Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra

Transkriptio

1 LIITE 1 Yhteenvedot toimikunnan ja jaostojen toiminnasta Tässä liitteessä kuvataan lyhyesti ensi sijassa energiatehokkuustoimikunnan neljän jaoston (rakennukset, liikenne, kotitaloudet sekä teollisuus ja palveluala) työskentely, toiminnan painopistealueet, jaostoissa toimineet asiantuntijat sekä toimikunnassa ja jaostoissa kuullut muut asiantuntijat. Erilliseen liitteeseen on koottu jaostojen tuottamat toimenpidekortit, joihin pääsääntöisesti pohjautuvat toimikunnan luvussa 5 esittämät toimenpiteet Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa asetettujen energiatehokkuustavoitteiden toteuttamiseksi. 1. TEM Energiatehokkuustoimikunta Toimikuntatyöhön ovat osallistuneet nimettyjen edustajien lisäksi Pirkko Heikinheimo (valtioneuvoston kanslia), Lea Gynther (Motiva Oy), Erkki Eskola (työ- ja elinkeinoministeriö), Veli-Pekka Reskola (maa- ja metsätalousministeriö) ja Heikki Väisänen (työ- ja elinkeinoministeriö). Toimikunnassa kuultavana vierailivat Taisto Turunen (työ- ja elinkeinoministeriö), Jyri Seppälä (Suomen Ympäristökeskus SYKE) ja Juha Honkatukia (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT). Toimikunnan sihteerinä toimi Elina Laine (Motiva Oy) ja käytännön tehtävissä Liisa Kaukua (työ- ja elinkeinoministeriö). Toimikunnan järjestämässä energiatehokkuuden osaamista ja tietopohjaa käsittelevässä te tapäivässä kutsuttuina puhujina olivat Eva Heiskanen (Kuluttajatutkimuskeskus), Satu Helynen (VTT), Juha Honkatukia (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT), Pirkko Kasanen (Koordinet Oy), Mari Tuomaala (Teknillinen korkeakoulu) ja Juha Vanhanen (Gaia Group Oy). 2. Rakennukset -jaosto Rakennukset-jaoston toiminta-alueeseen kuuluivat olemassa olevat rakennukset, korjausrakentaminen, uudisrakentaminen, kiinteistöjen käyttö ja ylläpito, yhdyskuntarakenne ja maankäyttö. Jaoston puheenjohtajana toimi rakennusneuvos Erkki Laitinen ympäristöministeriöstä. Jaosto teki kiinteää yhteistyötä Sitran vuosina toteutettavan Energiaohjelman kanssa, jonka ohjelmajohtaja Jukka Noponen toimi jaoston varapuheenjohtajana Yhdyskuntarakenne & maankäyttö 2050 Korjausrakentaminen Kiinteistöjen käyttö & ylläpito Uudisrakentaminen

2 LIITE 1 Jaosto valmisteli toimenpide-ehdotukset neljällä energiansäästön ja energiatehokkuuden parantamisen kannalta keskeisellä toiminta-alueella: yhdyskuntarakenne ja maankäyttö, kiinteistöjen käyttö ja ylläpito, uudisrakentaminen ja korjausrakentaminen. Energiatehokkuustoimenpiteitä valmisteltiin kutsuttujen asiantuntijoiden avustamana Sitran järjestämissä yksipäiväisissä työpajoissa, jotka käsittelivät jaoston neljää em. temaattista kokonaisuutta ja joita järjestettiin lokakuun 2008 ja tammikuun 2009 välisenä aikana. Prosessin aloitti kaksipäiväinen strategiatyöpaja syyskuussa Energiatehokkuustoimenpiteiden valmistelu huipentui kaksipäiväiseen yhteenvetotyöpajaan helmikuussa 2009, jossa työstettiin eteenpäin keskeisimpiä toimenpiteitä työpajoissa käsitellyn materiaalin pohjalta. Kuhunkin työpajaan osallistui lähes 50 asiantuntijaa. Työpajojen lisäksi jaostolla oli järjestäytymiskokous kesäkuussa 2008 ja päätöskokous maaliskuussa Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö -työpajan tulosten jatkojalostamiseen osallistui Sitran toimeksiannosta Pöyry Environment Oy, joka tuotti siitä raportin Energiatehokas yhdyskuntarakenne -työpajan tulosten yhteenvetoraportti. Rakennukset-jaoston toiminta on tarkemmin kuvattu Sitran koostamassa Energiatehokkuustoimikunnan rakennukset -jaoston loppuraportissa, , 43 s. + liitteet. Rakennukset-jaosto teki yhteistyötä myös Tekesin ja Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RILin järjestämän nuorten visiointiprojektin Onnellinen työ- ja asuintila vuonna 2040 kanssa. Tämän hankkeen kautta saatiin nuorten näkemyksiä innovatiivisista, kyseenalaistavista ja tulevaisuuteen liittyvistä asioista, kuten asiakastarpeista ja teknologisista mahdollisuuksista. Rakennukset -jaosto Puheenjohtaja Erkki Laitinen Varapuheenjohtaja Jukka Noponen Osallistujat Erkki Aalto Karoliina Auvinen Jyrki Etelämäki Maarit Haakana Pirkko Heikinheimo Jarmo J. Heinonen Hannu Huhtala Heidi Husari Pekka Huttula Jorma Ikävalko Tapio Jalo Seppo Junnila Irma Karjalainen Seija Kivinen Kaisa Kosonen Jari Kostama Olli-Heikki Kyllönen Hannes Köykkä Päivi Laitila Juha Luhanka Erkki Mansikkamäki Mauri Marttila Ympäristöministeriö Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry WWF (ympäristöjärjestöjen edustaja) Suomen Omakotiliitto ry, saakka Ympäristöministeriö Valtioneuvoston kanslia Tekes Suomen kuntaliitto Uusi Insinööriliitto UIL ry Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto ry Toimihenkilöunioni TU ry Motiva Oy Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta Valtiovarainministeriö Greenpeace (ympäristöjärjestöjen edustaja) Energiateollisuus ry Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry Rakennusliitto ry Motiva Oy Rakennusteollisuus RT ry Senaatti-kiinteistöt Suomen Kiinteistöliitto ry 2

3 LIITE 1 Ilpo Mattila Juhani Nenonen Pekka Nurro Mikko Peltokorpi Pekka Puputti Timo Rintala Matti Räisänen Ilkka Salo Kimmo Sandberg Anssi Savisalo Olli Seppänen Raija Seppänen Jari Shemeikka Helena Soimakallio Risto Turunen Aulis Tynkkynen Heimo Valtonen Sirkka Vilkamo Heikki Väisänen Irmeli Wahlgren Arvo Ylönen Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Suomen Omakotiliitto ry, alkaen Metsäteollisuus ry Matinkylän Huolto Oy Autotuojat ry Pöyry Building Services Oy (Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry) Suomen Kaupan Liitto LVI-Talotekniikkateollisuus/Teknologiateollisuus ry Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry Uudenmaan ympäristökeskus (Suomen arkkitehtiliitto) Teknillinen korkeakoulu, LVI-tekniikka Maa- ja metsätalousministeriö Valtion teknillinen tutkimuskeskus Rakennusinsinöörien liitto RIL Anttila Oy Ympäristöministeriö Senaatti-kiinteistöt Työ- ja elinkeinoministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Valtion teknillinen tutkimuskeskus LVI-tekniset Urakoitsijat LVI-tu ry. Rakennukset-jaoston työhön osallistuneet ulkopuoliset asiantuntijat Mika Airaksela Rakennusliike Reponen Oy Marjatta Erwe Senaatti-kiinteistöt Harri Hagan Tampereen teknillinen yliopisto Liisa Halonen Teknillinen korkeakoulu Tero Heikkilä Suomen Isännöintiliitto ry Eva Heiskanen Kuluttajatutkimuskeskus Juhani Heljo Tampereen teknillinen yliopisto Leo Kosonen Kuopion kaupunki Pekka Lahti Valtion teknillinen tutkimuskeskus Ritva Laine Suomen kuntaliitto Jaakko Laksola Uudenmaan Asuntokiinteistöyhdistys ry Kimmo Liljeström Optiplan Oy Kimmo Lylykangas Teknillinen korkeakoulu Wisa Majamaa YIT Lauri Myllyvirta Greenpeace Raine Mäntysalo Teknillinen korkeakoulu Vesa Peltonen Vahanen Oy Kimmo Rintala VVO Oyj Heikki Saarento Varsinais-Suomen liitto Arto Saari Teknillinen korkeakoulu Ulla Soitinaho Helsingin kaupunki Kaarin Taipale Helsingin kauppakorkeakoulu Kauko Tulla Valtion teknillinen tutkimuskeskus Mari Vaattovaara Helsingin yliopisto Juha Vanhanen Gaia Consulting Oy Petri Vasara Pöyry Forest Industry Consulting Teemu Vehmaskoski Rakennusinsinöörien liitto RIL Mikko Virkamäki Kotialue Oy Pertti Virtanen Suomen Talokeskus Oy Niko Wirgentius Helsingin Energia 3

