KOKKOLAN KAUPUNGIN VIHERALUEOHJELMA

Transkriptio

1

2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 2 TAUSTOJA... 3 Projekti... 3 Kaavatilanne... 3 Kokkolan kaupungin strategia Kokkolan kaupungin kestävän kehityksen toimintaohjelma (2004)... 3 Muut strategiat ja ohjelmat... 4 Mielipidekysely Kokkolan kaupungin viheralueiden laadusta, määrästä ja hoidosta... 4 Inventointi... 7 Inventoinnin tulokset... 7 Hoitoluokka C:n (taajamametsät) osuus viheralueohjelmassa... 8 Asukkaiden ikäjakauma kantakaupungin alueella... 9 OHJELMAN TAVOITTEET JA TOTEUTUS Puistorakentaminen uusille asuinalueille Toiminnallisten viheralueiden mitoituksen ja käyttöarvon selvitys suhteessa väestö- ja ikäjakaumaan sekä elinkaarimallin toteuttaminen Kunnostusrästien vähentäminen ja alueiden käyttömahdollisuuksien monipuolistaminen Turvallisuuden varmistaminen ja kaupunkikuvallisen ilmeen kohentaminen Välineistä, kalusteista ja maanparannusaineista löytyy normien ja säädösten mukaiset asiakirjat Viheralueiden hoitoluokituksen (2007) käyttöönotto ja toteuttaminen Henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutuksen järjestäminen; mm. turvatarkastuspätevyys viheralueiden leikkivälineiden ja kalusteiden tarkastamiseen Kestävyyden periaatteet ja Kokkolan Agendan huomioivat työmenetelmät ja toimenpiteet Kustannusseurantajärjestelmän luominen ja kustannustehokkuuden kehittäminen Tiedonkeruun ja tiedonhallinnan järjestelmän luominen ja päivitys puolivuosittain Toteutuksen aikataulu

3 KOKKOLAN KAUPUNGIN JOHDANTO Viheralueohjelma on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma, jossa tarkastellaan suunnittelualueen viheralueita laajana kokonaisuutena. Tämä ohjelma on laadittu ohjaamaan vuosien toimintaa. Viheralueohjelma ohjaa viheralueiden hankesuunnitelmien laadintaa, viheralueiden hoidon ja puistojen suunnittelua sekä resurssien kohdentamista. Viheralueilla tarkoitetaan tässä kunnan omistamia tai hallitsemia puistoja, metsiä, peltoja, vesistöjä ja niiden rantoja ja ulkoliikuntapaikkoja. Kuva 1. Kokkolan viheraluejärjestelmä. 2

4 TAUSTOJA Projekti Projektin tavoitteena on laatia pitkän aikavälin työkalu viheralueiden suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon kehittämiseksi sekä vuosittaisen työ- ja taloussuunnittelun pohjaksi. Ohjelma palvelee myös selvitysluonteisena työnä Kokkolan Kantakaupungin yleiskaava 2020:n valmistelussa. Viheralueohjelmassa on asetettu tavoitteet, määritelty keinot sekä aikataulu niiden saavuttamiseksi. Työstä Kokkolan kaupungin puolelta on vastannut Ahti Räinä. Kaupungin puolelta projektiin on osallistunut myös Jouko Härkönen, Terho Lindberg, Asko Pekkarinen ja Anna Kujala. Projektin pääkonsulttina on toiminut VSU, Arkkitehtuuri- ja viheraluesuunnittelu Oy ja alikonsulttina maisema-arkkitehtitoimisto Väyrynen. Hankkeen projektipäällikkönä on toiminut Marko Väyrynen. Työhön ovat osallistuneet VSU Oy:stä Tommi Heinonen, Susanne Anttila ja Tuomo Vainikainen Kaavatilanne Kokkolan kaupungin alueella on ympäristöministeriön vuonna 2003 vahvistamassa Keski- Pohjanmaan 1. vaihekaava. Suunnittelualueelle on laadittu Kaupunginvaltuuston vuonna 1992 hyväksymän Kokkolan yleiskaavan 2010 jälkeen vahvistettuja, oikeusvaikutteisia yleiskaavoja: Heinolan alueen yleiskaava (1992), Kaustarin yleiskaava, (1992) ja Pohjois-Hakalahden yleiskaava (1993), Vanhansatamanlahden yleiskaava (2000) ja Kokkolan keskikaupungin yleiskaavan (2006). Pääosa suunnittelualueesta on asemakaavoitettu. Kokkolan kaupunki on laatimassa Kokkolan Kantakaupungin yleiskaavaa 2030, joka on tullut vireille luvun alun taloudellisen taantuman ja resurssipulan vuoksi keskeytynyt yleiskaavatyö käynnistyi uudelleen vuonna Tämä viheralueohjelma toimii osaltaan yleiskaavatyöhön liittyvänä selvityksenä. Kokkolan kaupungin strategia Kaupungin strategiassa 2020 esitetty visio, mm. : ihmisen kokoinen kaksikielinen ja merellinen Kokkola tarjoaa asukaslähtöiset palvelut sekä turvallisen ja monipuolisen asuinympäristön. Strategia on jaettu viiteen näkökulmaan: kestävä talous, toimivat palvelujen järjestämistavat, osaava henkilöstö ja uudistuminen, hyvinvoiva asiakas ja kuntalainen, elinvoimainen ja oppiva kaupunkiseutu. Kokkolan kaupungin kestävän kehityksen toimintaohjelma (2004) Toimintaohjelman teemat ja päämäärät I Kestävä kehitys osaksi arkea. II Luonnonvarojen käyttö kestäväksi. III Monimuotoinen luonto voimavaraksi. IV Kohti ympäristöystävällistä liikkumista ja energiantuotantoa. 3

