ANNETUT LAUSUNNOT KOMISSION EHDOTUKSESTA TELEVISIO ILMAN RAJOJA -DIREKTIIVIN MUUTTAMISEKSI

Transkriptio

1 ANNETUT LAUSUNNOT KOMISSION EHDOTUKSESTA TELEVISIO ILMAN RAJOJA -DIREKTIIVIN MUUTTAMISEKSI SISÄLLYSLUETTELO 1. C More Entertainment Oy 3 2. Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry 6 3. Julkisen sanan neuvosto 8 4. Kansan Radioliitto ry Kauppa- ja teollisuusministeriö Keskuskauppakamari Kilpailuvirasto Kopiosto ry Kuluttajat Konsumenterna ry Kuluttajavirasto Kuulonhuoltoliitto ry Kuurojen Liitto ry Lapsiasiavaltuutettu Mainostajien Liitto Mannerheimin Lastensuojeluliitto Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto MTL MTV Oy, Subtv Oy ja Suomen Uutisradio Ab Nokia Oyj Oikeusministeriö Opetusministeriö Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pro Yleisö ry Romaniasiain neuvottelukunta SanomaWSOY Oyj SATU ry Sisäasiainministeriö 69

2 2 27. Suomen Journalistiliitto Suomen Televisioiden Liitto Suomen Yrittäjät ry SWelcom Oy, SW Television Oy / Nelonen Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry Valtion elokuvatarkastamo Varsinais-Suomen liitto Veikkaus Oy Viestinnän Keskusliitto Viestintävirasto Yleisradio Oy Ålands landskapsregering 106

3 3 1. C More Entertainment Oy Liikenne- ja viestintäministeriö asiakirjatunniste: COM (2005) 646 final viite: Komission ehdotus televisio ilman rajoja-direktiivin muuttamiseksi C More Entertainment Finland Oy on saanut lausuntopyynnön koskien komission ehdotusta televisio ilman rajoja-direktiivin muuttamiseksi. Myös Pro Radio Oy:ltä on pyydetty lausuntoa. Koska Pro Radio Oy ja TV5 Finland Oy (Voice TV) kuuluvat samaan konserniin C More Entertainment Finland Oy:n kanssa, liittyvät ne myös oheiseen lausuntoon. Oheisena löytyvät periaattelliset kantamme, joissa emme vielä ole voineet ottaa huomioon kaikkia yksityiskohtia. Olemme myös valmistelleet asiaa kansainvälisesti, josta syystä esityskielemme on englanti. Tarvittaessa voimme toimittaa esityksemme myös suomenkielisenä. Lisäksi haluamme korostaa, että on tärkeää, että radiotoimiala jää TV-direktiivin ulkopuolelle. Helsingissä C More Entertainment Finland Oy Outi Leijon Minna Leno Senior Advisor Country Manager LIITTEET: lausuntomme (3 sivua) MEMO Proposal for amendment of the TVWF- Directive (COM (2005) 646 final). Our comments to the main points of the proposal are as follows: 1. The directive shall extend to all Audiovisual Media Services on all technical platforms, linear or non-linear. Comment: If there is need for a uniform regulatory regime, it should be carefully considered to what extent the various rules should be applied to the different services (see below). We are also questioning whether it is correct to refer to when the program is transmitted as the criteria between linear and non-linear services, as the programmes can be transmitted at one time and stored in the PVR for viewing at time elected by the consumer. For example, a film service will be linear if a film is saved from a film service that streams the films directly to a PVR ( push technology ), but non linear if downloaded from the content provider on a VOD basis although both services may deliver exactly the same content and at the same cost to the subscriber. 2. Country of origin principle as to the legal regime.

4 4 The proposal confirms and clarifies this principle but there is a counter proposal by Sweden together with certain other countries creating a vast exemption in favour of the target country. Comment: The country of origin principle should prevail strong as proposed by the Commission. As stated in the proposed preamble, (22), freedom of establishment is a fundamental principle in EU. The directive guarantees a minimum set of rules, and even if the local rules are set aside, this applies equally to services distributed internationally and targeted specifically to a country. Why should it e.g. be more damaging to the Swedish people to see certain advertising in TV3 than in Discovery? C More Entertainment is able to provide a multi-channel service based on the country of origin principle, combining pan-nordic channels and services with channels and services directed to specific countries under the same rules. Another matter is that the wording of the proposal at this point is unclear and needs further development. It should be clearly stated in which circumstances measures can be taken against a service provider and what these measures could be. The Swedish proposal seems to be directly contradictory to the primary policy of the Directive. The country of origin principle has allowed a number of international broadcasters, similarly to us, to customise they services to the different markets, to the benefit of the consumers and the competition. 3. Establish news rights on reasonable terms in favour of non-domestic broadcasters to events of high interest to the public. Comment: The Nordic countries have no explicit legislation on news rights. If such legislation should be created, it should be done on equal basis in favour of domestic and nondomestic service providers. Who decides what is of high interest? This matter should belong to the copyright regulations. 4. Extension of the protection of Article 22.1 to non-linear services (programmes that might seriously impair the physical.development of minors). Comment: According to the preamble (32), the intent is not to ban adult content as such, but to give adequate protection. Our conclusion from discussions in Norway is that the concept of seriously impair is highly contentious and that the distinction in Article 22 between what is likely to impair and what might only impair, is impossible to judge in other than an arbitrary manner. We support the need for the minors to be protected but the criteria upon which this protection is afforded must be appropriate. For example, if access to such content is pin-protected, it places the responsibility upon the supervising adult at the point of consumption to restrict access to minors within their care. No reference to this proposed paragraph 3d is made in Article 2a, paragraph 2. Therefore we understand that the receiving countries cannot take measures to prevent the services for this reason (as opposite to broadcasts according to Article 22). 5. Protection of human dignity in non-linear services. No comment. 6. Promotion of European works when practicable and by appropriate means in nonlinear services.

5 5 Comment: We do not support this amendment, even though it is vague and hardly enforceable. There are not enough grounds for this extension. 7. Proposal for basic rules for audiovisual commercial communications. No comment 8. Proposal to allow Product Placement Comment: We support that the matter will be regulated but also other new means of advertising would benefit of liberalisation and harmonisation. Product Placement seems to be accepted by the society in various ways and provides valuable means to financing of programmes. It should, however, be taken into regard that the rules of Product Placement could continue to be different in the various member states (the Directive is a minimum directive), and most certainly in third countries. For a company like C More Entertainment, it is important to buy products, like sports productions, from other countries. These are primarily produced for local broadcasters under the local rules. Possible remaining differences in harmonization should not prevent this co-operation. In the case of feature films it has been established that Product Placements do not prevent their exhibition in TV. The service provider can further only inform of Product Placements commissioned by him, or of which he has been informed by the producer. We do not think it is appropriate or possible to ask e.g. filmcompanies to always list their Product Placements. 9. Liberalisation of the placement and duration of advertising breaks Comment: We have on several occasions expressed our opinion that rigid rules for these breaks are obsolete. Today the consumer can choose between many services and the interest to protect his viewing experience is lower than when the offer was limited. We therefore welcome the liberalisation of the advertising break rules. However, we are unclear about the rationale behind the proposal in the new directive that films, children's programmes, current affairs programmes and news must not be interrupted more than once every 35 minutes. There appears to be no objective justification for the 35 minutes limitation and seems to be an arbitrary restriction on the freedom of broadcasters to schedule advertising breaks to suit their target audience. C More Entertainment is not an advertising supported service, and therefore not an expert on the subject. We believe, however, in greater harmonisation. The adopted regulation should be such that most of the member states will enact legislation on the same level.

