Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 550/2008 vp Yrittäjätulon verotus sekä hankintojen poistooikeus Eduskunnan puhemiehelle Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla tai henkilöyhtiön yhtiömiehellä yrittäjätulo jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi yrityksen verovuotta edeltävän verovuoden elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden perusteella. Yrittäjätulosta pääomatuloa on määrä, joka vastaa 20 prosentin tuottoa (yhtiömiehen osuudelle) edellisen vuoden nettovarallisuudesta, loppuosa tulosta on ansiotuloa. Pääomatulo-osuudesta maksetaan veroa aina 28 prosenttia. Jos tuloja on vähän, yrittäjätulo voidaan kokonaisuudessaan verottaa pääomatuloina. Tästä vähäisestä tulosta yrittäjä ei voi tehdä vähennyksiä, ja kun edelliseen lisätään vielä päiväraha- ja sairaanhoitomaksut, jotka maksetaan YELtyötulon perusteella, muodostuu ns. progressiivinen maksu, joka nousee tulojen vähentyessä. Vastaavasti tehdessään hankintoja yrittäjällä on mahdollisuus tehdä hankinta- ja käyttöönottovuonna korkeintaan vain 25 prosentin poisto. Yrittäjä joutuu hankinnan tehdessään maksamaan hankinnastaan veron heti, mutta vastaavasti hän voi tehdä poiston hankinnastaan hankintaja käyttöönottovuonna vain osittain. Tämä kiristää yrityksen kassatilannetta, ja moni hankinta voi jäädä tekemättä, jos hankintoja rahoitetaan varsinkin tulorahoituksella. Riskien hallinnan kannalta tulorahoitus on kuitenkin yksi parhaimmista rahoitusvaihtoehdoista. Lääkäreiden perustamien yritysten verokohtelusta alkanut keskustelu on jättänyt varjoon sen, että käytännössä suuri osa yrittäjistä maksaa palkansaajia kovempia veroja. Yritystulon kannalta ajateltuna vuodet eivät ole kuitenkaan samanlaisia, ja hyviä aikoja voi seurata tappiollisia vuosia. Edellä mainitut ongelmatilanteet yrittäjätulon verotuksessa sekä hankintojen poisto-oikeuksissa kohdistuvat erityisesti pienyritystoimintaan sekä maaseutuun, joissa niistä saattaa muodostua varsin suuria ongelmia, vaikka valtakunnan tasolla tarkasteltaessa ne eivät olisikaan merkittäviä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus esittää ratkaisumalleiksi perusteluissa kuvatun kaltaisiin verotusepäkohtiin, jotka kohdistuvat erityisesti pienyritystoimintaan sekä maatalouteen ja miten hallitus aikoo turvata sen, että muuten elinvoimaisen yrityksen mahdolliset yksittäiset huonot kaudet eivät romuta yrityksen tulevaisuutta tai vähennä investointihalukkuutta? Helsingissä 24 päivänä kesäkuuta 2008 Hannakaisa Heikkinen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hannakaisa Heikkisen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 550/2008 vp: Mitä hallitus esittää ratkaisumalleiksi perusteluissa kuvatun kaltaisiin verotusepäkohtiin, jotka kohdistuvat erityisesti pienyritystoimintaan sekä maatalouteen ja miten hallitus aikoo turvata sen, että muuten elinvoimaisen yrityksen mahdolliset yksittäiset huonot kaudet eivät romuta yrityksen tulevaisuutta tai vähennä investointihalukkuutta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yritystulon verottaminen osittain pääomatulona perustuu vuonna 1993 voimaan tulleen eriytetyn tuloverojärjestelmän perusperiaatteeseen, jonka mukaan omaan yritykseen tehtyjä sijoituksia kohdellaan verotuksessa mahdollisimman tasavertaisesti muihin kohteisiin tehtyjen sijoitusten kanssa. Yrityksestä saatu tulo verotetaan pääomatulona siltä osin kuin se voidaan katsoa yritykseen sijoitetun pääoman tuotoksi ja vastaa suurin piirtein sitä tuottoa, jonka vastaavalle sijoitukselle voitaisiin saada muista kohteista. Eriytetyn tuloverojärjestelmän mukaisesti osa yrittäjätulosta muodostuu yritystoimintaan sitoutuneen pääoman tuotosta. Elinkeinon- ja maatalouden harjoittajien yritystulon pääomatuloosuuden määräytymisperusteet johtavat useimmissa tapauksissa verovelvolliselle varsin edulliseen verokohteluun. Eriytetyn tuloverojärjestelmän perusperiaatteiden mukaista ei ole, että yritystoimintaan sidottu nettovarallisuus ei kartuttaisi pääomatuloa, vaan yritystulo verotettaisiin pelkästään ansiotulona. Yksityisen elinkeinonharjoittajan yritystulo katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kuuluneelle nettovarallisuudelle laskettua 20 prosentin vuotuista tuottoa. Elinkeinoyhtymän yhtiömiehen osuus elinkeinoyhtymän tuloksesta katsotaan niin ikään pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa osakkaan osuudelle yhtymän nettovarallisuudesta laskettavaa 20 prosentin vuotuista tuottoa. Yksityisen elinkeinonja maatalouden