4 LIITE 1 3. Liikennejaosto Liikennejaoston toiminta-alueeseen kuuluivat kattavasti liikenne ja kuljetukset mukaan lukien työkoneet sekä liikenteeseen ja liikkumiseen liittyvä yhdyskuntarakenne ja maankäyttö. Jaoston puheenjohtajana toimi saakka liikenneneuvos Risto Saari liikenne- ja viestintäministeriöstä ja alkaen ylitarkastaja Saara Jääskeläinen liikenne- ja viestintäministeriöstä. Jaoston varapuheenjohtaja oli ylitarkastaja Heli Vuori-Karvia työ- ja elinkeinoministeriöstä. Liikennejaosto on kokoontunut yhteensä kahdeksan kertaa pääsääntöisesti ennalta suunnitellun työohjelman mukaisesti. Kokouksissa käsiteltyjä temaattisia aiheita olivat mm. ajoneuvoteknologia ja siihen liittyvä EY-lainsäädäntö, taloudellinen ohjaus, liikenteen energiatehokkuussopimukset, liikenteen tutkimus- ja kehitystoiminta, työkoneiden käyttö, liikenteen pitkän aikavälin kehitystrendit, Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta, liikennejärjestelmäsuunnittelu ja maankäyttö sekä informaatioteknologian hyödyntäminen liikenteen hallinnassa. Kokousten lisäksi järjestettiin työpaja, jossa käytiin pienryhmissä läpi liikenteeseen ja yhdyskuntarakenteeseen liittyviä keskeisimpiä toimenpiteitä joukko-, henkilöauto- ja tavaraliikenteen näkökulmista. Työpajaan osallistui yhteensä 32 henkilöä ja läsnä oli myös jaoston ulkopuolisia henkilöitä esimerkiksi rakennukset-jaostosta. Jaoston ehdotuksesta teetettiin esiselvitys Tieliikenteen suoritteet, kulutus ja energiatehokkuus, jossa selvitettiin tieliikenteen suoritteiden, kulutuksen ja energiatehokkuuden ongelmakenttää, tutkimustarpeita ja ratkaisuvaihtoehtoja entistä luotettavamman ja käyttökelpoisemman tiedon tuottamiseksi tieliikenteen energiansäästö- ja ilmastonmuutostoimenpiteiden valinnan tueksi. Liikennejaosto Puheenjohtaja Risto Saari Saara Jääskeläinen Varapuheenjohtaja Heli Vuori-Karvia Osallistujat Juhani Anhava Riku Eskelinen Jyrki Etelämäki Lea Gynther Tiina Haapasalo Tuomo Hahl Pirkko Heikinheimo Kenneth Hänninen Saara Jääskeläinen Hanna Kalenoja Irma Karjalainen Petteri Katajisto Seija Kivinen Kaisa Kosonen Päivi Laitila Oili Leskelä-Mustonen Liikenne- ja viestintäministeriö, saakka Liikenne- ja viestintäministeriö, alkaen Työ- ja elinkeinoministeriö Pöyry Oyj WWF (ympäristöjärjestöjen edustaja) Suomen Omakotiliitto ry, saakka Motiva Oy Elinkeinoelämän keskusliitto EK Senaatti-kiinteistöt Valtioneuvoston kanslia Energiateollisuus ry Liikenne- ja viestintäministeriö Tampereen teknillinen yliopisto YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta Ympäristöministeriö Valtiovarainministeriö Greenpeace (ympäristöjärjestöjen edustaja) Motiva Oy Toimihenkilöunioni TU ry 4

5 LIITE 1 Hanna Mattila Ilpo Mattila Pasi Moisio Kari Mäkelä Jarmo Nupponen Nils-Olof Nylund Kyösti Orre Vesa Peltola Pekka Puputti Seppo Pyrrö Lea Rankinen Pentti Rantala Saara Remes Harri Rumpunen Matti Räisänen Juha Saarimäki Jani Saarinen Pekka Salmi Seppo Sarkkinen Mari Siivola Silja Siltala Pertti Sulasalmi Paavo Syrjö Tuula Säämänen Raimo Valtanen Aino Varhimo Tomi Vartiamäki Sirkka Vilkamo Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry Valtion teknillinen tutkimuskeskus Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto ry Valtion teknillinen tutkimuskeskus Logistiikkayritysten Liitto ry Motiva Oy, alkaen Autotuojat ry Motiva Oy, saakka Inex Partners Oy Autoalan Keskusliitto ry Linja-autoliitto ry Metsäteollisuus ry Suomen Kaupan Liitto Suomen Omakotiliitto ry, alkaen Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry Toimihenkilöjärjestö STTK ry Ympäristöministeriö Helsingin kaupunki (Suomen arkkitehtiliitto SAFA) Suomen kuntaliitto Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry Infra ry/rakennusteollisuus RT Tiehallinto YTV Liikenneosasto Ajoneuvohallintokeskus Koneyrittäjien liitto ry Työ- ja elinkeinoministeriö Liikennejaoston työhön osallistuneet ulkopuoliset asiantuntijat Kimmo Erkkilä Valtion teknillinen tutkimuskeskus Asko Forsberg HKR-Tekniikka Mikko Juntunen Itella Oyj Tuuli Järvi Valtion teknillinen tutkimuskeskus Juhani Laurikko Valtion teknillinen tutkimuskeskus Merja Sandell Valtiovarainministeriö Seppo Öörni Liikenne- ja viestintäministeriö 5

