Alajärven Saukonkylän pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2015 Niko Putkinen, Elina Lindsberg, Satu Putkinen, Tuire Valjus ja Juha Davidila

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola L267/42/214 Alajärven Saukonkylän pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2 Niko Putkinen, Elina Lindsberg, Satu Putkinen, Tuire Valjus ja Juha Davidila

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI L267/42/214 Tekijät Niko Putkinen, Elina Lindsberg, Tuire Valjus, Satu Putkinen ja Juha Davidila Raportin nimi Alajärven Saukonkylän pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2 Raportin laji Tutkimusraportti, yhteistyöhanke Toimeksiantaja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus, Alajärven kaupunki, Lappavesi Oy Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus on tehnyt maaperä- ja pohjavesitutkimuksia yhteistyössä Alajärven kaupungin, Lappavesi Oy:n ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin Alajärven Saukonkylän I- luokan pohjavesialueen 2) ja sen lähiympäristön geologista rakennetta ja pohjavesiolosuhteita, sekä tarkasteltiin pohjavesialueiden nykyisten rajausten oikeellisuutta. Tutkimusten kohteena oleva harju on tyypillinen Pohjanmaan alueen harju, joka on syntynyt syvässä vedessä kelluvan jään reunavyöhykkeen alapuoliseen ja avautuvaan railoon. Topografisesti Saukonkylän harju sijaitsee laajassa pohjoiseen viettävässä kallioruhjeessa, minkä vuoksi harju on piilossa pohjoisosassaan, vaikka on pinta-alaltaan ja tilavuudeltaan suurimmillaan tällä alueella. Harjualueen pohjaveden virtauskuva on kolmijakoinen, sillä pohjoisessa Kangasniemen pohjoispuolella se on synkliininen, eli ympäristöstään vettä keräävä, kun taas Kangasniemeltä etelään kilometrin matkalla se on selkeästi antikliininen, eli kohomuotoinen ympäristöönsä vettä purkava muuttuen Kotangin pohjoispuolella uudelleen synkliiniseksi. Vedenottamoiden kannalta merkittävin riskitekijä mahdollisessa onnettomuustilanteessa on Alajärvi-Lehtimäki-tie. Luonnollisesti herkintä aluetta mahdolliselle onnettomuudelle ovat vedenottamoiden ympäristöt. Näillä alueilla, varsinkin Saukonkylä I vedenottamon läheisyydessä riskiä aiheuttaa myös asutus mm. jätevesien käsittely ja öljysäiliöt) sekä maatalous, kun taas Saukonkylä II alueen riskinä ovat sen lähialueen purot, joissa voi kulkea maa- ja turkistaloudesta peräisin olevia haittaaineita. Myös ojitus voi aiheuttaa paikallista riskiä pohjavesille. Pohjavesialueen rajausmuutokset koskevat ainoastaan alueen koillisosaa, jossa aluetta kavennettiin Orasenjokeen. Asiasanat kohde, menetelmät jne.) pohjavesi, pohjavesialue, pohjavesiesiintymä, pohjavesimuodostuma, harju, rakenne, kartoitus, painovoimamenetelmä, maatutka, Alajärvi Maantieteellinen alue maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Länsi-Suomen lääni, Alajärvi, Saukonkylä, I -luokan pohjavesialue 2 Karttalehdet P41 Arkistosarjan nimi Kokonaissivumäärä 27 s + 64 liitesivua Kieli Suomi Arkistotunnus 3/2 Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue Länsi-Suomen yksikkö Allekirjoitus/nimen selvennys Niko Putkinen Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sisällysluettelo Kuvailulehti 1. JOHDANTO Yleistä Aikaisemmat tutkimukset 3 2 HARJUJEN SYNTY JA ESIINTYMINEN POHJANMAALLA 4 3 MAASTOTUTKIMUKSET Maastokartoitus Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Painovoimamittaukset Menetelmän perusteista Mittaukset Maatutkaluotaukset Vasaraseismiset luotaukset 1 4 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI 11 5 TULOKSET Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Maaperän koostumus Karkearakeiset kerrostumat Hienorakeiset kerrostumat Moreeni 5.3 Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus Pohjaveden laatu Pohjaveden esiintyminen 17 6 GEOLOGISTEN TULOSTEN TULKINTA Tutkimusalueen maaperämuodostumien geologinen rakenne Harjun sisäinen rakenne 19 7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Harjun rakenne Pohjavesiolosuhteet Vajo-/ orsiveden esiintyminen Rajausmuutosehdotukset Pohjavedenotto Pohjavesiriskit 26

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET 26 9 LÄHDELUETTELO 27 LIITTEET LIITE 1 MITTAUSLINJAT JA KAIRAUSPISTEET LIITE 2 KALLIONPINNANTASO LIITE 3 POHJAVEDENPINNAN TASO LIITE 4 POHJAVESIVYÖHYKKEEN PAKSUUS VARASTOKERROSPAKSUUS) LIITE 5 POHJAVEDEN PINNA SYVYYS LIITE 6 MAAPEITTEEN PAKSUUS LIITE 7 MAAPERÄN KORKOKUVAKARTTA LIITE 8 POHJAVESIALUEEN RAJAUSKARTTA LIITE 9 POHJAVESIALUEEN RAJAUS JA AIKAISEMMAT KAIRAUS- JA KOEPUMPPAUS- TIEDOT LIITE 1 KEVYIDEN TÄRYKAIRAUSTEN TULOKSET LIITE 11 HAVAINTOPUTKIKORTIT LIITE 12 RAKEISUUSANALYYSI LIITE 13 PAINOVOIMAMITTAUSTEN TULKINTALINJAT

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS JOHDANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskus GTK) on tehnyt maaperä- ja pohjavesitutkimuksia yhteistyössä Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Alajärven kaupungin sekä Lappavesi Oy:n kanssa. Saukonkylän pohjavesialue sijaitsee noin 8 km lounaaseen Alajärven keskustasta. Saukonkylä on etelä-pohjoissuuntainen, rantavoimien tasoittama harju kuva1). Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Saukonkylän harju kuuluu osana etelästä Länsikylän ja Patamin kautta kulkevaan harjujaksoon, joka jatkuu noin 4 kilometrin päästä Hyöringinharjuna pohjoiseen. Alue rajoittuu eteläosassa Valkeiskangas A:n pohjavesialueeseen. Saukonkylän pohjavesialueen kokonaispinta-ala on noin,2 km 2 ja muodostumisalue noin 3,3 km 2. Tutkimuksessa selvitettiin Saukonkylän I-luokan pohjavesialueen ja sen lähiympäristön geologista rakennetta ja pohjavesiolosuhteita kuvan 1. pohjavesialueella. Hankkeen tavoitteena oli selvittää tutkimusalueen geologista rakennetta siten, että tulosten avulla voidaan mm. arvioida pohjavesialueiden nykyisten rajausten oikeellisuutta sekä mahdollisia uusia potentiaalisia vedenhankintapaikkoja. Ennen tätä tutkimusta alueella on tehty useita erillisiä maaperä- ja pohjavesiselvityksiä, joiden perusteella alueen geologisten ja pohjavesiolosuhteiden yleiskuva on hyvin selvillä. Kuitenkin ennen kyseessä olevaa työtä esim. pohjavesiolosuhteiden kannalta merkityksellisen harjuytimen sijainti ja yhtenäisyys eivät olleet täysin selvillä alueen keski-pohjoisosissa. Myöskään kairauksiin perustuvaa pohjavesialuerajaustarkastelua alueelta ei ole tehty riittävällä tarkkuudella. Alajärven pohjavesien suojelusuunnitelman mukaan pohjavesialuerajausta tulee tarkentaa etenkin Saukonkylän pohjavesialueen pohjoisosassa Lindsberg 211). Lindsberg, 211 on todennut Saukonkylän pohjavesiselvityksen perusteella, että harjun ydinosan hiekka- ja sorakerrostumat sijaitsevat etelä-pohjoissuuntaisessa kallion ruhjevyöhykkeessä. Pohjavesialueen pohjoisosan itäreunassa virtaa Orasenjoki, joka jakautuu Peränpuroon ja Keltinpuroon. Pohjavedenpinnan yläpuoliset kerrospaksuudet harjun eteläosassa ovat noin 2 4 m. Pohjavedenpinnan alapuolella on 5 metrin paksuisia hiekka-sorakerrostumia. Maaperän pintakerrokset ovat pääosin hienoa - silttistä hiekkaa, mutta paikoin esiintyy karkeampia hiekka-sorakerroksia. Alueen keski- ja pohjoisosassa silttisen pintakerroksen alapuolella on heikosti vettäjohtava kerros tiivis siltti- tai moreenikerros), joka aiheuttaa orsivesikerroksen maaperän pintaosaan. Orsiveden ja varsinaisen pohjavedenpinnan välillä on yli 1 metrin korkeusero. Heikosti vettäjohtavan kerroksen alapuolella esiintyy vettä hyvin johtavia hiekka- ja sorakerroksia. Saukkolan kaakkoispuolella tiivis kerros on huomattavan paksu. Muodostuman keskiosan itäpuolella esiintyy hyvin vettäläpäiseviä rantahiekkoja ja myös alueen eteläosa on rantavoimien vaikutuksesta tasoittunut. Pintavedet suotautuvat hitaasti pohjavedeksi tiiviin kerroksen läpi tai valuvat muodostuma-altaan reunojen kautta pohjavesivyöhykkeeseen. Tässä työssä selvitetään kokonaisuutena tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan ja orsiveden tasoa ja virtaussuuntia, harjumuodostumien syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua. Tutkimus perustuu vanhoista erillisselvityksistä koottuihin ja yhdenmukaistettuihin aineistoihin, sekä vuosina tehtyihin raskaisiin ja keveisiin maaperäkairauksiin, painovoimamittauksiin, seismisiin luotauksiin, maatutkaluotauksiin ja pohjaveden pinnankorkeushavaintoihin. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan hahmottamiselle, sekä mm. vedenhankintapaikkojen ja pohjavesialuerajausten määrittelylle. Rakenneselvitys antaa arvokasta lisätietoa aluesuunnittelun pohjaksi. Tiedot palvelevat myös pohjavettä uhkaavissa onnettomuustilanteissa tarvittavien toimenpiteiden ennakoimista ja suorittamista. Rakennetutkimuksella tuotettua tietoa voidaan hyödyntää myös pohjaveden virtausmallin laadinnassa.

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Projektin rahoituksesta ovat vastanneet Alajärven kaupunki, Lappavesi Oy, Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus ja GTK. Hankkeen toteutumista on ohjannut ja valvonut seurantaryhmä. GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista, maastokartoituksista, pilotti 3D-pintamallinnuksesta ja tulosten raportoinnista on vastannut geologi Niko Putkinen; vanhojen tutkimusaineistojen prosessoinnista on vastannut tutkija Elina Lindsberg, pohjavesiolosuhteita kuvaavista mallinnuksista ja visualisoinneista ovat vastanneet geologit Niko Putkinen, Satu Putkinen, Juha Davidila ja tutkija Elina Lindsberg. Juha Davidila vastasi maatutkaluotausten kenttämittauksista. Painovoimamittaukset ovat suorittaneet GTK:n mittaryhmään kuuluvat tutkimusavustajat Esko Virtanen, Pekka Jutila, Matti Säkkinen ja Tapio Kivijärvi. Mittauksen alkukäsittelyn suoritti geofyysikko Jukka-Pekka Kujasalo. Painovoimamittaustulosten tulkinnasta vastasi geofyysikko Tuire Valjus. Seismisistä maastomittauksista ja tulkinnoista vastasi Elina Lindsberg. Tutkimusassistentti Kim Wennman vastasi kevyiden maastokairausten toteutuksesta. Hankkeen maastotöihin on lisäksi osallistunut geologi Salla Valpola. 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty mm. seuraavia maa- ja kallioperän geologisia perusselvityksiä, sekä pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä: Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri: Pohjavesiselvitykset, Alajärvi Saukonkylän alue, TN:o 239 Vavy 4:3, Vaasan läänin seutukaavaliitto / Geologian tutkimuskeskus: Pohjavedenpinnan alapuoliset soraja hiekkavarat. Seinäjoen 2222), Alavuden 2223), Kuortaneen 2224) ja Alajärven 2313) karttalehtialueet, Geo-Work Oy Maatutkaluotaus Saukonkylän, Lehtimäen ja Uusikaarlepyyn pohjavesialueilla : DN:o 897V Länsi-Suomen ympäristökeskus: Saukonkylän pohjavesitutkimus, koepumppaus pisteessä 185A, DN:o 897V Saukonkylän pohjavesiselvitys: Pohjavesialue 1 52, DN:o 899V Lindsberg, E. 211: Alajärven pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma, Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Lisäksi tutkimusalueelta olivat käytettävissä ympäristöhallinnon pohjavesitietojärjestelmän POVET) havaintotiedot, pohjavesialuekartta ja -kortit. Alueelta löytyy myös Maanmittauslaitoksen vuonna 29 tekemä laserkeilausaineisto, jota on hyödynnetty mm. maatutkalinjojen korkeustason määrityksessä, pohjavesilammikoiden vedenpinnantasojen määrityksissä, sekä pohjavesialueen rajaustarkastelussa.

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS HARJUJEN SYNTY JA ESIINTYMINEN POHJANMAALLA Mannerjäätikön sulamisvesien synnyttämiä jäätikköjokimuodostumia ovat pitkittäisharjut, deltat sekä ns. lajittuneet sauma- ja reunamuodostumat kuten esim. Salpausselät. Yleisesti näitä kuitenkin kutsutaan harjuiksi, jotka ovat materiaaliltaan pääasiassa hiekkaa ja soraa. Jäätikköjoet syntyvät mannerjäätikön pintaosien sulamisvesien hakeutuessa jäätikön sisään ja edelleen pohjalle. Jään pohjalla sulavesiä syntyy myös jään painesulamisessa. Syntyneet sulavesivirrat suuntautuvat kohti jäätikön reunaa purkautuen lopulta sen edustalle. Merkityksellistä jäätikköjokien kuljettaman sedimenttikuorman kulkeutumisessa ja kerrostumisluonteessa on myös jäätikön edustan vedensyvyydellä, joka Pohjanmaan alueella on ollut noin 1 25 metriä harjujen syntyvaiheessa. Mannerjäätikön perääntymisvaiheessa valtavan jäätikkömassan alle näyttää muodostuneen satoja kilometrejä pitkiä jäätikön liikesuuntaisia harjuja, jotka päättyvät jäätikkökielekkeiden reunoihin Niemelä et al., 1993). Jäätikkötunneleihin kerrostuneet harjut peilaavat olemuksellaan tyypillisesti jään alla virranneiden vesien määriä. Harjuille ominainen sisäinen rakenne syntyy vaiheittain. Kauempana jään reunasta harjun muodostuksen alkuvaiheessa tunnelin poikkileikkauksen ollessa pienehkö, jäätikköjoen lajitteluvoima on suurimmillaan. Näissä oloissa syntyy harjuytimen runko-osa karkean aineksen kerrostuessa uomaan kuva 2). Tällaiset ytimet ovat tavallisesti koko harjun poikkileikkaukseen nähden pieniä. Niiden aineksen laatu vaihtelee yleensä soraisesta hiekasta kiviseen soraan. Ydinharjun kohdalla kallionpintaa verhonnut moreenipeite on usein huuhtoutunut pois ja harjumateriaali on kerrostunut suoraan kalliota vasten. Ytimen lähelle kerrostuu usein myös karkeita hiekkoja. Harjun karkea ydinosa on tavallisesti myöhemmin kerrostuneiden hienompirakeisten ns. lievehiekkojen ja/tai rantahiekkojen peitossa, eikä holvimaisen ydinosan piirteitä useinkaan ole havaittavissa maanpinnalla. Pääosan Pohjanmaan alueen harjujen aineksesta muodostaakin harjuytimen ympärille myöhemmin kerrostuneet hiekkavaltaiset ainekset. Näin ollen pitkittäisharjun poikkileikkauksessa kerrossuhteet ja raekoko vaihtelevat alinomaa, kun taas muodostuman pituussuunnassa rakenteen ja aineksen vaihtelu on yleensä vähäisempää ja kerrostumien rajat ovat selkeäpiirteisiä. Kun taas harjun poikkileikkauksessa on keskivaiheilla nähtävissä usein hieman koholla oleva karkeampi ydinosa, josta muodostuma ohenee reunoja kohti symmetrisesti tai epäsymmetrisesti, maa-aineksen muuttuessa samalla hienorakeisemmaksi. Käytännössä edellä kuvatun harjun syntyprosessin alkuvaiheessa kerrostuneiden ns. juuriosien rakenteet vaihtelevat merkittävästi ja niiden poikkileikkaukset ovat usein epäsymmetrisiä ytimen suhteen. Karkeita, hyvin vettä johtavia kerrostumia tavataan hajanaisesti myös harjuytimen ulkopuolen harjualueella peitteisinä, esim. kalliopainanteissa. Usein nämä ainekset ovat syntyneet harjun ulkopuolisten sulavesien hakeutuessa harjuun. Toisaalta jäätikköjokitunnelisyntyisten harjujen satunnaista kerrostumista kuvastavat harjuytimissä esiintyvät katkokset, sekä ydinosan laidoilta tai sisältä yleisesti tavattavat moreenit ja paikalliset hienorakeiset kerrostumat. Harjun ulkopuolella yleisin maalaji on jäätikön kerrostama moreeni. Myöhemmässä harjun syntyvaiheessa mannerjäätikön reuna ohentuu ja jäätikkötunnelin suu avartuu tai muuttuu avokanaaliksi. Näissä oloissa sulamisvesien virtausnopeus ja kuljetusvoima alenee, ja harjun ympärille kerrostuu hienorakeisempia sedimenttejä lievehiekoiksi. Jään reunan perääntyessä alueelta

