OULUJOEN VESISTÖN VOIMALAITOSARKKITEHTUURI ESISELVITYS MAAILMANPERINTÖARVOISTA Humanpolis Oy Veli-Pekka Huhmo 1

Transkriptio

1 OULUJOEN VESISTÖN VOIMALAITOSARKKITEHTUURI ESISELVITYS MAAILMANPERINTÖARVOISTA Humanpolis Oy Veli-Pekka Huhmo 1

2 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ JOHDANTO MAAILMANPERINTÖKOHTEEN VAATIMUKSET MAAILMANPERINTÖKOHTEEN HAKUPROSESSI KOHDEALUE OULUJOEN VESISTÖN KULTTUURIHISTORIA OULUJOEN VESISTÖN RAKENTAMINEN OULUJOEN VESISTÖN VOIMALAITOSARKKITEHTUURI KOHDEALUEEN SUOJELU JA HALLINNOINTI PAIKALLISIA NÄKEMYKSIÄ POTENTILAALISET PERUSTEET AIELUETTELOON HAKEMISELLE VERTAILEVA ANALYYSI JATKOTOIMENPITEET LÄHTEET KANNEN KUVA: Pyhäkosken voimalaitos vuodelta Foto Roos, Fortum kuva-arkisto. 2

3 TIIVISTELMÄ Oulujoen vesistön vesivoima-arkkitehtuuri on toisen maailmasodan jälkeisen jälleenrakennuksen ja pohjoisen teollisuushistorian keskeinen monumentti. Rohkea hanke kertoo aikakauden optimismista ja horjumattomasta uskosta modernin tekniikan mahdollisuuksiin. Lähes alkuperäisenä säilynyt rakennusperintö on myös osoitus arkkitehtien ja insinöörien luovuudesta sekä työn laadusta. Taustan hankkeelle muodosti vesistön värikäs historia idän ja lännen kulttuurien välisenä valtaväylänä. Jääkauden muovaama vesistö loi puitteet ihmisen elinkeinoille ja asutukselle jo esihistoriallisella aikakaudella. Myöhemmin tervasoutajat, lohenpyytäjät, uittomiehet sekä matkailijoita kuljettaneet laskumiehet - kukin oman aikansa mahdollisuuksia hyödyntäen - hankkivat elantoa joesta. Virtaavan veden voimaa hyödynnettiin kekseliäästi myös jokivarren uudistiloilla ja rautaruukeissa. Päätös koko vesistön rakentamisesta tehtiin välttämättömyyden nimissä. Maailmansodan raskaat menetykset ja sotakorvauksina langenneet velvoitteet oli korvattava nopeasti ankarasta materiaalipulasta huolimatta. Hanketta siivittivät jälleenrakennuskauden usko tulevaisuuteen ja kansallinen pyrkimys nousta modernien teollisuusvaltioiden joukkoon. Näissä olosuhteissa maan tulevaisuus arvotettiin vesistön kulttuurihistoriaa ja luontoarvoja tärkeämmäksi. Vesivoimahankkeen toteuttajat ymmärsivät muutoksen seuraukset ja sen vuoksi he pyrkivät luomaan uusia esteettisiä arvoja tuhoutuvien luontoarvojen tilalle. Hankkeeseen kiinnitettiin maan taitavimmat arkkitehdit, joiden tehtäväksi annettiin voimalaitosyhdyskuntien kokonaisvaltainen suunnittelu suurten patorakennelmien arkkitehtuurista asuntojen pienimpiin yksityiskohtiin saakka. Uuden ajan moderni estetiikka ankkuroitui yhtä lailla erämaiden koskien niskoille kuin myös alueen kaupunkien keskustoihin. Oulujoen vesistöstä muodostui voimalaitosten ja asuntorakentamisen kehityskenttä. Arkkitehti Aarne Ervin suunnitelmien mukaan kokeiltiin ja standardisoitiin uusia rakennustyyppejä ja rakenneratkaisuja. Voimalaitosten arkkitehtuuri näytti suuntaa teollisuusarkkitehtuurin uusille muodoille ja ne saivat rinnalleen taitavasti suunniteltuja yhdyskuntia. Oulujoella tehty betoni- ja maanrakennustekniikan tutkimus- ja kehitystyö nostivat rakennusteollisuutemme vientikelpoiseksi teollisuudenalaksi. Nykyisin Oulujoen vesistön vesivoima-arkkitehtuuri muodostaa ainutlaatuisen ja 1. Nuojuan voimalaitos, arkkitehti Aarne Ervi 1962 autenttisena säilyneen kokonaisuuden. Se edustaa elävää modernia kulttuuriperintöä, jonka voimalaitokset ovat edelleen merkittävä osa suomalaista energiantuotantoa ja yhdyskunnat vetovoimaisia asuinalueita. Rakennusten lisäksi kulttuuripääomaan kuuluu runsas dokumentaatio rakennusvaiheista ja työhön osallistuneiden ihmisten elämänpiiristä. Oulujoen vesistön tarina täydentää maailmanperintöluetteloa esimerkkinä toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuskauden arvovalinnoista, vesivoimalaitosarkkitehtuurin kehittymisestä sekä rakennetuista maisemakokonaisuuksista. Oulunsalossa Veli-Pekka Huhmo, arkkitehti 3

4 4

5 2. Pyhäkoski oli pudotuskorkeudeltaan maamme suurin koski. Sen luonnonkauneus ja jännittävä koskenlasku muodostivat Suomen ensimmäisen tuotteistetun matkailureitin huipentuman. Valokuva vuodelta 1935 esittää maan pisimmän riippusillan sekä kosken korvaan rakennetun puisen lohipadon. 3. Pyhäkosken voimalaitoksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1941 ja se valmistui kymmenen vuotta myöhemmin. Patoaminen peitti alleen kosken ja nosti yläpuolisen vedenpinnan rantakallioiden tasalle. Kuvassa arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema voimalaitos alakanavan suunnasta. 5

