Kenraaliluutnantti evp Ilkka Kylä Harakan puhe Suomen Rakennusinsinöörien Liiton Veteraani insinöörien tilaisuudessa Helsingissä

Transkriptio

1 Kunnioitetut sotiemme veteraanit Rakennusinsinöörien Liiton Herra Puheenjohtaja Seniorien Herra Puheenjohtaja Hyvät Naiset ja Herrat Ensiksi haluan esittää Teille, sotiemme veteraanit, kiitoksen niistä uhrauksista, joita Te olette kotimaamme puolesta tehneet. On täysin Teidän ansiotanne, että saimme vannoa valamme itsenäiselle Suomelle. Näillä sanoilla aloitti viimeisimmän varusmiesikäluokan edustaja puheensa Porin Prikaatin valatilaisuudessa. Sanat olisivat toki sopineet minunkin suuhuni, mutta halusin lainata nuorta varusmiestä, jonka sanat tulevaisuutta ajatellen ovat paljon arvokkaampia ja painavampia kuin seniorikenraalilla, näin uskon. Samalla se on näyte nuorten isänmaallisuudesta. Varusmiespalveluksen suorittavien osuus ikäluokasta on edelleen suuri ja maanpuolustustahto varusmiesten keskuudessa on korkea. Veteraanista on tullut arvonimi. Tosin vasta 42 vuotta sotien päättymisen jälkeen, kun juhla ja liputuspäiväksi otettiin kansallinen veteraanipäivä. Se tapahtui 1980 luvun ilmapiirissä, jossa veteraanien kunniakansalaisuutta ei varsinkaan silloisen näkyvästi esillä olleen nuorison keskuudessa oivallettu siten, kuin tämän päivän nuoret sen tekevät. Veteraanien arvostus ja kansan maanpuolustustahto ovat kulkeneet käsi kädessä. Mielipidemittauksissa maanpuolustustahto oli alhaisimmillaan 70 luvun alkupuolella. Silloin enemmistö oli sitä mieltä, ettei suomalaisten pitäisi ryhtyä aseellisesti puolustautumaan. Selvä muutos tapahtui sinä vuonna, kun ensimmäistä kansallista veteraanipäivää juhlittiin. Silloin noin kolme neljästä ilmoitti olevansa valmis ase kädessä turvaamaan itsenäisyyttämme. Saavutettiin taso, jolle lyhyen notkahduksen jälkeen palattiin kylmän sodan päätyttyä ja joka on kestänyt tähän päivään asti. Niin talvisodan kuin kylmän sodankin kaudet ovat suomalaisen elämänmuodon selviytymis ja menestyskertomuksia. Yksin jäämisen kokemus leimasi kumpaakin. Yhteistä on myös se, että molemmissa Suomi säilytti itsenäisyytensä ja yhteiskuntajärjestyksensä. Vaaditut uhraukset olivatkin sitten aivan eri asia. Sen ovat huomanneet myös oman aikansa radikaalinuoret, joille Neuvostoliiton hajoaminen ja balttien kohtalot paljastivat sen velan, mitä he veteraanisukupolvelle ovat ja mitä me kaikki olemme. Neuvostoliiton hajoamista vauhditti informaatiotekniikan ja tiedonkulun murros. Tiedon tulvaa eivät rajapyykit enää pystyneet patoamaan. Informaatio näytti valtaisan voimansa. Nyt sosiaalinen media on kaatanut arabidiktatuureja. Samalla on merkkejä siitä, että verkkosodan keinoin piilossa pyritään käyttämään kehittyneiden tietoyhteiskuntien haavoittuvuutta hyväksi.