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS edelleen jatkuu sedimentaatio syvän veden sedimentaationa, jossa jään alta peräisin oleva hienorakeinen aines liikkuu suspensiossa vaihtelevan pituisia matkoja, kunnes kerrostuu meren pohjalle. Näissä oloissa harju saa ohuen hienosedimenttikuorrutuksen kyseisen merisedimentin peittäessä sen. Myöhemmin maan kohoamisen seurauksena meri madaltuu ja aikaisemmin kerrostuneet sedimentit altistuvat ensin merivirtojen ja myöhemmin rantavoimien kulutukselle. Näissä oloissa harjun yläpuoliset sedimentit kulutetaan ja lajitellaan uudelleen harjun ympäristöön rantakerrostumiksi. Hiekasta ja hiedasta koostuvat rantakerrostumat ulottuvat usein kauas varsinaisen harjun ulkopuolelle ja niiden pinnoilla esiintyy harjannemaisia rantavalleja. A B 1. Kallio 2. Moreeni 3. Soravaltainen ydinharju 4. Hiekkavaltaiset lieveosat 5. Jää + Kiviaines Kuva 2. Kaaviollinen piirros pitkittäisharjun synnystä mannerjäätikön edustalle syvään veteen. A) Harjun karkea ydinosa syntyi tunneliin tai jäätikön reunan välittömään läheisyyteen. Ydinharjussa saattaa esiintyä haarautumia, sivuttaissiirtymiä ja katkoksia esim. sulamisvesien vuodenaikaisvaihtelun tai kerrostumisalustan topografiavaihtelun seurauksena. B) Myöhemmin kerrostuminen jatkui railossa ja/tai kauempana jäätikön reunasta, jolloin syntyivät harjun hiekkavaltaiset lievealueet Piirrokset: Harri Kutvonen/GTK).

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAASTOTUTKIMUKSET 3.1 Maastokartoitus Harjurakennetutkimuksen maastokartoitusvaihe koostuu olemassa olevien hiekka- ja soraleikkausten sedimentologisesta perushavainnoinnista, sekä muodostuman pintaosan geomorfologisesta havainnoinnista tutkimusalueen keskeisillä osilla. Samalla muodostetaan yleiskäsitys alueen geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoitusten aikana tehdään myös pohjavesi- ja kalliopaljastumahavaintoja. Kalliopaljastumatiedot ovat tärkeitä painovoimamittausten tulkinnassa ja kallioperän korkokuvan mallintamisessa. Tutkimusalueella suoritettiin vuoden 214 aikana maastokartoituksia, joissa tehtiin lähinnä havaintoputkien ja pohjavesilammikoiden pinnankorkeusmittauksia VRS-GPS -laitteistolla sekä varsinaista hydrogeologista maaperäkartoitusta sekä koneellisesti että perinteisin maaperäkartoitusmenetelmin. Maastokartoitusten yhteydessä suunniteltiin myös alustavasti maatutkalinjojen sijaintia. Tutkimusalueella sijaitsee useita verrattain pienialaisia vanhoja maa-ainesten ottoalueita. Yksityiskohtaisempi maaperä- ja leikkaushavainnointi näillä alueilla ei kuitenkaan ole mahdollista leikkausten pohjavedenpinnan yläpuolisen osan ohuuden, maa-aineksen valumisen tai leikkausten maisemoinnin vuoksi. 3.2 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Tutkimusalueella tehtiin Ramboll Oy:n GM-2 monitoimikairakoneella raskaita maaperäkairauksia ja havaintoputkiasennuksia syys-marraskuussa 214 yhteensä 9 pisteessä SAUHP1 - SAUHP9, ks. liite 1). Kairauspisteet sijoitettiin ensisijaisesti painovoimamittausten tukipisteverkkoa sekä pohjavedenpinnan havaintoverkkoa silmällä pitäen oletetun harjuytimen kohdalle. Asennuskohteet tarkastettiin yhdessä urakoitsijan edustajien sekä maanomistajien kanssa ennen kairausten aloitusta. Raskasta maaperäkairausta ja kallioporausta tehtiin kaikkiaan noin 281 metriä. Kairaukset tehtiin 3-5 metrin kalliovarmistuksella. Pohjaveden havaintoputkia asennettiin 9 kairauspisteessä yhteensä noin 27 metriä taulukko 1). Halkaisijaltaan 52/6 mm:n pohjavesiputket ovat materiaaliltaan suuritiheyksistä polyeteeniä HDPE). Havaintoputkien siiviläosat pyrittiin asentamaan mahdollisuuksien mukaan koko maaperän pohjavesivyöhykkeeseen. Niiden maanpäällinen osa on varustettu lukittavalla metallisella suojaputkella. Muoviputkien yläpään korkeustaso N2) on vaaittu VRS-GPS -laitteistolla korkeustarkkuus ± 3 cm). Raskaiden kairausten yhteydessä havainnoitiin myös maaperän vallitseva kerrosjärjestys ja otettiin yhteensä 44 maaperänäytettä 2-3 litraa) näytteenottimella tai suoraan ajoputkesta paineilmalla puhaltamalla. Maaperänäytteille on tehty aistinvarainen maalajimääritys RT-luokitus). Havaintoputkien asennuskortit sekä raskaiden kairausten maalajihavainnot ja rakeisuusanalyysit on esitetty liitteissä 11 ja 12.

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Raskaiden maaperäkairausten lisäksi tutkimusalueella tehtiin elo-marraskuussa 214 ns. kevyitä tärykairauksia EPO-ELY:n Antti-kairalla ja Cobralla sekä TelaCatilla 25 mm:n tankokalustolla ja läpivirtausterällä, sekä hankkeen töitä varten kehitellyllä metrin pituisella näytteenottimella. Kevyillä tärykairauksilla selvitettiin ensisijaisesti maaperäkerrostumien laatua pohjavesialueiden reunaosissa. Kevyitä tärykairauksia tehtiin kaikkiaan noin 958 metriä yhteensä 56 pisteessä. TEHTÄVÄ Raskas maaperäkairaus ja kalliovarmistus m) 281 Maaperänäytteenotto kpl) 44 Kevyt tärykairaus kpl / m) 56 / 958 Havaintoputkiasennus kpl / m) 9 / 27 Painovoimamittaus kpl / km) 3 / 22 Maatutkaluotaus kpl / km) 44 / 17,8 Vasaraseisminen luotaus kpl / m) 9 / 99 Taulukko 1. Tutkimusalueella suoritettujen mittausten, kairausten ja pohjavesiputkiasennusten työmäärät vuosina Keveiden tärykairausten päättymissyvyys oli pisteestä riippuen 2-31 metriä. Tärykairausten yhteydessä suoritettiin aistinvaraista maalajihavainnointia RT-luokitus) noin 1-2 metrin välein. Yhteenveto tärykairausten maalajihavainnoista on esitetty liitteessä 1. Liitteessä 1 käytetty vedenläpäisevyysluokittelu pohjautuu Kauniskangas & kump. 1995) esittämään luokitteluun. 3.3 Painovoimamittaukset Menetelmän perusteista Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi tiheysero noin 1 kg/m 3 ), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin. Painovoimamenetelmällä ei voida erotella maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa. Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä- ja pohjavesitietoja esim. kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku- ja loppupäät ovat kalliopaljastumilla tai pisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeustaso tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan perustasona. Kun maa- ja kallioperän välinen tiheysero

12 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS oletetaan vakioksi ja mittauspisteiden korkeusasema tunnetaan, voidaan painovoima-anomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim. kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoimataso että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa referenssitiedon puuttuessa olla virheitä, kuvaa tulos yleensä hyvin kallionpinnan alueellisen topografian vaihtelua. Maapeitteen paksuustulkintaa voidaan tarkistaa ja muuttaa, mikäli painovoimaprofiileille saadaan myöhemmin uutta kallionpintatietoa esimerkiksi uusista kairauksista Mittaukset Painovoimamittaukset suoritti GTK:n geofysiikan kenttäryhmä. Mitattujen painovoimaprofiilien sijainti on esitetty liitekartassa 1. Painovoimalinjojen päät ovat kalliopaljastumilla tai kairauspisteissä, joista tunnetaan kallion pinnan taso. Painovoimalinjoja mitattiin 3 kpl, yhteensä n. 22 km. Linjat mitattiin 2 m pistevälein Scintrex Autograv-CG3 gravimetrillä ja mittauspisteiden korkeuden määritykseen käytettiin letkuvaaitusta. Linjojen päissä maan pinnan tasot on määritetty VRS-GPS laitteistolla. Topografiaeroista johtuva painovoimatulosten vääristymä on korjattu käyttäen Geosoft Oasis-ohjelmiston 3Dtopografiakorjausta, johon poimitaan mittauslinjan ympäristön maanpinnan taso Maanmittauslaitoksen MML) 1 x 1 m:n digitaalisesta korkeusmallista. Mittaustuloksista on laskettu Bouguer -anomaliat keskitiheydellä 267 kg/m 3. Tulkinnassa on käytetty Interpex MAGIX-XL -tulkintaohjelmaa. Tulkintaohjelmalla etsitään annetun mallin parametreja muuttamalla mitattua painovoimakäyrää parhaiten vastaava laskennallinen käyrä. Paikallisesta painovoima-anomalian vaihtelusta tulkitaan maapeitteen paksuus. Painovoimamittausten linjakohtaiset tulkinnat on esitetty liitteissä 13 ja linjat liitteessä 1. Linjaprofiileissa on käytetty vaaka-akselin mittakaavana 1:5 ja pystyakselilla 1:1. Tulokset ovat KKJ3 koordinaatistossa. Leikkauskuvien Y-koordinaatista puuttuu ensimmäinen numero, joka on 3. Korkeusjärjestelmä on N6. Raportin liitteiden pintamalleissa käytetty korkeustaso on N2. Kuivalle maa-ainekselle on tulkinnassa käytetty tiheyttä 16 kg/ m 3 ja veden kyllästämälle maaainekselle 19 kg/m 3. Pohjaveden pinnan taso nousee alueella huomattavasti pohjoisesta etelään päin. Pohjoisosassa on enemmän pohjaveden pintahavaintoja kuin eteläpäässä. Eteläpään vesipintoina käytettiin luonnonvesipintojen mukaan arvioituja arvoja. Vedenpinnan taso esitetään leikkauskuvissa maaperämallia jakavana vaaka/vinoviivana. Vaikka maanpinnan vaihtelu alueella on yleisesti ottaen vähäistä, tuo tulkinta esiin kallionpinnan paikoitellen jyrkätkin vaihtelut. Maapeite on tasaisen paksua, paksuimmillaan 3 4 m lähes koko alueella lukuun ottamatta aivan eteläisintä kallioaluetta, jossa se ohenee n. 5 metrin paksuiseksi.

13 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maatutkaluotaukset Maatutkaluotaus on sähkömagneettinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu maankamaraan lähetettyjen radiotaajuisten 2-1 MHz) aaltojen takaisin heijastuvan osan rekisteröintiin. Tämä toistuu kymmeniä kertoja sekunnissa, minkä tuloksena saadaan jatkuvaa profiilikuvaa maankamaran sähköisistä rajapinnoista. Maatutkalaitteistoon kuuluu lähetin-vastaanotinantennin lisäksi keskusyksikkö, kaapelit, paikannusjärjestelmä sekä vetolaitteistot maastoauto, mönkijä tai moottorikelkka) ja telineet kuva 3). Maatutkan lähettämän elektromagneettisen pulssin kulkunopeus ja tunkeutumissyvyys riippuu väliaineen dielektrisyydestä Er -arvo) ja sähkönjohtavuudesta. Sähkönjohtavuuden kasvu näkyy maatutkasignaalin vaimenemisena. Maankamaran dielektrisyyden määrää lähinnä sen kosteuspitoisuus, johon puolestaan vaikuttaa aineksen raekoko. Hiekassa ja sitä karkeammissa maalajeissa sähkönjohtavuus ja dielektrisyys ovat yleensä alhaisia ja maatutkauksen syvyysulottuvuus vastaavasti hyvä. Hienoaineksen savi) tai suolapitoisuuden esim. tiesuolaus tai kaatopaikan suotovedet) lisääntyminen kasvattaa sähkönjohtavuutta ja dielektrisyyttä, jolloin myös maatutkan syvyysulottuvuus heikkenee. Menetelmä onkin parhaimmillaan harjualueilla, jossa sillä saadaan tietoa jopa yli 3 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperäkerrosten rakenteesta. Nämä tiedot ovat merkittäviä erityisesti vähän kairaustietoa tai maaperäleikkauksia sisältävillä alueilla. Tutkimusalueen olosuhteista sekä tutkattavien linjojen pituudesta ja lukumäärästä riippuen työpäivän aikana suoritettavan maatutkaluotauksen määrä on keskimäärin 5 - kilometriä. Yhden mittauspäivän tulosten tulkintaan kuluu yleensä 1-2 työpäivää. Maatutkaluotaukselle on tyypillistä, että keskimäärin noin 7 8 % mittauslinjoista on hyviä/tulkintakelpoisia. Tutkimusalueella tehtiin tammikuussa 2 kaikkiaan 44 maatutkaluotauslinjaa, yhteispituudeltaan 17,8 kilometriä ks. liite 1 ja taulukko 1). Luotauksissa käytettiin GTK:n Länsi-Suomen yksikön SIR-3- maatutkalaitteistoa ja 1 MHz:n antennia. Luotauksissa käytetty mittausaika oli 45 nanosekuntia. Linjojen paikannus maastossa suoritettiin tavallisella GPS-paikantimella XY -tarkkuus noin 2-3 metriä). Kuva 3. Geologian tutkimuskeskuksen Länsi-Suomen yksikön maatutkalaitteisto Kuva: Jari Väätäinen/GTK).

