Julkisivujen ja parvekkeiden talvikorjaus

Transkriptio

1 1

2 ALKULAUSE Julkisivujen ja parvekkeiden korjaamiseen on monia ohjeita niin Betoniyhdistyksen kuin Julkisivuyhdistyksen tuottamina. Julkisivukorjaukset ovat keskittyneet lähinnä lämpimänä vuodenaikoina toteutettaviksi, minkä seurauksena Suomen lyhyenä kesäkautena julkisivu-urakoitsijat ovat ylityöllistettyjä ja talvikaudella vailla töitä. Julkisivujen ja parvekkeiden jatkuvasti lisääntyvän korjaustarpeen vuoksi on kuitenkin lähes välttämätöntä jatkaa korjaushankkeita myös normaalin ruuhka-ajanjakson eli toukokuun ja lokakuun välisen ajan ulkopuolelle. Yleisesti talvikorjaamiseen liittyviä toimia tarvitaan silloin, kun ilman lämpötila laskee pysyvästi + 5 C alapuolelle. Tässä ohjeessa käsitellään vain talvikorjaamiseen liittyviä ohjeita ja vaatimuksia. Tavanomaisissa olosuhteissa tehtäviä korjauksia on käsitelty muissa suunnittelu- ja toteutusohjeissa. Ohje on laadittu Tampereen teknillisellä yliopistolla. Työhön ovat osallistuneet DI Toni Pakkala, dosentti, tekn. toht. Jukka Lahdensivu, tekn. toht. Arto Köliö ja DI Petri Annila. Ohjeen laatimista ohjanneen työryhmän puheenjohtajana on toiminut Matti Kumpulainen (Tikkurila Oy, Julkisivuyhdistys ry). Työryhmän työskentelyyn ovat lisäksi osallistuneet Mikko Tarri ja Stina Hyyrynen (A-Insinöörit Suunnittelu Oy), Ari T. Koski ja Marko Vikki (Cembrit Oy), Asso Erävuoma (Finnfoam Oy), Kari Niilivuo ja Antti Häyrinen (Hilti Oy), Simo-Pekka Valtonen (Insinööritoimisto Lauri Mehto Oy), Leo Reinikainen ja Ville Malinen (Joints Oy), Pasi Käkelä ja Antti Viitanen (Kingspan Insulation Oy), Jyrki Hutri ja Kimmo Hilliaho (Lumon Oy), Jukka Sevón (Paroc Oy), Tiina Kaskiaro (Rakennustuoteteollisuus RT ry), Ville Kukkonen (Sadex Oy), Antti Saajanlehto ja Timo Rautanen (Saint-Gobain Finland Oy / Weber), Boris Panschin ja Anton Panschin (Saumalaakso Oy), Antti Pyykkö ja Peter Lind (Steni Oy), Antti Koskelainen (Sto Finexter Oy), Kim Kaskiaro (Talonrakennusteollisuus TRT ry), Mikko Tammihovi ja Jarmo Viik (Telinekataja Oy), Ville Teerioja (Tremco illbruck Oy) sekä Tapio Kilpeläinen (Thermisol Oy). Yhdessä työryhmään kuuluneiden yritysten ja yhdistysten kanssa ohjetta rahoitti Rakennustuotteiden Laatu Säätiö SR. 2

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO RAJAUS YLEISTÄ TALVIKORJAAMISESTA TALVITOTEUTUKSEN HUOMIOONOTTAMINEN HANKESUUNNITTELUSSA JA URAKKA- ASIAKIRJOISSA TALVIKORJAUSTUOTTEET, -MATERIAALIT JA TYÖTAVAT TALVIKORJAAMISEN AIHEUTTAMAT KUSTANNUKSET TALVIKORJAUKSESTA AIHEUTUVIEN LISÄKUSTANNUSTEN JAKAMINEN RAKENNUKSEN SIJAINNIN VAIKUTUS TALVIKORJAUKSEN TOTEUTUKSEEN JA SUOJAUSTOIMENPITEISIIN KUNTOTUTKIMUS TALVIOLOSUHTEISSA TALVIOLOSUHTEIDEN HALLINTA OLOSUHTEET JA NIIDEN SEURANTA SÄÄSUOJAUSMENETELMÄT SÄÄSUOJIEN OLOSUHTEIDEN HALLINTA PÖLYN JA HAITALLISTEN AINEIDEN HALLINTA TYÖTILAN VALAISTUS LUMI, JÄÄ JA SULAMISVESIEN HALLINTA PALOTURVALLISUUS TYÖMAAN TURVALLISUUS BETONIJULKISIVUN KORJAUS TALVITYÖNÄ PINTAKÄSITTELY PINNOITUS- JA PAIKKAUSKORJAUS ELASTISTEN SAUMOJEN UUSIMINEN TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA ESIMERKKEJÄ HAASTAVISTA TAPAUKSISTA JA YKSITYISKOHDISTA TALVIKORJAUKSEN LAATUVAATIMUKSET PEITTÄVÄT KORJAUKSET TALVIOLOSUHTEISSA OHUTRAPPAUS-ERISTEJÄRJESTELMÄ PAKSURAPPAUS-ERISTEJÄRJESTELMÄ TUULETTUVAT RAKENTEET TUULETTUVA LEVYRAPPAUS TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA ESIMERKKEJÄ HAASTAVISTA TAPAUKSISTA JA YKSITYISKOHDISTA TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET MUURAUS JA MUURAUSSAUMOJEN KORJAAMINEN TALVIOLOSUHTEISSA 3

4 MUURAUSSAUMOJEN UUSIMINEN MUURAUS TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA ESIMERKKEJÄ HAASTAVISTA TAPAUKSISTA JA YKSITYISKOHDISTA TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET RAPPAUS KOVALLE ALUSTALLE TALVIOLOSUHTEISSA RAPPAUKSEN PAIKKAUS- JA PINNOITUSKORJAUS RAPPAUKSEN UUSIMINEN KOKONAAN PINTARAPPAUS TALVITYÖNÄ TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET ULKOKUOREN PURKAMINEN, LISÄLÄMMÖNERISTYS JA UUDELLEENVERHOUS TALVIOLOSUHTEISSA PURKAMISEN AIKAINEN RAKENNUSFYSIKAALINEN TOIMIVUUS ULKOKUOREN PURKAMINEN TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA ESIMERKKEJÄ HAASTAVISTA TAPAUKSISTA JA YKSITYISKOHDISTA TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET PARVEKKEIDEN KORJAUS TALVIOLOSUHTEISSA PARVEKKEIDEN PINTAKÄSITTELYN UUSIMINEN PARVEKKEIDEN LAASTIPAIKKAUS PARVEKKEIDEN TAI SEN OSIEN UUSIMINEN PARVEKKEIDEN LASITTAMINEN TUOTTEIDEN VARASTOINTI TYÖMAALLA TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET IKKUNOIDEN VAIHTO TALVIOLOSUHTEISSA KUNNOSSAPITOKORJAUS OSITTAINEN UUSIMINEN IKKUNOIDEN UUSIMINEN KOKONAAN TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET

5 1 JOHDANTO Tämän julkaisun tavoitteena on antaa talvikorjaushankkeen eri vaiheiden ja eri rakenneosien toteutukseen riittävät perustiedot, joilla hankkeen osapuolet voivat suorittaa oman vastuualueensa tehtäviä laadukkaasti. Julkisivujen korjaustarve lisääntyy jatkuvasti ja jo vuosia on tiedetty, että on lähes välttämätöntä jatkaa korjaushankkeita myös normaalin ruuhka-ajanjakson eli toukokuun ja lokakuun välisen ajan ulkopuolelle. Julkisivukorjausten ajoittuminen vain kesäkaudelle aiheuttaa urakoitsijoille huomattavaa resurssipulaa, joka voi johtaa työn laadun heikkenemiseen, aikataulujen viivästymiseen ja lisääntyviin kustannuksiin. Samalla kuitenkin talvikaudelle ei urakoitsijoille riitä töitä, mikä saattaa johtaa mm. lomautuksiin. Kuva 1.1 Talvikorjauksessa haasteita tuo lämpö- ja kosteusolosuhdehallinnan lisäksi mm. valaistuksen tarve. Talvikorjauksen vähäisyyteen vaikuttavia syitä ovat aiempien tutkimusten perusteella mm.: - urakoitsijat eivät ole kyenneet vakuuttamaan tilaajia, että talviolosuhteissa voidaan saavuttaa korjaustyölle asetetut laatuvaatimukset, - rakennuttajilla ei ole tarvittavaa tietoa talviolosuhteissa tehtävän julkisivukorjauksen kustannuksista verrattuna kesätoteutukseen, - tilaajat eivät ole valmiita maksamaan talviolosuhteiden aiheuttamia lisäkustannuksia, - rakennuttajilla on puutteelliset tiedot, - taloyhtiöiden perinteisen vuosisyklin vuoksi hankesuunnitelmapää- 5

6 tökset tehdään syksyllä, minkä vuoksi urakkatarjouspyynnöt päätyvät urakoitsijoille vasta vuoden vaihteen jälkeen sekä - talvitoteutuksen kehityshakuisuus on puuttunut eikä siten ole muodostunut vakiotoimintamalleja. Tutkimuksissa on myös havaittu, että talvikorjaamisessa on lukuisia hyötyjä, mutta tiedon puute sekä rakennuttajilla että tilaajilla on hidastanut talvikorjaamisen volyymia ja toisaalta työtapojen kehittymistä. Yleisesti havaittuja etuja talvikorjaamisessa ovat mm.: - tasaa urakoitsijoiden resurssipulaa, - olosuhteet voidaan pitää paremmin vakiona - korjauksen aikainen suojaus ei aiheuta kesäkorjaamista vastaavaa haittaa esim. sisälämpötilan nousun ja pölyävien toimenpiteiden (asukkaat eivät tuuleta ikkunan kautta yhtä usein) osalta, - auringonvalon vähyys haittaa asukkaita vähemmän kuin kesällä, - parvekkeiden käyttöaste talvella vähäisempi, - saattaa joissain tapauksissa säästää lämmitysenergian tarvetta, kun ulkoseinä ei ole kylmää ilmaa vaan lämmitettyä suojausta vasten, - tasaa työntekijöiden rasitusta, koska ei tarvitse työskennellä pitkää päivää tiettyyn aikaan vuodesta, - voidaan taata työntekijöille vuoden läpi tasaiset ansiot. Julkaisun sisältö ja pääluvut on sidottu eri julkisivun ulkokuorirakenteisiin ja julkisivuun liittyviin rakenneosiin. Vaikka kirjan sisältö on jaettu osiin, on suositeltavaa, että lukija tutustuu julkaisuun kokonaisuudessaan, jotta lukijalle muodostuu ymmärrys talvikorjaamisen kokonaisuudesta. Luvussa 2 esitetään yleisiä talvikorjausta koskevia asioita. Luvussa käydään läpi talvitoteutuksen huomioonottamista hankesuunnittelussa ja urakka-asiakirjoissa, lyhyesti talvikorjaustuotteita, -materiaaleja ja työmenetelmiä, rakennuksen sijainnin vaikutusta sekä kuntotutkimuksen erikoisvaatimuksia talviolosuhteissa. Luvussa 3 käsitellään talviolosuhteiden hallintaa suojausmenetelmien ja työmaakäytäntöjen sekä -turvallisuuden kannalta. Tämän jälkeen luvuissa 4-7 käsitellään tarkemmin eri julkisivurakenteiden ja -materiaalien käyttöä sekä niihin liittyviä materiaaliriippuvaisia erityiskysymyksiä kuten varastointia ja käsittelyä talvityömaalla. Luvussa 8 käydään läpi raskaan korjauksen toteutus talviolosuhteissa. Luvuissa 9 ja 10 käsitellään julkisivuihin liittyvien rakenneosien eli parvekkeiden ja ikkunoiden talvikorjausta ja uusimista talviolosuhteissa. 1.1 RAJAUS Julkaisussa käsitellään yleisiä korjausmenetelmiä vain siltä osin kuin se on ehdottomasti tarpeellisilta. Muilta osin viitataan olemassa oleviin ohjeistuk- 6

7 siin, kuten JUKO-ohjeistokansioon ( ja Betoniyhdistyksen BY-kirjasarja. Julkaisussa käsitellään korjaustoimenpiteistä ne, jotka vaativat joko erityistoimenpiteitä työmaalla tai erityisesti talvikorjaamiseen suunniteltuja materiaaleja tai työtapoja. 7

8 2 YLEISTÄ TALVIKORJAAMISESTA 2.1 TALVITOTEUTUKSEN HUOMIOONOTTAMINEN HANKESUUNNITTELUSSA JA URAKKA-ASIAKIRJOISSA Korjaushankkeen vaiheita eli rakennuksen ylläpitoa, hankesuunnittelua, korjaussuunnittelua, rakentamista sekä korjatun rakenteen ylläpitoa on käsitelty kattavasti mm. Julkisivuyhdistyksen ylläpitämässä JUKOohjeistokansiossa ( Tässä kappaleessa käydään korjaushanketta läpi vain talvikorjauksen erityispiirteiden kautta. Hankesuunnittelu käsittää rakenteen korjaustarpeen selvittämisen kuntotutkimuksella sekä sen pohjalta tehtävän korjausperiaatteen valitsemisen. Tilaaja ja suunnittelija tekevät ratkaisun sovellettavasta korjausperiaatteesta kuntotutkimuksen tuottamien tietojen ja muiden reunaehtojen pohjalta. Korjauskohdetta on syytä tarkastella kokonaisuutena ja kiinnittää erityisesti huomiota siihen, millaisia kokonaisuuksia ryhdytään kerrallaan korjaamaan. Korjaussuunnittelussa suunnittelija valitsee korjausperiaatteen mukaiset korjauskäsittelyt ja laatii tarvittavat asiakirjat, joissa määritellään korjauksen määrätiedot ja laatuvaatimukset. Rakennuttaja/tilaaja hyväksyvät tehdyt valinnat. Suunnittelija kirjaa urakkaohjelmaan urakoitsijan laadunvarmistusvelvoitteet. Talvikorjauskohteissa laadunvarmistukseen kuuluvien normaalien asioiden lisäksi kirjataan erityisesti talvirakentamisen kannalta keskeisiä laadunvarmistustoimenpiteitä. Korjaustyöselitykseen kirjataan vaatimukset teline-, lämmitys- ja suojaussuunnitelmien esittämisestä aloituskokouksen yhteydessä yhtenä laadunvarmistustoimenpiteenä, mitä saatetaan edellyttää myös urakoitsijan laadunvarmistusjärjestelmässä. Myös erillistä talvitoteutussuunnitelmaa voidaan käyttää. Lämmityslaitteiden sijainti kuvataan telinesuunnitelmassa. Lämmityssuunnitelmaan sisältyy aiemmin mainitut lämmittämisen kriteerit. Lämmityslaitteiden toimivuus tulee tarkastaa päivittäin sekä aamupäivästä että illasta ja myös viikonloppuisin. Urakoitsija varmistaa, että kaikki korjaushankkeeseen liittyvät urakka-asiakirjat tehdään ja hyväksyttää ne tilaajalla ja suunnittelijalla. Lisäksi urakoitsija varmistaa, että korjaustyöt voidaan tehdä mahdollisimman vähän hait- 8

9 taa aiheuttaen, mikä talvikorjaamisessa tarkoittaa esimerkiksi mahdollisimman vähäistä haittaa asunnon sisäolosuhteisiin. 2.2 TALVIKORJAUSTUOTTEET, -MATERIAALIT JA TYÖTAVAT Lähtökohtaisesti talvikorjaamisessa käytettävät materiaalit ja tuotteet eivät merkittävästi eroa normaalisti käytetyistä korjaustuotteista. Talvikorjaaminen otetaan huomioon lähinnä työskentelytavoissa ja -olosuhteissa. Kaikissa tuotteissa pitää noudattaa valmistajan ohjeita tuotteen käyttöolosuhteisiin liittyen ja tarvittaessa järjestää tuotteen käytölle soveltuvat olosuhteet. Niiden käytettävien rakennustuotteiden, joille on määritetty harmonisoitu tuotestandardi, tulee olla CE-merkittyjä sekä ominaisuuksiltaan, laadultaan ja käyttötarkoitukseltaan kyseiseen työhön sopivia. Rakennustuotteiden tulee lisäksi täyttää Suomen olosuhteisiin liittyvät lisävaatimukset säilyvyyden osalta. CE-merkintää käytetään rakennustuotteen valmistajan vakuutena siitä, että tuotteen ominaisuudet täyttävät eurooppalaisen harmonisoidun tuotestandardin tai eurooppalaisen teknisen hyväksynnän mukaiset vaatimukset ja ovat soveltuvia rakentamiseen. CE-merkinnän käyttöä Suomessa valvoo TUKES. Ympäristöministeriö ylläpitää listaa niistä laitoksista, jotka antavat kansallisia hyväksyntöjä (tyyppihyväksyntä tai varmennustodistus) tuotteille, joille ei ole harmonisoitua tuotestandardia. Tuotehyväksynnän puuttuessa voidaan edellyttää rakennustuotteen rakennuspaikkakohtaista varmentamista erikseen laaditun laadunvarmistusohjelman mukaisesti. Erityisesti talvikorjaukseen suunnitelluissa, yleensä työmaalla lujuuskehityksensä saavuttavissa materiaaleissa (rappaukset, betoni, laastit) on pyritty esimerkiksi lyhentämään sitoutumis- ja kuivumisaikaa tai vähentämään olosuhteiden vaikutusta lujuuden kehittymiseen. Jossain tapauksissa tällaisilla tuotteilla voidaan tiettyyn valmistajan ilmoittamaan lämpötilaan asti toimia lämmittämällä sekä käytettävät materiaalit että työkalut. Korjausalustan on aina oltava sula. Korjaustyössä käytetyillä valmistuotteilla, kuten rappaus- ja julkisivulevyt, talvitoteutukseen soveltuvat varsinkin tuotteet ja materiaalit, joiden lämpöja kosteusliikkeet ovat mahdollisimman pienet. Joka tapauksessa tuotteiden siirtoa nopeasti kylmästä lämpimään tai toisinpäin tulee välttää, varsinkin jos tuote pinnoitetaan välittömästi. Samoin tulee välttää julkisivumateriaalin pinnoittamista ennen kuin mahdollisen suojapeitteen rajaaman tilan lisäksi 9

10 myös julkisivupinta on lämmennyt tavoiteltuun työskentely ja jälkihoitolämpötilaan. Talvikorjaustuotteiden varastoinnissa pitää huolehtia, että varastointiolosuhteet ovat valmistajan ohjeiden mukaiset. Talviolosuhteissa tämä tarkoittaa usein erillistä lämmitettyä suojausta tuotteille, jos niitä ei voida varastoida työmaan sääsuojan sisällä. Erityisesti tulee huolehtia varastointilämpötilasta, kosteuden pysymisestä riittävän alhaisena sekä päälle satavan lumen painon aiheuttamasta rasituksesta. Jossain tapauksissa voi olla järkevää esimerkiksi tilanahtauden tai varastoinnin järjestelykustannusten vuoksi säilyttää materiaaleja rakennuksen sisällä, jolloin on otettava huomioon kohdassa 3.7 Työmaan turvallisuus mainitut asiat. Kuva 2.1 Jos mahdollista, korjaamisessa käytettävät materiaalit voidaan varastoida sääsuojan sisään. Kuva: Telinekataja Oy. Varastoinnin lisäksi jäätymisestä vahingoittuvilla tuotteilla, kuten nestemäiset kemikaalit, tulee jäätymisen mahdollisuus ehkäistä varastoinnin lisäksi myös tuotteen työmaalle toimituksen sekä työmaalla varastoinnista asennuspaikalla kuljetuksen aikana. Esimerkiksi toimituksen yhteydessä on pidettävä huolta, että suojausta vaativaa materiaalia ollaan vastaanottamassa ja toimittamassa siten välittömästi vaadittuun suojaan. Huokoisilla materiaaleilla suojaus sateelta ja sulavalta lumelta on tärkeää, koska yhdistettynä lämpötilan vaihteluihin, materiaalit saattavat altistua märkänä jäätymissulamissykleille ja siten ankaralle pakkasrasitukselle. Lisäksi esimerkiksi laastisäkit ja lämmöneristeet tulee säilyttää aina kuivissa olosuhteissa. Pelkkä sateelta muovilla suojaus ei riitä esimerkiksi valmistuksesta ja va- 10

11 rastoinnista johtuen mahdollisesti kosteutta sisältävien rappauslevyjen tapauksessa, jossa lämpötilan muutosten aiheuttamat jäätymissulamissyklit saattavat aiheuttaa ylimääräistä pakkasrasitusta. Satavan lumen painon aiheuttamien vaurioiden estämiseksi varastoitaville materiaaleille tulee rakentaa lumikuorman kestävä ja lumen mahdollisimman hyvin poisohjaava suoja. 2.3 TALVIKORJAAMISEN AIHEUTTAMAT KUSTANNUKSET Talvikorjaamisessa lisäkustannuksia tavalliseen korjaamiseen verrattuna saattavat aiheuttaa mm.: - olosuhdehallinta sekä valvonta, - suojaus- ja telinekustannukset, - suojauksen tai korjattavan alueen lämmitys ja - talviolosuhteisiin soveltuvat materiaalit. Sääsuojaus on nykyisin usein osa korjaamista ja pakollista esimerkiksi pölyävillä menetelmillä, kuten hiekkapuhallus. Jos sääsuoja joudutaan rakentamaan kevyttä tai pienialaista korjaustoimenpidettä varten, kuten maalausja saumaustyöt, se ei ole kustannustehokasta. Jos taas korjaushankkeeseen kuuluu useita työvaiheita, alenee suojausten ja lämmityksen osuus koko korjaustyön kustannuksista. Parhaiten talvikorjaaminen soveltuukin hankkeisiin, joissa julkisivut puretaan ja uudelleenverhoillaan tai vanhat julkisivupinnat lisälämmöneristetään ja verhotaan julkisivulevyllä. Korjattavan alueen lämmityskustannuksia voidaan hallita parhaiten jakamalla suojaus osastoihin, joista lämmitetään vain sitä, missä joko työskennellään tai tarvitaan jälkihoidon vuoksi lämmitystä. Laajassa korjaushankkeessa sääsuojauksen kattaessa koko rakennuksen, voidaan myös mahdollisesti sääsuojan hyvän eristävyyden varmistamisella sekä lämmityksellä vähentää itse rakennuksen lämmityskustannuksia. Hyvin toteutetun sääsuojauksen tapauksessa voidaan käyttää perinteisiä korjausmenetelmiä sekä materiaaleja eikä niistä siten muodostu lisäkustannuksia. Talvikorjaukseen soveltuvilla materiaaleilla voi myös toisaalta olla ominaisuuksia, kuten nopea sitoutuminen, jotka nopeuttavat itse työvaihetta, jolloin mahdollisesti korkeammat materiaalikustannukset tasaantuvat. Urakoitsijoiden kesäajan resurssipulan vuoksi työn jakautuminen ympäri vuoden mahdollistaa katteiden pienentämisen talvikaudelle, mikä tasaa 11

