VEKU-hanke Loppuraportti

Transkriptio

1 VEKU-hanke Loppuraportti

2 Sisällys 1 Tiivistelmä Summary Hankkeen tarve ja tavoitteet Toteutus, tulokset ja vaikutukset Kehittämistyön tulokset ja tutkimusasetelma Pelit ja verkkopalvelu osana kuntoutusta Työterveyshuollon osallisuus kuntoutusprosessissa Intervention vaikutukset Kohderyhmän kokemukset hankkeesta Hankeaikana toteutuneet riskit Hankkeen tulosten hyödyntäminen Hanketta rahoitti Euroopan sosiaalirahasto (ESR) Hankekoodi: S20028, Toteutusaika: Hankkeen nimi: Verkkopalvelupohjaisella etäkuntoutuksella kohti parempaa työkykyä, hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta (VEKU-hanke) Toimintalinja: 5. Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta Erityistavoite: Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen Vastuuviranomainen: Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Hanketoteuttajan virallinen nimi: Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiö Organisaatiotyyppi: Säätiö Y-tunnus: Hankekumppanit: Kuopion yliopistollinen sairaala, Siilinjärven terveyskeskus, Lapinlahden terveyskeskus ja Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä Yhteystiedot: Leena Korhonen Kauko Pitkänen Projektipäällikkö Ylilääkäri p: p: leena.korhonen@neuron.fi kauko.pitkanen@neuron.fi Neuron Vehmersalmentie Kuopio 2

3 1 Tiivistelmä VEKU-hankkeessa kehitettiin neurologisen kuntoutuksen tarpeisiin etäkuntoutusmalli, joka hyödyntää verkkopalvelualustaa ja digitaalisia kuntoutuspelejä. Kehittäminen tehtiin yhteistyössä julkisella kilpailutuksella hankittujen ICT- ja pelialan palveluntuottajien sekä Neuronin fysio-, toiminta- ja puheterapeuttien ja neurologin kanssa. Prosessiin osallistettiin myös kohderyhmän edustajia sekä hankekumppaneita. Tavoitteena oli luoda etäkuntoutusmalli, jonka turvin voitaisiin taata saumaton kuntoutuksen jatkumo neurologisen sairastumisen tai vammautumisen jälkeen. Tavoitteena oli, että etäkuntoutusintervention avulla voitaisiin lisätä kohderyhmän työhön paluun ja sosiaalisen osallistumisen mahdollisuuksia. Kehittämisessä panostettiin mahdollisimman selkeään verkkopalvelun käyttöliittymään sekä monipuolisesti muunneltaviin ja etäyhteyden välityksellä muokattaviin kuntoutuspeleihin. Hankkeen kohderyhmänä olivat pohjoissavolaiset työikäiset henkilöt, joilla on neurologisesta sairastumisesta tai vammautumisesta aiheutunut kuntoutustarve. Etäkuntoutuksen soveltuvuutta kohderyhmälle arvioitiin käytettävyystutkimuksen avulla. Käytettävyystutkimukseen sisältyi mittauskäynnit Neuronissa jakson alussa ja lopussa. Mittauskäynneillä tehtiin toimintakykykartoitus kyselyiden ja tutkimusten avulla sekä määriteltiin kuntoutuksen tarve. Alkumittauskäynnillä mietittiin lisäksi alustavasti tavoitteita etäjaksolle ja perehdyttiin verkkopalvelun ja laitteiden käyttöön. Tämän jälkeen toteutettiin kotikäynti, jonka aikana testattiin videoyhteys, suunniteltiin laitteiden sijoittelu videopuheluita ja pelaamista ajatellen sekä viimeisteltiin kuntoutusjakson tavoitteet. Kotikäyntiä seurasi noin kuuden (6) viikon etäkuntoutusjakso. Kuntoutus koostui henkilökohtaisesti suunnitellusta harjoitusohjelmasta, jota seurattiin ja ohjattiin verkkoviestinnän ja videopuheluiden kautta viikoittain. Digitaaliset kuntoutuspelit ohjelmoitiin kuntoutujan tavoitteiden mukaisesti. Etäkuntoutusta toteutti joko fysio-, toiminta- tai puheterapeutti, tai useampi terapeutti moniammatillisesti. Osallistujille lainattiin tablettietokone, johon oli asennettuna videosovellus ja pelit. Lisäksi lainattiin tarvittaessa peliohjain sekä 4G-yhteys. Etäkuntoutuksen kävi läpi kymmenen (10) henkilöä. Osalla etäkuntoutus käynnistyi pian sairastumisen tai vammautumisen jälkeen ja osalla aivotapahtumasta oli kulunut useita vuosia. Joukossa oli kuusi (6) miestä ja neljä (4) naista, joista kaksi (2) oli työttömänä sairastumishetkellä, yksi (1) työelämän ulkopuolella ja seitsemän (7) sairauslomalla neurologisen sairastumisen tai vammautumisen takia. Osallistujat kokivat etäkuntoutuksen motivoivana ja omia kuntoutumistavoitteitaan edistävänä. Ennakkoluulot etäkuntoutusta kohtaan hälvenivät. Suurin osa etäkuntoutukseen osallistuneista koki työkykynsä sekä fyysiseen toimintakykyyn liittyvän elämänlaadun parantuneen jakson aikana. Etäjaksojen aikana oli jonkin verran teknisiä ongelmia, mutta palautteen mukaan ne eivät vaikuttaneet kuntoutumistuloksiin. Osallistuminen hankkeeseen lisäsi kaikkien henkilöiden halukkuutta käyttää tietotekniikkaa sekä kuntoutuksessa että muissa yhteyksissä. Kaikki osallistujat suosittelisivat etäkuntoutusta muille neurologisille kuntoutujille. 2 Summary VEKU project focused on developing a telerehabilitation method that consisted of web platform and digital games for neurological rehabilitation. Development was executed in co-operation with ICT- and digital game service providers and physio-, occupational- and speech therapists and a neurologist from Neuron. Project partners and a small group of neurological rehabilitees were also involved in the development process. Aim of the project was to create a telerehabilitation protocol that increases equal opportunities for rehabilitation in different phases of the rehabilitation due to 3

