Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Osmo Suomisen juhlapuhe Lempäälän Reserviläisten 60 -vuotisjuhlassa , Lempäälän Ehtootalo

Transkriptio

1 Julkaisuvapaa klo Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Osmo Suomisen juhlapuhe Lempäälän Reserviläisten 60 -vuotisjuhlassa , Lempäälän Ehtootalo Kunnioitetut sotiemme veteraanit, juhlivan yhdistyksen herra puheenjohtaja, arvoisat kutsuvieraat, hyvät Lempäälän Reserviläisten 60 -vuotisjuhlan osanottajat. Kun vallitsevassa, turvallisuuspoliittisesti ajatellen hyvin haastavassa ajassa, ajattelin tämän juhlapuheeni sisältöä, mietteisiin piirtyi kysymys siitä, onko tästä pitäjästä lähtenyt suuriin tekoihin yltäneitä henkilöitä. Yksi vastaus tähän kysymykseen on mielestäni varsin helppo antaa. Se löytyy Lempäälän kirkkomaalta. Siunatussa kotiseurakunnan mullassa lepää Ilmari Virkkalan suunnitteleman, ja synnyinkuntani Vehmaan punaisesta graniitista olevan sankariristin ympärillä 181 viime sotiemme sankarivainajaa. Nämä siellä lepäävät antoivat kalleimman uhrinsa maamme vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Siinä ovat ne todelliset suurtekoihin yltäneet, jotka täältä ovat lähteneet. Tai eivät aivan kaikki. Siitä antaa todisteen se, mitä sanoi armeijakenraali Mac Arthur sotilailleen jäähyväispuheessaan. Vanhat soturit eivät koskaan kuole, he vain haihtuvat pois Hän lienee tarkoittanut, että vanhat soturit elävät teoissaan jatkuvasti varsinkin silloin, kun heidän tekonsa on tuottanut isänmaalleen arvokkaita ja pysyviä tuloksia. Kenraali Mac Arthuria huomattavasti varhaisempi mies, kreikkalainen filosofi on sanonut Vain vainajien sota on päättynyt. Hän puolestaan lienee tarkoittanut, että elossa olevilla kansalaisilla ja sotilailla erityisesti on edelleen tehtävänä puolustaa isänmaata ja torjua kaikkia sen vihollisia sekä sodan että rauhan aikana. Kun ajassamme kaikkialla maassamme juhlapäivinä liehuvat saloissa siniristiliput, on se osoitus siitä, että vanhojen sotureiden, sotaveteraanien teot elävät isänmaan vapaudessa ja itsenäisyydessä. Sodissamme kaatuneiden sankarivainajien, sotien jälkeen viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen kymmenien tuhansien veteraanien sekä keskuudessamme yhä olevien, nyt jo harvalukuisten kunniakansalaisten teot ja muisto elävät Isänmaamme historiassa, toivottavasti sukupolvesta toiseen. Meidän tämän päivän vastuunkantajien tehtävät jatkuvat isänmaamme turvaamisessa ja rakentamisessa.

2 Hyvät kuulijat, Ukrainan tapahtumat ovat käynnistäneet Suomessakin ennennäkemättömän kiivaan, puolustuspoliittisen keskustelun. Peistä on taitettu varsinkin siitä, tulisiko Suomen liittyä sotilasliitto NATO:n jäseneksi mutta myös Pohjoismainen puolustusyhteistyö on puhuttanut. Näin erityisesti viime päivinä kun Suomi ja Ruotsi ovat ilmoittaneet tiivistävänsä sotilaallista yhteistyötään. Tehtyjen selvitysten mukaan erilaisten liittoutumisratkaisujen kannatus on suomalaisten keskuudessa selvästi kasvanut. Tämä näkyy hyvin myös Reserviläisliiton jäsenistössä. Liiton huhtikuun alkupäivinä tekemä jäsenkysely osoitti, että NATO:n liittymistä kannattaa nyt selvästi suurempi osa jäsenistämme kuin aiemmin. Kannatus oli mittauksessamme yli kymmenen prosenttiyksikköä vuoden takaista korkeampi. Tällä hetkellä yli 42 prosenttia jäsenistämme haluaisi Suomen liittyvän jäseneksi heti tai lähivuosina. Jäsenkyselyämme koskeva kannanotto oli näyttävästi esillä mediassa ja tässä yhteydessä tivattiin myös Reserviläisliiton