AUDIOVISUAALI- JA MEDIAPOLITIIKKA

Transkriptio

1 AUDIOVISUAALI- JA MEDIAPOLITIIKKA EU:n audiovisuaalipolitiikasta on määräyksiä lähinnä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 ja 173 artiklassa. Audiovisuaalialan keskeinen säädös on audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi, joka tuli voimaan joulukuussa Luova Eurooppa -puiteohjelmasta on tarkoitus tulla unionin tärkein väline alan (erityisesti elokuvan) tukemiseksi. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa korostetaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta. OIKEUSPERUSTA Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 28, 30, 34 ja 35 artikla (tavaroiden vapaa liikkuvuus), artikla (henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus), artikla (kilpailupolitiikka), 114 artikla (tekninen yhdenmukaistaminen tai samanlaisten teknisten standardien käyttäminen esimerkiksi internet-tuotannoissa), 165 artikla (koulutus), 166 artikla (ammatillinen koulutus), 167 artikla (kulttuuri) ja 173 artikla (teollisuus). Rooman sopimus ei antanut audiovisuaali- ja mediapolitiikan alaa koskevaa suoraa toimivaltaa, eikä niin tee myöskään SEUT. Mediapolitiikkaan liittyvä toimivalta on pikemminkin peräisin useista SEUT:n artikloista, joiden nojalla voidaan laatia useita eri media- ja viestintätekniikan aloja koskevia politiikkoja ja antaa mediapolitiikan perusteita koskevaa ohjeistusta. Viime vuosina audiovisuaalipolitiikkaan on kuitenkin kiinnitetty nimenomaista huomiota perussopimuksia muutettaessa. Audiovisuaali- ja mediapolitiikan laatimisen oikeusperusta onkin vaihteleva ja perustuu moniin eri lähteisiin. Tämä on tarpeen mediatuotteiden ja -palvelujen monitahoisuuden vuoksi, sillä ne eivät ole pelkästään kulttuurisia eivätkä myöskään pelkästään taloudellisia hyödykkeitä. TAVOITTEET SEUT:n 167 artiklan mukaan EU pyrkii rohkaisemaan jäsenvaltioiden yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemaan ja täydentämään niiden toimintaa taiteellisen ja kirjallisen luovan toiminnan aloilla, audiovisuaalialan toiminta mukaan luettuna. EU:n tehtävänä on luoda audiovisuaalialan eurooppalaiset sisämarkkinat audiovisuaalisia palveluja varten. Lisäksi EU:n on otettava kulttuuriset seikat huomioon kaikissa politiikoissaan. SAAVUTUKSET EU:n audiovisuaali- ja mediapolitiikkaa toteutetaan seuraavin tavoin: A. Sääntelykehys 1. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi Joulukuussa 2005 käynnistettiin Televisio ilman rajoja -direktiivin (89/552/ETY) tarkistaminen, jotta voitaisiin ottaa huomioon alan tekninen kehitys ja erityisesti palvelujen ja teknologian lähentyminen, sillä perinteiset erot televiestinnän ja lähetystoiminnan välillä olivat hämärtyneet Faktatietoja Euroopan unionista

2 yhä enemmän. Tarkistaminen oli tarpeen myös ei-lineaaristen palvelujen (tilausvideopalvelut VOD) kasvavan merkityksen vuoksi. Tarvittiin yhteinen sääntelykehys, joka lähetystoiminnan lisäksi kattaisi kaikki palvelut riippumatta niiden toimittamiseen käytetystä teknologiasta ja niiden katselutavasta. Tällaisen kehyksen muodosti audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi. Keskeiset kohdat ovat seuraavat: kattava kehys, jonka avulla vähennetään sääntelyrasitetta mutta joka kattaa kuitenkin kaikki audiovisuaaliset mediapalvelut ajanmukaistetut televisiomainonnan säännöt, joiden avulla parannetaan audiovisuaalisen sisällön rahoitusta uudet asiat kuten velvoite