4 neurological disease or disability. An important objective was to increase target groups possibilities of social participation and return to work. Another aim was to develop user friendly interface and rehabilitation games that are versatile and easily adjustable with remote access. An extensive data were collected to analyze the feasibility of the method. The participants were working-aged neurological rehabilitees from Northern Savo district. Individual rehabilitation needs and treatment goals were identified at the beginning based on the functional abilities of the participants evaluated with questionnaires and clinical tests. The web platform and games were introduced to the participants. A home visit was made to test the video connection, determine the optimal placement for the equipment due to video calls and gaming, and conclude the rehabilitation target. The telerehabilitation period lasted six (6) weeks and consisted of individual exercise program that was monitored and guided via web platform and video calls on weekly basis. Digital games were used as a part of the exercise program and were adjusted for personal needs. Telerehabilitation was executed by physio-, occupational- or speech therapist or by a multidisciplinary team. Tablet computer with the games was lent as well as 4G internet connection if needed. All of the neurological rehabilitees enrolled into the intervention were in the subacute or chronic phase of rehabilitation. Ten (10) participants, six (6) men and four (4) women, completed the telerehabilitation intervention. Two (2) of the participants were unemployed, one (1) outside of working life and seven (7) on sick leave due to their neurological condition. Participants experienced telerehabilitation as a motivating method and felt that they benefited from the intervention. Attitudes towards telerehabilitation changed for the positive. Most of the participants felt that their ability to work and physical ability -related quality of life improved during intervention. There were some technical problems during intervention but according to the participants it didn t affect their rehabilitation outcomes. The participants reported that going through the intervention empowered them greatly in the use of internet and new technology both in everyday life and in rehabilitation. All of the participants would recommend telerehabilitation to other neurological rehabilitees. 3 Hankkeen tarve ja tavoitteet Suomessa väestö ikääntyy, mikä asettaa haasteita työvoiman riittävyydelle tulevaisuudessa. Työuria tulisi pidentää ja työhön paluun mahdollisuuksia sairastumisen tai vammautumisen jälkeen tukea, jotta kaikki potentiaalinen työvoima saataisi käyttöön. Työn tekeminen on tärkeä osa ihmisen sosiaalista osallistumista yhteiskuntaan. Työkyvyn tukemisella voidaan paitsi mahdollistaa kaiken saatavilla olevan työvoimapotentiaalin käyttöön ottoa, myös ehkäistä yhteiskunnasta syrjäytymistä ja sen myötä kumuloituvia ongelmia. Neurologisen sairastumisen tai vammautumisen jälkeen on usein vaikea palata omaan työhön, sillä sairaus vaikuttaa toimintakykyyn monilla eri tasoilla. Moninaisten fyysisten oireiden lisäksi neurologisesti sairastuneet voivat kokea merkittävää uupumusta, toiminnanohjauksen ongelmia tai muita kognitiivisia ongelmia. Yhtäältä niin kognitiivinen kuin fyysinen haitta, joka on toimintakykymittareilla mitattuna varsin vähäinen, voi vaikeuttaa merkittävästi työssä pärjäämistä tai jopa estää työn tekemisen. Toimintakyvyn palauttaminen vaatii moniammatillista kuntoutusta, joka tulee aloittaa heti sairastumisen jälkeen ja jota tulee jatkaa niin kauan kuin toimintakyvyssä tapahtuu edistymistä. Myös tämän jälkeen tarvitaan usein kuntoutusta saavutetun toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Kuntoutusjärjestelmän hajanaisuuden ja resurssipulan vuoksi kaikki eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa kuntoutusta oikeaaikaisesti. Tarvitaan entistä ketterämpiä ja kustannustehokkaampia palveluita. 4