5 V Viihtyisä ja aktiivinen kaupunki VI Työtä ja hyvinvointia. Muut strategiat ja ohjelmat Kokkolan kaupungin muita valmistuneita strategioita raportin kirjoittamisen aikaan ovat: Henkilöstöstrategia Kokkolan kaupungin strategia Kokkolan kaupungin kulttuuripoliittinen strategia 2015 Kokkolan kaupungin viestintästrategia Kokkolan kaupungin vanhustenhuoltostrategia 2015 Kokkolan liikuntapoliittinen ohjelma Kokkolan seutukunnan palvelu- ja elinkeinostrategia Kokkolan seutukunnan sivistysstrategia Viheralueohjelman ohjausryhmän asettamat alustavat kehittämistavoitteet tälle projektille: 1. Uusien viheralueiden valmistuminen 2 vuoden sisällä alueen kunnallistekniikan rakentamisesta, tarvittava esirakentaminen kunnallistekniikan rakentamisen yhteydessä 2. Toiminnallisten viheralueiden mitoituksen ja käyttöarvon selvitys suhteessa väestö- ja ikäjakaumaan sekä elinkaarimallin toteuttaminen 3. Kunnostusrästien vähentäminen ja alueiden käyttömahdollisuuksien monipuolistaminen 4. Turvallisuuden varmistaminen ja kaupunkikuvallisen ilmeen kohentaminen 5. Välineistä, kalusteista ja maanparannusaineista löytyy normien ja säädösten mukaiset asiakirjat 6. Viheralueiden hoitoluokituksen (2007) käyttöönotto ja toteuttaminen 7. Henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutuksen järjestäminen; mm. turvatarkastuspätevyys viheralueiden leikkivälineiden ja kalusteiden tarkastamiseen 8. Kestävyyden periaatteet ja Kokkolan Agendan huomioivat työmenetelmät ja toimenpiteet 9. Kustannusseurantajärjestelmän luominen ja kustannustehokkuuden kehittäminen 10. Tiedonkeruun ja tiedonhallinnan järjestelmän luominen ja päivitys puolivuosittain Mielipidekysely Kokkolan kaupungin viheralueiden laadusta, määrästä ja hoidosta Mielipidekysely oli osallistumis- ja arviointisuunnitelman sekä työsuunnitelman mukainen, kaupunkilaisille suunnattu kysely kaupungin viheralueiden nykytilasta, tavoitetilasta ja kehittämisestä. Kysely toteutettiin syys-lokakuussa 2008 usealla eri tavalla. Postilaatikoihin jaettiin taajama- ja haja-asutusalueilla yhteensä 300 kyselykirjettä palautuskuorella varustettuna. Kaupungilla toteutettiin suorahaastatteluja, joilla vastaamaan tavoitettiin 320 henkilöä. Päiväkoti- ja kouluikäisten mielipiteitä kartoitettiin kolmella koululla ja yhdessä päiväkodissa, joko itsenäisesti tai ohjaajan / opettajan johdolla, yhteensä 100 lapsen ja nuoren kanssa. Lisäksi kaupungin wwwsivuilla oli nettilomake täytettävänä n. 4 viikon ajan. Kysely tavoitti yhteensä n. 1,5 % kaupungin (2008) väestöstä (558 henkeä). Vastaajien ikäjakautumat ja osuudet kaikista vastanneista muodostuivat seuraaviksi : Alle kouluikäiset 4,5 % (25 hlöä), 7 12 vuotiaat 8,0 % (45), v 8,0 % (45), v 66,5 % (371), yli 60 4

6 vuotiaat 13 % (72). Vastaajien alueellinen jakautuminen : Kantakaupunki n. 82 % (457 hlöä), Sokoja n. 6,5 % (37), Öja n. 4 % (22 ), Vittsar Linnusperä - Rödsö Jokilaakso alue 7,5 % (42). IKÄRYHMÄN / ASUINPAIKAN VAIKUTUS VASTAUKSIIN : Leikki-ikäisten ja heidän vanhempiensa vastauksissa korostuu leikkipuistot ja toive varustelun monipuolistamiseksi. Tärkeimmäksi liikunta- ja urheilualueita kokevat vuotiaat, jotka toisaalta kuitenkin ulkoilevat viheralueilla kaikista vähiten vuotiaiden ikäryhmässä korostuu viheralueiden merkitys myös oleskelulle, kavereiden tapaamiselle, istuskelulle yms. enemmän kuin ehkä aktiiviselle käytölle ja tämä näkyy mm. nurmikoiden ja istuskelupaikkojen tärkeydessä. Tyytyväisimpiä metsä-, puisto- ja ulkoilualueiden määrään ja laatuun ovat yli 60-vuotiaat, joille nykyiset ajat ovat runsauden aikaa verrattuna heidän omaan lapsuuteen. Yli 60 vuotiaat arvostavat metsien taloudellisen hyödyntämisen jopa virkistyskäytön edelle. Kaikki ikäryhmät toivovat isompia viher- ja puistoalueita mieluummin kuin pieniä kohteita. Haja-asutusalueilta olevien vastauksissa korostui mm. metsien taloudellinen hyödyntäminen, polut ja reitit sekä virkistys- ja urheilualueet enemmän kuin leikkipuistot, nurmikot tai istutukset. Seuraavissa taulukoissa on esitetty vastausten jakautuminen eri ikäryhmien mukaisesti. Taulukko 1. Leikkipuistojen määrä? Taulukko 2. Leikkipuistojen laatu? Taulukko 3. Liikunta- ja ulkoilupaikkojen määrä? Taulukko 4. Liikunta- ja ulkoilupaikkojen laatu? 5

7 Taulukko 5. Taulukko 6 Miten kaupungin metsiä on hoidettu? Kuinka usein liikutte/ulkoilette viheralueilla? Miten kaupungin metsiä tulisi hyödyntää? Taulukko 7. Millaisia puistojen, ulkoilu- ja virkistysalueiden yms. tulisi olla? Taulukko 8. Tärkeintä viheralueilla (puistot, metsät, virkistys-, urheilu- ja liikuntapaikat yms.) on? 6

