ja maatalousmaisemassa harvennettavia kohteita. Maatalousmaiseman hoitoon kuuluvat kokonaisuutena sekä rakennettu ympäristö, metsät kuin luonnonympäristökin suo- ja vesialueineen. Tässä hankkeessa ei ole puututtu rakennusten, pihapiirien eikä rakennelmien hoitoon, vaan painotettu harventamiskohteisiin bioenergiaan liittyen. Reunavyöhykkeet ovat luonnoltaan monimuotoisimpia alueita. Varsinkin etelään päin suuntautuvat pellon ja metsänreunat ovat lajistoltaan runsaita. Valoisat ja kuivat kasvupaikat voi harventaa avoimiksi ja varjoisat kosteat vyöhykkeet kannattaa jättää tiheämmiksi, jolloin varjoisan paikan lajit säilyvät. Puita ei harvenneta tasavälein eikä alaoksia poisteta. Puustoksi jätetään erikokoisia ja eri lajisia puita ja pensaita. Kukkivia ja marjovia puita suositaan. Pellon keskellä olevat saarekkeet ovat myös maiseman ja luonnon kannalta tärkeitä hoitokohteita. Näitä saarekkeita hoidetaan raivaamalla esiin puu- ja pensasryhmiä ja mahdollisia maakiviä. Ladot reunavyöhykkeineen, kivirauniot ja -aidat sekä avo-ojat pientareineen ovat arvokkaita maisemakohteita, joita kannattaa hoitaa. Rakennetut perinneympäristöt, kuten kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset ja muinaisjäännökset kannattaa useimmiten harventaa suunnitelmallisesti ja mahdollisuuksien mukaan esille. Myös hoidetut pihapiirit, aitat, aidat, riihet ja myllyt rikastuttavat maisemaa. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 21.) 8
Perinnebiotoopit ovat muokkaamattomia ja lannoittamattomia luonnonlaitumia ja niittyjä, hakamaita, metsälaitumia, lehdesniittyjä, kaskimetsiä ja nummia, joilla on laidun- tai niittohistoria. Näiden alueiden määrä on romahtanut ja luonnon monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää ennallistaa hoitamattomia kohteita. Hoidetut perinnebiotoopit rikastuttavat maisemaa ja luontoa. Hoitona vanhoille niityille on pensaikon ja puuston raivaus ja raivausjätteen pois kuljettaminen. Puuston harvennus tehdään usean vuoden aikana, ettei pintakasvillisuus rehevöityisi. Puustosta säästetään vanhat lehtipuut, jalopuut, laho- ja kolopuut ja osa pensastiheiköistä. Haavat kaulataan vesomisen estämiseksi muutama vuosi ennen kaatoa. Hoito voi sisältää myös latojen ja muiden rakennelmien kunnostuksen ja alueen aitaamisen. Jatkohoitona on niitto ja niittojätteen poiskuljetus tai laidunnus suunnitelmallisella eläintiheydellä ilman lisäruokintaa. Rehun loppuessa eläimet siirretään toiselle lohkolle. Aluetta ei saa lannoittaa, muokata, käsitellä kasvinsuojeluaineilla, ojittaa eikä metsittää. (Haaranen, Partanen & Tarvainen 2009, 3,6,14.) Pellot pyritään pitämään mahdollisuuksien mukaan viljelykäytössä ja avoimena. Vanhat metsittyneet pellot voi raivata hoidettavaksi niityksi, maisemapelloksi tai harventaa metsäksi. Olennaista on selvittää jatkohoidon mahdollisuudet ja tarjolla olevat tukimuodot. Peltojen metsitystä tulee tehdä harkiten. Varsinkaan kyläalueiden keskellä oleville pelloille sitä ei suositella. Jos pelto metsitetään, sen näkyvälle reunalle kannattaa istuttaa monilajista puustoa vaihtelevin välein. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 23.) Näkymien avaus Avoimet näkymät vesistöön, pellolle tai suolle ovat kokokohtia maisemassa. Puuston ja pensaiston peittäessä kauniin näkymän on niiden avaaminen perusteltua. Puustoa ei raivata tasaisesti, vain avataan vaihtelevia aukkoja ja jätetään puuryhmiä. Lehtipuuta suositaan rannalla. Rannalla tulee huomioida myös näkymät vedeltä maalle. Rantavyöhykkeiden suojavaikutus ja luonnon monimuotoisuus tulee muistaa ottaa huomioon ranta-alueita avattaessa. (Mahosenaho & Mäkinen 2003, 24, 25.) Myös maiseman erityiskohteet, kuten maisemapuut, erikoiset luonnonmuodostumat, muinaisjäännökset ja arvokkaat vanhat rakennukset on hyvä tuoda esille ympäristöä hoitamalla. 9
Esimerkkejä vaihtelevaan näkymien avaukseen rantapensaikon ja -puustonhoidossa. Avoimien alueiden jälkihoito on suunniteltava jo raivausvaiheessa esimerkiksi erityisympäristötuen avulla niittämällä tai laiduntamalla. Kuva kirjasta Tiemaisema kuuluu kaikille s. 24. 10
Maiseman hoito suojelluilla alueilla ja arvokkailla luontotyypeillä Tämän kappaleen ohjeistus on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikössä työskentelevän Jorma Pessan antama. Teksti on suoraa lainausta hänen 13.10.2011.antamasta sähköpostiviestistä. Jos hanke tai toimenpide kohdistuu luonnonsuojelualueeseen, luonnonsuojeluohjelmaan sisältyvälle kohteelle tai Natura 2000-verkoston kohteeseen, ennen toteuttamista tulee selvittää luonnonsuojelun asettamat ehdot => suojelualueen rauhoitusmääräykset voivat estää toimenpiteen tai suojelupäätös voi edellyttää riittävän yksityiskohtaisen suunnitelman hyväksyttämistä ELY-keskuksessa ja valtion mailla Metsähallituksen luontopalveluissa. Suunnitellun toimenpiteen vaikutukset tulee tässä yhteydessä arvioida suojelun perusteena