6 1 JOHDANTO Oulujoen vesistön maailmanperintöarvoja tarkasteleva esiselvitys käynnistettiin jokivarren kuntien aloitteesta. Aloitteen taustalla on kasvava kiinnostus alueen kulttuuriperintöä kohtaan sekä pyrkimys säilyttää ja nostaa esiin sen tunnistetut arvot. Esiselvitys ulotettiin koskemaan koko vesistöä Perämeren rannikolta Kainuun latvavesille asti. Tarkastelun päähuomio keskitettiin jälleenrakennuskauden vesivoimarakentamisen aikakauteen ja sen synnyttämän moderniin arkkitehtuuriin. Joen varhaisempien vuosituhansien kulttuurihistoria antoi tälle tarkastelulle syvyyttä ja kirkasti kuvaa rakentamisvaihetta ohjanneista arvokäsityksistä Esiselvityksen tausta Esitys Oulujokilaakson maailmanperintöarvojen selvittämisestä nousi esiin vuonna 2015 jokilaakson kuntien toimesta. Seuraavana vuonna Oulussa järjestettiin valmisteleva seminaari, jossa keskusteltiin esityksen rajauksista ja esiselvityksen toteuttamisesta. Tuolloin oli tiedossa, että Suomi tulee päivittämään aielistaansa lähitulevaisuudessa. Esiselvityksestä muodostui kaksiosainen. Oulujokilaakson rinnalla päätettiin selvittää myös maailmanperintöarvoja myös Liminganlahden osalta. Tarkastelun lähtökohdaksi otettiin mahdollisuus muodostaa kohteista yksi kokonaisuus. Mikäli tämä yhdistelmäkohde ei täyttäisi maailmanperintökohteen edellytyksiä, jatkettaisiin kahden kohteen selvitystä erillisinä. Puolivuotinen esiselvitystyö käynnistettiin tammikuussa Sen rahoittajina toimivat Pohjois- Pohjanaan liitto ja alueen viisi kuntaa. Selvitystyön tuottajana toimi Oulujokilaakson kehittämisyhtiö Humanpolis Oy. Tuloksena syntyi kaksi erillistä esiselvitystä, joista tämä Oulujoen vesistön modernia vesivoima-arkkitehtuuria käsittelevä on toinen. 1.2 Menetelmät Esiselvitys perustuu Oulujoen vesistön historiallisen taustan tarkasteluun sekä nykytilan arviointiin. Tarkastelun kulminaatiopisteenä toimii vesistön rakentaminen vuosina Esiselvitystyön tutkimusmenetelminä käytettiin kenttätyötä, lähdetutkimusta, työpajoja ja haastatteluja. Selvitystyön tueksi perustettiin monialainen paikallinen asiantuntijaryhmä, joka kokoontui täydellä kokoonpanolla kaksi kertaa. Ensimmäisessä työpajassa kartoitettiin yhdistelmäkohteen arvoja ja rajausvaihtoehtoja. Jälkimmäisessä työpajassa tarkastelu eriytettiin Oulujoen vesistön ja Liminganlahden potentiaalisten arvojen tarkasteluun. Työpajojen tuotoksia täydennettiin haastattelemalla asiantuntijoita sekä muita joen kulttuuriperintöä ja tulevaisuuden suunnitelmia tuntevia tahoja. Esiselvityshankkeen puitteissa järjestettiin maailmanperintöseminaari Oulussa Sen tavoitteena oli lisätä alueen tietoisuutta maailmanperintötoiminnasta sekä kohdealueiden tunnistetuista arvoista.

7 MAAILMANPERINTÖ KULTTUURIHISTORIA TARINA STATUS PERUSTEET JATKOTOIMENPITEET Ohjelma Vaa Hakuprosessi Asutus Elinkeinot Liikenne Rakentaminen Yhteisö Muutos Nyky Hallinto Näkemyksiä Kriteerit Teemat Vertailu Inventoin Toimintamalli Analyysi 1.3 Selvityksen eteneminen Esiselvitysraportti alkaa kuvauksella maailmanperintökohteiden vaatimuksista ja hakuprosessista. Kohdealuetta käsittelevä osuus jakautuu kolmeen osaan. Aluksi tarkastellaan joen historiaa erityisesti elinkeinojen näkökulmasta. Rakennushankkeen tarkastelu painottuu hankkeen erityispiirteiden esittämiseen. Viimeisenä kuvataan rakennetun vesistön nykytilaa, eheyttä ja hallinnollista asemaa. Raportin päätteeksi määritellään kohteen potentiaalisia perusteita aielistalle pääsemiseksi. Siihen sisältyy vertaileva analyysi maailmanperintölistalla ja aielistalla olevien kohteiden kanssa. 1.4 Aineistot ja aiempi tutkimus Oulujoen vesistöllä on merkittävä asema suomalaisessa kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Sitä vahvisti 1800-luvun lopulla käynnistynyt laajamittainen matkailu, joka tuotti myös kansainvälisiä matkakuvauksia Oulujoen koskista. Oulujoen pääuoman ja emäjoen rakennushankkeesta vastannut Oulujoki Osakeyhtiö tutki ja dokumentoi menetettävää kulttuuriperintöä. Entinen Oulujoki on yhtiön tuottama historiateos joen vaiheista. Voimayhtiö myös tallensi historiallista esineistöä Uutelan tilan pihapiiriin ja Pyhäkosken voimalaitosmuseoon. Oulussa sijaitsevaan Turkansaaren ulkomuseoon on kerätty merkittävä kokoelma Oulujokilaakson rakennusperintöä vuodesta 1925 alkaen. Oulujokilaakson historia julkaistiin vuonna Samana vuonna valmistui myös vesivoiman rakentamisesta kertova Oulujoki Osakeyhtiön juhlakirja 50-vuotta voimaa koskesta. Vastaavat julkaisut on tehty myös Oulun Merikosken voimalaitoksesta sekä Kajaani Oy:n vaiheista. Oulujoen vesivoima-arkkitehtuuria on tutkittu vuosina toteutetussa Ervi Oulujoella -hankkeessa. Sen tuloksena alueen toimijat saivat käyttöönsä voimalaitosalueiden korjaus- ja laajennusohjeiston. Oulujoen vesistön rakennusperintöön liittyviä opinnäytetöitä on tehty Oulun ja Tampereen yliopistoissa sekä Oulun ammattikorkeakoulussa. Oulun Yliopiston ja Thule instituutin Oulujoen moninaiskäyttöä käsittelevä esiselvitys valmistui vuonna