12 kustannuksia. 2.4 TALVIKORJAUKSESTA AIHEUTUVIEN LISÄKUSTANNUSTEN JAKAMINEN Talviolosuhteiden vaikutus kustannuksiin ja kustannuksen jakoperusteet rakennuttajan ja urakoitsijan kesken sovitaan urakkasopimuksen yhteydessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että urakoitsijalle työtilan lämmittämisestä ja suojaamisesta koituvia lisäkustannuksia voidaan tasata sopimalla rakennuttajan kanssa työtilan lämmitysenergiakustannusten jakamisesta. Kustannusten jakamiseen voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia vaihtoehtoja. Urakoitsija vastaa kokonaisuudessaan aiheutuvista kustannuksista Urakoitsijalla on työtilan lämmittämisestä aiheutuvista energiakustannuksista täysi kustannusriski, joka sisällytetään tarjoushintaan. Tällöin rakennuttajan ei tarvitse osallistua työtilan lämmittämisen aiheuttamiin kustannuksiin eivätkä olosuhteiden vuosivaihtelut ole siten riski rakennuttajalle. Urakoitsija vastaa korjausmenetelmistä riippuvan lämpötilan, yleensä + 5 C, ylläpitämisestä työtilassa. Urakoitsijat sisällyttävät olosuhderiskivarauksen urakkahintaan ja riskin minimoimiseksi kustannukset voivat siten nousta välillisesti rakennuttajan kannalta muihin vaihtoehtoihin nähden. Rakennuttajan kannalta menettely on riski siten, että taloyhtiön sääsuojauksesta mahdollisesti saamaa energiasäästöä ei välttämättä huomioida. Kustannukset jaetaan tilaajan ja urakoitsijan kesken Kun lämmitysenergiakustannukset jaetaan sopivassa suhteessa tilaajan ja urakoitsijan kesken, urakoitsija voi pienentää kustannusriskiään ja näin ollen urakkahintaa. Urakoitsija sitoo urakkaan tietyn energiakulutusmäärän, jolloin rakennuttaja maksaa energiakustannukset ylimenevältä osuudelta. Vaihtoehtoisesti sidottujen kustannusten alittuessa urakoitsija hyvittää ne rakennuttajalle. Rakennuttajan vastuulla on kirjata työtilan lämmittämisestä syntyvä rakennuksen energiakulutussäästö. Tämä onnistuu esimerkiksi vertaamalla korjaustyön lämmityskauden aikasta rakennuksen energiakulutusta esimerkiksi kymmenen vuoden keskiarvoihin, jolloin lukemista voidaan päätellä korjaustyön aikainen energiankulutussäästö. Urakoitsija puolestaan laatii lämmityssuunnitelman ja dokumentoi jatkuvasti toteutunutta lämpötilaa. Lämmityssuunnitelma ohjaa urakoitsijan lämmityksen toteuttamista ja rakennushankkeen valvoja seuraa korjaustyönaikana suunnitelman noudattamista. Rakennuttaja vastaa kokonaisuudessaan aiheutuvista kustannuksista Tilaajan ollessa vastuussa työtilan lämmittämisestä aiheutuvista energiakustannuksista, kustannusriski on luonnollisesti kokonaisuudessaan tilaa- 12

13 jalla, mutta samalla urakkahinta laskee. Tällöin rakennuttaja maksaa ainoastaan todellisen energiakulun, jolloin myös mahdollinen sääsuojauksesta aiheutuva energiakustannussäästö tulee huomioiduksi. Urakoitsijan kannalta riskinä on pitkän kylmän kauden aikana töiden keskeytyminen rakennuttajan vedotessa suureen energiakulutukseen, mikä aiheuttaa aikataulullisia ongelmia. Tämän vuoksi urakoitsijan tulee kirjata tarjoukseen työn keskeytyksen ajalta tilaajalta velvoitettavat kustannukset. Lämmityssuunnitelma ja lämpötilojen jatkuva dokumentointi ovat urakoitsijan vastuulla samoin kuin jaettujen kustannusten mallissa. 2.5 RAKENNUKSEN SIJAINNIN VAIKUTUS TALVIKORJAUKSEN TOTEUTUKSEEN JA SUOJAUSTOIMENPITEISIIN Suomen ilmasto-olosuhteet vaihtelevat talvikorjausta ajatellen oleellisesti eteläisen rannikon, sisämaan ja Pohjois-Suomen välillä. Esimerkiksi terminen talvi, eli aika jolloin keskilämpötila on pysyvästi alle 0 C, kestää keskimäärin eteläisessä Suomessa marraskuun lopusta maaliskuun loppuun ja Lapissa lokakuun puolivälistä huhtikuun loppuun. Termisen talven pituuden vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Ilmastonmuutoksen myötä lämpötilat ovat nousemassa ja talvet tulevat siten lyhenemään. Myös sademäärät ovat eteläisessä Suomessa ja rannikolla huomattavasti suurempia kuin sisämaassa ja Pohjois-Suomessa. Yhteistä eri alueille on kuitenkin sateen suuntautuneisuus, sillä vesisateen aikana tuulee merkittävästi useammin länsi-kaakko-ilmansuunnista painottuen rannikolla ja Etelä- Suomessa lounaan ja etelän välisiin ilmansuuntiin ja sisämaassa sekä pohjoisessa etelän ja kaakon välisiin ilmansuuntiin. Kuvassa 2.2 on esitetty viistosademäärät pystypinnalle (esimerkiksi julkisivut) eri ilmansuunnista suhteessa pohjoissuunnasta satavaan viistosateeseen. Kuvassa 2.2 on esitetty 13

14 nykytilanne rannikolla (Helsinki-Vantaa), eteläisessä sisämaassa (Jokioinen), sisämaassa (Jyväskylä) ja Lapissa (Sodankylä). Kuva 2.2 Viistosademäärä pystysuoralle pinnalle suhteessa pohjoiseen a) Helsinki-Vantaalla, b) Jokioisissa, c) Jyväskylässä ja d) Sodankylässä. Rannikolla vesisadetta tulee viistosateena julkisivulle huomattavasti enemmän kuin sisämaassa runsaamman sademäärän ja kovemman sateen aikaisen tuulen vuoksi. Esimerkiksi Helsinki-Vantaalla sataa vuosittain keskimäärin 24 % enemmän viistosadetta kuin Jokioisissa, 64 % enemmän kuin Jyväskylässä ja 135 % enemmän kuin Sodankylässä. Rannikolla sade myös esiintyy pidempään vetenä ja räntänä, koska lämpötila laskee pysyvästi alle 0 C:een myöhemmin kuin sisämaassa. Näin ollen lumisademäärät talviaikaan ovat suuremmat, mitä pohjoisemmaksi mennään. Tuulisuus ja varsinkin myrskytuulet vaikuttavat sääsuojauksen vaatimuksiin. Kuvassa 2.3 on esitetty tuuliruusut Jyväskylässä ja Helsinki-Vantaalla. Kuten kuvasta nähdään, rannikolla voimakkaita tuulia on huomattavasti 14

15 useammin sekä tasaisemmin jokaisesta ilmansuunnasta. Kuva 2.3 Tuuliruusut Jyväskylässä (vasen) ja Helsinki-Vantaalla (oikea). Kuva: Ilmatieteen laitos. Varsinkin merenrannalla sekä muutenkin rannikon läheisyydessä avoimilla alueilla suojauksen merkitys korostuu entisestään. Huomioitavaa on, että kovan tuulen mukana viistosade saattaa liikkua sääsuojan pinnalla patjana sekä sivuille että jopa ylöspäin, mikä pitää ottaa huomioon suojan tiiveydessä ja liitoksissa rakennukseen. Jotta sääsuoja säilyttää tiiveytensä, sen kiinnitysten telineisiin ja toisaalta myös telineiden tuennan maahan ja/tai rakenteisiin tulee olla sellaiset, että ne kestävät mahdolliset suuret tuulenpaineet. Teline- ja suojavalmistajat ohjeistavat jokaisen kohteen vaatimusten mukaiset ratkaisut. 2.6 KUNTOTUTKIMUS TALVIOLOSUHTEISSA Kuntotutkimus on korjausmenetelmien valinnan, korjausajankohdan määrittämisen ja korjattavan määrän selvittämisen vuoksi korjaushankkeen aloittamisen kannalta erittäin tärkeä osa korjaushanketta ja usein lähtökohta sen aloittamiselle. Kuntotutkimuksen avulla saadaan lähtötiedot korjaussuunnitteluun niin vaurioitumistilanteen kuin todellisten rakenteiden ja niiden toiminnan osalta. Tässä ohjeessa käydään läpi vain talvella tehtävän kuntotutkimuksen erityispiirteitä. Kuntotutkimusmenetelmiä on käsitelty tarkemmin mm. Suomen Betoniyhdistyksen julkaisuissa by42 Betonijulkisivun kuntotutkimus 2013 sekä by44 Rapatun julkisivun kuntotutkimus Talviolosuhteet voivat vaikuttaa kuntotutkimuksen silmämääräisiin ja muihin ainetta rikkomattomiin tutkimusmenetelmiin sekä itse työmenetelmiin ja 15

16 työskentelyolosuhteisiin. Silmämääräisessä tarkastelussa mahdollinen julkisivu- tai parvekepinnan kuura tai lumikerros vaikeuttavat vaurioiden, esimerkiksi halkeilun havaitsemista. Myös pimeä vuodenaika vaikeuttaa havainnointia, minkä vuoksi kuntotutkimuksissa tulee tarvittaessa käyttää myös asianmukaista valaistusta. Betonirakenteiden kuntotutkimuksissa pitkälle edenneen, mutta ei vielä silminnähtävän pakkasrapautumisen laajuuden selvittämisessä käytetään näytteidenoton lisäksi usein vasarointia, missä äänen ja vasaran kimpoamisen perusteella pystytään havaitsemaan tiiviistä betonista poikkeavat alueet. Jos pintarakenne on jäässä ja siten jää mahdollisesti täyttänyt pakkasrapautumasta aiheutuneet halkeamat, ei koputtelemalla pystytä luotettavasti havaitsemaan vaurioiden laajuutta. Tiilijulkisivujen saumoja voidaan koputella pienellä vasaralla, jolloin voidaan havaita pakkasrapautumasta tai muusta syystä halkeilleet tai irronneet muuraus- tai saumalaastit. Samoin kovan taustan päälle (muuratut rakenteet, betoni) rapatuilla rakenteilla pienellä vasaralla koputtelemalla saadaan selvitettyä taustapinnastaan irti olevia alueita, ns. kopoja, sekä jo pehmennyttä rappausta. Myöskään näissä tapauksissa halkeamat, taustastaan irronneet alueet tai pehmennyt rappaus eivät välttämättä selviä koputtelun avulla, jos halkeamat tai laastin huokosverkoston vesi ovat edes osin jäätyneet. Betonirakenteissa terästen paikantamiseen sekä peitepaksuuden mittaamiseen käytettävien peitepaksuusmittareiden toiminta perustuu sähkömagneettiseen induktioon eikä siten esimerkiksi jäätynyt huokosvesi vaikuta tuloksiin. Rakenteen pinnassa mahdollisesti oleva jääkerros tulee ottaa huomioon tuloksia tarkastellessa. Laitteille itselleen on kuitenkin määritelty toiminta-alueet myös lämpötilan osalta, jotka rajoittavat käyttöä pakkasolosuhteissa. Nykyaikaisilla mittareilla käytön alaraja on usein -10 C, mutta rajaarvot tulee tarkistaa mittarikohtaisesti. Betonin lujuuden karkeaan arviontiin käytettävän kimmovasaran käytössä tulee myös ottaa huomioon mahdollinen jäätynyt pinta tai pintakerros, joka heikentää muutenkin epävarman tutkimusmenetelmän luotettavuutta. Työteknisesti talvityöskentely tuo haasteita kuntotutkimukseen varsinkin ainetta rikkovien menetelmien tapauksissa, jolloin näytteenottoon kuuluu usein runsas vedenkäyttö. Esimerkiksi timanttiporaa näytelieriöiden ottamisessa käytettäessä vedellä estetään poranterän liika kuumeneminen. Tällöin vesi saattaa jäätyä joko käytettävään painevesisäiliöön tai vedensyöttöletkuun sekä tutkittavan rakenteen pintaan. Jos toimitaan lähellä 0 C:tta, voidaan työskennellä käyttäen mahdollisimman lämmintä vettä, jos tiedetään, että kyseinen vesimäärä saadaan käytettyä melko pian tai se voidaan säilyttää lämpimässä. Toinen vaihtoehto, varsinkin erityisen kylmillä keleillä, 16

17 on käyttää veden seassa jäänestoainetta, joka laskee käytettävän veden jäätymispistettä sekä toisaalta myös käytettäessä sulattaa painevesisäiliön ja poran väliseen vesiletkuun mahdollisesti työskentelyn tauon aikana tiivistyvän jään. 17

18 3 TALVIOLOSUHTEIDEN HALLINTA 3.1 OLOSUHTEET JA NIIDEN SEURANTA Julkisivujen ja parvekkeiden talvikorjaamisen perusta on luoda korjaukselle mahdollisimman hallitut ja tasaiset olosuhteet sääsuojauksella. Suojauksen laajuus ja esimerkiksi sääsuojan sisäpuolinen lämmitystarve riippuvat käytettävästä korjausmenetelmästä sekä korjauksen laajuudesta. Sääsuojauksella pyritään suojelemaan korjattavia pintoja, luomaan korjaustoimenpiteille otolliset olosuhteet, parantamaan työskentelyolosuhteita sekä mahdollistaman sisäolosuhteiden ylläpito rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. Talviolosuhteilla tarkoitetaan yleisesti olosuhteita, kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle 0 C:en. Talvikuukausiksi lasketaan kuukaudet, jolloin vuorokauden keskilämpötila on alle 0 C ainakin yhtenä päivänä kuukaudessa. Toisin sanoen talviolosuhteiden alkamiselle ja loppumiselle ei yksiselitteistä päivämäärää voida sanoa, koska se riippuu sekä vuosien välisestä vaihtelusta, maantieteellisestä sijainnista että myös paikallisesta ilmastosta. Erikoistoimenpiteitä korjausmateriaalien ja työtapojen osalta vaaditaan yleensä jo huomattavasti lämpimämmässä kuin 0 C, usein viimeistään lämpötilan laskiessa alle +5 C. Talvitoteutus vaatii siten erityisosaamista varsinkin suunnittelijalta sekä urakoitsijalta, joiden tulee tuntea kylmiin olosuhteisiin liittyvät haittatekijät ja mahdollisuudet niiden minimoimiseen. Talviolosuhteiden hallintaan kuuluvat lämpötilan, sateen, korkean ilman suhteellisen kosteuspitoisuuden, vähäisen auringonsäteilyn, tuulisuuden sekä lumen ja jäätymisen huomioonottaminen. Jotta olosuhteiden asettamiin haasteisiin voidaan vastata, tulee panostaa varsinkin laadunvarmistukseen. Suurin osa talvitoteutuksen laadunvarmistustoimenpiteistä liittyykin olosuhteiden hallintaan. Koska talvityöskentelyyn tarvittavat lämpötila- ja kosteusolosuhteet määritellään tuotekohtaisesti materiaalitoimittajien tuoteselosteissa, urakoitsijalta edellytetään työkohteissa ilman lämpötilan, rakenteiden pintalämpötilojen ja ilman suhteellisen kosteuden mittaamista valmistelevista työvaiheista aina jälkihoidon päättymiseen saakka. Tarvittaessa vaadittavien olosuhteiden hallitsemiseksi on korjaustoimenpiteen suorittamiseksi korjattavat rakenteet suojattava julkisivusuojalla ja huolehdittava suojatun tilan asianmukaisesta lämmittämisestä. 3.2 SÄÄSUOJAUSMENETELMÄT Talvikorjauksessa käytettävien suojausten tiiveysvaatimukset eroavat huo- 18

19 mattavasti kesätoteutuksesta, koska talvitoteutuksen yhteydessä tavanomaisten suojaustarpeiden lisäksi tulee estää mahdollisimman tehokkaasti kylmän talvi-ilman pääsy suojauksen sisälle ja toisaalta lämmön karkaaminen ulospäin. Tämä korostuu entisestään, jos kyseessä on raskas korjaus, jossa puretaan julkisivusta myös vanhat lämmöneristeet pois ja jäljelle jää vain sisäkuori. Tällöin suojauksella, sen mahdollisella eristyksellä ja suojauksen lämmitysmenetelmillä on erittäin suuri vaikutus koko rakennuksen energiankulutukseen. Riippuen korjausmenetelmistä ja niiden laajuudesta, on suojaus usein kannattavaa tehdä osastoituna, jolloin työtila jaetaan lämmitysosastoihin, joissa jokaisessa on oma lämmittimensä. Työtilan lämmittäminen ja suojaaminen vaativatkin huolellista aikataulusuunnittelua ja mahdollisen osastoinnin ajoituksen hallintaa. Työtilan lämpötila säädetään aina käytettävän korjausmateriaalin vaatiman minimilämpötilan yläpuolelle, jotta mahdolliset suojauksen tiiveyden heikkenemiset, esimerkiksi työntekijöiden kulkemisen vuoksi, eivät aiheuttaisi laatuvirheitä. Jos korjaustarve koskee vain osaa rakennusta tai joitain sen ulkopuolisia liittyviä rakenteita, kuten parvekkeita, voidaan sääsuojaus tehdä paikallisesti vain korjattavan rakenteen kohdalle. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon, että yksistään pienen työalueen lämmittäminen ei välttämättä riitä, sillä työalueen lämpö voi johtumalla jakautua laajalla alueelle julkisivussa ja johtaa korjattavan pinnan lämpötilan laskuun alle sallitun lämpötilan. Lisäksi lyhytaikainen suojaustarve voidaan toteuttaa esimerkiksi työsuojalla varustetun mastolavan avulla ilman erillisten telineiden rakentamista. Kuva 3.1 Paikallinen tuenta, esimerkiksi seinästä. Sääsuojina on perinteisesti käytetty kiintotelineeseen kiinnitettävää PVCmuovilla päällystettyä polyamidikangaspeitettä. Peitteen pinnat läpäisevät 19

20 valoa, jotta auringon lämpöenergia ja valosäteily pääsisivät mahdollisimman hyvin läpi. Lämmöneristävyyttä saadaan aikaan esimerkiksi kaksinkertaisella suojalla, jolloin peitteiden välinen ilmakerros toimii lämmöneristeenä. Esimerkiksi yleisesti käytetty 100 mm paksu ilmakerros voidaan saada aikaan kiinnittämällä telineen ulkopintaan pystyputkien kohdalle 50x100 mm² sahatavarasta pystykoolaus. Pystykoolauksen jako määräytyy telinelohkojen mitan mukaan. Toinen suojapeitekerros kiinnitetään pystykoolaukseen 22x100 mm² laudoilla. Ensimmäisen suojapeitteen kiinnittämisessä telineisiin on suositeltavaa käyttää esimerkiksi nippusiteitä teräslangan sijaan, koska jälkimmäinen voi tuulen aiheuttamassa liikkeessä rikkoa helposti suojakangasta ja heikentää siten järjestelmän ilmanpitävyyttä. Kuva 3.2 Perinteinen koko rakennuksen peittävä sääsuoja. Kuva: Telinekataja Oy. Kaksinkertaisen kangassääsuojan eristävyys perustuu ilmavälin ilman liikkumattomuuteen, joten suojauksen rajapintojen tiiveyteen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Kriittisiä kohtia ovat suojan liittymiset rakennuksen seiniin, maahan ja suojan kattorakenteeseen sekä kulku- ja huoltoaukot. Samoin esimerkiksi kovalla tuulella telineistä irtoavat suojan osat pitää korjata 20

21 mahdollisimman pikaisesti. Suojauksen tiiveyttä voidaan seurata esimerkiksi lämpökuvauksella. Kuva 3.3 Tuplapeitteen periaate. Ensimmäinen peitekerros on telineiden ulkopinnassa ja toinen pystykoolauksen etäisyydellä. Kuva: Telinekataja. Lisäksi paremman lämmöneristävyyden saavuttamiseksi voidaan käyttää eristepeitettä, jossa kahden PVC-kerroksen välissä on umpisolumuovi. Hyvän lämmöneristävyyden kääntöpuolena on, ettei eristepeite läpäise valoa. Lisäksi eristepeitteen tiiveys on haastavampi toteuttaa kuin kaksinkertaisen peitteen. Kankaisten tai muovisten joustavien sääsuojien ongelmana on kiinnitys sekä tiiveyden varmistaminen varsinkin myrskysäällä. Nykyisin on käytössä myös kasettikattoja ja -suojaseiniä, joiden etuna on niiden jäykkyys, kestävyys, vedenpitävyys ja mahdollisesti myös valoa läpäisevät materiaalit. Rakenteina kasettiratkaisut ovat kuitenkin raskaampia ja niiden kokoaminen vie aikaa kangassuojia enemmän. Telineiden valinta perustuu työmaan tuotannonsuunnitteluun, missä otetaan huomioon telineiden lisäksi koneet, laitteet, suojaukset sekä mille ajanjaksolle työvaiheet ajoittuvat. Telinejärjestelmän valinnan tulee perustua kokonaisvaltaiseen näkemykseen koko työmaan telinetarpeesta. Sääsuojien telineet eivät eroa normaalisti korjaustyössä käytettävistä telineistä. Telinetyypit voidaan jakaa kehä- HAKI- ja sauvaelementtitelineisiin. Eri telinevaihtoehtojen käyttö riippuu kohteen olosuhteista, kuten esimerkiksi käytettävissä olevasta tilasta sekä telineiden tuentamahdollisuuksista ja korjausmenetelmien raskaudesta. Telinetyypin valinta kannattaa aina 21

22 suunnitella kohdekohtaisesti yhdessä kokeneen telinetoimittajan kanssa. Telineiden tuenta riippuu suojattavan alueen koosta. Jos korjauskohde käsittää koko julkisivu, tuetaan telineet maahan ja tuenta rakennukseen tehdään sen ehdoilla, että telineet eivät pääse kaatumaan. Jos korjataan vain jotain rakennuksen osaa, kuten tornimaisia osia, pelkästään julkisivun yläosaa tai esimerkiksi parvekkeita, tuetaan telineet tapauskohtaisesti joko julkisivuun tai jos se ei esimerkiksi julkisivumateriaalista johtuen ole mahdollista, maahan. Talvikorjauksen yhteydessä tulee ottaa huomioon mahdollisesti korjauksen alkaessa jäinen maa, joka korjaustyön edetessä saattaa sulaa ilman lämpenemisen tai työtilan lämmittämisen johdosta ja siten aiheuttaa telineiden painumista. 3.3 SÄÄSUOJIEN OLOSUHTEIDEN HALLINTA Lämmitystapoina on käytettävissä sähkö-, öljy-, nestekaasu- tai kiertovesilämmittimiä. Sääsuojatilan lämpötila pidetään halutulla tasolla ja mahdollisimman vakiona lämmityslaitteiden termostaateilla. Usein voidaan käyttää kahta eri lämmitysjärjestelmää, jolloin toinen järjestelmä toimii varalla, jos toiseen tulee toimintahäiriö. Toisaalta kahta järjestelmää voidaan käyttää myös rinnakkain, jolloin puhallinlämmitin lämmittää työtilan ilmatilaa ja säteilylämmittimet lämmittävät juuri korjauksen alla olevaa, korkeampaa lämpötilaa vaativaa kohtaa. Lämmitystyypin valinnassa tärkeimmät kriteerit ovat tarvittava lämpötila, energiakustannus, energian saatavuus, lämmitettävän työtilan tai osastoinnin tilavuus, laitteiden ja energialähteen luotettavuus sekä lämmityslaitteiden vuokra- tai hankintakustannukset. Rajoituksia eri lämmitysmuodoille aiheuttavat mm. laitteiden sijoittelumahdollisuudet, laitteiden polttoainevarastojen täyttömahdollisuudet sekä suojatun tilan julkisivuilla suoritettava työvaihe tai käytettävä korjaustapa. Puhallinlämmittimillä saadaan tasainen lämpötila koko lämmitettävään tilaan. Nestekaasu- ja sähköpuhaltimet ovat keskenään saman tehoisia lämmöntuottajia ja niillä aikaansaatava ilmamäärä on myös vastaava. Kiinteistön omaan kiertovesijärjestelmään tai kaukolämpöverkkoon kytkettävillä puhaltimilla päästään hieman edellä mainittuja suurempiin ilmamääriin. Nestekaasupullot voidaan tarvittaessa sijoittaa lämmitettävän tilan ulkopuolelle, josta se johdetaan letkuilla lämmittimille. Nestekaasun käyttö nostaa suojattavan tilan suhteellista kosteutta. Sähkö- tai kiertovesijärjestelmään liitettävillä lämmittimillä vastaavaa ongelmaa ei ole. Ne vastaavasti yleensä 22