kannustaa mediapalvelujen tarjoajia parantamaan näkö- ja kuulovammaisten palvelujen saantia. Komissio antoi 4. toukokuuta 2012 ensimmäisen kertomuksensa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin täytäntöönpanosta. Kertomuksesta kävi ilmi, että vaikka direktiivi on toimiva, internetpohjainen kehitys kuten hybriditelevisio (connected TV) saattaa hämärtää lähetystoiminnan ja avoimen internetin kautta tapahtuvan jakelun välistä rajaa. Siten audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin perustuvaa nykyistä sääntelykehystä voi olla tarpeen tarkistaa kehittyvien katselu- ja jakelukäytäntöjen mukaisesti ja ottaa huomioon asiaa koskevat politiikkatavoitteet, kuten kuluttajansuojelu ja riittävän medialukutaidon varmistaminen. Komissio julkaisikin 24. huhtikuuta 2013 vihreän kirjan Valmistautuminen täysin konvergoituneeseen audiovisuaaliseen maailmaan: kasvu, luominen ja arvot. Sen tarkoituksena on saada aikaan laajaa julkista keskustelua audiovisuaalialan nykykehityksen eli mediapalvelujen jatkuvan lähentymisen seurauksista sekä näiden palvelujen kulutus- ja jakelutavoista. Direktiivi sisältää erityiset säännöt alaikäisten suojelusta ja suojelee heitä sopimattomilta tilattavilta audiovisuaalisilta mediapalveluilta. Näitä sääntöjä on täydennetty vuosien 1998 ja 2006 suosituksilla alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta sekä Safer Internet -ohjelmalla, joka edistää internetin turvallisempaa käyttöä ja uusia verkkotekniikoita erityisesti lapsia silmällä pitäen. 2. Eurooppalainen elokuvaperintö EU haluaa kannustaa jäsenvaltioitaan tekemään yhteistyötä Euroopan kannalta merkittävän kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja suojaamiseksi (SEUT:n 167 artikla). Elokuvaperinnöstä jäsenvaltioille annetussa suosituksessa kehotetaan keräämään, luetteloimaan, säilyttämään ja ennallistamaan järjestelmällisesti Euroopan elokuvaperintöä, jotta se voidaan välittää tuleville sukupolville. EU:n jäsenvaltioita pyydetään raportoimaan kahden vuoden välein tähän liittyvistä toimistaan. B. Luova Eurooppa ja muut rahoitusohjelmat Aiemmasta MEDIA-ohjelmasta on tuettu tuhansien elokuvien tekemistä ja levitystä, koulutusta, festivaaleja ja edistämishankkeita kaikkialla Euroopassa viimeisten 22 vuoden aikana. MEDIA ohjelma ( ) oli neljäs monivuotinen ohjelma vuoden 1991 jälkeen. MEDIA Mundus -ohjelma oli laaja kansainvälinen audiovisuaalialan yhteistyöohjelma, jonka tarkoituksena oli vahvistaa EU:n elokuva-alan ja kolmansista maista peräisin olevien elokuvantekijöiden kulttuurisia ja kaupallisia yhteyksiä. MEDIA International -valmistelutoimen tarkoituksena oli tutkia keinoja vahvistaa eurooppalaisten ja kolmansista maista peräisin olevien audiovisuaalialan ammattilaisten Faktatietoja Euroopan unionista

3 yhteistyötä yhteisen edun pohjalta. Lisäksi sen tavoitteena oli edistää elokuva- ja audiovisuaaliteosten kaksisuuntaista kulkua. Vuodesta 2014 alkaen Luova Eurooppa -puiteohjelma korvaa MEDIA-, MEDIA Mundusja Kulttuuri-ohjelmat. Sen kokonaismäärärahat ovat 1,46 miljardia euroa ( ), mikä merkitsee yhdeksän prosentin lisäystä aikaisempien ohjelmien määrärahoihin verrattuna. Luova Eurooppa rakentuu aikaisempien ohjelmien onnistumisien varaan. Tarkoituksena on tehostaa rajat ylittävää yhteistyötä eri jäsenvaltioiden luovien alojen ja myös niiden ja unionin ulkopuolisten maiden välillä. Puiteohjelman avulla kulttuuri- ja luovat alat voivat