2 Tilanne Pohjois Afrikan ja Lähi Idän alueella on edelleen avoin. Erityisen räjähdysherkkä se on Syyriassa. Alueeseen liittyvät vaikutusvaltaintressit ja uskonnolliset tekijät kytkeytyneenä Lähi Idän kokonaistilanteeseen tekevät siitä moniulotteisen. Lähi Idän uskonnollisten jakolinjojen taustalla vallitsevat shiialaisen Iranin ja sunnilaisen Saudi Arabian väliset jännitteet. Syyrian hallinto on shiialaisia alawiittejä, joita väestöstä on alle kymmenen prosenttia sunnien osuuden ollessa lähes 80 prosenttia. Syyrian hallinnolla on Iranin tuki, muun muassa asetoimituksin. Tukea on saanut myös Libanon, jossa on syyrialaismielinen enemmistö ja jossa sotilaallinen ja poliittinen Hizbollah järjestö perustettiin aikanaan Iranin tuella vastustamaan Israelin miehitystä. Yhdysvallat ei halua Iranin vaikutusvallan kasvavan Lähi Idässä ja Saudi Arabia tukee ja rahoittaa oppositiota. Myös Turkki toivoo vallan siirtyvän sunni enemmistölle. Venäjä ja Kiina taas vastustavat mahdollista Yhdysvaltojen vaikutusvallan kasvua nykyhallinnon kaatumisen myötä. Kun tähän vyyhteen lisätään vielä Iranin ydinohjelma ja ydinlaitokset, jotka kiristävät suhteita Yhdysvaltoihin ja Israeliin, jonka kynnet syyhyvät saada iskeä, on ymmärrettävää, että kansainvälinen yhteisö ei voi mennä väliin Libyan tapaan. Sotilaallinen puuttuminen Lähi Idän ruutitynnyrin keskiössä sijaitsevan Syyrian tilanteeseen olisi aivan liian uhkarohkeaa. Libyan sota paljasti Naton eurooppalaisten jäsenten puutteet moderneissa ja siten myös kalliissa asejärjestelmissä, joiden varastomäärissä oli säästetty. Se sai Yhdysvaltojen väistyvän puolustusministerin Robert Gatesin kovasanaisesti moittimaan kumppaneitaan haluttomuudesta panostaa puolustukseen. Naapurimaitamme ei voi tästä syyttää. Norja lisää kulumassa olevan kolmen vuoden aikana puolustusmenojaan vajaalla kymmenyksellä. Samoin tekee liittoutumaton Ruotsi ja Baltian maatkin kasvattavat budjettejaan tuntuvasti. Eniten asevoimiinsa panostaa kuitenkin Venäjä, jonka suunnitelmissa on menojen kaksinkertaistaminen. Venäjän tavoitteena on luoda asevoimista nykyaikainen ja uusimmalla aseistuksella varustettu kokonaisuus. Henkilövahvuutta on jo pienennetty noin miljoonaan ja sotilaspiirijako on uusittu. Päämääränä on nousta vuoden 1992 alennustilasta ja aloittaa uusi varustamisohjelma. Vaikka Venäjällä on ollut taipumusta jäädä suunnitelmissaan puolitiehen, vähättelyyn ei silti ole aihetta. Näyttää siis siltä, etteivät niin sanotut uudet uhkat eikä verkkosotakaan ole mitätöineet aseellisen puolustautumisen tarvetta. Siitä meillä vallitsee suuri kansallinen yksimielisyys, vaikka Suomeen kohdistuvan uhan todennäköisyys tuntuukin kovin pieneltä. Mikä ei ole todennäköistä, voi kuitenkin olla mahdollista. Mahdollista niin kauan, kun ympäristöön on ryhmitetty sotilaallista voimaa. * * * *

3 Naapureistaan poiketen Suomi vähentää puolustusmäärärahoja. Voidaan kysyä: 1) Onko niin, että puolustusvoimilla on ollut ylimitoitetut resurssit? 2) Vai onko niin, että Suomen turvallisuuspoliittinen asema suhteessa muihin on äkillisesti olennaisesti parantunut? 