olevien lajien ja luontotyyppien kannalta. Luonnonhoitotoimenpiteet (esimerkiksi luonnonniittyjen laiduntaminen, niittäminen ja myös raivaustyöt) ovat usein suojelutavoitteiden mukaisia ja usein edistävät tavoitteiden toteutumista, mutta ne voivat kuitenkin edellyttää suunnitelman hyväksyttämisen. Luonnon- ja maisemanhoitotoimenpiteet kannattaa suunnitella niin, etteivät ne aiheuta haittaa alueen luonnolle. Toimenpiteiden ajoittuminen vaikuttaa esimerkiksi linnuille mahdollisesti aiheutuvaan häiriöön. Luonnon monimuotoisuuden hoidon kannalta toimenpiteitä on suotavaa tarkastella eri eliöryhmien kannalta ja valita monimuotoisuutta edistävät ratkaisut. Erityiskysymyksenä ovat uhanalaiset lajit, joiden elinympäristöjä tulisi vaalia ja ottaa ne huomioon jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa. Uhanalaistietoa on mm. ympäristöhallinnon tietojärjestelmissä, josta sitä on saatavissa julkisuuslain periaatteita ja rajoitteita noudattaen. Maiseman- ja luonnonhoitotoimenpiteiden jatkuvuus ja pitkäjänteisyys on tavoitteiden toteutumisen kannalta keskeinen kysymys. Toimenpiteet ja tarpeet ovat usein luonteeltaan jatkuvia. Osa toimenpiteistä voi olla kertaluonteisia liittyen esimerkiksi alueen peruskunnostukseen, mutta pääosa toimenpiteistä on kuitenkin jatkuvia tai määräajoin toistettavia. Jatkuvuuden turvaamiseen tulisi kiinnittää huomiota jo hankkeiden suunnittelun yhteydessä. Arvokkaiksi luokiteltujen perinnemaisemien hoito on erittäin suotavaa ja toivottavaa. Maiseman- ja luonnonhoitohankkeiden suunnittelun yhteydessä kannattaa selvittä alueella olevat perinnemaisemakohteet ja selvittää niiden hoitomahdollisuudet ennen kuin mahdollisia uusia kohteita pyritään ottamaan hoidon piiriin. Luonnon monimuotoisuuden ja muinaismuistokohteiden huomioiminen Metsien hoidossa, energiapuun korjuussa ja maisemallisissa harvennuskohteissa tulee huomioida metsä- ja luonnonsuojelulain, sekä muinaismuistolain suojelemat kohteet. Näiden hoitotoimista kannattaa aina olla yhteydessä metsäkeskukseen ja ELY-keskukseen sekä selvittää ilmoitus- ja lupamenettelyt. Hoito tulee tehdä kohteen ominaisarvoja muuttamatta. Joskus kohteen parasta hoitoa on pelkkä säilyttäminen mutta usein arvoa voidaan parantaa suunnitelmallisesti hoitamalla. Ohjeita löytyy mm. Hyvän metsänhoidon 11
suosituksista energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2010). Tietyt metsätalouden luonnon monimuotoisuuskohteet, kuten lähteiden ympäristöt tai lehtomaiset laikut säilyttävät arvonsa parhaiten kun niille ei tehdä harventamistai muita toimenpiteitä sekä vältetään kulutusta tai kosteusolosuhteiden muuttamista. Maatalousmaiseman luonnon monimuotoisuuskohteiden kuten vanhojen niittyjen ja laidunalueiden ylläpito kaipaa ihmiskättä ja laiduneläimiä ehkäisemään umpeenkasvua. Bioenergiaa syntyy alkuraivauksissa, mutta pitempiaikainen jatkohoito on tärkeää suunnitella jo ennen työn aloittamista. Tarvittavat ilmoitukset viranomaisille Hakkuista ja erityishakkuista on tehtävä metsänkäyttöilmoitus metsäkeskukselle vähintään 14 päivää ja enintään kaksi vuotta ennen hakkuun aloittamista. Selvitä tarvittaessa kohteen erityisluonne ja hakkuun tarkoitus. Esimerkiksi metsälain mukaisen kohteen harventaminen tai maiseman vuoksi normaalia harvempi harvennus tai näkymäaukko. Muinaismuistolain mukaisen kohteen harventamisesta on tehtävä ilmoitus museovirastolle, esimerkkinä tervahaudat ja pyyntikuopat. Luonnonsuojelualueeseen, luonnonsuojeluohjelmaan, Natura 2000-verkostoon sisältyvän kohteen tai alueen harventamisesta on otettava yhteys ELY keskuksen luonnonsuojeluyksikköön. Maisematyölupa saatetaan tarvita asemakaava-alueella tai yleiskaava-alueilla, jos niin on määrätty. Hakemus (ilmoitus) tehdään kuntien rakennusvalvontaviranomaisille ja heiltä myös lisätietoja. Ohjaavia lakeja Luonnonsuojelulaki ja Natura 200 verkosto Jos hanke tai toimenpide kohdistuu luonnonsuojelualueeseen, luonnonsuojeluohjelmaan sisältyvälle kohteelle tai Natura 2000-verkoston kohteeseen, ennen toteuttamista tulee selvittää luonnonsuojelun asettamat ehdot. Suojelualueen rauhoitusmääräykset voivat estää toimenpiteen tai suojelupäätös voi edellyttää riittävän yksityiskohtaisen suunnitelman hyväksyttämistä Ely-keskuksessa ja valtion mailla Metsähallituksen luontopalveluissa. Tietyt luonnonhoitotoimenpiteet esimerkiksi luonnonniittyjen laiduntaminen, niittäminen ja myös raivaustyöt ovat usein suojelutavoitteiden mukaisia ja usein edistävät tavoitteiden toteutumista, mutta ne voivat kuitenkin edellyttää suunnitelman hyväksyttämisen. Metsälaki 12.12.1996/1093 Metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat esimerkiksi seuraavat ympäristöt. - pienvedet kuten purot ja lähteet lähiympäristöineen - rehevät korvet - lehtolaikut - kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla - rotkot, kurut, jyrkänteet alusmetsineen - vähätuottoiset hietikot, kalliot, kivikot, louhikot 12