8 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ : Kaupungin leikkipuistoverkostoa voidaan lukumääräisesti hieman karsia. Pieniä ja yksipuolisia leikkipuistokohteita voidaan korvata harvemmalla verkolla isompia, alueittain monipuolisemmilla ja yksilöllisemmillä kohteilla. Tämä palvelee myös alueiden kunnossapidon kustannustehokkuutta, koska yhden ison alueen hoitaminen on tehokkaampaa kuin monen pienen hoitaminen. Leikkipuistojen varustelua tulee viimeistään peruskunnostusten yhteydessä monipuolistaa. Tämä koskee sekä välineitä että kaupunkikuvallista ilmettä. Kaupunginosien keskuspuistojen perustamiseksi voidaan laatia suunnitelmia siinä vaiheessa, kun alueen väestön ikärakenne muuttuu ja varsinainen leikkipuistotarve pienenee. Tavoitteena alueet, joissa on toiminta- ja oleskelumahdollisuuksia mahdollisimman monelle ikäryhmälle. Tämä vähentänee myös ilkivaltaa, koska alueiden käyttö laajenee. Turvallisuuden ylläpitäminen on tärkeää. Tämä koskee sekä kalusteiden ja varusteiden kuntoa, valaistusta että alueen saavutettavuutta. Tärkeimpiä varusteita ovat leikkivälineiden lisäksi istuskelu- ja oleskelukalusteet sekä roska-astiat. Käyttöturvallisuuden näkökantaan tulee liittää rakentamis- ja kunnossapitohenkilöstön koulutus turvatarkastuksiin ja leikkivälinestandardeihin liittyen. Inventointi Kesällä 2008 suoritettiin Kokkolan kaupungin puistojen ja kiinteistöjen pihojen inventointi. Inventoinnissa luokiteltiin nykyinen hoitotaso, tehtiin yleisiä havaintoja puutteista ja kohteita arvioitiin arviointitaulukkoon usealla eri kriteerillä. Kaikki alueet arvioitiin, merkittiin kartalle ja dokumentoitiin valokuvin. Puiston/kadun nimi HoitoluokkaYleisilme (1-5) Kuvanumero Käyttö- Suositeltavat toimenpiteet/ huomautettavaa taso ehdo- kas- nur- kalus-pääl- mai- YHT. katso luokitus tus vit mi teet lysteetsema kuva x Nahkurinpuisto A2- A , LE, OL Nurmessa paikattavaa. Sorapinnoitteet kuluneita. Kanttaukset puuttuu. os. Jungsborginkatu 26 Jousikeinun alusta vaihdettava iskua vaimentavaan. Nahkurin päiväkoti A2- A LE, OL Mäkikumpu kulunut, uudelleen suunnittelu. Valaisimien, porttien ja os. Vidnäsinkatu 10 aidan korjaus. Rautatienkatu-Hakalahdenk. kulma A3 A , LI Nurmen viimeistely puiden ympärillä Hakalahdenk.-Jungborgsk. A2 A , MA Ei kalusteita. Katuvalaisimet. Joissakin puissa kuolleita oksia. Kantoja jäänyt siistimättä. Torkinmäenpuisto A2- A2, , x LE, OL 015: koivujen alusta hoidetaan A3, : leikkikentän alue os. Kaustarink. 34c A3 A3 hoidetaan A2, 018: isompi nurmialue puiden alla hoidetaan A3. Rakennusmestarink.-Kaustarink. A2 A , LI Pysäköintialueen reuna. Kanttaukset tekemättä. Torkinmäen koulu A2- A , LE, Kalusteissa puutteita/ korjattavaa/ vaihdettavaa. Päällysteet: Taulukko 9. Ote arvioinnissa käytetystä taulukosta. Inventoinnin tulokset Inventoinnissa tuli esille vajaassa sadassa kohteessa olevat puutteelliset nimi- ja/tai osoitetiedot. Tietoja päivitetään neljän vuoden aikataululla. 38 kohteesta löytyi toimenpiteitä vaativia mahdollisia vaaratekijöitä. 32 kohteesta todettiin inventoinnin yhteydessä, että ne vaativat suunnittelua ja peruskorjausta. Rakennettujen puistojen osalta inventoinnissa tuli esille puutteitta käytävien ja istutusten rajauksissa. Puissa ja pensaissa oli myös havaittavissa trimmeröinnissä syntyneitä vaurioita. Istutukset olivat muuten yleisesti hyvässä kunnossa, nurmikot oli leikattu eikä roskia löytynyt puistoalueilta. Leikkipaikkojen osalta havaittiin myös joitakin puutteita leikkivälineiden kunnossa, kuten keinujen rakenteissa. Leikkivälineiden turva-alustoissa sen sijaan oli järjestelmällisiä puutteita liittyen esimerkiksi jousieläinten puualustoihin tai turva-alueiden pintamateriaaleihin. 7

9 Puistojen kevyissä puusilloissa oli myös turvallisuusriskejä pyöräilyn kannalta jyrkkien kulmamuutosten ja kaiteiden päiden osalta. Kuva 2. Inventoitu nykytilanne hoitoluokittain (2008 kesä). Inventoinnin nykytilanteen mukaisessa luokittelussa A1 luokkaan sijoittui yksi puisto, A1- luokkaan kolme puistoa, A2 luokkaan 69 puistoa, A2- luokkaan 79 puistoa, A3+ luokkaan 2 puistoa, A3 luokkaan 20 puistoa ja A3- luokkaan 8 puistoa. Miinus luokan perässä osoittaa että luokan kriteereihin verrattuna on puutteita ja plus merkitsee että puistoa on hoidettu kriteereihin verrattuna "ylihoidettu". Inventoinnin yhteydessä tuli suosituksia luokkamuutoksista noin 30 kappaletta, jotka jakautuivat tasaisesti korotusten ja laskujen suhteen. Silmämääräisen arvioinnin keskiarvot koko kaupungin osalta oli kasveille 4,2, kalusteille 4, maisemalle 3,9, nurmikolle 3,8, ja päällysteille 3,6. Keskiarvojen osalta ei eri kaupunginosien väleille hahmottunut selkeitä eroja. Hoitoluokka C:n (taajamametsät) osuus viheralueohjelmassa Taajamien ja niiden lähialueiden metsäkohteilla on yleensä suuri ulkoilu-, virkistys- ja maisemamerkitys. Kokkolassa lähi- ja virkistysmetsiä (hoitoluokat C1 ja C2) on runsaasti keskustan välittömästä läheisyydestä alkaen. Lähimetsät voidaan jakaa vielä puisto- ja lähivirkistysmetsiin (C1.1. ja C1.2.), joista kummatkin ovat kohtuullisen hyvin edustettuina. 8