6 LIITE 1 4. Kotitaloudet jaosto Kotitaloudet-jaoston toiminta-alueeseen kuuluivat kotitaloudet, niissä käytettävät laitteet, kotitalouksiin liittyvät palvelut ja vapaa-ajan toiminnot sekä maa- ja metsätalous. Kotitalouksien liikkumisvalintoja käsiteltiin pääsääntöisesti liikenne-jaostossa ja varsinaisia rakennusten lämmitys- ja muita talotekniikkaratkaisuja rakennukset-jaostossa. Maa- ja metsätalouden kysymyksiä käsiteltiin pääosin Maatilojen energiaohjelman (MENO) valmistelun yhteydessä maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Jaoston puheenjohtajana toimi yli-insinööri Pentti Puhakka työ- ja elinkeinoministeriöstä. Jaosto on kokoontunut seitsemän kertaa. Jaostossa käsiteltiin teemoina mm. kotitalouksien energiankäytön nykytilaa ja kehitysnäkymiä, kuluttajakäyttäytymistä, eri ohjauskeinojen käytettävyyttä, esimerkkejä toteutetuista kotitalouksiin kohdistuneista alueellisista ja paikallisista energiatehokkuustoimista sekä opetuksen ja koulutuksen merkitystä kuluttajien käyttäytymiseen vaikuttamisessa. Jaoston työn suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin sähköistä palautejärjestelmää, jotta jaoston asiantuntijoiden näkemykset saatiin mahdollisimman laaja-alaisesti esiin. Toimenpide-ehdotuksia lähestyttiin yksilö- ja ryhmätöinä sekä erilaisten toimijoiden (kotitaloudet, yksityinen palvelusektori, valtionhallinto) näkökulmasta että erilaisten ohjauskeinojen kautta. Jaosto teki yhteistyötä maa- ja metsätalousministeriön Veli-Pekka Reskolan johdolla koordinoiman, valmisteilla olevan maatilojen energiaohjelman (MENO) kanssa tavoitteena löytää keskeisimpiä toimenpide-ehdotuksia kooltaan ja tuotantomuodoiltaan erilaisten maatilojen energiankäytön tehostamiseksi. Helmikuussa järjestetyssä työpajassa jalostettiin MENOohjelman valmistelussa tunnistettuja maatalouteen kohdistuvia energiatehokkuustoimenpiteitä. Työpajaan osallistui yhteensä noin 30 maa- ja metsätalouden ja energiatehokkuuden asiantuntijaa. Kotitaloudet-jaosto Puheenjohtaja Pentti Puhakka Osallistujat Pia Björkbacka Jyrki Etelämäki Lea Gynther Pirkko Heikinheimo Jukka Hämäläinen Riitta Jalkanen Jyrki Ketola Seija Kivinen Vesa-Matti Lahti Päivi Laitila Markku Leinos Ilpo Mattila Irmeli Mikkonen Kimmo Nekkula Mats Nyman Anneli Reisbacka Veli-Pekka Reskola Virve Rouhiainen Jorma Ruokojoki Työ- ja elinkeinoministeriö Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Suomen Omakotiliitto ry, saakka Motiva Oy Valtioneuvoston kanslia Toimihenkilöunioni TU ry Kuluttajavirasto METO Metsäalan Asiantuntijat ry Valtiovarainministeriö Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra Motiva Oy Rakennusteollisuus RT ry Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Motiva Oy SOK Akava ry Työtehoseura Maa- ja metsätalousministeriö Adato Energia Oy Suomen kuntaliitto 6

7 LIITE 1 Matti Räisänen Juha Saarimäki Pekka Salomaa Jyri Seppälä Leo Stranius Tapani Tuohiniemi Susan Tönnes Birgitta Vainio-Mattila Sirkka Vilkamo Heli Vuori-Karvia Suomen Kaupan Liitto Suomen Omakotiliitto ry, alkaen Energiateollisuus ry Suomen ympäristökeskus SYKE Suomen Luonnonsuojeluliitto ry (ympäristöjärjestöjen edustaja) Puuteollisuus ry YTV Seutu- ja ympäristötieto Maa- ja metsätalousministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Jaoston työhön osallistuneet ulkopuoliset asiantuntijat Anne Ahtiainen Valonia Eva Heiskanen Kuluttajatutkimuskeskus Marja-Leena Loukola Opetushallitus Kari Mähönen VVO-yhtymä Oyj Juha Nurmela Tilastokeskus Mari Nuutinen Espoon kaupunki 7

8 LIITE 1 5. Teollisuus ja palvelut -jaosto Teollisuus ja palveluala -jaoston toiminta-alue kattoi teollisuuden energiankäytön, energiantuotannon tehokkuuden, yksityisen palvelualan ja julkiset palvelut. Jaoston toiminta-alueesta esimerkiksi palvelut sivuavat myös yhdyskuntarakennetta ja kaavoitusta, joita käsiteltiin rakennukset- ja liikennejaostoissa. Näiden asioiden moniulotteista käsittelyä eri jaostoissa voidaan pitää vain myönteisenä. Teollisuus ja palveluala -jaoston puheenjohtajana toimi johtava teknologia-asiantuntija Mikko Ylhäisi Tekesistä ja varapuheenjohtajana yli-insinööri Pentti Puhakka työ- ja elinkeinoministeriöstä. Laaja-alainen eri toimijoita edustava jaosto kokoontui yhteensä seitsemän kertaa ennalta laaditun toimintasuunnitelman mukaisesti. Jaostossa aktivoitiin osallistujia interaktiiviseen toimintaan sekä jaoston toiminnan suunnittelussa että energiatehokkuustoimenpiteiden kartoittamisessa hyödyntäen myös sähköisiä palautejärjestelmiä. Kokouksissa käsiteltiin asiantuntija-alustusten pohjalta mm. kuluttajien, teollisuuden ja palvelun tuottajien sekä valtiovallan näkökulmasta sitä, miten tuotteiden ja palveluiden energiankulutus puolitetaan vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi käytiin läpi käytettävissä olevia nykyisiä teollisuus- ja palvelualaan kohdistuvia energiatehokkuuden ohjauskeinoja Suomessa ja muissa maissa. Jaoston toimintaa tukevaan tutkimustoimintaan, kuten käynnissä olevaan Teknillisen korkeakoulun koordinoimaan Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit -hankkeeseen on pidetty aktiivisesti yhteyttä. Jaoston työskentelyssä korostettiin palveluiden ja tuotteiden elinkaarilähtöisyyden ja arvoketjujen ja -verkkojen huomioon ottamisen tärkeyttä toimenpiteitä esitettäessä ja priorisoitaessa. Kuva havainnollistaa tuotteiden ja palveluiden elinkaarta. 8

9 LIITE 1 Teollisuus ja palveluala -jaosto Puheenjohtaja Mikko Ylhäisi Varapuheenjohtaja Pentti Puhakka Osallistujat Matti Ahtiainen Jaana Auramo Karoliina Auvinen Ahti Fagerblom Tage Fredriksson Lea Gynther Pirkko Heikinheimo Ilkka Heikkilä Hille Hyytiä Aimo Kastinen Seija Kivinen Ville Kopra Pertti Koski Päivi Laitila Markku Leinos Jukka Leskelä Kalevi Luoma Lauri Myllyvirta Mikael Ohlström Pekka Pellinen Kaisa Pirkola Pekka Puputti Veli-Pekka Reskola Elina Rimppi Matti Räisänen Ulla Suomi Jari Suuronen Sami Tuhkanen Mari Tuomaala Susan Tönnes Marko Vainikka Heimo Valtonen Sirkka Vilkamo Leif Wikström Tekes Työ- ja elinkeinoministeriö Toimihenkilöunioni TU ry Tekes WWF (ympäristöjärjestöjen edustaja) Metsäteollisuus ry Puuenergia ry Motiva Oy Valtioneuvoston kanslia Pöyry Energy Oy (Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry) Motiva Oy Kemianteollisuus ry Valtiovarainministeriö Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Motiva Oy Motiva Oy Rakennusteollisuus RT ry Energiateollisuus ry Suomen kuntaliitto Greenpeace (ympäristöjärjestöjen edustaja) Elinkeinoelämän keskusliitto EK Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry Maa- ja metsätalousministeriö Autotuojat ry Maa- ja metsätalousministeriö Suomen Yrittäjät Suomen Kaupan Liitto Motiva Oy Ruokakesko Oy Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra Teknillinen korkeakoulu, Teollisuuden energiatekniikka YTV Seutu- ja ympäristötieto Wärtsilä Oyj Senaatti-kiinteistöt Työ- ja elinkeinoministeriö Suomen Konepäällystöliitto Jaoston työhön osallistuneet ulkopuoliset asiantuntijat Eva Heiskanen Kuluttajatutkimuskeskus Leo Parkkonen Valtiovarainministeriö Leena Sivill Teknillinen korkeakoulu Taisto Turunen Työ- ja elinkeinoministeriö 9

