Lasten ja nuorten puhelimen ja netin

Transkriptio

1 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

2 Mannerheimin Lastensuojeluliitto on avoin valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka edistää lapsen oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. MLL:n keskusjärjestön jäseniä ovat 10 piirijärjestöä sekä 565 paikallisyhdistystä, joilla on yhteensä yli jäsentä. MLL edistää lapsiperheiden hyvinvointia tarjoamalla vertaistukea ja luomalla osallistumismahdollisuuksia eri elämäntilanteissa. Liitto myös kouluttaa, tekee selvityksiä ja tuottaa aineistoja kouluille ja kasvattajille - edistää monipuolisesti lapsen oikeuksien toteutumista. Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnan ydinalueet ovat lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja elinolojen edistäminen lasten kuulemisen ja osallisuuden edistäminen lapsuuden kunnioittaminen ja suojeleminen ja vanhemmuuden arvostaminen ja tukeminen. Julkaisija Mannerheimin Lastensuojeluliitto Toinen Linja Helsinki Teksti: Tatjana Pajamäki, Anna Puusniekka, Anna-Sofia Lehto (Paljon puhetta mediasta), Suvianna Hakalehto-Wainio (Turvallinen oppimisympäristö on lapsen oikeus) Kansikuva: Eva Persson, Keksi Ulkoasu: Hahmo Taitto: Tarja Petrell Paino: Tyylipaino 2013 Vuosittain Lasten ja nuorten puhelin ja netti vastaa noin puheluun ja nettikirjeeseen. Vanhempainpuhelin ja Vanhepainnetin kirjepalvelu vastaa noin 1000 yhteydenottoon. Yläkouluissa toimii noin MLL:n tukioppilasta, internetissä nuoria tukee noin 20 verkkotukaria eli verkk@ria Lähes MLL:n kouluttamaa lasten hoitajaa työskentelee noin perheessä. Noin 600 MLL:n kouluttamaa tukihenkilöä tekee työtä perheiden ja nuorten parissa. MLL ylläpitää noin 550 perhekahvilaa, joissa kokoonnutaan noin kertaa. MLL:ssa toimii noin 350 vertais- ja muuta aikuisten ryhmää. MLL:n harrastuskerhoissa käydään yli kertaa. MLL järjestää Hyvä alku koulutielle -kampanjan, joka tavoittaa yli ekaluokkalaisen vanhemmat. MLL tarjoaa kaikenikäisille mahdollisuuden osallistua työhön lasten hyväksi. MLL:n toiminnan perusta on paikallinen vapaaehtoistoiminta. 2 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

3 Sisältö Ryhmästä syrjäyttäminen musertaa lapsen ja nuoren s. 5 1 Yhteydenotot vuonna 2012 s Puhelut s Seksi ja seksuaalisuus puhuttavat s Eri-ikäisten puheluiden aiheet s Kohtaamiset netissä: kirjeet ja chat s Vakavissa huolissa ohjaus ammattiapuun s Henkinen väkivalta musertaa lapsen ja nuoren s Lapset ja nuoret syrjäyttävät toisiaan monin tavoin s Koko lapsuus ulkopuolisena s Aikuisista ei ole apua s Mielenterveys järkkyy s Kokemukset seuraavat aikuisikään s Johtopäätökset s Päivystystoiminta vuonna 2012 s Lasten ja nuorten palaute s Nettikirjepalvelun palaute s Kohtaamisen tavoitteet toteutuvat hyvin nettikirjeissä s. 19 Liitteet s. 21 Liite 1 Toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet s. 21 Liite 2 Toimintaa tukeneet kunnat ja koulut s. 22 Liite 3 MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalvelun käyttäjäkysely (lomake) s. 23 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti

4 Lasten ja nuorten puhelin ja netti Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin on vuonna 1980 perustettu valtakunnallinen, maksuton, suomenkielinen, kaikille lapsille ja nuorille tarkoitettu auttava puhelin. Puhelin päivystää vuoden jokaisena päivänä numerossa Palvelun numero on yhteinen kaikissa Euroopan maissa. Päivystysajat ovat arkisin kello ja viikonloppuisin kello Juhlapyhinä päivystetään kello Lasten ja nuorten netin kirjepalvelu perustettiin vuonna Sinne voi kirjoittaa luottamuksellisen kirjeen mihin vuorokauden aikaan tahansa. Päivystäjä kirjoittaa viestiin vastauksen viimeistään kahden viikon kuluessa, käytännössä noin kolmessa päivässä. Kirjepalvelu on osa MLL:n nuorille suunnattua nettisivustoa, Nuortennettiä. Vuodesta 2010 alkaen nuorilla on ollut myös mahdollisuus kahdenkeskiseen chatkeskusteluun aikuisen kanssa. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia. Lasten ja nuorten puheluihin ja nettikirjeisiin vastaavat MLL:n kouluttamat vapaaehtoiset aikuiset päivystäjät. Päivystysvuoroa ohjaa aina MLL:n työntekijä, joka toimii vapaaehtoisten päivystäjien tukena. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin toiminta noudattaa eettisiä periaatteita, jotka on hyväksytty Vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukunnassa (liite 1). Periaatteiden mukaan yhteydenottajalle tarjotaan mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun. Puhelin- ja verkkoauttamisesta vastaa taustaorganisaatio, ei yksittäinen päivystäjä. Raha-automaattiyhdistys rahoittaa Lasten ja nuorten puhelimen ja netin toimintaa. Lisäksi vuonna 2012 toimintaa tukivat useat yritykset ja yksityishenkilöt sekä 54 kuntaa ja 14 koulua, joissa tehtiin päivätyökeräys Lasten ja nuorten puhelimen ja netin hyväksi (liite 2). Toimintaan on saatu myös projektiavustusta Euroopan komission Safer Internet -ohjelmasta. 4 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

5 Ryhmästä syrjäyttäminen musertaa lapsen ja nuoren Ihminen syntyy ja kasvaa yhteisössä. Ihmisyyden peruskysymyksiä ovat, kuka minä olen, mihin minä kuulun, olenko hyväksytty, olenko rakastettu. Liian moni lapsi saa koulussa vastaukseksi: Et ole meille olemassa, et kuulu joukkoon, emme halua sinua, emme välitä sinusta. Nämä lapset ja nuoret jätetään ryhmän ulkopuolelle ilman, että aikuiset näkevät tai ymmärtävät, mistä on kysymys. Kun lasten ja nuorten harjoittamaan henkiseen väkivaltaan ei puututa, lapsi jää sosiaalisesti ja emotionaalisesti yksin. Pahimmillaan yksinäisyys jatkuu koko kouluajan ja seuraa mukana pitkälle aikuisikään. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä kuuluu se, miltä tuntuu, kun lapsi tai nuori ei pääse eikä kuulu samanikäisten porukkaan. Monia lasten ja nuorten kertomia kuvauksia yhdistää se, että lapsen kokema syrjäyttäminen vääristää minäkuvaa. Lapsi joka on muiden silmissä arvoton, alkaa itsekin kokea olevansa arvoton. Arvottomuuden kokemusta vahvistaa aikuisten välinpitämättömyys tai lapsen kokemuksen vähättely. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystäjät saattavat olla ensimmäiset aikuiset, jotka kertovat lapselle, että häntä on kohdeltu väärin, hän on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on, hänen ei tarvitse muuttaa itsessään mitään. Päivystäjät kuuntelevat ja antavat tilaa lapsen tunteille, silloinkin kun aikuista ahdistaa lapsen julma ja epäoikeudenmukainen kohtelu. Päivystäjät luovat toivoa ja hakevat yhdessä lapsen tai nuoren kanssa vaihtoehtoja saada apua tai muutosta tilanteeseen. MLL kiittää lämpimästi Raha-automaattiyhdistystä sekä kaikkia niitä kuntia, kouluja, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, joiden avustukset ja lahjoitukset ovat turvanneet Lasten ja nuorten puhelimen ja netin toiminnan rahoituksen. Erityiskiitos Lasten ja nuorten puhelinta ja nettiä tukeville kuukausilahjoittajille. Sydämellinen kiitos myös kaikille vapaaehtoisille päivystäjillemme lapsille ja nuorille antamastanne ajasta ja tuesta. Marie Rautava ohjelmajohtaja Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti

6 1. Yhteydenotot vuonna 2012 Vuonna 2012 Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä otettiin vastaan yhteensä yhteydenottoa. Näistä puheluja oli , nettikirjeitä ja chat-keskusteluja Puhelut Vuonna 2012 yli puolet (62 prosenttia) Lasten ja nuorten puhelimeen tulleista soitoista oli keskustelupuheluita. Keskustelupuheluilla tarkoitetaan kohtaamisia, joissa päivystäjän ja soittajan välille ehtii syntyä jakamista ja vuorovaikutusta. Puhelun kesto voi vaihdella muutamasta minuutista tuntiin. Viime vuonna keskustelupuhelun soittajista 54 prosenttia oli tyttöjä ja 43 prosenttia poikia. Loput 3 prosenttia soittajista tilastoitiin kuuluvaksi sekaryhmiin, joilla tarkoitetaan soittajaryhmää, johon kuuluu sekä tyttöjä että poikia. Lähes puolet (47 prosenttia) keskustelupuheluiden soittajista oli vuotiaita. Toiseksi suurin soittajaryhmä oli 9 11-vuotiaat (35 prosenttia). Vastaanotettujen puhelujen määrä väheni jonkun verran viime vuodesta, koska puhelujen pituudet kasvoivat ja yhä useampi testauksena alkanut puhelu kääntyi keskustelupuheluksi. Päivystäjiä on koulutettu vuodesta 2007 lähtien ymmärtämään testausta ja lasten ja nuorten tapaa kokeilla sekä rakentaa keskusteluyhteyttä aikuiseen. Koulutuksen tuloksena lyhyiden testauspuheluiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Vuonna 2007 vastaanotetuista puheluista 56 prosenttia oli testauksiksi luokiteltuja puheluja ja 44 prosenttia keskustelupuheluja. Vuonna 2011 testauspuheluiksi tilastoitiin 27 prosenttia puheluista. Viime vuonna keskustelupuhelujen osuus kasvoi edelleen. Puheluissa päästään siis yhä useammin keskustelemaan pidempään, ja lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus saadaan toimivaksi. 1.2 Seksi ja seksuaalisuus puhuttavat Sekä tyttöjen (22 prosenttia) että poikien (27 prosenttia) yleisin tapa keskustella päivystäjien kanssa on niin kutsuttu jututtaminen tai jutustelu. Jutustelupu- heissa kerrotaan päivän kuulumisia. Keskeistä näissä puheluissa ei ole se, mistä keskustellaan, vaan itse kontakti ja vuorovaikutus aikuisen kanssa. Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ja asiat olivat yleisin tyttöjen (9 prosenttia) ja poikien (16 prosenttia) itsensä esiin nostama keskustelunaihe. Nuorten tarve saada tietoa ja keskustella aikuisen kanssa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on suuri. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä koetaan sopivan etäällä olevaksi aikuiseksi, jonka kanssa kehdataan jutella arimmistakin omaa seksuaalisuutta koskevista asioista. Nuorimmat soittajat kyselivät päivystäjiltä heille vieraiden ja kielletyiltä tuntuvien sanojen merkityksiä, vanhemmilla soittajilla kysymykset liittyivät jo omakohtaisiin seksikokemuksiin. Pojat pohtivat esimerkiksi sitä, mistä tietää kumppanin olevan kiihottunut tai mikä osa pornossa nähdystä seksistä on sellaista, mihin pitäisi itsekin pystyä. Pojat kysyivät paljon myös itsetyydytyksestä: Kuinka monta kertaa päivässä on normaalia? Mitä tehdä, kun kiihottuu kesken Keskustelupuheluiden soittajat ikäryhmittäin % 11 % 35 % 47 % vuotiaat, vuotiaat, vuotiaat, alle 9-vuotiaat, vuotiaat, 558 yhteensä Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

7 koulupäivän? Seksuaalisuuteen läheisesti liittyvät omaan kehoon ja murrosikään liittyvät kysymykset olivat myös yleisiä: Onko penis tarpeeksi iso? Kasvaako pojillekin rinnat? Seksiin liittyen tytöt pohtivat muun muassa seksin oikeaa aloittamisikää ja mitä silloin pitäisi osata tehdä. Seksuaalisuuden ohella tytöillä yleisimpiä puheenaiheita oli myös kasvu tytöstä naiseksi: Miten kuukautisten aikana oikein toimitaan? Mitä tehdä, kun rinnat ovat eri paria? Erityisen tuskastuttavaa oli, jos oma kehitys poikkesi kovin siitä, miten muilla tytöillä kehitys näytti etenevän. Sekä tytöt että pojat kyselevät paljon myös arkisia asioita: Miten pyörän kumin saisi paikattua? Mitä syödä välipalaksi? Joskus soittajat ovat tylsistyneitä ja pyytävät päivystäjää keksimään heille tekemistä. Jotkut soittajista hakevat aikuisesta päivystäjästä myös turvaa iltapäivän yksinäisiin tunteihin tai kotimatkalle koulusta tai harrastuksesta kotiin. Tytöt ja pojat jakavat myös iloisia asioita: päivystäjälle kerrotaan ilouutista hyvin menneestä kokeesta tai testataan omaa laulutaitoa. Yleisiä ovat tiedustelut Lasten ja nuorten puhelimesta: Keitä puhelimeen vastaavat päivystäjät ovat? Näkyykö soitto Lasten ja nuorten puhelimeen puhelinlaskussa? Puhelujen aiheissa on pieniä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Tyttöjä mietityttävät erityisesti kaverisuhteisin liittyvät asiat: Miksi paras kaveri ei ole nyt huomaavinaankaan? Mitä tehdä, kun vanha kaveripiiri ei enää kiinnosta? Pojat puhuvat mielellään harrastuksistaan, esimerkiksi juuri hankitusta konsolipelistä ja jalkapallojoukkueensa menestymisestä. 1.3 Eri-ikäisten lasten puhelujen aiheet Lasten ja nuorten puhelimeen soittaneet alle 11-vuotiaat lapset halusivat Puhelu voi kestää yli tunnin. ensisijaisesti kontaktiin aikuisen kanssa, jolla olisi aikaa kuunnella ja keskustella. Jututtaminen olikin selvästi yleisin keskustelumuoto alakouluikäisillä lapsilla. Yksin vietetyt ja yksinäisetkin iltapäivän tunnit koulun jälkeen saivat lapsen soittamaan ja kyselemään päivystäjältä vinkkiä ajan kuluttamiseksi sekä kertomaan koulupäivän tapahtumista. Nuorimpia soittajia kiinnostivat myös seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Useimmiten he kyselivät itselle vieraiden sanojen merkityksiä tai ilmaisivat hämmennyksensä kohdattuaan yllättäen pornoaineistoja. Lisäksi nuoria soittajia kiinnostivat edessä olevaan murrosikään liittyvät asiat, kuten kuukautiset ja karvojen kasvaminen. Yleisimmistä aiheista vakavimpia olivat kiusaamisen ja syrjityksi tulemisen kokemukset. Puhelutyypit Valtaosa eli 62 prosenttia puheluista on keskustelupuheluita. Vajaa neljännes puheluista oli niin sanottuja testaus- tai kokeilupuheluita. Testauspuheluilla tarkoitetaan puheluja, joissa lapsi tai ryhmä lapsia kokeilee langan päässä olevaan aikuista eri keinoin. Aikuiselle saatetaan kiroilla, kiukutella, raivota tai vitsailla. Puhelujen sisältö ja pituus vaihtelevat, mutta yhteistä niille on se, että soittaja testaa ja arvioi puhelimeen vastannutta aikuista. Soittaessaan Lasten ja nuorten puhelimeen lapsi voi turvautua nimettömyyteen ja kasvottomuuteen. Anonyymissa kontaktissa vieraan aikuisen kanssa, lapsi tai nuori voi purkaa omaa oloaan vapaasti. Kun rajustakin testaamisesta huolimatta aikuinen suhtautuu lapseen rauhallisesti ja kunnioittavasti, lapsi voi saada tärkeän kokemuksen siitä, että aikuinen ottaa vastaan hänet ja hänen asiansa sellaisenaan. Joillekin lapsille tämä on ensimmäinen tällainen kokemus. Lasten ja nuorten puhelimeen soitetuista puheluista kymmenesosa oli niin kutsuttuja hiljaisia puheluita, joissa linjalla ei soittajan puolelta kuulu mitään ääntä. Hiljaisiin puheluihin suhtaudutaan lasten ja nuorten ovenkoputuksina, joilla soittaja varovasti kokeilee palvelua ja puheluun vastaavaa aikuista: Kuka puheluun vastaa, millaiselta aikuinen kuulostaa ja uskaltaisinko jakaa asiani tämän aikuisen kanssa. Hiljaisessa puhelussa päivystäjä yrittää houkutella soittajan vuorovaikutukseen kanssaan. Pieni osa (4 prosenttia) puheluista määritellään kohderyhmään kuulumattomiksi. Kohderyhmään kuulumattomia soittajia ovat myös yli 21-vuotiaat aikuissoittajat ja palvelua väärin, esimerkiksi seksuaalisiin tarkoituksiin, käyttävät soittajat. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti

8 Tyttöjen yleisimmät puhelinkeskustelujen aiheet 2012 Jututtaminen / päivän kuulumiset Seksiin/seksuaalisuuteen liittyvä kysymys tai asia Iloisen asian jakaminen, laulut ja tarinat Tytöstä naiseksi Tekemisen puute Lasta/nuorta kiusataan tai syrjitään Arjen pulmatilanne Kaverisuhteet Lasten ja nuorten puhelimesta ja netistä tiedustelu Turvapuhelu, seuranpito, yksin kotona % % 4 % 4 % 5 % 8 % 9 % % Huom. Yksi yhteydenotto voi sisältää useampia aiheita. Poikien yleisimmät puhelinkeskustelujen aiheet 2012 Jututtaminen / päivän kuulumiset Seksiin/seksuaalisuuteen liittyvä kysymys tai asia Iloisen asian jakaminen, laulut ja tarinat Arjen pulmatilanne Tekemisen puute Itsetyydytys Lasta/nuorta kiusataan tai syrjitään Lasten ja nuorten puhelimesta ja netistä tiedustelu Sekalainen tietokysymys tai asia % 4 % 6 % 16 % 27 % Harrastukset % Huom. Yksi yhteydenotto voi sisältää useampia aiheita. 8 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

9 Nettiyhteydenotoissa korostuvat lasten ja nuorten vakavat huolet. Suurin Lasten ja nuorten puhelimen yhteydenottajaryhmä ovat vuotiaat varhaisnuoret, jotka monesti haastoivat päivystäjiä ikä- ja kehitysvaiheelleen luontaisella tavalla. Tämänikäiset soittavatkin eniten testauspuheluita. Jututtaminen oli yleisin keskustelumuoto ja päivän kuulumiset yleisin aihe vuotiailla soittajilla. Päivystäjältä kysyttiin paljon myös tietokysymyksiä ja vinkkejä arkisiin pulmiin: Mitä kuunpimennyksessä tapahtuu? Miten tehdään pizzapohja? Yleisin vuotiaiden puhelimessa itse esiin ottama aihe oli seksi ja seksuaalisuus: Miten ja minkä ikäisenä seksiä voi harrastaa? Toimivatko omat sukupuolielimet varmasti oikealla tavalla? Omassa kehossa ja mielessä tapahtuvat nopeat muutokset haastavat nuorta ja tuovat mieleen paljon kysymyksiä, joita on turvallista esittää tuntemattomalle päivystäjälle: Miten kertoa äidille, että kuukautiset ovat alkaneet? Onko karvojen kasvu ihan ok? Miten voi peitellä yöllisen siemensyöksyn jäljet? Varhaisnuoruutta elävien tyttöjen mielessä olivat erityisesti kaverisuhteet. Tämänikäisenä vertaisista tulee aiempaa tärkeämpiä ja erimielisyydet kavereiden kanssa voivat tuntua raskailta. Vertaissuhteisiin liittyvä kiusaaminen ja syrjintä kuuluivat sekä tyttöjen että poikien puheissa. Keskinuoruutta elävien vuotiaiden puheluiden aiheet eriytyivät jo enemmän sukupuolen mukaan. Vaikka jututtaminen oli tämänikäisilläkin yleisin keskustelumuoto, oli soittajilla selvästi useammin mielessään jokin tietty aihe. Yleisimmin se liittyi seksuaalisuuteen. Erityisesti poikia mietitytti itsetyydytys ja seksuaalinen suuntautuminen, tyttöjä eka kerta ja mahdollinen raskaus. Tämänikäisiäkin soittajia pohditutti myös oma fyysinen ja henkinen kasvu aikuiseksi. Yleisimpien aiheiden joukkoon nousivat myös päihteet ja niihin liittyvät ongelmat: houkutus tai paine päihdekokeiluihin saattoi olla suuri, pojilla tyttöjä enemmän. Tytöillä taas korostuivat ihmissuhteisiin liittyvät pohdinnat: pulmat kaverisuhteissa, seurustelu ja toisaalta myös eroaminen ja sydänsurut vuotiaiden tyttöjen puhutuimpien aiheiden joukossa olivat myös masentuneisuus tai ahdistuneisuus. Täysi-ikäisten vuotiaiden soittajien kanssa keskusteltiin usein haastavammista aiheista kuin nuorempien yhteydenottajien kanssa. Silti jututtaminen oli yleisin keskustelumuoto myös tämänikäisillä yhteydenottajilla. Tytöillä mielessä oli seurusteluun ja suhteen päättymiseen liittyvät asiat sekä pulmat kaverisuhteissa. Myös itsenäisen elämän aloittaminen työelämäpohdintoineen kuuluivat tyttöjen puheissa. Aikuistuvat tytöt keskustelivat päivystäjän kanssa myös hyvin vakavista aiheista, kuten masentuneesta mielialasta, psyykkisistä sairauksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Samanikäisten poikien yleisimmät keskustelujen aiheet liittyivät seksiin ja seksuaalisuuteen, kuten itsetyydytykseen, ehkäisyyn, pornoon ja seksuaalisuuteen suuntautumiseen. Aikuistuvien poikien puheissa kuului myös päihteidenkäyttö ja siihen liittyvät ongelmat sekä masentunut mieliala tai ahdistuneisuus. 1.4 Kohtaamiset netissä: kirjeet ja chat Kaikille lapsille ja nuorille ääneen puhuminen omista asioista ei ole luontevaa. Joillekin on helpompi lähestyä aikuista kirjoittamalla, erityisesti jos on kyseessä vaikeaksi koettu aihe. Netin kautta tulevissa yhteydenotoissa korostuvatkin vakavat mielenterveyteen liittyvät aiheet. Yhteyden ottaminen netissä on äänetöntä ja mahdollistaa tuen hakemisen yksityisyyttä rikkomatta, vaikka muu perhe olisikin kotona. Kynnys ottaa mieltä painava asia puheeksi on siis pienempi kuin puhelimitse. Näin tavoitetaan lapsia ja nuoria, jotka eivät muuten hakisi aikuisen apua. Lasten ja nuorten netti sisältää kaksi yhteydenottokanavaa: nettikirjepalvelun sekä kahdenkeskisen chatin päivystäjän kanssa. Aikaisempina vuosina kirjepalvelu on saanut käyttäjiltään kriittistä palautetta siitä, että palvelu on ruuhkainen eikä sinne pääse kirjoittamaan. Kirjepalvelussa on resurssisyistä jouduttu säätelemään tulevien kirjeiden määrä. Vuonna 2012 resursseja lisättiin ja sen ansiosta kirjekatto pystyttiin poistamaan suureksi osaksi vuotta. Näin voitiin vastata lähes 400 kirjeeseen enemmän kuin edellisenä vuonna. Nettikirjeiden kirjoittajista valtaosa on tyttöjä. Viime vuonna heitä oli 89 prosenttia. Nettikirjeitä kirjoittivat eniten vuotiaat (42 prosenttia), toiseksi eniten vuotiaat (38 prosenttia). Edellisvuoden tapaan nettikirjepalvelun yleisimmät aiheet olivat masentunut mieliala tai ahdistuneisuus. Kirjeissä kirjoitettiin paljon myös kaverisuhteiden haasteista ja viiltelystä. Myös kiusaamisesta ja syrjityksi tulemisesta kirjoitettiin selvästi aiempaa enemmän. Yleisimmin nettikirjeissä kirjoitetaankin mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin liittyvistä aiheista: aiheiden joukossa oli syömiseen ja päihteisiin liittyvät ongelmat sekä itsetuhoiset ajatukset ja toisaalta myös ihastuminen, seurustelu ja keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa. Huomion arvoista on, että nettikirjeissä seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvien aiheiden määrä ei ole verrattavissa puhelimessa käytyjen keskustelujen määrään. Lapsilla ja nuorilla on selvästi tarve nimen omaan keskustella aiheesta, vaikka tietoa olisi muualtakin saatavissa. Puhelinpäivystäjältä voi saada aikuisen näkökulman ja mielipiteen asiaan. Syksystä 2010 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystäjät ovat olleet lasten Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti

10 Nettikirjeiden yleisimmät aiheet 2012 Masentunut mieliala ja ahdistuneisuus % Kaverisuhteet % Lasta/nuorta kiusataan tai syrjitään % Viiltely Seurustelu ja tapailu Ihastuminen Keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa % 4 % 4 % 4 % Itsemurha- tai kuoleman ajatukset Syömiseen liittyvä asia tai ongelma Päihteidenkäyttö tai päihdeongelma % % Huom. Yksi kirje voi sisältää useamman aiheen. Chat-keskustelujen kymmenen yleisintä aihetta vuonna 2012 Masentunut mieliala tai ahdistuneisuus Viiltely Seurustelu tai tapailu Itsemurha- tai kuoleman ajatukset Lasta/nuorta kiusataan tai syrjitään Läksyt ja opiskelu Kaverisuhteet Ihastuminen Seksiin/seksuaalisuuteen liittyvä kysymys tai asia Ei kavereita % 5 % 5 % 6 % 9 % % Huom. Yksi keskustelu voi sisältää useamman aiheen. 10 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

11 ja nuorten tavoitettavissa myös kahdenkeskisessä chatissa. Vuonna 2012 chatpäivystyksiä järjestettiin keväällä kerran ja syksyllä kaksi kertaa viikossa. Viime vuonna chatin kautta tulevia yhteydenottoja oli kaikkiaan 532, joista 17 prosenttia oli hiljaisia tai palvelua testaavia. Chatin kautta yhteyttä ottaneista kolme neljästä (75 prosenttia) oli edellisvuoden tapaan tyttöjä. Puolet yhteydenottajista (51 prosenttia) oli vuotiaita. Toinen suuri yhteydenottajaryhmä olivat vuotiaat (46 prosenttia). Chatissa keskusteltiin edellisvuotta useammin vakavista aiheista, kuten masentuneesta mielialasta ja ahdistuneisuuden tunteista, viiltelystä, itsetuhoisista ajatuksista ja kiusaamisesta. Mielenterveyteen liittyvien aiheiden korostumisen perusteella chat-palvelu alkaa aiheiltaan muistuttaa yhä enemmän nettikirjepalvelua, koska kepeät aiheet, kuten päivän kuulumiset, ovat vähentyneet. Chat on myös selvästi hyvä kanava pohtia seksuaalisuuteen liittyviä aiheita, sillä kysymyksiä tuli runsaasti. 1.5 Vakavissa huolissa ohjaus ammattiapuun Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystysvuoroissa on aina läsnä MLL:n työntekijä, joka tukee ja ohjaa päivystäjiä koko vuoron ajan. Päivystäjä voi tarvittaessa siirtää haastavaksi kokemansa puhelun työntekijälle tai kysyä häneltä neuvoa puhelun aikana. Vaikka suurimmalle osalle soittajista riittääkin keskustelu päivystäjän kanssa, osa heistä tarvitsee myös ammattiapua. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin ammattiapuun ohjaamisen periaatteena on, että auttava taho olisi mahdollisimman lähellä lasta, esimerkiksi koulussa. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä lähempää auttavan ammattilastahon tulisi löytyä. Vuonna 2012 Lasten ja nuorten puhelimeen keskustelupuheluita soittaneista lapsista ja nuorista 9 prosenttia ohjattiin hakemaan apua ammatillisista palveluista. Useimmiten soittaja ohjattiin oman koulun oppilashuollon työntekijälle, terveydenhoitajalle tai koulukuraattorille tai sopivalta tuntuvalle opettajalle. Lasten ja nuorten netissä korostuvat vakavat huolet. Nettikirjeissä ja chatissa korostuu puheluja enemmän se, että nuorta motivoidaan hakemaan apua oman lähipiirin aikuiselta tai ammattilaiselta. Vaikka lapsi tai nuori on ylittänyt yhden avun hakemisen kynnyksen otettuaan yhteyttä Lasten ja nuorten nettiin, seuraava kynnys eli kasvokkain puhuminen jonkun kanssa voi tuntua ylivoimaiselta. Tämän vuoksi päivystäjä kiinnittää erityishuomiota siihen, että yhteydenottaja löytäisi sopivimman tavan kertoa asiastaan aikuiselle. Tapa voi olla kirjeen kirjoittaminen tai se, että tulostaa ja antaa aikuiselle luettavaksi Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun kirjoittamansa kirjeen. Tällöin kasvokkain keskustelu voi alkaa helpommin, kun lapsi tai nuori voi vastata kysymyksiin eikä hänen tarvitse Paljon puhetta mediasta kertoa asiaansa kokonaan ääneen. Lapsi tai nuori voi myös harjoitella vaikealta tuntuvasta asiasta puhumista soittamalla Lasten ja nuorten puhelimeen. Viime vuonna netin kautta yhteyttä ottaneista lapsista ja nuorista 51 prosenttia ohjattiin asiassaan ammattilaisen puheille, nettikirjeen kirjoittajista 54 prosenttia ja chat-keskustelijoista 38 prosenttia. Eniten yhteydenottajia ohjattiin kouluterveydenhoitajalle. Lapsia ohjattiin myös koulukuraattorille, lääkärille, psykologille ja opettajalle. MLL edistää lasten ja nuorten turvallista mediankäyttöä EU:n rahoittamassa Finnish Safer Internet Centre -hankkeessa. MLL toteuttaa hankkeen Helpline-toimintoa tarjoamalla apua netin ja muun median käyttöön liittyvissä pulmissa. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystäjät saavat säännöllisesti koulutusta lasten ja nuorten mediankäyttöön liittyvistä aiheista. Hankkeen yhteistyökumppanit ovat Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus sekä Pelastakaa lapset ry. Vuonna 2012 Lasten ja nuorten puhelimeen tuli mediaan liittyvää yhteydenottoa. Eniten lapsia ja nuoria puhuttivat television ja elokuvien sisällöt. Usein puhuttiin soittajan lempiohjelmasta, esimerkiksi Putouksesta ja Salatuista elämistä. Toiseksi eniten puhutti porno. Lapset ja nuoret voivat uteliaisuuttaan ja tarkoituksellisesti etsiä pornoa netistä. Sen lisäksi lapset näkevät pornoa myös vahingossa. He saattavat esimerkiksi vastaanottaa kavereilta hauskaksi pilaksi tarkoitetun linkin, josta avautuukin pornokuva. Hakukoneiden tuloksissa on myös usein linkkejä pornosivuille. Kaverien yllyttämänä lapsi tai nuori voi myös päätyä katsomaan kuvia tai videoita, joita hän ei itse haluaisi katsoa. Lapsi käsittelee kohtaamiansa mediasisältöjä ikätasonsa mukaisesti. Esimerkiksi pornoa nähneet lapset pystyivät harvoin aloittamaan keskustelun päivystäjän kanssa suoraan aiheesta. Useimmin he naamioituvat pilaäänen tai ronskien ehdotusten taakse tai soittivat pornovideota päivystäjälle. Kolmanneksi yleisin nettiin ja mediaan liittyvä yhteydenoton aihe oli pelaaminen. Lapset ja nuoret keskustelivat ja jakoivat kokemuksiaan ja mielipiteitään erilaisista peleistä. Toisinaan yhteydenottaja kertoi pelaamiseen liittyvistä riidoista kotona muiden perheenjäsenten kanssa tai kyseli pelien ikärajoista ja liiallisen pelaamisen merkeistä ja vaikutuksista. Myös sosiaalisten suhteiden ylläpito netissä kuului lasten ja nuorten puhelimessa. Yhteydenottajat kertovat muun muassa ihastumisesta, yhteydenpidosta ja suhteiden päättämisestä netin kautta. Valitettavan usein päivystäjät kuulevat myös netin tai kännykän välityksellä tapahtuvasta kiusaamisesta. Kiusaaminen tapahtuu monesti lähettämällä ilkeitä facebook-viestejä tai levittämällä loukkaavia kuvia tai videoita. Useimmiten kiusaaminen netissä on jatkoa kiusaamiselle koulussa tai harrastuksessa. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät keskustelevat lapsen ja nuoren kanssa häntä vaivaavasta asiasta ikätason mukaisesti. Päivystäjät myös rohkaisevat lasta kertomaan vanhemmalle tai muulle luotettavalle aikuiselle ahdistavasta mediakokemuksesta, jotta lapsi voi käsitellä kokemusta tutun aikuisen kanssa. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti

12 2. Henkinen väkivalta musertaa lapsen ja nuoren Koulukiusaaminen on ollut jo vuosia yleisimpiä lasten ja nuorten jakamia vakavia huolia Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä. Kiusaamiseen liittyvät yhteydenotot kasvoivat edelleen vuonna 2012, jolloin niitä tilastoitiin yhteensä Aihe nousi edellisvuoden 10. sijalta neljänneksi puhutuimmaksi aiheeksi. Kiusaamisen ohella vertaissuhteisiin liittyvistä asioista puhuttiin yhteensä 732 yhteydenotossa. Ulkopuolisuus ja yksinäisyys puhuttivat 245 yhteydenotossa. Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä nähtiin tarpeelliseksi kerätä ja kirjoittaa ylös lasten omia kuvauksia kiusaamisesta. Näitä kuvauksia kerättiin lokakuusta joulukuuhun niin puhelimen yhteydenotoista kuin nettikirjeistä ja chat-keskusteluista. Lisäksi Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät kirjasivat lasten ja nuorten kiusaamista käsitteleviä puheita. Yhteydenotoista koottu aineisto on erityisen arvokas siksi, että se on lasten ja nuorten spontaanisti ja omin sanoin tuottamaa. Se ei siis perustu aikuisten kysymyksiin kiusaamisesta, vaan siihen, mitä ja mistä lapset ja nuoret auttavissa puhelin- ja nettipalvelussa halusivat itse puhua tai kirjoittaa. Kiusaamiskokemusten merkityksestä lapsen ja nuoren elämään kertoo se, että myös nuoret aikuiset kertoivat kouluaikaisista kiusaamiskokemuksistaan. Kuvausten perusteella on osuvampaa puhua ryhmästä syrjäyttämisestä tai lasten ja nuorten kokemasta henkisestä väkivallasta kuin kiusaamisesta. 2.1 Lapset ja nuoret syrjäyttävät toisiaan monin tavoin Huom. Tässä raportissa olevat esimerkit eivät ole autenttisia lasten ja nuorten kertomia, vaan heidän kertomastaan mukailtuja havainnollistavia esimerkkejä. Lapset ja nuoret kertoivat kokevansa koulussa päivittäin haukkumista, pilkkaamista, huutamista, sylkemistä tai suoraa fyysistä väkivaltaa, kuten tönimistä, läpsimistä, lyömistä ja potkimista. Koska lapset ja nuoret viettävät internetissä ison osan vapaa-ajastaan, on kiusaaminen osa lasten ja nuorten elämää myös netissä. Usein nälvimistä ja pilkkaamista ilmenee erilaisissa yhteisöpalveluissa. Esimerkiksi facebook-profiiliin kirjoitellaan ikäviä tekstejä, tilapäivityksiä kommentoidaan halveksuvaan sävyyn, perustetaan yhteisiä haukkumisryhmiä tai laaditaan toisen nimissä halventavia valeprofiileja palveluun. Nuorista on myös tehty väärennettyjä kuvia, tai pelkästään kavereille tarkoitettuja valokuvia on tulostettu ja laitettu julkisesti näkyville esimerkiksi koulun ilmoitustaululle. Katsokaa, se on liian levee tuohonkin. Ei se oikeasti mahdu edes tuohon penkille! Näkyvimpien kiusaamismuotojen ohella yleinen lasten ja nuorten toisiinsa käyttämä henkisen väkivallan keino oli ryhmän ulkopuolelle jättäminen. Se saattoi olla hyvin hienovaraista ja vaikeasti havaittavaa. Lapset ja nuoret kuvasivat, kuinka heidät on ruokailussa jätetty aina istumaan yksin tai kuinka muut kuiskuttelivat miltei äänettömästi kulkiessaan koulun käytävillä ohitse. Välituntisin ringit pienenivät nuoren yrittäessä päästä niihin mukaan. Tyypillistä oli myös täydellinen huomiotta jättäminen, tervehdykseen vastaamattomuus ja toisen näkymättömäksi tekeminen. Tämä saattoi tapahtua esimerkiksi niin, että jos oli neljäpaikkainen pöytä- ja tuoliryhmä ja siinä oli kolme nuorta, yksi paikka oli varattu jonkun nuoren jaloille eikä siihen saanut istua. Koulussa tehtävissä ryhmätöissä lapsi ei ikinä ollut haluttu ryhmäkumppani. Koulumatkat käveltiin poikkeuksetta yksin. Liikuntatunneilla omat tavarat oli saatettu suihkun aikana viedä vastakkaisen sukupuolen koppiin. Systemaattisinta syrjäyttäminen oli silloin, kun koulun muut nuoret oli käännytetty yhtä nuorta vastaan, esimerkiksi levittämällä perättömiä huhuja. Kun koulupäivä loppui ja kaikki lähtivät pihalle, muut menivät aina jonkun rakennuksen taakse piiloon, jotta minut saatiin jätettyä pois helpommin ja joutuisin kävelemään yksin. Kaikki tytöt menevät välitunnilla yhteen rinkiin ja kun yritän päästä mukaan, he tiivistävät rinkiä niin, että jään ulkokierrokselle enkä kuule mitään, koska he puhuvat hiljaa. Lapset ja nuoret arvioivat ryhmästä syrjäytetyksi joutumisen syiksi hyvin erilaisia asioita. Ulkonäköön, yleensä painoon liittyvät seikat olivat yleisiä, mutta myös myöhäinen tai varhainen fyysinen kehittyminen, tytöillä rintojen, pojilla sukupuolielinten koko, kehitysvamma, puhevika, ihonväri, silmälasit tai muu ulkoiseen olemukseen tai ominaisuuteen liittyvä tekijä saattoi olla kiusaamisen syy. Myös vaatteet, pukeutumistyyli, urheiluvälineet, koulutavarat, musiikki- tai elokuvamaku sekä seksuaalinen suuntautuminen olivat yhteydenottajien mukaan altistaneet henkiselle väkivallalle. Perheeseen liittyvistä tekijöistä mainittiin muun muassa uskonnollinen tai etninen tausta tai vanhempien käyttäytymiseen liittyvät tekijät. Joillain ryhmästä syrjäytetyksi tulemisen kokemus oli alkanut luokan tai koulun vaihdosta. Uuteen ryhmään tuntui mahdottomalta päästä mukaan. Persoonallisuuteen liittyvistä tekijöistä mainittiin monesti ujous tai kiltteys, joiden arvioitiin olevan syynä ryhmästä ulkopuolelle jäämiseen. Ujouden katsottiin estävän uskallusta liittyä ryhmään ja altistavan siihen, että toiset kohtelevat huonosti. Monet yhteydenottajat myös arvioivat, että oma ujous ja syrjäänvetäytyvyys olivat syitä sille, että olivat joutuneet koko kouluajakseen ulos ryhmästä. He eivät uskaltaneet tai osanneet ottaa kontaktia muihin, vaikka olisivat halunneet. Lapset ja nuoret toivat esiin myös sen, etteivät he voineet tehdä mitään sille, että heidät suljettiin ryhmästä. Olen herkkä ja kiltti, ihan toisenlainen kuin ne kiusaajat. Minä en vaan ole niin sosiaalinen ihminen, että saisin helposti kavereita, vaikka haluaisin. Ei se auta, että sanotaan, että mene vaan mukaan. Se ei ole minulle helppoa. Jään ulkopuolelle, vaikka haluaisin mukaan. 12 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