6 6 2. Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry Liikenne- ja viestintäministeriö GRAMEX RY:N LAUSUNTO KOSKIEN KOMISSION EHDOTUSTA TELEVISIO ILMAN RAJOJA DIREKTIIVIN MUUTTAMISEKSI (COM(2005) 646 final) Lausuntopyyntönne LAUSUNTO Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex r.y. edustaa yli suomalaista taiteilijaa ja äänitteiden tuottajaa, ja se on Suomen suurin musiikkialan tekijänoikeusjärjestö. Gramex edustaa myös lukuisia ulkomaisia oikeudenomistajia ja se tekee yhteistyötä yli suomalaisen äänitemusiikin käyttäjän kanssa. Yhdistys valvoo äänitteillä esiintyvien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeuslaissa säädettyjä oikeuksia, perii tekijänoikeuslain mukaiset korvaukset ja jakaa ne niihin oikeutettujen kesken. Yhdistys edistää lisäksi esittävän säveltaiteen ja äänitetuotannon yleisiä edellytyksiä muun muassa ylläpitämällä Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK:iä, jonka toimintaan kuuluvat esimerkiksi äänitetuotannon ja esiintymistilaisuuksien tukeminen. Kiitämme ministeriötä yhdistyksellemme osoitetusta lausuntopyynnöstä ja lausumme asiassa kunnioittavasti seuraavaa: Yleistä Kyseinen direktiivi tulee vaikuttamaan audiovisuaalisten palvelujen tarjoamiseen Euroopan yhteisön alueella. Gramex pitää merkittävänä sitä, että yhteisön alueella tapahtuvaan audiovisuaalisten sisältöpalveluiden tarjontaan ollaan luomassa nyt ehdotetun kaltainen sääntely. Koska kyseessä on merkittävä ja pitkäkantoinen sääntely, pitää Gramex tärkeänä sitä, että soveltamisalaan kuuluvat erilaiset määritelmät kuten esimerkiksi audiovisuaaliset palvelut määritellään tarkasti. Direktiivin suhde Euroopan yhteisön tekijänoikeussääntelyyn Audiovisuaalisia palveluja koskevan direktiivin lähtökohtana on niin sanottu country of origin eli alkuperämaa-periaate, joka sama periaate toteutettiin televisiolähetysten tekijänoikeushallinnoinnin osalta jo 1990-luvulla säädetyssä satelliitti- ja kaapelidirektiivissä. Satelliitti- ja kaapelidirektiivi laadittiin täydentämään televisiodirektiivissä määritellyn audiovisuaalisen alueen luomisen oikeudellista kehitystä tekijänoikeuden osalta. Vanhaan televisiodirektiiviin ollaan ottamassa nyt mukaan myös niin sanotut non-lineaariset audiovisuaaliset sisältöpalvelut. Näiden osalta tekijänoikeudellinen sääntely sisältyy erityisesti On demand-palvelujen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston tekijänoikeusdirektiiviin tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (2001/29/EY).

7 Tekijänoikeuksien osalta on komissio julkaissut kesällä 2005 asiakirjan (Impact assessment on a Community initiative on the cross-border collective management of copyright; IP/05/872), jossa on selvitetty musiikin tekijänoikeuksien saatavuutta internet-käyttöön ja muihin online sisältöpalveluihin, ja erityisesti tekijänoikeusjärjestöjen asemaa lupakäytännössä. Selvitys pitää sisällään suoran suosituksen siitä, että musiikin tekijänoikeusluvat hallinnoitaisiin jatkossa järjestelyllä, jossa oikeudenhaltijat eivät enää automaattisesti luovuttaisi ns. online-oikeuksiaan oman kansallisen tekijänoikeusjärjestönsä valvottavaksi, vaan hakeutuisivat jonkin eurooppalaisen järjestön asiakkaaksi. Tällaisella järjestöllä, joita olisi jatkossa ehkä vain muutama, olisi toimivalta lisensoida edustamiensa oikeudenhaltijoiden online-oikeudet mihin tahansa yhteisön alueelle riippumatta palvelun tarjoajan sijaintimaasta tai palvelun kohdemaasta. Kyseisessä suosituksessa omaksuttu toimintamalli on ristiriidassa satelliitti- ja kaapelidirektiivissä omaksutun country of origin -periaatteen kanssa. Näyttääkin siltä, että audiovisuaalisia palveluja säätelevässä direktiivissä ja siihen välillisesti liittyvässä satelliitti- ja kaapelidirektiivissä noudatettava country of origin- malli ei voi toimia komission suositteleman Online-lisensointimallin kanssa. Satelliitti- ja kaapelidirektiivissä omaksuttu alkuperämaa-periaate ja toimintatapa voi toimia tehokkaasti ainoastaan silloin, kun kansallisia tekijänoikeusjärjestelmiä ja lainsäädäntöä kehitetään entistä vahvemmaksi. Audiovisuaalisia palveluja koskeva direktiivi edellyttää toimintansa tueksi vahvaa kansallista tekijänoikeusjärjestelmää. Tällä on myös tärkeä ja vahva kulttuuripoliittinen merkitys, jota myös rikas ja luova audiovisuaalinen sisältötuotanto omalta osaltaan edustaa. 7 Muita huomioita Direktiivissä lähdetään liikkeelle teknologianeutraalisuudesta. Tältä osin on muistettava, että kyseisellä periaatteella ei käytännössä ratkaista eikä vaikuteta siihen, miten eri palveluja sekä niihin sisältyviä tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten ja esitysten käyttöä tekijänoikeudellisesti arvioidaan. Tämä tapahtuu tekijänoikeudellisen sääntelyn avulla. Vaikka komission ehdotuksessa luokitellaan lineaarisiksi palveluiksi useita erilaisia palveluita, on tässä yhteydessä muistettava se, että jokainen palvelu muodostaa oman itsenäinen taloudellisen markkinansa, jolloin kilpailuoikeudellisesti kyse on eri markkinoista. Lisäksi kyse on tekijänoikeudellisessa tarkastelussa erilaisista tekijänoikeuksien hyödyntämistavoista. Se, mikä hyödyntämistapa tässä tarkastelussa on kulloinkin tekijänoikeudellisesti relevanttia, määräytyy voimassa olevan yhteisön tekijänoikeuslainsäädännön, kansainvälisten tekijänoikeussopimusten sekä kansallisten tekijänoikeuslakien mukaisesti. Helsingissä helmikuun 10. päivänä 2006 Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys GRAMEX ry Tuomas Talonpoika apulaisjohtaja, varatuomari