- vähäpuustoiset suot - rantaluhdat Metsälakikohde on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen sekä ympäristöstään selvästi erottuva, yleensä pienialainen ja alueellisesti edustava. Metsätalouden ympäristötuella on mahdollisuus korvata metsänomistajalle syntyvää hakkuutulon menetystä. Ympäristötuki maksetaan kokonaisuudessaan sopimuskauden alussa ja se on verovapaata tuloa metsänomistajalle, lisätietoja metsäkeskuksesta. Metsänomistaja voi metsälain 6 :n mukaan halutessaan toteuttaa erityishakkuita, mikäli kohteella on metsän monimuotoisuuden, maiseman tai monikäytön vuoksi erityistä merkitystä. Erityishakkuun tavoitteet ja menetelmät vaihtelevat metsikön sijainnin ja kohteen erityisten monimuotoisuus-, maisema- ja monikäyttöarvojen mukaisesti. Hakkuu voidaan toteuttaa muun muassa valikoivana yksinpuuhakkuuna, tavallista voimakkaampana harvennushakkuuna jne. (Metsälaki, hakupäivä 20.10.2011.) Muinaismuistolaki 17.6.1963/295 Muinaismuistolaki rauhoittaa kaikki lain piiriin kuuluvat kiinteät muinaisjäännökset automaattisesti. Toimintaohjeena on, että jos uudistusalalla hakkuun suunnitteluvaiheessa huomataan tai tiedetään olevan muinaisjäännöksiä tai sellaisiksi epäiltäviäkin kohteita, otetaan yhteyttä Museovirastoon tai lähimmän maakuntamuseon arkeologiin. Suurin osa metsätalouden toimenpiteiden muinaisjäännöksille aiheuttamista vahingoista tapahtuu maanmuokkauksen yhteydessä. Jos uudistusalalla on röykkiöitä, tervahauta tms. pienialainen muinaisjäännös, varminta on jättää kohteen ympäriltä muokkaamatta laajempi, maastoa mukaileva alue. Harvennushakkuu on yleensä muinaisjäännöksen kannalta myönteinen toimenpide. Kun muinaisjäännöstä ympäröivä maisema avartuu, kohde tulee näkyville ja sen säilyttäminen on helpompaa. Muinaisjäännöksien ylitse ei saa ajaa koneilla. (Muinaisjäännökset ja metsänhoito, hakupäivä 20.10.2011.) Lisätietoja museoviraston sivuilta http://www.nba.fi/fi/metsanhoito Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132 Maankäyttö- ja rakennuslain 128 mukaisen maisematyöluvan tarve on selvitettävä kunnasta. Maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa asemakaava-alueella tai yleiskaavaalueella, jos yleiskaavassa niin määrätään, eikä alueella, jolla on voimassa 53 :ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai jolle yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten on niin määrätty (Maankäyttö- ja rakennuslaki, hakupäivä 20.10.2011.) Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta 8.2.1991/263 Hyönteis- ja sienituholain 2 velvoittaa puutavaran omistajan huolehtimaan tuoreen havupuutavaran poiskuljetuksesta hakkuupaikalta ja välivarastosta. Syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana kaadettu mäntypuutavara on kuljetettava pois 1.7 mennessä ja kuusipuutavara 1.8 mennessä. Oulun ja Lapin läänissä aikaa on kaksi viikkoa enemmän. Poiskuljettamisen sijasta puutavaralle voidaan tehdä muita toimenpiteitä esimerkiksi peit- 13
tää niin, ettei siitä pääse leviämään merkittävästi metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä. (Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta, hakupäivä 17.11.2011.) 4. Maisemanhoitoon liittyviä tukimuotoja Metsätalouden tuet Teksti on laadittu vuoden 2010 ohjeiden mukaan. Nuorenmetsän- ja taimikonhoito vaikuttavat maisemaan positiivisesti, kun työ tehdään laadukkaasti ja suunnitelmallisesti kohteeseen sopivin keinoin. Ajoissa harvennettu puusto kehittyy kauniimmin kuin ylitiheä ja riukuuntunut puusto. Valtiolta voi saada energiapuun korjuuseen kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista tukea nuoren metsän hoitoon. Maksettavia tukia ovat nuorenmetsän hoitotuki taimikon ja nuorenmetsän hoitoon, energiapuun korjuutuki ja haketustuki. Näiden lisäksi myönnetään tukea toteutusselvityksen laatimiseen, mikä maksetaan selvityksen tehneelle metsäammattilaiselle. Kohteiden on oltava vähintään 1 hehtaarin kokoisia, mutta ne voivat koostua useista eri metsikkökuvioista. Nuoren metsän hoitoon saa tukea vain kerran kiertoajassa samalle alueelle. Kemera-tukia ollaan uudistamassa, joten metsänomistajan on hyvä tarkastaa voimassaolevat ehdot ennen korjuuseen ryhtymistä. Nuoren metsän hoitotukea myönnetään sekä taimikon että nuoren metsän (2. kehitysluokan) hoitoon. Käytännössä kuitenkin energianpuun korjuu on kannattavaa vain nuorissa metsissä tai varttuneen taimikon loppuvaiheessa. Kemera-tukea saa nuoren metsän hoitoon, kun jäävä puusto on keskiläpimitan rinnan korkeudella alle 16 cm. Lisäksi harvennuksessa tulee poistua yli 4 cm kantoläpimitaltaan olevia runkoja vähintään 1000 kpl/ha. Harvennuksen jälkeen ei saa olla harvennustarvetta, puuston tiheys saa olla enintään 2000 kpl/ha. Jäävää puustoa tulee jäädä harvennusmallien mukaan puuston pituuden ja kasvupaikan mukaan 900 1400 kpl/ha. Kemera-tukea saa taimikonhoitoon, kun taimikko on kasvatuskelpoinen ja poistettavien runkojen määrä on vähintään 2000 kpl/ha. Taimikonhoito tehdään 3-8 m pituudessa ja runkoja tulee jäädä vähintään 1600-2500 runkoa/ha. Tuki lasketaan keskimääräisten toteuttamiskustannusten mukaan. Maksettava määrä on Pudasjärvellä 70 % kustannuksista. 