8 2 MAAILMANPERINTÖKOHTEEN VAATIMUKSET UNESCO:n maailmanperintöohjelma käynnistettiin vuonna 1972 ja se on sittemmin osoittautunut yhdeksi onnistuneimmista Yhdistyneiden Kansakuntien ohjelmista. Suomi liittyi ohjelman jäsenvaltioksi vuonna 1987 ja sillä on tällä hetkellä seitsemän maailmanperintökohdetta. Maailmanperintöluettelon tehtävä on säilyttää ihmiskunnan saavutusten ja luonnonilmiöiden parhaat esimerkit tuleville sukupolville. Kohteiden ominaisuuksia arvioidaan kymmenkohtaisella kriteeristöllä sekä eheyden ja autenttisuuden perusteella. Luetteloon päästäkseen kohteen on oltava edustamiensa ominaisuuksien puolesta parhaista paras globaalissa vertailussa. Seuraavassa esitellään tiivistetysti, mitä vaatimuksia maailmanperintökohteelle on asetettu ja kuinka maailmanperintökohteeksi haetaan. 4. OUV-arvon kolme tukipilaria (UNESCO World Heritage Centre). 8 Maailmassa on raportin kirjoittamishetkellä 1073 maailmanperintökohdetta 167 jäsenvaltion alueella. 1 YK:n opetus- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n ohjelmaan kuuluu 193 jäsenvaltiota, jotka voivat yksin tai yhteisesti jonkin toisen jäsenvaltion kanssa ehdottaa listan täydentämistä. Suomessa on tällä hetkellä seitsemän maailmanperintökohdetta, joista kaksi on valittu listalle luontoarvojen perusteella ja viisi kulttuuriarvojen perusteella. 1 whc.unesco.org/en/list/ 2.1 Maailmanperintösopimus Maailmanperintösopimus on Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioiden välinen sopimus, jonka tavoitteena on tunnistaa, suojella, säilyttää ja välittää tuleville sukupolville maailman arvokkainta luontoja kulttuuriperintöä. Maailmanperintökohteen kriteerit ja ehdot on kirjattu sopimukseen liittyvään Operational Guidelines -asiakirjaan. Maailmanperintösopimuksen allekirjoittaneet valtiot sitoutuvat suojelemaan rajojensa sisäpuolella olevia maailmanperintökohteita sekä omaa kansallista perintöään. Sopimus kannustaa jäsenvaltioita ottamaan kulttuuri- ja luonnonperintöarvot osaksi alueellisia suunnitelmia, järjestämään kohteisiin palveluita ja henkilökuntaa ja sekä rahoittamaan kohteisiin liittyvää tieteellistä tutkimusta. Maailmanperintökohteiden halutaan tuovan hyötyjä myös paikallisten yhteisöjen arkeen. Maailmanperintösopimuksen toteuttamisesta vastaa jäsenvaltioiden edustajista muodostettu

9 World Heritage List - Selection criteria (i) to represent a masterpiece of human creative genius; (ii) to exhibit an important interchange of human values, over a span of time or within a cultural area of the world, on developments in architecture or technology, monumental arts, town-planning or landscape design; (iii) to bear a unique or at least exceptional testimony to a cultural tradition or to a civilization which is living or which has disappeared; (iv) to be an outstanding example of a type of building, architectural or technological ensemble or landscape which illustrates (a) significant stage(s) in human history; (v) (vii) to contain superlative natural phenomena or areas of exceptional natural beauty and aesthetic importance; (viii) to be outstanding examples representing major stages of earth s history, including the record of life, significant on-going geological processes in the development of landforms, or significant geomorphic or physiographic features; (ix) to be outstanding examples representing significant on-going ecological and biological processes in the evolution and development of terrestrial, fresh water, coastal and marine ecosystems and communities of plants and animals; (x) to contain the most important and significant natural habitats for in-situ conservation of biological diversity, including those containing threatened species of outstanding universal value from the point of view of science or conservation. to be an outstanding example of a traditional human settlement, land-use, or sea-use which is representative of a culture (or cultures), or human interaction with the environment especially when it has become vulnerable under the impact of irreversible change; (vi) to be directly or tangibly associated with events or living traditions, with ideas, or with beliefs, with artistic and literary works of outstanding universal significance. (The Committee considers that this criterion should preferably be used in conjunction with other criteria); Tullakseen valituksi maailmanperintöluetteloon, kohteen on täytettävä vähintään yksi yllä olevista maailmanperintökriteeristö. Poikkeuksen muodosta kriteeri VIII, joka edellyttää, että se yhdistetään johonkin muuhun kriteeriin. Maailmanperintökriteereistä ei ole virallista suomenkielistä käännöstä, sen vuoksi ne esitetään tässä alkuperäiskielellä.. 9

10 5. Kaavio esittää luonto- ja kulttuurikohteiden sekä sekakohteiden keskinäistä suhdetta. Näiden lisäksi kohde voi olla kulttuurimaisema. (UNESCO World Heritage Centre) 10 Maailmanperintökomitea. Komiteassa on 21 jäsenvaltion edustajaa ja sen toimikausi kestää kuusi tai vapaaehtoisesti neljä vuotta. Maailmanperintökomitea hallinnoi maailmanperintöluetteloa, maailmanperintörahastoa sekä tekee lopullisen päätöksen listalle otettavista uusista maailmanperintökohteista OUV - poikkeuksellinen yleismaailmallinen arvo Maailmanperintösopimuksen keskeisin käsite on poikkeuksellinen yleismaailmallinen arvo, josta seuraavassa käytetään englanninkielistä lyhennettä OUV (Outstanding universal value). 2 whc.unesco.org/en/about/ Poikkeuksellinen kertoo kohteen olevan maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, yleismaailmallinen ilmaisee kohteen merkittävyyden kaikille maailman ihmisille ja arvo määritellään kohteen ominaisuuksien suhteella maailmanperintökohteiden valintakriteereihin. OUV-arvoa kuvataan kolmen peruspilarin avulla. Sen mukaisesti Maailmanperintökohteen tulee täyttää: 1. Yhden tai useamman maailmanperintökriteerin vaatimukset 2. Eheys- ja autenttisuusvaatimukset 3. Suojelu- ja hallintovaatimukset Kiteytetysti voi sanoa, että korkea OUV-arvo kertoo kohteen olevan omassa kategoriassaan ja globaalissa vertailussa kyseisen kulttuuri- tai luonnonilmiön parhaista parhaimpia edustajia. OUV-arvo määrittää eron kansallisesti ja maailmanlaajuisesti arvokkaiden kohteiden välillä. 2.2 Maailmanperintökriteerit Maailmanperintökohteille on asetettu kymmenen kriteeriä. Niistä I-VI edustavat kulttuurikriteerejä ja VII-X luontokriteerejä. Kriteeri VIII edellyttää, että se yhdistetään johonkin muuhun kriteeriin. Kohde voi hakea maailmanperintöstatusta yhdellä, kahdella tai useammalla kriteerillä. Se voi myös olla myös niin kutsuttu sekakohde, joka täyttää sekä kulttuuri- että luontokriteerejä. Kulttuurimaisemat arvi-