23 kuivattavat ilmaa. Öljypuhaltimet ovat yleensä lämmittimistä tehokkaimpia, mutta niiden käytössä on myös eniten rajoituksia. Öljypuhaltimet tulee sijoittaa telineiden ulkopuolelle paloturvallisuussyistä sekä siksi, että pakokaasut heikentävät työtilan ilmanlaatua huomattavasti, jos ei käytetä erillistä pakokaasut poisjohtavaa putkea. Lämmityslaitteet on myös sijoitettava öljysäiliön läheisyyteen, koska öljypumpun teho ei riitä siirtämään öljyä kauas öljysäiliöstä, jolloin lämmitin on usein lähellä maantasoa. Toisaalta polttoaineen tankkaus lämmittimeen voidaan tällöin suorittaa suoraan säiliöautosta. Kohdelämmitys hoidetaan infrapunasäteilijöillä, joiden energialähde on yleensä joko sähkö tai nestekaasu. Säteilylämmittimillä paikallisesti lämmitettäessä on huolehdittava, että lämmittimien termostaatti on mahdollisimman kaukana lämmittimistä. Kuva 3.4 Lämmitysjärjestelmä, esim. puhallin- ja kohdelämmitys. Tilaa lämmittäessä tulee ottaa huomioon myös korjausmenetelmän tai -materiaalin mahdolliset vaatimukset tilan suhteelliselle kosteudelle. Sääsuojatun tilan lämmittäminen aiheuttaa tilaan ylipaineen, joka nopeuttaa ilmanvaihtoa tilan ja ulkoilman välillä, jolloin myös ylimääräinen kosteus poistuu ilman mukana. Jotkin työvaiheet vaativat kuitenkin riittävää suhteellista kosteutta esimerkiksi tartunnan saavuttamiseksi tai jälkihoidon onnistumisen vuoksi. Sääsuojissa olevat lämmittimet eivät saa puhaltaa ilmaa suoraan korjattavaan tai jälkihoidossa olevaan kohteeseen, jotta pinnat eivät kuivu liian nopeasti ja jälkihoito tai alustan esikastelu jää siten puutteelliseksi. Jos käytetään suhteellisen kosteuden laskemiseksi puhallintehon nostamista, on varsinkin kaksinkertaisen suojapeitteen tapauksessa riskinä kosteuden kondensoituminen ulomman peitteen sisäpintaan, jos sisempi peite 23

24 ei ole tiivis. Lisäksi puhallustehon nostaminen suhteellisen kosteuden laskemiseksi vaatii usein kohtuuttomasti energiaa saatavaan hyötyyn nähden. Työskentelytilan suhteellista kosteutta pystyy säätelemään lämpötilaa muuttamalla, koska lämpötilaa nostamalla ilman suhteellinen kosteuspitoisuus laskee ja laskemalla nousee. Jos lämpötilaa säätämällä ei kuitenkaan saavuteta riittävän hyvin haluttuja olosuhteita, voidaan käyttää joko höyrynkehittimiä suhteellisen ilmankosteuden nostamiseksi tai kosteudenerottimia kosteuspitoisuuden alentamiseksi. Jälkimmäisessä menetelmässä vettä kondensoidaan laitteen kylmään pintaan, josta se kerätään koneen omaan vesiastiaan, joka tulee tyhjentää säännöllisesti tai ohjata vesi suoraan sadevesijärjestelmään. Kuva 3.5 Olosuhteiden seurantaan suositellaan käytettävän tallentavia ja näytöllisiä loggereita. Tällöin mittaustiedot jäävät talteen ja työmaalla vallitsevat olosuhteet ovat todettavissa koska tahansa. (Kuva: Rakennusinsinööritoimisto Petri Annila). Työtilan lämpötilaa ja suhteellista kosteutta seurataan jatkuvalla mittauksella sekä sääsuojassa yleisesti että korjattavalta pinnalta, jos korjausmenetelmä ja -materiaali sitä vaativat. Olosuhteiden sopivuus käytettävälle menetelmälle tulee varmistaa jokaisen käytettävän materiaalin tai työmenetelmän kohdalla joko käyttöselosteesta tai materiaalitoimittajalta. Jos mittausten perusteella havaitaan, että vaadittavia olosuhteita ei saavuteta tai esimerkiksi lämmitysjärjestelmään tulee toimintakatkos, tulee siihen reagoida välittömästi. Tarvittaessa vaaditut olosuhteet tulee pystyä järjestä- 24

25 mään paikallisesti osastoimalla pienempi työskentelyalue erillisellä lämmittimellä tai kostuttimella. 3.4 PÖLYN JA HAITALLISTEN AINEIDEN HALLINTA Työmaan pölynhallintaan tulee kiinnittää huomiota erityisesti haitallisia aineita ja asbestia sisältävissä korjauskohteissa sekä sääsuojassa työskentelevien että rakennuksen sisällä oleskelevien kannalta. Koska sääsuojan on tarkoitus olla mahdollisimman ilmatiivis, tulee pölynpoisto hoitaa erillisen pölynpoistojärjestelmän avulla riippuen työn laajuudesta. Paikalliset pölyävät toimenpiteet voidaan toteuttaa erilaisilla imurijärjestelmillä, mutta suuremmat alueet tulee osastoida, alipaineistaa ja ohjata pöly ulos tilasta paikallispoistolaitteilla. Kuva 3.6 Työmaan pölynhallinta. Jos käytetään koneellisia paikallispoistolaitteita, ne on pidettävä toimintakunnossa ja jos työntekijöiden turvallisuuden tai terveyden kannalta tarpeellista, varustettava valvontajärjestelmällä, joka ilmoittaa toimintahäiriöstä. Haitallisia aineita, kuten asbestia sisältävät pinnoitteet ja PCB:tä tai lyijyä sisältävät saumaustuotteet, käsitellään haitallisia aineita koskevan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Sääsuojan sisällä toimiessa on mahdollinen asbestipurku tehtävä lisäosastoinnin sisällä. 3.5 TYÖTILAN VALAISTUS Talvirakentamisessa toimitaan pimeimpään vuodenaikaan, joten työmaan ja työtilojen valaistus on erittäin merkittävässä roolissa sekä työn laadun että työturvallisuuden osalta. Jos työtila suojataan kaksikertaisella peitteellä, eristepeitteellä tai muuten olennaisesti valonläpäisyä heikentävällä 25

26 peitteellä, tulee työtilassa olla jatkuvasti kulkuvalaistus. Kuva 3.7 Työtilassa tulee olla jatkuva kulkuvalaistus. Kulkuvalaistuksen lisäksi työskentelyyn käytetään kohdevalaisimia. Kohdevalaisimet muodostavat varjoja korjattavalle pinnalle, mikä heikentää pinnan epätasaisuuksien havainnointia, mikä tulee ottaa huomioon pinnan laatua tarkastettaessa. Paras keino työnlaadun varmistamiseen on tarkastaa pinta luonnonvalossa aina, kun se on mahdollista. Huono valaistus lisää tapaturmavaaraa merkittävästi. Jotta valaistus ei kuitenkaan häiritse työskentelyä, tulee valaisimet sijoittaa niin, etteivät työntekijät muodosta varjoja työstettävälle pinnalle. Kulkuvalaisimet sijoitetaan työtilan kattorakenteena toimiviin telineisiin. 3.6 LUMI, JÄÄ JA SULAMISVESIEN HALLINTA Avoimilla telineillä työskenneltäessä lumi ja kulkutelineille kertyvä jää ovat suuri tapaturmariski. Lähtökohtaisesti talviolosuhteissa telineet tuleekin suojata jo mahdollisen lumen ja jään vuoksi. Lumen kertyminen suojapeitteiden sisälle on mahdollista peitteiden kulkuaukkojen tai epätiiviyskohtien kautta sekä kulkeutumalla työntekijöiden varusteissa. Telineille kertynyt lumi ja jää tulee poistaa välittömästi ennen töiden aloittamista. Lämmityksen yhteydessä sulava lumi tulee johtaa pois kulkuväyliltä, ettei se pääse jäätymään mahdollisesti kylmemmille alemmilla osastoille. Jos työnaikana käytetään suojapeitekattoa tai suojaus liittyy suoraan viistoihin kattorakenteisiin, tulee sulamisvesien poisohjaus varmistaa vesikouruin ja syöksytorvin sadevesijärjestelmään, jottei lunta tai jäätä kerry katon ja seinärakenteen rajapintaan. Lämmitettävän tilan yhteydessä lämpö nousee 26

27 ylöspäin ja sulattaa siten suojan päälle kertynyttä lunta. Tällöin poisohjauksen lisäksi on tärkeää varmistaa katon suojapeitteen riittävä kireys ja lumikuormankantokyky. Tarvittaessa lunta pitää poistaa esimerkiksi koputtelemalla katon suojapeitettä sisältäpäin. Kevytpeitteestä tehdyille suojakatoille ei sallita kuormia, joten ne on tyhjennettävä kertyneestä vedestä ja lumesta välittömästi. 3.7 PALOTURVALLISUUS Sääsuojauksen yhteydessä käytetään erilaisia lämmittimiä ja sähkötarvikkeita, jotka voivat aiheuttaa palovaaran esimerkiksi huolimattomuudesta johtuen. Sääsuojauksessa käytetyt peitteet on pääsääntöisesti palosuojattu, mutta sääsuojan sisällä voi korjaustöiden yhteydessä olla suuria palokuormia olemassa olevista rakenteista, purkumateriaalista, korjauksessa käytettävistä rakennusmateriaaleista sekä niiden pakkauksista, työvälineistä ja lämmityksessä mahdollisesti käytettävistä säiliöistä johtuen. Sähkölaitteissa (valaistus, sähkölämmittimet, sähkötyökalut jne.) saattaa esiintyä vikoja esimerkiksi kosteuden tiivistymisestä johtuen. Lämmittimien, varsinkin säteilylämmittimien, lähiympäristö on pidettävä vapaana kaikesta palavasta materiaalista eikä niiden päälle saa laskea edes väliaikaisesti mitään syttyvää materiaalia. Samoin tulee toimia lämpenevien valaisimien (esimerkiksi halogeenivalaisimet) kanssa. Sääsuojan yläosassa on oltava savunpoistoaukko. Lisäksi palontorjuntaa varten on oltava alkusammutusvälineistö kerroksittain tai osastoittain. Alkusammutusvälineistön käytöstä tulee järjestää käyttökoulutus työmaalla työskenteleville. Osastoivissa ulkoseinärakenteissa rakenteellista paloturvallisuutta ei saa heikentää rakennustyön aikana, mikäli osastoivia saumarakenteita avataan. Esimerkiksi parvekelaatoissa ja ulkoseinissä, tulee tehdä väliaikainen palokatko korjaustyön ajaksi rakenteeseen. 3.8 TYÖMAAN TURVALLISUUS Valtioneuvoston asetuksen 205/2009 mukaan: Rakennushankkeessa on rakennuttajan, suunnittelijan, työnantajan ja itsenäisen työnsuorittajan yhdessä ja kunkin osaltaan huolehdittava siitä, ettei työstä aiheudu vaaraa työmaalla työskenteleville eikä muille työn vaikutuspiirissä oleville henkilöille. Urakoitsija vastaa siitä, että kaikki työmaalla työskentelevät on perehdytetty työmaan vaara- ja haittatekijöihin sekä opastettu niiden poistamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. Talvikorjaustyömaalla tulee työntekijöiden turvallisuuden lisäksi kiinnittää 27

28 erityisesti huomioita kohteen asukkaiden tai siellä päivittäin asioivien turvalliseen kulkuun rakennukseen sisälle. Normaalin rakennustyömaan turvallisuussuunnitelman käsittelemien asioiden lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota esimerkiksi suojapeitteen päältä mahdollisesti putoavaan lumeen sekä suojapeitteen pintaa pitkin valuvaan sadeveteen tai lämpimän suojapeitepinnan sulattamaan lumeen, joka voi suojapeitteen läheisyydessä maahan valuttuaan jäätyä. Urakoitsijan tulee varmistaa, että vedenpoisto ja ohjaus on järjestetty niin, ettei jäätymistä pääse tapahtumaan alueilla, joihin on vapaa pääsy tai edes rajoitettu pääsy työtekijöillä. Kadun läheisyydessä tulee työmaa-aluetta sivuava kulku ohjata riittävän etäältä, ettei esimerkiksi putoavasta lumesta ole vaaraa. Kuva 3.8 Työmaan rajaus / vedenohjaus / ohjatut kulkureitit Joissain tapauksissa voi olla tilantarpeen vuoksi järkevää säilyttää kosteudelle tai pakkaselle arkoja rakennusmateriaaleja korjattavan rakennuksen sisätiloissa, esimerkiksi taloyhtiön yhteisissä kellaritiloissa. Tällöin on varmistettava, että asukkaat eivät pääse käsiksi materiaaleihin eikä niiden varastoinnista aiheudu haittaa tai vaaraa esimerkiksi poistumisteiden yhteydessä tai lisääntyneenä palokuormana. Korjaustöistä sääsuojan sisällä aiheutuva pöly sekä öljypuhaltimien käytöstä aiheutuvat pakokaasut tulee ohjata siten, että ne eivät pääse kulkeutumaan rakennukseen korvausilmareittien eli esimerkiksi tuuletusluukkujen, parvekeovien, tuuletuskanavien tai kulkuovien kautta sisäilmaan. Asuntokohtaisten tuuletusluukkujen ja parvekeovien kohdalla ongelmia voidaan ehkäistä sillä, että tiedotetaan asukkaita pitämään tuuletusikkunat sekä parvekkeen ovet kiinni työskentelyaikoina sekä niiden läheisyydessä. Tarvittaessa tiivistetään kaikki korvausilmareitit ulkopuolelta korjaustyön 28

29 ajaksi siten, ettei pöly tai kaasut pääse tunkeutumaan sisälle missään tapauksessa. Kulkuoven tapauksessa pölyn ja pakokaasujen ohjaus tulee toteuttaa mahdollisimman kauas kyseisistä kulkuväylistä. Jos korvausilmareitit tukitaan pidemmäksi aikaa, on asuntoon tai muuhun korjattavaan rakenteeseen rajautuvaan tilaan järjestettävä korvaavia korvausilmareittejä esimerkiksi porraskäytävän kautta, jotta rakennuksen normaali ilmavaihto ei häiriinny merkittävästi. 29

30 4 BETONIJULKISIVUN KORJAUS TALVITYÖNÄ Tässä luvussa käsitellään betonijulkisivun pinnoitus- ja paikkaustyyppisten korjausten talvitoteutukseen liittyviä erityispiirteitä. Työnsuoritukseen normaaliolosuhteissa voidaan käyttää by41 betonirakenteiden korjausohjeissa esitettyjä ohjeita. 4.1 PINTAKÄSITTELY Betonirakenteen huoltomaalaus käsittää uuden maalin tai pinnoitteen levittämisen vanhan pintakäsittelyn päälle. Yleisesti huoltomaalaus edellyttää, että työskentelylämpötila ja alustan lämpötila ylittävät +5 C. Maalattavan alustan tulee olla puhdas jäästä, lumesta ja liasta eikä alusta saa olla märkä. Jos huoltomaalattava pinta painepestään vedellä, pesuvesi ei saa päästä jäätymään huoltomaalattaville pinnoille. Painepesu on yleisesti suositeltavaa tehdä sääsuojan alla ympäristön pölyämisen estämiseksi. Huoltomaalaus edellyttää työn aikana vallitsevan tasaisen hyvän työskentelyolosuhteen. Huoltomaalaus on yleisesti lyhytkestoinen työ, joten se voidaan kesäkaudella ajoittaa vallitsevien olosuhteiden mukaan eikä erillinen sääsuojaus ole mielekäs. Pidempikestoisena tai talvitoteutuksena huoltomaalaus edellyttää sääsuojauksen käyttöä. Talvitoteutuksessa lisäksi työtilaa tulee lämmittää, jotta saavutetaan vaadittu työskentelylämpötila. Käsiteltävän pinnan sekä sääsuojan lämpötilan tulee pysyä vähintään +5 C yläpuolella myös pintakäsittelyn kuivumisen ajan tai pidempään, jos tuotevalmistajan ohjeissa niin vaaditaan. Sääsuojan lämpötilan ei tulisi kuitenkaan ylittää +25 C. Erityisesti kalkkimaalit ja silikonihartsipinnoitteet ovat herkkiä jäätymiselle, mikä on otettava huomioon jo mm. myöhään syksyllä aloitettavissa töissä. Betonirakenteen pinnoitus suojaavalla pinnoitteella on tyypillisesti huoltomaalausta perusteellisempi työ, jossa vanha julkisivupinnoite poistetaan ennen uutta pinnoitusta. Työ edellyttää yleisesti vähintään +5 C:n työskentelylämpötilaa ja alustan lämpötilaa. Kuitenkin tyypillisesti edellytetään lämpötilaa, joka on 3 astetta yli vallitsevan kastepisteen. Lisäksi on suositeltavaa, että pinnoitustyö tehdään aina sääsuojatuilta telineiltä. Suojaavan pinnoituksen yhteydessä vanha julkisivupinnoite poistetaan märkähiekkapuhaltamalla. Talvitoteutuksessa märkähiekkapuhallus vaatii syntyvän lietteen hallintaa niin, ettei se pääse jäätymään suojaamattomille seinä- tai telinepinnoille. Märkähiekkapesu on yleisesti suositeltavaa tehdä sääsuojan alla ympäristön pölyämisen estämiseksi. Jäätyvä liete tai pesuvesi aiheuttavat liukastumisvaaran työmaa-alueella ja työtelineillä. Vanhoja asbestipitoisia pinnoitteita poistettaessa edellytetään joka tapauk- 30

31 sessa puhalluspölyn hallintaa sääsuojattujen telineiden avulla. Tällöin talvitoteutus ei merkittävästi lisää julkisivun pinnoitustyölle muodostuvaa telinekustannusta. 4.2 PINNOITUS- JA PAIKKAUSKORJAUS Talviolosuhteet vaikuttavat betonirakenteen pinnoitus- ja laastipaikkauskorjaamiseen korjattavan rakenteen olosuhteiden, korjaustyön olosuhteiden ja materiaalivalinnan kautta. Korjauslaastin kovettumiselle ja tartunnan muodostumiselle edulliset olosuhteet on varmistettava talvityössä työkohteen suojauksen ja lämmityksen avulla. Erityistapauksissa, joissa korjattava alue on pieni ja/tai suojaus ei ole mahdollista, voidaan hyödyntää erityisesti hankalille olosuhteille tarkoitettuja, matalille lämpötiloille vähemmän herkkiä korjaustuotteita. Tämä ei kuitenkaan täysin poissulje alustan esikäsittelylle ja jälkihoidolle talviolosuhteissa asetettavia vaatimuksia. Laastipaikattavan rakenteen on oltava puhdas lumesta, jäästä ja irtovedestä sekä liasta. Alusta lämmitetään tarvittavaan lämpötilaan ja sen jälkeen esikostutetaan laastipaikkauksen ohjeistuksen mukaisesti (by41). Työkohteen lämmitys vaaditaan laastipaikattavan alustan puhdistuksessa sekä kaikissa työvaiheissa, joissa levitetään laasti- tai pinnoitekerroksia. Lämmityspuhaltimia käytettäessä on huolehdittava siitä, että lämmintä ilmaa ei puhalleta suoraan työkohteeseen tai tuoreisiin pintoihin. Paikattaessa korroosiovaurioituneita teräksiä, niiden puhdistuksessa hiekkapuhaltamalla on otettava huomioon syntyvän lietteen ja valumaveden hallinta niin, ettei se pääse jäätymään suojaamattomille julkisivupinnoille. Laastipaikkaustyön suunnittelussa talvityönä tulee ottaa huomioon, että paikkaukset joudutaan tekemään ohuempina täyttökerroksina, kuin tavallisesti, mikä pidentää työskentelyaikaa. Lisäksi sementtipitoisten tuotteiden hydrataatio on hitaampi kylmissä olosuhteissa, jolloin riittävä lujuus mm. muottien purulle saavutetaan hitaammin, ja korjauksen jälkihoitoaika (jolloin kohteen lämmitystä vaaditaan) on pidempi. Korjaustuotteet tulee lämmittää soveltuvaan käyttölämpötilaan välivarastoimalla ne lämmitetyssä tilassa tai säätämällä sekoitusveden lämpötilaa (ks. taulukko 4.1). 31

32 Taulukko 4.1 Ohjeellinen tarvittavan sekoitusveden lämpötila ( C), kun 25 kg laastierään sekoitetaan 4 l vesimäärä. valmiin laastin sekoitusveden lämpötila, C tavoitelämpötila laastijauheen alkulämpötila -15 C -10 C -5 C 0 C +5 C +5 C C C Laastipaikkaustyön osalta alin vuorokauden keskilämpötila on yleisesti +5 C. Korjattavan rakenteen alustan tulee olla vähintään samassa lämpötilassa. Alustan lämpötila varmistetaan joko säännöllisesti tehtävillä päiväkirjaan merkattavilla pintalämpötilan mittauksilla tai monitoroinnilla (dataloggerit). Työn ajoituksessa on otettava huomioon kylmän alustan lämpenemisaika (ks. taulukko 4.2) sääsuojan lämmityksen aloituksesta lukien. Jälkihoitoajassa on otettava huomioon, että korjauslaastit vaativat kylmissä olosuhteissa huomattavasti pidemmän kovettumisajan. Jälkihoidon ajan lämpötilan tulee pysyä yleisesti yli +5 C:een, jotta varmistetaan laastin kovettuminen ja riittävä tartunnan muodostuminen. Sääsuojan lämpötilan ei tulisi ylittää +25 C. Työn ja jälkihoidon ajan olosuhteita ylläpidetään tavallisesti lämmittämällä työkohdetta lisälämmittimillä. Ylimääräinen lämmitys osaltaan kuivattaa rakennetta ja näin kasvattaa paikatun alueen kostutustarvetta jälkihoidon aikana. Laastipaikkaustyön yhteydessä on suositeltavaa käyttää puhaltimien 32

33 sijaan säteilylämmittimiä, jotta laastipaikkauksen kovettumisen aikaista kuivumista voidaan vähentää. Taulukko 4.2 Betonikuoren vaatima lämmitysaika lämmitetyn sääsuojan alla ennen betonikorjausten aloitusta. Rakenteen lähtötilanne Lämmitysaika (ulkokuoren paksuus ja alkulämpötila) sääsuojan lämpötila +-0 C sääsuojan lämpötila +5 C sääsuojan lämpötila +10 C 50 mm / -10 C ei saavuteta 2 tuntia 1,0 tuntia 50 mm / -20 C ei saavuteta 3 tuntia 1,5 tunti 80 mm / -10 C ei saavuteta 4 tuntia 2,0 tuntia 80 mm / -20 C ei saavuteta 5 tuntia 2,5 tuntia Lämmitys rakenteen läpi +5 C tavoitelämpötilaan. Rakenteena on betonisandwich-elementti, jonka eristepaksuus on 80 mm. Lämmitysaika mallinnettu käyttäen Comsol Multiphysics laskentaohjelmistoa. Materiaaliominaisuudet RakMK C mukaiset. Laastipaikkauskorjauksiin liittyy usein myös tarve ylitasoitukselle ja rakenteen suojaamiselle pinnoitteella. Laajempia alueita pinnoitettaessa teline- ja suojaustarve talvella asettavat enemmän vaatimuksia pinnoitustyön vaiheistukselle ja työalueen rajaukselle, koska telineet rajoittavat mm. pinnoitteiden yhtäjaksoista levittämistä telinekerroksiin. Kuva 4.1 Esimerkki osastoinnista liittyen laastipaikkaustyöhön Pinnoitus- ja paikkaustöissä sääsuojan lämmitystä voidaan hallita jakamalla teline lämmitettäviin osastoihin joko kerroksittain, pystyosastoin tai julkisivupintaan asennettavan lämmitettävän vyöhykkeen avulla. Osastojako toteu- 33