8 8 3. Julkisen sanan neuvosto Liikenne- ja viestintäministeriö Viite: Lausuntopyyntö COM(2005) 646 final Asia: Julkisen sanan neuvoston lausunto (3586/L/06) EU-komission ehdotuksen Televisio ilman rajoja -direktiivin muuttamiseksi Lausunnossaan Komission ehdotukseen Televisio ilman rajoja -direktiivin muuttamiseksi Julkisen sanan neuvosto (JSN) kiinnittää huomiota tuotesijoitteluun sinänsä ja sen mukanaan tuomiin yleisen tason vaikutuksiin median riippumattomuudelle. Tuotesijoittelu JSN on keskeinen osa median itsesääntelyjärjestelmää. Neuvosto tulkitsee Journalistin ohjeita, joiden 19. kohdan mukaan Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Neuvosto on antanut myös piilomainontaa koskevia lausumia, joissa otetaan kantaa ohjeita yleisemmällä tasolla. Viimeksi neuvosto antoi piilomainontalausuman, jossa kiinnitettiin huomiota muun muassa tuotesijoitteluun. Lausuman mukaan journalistista uskottavuutta ei saa vaarantaa hämärtämällä kaupallisen ja toimituksellisen aineiston rajaa. Vaara on ilmeinen esimerkiksi tuotesijoittelussa, jos ulkopuolinen pystyy ostamaan itsensä osaksi ohjelmaa tai juttua. Tuotesijoittelu hämärtää kaupallisen ja toimituksellisen aineiston rajaa, vaikka siitä ilmoitettaisiin ennen ohjelman alkua. Rajankäynti direktiivin tulkinnoista näyttää etukäteen lähes mahdottomalta. Tuotesijoittelun ulkopuolelle jäisivät uutis-, ajankohtais-, dokumentti- ja lastenohjelmat. Kuka nämä ohjelmaryhmät määrittelee? Onko lastenohjelma sellainen, jolla on paljon lapsikatsojia, vai sellainen, jonka vain sanotaan olevan lastenohjelma? Vai käytetäänkö kriteerinä lähettämisajankohtaa? Onko esimerkiksi viihdeuutiset uutisohjelma vai ohjelma muuten vain päivänpolttavista viihdeaiheista? Vai onko se ajankohtaisohjelma? Tässä vain muutama kysymys, joihin valvojat joutuvat vastaamaan. Lyhyt yhteenveto tuotesijoittelusta: direktiivi kieltää piilomainonnan mutta sallii tuotesijoittelun. Direktiivissä ei kuitenkaan esitetä keinoja, millä nämä voitaisiin uskottavasti erottaa toisistaan. JSN ei usko, että artiklassa 3 h mainittuja vaatimuksia voidaan käytännössä valvoa. Riippumattomuus Direktiivi sallisi kaupallisten elementtien (tuotesijoittelu) lisääntymisen ohjelmien sisällä. Koska tvkanavat kilpailevat mainoseuroista, suunniteltaisiin tuotesijoittelun ympäristö eli ohjelmat mahdollisimman houkutteleviksi. Näin maksaja määräisi nykyistä enemmän sen, mitä kanavat esittävät. Puhevallan luovuttamisen lisäksi ohjelmisto voisi entistä enemmän yhdenmukaistua. Sähköinen media kilpailee painetun viestinnän kanssa. Jos tuotesijoittelu yleistyy, tämä saattaa vaikuttaa myös painetun viestinnän aihe- ja tyylivalikoimiin. Näin vaara toimituksellisen ja kaupallisen aineiston rajan hämärtymisestä myös lehdissä kasvaisi. Tämä puolestaan vaarantaisi toimituksellisen riippumattomuuden, johon median journalistinen uskottavuus pitkälti perustuu. Myös demokratia ja siihen olennaisesti kuuluva sananvapaus ovat näiden ajatuksellisten tikapuiden olennaiset poikkipuut.

9 9 Lyhyt yhteenveto riippumattomuudesta: Sananvapaus on demokratian tukipilareista tärkeimpiä. Median riippumattomuus takaa monipuolisen journalismin ja sitä kautta sananvapauden. Riippumattomuus saattaa tuotesijoittelun vuoksi vaarantua, mikä on uhka myös sananvapaudelle. Helsingissä Kalevi Kivistö Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja

10 10 4. Kansan Radioliitto ry Kansan Radioliitto ry. Hämeentie Helsinki LAUSUNTO Liikenne- ja viestintäministeriölle COM (2005) 646 final LAUSUNTO EHDOTUKSESTA EU:N UUDEKSI TELEVISION WITHOUT FRONTIERS - DIREKTIIVIKSI Pyydettynä lausuntona otsikon asiasta Kansan Radioliitto, yhtyen Pro Yleisö ry:n lausuntoon, esittää ehdotuksen asiaryhmiin seuraavaa: Kansallinen hallinto Kansallisesti tulee voida päättää myös televisiotoiminnan siirtämisestä toisen ministeriön alaisuuteen. Suomessa toiminta tulisi siirtää Liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudesta Opetusministeriön ja siellä kulttuuriministerin alaisuuteen tai mahdollisesti perustettavaan kulttuurija viestintäministeriöön. Perusteluna tälle esitetään laatu- ja sisältökysymysten ensisijaisuus tiedonsiirron teknisiin kysymyksiin nähden. Vastaanoton ja ohjelman siirron vapaus Hyväksymme periaatteen vastaanoton ja ohjelmansiirron vapaudesta EU:n jäsenvaltioiden rajojen yli. Ohjelman alkuperä ja tekijänvastuu tulee kuitenkin aina olla ohjelmatiedoista selvitettävissä. Lakien parempi yhteensovittaminen Tältä osin tulee jättää kansallista liikkumavaraa paikallisten erikoisolosuhteiden huomioonottamisen mahdollistamiseksi. Julkisen palvelun tv-lähetysten turvaaminen suurten urheilutapahtumien osalta Urheilukilpailujen televisiointi on siirtymässä yhä enemmän kaupallisille kanaville. Julkisen palvelun tehtävän osalta tulee jättää kansallista harkintamahdollisuutta, koska urheilulajien priorisointi vaihtelee EU-maissa sääolojen ja kansallisten kulttuuriperinteiden mukaisesti. Tärkeiden kansainvälisten urheilukilpailujen näkyminen julkisen palvelun kanavilla tulee turvata. Tällaisia urheilutapahtumia ovat esimerkiksi olympialaiset, keskeisten lajien MM- ja EM-kisat sekä vastaavat kilpailut.

11 11 Eurooppalaisten ohjelmien edistämisen määrä Eurooppalaisten ohjelmien käsite koskee myös yhteistuotanto-ohjelmia kolmansien maiden kanssa. Eurooppalaisten ohjelmien määrälle muihin verrattuna ei ehdotuksessa aseteta tarkkaa rajoitusta. Sellainen tulisi kuitenkin asettaa ottaen huomioon amerikkalaisten ohjelmien ja ohjelmaformaattien ylivallan. Tämän määrän tulisi kuitenkin olla oleellinen eli ainakin yli kolmannes kokonaismäärästä. Eurooppalaisten ohjelmien määrittely Ohjelma luetaan eurooppalaiseksi ohjelmaksi, mikäli jonkin EU-maan tuottaja on kustantanut suurimman osan siitä edellyttäen, että ohjelman tuotantoa ei ole valvonut jokin EU:n ulkopuolisen maan toimija. Tämä määrittely on riittävän tarkka. Riippumattomat tuottajat Ohjelma-ajasta tulee ehdotuksen mukaan varata 10 % riippumattomille tuottajille. Tässä tulisi tarkentaa kysymyksessä oleva katseluaika painottaen ns. parasta katseluaikaa. Edelleen tulisi tarkentaa, mitä tarkoitetaan riippumattomalla tuottajalla. Elokuvien karenssiaika Aiempi elokuvan ensi-illan ja televisiossa esittämisen välinen karenssiaika on kumottu. Pienten EU-maiden kansallisen elokuvatuotannon turvaamiseksi tällainen karenssiaika tulisi säilyttää. Sen tulisi olla vähintään yksi vuosi. TV-mainonta Tasatuntien ohjelma-ajasta mainoksia saa olla korkeintaan 20 prosenttia. Aiemmin rajoitus koski tunnin ohjelmajaksoa. Itsemainontaa sallitaan samassa suhteessa. Rajoitus ei koske julkisen palvelun tiedotteita. Tämä sääntely on Pro Yleisö ry:n käsityksen mukaan oikein mitoitettu, mutta itsemainonnan määrittelyä tulee tarkentaa ja sen tulee sisältyä mainittuun 20 prosenttiin. TV-shopit Otsikon asiaa on ehdotuksessa määritelty. Yhden tunnin vuorokausirajoitus on poistettu. Jaksojen on oltava vähintään 15 minuutin pituisia ja on selvästi osoitettava, että kysymys on tvshopista. Mainoksia voidaan esittää korkeintaan 8 jaksoa yhteensä korkeintaan 3 tuntia päivässä. Lapsia ei saa yllyttää ostamaan mainostettuja tuotteita. Pro Yleisön käsityksen mukaan rajoitukset ovat perusteltuja, mutta lisäksi tulisi rajoittaa mainosten katteettomat lupaukset niin, että kuluttajille turvataan kuluttajasuoja. Sponsorointi Lääkefirmat saavat sponsoroida ohjelmia, mutta ohjelmissa ei saa olla lääkkeiden tai hoitojen myynninedistämistä. Tämä sääntely on käsityksemme mukaan sopivalla tasolla. Lastensuojelu ja yleisen järjestyksen turvaaminen Lasten kehitystä vakavasti vahingoittavat ohjelmat ovat kiellettyjä. Vahingollisista ohjelmista tulee olla selkeä varoitus myös symbolilla. Ohjelmissa ei saa yllyttää rotuvihaan, sukupuolisia vähemmistöjä vastaan kohdistuvaan vihamielisyyteen tai muuhun vastaavaan laittomaan toimintaan tai asiattomaan suhtautumiseen. Esitetty sääntely on perusteltua, mutta erityisesti lapsille suunnattujen ja lasten katseluaikaan esitettävien ohjelmien vahingollisuus tulisi tar-