NATO-kantaa. Tämän osalta liitto pysyy aiemmassa linjauksessaan, jonka mukaan liittona emme ota asiaan kantaa mutta kehotamme jäseniämme osallistumaan aktiivisesti tätä koskevaan kansalaiskeskusteluun. Tätä linjausta suosittelen myös piireillemme ja yhdistyksillemme. Mielenkiintoista turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on ollut se, että samaan aikaan kun päättäjät ja kansalaiset kinaavat NATO-jäsenyydestä sekä Ruotsin kanssa tehtävästä puolustusyhteistyöstä, Euroopan Unionin yhteinen puolustus ei juuri meitä puhuta. Lissabonin sopimuksessa muutama vuosi sitten linjattu, unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka pitää sisällään myös EU:n jäsenvaltioita sitovan, yhteistä puolustusta koskevan lausekkeen. Tämän mukaan jäsenvaltio, joka joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi omalla alueellaan, voi luottaa muiden jäsenvaltioiden tukeen ja apuun, sillä ne ovat velvollisia puuttumaan tilanteeseen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, ei tiedä kukaan. Pitäisikö EU-politiikkamme yhdeksi tavoitteeksi asettaa tämän lausekkeen konkretisointi? Suomihan on yksi niistä EU-maista, jotka eivät ole jäsenenä sotilasliitto NATO:ssa ja sen vedenpitäväksi väitettyjen turvatakuiden piirissä. Jonkinlaista tolkkua olisi hyvä saada myös EU:n taisteluosastoihin. Olemassa olevien päätösten mukaan taisteluosastot voivat toimia lyhytkestoisissa, mutta vaativissa kriisinhallintaoperaatioissa esimerkiksi erityisesti YK:n rauhanturvaoperaatioita tukien. Osastot ovat olleet täydessä toimintavalmiudessa vuoden 2007 alusta lukien, kaksi taisteluosastoa samanaikaisesti puoli vuotta kerrallaan. Suomi osallistui kahteen valmiusvuoroon vuosien 2007 ja 2008 alkupuoliskoilla. Viimeksi Suomi on ollut valmiusvuorossa vuoden 2011 alkupuoliskolla. Ruotsin johtamassa pohjoismaisessa taisteluosastossa ovat olleet mukana Suomen lisäksi Norja, Viro ja Irlanti sekä Alankomaiden vetämässä taisteluosastossa Suomen lisäksi Saksa, Itävalta ja Liettua.

3 Tähän mennessä EU:n taisteluosastoja ei ole vielä käytetty, vaikka monen kriisin yhteydessä asia on ollut esillä. Pelkkä osastojen ylläpitäminen ja niiden harjoittelu sekä siihen liittyvät asiat ovat nielleet Suomessakin ison määrän rahaa sekä henkilöresursseja viime vuosina. Eikö EU:n taistelujoukkoja pitäisi käyttää kun ne kerran ovat olemassa? Tälläkin hetkellä Suomessa valmistellaan osallistumista Keski-Afrikan operaatioon, johon olemme lähettämässä parinkymmenen sotilaan joukon. Miksi tähän, poikkeuksellisen vaativaksi kuvattuun operaation ei käytetä erikseen muodostettavien joukkojen sijasta EU:n taisteluosastoja? Niiden toimenkuvaanhan tämä olisi sopinut paremmin kuin hyvin. Mikäli EU:n taisteluosastoja ei jatkossakaan aiota käyttää mihinkään, meidän olisi mietittävä uudestaan kannattaako Suomen olla niissä mukana. Taisteluosastot kun syövät jatkuvasti puolustuksemme resursseja ilman, että niistä saadaan merkittävää lisäarvoa Suomen puolustukselle. Peräänkuulutammekin linjakeskustelua EU:n yhteisen puolustuksen ja erityisesti sen taisteluosastojen osalta. Hyvät kuulijat, Maamme turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuvan kuohunnan keskellä meidän on jälleen hyvää muistaa, että kansojen ja kansakuntien historiassa auvoinen rauhan aika on usein ennenkin jäänyt miljoonien ihmisten unelmien ja toiveiden sekä lupausten ikuiseksi kaatopaikaksi. Lyhyitä ovat usein olleet ne rauhan hetken sotien ja muiden kriisien välillä