2. kehitysluokan kohteissa tuki on vuonna 2010 Pudasjärvellä 294,7 /ha. Myös taimikolle myönnetään tukea, joka suuruudeltaan poikkeaa hieman nuoren metsän tuesta. Kiinteistöllä jolla ei ole ajan tasalla olevaa metsänhoitosuunnitelmaa tuki laskee 10 %. (Kemera-opas, Metsäkeskus Pirkanmaa, hakupäivä 30.6.2010.) Nuoren metsän hoidon yhteydessä tehtävään energiapuun korjuuseen saa myös Kemeratukea. Korjattu puu tulee luovuttaa energiakäyttöön, sitä ei saa metsänomistajan omaan käyttöön tarkoitetusta puusta. Luovutettavan erän on oltava vähintään 20 kiintokuutiometriä. Korjuutuki on vuonna 2010 7 /m 3 (kasaus 3,5 /m 3 ja kuljetus 3,5 /m 3 ). Työllisyystyönä tehdylle energiapuun korjuulle maksetaan lisäksi työllisyysavustusta 1,70 /m 3. Myös energiapuun haketukseen on mahdollista saada tukea. Tuki myönnetään metsän- 14
omistajalle tai haketta tekevälle tai välittävälle yrittäjälle. Tuki on vuonna 2010 1,70 / haketettu irtokuutio (i-m 3 ) (Kemera-opas, Metsäkeskus Pirkanmaa, hakupäivä 30.6.2010.) Kemera-avustusta voi saada myös luonnonhoitohankkeisiin, kuten tärkeiden elinympäristöjen parantamiseen, maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeiden kohteiden hoitoon ja talousmetsien virkistys- ja monikäytön lisäämiseen ja monimuotoisuuden parantamiseen. Tukea myönnetään yksityisille metsänomistajille ja muille Kemera-rahoitustukeen oikeutetuille maanomistajille. (Metsäluonnonhoitohanke, Metsäkeskus, hakupäivä 9.7.2010.) Edellytyksenä tuelle on, että hakkuuarvo ylittää 4000 tai on yli 4 % metsänomistajan samassa kunnassa olevin metsien hakkuuarvosta. Paikallinen metsäkeskus suunnittelee ja toteuttaa hankkeet. (Ympäristötuen ehdot, Metsävastaa, hakupäivä 9.7.2010.) Tukea haetaan paikalliselta metsäkeskukselta. Tuen saamiseen vaaditaan selvitys tehdystä työstä. Neuvoja ja ohjeita saa paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä, joka myös laatii tarvittaessa suunnitelmat. Esimerkkilaskelmiin energiapuun korjuun kannattavuudesta tukivyöhykkeen 2 tuilla laskettuna voi tutustua Laatuhakkeen tuotanto-oppaan toisen painoksen liitteessä 1, joka löytyy olla olevasta linkistä. http://www.puulakeus.net/docs/109-dcv-laatuhakeopas_2._painosnet.pdf Puulakeus / Kehittyvä metsäenergia / Julkaisuja / E-julkaisut Maatalouden tuet Teksti on laadittu vuoden 2010 ohjeiden mukaan. Maisemaan vaikuttaa suuresti jo se ovatko pellot pysyneet viljelyssä. Luonnon monimuotoisuutta ja maisemaa voidaan parantaa sekä aktiivitiloilla että aktiiviviljelystä poistuneilla tiloilla. Maatalouden vapaaehtoisia ympäristötuen maiseman- ja luonnonhoidon erityistukia voivat hakea viljelijät, joilla on ympäristötukikelpoista peltoa vähintään 3 ha. Myös rekisteröidyillä yhdistyksillä on mahdollisuus hakea tukea leader- toiminnan kautta. Sopimusaluetta ei tarvitse omistaa, mutta sen tulee olla omassa hallinnassa. Se voi siis olla joko vuokrattuna toiselta maanomistajalta tai omistuksessa. Erityistukialueella tulee olla merkkejä maatalouskäytöstä. Tukitaso määräytyy tehtyjen hoitotoimien kustannuksista, tulonmenetyksistä ja alueelta saadusta hyödyistä. Tuen piiriin haettavan alueen pinta-alan on oltava vähintään 0,30 ha, mutta se voi koostua useasta vähintään 0,05 ha laajuisesta lohkosta. Sopimukset tehdään joko 5 tai 10 vuodeksi kerrallaan. Tuki edellyttää luonnon monimuotoisuuskohteiden säilyttämistä. Hakemukseen tulee liittää suunnitelma, kustannuslaskelma ja kartta. Sopimusalueella tehtävistä toimenpiteistä on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Hakemus jätetään Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. Hakuaika määräytyy vuosittain, mutta yleensä se on ollut huhtikuun loppuun mennessä. Korvattavia asioita voivat olla alu- 15
een alkuraivaus ja harventaminen, niitto, niittojätteen poiskeruu, laidunten aitaaminen, eläinten kuljetukset ja päivittäiset valvonnat, hoitopäiväkirjan pitäminen ja tarvikekulut. (YmpäristöAgro, ProAgria Oulu, hakupäivä 13.7.2010.) Sopivia tukimuotoja voivat olla esim. perinnebiotooppien hoito, luonnon- ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen sekä monivaikutteisen kosteikon perustaminen ja hoito. Näissä maksimituki oli v. 2010 450 /ha/vuodessa suunnitelmaan ja kustannusarvioon perustuen. Suojavyöhykkeiden hoitoon voi saada tukea maksimissaan 350 /ha/v. Eituotannollista investointitukea voi hakea perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen. Näissä maksimi tuki oli kertakorvauksena < 3 ha kohteille 1179 /ha, 3 10 ha kohteille 910 /ha ja > 10 ha kohteille 750 /ha. Myös monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi saada edellistä