13 Hiljaisuus on se piiire, joka minua haittaa koulussakin. En uskalla viitata, enkä vastaa, jos jotain kysytään Pelkään niin paljon esiintymistä isossa joukossa. Kaikki nauravat. Kuinka v###ssa sä muutat 200 :n 9-luokkalaisen mielipiteen? 2.2 Koko lapsuus ulkopuolisena Yhteistä suurelle osalle kokemuksistaan kertoneista lapsista ja nuorista oli se, että kiusaaminen oli jatkunut pitkään. Esikoulusta lukioon, leikkikoulusta ammattikouluun, ensimmäiseltä luokalta yläasteelle, vähintäänkin vuosia. Suurella osalla yhteydenottajista koko koulutie oli varjostettu ulkopuolisuuden kokemuksilla. Kielteiset kokemukset näyttivät kumuloituvan lasten elämässä. Kun esimerkiksi viittaaminen tunneilla oli aiheuttanut pilkallisia katseita ja tuhahduksia, lapsi tunsi yhä suurempia paineita joutuessaan avaamaan suunsa tai esiintymään koulukaveriensa edessä. Lapsi oli saattanut lopettaa viittaamisen tai muun aktiivisen käytöksen koulussa kokonaan. Jos lapsi oli välitunnilla yrittänyt päästä mukaan leikkiin ja hänet oli sivuutettu, hän alkoi pelätä uusia pettymyksiä ja teki päätelmän, että oli parempi olla yrittämättä uudelleen ja päätyi siten olemaan aina yksin. Negatiiviset kokemukset kumuloituivat ja ne pyörittivät mukaansa lisää huonoja kokemuksia. Kun ulkopuolisen rooliin oli kerran joutunut, siitä näytti olevan mahdotonta päästä ilman apua pois. Olen 15-vuotias tyttö. Kiusaaminen alkoi jo eskarissa. 2.3 Aikuisista ei ole apua Usein niillä nuorilla, jotka kertoivat aikaisempien kokemustensa vaikuttavan edelleen, oli taustalla se, että tapahtumia ei ollut selvitetty heidän toivomallaan tavalla. Osa yhteydenottajista koki, että heitä ei oltu uskottu. Osan mielestä asiaa ja heidän kokemustaan oli vähätelty ja mitätöity. Aikuiset olivat kehottaneet olemaan välittämättä asiasta ja olemaan kiinnittämättä esimerkiksi haukkumiseen huomiota. Osassa tapauksista kiusaaminen oli havaittu ja siihen oli yritetty puuttua tuloksetta. Joskus kiusaamiseen puuttumisen tavat olivat saaneet kiusatun tuntemaan itse syyllisyyttä tapahtumista. Moni yhteydenottajista oli kokenut, että koulun aikuiset eivät olleet kiinnostuneet kiusaamisen näkemisestä tai tapausten selvittelystä. Suuressa osassa tapauksista kiusaamisesta ei oltu kerrottu kenellekään eikä kukaan aikuisista ollut sitä huomannut. Tämä oli tyypillisintä kiusaamisen näkymättömimmän muodon, ulkopuolelle jättämisen tapauksissa. Kiusatuksi joutuminen näytti myös aiheuttavan suurta häpeää ja sitä koettiin vaikeana purkaa aikuiselle. Olin kirjoittanut kouluvihkon takaosaan tekstin, jossa kerroin, että minua kiusataan. Odotin, että voisin antaa sen opettajalle, jos se kysyy, miksi olin pois, mutta ei se kysynyt. Sitten joskus yhtäkkiä opettaja huusi vihaisesti jostain minun poissaoloista, jonka jälkeen olin vielä enemmän poissa, koska aloin pelätä opettajaa. Koulukiusaaminen on henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kiusaaminen jätti pysyviä arpia minuun. En saanut asiaa koskaan käsiteltyä syvällisemmin enkä kertonut siitä koskaan kenellekään muulle. Kiusaaminen satuttaa paljon vieläkin. Edelleen mietin työpäivän aikanakin omia vikojani ja heikkouksiani. Joskus täytyy lähteä pois itkemään. Mitä tehdä, kun joka päivä koulussa tönitään ja v##llaan ja tehdään kaikenlaisia ilkeyksiä? 2.4 Mielenterveys järkkyy Lapset ja nuoret kertoivat kiusaamisen aiheuttaneen luvattomia poissaoloja ja tahallista myöhästelyä, jolla vältettiin ahdistaviksi koetut yksinäiset hetket koulun pihalla. Kouluruokailu jätettiin väliin kuiskuttelun ja nälvimisen vuoksi. Osalla lapsista ja nuorista tuntiaktiivisuus oli laskenut, koska he eivät uskaltaneet enää viitata tunneilla tai osallistua yhteiseen tekemiseen pilkan ja nolaamisen pelossa. Kouluarvosanat olivat laskeneet. Jotkut kuvasivat kokemusten aiheuttaneen luottamuspulan kaikkiin ihmisiin. Ahdistavat tilanteet koulussa siirtyivät vapaa-aikaan ja kaikki sosiaaliset tilanteet olivat alkaneet käydä mahdottomiksi. Alan täristä kauttaaltani, jos vielä joudun kirjoittamaan sinne taululle. Se koulun käytävä on järkyttävän pitkä kävellä yksin niiden katseiden alla. Suurella osalla henkisestä väkivallasta kertoneilla oli vakavaa psyykkistä oireilua. Lapset ja nuoret kertoivat itsetunnon laskusta, masennuksesta, ahdistuneisuudesta sekä kokemistaan tyhjyyden tunteista. Monet kertoivat ilon kadonneen elämästä. Osa yhteydenottajista oli kokeillut viiltelyä olonsa helpottamiseen. Osa oli hakenut oireiluunsa apua, heille oli diagnosoitu esimerkiksi nuoruusiän masennus ja he söivät mielialalääkkeitä. Osa kertoi kärsivänsä fyysisistä oireista, muun muassa vatsakivuista, päänsärkykohtauksista, sydämentykytyksistä, ruokahalunlaskusta, voimattomuudesta ja vapinasta. Osa kärsi univaikeuksis- Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti

14 ta ja paniikkituntemuksista. Kiusaamisen kohteeksi joutuminen oli aiheuttanut jopa itsetuhoajatuksia. Kiusaaminen vaikutti musertavasti lasten ja nuorten itsetuntoon ja itsetuntemukseen. Joukkoon kelpaamattomuus pakotti arvioimaan omaa itseään uudelleen, kielteiseltä kannalta. Muiden mielipiteet sekoittuivat vahvasti omiin, eivätkä lapset enää tunnistaneet itseään. He alkoivat uskoa siihen, että heissä oli jotain pahasti vialla ja kertoivat kokevansa tekevänsä kaiken väärin ja olivat alkaneet kärsiä itsesyytöksistä. Lapsi tai nuori ei enää osannut nähdä omia hyviä puoliaan ollenkaan. Ulkopuolelle jättäminen, toisten täydellinen huomioimattomuus sai aikaan minuuden ääriviivojen hämärtymistä eikä lapsi tai nuori enää osannut erottaa omia mielipiteitään muista tai kertoa siitä, minkälainen ihminen oikeastaan oli. Tyypillistä oli tunne siitä, että oli täysin yksin, pelkkää ilmaa ja läpikäveltävissä. Kokemus siitä, että vertaiset kävelevät läpi ja jättävät huomiotta, aiheutti tunteen itsetuntemuksen murenemisesta. Lapsen ja nuoren oli vaikea enää arvioida itseään. On mulla itsemurha ollut mielessä useasti. Päässä soi koko ajan ääni, joka toistelee, että olen huono, en ole tarpeeksi hyvä, on oma syy, että minua kohdellaan näin. Tähän saakka olen uskonut sen ja olen ajattelut ansaitsevani tämän kaiken. Minulla oi ole mitään arvoa. Kuka oikeastaan edes olen? 2.5 Kokemukset seuraavat aikuisikään Kiusaamiskokemukset heijastuivat pitkälle myöhempään elämään. Nekin nuoret, joita ei enää ollut kiusattu vuosiin, peilasivat aiemmin tapahtunutta kiusaamista nykyelämänsä uusiin tilanteisiin. Nuoret kertovat pohtivansa edelleen kiusaamistapahtumia ja peilasivat elämäänsä näiden kokemusten kautta. Tulevaisuus oli alkanut tuntua hahmottomalta ja pelottavalta. Osa kokemuksista kummitteli erilaisina takaumina nuorten mielissä. Joku pelkäsi edelleen ulko-oven avaamista, koska oli joutunut koulussa usein oven takaa hyökkäävien lasten pilkan kohteeksi. Joillain soivat päässä edelleen pilkkaajien kommentit uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Pelko oli jäänyt elämään osaksi arkipäivää niilläkin, joilla kokemukset olivat jääneet taakse. Monet yhteydenottajat kertoivat ulkopuolisuuden roolin jääneen osaksi elämäänsä, eivätkä he tunteneet osaavansa toimia ihmisten kanssa nuorina aikuisinakaan luontevasti. Lapsena alkanut ryhmästä syrjäyttäminen jatkui samanlaisena uusissakin kokoonpanoissa. Niiden kokemusten takia en luota itseeni yhtään, koska en voi tietää, puukottaako joku taas selkään. Pelottaa, että jään taas yksin. En haluaisi elää tällaista elämää. Olen nyt korkeakoulussa ja olen ollut ihan koko ikäni kiusattu monella tapaa, mikä on vaikuttanut tähänkin päivään. Minulla ei oikein ole kavereita edelleenkään ja minun on vaikea suhtautua ihmisiin. Itsetuntoni oli ja on edelleen aika maassa. En näe hyviä puolia itsestäni, en osaa sanoa, mitä mieltä olen itsestäni. En osaa sanoa mielipiteitäni. En mitään. Suurella osalla kiusatuista on vakavaa psyykkistä oireilua. 14 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

