Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 454/2007 vp Rakennuksen lämmitystavasta annettavien määräysten lisääminen maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavamääräyksiin Eduskunnan puhemiehelle Rakennusten kokonaisosuus maamme hiilidioksidipäästöistä on 40 prosentin luokkaa. Luvussa ovat mukana kaikki päästöt mukaan lukien rakentaminen, lämmitys ja ilmastointi. Kuitenkaan lainsäädäntömme (Maankäyttö- ja rakennuslaki /132) ei sisällä yksiselitteisiä määräyksiä rakennusten lämmitystavasta esimerkiksi kaava-alueella. Maankäyttö- ja rakennuslakia säädettäessä eduskunnan ympäristövaliokunta arvioi lämmitystapaa koskevien määräyksien liittämistä lakiin. Asiassa ei edetty lähinnä asiantuntijalausuntojen kielteisyydestä johtuen. Ilmastonmuutoksen aikaisempia arvioita nopeampi eteneminen ja keskilämpötilan nousu erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla on lisännyt valmiuksia toimiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kaukolämpö on kasvihuonekaasujen päästön vähentämisen kannalta yksi edullisista ratkaisuista. Se turvaisi myös asuinalueiden hyvän yhdyskuntailman laadun. Kaukolämmön kestävyyteen vaikuttaa luonnollisesti energialaitoksissa käytettävän polttoaineen laatu, sen tulee olla ominaispäästöiltään mahdollisimman edullinen. Kilpailuvirasto on tähän saakka suhtautunut kielteisesti kaavoittajan mahdollisuuteen ohjata kaavamääräyksillä lämmitysratkaisun valintaa. Kilpailuvirasto on tässä nähnyt "kilpailun esteen" eri energiamuotojen välillä. Maankäyttö- ja rakennuslaki osoittaa alueiden käytön suunnittelussa tavoitteiksi turvallisen, terveellisen elin- ja toimintaympäristön luomisen painottaen myös ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä (MRL 5 ). Asemakaavamääräykset "voivat muun ohessa koskea haitallisten ympäristövaikutusten estämistä ja rajoittamista" (MRL 57 ). Huolimatta maankäyttö- ja rakennuslain määräyksistä mm. Kilpailuvirasto on suhtautunut kielteisesti asemakaavamääräyksien käyttämiseen lämmitystapavalinnan ohjaamiseen tavalla, joka lisäisi uusiutuvan energian käyttöä ja päästöjä vähentävään kaukolämpöön siirtymistä. Lainsäädännöllisesti tilannetta lienee syytä selkeyttää. Tämä toteutuisi esimerkiksi lisäämällä MRL:n 57 :n asemakaavamääräyksiin kohta ekologisesti kestävästä lämmitystapavalinnasta, joka lisää uusiutuvan energian käyttöä, estää vain sähkölämmityksen varaan rakentamisen, mahdollistaa tarvittaessa asuinalueen liittämisen kaukolämpöön ja johtaa hyvään yhdyskuntailman laatuun. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus valmis esittämään eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muutosta, jolla kaavamääräyksellä yksiselitteisesti mahdollistetaan ympäristöllisesti kestävä, hiilidioksidipäästöjä vähentävä lämmitystapavalinta? Versio 2.0

2 Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2007 Pentti Tiusanen /vas 2

3 Ministerin vastaus KK 454/2007 vp Pentti Tiusanen /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pentti Tiusasen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 454/2007 vp: Onko hallitus valmis esittämään eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muutosta, jolla kaavamääräyksellä yksiselitteisesti mahdollistetaan ympäristöllisesti kestävä, hiilidioksidipäästöjä vähentävä lämmitystapavalinta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymys mahdollisuudesta määrätä asemakaavassa kaava-alueella käytettävästä kiinteistöjen lämmitystavasta on ollut esillä jo maankäyttö- ja rakennuslakia edeltäneen rakennuslain aikana. Käytännössä kysymys on ollut lähinnä siitä, voidaanko asemakaavassa annettavalla määräyksellä velvoittaa kiinteistö liittymään kaukolämpöverkkoon. Jo rakennuslain aikana vakiintunut tulkinta oli, ettei kaavassa voida määrätä tietyn lämmitystavan käytöstä kaava-alueella. On myös katsottu, ettei voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki tuonut tähän muutosta, vaikka se aikaisempaa enemmän painottaakin kaavoituksen ympäristöllisiä tavoitteita. Joihinkin kuntien tekemiin tontinluovutussopimuksiin sisällytettiin aikaisemmin ehtoja kaukolämpöön liittymisestä. Kilpailuvirasto on kuitenkin pitänyt tällaista sopimusehtoa vahingollisena kilpailunrajoituksena ( ; Dno 418/61/96). Tämän kannanoton jälkeen kunnissa luovuttiin ehdon käytöstä. Jotta kaavassa voidaan määrätä kiinteistöjen lämmitystavasta, maankäyttö- ja rakennuslakiin olisi tarpeen ottaa tästä nimenomainen säännös. Tällaisen säännöksen mahdollisuutta arvioitaessa lähtökohtana on kaavan tehtävä alueiden käytön ja rakentamisen ohjaamisessa. Kaukolämpöverkostoa ja sen toteuttamista voidaan pitää alueeseen ja sen käyttöön liittyvänä kysymyksenä, joten liittymisvelvollisuudesta määräämisen voidaan katsoa soveltuvan asemakaavaan, kunhan määräykselle on maankäyttö- ja rakennuslaista lähtevät perusteet. Sen sijaan sellaisten lämmitystapojen määräämistä asemakaavassa, jotka eivät liity alueiden käytön ohjaamiseen, vaan joissa valinta eri lämmitystapojen välillä on tehtävissä kunkin rakennushankkeen osalta erillisenä, voidaan pitää asemakaavaan huonosti soveltuvana. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja muidenkin ympäristönäkökohtien kannalta tavoite lämmitystapavalintojen nykyistä tehokkaammasta ohjaamisesta kaavoituksessa on perusteltu. Ympäristöministeriön tarkoituksena on valmistella ehdotus maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi niin, että mahdollistetaan sellaisen asemakaavamääräyksen antaminen, jolla kiinteistö voidaan velvoittaa liittymään kaukolämpöverkostoon. Säännöksen valmisteluun liittyy kuitenkin vielä selvitettäviä, erityisesti oikeusturvaan liittyviä kysymyksiä esimerkiksi kaukolämpöverkon toteutuksen ajoituksesta suhteessa rakentamiseen. Lisäksi on tarkoin harkittava, mitä poikkeusmahdollisuuksia ehkä tarvitaan esimerkiksi matalaenergiatalojen osalta tai haluttaessa hoitaa lämmitys esimerkiksi maalämpöpumpuilla. Lain muutosehdotus tullaan ympäristöministeriössä valmistelemaan niin, että lausunnot ehdotuksesta voidaan pyytää ensi vuoden alkupuolella. 3