5 Tämän hankkeen lähtökohtana oli kehittää verkkopalvelupohjainen etäkuntoutusmalli erityisesti neurologisesti sairastuneiden tai vammautuneiden kuntoutukseen. Hankkeen tavoitteena oli, että etäkuntoutuksen avulla edistetään neurologisesti sairastuneiden tai vammautuneiden työ- ja toimintakykyä ja mahdollistetaan saumaton kuntoutuksen jatkuvuus akuuttivaiheen jälkeen. Tavoitteena oli lisätä kuntoutuksen saavutettavuutta asuinpaikasta riippumatta ja siten edistää tasavertaisuuden periaatetta. Etäkuntoutukseen liitettiin pelillisyyttä, jonka tavoitteena oli motivoida ja sitouttaa henkilö paremmin omaan kuntoutusprosessiinsa. Hanke oli hyvä ratkaisu lähteä kehittämään uudenlaista kuntoutuspalvelumallia, sillä kehittäminen vaatii monialaista yhteistyötä, joka ei olisi ollut mahdollista ilman hankerahoitusta. 4 Toteutus, tulokset ja vaikutukset 4.1 Kehittämistyön tulokset ja tutkimusasetelma Hankkeessa kehitettiin verkkopalvelupohjainen etäkuntoutusprotokolla, joka koostuu vuorovaikutteisesta verkkopalvelualustasta ja digitaalisista kuntoutuspeleistä fysio-, puhe- ja toimintaterapiaan. Verkkopalvelualustan kautta terapeutit viestivät kuntoutujien kanssa suojatusti, soittivat videopuheluita sekä seurasivat harjoittelun edistymistä. Harjoittelun edistymisen seurantaa varten verkkopalvelussa oli harjoituspäiväkirja kuntoutujille. Lisäksi pelitulokset siirtyivät rajapinnan kautta automaattisesti verkkopalveluun terapeutin nähtäville. Verkkopalveluun oli suunniteltu liitettäväksi interaktiivisia kuntoutusryhmiä. Hankkeen edetessä kuitenkin todettiin, että yhtä aikaa tutkimuksessa olevien kuntoutujien tulisi jäämään todennäköisesti pieneksi. Tämän vuoksi ryhmämuotoisen keskustelun mahdollistavaa toimintoa ei liitetty palvelualustaan hankeaikana. Hankkeen tuloksena on syntynyt etäkuntoutusmalli vaativaan neurologiseen kuntoutukseen. Etäkuntoutuksen vaikutukset kohderyhmän työkykyyn ja elämänlaatuun ovat tutkimustulosten perusteella lupaavia. Kehitetyn etäkuntoutusmallin soveltuvuutta kohderyhmälle arvioitiin käytettävyystutkimuksella, johon saatiin rekrytoitua 12 työikäistä pohjoissavolaista miestä ja naista, joilla oli neurologisesta sairastumisesta tai vammautumisesta johtuva kuntoutustarve. Heistä kaksi keskeytti etäkuntoutuksen. Etäkuntoutuksen läpi käyneiden 10 henkilön taustatiedot on esitetty kuvissa 1-6. Kuva 1 Kuva 2 5