10 Ulkoilu- ja retkeilymetsät (C2.1. ja C2.2.) ovat helposti ja suhteellisen nopeasti saavutettavissa sekä jalan, pyörällä että autolla kaupungin eri puolilla. Lisäksi virkistysmetsissä ulkoiluun ja liikuntaan on tasapuolisesti ja kattavasti mm. eri vaativuustasoa olevia pururata-, hiihtolatu- ym. reittivaihtoehtoja. Varsinaista metsäinventointia ei ohjelman laadintaan kuulunut, koska se tullaan tekemään kaupungin metsäsuunnitelmien uusimisen yhteydessä. Metsäsuunnittelun yhteydessä tulee kartoitettavaksi myös metsänhoidon toimenpidetarpeet, joiden määrää tulee verrata tällä hetkellä voimassa olevan suunnitelman hoitotyöehdotusmääriin. Vertailun perusteella voidaan johtaa metsänhoidon kokonaisuuden tarpeet ja tavoitteet. Tässä yhteydessä taajaman sisällä ja lähialueilla metsiä tarkasteltiin karttatyönä ja yleisilmeeltä. Taajamametsien hoidossa on käytetty talousmetsän ja lähimetsän hoitomenetelmien ja työlajien risteytyksiä. Optimaalista taloudellista tuottoa ei ole haettu (mm. kaupungin metsäsuunnitelma 2010) mutta toisaalta taloudellinen tuotto-odotus on kuitenkin olemassa. Yleisilmeellä nähtynä taajaman ja lähialueiden metsät ovat ilmeisen kasvukuntoisia. Jossain määrin havaittiin harvennusrästejä, harsuuntuneita kuusivaltaisia puustoja ja pienpuuston hoitoa vaativia alueita (mm. korttelialueiden ja liikenneväylien lähialueita). Metsien väljentäminen mm. Halkokarin rantaalueella toisi merinäkymiä lähemmäksi, mutta toisaalta lisäisi huomattavasti alueen hoito- ja raivaustarvetta jatkossa. Patamäen Santahaan Sannanrannan alueen metsät ovat jossain määrin monotonisia. Viihtyvyyden sekä metsän terveyden ja jatkuvuuden kannalta on jonkinlainen riski, jos laajat metsäalueet ovat puulajistoltaan, ikä- ja kehitysluokaltaan liian samankaltaisessa tilassa. Riskejä ovat mm. metsän hyönteis- ja sienituhot, maiseman yksipuolistuminen ja metsäkuvan vaihtelun vähäisyys ja näistä seuraava virkistys- ja maisema-arvon heikkeneminen. Metsien hoito on pitkällä aikavälillä tapahtuvaa toimintaa, jossa tuloksien saaminen kestää jopa vuosikymmeniä, toisin kuin esim. talonrakennushankkeissa. Tärkein havainto ja suositus on, että jo yleiskaavoituksessa pyritään hahmottamaan tulevaisuuden taajaman ja lähialueen lähi- ja virkistysmetsiä (Viheralueiden hoitoluokka C), jotta niiden valmistelu, valmennus ja hoito kohti tavoitetilaa voidaan aloittaa ennen kuin aluetta varsinaisesti rakennetaan. Sama koskee myös kortteleiden ja puistoalueiden (hoitoluokka A) puustoja. Asemakaavoitusvaiheessa luonnonmukaiseen tilaan jääville alueille voidaan kaavan selostuksessa suoraan antaa hoitoluokka C, jota jaetaan tarkentaviin alaluokkiin puistojen tapaan elinkaarimallin ja metsän kehityksen mukaisesti. Asukkaiden ikäjakauma kantakaupungin alueella Kuvasarjassa 3-7 on alueellisesti selvitetty asukkaiden ikäjakauma. Kartat on jaettu alle kouluikäisiin 0-6 vuotiaisiin, ala-astetta käyviin koululaisiin eli 7-12 vuotiaisiin ja 13 vuotiaista täysiikäisiin. Kuvassa 6 on täysi-ikäiset aina 60 ikävuoteen asti ja viimeisessä kuvassa 7 yli 60 vuotiaat seniorit. Kartoissa ikäryhmän väestötiheys kasvaa sinisestä, vihreän ja keltaisen kautta punaiseen, punaisen edustassa suurinta väestöntiheyttä. Alle 18 vuotiaiden kartoissa on myös punaisella pisteillä merkitty kaikki leikkipaikat. Kuvissa 3 ja 4 näkyy alle 12 vuotiaiden asukaskeskittymissä uudet asuinalueet, joihin on muuttanut suhteellisen paljon lapsiperheitä. Alle 12 vuotiaiden suhteellinen osuus on suurimmillaan keskustan ulkopuolisissa uusissa taajamissa. Viimeisessä kuvassa 7 näkyy vastakkaista kehitystä yli 60 vuotiaiden keskittymisenä keskustaan ja sen lähialueille. 9

11 Kuva 3. Ikäryhmä 0-6 vuotiaat Kuva 4. Ikäryhmä 7-12 vuotiaat Kuva 5. Ikäryhmä vuotiaat Kuva 6. Ikäryhmä vuotiaat Kuva 7. Ikäryhmä yli 60 vuotiaat 10

12 OHJELMAN TAVOITTEET JA TOTEUTUS 1. Puistorakentaminen uusille asuinalueille Kokkolassa leikkipaikkojen rakentaminen seuraa nykyisin jäljessä uusien asuinalueiden rakentamisesta. Väestörakenteen kannalta leikkipaikkojen kysyntä on suurinta heti uusien asuinalueiden rakentumisen jälkeen. Omakotialueille muuttaa samankaltaisessa tilanteessa olevia perheitä, jolloin alueelle tulee suhteellisen paljon nuoria lapsia. Uusissa asuinalueissa on nähtävissä selvästi suurin alle kouluikäisten ja koulun ala-asteella olevien osuus väestöstä. Leikkipaikkojen käytön tarve laskee asuinalueen iän myötä kun samaan aikaan alueille muuttaneiden perheiden lasten keski-ikä kasvaa. Lähellä sijaitsevien korttelileikkipaikkojen kysyntä on nykyisellään suurinta kuvien 1 ja 2 painopistealueilla. Puistorakentaminen tulisi toteuttaa kahden vuoden sisällä muun kunnallistekniikan rakentamisesta. Tämän johdosta on keskeistä, että leikkipuistot valmistuvat mahdollisimman nopeasti vastaamaan isointa kysyntää. Myöhemmin palvelutasoa voidaan laskea ja muuttaa vastaamaan paikallista väestökehitystä. Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää puistojen rakentamista muun kunnallistekniikan yhteydessä esimerkiksi kunnallistekniikkaan osoitettavilla määrärahoilla. 2. Toiminnallisten viheralueiden mitoituksen ja käyttöarvon selvitys suhteessa väestö- ja ikäjakaumaan sekä elinkaarimallin toteuttaminen HIERARKINEN MALLI Hierarkkisessa mallissa toiminnalliset leikkipuistot jaetaan korttelileikkipaikoiksi, kaupunginosaleikkipuistoiksi ja toiminnallisiksi keskuspuistoksi. Korttelileikkipaikat on tarkoitettu nuorimmille lapsille niiden läheisyyden johdosta. Kaupunginosaleikkipuistot on tarkoitettu varttuneimmille lapsille ja nuorisolle, jotka haluavat monipuolisempaa varustelutasoa ja ovat vastaavasti valmiita kulkemaan myös pitempiä matkoja leikkipaikalle. Toiminnalliset keskuspuistot palvelevat koko kaupungin aluetta. Ne voivat olla esimerkiksi pienemmille lapsille osoitettuja omintakeisia leikkipaikkoja, jolloin vanhemmat lapset kuljettavat paikalle ja valvovat leikkiä tai vaihtoehtoisesti osoitettu varttuneemmalle nuorisolle, aikuisille ja senioreille. Hierarkkisen mallin toteuttaminen tarkoittaa keskuspuistojen jatkuvaa kehittämistä ja kaupunginosapuistojen rakentamista kolmen vuoden välein. LEIKKIPAIKAT Leikkipuistojen osalta pyritään hierarkkiseen järjestelmään, jossa alueellisesti keskitytään tiettyjen keskeisten leikkipuistojen palvelutasoa nostamiseen kaikkien leikkipuistojen kehittämisen sijaan. Samalla leikkipuistojen lukumäärää voidaan vähentää asuinalueella tapahtuvan ikärakenteen muutoksen mukaisesti. Leikkipaikkoja on puistoissa lähtötilanteessa suunnittelualueella 67 kpl puistoissa ja kiinteistöissä 29 kappaletta. Alueella on asukkaita noin 35000, joten leikkipuistoissa olevia leikkipaikkoja on yksi 522 asukasta kohden. Oulussa leikkipuistoja on yksi 1250 asukasta, Kuopiossa yksi 1750 asukasta ja Lahdessa yksi 830 asukasta kohden. Leikkipaikkojen lukumäärään vaikuttaa keskeisesti niiden saavutettavuus eli etäisyydet asuinpaikasta. Tiiviillä kerrostaloalueella samoilla etäisyyksillä saavutetaan suurempi väestö kuin harvalla omakotitaloalueella. Toinen yhdyskuntarakenteellinen tekijä on taajamarakentamisen 11