11 6. Kaavio esittää Maailmanperintökohteen suhdetta muihin kansainvälisiin ja kansallilsiin suojeluohjelmiin. (UNESCO World Heritage Centre) oidaan kulttuurikriteereillä, mutta niiden arvioinnissa kiinnitetään huomiota kulttuurin ja luonnon vuorovaikutussuhteeseen. 3 Kohteen OUV-ominaisuudet voivat olla aineellisia tai aineettomia. Aineellisia ominaisuuksia ovat sellaiset arvot, jotka toteutuvat alkuperäisissä muodoissa, rakenteissa, materiaaleissa, käyttötavoissa, tekniikoissa ja hallintajärjestelmissä. Aineettomien ominaisuuksien osalta voidaan arvioida muun muassa perinnettä, henkeä ja tunnetta. 4 Kulttuurikohteiden maailmanperintöarvoja arvioi 3 whc.unesco.org/en/criteria/ 4 Preparing World Heritage Nominations (Second edition, 2011) s. 62 kansainvälinen rakennussuojelun ja kulttuuriympäristöjen vaalimisen asiantuntijajärjestö ICOMOS (International Council on Monuments and Sites). Luontoarvojen arvioinnin suorittaa vastaavasti kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö IUCN (International Union for Conservation of Nature). 2.3 Eheys- ja autenttisuus Kriteerien ohella Maailmanperintökomitea arvioi kohteen eheyttä ja autenttisuutta. Eheys eli integriteetti kuvaa kohteen OUV-arvojen kattavuutta ja koskemattomuutta. Luontokohteissa eheyttä mitataan muun muassa ekologisten prosessien toimivuudella ja harvinaisten lajien elinvoimaisuudella. Eheyttä arvioitaessa tarkastellaan myös sellaisia OUV-arvoja uhkaavia tekijöitä, jotka johtuvat alueen kehittämisestä tai laiminlyönnistä. 5 Autenttisuus tarkoittaa kohteen alkuperäisyyttä ja aitoutta. Autenttinen kohde välittää OUV-arvoaan uskottavasti ja totuudenmukaisesti. Autenttisuusvaatimus koskee ainoastaan kulttuurikohteita sekä sekakohteita kulttuurikriteerien osalta Suojelu- ja hallinnointi OUV-määritelmän kolmas pilari asettaa vaatimukset kohteen hallinnolle. Se edellyttää vastuuorganisaation 5 ibid s ibid 11

12 nimeämistä, lainsäädännön kautta luotua suojaa sekä suunnitelmaa kohteen suojelutoimenpiteistä. Maailmanperintökohteen status ei tuo mukanaan suojelupäätöksiä vaan kohteen suojelu tulee olla ratkaistu paikallisesti ennen kohteen hyväksymistä listalle. Suojeluvaatimus koskee koko rajauksen mukaista kohdealuetta ja kohdistuu niihin OUV-arvoihin, joiden perusteella kohde on listalle valittu. Suojelun on uskottavasti varmistettava, että nämä arvot säilyvät. Jokaisella kohteella tulee olla hallinnosta vastaava toimijataho, jolla on riittävät resurssit kohteen uskottavaan ylläpitoon. Organisaation vastuulla on myös kohteen tiedottamiseen ja asiakaspalveluun liittyvät toiminnot. Yleensä kohteelta edellytetään jo hakuvaiheessa hoito- ja käyttösuunnitelman laatimista (CMP). Siinä määritetään konkreettiset toimenpiteet sekä niiden ylläpitoon varatut resurssit ja aikataulut. Suosituilta matkailukohteilta saatetaan edellyttää myös erillisen matkailusuunnitelman laatimista. 2.4 Kohteen rajaaminen Maailmanperintökohteen aluerajaus tehdään tieteellisen määrittelyn ja kohteen OUV-arvojen näkökulmasta johdonmukaisten perusteluiden mukaisesti. Hallinnolliset rajat tai maanomistus eivät perustele rajausta. toteutuvat sen sisäpuolella ja niitä hallinnoidaan samanarvoisina koko alueella. Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä maailmanperintökeskuksen määrittämiä rajausvaihtoehtoja: Yhtenäinen kohde sijaitsee yhtenäisen rajaviivan sisäpuolella. Se voi sijaita yhden, kahden tai useamman valtion alueella. Sarjakohde muodostuu kahdesta tai useammasta alueesta, Sarja voi sijaita kokonaan yhden valtion alueella tai vaihtoehtoisesti kahden tai useamman valtion alueella. Sarjakohteen osat voivat sijaita myös eri puolilla maailmaa. 2.5 Paikallisten osallistuminen Maailmanperintökohteen on osoitettava, että sen paikalliset sidosryhmät ovat sitoutuneet kohteen OUVarvojen vaalimiseen. Sidosryhmään kuuluvat tyypillisesti maanomistajat, poliittiset päätöksentekijät, alueelliset ja paikalliset virkamiehet sekä kohteen alueella toimivat yhteisöt ja yritykset. Paikalliset sidosryhmät tulee ottaa mukaan jo kohteen hakemuksen valmisteluun. Sitä kautta vahvistetaan yhteistä käsitystä kohteen arvoista, suojeluun liittyvistä vastuista sekä hallinnointiin tarvittavista resursseista. 12 Rajaus tehdään siten, että kaikki kohteen OUV-arvot 5. Maailmanperintökohteen vaihtoehtoisia rajaustapoja (UNESCO World Heritage Centre).