harjoittajan tai yrittäjäpuolisoiden tekemästä vaatimuksesta jaettavan yritystulon pääomatulo-osuudeksi katsotaan kuitenkin 10 prosentin vuotuista tuottoa vastaava määrä. Elinkeinonharjoittajilla on siis jo nykyisten säännösten mukaan mahdollisuus valita puolta pienempi pääomatulo-osuuden määräytymisperuste silloin, kun se johtaa verotuksessa edullisempaan lopputulokseen. Kyseessä oleva valintamahdollisuus lieventää huomattavasti verorasitusta niissä tilanteissa, joissa verovelvollisen yritystulon pääomatulo-osuudesta määräytyvä pääomatulon vero olisi suurempi kuin samasta tulon määrästä määräytyvä ansiotulon vero. On todettava, että tällaiset valintamahdollisuudet verotuksessa ovat sinänsä varsin poikkeuksellisia. Verovelvollisen pääomatulona verotettavaksi jaettu yritystulon pääomatulo-osuus on osa hänen pääomatuloaan, josta vähennetään verovelvollisen mahdollisiin muihin pääomatuloihin liittyvät menot ja tappiot ja muun muassa vähennyskelpoiset asunto-, opinto- ja tulonhankkimisvelan velan korot sekä vähennyskelpoiset vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksut. 2

3 Ministerin vastaus KK 550/2008 vp Hannakaisa Heikkinen /kesk Elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuden hankintamenot vähennetään verotuksessa poistoina tai kertakuluna riippuen käyttöomaisuuden laadusta. Koneiden ja kaluston hankintameno poistetaan yhtenä eränä tällaisen omaisuuden menojäännöksestä enintään 25 prosentin poistoin. Jos kuitenkin omaisuuden taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta tai hankintameno on enintään 850 euroa, käyttöomaisuuden hankintameno saadaan poistaa kokonaan jo omaisuuden käyttöönottovuonna. Keskeisenä lähtökohtana elinkeinotulon verotuksessa samoin kuin kirjanpidossa on, että pitkän taloudellisen käyttöajan omaisuuden hankintamenot vähennetään poistoina omaisuuden käyttöajan kuluessa. Elinkeinoverotuksen poistot, kuten koneiden ja kaluston 25 prosentin menojäännöspoisto, kuitenkin useissa tapauksissa ylittävät selvästi taloudellisen käyttöajan mukaiset poistot. Verotuksen poistojärjestelmä on varsin etupainotteinen eli vähennykset verotuksessa hyväksytään yleensä huomattavasti aikaisemmin kuin omaisuuden tuloa tuottavan taloudellisen käyttöajan mukaan tulisi olla. Ei ole perusteltua, että pitkän taloudellisen käyttöajan käyttöomaisuuden hankintamenot säädettäisiin yritysten kassatilanteeseen liittyvin perustein vuosikuluina vähennyskelpoisiksi. Matalaan verokantaan ja laajaan veropohjaan perustuvan verojärjestelmän mukaista olisi, että poistot vastaisivat hyödykkeiden taloudellista pitoaikaa. Eri verovuosien voitollisuus ja tappiollisuus otetaan verotuksessa huomioon tappiontasausjärjestelmällä. Verovelvollisen elinkeinotoiminnan tappio vähennetään elinkeinotoiminnan tulolähteen tuloksesta seuraavan 10 vuoden aikana sitä mukaa kun tuloa syntyy. Yksityiset elinkeinonja maatalouden harjoittajat voivat lisäksi vaatimuksesta vähentää verovuoden elinkeinotoiminnan tappion jo tappiovuonna myös muista pääomatuloistaan. Helsingissä 15 päivänä heinäkuuta 2008 Valtiovarainministerin sijaisena Ministeri Mari Kiviniemi 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 550/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Hannakaisa Heikkinen /cent: Vad föreslår regeringens som lösningsmodell för sådana missförhållanden i beskattningen som beskrivs i motiveringen och som drabbar i synnerhet småföretagarverksamhet samt jordbruket och hur ämnar regeringen se till att eventuella enstaka dåliga säsonger för ett annars livskraftigt företag inte raserar företagets framtid eller minskar investeringsbenägenheten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Att företagsinkomst delvis beskattas som kapitalinkomst grundar sig på grundprincipen för det differentierade inkomstskattesystem som infördes 1993 och enligt vilket investeringar som gjorts i det egna företaget ska behandlas så likvärdigt som möjligt med investeringar i andra objekt vid beskattningen. Företagsinkomst beskattas som kapitalinkomst till den del som den kan betraktas som avkastning av det kapital som investerats i företaget och motsvarar i stora drag den avkastning som kunde fås av motsvarande investeringar i andra objekt. I enlighet med det differentierade inkomstskattesystemet består en del av företagarinkomsten av avkastningen av kapital som är bundet i företagsverksamheten. Bestämningsgrunderna för näringsidkares och jordbrukares kapitalinkomstsandel av företagsinkomsten leder i de flesta fall till ett mycket fördelaktigt