Hullut ja häiriöiset? Psykiatrisoitumisen lyhyt historia. Sanna Tirkkonen Helsingin yliopisto

Transkriptio

1 Hullut ja häiriöiset? Psykiatrisoitumisen lyhyt historia Sanna Tirkkonen Helsingin yliopisto

2 Filosofian tehtävä Filosofia on metatiede: - kysyy aina oletuksia ja perusteluja, johdonmukaisuutta - tutkimus tapahtuu käsitteillä - miten voisimme ajatella toisin näkökulmien vaihtaminen

3 Mitä historia kertoo mielenterveydestä? Mahdollistaa nykyisten jäsentelyjen tarkastelemisen etäisyyden päästä - Antiikista asti kulkeutuneita tapoja erotella ja nimetä Satoja luokittelujärjestelmiä, jatkuva muutos

4 Selitysmallit hoitokäytännöt mahdollinen kokemus itsestä

5 Esimerkki (työ)vaiheesta

6 Jos haluamme ymmärtää, miksi lasten ja nuorten diagnosoiminen on lisääntynyt, tulee tutkimuksessa huomioida myös psykiatristen diagnoosijärjestelmien muutokset Tarvitsemme perusteellista tutkimusta lastensuojelun (ja psykiatrian) lähihistoriasta (1980-) Jotta lastensuojelun ja psykiatrian suhde voi olla mahdollisimman tarkoituksenmukainen, on purettava oletuksia, joita tähän suhteeseen liittyy

7 Psykiatrian ja lastensuojelun historiallinen rajapinta Rajapinta ei itsestään selvä: suojelukasvatus / väestönäkökulma, köyhäinhoito - Suojelukasvatuskomitea 1902: jäseniin kuului vankeinhuoltohallituksen sihteeri, lainsäädäntö- ja kasvatustahoja, tuomari ja pappi (Pulma 1987, 107) - kohde pahatapaiset ja siveellisesti laiminlyödyt nuoret - Helsingissä 1970-luvullla suojelukasvatustoimisto (nuoren pahatapainen toiminta) ja lastenhuoltotoimisto (perheen olosuhteet)

8 Psykiatrian ja lastensuojelun historiallinen rajapinta - Vuoden 1983 lastensuojelulaissa ei mainintaa terapiasta tai termiä moniammatillisuus ; 1 maininta aikuisten mielenterveyshuollosta lisäys terveydenhuollon erityisistä velvollisuuksista: 15: Terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin on annettava lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa asiantuntija-apua ja tarvittaessa järjestettävä lapsen tutkimus sekä hoito- ja terapiapalveluja lapselle.

9 Annettujen diagnoosien lisääntyminen

10 Psykiatristen diagnoosien määrän kasvu (DSM-manuaalit) 350 Diagnoosien lukumäärä manuaaleissa (1952) 182 (1968) 265 (1980) 297 (1994) yli 300 (2013)

11 Mitä mielenterveyshäiriöiden paremmalla tunnistamisella tarkoitetaan? Mitä mielenterveyshäiriöt ovat? (ontologinen kysymys) - sairausentiteettejä, orgaanisia prosesseja, häiriötiloja, konstruktioita Minkälaisina mielenterveysongelmat on mahdollista a) todeta tieteissä b) kokea henkilökohtaisesti? (fenomenologinen kysymys) - sairautena, häiriönä, reaktiona, tunteina, tuntemuksina, ihmissuhteiden muutoksena, itsesuhteen muutoksena, ajallisuuden kokemuksen muutoksena, väreinä

12 Mikä psykiatrisoituminen? 1) Psykiatristen käsitteiden laajentunut käyttö (yhteiskunnassa, yhteisössä, toimintakulttuurissa jne.) 2) Psykiatristen selitysmallien laajeneminen Historiallisia esimerkkejä, ns. harmaa vyöhyke: - hysteria - neurastenia

13 Käytöshäiriöt DSM II:ssa (1968) ( conduct disorders 1952-) 308.0* Hyperkinetic reaction of childhood (or adolescence) 308.1* Withdrawing reaction of childhood (or adolescence) 308.2* Overanxious reaction of childhood (or adolescence) 308.3* Runaway reaction of childhood (or adolescence) 308.4* Unsocialized aggressive reaction of childhood (or adolescence) 308.5* Group delinquent reaction of childhood (or adolescence) 308.9* Other reaction of childhood (or adolescence)* Käytöshäiriöiden historiasta: Costello Jane E & Angold Adrian (2000): Bad behaviour: an historical perspective on disorders of conduct in Conduct Disorders in Childhood and Adolescence. Cambridge: Cambridge University Press.