tukea maksimissaan 11500 /ha kustannusarvion perusteella. Perinnebiotooppien hoitoon voi anoa tukea muokkaamattomille ja lannoittamattomille alueille joita on aikoinaan niitetty tai laidunnettu. Kohteita ovat vanhat luonnonlaidun- tai niittoalueet, rantalaitumet, niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen tuki on kohdistettu viljellyille tai viljelemättömille pelloille (alle 20 vuotta viljelykäytöstä poistetuille) tai niiden välittömässä läheisyydessä oleville kohteille. Tällaisia kohteita ovat: - reunavyöhykkeet jotka ovat pellon ja metsän, tien tai vesiuoman välistä aluetta, alue voi olla enintään 20 m leveä - peltoalueella sijaitseva metsäsaareke -> kooltaan enintään yksi hehtaari - pelloilla sijaitsevat puu- ja pensasryhmät - pienet kosteikot - olemassa olevat tulvapellot - peltoalueilla sijaitsevat lintujen ja muiden eläinten levähdys- ja ruokailualueet - monimuotoisuuspellot ja kaistat - uhanalaisten lajien esiintymispaikat - maiseman monipuolistaminen esim. ottamalla esiin tiettyjä yksittäiskohteita - puukujanteiden perustaminen tai uusiminen - pienimuotoiset istutukset - perinteisen maatalouden rakennelman kunnostaminen Hakemuksen perusteluissa oltava jokin syy ja suunnitelmassa hyvä huomioida koko tila. (Erityistuki-infoa, ProAgria Oulu, hakupäivä 13.7.2010.) Tuen hakemiseen liittyvät vaiheet ovat: 1. Kohteiden selvittäminen ja maastokuvaukset 2. Suunnitelma ja sopimukset maanomistajien ja karjanomistajien kanssa 3. Kustannusarvio 4. Tukihakemus Elyyn (yleisimmin huhtikuu, tarkista eri tukien hakuaika vuosittain) 5. Elyn katselmus ja lausunto 6. Lausunnon ja mahdollisten muutosten kuuleminen 7. Tukipäätös 8. Sopimus Elyn ja tuenhakijan kesken (5 tai 10 v.) 16
9. Vuosittainen hoitopäiväkirja ja mahdolliset valvonnat 10. Jatkosuunnitelmat ja hakemus Lisätietoja maatalouden erityisympäristötuista voi tiedustella kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisilta, maisemanhoidonneuvojilta ProAgria Oulusta ja ELY- keskuksista Alla olevista linkeistä löytyy lisää tietoa maatalouden erityisympäristötuista. http://www.mavi.fi/fi/index/maaseudunrahoitus/ymparistotuetyhdistyksille.html Maaseutuvirasto Mavi / Maaseudun rahoitus / Ympäristötuet yhdistyksille http://www.proagriaoulu.fi/fi/ymparistoagro ProAgria Oulu / YmpäristöAgro http://www.proagriaoulu.fi/files/pdf/huhtikuu_2010_- _miten_laadin_itse_erityisymparistotukisuunnitelman.pdf ProAgria Oulu / YmpäristöAgro / Tiedotteet / Vuoden 2010 tiedotteet / Huhtikuu 2010 - Miten laadin itse erityisympäristötukisuunnitelman (pdf) Perinnebiotoopin jatkohoitona lammaslaidunnus on hyvä vaihtoehto. Lampaita Jurmun tulvasaaressa Taivalkoskella. Kuva Aili Jussila 17
5. Taloudellisuus energiapuun korjuussa Energiapuukohteiden korjuun kannattavuus on useimmiten yhteydessä kestävän metsätalouden rahoitukseen (Kemera). Jos jäävä puusto ei täytä Kemeran kriteereitä hakkuu on harvoin taloudellisesti kannattavaa. Usein vanhojen peltojen ja jokivarsien tms. korjuussa jäävän puuston vähäinen määrä estää Kemera-tuen myöntämisen. Näillekin kohteille voi hakea Kemera-tukea, jos kohteiden puusto täyttää kriteerit. Korjatun puumäärän jäädessä alle 30 m 3 / ha ei hakkaaminen ole urakoijalle mielekästä ja tätä vähemmissä määrissä työ tehdäänkin usein tuntitaksana. Pelkkä metsän hoito hakkuukoneilla maksaa n. 800 / ha ja jos energiapuumäärä jää 35 m 3 / ha metsänomistajalle jää hakkuusta kustannuksia ilman Kemera-tukea 300-500 / ha. (Grekula, 13.7.2010, haastattelu). Alla olevissa kuvissa näkyvät kohteet on Metsänhoitoyhdistys Siikalakeuden korjuuasiamies Jari Grekula arvioinut metsätalouden osalta. Arviointi on tapahtunut kuvien perusteella. Kuvat Aili Jussila. Tienvarsikoivikon harventamisesta kertyy sekä ainespuuta että energiapuuta. Koska metsäkuviolle voidaan hakea Kemera-tukea, olisi harventamisesta kertyvän puun korjuu taloudellisesti kannattava. 18
Tästä lepikosta kertyisi energiapuuta n. 100 m 3 / ha jos sen avaisi kokonaan. Pelkkää leppää kasvavalle alueelle ei myönnetä Kemera-tukea. Alue voisi olla perinnebiotooppi, jolloin raivaukseen ja jatkohoitoon voisi hakea maatalouden erityisympäristötukea. Tällöin se olisi luontevimmin hakamaa tyyppinen alue ja harvennettaessa puustoa jätettäisiin harvakseltaan Tukityyppi muokkaamattomille luonnonniityille tai hakamaalle on perinnebiotooppien hoito. Pellonreunametsästä kertyisi energiapuuta alle 30 m 3 / ha. Jos reunametsä on alle 1 ha, voidaan sille hakea Kemera-tukea, vain jos metsänomistaja korjaa energiapuuta samalla muista tukikelpoisista kohteista yhteensä vähintään yhden hehtaarin verran. Pellonreunavyöhyke voisi olla myös mahdollinen maatalouden erityisympäristötuen kohde. Tukityyppi reunavyöhykkeiden hoitoon on luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen. 19