10 LIITE 2 ENERGIATEHOKKUUSTOIMIKUNTA ORGANISOINTIJAOSTO ENERGIATEHOKKUUDEN JA UUSIUTUVAN ENERGIAN EDISTÄMISTOIMINNAN ORGANISOINTI Sisältö Esipuhe 1. Johdanto 2. Edistämistoiminnan organisoinnin nykytila 3. Virastotasolle sopivien tehtävien alustava kartoitus 4. Virastotason organisoinnin kehittäminen 5. Johtopäätöksiä Esipuhe Ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet ovat niin haasteellisia, että ne edellyttävät myös toimenpiteiden organisoinnin kehittämistä haasteita vastaavaksi. Taustalla ovat enenevässä määrin EU-yhteistyössä sovitut päästöjä, energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevat vuotta 2020 koskevat tavoitteet. Niitä on Suomen osalta konkretisoitu hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa, joka annettiin selontekona eduskunnalle marraskuussa Energiatehokkuustoimikunnalle annettiin erääksi tehtäväksi antaa näkemyksensä siitä, miten valtion toteuttaman energiansäästön ja energiatehokkuuden edistämistoiminnan organisointi pitäisi toteuttaa. Työ- ja elinkeinoministeriössä nähtiin tarpeelliseksi tarkastella organisointitarvetta laajemminkin eli kattaen myös muita ilmasto- ja energiapolitiikan toimeenpanotehtäviä. Energiatehokkuustoimikunnan työn osana on toiminut ministeriöiden edustajista koostuva organisointijaosto, jonka tehtävänä oli laatia ehdotuksia energiapolitiikan toimeenpanoon liittyvien tehtävien organisoinnin kehittämiseksi. Jaoston työhön ovat osallistuneet puheenjohtajana Sirkka Vilkamo työ- ja elinkeinoministeriöstä ja jäseninä Kaisa Pirkola ja Veli-Pekka Reskola maa- ja metsätalousministeriöstä, Erkki Laitinen ympäristöministeriöstä, Saara Jääskeläinen ja Risto Saari liikenne- ja viestintäministeriöstä, Seija Kivinen ja Raili Mäkitalo valtiovarainministeriöstä sekä Arto Lepistö, Annukka Saari ja Erkki Eskola työ- ja elinkeinoministeriöstä. Jaosto on kuullut kokouksissaan seuraavia asiantuntijoita: Pekka Timonen ja Pekka Kettunen valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolta, Jouko Kinnunen Motiva Oy:stä, Asta Sihvonen-Punkka Energiamarkkinavirastosta, Teija Lahti-Nuuttila Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesistä ja Marjukka Aarnio työ- ja elinkeinoministeriön konserniohjausyksiköstä. Kokouksien ulkopuolella on kuultavana ollut, Turvatekniikan keskus Tukesin perustamisvaiheisiin liittyen, Tapani Koivumäki työ- ja elinkeinoministeriön innovaatio-osastolta. Taustaksi on kartoitettu eräiden muiden maiden (Ruotsi, Norja, Tanska, Alankomaat ja Irlanti) vastaavien tehtävien organisointia ja olemassa olevien virastojen tehtäviä (LIITE). 1

11 LIITE 2 1 Johdanto Aihepiiriä tarkasteltiin edellisen kerran laajemmin kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) työryhmän huhtikuussa 2005 valmistuneessa raportissa Energiansäästön ja uusiutuvan energian edistämistoiminnan organisoinnin kehittäminen. Silloinen työryhmä totesi johtopäätöksissään mm. seuraavaa: Valtiohallinnon yleisten linjausten mukaisesti tavoitteeksi tulisi asettaa se, että tulevaisuudessa Suomeen perustetaan valtionhallinnon yleisten kehittämisperiaatteiden mukaisesti laaja-alainen energia-alan keskusvirasto. Sille voitaisiin osoittaa kaikentyyppiset operatiiviset tehtävät. Tämän asian valmistelu edellyttää laajempaa selvitystä kuin mitä työryhmän tehtävänä oli. Jatkotyö olisi perusteltua käynnistää yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa, ottaen huomioon EU:ssa tapahtuva kehitys ja omistajaohjauksessa tehtävät linjaukset. Keskusvirastoon voitaisiin jatkossa koota kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalta energia-alan operatiiviset tehtävät. Tällaisia tehtäviä voisivat olla osa nykyisistä kauppa- ja teollisuusministeriössä hoidettavista tehtävistä, Energiamarkkinaviraston tehtävät, osa Motiva Oy:ltä tilatuista tehtävistä sekä eräät EY-säädösten toimeenpanotehtävät. Uudelleen organisoinnin yhteydessä tulee huolehtia valvontatehtävien riippumattomuudesta. Yksi selvitettävä vaihtoehto on ollut energiavirasto, jonka tehtäviin kuuluisivat Motivalta tilattavat viranomaistyyppiset tehtävät sekä osa työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston nykyisistä operatiivisista tehtävistä. Energiamarkkinoiden valvontaviranomaistehtävät pysyisivät tässä mallissa edelleen erillisessä energiamarkkinavirastossa. Toinen vaihtoehto olisi laajaalaisempi energiavirasto, jossa myös valvontaviranomaistehtävät olisivat mukana. Lähtökohtana on ollut, että ministeriöön jäisivät vain ministeriölle selkeästi kuuluvat strategia-, budjetti-, lainsäädäntö- yms. tehtävät. Energiateknologian tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan rahoitus säilyisi edelleen osana Tekesin tehtäviä. Organisoinnin kehittämisessä keskeisenä tavoitteena on lisätä toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Yhä kasvavat ja poliittisesti korkealle priorisoidut tehtävät on tulevaisuudessa pystyttävä hoitamaan resursseilla, joita on vaikea kasvattaa. Organisoinnin kehittämisestä tulee olla käytännön tekijöille todellista hyötyä pitkällä aikavälillä. Tehtävien organisointia pohdittaessa on lähtökohtana perustuslain 124, jonka mukaan Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. 2