nekin usein toiveilla korvattuja tosiasioita. Jälleen kerran ovat sellaiset nimet kuin Syyria, Ukraina, Krim, Venäjä, Irak ja Venezuela tai Afganistan ja Taliban jokapäiväisen uutisvirran ydinaineistoa. Nuo edellä luetellut nimet ja monet muut tiedossamme olevat vastaavat, kertovat siitä, että sotiemme muiston antamin opetuksin maamme oma valppaus, varustus ja tarvittaessa myös kyky edelleen puolustaa ovat perusturva rauhalle ja itsenäisyydelle. Viimeaikainen keskustelu maamme puolustusratkaisusta tulevina vuosina ja vuosikymmeninäkin, on, kuten jo mainitsin, ollut poikkeuksellisen vilkasta. On huolestuneena pantava merkille se, että yhdestä Suomen puolustusratkaisun perusfundamentista yleisestä asevelvollisuudesta, olisivat jotkut valmiita luopumaan heittäen näin puolustuksen tulevaisuuden tuuliajolle. Te, kunnioitetut läsnä olevat veteraanit ja veteraanisukupolven edustajat tiedätte omakohtaisesti, mitä yleisellä asevelvollisuudella tässä maassa on saatu aikaan. Te tiedätte myös sen, että ei meitä viimeksikään kukaan auttanut lupauksista huolimatta. Miksi tämäkään tosiseikka olisi vuosien kuluessa muuttunut, jos maailman johtajatkaan eivät näytä mitään oppineen. On veteraanisukupolven perintöä sekin, ja kunniavelkaa, että jatkossakin itse vastaamme maamme koskemattomuudesta ja vapaudesta. On selvää, että viime viikkoina ja päivinä paljon esillä ollut turvallisuuspoliittinen tilanne heijastuu voimakkaasti myös reserviläisten näkökantoihin. Asiasta käytävässä keskustelussa on myös hyvä muistaa maantieteellinen asemamme. Meillä on edelleen kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. On jatkuvasti pidettävä kirkkaana mielessä, että mikään ratkaisu liittyen maamme puolustuksen järjestämiseen, ei edes sotilaallinen liittoutuminen, poista sitä tosiasiaa, että Suomen oma puolustus on oltava kunnossa.

4 Meidän on aina varauduttava myös siihen tilanteeseen, etteivät ne luvatut apujoukot tulekaan tai, ettei niiden määrä vastaa tarvetta. Kyky Suomen itsenäiseen puolustamiseen on näin ollen turvattava kaikissa oloissa. Sen vuoksi yleinen asevelvollisuus, reserviläisiin pohjautuvat sodan ajan joukot ja riittävä puolustusbudjetti ovat välttämättömyys, josta on pidettävä kiinni tulevia päätöksiä tehtäessä. Voi todeta, että kaikki maamme viisi keskeistä maanpuolustusjärjestöä näkevät, että Puolustusvoimien tehtävänä on myös jatkossa itsenäisesti ja uskottavasti puolustaa koko Suomen aluetta. Tämän edellytyksenä ovat riittävän suuret, hyvin varustetut ja koulutetut sodan ajan joukot sekä suomalaisten korkea maanpuolustustahto. Haluan tässä ja nyt myös kumota viimeaikaiset puolustusvoimista ja erityisesti yleisestä asevelvollisuudesta esitetyt väärät ja tarkoitushakuiset väittämät. On hyvä sanoa ääneen, että maamme itsenäinen ja uskottava puolustus on käytännössä mahdollista rakentaa vain yleisen asevelvollisuuden varaan. Mahdollinen liittoutuminen ei poista tätä tosiseikkaa. Muunlaiset puolustusratkaisut edellyttävät joko puolustusbudjettimme moninkertaistamista tai merkittäviä muutoksia puolustusvoimien tehtäviin. Siirtyminen vapaaehtoiseen asepalvelukseen tai ammattiarmeijaan edellyttäisi käytännössä luopumista itsenäisestä puolustuksesta. Paikkaansa pitämättömiä ovat myös väitteet, joiden mukaan ammattiarmeija olisi automaattisesti korkeatasoisempi kuin yleisen asevelvollisuuden kautta syntyvä reserviläisarmeija. Kokemukset vaikkapa Puolustusvoimien kansainvälisistä operaatioista todistavat aivan