13 mittakaava. Pienimittakaavallisemmassa rakentamisessa leikkipaikkojakin tulee enemmän kuin mittakaavaltaan suurien yksiköiden rakentamisessa. Leikkipaikkojen lukumäärä ei kerro myöskään niiden varustelutasosta. Kuvan kolme ja neljä mukaisesti arvioituna leikkipaikkoja on leikki-ikäisten suhteessa keskiarvoa enemmän Lappilanmäellä ja keskustan länsireunalla. Leikki-ikäisten lukumäärään suhteutettuna kummaltakin alueelta voidaan poistaa kahdesta kolmeen leikkipaikkaa. Kuva 8. Nykyiset leikkipaikat KAUPUNGINOSALEIKKIPUISTOT JA TOIMINNALLISET KESKUSPUISTOT Kuvassa 9 on teoreettinen malli kaupunginosaleikkipuistojen ja toiminnallisten keskuspuistojen sijoittumisesta Kokkolan kaupunkirakenteeseen. Malli perustuu viiteen kaupunginosaleikkipuistoon ja kahteen toiminnalliseen keskuspuistoon. Toinen on Vanhansataman ranta-alueelle nuorisolle osoitettu toiminnallinen keskuspuisto ja toinen keskustaan osoitettu myös senioreita palveleva keskuspuisto. Kuvaan on piirretty kaupunginosapuistoille kilometrin etäisyyttä osoittavat kehät pistekatkoviivalla. Nuorisolle osoitettu toiminnallinen keskuspuisto sijoittuu viheraluejärjestelmässä hyvien yhteyksien varrelle, maisemallisesti arvokkaalle paikalle, joka on samalla irti asuinalueista. Senioreiden keskuspuisto sijoittuu keskelle keskustaa, mihin yli 60 vuotiaat ovat keskittyneet (kuva 5). ELINKAARIMALLI Elinkaarimallissa seurataan väestörakenteen kehitystä taajama-alueilla ja reagoidaan siinä tapahtuviin muutoksiin. Muutokset ovat yleensä voimakkaimpia uusilla asuinalueilla samassa 12

14 elämäntilanteessa olevien perheiden lasten kasvaessa kouluikäiseksi ja aikuistuessa jolloin paikallisten leikkipaikkojen tarve aikaa myöten vähenee. Samalla nuorison liikkumisalue laajenee paikallisesta alueelliselle kaupunginosatasolle. Kehityksen toista ääripäätä edustaa Kokkolan kaupungin keskusta-alue, jossa seniori-ikäisten asukkaiden suhteellinen osuus on väestöstä suurinta. Yli 60 vuotiaiden väestöjakautumiskuvassa ei ole havaittavissa ollenkaan uusia asuinalueita, mikä osaltaan osoittaa uusille asuinalueille muuttavien perheen ikärakennetta. Alueellinen väestörakenne näkyy kuvasarjasta 3-7. Palveluiden kannalta elinkaariajattelussa kohdennetaan resursseja tarkemmin väestörakenteen kehityksen mukaisesti. Tämä tarkoittaa uusien asuinalueiden varustamista erityisesti leikkipaikkojen osalta ja vanhempien asuinalueiden puistojen monipuolisemmalla palvelutarjonnalla. Samalla myös laajempaa aluetta palvelevien kaupunkiosapuistojen eri ikäryhmille tarkoitetuttujen palveluiden merkitys kasvaa. Tästä esimerkkeinä skeittipuistot, urheilupalvelut ja senioripuistot. Kuva 9. Kaupunginosaleikkipuistot ja toiminnalliset keskuspuistot 13

15 3. Kunnostusrästien vähentäminen ja alueiden käyttömahdollisuuksien monipuolistaminen KUNNOSTUSRÄSTIEN VÄHENTÄMINEN Inventoinnin yhteydessä havaittiin karttamateriaalissa puutteita kuten puistojen hoitoluokkakarttojen ja hoitoaluekarttojen puuttuminen. Puistojen nimistössä oli ristiriitaisuuksia ja puistoista puuttui nimikyltit. Hätätapauksia varten puistojen nimet tulisi olla yksiselitteisesti käyttäjien ja viranomaisten tiedossa. Inventoinnin yhteydessä havaittujen puutteiden korjaus on aloitettu jo inventoinnin aikana. Erityisesti turvallisuuteen liittyvien puutteiden korjaus on ollut ensisijaisen tärkeä. Rakennettujen puistojen osalta inventoinnissa tuli esille puutteitta käytävien ja istutusten rajauksissa, puissa ja pensaissa trimmeröinnissä syntyneitä vaurioita. Leikkipaikkojen osalta havaittiin myös joitakin puutteita leikkivälineiden kunnossa ja turva-alustoissa. ALUEIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIEN MOINIPUOLISTAMINEN Leikkipuistojen yleisilme on varusteiden kannalta pääosin samantyyppinen, mikä on osaltaan seurausta leikkipaikkojen lukumäärästä. Varustetason nosto onnistuu helpoiten resurssien keskittämisen kautta. Valitaan asuinalueen tai kaupunginosan keskeisimmät puistot ja keskitetään resurssit niiden palveluiden monipuolistamiseen parantamiseen. Keskusta-alueella voidaan vastaavasti vähentää leikkipuistojen lukumäärää ikäjakauman mukaisesti ja keskittää resursseja keskeisimpiin kohteisiin, joihin osoitetaan palveluita myös eri ikäryhmille. Näillä toimenpiteillä on mahdollista monipuolistaa ja elävöittää puistonkäyttöä. 4. Turvallisuuden varmistaminen ja kaupunkikuvallisen ilmeen kohentaminen TURVALLISUUS Turvallisuuden varmistamisessa keskeisiä toimenpiteitä on työntekijöiden koulutus, säännölliset inventoinnit ja asukaspalautteen huomioiminen sekä tarvittavien resurssien osoittaminen. Projektin yhteydessä on havainnoitu puistojen puutteita ja ongelmia sekä laadittu näistä kohteiden arviointitaulukko. Kaikki turvallisuuteen liittyvät puutteet ja riskitekijät tulee korjata välittömästi. Turvallisuuden varmistamisessa työntekijöiden koulutus ja työn standardisointi on avainasemassa. KAUPUNKIKUVALLINEN JA KAUPUNKIRAKENTEELLINEN KEHITTÄMINEN Tärkeimpänä keskustan kaupunkikuvaan vaikuttavana teemana voidaan pitää Suntin muodostaman puistokokonaisuuden kehittämistä. Se vaikuttaa keskusta-alueen ilmeeseen ja toimii ulkoilukäytävänä meren suuntaan nivoutuen samalla muuhun viheralueverkostoon. Toinen enemmänkin taajama-alueiden kaupunkikuvaan vaikuttava kokonaisuus on keskustaa kiertävä viheralueverkosto. Liikkumisen ja muun ulkoilun ohjaaminen viheralueverkostoon elävöittää asukkaille muodostuvaa mielikuvaa kaupungista. Yksittäisten puistojen ja leikkipaikkojen kaupunkikuvallisen ilmeen kohottaminen onnistuu parhaiten hyvän puistosuunnittelun kautta. Puistot tulisi suunnitella yhdessä muun kunnallistekniikan ja kadun kalusteiden kanssa kokonaisuudeksi. Monessa puistossa jäteastiat, sähkökaapit, hiekkalaatikot, muuntamot ja kierrätyspisteet olivat häiritsevästi esillä. Sujuvan ja esteettömän liikkumisen kannalta puistokäytävien liittymät teihin olivat usein liian korkean reunakiven kautta. Tämänkaltaiset ongelmat tulisi ratkoa jo puistojen suunnitteluvaiheessa yhdessä muun kunnallistekniikan kanssa. 14