14 Käytöshäiriöt ICD-10:ssä F91: Käytöshäiriöt Käytöshäiriöille on ominaista toistuva tai alituinen asosiaalinen, aggressiivinen tai uhmakas käytös. Tällaisen käytöksen tulee olla pitkäaikaista (kuusi kuukautta tai enemmän)[ ] Mikä tahansa tällainen käytös riittää diagnoosiin ollessaan runsasta. Taudinkuva: Käytöshäiriöiden jako alaryhmiin ei ole vakiintunut. Lähes varmaa on, että häiriöt ovat heterogeenisia. Ennusteen määrittelyssä häiriön vakavuus ja oireiden lukumäärä ovat luotettavampia kuin oireiden tarkka laatu. Selvin ero on sosiaalisella ja epäsosiaalisella käytöshäiriöllä määriteltynä kestävien ystävyyssuhteiden olemassaololla tai puuttumisella omassa vertaisryhmässä. Myös perheensisäiset häiriöt ovat tärkeitä ja siksi tämä alaryhmä on tarpeellinen. Diagnostiset kriteerit: G1. Toistuva ja pitkäaikainen käytösmalli, jossa rikotaan toisten perusoikeuksia tai iänmukaisen sosiaalisen käyttäytymisen perusnormeja tai -sääntöjä. Kesto vähintään kuusi kuukautta, jolloin lapsella tai nuorella on muutamia seuraavista oireista: (1) kehitystasoon verrattuna epätavallisen paljon tai vaikeita kiukkukohtauksia (2) riitelee usein aikuisten kanssa (3) kieltäytyy usein aktiivisesti toteuttamasta aikuisten pyyntöjä tai uhmaa sääntöjä (4) tekee usein ilmeisen tarkoituksellisesti asioita, jotka ärsyttävät muita ihmisiä (5) syyttää usein muita omista virheistään tai huonosta käytöksestään (6) suuttuu herkästi tai on helposti toisten ärsytettävissä (7) on usein vihainen tai harmistunut (8) on usein ilkeä tai kostonhaluinen (9) usein valehtelee tai rikkoo lupauksia saadakseen hyötyä tai suosiota tai välttääkseen velvollisuuksia (10) aloittaa usein fyysisiä tappeluita (ei sisällä sisarusten välisiä tappeluita) (11) on käyttänyt asetta, joka voi aiheuttaa vakavaa fyysistä. vahinkoa toisille (esim. maila, tiiliskivi, rikottu pullo, puukko, ampumaase) (12) viipyy usein yömyöhään ulkona vanhempien kielloista huolimatta (alkanut ennen 13 vuoden ikää)

15 Olennainen murros 1980 (DSM-III) Psykiatrian kriisi tieteenä Pyrkimys yhdenmukaistaa diagnoosikriteerit muun lääketieteen ja biologisten selitysmallien kanssa Oireperustainen ei reaktioita tai neurooseja vaan häiriöitä (disorders) Potilaalla tulee olla diagnoosi potilaan tulee täyttää tietty määrä oireita DSM:n historiasta: Shorter, Edward (2013): The History of DSM

16 DSM-5:n perusperiaatteita (2013) Ei tarkkaa rajaa normaalin ja patologisen välillä Pyrkimys dimensionaalisuuteen: ei mielekästä luokitella mielenterveyshäiriöitä yhtenäisiin alakategorioihin (DSM-5, 12) esim. autismin kirjo: häiriöiden samat taustatekijät - Dimensionaalisuus kuitenkin perustuu oletetuille luokituksille: Despite the problem posed by categorical diagnoses, the DSM-5 Task Force recognized that it is premature scientifically to propose alternative definitions for most disorders. The organizational structure is meant to serve as a bridge to new diagnostic approaches without disrupting current clinical practice or research. (DSM-5, 13)

17 Silmukkavaikutus Asiantuntijat tietävät luokittelujärjestelmän periaatteet Koodisto kuitenkin määrittelee hoitoprosessit vaikutus siihen, miten oma tilanne on mahdollista tulkita Ian Hacking (1995): ihminen muuttaa oireiluaan diagnoosin mukaiseksi ja diagnooseja muutetaan ihmisten muuttuvan oireilun mukaisiksi

18 Nykytutkimus ja tulevaisuuden näkymiä Muita tapoja ymmärtää dimensionaalisuus - Research Domain Criteria (RDoC) - Fenomenologinen tutkimus - Kokemuksen eri dimensioita (mm. Fernandez 2016): kokemus itsestä, intersubjektiivisuus, affektiivisuus, ymmärrys, ajallisuus, tilallisuus, intentionaalisuus + kehollisuus

19 Nuoret toivovat, että lastensuojelun työntekijät katsoisivat silmiin ja olisivat iloisia nähdessään nuoren. Että työntekijät tutustuisivat nuoreen itseensä, eikä vain hänen papereihinsa. Että työntekijä huomioisi nuoren kokonaisuutena, muistaisi, että asiakirjoihin kirjattu ei ole koko totuus nuoren elämästä. Että työntekijä kuuntelisi ja olisi kiinnostunut. (Lastensuojelun keskusliitto nuorten toiveista )