14 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maatutkaluotauksen käyttökelpoisuutta tutkimusalueella heikentävät laaja-alaiset hienorakeiset kerrostumat sekä teiden pintakerrokseen mahdollisesti ajettu hienosedimentti. Tutkasignaalin tunkeutumissyvyys siltissä ja savessa on korkeintaan muutamia metrejä. Tämän vuoksi maatutkaluotaukset pyrittiin keskittämään niille harjujakson osille, missä hiekka- ja sorakerrostumat ulottuvat maanpintaan saakka. Tutkasignaalin syvyysulottuvuus harjujakson keskiosissa oli pääosin 1 metrin luokkaa ja enimmillään noin 2 metriä kuva 5). Sen sijaan hienorakeisten kerrostumien alueilla tunkeutumissyvyys jäi paikoitellen alle 5 metriin. Maatutkaprofiilien tulkinta perustuu sähköisten rajapintojen ja yksittäisten heijasteiden visuaaliseen tarkasteluun ja niiden geologiseen selittämiseen. Tulkintavaiheessa luotauksen aikamittakaava muutetaan syvyysmittakaavaksi. Profiileilla havaitut heijasteet pyritään lisäksi korreloimaan muun saatavilla olevan tiedon kanssa mm. kairaukset, maaperäleikkaukset ja muu geofysikaalinen mittausdata). Linjojen prosessoinnissa ja tulkinnassa on käytetty Geo Doctor 2 -ohjelmistoa. Linjoja on prosessoitu taustanpoisto, signaalin vahvistus ja vertikaalisuodatus) niillä näkyvien piirteiden korostamiseksi ja/tai häiriöiden poistamiseksi. Digitaaliset maatutkalinjat on tallennettu GTK:n tietokantaan, mistä niitä on tarvittaessa saatavana sekä tiedostoina että paperitulosteina. Luotausprofiileista on tulkittu maaperän aineksen pääpiirteet sekä mahdollisuuksien mukaan myös pohjaveden sekä moreenin/kallion pinta. 3.5 Vasaraseismiset luotaukset Vasaraseisminen refraktioluotaus soveltuu parhaiten muiden geofysikaalisten mittausmenetelmien esim. painovoimamittausten) referenssitiedon tuottamiseen. Seismisessä luotauksessa mitataan keinotekoisesti synnytetyn täryaallon kulkuaikaa räjäytys- tai lyöntipisteeltä maahan kiinnitetyille, täryaallon rekisteröiville geofoneille. Seismisten aaltojen etenemisnopeus maaperässä riippuu maalajista, sekä maalajin tiiveydestä ja kosteuspitoisuudesta. Kalliossa täryaallon nopeuden määrää ensisijaisesti sen rikkonaisuus. Seismisellä luotauksella saadaan tietoa maaperän laadusta, kallion- ja pohjavedenpinnan syvyydestä/tasosta sekä kallioperän rikkonaisuudesta. Tutkimusalueella tehtiin syyskuussa 214 yhteensä 9 vasaraseismistä luotauslinjaa L1 -L9, ks. liite 1), yhteispituudeltaan 99 metriä. Luotaukset tehtiin GTK:n Länsi-Suomen yksikön 24-kanavaisella Geode ES-3 seismografilla 11 metrin vastakkaisluotauksina 2,5-5 metrin geofonivälillä. Maaperäkerrosten välisten rajapintojen ja kallionpinnan syvyyden selvittämiseksi luotauslinjoilla suoritettiin lyöntejä useissa eri kohdissa. Geofoniasentoja varten sijoitettiin lyöntipisteet linjojen päihin, keskipisteeseen sekä linjojen suuntaisille jatkeille 3 metrin etäisyydelle linjojen päistä. Luotausten tuloskäsittely ja tulkinta on tehty SIPQC-ohjelmistolla, joka laskee leikkausaikamenetelmällä kerrospaksuudet luotauslinjojen päihin ja viivästysaikamenetelmällä geofonien alle. Luotausten tulkinnassa on käytetty pääosin ns. 3-kerrosmallia seuraavin oletuksin:

15 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ) Ylimpänä sijaitsee seismiseltä nopeudeltaan hidas, ohut ja kuiva kerros. Kerroksen ohuudesta johtuen sille ei yleensä saada tarkkaa seismistä nopeutta. 2) Kuivan pintamaan alapuolinen, pohjaveden kyllästämä maakerros. Mitatun seismisen nopeuden perusteella voidaan tehdä päätelmiä myös aineksen raekoosta. 3) Kallio, jolle mitattu seisminen nopeus kuvastaa kivilajia ja kallion rikkonaisuutta. Merkittävimmät virheet seismisiin luotauksiin aiheuttavat yleensä välikerrokset, jotka ovat liian ohuita erottuakseen tulkinnassa ns. piilokerros tai hidas välikerros). Tyypillinen piilokerros lajittuneissa maaperämuodostumissa on pohjavesikerros, jonka paksuuden on erottuakseen oltava vähintään puolet irtomaapeitteen kokonaispaksuudesta. Koska tutkimusalueella irtomaapeite on kuitenkin pääosin pohjavedellä kyllästynyttä, piilokerroksena saattaa esiintyä lähinnä moreenia maapeitteen alaosissa. Moreenikerrostumat ovat kuitenkin pääosin ohuita ja niiden seisminen nopeus on niin lähellä veden kyllästämän hiekan ja soran nopeutta, joten ne eivät aiheuta merkittävää virhettä maapeitteen paksuustulkintaan. Näin ollen suoritettujen vasaraseismisten luotausten tulkintatarkkuuden voidaan olettaa olevan 1 % tulkitusta syvyydestä/paksuudesta. Sen sijaan kallioperän seismistä nopeutta ei ole voitu määrittää tarkasti paksuimpien maapeitteiden yli n. 2 m) alueilla luotauslinjojen lyhyyden takia. Seismisen luotauksen syvyysulottuvuus on karkeasti noin kolmannes käytetyn luotauslinjan pituudesta, tässä tapauksessa noin 25 3 metriä. Tutkimusalueella vasaraseismisiä luotauslinjoja sijoitettiin painovoimalinjojen päihin, joista muutoin kallionpintareferenssiä ei ollut saatavilla. 4 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Kairauksista, painovoimamittauksista, maatutkaluotauksista, seismisistä luotauksista ja kalliopaljastumista saadut kallionpinnan tasotiedot, sekä havaintoputkista, maatutkaluotauksista ja luonnonvesistä saadut pohjavedenpinnan tasotiedot on yhdistetty ArcMap -ohjelmistolla. Aineistojen yhdistämisvaiheessa kaikkien pintamallien laadinnassa käytettyjen pisteiden korkeustasot on muunnettu valtakunnalliseen N2- järjestelmään. Pisteaineistoista on laskettu Topogrid -interpolointimenetelmällä mallit tutkimusalueen kallion- ja pohjavedenpinnan tasosta, kun taas pohjavedellä kyllästyneen irtomaapeitteen paksuus varastokerrospaksuus) on laskettu em. mallien erotuksena. Interpoloitujen mallien ulottuvuus tunnetuilta tasopisteiltä on kallionpinnan osalta metriä. Pohjavesipintamalli rajattiin puolestaan pohjavesialuerajojen ja pistekohtaisen 3 metrin puskurin yhdistelmällä. Pintamallit on visualisoitu ArcMap -ohjelmistolla 1:25 mittakaavaisille peruskarttapohjille liitteet 2, 3, 4, 5 ja 6). Alueilta, joilta ei ole olemassa mitattua/luodattua kallio- tai pohjavesipintatietoa, ei visualisointeja esitetä. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus liitteessä 4 varastokerrospaksuus) voitiin visualisoida ainoastaan niillä alueilla, joilta oli käyttävissä sekä kallionpinnan, että pohjavedenpinnan mallit. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on selvillä ehdottoman tarkasti vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Sen sijaan pai-

16 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS novoimalinjojen ja maatutkaluotausten mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla Topogrid) näiden tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Näin ollen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla todellisuudessa laajojakin kalliokohoumia tai - painanteita, joita ei voida pintamallissa havaita. Myös kallionpinta- ja pohjavesipintamallien laadinnassa käytetty interpolointi- ja laskentatekniikka saattaa aiheuttaa vääristymiä erityisesti mallien reuna-alueilla. Pääsääntöisesti pintamallien tarkkuus pohjavesialuerajojen sisäpuolella on kuitenkin hyvä. POVET -järjestelmän pohjavesitietojen puutteellisuudesta sekä niiden epätasaisesta jakautumisesta johtuen pohjavesipintamallin laadinnassa käytetyt tasotiedot perustuvat pääosin tässä tutkimuksessa tuotettuun aineistoon sekä Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineiston perusteella tulkittuihin pinnankorkeustietoihin. Kyseisen aineiston pistetiheys eli pulssiosumien määrä maastossa on noin yksi piste kahdelle neliömetrille. Laserpisteistä prosessoidun korkeusmallin korkeustarkkuus on puolestaan noin ± 3 senttimetriä ja resoluutio kaksi metriä. Näiden tietojen valossa liitekartassa 3 esitettyä pohjavesipintamallia voidaan kuitenkin pitää suhteellisen luotettavana. Alueelta tehtiin myös 3-ulotteinen ns. kevennetty maaperämalli. Malli perustuu edellä esitellyiltä maanja kallionpinnan malleilta, maatutkaluotauksesta, raskaista ja keveistä kairauksista sekä maaperäkartoituksesta poimittuihin yleistettyjen maaperäyksikköjen rajapintapistetietoihin. Mallissa hyödynnettiin lisäksi lukuisaa määrää ELY:n kairaustietoja liite 9). Näiden tuloksia ei ole esitetty tässä raportissa omina taulukoinaan, vaan tiedot on sovellettu alueelta tehtävään malliin. GTK:n tekemät keveät tärykairaustulokset ja hydrogeologisen kartoituksen tulokset on esitetty liitteissä 8 ja 1. Näiden havaintojen pistetiheys ei kuitenkaan ollut riittävä mallinnukseen, vaan laajoille alueille tehtiin poikkileikkausverkosto liite 7), jonka laadintaan käytettiin kuvitteellisia havaintopisteitä kerros- ja maalajitietoineen. Malliin valitut yksiköt olivat: kallionpinta, moreeni, ydinharju, eteläinen harjuhiekka, pohjoinen harjuhiekka, merisedimentti Syvän veden hieno hieta), rantahiekka- ja tuulikerrostumahiekka ja turve liite 7). Poikkileikkaukset luotiin Microsoft Excelin ja ArcGis -ohjelmistojen avulla. Lopuksi pintojen interpolointi suoritettiin ArcGis - ohjelmistolla. Numeerinen 3D -aineisto on tallennettu erilliselle CD levylle. 5 TULOKSET 5.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Tutkimusalueen kallioperä on prekambrista, Svekofennisen vuorijononpoimutuksen aikana noin miljoonaa vuotta sitten syntynyttä. Tutkimusalueen vallitsevat kivilajit ovat metamorfoituneita kivilajeja, kuten tonaliitti, porfyyrinen graniitti ja kiillegneissi kuva 4).

17 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 4. Tutkimusalueen kallioperäkartta Tutkimusalueen harju on pinnanmuodoiltaan suhteellisen tasainen ja kohoaa ympäristöstään vain harvoin. Selväpiirteinen kohomuoto on nähtävissä ainoastaan Kangasniemestä etelään noin puolen kilometrin matkalla. Kallionpinnan korkeusero hienoainessedimenttien peittämien laaksoalueiden ja niitä reunustavien moreeni- ja kalliomäkien välillä on tyypillisesti 3 4 metriä, joskin kallionpinta kohoaa harjualueellakin vähitellen 5 metriä etelään Patamin alueelle ja edelleen 3 metriä Valkeisjärven pohjoispuolen kallioalueelle. Kallionpintakartassa liite 2) on nähtävissä muutenkin pientä vaihtelua, mutta ei pohjaveden virtausolosuhteen kannalta merkittäviä ruhjevyöhykkeitä tai kalliokynnyksiä.

18 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperän koostumus Tutkimusalue on tyypillistä muinaisten Itämerivaiheiden muokkaamaa maaperää. Alueelta julkaistut maaperäkartat luovat ristiriitaisen kuvan tässä tutkimuksessa selvitettyyn maalajien jakautumiseen alueella. Liitteessä 7 on esitetty yleistys tutkimusalueen maaperäkerrostumista. Liitteessä 7 esitetyt maalajien polygonit toimivat myös laaditun maaperän 3D-pintamallin yksikköjen rajauksina. Maanpinnalta tarkasteltuna tutkimuksen kohteena oleva harju on nuorempien prosessien muokkaama ja osin peitteinen, ja se esiintyy itsenäisenä morfologisena muodostumana ainoastaan Kangasniemen ja Kotangin välillä, sekä pienialaisena Saukonkylän urheilukentän takana Saukonkylä I vedenottamon alueella Karkearakeiset kerrostumat Karkearakeiset lajittuneet kerrostumat esiintyvät vaihtelevan levyisenä vyöhykkeenä lähes läpi koko tutkimusalueen. Harjun karkearakeinen runko-osa näyttää olevan poikki ainoastaan Patamin alueella. Saukonkylän alueen maatutkaluotaukset ja raskaat kairaukset osoittavat karkearakeisten kerrostumien aineksen olevan pääosin karkeaa ja keskikarkeaa hiekkaa. Myös sorainen harjuydin esiintyy lähes kaikkialla, mutta näyttää olevan keskimäärin 8-13 metriä paksu, ollen paksuimmillaan alueen keski - pohjoisosassa. Varsinaista harjuydintä verhoavat harjuhiekat esiintyvät koko tutkimusalueen läpi. Kaiken kaikkiaan karkearakeisten kerrostumien paksuus vaihtelee noin 1-35 metrin välillä harjun alueella, ollen paksumpi harjun pohjoisosista Kotankiin. Sama piirre on havaittavissa myös harjun leveydessä. Näin ollen Kotangista etelään harjun ainesmäärä on selvästi pohjoista aluetta vähäisempi. Harjun reunoilla hienorakeisen kerrostuman päällä karkearakeisten hiekkavaltaisten rantakerrostumien paksuus vaihtelee 1-8 metrin välillä. Maalajien lateraalinen jakauma on esitetty liitteessä 7 ja kerrostumien paksuudet ja laajuudet 3D aineistossa. Maatutkaluotaustausprofiilien perusteella karkearakeinen harjuydin esiintyy yleensä harjun poikkileikkauksessa kupolimaisena rakenteena kuva 5). Maatutkan ollessa monin paikoin ainut muodostuman sisäisten rakenteiden tutkimusmenetelmä, jää myös muodostuman rakenteen kokonaiskuva paikoitellen varsin vajavaiseksi kyseessä olevalla peitteisellä harjulla, johtuen maatutkamenetelmän rajoitteista. Rannikkoalueiden harjuille tyypilliset rantakerrostumat erottuvat kuitenkin hyvin tutkakuvilta. Karkearakeiset rantakerrostumat näyttävät leikkaavan varsinaisia harjukerrostumia tyypillisesti 2-4 metrin syvyydellä maanpinnalta. Kyseessä olevat karkearakeiset rantakerrostumat näyttävät levinneen satojen metrien etäisyydelle harjun sivuille ja sisältävät usein rantakaartoja. Kangasniemen eteläisellä matalalla maaainesottopaikalla on nähtävissä harjuhiekan ja rantakerrostuman eroosiokontaktin yläpuolella tyypillisestä viistoristikerroksellisuudesta erottuvaa kaukaloristikerroksellisuutta, mikä osoittaa alueen rantavoimien toiminnan olleen voimakasta.