13 3 MAAILMANPERINTÖKOHTEEN HAKUPROSESSI Jokainen UNESCO:n maailmanperintösopimuksen allekirjoittanut jäsenvaltio voi tehdä aloitteen uuden kohteen ottamisesta maailmanperintöluetteloon. Esitys tehdään jäsenvaltioiden ylläpitämiltä kansallisilta aielistoilta. Tie maailmanperintöluetteloon on pitkä ja vaativa. Tyypillinen aika, jonka kuluessa kohde etenee aielistalta maailmanperintökomitean päätettäväksi on viidestä kymmeneen vuotta. Ajanjakso on työntäyteinen ja sen kuluessa kohteesta tehdään lukuisia tarkentavia tieteellisiä arvioita. Päätöksen uuden kohteen liittämisestä maailmanperintöluetteloon tekee Maailmanperintökomitea vuosittain järjestettävissä kokouksissa. Maailmanperintökomiteaan valitaan 21 jäsenvaltion edustajaa kuuden tai neljän vuoden mittaiselle kaudelle. Suomi on ollut komitean jäsen vuosina Jäsenvaltioiden vastuulla on hakemusten valmistelu sekä luetteloon hyväksyttyjen kohteiden hallinto- ja suojelutoimenpiteet. Lisäksi kukin jäsenvaltio ylläpitää omaa kansallisia aielistaansa, jolta se voi tehdä aloitteen kohteen lisäämisestä maailmanperintöluetteloon. Aloite voi olla myös kahden tai useamman valtion yhteinen. Aielistat ovat julkisia eikä esityksiä hyväksytä niiden ulkopuolelta. 3.1 Globaali strategia tava luettelo maapallon ainutlaatuisesta kulttuuri- ja luonnonperinnöstä. Luettelo ei pyri turvaamaan kattavasti kaikkea arvokasta, vaan se nostaa esiin kunkin ilmentymän parhaat esimerkit. Tasapainon saavuttamiseksi Maailmanperintökomitea määrittää kulloisenkin tilanteen mukaan ali- ja yliedustetut kohdetyypit. Käytännössä tämä merkitsee, että aliedustettujen kohdetyyppien kysyntä on suurempi ja vastaavasti yliedustettujen kohdetyyppien on vaikeampi päästä luetteloon. Tällä hetkellä maailmanperintöluettelossa ovat aliedustettuina muiden muassa Afrikan ja Tyynen valtameren kulttuuriperintö, trooppiset ja arktiset alueet ja 1900-luvun moderni arkkitehtuuri. Yliedustettuja ovat puolestaan eurooppalaiset kohteet, historialliset aikakaudet, elitistinen arkkitehtuuri sekä kristillistä kulttuuriperintöä edustavat kohteet Suomen kansallinen maailmanperintöstrategia Suomessa maailmanperinnöstä vastaa Opetusministeriö. Päävastuu aielistan päivittämisestä on Museovirastolla, joka vastaa myös kulttuurikohteiden valmistelusta. Luonnonarvoihin perustuvia kohteita valmistelee Ympäristöministeriö apunaan Metsähallitus. Vuonna 2015 päivitetyn kansallisen maailmanperintöstrategian ydin on Suomen vastuullinen rooli globaalin maailmanperinnön täydentämisessä. Vuoteen 2025 ulottuvassa visiossa Suomi nojaa asiantuntemukseen ja tukee avoimuutta. Omissa kohteissaan Suomi pyrkii toimimaan suojelun, ylläpidon ja esittelyn mallina muille. Maailmanperintötoimintaa kehitetään vuorovaikutuksessa paikallisten yhteisöjen kanssa siten, että se tuottaa kohdealueelle iloa, hyötyä ja lisäarvoa. 8 Maailmanperintökomitean tavoitteena on muodostaa maailmanlaajuisesti edustava, tasapainoinen ja uskot- 7 whc.unesco.org/en/globalstrategy/ 8 Yhteinen perintömme - Kansallinen maailmanperintöstrategia , Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:14 s

14 Suomen aieluettelo on päivitetty edellisen kerran vuonna 2003 ja sillä on tällä hetkellä kuusi kohdetta. Aielista päivitetään vuoden 2018 aikana ja sinne valittanee 2-4 globaalistrategian näkökulmasta potentiaalista kohdetta. 9 Kansallisen strategia mukaisesti aieluettelon päivittämisessä noudatetaan maltillisuutta, ajantasaisuutta ja harkintaa. Painopistealueita ovat globaalin strategian aliedustetut kohteet kuten luontokohteet, kulttuurimaisemakokonaisuudet ja ihmisen vuorovaikutus. Etusijan saavat seka-, sarja- ja valtioiden rajat ylittävät kohteet sekä mahdollisesti vedenalainen kulttuuriperintö Alustava selvitys Kohteen esittämistä kansalliseen aieluetteloon ei ole määritelty. Myöskään esityksen tekijää ei ole rajattu. Kohteen etenemistä edistää, jos sen maailmanperintöarvoista on tehty alustava tutkimus ja arvio. Alustavassa selvityksessä tehdään tavallisesti itsearvio maailmaperintökohteen OUV-vaatimusten täyttämisestä. Siinä määritellään alustava rajaus, arvot sekä kohdealueen toimijat. Selvityksessä määritetään myös tarvittavat jatkoselvitykset. 6. Kaavio esittää kohteen polkua kansalliselta aielistalta maailmanperintöluetteloon ja vastuujakoa prosessin eri vaiheissa. (UNESCO World Heritage Centre). 14 Arvioinnissa hyödynnetään paikallisten asiantuntijoiden näkemyksiä. Maailmanperintökriteerit antavat suuntaa tarkastelulle, mutta eivät varsinaisesti ohjaa arvojen tunnistamista. Kriteereistä on hyötyä erityisesti vertailukohteita valittaessa. 9 Stefan Wessman, Oulussa ibid Esiselvitysvaihe on tilaisuus avata keskustelu ja saada tuntuma paikallisten suhtautumisesta maailmanperintöhankkeeseen. Laaja tietoisuus maailmanperintötoiminnan luonteesta ja vaatimuksista on hyödyksi myöhemmin tehtävässä hakemusvaiheessa. 3.4 Vertaileva analyysi Vertaileva analyysi on hakemusvaiheen menetelmä, jolla selvitetään onko maailmanperintöluettelossa tai kansallisissa aieluetteloissa jo entuudestaan vastaa-