4 Ministerin vastaus Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2007 Asuntoministeri Jan Vapaavuori 4

5 Ministerns svar KK 454/2007 vp Pentti Tiusanen /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 454/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Pentti Tiusanen /vänst: Är regeringen beredd att för riksdagen föreslå en ändring av markanvändnings- och bygglagen, där man genom en planbestämmelse entydigt skulle göra det möjligt att välja ett uppvärmningssätt som är hållbart ur miljösynpunkt och som minskar utsläpp av koldioxid? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Frågan om möjligheten att införa bestämmelser i detaljplanen om uppvärmningssätt som ska användas av fastigheter på ett planområde togs redan upp vid tiden för byggnadslagen som var i kraft före markanvändnings- och bygglagen. I praktiken har det närmast varit fråga om huruvida man genom bestämmelser i detaljplanen kunde ålägga fastigheter att ansluta sig till fjärrvärmenätet. Redan under tiden då byggnadslagen var i kraft var den vedertagna tolkningen att man genom detaljplaner inte kan bestämma att ett visst uppvärmningssätt ska tillämpas inom ett planområde. Det har också ansetts att markanvändnings- och bygglagen som trädde i kraft inte har medfört någon ändring på den här punkten, även om lagen nog mer än tidigare betonar miljömål vid planläggningen. I vissa avtal om tomtöverlåtelse som kommunerna gjort upp inkluderades det tidigare villkor om anslutning till fjärrvärme. Konkurrensverket har dock ansett att sådana avtalsvillkor innebär skadlig konkurrensbegränsning ( ; Dnr 418/61/96). Efter detta ställningstagande avstod man i kommunerna från att tillämpa sådana villkor. För att det genom detaljplaner ska kunna bestämmas om fastigheters uppvärmningssätt, skulle det krävas att en uttrycklig bestämmelse om detta skulle tas in i markanvändnings- och bygglagen. Vid bedömningen om möjligheten att införa en sådan bestämmelse är utgångspunkten planens roll vid styrningen av områdesanvändningen och byggandet. Fjärrvärmenät och dess byggande kan anses vara en fråga som hänför sig till ett visst område och användningen av det, och därför kan bestämmelser om anslutningsskyldighet anses lämpa sig för detaljplaner, så länge det finns grunder för bestämmelsen utgående från markanvändningsoch bygglagen. Däremot kan bestämmelser om uppvärmningssätt som inte anknyter till styrningen av områdesanvändningen, utan där valet mellan olika uppvärmningssätt ska göras separat för varje byggnadsprojekt, anses vara illa lämpade för detaljplaner. Med tanke på motverkandet av klimatförändringen och andra miljöaspekter är målet med en effektivare styrning än hittills av valet av uppvärmningssätt vid planläggningen motiverat. Miljöministeriets avsikt är att bereda ett förslag till en ändring av markanvändnings- och bygglagen så att det ska bli möjligt att utfärda en sådan detaljplanebestämmelse, genom vilken fastigheterna kan åläggas att ansluta sig till fjärrvärmenätet. Det finns dock fortfarande frågor, i synnerhet när det gäller rättsskyddet, som måste utredas i samband med beredningen av bestämmelsen, till exempel i vilket skede fjärrvärmenät ska uppföras i förhållande till byggandet. Dessutom bör 5

6 Ministerns svar man noggrant överväga vilka möjligheter till undantag det eventuellt behövs i fråga om lågenergihus eller i fall där man önskar sköta uppvärmningen till exempel med en jordvärmepump. Förslaget till lagändring kommer att beredas vid miljöministeriet så att det ska kunna skickas ut på remiss i början av nästa år. Helsingfors den 5 december 2007 Bostadsminister Jan Vapaavuori 6