12 LIITE 2 2 Edistämistoiminnan organisoinnin nykytila ja kehittämissuunnitelmat Energiansäästön ja uusiutuvan energian edistämistoiminnan painopistealueet on viimeksi määritelty kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa syksyllä Strategian toimenpiteiden toteutus jakautuu useiden ministeriöiden vastuualueille vakiintuneen työnjaon mukaisesti. Tässä luvussa kuvataan lyhyesti organisoinnin nykytilaa ja eri tahojen roolia. Työ- ja elinkeinoministeriö Työ- ja elinkeinoministeriöllä (TEM) on ilmasto- ja energiastrategian yleinen toteutus-, seuranta- ja koordinointivastuu. Ministeriöllä on valtionhallinnossa päävastuu teollisuuteen ja palvelusektoriin sekä energian tuotantoon, siirtoon ja jakeluun kohdistuvien toimenpiteiden kehittämisestä ja toimeenpanosta. Myös ilmasto- ja energiateknologian tutkimus- ja kehitystoiminnan linjaukset osana Tekesin ja VTT:n tulosohjausta sekä keskeisten tutkimusohjelmien johtoryhmien kautta kuuluu TEM:n vastuulle. Edellä kuvattuun koordinointivastuuseen kuuluu myös vastuu energiankulutuksen ja tuotannon tulevaisuudenkuvien (skenaariot) laadinnasta ja organisoimisesta. Skenaariotyö tähtää mm. uusiutuvaa energiaa ja energiankäytön tehostamista koskevien tavoitteiden analysointiin ja kansainvälisiä neuvotteluja koskevien kannanottojen valmisteluun. Skenaarioita on pääsääntöisesti laadittu TEM:n koordinoimana yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Skenaarioihin ja strategioihin liittyvät vaikuttavuusanalyysit ja taustaselvitykset on yleensä tilattu tutkimuslaitoksilta TEM:n ohjauksessa. Koordinaatiovastuuseen ja skenaariotyöhön osallistuu TEM:ssä 2 4 henkilöä. Merkittävä osa toteutukseen, kehittämiseen, seurantaan ja viestintään liittyviä palveluita on viime vuosina tilattu sidosyksikkötilauksena Motiva Oy:ltä. Energiatukihankkeiden käsittelyn pääosa, hankkeiden lukumäärän mukaan laskien, hoidetaan työvoima- ja elinkeinokeskuksissa (TE-keskukset), mutta rahassa laskettuna suurin osa hoidetaan ministeriössä. Energiateknologian tutkimuksen ja kehityksen rahoitustoiminasta vastaa Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes. Energiansäästön edistämisessä keskeisiä TEM:n vastuulla olevia toimia ovat energiatehokkaan teknologian käyttöönotto ja kaupallistaminen, energiatehokkuussopimusjärjestelmä ja siihen läheisesti kytkeytyvä energiakatselmustoiminta, energiatuet sekä tiedotus-, neuvonta- ja koulutustoiminnan kehittäminen. Energia-alan viestintähankkeet toteutetaan valtaosin tilaamalla ne ministeriön ulkopuolelta. EY-direktiivien myötä kasvava toiminta-alue on energiaa käyttävien laitteiden energiatehokkuuden parantaminen energiamerkintöjen ja tehokkuusvaatimusten kautta. Energiatehokkuuspolitiikan valmistelua hoitaa ministeriössä Energiatehokkuus- ja teknologia -ryhmä, jossa toimii 8 henkilöä. Uusiutuvan energian edistämistoiminnasta vastaa Uusiutuvan energian ryhmä noin 7 henkilön voimin. Uusiutuvan energian käytön edistämisessä keskeisiä TEM:n vastuulla olevia toimia ovat uuden teknologian käyttöönotto ja kaupallistaminen, energiatuet, verotusta koskevaan valmisteluun osallistuminen sekä tiedotus-, neuvonta- ja koulutustoiminnan kehittäminen. Viime vuosina on energiatehokkuussopimusjärjestelmään ja energiakatselmustoimintaan liitetty myös uusiutuvan energian edistämistä. Energiatukien käsittelyyn on viime vuosina käytetty ministeriössä noin 2 henkilötyövuoden työpanos. TE- keskusten energiatukien myöntämiseen käyttämä resurssi on yhteensä ollut 3 5 henkilötyövuoden luokkaa vuosittain. TE-keskuksissa hankekäsittelyä hoitavat yritystukiasiantuntijat. 3

13 LIITE 2 Alueellisen toiminnan uudelleen järjestelyä valmistellaan osana laajaa aluehallinnon uudistamishanketta. Sen mukaan TE-keskukset tulevat korvautumaan vuoden 2010 alusta Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla (ELY-keskukset). Energia-alaa koskevissa EU-asioiden valmistelussa ja toimeenpanossa päävastuu on työ- ja elinkeinoministeriöllä. Ministeriöllä on päävastuu myös päästökauppadirektiivin toimeenpanossa ja ministeriö osallistuu päästökauppaa koskevien EU-asioiden valmisteluun. Lisäksi ministeriö johtaa Kioton mekanismien osto-ohjelmaa. Myös YK:n, OECD:n kansainvälisen energiajärjestön IEA:n, Euroopan energiaperuskirjan, Itämeriyhteistyön, Pohjoismaiden ministerineuvoston ja muiden kansainvälisten organisaatioiden piirissä tapahtuvassa energiansäästöön ja uusiutuvaan energiaan liittyvässä yhteistyössä päävastuu on TEM:llä. Työ- ja elinkeinoministeriön muidenkin osastojen toimet vaikuttavat myös energia-alaan osana laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi innovaatio-osaston vastuulle kuuluvat mm. Tekesiä ja Tukesia koskevat säädökset ja tulosohjaus. Työelämä- ja markkinaosasto vastaa mm. kuluttajapolitiikasta ja konserniohjausyksikkö vastaa TE- keskusten ohjauksesta ja uusien ELYkeskusten valmisteluun liittyvistä asioista. Liikenne- ja viestintäministeriö Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) on keskeinen toimija liikenteen energiankäytön tehostamisessa. LVM on päävastuussa liikennesektorin energiatehokkuussopimuksista ja vaikuttaa liikenteen energiankäyttöön mm. liikennejärjestelmien suunnittelulla, nopeusrajoituksilla ja joukkoliikenteen edistämisellä. Ministeriön on tarkoitus organisoida myös liikennesektorin energiatehokkuuteen liittyvää tiedotus- ja neuvontatoimintaa vuodesta 2010 alkaen. Kuluttajien liikkumisvalintoihin vaikuttaminen eli liikkumisen ohjaus annetaan vuonna 2010 aloittavan väyläviraston tehtäväksi. Kuluttajien autovalintoihin vaikuttaminen taas tulee kuulumaan uuden liikenteen turvallisuusviraston tehtäviin. Liikkumisen ohjaustoiminnan organisoimista pyritään tukemaan myös seututasolla ainakin neljän suurimman kaupunkiseudun kohdalla. Lentoliikenteen päästökauppaa koskeva direktiivi tuli voimaan helmikuun alussa Direktiivin myötä ilmailun päästökauppa alkaa 1. tammikuuta 2012 sekä EU:n sisäisillä että EU:n ja kolmansien maiden välisillä lennoilla. Alustavasti on sovittu, että Ilmailuhallinto toimisi Suomessa lentoliikenteen päästökaupan vastuuviranomaisena. Liikenne- ja viestintäministeriössä energia-asioiden hoitaminen on keskitetty ministeriön ympäristövastaavien (2 kpl) toimintakenttään. Energiatehokkuussopimusten koordinointiin osallistuu lisäksi 1 3 henkilöä, skenaario- ja strategiatyöhön 1 3 henkilöä ja lentoliikenteen päästökauppadirektiivin kansalliseen toimeenpanoon 1 henkilö. Koko hallinnonalan ilmasto- ja energiapolitiikkaan liittyvä työpanos on hyvin karkeasti arvioituna yhteensä noin 8 12 henkilötyövuotta. Arvio pitää sisällään ministeriön lisäksi Tiehallinnon, Ajoneuvohallintokeskuksen, Ratahallintokeskuksen, Merenkulkulaitoksen ja Ilmailuhallinnon työpanoksen. Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriöllä (MMM) on tärkeä rooli metsä- ja peltoenergian alkutuotannon edistämisessä. Ministeriön alaiset metsäkeskukset vastaavat energiapuulle myönnettävän korjuu- ja haketustuen hallinnoinnista. Ministeriöllä on tärkeä rooli peltoenergian, liikenteen biopolttoaineiden ja maatalouden biokaasun tuotannon edistämisessä ja ministeriö osallistuu metsä- ja peltoenergian tutkimustoiminnan sekä tiedotus-, neuvonta- ja koulutustoiminnan ohjaukseen. MMM on myös käynnistämässä maatilojen energiaohjelmaa, jolla edistetään tilojen energian säästöä ja uusiutuvan energian käyttöä. 4