34 tetaan käyttäen umpinaisia astinlautoja, pressuja sekä vyöhykejakoon tarkoitettuja ovi- ja aukko-osia. Osastoinnin suunnittelussa tulee ottaa huomioon korjaustyön vaatima vaiheistus ja vyöhykejako. Yleisesti betonikorjaustuotteet ja -laastit edellyttävät vähintään +5 C työskentelylämpötilaa paikkaustyön ja jälkihoidon ajan. Materiaalivalmistajat ovat kehittäneet myös erityisesti talvitoteutukseen soveltuvia korjaustuotteita, joiden vaatima kovettumislämpötila on matalampi. Talvikorjaustuotteissa sideaineen koostumusta ja tyyppiä on muutettu mahdollistaen nopeamman kovettumisreaktion. Lämpötilan on silti aina oltava työkohteella yli 0 C, jotta alusta voidaan esikostuttaa tai tuotekohtaisten vaatimusten mukainen. Talvitoteutukseen suunniteltujen tuotteiden käytöllä voidaan lisätä varmuutta mm. lämmityslaitteiden toimintakatkosten varalle. Talvikorjaustuotteita ei saa sekoittaa keskenään tavanomaisten korjaustuotteiden kanssa, ja niillä on tyypillisesti myös käyttölämpötilan yläraja. Erityisesti talviolosuhteissa korjaustuotteen valinnassa merkitsevät sitoutumisaika ja jälkihoidon tarve. Kuva 4.2 Kovettumislämpötilan ja jälkihoidon vaikutus kuituvahvikkeisen korjauslaastin tartuntalujuuden kehitykseen, kerrospaksuus 20 mm. (esimerkkikuvaaja, lähde: Saint-Gobain Finland Oy / Weber) 4.3 ELASTISTEN SAUMOJEN UUSIMINEN Elementtien saumauksella tarkoitetaan julkisivuelementtien ulkokuorten välisten saumojen toteutusta elastisella saumamassalla, saumaprofiililla tai paisuvalla saumanauhalla. Työ on tyypillisesti lyhytkestoista, mikä ei ylei- 34

35 sesti edellytä sääsuojausta. Julkisivusaumauksella pyritään aikaansaamaan elementtien välille kestävä liitos, joka mahdollistaa elementtien lämpöliikkeet elementtejä ja saumaa vaurioittamatta. Saumatiivisteen tehtävänä on samalla estää ulkopuolelta tulevan veden, kosteuden, äänen tai ilmansaasteiden pääsyä rakenteisiin saumojen kautta. Julkisivusaumauksissa käytettävät massat ovat tyypillisesti ilmankosteuden ja lämpötilan vaikutuksesta kuivuvia hybridi-, polyuretaani- tai silikonipohjaisia 1-komponenttisia massoja. Vaihtoehtoisesti saumoihin voidaan asentaa rakennussaumojen tiivistämiseen tarkoitettu paisuva nauha, muun muassa akryylipolymeerillä kyllästetty saumatiivistysnauha. Nauhat ovat veden-, kosteuden- ja tuulenpitäviä sekä vesihöyryä läpäiseviä. Elementissä tapahtuvan mahdollisen lämpö- ja kosteusliikkeiden aikana paisuva nauha myötäilee saumaa, joko jatkamalla paisumista tai kutistumalla. Kuva 4.3 Talvisaumaus Saumamassoilla tehtävä saumaus Työtelineet ja sääsuojaus voivat rajoittaa saumaustyön tehokasta vaiheistusta. Saumojen uusiminen voidaan toteuttaa henkilönostimesta tai riipputelineeltä käsin ilman erillistä sääsuojausta myös talvella. Saumausta ei kuitenkaan voida tehdä sateella eikä märkiin pintoihin, mistä syystä suotuisia olosuhteita saumaukselle on talvikaudella vähemmän. Mikäli rakennus on sääsuojattu, työ suoritetaan kuten lämpimänä vuodenaikana. Saumaustyö edellyttää, että saumattavat pinnat ovat puhtaita liasta, vanhoista sauma-ainejäämistä ja jäästä sekä kuivia. Korjauksessa saumattavilla pinnoilla ei saa olla jäämiä vanhasta saumamassasta. Saumaustyön aikana ilman lämpötilan tulee tavallisesti olla välillä C. Saumauksia voidaan kuitenkin tehdä myös matalammissa lämpötiloissa noudattaen valmistajan talvisaumauksen ohjeistusta aina -5 C lämpötilaan asti. Jos saumaa joudutaan kuivaamaan kosteudesta kuumailmapuhaltimen avulla, 35

36 on varottava, ettei betonia lämmitetä liiaksi betonin vaurioitumisen välttämiseksi. Saumaustyöhön kuuluu myös toimenpiteitä, kuten vanhan sauman purku ja sauman hionta, joita talvitoteutus ei rajoita. Talvityössä saumausmateriaalin työstettävyyden varmistamiseksi saumausmateriaali tulee säilyttää C:en lämpötilassa ennen levitystä tai asennusta. Materiaali säilytetään lämmitetyssä varastotilassa. Telineillä saumausmateriaali voidaan säilyttää erillisessä lämmöneristetyssä lämpölaatikossa, jotta talviolosuhteissa säilytetään riittävä levitettävyys ja työstettävyys. Talviolosuhteet vaikuttavat saumaustyön aikataulutukseen merkittävästi sekä pohjusteen (primerin) hitaamman kuivumisen (massaa ei saa levittää märän pohjusteen päälle) että saumamassan hitaamman vulkanoitumisajan kautta. Erityisesti talviolosuhteissa ei tule käyttää vesipohjaisia pohjusteita. Hitaampi kuivuminen tulee ottaa huomioon työn aikataulutuksessa talvityönä. Paisuvalla saumanauhalla tehtävä saumaus Paisuva saumanauha on tehtaalla esipuristettu rullaksi. Nauhan paisuminen alkaa rullan avaamisen jälkeen. Varsinainen saumassa pysyminen tapahtuu nauhan paisumisvoiman avulla. Kylmissä asennusolosuhteissa nauhat paisuvat hitaasti tai kovilla pakkasilla paisuminen voi keskeytyä, mikäli saumaa ei lämmitetä. Asennuksen aikana voidaan tarvittaessa käyttää apuna esimerkiksi asennuskiiloja, jos riittävää alkutartuntaa alustaan ei saavuteta nauhassa olevalla tilapäisellä liimapinnalla. Myös saumaustyö paisuvalla saumanauhalla edellyttää, että saumattavat pinnat ovat puhtaita liasta ja jäästä sekä kuivia. Saumausmateriaali tulee säilyttää C:n lämpötilassa ennen asennusta. 4.4 TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA Rakennustuotteiden varastointiolosuhteille asetetut vaatimukset ovat samat huolimatta sääolosuhteista. Varastoinnin vaatimat olosuhteet on siis pystyttävä korjausten talvitoteutuksessa järjestämään erityyppisten suojien ja 36

37 lämmitetyn varastotilan avulla. Korjaustuotteiden varastointitila työmaalla tulee suunnitella ja valita seuraavien tuoteryhmäkohtaisten vaatimusten mukaan: Taulukko 4.3: Vaatimukset betonikorjaustuotteiden varastoinnille Tuoteryhmä Vaatimus maalit, pinnoitustuotteet lämmitetty varastotila (käyttövalmiit) laastit, erikoislaastit kuiva, sääsuojattu varasto, mieluiten lämmitetty (säkkitavara) varastotila avaamattomissa pakkauksissa saumamassat lämmitetty varastotila, C siirto työkohteeseen lämpölaatikossa betonin liikalämmitystä on vältettävä Laastien, joiden menekki on suuri, säilytys työmaalla voidaan järjestää talviolosuhteisiin soveltuvien siilojen avulla. Suuren laastimenekin varastointi säkkitavarana ei ole suositeltavaa talviolosuhteissa. Materiaalien siirrossa lämmitettyyn työtilaan ja työkohteelle on materiaalille annettava aikaa lämmetä työskentelylämpötilaan. Näin varmistetaan korjaustuotteiden oikea toiminta. Telineiden suojauksen ja osastoinnin järjestelyissä tulee ottaa huomioon painavien materiaalien siirrot työkohteelle varmistamalla siirtoreitti ja välivarastointi. 4.5 ESIMERKKEJÄ HAASTAVISTA TAPAUKSISTA JA YKSITYISKOHDISTA Märkähiekkapuhalluksen yhteydessä syntyvä liete kulkeutuu helposti mm. alempien rakenteiden pinnoille, ja voi jäätyä lämmittämättömille pinnoille. Lietteen jäätyminen voidaan estää lämmittämällä myös työkohdetta ympäröivät rakenteet tai estämällä lietteen pääsy kylmille pinnoille erilaisten keräimien avulla. Betonikorjausten edellyttämät olosuhteet työn ja jälkihoidon ajaksi ovat hyvin saavutettavissa sääsuojatussa työtilassa lämmittimien avulla. Olosuhteiden on kuitenkin säilyttävä tasaisina verrattain pitkiä aikoja, joten toimintaan muun muassa lämmityslaitteiden vikatilanteissa tulee varautua ennalta. Työskentely ja kulku sekä materiaalisiirrot eri lämpötiloissa olevan ulkoilman ja työtilan välillä aiheuttavat aina kosteuden kondensoitumisen riskiä työsuojan seinämiin, korjausalustaan ja korjaustuotteisiin. Kondenssiin voidaan varautua muun muassa suunnittelemalla kondenssiveden poisto niin, 37

38 ettei siitä aiheudu haittaa työlle ja säilyttämällä tai esilämmittämällä korjaustuotteet siihen lämpötilaan, jossa ne tullaan asentamaan. 4.6 TALVIKORJAUKSEN LAATUVAATIMUKSET Suunniteltaessa talvityönä toteutettavaa betonijulkisivukorjausta, suunnittelijan tulee tavanomaisten laatuvaatimusten lisäksi (by41) ottaa seuraavat korjaustyön laatuun vaikuttavat erityispiirteet ja -tekijät huomioon korjaussuunnitelma-asiakirjoissa: - työkohteen suojaus- ja lämmitystapa - työkohteen suojauksen osastointi (ottaen huomioon mm. työkohteen lämmitys, materiaalien siirto työkohteeseen) - työn jaksotus ottaen huomioon suojaus- ja lämmitysmahdollisuudet - korjaustuotteet edellyttävät tavallisesti +5 C:en lämpötilaa korjaushetken lisäksi myös kuivumisen, sitoutumisen ja jälkihoidon aikana. Vähintään samaa lämpötilaa vaaditaan myös korjattavalta pinnalta sekä korjaustuotteelta itseltään korjaushetkellä. Optimilämpötila sääsuojassa on C, maksimilämpötila tulisi rajoittaa tasolle +25 C. Tarvittaessa käytetään erityisesti talvitoteutukseen soveltuvia korjaustuotteita - työtilan ja korjattavan pinnan/alustan olosuhdeseuranta - laadunvarmistuskokeiden ja aikataulun määrittely - menettely ja toimenpiteet poikkeustilanteissa - korjaustuotteiden varastoinnin järjestäminen valmistajan edellyttämien olosuhteiden mukaan - kosteuden hallinta. 38

39 Lisäksi urakoitsija vastaa työmenetelmien suunnittelusta ja työn suunnittelusta niin, että suunnittelijan määrittelemät raja-arvot voidaan täyttää sekä työn ja työolosuhteiden dokumentoinnista. Talvisaumaustyössä on otettava seuraavat asiat huomioon, kun saumaus tapahtuu ilman sääsuojausta: - valitaan talviolosuhteisiin soveltuva saumaustuote. Pakkauksessa tulee saumamassoilla olla CE-merkintä sekä soveltuvuuden varmistamiseksi seuraavat merkinnät: F-EXT-CC (eli, F= Julkisivu, EXT= Ulkokäyttöön ja CC = Kylmänkestävä) - noudatetaan saumausmassan valmistajan talvisaumausohjeita - saumausmassa säilytetään lämpölaatikossa oikeassa lämpötilassa - otetaan huomioon työn aikataulutuksessa, että saumausmassa ja pohjusteaine kuivuvat hitaammin - elementtisaumat ovat talvella leveimmillään: jos sauman leveys on alle 15 mm, on vaara, että saumausmassa pullistuu saumassa, kun elementit lämpenevät - sauman reunojen lohkeamien betonipaikkaus ei onnistu - päivä- ja yölämpötilojen lämpöerot - lumihaitat - lyhyemmät työpäivät (valoisan ajan mukaan). Elementtisaumaustyö vaatii korkeaa ammattitaitoa, varsinkin talviolosuhteissa. Saumaajan ammattitaidon osoituksena voidaan edellyttää esimerkiksi voimassa olevaa saumaustyökorttia. 39

40 5 PEITTÄVÄT KORJAUKSET TALVIOLOSUHTEISSA Julkisivujen peittävät korjaukset voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: niihin joissa peittävä korjaus tehdään suoraan olemassa olevan rakenteen pintaan ja niihin joissa vanha julkisivupinta ja lämmöneristekerros puretaan peittävän korjauksen alta. Ensin mainitussa korjaustavassa säilytettävän ulkoseinärakenteen kantokyky tulee varmistaa ja tarvittaessa vahvistaa soveltuvin menetelmin ennen peittävän korjauksen asentamista. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi betonisandwich-elementtien ulkokuoren lisäkiinnittämistä. Mikäli peittävä korjaus toteutetaan vanhaa rakennetta purkaen, tulee työskentelyolosuhteet ja rakennuksen sisätilojen mahdollinen lisälämmitystarve ottaa huomioon korjauksen suunnittelussa. Lisälämmitystarve jatkuu aina purkamisen alusta uusien lämmöneristeiden asentamisen loppuun asti. Purkavan korjauksen yhteydessä tulee varmistua ulkoseinien riittävästä ääneneristävyydestä, koska tämä usein heikkenee rakenteen muuttuessa kevyemmäksi. Ennen peittävien korjausten asentamista tulee huolehtia alustan riittävästä suoruudesta. Tämä on tärkeää, jotta peittävän korjauksen yhteydessä lämmöneriste saadaan asennettua tiiviisti alustaa vasten eikä lämmöneristeen ja alustan väliin jää rakoja tai välejä, jotka mahdollistaisivat lämmöneristyskykyä heikentävän lämmöneristekerroksen sisäisen konvektion. Vanhaa rakennetta purkavissa korjauksissa, esimerkiksi betonisandwichelementin ulkokuoren purkamisen yhteydessä, alustan suoruuden varmistaminen ennen purkamista on usein käytännössä mahdotonta, minkä johdosta alustan suoristustarve ja -menetelmä voidaan yleensä määrittää 40

41 vasta purkutöiden päätyttyä. Kuva 5.1 Purettu ulkokuori ja uuden eristeen asennus. (Kuva: Paroc Oy Ab) Alustaa voidaan tasata piikkaamalla tai muilla mekaanisilla menetelmillä sekä käyttötarkoitukseen soveltuvilla tuotteilla, joita betonirakenteisen alustan kohdalla ovat mm. oikaisulaastit, ruiskubetoni ja betonivalu. Rankojen varaan asennettavissa tuulettuvissa julkisivurakenteissa epätasaisuuksia voidaan osittain myös tasata järjestelmiin mahdollisesti kuuluvien säätökiinnikkeiden tai rankajärjestelmien avulla. Tämän lisäksi tulee käyttää pehmeämpää lämmöneristettä, joka voidaan asentaa tiiviisti alustaa vasten. Taulukossa 5.1 on esitelty alustan tasaukseen soveltuvia suoristusmenetelmiä ja niiden käyttötilanteita alustan epätasaisuuden perusteella. Tasausmenetelmän soveltuvuus uudelle julkisivurakenteelle tulee varmistaa. Taulukko 5.1 Alustavan tasauksessa käytettävät menetelmät. Alustan epätasaisuus (mm) < > 30 säätökiinnikkeet oikaisulaasti + pehmeä lämmöneriste + + rappauslaasti + rankarakenteet + ruiskubetonointi + + betonivalu + Käytettäessä alustan tasaamiseen laasti- tai betonituotteita tulee huolehtia, että tasattavan pinnan sekä tasaukseen käytettävän tuotteen lämpötila säilyy yli +5 C työn sekä lujuuskehityksen ajan. Lujuuden kehitykseen vaadittu 41

42 aika määritetään tuote- ja olosuhdekohtaisesti. Käytettäessä talvityöhön soveltuvia tuotteita toimitaan tuotteiden käyttöohjeiden määrittämissä olosuhderajoissa. Alustan oikaisuun käytettävät tuotteet tulee lämmittää soveltuvaan käyttölämpötilaan välivarastoimalla ne lämmitetyssä tilassa tai säätämällä sekoitusveden lämpötilaa taulukon 5.2 mukaisesti. Taulukko 5.2 Tarvittava sekoitusveden lämpötila ( C), kun 25 kg laastierään sekoitetaan 4 l vesimäärä. valmiin laastin sekoitusveden lämpötila, C tavoitelämpötila laastijauheen alkulämpötila -15 C -10 C -5 C 0 C +5 C +5 C C C Mikäli peittävien korjausten rappaustyössä käytetään laastipumppua, tulee huolehtia, että laastin lämpötila on yli +5 C koko työketjun ajan: sekoituksesta pumpun ja letkun kautta työpinnalle. Peittävän korjauksen yhteydessä säilytettäviä pintoja voidaan joutua puhdistamaan ennen uusien materiaalien aloittamista. Näitä työvaiheita ovat esimerkiksi betonisandwich-elementin sisäkuoren ulkopinnan puhdistaminen lämmöneristeestä tai julkisivun vanhan maalikerroksen poistaminen. Käytettäessä puhdistamiseen märkähiekkapuhallusta tulee talvitoteutuksessa suunnitella ja toteuttaa syntyvän lietteen hallinta siten, ettei se pääse jäätymään suojaamattomille seinä- tai telinepinnoille eikä myöskään muualle työmaalla. Jäätyvä liete tai pesuvesi aiheuttavat liukastumisvaaran työmaa-alueella ja työtelineillä. Lisäksi ennen märkähiekkapuhalluksen aloittamista tulee varmistua ulkoseinärakenteen pöly- ja vesitiiviydestä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erilaisiin detaljeihin, kuten ikkunoiden vesipeltien liitoksiin sekä saumoihin ja muihin liitoskohtiin. Käsiteltävän ja ympäröivien pintojen tiiviys tulee varmistaa erityisesti niissä korjauksissa, joissa vanha ulkokuori on purettu ennen märkähiekkapuhallusta. Eristerappausjärjestelmien ja tuulettuvien julkisivurakenteiden yleisiä suunnittelu- ja toteutusohjeita on kuvattu yksityiskohtaisemmin Betoniyhdistyk- 42

43 sen julkaisuissa By57 Eriste- ja levyrappaus 2016 ja By64 Tuulettuvat julkisivut Eristerappausjärjestelmien ja tuulettuvien levyrappausten osalta pinnoitustyöhön soveltuvia työskentelyolosuhteita voidaan arvioida ns. rappausavaimen avulla, ks. kuva 5.2. Kuva 5.2 Rappausavain soveltuvien saumaus- ja rappausolosuhteiden arvioimiseksi (BY57 Eriste- ja levyrappaus 2016). 43

44 5.1 OHUTRAPPAUS-ERISTEJÄRJESTELMÄ Ohutrappaus-eristejärjestelmän toimivuuden kannalta keskeisessä roolissa ovat rakenteen eri materiaalikerrosten väliset tartuntavetolujuudet. Näitä keskeisiä tartuntapintoja ovat: - alustan tasaamiseen käytetyn laastin tai betonin ja tasatun alustan välinen tartunta, - lämmöneristeen kiinnittämiseen käytetyn liimalaastin tartunta alustana toimivaan rakenteeseen sekä käytettyyn lämmöneristeeseen, - varsinaisen verkotuslaastikerroksen tartunta lämmöneristeeseen sekä - pinnoitteen ja pohjusteen tartunta verkotuslaastikerrokseen sekä toisiinsa. Mikäli erilaiset rakennejärjestelmään liittyvät vahvike- ja kulmaverkot, kuten ikkunapielien lisäverkot, asennetaan eri kerralla kuin varsinainen verkotuslaastikerros, tulee huolehtia myös verkotuslaastikerrosten välisestä riittävästä tartuntalujuudesta. Asennettaessa ohutrappaus-eristejärjestelmää talviolosuhteissa on keskeistä huolehtia, että edellä mainitut tartuntapinnat mahdollistavat hyvän tartunnan syntymisen. Tämä varmistetaan seuraavilla toimenpiteillä: - tartuntapinnalla ei saa olla lunta, jäätä, irtovettä, pölyä tai muuta materiaalia, jotka heikentävät tai estävät hyvän tartunnan muodostumista - tartuntapinnan ja käytetyn laastin tulee laastin lujuuskehityksen vaatiman ajan pysyä yli +5 C lämpötilassa. Lämmöneristeet on suositeltua suojata asennustyön aikana muiden säärasitusten tavoin myös UV-säteilyltä. Mikäli lämmöneriste kuitenkin altistuu pitkäaikaiselle UV-rasitukselle ennen rappaustyötä, tulee lämmöneristeen pinta puhdistaa ja valmistella tartuntaa varten materiaalitoimittajan ohjeiden mukaisesti. Käytännössä se tarkoittaa kaikilla yleisesti käytettävillä eristemateriaaleilla pinnan hiontaa ja pölyn puhdistusta ennen rappausta. Suojaamattomat eristeet tulee suojata pinnoittamalla kahden viikon avoimena olon jälkeen. Erityistä huomiota lämpötilan hallintaan on syytä kiinnittää silloin, kun lämmöneristettä kiinnitetään liimalaastilla laajaan betoni-, rappaus- tai muuhun kivipintaan. Tällöin yksistään pienen työalueen lämmittäminen ei välttämättä riitä, sillä työalueen lämpö voi johtumalla jakautua laajalla alueelle julkisivussa ja johtaa tartuntapinnan lämpötilan laskuun alle sallitun lämpötilan. Lämmitettäessä tartuntapintoja tulee varmistua, etteivät pinnalla olleet jääkiteet tai lumi jää tartuntapinnalle myöskään nestemäisenä, sillä pinnalla 44

45 oleva irtovesi heikentää myös tartuntaa. Lämmöneristeet tulee ennen työvaiheita säilyttää sääsuojattuna. Sääsuojauksessa suositellaan ottamaan huomioon myös varastoinnin lämpötila tai käyttämään välivarastoa, jossa lämmöneristeen lämpötila nostetaan yli +5 C lämpötilaan ennen tuotteen asentamista julkisivuun. Osa tuotteista ei saa jäätyä (lämpötila laskea alle 0 C) missään varastoinnin vaiheessa. Tämä koskee esimerkiksi osaa pinnoitteista. Varastointia koskevat vaatimukset tulee siten tarkistaa tapauskohtaisesti. Yleisiä ohutrappaus-eristejärjestelmiä koskevia suunnittelu- ja toteutusohjeita on kerrottu tarkemmin By57 Eriste- ja levyrappaus 2016 kirjassa. 5.2 PAKSURAPPAUS-ERISTEJÄRJESTELMÄ Paksurappaus-eristejärjestelmän kohdalla alustan epätasaisuuksia voidaan tasata ohuella kerroksella pehmeämpää mineraalivillaa, joka painautuu tiiviisti alustaa vasten huolimatta pienistä epätasaisuuksista. Käytettäessä tasaamiseen pehmeämpää mineraalivillaa tulee rakenteen ja liitosten suunnittelussa ottaa huomioon rappauskerroksen lämmöneristekerrosta kokoon puristava vaikutus. Rappaustyön ajan ja laastien lujuuden kehittymisen ajan laastikerroksen lämpötilan tulee pysyä yli +5 C lämpötilassa. Lujuuden kehitykseen vaadittu aika määritetään tuote- ja olosuhdekohtaisesti. Käytettäessä talvityöhön soveltuvia tuotteita toimitaan tuotteiden käyttöohjeiden määrittämissä olosuhderajoissa. Osa tuotteista ei saa jäätyä (lämpötila laskea alle 0 C) missään varastoinnin vaiheessa. Tämä koskee esimerkiksi osaa pinnoit- 45