12 kemmin määritellä mm. väkivaltaisten ja seksiä sisältävien kohtausten osalta. Sääntelyn tulisi koskea myös TV-pelejä ja ohjelmien ennakkomainoksia, joita esitetään lasten katseluaikaan. 12 Vastineoikeus Vastineoikeus täytyy varata niille, joiden mainetta tai kunniaa on loukattu. Tätä säädöstä on aiemmasta tiukennettu. Käsityksemme mukaan tämä tiukentaminen on perusteltua. Direktiivin toteutumisen seuranta Direktiivin toteutumisen seurantaa varten asetetaan seurantaelin, jossa on komission ja jäsenvaltioiden edustus (pj komissiosta). Säädös on perusteltu. Kansalaisille tulisi osoittaa väylä, miten tähän elimeen voi ottaa yhteyttä. Tietoja yhdistyksestämme on enemmän saatavilla mm. kotisivuillamme Helsingissä 8. helmikuuta 2006 Kansan Radioliitto ry. Seppo Julin varapuheenjohtaja Kaisa Pannimaa-Pätsi sihteeri

13 13 5. Kauppa- ja teollisuusministeriö Viite: komission dokumentti COM(2005) 646 final KOMISSION EHDOTUS TELEVISIO ILMAN RAJOJA -DIREKTIIVIN MUUTTAMISEKSI Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt kauppa- ja teollisuusministeriöltä lausuntoa otsikossa mainitusta komission ehdotuksesta, joka on esitetty komission dokumentissa COM(2005) 646 final. Komissio ehdottaa televisio ilman rajoja direktiivin tarkistamista siksi, että audiovisuaaliset mediapalvelut ovat kehittyneet siinä määrin, ettei niitä voida enää rajata pelkästään televisiotoimintaan vaan on syntynyt vaihtoehtoisia jakelukanavia ja alustoja joiden kautta voidaan välittää keskenään samanlaisia palveluja. Direktiivin muuttamisen tarkoituksena on saavuttaa tilanne, jossa eri jakelukanavia säännellään neutraalilla tavalla ja jossa jakelukanava ei enää olisi sääntelyn kannalta ratkaiseva tekijä. Ohjelmien ja palvelujen tulee siis jatkossa kilpailla sisällöllä, eikä jakelukanava saa rajoittaa palvelujen tarjontaa tai diskriminoida erilaisia palveluja tarjoavia yrittäjiä. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi yhtyä komission ehdotuksessa luonnosteltuihin kehittämisen päälinjoihin. Ministeriö ottaa tiedoksi LVM:n ilmoituksen direktiivin uudistamistyöstä ja osallistuu mielellään asian jatkovalmisteluun sen myöhemmissä vaiheissa. Timo Kekkonen Ylijohtaja Tero Kuitunen Ylitarkastaja

14 14 6. Keskuskauppakamari Paula Paloranta LAUSUNTO Liikenne- ja viestintäministeriö PL Valtioneuvosto EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSION EHDOTUS TELEVISIODIREKTIIVIN MUUTTAMISEK- SI, KOM (2005) 646 lopullinen Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa komission ehdotuksesta televisiodirektiivin muuttamiseksi. Keskuskauppakamari viittaa antamaansa lausuntoon ja esittää lisäksi seuraavan. Direktiivin soveltamisala Tuotesijoittelu Tilauspohjaiset sisältöpalvelut tulisi jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Jos direktiivin soveltamisalaan kuitenkin halutaan sisällyttää tilauspohjaiset sisältöpalvelut, tätä käsitettä tulisi selventää. Tuotesijoittelun määritelmään tulisi kiinnittää huomiota. Direktiiviehdotuksen 1 artiklan (k) kohdan mukaan tuotesijoittelulla tarkoitetaan kaikenlaista kaupallista viestintää, jossa audiovisuaalisiin mediapalveluihin sijoitetaan tuote, palvelu, tavaramerkki tai näitä koskeva viittaus yleensä maksua tai muuta samankaltaista vastiketta vastaan. Erityisesti vastikkeen määrittely tulisi olla selkeämpi. Esimerkiksi Kansainvälisen kauppakamarin mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä tuotesijoitteluksi katsotaan tuotteen esittäminen ohjelmassa siten, että ohjelman tekijä tai lisenssinhaltija saa siitä maksun tai muun arvokkaan (valuable) korvauksen. Käytännössä on tavallista, ettei tuotesijoittelusta aina makseta erillistä rahavastiketta, vaan esimerkiksi tuotesijoitteluun tarkoitettu tuote jää ohjelman tai elokuvan tekijälle. Esitetty direktiivin määritelmä jättää avoimeksi kysymyksen, sovelletaanko tuotesijoittelua koskevia säännöksiä myös sellaiseen menettelyyn, jossa arvoltaan vähäinen tuote jää ohjelman tekijälle. Alkuperämaaperiaate ja vilpillinen menettely Direktiivin 2 artiklaan on lisätty uudet kohdat Lisäys koskee sellaista toiseen jäsenvaltioon sijoittunutta mediapalvelun tarjoajaa, joka vilpillisessä mielessä kohdistaa tarjontansa muun valtion kuin sijoittautumisvaltion alueelle. Tällainen mediapalvelun tarjoaja pyrkii kiertämään sen jäsenvaltion mediapalvelua koskevia säännöksiä, jonne se suuntaa tarjontansa. Jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus puuttua tällaiseen menettelyyn tapauskohtaisesti. Ehdotus on perusteltu, mutta elinkeinonharjoittajan oikeusturvaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. KESKUSKAUPPAKAMARI Kari Jalas toimitusjohtaja

15 15 7. Kilpailuvirasto Liikenne- ja viestintäministeriö PL VALTIONEUVOSTO Lausuntopyyntönne / COM (2005) 646 final KOMISSION EHDOTUS TELEVISIO ILMAN RAJOJA-DIREKTIIVIN MUUTTAMISEKSI Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Kilpailuvirastolta lausuntoa otsikossa mainitusta komission ehdotuksesta. Kilpailuvirasto lausuu seuraavaa. Kilpailuvirasto suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen muuttaa nykyinen televisiodirektiivi audiovisuaalisia palveluja koskevaksi direktiiviksi. Uudistus on perusteltu, koska sen tavoitteena saada tasapuoliset kilpailuolosuhteet palvelujen tarjoajille ja saada samanlainen sääntelyympäristö samoille sisältöpalveluille. Ohjelmia ja palveluja tuottavien yritysten välinen kilpailu perustuu jatkossa sisällön erilaisuuteen. Jakelukanava ei saa rajoittaa eikä diskriminoida erilaisia palveluja tarjoavia yrittäjiä. Kilpailuvirasto toteaa, että uudistushanke on Suomen käsittelyn osalta vielä alkuvaiheessa. Kuulemistilaisuudessa pidettiinkin toivottavana, että eri intressiryhmät voivat antaa asiasta vielä lisälausuntoja, mikäli näkevät ne tarpeelliseksi. Kilpailuvirasto varaa mahdollisuuden lisälausunnon antamiseen ja osallistuu myöhemmissä vaiheissa jatkovalmisteluun. Ylijohtaja Juhani Jokinen Erikoistutkija Hannu Pohjonen