14 LIITE 2 Ympäristöministeriö Ympäristöhallinnon sektorilla merkittävimpiä toimia energiatehokkuuden parantamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi voidaan tehdä rakennuksissa, asumisessa sekä jätehuollossa. Myös aluerakenteeseen ja yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvat toimet sekä ympäristölupa-asiat ovat tärkeitä energiasektorinkin kannalta. Seuraavassa käsitellään energia-asioita lähinnä rakennusten, rakentamisen ja asumisen näkökulmasta. Ympäristöministeriössä näistä asioista vastaa rakennetun ympäristön osasto. Ympäristöministeriöllä (YM) on tärkeä rooli erityisesti rakennusten ja rakennetun ympäristön energiansäästön ja uusiutuvan energian käytön edistämisessä. Näitä voidaan edistää mm. rakentamismääräyksillä, asuntojen korjaus- ja energia-avustuksilla ja muilla asuntorakentamisen tuilla. Ympäristöministeriöllä on päävastuu rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanossa ja direktiivin vastikään käynnistyneessä uudistamisessa. Lisäksi YM:llä on merkittäviä TEM:n valmisteluvastuulla olevien direktiivien täytäntöönpanosäädösten valmistelutehtäviä. Näitä ovat ecodesign-direktiivi (ympäristövaatimukset energiaa käyttävien tuotteiden suunnittelulle) sekä uusiutuvan energian direktiivi rakentamiseen liittyvien asioiden osalta. Muut ministeriöt Myös muilla ministeriöillä on aihepiirin kannalta suurtakin merkitystä. Energiaverotuksen kehittämisessä valtiovarainministeriö on keskeisessä asemassa. Koulutukseen liittyvässä kehitystyössä opetusministeriön hallinnonala on avainasemassa. Myös muilla ministeriöillä on vastuualueillaan oma merkittävä osansa. Tekes teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesin tehtävänä on työ- ja elinkeinoministeriön ohjaamana virastona edistää teknologian tutkimusta ja tuotekehitystä eri teknologia-alueilla. Energia-alan teknologian kehittämistä koskevat yleislinjaukset on tehty ilmasto- ja energiastrategiassa. TEM:n ja Tekesin välisessä tulossopimuksessa vuodelle 2009 todetaan mm. seuraavaa: Tekesillä on keskeinen rooli uuden teknologian tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä liiketoiminnan edistämisessä. Tekes suuntaa rahoitusta uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuden lisäämiseen. Tekes kannustaa metsä-, ympäristö- ja energiasektorin SHOKkeja sisällyttämään tavoitteisiinsa energia- ja ympäristöteknologian liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisen. Tekes rahoittaa ilmasto- ja energiateknologiaan liittyviä tutkimusohjelmia ja yksittäisiä hankkeita. Tähän aihepiiriin kohdistuva rahoitus on 2000-luvun alkuvuosina ollut noin 60 miljoonaa euroa vuosittain. Vuosina rahoitus on noussut miljoonaan euroon johtuen osittain energia- ja ilmastovaikutuksen tarkemmasta arvioinnista eri T&K-sektoreilla. Keskeisten ohjelmien johtoryhmissä on yleensä myös TEM:n ja muidenkin ministeriöiden edustajia. Energiamarkkinavirasto Energiamarkkinavirasto on TEM:n tulosohjauksessa oleva asiantuntijavirasto. Viraston tehtävänä on edistää sähkömarkkinoiden ja maakaasumarkkinoiden toimintaa sekä valvoa päästökaupan säännösten noudattamista. Virasto hoitaa sähkömarkkinalain, maakaasumarkkinalain, sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta annetun lain, tehoreservilain, päästökauppalain sekä turpeen syöttötariffilain ja niiden nojalla annettujen säännösten mukaisia viranomaistehtäviä. Energiamarkkinaviraston palveluksessa oli 35 henkilöä vuoden 2009 alussa. 5

15 LIITE 2 Sähkömarkkinalain mukaisesti Energiamarkkinaviraston tehtäviin kuuluu yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa seurata sähkön tarjonnan ja kysynnän tasapainon kehitystä Suomessa. Viraston tulee myös julkaista vuosittain valvontaa sekä sähkön tarjonnan ja kysynnän tasapainon kehitystä koskevat kertomukset sekä huolehtia tehtäviinsä liittyvistä kansainvälisistä tiedonantovelvoitteista. Virasto seuraa sähkön tuotantokapasiteetin kehitystä Suomessa keräämällä tiedot yli 1 MVA:n voimalaitoksista. Lailla sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta on luotu sähkön alkuperätakuita koskeva järjestelmä, jolla sähköntuottajat voivat halutessaan varmentaa tuottamansa sähkön tuotantotavan sekä energialähteen. Kyseisen lain mukaan sähkönmyyjien tulee ilmoittaa sähkönkäyttäjille suunnatuissa sähkölaskuissa ja myynninedistämisaineistossa tietoja myymänsä sähkön energialähteistä sekä niiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Energiamarkkinavirasto vastaa voimalaitosten alkuperätakuuvarmennuksia suorittavien arviointilaitosten hyväksymisestä sekä alkuperätakuujärjestelmän edellyttämistä valvontatehtävistä. Päästökauppalakia sovelletaan energia-alan ja teräs-, mineraali- ja metsäteollisuuden laitosten sekä öljynjalostamoiden hiilidioksidipäästöihin. Laitoksen toiminnanharjoittajan tulee hakea kasvihuonekaasujen päästölupaa, jonka myöntää Energiamarkkinavirasto. Toiminnanharjoittajan on tarkkailtava hiilidioksidipäästöjään ja laadittava vuosittain selvitys näistä päästöistä virastolle. Toiminnanharjoittajan tulee lisäksi huolehtia mainitun selvityksen todentamisesta hyväksytyn todentajan lausunnolla. Todentajan hyväksyy Energiamarkkinavirasto. Toiminnanharjoittajan tulee palauttaa vuosittain Energiamarkkinavirastolle edellisenä kalenterivuotena aiheutuneita laitoksen hiilidioksidipäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia. Energiamarkkinavirastolla on siten tarkat tiedot päästökauppaan kuuluvien laitosten päästöistä ja päästöjen lähteistä. Kaudella päästökauppa laajenee mm. kemianteollisuuteen ja värimetallien valmistukseen. Kaudella EU:ssa yli puolet päästöoikeuksista huutokaupataan. Huutokaupoista vastaavat kansalliset viranomaiset. Suomessa luonteva viranomaistaho olisi Energiamarkkinavirasto. Tukes turvatekniikan keskus Tukes toimii teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden valvojana, kehittäjänä ja asiantuntijana. Tukes valvoo tuotteita, laitteistoja, laitoksia ja teknisiä palveluita. Toiminnan tarkoituksena on suojella ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä turvallisuusriskeiltä ja edistää teknistä luotettavuutta. Energiatehokkuuden edistämisessä Tukes osallistuu direktiivin Direktiivi kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (92/75/EY) toimeenpanoon valvomalla energiamerkintöjen oikeellisuutta ja esilläpitoa. Markkinoilla olevissa kylmäsäilytyslaitteissa, astian- ja pyykinpesukoneissa, kuivausrummuissa, kuivaavissa pesukoneissa, tietyissä ilmastointilaitteissa, uuneissa ja kotitalouslampuissa on oltava energiamerkintä ja siihen liittyvä tuoteseloste. Energiamerkintä kertoo laitteen energiankulutuksen ja suorituskyvyn. Jälleenmyyjä tai vähittäiskauppias vastaa merkin kiinnittämisestä. Tukes valvoo myös direktiivin Direktiivi energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (2005/32/EY)(EuP- direktiivi) toimeenpanoa ja osallistuu siihen liittyvään informaatiotoimintaan. Direktiivi pannaan kansallisesti täytäntöön lailla tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista ja sitä täydentävällä valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi lakiehdotus sisältää energiamerkintää ja energiatehokkuutta sekä siihen liittyvää tarkastustoimintaa koskevat säädökset. Laki tuli voimaan Direktiivin tavoitteena on ympäristönäkökohtien ja elinkaariajattelun integ- 6