3) Vai onko niin, että tietoisesti kasvatetaan riskiä? Puolustusbudjetin kokoa kun on luonnehdittu mittariksi siitä, kuinka suureen riskiin valtion johto on valmis. Kahteen ensimmäiseen kysymykseen voi suoralta kädeltä vastata ei, mutta riskinottoa onkin vaikeampi kieltää. Puolustusvoimauudistus on julkistamisestaan lähtien saanut paljon huomiota niin poliitikkojen, asiantuntijoiden ja itseään asiantuntijoina pitävien keskuudessa. On ehkä hyvä palauttaa mieliin puolustusvoimauudistuksen lähtökohdat. Silloin on palattava kolme vuotta taaksepäin ja vuoden 2009 puolustusselontekoon. Selonteon valmisteluvaiheessa puolustusvoimat useaan otteeseen nosti esiin tarpeen leikata sodan ajan joukkoja sadalla tuhannella miehellä 2010 luvulla. Luonnollisesti sillä olisi suora vaikutuksensa myös rauhan ajan rakenteisiin. Siihen ei ollut poliittista valmiutta. Selonteossa pitäydyttiin miehen kokonaisvahvuudessa. Puolustusvoimien resursseja koskevaan kohtaan kirjattiin, että puolustuskyvyn tavoitteet ovat saavutettavissa, mutta se edellyttää, ilman mahdollisia organisaatiomuutoksia, vuotuisen hinta ja kustannusmuutosten nousun kattamista täysimääräisesti sekä vuodesta 2011 alkaen myös puolustusbudjetin 2 %:n vuosittaisen korotuksen. Eduskuntakäsittelyssä tuli ilmi, että mikäli kahden prosentin nousua ei tapahdu, joudutaan nopeasti varuskuntien sulkemiseen, reserviarmeijan supistamiseen ja pahimmillaan puuttumaan yleiseen asevelvollisuuteen. Selonteossa siis siirrettiin uudistusta ostamalla aikaa. Katetta ostokselle vain ei ollut. Tuli vaalit ja jo hyvissä ajoin kaikki irtisanoutuivat selonteon lupauksista. Puolustusvoimat saatettiin äkkijarrutukseen ja suunniteltua lyhyemmällä aikajänteellä toteuttamaan välttämättömiksi nähdyt uudistukset. Yleistä hintakehitystä jyrkemmin kasvavat kustannukset, kaluston vanheneminen ja pienenevät ikäluokat olivat joka tapauksessa johtamassa lähivuosina siihen, että käytettävissä oleviin varoihin nähden puolustusvoimat olisi kooltaan yksinkertaisesti ylisuuri. Resurssit eivät tulisi riittämään sotilaan puolustusvoimien tosiasialliseen varustamiseen. Sopeutettu pienempi kokoonpano vastaa käytännön mahdollisuuksia ylläpitää joukkojen suorituskyky, mikä on välttämätöntä puolustussuunnittelu ja koulutusmitoitusten kannalta. Tavoiteltu vahvuuskin on eurooppalaisessa vertailussa vielä suurimmasta päästä, Kreikalla ja Turkilla taitaa olla suuremmat. Rauhan ajan organisaatio on sitä varten, että sillä kyetään järkiperäisesti kouluttamaan sekä varustamaan ja muodostamaan sodan ajan joukot. Siitä luonnollisesti seuraa, että sodan ajan joukkojen määrän vähetessä vähenee myös esikuntien ja joukko osastojen tarve. Näin yksinkertaisesta yhtälöstä loppujen lopuksi on kysymys, jos sen vain haluaa ymmärtää.

4 Joukko osastojen lakkautuskeskustelussa on usein hämärtynyt puolustusvoimien perustehtävät. Esimerkiksi kotikaupungissani Hämeenlinnassa ei suurta kohua noussut, vaikka nykyorganisaatiossa puolustusvalmiuden kannalta merkittävät 200 hengen sotilasläänin ja huollon esikunnat lakkautetaan. Ensimmäinen kysymys oli, mitä vapautuvalle kasarmialueelle voitaisiin rakentaa. Kun sen sijaan tuli tieto 20 hengen sotilassoittokunnan lakkauttamisesta, alettiin kerätä adressia sen säilyttämisen puolesta. Lehdessä kirjoitettiin, että toteutuessaan soittokunnan lakkautus tekee armottoman loven Hämeen ja Pirkanmaan musiikkielämään. Puolustusvoimien palveluksessa olevilla ammattisoittajilla on ollut suuri vaikutus opettajina musiikki ja kansalaisopistoissa sekä tärkeä asema muusikkoina kaupunginorkestereissa, big bandeissa ja lukemattomissa muissa kokoonpanoissa, perusteltiin tarvetta. Puolustusvoimauudistuksen perimmäisenä tavoitteena on ollut ja on edelleen saattaa puolustusvoimat kustannus tehokkuudeltaan sellaiseen tasapainoasentoon, että sillä on kestävät edellytykset täyttää puolustuskyvylle asetettavat vaatimukset myös siirryttäessä ensi vuosikymmenelle. * * * * * Panniikkijarrutuksen aiheuttivat vuosien budjettileikkaukset, jotka koskivat myös