15 vanlaisia kohteita. Analyysi aloitetaan määrittämällä uuden kohteen OUVarvot ja purkamalla ne vertailukelpoisiin osatekijöihin. Vertailu tehdään maailmanlaajuisesti ja siinä huomioidaan myös aielistalla olevat kohteet. Luontokohteiden osalta vertailukohteet valitaan samalta ilmastovyöhykkeeltä ja kulttuurikohteiden vastaavasti samalta kulttuurimaantieteelliseltä vyöhykkeeltä. Ominaisuuksia vertailemalla perustellaan, miltä osin uusi kohde on vertailukohteita edustavampi. Vertailu on suoritettava myös vastaaviin kansallisiin ja kansainvälisiin kohteisiin, vaikka ne eivät olisikaan pyrkimässä maailmanperintöluetteloon. Sarjanimeämiskohteissa noudatetaan samaa periaatetta. Sen yhteydessä korostuu osa-alueiden rajaukset ja niiden merkitys OUV-arvoille Hakemuksen laatiminen Hakemuksen tärkein tehtävä on perustella kohteen maailmanperintöarvot ja osoittaa niiden ainutlaatuisuus. Hakemuksen laatiminen etenee kolmiportaisesti: 3. Osoitetaan, että kohde kykenee suojelemaan, hallinnoimaan ja esittelemään OUV-arvojaan maailmanperintökohteelle asetettujen vaatimusten mukaisesti. Komitea kehottaa varaamaan riittävästi aikaa hakemuksen valmisteluun. Maailmanperintökohdehakemuksen laatiminen on tyypillisesti kahden vuoden mittainen prosessi. Työmäärää keventää kohteen tunnettuus sekä aiempi tutkimus. Vastaavasti työ on sitä suurempi, mitä enemmän kohteessa on osapuolia ja ominaisuuksia. Hakemuksen jättäminen UNESCON maailmanperintökeskukseen edellyttää alueen yleistä kuulemista ja asiantuntijalausuntoja. Siksi hakemusta kannattaa valmistella laaja-alaisella työryhmällä ja sen etenemisestä tiedottaa näkyvästi Kansainvälinen arvio Ennen aloitteen tekemistä hakemus käy läpi Maailmanperintökeskuksen teknisen tarkastuksen. Maailmanperintökeskus lähettää hakemuksen myös asiantuntijaorganisaatioiden arvioitavaksi. Järjestöillä on maaosastot myös Suomessa ja ne avustavat tarvittaessa monimutkaisten kysymysten ratkaisemisessa. 3.7 Hakemusten kompastuskivä Maailmanperintötoiminnan laajentuessa kohteiden ja hakemusten määrä on kasvanut. Samalla myös yhä useampi hakemus palautetaan täydennettäväksi tai hylätään kokonaan. Hakemuksen keskeisin tekijä on tieteellisesti perusteltu OUV-arvo. Kohteen nimeäminen ainutlaatuiseksi tai poikkeukselliseksi ei vie hakemusta eteenpäin. Myös kohteen maailmanlaajuinen merkitys tulee perustella. Kansallisella tai alueellisilla arvoilla perusteltu kohde täyttää harvoin maailmanperintökohteelta vaadittua tasoa. Hakemusten tyypillisiä heikkouksia ovat tiedon epätarkkuus ja perusteluiden jäsentymättömyys. Liialliset ja aihepiirin ulkokehältä poimitut perusteet heikentävät OUV-arvon uskottavuutta ja tuottavat epätarkan vertailevan analyysin. 1. Todennetaan kohteen OUV-arvot maailmanperintökriteerejä käyttäen. 2. Osoitetaan vertailevan analyysin avulla, että vastaavaa kohdetta ei ole maailmanperintöluettelossa. Lisäksi osoitetaan, millä tavoin kohde on aieluettelon kohteisiin sekä muihin vastaaviin kohteisiin verrattuna edustavin. Luontokriteereillä hakevan kohteen arvion suorittaa kansainvälinen luonnonvarojen suojelemista edistävä ympäristöjärjestö IUCN ja kulttuurikohteita arvioi kulttuuriperintöön kuuluvien kohteiden konservointiin ja suojeluun erikoistunut kansainvälinen asiantuntijajärjestö ICOMOS. Järjestöt antavat lausunnon hakemuksista ja järjestävät kohteiden katselmuksia. Oikean tarkkuustason saavuttamiseksi komitea suosittaa hakemuksen kirjoittamisesta työryhmässä, jossa on kohdetta läheisesti tuntevia jäseniä sekä sellaisia jäseniä, jotka osaavat arvioida hakemusta ulkopuolisen näkökulmasta Preparing World Heritage op.cit ss ibid ss ibid s

16 OULU KAJAANI km

17 4 KOHDEALUE SUOMI NORJA VENÄJÄ RUOTSI E U R O O PPA 4.1 Kohdealueen sijainti Kohdealue sijaitsee kokonaisuudessaan Suomen valtion alueella, pohjoisen pallonpuoliskon 65. ja 64. leveyspiirien välisellä alueella. Lännessä alue rajautuu Perämereen ja 24. itäiseen pituuspiiriin. Alueen itäisimmät osat ulottuvat lähelle Venäjän rajaa ja 29. pituuspiiriä. Ehdotettu rajaus (musta viiva) noudattaa suurimpien jokiuomien ja Oulujärven maisemallisia rajoja. Voimalaitosalueet muodostavat tällä alueella helminauhamaisen ketjun. Oulujokilaakson kulttuurihistoriallinen vaikutusalue (sininen viiva) on laajempi sisältäen Perämeren rannikon lakeudet, Hailuodon sekä idässä Kainuun latvavesistön kokonaisuudessaan. Yhtenäisen rajauksen vaihtoehto on erillisistä voimalaitosalueista muodostuva sarjakohde (punaiset merkit). GSPublisherEngine Kohdealueen sijainti ja alustava rajaus (Karttapohja: MML Kansalaisen karttapaikka) 17