muusta. Niissä reserviläisistä koostuvat joukkomme saavat kehuja osaamisestaan, asenteestaan ja kielitaidostaan. On myös hyvä muistaa, että yleisellä asevelvollisuudella on laajempi yhteiskunnallinen vaikutus. Se muun muassa sitouttaa suomalaiset laajasti maanpuolustukseen ja edistää kansalaisten yhdenvertaisuutta sekä osaamista. Pitkälti yleisen asevelvollisuuden vuoksi maanpuolustus on Suomessa edelleen koko kansan asia, joka lisää puolustuksemme uskottavuutta. Juhlivan yhdistyksen arvoisa herra puheenjohtaja, hyvä juhlaväki Sotavuodet ovat opettaneet suomalaisille itsenäisyyden ja isänmaallisuuden merkityksen. Toisaalta vielä muistissa oleva sota on kuitenkin saattanut peittää alleen tämän päivän isänmaallisuuden, arjen sankaruuden. Isänmaallisuus on edelleen läsnä kaikkialla. Vallitsevan rauhan arjessa tämän päivän isänmaallisuutta on hyvin suoritettu työpäivä, tehtiinpä se sitten tehtaan sorvin ääressä tai johtajan pöydän takana. Suomalaisen yhteiskunnan ja sen kansalaisten hyväksi tehtävä työ on myös isänmaallista. Erityisen arvokasta tässä kokonaisuudessa on työ veteraaniemme hyväksi. Tässä työssä reserviläisjärjestöt ovat olleet, kuten kuuluukin olla, eturivissä. Kansakunnan hyvinvoinnin peruskivet rakennetaan luomalla turvallinen yhteiskunta ja puitteet siihen, että apua on tarvittaessa saatavilla.

5 Tämähän on ollut veteraanisukupolven johtava ajatus niin sodan kuin rauhan päivinä. Ajatus turvallisesta ja itsenäisestä sekä vapaasta isänmaasta on ollut tavoite, jota veteraanisukupolven edustajista jokainen on omin käsin päivittäisillä toimillaan rakentanut, ja samalla antanut meille nuoremmille jokainen heistä omana itsenään - henkilökohtaisen esimerkin, miten pitää toimia. Veteraanisukupolvi itsenäisyytemme takuu ja turva etsii vertaistaan historian saatossa. Väitän, että ei löydy. Luonnon lakien mukaisesti veteraanisukupolven rivit harvenevat päivä päivältä. Yhä useampi Teistä, joitten työn tuloksista me tänään nautimme, poistuu viimeiseen iltahuutoon. Sen jälkeen jää vain suuren suomalaisen sukupolven mittaamattoman arvokas perinne. Kun puhutaan veteraaniperinteen siirtämisestä yhä uusille sukupolville, on siinä meillä reserviläisillä edessämme suuri rooli. Toivoen, että me kaikki muistamme, että Suomi maailman parhaaksi kansainvälisessä vertailussa katsottu yhteiskunta ei syntynyt vahingossa, vaan että sen synnyllä on ollut kallis hinta. Esitän Teille arvoisat läsnä olevat veteraanit sukupolveni nöyrä kiitoksen itsenäisestä isänmaasta. Lempäälän Reserviläisten kuuden vuosikymmenen mittainen taival suomalaisen reserviläistoiminnan tiellä on nyt täyttynyt. Esitän Reserviläisliiton kunnioittavat onnittelut saavutuksestanne. Kiitän kaikesta siitä, mitä olette tehneet suomalaisen maanpuolustuksen ja reserviläisyyden sekä kotiseutunne ja samalla koko isänmaamme hyväksi. Toivotan menestyksekkäitä toiminnan vuosia tästä eteenkinpäin. Olkoon maanpuolustustahto ja siihen kiinteästi liittyvä Isänmaatunne Teillä jatkossakin korkealla ja puhaltakoon toiminnallenne myötäinen tuuli. Ja Teille jokaiselle antakoon kohta eteemme avautuva Suomen suvi maailman kauneimmaksi mainittu voimia toimia yhteiseksi hyväksi yhteisen asiamme puitteissa. Suomessa on paljon pysyviä instituutioita. Yksi niistä on sotiemme vuosina rakennettu Salpalinja, viimeinen puolustuslinja itää vastaan. Minulla on kunnia ojentaa juhlivalle yhdistykselle Reserviläisliiton teettämä Salpalinja mitali n:o 210. Pyydän puheenjohtajaa vastaanottamaan.