puolustusmenoja. Kustannusrakenteensa suhteen puolustusvoimat on kasarmiensa ja henkilöstönsä sekä monivuotisten kalustotilaustensa vanki. Koska sopimuksin sidotuista rahoista ja kiinteistä kuluista ei voi heti saada joustoa, jää jäljelle mahdollisuus kohdistaa supistukset vain jokapäiväiseen toimintaan maastoharjoituksiin, merellä olopäiviin ja lentotunteihin sekä muutaman vuoden viiveellä suunniteltuihin, mutta ei vielä päätettyihin kalustohankintoihin. Puolustusvoimat on joutunut tukalaan tilanteeseen, jonka vaikutukset ulottuvat kauas. Seuraavan neljän vuoden aikana kertausharjoitukset on melkein nollattu ja materiaalihankintoja on supistettu yli viidenneksellä. Tästä syntyy kiistaton koulutuksellinen ja varustuksellinen vaje, joka asettaa paineet vuosikymmenen toiselle puoliskolle. Puolustusvoimissa kuitenkin uskotaan, että uudistuksen tuloksena syntyvät sellaiset sodan ja rauhan ajan rakenteet, että rauhan ajan organisaatiolla on kaikki edellytykset tuottaa sodan ajan joukot taloudellisella ja järkevällä tavalla. Koko maan puolustuskyvyn ja sen uskottavuuden kannalta ydinkysymys onkin siinä, kuinka vuosikymmenen puolivälin jälkeen pystytään alkuvuosina syntyvä lovi paikkaamaan erityisesti puolustusmateriaalissa. Sen myöhempien vuosien budjetit näyttävät. Tässä mielessä katseet on kohdistettu jo seuraavaan valtioneuvoston turvallisuus ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Demokraattisuus, kansalaispiirien yhdistäminen, kasvatuksellisuus, suomalaisuus ja maanpuolustustahto on nähty asevelvollisuuteen liittyvinä vahvuuksina autonomian ajoista lähtien. Tämä on erityisen merkittävää tänä päivänä, kun valtio toisensa jälkeen on luopunut yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtänyt painopisteen

5 oman alueensa puolustuksesta kansainväliseen kriisinhallintaan. Meillä on oivallettu, että asemassamme ammattiarmeija on sula mahdottomuus. Vahva maanpuolustustahto on uskottavan puolustuskyvyn henkinen selkäranka. Tässä suhteessa lähitulevaisuus on haasteellinen. Varuskuntaverkon supistuminen on niistä yksi. Sodan ajan joukkojen väheneminen on toinen. Huolta on kannettu, etääntyykö puolustusvoimat kansalaisista ja riittääkö tehtäviä erityisesti ikämiessarjan reserviläisille. Näihin kysymyksiin varmasti pureudutaan vielä jatkosuunnittelussa, vaikkakin puolustusvoimien läsnäolosta koko maassa on vähintään aluetoimistoilla pidetty kiinni ja paikallispuolustuksen tehtäväkenttää on lavennettu. Huoli maakunnissa on johtanut jopa joidenkin maakuntajoukkojen reserviläisten protesteihin ja saanut heidät palauttamaan haltuunsa uskotut maastovarusteet. Tänään ja tältä paikalta en malta olla lainaamatta puolustusvoimain komentajaa, joka viikko sitten puheessaan vastasi mieltään osoittaneille todeten, että kansallisen veteraanipäivän lähestyessä on hyvä muistaa sotiemme veteraanisukupolvea, jonka sotilaat eivät ensimmäisten vastoinkäymisten ilmaantuessa alkaneet luovuttaa varusteitaan ja aseitaan, eivätkä tehneet niin myöhempienkään vaikeuksien edessä. Kunnioitetut jälleenrakentamisen sankarit Palvelustoverini, olkaamme kiitollisia aiemmille sukupolvillemme. On heidän ansiotaan, että saamme elää itsenäisessä Suomessa. On myös meidän velvollisuutemme sitä tarvittaessa puolustaa. Meidän tulee olla ylpeitä siitä, että suoritamme asevelvollisuuttamme isänmaamme puolesta ja toivomme, että jatkossakin saamme elää ulkopuoliselta uhalta turvassa, ja rauhassa. Näin lopetti puheensa alussa lainaamani varusmies. Tulevaisuuteen luottaen ja perintöänne kunnioittaen näin lopetan myös minä.