6 Kuva 3 Kuva 4 Kuva 5 Kuva 6 Käytettävyystutkimuksen etäkuntoutusmalliin sisältyi mittauskäynnit Neuronissa jakson alussa ja lopussa. Mittauskäynneillä kartoitettiin toimintakykyä, elämänlaatua ja työkykyä kyselyiden ja tutkimusten avulla sekä määriteltiin kuntoutuksen tarve. Samat kyselyt ja arvioinnit toistettiin etäjakson lopussa. Alkumittauskäynnillä mietittiin lisäksi alustavasti tavoitteita etäjaksolle ja perehdyttiin verkkopalvelun ja laitteiden käyttöön. Tämän jälkeen toteutettiin kotikäynti, jonka aikana testattiin videoyhteys, suunniteltiin laitteiden sijoittelu videopuheluita ja pelaamista ajatellen sekä viimeisteltiin kuntoutusjakson tavoitteet. Kotikäyntiä seurasi noin kuuden (6) viikon etäkuntoutusjakso. Kuntoutus koostui henkilökohtaisesti suunnitellusta harjoitusohjelmasta, jota seurattiin ja ohjattiin verkkoviestinnän ja videopuheluiden kautta viikoittain. Digitaaliset kuntoutuspelit ohjelmoitiin kuntoutujan tavoitteiden mukaisiksi ja etäkuntoutusta toteutti joko fysio-, toiminta- tai puheterapeutti, tai useampi terapeutti moniammatillisesti. Kuntoutujille lainattiin tablet-tietokone ja siihen liitettävä peliohjain sekä tarvittaessa 4G-yhteys. Tabletteihin oli asennettuna videopuhelusovellukset sekä pelit. Jokaiselle kuntoutujalle laadittiin etäkuntoutusjaksolle yksilölliset tavoitteet ja suunnitelma. Terapian suunniteltu kokonaismäärä oli kaikilla keskimäärin sama: videopuhelu noin kerran viikossa ja lisäksi itsenäistä harjoittelua sekä viestintää verkossa. Itsenäisen harjoittelun 6