16 Kuva 10. Kuvaparissa näkyy Suntin ja keskuspuiston vaikutusta kaupunkikuvaan. 15

17 Kaupunkirakenteellisena visiona on uudet kehämäiset viheraluejärjestelmät ja vesiteemaan pohjautuva keskiakseli sekä näitä tukeva ulkoilureitistö. Viheraluejärjestelmällä jäsennetään Kokkolan nykyistä kaupunkirakennetta. Ulkoilureitistö muodostuu kehämäisistä keskikaupunkia kiertävistä reiteistä sekä keskeltä halkaisevasta Sunttia seuraavasta ulkoilureitistä. Kehämäinen viheralueverkosto koostuu pääosin metsäisistä jaksoista, joka kaakkoisreunasta painottuu peltomaisemaksi. Vesiteemaan tukeutuva keskiakseli rakentuu Suntin ja merenrannan varaan halkaisten kaupungin keskeltä. Kuvassa 11 näkyy kehämäiset viheralueet tummanvihreänä ja vesiteemaan tukeutuva viherakseli sinisenä. Punaisella katkoviivalla on piirretty keskeisin uusi ulkoilureitistö ja vaaleanvihreällä kehärakenteita tukevat pääosin metsäiset viheralueet. Kuvan 11 metsäiset viheralueet ovat pääosin kaupungin omistamia maa-alueita. Kuva 11. Kokkolan kaupungin viheraluejärjestelmä. Kuvassa 12 on esitetty sama viheraluejärjestelmä maaston korkeustasojen suhteen. Maaston korkeustaso nousee violetista, vihreän ja keltaisen kautta punaiseen, punaisen ollessa korkein maanpinnan taso. Kuvasta näkyy kuinka metsäiset viheralueet seuraavat laaksomuodostelmia, 16

18 rakentamisen keskityttyä selänteille. Vision toteuttaminen tarkoittaa ensivaiheessa mahdollisia täydentäviä lisämaiden hankintoja, ulkoilureittien ja niihin liittyvien tie ja rataverkoston risteämien rakentamista. 5. Välineistä, kalusteista ja maanparannusaineista löytyy normien ja säädösten mukaiset asiakirjat Normien mukainen arkistoiminen tapahtuu standardisoimalla toiminta toimintaohjeiden tai sisäisen laatujärjestelmän avulla. Näillä järjestelmillä voidaan tarpeellisissa määrin ohjata tehtyjen toimenpiteiden ja hankintojen järjestelmällistä dokumentointia. Ensimmäinen askel on koulutus normien ja säädösten osalta, jonka jälkeen niihin liittyvä toiminta standardisoidaan ja standardisoitua toimintamallia tulevaisuudessa muokataan kertyneiden käyttökokemusten mukaisesti. Kokkolan kaupungilla on ollut vuodesta 2000 lähtien vastaavat sisäiset toimintaohjeet käytössä. Kuva 12. Viheraluejärjestelmä maaston korkeustasojen suhteen 17

19 6. Viheralueiden hoitoluokituksen (2007) käyttöönotto ja toteuttaminen Projektissa Kokkolan kaupungin viheralueet on luokiteltu Viherympäristöliitto ry julkaisu 36, Viheralueiden hoitoluokitus 2007, mukaisesti. Rakennetut viheralueet on inventoitu maastokäynnein. Avoimet viheralueet sekä taajamametsät on inventoitu ilmakuvien ja karttatyöskentelyn kautta. Rakennetut viheralueet on inventoitu inventointikorteille, dokumentoitu valokuvin ja rajattu karttapohjalle digitaalisesti. Rakennettujen viheralueiden osalta luokittelu tarkoittaa puistojen jakoa eri hoitoluokkiin, jolloin hoitotaso vastaavasti laskee tai nousee nykyisestä. Avoimien viheralueiden ja taajamametsien luokittelussa tapahtui merkittävämpiä muutoksia nykyiseen tilanteeseen erityisesti uusien alueiden mukaan ottamisen ja kaupunkirakenteellisen sekä maisemallisen merkityksen huomioinnin kautta. Hoitoluokituksen käyttöönotto tarkoittaa toiminnan tietyntasoista standardisointia toimintaohjeiden tai laatujärjestelmän ja koulutuksen kautta. Tällöin hoitoluokitusten muutoksilla voidaan hallita ja kohdentaa käytettävissä olevia resursseja, mikä on luokitusjärjestelmän tärkeimpiä tehtäviä. Hoitoluokituksen käyttöönotto tapahtuu koulutuksen ja työkokemuksen kautta ajan myötä. Näin siitä ajan myötä muodostuu resurssienhallinnan väline. Toiminnan standardisointi mahdollistaa myös laaja-alaisemman seurannan, vertailun ja kokemusten vaihdon eri kaupunkien ja kuntien kesken. Korvaavuus aikaisemmin käytössä olleesta taajamametsäluokituksesta Aikaisempi luokitus Hoitoluokitus 2007 Lähimetsä Ulkoilu ja virkistysmetsä Suojametsä Maisemametsä Erityisalue Valmennusmetsä C1 Lähimetsä C2 Ulkoilu ja virkistysmetsä C3 Suojametsä C5.1 Maisemametsä E Erityisalue R Maankäytön muutosalue Viheralueiden luokittelu "Viheralueiden hoitoluokitus 2007" mukaisesti mahdollistaa myös Viherympäristöliitto ry:n julkaisun "Viheralueiden hoito VHT'05" soveltamisen hoitosopimuksien, kustannuslaskelmien ja työohjelmien pohjana. Julkaisu sisältää viheralueiden hoidon laatuvaatimukset, määrämittausperusteet ja työohjeet. Liitteessä 1 on esitelty "Viheralueiden hoitoluokitus 2007" julkaisun hoitoluokkien keskeinen sisältö. Liitteeseen on otettu projektissa käytetyt hoitoluokat. Seuraavassa liitteessä 2 on esitetty hoitoluokan A alueet, eli rakennetut puistot. Luokka jakautuu kolmeen alaluokkaan käyttötarkoituksen ja hoidon mukaisesti. Liitteessä 3 on esitetty avoimet viheralueet, taajamametsät ja täydentävät luokat. Karttaan on myös merkitty uusi ulkoilureitistö, luokituksen muutokset ja uudet alueet nykytilanteeseen verrattuna. Liitteestä 2 hahmottuu kuinka uuden viheraluejärjestelmän keskustan lävistävä viherakseli muodostuu rakennetuista puistoista, hoitoluokka A, ja kehämäiset rakenteet pohjautuvat vastaavasti liitteen 3 taajamametsien, hoitoluokka C, muodostamaan rakenteelliseen kokonaisuuteen. Koko kaupungin laajuinen yhtenäinen ulkoilureitistö rakentaa yksittäisistä kokonaisuuksista laajan verkoston. 18