18 4.2 Topografia ja vesistön synty Oulujoki on syntynyt noin vuotta sitten, kun jään alta vapautuneet maa-alueet kohosivat Ancylusjärven eli nykyisen Itämeren pinnan yläpuolelle ja patosivat Oulujärven erilliseksi järvialtaaksi. Joen mitta kasvoi jäämassojen siirtyessä kohti länttä vuoden kuluttua jäämassat olivat edenneet Pyhäkosken kohdalle, jossa sijaitsi kallioperän murroslinja. Jokiuomaan syntyi 50 metrin pudotuskorkeus. Murroslinjan länsipuolelta alkoi Muhoksen muodostumaksi kutsuttu hautavajoama, joka jatkuu Perämerelle muodostaen alavan, merestä edelleen hitaasti kohoavan rannikkoseudun. Pyhäkosken alapuolella on nähtävillä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen geologinen ilmiö nimeltään Kieksin konglomeraatti. 14 Boreaalinen ilmastovyöhyke on kylmän ilmaston vyöhyke, joka kuuluu pohjoisen pallon puoliskon subarktiseen vyöhykkeeseen. Sitä luonnehtivat pitkät, ankarat talvet ja lyhyt kasvukausi. Kasvillisuuden osalta kohdealue kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Pohjoisessa boreaalinen vyöhyke rajautuu arktiseen metsätundraan ja lännessä Fennoskandian vuoristoon. Etelän suunnassa boreaalinen vyöhyke vaihtuu lauhkeaan lehtimetsävyöhykkeeseen. 4.4 Vesistö Oulujoen vesistö on km 2 pinta-alallaan Suomen viidenneksi suurin ja 260 m 3 /s keskivirtaamallaan neljänneksi suurin vesistöalue. Vesistön pudotuskorkeus Emäjoelta rannikolle on 197 metriä. Vaelluskalojen reitti luontaisille kutualueille on katkennut joen rakentamisen yhteydessä Kulttuuri Suomi kuuluu eurooppalaisen ja pohjoismaisen kulttuurin viitekehykseen. Kulttuuri on saanut vaikutteita erityisesti Ruotsista, johon alue kuului vuoteen 1809 saakka. Itäisen kulttuurivaikutuksen merkittävin ajanjakso oli vuosien autonomian aika, jolloin Suomi oli osa Venäjän Suurruhtinaskuntaa. Suomen tasavalta itsenäistyi vuonna 1917 ja liittyi Euroopan unioniin vuonna Maan virallisia kieliä ovat Suomi ja Ruotsi. Suurin uskontokunta on kristillinen evankelisluterilainen kirkko, johon kuuluu noin 70 % maan 5,5 miljoonaisesta väestöstä. Ennen joen rakentamista Oulujoen jokiuoma kulki paikoin syvällä veden uurtamassa rotkossa. Joen patoaminen nosti vedenpinnan koskien yläpuolella rantatöyräiden tasolle peittäen alleen paitsi kosket myös rantojen luolastot. Oulujärven pinta sijaitsee 125 metrin korkeudella meren pinnasta. Sen itäpuolella alkavat Kainuun vaaramaisemat, joita rikkoo pienistä järvistä ja joista muodostuva vesistö. Vesistöalueen keskellä sijaitsee matala ja saarten rikkoma Oulujärvi, johon laskee kaksi merkittävää latvavesistöä. Venäjän rajan tuntumasta alkava Sotkamon reitti muodostuu lyhyiden jokien ja järvien ketjusta. Pohjoisen suunnasta laskeva Hyrynsalmen reitti alkaa Kiantajärvestä ja etenee kohti Oulujärveä pitkinä jokijaksoina. 4.6 Hallinto Kohdealue sijaitsee kokonaisuudessaan Suomen valtion alueella. Sen läntinen osa kuuluu Pohjois- Pohjanmaan maakuntaan. Oulujärvi sekä sen itäpuolinen alue Kainuun maakuntaan Ilmasto Kohdealue kuuluu keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen, jonka maisemarakenne muodostuu tyypillisesti laajoista havumetsistä, soista ja järvistä. Kohdealueen länsiosan ilmastoon vaikuttaa Perämeri sekä Norjan rannikkoa sivuava Golf-virta Rokua Geopark jääkauden perintö, Geologinen retkeilyopas, Geologian tutkimuskeskus, Korpijyvä Oy Kuopio ilmatieteenlaitos.fi/suomen-ilmastovyohykkeet Oulujärvestä Perämereen laskeva pääuoma on 107 kilometriä pitkä ja pudotuskorkeudeltaan 122 metriä. Oulun kaupungin kohdalla suisto on matala ja maankohoaminen pienentää kaiken aikaa sen vesipinta-alaa suhteessa maa-alaan. Oulujoen vesistö on voimakkaasti muutettu vesistö. Pääuoman kapasiteetista 90% on valjastettu voimatuotantoon. Oulujoen kosket ovat hävinneet perkaustoimien ja myöhemmän allasmuodostuksen seurauksena. Säännöstely vaikuttaa voimakkaasti joen virtaumaan ja veden korkeuden vaihteluun. Pohjois-Pohjanmaalla Oulujoen vesistön varren kuntia ovat Oulu, Muhos ja Utajärvi. Kainuun puolella vesistön varrelle sijoittuvia kuntia ovat Vaala, Paltamo ja Kajaani. Pohjoisesta laskevan Emäjoen kuntia ovat Hyrynsalmi, Ristijärvi ja Suomusalmi. Vastaavasti itäisen reitin kuntia ovat Sotkamo ja Kuhmo. 16 Oulujoen moninaiskäytön vaihtoehdot ja hyödyt, Esiselvityksen loppuraportti, Timo P. Karjalainen ja Outi Autti, Thule instituutti, Oulun Yliopisto