Reunavyöhykettä voidaan ulottaa pellon reunasta metsään maksimileveydeltä 20 metriä ja harvennettaessa puustoa voidaan jättää esimerkiksi ryhmiin. Tästä hoitamattomasta pellosta kertyisi energiapuuta arviolta 30 m 3 / ha. Kohde ei täytä Kemera-tuen ehtoja jäävän puuston osalta, joten taloudellinen kannattavuus olisi heikko metsätalouden osalta. Pellon raivaukseen ja jatkohoitoon voisi hakea luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettua maatalouden erityisympäristötukea. Tukityyppi vanhoille pelloille on luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen. Maatalouden erityisympäristötuki voisi tässäkin mahdollistaa rahallisesti kannattavan hoidon. Hoidon maisemallinen hyöty ja mahdollinen kotitarvepuu on kuitenkin huomioitava tärkeimpänä tuloksena. Aiemmissa maisemanhoitohankkeissa vastaavissa kohteissa on laskettu energiapuun tulon riittävän kattamaan alueen kunnostuskustannukset ilman tukeakin vaikka kohde teetettäisiin ulkopuolisella. Jarkko Leinonen (2007) on opinnäytetyössään Bioenergiankorjuun kannattavuus maisemanhoitokohteilla todennut, että maisemakohteiden hankintahinta ei ole kaukana korjuukustannuksista, kun kuljetettava matka ei ole kohtuuttoman suuri. Pienimmätkin kohteet voidaan saada kannattavaksi korjata kuljetusten huolellisella suunnittelulla ja yhdistettynä suurempien kannattavien kuljetusten joukkoon. Leinonen painottaa myös, että Kemeratuen merkitys on energiapuun kannattavuudelle suuri. Maisemakohteiden hoitoa ei useinkaan voi mitata ja arvottaa rahallisesti, sillä parantunut maisema on arvo sinänsä. Kohteet raivataankin etupäässä raivaus- tai moottorisahalla. Hoidettavasta kohteesta kertyneen raivaustähteen saaminen poiskuljetettavaksi on jo helpotusta hoidolle. Isompien korjuukohteiden yhteydessä pienetkin energiapuumäärät voidaan saada keräyksen piiriin, kun kasaa ne tienvarteen valmiiksi. Yhteistyö eri toimijoiden välillä onkin tärkeää pienistä maisemakohteista saadun energiapuun hyödyntämisessä. 20
6. Maisemaselvitysalueen energiapuumäärä Karttoihin hoidettavaksi tienvarsimetsäksi ehdotetut kohteet on tarkasteltu pääosin tieltä katsoen. Kaikissa kohteissa ei ole käyty kävelemässä, eikä puumääriä ole mitattu. Energiapuumäärä on karkea arvio. Merkkisymbolit eivät täytä koko kohdetta, tai voivat olla liian suuria kohteeseen nähden. Kohteet, jotka on merkitty jatkuvalla ristillä, ep ++ sisältävät myös ainespuuta ja näin energiapuun määrä jää vähemmäksi. Ainespuun kertymä lisää kohteen kokonaiskannattavuutta, vaikka energiapuukertymä jääkin vähäiseksi. Vinoviivalla merkityt kohteet, ep +++ sisältävät pienempää puustoa ja niistä tulisi lähes pelkästään energiapuuta. Pelloilta ja niityiltä tuleva energiapuunmäärä on myös karkea arvio. Kohteet raivattaisiin suunnitelmien mukaan joko puoliavoimeksi niityksi tai avoimeksi maisemapelloksi, joten puusto poistettaisiin lähes kokonaan. Karttoihin ep++ merkityissä kohteissa kasvaa suurempaa puustoa ja ep+ kohteissa lähes pelkkää pajukkoa. Näkymän avauksista ja pientä raivausta vaativista kohteista kertyy vain vähän energiapuuta ja niistä kertyvä energiapuu olisikin hyvä saada korjuuseen isompien korjuukohteiden yhteydessä. Tämänkin rannan voisi raivata puoliavoimeksi niityksi ja jatkohoitaa laiduntamalla. Karttamerkintä ep++. Kuva Aili Jussila 21
7. Jongun alueen aktiivinen kyläyhteisö Jongunjärven ympäristö on alavaa maastoa, joka vaihtuu itään mentäessä vaihtelevaksi vaaramaastoksi. Maisemaa rikastavat suuri Jongunjärvi ja vuolaat joet. Laajat suonäkymät avartavat maisemaa. Metsät ovat etupäässä hoidettuja kangasmetsiä. Kauniit vesistöjen rannat ovat vakituisten asukkaiden ja mökkiläisten asuttamia. Monipuoliset vesistöt ja laajat metsät antavat hyvän mahdollisuudet retkeilyyn, kalastukseen ja metsästykseen. Kylällä toimii useita yhdistyksiä, jotka pitävät aluetta virkeänä. Vesistöjen läheisyydessä maaperä on rehevää ja siellä kasvaa paljon lehtimetsää, joka kasvaessaan sulkee maisemaa. Alueella on myös kohteita, jossa kaunis ja avoin kulttuurimaisema jää osittain pensaikon taakse tai on jo katoamassa peltojen umpeenkasvun myötä. Maiseman avaamisella raivauksin ja jatkohoidon suunnittelulla nämä seikat olisivat korjattavissa. Perustietoa kyläalueesta Jongun kyläalue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa Pudasjärven kaupungissa, noin 20 kilometrin päässä keskustasta kaakkoon. Jongun kylä on laaja, joka koostuu Ruottisenharjun, Länsirannan, Jalangan, Paukkerin, Pelttarin ja Jongun kyläkulmista aina Siivikon Pöksylään saakka. Alue kuuluu maisemamaakunnista Pohjois-Pohjanmaan nevalakeuden seutuun. Alue onkin tälle tyypillistä alavaa tasaista maastoa, missä laakeat moreenimaat pilkistävät vetisten aapasoiden lomasta. Itälaidalla maisema alkaa muuttua vaihtelevammaksi kohti Kainuun vaaraseutua. Peltoa maa-alasta on vähän ja se samoin kuin asutus on keskittynyt vesistöjen varrelle. (Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisemaalueet, 1997, 8.) Jongunjärven ympäristö