20 Taulukossa on uuden luokituksen mukaisesti määritellyt viheralueet ja niiden pinta-alat. Laskennassa ei ole huomioitu kiinteistöjä. Luokka Pintaala, ha Osuus luokasta, % Osuus koko alasta, % Asukasta* kohden,m2 Puistoluokat 105,8 9,5 28,6 A1 0,77 0,7 0,21 A2 58,5 55,3 15,8 A3 46,6 44,0 12,6 Niityt 26,4 2,4 7,2 B1 20,5 77,6 5,5 B4 5,9 22,4 1,7 Metsät 784,6 70,3 212,1 C1 170,6 21,7 46,1 C2 463,1 59,0 125,2 C3 86,1 11,0 23,3 C5.1 64,7 8,3 17,5 Erityisalueet 92,1 8,2 24,9 E 92, ,9 Muutosalueet 96,2 8,6 29,0 R 96, ,0 Suojelualueet 11,3 1,0 3,0 S 11, ,0 * Vuoden 2008 Kokkolan asukasluku oli Henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutuksen järjestäminen; mm. turvatarkastuspätevyys viheralueiden leikkivälineiden ja kalusteiden tarkastamiseen Kaupungin henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutusta toteutettu viime vuosina seuraavasti : Puistopalveluista 3 henkilöä on suorittanut leikkikenttien rakentamiseen ja huoltamiseen perehtyneille henkilöille tarkoitetun leikkialueiden turvallisuuskurssin. Kurssi oli ns. jatkokurssi. Suunnitteluhortonomi on suorittanut leikkivälineiden turvatarkastuskurssin + tentin sekä jatkokurssin, joka liittyi muuttuneisiin turvastandardeihin. Suunnitteluhortonomi on tenttinyt lisäksi viherrakentamisen valvontakurssin. Metsuri on käynyt arboristin ammattitutkintoon johtavan koulutuksen ja suorittanut tutkinnon. Turvallisuuteen, välineiden huoltoon ja ympäristöjen kunnossapitoon liittyvästä koulutuksesta tulee huolehtia riittävän laajasti. Tarkastus- ja seurantatoiminnot tai pakottavat välinehuollot eivät saa kärsiä henkilöstön vaihtuvuuden, lomien tai muiden poissaolojen vuoksi Viherrakentamisen ja viheralueiden kunnossapidon laadun varmistamiseksi annetaan seuraavat suositukset : - Vihersuunnittelun, -rakentamisen ja kunnossapidon sekä metsänhoidon henkilöstölle laaditaan vuosittain toteutettava koulutusohjelma. - Koulutukset suoritetaan kokonaisuudessaan (perus- ja jatkokoulutus). - Koulutuksesta tulee olla todistus, tutkinto tai muu vastaava dokumentti. 19

21 - On huolehdittava henkilöstön täydennys- ja kertauskoulutuksesta sekä sisäisenä koulutuksena että ostettuina palveluina. Koulutusohjelman toteuttaminen, ammattitaidon ylläpito, tietojen päivittäminen ja koulutusten dokumentointi tukee ja vahvistaa laadukkaan viher- ja leikkiympäristön ylläpitämistä, onnettomuuksien ennaltaehkäisyä sekä mahdollisten vahinkotapausten selvittämistä. 8. Kestävyyden periaatteet ja Kokkolan Agendan huomioivat työmenetelmät ja toimenpiteet Kantakaupungin uusi viheralueverkoston tarkoitus on ohjata ulkoilua ja liikkumista kaupunginosien välillä viheralueille. Rakenne pyrkii säilyttämään myös riittävän toiminnallisen ja ekologisen viheraluevyöhykkeen kantakaupungin alueella kaupungin kasvun vastapainona. Riittävillä ulkoiluun ja liikuntaan osoitetuilla viheralueilla on lukuisia asukkaiden hyvinvointiin liittyviä positiivisia vaikutuksia. Uusi viheralueverkosto toteuttaa suoraan kaikkia kuutta Kokkolan kaupungin kestävän kehityksen toimintaohjelman (2004) teemaa ja päämäärää. 9. Kustannusseurantajärjestelmän luominen ja kustannustehokkuuden kehittäminen Kustannusseurantajärjestelmässä kartoitetaan vuosittaisia toteutuneita kustannuksia. Luokituksessa erotellaan hoitoluokittain ja kaupunginosittain kustannukset hoidolle ja rakentamiselle. Toteutuneita kustannuksia verrataan arvioituihin kustannuksiin ja asetettuihin tavoitteisiin. Tässä ohjelmassa ei ole arvioitu vuosittaisia kustannuksia vaan viheralueohjelmassa on asetettu tavoitteet, määritelty keinot niiden saavuttamiseksi sekä aikataulu. Kustannusseurannassa tulee myös arvioida asetettujen tavoitteiden toteutuminen resurssien suhteen. Seurantajärjestelmä tarkentuu pitemmän tarkasteluajan kautta, jolloin saadaan täsmällisempiä tuloksia alueen hoitoon ja rakentamiseen liittyvän päätöksenteon pohjaksi. Kustannukset eivät seuraa kaikilta osilta hoitoluokitusta vaan siihen vaikuttavia tekijöitä ovat myös esimerkiksi alueen käyttöaste, rakentamistapa ja alueen pienipiirteisyys. Leikkipuistot ovat tyypillisiä muusta hoitoluokasta poikkeavia, tehokasta ylläpitoa vaativia kohteita. 10. Tiedonkeruun ja tiedonhallinnan järjestelmän luominen ja päivitys puolivuosittain Projektin yhteydessä on kehitetty selkeä inventointi- ja arviointijärjestelmä kaupungin viheralueille ja kiinteistöjen piha-alueille, jota kaupunki ylläpitää säännöllisesti. Tietojen päivittäminen koko kaupungin alueelta vie inventoinnin osalta yhdeltä henkilöltä noin kaksi viikkoa työskentelytavasta riippuen. Tiedot päivitetään tietokoneelle taulukkoon, jolloin sen pohjalta on helppo suunnitella tarvittavat hoito- ja korjaustoimenpiteet. Inventoinnin kautta hahmottuu myös viheralueiden kokonaistilanne vuosittaisen työ- ja taloussuunnittelun avuksi. Asemakaavoitus aiheuttaa jatkuvaa hoitoluokkien päivitystarvetta. Asemakaavojen voimaantullessa alueen hoitoluokat tulisi myös vastaavasti päivittää yhteiseen tietokantaan. Tällöin voidaan seurata reaaliaikaisesti rakennettavissa ja hoidettavissa alueissa tapahtuvaa muutosta. 11. Toteutuksen aikataulu 20