16 16 8. Kopiosto ry Liikenne- ja viestintäministeriö PL VALTIONEUVOSTO Lausuntopyyntö koskien komission ehdotusta tv-direktiivin muuttamiseksi, COM(2005) 646 final. Kiitämme lausuntopyynnöstä. Käsittelemättä TV-direktiivin luonnosta yksityiskohtaisemmin, haluamme tuoda esiin seuraavia periaatteellisia näkökohtia. 1. Teknologianeutraalisuuden käsite Esityksen yhtenä kantavana ajatuksena on teknologia-neutraalisuuden periaate. Tätä periaatetta ei tule ymmärtää eikä soveltaa väärin. Lähtökohdan tulee näin ollen olla se, että erilaisia teknologioita ei lainsäädännöllä aseteta perusteetta keskenään eriarvoiseen asemaan. Samanaikaisesti on huomattava, että jokainen taloudellisesti itsenäinen liiketoiminta-alue muodostaa oman (kilpailuoikeudellisesti) relevantin markkinansa riippumatta siitä, mitä teknologiaa hyödynnetään. Siksi on pidettävä huolta siitä, että kullakin itsenäisellä markkinalla toimivien tahojen keskinäistä sopimusvapautta ei tule teknologianeutraalisuusperiaatteen vääränlaisen soveltamisen seurauksena kaventaa. 2. Direktiivin suhde muuhun alan lainsäädäntöön Nyt käsiteltävänä olevan asiakokonaisuuden taustasta toteamme, että ns. satelliitti- ja kaapelidirektiivi (93/83/ETY) oli aikanaan tarpeen täydentämään televisiodirektiiviä tekijänoikeuden osalta. Televisiodirektiivin sovellusalan laajentumisen myötä syntyy jälleen sama tarve yhteen sovittaa televisiodirektiivi ja tekijänoikeudelliset säännökset. Audiovisuaaliseen sisältöön kohdistuu yleisen edun ja kulttuuripolitiikan tavoitteita sekä näihin liittyviä normeja. Toisaalta samaan sisältöön liittyviä tekijänoikeuksia on välttämätöntä säännellä. Nämä normistot sitovat yleensä samaa toimijaa (esim. lähettäjäyritykset, kaapelioperaattorit, tekijänoikeuksien haltijat). Jos normistoja ei ole huolellisesti yhteen sovitettu, on lopputuloksena sääntelyn osalta sekava kokonaisuus, joka voi aikaansaada vakavia markkinahäiriötä tv-toimialalle. 3. Direktiivin suhde EU:n ulkopuolisiin oikeudenhaltijoihin TV-direktiivi ehdotuksessa on lukuisia yksityiskohtaisia lainsäädäntöohjeita jäsenvaltioille. Näkemyksemme mukaan ehdotus rakentuu osin virheellisen lähtökohdan varaan; säädeltävänä olevat kysymykset eivät kaikilta osin ole kansallisia, vaan liittyvät globaalin medialiiketoiminnan dynamiikkaan. Mikäli nyt käsiteltävänä olevan direktiivin seurauksena muutettaisiin tekijänoikeutta koskevaa EU-säätelyä, olisi tällä säätelyllä vaikutuksia myös EU:n ulkopuolisiin tekijöihin, tuotantoyhtiöihin ja lähettäjäyrityksiin. Tätä näkökulmaa TV-direktiivissä ei ole mielestämme riittävästi huomioitu.

17 17 Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2006 Kopiosto ry Pekka Rislakki Toimitusjohtaja Kopiosto ry on tekijöitä, esittäviä taiteilijoita ja kustantajia edustava tekijänoikeusjärjestö. Kopiosto edustaa erillisillä valtakirjoilla yli kotimaista oikeudenomistajaa sekä vastavuoroisuussopimuksien perusteella ulkomaisia oikeudenomistajia. Kopioston tarkoituksena on edistää ja valvoa tekijänoikeuslainsäädännön tarkoittamien oikeuksien haltijoiden yhteistä etua oikeuksien käyttöä koskevissa asioissa. Kopioston tehtäviin kuuluu muun muassa myöntää käyttölupia valokopiointiin, opetusnauhoitukseen sekä radio- ja televisio-ohjelmien edelleen lähettämiseen kaapeliverkossa ja yhteisantennijärjestelmissä.

18 18 9. Kuluttajat Konsumenterna ry Liikenne- ja viestintäministeriö Dnro 2006/70/ Lausuntopyyntönne KOMISSION EHDOTUS TELEVISIO ILMAN RAJOJA DIREKTIIVIN MUUTTAMISEKSI COM(2005) 646 final Kuluttajat -Konsumenterna ry:n lausunto: Yhdistys kannattaa Kuluttajaviraston esittämiä näkökohtia televisio ilman rajoja -direktiivin muuttamisesta. Kuluttajat-Konsumenterna ry pitää tärkeänä, että alaikäisten asemaan audiovisuaalisten palveluiden käyttäjinä kiinnitetään erityistä huomiota niin mainonnan kuin ei-lineaaristen palveluiden osalta. Alaikäisten suojeluntarve heikompana kuluttajaryhmänä korostuu uusien teknologisten sovellusten kehittämisen ja markkinointikeinojen monipuolistumisen myötä. Näin ollen kuluttajansuojan tason tulisi pysyä samana tekniikan kehityksestä riippumatta. Tuotesijoittelun käyttämisessä lasten katseluaikaan lähetettävissä ohjelmissa olisi muistettava, etteivät lapset välttämättä tunnista mainontaa samalla tavalla kuin aikuiset ja ovat siten alttiimpia sen vaikutuksille. Tältä osin on niin ikään turvattava alaikäisten asema erityistä suojaa tarvitsevana kuluttajaryhmänä. Kuluttajat-Konsumenterna ry Maili Mustonen puheenjohtaja Kaisa Pannimaa-Pätsi toiminnanjohtaja Kasöörinkatu 3 B, Helsinki , info@kuluttajat-konsumenterna.fi,