15 3. Johtopäätökset Kiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen on kehitetty viime vuosina malleja, joiden on todettu vähentävän kiusaamista ainakin alakouluissa. Vaikka paljon on tehty, jää aikuisilta vielä paljon huomaamatta. Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä kiusaamiseen liittyvät yhteydenotot ovat lisääntyneet. Yhteydenotot ovat tärkeä viesti aikuisille siitä, millaisissa tilanteissa kiusaamiseen ei ole pystytty puuttumaan, puuttuminen ei ole auttanut tai kiusaaminen on jäänyt aikuisilta huomaamatta. Monessa yhteydenotossa aikuista ei mainittu ollenkaan. Lapsilla ja nuorilla näyttää olevan vain vähän luottamusta aikuisiin selvitettäessä vertaissuhteisiin liittyviä asioita. Lasten ja nuorten voimakas pahoinvointi ei aina johdu vanhemmista tai perheolosuhteista. Kun lapsi tai nuori oireilee tai käyttäytymisessä tapahtuu muutos, on aikuisen aina pysähdyttävä pohtimaan lapsen asemaa ja roolia vertaisryhmässä. Koulukiusaaminen on yhteydenottojen perusteella systemaattista fyysistä tai henkistä väkivaltaa, joka syrjäyttää lapsen ja nuoren ryhmästä pahimmillaan koko kouluajaksi. Syrjäyttäminen on erityisen haavoittavaa, koska se tapahtuu lapsen tai nuoren päivittäisessä kouluympäristössä, jossa hän viettää paljon aikaa ja josta hän ei voi paeta. Siksi muiden lasten ja nuorten harjoittama henkinen väkivalta aiheuttaa voimakasta ja monimuotoista oireilua lasten ja nuorten elämään pitkäksi aikaa ja väkivallan haavojen paraneminen voi edellyttää terapeuttista apua. Yhteydenottojen perusteella lasten ja nuorten annetaan syrjäyttää toisiaan ryhmästä monin tavoin. Etenkin ryhmästä ulkopuoliseksi jättäminen saattaa tapahtua hyvinkin näkymättömästi ja hienovaraisesti, mihin aikuisten näyttää olevan vaikea saada otetta. Lasten ja nuorten kokemusten mukaan kiusaamista on myös vaikea ottaa puheeksi aikuisten kanssa ja lasten kokemuksia saatetaan mitätöidä ja vähätellä. Lasten ja nuorten arvioimat syyt vertaisten harjoittama väkivallan kohteeksi joutumiselle ovat moninaisia, eikä yhteistä nimittäjää löydy. Fyysisen tai henkisen väkivallan uhriksi koulussa voi siis joutua kuka tahansa lapsi. Ryhmästä syrjäytetyksi tulleiden lasten rooleista tulee usein pysyviä. Kielteiset kokemukset seuraavat ja kasvavat kumulatiivisesti niin, että kokemus itsestä muuttuu pelkästään kielteiseksi. Ulkopuolelta tuleva palaute sisäistyy omaksi tulkinnaksi itsestä. Vertaiset toimivat lapsille ja nuorille tärkeinä peileinä, jotka kuvastavat sitä, millainen lapsi on, millaisena hänet nähdään muiden silmissä. Jos peilikuva alkaa näyttää huonolta ja kelpaamattomalta, eikä muita peilejä ole saatavilla, alkavat lapset uskoa siihen. Kielteisen peilikuvan ohella myös se, että on vertaisilleen täysin näkymätön, saattaa aiheuttaa minäkäsityksen vääristymiä. Lapsi ja nuori saattaa alkaa kokea ansaitsevansa ulkopuolisuutensa ja tyytyy osaansa. Etenkin ujot lapset saattavat ilman aikuisen tukea jättäytyä näennäisen vapaaehtoisesti ulkopuoliseksi ryhmästä ja kärsivät siitä hiljaisesti. Näkymättömäksi sivuutetut lapset ja nuoret altistuvat pysyville ulkopuolisuuden rooleille vertaistensa keskuudessa. Yhteydenottojen perusteella näyttääkin siltä, että sosiaalisissa suhteissaan varautuneemmin toimivat ovat riskissä jäädä ryhmien ulkopuolisiksi lapsuusiäkseen, elleivät he saa riittävästi aikuisen tukea. Yhteydenottajissa oli myös nuoria aikuisia, joita kouluaikaiset kokemukset yhä vaivasivat heidän arkielämässään. Näitä nuoria yhdisti usein se, että tapahtumiin ei ollut kiusaamisajankohtana reagoitu toivotulla tavalla. Useissa yhteydenotoissa kuvattiin, kuinka omaa kokemusta ei oltu vastaanotettu, uskottu tai se oli mitätöity. Selvitys ja hyvitys tapahtuneelle oli jäänyt tekemättä, mikä vaikeutti kokemuksesta ylipääsemistä. Selvitäkseen kokemuksistaan lapset tarvitsevat aikuista kokemuksensa ja tunteidensa oikeutetuksi tekemiseen, itsensä hyväksytyksi tuntemiseen sekä ääriviivojensa uudelleen piirtämiseen. Fyysisen tai henkisen väkivallan uhriksi joutuneille lapsille onkin tarjottava trauman käsittelyyn tarkoitettua tukea. Kiusaamista kokeneilta lapsilta ja nuorilta aikuisille: Kun voin huonosti, kysy ja selvitä, mistä käyttäytymiseni ja paha oloni johtuu. Usko minua. Kuuntele minua. Älä vähättele tunteitani. Kerro, että minussa ei ole mitään vikaa, vaan minulle on tehty vääryyttä ja minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Oikeuta kokemukseni ja tunteeni. Anna minun olla vihainen kiusaajilleni. Älä pyydä minua ymmärtämään kiusaajia. Tee minut uudelleen näkyväksi itselleni. Määrittele kanssani ääriviivani uudelleen. Auta minua tuntemaan itseni ja hyväksymään itseni, jotta minäni ei kokonaan hämärtyisi tai värjäytyisi vääristyneeksi. Piirrä ääriviivani näkyviin myös muille. Tee kokemukseni näkyväksi muille. Vaadi puolestani hyvitystä ja anteeksipyyntöä, jotten jäisi näkymättömäksi muiden silmissä. Ja jotta muut lapset ja nuoret tietäisivät, mitä he pahimmillaan, ehkä ajattelemattaan toisilleen tekevät. Auta minut ryhmään mukaan uudelleen. Kerro konkreettisesti miten, koska ja millä tavoin. Jos ujouteni estää minua liittymästä, pohdi kanssani keinoja mennä ryhmään mukaan. Auta ja muista, että uudet tilanteet vaativat minulta erityisen paljon. Jos minun on mahdotonta löytää samanhenkistä seuraa ikäisistäni koulussa, auta minua löytämään sitä muualta, harrastusten parista. Älä väsy puhumaan koulukiusaamisesta, siis lasten ja nuorten harjoittamasta henkisestä väkivallasta ja sen seurauksista. Vastuuta kaikki lapsia ja nuoria ympäröivät aikuiset puuttumaan henkiseen väkivaltaan. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti

16 Turvallinen oppimisympäristö on lapsen oikeus Perusopetuslain mukaan opetuksen järjestäjän tulee huolehtia oppilaan hyvinvoinnista koulussa. Oppilaalla on perustuslain ja lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan oikeus turvallisuuteen. Myös perusopetuslaissa säädetään oikeudesta turvalliseen oppimisympäristöön. Lapsen oikeuksien sopimuksen 19 ja 37a artiklat velvoittavat puuttumaan tehokkaasti lasten epäasialliseen ja loukkaavaan kohteluun, kuten koulukiusaamiseen, jota sopimusta valvova lapsen oikeuksien komitea käsittelee erityisenä lasten kohtaaman väkivallan muotona. Koulu on velvollinen suojaamaan oppilaita muiden oppilaiden tai koulun henkilökunnan taholta tapahtuvalta väkivallalta, laiminlyönniltä sekä välinpitämättömältä, halventavalta tai muutoin huonolta kohtelulta. Kaikenlaiseen kiusaamiseen puuttuminen on lapsen oikeuksien sopimuksessa jokaiselle oppilaalle turvattu ihmisoikeus. Suomalaista koulujärjestelmä ei toimi oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla. Tämä on yksi tärkeä syy siihen, ettei kiusaamiseen vieläkään suhtauduta riittävän vakavasti huolimatta siitä, että kiusaamisen salliminen on lukuisissa selvityksissä noussut oppilaiden mielestä ylivoimaisesti merkittävimmäksi epäkohdaksi koulussa. Erityisen huolestuttavana on pidettävä opettajien ja oppilaiden jyrkästi eriäviä käsityksiä kiusaamisen yleisyydestä ja siihen puuttumisesta. Tästä voidaan päätellä, etteivät valmiudet tunnistaa kiusaamista ja puuttua siihen ole riittävät. Kouluissa on velvollisuus suhtautua kaikkiin oppilaan loukkaaviksi kokemiin kokemuksiin vakavasti ja niihin on puututtava tehokkaasti. On tärkeää, että koulussa ollaan selvillä, miten kiusaamiseen tulisi oppilaiden mielestä puuttua. Kynnys puuttua pitää olla matala. Kyse on oppilaan hyvinvoinnista ja siitä, että häntä suojellaan loukkaavalta kohtelulta. Oppilaat eivät hyödy lakisääteisistä suunnitelmista kiusaamisen estämiseksi silloin, jos kiusaamista ei tunnisteta tai siitä ei kerrota siksi, koska kertomusta ei oteta vakavasi. Sekään ei paranna oppilaan tilannetta, jos kiusaamiseen ei koulussa puututa tehokkaasti tai puuttumisen tavat eivät tuo helpotusta tilanteeseen. Koulukiusaaminen ja sen salliminen vaarantavat oppilaiden turvallisuuden ja loukkaavat heidän perus- ja ihmisoikeuksiaan. Kun ongelma on tiedossa, mutta siihen ei tehokkaasti puututa, voi puhua jopa oppilaan oikeuksien ja turvallisuuden tietoisesta vaarantamisesta. Kouluyhteisössä tulee vallita ilmapiiri, jossa kiusaamistapausten selvittäminen on luonteva osa koulutyötä. Kiusaamiseen puuttumisen haasteellisuus ei ole peruste sille, että voidaan vaarantaa oppilaiden oikeus saada kiusaamistapaukset selvitettyä. Opetuksen järjestäjän vastuulla on huolehtia, että kouluissa on riittävä asiantuntemus ja resurssit oppilaiden turvallisuudesta huolehtimiseksi. Tutkimuksissa on todettu, että suomalaisissa kouluissa vallitsee kiusaamisen perinne, jota aikuiset eivät joko näe tai se on hiljaisesti hyväksytty. Tilanne on lapsen oikeuksien kannalta kestämätön. Oppilaan perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu, jos hän joutuu sietämään fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa paikassa, jossa hänen on oltava viitenä päivänä viikossa yhdeksän vuoden ajan. Suvianna Hakalehto-Wainio asiantuntijalakimies, MLL 16 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012