46 teista. Varastointia koskevat vaatimukset tulee siten tarkistaa tapauskohtaisesti. Yleisiä paksurappaus-eristejärjestelmiä koskevia suunnittelu- ja toteutusohjeita on kerrottu tarkemmin By57 Eriste- ja levyrappaus 2016 kirjassa. Kuva 5.3 Laastin pumppaus talviolosuhteissa 5.3 TUULETTUVAT RAKENTEET Tuulettuvat julkisivurakenteet koostuvat pääsääntöisesti seuraavista rakenneosista: alusrakenne, runkokiinnike, rankajärjestelmä, lämmöneriste ja tuulensuoja ja pintamateriaali. Rankajärjestelmän avulla rakenteeseen mahdollistetaan yhtenäinen rakenteen kuivumista edistävä tuuletusväli pintamateriaalin taakse. Talvikorjauksen erityisvaatimukset tulee ottaa huomioon kaikissa tuulettuvan rakenteen asennusvaiheissa. Mikäli tuulettuvan rakenteen asennustyössä käytetään kemiallisia ankkureita tai pintamateriaalin liimakiinnitystä (adheesiokiinnitystä), tulee huolehtia, että kiinnitettävän tuotteen sekä kiinnitysalustan lämpötila vastaavat tuote- ja menetelmäkohtaisia raja-arvoja lämpötilan osalta. Lisäksi tulee huolehtia, että ympäröivän ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus ovat asetetuissa olosuhderajoissa. Asennuksen tapahtuessa talviolosuhteissa, tulee huolehtia, että eri järjestelmäosien lämpöliikkeet pääsevät tapahtumaan esteettömästi. Tämä varmistetaan noudattamalla järjestelmäkohtaisia asennusohjeita rankajärjestelmän sekä pintamateriaalin kiinnityksessä. Erityistä tarkkuutta tulee kiinnittää järjestelmiin, joissa valmiin julkisivupinnan saumaleveys on pieni (< 3 46

47 mm). Tuulensuojakerroksen tulee olla yhtenäinen materiaalikerros tuulettuvassa rakenteessa. Tuulensuojan riittävä ilmanpitävyys voidaan varmistaa mm. tuulensuojamateriaalin saumojen teippaamisella tai kovempien tuotteiden kohdalla saumojen tiivistämisellä soveltuvalla massalla. Tuulensuojakerroksen saumojen tiivistämisen yhteydessä tulee varmistua, ettei käsiteltävällä pinnalla ole lunta, jäätä, irtovettä, pölyä tai muuta tartuntaa heikentävää likaa. Lisäksi tiivistettävän pinnan ja ympäröivän ilman olosuhteiden tulee vastata käytettävän tuotteen asettamia vaatimuksia. Talviasennuksen haasteita ja siihen liittyviä riskejä voidaan vähentää lämmittämällä työalueen lämpötila yli +5 C lämpötilaan. Alla on listattuna tuulettuvissa järjestelmässä käytettyjen eri rankamateriaalien ja pintamateriaalien lämpölaajenemiskertoimia. Rankarakenteissa käytetään usein seosmetalleja, joiden lämpölaajenemiskerroin voi poiketa merkittävästi mainituista. Tarkka tuotekohtainen lämpölaajenemiskerroin tulee 47

48 selvittää materiaalitoimittajalta. Rankarakenteet - puu α = 5 30 * / C - alumiini α = 23 * / C - teräs α = 12 * / C - ruostumaton teräs α = * / C. Pintamateriaalit - metallit α = * / C - betoni α = 12 * / C - kuitubetoni α = 10 * / C - kuitubetonilevyt α = 10 * / C - kuitusementtilevy α = 5 10 * / C - lasi α = 8 * / C - keraamiset materiaalit α = 4 * / C - polymeerikomposiittilevyt α = * / C - luonnonkivi α = 1 10 * / C - muuratut materiaalit α = 5 10 * / C - levyrappaus α = 5 10 * / C - puu, puulevyt, puukomposiittilevyt α = 3 5 * / C. Yleisiä tuulettuvia rakenteita koskevia suunnittelu- ja toteutusohjeita on kerrottu tarkemmin By64 Tuulettuvat julkisivut 2016 kirjassa. 5.4 TUULETTUVA LEVYRAPPAUS Tuulettuvat levyrappaukset muistuttavat muita tuulettuvia julkisivurakenteita. Ne koostuvat taustarakenteesta, runkokiinnikkeistä, rankajärjestelmästä, lämmöneristeestä ja tuulensuojasta sekä levytyksestä, jonka pintaan on tehty yhtenäinen rappauskerros. Rakenteen toimivuuden kannalta on keskeistä, että rankajärjestelmän ja rakenteen lämpöliikkeet pääsevät tapahtumaan esteettömästi. Tämän lisäksi on tärkeää, että rappauslevyn ja rappauksen välille syntyy riittävän suuri tartuntalujuus. Lisäksi tulee huolehtia pohjusteen tartunnasta rappauskerrokseen sekä pinnoitteen tartunnasta pohjusteeseen. Täten tuulettuvissa levyrappauksissa yhdistyvät tuulettuvien rakenteiden sekä ohutrappaus-eristejärjestelmien talvityön edellä esitellyt erityisvaatimukset, joihin suositellaan tutustumaan. Rankajärjestelmän esteettömät lämpöliikkeet varmistetaan järjestelmäkohtaisesti esimerkiksi liikkeet mahdollistavilla soikeilla kiinnitysrei illä sekä rankojen päätyjen väliin jätettävällä lämpölaajenemisvaralla. Tuulensuojakerroksen yhtenäisyys tulee varmistaa esimerkiksi saumojen 48

49 teippaamisella tai tiivistämisellä soveltuvalla massalla. Tiivistys työssä on tärkeä huolehtia alustan puhtaudesta, jotta tiivistys voi saavuttaa riittävän pitkäaikaiskestävyyden. Alustan ja ympäröivän ilman tulee vastata tuotekohtaisesti asetettuja olosuhderajoja. Rappauslevyn pinnassa ei saa ennen rappaustyön aloittamista esiintyä lunta, jäätä, irtovettä, pölyä tai muuta tartuntaa heikentävää materiaalia. Oheinen vaatimus koskee myös pinnoitustyön muita työvaiheita kuten pohjusteen ja pinnoitteen levittämistä. Rappaus- ja pinnoitustyön ajan rappauskerroksen ja alustan tulee pysyä yli +5 C lämpötilassa tuotteiden lujuuden kehittymisen ajan. Yleisiä tuulettuvia levyrappausrakenteita koskevia suunnittelu- ja toteutusohjeita on kerrottu tarkemmin By57 Eriste- ja levyrappaus 2016 kirjassa. 5.5 TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA Peittävissä korjauksissa ja erityisesti rappaustöissä on tärkeää, että käsiteltävien pintojen sekä käytettävien rakennusmateriaalien lämpötila asennuksen yhteydessä on yli + 5 C. Lisäksi erityisesti tartuntapinnoilla ei saa esiintyä tartuntaa heikentävää lunta, jäätä, irtovettä, pölyä tai muuta likaa. Täten tuotteiden ja materiaalien varastointia koskevat normaalit hyvän rakentamistavan mukaiset varastointimenetelmät, jonka lisäksi suositellaan käyttämään lämmitettyä varastotilaa. Mikäli lämmitettyä varastotilaa ei ole käytössä tulee tuotteet esimerkiksi välivarastoinnin avulla lämmittää tarvittavaan lämpötilaan ennen asennusta. Erityisesti ohuteriste-rappausjärjestelmien osalta lämmöneristeet suositellaan suojaamaan varastoinnin ja työn aikana UV-säteilyltä muiden säärasitusten tavoin. Mikäli lämmöneriste altistuu pidempi aikaisesti UV-säteilylle, tulee lämmöneristeen pinta puhdistaa ja valmistella laastituotteiden tartuntaa varten materiaalitoimittajan ohjeiden mukaisesti. Osaa tuotteista ei missään vaiheessa saa päästää jäätymään. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi valmislaastit ja -pinnoitteet. Varastointia koskevat vaatimukset tulee siten aina varmistaa tapauskohtaisesti. 5.6 ESIMERKKEJÄ HAASTAVISTA TAPAUKSISTA JA YKSITYISKOHDISTA Tuulettuvien rakenteiden osalta talvikorjaamisessa erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että lämpöliikkeet pääsevät valmiissa rakenteessa tapahtumaan esteettömästi. Alla esimerkki levyn kiinnittämisestä rankajärjestelmään. Osa kiinnityspisteistä tulee olla kiinteitä pisteitä ja osan lämpöliikkeen 49

50 mahdollistavia liukuvia kiinnityspisteitä. Kuva 5.4 Esimerkki pintamateriaalin lämpöliikkeet huomioivasta kiinnitystavasta koko mustat pisteet ovat kiinteitä kiinnityspisteitä ja muut kiinnityspisteet lämpöliikkeet sallivia liukuvia kiinnityspisteitä. (Kuva: BY64 Tuulettuvat julkisivut 2016) 5.7 TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET Suunniteltaessa talvityönä toteutettavaa peittävää korjaamista, suunnittelijan tulee tavanomaisten laatuvaatimusten lisäksi ottaa seuraavat korjaustyön laatuun vaikuttavat erityispiirteet ja -tekijät huomioon korjaussuunnitelma-asiakirjoissa: - tuotteiden varastointi ja varastoinnin olosuhdehallinta - työkohteen suojaus- ja lämmitystapa - työkohteen suojauksen osastointi (ottaen huomioon mm. työkohteen lämmitys ja materiaalien siirto työkohteeseen) - työn jaksotus ottaen huomioon suojaus- ja lämmitysmahdollisuudet - tartuntapintojen puhtaudesta huolehtiminen ennen asennustyön aloittamista - rankajärjestelmien esteettömien lämpöliikkeiden varmistaminen - korjaukseen käytettävät laastituotteet edellyttävät tavallisesti +5 C:en lämpötilaa korjaushetken lisäksi myös kuivumisen, sitoutumisen ja jälkihoidon aikana. Vähintään samaa lämpötilaa vaaditaan myös korjattavalta pinnalta sekä korjaustuotteelta itseltään korjaushetkellä. Optimilämpötila sääsuojassa on C, maksimilämpötila tulisi rajoittaa tasolle +25 C. Tarvittaessa käytetään erityisesti 50

51 talvitoteutukseen soveltuvia korjaustuotteita - työtilan ja korjattavan pinnan/alustan olosuhdeseuranta - menettely ja toimenpiteet poikkeustilanteissa - korjaustuotteiden varastoinnin järjestäminen valmistajan edellyttämien olosuhteiden mukaan - kosteuden hallinta. 51

52 6 MUURAUS JA MUURAUSSAUMOJEN KORJAAMINEN TALVIOLOSUHTEISSA Tässä luvussa käsitellään muuratun julkisivun osittain ja kokonaan uusimisen sekä muuraussaumojen uusimisen talvitoteutukseen liittyviä erityispiirteitä. Korjaustyönsuoritukseen normaaliolosuhteissa voidaan käyttää JUKO-ohjeistokansion muurattujen julkisivujen korjausohjeita sekä materiaalivalmistajien tuotekohtaisia ohjeita. Puhtaaksi muurattu julkisivu voi olla joko kuorimuuri tai ns. massiivinen tiilimuuri. Massiivinen tiilimuuri on ollut kivitalojen perusseinärakenne 1800-luvulta lukujen vaihteeseen. Tiilimuurin paksuus on vaihdellut yleisesti välillä mm rakennuksen korkeuden ja lähinnä Helsingin rakennusjärjestyksessä määrättyjen ulkoseinän minimipaksuuksien mukaan. Puhtaaksimuuratuissa julkisivuissa julkisivutiilet ovat olleet tuontitavaraa tyypillisesti 1920-luvulle saakka. Tiilien muuraamiseen on käytetty kalkkilaastia lukujen vaihteeseen, minkä jälkeen laastiin on alettu lisätä sementtiä (kalkkisementtilaasti) ja myöhemmin on siirrytty kokonaan muuraussementtilaasteihin. Värilliset saumaukset on toteutettu jälkisaumauksina. Saumojen muodot ovat vaihdelleet tyylisuuntausten mukana 1800-luvun kupusaumoista eri tavoin muotoiltuihin tiilen pintaan rajoittuviin saumoihin. Teräsbetonirungon yleistymisen myötä puhtaaksi muurattu kuorimuuri alkoi syrjäyttää massiivista tiilimuuria 1950-luvun aikana, ja 1960-luvulla kuorimuuri oli hyvin yleinen rakenne asuinkerrostalojen päätyseinissä. Kuorimuurissa on yleisesti käytetty 130 mm levyisiä tiiliä ja muuraussementtiä. Värilliset muuraussaumat on tuolloin tehty edelleen jälkisaumauksena värillisellä laastilla, kun varsinainen muuraussementti on ollut harmaata. Kuorimuurit poistuivat kerrostalorakentamisesta noin 30 vuodeksi betonisandwich-elementtien yleistyttyä. Kuorimuurit ovat tehneet uuden tulemisen 2000-luvulla. Näissä uusissa kuorimuureissa tiilien värikirjo on huomattava laaja menneisiin aikoihin verrattuna. Kuorimuurit muurataan kokonaan läpivärjätyillä laasteilla, joten erillistä jälkisaumausta ei tarvitse tehdä. 6.1 MUURAUSSAUMOJEN UUSIMINEN Muuraussaumojen uusiminen talvityönä edellyttää aina rakenteen suojaamista ja lämmittämistä, jotta olosuhteet on mahdollista pitää sellaisina, että saumausmateriaalit eivät jäädy liian nopeasti saumaustyön jälkeen. Vaurioiden paikallistaminen Vaurioituneiden saumojen paikallistaminen tapahtuu silmämääräisellä tarkastelulla sekä vasaralla ja tasapäisellä ruuvitaltalla koestamalla. Uusittavan ja jätettävän muuraussauman rajapinta haetaan em. koestuksella, joten 52

53 tutkittavan alueen rajauksessa rakenteen on oltava sula, jotta vaurioituneet/pehmenneet laastit on mahdollista paikallistaa. Kuva 6.1 Paikallisia muuraussaumavaurioita. Laastisaumojen purkaminen ja alustan puhdistus kaikki rapautunut laasti poistetaan vähintään 20 mm ja enintään 40 mm syvyyteen. Jos rapautumaa on 50 % tai enemmän tiilen paksuudesta pitää korjaustapa vaihtaa kuorimuurin osittain purkamiseen ja uusimiseen. Poistettava saumalaasti poistetaan rakenteesta joko mekaanisesti piikkaamalla, timanttilaikalla tai erilaisilla suihkupuhdistusmenetelmillä. Suihkupuhdistusmenetelmissä syntyvän lietteen jäätyminen ja muiden pintojen tahriminen on kyettävä estämään suojaus- ja lämmitystoimenpiteillä. Jälkisaumattavat pinnat tulee olla puhtaita kaikesta irtonaisesta liasta, pölystä ja vedestä. Laastin sekoitus Laastin sekoituksessa noudatetaan laastinvalmistajan ohjeistusta. Talvityössä kuivalaasti on suositeltavaa sekoittaa lämpimään, vähintään +10 C veteen laastin levitysolosuhteista ja alustan lämpötilasta riippuen. Lämpimän laastin sitoutuminen alkaa nopeammin, joten työaika on usein tavanomaista lyhyempi. Laastin vesimäärän tulee pysyä valmistajan ohjeistuksen 53

54 mukaisena ja tasaisena, jotta valmiiseen saumaukseen ei muodostu värieroja. Alustan esilämmitys ja -kostutus Puhdistettu alusta tulee esilämmittää siten, että pinnat, joihin uusi saumalaasti levitetään ovat vähintään + 5 C. Tällöin myös massiivinen tiilimuuri pysyy riittävän lämpimänä laastin sitoutumisen ajan. Alustan lämmitystarve riippuu oleellisesti tiilimuurin massiivisuudesta sekä työtä varten tehdystä sääsuojauksesta. Ennen saumalaastin levitystä tartuntapinnat esikostutetaan. Esikostutuksen tarve riippuu tiilien vedenimusta sekä työskentelytilan olosuhteista. Esikostutettujen pintojen tulee pysyä ns. mattakosteina työn ajan. Työtilan lämmitys ei saa aiheuttaa pintojen liian nopeaa tai epätasaista kuivumista. Saumaustyö Saumauslaasti sullotaan paikoilleen saumausraudalla voimakkaasti painaen, jolloin saumalaasti samalla tiivistyy muurauslaastia ja tiiliä vasten. Sauman täyttämisen jälkeen pinta muotoillaan halutun laiseksi saumaraudalla, sähköputkella tms. Saumalaastit ovat tyypillisesti värillisiä laasteja, joten värin tasaisuuteen pitää kiinnittää eritystä huomiota. Värin tasaisuuteen vaikuttavat oleellisesti alustan kosteus, laastin vesimäärä sekä työskentelyolosuhteet ja jälkihoito. Soveltuvia työskentelyolosuhteita voidaan arvioida luvussa 5 Peittävä korjaukset talviolosuhteissa esitellyn ns. rappausavaimen avulla, ks. kuva 5.2. Jälkihoito ja suojaus jäätymiseltä Laastisauman jälkihoidolla varmistetaan sementti- ja kalkkilaastin lujuudenkehitys. Jälkihoito hoidetaan joko vesisumutuksella tai peittämällä muuraus siten, että veden liian nopea haihtuminen estetään. Korjattua aluetta on pidettävä lämpimänä koko jälkihoidon ajan siten, että rakenne ei pääse jäätymään. Jälkihoito lopetetaan vähitellen. Kalkkilaasteilla ja kalkkipitoisilla kalkkisementtilaasteilla lujuuden kehitys tapahtuu kalkin karbonatisoitumisen myötä. Tämä kestää tyypillisesti useita kuukausia, joten ennen lämmityksen lopettamista saumalaastin tulee olla kuivunut siten, että kapillaarihuokosissa ei ole enää vettä. 6.2 MUURAUS Puhtaaksimuuratun julkisivun korjaamisessa on vaihtoehtoina osittain tai 54

55 kokonaan uusiminen. Kuva 6.2 Massiivisen tiilimuurin osittaisen uusimisen periaatteet. Vaurioiden paikallistaminen Puhtaaksimuuratun julkisivun osittainen tai kokonaan uusiminen johtuu yleensä laaja-alaisesta muurauslaastin tai tiilien rapautumisesta. Myös rakenteelliset ongelmat, kuten painumisesta johtuvat halkeamat voivat johtaa rakenteen uusimiseen. Korjaus valitaan kuntotutkimuksen perusteella. Paikallisessa muurauksen purkamisessa purkuraja haetaan silmämääräisen vaurioitumisen sekä vasaralla ja tasapäisellä ruuvitaltalla koestamalla. Tällöin tiilimuuraus ei saa olla jäässä. Muurauksen purkaminen ja alustan puhdistus Kokonaan purkaminen koskee yleisimmin vain kuorimuuria. Purku tapahtuu yleisimmin piikkaamalla vanha kuorimuuri kokonaan alas, jolloin kuorimuurin purku voi tapahtua lämmittämättömiltä telineiltä. Suojauksia tarvitaan mm. pölyn leviämisen estämiseksi sekä seinän kastumisen estämiseksi. Tällaisen korjauksen yhteydessä uusitaan yleensä myös seinärakenteen lämmöneristeet, tiilisiteet sekä ikkunat, jolloin purkuvaiheen jälkeen suojausten sisällä tarvitaan lämmitystä. Kuorimuurin osittaisessa purkamisessa vanhat lämmöneristeet jäävät paikoilleen, joten purkuvaiheessa on kiinnitettävä erityistä huomiota sääsuojaukseen sekä estettävä purettavien tiilenkappaleiden sekä laastin putoamista tuuletusväliin. Kuorimuurin osittainen purkaminen tapahtuu yleisimmin piikkaamalla. Sellaisissa tapauksissa, missä tiilet ovat ehjiä umpitiiliä ja 55

56 laasti on rapautunut, on mahdollista irrottaa tiiliä ehjänä käsityönä. Massiivisessa tiilimuurissa paikallinen tiilien irrottaminen tapahtuu joko piikkaamalla tai yksittäisten tiilien käsin irrotuksella saumat avaten. Purkamisen jälkeen rakenteeseen jäävät tiili- ja laastipinnat puhdistetaan huolellisesti kaikesta irtonaisesta aineksesta, pölystä ja liasta esim. painepesulla. Painepesu aiheuttaa lietettä, joka ei saa päästä jäätymään rakenteiden pintoihin eikä aiheuttaa vaaraa työskentelylle. Talvimuuraus Muuraustyö voidaan suorittaa erityisiä talvimuurauslaasteja käyttäen ilman erityisiä lämmitystoimenpiteitä lämpötilavälillä C. Lämpötila-alue vaihtelee laastitoimittajan mukaan. Tiilien tulee kuitenkin aina olla kuivia ja sulia, jotta laastissa oleva vesi pystyy imeytymään tiilen huokosverkostoon ja siten muodostamaan tiiviin kontaktin tiilen kanssa. Normaaleja muurauslaasteja käytettäessä kuivalaasti sekoitetaan lämmitettyyn veteen. Veden lämpötila ei kuitenkaan saa nousta yli +60 C eikä valmiin laastin lämpötila yli +40 C. Laastissa käytettävän veden ja valmiin laastin lämpötilaa voidaan arvioida taulukon 6.1 avulla. Taulukko 6.1 Talvikorjauksessa käytettävän sekoitusveden ja ilman lämpötilan 56

57 Ulkoilman ja tiilen lämpötila +5 0 C 0-5 C C C < -15 C yhteys. (Lähde: Saint-Gobain Finland Oy / Weber) Sekoitusveden lämpötila ja valmiin laastin suosituslämpötila-alue tai erikoisvaatimus Poltettu tiili, imukykyinen (vedehäimuinen (ve- Kahi-tiili, Poltettu tiili, vä- Kahi-harkko, ohutsaumamuuraunimunopeusluokat 4 tai 3) luokat 2 ja denimunopeus- muuraus 1) Sekoitusveden lämpötila C Valmiin laastin lämpötila C Sekoitusveden lämpötila +35 C Valmiin laastin lämpötila C tai pakkasmuurauslaasti Sekoitusveden lämpötila C Valmiin laastin lämpötila C tai pakkasmuurauslaasti Valmiin laastin lämpötila C Suositellaan tiilien ja työtilan lämmittämistä ja suojaamista tai pakkasmuurauslaastia Tiilet ja työtila lämmitetään ja suojataan Sekoitusveden lämpötila C Valmiin laastin lämpötila C Sekoitusveden lämpötila C Valmiin laastin lämpötila C tai pakkasmuurauslaasti Valmiin laastin lämpötila C Suositellaan tiilien ja työtilan lämmittämistä ja suojaamista tai pakkasmuurauslaastia Valmiin laastin lämpötila C Suositellaan tiilien ja työtilan lämmittämistä ja suojaamista tai pakkasmuurauslaastia Tiilet ja työtila lämmitetään ja suojataan Sekoitusveden lämpötila C Valmiin laastin lämpötila C Sekoitusveden lämpötila C Valmiin laastin lämpötila C Suositellaan tiilien lämmittämistä tai pakkasmuurauslaastia Valmiin laastin lämpötila C Suositellaan tiilien ja työtilan lämmittämistä ja suojaamista tai pakkasmuurauslaastia Valmiin laastin lämpötila C Tiilet ja työtila lämmittämitetään ja suojataan Tiilet ja työtila lämmitetään ja suojataan Sekoitusveden lämpötila C Valmiin laastin lämpötila C Sekoitusveden lämpötila C Valmiin laastin lämpötila C Suositellaan harkkojen lämmittämistä tai pakkasohutsaumauslaastia Valmiin laastin lämpötila C Suositellaan harkkojen ja työtilan lämmittämistä ja suojaamista tai pakkasohutsaumauslaastia Valmiin laastin lämpötila C Harkot ja työtila lämmitetään ja suojataan Harkot ja työtila lämmitetään ja suojataan Muurausten paikkauskorjauksissa on tärkeää, että vanha muuraus, jonka päältä uusi muuraus aloitetaan, on puhdas, kuiva ja sula. Tarvittaessa vanhaa alustaa pitää esilämmittää ennen muuraustyön aloittamista. Kovilla pakkasilla lämmitys pitää aloittaa useampia päiviä aiemmin. Kalkki- ja kalkkipitoisilla kalkkisementtilasteilla, joita on usein käytetty van- 57