19 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Hienorakeiset kerrostumat Alueen hienorakeiset kerrostumat vaihtelevat hiesun ja hienon hiedan välillä RT-maalajiluokitus), joskin hieno hieta näyttää olevan yleisempi liite 7; syvän veden hienohieta). Hienohietakerrostuman paksuus on usein ainakin 5 1 metriä; tosin jopa yli 2 metrin paksuuksia on kairausten yhteydessä tavattu. Kerrostumassa esiintyy paikallisesti liejua sekä sulfidisedimenttiä sisältäviä osueita ja orgaanisen aineksen pitoisuus on tyypillisesti 1-2 %. Kuva 5. Harjualueen tyypilliset maaperäkerrokset maatutkaprofiililta yhdistelmä linjoista 37 ja 38) tulkittuna. Profiilin sijainti on esitetty liitteessä 7. Hyvin usein kerrostuman päällä tavataan edellä kuvattu 2-4 metriä paksu rantahiekka tai hieta. Kerrostuman sisäiset rakenteet näyttävät vaihtelevan massiivisesta laminaariseen. Kevyiden tärykairausten yhteydessä huomattiin kyseiseen syvään altaaseen kerrostuneeseen merisedimenttiin liittyvän savimateriaalin sekoittuminen siihen harjun liepeillä liite 12; rakeisuuskäyrä). Aivan moreenin kontaktin yläpuolella näytteenottimessa tutkitussa sedimentissä on nähtävissä isompia rakeita muutaman senttimetrin matkalla, osoittamassa mannerjäätiköstä poikivien jäälauttojen aktiivisuutta, jota luonnehtii tippukivien sataminen sedimenttiin Moreeni Alueen moreeni on rakeisuudeltaan tyypillisimmin hiekkamoreenia. Käytettävissä olevilla tutkimusmenetelmillä moreenin rakenteisiin ei voida ottaa kantaa. Muista rannikkoalueen harjurakennetutkimuksista poiketen Saukonkylän alueella varsinaisen harjusoran alla esiintyy usein moreenia, kun taas muualla harjun synnyttäneen jäätikköjoen vedet ovat yleensä huuhtoneet harjuytimen alustan kallion pintaan saakka puhtaaksi.

20 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus Liitekartassa 3 on esitetty tutkimusalueen havaintoputkista, luonnonvesipinnoista ja maatutkaluotauksista saatujen tietojen perusteella interpoloitu pohjaveden pinnankorkeusmalli pohjaveden päävirtaussuuntanuolineen. Liitteessä 4 on kuvattu pohjaveden kyllästämän irtomaapeitteen paksuus varastokerrospaksuus). Liitteessä 5 on puolestaan esitetty pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen vajovesivyöhykkeen) paksuus ja liitteessä 6 on esitetty irtomaapeitteen kokonaispaksuus. Interpoloinnista sekä pohjaveden- ja kallionpinnan tasotietojen epätasaisesta jakautumisesta johtuen väripintakarttojen informaatio on paikoitellen hajanaista ja/tai puutteellista. Pohjavedenpinnan tasoja, virtaussuuntia ja pohjaveden virtauksen kannalta tärkeitä maaperäkerrostumia käsitellään myös kappaleissa 6 ja 7. Samassa yhteydessä keskustellaan myös orsiveteen liittyvistä seikoista. Tutkimusalueeseen kuuluvan Saukonkylän pohjavesialueen luokittelutiedot on esitetty taulukossa 2. Alueella sijaitsee kaksi Lappavesi Oy:n vedenottamoa: Saukonkylä I Piste 299A liitteessä 9) ja Saukonkylä II Piste 173A liitteessä 9), joilla molemmilla on 75 m 3 /d vedenottolupa tietyin rajoituksin. Nykyisin näistä molemmista ottamoista otetaan keskimäärin 25 m 3 /d. Alueen eteläosassa sijaitsee lisäksi Patamin ottamo, josta vuonna 1988 tehdyn koepumppauksen perusteella piste 167 liitteessä 9) on otettavissa 4 m 3 /d hyvälaatuista pohjavettä. Nykyinen vedenotto alueella on kuitenkin vain muutamia kuutiometrejä vuorokaudessa. Lisäksi Saukonkylän harjualueella on yksityisiä kaivoja. Numero Nimi Luokka Kokonaispinta-ala km 2 ) Muodostumispinta-ala km 2 ) Arvioitu pohjaveden muodostuminen m 3 /d) Käyttö m 3 /d) 2 Saukonkylä I,2 3,32 3 ~5 Taulukko 2. Saukonkylän pohjavesialueen tunnuslukuja Pohjaveden laatu Alueen pohjavesivarantojen hyödyntämistä hankaloittaa paikoittainen heikko laatu. Laatuongelmia aiheuttavat Pohjanmaan alueelle tyypilliset korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet. Seuraavassa kappaleessa esitellään Lindsbergin 211) yhteenveto Saukonkylän pohjavesiselvityksen v. 2) koepumppausten aikaisista vedenlaatutiedoista pisteissä 299A, 173A ja 286 välillä liite 9). Saukonkylä I:n ottamo sijaitsee koepumppauspisteessä 299A. Selvityksen mukaan pohjavesi on hapanta ja rautapitoista, ja mangaani- ja happipitoisuudeltaan kohtalaista. Typpiyhdisteiden määrä oli alhainen, joskin nitraattityppi oli hieman koholla max. 1,5 mg/l). Pohjaveden pintakerroksissa nitraattitypen pitoisuus oli koholla max. 3,8 mg/l), mikä saattaa johtua peltojen lannoituksesta tai hiekkakuopissa sijainneista kaatopaikoista. Fekaalisia streptokokkeja tai kolimuotoisia bakteereja ei havaittu. Tavanomaisten määritysten lisäksi analysoitiin myös orgaanisen hiilen kokonaismäärä TOC), adsorboituvat orgaaniset halo-

21 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS geeniyhdisteet AOX), fosfaattifosfori PO 4 -P) sekä raskasmetallit, joiden pitoisuudet ja arvot olivat alhaisia tai alle määritysrajan. Saukonkylä II:n ottamo sijaitsee koepumppauspisteessä 173A. Selvityksen mukaan pohjavesi on hapanta ja rautapitoista, ja mangaanipitoisuudeltaan kohtalaista. Vesi on vähän happea sisältävää max. 4,3 mg/l). Typpiyhdisteiden määrä oli alhainen. Fekaalisia streptokokkeja tai kolimuotoisia bakteereja ei havaittu. Lisäksi analysoitiin TOC, AOX, PO 4 -P sekä raskasmetallit, joiden pitoisuudet ja arvot olivat alhaisia tai alle määritysrajan. Koepumppauspisteessä 286 liite 9) pohjavesi on huonolaatuista. Vesi on hapanta ja hapetonta ja siinä on runsaasti rautaa, mangaania ja humusta max. COD Mn =5,2 mg/l). Typpiyhdisteiden määrä oli alhainen. Fekaalisia streptokokkeja tai kolimuotoisia bakteereja ei havaittu. Lisäksi analysoitiin myös TOC, AOX, PO 4 -P sekä raskasmetallit. Pitoisuudet olivat alhaisia lukuun ottamatta fosfaattifosforia PO 4 -P), jonka määrä oli,1 -,12 mg/l raja-arvo,1 mg/l) sekä TOC-arvoa, joka oli 4,4-5,5 mg/l suositusarvo alle 2, mg/l). Fosfaattipitoisuudet voivat viitata jätevesipäästöihin. Korpela-Koivulan vesiosuuskunnalla on koepumppauspisteessä 185A kaivo liite 9), joka toimii varavedenottamona. Matalalla tuotolla 1 m 3 /d) vesi ei vaadi kuin ph:n noston. Suuremmalla tuotolla happipitoisuus alkaa laskea ja orgaanisen aineksen määrä nousta yli sallitun raja-arvon. Vedessä ei havaittu fekaalisia streptokokkeja tai kolimuotoisia bakteereja. Aivan tutkimusalueen eteläosassa sijaitsevan Patamin vedenottamon vedenlaatua ei ole tutkittu kaivon rakentamisen jälkeen, mutta aistinvaraisesti vesi on ollut hyvälaatuista. Koepumppaus kaivon kohdalla, pisteessä 167, tehtiin vuonna Tutkimuksen mukaan vesi on erittäin hyvälaatuista, joskin happipitoisuus on suhteellisen pieni. Pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat erittäin pieniä. Vedessä oli hieman humusta max. KMnO 4 =5,5 mg/l) ja happipitoisuus oli enimmillään 3,2 mg/l. Hiilihappopitoisuus oli enimmillään 44 mg/l Pohjaveden esiintyminen Pohjavedenpinnan taso pohjoisella harjualueella vaihtelee välillä m mpy välillä nousten reilun sadan metrin matkalla SAUHP5 havaintoputkelle tasolle +116 m mpy, josta se kohoaa edelleen tasaisesti etelän +146 m mpy tasolle kuva 6, liite 3). Kuvan 6 perusteella pohjaveden pinta noudattelee suurin piirtein maanpinnan tasoa ja tutkimusalueen eteläisen osan hydraulinen gradientti on ennen SAUHP5 pohjavesiputkea noin 5 m/km, kun taas Kangasniemen eteläosan pohjavettä salpaavan rakenteen pohjoispuolella hydraulinen gradientti on hieman alle 7 m/km. Tutkimusalueen paksuimmat ja laajimmat pohjavedellä kyllästyneet irtomaakerrokset sijaitsevat Kangasniemen ja Patamin välillä. Siellä pohjaveden varastokerroksen paksuus on keskimäärin 2-25 metriä yltäen paikallisesti jopa yli 3 metriin kuva 6, liite 4). Kangasniemeltä pohjoiseen varastokerroksen paksuus on - 2 m välillä, ollen suurimmillaankin noin 25 metriä kuva 6, liite 4). Kuvassa 6 näkyy myös pohjaveden päävirtaussuunta harjun pituussuunnassa läpi tutkimusalueen. Pohjaveden liikkeisiin virtaussuuntineen palataan kappaleissa 6 ja 7. Kuvan 6 eteläpään kallionpinnan piikki johtuu esitystekniikasta. Käytännössä karkearakeiset hiekka- ja sorakerrostumat kulkevat kallioalueen vierestä alueen läpi.

22 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 6. Saukonkylän pohjavesialueen pituusleikkaus Pituusleikkaus D - D liitekartassa 7). Kallionpinta on esitetty oranssilla; yläpuolinen pohjavedellä kyllästynyt maakerros sinisellä ja pohjaveden yläpuolinen maakerros harmaalla. 6 GEOLOGISTEN TULOSTEN TULKINTA Tässä kappaleessa keskitytään edellä esitettyjen tulosten tulkintaan tutkimuksessa kerätyn tutkimusaineiston, aikaisempien tutkimusten, geomorfologisen karttatulkinnan sekä yleisen maaperägeologisen tiedon valossa. 6.1 Tutkimusalueen maaperämuodostumien geologinen rakenne Tutkimusalue sijaitsee ikivanhan 19 Ma) kallioperän alueella, joka on vuosimiljoonien saatossa kokenut monivaiheisen kehityksen. Tällöin kallioperää on muokattu prosesseissa, joissa sitä on vuoroin painettu - puristeltu - taivuteltu kulutettu kiteytymisensä jälkeen ja vähitellen se on saanut nykyisen muotonsa. Nämä rakenteet ovat kuitenkin vain harvoin näkyvissä, sillä ne ovat peittyneet toistuvien jääkausien toimesta irtomaakerroksella, jota on viimeksi muokattu viimeisen eli Veiksel-jääkauden aikana ja erityisesti sen loppuvaiheessa. Valtaosa tutkimusalueen maaperästä on karkearakeisia harjukerrostumia, kuten hiekkaa ja hietaa. Tutkimusalueen harjukerrostumat ovat syntyneet noin vuotta sitten, kun luo-

23 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS teeseen vetäytyvä mannerjäätikön reuna lähestyi ja saavutti alueen. Alue kuuluu Pohjanmaalle tyypillisiin harjujaksoihin, joissa kerrostuminen on ollut ensin vallalla jään alapuolisissa railoissa jään reunavyöhykkeessä, ja myöhemmin meressä kelluvan jään reunan alla ja sen etupuolella. Näissä ympäristöissä syntyneet harjukerrostumat ovat suhteellisen kapeita, osittain katkonaisia ja hienosedimenttien peitossa. Yhtenä erityispiirteenä Saukonkylän alueella ovat harjun kyljille kerrostuneet savipitoiset hiedat ja hienot hiedat kappale ). Tämä osoittaa aineksen kerrostuneen jään reunan ulkopuolelle syvään altaaseen, jonka vesi oli savimateriaalin kyllästämää. Savimateriaali karkearakeisessa sedimentissä on osoituksena altaaseen liettyneen saven määrästä, joka vaihteli vuodenaikojen ja säiden mukaan. Sen sijaan karkeammat hieta- ja hienohietaosuudet sedimentissä osoittavat jäätikköperäisen pulssisen sedimentaation vallinneen alueella. Kyseinen ilmiö on tavanomaista deglasiaation loppuvaiheessa, jolloin jään alapuoliset sulavedet noudattavat omaa ilmastollista vuodenaikaisrytmiään ja toisaalta jäätikön itsensä evoluutiota, jossa jäätikköjokimuodostumat elävät alinomaa uusien sulavesikanavien syntyessä railoihin. Toisaalta myös ympäröivä vesiallas on epävakassa tilassa altaan reunojen ollessa usein liian jyrkkiä, ja erilaisia vedenalaisia massaliikuntoja tapahtuu alinomaa. Näiden kuluessa ja pienten vedenalaisten maan vyörymien aikoihin kerrostui huomattavia sedimenttimääriä altaiden pohjalle. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyi nyt tarkasteltu sekoitus syvän veden sedimenttiä. Tutkimusalueen harjukerrostumien synty mannerjään perääntymisvaiheessa voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: 1) Mannerjäätikön reunan tunneli-/railovaihe, jossa kerrostui harjun karkein ydinosa ja ydintä verhoavat hiekat. 2) Jäätikkötunnelin avartuminen ja jään reunan kelluminen sekä vetäytyminen, jolloin syntyivät sora hiekkaharjuytimen ympäristön hienohiekkavaltaiset osat ja niihin rajautuvat syvän veden siltti- ja savikerrostumat. 3) Rantavaihe, joka kulutti, tasoitti ja uudelleen kerrosti maanpintaan saakka ulottuvia harjun osia. Lopullisen muodon ja koostumuksen tutkimusalueen maanpinnalle on antanut voimakkaiden rantavoimien ja myöhemmän jokitoiminnan pitkäaikainen vaikutus. Maan kohoamisen seurauksena tutkimusalue on paljastunut veden alta noin 1 vuotta sitten. Jääkauden loppuvaiheessa ja sitä seuranneella lämpökaudella kerrostuneet hienorakeiset sedimentit verhosivat niin alueen harjua kuin kallio- ja moreenikohoumiakin alun perin suhteellisen tasapaksuna kerroksena, kunnes mataloituvan meren virtaukset ja rantavoimat huuhtelivat nämä pois. Rantavoimat huuhtoivat myös moreenipeitettä ja harjun kerrostumia, josta irronnutta hiekkaa kerrostui uudelleen harjun liepeille ja mäkien alarinteisiin maatutkaluotauskuvissa näkyväksi viistokerrokselliseksi sedimentiksi. Sedimentti on viistokerroksellista, koska siinä yksittäiset hiekkarakeet kerrostuivat vierimällä asettuen luonnolliseen lepokulmaansa. 6.2 Harjun sisäinen rakenne Tutkimusalueen harjukerrostumat ovat osa pidempää Keski-Suomen jäätikkökielekkeen sisäosissa kulkevaa luode-kaakkosuuntaista harjujaksoa, joka päättyy Keski-Suomen reunamuodostumaan Vilppulan eteläpuolelle. Sen sisäinen rakenne on tyypillinen jäätikkökielekkeen sisäosien harjuille, joissa karkeaa soraista harjuydintä verhoavat vaihtelevan paksut harjuhiekat, joskin Saukonkylässä harjuydin on harvoin karkeaa soraa, ja harjusoran tavattiin vain harvoin kerrostuneen suoraan kalliopohjalle liite 11). Harju