7 toteutuneessa määrässä oli suurta vaihtelua: osa harjoitteli suunnitelman mukaisesti, osa enemmän ja osa vähemmän. Harjoittelun määrän vaihtelevuus johtui henkilökohtaisista syistä, kuten päivittäisestä vireystilasta tai arjen kiireistä. Osalla pelien käyttö jäi suunniteltua vähäisemmäksi teknisten ongelmien vuoksi. Pelejä käytettiin osana kuntoutusta suurimmalla osalla. 4.2 Pelit ja verkkopalvelu osana kuntoutusta VEKU-hankkeessa kehitetyissä peleissä oli runsaasti mahdollisuuksia muokata tavoite- ja vaikeustasoa, mutta ne eivät silti olleet kaikille soveltuvia. Koska kuntoutus lähtee aina henkilökohtaisista tavoitteista ja tarpeista, ei pelejä ohjelmoitu etäkuntoutusohjelmaan, mikäli niiden ei uskottu edistävän henkilön kuntoutumista. Hankkeessa todettiinkin, että on mahdotonta tehdä peliä, joka soveltuisi kaikkien neurologisten kuntoutujien kuntoutukseen. Lisäksi todettiin, että pelien kehittäminen alusta alkaen toimintavarmaksi kokonaisuudeksi on pitkä prosessi, jolle olisi hyvä olla kokonaan oma hanke tai ainakin huomattavasti tätä pidempi aika runsaaseen testikäyttöön erilaisilla käyttäjillä. Näin lyhyessä hankeajassa oli mahdotonta kehittää kuntoutuskäyttöön sopivat pelit, joiden kaikki mahdolliset ohjelmointivirheet olisivat tulleet esiin lyhyessä ajassa melko pienellä testijoukolla ja joiden täysi toimintavarmuus olisi siten voitu taata. Ongelmista huolimatta suurin osa kuntoutujista koki pelit motivoiviksi. Etäseurannan avulla pelin vaikeustasoa voitiin muuttaa kuntoutujalle sopivaksi ilman kotikäyntiä ja toisaalta pelituloksista nähtiin, minkä tyyppisissä tehtävissä virheitä tulee eniten. Tämän avulla voitiin tarvittaessa ohjata uudenlaisia harjoitteita. Hankkeessa kehitettyjä pelejä pilotoitiin myös hankekumppaneiden keskuudessa erilaisilla asiakkailla. Pilottien aikana kävi ilmi, että pelit innostavat hyvin monentyyppisiä kuntoutujia diagnoosista tai iästä huolimatta ja pelien käyttö osana kuntoutusta kiinnosti myös suurta osaa testaamisen parissa olleista ammattilaisista. Piloteista saatiin paljon hyviä kehittämisehdotuksia niin asiakkailta kuin terapeuteilta, ja niitä välitettiin eteenpäin kuntoutuspelien kehittäjille. Pelien vaikuttavuus etäkuntoutuksessa tarvitsee vielä lisää näyttöä, mutta sen osuus harjoitteluun motivoivana tekijänä vaikuttaa lupaavalta. Avainasemassa on kuitenkin yksilöllisten tarpeiden mukaan valittu peli, minkä vuoksi jotain tiettyä peliä ei voida kytkeä osaksi etäkuntoutusmallia. Sopivan pelin valinta vaatii terapeutilta kuntoutuspeleihin tutustumista. Etäkuntoutuksen näkökulmasta kustannustehokkain peli on sellainen, joka ei vaadi erillistä suurikokoista ohjainta. Suurikokoisen peliohjaimen käyttö vaatii sen kotiinkuljetusta ja sieltä hakemista, kun taas pelkästään mobiililaitteella pelattava peli voidaan antaa poliklinikkakäynnin yhteydessä tabletille ladattuna tai pyytää kuntoutujaa lataamaan se itse omalle laitteelleen, mikäli käytetään omia laitteita. Verkkopalvelussa tapahtuvan sähköisen viestinnän avulla motivoitiin kuntoutujia ja ohjattiin kuntoutusta. Verkkopalvelun kautta jaettiin muun muassa yksilöllisiä harjoitusohjeita sekä linkkejä kuntoutujan kannalta hyödyllisille verkkosivuille ja videoihin. Verkkopalvelu mahdollistaa monipuolisen reaaliaikaisen ja ajasta riippumattoman viestinnän. Sekä ammattilaiset että kuntoutujat ovat kuitenkin sitä mieltä, että kasvokkainen tapaaminen etäkuntoutuksen alussa on tärkeää luottamuksellisen terapiasuhteen luomiseksi, kuntoutustarpeiden kartoittamiseksi ja tavoitteiden laatimiseksi. Kasvokkainen tapaaminen poliklinikalla voi olla riittävä useimpien kuntoutujien kohdalla. Toisaalta kotikäynti mahdollistaa sen, että terapeutti ja kuntoutuja voivat yhdessä miettiä laitteiston parhaan sijoittelun videopuheluita ajatellen ja myös testata yhteyksien toimivuuden. Lisäksi terapeutti näkee kuntoutujan kotiympäristön, mikä auttaa arkeen sidottujen harjoitteiden ohjaamisessa etäjakson aikana. 7