58 hoissa massiivisissa tiilimuureissa, lujuuden kehitys vaatii kalkin karbonatisoitumista. Tällaiset paikkauskorjaukset on aina tehtävä suojatuilta ja lämmitetyiltä telineiltä, jotta tuoreen tai vielä märän laastin jäätyminen voidaan estää. Tällaisen muurauslaastin kapillaarihuokosissa ei saa olla enää vettä siinä vaiheessa, kun rakenne jäätyy. Jälkihoito ja suojaus jäätymiseltä Talvimuurauslaasteilla muurattujen julkisivujen tulee saada lujittua riittävästi ennen rakenteen jäätymistä. Tiilien imuominaisuuksilla on suuri merkitys siihen kuinka nopeasti laasti kestää jäätymistä. Voimakkaasti imevillä tiilillä noin 30 minuuttia on riittävä kuivumisaika jäätymissuojaksi. Hitaasti imevillä tiilillä aika on noin 2-3 tuntia. Tänä aikana tiilimuuraus tulee suojata jäätymiseltä esim. lämmityksen avulla. Osittaisessa uusimisessa, paikkauskorjauksissa sekä tavallisilla muurauslaasteilla muurattua korjattua aluetta on pidettävä lämpimänä siten, että rakenne ei pääse jäätymään ennen kuin laasti on kuivunut. Kalkkilaasteilla ja kalkkipitoisilla kalkkisementtilaasteilla lujuuden kehitys tapahtuu kalkin karbonatisoitumisen myötä. Tämä kestää tyypillisesti useita kuukausia, joten ennen lämmityksen lopettamista saumalaastin tulee olla kuivunut siten, että kapillaarihuokosissa ei ole enää vettä. 6.3 TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA Laastien sekoituspaikan tulee sijaita lämmitetyssä tilassa missä on mahdollista lämmittää myös vettä. Tiilet ja laastit tulee suojata sateelta ja jäätymiseltä. Suositeltavin varastointitapa on kuiva ja lämmin kontti. Vähintään laastisäkit tulee varastoida lämpimään tilaan. Tiilien esilämmitys ennen muurausta varmistaa sekä tiilien sulana ja kuivana olemisen että pidentää valmiin muurauksen lämpimänä oloaikaa. Tiilien laastia suuremman massan ja ominaislämpökapasiteetin ansiosta tuoreen muurauslaastin jäätymisriski pienenee oleellisesti. Esilämmitetyt tiilet siirretään kohteeseen pienissä erissä ja routamatolla suojattuina. Näin tiilet pysyvät mahdollisimman pitkään lämpiminä ennen 58

59 muurausta ja routamatolla voidaan tiiliä lämmittää vielä työkohteessa. 6.4 ESIMERKKEJÄ HAASTAVISTA TAPAUKSISTA JA YKSITYISKOHDISTA Muuraussaumojen värieroihin vaikuttavat tekijät Jälkisaumauksena tehtäviin saumakorjauksiin saattaa tulla huomattavia värieroja olosuhteiden ja työtapojen sekä laastinsekoituksen vaihdellessa. Värierot ovat selkeimpiä tummissa laasteissa. Värillisten saumalaastien värin tasaisuuteen vaikuttavia oleellisia tekijöitä ovat: Alustan imu. Saumausalustan eli tiilien ja taustalla olevan muurauslaastin vedenimuominaisuuksien tulee olla tasaiset ja samanlaiset koko uudelleen saumattavalla julkisivulla. Alustan imuun vaikutetaan tiilimuurin lämmityksellä ja esikostutuksella. Esikostutuksen jälkeen saumattavat pinnat ovat mattakosteita ja pysyvät sellaisina koko saumaustyön ajan. Lämmitys. Talvityönä tehtävässä uusintasaumauksessa tiilimuurin tulle saumattavilla osilla olla tasalämpöinen. Toisin sanoen lämpötilaero työstettävien alueiden välillä saa olla enintään ± 2 C. Lämmitysjärjestelmä ei saa puhaltaa lämmintä ilmaa suoraan tiilimuuria päin. Laastin vesimäärä. Laastiin sekoituksen yhteydessä annosteltava vesimäärä tulee olla valmistajan ohjeistuksen mukainen. Laastin kuiva-ainesmäärä punnitaan/mitataan samoin kuin laastiin lisättävä vesimäärä jokaiseen sekoituserään. Veden ja kuiva-aineksen suhteen tulee pysyä vakiona jokaisessa sekoituserässä. Saumaustyö. Saumaustyössä tulee kiinnittää huomiota laastin sullominseen ja sauman tiivistämiseen. Laastikerroksen tulee pysyä vakiona, jotta laastin pinnasta haihtuva vesimäärä pysyy samanlaisen koko saumattavalla alueella. Mikäli vanhaa saumaa on jouduttu paikallisesti poistamaan enemmän, on tällaiset kohdat täytettävä muurauslaastilla ennen varsinaisen saumaustyön tekemistä. Myös näillä kohdilla on huolehdittava muurauslaasti jälkihoidosta. Jälkihoito. Saumausten viimeistelyn jälkeen aloitetaan jälkihoito, jonka tarkoituksena on estää veden liian nopea poistuminen saumasta. Jälkihoito on tehtävä tasaisesti koko jälkisaumattavalle alueelle ja jälkihoito lopetetaan vähitellen. Jälkihoidon aikana on oleellista, että tiilimuuri pysyy tasalämpöisenä eikä lämmintä ilmaa puhalleta suoraan julkisivupintaan. 6.5 TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET Suunniteltaessa talvityönä toteutettavaa puhtaaksimuuratun julkisivun korjausta, suunnittelijan tulee tavanomaisten laatuvaatimusten lisäksi ottaa 59

60 seuraavat korjaustyön laatuun vaikuttavat erityispiirteet ja -tekijät huomioon korjaussuunnitelma-asiakirjoissa: - työkohteen suojaus- ja lämmitystapa - laastien ja tiilien suojaus- ja lämmitystapa - työkohteen suojauksen osastointi (ottaen huomioon mm. työkohteen lämmitys, materiaalien siirto työkohteeseen) - työn jaksotus ottaen huomioon suojaus- ja lämmitysmahdollisuudet - muuraus- ja saumaustuotteet edellyttävät tavallisesti +5 C:en lämpötilaa korjaushetken lisäksi myös kuivumisen, sitoutumisen ja jälkihoidon aikana. Vähintään samaa lämpötilaa vaaditaan myös korjattavalta pinnalta sekä korjaustuotteelta itseltään korjaushetkellä. Optimilämpötila sääsuojassa on C, maksimilämpötila tulisi rajoittaa tasolle +25 C. Tarvittaessa käytetään erityisesti talvitoteutukseen korjaustuotteita Optimilämpötila sääsuojassa on C, maksimilämpötila tulisi rajoittaa tasolle +25 C. - tarvittaessa käytetään erityisesti talvitoteutukseen soveltuvia muurauslaasteja - työtilan ja korjattavan pinnan/alustan olosuhdeseuranta - menettely ja toimenpiteet poikkeustilanteissa - laastien varastoinnin järjestäminen valmistajan edellyttämien olosuhteiden mukaan - kosteuden hallinta. Lisäksi urakoitsija vastaa työmenetelmien suunnittelusta ja työn suunnittelusta niin, että suunnittelijan määrittelemät raja-arvot voidaan täyttää sekä työn ja työolosuhteiden dokumentoinnista. 60

61 7 RAPPAUS KOVALLE ALUSTALLE TALVIOLOSUHTEISSA Tässä luvussa käsitellään kovalle alustalle rapatun julkisivun paikkaus- ja pinnoituskorjausta sekä kokonaan uusimista sekä muuraussaumojen uusimisen talvitoteutukseen liittyviä erityispiirteitä. Työnsuoritukseen normaaliolosuhteissa voidaan käyttää by 46 Rappauskirja 2005, JUKO-ohjeistokansion rapattujen julkisivujen korjausohjeita sekä materiaalivalmistajien tuotekohtaisia ohjeita. Julkisivujen rappaaminen kolmikerrosrappauksella on ollut vallitseva tiilipintojen pintakäsittelytapa aina 1950-luvun loppupuolelle saakka. Vanhimmat rappaukset on tehty kalkkilaasteilla, mutta jo 1900-luvun alkupuolella kalkin joukkoon on alettu lisäämään sementti. Tämä on johtanut nykyisinkin käytössä olevien kalkkisementtilaastien kehittymiseen. Tyypillisimmin julkisivut on rapattu alustan täysin peittävällä kolmikerrosrappauksella, missä rappauskerrokset tehdään yleisimmin kolmella eri laastityypillä. Kolmikerrosrappauksen paksuus vaihtelee välillä mm alustan suoruudesta riippuen. Tavallisimmin kolmikerrosrappauksen viimeisenä pintana on joko värillisellä KS-laastilla tehty rappauspinta tai kalkki- tai kalkkisementtimaali. Teollisuusrakennuksissa on käytetty myös kaksikerrosrappausta, joka on paksuudeltaan mm luokkaa. Kaksikerrosrappaus ei ole yhtä hyvin alustaa peittävä ja -70 luvuilla rappauksia maalattiin myös tiiviillä orgaanisilla maaleilla, jonka seurauksena rappaukset ovat monesti pahoin vaurioituneita. Nykyisin kolmi- ja kaksikerrosrappausten rappauspinnoilla käytetään varsin yleisesti vettä hylkiviä mutta vesihöyryä hyvin läpäiseviä pinnoitteita, jotka mahdollistavat rappaukseen päässeen kosteuden poistumisen. Tällöin rappauksen huokosverkoston kosteuspitoisuus pysyy alhaisena, ja pakkasrapautumisen riski on erittäin alhainen. 7.1 RAPPAUKSEN PAIKKAUS- JA PINNOITUSKORJAUS Rappauksen paikkaus- ja pinnoituskorjaus talvityönä edellyttää aina rakenteen suojaamista ja lämmittämistä, jotta olosuhteet on mahdollista pitää sellaisina, että materiaalit eivät jäädy liian nopeasti laastin levityksen jälkeen. Vaurioiden kohtien paikallistaminen Rapautuneen rappauksen paikallistaminen tapahtuu silmämääräisellä tarkastelulla sekä vasaralla ja tasapäisellä ruuvitaltalla koestamalla. Uusittavan ja jätettävän rappauksen rajapinta haetaan em. koestuksella, joten tutkittavan alueen rajauksessa rakenteen on oltava sula, jotta vaurioituneet/pehmenneet laastit on mahdollista paikallistaa. Myös säilytettäviksi ja 61

62 ylipinnoitettaviksi tarkoitettujen julkisivunosien purkukriteerejä seurataan vasaroimalla. Purettavaksi tarkoitetut alueet rajataan suoraviivaisesti rakennuksen nurkkiin ja aukkojen pieliin. Paikkauskorjauksessa pienimpänä korjattavana alueena voidaan pitää 2 m 2. Alueen koko riippuu oleellisesti rappauspinnan struktuurista ja rakennuksen ulkomuodosta. Mikäli paikattavia alueita on julkisivussa luokkaa 10 % tai enemmän, on syytä harkita koko rappauspinnan uusimista erityisesti sileäpintaisissa rappauksissa, jotta julkisivusta ei muodostu laikukasta. Rappauksen purkaminen ja alustan puhdistus Purettavat alueet rajataan laikalla suoraviivaisesti. Kaikki rappauslaasti poistetaan purettavalta alueelta tiilipintaan saakka. Rappauslaasti poistetaan tiilimuurauksen tai muun alusrakenteen pinnasta joko mekaanisesti piikkaamalla tai erilaisilla suihkupuhdistusmenetelmillä. Suihkupuhdistusmenetelmissä syntyvän lietteen jäätyminen ja muiden pintojen tahriminen on kyettävä estämään suojaus- ja lämmitystoimenpiteillä. Rappauslaastin poistamisen jälkeen alusrakenteen pinnan tulee olla puhdas kaikesta irtonaisesta liasta, pölystä ja vedestä. Laastin sekoitus Laastin sekoituksessa noudatetaan laastinvalmistajan ohjeistusta. Talvityössä kuivalaasti on suositeltavaa sekoittaa lämpimään, vähintään +10 C veteen laastin levitysolosuhteista ja alustan lämpötilasta riippuen. Lämpimän laastin sitoutuminen alkaa nopeammin, joten työaika on usein tavanomaista lyhyempi. Värillisissä pintarappauslaasteissa laastin vesimäärän tulee pysyä valmistajan ohjeistuksen mukaisena ja tasaisena, jotta valmiiseen rappaukseen ei muodostu värieroja. Laastin kuiva-ainesmäärä punnitaan/mitataan samoin kuin laastiin lisättävä vesimäärä jokaiseen sekoituserään. Veden ja kuivaaineksen suhteen tulee pysyä vakiona jokaisessa sekoituserässä. Alustan esilämmitys ja -kostutus Puhdistettu alusta tulee esilämmittää siten, että pinnat, joihin rappauslaasti levitetään ovat vähintään + 5 C. Tällöin myös massiivinen tiilimuuri pysyy riittävän lämpimänä laastin sitoutumisen ajan. Alustan lämmitystarve riippuu oleellisesti tiilimuurin massiivisuudesta sekä työtä varten tehdystä sääsuojauksesta. Ennen tartuntalaastin ja muiden laastikerrosten levitystä tartuntapinnat esikostutetaan. Esikostutuksen tarve riippuu tiilien vedenimusta sekä työskentelytilan olosuhteista. Esikostutettujen pintojen tulee pysyä ns. mattakosteina työn ajan. Työtilan lämmitys ei saa aiheuttaa pintojen liian nopeaa tai 62

63 epätasaista kuivumista. Laastin levitys Rappauslaasti levitetään joko rappausruiskulla tai käsin lyöden paikkausten koosta ja lopullisen pinnan struktuurista riippuen. Värillisillä laasteilla tehtävän pintarappauksen tekeminen paikattuun alustaan on erittäin haasteellista, joten värin tasaisuuteen pitää kiinnittää eritystä huomiota. Ks. kohta 7.3 Pintarappaus talvityönä. Jälkihoito ja suojaus jäätymiseltä Rappauskerrosten jälkihoidolla varmistetaan laastin lujuudenkehitys. Jälkihoito hoidetaan joko vesisumutuksella tai peittämällä rappauspinta siten, että veden liian nopea haihtuminen estetään. Korjattua aluetta on pidettävä lämpimänä vähintään +10 C lämpötilassa koko jälkihoidon ajan. Tällä varmistustaan siitä, että sementin hydrataatio pääsee tapahtumaan loppuun ja siten laastin lujuudenkehitys sille tarkoitetulle tasolle. Liian alhaisissa lämpötiloissa sementin lujuudenkehitys hidastuu merkittävästi ja laastiin jää hydratoitumatonta sementtiä. Jälkihoito lopetetaan vähitellen. Kalkkisementtilaastien jälkihoitoajan pituutta voidaan arvioida taulukon 7.1 avulla. Taulukko 7.1 KS-laastin jälkihoitoaika eri lämpötiloissa. Lämpötila Jälkihoitoaika Jälkihoidon aloitus +20 C 2 vrk Viimeistään 2 h työn lopetuksesta +10 C 3 vrk Viimeistään 4 h työn lopetuksesta +5 C 7 vrk Viimeistään 6 h työn lopetuksesta Alle 5 mm rappauskerroksissa jälkihoito aloitettav aina vähintään 2 h kuluessa laastin levityksestä. Kalkkilaasteilla ja kalkkipitoisilla kalkkisementtilaasteilla lujuuden kehitys tapahtuu kalkin karbonatisoitumisen myötä. Tämä kestää tyypillisesti useita kuukausia, joten ennen lämmityksen lopettamista rappauslaastin tulee olla kuivunut siten, että kapillaarihuokosissa ei ole enää vettä. 7.2 RAPPAUKSEN UUSIMINEN KOKONAAN Rappauksen purkaminen ja alustan puhdistus Vanhan vaurioituneen rappauksen purku tapahtuu yleisimmin piikkaamalla rappauskerrokset kokonaan alas, jolloin itse purkutyö voi tapahtua lämmittämättömiltä telineiltä. Suojauksia tarvitaan mm. pölyn leviämisen estämiseksi sekä seinän kastumisen estämiseksi. Purkamisen jälkeen alusrakenteen pinta puhdistetaan huolellisesti kaikesta irtonaisesta aineksesta, pölystä ja liasta esim. painepesulla. Painepesu ai- 63

64 heuttaa lietettä, joka ei saa päästä jäätymään rakenteiden pintoihin eikä aiheuttaa vaaraa työskentelylle. Laastin sekoitus Laastin sekoituksessa noudatetaan laastinvalmistajan ohjeistusta. Talvityössä kuivalaasti on suositeltavaa sekoittaa lämpimään, vähintään +10 C veteen laastin levitysolosuhteista ja alustan lämpötilasta riippuen. Lämpimän laastin sitoutuminen alkaa nopeammin, joten työaika on usein tavanomaista lyhyempi. Värillisissä pintarappauslaasteissa laastin vesimäärän tulee pysyä valmistajan ohjeistuksen mukaisena ja tasaisena, jotta valmiiseen rappaukseen ei muodostu värieroja. Alustan esilämmitys ja -kostutus Puhdistettu alusta tulee esilämmittää siten, että pinnat, joihin rappauslaasti levitetään ovat vähintään + 5 C. Tällöin myös massiivinen tiilimuuri pysyy riittävän lämpimänä laastin sitoutumisen ajan. Alustan lämmitystarve riippuu oleellisesti tiilimuurin massiivisuudesta sekä työtä varten tehdystä sääsuojauksesta. Ennen tartuntalaastin ja muiden laastikerrosten levitystä tartuntapinnat esikostutetaan. Esikostutuksen tarve riippuu tiilien/alustan vedenimusta sekä työskentelytilan olosuhteista. Esikostutettujen pintojen tulee pysyä ns. mattakosteina työn ajan. Työtilan lämmitys ei saa aiheuttaa pintojen liian nopeaa tai epätasaista kuivumista. Laastin levitys Rappauslaastit levitetään yleisimmin rappausruiskulla. Jälkihoito ja suojaus jäätymiseltä Rappauskerrosten jälkihoidolla varmistetaan laastin lujuudenkehitys. Jälkihoito hoidetaan joko vesisumutuksella tai peittämällä rappauspinta siten, että veden liian nopea haihtuminen estetään. Korjattua aluetta on pidettävä lämpimänä vähintään +10 C lämpötilassa koko jälkihoidon ajan. Tällä varmistutaan siitä, että sementin hydrataatio pääsee tapahtumaan loppuun ja siten laastin lujuudenkehitys sille tarkoitetulle tasolle. Liian alhaisissa lämpötiloissa sementin lujuudenkehitys hidastuu merkittävästi ja laastiin jää hydratoitumatonta sementtiä. Jälkihoito lopetetaan vähitellen. Kalkkisementtilaastien jälkihoitoajan pituutta voidaan arvioida taulukon 7.1 avulla. Kalkkilaasteilla ja kalkkipitoisilla kalkkisementtilaasteilla lujuuden kehitys tapahtuu kalkin karbonatisoitumisen myötä. Tämä kestää tyypillisesti useita kuukausia, joten ennen lämmityksen lopettamista rappauslaastin tulee olla 64

65 kuivunut siten, että kapillaarihuokosissa ei ole enää vettä. 7.3 PINTARAPPAUS TALVITYÖNÄ Sekä paikkaus-pinnoituskorjauksessa että rappauksen kokonaan uusimisessa julkisivupinnat käsitellään kokonaan, jotta lopputulos on tasainen eivätkä paikatut kohdat erotu julkisivusta. Pintarappaus voidaan toteuttaa värillisillä pintarappauslaasteilla, kalkki- tai kalkkisementtimaalilla, silikaattimaalilla tai vedenimua vähentävillä suojaavilla pinnoitteilla. Näillä on hieman toisistaan poikkeavat ominaisuudet, vaatimukset työolosuhteille sekä levitystavat. Värillisillä pintarappauslaasteilla tehtävän pintarappauksen samoin kuin kalkkimaalin ja kalkkisementtimaalin värin tasaisuuteen pitää kiinnittää eritystä huomiota. Värin tasaisuuteen vaikuttavat oleellisesti alustan kosteus, laasti vesimäärä sekä työskentelyolosuhteet ja jälkihoito. Lisäksi paikkarappauksissa vanhan ja uuden rappauksen erilainen imu ja kosteuspitoisuus voivat tuoda paikatut kohdat esiin. Soveltuvia työskentelyolosuhteita voidaan arvioida ns. rappausavaimen avulla, ks. kuva 5.2. Rappauksen tulee kovettua vähintään viikko ennen kalkki- tai kalkkisementtimaalin levittämistä. Pintarappaus pidetään kosteana 2-3 vuorokautta pintarappauksesta. Silikaattimaali on edellisten tavoin avohuokoinen vettä ja vesihöyryä hyvin läpäisevä rappauspintojen maalauskäsittely, mutta se ei ole yhtä herkkä työolosuhteille tasaisen lopputuloksen aikaansaamisessa. Rappauksen tulee kovettua vähintään 1-2 viikkoa ennen maalin levittämistä rappauskerroksen paksuudesta riippuen. Silikonihartsipinnoitteilla käsiteltyä pintaa on suojattava kastumiselta ja jäätymiseltä ensimmäiset 2-3 vuorokautta. Kalkki- ja kalkkisementtilaasteilla tehdyillä pinnoilla suojaukseen riittää vuorokausi. Sadevettä pidättävillä mutta vesihöyryä läpäisevillä suojaavilla pinnoitteilla saadaan vastaavantyyppinen tasainen pinta kuin silikaattimaalilla, mutta valmis pinta hylkii sadevettä. Rappauksen tulee kovettua vähintään 4-8 viikkoa ennen pinnoitteen levittämistä rappauskerroksen paksuudesta riippuen. 65