24 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS itsessään on kuitenkin varsin kookas liite 7, kuvat 7, 8 ja 1). Harhaanjohtavan kuvan sen kokoluokasta antaa sen sijainti laajassa pohjois-eteläsuuntaisessa kalliopainanteessa. Harjukerrostumat ovat myös pääosin merisedimenttien ja rantakerrostumien peitossa. Harjussa tietyin välimatkoin esiintyvät pullistumat esim. liite 7) osoittavat kappaleessa 6.1. kerrottua jäätikön evoluutiota, missä karkeasti ottaen kahden pullistuman väli kuvastaa yhtä sulavesivaihetta. Kyseisiä pullistumia selkeästi kapeamman runko-osan pituus vaihtelee kilometristä kolmeen liite 7) osoittaen tämän jäätikköjoen osan toimineen vain muutamia vuosia. Saukonkylän harjun eräs erityispiirre on Kangasniemen eteläiselle alueelle sijoittuva pohjavedenpinnan tason jyrkkä gradientti n. 14 metriä 13 metrin matkalla kuva 6)). Poikkeuksellisen jyrkän pohjavedenpinnan gradientin todennäköinen selitys on esitetty kuvassa 9; joskaan kaikkia siinä esiteltyjä piirteitä ei ole pystytty osoittamaan tutkimuksilla. SAUHP5 pohjavesiputkea voidaan pitää viimeisenä kohtana, jossa eteläinen korkealla esiintyvä pohjavedenpinta on havaittavissa. Tällä kohtaa eteläisellä harjunosalla muodostuneet pohjavedet pakkautuvat kapeassa suppilomaisessa harjunosassa mahdollisesti ohutta hienohietakerrostumaa tai muuta huonosti vettä johtavaa kerrosta vasten, mikä pakottaa veden purkautumaan osittain myös harjun sivuille. Vedenpinnan voimakkaaseen alentumiseen tästä pohjoiseen vaikuttaa luonnollisesti kalliopohjan laskeminen, harjukerrostumien verrattain hyvät hydrauliset johteet sekä alueen soramontut. Edellä kuvattu harjurakenne aiheuttaa myös Saukonkylän pohjavesiselvityksessä DN:o 899V68-322) esitetyt pohjaveden ilmenemismuodot, SAUHP5-havaintoputken eteläpuolisten peltoalueiden lähdepurkaumineen. Alue on todiste edellä kappaleessa 6.1 esitettyjen virtausvaiheiden elinkaarista eteläisen harjuhiekan osoittaessa erään sulavesivaiheen loppumista ja toisaalta tämän rakenteen päälle kasaantuneet pohjoisesta kerrostuneet harjuhiekat osoittavat uuden vaiheen alkamista. Kuvasta 7 myös liite 2) voidaan nähdä myös kallionpinnan tason kohoavan yli 2 metriä tällä kohtaa jatkaen korkeammalla tasolla edelleen kohti etelää. Näin huomattava muutos kalliotopografiassa muuttaa myös harjun morfologisen luonteen täysin nostaen sen kohomuotoiseksi, selvästi erottuvaksi harjanteeksi kuva 8). Täältä etelään harju säilyttää harjannemuotonsa Kotankiin saakka, jonka jälkeen etelässä jään sulavesitoiminta on ollut vähäisempää ja harju ei kerrostunut samoihin mittasuhteisiin. Patamin vedenottamon eteläpuolella harjuydin katoaa, kuten itse harjukin. Geomorfologisin perustein tällä alueella sulavedet eivät näytä synnyttäneen harjua, sillä sen olemassaolo näkyisi selkeästi topografiassa.

25 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 7. Saukonkylän 3D -maaperämallista tehty pituusleikkaus Kangasniemen eteläpuolelta havaintoputken SAUHP5 lähettyvillä pituusleikkaus E - E liitekartassa 7). Kuvassa on esitetty pohjavettä salpaava rakenne, jossa syvän veden hienohietakerrostuma patoaa etelästä pohjoiseen suuntautuvaa pohjaveden virtausta. Huono vedenjohtavuus saa aikaan alueen poikkeuksellisen suuren pohjavedenpinnan gradientin. Kuva 8. Saukonkylän pohjavesialueen maaperän rakenne alueen keskiosan poikkileikkauksessa 18 Poikkileikkaus B B liitekartassa 7). Kuvassa erottuu harjun selännemuoto ja pohjaveden suotautuminen harjuun rantahiekan kautta alueen itäosasta.

26 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 9. Saukonkylän pohjavesialueen maaperän rakenne alueen pohjoisosan poikkileikkauksessa PL5 Poikkileikkaus A- A liitekartassa 7). Kuvassa erottuu selkeästi eteläisen harjualueen geologiset yleispiirteet, joita luonnehtii harjun selännemuodon puuttuminen maaston morfologiassa sekä pohjavesipinnan sijainti hyvin syvällä. Kuva 1. Saukonkylän pohjavesialueen maaperän rakenne alueen eteläosan poikkileikkauksessa 27 Poikkileikkaus C C liitekartassa 7). Kuvassa erottuu selkeästi eteläisen harjualueen geologiset yleispiirteet, joita luonnehtii harjun selännemuodon puuttuminen maaston morfologiassa sekä pohjavesipinnan sijainti lähellä maan pintaa.

27 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maatutkaluotausten ja keveiden tärykairausten perusteella varsinaisten harjukerrostumien päällä esiintyy laajalti hienorakeista kerrostumaa; koostumukseltaan pääosin hienoa hietaa. Kuvan 5 maatutkaprofiilista erottuu selkeästi karkearakeinen harjuydin ja sitä ympäröivät harjuhiekat sekä näiden kerrosrakenteiden katkeamisen eroosiopinnassa, joka erottaa edelliset niiden yläpuolisesta rantakerrostumasta. Eroosiopinta erottaa varsinaiset harjukerrostumat uudelleen muokatuista harjukerrostumista, joita ovat yläpuoliset rantakerrostumat kuvat 7-1). Eroosiopinta erottuu myös harjun keskusalueelta reunoille siirryttäessä, jossa se erottaa alapuolisen hienorakeisen merikerrostuman ja sen päälle kerrostetun varsinaisesta harjumuodostumasta huuhdellun hiekan ja hiedan. Varsinaisten karkeiden harjukerrostumien leveys on tyypillisesti 1-35 metriä, mutta Kangasniemellä noin 45 metriä, kun taas rantakerrostumien leveys vaihtelee 6-2 metrin välillä. Tätä vaihtelevan paksua vyöhykettä voidaan karkeasti pitää pohjaveden muodostumisalueena Saukonkylässä. Kuitenkin välillä paksunkin rantakerrostuman alueelta varsinaisten harjukerrostumien ulkopuolelta hydrologinen yhteys on oletettavasti olemassa ainoastaan korkean pohjaveden pinnan esiintymisen aikoihin. Varovaisuusperiaatetta noudattaen muodostumisalue on rajattu laajoille rantakerrostuman peittämille alueille liite 9). 7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Geologian tutkimuskeskus GTK) on tehnyt maaperä- ja pohjavesitutkimuksia yhteistyössä Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Alajärven kaupungin, sekä Lappavesi Oy:n kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin Alajärven Saukonkylän 2) I-luokan pohjavesialueen ja sen lähiympäristön geologista rakennetta ja pohjavesiolosuhteita. Hankkeen tavoitteena oli selvittää tutkimusalueen geologista rakennetta siten, että tulosten avulla voidaan mm. arvioida pohjavesialueen nykyisten rajausten oikeellisuutta ja uusia vedenhankintapaikkoja. Tutkimuksessa selvitettiin pohjavesialueen ja sen lähiympäristön kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia, harjujakson syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua kairauksiin, painovoimamittauksiin, maatutkaluotauksiin, seismisiin luotauksiin sekä pohjaveden pintatietoihin perustuen. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan määrittelylle. Lisäksi tutkimuksessa laadittu maaperän 3D-pintamalli luo hyvän pohjan mm. maankäytön suunnittelulle sekä esim. pohjaveden ottoon ja rakentamiseen liittyville yhteensovittamistarpeille pohjavesialueella. Tutkimusten perusteella Saukonkylän pohjavesialueen kallionpinnan topografiasta ja maapeitteen paksuudesta sekä aineksen vaihtelusta saatiin hyvä yleiskuva, joskin rajoitteita etenkin maatutkaluotausten tulkintaan aiheuttivat harjun liepeillä esiintyvät hienosedimentit. 7.1 Harjun rakenne Tutkimusalueen harju on tyypillinen Pohjanmaan alueen harju, joka on syntynyt syvässä vesialtaassa perääntyvän jään alla ja reunavyöhykkeessä. Harju on kerrostumisensa jälkeen ensin peittynyt syvässä ve-

28 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS dessä kerrostuneilla hienorakeisilla sedimenteillä, jotka ovat myöhemmin huuhtoutuneet mataloituvassa meressä ensin merivirtojen ja myöhemmin rantatoiminnan vaikutuksesta ja kerrostuneet uudelleen meren syvänteisiin. Näissä prosesseissa myös harjun pintaosan karkearakeiset sedimentit joutuivat uudelleen muokatuiksi. Tällöin harjun pintaosan hiekkaa leviteltiin laajalle alueelle rantakerrostumaksi hienosedimenttien jäädessä näiden alle. Varsinaiset hiekka-/soravaltaiset harjukerrostumat ovat suhteellisen kapeita ja usein ympäristöstään vaikeasti rajattavia. Edellä mainituista tapahtumasarjoista johtuen alueen maaperän raekokovaihtelut ovat jyrkkiä lateraalisuunnassa, mikä luonnollisesti merkitsee myös kerrostumien vedenläpäisevyyden nopeaa vaihtelua harjun keskeltä reunoille siirryttäessä. Poikkileikkausprofiililtaan harju on niin ikään tyypillinen rannikkoalueen harju, jossa moreenin päälle kerrostunut karkearakeinen kupolimainen ydin erottuu selkeästi ympäröivistä hienommista sedimenteistä, hiekasta ja hiedasta, jotka rajautuvat puolestaan kauempana pohjavesialueen reunoilla hienorakeisiin merisedimentteihin ja niiden yläpuolisiin rantahiekkoihin kuvat 5, 8-1). Maatutkaprofiileissa ja poikkileikkauskuvissa on usein nähtävissä harjun yläosan kulutushorisontti eli eroosiopinta, jonka yläpuolella hiekat ovat viistokerroksellisia rantahiekkoja. Rantahiekat erottuvat alapuolisten hienorakeisten merisedimenttien yläpuolelta entistä selvemmin siirryttäessä poispäin harjuytimen päältä. 7.2 Pohjavesiolosuhteet Aikaisemmat tutkimukset koepumppauksineen tukevat tämän tutkimuksen tuloksia siinä määrin, että alueen pohjavesiolosuhteiden voidaan todeta olevan varsin hyvin selvillä: pohjaveden päävirtaussuunta harjussa on etelästä pohjoiseen heijastellen kallionpinnan korkokuvaa. Pohjavesi muodostuu harjualueelle sataneesta vedestä sekä Antin- ja Hietakankaiden alueilta suolle valuvista vesistä, jotka suotautuvat edelleen harjuun rantahiekan kautta Koivulan SAUHP6) ja Kotangin välisellä alueella, myös osittain heikentäen pohjaveden laatua, mikä oli havaittavissa varsinkin koepumppausten yhteydessä. Huomionarvoista on pohjavedenpinnan huomattavan suuri ero etelän 146 m mpy) ja pohjoisen 8 m mpy) välillä. Maanpinnan gradientti vastaavalla välillä on noin m pienempi, mikä kuvastaa harjun ydinosalla esiintyviä heikomman hydraulisen johtavuuden vyöhykkeitä. 7.3 Vajo-/ orsiveden esiintyminen Alueella esiintyy laajalti hienohiedan ja hiesun salpaamaa orsivettä. Tämän tutkimuksen kevyissä tärykairauksissa törmättiin usein muutaman metrin syvyydellä maanpinnasta varsinaisen pohjavesivyöhykkeen yläpuoliseen vesikerrokseen merisedimentissä. Tämä vesikerros ei muodosta yhtenäistä alueellista tasoa, vaan esiintyy satunnaisilla korkeuksilla. Merisedimentti on pääosin homogeeninen hienosta hiedasta koostuva kerrostuma, jonka vallitseva sedimenttirakenne on horisontaalikerroksellisuus. Sen yksittäiset kerrokset ovat vain muutaman millin paksuja. Alueen syvillä ojaleikkauksilla tehtyjen havaintojen perusteella tarkastelussa olevaa orsivettä tihkui yksittäisten kerrosten laminoiden) rajapinnoilta koko satojen metrien matkalta. Varsinaisia hienosedimentin salpaamia karkearakeisia orsivesialtaita alueelta ei tässä tutkimuksessa tavattu, mutta orsivedeksi ymmärrettävä vesipinta esiintyy tyypillisesti merisedimentin päällä olevassa rantahiekassa

29 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kangasniemeltä pohjoiseen suuntautuvalla alueella. Myös orsivesi on vesilain määrittämää pohjavettä ja ELY-keskuksen tutkimusraportin DN:o 899V mukaan sitä esiintyy monin paikoin. Kyseisen raportin orsiveden pintaa kuvaavien kaivojen ja pohjavesiputken sijainti on esitetty liitteessä ennen koepumppauksen aloittamista näiden syvyydet ovat olleet seuraavat: 25 kaivo) = +12,27 m, 23 kaivo) = m ja 36 pohjavesiputki) = +91,56 m. Orsivesivyöhykkeen virtaus näyttää noudattavan alapuolisen merisedimentin yläpinnan tasoa, joka suuntautuu tyypillisesti poispäin harjusta. Muutaman kymmenen - sadan metrin matkalla ns. harjuikkunan ulkopuolelta virtausta harjuun mahdollisesti tapahtuu, kunnes vesipinta laskee merisedimentin, rantakerrostuman ja harjuhiekan muodostaman kynnyksen alapuolelle. Tämä seikka on otettu huomioon pohjaveden muodostumisalueen rajaustarkastelussa. 7.4 Rajausmuutosehdotukset Pohjavesialueen ulkoraja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesimuodostuman veden laatuun tai muodostumiseen. Pohjavesialueen raja ulottuu tiiviiseen maaperään asti, esim. savisilttimuodostumaan jonka kerrospaksuus on yli 3 m. Pohjaveden muodostumisalueen raja puolestaan osoittaa pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevää osaa, jossa maaperän vedenläpäisevyys on vähintään hienohiekan/karkean hiedan läpäisevyyttä vastaava. Pohjaveden muodostumisalueeseen katsotaan kuuluvaksi myös sellaiset pohjavesialueeseen välittömästi liittyvät moreeni- ja kallioalueet, jotka olennaisesti lisäävät alueen pohjaveden määrää Britschgi et al. 29). Pohjaveden muodostumisalueen rajaus tutkimusalueella on varsin selkeä ja alkuperäinen rajaus noudattaa hyvin edellä esitettyjä kriteereitä, eikä sitä juurikaan ole ehdotettu muutettavaksi. Sen sijaan pohjavesialueen ulkorajan uudelleenrajaus osoittautui varsin haasteelliseksi. Rajausmuutoksen suurimmat haasteet liittyvät syvissä uomissaan aluetta halkoviin puroihin, joiden veden pinta on tyypillisesti harjun pohjavedenpintaa ylempänä. Näin ollen purovesien sekoittuminen varsinaiseen pohjaveteen on mahdollista. Puroilla on puolestaan omat, osittain pohjavesialueiden ulkopuolelle sijoittuvat valuma-alueensa, joilla tapahtuva toiminta heijastuu veden laatuun. Lisäksi, näiden alueiden ulkopuolella sedimentti ei ole täysin vettä läpäisemätöntä savea tai hiesua. Näin ollen pohjavesialueen ulkorajan muuttaminen on erittäin vaikeaa, useimmiten jopa mahdotonta. Kuitenkin alueelta käytettävissä olevan tutkimustiedon perusteella päätettiin pohjavesialueen alkuperäistä ulkorajaa kaventaa idästä Orasenjokeen ja Keltinpuroon ulottuvaksi. Tämän rajauksen perustaksi arvioitiin viipymäaikoja puroista harjuhiekan ulkoreunaan yhteensä seitsemältä kohdalta Darcyn virtauslain avulla tehollinen virtausnopeus v =KI/n e, jossa K=väliaineen hydraulinen johtavuus, I=hydraulinen gradientti ja n e =tehollinen huokoisuus). Laskentaperusteina käytettiin alueella yleisenä esiintyvän hienon hiedan hydraulista johtavuutta K=1-5 m/s K=1-7 m/s, Airaksinen 1978). Virtaus purosta harjuhiekan ulkoreunaan näyttää kestävän pisteestä riippuen noin sadasta vajaaseen 2 vuoteen K=1-6 m/s). Laskentapisteet on esitetty liitteessä 8. Viipymäajat ovat varsin pitkiä, joten edellä esitetty rajausmuutos on niihin pohjautuen perusteltua. Rajausmuutosehdotukset on esitetty liitteissä 8 ja 9.