on poronhoitoaluetta ja kuuluu Pudasjärven paliskuntaan. Suuri osa alueen soista on ojitettu metsätalouden käyttöön, mutta myös komeita isoja aapasoita on jäljellä. Laaja Jongunjärvi on alueelle keskeinen. Se on pinta-alaltaan 2526 ha, keskisyvyyttä järvessä on 1,31 m ja suurin syvyys on 3,8 m. Rantaviivaa järvessä on 73 km. Saaria on 39 kappaletta ja niiden pinta-ala on 105 ha. Vesistön tila Jongunjärvessä on erinomainen. (OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, haettu 16.7.2010.) Järvi on matala ja siinä on runsaasti saaria, niemiä ja lahtia. Komea Korpijoki laskee Siivikon, Paukkerin ja Pelttrin kylien kyliä halkoen Jongunjärveen. Sen rannat ovat vanhoja asuinpaikkoja ja tiheään mökkiläisten asuttamia. Iijoki virtaa Jongunjärven pohjoispäästä. Jaalankajoki laskee Nuorittanjokea myöten Kiiminkijoen vesistöön. Pieniä lampia on alueella useita. 22
Arvokas näkymä Tällin tilalta Korpijoelle. Kuva Taimi Mahosenaho Näkymä Sotkajärventieltä kauniille suolammelle. Kuva Aili Jussila Jongun alueella on asukkaita noin 300 henkilöä ja kesällä väkimäärä nousee mökkiläisten vuoksi jopa 1000 henkilöön (Vesteri, haastattelu 17.7.2010). Kesäasuntoja alueella on runsaasti, joten heidän tarpeet on myös tärkeä huomioida aluetta kehitettäessä. Jongun alueella on 4 aktiivisesti toimivaa maatilaa. Jaalangassa toimii kaksi maatilaa, Ruottisenharjulla ja Paukkerinharjulla on molemmissa yksi tila. (Nissi 28.8.2010, sähköpostiviesti.) Alueella toimii maatilayrittäjien lisäksi parturi-kampaamo ja metsäkoneyritys. Kylällä on tarjolla rakentamispalveluja, talonmiespalveluja ja kotitalouspalveluja kuten leivontaa, hierontaa, lasten ja vanhustenhoitoa sekä ATK-palveluja. Jongunjärven ympäristössä ei ole tällä hetkellä yhtään koulua toiminnassa, lähin on Hirvaskoskella. Palveluja tarjoaa postipalveluauto arkipäivisin, kauppa-auto 2 kertaa viikossa ja kirjastoauto kahden viikon välein. (Jongun alueen kyläyhdistys, hakupäivä 3.8.2010.) Jongun alueella toimii aktiivinen kyläyhdistys, jonka toimialueena on Jongun, Pelttarin, Paukkerinharjun, Jaalangan, Ruottisenharjun ja Länsirannan alueet. Kyläyhdistys on tehnyt paljon asukkaiden viihtymisen hyväksi. Viimeisimpinä hankkeina on ollut Paukkerin koulun ostaminen kylätaloksi. Tulevaisuudessa on tarkoitus kahden vesistöretkeilykohteen rakentaminen alueelle. Tuolloin rakennetaan veneenlaskupaikka, puolikota, eko-wc, ulkovalaistus ja nuotiopaikka. Tälle hankkeelle yhdistys on saanut Jomma- rahoitusta. Kyläyhdistys on panostanut myös ympäristön hoitoon. Se on hakenut kesällä 2010 maatalouden erityisympäristötukea Korpijoen rannalla olevien niittyjen alkuraivaukseen ja jatkohoitoon. (Jongun alueen kyläyhdistys, hakupäivä 3.8.2010.) Alueen inventoituja ja muita arvokkaita kohteita Selvitetyllä alueella on kolme inventoitua perinnebiotooppia. Jongunjärven rannalla Korpijoensuulla on Liikasensuo Kuvaja-ahon paikallisesti arvokas suo- ja tulvaniitty. Tämä alue on 57 ha. Hoitona niitylle on suositeltu jokitörmän pensaikkojen ja vesakkojen raivaamista ja rantatörmän niittoa, suoalue on pysynyt avoimena ilman hoitoakin. Jongunjärven ja Iijoen yhtymäkohdassa on paikallisesti arvokas Matinsalmen tulva- ja suoniitty. Tämä alue on 15,2 ha ja hoitotarve on samanlainen kuin Liikasensuon niityllä. Sotkajärvellä 23
on maakunnallisesti arvokas Pöllänjokisuiston tulvaniitty. Niityn arvoa nostavat sen maisemalliset arvot, arvokas lintuvesi ja edustava tulvaniittykasvillisuus. Kokoa tällä niityllä on 30,4 ha ja sen hoidoksi on suositeltu raivausta ja niittoa. (Vainio & Kekäläinen, 1997, 156, 162, 164.) Natura verkostoon kuuluvia alueita ovat Sotkajärvi ja Helkalansuo- Kalettomansuo sekä Haapasuo-Korppisuo. (OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, haettu 16.7.2010). Kohteet näkyvät seuraavalla sivulla olevassa kartassa. Inventoituja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita kartoitetulla alueella on useita. Karvosessa oleva entinen maakauppiaan myymälärakennus makasiineineen ja kellareineen on historiallisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemakokonaisuutena merkittävä. Siiran talouskeskus on maisemallisesti edustavalla paikalla ja yhtenäinen rakennuskannaltaan, joten myös tämä on rakennushistoriallisesti ja maisemakokonaisuutena merkittävä. Liikasenniemi Jongunjärven rannalla kapeassa niemessä on kokonaisuutena selvästi rajautuva lähimaisema eli miljöökohde. Liikasenniemessä on myös rakennushistoriallisia rakennuksia kuten masiinihuone, jossa on vuosiluku 1691. Kurenkoski Jongunsuvannossa on historiallisesti tärkeä monipuolinen maisemakokonaisuus. Kohteesta löytyy viljelyyn, uittotoimintaan ja maatalouteen liittyviä rakennelmia sekä tervahauta. Sotkan kylä kuuluu myös Jongujärven pohjoisosan kulttuurimaisemaan. (Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet 1, 1993, 196.) Kohteet on merkitty seuraavan sivun karttaan