Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 387/2007 vp Pk-yritysten verotuksen kehittäminen innovaatiotoimintaan kannustavaksi Eduskunnan puhemiehelle Tutkimus- ja innovaatiotoiminta on yrityksille kallista ja aikaa vievää toimintaa. Usein tuloksia saadaan, jos saadaan, vasta useiden vuosien, jopa vuosikymmenten, kuluttua siitä, kun tutkimustoiminta on alkanut. Koko tämän ajan kulut tutkimuksen tekemisestä rasittavat yrityksen taloutta tuottamatta vastapainoksi yhtään mitään. Menestyäkseen on useimpien yritysten kuitenkin harjoitettava innovaatio- ja tutkimustoimintaa. Verotuksella on tärkeä merkitys kilpailukykyisen innovaatioympäristön luomisessa. Suomessa verotuksen kokonaistaso on erittäin korkea. Paitsi yksittäisiä yrityksiä verotus rasittaa myös koko kansantalouden dynaamisuutta ja kilpailukykyä. Useissa OECD-maissa käytetään innovaatiotoiminnan edistämiseksi verokannustimia. Ne kohdistuvat erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Myös Suomessa tulee pyrkiä OECD-maiden soveltamien verokannustinten käyttöön. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä yritysverotuksen kehittämiseksi niin, että se tukee ja edistää erityisesti pk-yritysten innovaatiotoimintaa? Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2007 Marjo Matikainen-Kallström /kok Versio 2.1

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallströmin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 387/2007 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä yritysverotuksen kehittämiseksi niin, että se tukee ja edistää erityisesti pk-yritysten innovaatiotoimintaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, jäljempänä elinkeinoverolaki) 8 :n 6 kohdan mukaan liikkeen toiminnan kehittämiseen tähtäävän tutkimustoiminnan menot ovat vähennyskelpoisia menoja. Vähennyskelpoisia ovat menot, jotka johtuvat tuotannon ja markkinoinnin kehittämiseen tähtäävästä selvittely-, suunnittelu- ynnä muusta sellaisesta työstä ja tuotteiden kehittämiseksi suoritetusta suunnittelutyöstä. Tutkimustoiminnan menot voivat olla esimerkiksi henkilökunnan palkkamenoja, tutkimuksessa käytettävien aineiden ja tarvikkeiden hankintamenoja tai tutkimustoimintaa varten hankittujen rakennusten, koneiden, kaluston, laitteiden ja muiden tällaisten hyödykkeiden hankintamenoja. Myös epäonnistuneeseen tutkimushankkeeseen liittyvät menot ovat vähennyskelpoisia ja pienentävät siten koko määrältään yrityksen tuloverovelvollisuutta. Tutkimusmenojen jaksottamisesta säädetään elinkeinoverolain 25 :ssä. Kulut voidaan vähentää joko sinä verovuonna, jolloin niiden suoritusvelvollisuus on syntynyt, tai verovelvollisen vaatiessa kahden tai useamman verovuoden aikana poistoina. Tutkimustoiminnan kannustin sisältyy tutkimustoimintaan käytetyn rakennuksen hankintamenon poistamista koskeviin säännöksiin, sillä elinkeinoverolain 34 :n 5 kohdan mukaan tutkimustoimintaan käytetyn rakennuksen hankintameno voidaan poistaa 20 prosentin suuruisin vuotuisin poistoin normaalin 4 tai 7 prosentin suuruisen poiston sijasta. Suomessa tutkimus- ja kehitystoimintaa kannustetaan suorien tukijärjestelmien kautta merkittävässä määrin. Tutkimus- ja kehitysrahoitusta ohjataan yritysten käyttöön muun muassa kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan teknologiayksiköiden kautta (Tekes). Kansainvälinen vertailu osoittaa, että tutkimus- ja kehitystoiminnan kannustamiseen on Suomessa panostettu huomattavasti. Vuonna 2005 tutkimus- ja kehitysmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli Suomessa 3,5 prosenttia. Tutkimus- ja kehitystoiminnan menot suhteessa bruttokansantuotteeseen olivat mainittuna vuonna Suomessa Ruotsin jälkeen OECD:n korkeimmat. Ruotsin vastaava luku oli samana vuonna 3,89. EU-maiden keskiarvo vuonna 2005 oli 1,77 prosenttia. Yhdysvaltojen vastaava luku oli 2,62 ja Japanin 3,33 prosenttia. Suomen julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2005 EU-maiden korkein, 1,03 prosenttia. Tutkimus- ja kehitysrahoituksen osuus bruttokansantuotteesta on tarkoitus nostaa kuluvalla hallituskaudella neljään prosenttiin. Suomessa on saatu hyviä kokemuksia tutkimus- ja kehitystoiminnan kannustamisesta suorien tukien avulla. Suorilla tukijärjestelmillä voidaan katsoa olevan lukuisia etuja suhteessa tutkimus- ja kehitystoimintaan liittyviin verokannustimiin; erityisesti niiden voidaan katsoa olevan helpommin kohdennettavissa, tuensaajien selvästi identifioitavissa ja tukien vaikutuksien riit- 2