30 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjavedenotto Pohjavesialueen arvioitu antoisuus vastaa kohtuullisen hyvin sen kokonais- ja muodostumispinta-alaa. Suoritettujen tutkimusten perusteella on epätodennäköistä, että alueelta löytyisi uusia merkittäviä hyödyntämiskelpoisia pohjavesivarantoja. Uusien pohjavesimuodostumien hyödyntämistä vaikeuttavat lähinnä veden laatuongelmat ei esim. muodostuman antoisuus/muodostuvan pohjaveden määrä). Pataminkankaan alueelta tällä hetkellä hyödynnettävän pohjaveden määrä on vähäinen, minkä perusteella ottoa alueelta voisi lisätä. Aikaisemmissa koepumppauksissa veden laadun on todettu pysyvän hyvänä 4 m 3 /d pumppausmäärällä. Suurempia ottomääriä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon mahdollinen hydraulinen yhteys Valkeisjärveen sekä viereiselle Löytönnevalle. Koepumppauspisteen 286 pohjavesipotentiaali on alueen suurin. Toisaalta koepumppauspisteessä vesi oli heikkolaatuista. Lisäksi vedenoton lisääntyessä itäpuolen nevojen vedet sekoittuvat harjupohjaveteen huonontaen veden laatua entisestään. Alue on kuitenkin mielenkiintoinen sen suuren jopa 1 m 3 /d) vedenottopotentiaalin vuoksi. 7.6 Pohjavesiriskit Saukonkylän pohjavesialueella on useita pohjaveden laatua vaarantavia toimintoja. Pohjavesialueen poikki kulkee Alajärvi Lehtimäki-tie, joka muodostaa riskin pohjavedelle mahdollisten onnettomuuksien vuoksi. Herkintä aluetta mahdolliselle onnettomuudelle ovat vedenottamojen ympäristöt. Näillä alueilla, varsinkin Saukonkylä I vedenottamon läheisyydessä, riskiä aiheuttaa myös asutus mm. jätevesien käsittely, öljysäiliöt) sekä maatalous, kun taas Saukonkylä II:n suhteen riskinä ovat lähinnä sen lähialueen purot, joissa voi kulkea maa- ja turkistaloudesta peräisin olevia haitta-aineita. Muualla peltoviljelyn riski ei nykytiedon mukaan ole kovinkaan merkittävä. Myös aluetta ympäröivien suoalueiden ojitus voi aiheuttaa riskin pohjavedelle. Muita merkittäviä riskitekijöitä Saukonkylän pohjavesialueella alueella ei esiinny. 8 JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET Suoritetun tutkimuksen puitteissa entuudestaan hyvin tunnetun pohjavesialueen pohjavesiolosuhteita on tutkittu hieman eri näkökulmasta keskittyen enemmän pohjavesialuerajaustarkasteluun maankäytön ja pohjavedenoton yhteensovittamiseksi. Käytettävissä olleet menetelmät yhdessä aikaisemman aineiston kanssa mahdollistavat myös aikaisempaa paremmat mahdollisuudet uusien pohjavedenottamopaikkojen arviointiin. Kuitenkaan tämän tutkimuksen valossa uusia vedenottamoiden paikkoja ei kyetty osoittamaan. Tutkimusalueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista saadun kuvan tarkentamiseksi pohjaveden hyödyntämistarkoituksessa suositellaan jatkotutkimuksia Pataminkankaan Valkeisjärven alueille.

31 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LÄHDELUETTELO Airaksinen, J Maa- ja pohjavesihydrologia. Kustannusosakeyhtiö pohjoinen, Oulu, 248 s. Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyvärinen, V., Nylander, E., Siiro, P. ja Suomela, T., 29. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus. Ympäristöopas / 29. Suomen ympäristökeskus SYKE). 75 s. Geo-Work Oy Maatutkaluotaus Saukonkylän, Lehtimäen ja Uusikaarlepyyn pohjavesialueilla : DN:o 897V Kauniskangas, E., Nenonen, K. & Nikkarinen, M., Geologista tietoa yhdyskuntasuunnitteluun. Iisalmen teemakartat. Geologian tutkimuskeskus, Opas 39. Lindsberg, E. 211: Alajärven pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma, Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Länsi-Suomen ympäristökeskus: Saukonkylän pohjavesitutkimus, koepumppaus pisteessä 185A, DN:o 897V Niemelä, J., Ekman, I. & Lukasov, A., Suomen ja Venäjän federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat, 1:1. Geologian tutkimuskeskus & Venäjän tiedeakatemian Karjalan Tiedekeskuksen Geologian instituutti. Saukonkylän pohjavesiselvitys: Pohjavesialue 1 52, DN:o 899V Vaasan läänin seutukaavaliitto / Geologian tutkimuskeskus: Pohjavedenpinnan alapuoliset sora- ja hiekkavarat. Seinäjoen 2222), Alavuden 2223), Kuortaneen 2224) ja Alajärven 2313) karttalehtialueet, Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri: Pohjavesiselvitykset, Alajärvi Saukonkylän alue, TN:o 239 Vavy 4:3,

32 SAUHP1 Linja Linja SAUHP2 345 Linja 25 8 F1 F Linja 24 F F7 F6 F F4 317 F F Linja SAUHP3 326 Linja F13 F11 F Linja F14 F SAUHP4 318 Linja F19 Linja F2 F1 F16 F21 8 Linja 19 F SAUHP5 F F F24 Linja 27 F F Linja 17 F Linja F28 SAUHP6 Linja 22 F29 Linja 14 SAUHP7 F Linja 12 Linja 13 3 F3 Linja 11 F31 Linja 1 Saukonkylä, Alajärvi Mittauslinjat ja kairauspisteet Pohjaveden havaintoputki GTK SAUHP8 2 F3 4 F Linja 9 SAUHP9 Linja 3 Linja 29 F35 Kevyt tärykairaus Linja 8 Maatutkaluotaus F1-F44) 34 Seisminen luotaus 341 F36 Painovoimamittaus F37 F38 Pohjavesialue Linja 7 Linja 6 F4 Linja 5 Pieni kalliopaljastuma F39 Avokallio 1 F4 Linja 1 Linja 3 F Linja 4 km Liite 1 Karttatuloste GTK 4/2 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta ja korkeusaineisto Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2 3 F4 F4 4 Linja 2

33 Painovoimamittaus Havaintoputki GTK kalliovarmistus) Saukonkylä Kallionpinnan taso + 1 Maatutkaluotaus kallio havaittu) Kalliopaljastuma m mpy N Kallionpinnan taso Pohjavesialue + + Avokallio km :25 Liite 2 Karttatuloste GTK 6/2 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta ja korkeusaineisto Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus

34 8 SAUHP1 SAUHP B SAUHP A 1 2 SAUHP4 98 Pohjavesilammikko 112 SAUHP Joesta mitattu pinta 18 Pohjaveden havaintoputki 112 Pohjaveden virtaussuunta 11 Saukonkylä Pohjavedenpinnan taso SAUHP6 Pohjavesialue Pohjavedenpinnan samanarvonkäyrä Kalliopaljastuma 122 Avokallio 124 SAUHP7 Pohjavedenpinnan taso m mpy, N2 Alle +8 SAUHP SAUHP :25 1 km Yli Karttatuloste GTK 6/2 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta ja korkeusaineisto Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Liite 3

35 Pohjavesialue Pohjaveden varastokerrospaksuus m Kalliopaljastuma Avokallio Pohjaveden havaintoputki Joesta mitattu pinta Pohjavesilammikko 2 Saukonkylä Pohjavesivyöhykkeen paksuus Kallio pohjavedenpinnan yläpuolella Yli km 1:25 Liite 4 Karttatuloste GTK 6/2 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta ja korkeusaineisto Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus

36 SAUHP1 SAUHP B SAUHP A SAUHP SAUHP Saukonkylä Pohjavedenpinnan syvyys SAUHP6 Tunnus Orsivesi SAUHP7 Joesta mitattu pinta Pohjaveden havaintoputki Pohjavesilammikko SAUHP8 Pohjavesialue Kalliopaljastuma Avokallio Pohjavedenpinnan syvyys maanpinnasta SAUHP9 metriä < yli km 1:25 Liite 5 Karttatuloste GTK 6/2 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta ja korkeusaineisto Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus

37 Avokallio 2 2 Kalliopaljastuma 25 Painovoimamittaus Maatutkaluotaus kallio havaittu) Seisminen luotaus Pohjavesialue Pohjavedenpinnan havaintoputki GTK Saukonkylä Maapeitteen paksuus alle 5 Irtomaapeitteen paksuus m) : km Liite 6 Karttatuloste GTK 6/2 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta ja korkeusaineisto Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus

38 1 D D D D A5 6 A' E 14 E' B18 D B' Saukonkylä Maaperän korkokuvakartta 21 D DD D24 DD 23 Ranta- ja tuulikerrostumahiekka Syvän veden hieno hieta 25 Pohjoinen harjuhiekka 26 Eteläinen harjuhiekka C 27 Ydinharjun sijainti Avokallio D Pieni kalliopaljastuma Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja ± Poikkileikkausprofiili :25 D D D DDDDD 1 km Liite 7 Karttatuloste: Geologian tutkimuskeskus 6/2 Pohjakartta: Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Pohjavesialuerajat: Suomen ympäristökeskus DD 28 DDD DD DDD D29 D D Kuva 5 D D D DD C' D D DD D D D DD DDD D D D D D3D D D DD DD D D D D D D DDD DD D D D D D D D' D D

39 HH % H2 H 2 H 2 % H 37 H 322 4Ht 1HHt Ht 1HHt 31 H 311 H345 H 3 6Ht 1HHt 2HHt 1Ht 326. Vedenottamo 8Ht 1HHt 5Ct 1Ht 6Ct 1Ht 4Ht 1Mr Tutkittu vedenottopaikka Pohjavesialueen raja 95Ct 1Ht 5Ht 1Mr 9Ct 1Ht Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja 8 H 2 %3 1Hk 13Ht HHt 11Ct 12Ht 18Ht 2HHt Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinainen muodostumisalueen raja 9HHt Pohjaveden viiipymäajan laskentapiste Kevyt tärykairaus Cobra) H H H 5Hk 5Ct 1Ht 6Mm 1Hk 5Ct 1Mr 4Ht 1Ht 1Mr 5Ht 9Ct 1Ht 8Ht 5Ct 81Ct Hk 5Hk 1Ht 1Ht 8Sr 6Hk 8Ct 1Mr 1Ht 5Hk H 346 7Ct 1Mr 18Ht 2HHt 1: H 5Hk H 5Hk 9Mm 1Ht Hieta/Karkea hieta Hiekka/Sorainen hiekka Hieno hieta/hiesu Sora 34 8Ht 1HHt HH 5Ht 1Hk 9Ht 1Hk Moreeni 1 km 9St 1Ht 5St 1Ht 5Hk 1Mr 2Ct 7Hk 1Mr Liite 8 Karttatuloste: Geologian tutkimuskeskus 6/2 Pohjakartta: Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Pohjavesialuerajat: Suomen ympäristökeskus 8Ct 9HHt 1Mr 5Ct 1Hk 8Ct 1Hk 341 ± 7Ct 1Ht Lieju/Liejuhiesu 1Hk 6Ct 1Mr 5Ct 1Hk Turve/Multamaa.25.5 Piikityspisteet 11Ht HHt 4Ht 1HHt H 336 H 3 5Ht Ehdotettu uusi pohjavesialueen rajaus H 6Ht 8HHt 1Ht H H 313 H H H H % 2 % 2 HH H 325 H 329 HH 6 2 % 1HHt Nykyinen pohjavesialueen rajaus 2 % 4Ht 1HHt 1Mr 61Ht 8Ht H H 1HHt H H H 1HHt H Ct 8Ht 2 %7 35 1Lj 1HHt 6Ht 4Ct 318 H 1HHt 1Ht 8Ht 2Ht H 1HHt 1HHt H H32 4Ht 8Ht 6Ct 1HHt 1HHt 8Ht 1Ht 4 4Ht 1Hs H 1HHt 4Ht 4Ct H2 5St 1HHt 4Hk 32 H 1Ht 342 1Ht H H 1Ht 3Ht 4Hk H H 5St 1HHt 11Ht 3 4Hk 1Ht Hs 1Ht 334 4St 8Ht HHt 7Ht 1HHt H 339 H 4St1Ht H 1HHt 6Ht 335 H 1Ht H Ht 5Ht 1HHt 8Ht 1Mr HHt H Saukonkylä Pohjavesialueen rajauskartta 324

40 P 281 P 279 P 28 P 278 P 277 Pt8 P 311 P 31 Pt18 Pt11 Pt5 Pt59 P 297 P 282 P 296 SAUKONKYLÄ I 299A tutkittu 1999) Pt164 Pt7 Pt74 P 312 Pt63 Pt66 P 289 P 3 Pt4 Pt5 P 38 P 272 P 275 P 291 P 29 P 276 P 32 P 33 P 31 Pt12 P 273 P 271 P 27 P 269 P 274 Pt62 P 35 Pt69 Pt68 P 37 Pt86 Pt85 Pt84 Pt83 Pt7 P 172 Pt12 P 36 Pt11 P 18 Pt1 P 179 Pt97 P 175 Pt72 Pt16 Pt56 P 34 SAUKONKYLÄ II 173A tutkittu 1999) Pt82 Pt6 P 314 Pt87 Pt95 Pt91 Pt98 Pt96 P 316 P 317 P 176 Pt2 286 tutkittu 1999) Pt17 Pt Pt5 Pt4 Pt13 Pt14 P 287 P 283 P 284 P 298 Saukonkylä Pohjavesialueen rajaus ja aikaisemmat kairaus- ja koepumppaustiedot. Pt114 Vedenottamo P 2 P 25 Pt1 Pt128 Pt129 P 257 P 256 P 255 P 254 Pt127 P 186 Pt126 Pt132 Pt133 P 187 P 26 Pt134 Pohjavesialueiden välinen raja Pt117 Pt131 Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja P 266 P 265 P 264 Pt136 Pt1 Ehdotettu uusi pohjavesialueen rajaus Pohjavesialueen raja Pt13 Pt118 Pt12 Pt119 P 253 P 267 Pt135 P 268 Pt138 Pt169 Pohjavesialueiden välinen raja Pt139 Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja Pt173 Pt174 PATAMI 167 tutkittu 1988) Pt14 Pt141 Aiemmat tutkimukset Pohjavesiselvitykset Patamin, Langhedin ja Kamppilanharjun alueilla P 194 Pt116 P 258 P 259 Pohjavesialueen raja Maaperäkairauksia vuonna 1999 P 183 P 251 Pt125 Pt A tutkittu 1997) P 199 Pt111 Pt1 Pt121 P 252 Pohjavesialueen nykyinen rajaus Maaperäkairauksia vuonna 1987 P 197 Pt112 Pt123 Pt124 P 261 P 262 P 263 Tutkittu vedenottopaikka Alustavat kairaukset vuonna 1976 P 184 P 189 Pt122 Pt99 P 182 P 198 P 191 Pt88 Pt65 Pt67 P 285 P 288 P 188 P 19 Pt79 Pt8 Pt7 P 181 P 178 P 177 Pt3 P 174 Pt9 Pt89 Pt76 Pt9 Pt57 P 39 Pt75 Pt78 Pt71 Pt61 Pt6 Pt73 Pt77 Pt64 Pt58 Pt81 Pt168 Pt172 Pt2 ± Saukonkylän pohjavesiselvitys Karttatuloste: Geologian tutkimuskeskus 6/2 Pohjakartta: Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Pohjavesialuerajat: Suomen ympäristökeskus Liite 9 1:3 1 km