8 4.3 Työterveyshuollon osallisuus kuntoutusprosessissa Hankkeen yhtenä tavoitteena oli lisätä työterveyshuollon osallisuutta kuntoutusprosessiin. Yhteydenotolla haluttiin varmistaa, että työhön paluuta valmistelevat toimenpiteet käynnistyvät oikea-aikaisesti. Koska hankkeessa mukana olleella kohderyhmällä sairastumisen tai vammautumisen aiheuttamat toimintakyvyn rajoitteet voivat olla hyvin moninaisia ja kognitiivisten oireiden kyseessä ollen usein päällepäin näkymättömiä, katsottiin yhteydenoton antavan uutta lisäarvoa myös näiden ongelmien tunnistamisessa ja ratkaisumallien löytämisessä. Tämä tavoite osoittautui vaativaksi, koska osa kuntoutujista ei halunnut, että yhteydenotto työterveyshuoltoon tehdään ja osalla ei ollut työterveyshuoltoa. Toisaalta työterveyshuolto koki yhteydenoton hyvänä asiana, kun aiottuja työhön paluuta edistäviä suunnitelmia voitiin pohtia yhdessä kuntoutuksesta vastaavan osapuolen kanssa. 4.4 Intervention vaikutukset Etäkuntoutukseen osallistuneista henkilöistä kuudella koettu työkyky parani jakson aikana, kaksi koki työkykynsä alentuneen ja yksi ei kokenut sen muuttuneet. WHOQOLBref-kyselyllä mitatuissa elämänlaadun eri ulottuvuuksissa tapahtui muutoksia kaikilla osallistujilla. Kahdeksan kymmenestä osallistujasta koki fyysiseen toimintakykyyn liittyvän elämänlaadun parantuneen. Psyykkisen ulottuvuuden muutokset olivat joko vähäisiä tai niitä ei ollut. Elämänlaatumittarin sosiaalisen ulottuvuuden osa-alueilla suurimmalla osalla tapahtui heikkenemistä. Myös ympäristöön liittyvän elämänlaadun osa-alueella tapahtui jonkin verran heikkenemistä. FSQFin-kyselyllä mitattuna suurimmalla osalla liikkuminen parantui ja neljällä vastaajalla arkiaskareiden hoitaminen (kotielämä) muuttui sujuvammaksi. Tulosten tulkinnassa tulee huomioida, että etäkuntoutusintervention lisäksi lukuisat muut asiat henkilön elämässä ovat voineet vaikuttaa mittaustuloksiin, eikä niiden perusteella voida osoittaa suoraa syy-seuraussuhdetta intervention ja mittaustulosten muutosten välillä. Esimerkiksi sairastumisen vaihe ja muutokset elämäntilanteessa sekä henkilön vireystila kyselyihin vastaamishetkellä ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Pienen otoskoon ja vertailuryhmän puuttumisen takia mittaustuloksista ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Mitattavia tuloksia merkittävästi tärkeämpiä tuloksia hankkeessa ovat etäkuntoutuksen käytettävyydestä kartutetut kokemukset ja havainnot, jotka auttavat kehittämään menetelmää edelleen ja jalkauttamaan sen osaksi kuntoutuspalveluiden valikoimaa. Hankkeessa saatujen kokemusten ja kohderyhmän palautteen perusteella etäkuntoutus voi sopia hyvin juuri siihen tilanteeseen, johon se alun perin hankesuunnitelmassa kaavailtiin: kuntoutuslaitoksesta kotiutumisen jälkeen henkilöille, joiden kuntoutus olisi muuten katkolla, mutta jotka tarvitsevat kuntoutusta toimintakykynsä parantamiseksi. Lisäksi jo kauan aikaa sitten sairastuneet henkilöt kokivat etäkuntoutusintervention tärkeäksi, koska se toi lisämotivaatiota kotiharjoitteluun. Etäkuntoutukseen osallistuneet olivat pääosin tyytyväisiä jaksoon ja sille asetettujen henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Verkkopalvelun käyttö kuntoutuksen seurannassa ja ohjaamisessa osoittautui hyväksi toimintamalliksi. Ajasta riippumaton viestintä verkkopalvelussa mahdollistaa sekä terapeutin että kuntoutujan joustavan ajankäytön. Useimmat kuntoutujat kertoivat harjoituspäiväkirjan ja verkkoon terapeutille menevien peliraporttien toimivan motivoivana tekijänä: tieto terapeutin etäseurannasta aiheutti sen, ettei kehdannut jättää harjoituksia väliin. Videopuhelut ovat tärkeä osa kuntoutusta, sillä ne mahdollistavat reaaliaikaisen kontaktin kuntoutujan ja terapeutin välillä. Videopuhelun 8