16 LIITE 2 rointi tuotteiden suunnitteluvaiheessa. Direktiivillä edistetään kestävää kehitystä parantamalla energiatehokkuutta ja ympäristön suojelun tasoa sekä samalla energiahuoltovarmuutta. EuPdirektiivi on puitedirektiivi, jonka nojalla annetaan tuoteryhmäkohtaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Niissä määritellään tuoteryhmäkohtaisesti tuotesuunnittelun ympäristövaatimukset. Motiva Oy Motiva Oy on valtion kokonaan omistama yhtiö, jonka toiminta keskittyy lähinnä energiansäästön ja uusiutuvan energian käytön edistämiseen. Toiminta alkoi projektimuotoisena vuonna 1993 ja jatkui usein nimeään muuttaneen valtionyhtiön (VTT-Technology, Otatech, Finntech) tulosyksikkönä vuoteen 2000 saakka. Vuoden 2001 alusta lähtien Motiva on toiminut itsenäisenä yhtiönä. Motiva Oy:n tuloista % on tullut pääosin kauppa- ja teollisuusministeriön ja vuoden 2008 alusta työ- ja elinkeinoministeriön tilaamista ja ohjaamista sidosyksikköhankinnoista, mutta merkittävä osa muistakin tuloista on käytännössä ollut sidoksissa ministeriön tilauksiin. Muita Motiva Oy:n asiakkaita ovat muu julkinen hallinto, EU:n komissio ja vähäisessä määrin yksityinen sektori. Valtionhallinnon ulkopuolisten tilausten osuus saa sidosyksikköaseman vuoksi olla vain vähäinen, enintään noin 10 %. Motivan toiminnan painopistealueita ovat viime vuosina olleet energiapalveludirektiivin toimeenpanoon, energiatehokkuussopimuksiin ja energiakatselmustoimintaan liittyneet kehittämis-, toimeenpano-, seuranta- ja raportointitehtävät. Muita päätoiminta-alueita ovat olleet uusiutuvan energian käyttöönoton edistäminen sekä tiedotus-, koulutus- ja neuvontatoiminta. Viime vuosina myös materiaalitehokkuuden edistäminen on kuulunut Motiva Oy:n toimialaan. Mahdollisimman laaja-alaisen toiminnan varmistamiseksi Motiva Oy perusti joulukuussa 2008 tytäryhtiön, Motiva Services Oy:n, joka palvelee lähinnä valtionhallinnon ulkopuolisia organisaatioita. Tytäryhtiön palveluita ovat koordinointi- ja koulutuspalvelut, konsultti- ja neuvontapalvelut sekä teknologiavienti. Huoltovarmuuskeskus Huoltovarmuuskeskus (HVK) on työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan laitos, jonka tehtävänä on maan huoltovarmuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvä suunnittelu ja operatiivinen toiminta. Huoltovarmuuskeskuksen toimintaa johtaa sen hallitus. Tarkoituksena on turvata poikkeusolojen ja normaaliaikojen vakavien häiriöiden varalta väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömät taloudelliset toiminnot. Huoltovarmuuskeskuksen hoidossa on valtion talousarvion ulkopuolinen huoltovarmuusrahasto, josta rahoitetaan varmuusvarastointi ja eräät teknisen infrastruktuurin turvaamiseksi toteutetut varajärjestelyt. Varmuusvarastoilla turvataan energiahuoltoa, elintarviketaloutta, terveydenhuoltoa sekä maanpuolustusta palvelevaa tuotantoa. Energiahuoltoalan huoltovarmuutta koordinoivat Huoltovarmuuskeskuksen energiahuolto-osasto, Huoltovarmuusneuvosto, energiahuoltosektori sekä öljy- ja voimatalouspoolit. Muut yritykset ja organisaatiot Yrityksillä, energia-alan järjestöillä ja muilla organisaatioilla on omaan toimintaansa liittyen ratkaiseva merkitys siitä, miten energiatehokkuus ja uusiutuvan energian käyttö edistyy. Val- 7

17 LIITE 2 tiovallan toiminnalla pyritään vaikuttamaan ja tukemaan toimintaa poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö ja muut valtionhallinnon organisaatiot tilaavat erilaisia, yleensä kilpailutettuja selvityksiä, viestintähankkeita yms. esimerkiksi tutkimusorganisaatioilta, konsulttiyrityksiltä, viestintäalan yrityksiltä ja järjestöiltä. Myös erilaisilla alueorganisaatioilla, kuten TE-keskuksilla, maakuntien liitoilla, alueellisilla energiatoimistoilla, metsäkeskuksilla ja metsänhoitoyhdistyksillä on ollut oma osansa edistämistoiminnassa. TE-keskuksilla on viranomaistehtäviä myös turpeen turvavarastointilain toimeenpanossa, jossa ne valvovat toimialueellaan turvavarastojen ylläpitoa. Turvavarastoijan on ilmoitettava valvontaa varten työvoima- ja elinkeinokeskukselle varastoissaan olevan polttoturpeen määrät ja sijainnit. Eräissä tapauksissa tehtäviä on siirretty pysyväluonteisesti organisaatiolta toiselle. Esimerkiksi energiatilastoihin liittyvät tehtävät sekä eräiden direktiivien mukaiset raportointitehtävät on aikanaan sovittu siirrettäväksi kauppa- ja teollisuusministeriöltä Tilastokeskukselle. Samalla tehtiin vastaavat budjettimäärärahojen muutokset. 8

18 LIITE 2 3 Virastotasolle sopivien tehtävien alustava kartoitus Tässä luvussa kuvataan energia-alan nykyisten ja tulossa olevien operatiivisten tehtävien organisoinnin nykytilaa tehtäväalueittain ja tarkastellaan niiden soveltumista virastotason tehtäviksi. Pääpaino on energiansäästön ja uusiutuvan energian edistämistehtävissä. Kansallisten poliittisten strategioiden ja ohjelmien valmistelu ja toimeenpano Hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisten strategioiden, energiansäästöohjelmien ja uusiutuvan energian ohjelmien valmistelu on yleensä tapahtunut TEM:n vetämänä yhteistyössä muiden keskeisten ministeriöiden kanssa. Suuri osa analyysi- ja skenaariotyöstä on tehty TEM:ssä. Joitakin ulkopuolelta tilattuja selvityksiä on teetetty. Strategioiden ja ohjelmien valmistelun ja toimeenpanolinjausten päävastuun tulee jatkossakin olla ministeriöissä. Taustaselvityksiä, laskelmia ja muuta avustavaa työtä sekä käytännön toimeenpanotyötä voitaisiin siirtää virastolle. Seuranta ja vaikutusten arviointi TEM:n tehtävänä on yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa seurata strategioiden ja ohjelmien toteutumista ja vaikutuksia. Tätä työtä on tehty osittain omana työnä ja osittain ulkopuolelta tilattuihin selvityksiin perustuen. Esimerkiksi Motiva on osallistunut energiansäästöohjelmien ja uusiutuvan energian edistämisohjelmien seurantaan ja energiatehokkuusindikaattoritietojen keräämiseen EU:n tietokantoihin. Tilastokeskuksen tehtävänä on seurannassa tarvittavan tilastotiedon tuottaminen. Strategioiden seurannassa ja edistämistoiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa ja valvonnassa virastolla voisi olla keskeinen rooli. Seurannan rooli ja merkitys kasvaa oleellisesti jatkossa. EY-direktiivien ja ohjelmien valmistelu ja toimeenpano Kasvava osa energia- ja ilmastopolitiikan toimeenpanon reunaehdoista määrittyy EY:n direktiivien kautta. Ministerineuvostossa tapahtuvan valmistelun on perusteltua olla tiiviisti ministeriön virkamiesten hoidossa. Sen sijaan valmistelussa tarvittavissa taustaselvityksissä ja direktiivien toimeenpanossa on paljon virastotasolle sopivia tehtäviä. Direktiivien toimeenpanoon liittyy yleensä runsaasti säännöllisiä raportointeja ja komiteatyötä. Esimerkiksi energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistämiseksi ovat olemassa seuraavat direktiivit tai direktiiviesitykset: Direktiivi kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (92/75/ETY) Direktiivi sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla (2001/77/EY) Direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta, 2002/91/EY. Direktiivin uusimisesitys (KOM (2008) 780) on neuvoston käsittelyssä. Direktiivi liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä (2003/30/EY) Direktiivi hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) edistämisestä sisämarkkinoilla (2004/8/EY) Direktiivi energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (2005/32/EY) Direktiivi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista (2006/32/EY) 9