skattemässigt bemötande av den skattskyldige. Det överensstämmer inte med grundprinciperna för det differentierade inkomstskattesystemet att nettoförmögenhet som är bunden i företagsverksamheten inte skulle öka företagsinkomsten, utan företagsinkomsten skulle beskattas enbart som förvärvsinkomst. En enskild näringsidkares företagsinkomst betraktas som kapitalinkomst upp till ett belopp som motsvarar en 20 procents årlig avkastning på den nettoförmögenhet som hörde till näringsverksamheten eller jordbruket. I en näringssammanslutning betraktas en bolagsmans andel av näringssammanslutningens resultat likaså som kapitalinkomst upp till ett belopp som motsvarar en 20 procents årlig avkastning på delägarens andel av sammanslutningens nettoförmögenhet. På yrkande som en enskild näringsidkare eller jordbrukare eller företagarmakar framställt betraktas som kapitalinkomstandel av den företagsinkomst som ska fördelas likväl ett belopp som motsvarar en 10 procents årlig avkastning. Näringsidkare har alltså redan enligt de nuvarande bestämmelserna möjlighet att välja en hälften mindre bestämningsgrund för kapitalinkomstandelen när det leder till ett förmånligare slutresultat vid beskattningen. Valmöjligheten i fråga lindrar betydligt skattebördan i de situationer där den kapitalinkomstskatt som bestäms på kapitalinkomstandelen av den skattskyldiges företagsinkomst skulle bli större än den förvärvsinkomstskatt som bestäms på samma inkomstbelopp. Det måste konstateras att inom beskattningen är sådana valmöjligheter i sig mycket exceptionella. Den kapitalinkomstandel av företagsinkomsten som ska beskattas som den skattskyldiges kapitalinkomst utgör en del av den skattskyldiges kapitalinkomst, från vilken dras av den skattskyl- 4

5 Ministerns svar KK 550/2008 vp Hannakaisa Heikkinen /kesk diges utgifter och förluster i anslutning till eventuella andra kapitalinkomster och bl.a. avdragsgilla räntor på bostads- och studieskulder samt skulder för inkomstens förvärvande samt avdragsgilla premier för frivilliga pensionsförsäkringar. Anskaffningsutgifterna för näringsverksamhetens anläggningstillgångar dras i beskattningen av som avskrivningar eller engångskostnader beroende på anläggningstillgångarnas art. Anskaffningsutgiften för maskiner och inventarier avskrivs i en enda post i form av avskrivningar på högst 25 % av utgiftsresten för sådana tillgångar. Om tillgångarnas ekonomiska brukstid dock är högst 3 år eller anskaffningsutgiften är högst 850 euro, får anskaffningsutgiften för anläggningstillgångarna dock avskrivas i dess helhet redan under det år då tillgångarna har tagits i bruk. Den centrala utgångspunkten för beskattningen av näringsinkomst liksom i bokföringen är att anskaffningsutgifterna för tillgångar med lång ekonomisk brukstid dras av i form av avskrivningar under tillgångarnas brukstid. Avskrivningarna inom näringsbeskattningen, t.ex. utgiftsrestsavskriningen på 25 % för maskiner och inventarier, överstiger dock i flera fall klart avskrivningarna enligt den ekonomiska brukstiden. Beskattningens avskrivningssystem är mycket degressivt, dvs. avdragen i beskattningen godkänns i allmänhet betydligt tidigare än vad som borde vara fallet enligt tillgångarnas inkomstgivande ekonomiska brukstid. Det skulle inte vara motiverat att föreskriva att anskaffningsutgifterna för anläggningstillgångar med lång ekonomisk brukstid är avdragsgilla årskostnader på grunder som hänför sig till företagens kassasituation. Det skulle ligga i överensstämmelse med ett skattesystem som grundar sig på låg skattesats och bred skattebas att avskrivningarna motsvarar nyttigheternas ekonomiska brukstid. Vinsten och förlusten under olika skatteår beaktas i beskattningen genom ett förlustutjämningssystem. Förlusten av den skattskyldiges näringsverksamhet dras av från resultatet av näringsverksamhetens inkomstkälla under de följande 10 åren i den takt som inkomst uppkommer. Enskilda näringsidkare och jordbrukare kan dessutom, om de yrkar det, dra av skatteårets förlust av näringsverksamheten även från sina andra kapitalinkomster redan under förluståret. På ovan nämnda grunder anser regeringen att det inte nödvändigt att ändra bestämningsgrunderna för företagsinkomstens kapitalinkomstandel eller bestämmelserna om avskrivning av anläggningstillgångar. En ändring av inkomstbeskattningen lämpar sig inte som lösning på de synpunkter som framförts i spörsmålet och motiveringen till det. Helsingfors den 15 juli 2008 Finansministerns ställföreträdare Minister Mari Kiviniemi 5