41 Liite 1.1 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 3 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 3 Hiekka Hk) RT,2 14 Ei päästy syvemmälle 12,3-14 m karkeampaa joukossa. 31 Turve Tv) RT 1,7 31 Hiekka Hk) RT 1,7 9,2 31 Lohkareita Lo) RT 9,2 9,3 Kallio tai lohkare 32 Turve Tv) RT 1,6 32 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 1,6 11,8 32 Hiekkamoreeni Mr) RT 11,8 12,3 Ei päästy syvemmälle Kovaa. Ei kairattu syvemmälle. 33 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,5 33 Hiekka Hk) RT,5 1,5 33 Hieno Hieta HHt) RT 1,5 12,4 33 Hiekkamoreeni Mr) RT 12,4 13,6 Ei kairattu syvemmälle 34 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 1,6 34 Hieno Hieta HHt) RT 1,6 12,8 34 Hiekkamoreeni Mr) RT 12,8 13,2 Ei päästy syvemmälle 35 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 1,4 35 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 1,4 35 Hieno Hieta HHt) RT 1,4,8 35 Hieno Hieta HHt) RT 1,4,8 35 Lohkareita Lo) RT,8,82 Kallio tai lohkare 36 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 7,6 36 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 7,6 36 Hieno Hieta HHt) RT 7,6 13,3 36 Hieno Hieta HHt) RT 7,6 13,3 36 Lohkareita Lo) RT 13,3 13,32 Kallio tai lohkare 37 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 37 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,2 1,6 37 Hiekka Hk) RT 1,6 19,5 Hiekka hyvin karkeaa 6-9 m. 37 Hiekkamoreeni Mr) RT 19,5 2 Ei kairattu syvemmälle

42 Liite 1.2 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 38 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 38 Hieno Hieta HHt) RT, Hiesu Hs) RT 6 8,8 38 Hiekka Hk) RT 8,8 11 Ei kairattu syvemmälle 39 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 39 Hieno Hieta HHt) RT, Hiesu Hs) RT 4 4,9 39 Hieno Hieta HHt) RT 4,9 2,2 Ei päästy syvemmälle 31 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 31 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,3 3,6 31 Hieno Hieta HHt) RT 3, Hiesu Hs) RT Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 9 12 Kosteaa. 31 Hieno Hieta HHt) RT 12,7 Ei päästy syvemmälle Välit 5-12 m ja - 18 m kosteaa ja pehmeää. Välillä 12 - m hyvin kuiva ja kovaa. Kierrekairapäällä 24 m asti, ei tarkkaa tietoa maalajista,7-24 m), luultavasti HHt n. 23 m asti ja Mr sen alla. 311 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 311 Hieno Hieta HHt) RT,3 3,6 311 Hiesu Hs) RT 3,6 5,2 311 Hieno Hieta HHt) RT 5, Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 14 14,8 311 Hieno Hieta HHt) RT 14, Hiekkamoreeni Mr) RT Ei päästy syvemmälle 312 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 312 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,2 22,5 Kosteus noin 17 m alkaen. 312 Hiekka Hk) RT 22,5 23,2 Hiekka melko karkeaa, saattaa olla soraa. 312 Lohkareita Lo) RT 23,2 23,4 Lohkare tai kivi

43 Liite 1.3 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 313 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT Kuiva Hk. Välillä 7-8 ja m hiekka melko HHtvälillä 2,5-9 m karkeaa ja märkää, välillä 1,3 -,2 313 Hiekka Hk) RT,2 1,6 Orsivesipinta,7 m. 313 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 1,6 3,6 313 Hieno Hieta HHt) RT 3,6 17,7 Ei päästy syvemmälle 314 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 314 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,3 4,1 Ht kuivaa. 314 Hieno Hieta HHt) RT 4,1 13,8 314 Hiekkamoreeni Mr) RT 13,8 14,6 Ei päästy syvemmälle Lohkare, ei päässyt syvemmälle. 3 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 3 Hiekka Hk) RT,2 13 karkeaa. 3 Hiekkamoreeni Mr) RT Ei kairattu syvemmälle 316 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 316 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,2 1,8 316 Hiekka Hk) RT 1,8 6,5 Hk välillä hyvin karkeaa. Hk märkä 2,5 alk. 316 Hiesu Hs) RT 6,5 7,5 316 Hieno Hieta HHt) RT 7,5 23,6 Hk välillä hyvin karkeaa. 316 Hiekkamoreeni Mr) RT 23,6 25,6 Ei päästy syvemmälle 317 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 317 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,2 1,8 317 Hieno Hieta HHt) RT 1,8 22,2 22,2 m hienompaa, tiukkaa ja kuivaa. 317 Hiekkamoreeni Mr) RT 22,2 22,4 Ei päästy syvemmälle

44 Liite 1.4 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 318 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 318 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,2,8 318 Hieno Hieta HHt) RT,8 3 2,5-3 m yksittäisiä Hk jyviä joukossa. 318 Hiesu Hs) RT 3 4 3,5-4 m Hs punertavaa. 318 Hieno Hieta HHt) RT ,5 -,3 m HHt tummaa, tiukkaaja "sitkeää". 318 Hiekka Hk) RT 17 18,4 Hk melko karkeaa. 318 Hiekkamoreeni Mr) RT 18,4 21,5 Ei päästy syvemmälle Kiviä joukossa. 319 Hieno Hieta HHt) RT Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 4 5,2 319 Hiekka Hk) RT 5,2 6,2 319 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 6,2 12,6 319 Hieno Hieta HHt) RT 12, Hiekka Hk) RT 17 17,6 319 Hiekkamoreeni Mr) RT 17,6 18 Ei päästy syvemmälle 32 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 32 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,2,5 32 Hieno Hieta HHt) RT,5 6,6 Ei päästy syvemmälle Ei päästy syvemmälle > Mr 321 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 321 Hieno Hieta HHt) RT,2 2,5 321 Hiesu Hs) RT 2,5 4,3 321 Hieno Hieta HHt) RT 4,3 26,6 321 Hiekkamoreeni Mr) RT 26,6 31 Ei päästy syvemmälle Kiviä. 322 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,4 322 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,4 1,6 322 Hieno Hieta HHt) RT 1,6 27,8 322 Hiekkamoreeni Mr) RT 27,8 28 Ei päästy syvemmälle

45 Liite 1.5 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 323 Hiekka Hk) RT,3 323 Hiekka Hk) RT,3 5,4 323 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 5, Hieno Hieta HHt) RT 7 24,5 323 Hiekka Hk) RT 24,5 25,6 323 Kiviä Ki) RT 25,6 27 Päättyi kiveen Mr? 324 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 324 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,3 1,5 324 Hieno Hieta HHt) RT 1,5 3,5 324 Hiesu Hs) RT 3,5 9,1 Ei päästy syvemmälle 325 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,5 325 Hieno Hieta HHt) RT,5 18,8 325 Hiekkamoreeni Mr) RT 18,8 19 Ei päästy syvemmälle 326 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,5 326 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT, Hieno Hieta HHt) RT 1 2 Päättyi kiveen 328 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 328 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,3 1,5 328 Hieno Hieta HHt) RT 1,5 9,8 HHt kosteaa 2,5 m alk. 5-6 m Sulfidiläiskiä. 328 Hiekkamoreeni HtMr) RT 9,8 1,4 Ei päästy syvemmälle Hyvin tiukkaa. 329 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 329 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,2 1,3 329 Hieno Hieta HHt) RT 1,3 5,3 HHt kosteaa 1,6 m alk. 329 Savi Sa) RT 5,3 6 Sa punertavaa. 329 Hieno Hieta HHt) RT 6 6,2 329 Lohkareita Lo) RT 6,2 Ei päästy syvemmälle

46 Liite 1.6 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 33 Turve Tv) RT Hiekka melko karkeaa 4,5-6 m. Hk sinistä 8-9 m. Hk m märkää, vaalean ruskeaa ja Syv. 1,1-1,8 m Hk melko karkea ja "puhdas", syv.,4 33 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,4 1,5 Hieta "likainen". 33 Hiekka Hk) RT 1,5 23,2 "puhdasta". 33 Hiekkamoreeni Mr) RT 23,2 23,7 Ei päästy syvemmälle 331 Turve Tv) RT,4 331 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,4 1,7 331 Hieno Hieta HHt) RT 1,7 2,8 HHt "likainen". 331 Hiekka Hk) RT 2, Hiekkamoreeni Mr) RT 2 2,5 Ei päästy syvemmälle 332 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 332 Hiekka Hk) RT, Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 1 2,2 332 Hiekka Hk) RT 2,2 1,5 Hk melko karkea. 332 Kiviä Ki) RT 1,5 14 Päättyi kiveen Kiviä/soraa. 333 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 333 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,3 1,1 333 Hiekka Hk) RT 1,1 3,5 1,8-3,5 m Hk sininen. 333 Hieno Hieta HHt) RT 3,5 17,8 Ei päästy syvemmälle 334 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,4 334 Hiekka Hk) RT, Sora Sr) RT 25 25,5 Ei päästy syvemmälle Sora/hiekka.

47 Liite 1.7 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 335 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 335 Hiekka Hk) RT,3,6 335 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,6,8 335 Hieno Hieta HHt) RT,8 1,9 335 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 1,9 2,5 Ohuita Hk kerroksia. 335 Hieno Hieta HHt) RT 2, Hiekka Hk) RT 11 18,6 335 Hiekkamoreeni Mr) RT 18,6 19 Ei päästy syvemmälle 336 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 336 Hiekka Hk) RT, Hieno Hieta HHt) RT 1 3,2 336 Hiekka Hk) RT 3, Hiekkamoreeni Mr) RT 24 24,5 Ei päästy syvemmälle 337 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,4 337 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,4 1 Hk melko hienoa. 337 Hiesu Hs) RT 1 2,6 337 Hieno Hieta HHt) RT 2,6 4,1 337 Hiekka Hk) RT 4, Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT Hiekkamoreeni Mr) RT 21 21,4 Ei päästy syvemmälle 338 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,7 338 Hiekka Hk) RT,7 2,6 338 Sora Sr) RT 2,6 2 Välillä hienompia Hk kerroksia. 338 Soramoreeni SrMr) RT 2 22 Ei päästy syvemmälle

48 Liite 1.8 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 339 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT Hs löysää 1,6-3,1 ja punertava 1,8-2,5 m. 3,1,3 339 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT, Hiekka Hk) RT 1 1,6 339 Hiesu Hs) RT 1,6 5 alk. jäykkää. 339 Hieno Hieta HHt) RT 5 5,6 339 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 5,6 6,2 339 Hiekka Hk) RT 6,2 12,3 339 Hiekkamoreeni Mr) RT 12,3 12,4 Ei päästy syvemmälle 34 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,4 34 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,4 4,6 34 Hieno Hieta HHt) RT 4,6 27 Ei kairattu syvemmälle 341 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 341 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,3 1,7 341 Hieno Hieta HHt) RT 1,7 5,2 341 Hiekka Hk) RT 5, Sora Sr) RT 1 16 Ei päästy syvemmälle Sr/karkea Hk. 342 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT Hiekka Hk) RT Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT Ei kairattu syvemmälle 343 Hieno Hieta HHt) RT 1,8 Hk kerroksia Hienohiedassa. 343 Hiekka Hk) RT 1, Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 3,2 343 Sora Sr) RT,4,6 343 Hiekkamoreeni Mr) RT,6,7 Ei päästy syvemmälle 344 Hieno Hieta HHt) RT 2,5 11 m alk. HHt tummaa ja sitkeää. 344 Hiekkamoreeni Mr) RT 2,5 2,6 Ei päästy syvemmälle

49 Liite 1.9 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 345 Hiesu Hs) RT 3,4 Hs punertava 1,6-2, m. 345 Hieno Hieta HHt) RT 3,4 4,2 345 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 4, Hieno Hieta HHt) RT 11 11,4 345 Soramoreeni SrMr) RT 11,4 11,45 Ei päästy syvemmälle 346 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,2 346 Hiekka Hk) RT,2,7 346 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,7 2,2 346 Sora Sr) RT 2,2 3,2 346 Hieno Hieta HHt) RT 3,2 4,5 346 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 4, Hiekka Hk) RT 8 14,4 346 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 14,4 24 Ht:ssa Hk kerroksia. 346 Sora Sr) RT Hiekkamoreeni Mr) RT 25 25,1 Ei päästy syvemmälle 347 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,4 347 Hieno Hieta HHt) RT,4 2,4 347 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 2,4 4,6 Ht:ssa HHt kerroksia. 347 Hieno Hieta HHt) RT 4,6 6 HHt hyvin hienoa 4,8 alk. 347 Hiekka Hk) RT 6 11 Välillä Ht kerroksia. 347 Hieno Hieta HHt) RT 11 13,3 Blume rakeita,,5 m Mr:sta. 347 Hiekkamoreeni Mr) RT 13,3 13,5 Ei päästy syvemmälle 348 Eloperäinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty EY) RT,3 348 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,3,7 348 Hiesu Hs) RT,7 3,5 348 Hieno Hieta HHt) RT 3, Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 11 16,7 348 Hiekkamoreeni Mr) RT 16,7 17,9 Ei päästy syvemmälle

50 6 Hieno Hieta HHt) RT 23,1 HHt m alk. välillä vaalean kellertävää ja kuivaa. 6 Sora Sr) RT 23,1 24 Ei kairattu syvemmälle 23,1 alk. soraa, hiekkaa ja kiviä. 7 Multamaa Mm) RT,3 7 Hieno Hieta HHt) RT,3 21 Ht lähes HHt. 7 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 21 22,9 Päättyi lohkareeseen/kallioon. 7 Hieno Hieta HHt) RT 22,9 23,2 8 Hieno Hieta HHt) RT 8,3 8 Hiekkamoreeni Mr) RT 8,3 8,8 Ei kairattu syvemmälle Liite 1.1 Nro Maalaji Alkusyvyys Loppusyvyys Kairauksen päättymissyy Kerroskuvaus 1 Hieno Hieta HHt) RT Hk/soraa joukossa. 23 m alkaen kivien määrä 7 1 Hiekkamoreeni Mr) RT 7 7,1 Ei päästy syvemmälle 2 Multamaa Mm) RT,3 2 Hieno Hieta HHt) RT,3 8,3 2 Hiekkamoreeni Mr) RT 8,3 8,4 Ei päästy syvemmälle 3 Hieno Hieta HHt) RT 5 4,2 m alkaen kiviä. 3 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 5 8,6 HHt/Ht/Hk kerroksia 5-7 m. 5-5,5m myös kiviä. 3 Hiekkamoreeni Mr) RT 8,6 9 Ei päästy syvemmälle 4 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT,5 4 Hieno Hieta HHt) RT,5 3 4 Hieta Ht): raekoko,2-,2 mm RT 3 7,9 Mustia sulfidi kohtia. 4 Hiekkamoreeni Mr) RT 7,9 8,4 Ei päästy syvemmälle 5 Hieno Hieta HHt) RT 18,5 Kuiva HHt metrissä. 5 Hiekka Hk) RT 18,5 23,6 lisääntyy, ei menty syvemmälle.