19 Kuluttajavirasto Liikenne- ja viestintäministeriö Dnro 2006/70/0402 PL Valtioneuvosto Lausuntopyyntönne TELEVISIO ILMAN RAJOJA DIREKTIIVIN MUUTTAMINEN (COM(2005) 646 final) Komissio on antanut ehdotuksensa televisio ilman rajoja direktiivin muutokseksi. Direktiivin nimi muuttuisi ehdotuksen mukaan audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevaksi direktiiviksi. Audiovisuaalinen mediapalvelu tarkoittaisi direktiivin määritelmän mukaan palvelua, jonka pääasiallisena tarkoituksena on liikkuvan kuvan tarjoaminen äänen kanssa tai ilman ääntä tiedonvälitys-, viihdytys- tai valistustarkoituksessa yleisölle sähköisten viestintäverkkojen välityksellä. Kuluttajavirasto esittää kunnioittavasti lausuntonaan seuraavaa: Ehdotuksen päälinjat / Soveltamisala Komission ehdotuksen tavoitteena on modernisoida ja yksinkertaistaa sääntelykehikko lineaaristen audiovisuaalisten mediapalveluiden osalta ja ottaa käytäntöön minimisäännöt eilineaarisille audiovisuaalisille mediapalveluille. Direktiivi sisältäisi siten minimisäännöt, jotka koskisivat kaikkia audiovisuaalisia mediapalveluita. Nämä minimisäännöt olisivat direktiivin säännökset alaikäisten suojelusta, vihaan yllyttämisen kieltämisestä, mediapalvelun tarjoajan tunnistettavuudesta sekä kaupallisen viestinnän tunnistettavuudesta. Lisäksi ei-lineaarisia palveluita koskisivat tietyt kaupalliselle viestinnälle asetetut rajoitukset kuten alaikäisiin kohdistuva mainontaan liittyvä sääntely (sekä alkoholin ja tupakan mainonta) sekä vaatimus eurooppalaisen tuotannon edistämisestä. Direktiivin soveltamisala laajenee uudistuksessa paljon. Perinteisten lineaaristen palveluiden lisäksi sääntely ulotetaan myös ei-lineaarisiin on demand pohjalta toimitettaviin palveluihin. Direktiivistä liikenne- ja viestintäministeriössä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa ministeriön edustajat totesivat, että Suomi oli ollut direktiivin uudistamista valmisteltaessa sitä mieltä, että tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annettu direktiivi ja erilaiset jo olemassa olevat kuluttajansuojasäännökset olisivat riittäneet sääntelyksi ei-lineaaristen palveluiden osalta. On totta, että mm. mainonnan tunnistettavuus, erilaiset tietojenantovelvollisuudet ja mainonnan sopimattomuuden kielto ovat säänneltyjä jo olemassa olevissa direktiiveissä. Ei-lineaarisissa palveluissa on paljolti kyse samoista palveluista kuin mistä säädetään tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetussa direktiivissä. Kuluttajavirasto pitää kuitenkin kannatettavana nykyisen direktiivin soveltamisalan laajentamista. Tekniikan koko ajan kehittyessä on tärkeää, että perinteiseen tv-toimintaan liittyvä vakiintunut suojan taso varmistetaan myös toteutettaessa palveluita uuden tekniikan mahdollistamilla tavoilla. Vaikka olemassa olevassa lainsäädännössä onkin voimassa paljon sähköisiin palveluihin liittyviä säännöksiä, esimerkiksi alaikäisten suojeluun nimenomaisesti liittyviä periaatteita ei kuitenkaan ole muissa direktiiveissä säännelty televisiodirektiivissä nykyisin ole-

20 20 valla tavalla. Kuten direktiivin johdanto-osassa (31) todetaan, teknisen kehityksen ja uusien palveluiden mukanaan tuomat haasteet tekevät välttämättömäksi suojella alaikäisten psyykkistä, fyysistä ja moraalista kehitystä sekä myös ihmisarvoa kaikkien palveluiden ja kaiken mainonnan osalta. Kuluttajavirasto pitää tätä alaikäisten suojelun vaatimusta ehdottomana ja sen vuoksi direktiivin soveltamisalan laajentaminen ei-lineaarisiin palveluihin on välttämätöntä. Kuluttajavirasto kannattaa siten teknologisesti neutraalia lähestymistapaa. Kuten ehdotuksessakin todetaan, samat perussäännöt soveltuisivat luonteeltaan samanlaisiin palveluihin. Soveltuvat säännöt eivät määräytyisi toimitusalustan mukaan vaan palvelun luonteen perusteella. Teknologisen kehityksen edetessä ei ole järkevää luoda tekniikasta riippuvaisia sääntöjä. Vaikka ei-lineaaristen palveluiden osalta on jo olemassa osin varsin kattavaakin sääntelyä, liittyy audiovisuaalisiin mediapalveluihin omia erityispiirteitä, joita on hyvä säännellä nimenomaisilla säännöksillä. Muuten vaarana voi olla palveluiden hyvinkin erilainen arvioiminen riippuen siitä, mitä välinettä on käytetty (vrt. esim. printtimedia, sähköinen markkinointi ilman liikkuvaa kuvaa) ja siitä, onko kyse ohjelmasta, jonka katsomisajankohdasta katsoja on itse päättänyt. Kuluttajavirasto pitää välttämättömänä, että uudella sääntelyllä säilytetään nykyiseen direktiiviin perustuva suojan taso. Tämä suojan taso on turvattava myös tulevaisuudessa siitä riippumatta, minkä välineen avulla tai millä tavalla audiovisuaaliset mediapalvelut ja kaupallinen viestintä teknisesti toteutetaan. Alkuperämaaperiaate ja erityisesti alaikäisten suojelusta Nyt kyseessä oleva direktiiviehdotus täydentää sähköisestä kaupankäynnistä annettua direktiiviä (2000/31/EC), jossa säädetään jäsenvaltioille mahdollisuus poiketa alkuperämaaperiaatteesta. Nyt kyseessä olevan direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltiot eivät voisi enää niillä osa-alueilla, jotka yhdenmukaistetaan tällä direktiivillä, poiketa alkuperämaaperiaatteesta perusteilla, jotka liittyvät rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvan vihaan yllyttämisen torjuntaan, alaikäisten suojeluun, yksittäisiin ihmisiin kohdistuviin ihmisarvon loukkauksiin tai kuluttajansuojaan. Tällöin on demand -palveluina toteutettavien palveluiden osalta (kuuluvat myös sähköisen kaupankäynnin direktiivin soveltamisalaan), jäsenvaltiot eivät enää voisi poiketa alkuperämaaperiaatteesta sähköisen kaupankäynnin direktiivin mukaisesti. Televisiolähetysten osalta direktiivin 2 a artiklan b-kohta antaa edelleen mahdollisuuden tilapäisesti poiketa alkuperämaaperiaatteesta, jos toisesta jäsenvaltiosta tulevassa televisiolähetyksessä rikotaan ilmiselvästi, törkeästi ja vakavasti 3 e artiklaa (vihaan yllyttäminen) tai 22 a artiklaa (alaikäisille sopimattomat ohjelmat). Tämä koskee siten kuitenkin vain varsinaisia televisiolähetyksiä. Kuluttajavirasto ei pidä kannatettavana nykyisten yhteisön lainsäädäntöön jo sisältyvistä periaatteista luopumista ja kumoamista uudella direktiivillä. Audiovisuaalisia mediapalveluita koskevan direktiivin lähtökohta pitää olla toinen. Nyt voimassa olevassa direktiivissä jo olemassa olevat televisiolähetyksiä koskevat, alkuperämaaperiaatteesta sallitut poikkeukset pitää säilyttää ja saattaa voimaan myös ei-lineaaristen palveluiden osalta (alaikäisten suojelu ja vihaan yllyttäminen). Poikkeusten tulisi lisäksi olla sopusoinnussa sähköisen kaupankäynnin direktiiviin kirjoitettujen poikkeussäännösten kanssa. Vaikka harmonisointi olisikin direktiivin päämääränä, vaarana on kuitenkin alkuperämaaperiaatteen hyväksi käyttäminen sijoittautumalla lainsäädännöltään edulliseen maahan. Alkuperämaan poikkeukseton valvontavalta voisi siten johtaa myös lainkiertopyrkimyksiin. Nyt kyseessä olevan direktiiviehdotuksen tavoitteena todetaan olevan sen varmistaminen, että on demand -pohjalta toimivien audiovisualisten palveluiden tarjoajat voisivat täysin hyötyä sisäisistä markkinoista alkuperämaaperiaatteen kautta. Kuluttajaviraston mielestä alkupe-

