Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 57/2007 vp Osaomistusasunnon asema vähemmistöosakkaan Eduskunnan puhemiehelle Laki vuokra-asuntojen korkotukilainalla rahoitettujen asuntojen vapautumisesta käyttörajoituksista säädettiin Sen perusteella vuokra-asuntolainalla rahoitetun osaomistusasunnon enemmistöosakas ja asukas voivat sopia asunnon lunastamisesta omistusasunnoksi, kun vähintään viisi vuotta on kulunut korkotukilainan ensimmäisen erän nostamisesta. Osaomistusasuntojen rajoitusten vapauttamiseen tarkoitettu uusi laki on oikeansuuntainen. Nykyisillä työmarkkinoilla ihmisten on usein pakko muuttaa työn perässä paikkakunnalta toiselle, ja elämäntilanteet muuttuvat nopeasti. Osaomistusasuntojen myynti voi olla monilla paikkakunnilla vaikeaa, ja laki parantaa tässä mielessä asukkaiden asemaa. Uusi laki ei kuitenkaan kohtele ihmisiä täysin tasapuolisesti. Asunnon lunastaminen ennen sovittua ajankohtaa on mahdollista vain, jos sopimuksen osapuolet pääsevät lunastuksesta yhteisymmärrykseen. Myöskään lunastushintaa ei säädellä, vaan osapuolet voivat sopia siitä vapaasti. Toisin sanoen vähemmistöosakas eli asukas voi ostaa asunnon omakseen etuajassa vain siinä tapauksessa, että enemmistöomistaja ja pankki hyväksyvät asian. Oikeudenmukaista olisi, että osaomistusasuntojen asukkailla olisi halutessaan mahdollisuus ostaa asunto itselleen viiden vuoden jälkeen. Uudessa laissa turvataan enemmistöosakkaan etu, mutta asukas on edelleen enemmistöosakkaan armoilla asunnon lunastamistilanteessa. On myös tärkeää, ettei osaomistusasuntojen hinnoittelussa tapahdu väärinkäytöksiä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä tavoin hallitus turvaa osaomistusasunnon vähemmistöosakkaan aseman tilanteessa, jossa asunnon enemmistöomistaja ei suostu myymään asuntoa viiden vuoden asumisen jälkeen? Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 2007 Matti Kangas /vas Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 57/2007 vp: Millä tavoin hallitus turvaa osaomistusasunnon vähemmistöosakkaan aseman tilanteessa, jossa asunnon enemmistöosakas ei suostu myymään asuntoa viiden vuoden asumisen jälkeen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vuokra-asuntolainojen korkotuesta annetun lain (867/1980) mukaisella korkotuella rahoitettiin vuosina tavallisten vuokra-asuntojen lisäksi myös osaomistusasuntojen rakentamista. Näitä osaomistusasuntoja on käytettävä vuokra-asuntoina joko 10 tai 20 vuoden ajan ennen kuin asukas eli vähemmistöosakas voi lunastaa asunnon kokonaan itselleen. Laki vuokra-asuntojen korkotukilainalla rahoitetuista osaomistusasunnoista (232/2002) annettiin vuonna Tämän lain mukaan asukas ja enemmistöosakas voivat sopia asunnon omaksi lunastamisesta silloin, kun vähintään viisi vuotta on kulunut siitä, kun laina on hyväksytty korkotukilainaksi. Tämä laki koskee kuitenkin vain uusia sopimussuhteita, eikä sitä siten voida soveltaa sellaisiin asuntoihin, jotka on hyväksytty korkotukilainoitettaviksi ennen lain voimaantuloa. Vuonna 2004 hallitus antoi esityksen laiksi vuokra-asuntojen korkotukilainalla rahoitettujen asuntojen vapautumisesta käyttörajoituksista (HE 229/2004 vp). Lain tarkoituksena oli mahdollistaa nopeampi lunastusmenettely myös vanhoissa korkotukilaina-asunnoissa. Ehdotuksen mukaan asukas ja enemmistöosakas voivat sopia, että asukas voi lunastaa korkotukilainalla rahoitetun osaomistusasunnon jo kun vähintään viisi vuotta on kulunut korkotukilainan ensimmäisen erän nostamisesta. Laatimassaan mietinnössä (YmVM 3/2005 vp) ympäristövaliokunta käsitteli tarkoin asian oikeudellista puolta. Lunastaminen ennen sovittua ajankohtaa on mahdollista vain, jos sopimuksen osapuolet pääsevät lunastuksesta yhteisymmärrykseen. Myöskään lunastushintaa ei säädellä, vaan osapuolet voivat sopia siitä vapaasti. Valiokunta