51 Liite 1.11 Värikoodien selitykset veden läpäisevyydelle Pidättävä Savi, hiesu, hienoainesmoreeni, lohkare Heikosti läpäisevä Hieno hieta, hiekkamoreeni, turve Läpäisevä Hieta, hiekka Hyvin läpäisevä Sora Eloperäinen aines on luokiteltu yleensä heikosti läpäisevään. Jos alla on hiekka, tällöin eloperäinen aines on luokiteltu läpäisevään luokkaan.

52 LIITE 11.1 HAVAINTOPISTEKORTTI Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty) Tutkimuspaikka Saukonkylä, Alajärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste SAUHP1 Havaintoputki Kairaus x-koord -Huokosilma y-koord -Vesinäyte Si Sa HHk Hk Kairaus, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, -21, -22, -23, -24, -25, Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinnan taso Siivilän yläpää -8,8 pit. 18m) Putken alapää -33,8 Pohja/Kärki -33,8 Putken laatu PEH Halkaisija ø 6 Siivilätyyppi,3mm Siivilä -8,8-26,8m mp:stä Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Vedenantoisuuspumppaus Syv. mp:sta Kirkastum. m) Alkutilanne Lopputilanne min) Muut havainnot Kairaus: Vedenantoisuus l/min) Näytteet:,-1,6 Si,5-1,5 1,6-7,8 Sa 5,-6, 7,8-16,8 HHk 1,-11, -26, -26, 16,8-25,6 Hk,-16, kahk -27, -27, 25,6-28,2 kahk 16,-17, -28, -28, 28,2-33,2 SrMr+Ki 21,-22, -29, -29, 33,2-33,6 kahk 26,-27, 29,-3, SrMr+Ki -3, -3, 31,-32, -31, -31, kahk E.k.s -32, -33, -34, Suodatinsukka Putki 1,, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, -21, -22, -23, -24, -25, -32, -33, -34, MP W Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko 1388\GTK\113717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\113717_Havaintopistekortit.xls

53 LIITE 11.2 HAVAINTOPISTEKORTTI Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty) Tutkimuspaikka Saukonkylä, Alajärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste SAUHP2 Havaintoputki Kairaus x-koord -Huokosilma y-koord -Vesinäyte Hk HHk kahk Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinnan taso Siivilän yläpää -5,5 pit. 24m) Putken alapää -33,5 Pohja/Kärki -33,5 Putken laatu PEH Halkaisija ø 6 Siivilätyyppi,3mm Siivilä -5,5-29,5m mp:stä Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Vedenantoisuuspumppaus Syv. mp:sta Kirkastum. m) Alkutilanne Lopputilanne min) Muut havainnot -24, -24, Kairaus: Näytteet: -25, -25, hksr,-5,8 Hk 1,-2, -26, -26, 5,8-18,2 HHk 6,-7, -27, -27, 18,2-23, kahk 11,-12, -28, -28, 23,-29,6 hksr 16,-17, -29, -29, 29,6-39,4 Ki 21,-22, Ki -3, -3, Mr 3,4-31,2 Mr 26,-27, -31, -31, Mr Ki 31,2-31,6 Ki -32, -32, 31,6-32, Mr -33, -33, 32,-35, Kallio -34, -34, Kallio Kairaus, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, -21, -22, -23, -35, -36, Suodatinsukka Putki 1,, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, -21, -22, -23, -35, -36, MP W Vedenantoisuus l/min) Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko 1388\GTK\113717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\113717_Havaintopistekortit.xls

54 LIITE 11.3 HAVAINTOPISTEKORTTI Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty) Tutkimuspaikka Saukonkylä, Alajärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste SAUHP3 Havaintoputki Kairaus x-koord -Huokosilma y-koord -Vesinäyte HHk Sa hksi HHk Hk Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinnan taso Siivilän yläpää -1, pit. 16m) Putken alapää -32, Pohja/Kärki -32, Putken laatu PEH Halkaisija ø 6 Siivilätyyppi,3mm +suodatinsukka Siivilä -1, -26,m mp:stä Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Vedenantoisuuspumppaus Syv. mp:sta Kirkastum. m) Alkutilanne Lopputilanne min) Muut havainnot Kairaus: Näytteet:,-5,4 HHk,5-1,5-25, -25, 5,4-7,8 Sa 6,-7, Ki -26, -26, 7,8-9,8 hksi 11,-12, -27, -27, 9,8-14,8 HHk,-16, Mr -28, -28, 14,8-26,4 hksi 17,-18, 26,4-26,6 Ki 24,-25, -29, -29, Ki 26,6-29, Mr 29,-3, -3, -3, Mr 29,-29,4 Ki -31, -31, 29,4-31,6 Mr -32, -32, 31,6-34,4 Kallio -33, -33, Kallio Kairaus, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, -21, -22, -23, -24, -34, -35, Putki 1,, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, -21, -22, -23, -24, -34, -35, MP W Vedenantoisuus l/min) Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko 1388\GTK\113717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\113717_Havaintopistekortit.xls

55 LIITE 11.4 HAVAINTOPISTEKORTTI Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty) Tutkimuspaikka Saukonkylä, Alajärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste SAUHP4 Havaintoputki Kairaus x-koord -Huokosilma y-koord -Vesinäyte HHk Si Hk Kairaus, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, -21, -22, -23, Suodatinsukka Putki -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, -21, -22, -23, Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinnan taso Siivilän yläpää -9, pit.18m) Putken alapää -33, Pohja/Kärki -33, Putken laatu PEH Halkaisija ø 6 Siivilätyyppi,3mm Siivilä -9, 27,m mp:stä Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Vedenantoisuuspumppaus Syv. mp:sta Kirkastum. m) Alkutilanne Lopputilanne min) Muut havainnot -24, -24, Kairaus: Näytteet: -25, -25,,-5,8 HHk,5-1,5 kahk -26, -26, 5,8-9,2 Si 6,-7, SrMr Ki -27, -27, 9,2-24,4 Hk 12,-13, -28, -28, 24,4-27, kahk 17,-18, -29, -29, 27,-28, SrMr 24,-25, -3, -3, 28,-28,4 Ki 27,-28, SrMr +Ki 28,4-32, SrMr -31, -31, 32,-34, Kallio -32, -32, 34,-34,6 lusta Kallio -33, -33, 34,6-35, Kallio lusta -34, -34, -35, -35, 1,, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, MP W Vedenantoisuus l/min) Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko 1388\GTK\113717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\113717_Havaintopistekortit.xls

56 LIITE 11.5 HAVAINTOPISTEKORTTI Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty) Tutkimuspaikka Saukonkylä, Alajärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste SAUHP5 Havaintoputki Kairaus x-koord -Huokosilma y-koord -Vesinäyte Kairaus, Putki 1,, MP Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinnan taso Siivilän yläpää -4,7 Siivilän alapää -18,7 Pohja/Kärki -18,7 Putken laatu PEH Halkaisija ø 6 Siivilätyyppi,3mm HHk -1, -2, -1, -2, Näytteenottotapa -3, -4, -5, -3, -4, -5, Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus -6, -7, -8, Suodatinsukka -6, -7, -8, Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi -9, -1, -9, -1, Vedenantoisuuspumppaus Hk -11, -11, Syv. mp:sta Vedenantoisuus l/min) Kirkastum. m) Alkutilanne Lopputilanne min) -12, -12, -13, -13, -14, -14, Muut havainnot -, -, Kairaus: Näytteet:,-9,6 HHk,5-1,5-16, -16, 9,6-,6 Hk 6,-7, kahk -17, -17,,6-18,8 kahk 11,-12, 18,8-22, Kallio 17,-18, -18, -18, -19, -19, Kallio -2, -2, -21, -21, -22, -22, Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko 1388\GTK\113717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\113717_Havaintopistekortit.xls

57 LIITE 11.6 HAVAINTOPISTEKORTTI Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty) Tutkimuspaikka Saukonkylä, Alajärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste SAUHP6 Havaintoputki Kairaus x-koord -Huokosilma y-koord -Vesinäyte Hk kahk Hk srhk Kairaus, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, Suodatinsukka Putki Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinta, W* Siivilän yläpää -4,9 Siivilän alapää -33, Pohja/Kärki -33, Putken laatu PEH Halkaisija ø 6 Siivilätyyppi,3mm Siivilä -4,9-18,9m mp:stä Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Vedenantoisuuspumppaus Syv. mp:sta Vedenantoisuus l/min) Kirkastum. m) Alkutilanne Lopputilanne min) Ki -21, -21, -22, -22, SrMr Ki -23, -23, Muut havainnot -24, -24, Kairaus: Näytteet: -25, -25,,-3, Hk,-1, SrMr -26, -26, 3,-8,2 kahk 5,6-6, -27, -27, 8,2-2,2 Hk 1,-11, Ki -28, -28, 2,2-21,2 srhk,-16, -29, -29, 21,2-21,6 Ki 2,-21, SrMr 23,-23,4 Ki -31, -31, 23,4-28,4 SrMr -32, -32, 28,4-28,8 Ki -3, -3, 21,6-23, SrMr 25,-26, Kallio -33, -33, 28,8-31,6 SrMr -34, -34, 31,6-34,4 Kallio -35, -35, 1,, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -, -16, -17, -18, -19, -2, MP W Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko 1388\GTK\113717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\113717_Havaintopistekortit.xls

58 LIITE 11.7 HAVAINTOPISTEKORTTI Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty) Tutkimuspaikka Saukonkylä, Alajärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste SAUHP7 Havaintoputki Kairaus x-koord -Huokosilma y-koord -Vesinäyte Hk+Ki HHk kahk srhk Hk Ki Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinnan taso* Siivilän yläpää -4,2 pit. 21m) Putken alapää -29,2 Pohja/Kärki -29,2 Putken laatu PEH Halkaisija ø 6 Siivilätyyppi,3mm Siivilä -4,2-25,2m mp:stä Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Vedenantoisuuspumppaus -, -, Syv. mp:sta Vedenantoisuus l/min) Kirkastum. Hk -16, -16, m) Alkutilanne Lopputilanne min) harmaa) -17, -17, srhk Kairaus, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -18, -19, -2, -21, -22, Putki 1,, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -12, -13, -14, -18, -19, -2, -21, -22, Muut havainnot Kairaus:,-2,4 Hk+Ki 28,-28,2 Ki -23, -23, 2,4-3,7 HHk 28,2-28,8 SrMr+Ki hksr -24, -24, 3,7-6,8 kahk 28,8-31,8 Kallio -25, -25, 6,8-8, srhk Näytteet: 8,-12, Hk+Ki,-1, -26, -26, kahk 12,-12,6 Ki 5,-6, -27, -27, Ki 12,6-19,6 Hkharmaa) 6,-7, SrMr+Ki Ki -28, -28, 19,6-22,4 srhk 1,-11, SrMr+Ki -29, -29, 22,4-25,2 hksr 18,-19, -3, -3, 25,2-27,2 kahk 21,-22, Kallio -31, -31, 27,2-27,6 Ki 24,-25, -32, -32, 27,6-28, SrMr+Ki Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko MP W 1388\GTK\113717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\113717_Havaintopistekortit.xls

59 LIITE 11.8 HAVAINTOPISTEKORTTI Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty) Tutkimuspaikka Kurikka Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste SAUHP8 Havaintoputki Kairaus x-koord -Huokosilma y-koord -Vesinäyte Tv HHk HkMr HHk Kairaus, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, Putki 1,, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, MP W Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinta, W Siivilän yläpää -7, Siivilän alapää -25, Pohja/Kärki -25, Putken laatu PEH Halkaisija ø 6 Siivilätyyppi,3mm Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto -9, -1, -11, -9, -1, -11, Pohjavesi Pintavesi Orsivesi KeHk -12, -13, -12, -13, Vedenantoisuuspumppaus -14, -14, Syv. mp:sta Vedenantoisuus l/min) Kirkastum. -, -, m) Alkutilanne Lopputilanne min) -16, -16, -17, -17, -18, -19, Muut havainnot -2, -2, Kairaus: Näytteet:,-,5 Tv 1,-2, -21, -21, srhkmr Suo-,5-2, HHk 2,-3, -22, datin- sukka -22, 2,-3, HkMr 3,-4, -23, -23, 3,-6,5 HHk 8,-9, -24, -25, -26, -18, -19, -24, -25, -26, 6,5-18,2 KeHk 12,-9, 18,2-25, SrHkMr 12,-13, 25,-28,5 Kallio 16,-17, 2,-21, Kallio -27, -27, 23,-24, -28, -29, -28, -29, Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko 1388\GTK\113717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\113717_Havaintopistekortit.xls

60 LIITE 11.9 HAVAINTOPISTEKORTTI Valintakohdissa oikea vaihtoehto kehystetty) Tutkimuspaikka Saukonkylä, Alajärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste SAUHP9 Havaintoputki Kairaus x-koord -Huokosilma y-koord -Vesinäyte Putken pää, PP Maanpinta,MP Kairaus Putki Vesipinnan taso Siivilän yläpää -2,4 pit. 14m) Putken alapää -25,4 Pohja/Kärki -25,4 Putken laatu PEH 1, Halkaisija ø 6 MP Siivilätyyppi,3mm,, srhk +Ki Siivilä -2,4-16,4m mp:stä hksr hksr hksr Ki Ki Ki -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, -1, -2, -3, -4, -5, -6, -7, -8, -9, -1, -11, W Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi -12, -13, -12, -13, Vedenantoisuuspumppaus -14, -14, Syv. mp:sta Vedenantoisuus l/min) Kirkastum. kahk -, -, m) Alkutilanne Lopputilanne min) hksr -16, -17, -16, -17, hksrmr -18, -18, Muut havainnot -19, -19, +Ki -2, -2, Kairaus: Näytteet: -21, -21,,-1,4 srhk+ki 1,-1, 1,4-1,6 Ki 5,-6, -22, -22, 1,6-4,4 hksr 1,-11, -23, -23, 4,4-4,6 Ki 14,-, -24, -24, 4,6-7,8 hksr 21,-22, 7,8-8,4 Ki -25, -25, 8,4-14,4 hksr -26, -26, 14,4-,8 kahk -27, -27,,8-16,6 hksr Kallio 16,6-25,8 hksrmr+ki -28, -28, 25,8-28,8 Kallio -29, -29, Asennettu lukittava suojaputki ja GTK:n lukko 1388\GTK\113717_Ilmajoki, Kurikka ja Alajärvi\Maasto\113717_Havaintopistekortit.xls

61 Laboratorion näytetunnus : L Tilausnumero : Tilaajan näytetunnus : EN_KGWE Tilaaja : GTK Va 322 Kim Wennman Labtium Oy PL Neulaniementie KUOPIO Puh: Fax: Pesuseulonta OK Sedigraph-analyysi 658)Kuivaseulonta seulasarjalla ISO 331/1 652) % GEO RAK Savi Siltti Hiekka Sora Savi Hiesu Hieta Hiekka Sora Kiviä D mm) % D mm) % D mm) % D mm) % D mm) %

62 Liite 13.1

63 Liite 13.2

64 Liite 13.3

65 Liite 13.4

66 Liite 13.5

67 Liite 13.6

68 Liite 13.7

69 Liite 13.8

70 Liite 13.9

71 Liite 13.1