21 21 rämaaperiaatteen ehdottomuus esimerkiksi alaikäisten suojelun tai kuluttajansuojan osalta olisi todellinen epäkohta nimenomaan on-demand -palveluiden kohdalla. On pidettävä mielessä nyt voimassa olevan direktiivin vakiinnuttamat periaatteet ja oikeushyvien suojaamisen tarkoitus. Etenkin alaikäisten suojelu on asia, jota ei voida riskeerata alkuperämaaperiaatteen poikkeuksettomalla sitovuudella. Direktiivi nyt esitetyssä muodossaan voi synnyttää alaikäisten kannalta tilanteita, joissa heidän fyysinen, psyykkinen ja moraalinen kehitys on, täysin direktiivin tarkoituksesta poiketen, vaarassa. Kuluttajavirasto on viime vuosina selvästi havainnut sen tosiasian, että teknisiin ongelmiin vedoten sivuutetaan vakiintuneita ja itsestään selviäkin lainsäädännön vaatimuksia. On siten otettava huomioon, että teknisten ratkaisujen omaksumisen erot ja tietoyhteiskuntakehityksen eriaikaisuus voivat aiheuttaa lukuisia epäkohtia ja ongelmia, jos alkuperämaaperiaatteesta ei voida tietyillä edellytyksillä poiketa. Pohjoismaissa alaikäisten suojelu on ollut tiukempaa kuin useissa muissa EU-maissa, ja tämä sääntelyntaso on voitava säilyttää. On todennäköistä, että yhdeksi suureksi ongelmaksi muodostuu sopijakumppanin varma tunnistaminen. Jotta alaikäisiä voitaisiin suojella heille vahingolliselta aineistoilta, on direktiivissä nimenomaisesti todetuin tavoin varmistuttava siitä, ettei ei-lineaarisia palveluita toimiteta heidän saatavilleen. Interaktiivisissa palveluissa on siten pystyttävä varmistumaan sopijakumppanin iästä. Suomen osalta esimerkkinä voidaan mainita mahdollisuus tilata tekstiviestillä aikuisviihde-elokuvia tietokoneen ruudulle katsottavaksi. Jos alaikäinen ilmoittaa rastittamalla ruutuun olevansa täysi-ikäinen, hän saa tilattua elokuvan katseltavakseen. Kuitenkin laki kuvaohjelmien tarkastamisesta kieltää nimenomaisesti tällaisten elokuvien saattamisen alaikäisten saataville. Kuluttajavirasto on jo pitkään kiinnittänyt sähköisten palveluiden tarjoajien huomiota järjestelmän ylläpitäjän omaan vastuuseen käyttämästään järjestelmästään ja jo olemassa olevien lainsäännösten noudattamisesta. Jotta sähköisten viestimien välityksellä voidaan tarjota palveluita, tekniset ratkaisut on kehitettävä sellaisiksi, että alaikäisten suojeleminen toteutuu. Suomessa ollaan kehityksen kärjessä tietoyhteiskunta-asioissa. Siltikään palveluntarjoajat eivät edellä todetuin tavoin ole panostaneet sopijakumppanin tunnistamiseen liittyviin kysymyksiin. Lapset voivat matkapuhelimella sekä internetin välityksellä tehdä käytännössä mitä sopimuksia tahansa ja ostaa mitä palveluja tahtovat; siitäkin huolimatta, että esimerkiksi holhoustoimesta annettu laki antaa alaikäisille mahdollisuuden tehdä vain heidän ikäänsä nähden heille tavanomaisia ja vähämerkityksellisiä oikeustoimia. Tavanomaisuuden arvioinnissa on hinnan lisäksi kyse myös ostoksen (palvelun) tai sopimuksen luonteesta eli siitä onko tavara tai palvelu sopiva alaikäiselle sisältönsä puolesta. Kuluttajavirasto kannattaa siten nykyisten alkuperämaaperiaatteesta säädettyjen poikkeusten säilyttämistä uudessakin direktiivissä ja sitä, että direktiivin sääntely olisi linjassa myös sähköisen kaupankäynnin direktiivin kanssa. Jäsenvaltioille olisi annettava oikeus viime kädessä suojata oman maansa kuluttajia, etenkin alaikäisiä direktiivin kattamien palveluiden osalta. Lisäksi voidaan todeta, etteivät sähköisen kaupankäynnin direktiivin sisältämät poikkeussäännökset tuo jäsenvaltioille automaattista oikeutta puuttua toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleviin palveluihin paitsi kiireellisissä tapauksissa. Uudessa audiovisuaalisia mediapalveluita koskevassa direktiivissä on siten luotava ainakin samantasoinen oikeus jäsenvaltioille poiketa alkuperämaaperiaatteesta. Tällaisella oikeudella ei vesitä direktiivin tarkoitusta. Sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin ulkopuolelle on jätetty taste and decency kysymykset. Täten jäsenvaltiot saavat itse säännellä kysymyksistä, jotka liittyvät hyvään tapaan ja siten kulttuurisidonnaisiin arvoihin. Jos alkuperämaaperiaate olisi ehdottomana voimassa, mainonta sähköisessä mediassa asettuisi ehdotettujen direktiivin säännösten nojalla eri asemaan kuin esimerkiksi mainonta printtimediassa. Sähköisen median osalta televisiodirektiivi koskee vain liikkuvaa kuvaa sisältävää mainontaa. Tällöin sähköisessä ympäristössä esitettävä mainonta ilman liikkuvaa kuvaa jäisi direktiivin ulkopuolelle. Direk-