korosti, että tavallisella lainsäädännöllä ei ole mahdollista muuttaa jälkikäteen osaomistussuhteita, jotka perustuvat yksinomaan yksityisoikeudellisiin sopimuksiin. Lakiehdotus ei toisaalta mietinnön mukaan mitenkään heikennä kummankaan sopijapuolen asemaa, sillä alkuperäinen sopimus säilyy voimassa, jos lunastuksesta ei päästä yhteisymmärrykseen. Lakiehdotuksen tavoitteena on ennen kaikkea lisätä sopimusvapautta, mutta ei asettaa velvoitteita. Valiokunnan mukaan muutoksella edistetään asukkaiden tasavertaista kohtelua, kun kaikille tulee mahdolliseksi neuvotella omaksi lunastamisesta viiden vuoden vuokra-ajan jälkeen. Eduskunnan hyväksymä laki (291/2005) tuli voimaan Ympäristövaliokunnan edellä mainitut, perustuslakiin pohjautuvat kannanotot ovat edelleenkin painavia ja vakuuttavia. 2

3 Ministerin vastaus KK 57/2007 vp Matti Kangas /vas Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2007 Asuntoministeri Jan Vapaavuori 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 57/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst: På vilket sätt skall regeringen trygga ställningen för en minoritetsägare av en delägarbostad i en situation där bostadens majoritetsägare inte går med på att sälja bostaden efter fem års boende? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Genom räntestödet som avses i lagen om räntestöd för hyresbostadslån (867/1980) finansierades under åren förutom vanliga hyresbostäder också byggandet av delägarbostäder. Dessa delägarbostäder skall användas som hyresbostäder antingen 10 eller 20 år innan den boende eller minoritetsägaren kan lösa in bostaden helt och hållet som sin egen. Lagen om delägarbostäder som finansieras med räntestödslån för hyresbostäder (232/2002) utfärdades år Enligt lagen kan den boende och majoritetsägaren avtala om inlösen av bostaden då minst fem år har förflutit från det att lånet har godkänts som räntestödslån. Denna lag gäller dock endast nya avtalsförhållanden, och kan således inte tillämpas på bostäder som godkänts för finansiering genom räntestödslån före lagens ikraftträdande. År 2004 avlät regeringen en proposition med förslag till lag om befrielse från användningsbegränsningar som gäller bostäder finansierade med räntestödslån för hyresbostäder (RP 229/2004 rd). Syftet med lagen var att möjliggöra ett snabbare inlösningsförfarande också för äldre räntestödsbelånade bostäder. Enligt förslaget skall majoritetsägaren och den boende kunna komma överens om att den boende kan lösa in sin delägarbostad som finansierats med räntestödslån redan då minst fem år har förflutit sedan den första posten av räntestödslånet lyftes. I sitt betänkande (MiUB 3/2005 rd) behandlade miljöutskottet noggrant frågans juridiska sida. Inlösning före den överenskomna tidpunkten är möjlig endast om avtalsparterna når enighet i fråga om inlösningen. Inte heller regleras inlösningspriset utan parterna kan fritt komma överens om detta. Utskottet betonade att det med normal lagstiftning inte är möjligt att i efterskott ändra delägarförhållanden som grundar sig enbart på privaträttsliga avtal. Å andra sidan försämrar lagförslaget enligt betänkandet inte på något sätt någondera avtalspartens ställning, eftersom det ursprungliga avtalet förblir gällande om man inte når enighet om inlösningen. Syftet med lagförslaget är framför allt att öka avtalsfriheten men inte att uppställa skyldigheter. Enligt utskottet främjas en likvärdig behandling av de boende genom ändringen, då alla ges möjlighet att förhandla om inlösning efter en hyresperiod på fem år. Lagen (291/2005) som godkänts av riksdagen trädde i kraft Miljöutskottets ovannämnda, grundlagsbaserade ställningstaganden är fortfarande vägande och obestridliga. 4

5 Ministerns svar KK 57/2007 vp Matti Kangas /vas Helsingfors den 24 maj 2007 Bostadsminister Jan Vapaavuori 5