osaltaan lisätä kulttuurista monimuotoisuutta ja edistää kasvua ja työllisyyttä Euroopassa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa strategian mukaisesti. Luova Eurooppa -ohjelmasta rahoitetaan edelleen audiovisuaalialaa MEDIA-lohkosta ja kulttuurialaa Kulttuuri-lohkosta. MEDIA-ohjelman tavoin rahoitusta on edelleen saatavilla koulutukseen, kehittämiseen, levitykseen, myyntiedustajille, markkinointiin (markkinat ja festivaalit) ja elokuvateatteriverkostoille. Lisäksi puiteohjelmassa on yhteinen monialainen lohko, johon sisältyy kulttuuri- ja luovien alojen uusi rahoitustukiväline, joka otetaan käyttöön vuoden 2014 jälkeen. Luova Eurooppa sisältyy monivuotiseen rahoituskehykseen, jossa määritellään unionin talousarvion kokonaismäärärahat vuosiksi Rahoituskehyksessä sovittiin, että talousarviomäärärahoista vähintään 56 prosenttia varataan MEDIA-lohkolle, vähintään 31 prosenttia Kulttuuri-lohkolle ja enintään 13 prosenttia monialaiselle lohkolle. Monialaiseen lohkoon sisältyy tukiväline sekä tuki Luova Eurooppa -tiedotustoimistoille (jotka korvaavat vuonna 2014 MEDIA-tiedotustoimistot ja kulttuurialan yhteyspisteet) sekä rajat ylittävään politiikkayhteistyöhön. Asteittain käynnistetään myös useita erityisiä monialaisia toimia. C. Muut toimet kuten sisällön verkkojakelun, medialukutaidon ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen Medialukutaito on taitoa käyttää tiedotusvälineitä, ymmärtää ja arvioida kriittisesti tiedotusvälineiden ja mediasisältöjen eri puolia sekä viestiä erilaisissa yhteyksissä. Se on perustaito, jota tarvitsevat niin nuoret kuin aikuiset ja ikäihmiset sekä vanhemmat, opettajat ja media-alan ammattilaiset. EU:ssa pidetään medialukutaitoa aktiivisen kansalaisuuden tärkeänä osatekijänä nykypäivän tietoyhteiskunnassa. Tiedotusvälineiden moniarvoisuus edellyttää avoimuutta, vapautta ja monimuotoisuutta EU:n viestintäalalla. Vuoden 2012 alusta EU on yhteisrahoittanut Firenzen yliopistollisen Eurooppainstituutin tutkimushanketta, jonka puitteissa perustettiin Robert Schuman -tutkimuskeskuksen yhteyteen tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskus (CMPF). Tämä keskus on uusi avaus komission jatkuvissa pyrkimyksissä parantaa tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta Euroopassa ja määritellä toimet, joita tarvitaan unionin ja jäsenvaltioiden tasolla näiden tavoitteiden edistämiseksi. Toimet EU:n ulkopuolella erityisesti EU:n kulttuuristen etujen suojelu Maailman kauppajärjestössä. Audiovisuaalialalla on monia haasteita ja mahdollisuuksia, jotka ovat seurausta markkinoiden kansainvälistymisestä ja tieto- ja viestintätekniikan kehityksestä. Audiovisuaalialan kansainvälinen ulottuvuus vaikuttaa siihen, mitä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tapahtuu. Se käsittää viisi pääaluetta: EU:n laajentuminen Euroopan naapuruuspolitiikka Faktatietoja Euroopan unionista

4 kauppasuhteet ja niiden kannalta merkittävät kansainväliset foorumit Maailman kauppajärjestö ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö kulttuurisen monimuotoisuuden edistäminen (UNESCO) yhteistyö audiovisuaalipolitiikan alalla. D. Muut aloitteet Cannesin elokuvajuhlien yhteydessä vietetyssä Eurooppa-päivässä on vuodesta 1995 kohdistettu huomio eurooppalaisen elokuvatuotannon edistämiseen. Uudelle kyvylle Euroopan unionissa myönnettävä palkinto otettiin käyttöön vuonna Tarkoituksena on tehdä tunnetuksi nuoria