3 Ministerin vastaus KK 387/2007 vp Marjo Matikainen-Kallström /kok tävässä määrin arvioitavissa. Sekä verojärjestelmän että tukijärjestelmien selkeyden, ymmärrettävyyden ja tehokkuuden vuoksi suoria tukijärjestelmiä tulisi pyrkiä pitämään ensisijaisina suhteessa verokannustimiin. Viitaten edellä todettuun hallitus ei katso tarpeelliseksi ryhtyä erillisiin toimenpiteisiin tutkimus- ja kehitystoimintaan liittyvien verokannustimien suhteen. Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2007 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 387/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjo Matikainen-Kallström /saml: Vad ämnar regeringen göra för att utveckla företagsbeskattningen så att den stöder och främjar innovationsverksamhet särskilt hos små och medelstora företag? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 8 6 punkten i lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet (360/1968, nedan näringsskattelagen) är utgifter för forskningsverksamhet för främjande av rörelsen avdragsgilla utgifter. Avdragsgilla är utgifter för utrednings- och planeringsarbete och annat sådant arbete som syftar till att utveckla produktionen och marknadsföringen samt utgifter för planeringsarbete som utförts för utveckling av produkter. Utgifter för forskningsverksamhet kan vara till exempel utgifter för personalens löner, anskaffningsutgifter för sådana material och förnödenheter som används i forskningen och anskaffningsutgifter för byggnader, maskiner, inventarier, utrustning och andra sådana nyttigheter som har anskaffats för forskningsverksamheten. Också utgifter som hänför sig till ett forskningsprojekt som har misslyckats är avdragsgilla och minskar därmed till hela sitt belopp företagets inkomstskatteskyldighet. Bestämmelser om periodisering av forskningsutgifter finns i 25 i näringsskattelagen. Kostnaderna kan avdras antingen under det år då betalningsskyldigheten för dem har uppkommit eller genom avskrivningar under två eller flera skatteår om den skatteskyldige så yrkar. Incitamentet för forskningsverksamhet ingår i bestämmelserna om avskrivning av anskaffningsutgiften för en byggnad som används för forskningsverksamhet, eftersom enligt 34 5 punkten i näringsskattelagen kan en sådan anskaffningsutgift avskrivas genom årliga avskrivningar på 20 procent i stället för den normala avskrivningen på 4 eller 7 procent. I Finland uppmuntras forsknings- och utvecklingsverksamhet i betydande utsträckning genom direkta stödsystem. Finansieringen av forskning och utveckling kanaliseras till företagen bland annat via teknologienheterna (Teknologiska utvecklingscentralen Tekes) inom handelsoch industriministeriets förvaltningsområde. Internationella jämförelser visar att man i Finland har gjort betydande satsningar på att uppmuntra forsknings- och utvecklingsverksamhet. År 2005 utgjorde utgifterna för forskning och utveckling i Finland 3,5 procent av bruttonationalprodukten. Utgifterna för forsknings- och utvecklingsverksamhet i förhållande till bruttonationalprodukten var i Finland nämnda år de högsta i OECD efter Sverige. Motsvarande siffra för Sverige samma år var 3,89. Medelvärdet för EU-länderna år 2005 var 1,77 procent. Motsvarande siffra för Förenta staterna var 2,62 procent och för Japan 3,33 procent. Den offentliga forsknings- och utvecklingsfinansieringens andel av bruttonationalprodukten var i Finland år 2005 högre än i något annat EU-land, dvs. 1,03 procent. Avsikten är att finansieringen av forskning och utveckling ska höjas till fyra procent av bruttonationalprodukten under innevarande regeringsperiod. I Finland har vi goda erfarenheter av att uppmuntra forskning och utvecklingsverksamhet med hjälp av direkta stöd. Direkta stödsystem 4

5 Ministerns svar KK 387/2007 vp Marjo Matikainen-Kallström /kok kan anses ha många fördelar jämfört med skatteincitament för forsknings- och utvecklingsverksamhet. I synnerhet kan de anses vara lättare att rikta och klart identifierbara för stödtagarna, och effekterna av dem kan i tillräcklig utsträckning utvärderas. Med tanke på tydligheten, begripligheten och effektiviteten i såväl skattesystemet som stödsystemen bör det eftersträvas att de direkta stödsystemen fortsätter att vara primära i förhållande till skatteincitament. Med hänvisning till vad som ovan konstaterats anser regeringen det inte nödvändigt att vidta särskilda åtgärder i fråga om skatteincitament som gäller forsknings- och utvecklingsverksamhet. Helsingfors den 9 november 2007 Finansminister Jyrki Katainen 5