22 22 tiivin ulkopuolelle jäävien mainosten osalta saataisiin eettisiin kysymyksiin vedoten soveltaa kansallista lainsäädäntöä, mutta sähköisen mainonnan osalta poikkeuksia ei saisi tehdä. Lähtökohtana tulisi kaiken kaupallisen viestinnän osalta kuitenkin ehdottomasti olla välineneutraliteetti. Koska myös mainonnan ja erilaisten palveluiden rajat hämärtyvät ja muuttuvat, myös mainonnan ( audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän) osalta jäsenvaltioille olisi taattava mahdollisuus poiketa alkuperämaaperiaatteesta samoin perustein kuin itse audiovisuaalisten mediapalveluiden (nykyisen tv-direktiivin poikkeussäännökset koskevat vain ohjelmia eivät mainontaa). Direktiivissä säädettäisiin alkuperämaaperiaatteesta kuitenkin myös poikkeus. Jäsenvaltio voisi väärinkäytöksiä tai vilpillistä menettelyä estääkseen toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä sellaista toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta mediapalvelun tarjoajaa vastaan, joka kohdistaa toimintansa kokonaan tai suurimmaksi osaksi ensin mainitun jäsenvaltion alueelle. Ensin mainitun jäsenvaltion on esitettävä todisteet tällaisesta toiminnasta tapauskohtaisesti. Tämä säännös näyttäisi koskevan kuitenkin tiukkoja erityistapauksia, joten ko. säännös ei antaisi jäsenvaltioille riittäviä oikeuksia poiketa alkuperämaaperiaatteesta tärkeissä mm. alaikäisiin ja kuluttajansuojaan liittyvissä kysymyksissä. Palveluntarjoajien tunnistettavuus (artikla 3 c) Kuluttajavirasto pitää hyvänä uutta 3 c artiklaa, jossa säädetään audiovisuaalisten mediapalveluntarjoajien velvollisuudesta ilmoittaa yhteystiedot ja muut heitä koskevista tarkemmat tiedot. Erilaisten audiovisuaalisten palveluiden koko ajan lisääntyessä sekä on demand - tyyppisten palveluiden ja interaktiivisuuden lisääntyessä on entistä välttämättömämpää, että vastaanottajat tietävät, kuka palvelun tarjoaa ja saavat yhteyden palvelun tarjoajiin helposti. Kuten direktiivin artiklaan on kirjoitettu, lisäksi on oltava vaatimuksena, että yhteydenotto todellisuudessa voi tapahtua nopeasti ja tehokkaasti. Vaikka erilaisista tiedonantovelvoitteista on jo säädetty esim. sähköisen kaupankäynnin direktiivissä, näistä vaatimuksista on selkeyden ja palveluiden käyttäjien turvan vuoksi hyvä myös tässä direktiivissä. Kuluttajavirasto on nimenomaisesti valvontatyössään havainnut, että yhteystietojen esittäminen on hyvin usein todella puutteellista säännösten olemassaolosta huolimatta ja kuluttajille on syntynyt ongelmia juuri tästä syystä. Alaikäisten suojelu (artikla 3 d) Direktiivin muutosehdotuksen valmistelussa sai kannatusta ehdotukseen nyt otettu jako lineaarisiin ja ei-lineaarisiin palveluihin, jälkimmäisten jäädessä minimisääntelyn varaan. Kuitenkin laajasti oltiin sitä mieltä, että alaikäisten ja ihmisarvonsuojeluun liittyvät periaatteiden on kuitenkin oltava voimassa molemmille palvelutyypeille. Kuluttajavirasto pitää tätä näkökulmaa ehdottoman tärkeänä. Lausunnossa on edellisessä alkuperämaaperiaatetta käsittelevässä kohdassa tuotu esille alaikäisiin ja erityisesti ei-lineaarisiin palveluihin liittyvät Kuluttajaviraston näkökulmat. Artiklan 3 c mukaan audiovisuaalisia mediapalveluita ei saa asettaa alaikäisten saataville, jos ne voivat heikentää vakavasti fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä. Direktiiviehdotuksessa korostetaan kuitenkin tähän liittyen tasapainoa sananvapauden kanssa ja mainitaan nimenomaisesti, että säännös ei estä aikuisille suunnattuja sisältöjä sellaisinaan. Kuluttajavirasto pitää kuitenkin ehdottoman tärkeänä, että alaikäisten asema myös uusien eilineaaristen palveluiden osalta turvataan eikä sananvapauteen vedoten unohdeta esimerkiksi alaikäisten asemaa sopijakumppaneina. Koska on demand tyyppisissä palveluissa varsinaisia lähetysaikoja ei ole ja katselemisajankohta on katsojan päätettävissä, on palvelut edellä esitetyin tavoin järjestettävä siten, ettei ko. artiklan säännöksen sanamuotoa noudatetaan tarkasti ja varmistettava, ettei alaikäisille sopimattomia ko. palveluita saateta heidän saatavil-

23 23 leen. (ks. edellä teknisen kehityksen puutteista ja havaituista epäkohdista sopijakumppanin tunnistamisessa) Yllyttäminen vihaan (artikla 3 e: sekä mainonta että palvelut) / Mainonnan hyvään tapaan liittyvät vaatimukset (artikla 3 g c-kohta) Kuluttajavirasto pitää selkeänä sekä audiovisuaalisia mediapalveluita että audiovisuaalista kaupallista viestintää koskevaa säännöstä, joka kieltää vihaan yllyttämisen rodun, sukupuolen, uskonnon kansallisuuden yms. nojalla (art. 3e). Tärkeitä ovat myös 3g artiklan c-kohtaan sisältyvät audiovisuaalista kaupallista viestintää koskevat hyvään tapaan liittyvät vaatimukset. Näiden kysymysten arvioinnissa katsomme kuitenkin poikkeuksettoman alkuperämaaperiaatteen soveltamisen ongelmalliseksi. Vihaan yllyttäminen mainitaan sallittuna poikkeuksena tvohjelmien osalta, mutta ei-lineaaristen ohjelmien osalta poikkeusta ei ole sallittu. Mainonnan hyvän tavan osalta (sekä vihaan yllyttäminen ja 3 g-artiklan syrjintä, vaarallinen käyttäytymismalli yms.) poikkeusta alkuperämaaperiaatteesta ei sallita lainkaan. Kuluttajavirasto pitää ehdottomana, että hyvään tapaan liittyvien kysymysten arviointi jätetään kansallisen lainsäädännön varaan kuten sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetussa direktiivissä on tehty. Hyvään tapaan liittyvien kysymysten arviointi on pitkälti kulttuurisidonnainen asia ja näihin kysymyksiin on voitava yhteisön alueella puuttua kansallisen lainsäädännön nojalla. Audiovisuaalista kaupallista viestintää ei voida säännellä eri tavalla kuin muuta kaupallista viestintää. Mainonta ja käsite audiovisuaalinen kaupallinen viestintä (artikla 3 g) Direktiiviehdotuksen mukaan mainonnan säännöt olisi tarkoitus modernisoida ja tehdä ne joustaviksi. Kuten ehdotuksessakin on todettu, tämä on toteutettava kuitenkin kuluttajansuoja varmistaen. Artiklaan 3 g on kerätty tärkeät joskin jo nykyisessäkin direktiivissä olevat mainontaa koskevat periaatteet. Mainonnan perusvaatimus on edelleen mainonnan tunnistettavuus. Piilomainonta on siten edelleen kiellettyä. Etenkin kohdan f sisältämät periaatteet ovat tärkeä peruspohja alaikäisiin suunnatun mainonnan osalta. Mainonnassa ei esimerkiksi saa suoraan kehottaa alaikäisiä ostamaan palvelua käyttämällä hyväksi heidän kokemattomuuttaan tai herkkäuskoisuuttaan. Koska mainonnan muodot kehittyvät jatkuvasti ja interaktiivisuus lisääntyy, on tärkeää, että artiklan sisältämät vaatimukset toteutuvat myös kehittyvässä yhteiskunnassa. Markkinoinnilla (audiovisual commercial communication) tarkoitetaan direktiivin mukaan liikkuvaa kuvaa, jolla suoraan tai epäsuorasti edistetään tavaroiden palveluiden tai imagon myyntiä. Kuluttajavirasto haluaa korostaa tässä yhteydessä sitä, ettei mainonta enää luonteeltaan ole pelkästään television mainoskatkoilla esitettäviä mainospätkiä. Yhä enenevässä määrin sekoitettaan ohjelmaa ja mainontaa keskenään eikä aina ole itsestään selvää, mitä säännöstä tulisi tapaukseen soveltaa. Direktiivin säännösten mukaan mainonnassa ei saa suoraan kehottaa alaikäisiä ostamaan palvelua käyttämällä hyväksi heidän kokemattomuuttaan tai herkkäuskoisuuttaan. Tämä periaate on otettava huomioon kaikessa kaupallisessa viestinnässä. Sitä ei voida kiertää sekoittamalla ohjelmaan mukaan maksullisten palveluiden markkinointia. Miten esimerkiksi tilannetta arvioidaan, jos itse koko ohjelma voitaisiin tulkita maksulliseksi ajanvietepalveluksi (vrt. jäljessä esimerkki tv-pelit). On siten varmistettava, että nyt kyseessä olevan sääntelyn taustalla olevat arvot otetaan huomioon ja suojan toteutuminen varmistetaan myös muussa kaupallisessa audiovisuaalisessa viestinnässä kuin ns. perinteisissä televisiomainoksissa. Siten olisi varmistettava, että direktiivin määritelmä audiovisual commercial communication mahdollistaisi puuttumisen esimerkiksi ohjelman muotoon tehtyjen ns. ajanvietepalveluiden markkinointiin. Tällaisesta markkinoinnista voidaan mainita esimerkkinä esimerkiksi televisiossa esitettävät suoraan