66 Pinnoitusta on suojattava kastumiselta ja jäätymiseltä ensimmäiset 2-3 vuorokautta. Pintakäsittelyjen tulee kuivua käytetyistä tuotteista riippuen 2-5 päivää ennen kuin ne kestävät jäätymistä. 7.4 TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA Laastien sekoituspaikan tulee sijaita lämmitetyssä tilassa missä on mahdollista lämmittää myös vettä. Laastit sekä valmispinnoitteet tulee suojata sateelta ja jäätymiseltä. Suositeltavin varastointitapa on kuiva ja lämmin kontti. Erityisesti valmispinnoitteiden ja märkälaastin jäätyminen on estettävä. 7.5 TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET Suunniteltaessa talvityönä toteutettavaa rapatun julkisivun korjausta, suunnittelijan tulee tavanomaisten laatuvaatimusten lisäksi (by46 Rappauskirja 2005) ottaa seuraavat korjaustyön laatuun vaikuttavat erityispiirteet ja -tekijät huomioon korjaussuunnitelma-asiakirjoissa: - työkohteen suojaus- ja lämmitystapa - laastien suojaus- ja lämmitystapa - työkohteen suojauksen osastointi (ottaen huomioon mm. työkohteen lämmitys, materiaalien siirto työkohteeseen) - työn jaksotus ottaen huomioon suojaus- ja lämmitysmahdollisuudet - rappaus- ja pinnoitustuotteet edellyttävät tavallisesti +5 C:en lämpötilaa korjaushetken lisäksi myös kuivumisen, sitoutumisen ja jälkihoidon aikana. Vähintään samaa lämpötilaa vaaditaan myös korjattavalta pinnalta sekä korjaustuotteelta itseltään korjaushetkellä. Optimilämpötila sääsuojassa on C, maksimilämpötila tulisi rajoittaa tasolle +25 C. Tarvittaessa käytetään erityisesti talvitoteutukseen korjaustuotteita Optimilämpötila sääsuojassa on C, maksimilämpötila tulisi rajoittaa tasolle +25 C. - työtilan ja korjattavan pinnan/alustan olosuhdeseuranta - menettely ja toimenpiteet poikkeustilanteissa - laastien varastoinnin järjestäminen valmistajan edellyttämien olosuhteiden mukaan - kosteuden hallinta. Lisäksi urakoitsija vastaa työmenetelmien suunnittelusta ja työn suunnittelusta niin, että suunnittelijan määrittelemät raja-arvot voidaan täyttää sekä työn ja työolosuhteiden dokumentoinnista. 66

67 8 ULKOKUOREN PURKAMINEN, LISÄLÄMMÖNERISTYS JA UUDELLEENVERHOUS TALVIOLOSUHTEISSA Tässä luvussa käsitellään talviolosuhteissa ulkokuoren purkamisessa huomioonotettavia asioita. Talviolosuhteissa olemassa olevan rakenteen päälle tehtävää lisälämmöneristystä tai uudelleenverhousta on käsitelty luvuissa 5 Peittävät korjaukset talviolosuhteissa. Tässä luvussa kyseisten menetelmien osalta käsitellään vain ulkokuoren purkamisen yhteydessä erityisesti huomioon otettavia asioita. Ulkokuoren purkamisen aiheuttamia haasteita, ja purkamisen yhteydessä käytettäviä lisälämmöneristysmenetelmiä sekä uudelleenverhousta käsitellään kattavammin mm. Betoniyhdistyksen julkaisuissa By57 Eriste- ja levyrappaus 2016 ja By64 Tuulettuvat julkisivut Vanhan ulkokuoren purkamiseen päädytään yleensä vain hyvin voimakkaasti vaurioituneiden julkisivuelementtien tai eristetilassa havaitun mikrobikasvuston vuoksi. Tällöin kuntotutkimuksen perusteella on todettu, että joko vanhan ulkokuoren vaurioitumien on edennyt laajalti niin pitkälle, ettei vaurioitumista voida enää hallitusti pysäyttää tai ulkokuorta tai kokonaan uutta julkisivujärjestelmää ulkokuoren läpi ei ole mahdollista ankkuroida sisäkuoreen niin, että se kestäisi uudesta julkisivujärjestelmästä aiheutuvat kuormitukset. Myös elementin ulkokuoren merkittävä kaareutuminen ja/tai saumojen hammastelu voivat olla purkamisen peruste. Ulkokuoren purkaminen aiheuttaa korjaussuunnitteluun ainakin seuraavia erityisesti tarkasteltavia asioita: - sisäkuoren oikaisutarve ja ilmanpitävyyden varmistaminen, - vanhojen kiinnikkeiden poistaminen, - lämmöneristeiden mekaaninen kiinnitys, - liittymät sokkeliin, räystääseen, ikkunoihin ja parvekkeisiin, - palotekninen toimivuus ja - rakennusakustinen toimivuus. Kaikki edellä listatut toimenpiteet vievät aikaa ja usein myös vaativat erityisiä toimenpiteitä talviolosuhteissa materiaalien käytettävyyden ja jälkihoidon suhteen. Siksi talvikorjaamisen yhteydessä merkittävä lisähaaste on seinärakenteen avoinnaoloajan minimoiminen, sillä lähes poikkeuksetta ulkokuoren poiston yhteydessä on syytä poistaa myös vanhat eristemateriaalit tai ne poistuvat purkumenetelmästä johtuen joka tapauksessa. Vanha rakenne saattaa olla hyvin epätasainen sisäkuoren ulkopinnasta ja sen ilmanpitävyys voi olla erittäin heikko saumojen kohdalta, esimerkiksi vajaaksi jääneen saumavalun tai käytetyn saumauslaastin kutistumisen johdosta. Sisäkuoren tasaisuutta on usein myös lähes mahdoton selvittää ennen ulkokuoren purkamista. Yleensä sisäpinta on varsin epätasainen erityisesti ulkopinta alaspäin valetuissa elementeissä, jolloin lämmöneristeet ovat painuneet kasaan betonin pudotuskohdasta, betonin seassa kävelemisen joh- 67

68 dosta sekä mm. ansaiden kohdalta, missä betonia on valunut lämmöneristeiden väliin. Ulkoseinän ilmaääneneristävyysominaisuuksiin vaikuttaa oleellisesti rakenteen massa, ominaistaajuus sekä seinän ilmatiiveys. Rakenteen ilmaääneneristävyys heikkenee merkittävästi erityisesti ei-kantavilla betonisandwichelementeillä, joiden sisäkuori saattaa olla hyvinkin ohut. Jos rakenteesta puretaan pois vanha betoninen ulkokuori, elementin kokonaismassasta poistuu noin puolet ja korjausmenetelminä käytettävät eristerappaukset, varsinkin ohuteristerappausjärjestelmä, tai uudelleenverhoukset ovat siihen nähden kevyitä ratkaisuja. Ilmaääneneristävyyttä tulee aina tarkastella kuitenkin kohdekohtaisesti ja kussakin kohteessa tilakohtaisena kokonaisuutena, sillä siihen vaikuttavat uuden julkisivurakenteen lisäksi myös tarkasteltavan tilan tilavuus, julkisivupinta-ala, tilaan liittyvät rakennosat, kuten ikkunat, korvausilmaventtiilit yms. Jos tarve ilmaääneneristyskyvyn parantamiseen todetaan, voidaan se toteuttaa: - kasvattamalla rakenteen massaa esimerkiksi ruiskubetonoimalla, - parantamalla rakennusvaipan ilmatiiviyttä, - uusimalla ikkunat, - käyttämällä raskaampia tuulettuvia rakenteita ja/tai - käyttämällä ääntä absorboivia materiaaleja tai lämmöneristeitä. Kantavien betonisandwich-elementtien suunnittelupaksuus on ollut yleisesti 150 mm, joten näissä ilmaääneneristys on yleensä riittävä. 8.1 PURKAMISEN AIKAINEN RAKENNUSFYSIKAALINEN TOIMIVUUS Sisäkuoren ilmanpitävyyttä on usein tarpeellista parantaa ulkokuoren purkamisen yhteydessä ulkoseinärakenteen kosteusteknien ja rakennusakustisen toimivuuden parantamiseksi. Sisäkuoren ilmatiiviyttä voidaan tarkastella mm. lämpökameran avulla, mikä onnistuu talviolosuhteissa kesää paremmin, kun ulkona on huomattavasti sisälämpötilaa kylmempää. Sisäkuoren elementtisaumojen tiivistys voidaan joissain tapauksissa tehdä etukäteen sisäpuolelta elastisella saumamassa tai siveltävillä vedeneristystuotteilla. Sisäpuolisella tiivistyksellä vähennetään hieman ulkokuoren purkamisen aikana tapahtuvaa lämpötilanalenemista korjattavan elementin vastaisessa sisätilassa ja toisaalta kosteuden siirtymistä sisältä ulkotilaan, mikä vaikeuttaa ulkotilan kosteudenhallintaa ja saattaa aiheuttaa kosteuden kertymistä eristetilaan eristeiden asentamisen yhteydessä. Kun ulkokuori puretaan ja julkisivurakenne siten rakennetaan käytännössä uudelleen, tulee sen yleensä täyttää voimassa olevat lämmöneristysmääräykset, mikä tarkoittaa lähes aina kasvavaa kerrospaksuutta ja/tai muuttuvaa eristysmateriaalia. Sekä kerrospaksuuden kasvaminen että eristysmateriaalin muuttuminen muuttavat myös rakenteen rakennusfysikaalista toi- 68

69 mintaa, mikä tulee ottaa huomioon suunnitteluvaiheessa. Koska eristysmateriaali todennäköisesti joka tapauksessa tulee olemaan lämmöneristävyydeltään aiempaa parempaa ja sisäkuoren liitoskohdat pyritään tiivistämään aiempaa paremmin, rakenteen ilmatiiviys paranee huomattavasti, mutta toisaalta rakenteen kuivumismahdollisuudet ulospäin saattavat heiketä merkittävästi. Tämän vuoksi korjauksen aikainen sääsuojaus on erittäin tärkeää, jotta purkamisen jälkeen säälle alttiit rakenteet eivät pääse kastumaan tai niiden kuivuminen pitää varmistaa ennen uusien eristeiden asentamista. Tämä voi vaatia normaalin sääsuojauksen lisäksi esimerkiksi väliaikaista lisäräystäsratkaisua. Jos ikkunoita ei vaihdeta ulkokuoren purkamisen yhteydessä, ikkunarakenteet tulee suojata huolellisesti ja niiden tukirakenteita vahvistaa ennen purkutyötä. Myös ikkunoiden kohdalla tulee korjauksen yhteydessä tiivistää ikkunarakenteen ja elementin välit samoista syistä kuin elementtien saumatkin. 8.2 ULKOKUOREN PURKAMINEN Jotta seinärakenteen avoinnaoloaika purkutyön aikana saadaan minimoitua, tulee kiinnittää erityistä huomiota tuotannonsuunnitteluun. Purkaminen, suojaus ja uudelleenrakentaminen tulee aikatauluttaa siten, että puretun ulkokuoren kohdalta julkisivu saadaan suojattua mahdollisimman nopeasti, mikä vaatii hyvin suunniteltua osastointia ja siten telinesuunnittelua. Lisälämmitystarve jatkuu aina purkamisen alusta uusien lämmöneristeiden asentamisen loppuun asti. Purkaminen on yleensä välttämätöntä aloittaa rakennuksen yläosista ja jotta sääsuojaus sekä mahdollinen uudelleeneris- 69

70 tys saadaan toteutettua mahdollisimman nopeasti purun jälkeen, on suositeltavaa purkaa pystysuuntainen elementtilohko kerrallaan. Kuva 8.1 Ulkokuoren purkua sääsuojassa Jos mahdollista, vanha eriste voidaan jättää sisäkuoreen kiinni siksi aikaa, että sääsuoja saadaan rakennettua puretun alueen ympärille. Usein purkumenetelmät eivät tätä kuitenkaan mahdollista vaan eriste irtoaa ulkokuoren mukana. Tällöin joko nopeasti lämmitettävä sääsuojaus tai uusi eristekerros on toteutettava välittömästi. Uuden eristekerroksen nopean asentaminen ehtona on kuitenkin: - vanhan sisäkuoren tulee olla todennettu riittävän tasaiseksi tai sen epätasaisuudet tulee pystyä ottamaan huomioon uudella julkisivujärjestelmällä, esimerkiksi pehmeillä eristeillä, - sisäkuoren tiivistystarve on todettu luotettavasti riittäväksi tai se pystytään varmistamaan sisäpuolelta, - uudella järjestelmällä saavutetaan riittävä ilmaääneneristävyys ilman sisäkuoren lisävahventamista. Sisäkuori ja mahdollinen lämmöneristekerros tulee joka tapauksessa olla mahdollista suojata yllättävältäkin sadekuurolta heti purkamisen jälkeen väliaikaisesti esimerkiksi pidennetyllä räystäällä ja/tai päälle levitettävällä muovilla, jolloin suojauksen ei tarvitse olla heti lämmitettävissä. Sisäkuoren ulkopinnan ollessa niin epätasainen, että sitä joudutaan oikaisemaan tai jos sisäkuorta on paksunnettava ilmaääneneristävyyden parantamiseksi tai uuden rakenteen kiinnitysten mahdollistamiseksi, voidaan tasoitukseen käyttää oikaisulaastia, rappauslaastia, ruiskubetonointia tai betonivalua. Suurimmat epätasaisuudet piikataan pois ennen tasoitustyön aloittamista. Olosuhdevaatimukset tasoituksen toteutukselle alustan ja materiaalin osalta riippuvat käytettävästä menetelmästä ja ovat vastaavat kuin 70

71 on esitelty kappaleissa 4.2 Pinnoitus- ja paikkauskorjaus ja 5 Peittävät korjaukset talviolosuhteissa. Oikaisutuotteiden varastoinnissa ja työmaakäsittelyssä tulee noudattaa käytettävästä materiaalista riippuen kappaleiden 4.4 ja 5.5 vaatimuksia. Ulkokuoren vanhat kiinnikkeet, ansaat ja muut teräsosat poistetaan siten, että ne eivät haittaa sisäkuoren oikaisua ja lämmöneristeiden asentamista. 8.3 TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA Tuotteiden varastoinnissa ja käsittelyssä noudatetaan tämän ohjeistuksen aiempien lukujen mukaisia ohjeita käytettävästä materiaalista ja järjestelmästä riippuen. 8.4 ESIMERKKEJÄ HAASTAVISTA TAPAUKSISTA JA YKSITYISKOHDISTA 8.5 TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET Suunniteltaessa talvityönä toteutettavaa ulkokuoren purkamista ja uudelleenverhousta suunnittelijan tulee tavanomaisten laatuvaatimusten lisäksi (By57 Eriste- ja levyrappaus 2016 ja By64 Tuulettuvat julkisivut 2016) ottaa seuraavat korjaustyön laatuun vaikuttavat erityispiirteet ja -tekijät huomioon korjaussuunnitelma-asiakirjoissa: - korjaustyön jaksotus siten, että ulkokuoren purkamisen jälkeen jäljelle jäävän sisäkuoren avoinnaoloaika on mahdollisimman lyhyt (ottaen huomioon mm. työkohteen lämmitys, materiaalien siirto työkohteeseen) - työkohteen suojaus- ja lämmitystapa ulkokuoren irrottamisen jälkeen - vanhan sisäkuoren ulkopinnan oikaisussa käytettävien betonin tai laastien suojaus- ja lämmitystapa - vanhan sisäkuoren tiivistys mahdollisimman nopeasti, jotta lämpötila seinään rajautuvassa tilassa ei laske merkittävästi ja toisaalta sisätiloista lämpimän ilman mukana siirtyvä kosteus ei tiivisty ulkopintaan tai mahdolliseen lämmöneristekerrokseen - uudelleenverhouksessa käytettävien korjaustuotteiden suojaus- ja lämmitystapa - korjaukseen käytettävät laastituotteet edellyttävät tavallisesti +5 C:en lämpötilaa korjaushetken lisäksi myös kuivumisen, sitoutumisen ja jälkihoidon aikana. Vähintään samaa lämpötilaa vaaditaan myös korjattavalta pinnalta sekä korjaustuotteelta itseltään korjaushetkellä. Optimilämpötila sääsuojassa on C, maksimilämpötila tulisi rajoittaa tasolle +25 C. Tarvittaessa käytetään erityisesti 71

72 talvitoteutukseen korjaustuotteita - työtilan ja korjattavan pinnan/alustan olosuhdeseuranta - menettely ja toimenpiteet poikkeustilanteissa - korjaustuotteiden varastoinnin järjestäminen valmistajan edellyttämien olosuhteiden mukaan - kosteuden hallinta. Lisäksi urakoitsija vastaa työmenetelmien suunnittelusta ja työn suunnittelusta niin, että suunnittelijan määrittelemät raja-arvot voidaan täyttää sekä työn ja työolosuhteiden dokumentoinnista. 72

73 9 PARVEKKEIDEN KORJAUS TALVIOLOSUHTEISSA 9.1 PARVEKKEIDEN PINTAKÄSITTELYN UUSIMINEN Pidempikestoisena tai talvitoteutuksena pintakäsittelyn uusiminen edellyttää sääsuojauksen käyttöä. Talvitoteutuksessa lisäksi työtilaa tulee lämmittää, jotta saavutetaan vaadittu työskentelylämpötila. Betonirakenteen pintakäsittelyn uusiminen (suojaavalla pinnoitteella) tarkoittaa betonipintojen perusteellista käsittelyä, jossa vanha julkisivupinnoite poistetaan ennen uutta pinnoitusta. Käsiteltävän pinnan sekä sääsuojan lämpötilan tulee pysyä vähintään +5 C yläpuolella myös pintakäsittelyn kuivumisen ajan tai pidempään, jos tuotevalmistajan ohjeissa niin vaaditaan. Kuitenkin tyypillisesti pinnoitustyössä edellytetään lämpötilaa, joka on 3 astetta yli vallitsevan kastepisteen. Sääsuojan lämpötilan ei tule kuitenkaan ylittää +25 C. Parvekkeiden betonirakenteet ovat tyypillisesti massiivisia yksiaineisia rakenteita, jotka rajautuvat usein suoraan ulkoilmaan. Mm. tyypillisiä parveketorneja korjattaessa lämmitetty sääsuoja tulee ulottaa koko parveketornin ympäri. Lisäksi on suositeltavaa, että pintakäsittelyn uusiminen tehdään aina sääsuojatuilta telineiltä. Vanha julkisivupinnoite poistetaan tyypillisesti märkähiekkapuhaltamalla. Talvitoteutuksessa märkähiekkapuhallus vaatii syntyvän lietteen hallintaa niin, ettei se pääse jäätymään suojaamattomille seinätai telinepinnoille. Märkähiekkapuhallus tulee tehdä sääsuojan alla ympäristön pölyämisen estämiseksi. Jäätyvän lietteen tai pesuveden aiheuttama liukastumisvaara työmaa-alueella ja työtelineillä tulee talvityössä ottaa huomioon ja pyrkiä estämään. Vanhoja asbestipitoisia pinnoitteita poistettaessa edellytetään joka tapauksessa puhalluspölyn hallintaa sääsuojattujen telineiden avulla. Tällöin talvitoteutus ei merkittävästi lisää julkisivun pinnoitustyölle muodostuvaa telinekustannusta. Silikonihartsipinnoitteet ovat herkkiä jäätymiselle ja niiden kovettuminen hidastuu lämpötilan laskiessa ja ilmankosteuden noustessa, mikä on otettava huomioon jo mm. myöhään syksyllä aloitettavissa töissä. Parvekelaattojen pinnoitukseen ja vedeneristykseen käytetään yleisesti polyuretaanielastomeeri-pinnoitteita. Käsiteltävä pinta pohjustetaan ensin epoksipohjusteella. Käsiteltävän pinnan ja ilman lämpötilan tulee olla C ja/tai 3 C yli kastepisteen. Työ voidaan mahdollistaa myös matalammissa lämpötiloissa (yli +2 C) lisäämällä pinnoitteeseen erillistä kiih- 73

74 dytintä. Ilman kosteuden tulee näissä tapauksissa olla matala, jotta kosteuden kondensoituminen voidaan välttää. 9.2 PARVEKKEIDEN LAASTIPAIKKAUS Parvekkeiden laastipaikkauksessa talvityönä korjauslaastin kovettumiselle ja tartunnan muodostumiselle edulliset olosuhteet on varmistettava työkohteen suojauksen ja lämmityksen avulla. Erityistapauksissa, joissa korjattava alue on pieni ja/tai suojaus ei ole mahdollista, voidaan hyödyntää erityisesti hankalille olosuhteille tarkoitettuja, matalille lämpötiloille vähemmän herkkiä korjaustuotteita. Tämä ei kuitenkaan poissulje alustan esikäsittelylle ja jälkihoidolle talviolosuhteissa asetettavia vaatimuksia. Laastipaikattavan rakenteen on oltava puhdas lumesta, jäästä ja irtovedestä sekä liasta. Alusta lämmitetään tarvittavaan lämpötilaan ja sen jälkeen esikostutetaan. Työkohteen lämmitys vaaditaan laastipaikattavan alustan puhdistuksessa, esikostutuksessa sekä kaikissa työvaiheissa, joissa asennetaan laasti- tai pinnoitekerroksia. Lämmityspuhaltimia käytettäessä on huolehdittava siitä, että lämmintä ilmaa ei puhalleta suoraan työkohteeseen tai tuoreisiin pintoihin. Parvekkeen rakenteiden laastipaikkaustyössä lämmitetty sääsuoja tulee ulottaa koko parveketornin ympäri, jotta tasainen työskentelyolosuhde voidaan saavuttaa koko rakenteen läpi. Erityisesti parvekkeiden yksikerroksiset betonirakenteet muodostavat helposti kylmäsiltoja lämmitettyjen ja lämmittämättömien pintojen välille sekä riskin kosteuden kondensoitumiselle korjattavaan pintaan (ks. kuva 9.1), joten pelkkä parvekkeen etureunan suojaaminen ei ole riittävä. Lisäksi vain toi- 74

75 selta puolelta suojatulla kylmään rajautuvalla rakenteella on ison lämpötilagradientin vuoksi suuri riski laastipaikan halkeilulle. Kuva 9.1 Lämpötila- ja kosteusjakauma vain toiselta puolelta suojatussa parvekkeen pieliseinässä korjausten aikana. Sama kondenssiriski koskee myös parvekelaatan pintoja. Stationääritilan tarkastelu. Paikattaessa korroosiovaurioituneita teräksiä, niiden puhdistuksessa hiekkapuhaltamalla on otettava huomioon syntyvän lietteen ja valumaveden hallinta niin, ettei se pääse jäätymään suojaamattomille pinnoille. Laastipaikkaustyön suunnittelussa talvityönä tulee ottaa huomioon, että paikkaukset joudutaan tekemään ohuempina täyttökerroksina, kuin tavallisesti, mikä pidentää työskentelyaikaa. Lisäksi sementtipitoisten tuotteiden hydrataatio on hitaampi kylmissä olosuhteissa, jolloin riittävä lujuus mm. muottien purulle saavutetaan hitaammin. Lisäksi korjauksen jälkihoitoaika, jolloin kohteen lämmitystä vaaditaan, on pidempi. Myös laadunvarmistuskokeet tulee aikatauluttaa pidemmän kovettumisajan mukaan. Laastipaikkauksessa käytettävät korjaustuotteet tulee lämmittää soveltuvaan käyttölämpötilaan välivarastoimalla ne lämmitetyssä tilassa tai säätämällä sekoitusveden lämpötilaa (taulukko 9.1). 75