9 aikana on mahdollista seurata kotiharjoitteiden tekemistä, näyttää harjoitteita tai käydä yhdessä läpi esimerkiksi internetissä olevia sivustoja tai muita materiaaleja ruudunjakamisen avulla. Sekä terapeutit että kuntoutujat kokivat, että videopuhelu mahdollistaa läsnäolon tunteen paremmin kuin perinteinen puhelu. Joillekin henkilöille etäkuntoutus osoittautui turhan vaativaksi kuntoutusmuodoksi, sillä se vaatii oma-aloitteisuutta ja tietoteknisiä taitoja. 5 Kohderyhmän kokemukset hankkeesta Kohderyhmää osallistettiin etäkuntoutusprotokollan jäsentämiseen hankkeen alkuvaiheessa. Viidestä kohderyhmän edustajasta kootun asiantuntijapaneelin tapaamisissa kerättiin ideoita etäkuntoutuspalvelun ja pelien sisällöstä. Ideoita hyödynnettiin suunnittelussa ja toteutuksessa budjetin ja aikataulun sallimissa rajoissa. Asiantuntijapaneeli toimi myös pelien ja verkkopalvelun testaustoiminnassa ennen etäkuntoutusinterventiota. Panelistit eivät osallistuneet varsinaiseen etäkuntoutukseen. Etäkuntoutusinterventioon osallistuneen kohderyhmän kokemuksen hankkeesta olivat pääasiassa myönteisiä. Kohderyhmän mukaan kuntoutuksessa käytetyt laitteet eli tablet-tietokone ja peliohjain toimivat hyvin tai kohtalaisesti ja he osasivat käyttää niitä hyvin. Tietokonepelit ja -tehtävät koettiin hyödyllisiksi, motivoiviksi ja hauskoiksi. Joillekin pelit olivat kuitenkin hieman liian vaikeita ja toisille liian helppoja, minkä vuoksi pelaaminen saattoi olla välillä tylsää tai tuntua turhalta. Pelien käyttö terapiassa vastasi kuitenkin kohderyhmän toiveita ja odotuksia kohtalaisesti tai hyvin. Yhden henkilön terapiassa ei käytetty pelejä lainkaan, sillä niiden ei koettu edistävän henkilön kuntoutumista. Videopuheluiden käyttäminen koettiin helpoksi, vaikka yhteydessä oli jonkin verran ongelmia toisinaan. Videopuhelut olivat kohderyhmän mielestä hyödyllisiä kuntoutuksen kannalta. Suurin osa koki, että videopuheluiden määrä noin kerran viikossa oli sopiva. Osa olisi toivonut enemmän videopuheluita. Verkkopalvelun käyttö koettiin helpoksi ja siellä oleva tieto hyödylliseksi. Kaikki selvisivät etäkuntoutusympäristönä käytettävän verkkopalvelun käytöstä itsenäisesti, mutta yksi henkilö tarvitsi apua palveluun kirjautumisessa. Hankkeessa mukana olo lisäsi kaikkien osallistujien kiinnostusta teknologian käyttöön sekä kuntoutuksessa että muissa yhteyksissä. Kohderyhmä koki etäkuntoutuksen pääosin helpoksi, hyödylliseksi ja motivoivaksi. Kaikki osallistujat suosittelisivat etäkuntoutusta muille neurologisille kuntoutujille. Haasteiksi koettiin välillä oma jaksaminen sekä toisinaan tekniset ongelmat joko videoyhteydessä tai peleissä. Etäkuntoutukseen osallistuneille tehdyn palautekyselyn tulokset on esitetty kuvina liitteessä 1. 6 Hankeaikana toteutuneet riskit Hankkeen alkuvaiheessa tehty palveluhankintojen kilpailutus vei prosessina huomattavasti enemmän aikaa kuin oli osattu odottaa. Tämä viivästytti kokonaisaikataulua, joka oli riippuvainen kaikkien hankintojen yhteensovittamisesta. Myös verkkopalvelun ja pelien yhteiskehittäminen vei merkittävästi enemmän aikaa kuin oli osattu odottaa. Tilanne ratkaistiin hakemalla hankkeelle puoli vuotta jatkoaikaa. Jatkoajan turvin hanke saatiin vietyä läpi suunnitelman mukaisesti. Kohderyhmän rekrytointi hankkeeseen osoittautui ennakoitua haastavammaksi. Tilastotiedon valossa suunnitelman mukainen määrä, vähintään 20 osallistujaa sekä 20 verrokkia, olisi pitänyt olla mahdollista saada kerättyä hankeajan puitteissa. Hankkeeseen saatiin kuitenkin rekrytoitua vain 9