eurooppalaisia elokuvantekijöitä, jotka ovat olleet MEDIA-ohjelmasta rahoitetun koulutuksen piirissä. EUROOPAN PARLAMENTIN ROOLI Parlamentti on korostanut, että EU:n olisi tuettava audiovisuaalialan kasvua ja kilpailukykyä ja samalla tunnustettava sen laajempi merkitys kulttuurisen monimuotoisuuden takaajana. Parlamentin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa televisiotoiminnasta antamissa päätöslauselmissa vaadittiin toistuvasti yhteisiä teknisiä standardeja suorille satelliittilähetyksille ja teräväpiirtotelevisiolle. 1. Televisio ilman rajoja -direktiivistä audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin Ensimmäiset yritykset EU:n audiovisuaalipolitiikan luomiseksi tehtiin, kun satelliittilähetykset kehittyivät 1980-luvun alussa. Televisio ilman rajoja -direktiivi annettiin vuonna 1989, ja parlamentti on aina tukenut sen täytäntöönpanoa. Myöhemmän teknisen ja markkinoiden kehityksen vuoksi tuli kuitenkin tarpeelliseksi muuttaa audiovisuaalista sääntelykehystä. Televisio ilman rajoja -direktiiviä tarkistettiin vuosina 1997 ja Viimeisimmän tarkistuksen yhteydessä direktiiville annettiin uusi nimi, audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi. 2. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä pidetään ajanmukaistettuna Televisio ilman rajoja -direktiivinä. Se kattaa myös uudet mediapalvelut, kuten verkkotelevision ja tilauspalvelut. Direktiivin hyväksyminen oli seurausta parlamentin ja neuvoston välisistä neuvotteluista, joissa otettiin huomioon suurin osa parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esittämistä näkökohdista. Jäsenvaltioiden oli saatettava uudet säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä kahden vuoden kuluessa. Ajanmukaistettua audiovisuaalialan oikeudellista kehystä on sovellettu vuoden 2009 lopulta lähtien. Parlamentti hyväksyi 22. toukokuuta 2013 mietinnön audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin täytäntöönpanosta. Siinä se esittää useita huomioita ja suosituksia erityisesti saavutettavuudesta, eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten edistämisestä, alaikäisten suojelusta, mainonnasta, tulevista haasteista ja kansainvälisestä kilpailusta. Valiokunta-aloitteisessa mietinnössään hybriditelevisiosta (connected TV) parlamentti kehotti komissiota arvioimaan, missä määrin on tarpeen muuttaa audiovisuaalisista mediapalveluista annettua direktiiviä ja muita nykyisiä vaatimuksia, jotka sisällöntuottajille ja sisällön kehittäjille sekä käyttäjille on asetettu muissa verkko- ja mediasääntelyä koskevissa säädöksissä (esimerkiksi televiestintäpaketti) alustojen löydettävyydestä ja syrjimättömistä käyttömahdollisuuksista, sekä laajentaa alustan käsitettä, jotta nykyiset säädökset saadaan mukautettua uuteen mediaympäristöön erityisesti hybriditelevision kehitystä silmällä pitäen. Faktatietoja Euroopan unionista

5 Parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa äänestettiin äskettäin päätöslauselmaesityksestä, joka koski valmistautumista täysin konvergoituneeseen audiovisuaaliseen maailmaan (komission samaa aihetta koskevan vihreän kirjan pohjalta). Parlamentti panee merkille markkinoiden konvergoitumisen sekä korostaa tarvetta säilyttää saatavuus ja näkyvyys ja turvata monipuolisuus ja rahoitusmallit. Lisäksi se tarkastelee infrastruktuuria ja taajuuksia, arvoja ja sääntelykehystä. Miklós Györffi 05/2015 Faktatietoja Euroopan unionista