76 Taulukko 9.1 Ohjeellinen tarvittavan sekoitusveden lämpötila ( C), kun 25 kg laastierään sekoitetaan 4 l vesimäärä. valmiin laastin sekoitusveden lämpötila, C tavoitelämpötila laastijauheen alkulämpötila -15 C -10 C -5 C 0 C +5 C +5 C C C Laastipaikkaustyön osalta alin vuorokauden keskilämpötila on yleisesti +5 C. Korjattavan rakenteen alustan tulee olla vähintään samassa lämpötilassa. Alustan lämpötila varmistetaan joko säännöllisesti tehtävillä päiväkirjaan merkattavilla pintalämpötilan mittauksilla tai monitoroinnilla (dataloggerit). Saatavilla on myös talvikorjaustuotteita, jotka toimivat matalammassa lämpötilassa. Tällöin on toimittava tapauskohtaisesti materiaalivalmistajan ohjeiden mukaan. Ehdoton minimi korjaustuotteen ja alustan lämpötilalle on kuitenkin 0 C. Työn ajoituksessa on otettava huomioon kylmän alustan lämpenemisaika (ks. taulukko 4.2) sääsuojan lämmityksen aloituksesta lukien. Jälkihoitoajassa on otettava huomioon, että korjauslaastit vaativat kylmissä olosuhteissa huomattavasti pidemmän kovettumisajan. Jälkihoidon ajan lämpötilan tulee pysyä yleisesti yli +5 C, jotta varmistetaan laastin kovettuminen ja riittävä tartunnan muodostuminen. Korjauslaastien lujuuden koestus on hitaammasta kovettumisesta johtuen suositeltavaa tehdä 14 vrk iässä soveltaen 7 vrk tartuntalujuuden vaatimusta 0,7 MPa (by41, 2016 taulukko 14.1). Vaadittava jälkihoitoaika on vastaavasti noin kaksinkertainen tavanomaiseen toteutukseen verrattuna. Sääsuojan lämpötilan ei tule lämmittimiä käytettäessä ylittää työkohteella +30 C. Erityisesti parvekkeiden rakenteiden (parvekepielten ja -laattojen etureunat, kaiteet) laastipaikkausten yhteydessä tulee sääsuojan lämmitys varmistaa työn ja jälkihoidon ajan. Parvekkeiden rakenteet rajautuvat kaikilta pinnoiltaan lämmitettävään työtilaan, joten lämmityksen loppuessa rakenteen kylmeneminenkin tapahtuu nopeammin kuin lämmöneristetyissä rakenteissa. Laastipaikkaustyön yhteydessä on suositeltavaa käyttää puhaltimien sijaan säteilylämmittimiä, jotta laastipaikkauksen kovettumisen aikaista kuivumista 76

77 voidaan vähentää. Pienimuotoisten laastipaikkausten apumuotteina voidaan käyttää solumuovisia eristelevyjä estämään laastipaikan ennenaikaista kylmenemistä. 9.3 PARVEKKEIDEN TAI SEN OSIEN UUSIMINEN Parvekkeiden tai sen osien uusimisella tarkoitetaan tyypillisesti joko betoniparvekkeen kaiteen tai kantavien rakenneosien purkamista ja korvaamista uudella betonisella tai kevytrakenteisella rakenneosalla. Rakenneosat voidaan purkaa joko kokonaisina timanttileikkaamalla tai murtamalla paikan päällä. Purkutavan valinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon parvekkeen rakennemalli ja kannatustapa (parveketorni, ripustettu parveke, nk. konttiparveke, jne.). Rakennemallin tulee selvitä rakennesuunnitelmista. Purettaessa parvekkeiden rakenneosia kokonaisina tarvitaan aina nosturia, jolla irrotettu rakenneosa siirretään pois rakennuksesta. Jos rakenneosia on määrä purkaa kokonaisina, on nostokaluston tarve otettava huomioon sääsuojia rakennettaessa sekä purkutyön ajoituksessa esimerkiksi syksylle, jolloin nosturin pääsy purkukohteeseen voi olla helpompi. Rakenneosia purettaessa on työn yhteydessä tuettava liittyvät rakenneosat väliaikaisilla tuilla (esim. elementtituet). Betonista kaidetta purettaessa on varmistettava, etteivät parvekelaatan taipumat kasva laatan etureunassa rakenteen jäykkyyden laskiessa. Rakennesuunnittelija laatii erillisen purkusuunnitelman, jonka pohjalta urakoitsija suunnittelee itse purkutyön. Rakennemalli varmistetaan purkamisen mallityöllä. Parvekkeen kaide korvataan tyypillisesti uudella kevytrakenteisella kaiteella, jonka kiinnitys ei edellytä hydratoitumalla kovettuvien laastien käyttöä. Erilaiset ankkurointiin ja kiinnitykseen käytettävät massat edellyttävät kuitenkin vastaavanlaisia työolosuhteita (lämpötila +5 C). Valettaessa uusi betoninen kaide (tai asennettaessa uusi betonielementtikaide) on noudatettava talvibetonoinnin ohjeistusta muun muassa betonivalun ja valualustan lämpötilasta, kylmäsilloista valualustan läpi, valualustan esilämmittämisestä, betonilaadun valinnasta, muottien ja tukirakenteiden purkulujuudesta sekä valun suojaamisesta lämmöneristeillä. Kantavien rakenteiden uusiminen tarkoittaa tyypillisesti pilarin tai pieliseinän uusimista. Myös paikallavalettuja laattoja uusitaan hyvin yleisesti. Näissä tapauksissa uusi rakenne on pääsääntöisesti betonirakenteinen. Tällöin työssä on noudatettava talvibetonoinnin ohjeistusta. Myös kuormansiirtoa suunniteltaessa on otettava huomioon talvitoteutuksen betonivalujen hitaampi kovettuminen. Toteutus elementteinä vähentää työmaalla tehtävää muotitus-, raudoitus- ja valutyötä, mutta toisaalta elementtien juotosvalut 77

78 ovat alttiimpia kylmyydelle kuin massiivisemmat paikallavaletut rakenteet. 9.4 PARVEKKEIDEN LASITTAMINEN Parvekkeiden lasittaminen kuuluu oleellisena osana parvekekorjauksiin, sillä lasittamalla parvekkeelle kohdistuvaa saderasitusta pystytään oleellisesti pienentämään, ja siten pidentämään parvekekorjausten käyttöikää. Lasitus voidaan tehdä pelkkänä parvekelasituksena olemassa oleviin rakenteisiin tai siihen voi kuulua myös kaiteiden uusiminen ja mahdollisesti myös ylimmän parvekkeen kattaminen joko kokonaan tai osittain. Parvekelasitukset koostuvat tyypillisesti lasista ja alumiinisista profiileista, joihin lasit on kiinnitetty erilaisin kumiprofiilein. Lisäksi kaiteet koostuvat tyypillisesti alumiiniprofiileista sekä erilaisista kaidelevyistä, jotka ovat tyypillisimmin lasia tai kuitusementtilevyjä. Lasituksen yhteydessä rakennettavat parvekekatot muodostuvat tyypillisesti alumiiniprofiileista, joihin kiinnitetään lasitus. Näillä materiaaleilla on toisistaan eroavia lämpöliikkeitä, jotka on otettava suunnittelussa ja asennuksessa huomioon. Tyypillisesti lasituksia ja kaiteita kiinnitetään betoniin, teräkseen tai puuhun, joiden lämpöliikkeet on myös otettava huomioon. Eri materiaalien tyypillisiä lämpölaajenemiskertoimia on esitetty kohdassa 5.3. Parvekelasitusten alumiinilistojen suunnittelussa otetaan tyypillisesti työvarana 3 mm molemmin puolin, eli lista on siten 6 mm aukkoa lyhyempi. Tyypillisessä elementtitalon parvekkeessa alumiiniprofiilin lämpöliike on 4-7 mm lämpötilaeroista ja parvekkeen mitasta riippuen. Alumiiniprofiilit kiinnitetään betoniin ensisijaisesti betoniruuveilla, joiden asentaminen on talvella samanlaista kuin lämpimänä vuodenaikana. Käytettäessä kemiallisia ankkureita, on huolehdittava, että kiinnitettävän tuotteen sekä kiinnitysalustan lämpötila vastaavat tuote- ja menetelmäkohtaisia raja-arvoja lämpötilan osalta. Lisäksi tulee huolehtia, että ympäröivän ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus ovat asetetuissa olosuhderajoissa. Alumiiniprofiilien kiinnitysreikien mitoituksessa on otettava huomioon materiaalien lämpöliikkeet, joten reikien on oltava tarpeeksi väljiä. Samoin kiinnikkeiden kiristyksessä on pidettävä huoli, että liikemahdollisuus säilyy, eli kiinnikkeitä ei saa kiristää liian tiukalle. Myös lasin kiinnityksessä kaideprofiiliin on muistettava liikemahdollisuuden säilyminen. Parvekelasit ja niihin liittyvät alumiiniprofiilit ja mahdolliset kaidelevyt varastoidaan työmaalla tasaiselle alustalle tehdaspakkauksissa. Varastointitavasta johtuen lasitukseen liittyvät tarvikkeet ovat samassa lämpötilassa 78

79 muiden parvekkeen rakenneosien kanssa, joten tältä osin ei ole lämpötilaeroja. Kuva 9.2 Talvi on hyvää aikaa parvekelasin huollolle ja kunnossapidolle, kunhan huomioidaan lumen, jään, tuulen aiheuttamat vaikutukset työhön. (Kuva: Lumon Oy) Parvekelasit ja lasituksen yhteydessä uusittavat kevyet kaiteet asennetaan suojaamattomille parvekkeille ulkokautta. Kaikki tarvikkeet nostetaan parvekkeelle, missä asennus tapahtuu turvavaljaisiin kytkettynä. Turvavaljaiden kiinnitystä varten parvekelaatan alapintaan kiinnitetään sisäkierteinen lyöntiankkuri, johon valjaat saadaan kiinnitettyä. Lasituksen ja kaiteiden asentamista varten parvekkeelle levitetään asennusmatto, joka vähentää asentajien liukastumisvaaraa sekä suojaa parvekelaatan yläpintaa. Lasien paikoilleen nostamiseen käytetään tyypillisesti imukuppikahvoja. Imukupin kiinnittyminen ja luistamattomuus lasin pinnassa on tarkastettava ennen nostoa erityisesti sateisissa tai kondensoivissa olosuhteissa. Tarvittaessa pinnat kuivataan ennen imukupin kiinnittämistä. Imukuppi on asennettava aina lasin sileään pintaan. 9.5 TUOTTEIDEN VARASTOINTI TYÖMAALLA Rakennustuotteiden vaatimat varastointiolosuhteet on järjestettävä korjausten talvitoteutuksessa erityyppisten suojien ja lämmitetyn varastotilan avulla. Käyttövalmiit pinnoitustuotteet, laastit ja saumausmassat tulee säilyttää lämmitetyssä varastotilassa. Näin materiaali säilytetään käyttövalmiina ja vältetään mm. kosteuden kondensoituminen tuotteisiin niitä siirrettäessä varastotilasta työkohteelle. Korjaustuotteiden varastointi työmaalla voidaan suunnitella esimerkiksi taulukossa 4.3 (luku 4.4) esitettyjen periaatteiden mukaan. Laastien, joiden menekki on suuri, säilytys työmaalla voidaan järjestää talviolosuhteisiin soveltuvien siilojen avulla. Suuren laastimenekin varastointi 79

80 säkkitavarana ei ole suositeltavaa talviolosuhteissa. Materiaalien siirrossa lämmitettyyn työtilaan ja työkohteelle on materiaalille annettava aikaa lämmetä työskentelylämpötilaan. Näin varmistetaan korjaustuotteiden oikea toiminta. Telineiden suojauksen ja osastoinnin järjestelyissä tulee ottaa huomioon painavien materiaalien siirrot työkohteelle varmistamalla siirtoreitti ja välivarastointi. 9.6 TALVIKORJAAMISEN LAATUVAATIMUKSET Suunniteltaessa talvityönä toteutettavaa betoniparvekkeiden korjausta, suunnittelijan tulee tavanomaisten laatuvaatimusten lisäksi (by41) ottaa seuraavat korjaustyön laatuun vaikuttavat erityispiirteet ja -tekijät huomioon korjaussuunnitelma-asiakirjoissa: - työkohteen suojaus- ja lämmitystapa (ottaen huomioon mahdolliset kylmäsillat) - työkohteen suojauksen osastointi (ottaen huomioon mm. työkohteen lämmitys sekä materiaalien ja mahdollisten esivalmisteisten rakennusosien siirto työkohteeseen) - työn jaksotus ottaen huomioon suojaus- ja lämmitysmahdollisuudet - korjaustuotteet edellyttävät tavallisesti +5 C:en lämpötilaa korjaushetken lisäksi myös kuivumisen, sitoutumisen ja jälkihoidon aikana. Vähintään samaa lämpötilaa vaaditaan myös korjattavalta pinnalta sekä korjaustuotteelta itseltään korjaushetkellä. Optimilämpötila sääsuojassa on C, maksimilämpötila tulisi rajoittaa tasolle +25 C. Tarvittaessa käytetään erityisesti talvitoteutukseen soveltuvia korjaustuotteita - työtilan ja korjattavan pinnan/alustan olosuhdeseuranta - laadunvarmistuskokeiden ja aikataulun määrittely - menettely ja toimenpiteet poikkeustilanteissa - korjaustuotteiden varastoinnin järjestäminen valmistajan edellyttämien olosuhteiden mukaan - kosteuden hallinta. 80

81 10 IKKUNOIDEN VAIHTO TALVIOLOSUHTEISSA Tässä luvussa käsitellään ikkunoiden kunnossapitokorjauksia ja osittaista tai täydellistä uusimista talviolosuhteissa. Kyseiset korjaustavat eroavat toisistaan merkittävästi ja vaativat hyvin erilaisia huomioon otettavia asioita korjaustavasta riippuen KUNNOSSAPITOKORJAUS Ikkunoiden kunnossapitokorjauksissa vanha rakenne säilyy ennallaan, ja korjaus toteutetaan tarpeen mukaan uusimalla tai korjaamalla pinnoitteita, tiivisteitä, kittauksia, saumauksia sekä heloja. Tarvittaessa uusitaan myös muita vauriokohtia, kuten yksittäisiä laseja tai puuosia. Vauriokohtia paikannettaessa talviaikaan on otettava huomioon, että mahdollisesti esimerkiksi lahoamisen vuoksi pehmennyt puukarmi tai sen osa voi olla jäässä ja siten vaurioituneen alueen laajuuden selvittäminen voi olla haastavaa. Ikkunoiden maalaus tai muu pintakäsittely, kuten puunsuoja-aine, talvityönä edellyttää aina rakenteen suojaamista ja lämmittämistä, jotta olosuhteet on mahdollista pitää sellaisina, että materiaalit eivät jäädy liian nopeasti pinnoitteen levityksen jälkeen. Maalattavan pinnan on oltava kuiva. Sekä maalattavan pinnan että ilman lämpötilan on oltava vähintään + 5 C ja ilman suhteellisen kosteuden alle 80 % maalaustyön ja kuivumisen aikana. Mitä kylmempi lämpötila ja/tai korkeampi ilmankosteus sitä pidempi on maalien kovettumisaika. Ikkunamaalien kovettumisaika voi olla kesäolosuhteissa (+ 23 C, 50 RH%) kaksi viikkoa, joten suojausmenetelmillä ja olosuhteilla suojauksen sisällä on maalaamisen jälkeen erittäin merkittävä rooli pinnoituksen onnistumisessa. Ikkunapuitteet voidaankin vaadittavaan käsittelyyn verstaalle, missä haluttujen olosuhteiden saavuttaminen on varmempaa. Lähinnä ikkunan sisäpuoliseen tiivistämiseen tarkoitettujen itsekiinnittyvien tiivistenauhojen käyttölämpötilaväli saattaa olla jopa C. Niiden asennuksessa tulee kuitenkin varmistaa, ettei alusta ole jäässä. Ikkunalasien ja karmin väliseen, sisä- ja ulkopuoliseen tiivistämiseen tarkoitetut ikkunakitit vaativat samat olosuhteet kuin aiemmin mainitut maalit. Myös kitin kovettumisessa jälkihoidolla suuri merkitys, sillä kovettuminen tapahtuu kesäolosuhteissa (+ 23 C, 50 RH%) kerrospaksuudesta riippuen 2 10 vuorokaudessa ja hidastuu, jos lämpötila on sitä matalampi tai suhteellinen kosteus korkeampi. Jos kitti pinnoitetaan maalilla, tulee jälkihoito tehdä hitaamman kovettumisen mukaan. Elastisia ikkunan saumausmassoja käytettäessä toimitaan pääasiassa, kuten elastisten saumausmassojen tapauksessa kappaleessa 4.5 Elastisten 81

82 saumojen uusiminen on esitetty. Ikkunoiden eristämisessä ja tiivistämisessä käytetään yleisesti elastisia tuotteita. Lämmitettäessä saumattavaa pintaa tulee sekä metalli- että puukarmien tapauksessa varoa liian korkeaa lämpötilaa, ettei alustamateriaali kuumene liikaa, mikä voi vaurioittaa puuta tai aiheuttaa metallille suuren lämpömuodonmuutoksen, joka palautuessaan aiheuttaa jännityksiä sauman ja metallin tartuntapinnalle. Vauriokohtien uusimisessa talviolosuhteissa oleellisinta on varmistaa tiivistämisen tai kiinnittämisen olosuhdevaatimukset ja toimia niiden mukaisesti. Jos käytetään mekaanista kiinnitystä eli esimerkiksi poistetaan vaurioitunut vanha puukarmin osa ja kiinnitetään tilalle uusi naulaamalla, tulee vanhan rakenteen pinta poistamisen jälkeen puhdistaa huolellisesti liasta, vedestä ja jäästä OSITTAINEN UUSIMINEN Ikkunoiden uusiminen osittain tarkoittaa lisäpuitteen asentamista, ulkopuitteen vaihtoa uuteen ja/tai lasin korvaamista eristyslasilla. Lasin korvaaminen eristyslasilla edellyttää puurakenteiden moitteetonta kuntoa ja on mielekästä yleensä lähinnä silloin, kun puuosien säilyttämisellä on joki erityisarvo. Osittaiseen uusimiseen liittyy yleensä aina myös vanhan rakenteen kunnostamista, esimerkiksi tiivisteiden uusimista sekä maalauskorjauksia, jolloin noudatetaan kappaleen 10.1 Kunnossapitokorjaus mukaisia ohjeistuksia. Lisäpuitteen asentaminen tarkoittaa vanhan ikkunan ulkopuitteen päälle asennettavan uuden, yleensä alumiinisen ulkopuitteen ja siten lisälasin asentamista. Vaihtopuitekorjauksessa vanha vaurioitunut ulkopuite korvataan kokonaan uudella puitteella. Molemmilla menetelmillä parannetaan vanhan ikkunarakenteen energiatehokkuutta sekä suojataan vanhoja rakenteita mm. UV-säteilyn vanhentavalta vaikutukselta. Uusi lisäpuite tai sen asentaminen ei varsinaisesti tarvitse talviaikaan muita erityistoimenpiteitä kuin vanhan rakenteen tarkan puhdistamisen liasta, lumesta ja jäästä. Sen sijaan uuden puitteen eristäminen elastisella polyuretaanilla tai elastisilla massoilla vaatii talviolosuhteiden huomioon ottamista, johon kuuluu myös uuden puitteen riittävän pintalämpötilan ja kuivuuden varmistaminen. Nopean tiivistämisen varmistamiseksi asia voidaan ottaa huomioon jo uuden puitteen varastointilämpötiloissa. Ikkunoiden eristämisessä tulisi käyttää elastista polyuretaanivaahtoa, joka soveltuu talvikäyttöön. Talvikäyttöön soveltuvilla elastisilla polyuretaanivaahdoilla työskentelylämpötila on C, mutta käytettävän pullon lämpötilan on oltava C, mikä pitää ottaa huomioon pullojen varastoinnissa sekä siirtelyssä työmaalla. Kylmyys ja korkea ilman suhteellinen 82

83 kosteus hidastavat myös polyuretaanin kovettumista, mikä tulee ottaa huomioon jälkihoidossa ja polyuretaania leikatessa. Kesäolosuhteissa vaahto kovettuu 12 tunnissa, +5 C:ssa 24 tunnissa. Kovettuminen tapahtuu reagoimalla ilmassa olevan kosteuden kanssa, joten kuiva talvi-ilma saattaa hidastaa polyuretaanin kovettumista. Vaihtopuitekorjauksessa tulee ottaa lisäksi huomioon hetkellinen lämmöneristyksen heikentyminen poistettaessa vanha puite. Työ vaatii siksi talviaikaan joko lämmitetyn suojauksen tai se pitää ottaa huomioon aikataulutuksessa siten, että aika ilman ulkopuitetta jää mahdollisimman lyhyeksi IKKUNOIDEN UUSIMINEN KOKONAAN Ikkunoiden uusiminen kokonaisuudessaan tehdään, kun vaurioitunut tai muuten käyttöominaisuuksiltaan heikentynyt ikkuna vaihdetaan kokonaan uuteen. Tällöin vanha ikkunarakenne poistetaan karmeineen, jolloin myös ikkunaa ympäröineet eristeet ja tiivistysmassat tulee poistaa kokonaisuudessaan. Ikkunoiden tiiviydellä ja lämmöneristyskyvyllä on merkittävä vaikutus julkisivun ilmanpitävyyteen, energiatehokkuuteen sekä ilmaääneneristysominaisuuksiin. Ilmanpitävyydellä on merkittävä vaikutus varsinkin, jos samassa yhteydessä puretaan vanha ulkokuori ja tehdään julkisivun uudelleenverhous (ks. luku 8 Ulkokuoren purkaminen, lisälämmöneristys ja uudelleenverhous talviolosuhteissa). Ikkunoiden uusiminen talviaikaan ei välttämättä vaadi sääsuojausta kuivassa pakkassäässä, mutta ikkunan takaisin asentaminen pitää luonnollisesti tapahtua nopeasti ikkunaan rajautuvan tilan käyttö huomioon ottaen. Sateisella kelillä vaihtoa ei tule tehdä ilman sääsuojausta. Jotta ikkuna-aukon avoinnaoloajasta asukkaille tai tilan käyttäjille aiheutuva haitta purkutyön aikana saadaan minimoitua, tulee kiinnittää erityistä huomiota tuotannonsuunnitteluun. Purkaminen, suojaus ja uudelleenrakentaminen tulee aikatauluttaa siten, että puretun ikkunan kohdalta mahdollisesti ikkunan telineille noston vuoksi avattu suojaus saadaan suljettua mahdollisimman nopeasti, mikä vaatii hyvin suunniteltua osastointia ja siten telinesuunnittelua. Lisälämmitystarve jatkuu aina vanhan ikkunan purkamisesta ikkunan tiivistysten jälkihoitotarpeen loppuun asti. Ikkunan purkaminen voidaan tehdä suoraan sääsuojauksen sisältä telineiltä, joten ikkunoiden uusimisjärjestyksellä ei ole merkitystä. Jos ikkunoiden uusimisen yhteydessä tehdään muita korjaustoimenpiteitä tai purkamista, määräävät ne työjärjestyksen. Jos ikkuna-aukko on purkamisen aikana jostain syystä avoinna ulkoilmalle, tulee aukko suojata paikallisesti siten, ettei ikkuna-aukon paljaille vaakapinnoille ja eristetilaan pääse vesi-, 83

84 räntä- tai lumisadetta. Kuva 10.1 Ikkunan tiivistämisessä voidaan käyttää esimerkiksi elastista saumausmassaa tai paisuvaa nauhaa. Eristämisessä käytetään elastista vaahtoa. (Kuva: Tremco illbruck Oy) Uuden ikkunan tiivistäminen elastisella polyuretaanilla tai paisuvalla saumanauhalla ja eristäminen elastisilla massoilla vaatii talviolosuhteiden huomioon ottamista, johon kuuluu myös uuden karmin tiivistepinnan riittävän pintalämpötilan varmistaminen. Uretaanisauman teippaus tulee toteuttaa työhön soveltuvalla kangasteipillä. Nopean tiivistämisen varmistamiksi asia voidaan ottaa huomioon jo uuden ikkunan varastointilämpötiloissa. Massojen, polyuretaanien ja paisuvien saumanauhojen käyttölämpötilat on esitelty edeltävissä kappaleissa TUOTTEIDEN VARASTOINTI JA KÄSITTELY TYÖMAALLA Rakennustuotteiden varastointiolosuhteille asetetut vaatimukset ovat samat huolimatta sääolosuhteista. Varastoinnin vaatimat olosuhteet on siis pystyttävä korjausten talvitoteutuksessa järjestämään erityyppisten suojien ja 84