10 15 kriteerit täyttävää henkilöä, joista kaksi ensimmäistä kerättiin vertailuryhmään, yksi suostumuksensa antanut henkilö kuntoutui ennen intervention aloitusta ja kaksi keskeytti intervention. Lopulta 10 henkilöä kävi läpi koko etäkuntoutusjakson. Vertailuaineiston kerääminen keskeytettiin jo varhaisessa vaiheessa kun huomattiin, ettei ole mahdollista saada haluttua määrää tutkittavia. Lisäksi tutkimuksen sisäänottokriteerejä väljennettiin diagnoosin ja sairastumisajankohdan osalta, jotta mahdollisuudet saada hankkeeseen osallistujia Pohjois-Savon alueelta paranisivat. Yhtenä tärkeänä syynä rekrytointivaikeuksiin on etäkuntoutuksen uutuus: se saattoi tuntua liian vieraalta ja ehkä jopa pelottavalta kuntoutusmuodolta osalle sairastuneista. Toisena syynä voi olla aukot rekrytointireiteissä. Rekrytointia pyrittiin tehostamaan tiedottamalla kuntakumppaneita ja omaa organisaatiota entistä enemmän soveltuvuuskriteereistä ja muista rekrytointiasioista. Lisäksi pyrittiin lisäämään kohderyhmän ja ammattilaisten yleistä etäkuntoutustietoisuutta, jotta kynnys etäkuntoutusta kohtaan madaltuisi. Rekrytointi piristyikin hankkeen loppua kohti ja sen vuoksi sitä päätettiin jatkaa niin pitkään kuin mahdollista, vaikka sen johdosta tutkimustulosten analysointi ja raportointi jouduttiin toteuttamaan vasta hankeajan jälkeen. Etäkuntoutuksen toteutuksen aikana oli jonkin verran ennakoimattomia ongelmia videopuheluiden kanssa. Videopuhelun onnistumiseen vaikuttaa laite ja sen käyttöjärjestelmä, internet-yhteys, käytettävä sovellus sekä käyttäjän taidot. Hankkeen aikana todettiin, että tälle kohderyhmälle on erityisen tärkeää saada laite ja sovellus toimintavarmoiksi, jotta voidaan minimoida teknisten ongelmien riskit. Lainalaitteen käyttämisen etuna on, että kaikilla käyttäjillä on sama laite, jonka terapeutti teknisesti hallitsee ja joka voidaan päivittää säännöllisesti kun se palautuu lainasta. Toisaalta lainalaite voi olla kuntoutujalle vieras toimintalogiikaltaan, mikä aiheuttaa enemmän käyttäjälähtöisiä ongelmatilanteita. Sovelluksen päivitykset sen sijaan voivat aiheuttaa ongelmia, mikäli ne vaativat kuntoutujalta toimenpiteitä etäjakson aikana. Hankeaikana todettiin, että terapeutit tarvitsevat kunnolla aikaa perehtyäkseen sekä laitteen että sovelluksen käyttöön ja päivityksiin, jotta kuntoutujan neuvominen teknisten pulmien sattuessa on mahdollista puhelimitse. Tähän panostettiin tekemällä kirjallisia ja kuvallisia ohjeita sekä harjoittelemalla yhteyksiä eri laitteiden välillä. Joidenkin kuntoutujien kotona oli huono internetyhteys, mikä aiheutti videoyhteyksiin viivettä ja pätkimistä sekä kuvanlaadun heikkenemistä. Mikäli videoyhteyttä ei saatu toimimaan tyydyttävällä tavalla, tehtiin puhelinsoitto. Hankkeen aikana kuvattiin auki yleisimpien ongelmatilanteiden syyt ja ratkaisumallit, minkä ansiosta tekninen sujuvuus parani koko ajan. 7 Hankkeen tulosten hyödyntäminen Hankkeessa kehitetyn etäkuntoutusmallin kehittäminen on jatkunut Neuronissa hankkeen jälkeen. Neuronissa on käynnistynyt vuoden 2017 alussa Kelan rahoittama AIMO-hanke, jonka myötä kokeillaan moniammatillisen laitos- ja etäkuntoutusta yhdistävän kuntoutusmuodon soveltuvuutta AVH-kuntoutukseen. VEKU-hankkeessa saatuja oppeja on hyödynnetty AIMO-hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa. VEKU-hankkeen myötä saadut tiedolliset ja taidolliset valmiudet toteuttaa etäkuntoutusta ovat olleet tärkeä edellytys uudelle etäkuntoutushankkeelle ja sen myötä erilaisten etäkuntoutusmallien jalkauttamiselle osaksi kuntoutuspalveluita. Kokemuksia ja tuloksia on jaettu ja jaetaan tulevaisuudessa asiantuntijoille seminaareissa ja tapahtumissa, mikä edistää etäkuntoutuksen käyttöön ottoa eri puolilla maata erilaisissa organisaatioissa. Kokemusten ja tulosten jakaminen kohderyhmälle sen sijaan lieventää etäkuntoutukseen liittyviä negatiivisia ennakkoluuloja ja madaltaa etäkuntoutukseen osallistumisen kynnystä. 10

11 LIITE 1. Kuntoutujien palautekysely

12

13

14