19 LIITE 2 Ehdotus direktiiviksi uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä, KOM (2008) 19. (asiasisältö hyväksytty) Ehdotus direktiiviksi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaadittu), (KOM(2008) 778) Ehdotus asetukseksi päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille, KOM (2007) 856 (hyväksytty parlamentin 1. käsittelyssä, odottaa lopullista hyväksymistä neuvoston 1. käsittelyssä) Ehdotus direktiiviksi renkaiden energiamerkinnöistä, KOM (2008) 779 (ehdotus annettu marraskuussa 2008) Ehdotus henkilö- ja pakettiautojen energiamerkintöjä koskevan direktiivin 1999/94/EC muuttamisesta (tulossa vuonna 2009) Energiapalveludirektiivi (2006/32/EY) velvoittaa jäsenvaltioita nimeämään viranomaisen tai viraston valvomaan direktiivin toimeenpanoa sekä vastaamaan komissiolle raportoitavien energiansäästöjen seurannasta ja todentamisesta. Tämä vastuutaho voi olla myös ministeriön erikseen nimeämä valtionhallinnon sidosyksikkö. Suomessa vastuutahoksi on toistaiseksi nimetty Motiva Oy. Direktiivin toimeenpanemiseksi on valmisteilla julkista sektoria ja energiaalan yrityksiä koskevaa lainsäädäntöä. Niistä seuraavat viranomaistoimien tarpeet tarkentuvat vuoden 2009 aikana. Uusiutuvan energian direktiivin (KOM(2008) 19) toimeenpanemisen edellyttävät viranomaistoimet täsmentyvät vuoden 2009 aikana. Esimerkiksi uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön alkuperätakuujärjestelmää on edelleen kehitettävä. Vuoden 2004 alussa voimaan tulleen sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta annetun lain mukaan uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle sähkölle tulee EY:n vastaavan direktiivin mukaisesti antaa haettaessa alkuperätakuutodistus. Tässä tehtävässä Energiamarkkinavirasto on nykyisin toimivaltainen valvonta- ja lupaviranomainen. Päästökauppadirektiiviin ja Suomen päästövähennysvelvoitteisiin liittyy runsaasti EU:n ilmastonmuutoskomitean alla valmisteltavia ohjeita, päätöksiä ja toimeenpanosäädöksiä. EY:n direktiivien ja ohjelmien valmistelussa päävastuun tulee olla ministeriöllä. Virasto voisi avustaa erikseen sovittavilla tavoilla. Direktiivien toimeenpanossa, kuten komiteatyössä ja raportoinneissa sekä valvonta- ja lupaviranomaisen tehtävissä, on virastolle sopivia tehtäviä. Eräissä raportointitehtävissä Tilastokeskus on jo nykyisin keskeisessä asemassa ja tätä työnjakoa ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa. Toimeenpanon edellyttämä lainsäädäntötyö kuuluu ministeriöille. Energiatukien linjaukset, hallinnointi ja seuranta Energiatukea myönnetään valtioneuvoston asetuksen perusteella energiansäästöä ja uusiutuvaa energiaa koskeviin investointeihin ja selvityksiin. Investointien tukemisessa etusijalla ovat uuden teknologian käyttöönottoa edistävät hankkeet. Selvityksinä tuetaan pääsääntöisesti vain energiakatselmuksia ja -analyyseja. Energiatuen myöntämisvaltuus on viime vuosina ollut yleensä noin 30 miljoonaa euroa vuosittain. Vuonna 2009 myöntämisvaltuutta on käytettävissä yhteensä noin 95 miljoonaa euroa. Se koostuu vuoden 2008 III lisäbudjetista siirtyneestä valtuudesta (26,8 M ), vuoden 2009 varsinaisesta budjetista (60,1 M ) ja vuoden 2009 I lisäbudjetista (8 M ). TEM linjaa ja koordinoi nykyisin koko energiatuen käyttöä sekä käsittelee suuret hankkeet ja uuden teknologian hankkeet. TE-keskukset myöntävät TEM:n ohjeistamana tuettavien hank- 10

20 LIITE 2 keiden lukumäärästä noin 80 %, mutta tuen rahallisesta määrästä noin 20 %. TEM osoittaa TE-keskuksille vuoden alussa yhteisen myöntämisvaltuuden, jota lisätään tarvittaessa. Työnjako TEM:n ja TE- keskusten välillä on ollut selkeä ja energiatuen käytännön hoitaminen on toiminut hyvin, mutta yksittäisten hankkeiden käsittely ei ole ministeriölle kuuluvaa ydintoimintaa. Suuri haaste on jatkossakin saada yhdistettyä energiatuen mahdollisimman suuri vaikuttavuus, tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu kaikille hakijoille sekä myöntämisvaltuuden riittävyys läpi vuoden. Energiatukea koskevien linjausten, tulosohjauksen ja määrärahojen allokoinnin tulisi jatkossakin pysyä työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla, jotta varmistettaisiin tämän edistämiskeinon poliittinen ohjaus. Yksittäisten tukien myöntäminen voitaisiin delegoida tavanomaisten tukien osalta jollekin erikoistuvalle ELY:lle ja uuden teknologian tukien osalta Tekesille. Uuden teknologian tukien osalta Tekesillä on hyvä mahdollisuus tunnistaa tällaisia hankkeita jatkumona tutkimus- ja kehitystoiminnalle ja siten demonstraatiohankkeita voitaisiin saada nykyistä enemmän ja nopeammin liikkeelle. Tämä vahvistaisi Tekesin roolia uuden teknologian kaupallistamisen edistämisessä. Tekesin roolin muutos edellyttäisi mm. Tekesiä koskevan asetuksen uusimista, uudistuksia tietojärjestelmiin ja riittävien henkilöstöresurssien kohdistamista tähän uuteen toimintaan. Uusiutuvaan energiaan perustuvan sähköntuotannon syöttötariffit Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän tekemään ehdotuksia syöttötariffien käyttöön ottamisesta uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön lisäämiseksi sähkön tuotannossa. Työryhmä tekee ehdotuksia myös asiaan liittyvien viranomaistehtävien hoitamisesta. Nykyisellään Energiamarkkinavirasto hoitaa turpeen syöttötariffiin liittyviä valvonta- ja lupaviranomaisen tehtäviä. Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön syöttötariffeihin liittyvät valvonta- ja lupaviranomaisen tehtävät organisoidaan asiaa valmistelevan työryhmän linjausten pohjalta. Päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästökehityksen ennakointi ja joustomekanismit EU:n ilmasto- ja energiapaketti asettaa päästökaupan ulkopuoliselle sektorille päästövähennystavoitteen vuodelle Tavoitteeseen tulee edetä sitovat vuosittaiset välitavoitteet sisältävän päästövähennyspolun kautta vuodesta 2013 alkaen. Tavoitteen toteuttamisessa voidaan hyödyntää erilaisia joustomekanismeja. Joustojen tehokas käyttö ja päästövähennyspolun vuosittaisten tavoitteiden täyttäminen edellyttää vuodesta 2013 alkaen päästökehityksen ennakointia ja vuosittaista seurantaa. Päästökaupan ulkopuolisen sektorin tavoitteiden täyttämiseen käytettävissä olevien joustojen käytön päävastuu tulee olemaan ministeriötasolla. Vuosittaisessa päästökehityksen ennakoinnissa virastolla voisi olla merkittävä rooli. Energiatehokkuussopimukset Energiatehokkuussopimusjärjestelmä käynnistyi Suomessa 1990-luvulla. Sopimukset ovat määräaikaisia ja niitä on kehitetty arviointien pohjalta. Tällä hetkellä ovat voimassa TEM:n solmimat sopimukset elinkeinoelämän, kunta-alan ja öljyalan kanssa vuosille Ympäristöministeriöllä on päävastuu vuonna 2002 solmitun ja vuoteen 2012 saakka voimassaolevan asuinkiinteistöalan energiansäästösopimuksen toimeenpanosta. Tavarankuljetusten ja logistiikan sekä joukkoliikenteen energiatehokkuussopimuksissa ( ) vastuuministeriö on liikenne- ja viestintäministeriö. 11