22 Viheralueohjelmantoteuttaminen toteuttaminen etenee viidellä osa-alueella: henkilökunnan koulutus, hoitoluokituksen käyttöönotto, puistojen ja viheralueiden rakentaminen ja hoito sekä kaavoitus ja siihen liittyvä maanhankinta viheraluejärjestelmän luomiseksi. Henkilökunnan koulutusta tulisi jatkaa nykyisen järjestelmän puitteissa ja kohdentaa ohjelman mukaisesti. Sillä on keskeinen merkitys puistojen turvallisuuteen ja hoidon tasoon. Hoitoluokkien mukaisen hoitotason saavuttamisessa koulutus ja työn organisointi on keskeisessä osassa. Puistorakentamisen osalta hierarkisen mallin toteuttaminen vaatii aikataulutettuja uusia investointeja. Keskuspuiston rakentaminen ja kehittäminen on jatkuva prosessi, joka jatkuu ohjelman ajanjakson yli. Kaupunginosapuistojen rakentaminen kolmen vuoden välein tarkoittaisi ohjelman hierarkkisen mallin toteuttamista näiltä osin viidessätoista vuodessa, mitä voidaan pitää toteuttamisen kannalta realistisena aikatauluna. Muiden hoitoluokkien rakentamisen ja hoidon aikataulu liittyy osaltaan maanhankintaan. Virkistysja ulkoilualueiden toimivuuden kannalta tulisi pyrkiä kaavoittamaan ja toteuttamaan aina riittävän iso kokonaisuus, jotta saavutetaan virkistyskäytössä tavoiteltu selkeä parannus, jolloin alueet tulevat myös heti yleiseen käyttöön. Maanhankinta liittyy osaltaan myös kaupungin kaavoituspolitiikkaan ja kaavoituksen aikatauluun. Tämän viheralueohjelman kymmenvuotisen ajanjakson puolessavälissä tulisi tehdä kokonaisarvio tavoitteiden saavuttamisesta, kustannusten kehittymisestä sekä kaavoituksen edistymisestä ajanjakson sisällä. Tämän lisäksi asukkaille tulisi myös järjestää ohjelmassa esitettyä kyselyä vastaava uusintakysely, jolloin niiden tuloksia voidaan verrata keskenään. Tämänkaltainen toistettava asukaskysely antaa hyvän kuvan käyttäjän näkökulmasta katsottuna tavoitteiden saavuttamisesta. 21

23 RAKENNETUT VIHERALUEET A1 Edustusviheralue Edustusviheralueita katsellaan tai kulutus on ohjattu kestäville pintamateriaaleille. Hoito on intensiivistä ja hoitotoimenpiteitä tehdään alueella päivittäin. Havaitut puutteet korjataan välittömästi. A2 Käyttöviheralue Viihtyisiä, turvallisia ja toimivia käyttöympäristöjä, jotka rakennetaan alueen käytön ja toiminnan ehdoilla. Alue on tarkoitettu esimerkiksi oleskeluun, leikkiin ja pienimuotoiseen pelaamiseen. Hoito on säännöllistä ja hoitotoimenpiteitä tehdään yleensä viikoittain. Havaitut puutteet korjataan mahdollisimman pian. Turvallisuutta vaarantavat vauriot korjataan välittömästi. A3 Käyttö ja suojaviheralue Aluetta käytetään ulkoiluun, oleskeluun, liikuntaan ja pelaamiseen. Toimivat myös liikenneviheralueina ydinkeskustan ulkopuolella. Hoito on säännöllistä ja alue pidetään hyvässä käyttökunnossa. AVOIMET VIHERALUEET B1 Maisemapelto Viljelykasvien ja kukkivien maisemapeltokasvien viljely. Liikkuminen ohjattu käytäville, suojavyöhykkeille tai niittypoluille. Hoidetaan maataloudessa käytetyin menetelmin. B4 Avoin alue ja näkymä Mahdollistaa näkemisen. Virkistyskäyttö vähäistä. TAAJAMAMETSÄT C1 Lähimetsä Oleskelu, leikki, kauttakulku, ulkoilu, liikunta ja sosiaalinen viihtyisyys. Hoitotyöt v. välein pääosin metsurityönä. Puistomaisissa osissa tarvittaessa vuosittainen hoito. Hoidon toteutus kuviotasolla, erikoistilanteissa tarkemmin. C2 Ulkoilu ja virkistysmetsä Ulkoilu, retkeily, liikunta, marjastus, sienestys, kalastus, metsästys ja virkistäytyminen. Hoitotyöt vaihdellen v. välein kuviotasolla suunnitelman mukaisesti. Menetelmänä koneellinen korjuu. C3 Suojametsä Suojavaikutukset, reunavyöhykkeiden maisemanhoito, kasvillisuuden monnikerroksellisuus. Elinvoimaisuus ja puuston jatkuva uudistuminen. Hoitotyöt vaihdellen 5-20 v. välein pääosin metsurityönä. Hoidon toteutus kuviotasolla, erikoistilanteissa tarkemmin. C4 Talousmetsä, Metsätalous ja metsäluonnon monikäyttö. Hoitotyöt yleensä v. välein metsäsuunnitelman mukaisesti. Toteutus kuviotasolla koneellisesti tai metsurityönä. C5 Arvometsä Kohteen käyttöaste ja -muoto vaihtelevat. Hoitotyöt yleensä v. välein metsäsuunnitelman mukaisesti. Toteutus kuviotasolla koneellisesti tai metsurityönä. C 5.1 Maisemametsä TÄYDENTÄVÄT LUOKAT E Erityisalue Liikunta-alueet, kuten urheilukentät. R Maankäytön muutosalue Alueet on osoitettu yleis- tai asemakaavassa rakentamiseen tai sen vaikutuspiiriin. S Suojelualue LIITE 1. Viheralueiden Hoitoluokitus 2007 mukaiset hoitoluokat

24 LIITE 2. Hoitoluokat