violetilla kolmiolla. Kiinteitä muinaisjäännöksiä Jongun alueelta on myös löydetty useita. Paukkerissa Paukkerinvaaran itäosassa on maakuoppia ja kvartsilöytöpaikka. Korpijoen lounaisrannalta Paukkerista on löydetty kolme kivikautista asuinpaikkaa Hätälänvirralla, Takakankaalla ja Rauhalanrannalla, myös yksi asuinpaikka on pohjoisrannalla Annalassa. Pesälänniemeltä Jongunjärven keskiosan itärannalta on löydetty kivikautinen asuinpaikka ja maakuoppia. Juurikkaniemetä Pesälän pellolta on löydetty kivikautinen asuinpaikka ja rautakautinen hevosenkenkäsolki. Jongunjärven pohjoisrannalta Lapinniemeltä on löydetty röykkiöitä/raunioita ja maakuoppia. Sotkajärven länsirannalla Sotkan kylässä on yksi epävarma kivikautinen asuinpaikka. (Sarkkinen &Torvinen, 2003, 74-77.) Muinaisjäännökset on merkitty seuraavan sivun karttaan sinisellä pisteellä. 24
Alueen inventoidut kohteet ja natura-alueet. Kuva OIVA-palvelut. (OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, haettu 16.7.2010). Pohjakartta Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659. 25
8. Tiedottaminen ja osallistaminen Jongun ympäristön asukkaat saivat tietoa Bioenergian edelläkävijät -hankkeesta Paukkerin koululla pidetyssä YmpäristöAgro -hankkeen infotilaisuudessa 30.3.2010. Kylän asukkaiden aktiivisuuden vuoksi tämä alue otettiin hankkeen pilottialueeksi ja maisemaselvitykseen. Parkkilantie ja Jonguntie otettiin mukaan selvityksiin, näin alueesta tuli yhtenäinen reitti, joka kiersi Jongunjärveä. Maastokäyntejä alueelle on tehty 31.5.2010, 1.6.2010 ja 17.7.2010. Asukkaisiin on oltu yhteydessä 17.7.2010 Paukkerin kylätalolla olleessa Jonkulaisten Jonnimmoiset Kesäpäivät kesätapahtumassa. Tuolloin heillä oli mahdollisuus osallistua selvitykseen piirtämällä karttaan maisemanhoitokohteita ja kertomalla mielipiteitä asiasta. Nämä kohteet on huomioitu selvityksessä. Lähes valmis selvitys oli kyläläisten nähtävillä 6.8.2010 Paukkerin kylätalolla pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Myös tässä tilaisuudessa kylän asukkailla oli mahdollisuus antaa kommentteja ja esittää muutosehdotuksia selvitykseen. Selvityksestä on tiedotettu laajasti myös paikallisessa lehdistössä. Juttuja aiheesta on ollut Pudasjärvi lehdessä (11.8.2010), Iijokiseudussa (19.8.2010) ja Koillissanomissa (17.8.2010). Kutsu tiedotustilaisuuteen oli Iijokiseudussa ja Pudasjärvi lehdessä sekä Jongunalueen kyläyhdistyksen nettisivuilla. Bioenergian edelläkävijät- hankkeen omilla nettisivuilla on kerrottu tapahtumista ja ProAgrian YmpäristöAgro jäsenkirjeessä elokuu 2010 on mennyt viestiä kartoitettavista alueista kyläyhdistyksille. Tätä kirjoitettaessa on Pudasjärvelle vielä tulossa yleisötilaisuus 20.10.2010 jossa varsinkin Iijoen Keskijuoksun alueen selvitystä esitellään. Siihen liittyen on ollut tiedotteita Maaviesti lehdessä ja ProAgrian sekä yhteistyötahojen nettisivuilla ja ilmoitus laitetaan paikallislehteen. Bioenergian edelläkävijät -hanke jatkuu vuonna 2011, jonka aikana asiaa pidetään esillä ja selvitetään jatkomahdollisuuksia. 26
9. Jongunjärven reitin maisemanhoitokohteita Seuraavassa on esitelty Jongunjärven reitin alueen maisemanhoitokohteita tiekohteittain. Alla olevassa kuvassa näkyvät selvitetyt tieosuudet. Selvitettävä alue on jaettu viidelle karttalehdelle, lisäksi on detaljikartta Paukkerin kylältä (Kartta 6). Kartat ovat erillisenä liitteenä selvityksen lopussa. Merkkisymbolit kartoilla voivat olla liian suuria tai pieniä kohteeseen nähden. Jongunjärven reitin karttalehtijako. Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanumero 836/MML/10. Kohteiden maisemaa on tarkasteltu tieltä katsoen. Tienreuna-alueilla voi olla valon ja kuivatuksen vaikutuksesta tihentymiä, jolloin se maiseman kannalta tarvitsisi hoitoa, vaikka metsä reunavyöhykkeen takana olisikin hoidettua. Selvityksessä on pyritty huomioimaan maisemaa, joka on keskeisessä asemassa alueella ja kaikkien nähtävissä. Kohteissa esitetyille maisemanhoitokohteille soveltuvia rahoitusvaihtoehtoja on selvitetty aiemmin mahdolliset tuet kappaleessa. 27
Jonguntie Tie on merkitty karttaan ruskealla. Kartat 1 ja 2. Jonguntie on hyvin hoidettua aluetta, joka on Pudasjärven keskustan lähistöltä tiheään asuttua. Tie kulkee lähellä Iijokea ja joki näkyykin ajoittain tielle. Muutamia hoidettavia metsäkohteita ja pientä siistimistä tiealueella on. Karvosenniemellä on vanha lossinrykky, jolta on hyvä näkymä Jongunjärvelle. Tämä on harvoja paikkoja mistä pääsee komeaa järvinäkymää ihailemaan. Tälle alueelle kyläyhdistys rakentaa vesistöretkeilykohteen ja rantaa voisikin hieman raivata. Kylän pellot ovat vielä avoimia, mutta niiden reunoilta pensaikkoa voisi avata. Kulttuurihistorialliset rakennukset ovat hyvin esillä. Pirinrannalla on hyvin hoidettua joenrantaa. Joki näkyy harvennuksen jälkeen. Kuva Aili Jussila. Näkymä Karvosenniemeltä Jongunjärvelle. Kuva Aili Jussila. 28