19 8. Pyhäkosken ja Montan välisen Lemmenpolun maisemat edustavat Oulujoen helposti saavutettavaa luonnonkauneutta. 19

20 20

21 9. Näkymä Oulun Merikosken voimalaitoksen yläpuolelta. Alue on toetutettu Alvar Aallon Koskikeskussuunnitelman mukaisesti pääosin 1950-luvulla. 21

22 5 OULUJOEN VESISTÖN KULTTUURIHISTORIA Oulujoen vesistön tarina on kertomus rajaseudun valtaväylästä, joka muodosti vilkkaan yhteyden itäisen ja läntisen kulttuurien välille. Vesistö teki laajat erämaa-alueet saavutettavaksi ja liitti ne jo varhain osaksi maailmankauppaa, kansainvälisiä selkkauksia ja eri aikakausien teollisuushankkeita. Puitteet Oulujoen tarinalle syntyivät jääkaudella jääpeitteen reunan siirtyessä hitaasti kohti nykyistä Perämeren rannikkoa. Kun jään liike ajoittain pysähtyi, muodostui maisemaan painauma ja koski. Varhaisin asutus löysi otolliset asuinpaikat näistä paikoista. Myöhemmin samaisille paikoille rakennettiin tuottoisimmat lohipadot ja niiden kuohut vauhdittivat tervan sekä puutavaran matkaa kohti kansainvälisiä markkinoita. Vielä hetkeä ennen vesistön rakentamista sen luonnonkauniit maisemat houkuttelivat matkailijoita eri puolilta maailmaa. Oulujoen vesistön kulttuurihistoria on oivallinen läpileikkaus pohjoisen erämaa-alueen elinkeinohistoriaa, jossa omatoimisuus, lannistumattomuus ja kekseliäisyys olivat elinehtoja aikakaudesta riippumatta. Vesistön rakentaminen on tämän kehityskaaren jatkumo, jonka kerrostumat ovat merkittävä osa eurooppalaisen jälleenrakennuskauden kulttuurihistoriaa Täyssinän rauha: Oulujoki Ruotsille Oulun ja Kajaanin linnat rakennetaan Isoviha Suomi Venäjän Suurruhtinaskunnaksi T E R V A Nälkävuodet Suomi itsenäistyy U I T T O Suomi menettää sodassa vesivoimaa ja teollisuutta Jälleenrakennuskausi V E S I V O I M A V I L J E Y S J A K A R J A N H O I T O L O H I M A T K A I L U Talopoikaiskulttuuri juurtuu Oulujoelle Tervasta Oulujoen päätuote Puun kuljetus uittamalla alkaa 1942 Merikosken voimalaitos sulkee Oulujoen 1901 Oulun Tervahovi palaa, tervaväylä hiljenee 1982 Uitto päättyy 1963 Oulujoen vesivoimarakentaminen valmis Rautaruukkien aikakausi 1942 Nousulohen pyynti päättyy 1884 Matkailuyhdistyksen matkailureitti Oulujoelle 1944 Pyhäkoski padotaan, Koskimatkailu päättyy Oulujoen elinkeinohistoria aikajanalla.

23 11. Olaus Mangussonin Carta Marina vuodelta 1539 kuvaa Oulujoen vesistön asemaa Perämeren ja Valkeanmeren välissä. Alueella soditaan, kalastetaan, metsästetään ja käydään kauppaa veneellä liikkuen. 5.1 Varhainen asutus Oulujokilaakson varhaisimman asutuksen merkit ovat peräisin aikakaudelta eaa. Suomusjärven kulttuuria edustanut asutus seurasi jääkauden reunan siirtymistä kohti länttä ja nykyistä rannikkoa. Oulujoki tarjosi otollisen elinympäristön hylkeenpyynnille ja lohenkalastukselle. Jokivarresta on löydetty runsaasti esihistoriallisia esineitä ja asuinpaikkoja, joista osa on tuhoutunut voimalaitosrakentamisen vuoksi. 17 Jo ennen valtiollisten rajojen syntyä Oulujoen vesistö ja sen laajat erämaat olivat vilkkaan vuorovaikutuksen aluetta. Vesiyhteydet Perämereltä ja Vienanmereltä mahdollistivat pyyntiretket ja kauppakäynnin, mutta myös toistuvat ryöstöretket ja niitä seuranneet kostoretket. Ensimmäinen valtiollinen raja Ruotsin ja Novgorodin välille piirrettiin Pähkinäsaaressa vuonna Siinä Oulujoki jäi Novgorodin hallintaa. 18 Vielä keskiajalla jokivartta asuttivat rinnakkain maata viljelleet uudisasukkaat ja paimentolaisuutta harjoit- tavat lappalaiset, joiden oli pian siirryttävä tulijoiden tieltä pohjoiseen. Uudisasukkaita saapui alueelle kaikista ilmansuunnista: Lounais-Suomesta, Hämeestä, Ruotsista ja Karjalasta. Suurimman invaasion tekivät savolaiset 1500-luvun puolivälistä alkaen. Heidän saapumisensa oli osa Ruotsin ulkopolitiikkaa, jolla laajennettiin valtakunnan itäistä reunaa. 19 Alueelle vakiintui peräpohjalainen maanviljelyskulttuuri, jota täydensivät kalastus, karjanhoito ja tervanpoltto. 17 Huurre Matti & Vahtola Jouko, Oulujokilaakson historia, Osakeyhtiö Liiton Kirjapaino, Oulu 1991 ss ibid s ibid s

24 12. Vuonna 1795 täydellisesti tuhoutuneesta Oulun linnasta tehtiin pienoismalli 1950-luvulla. KUVA: Uuno Laukka, PPM 13. Oulun kaupunki muodostui kansainvälisen kauppamerenkulun ja sisämaan jokiliikenteen kohtauspaikkaan. Oulun Lassinkallio ja Merikoski olivat tervareitin viimeiset koettelemukset. Koskien pauhu loi kaupungille sittemmin kadonneen äänimaiseman. KUVA: PPM Oulun kaupunki muodostui Oulujoen suistoon Oulun kaupunki kehittyi Oulujoen suulle varhaisella keskiajalla, jolloin alueella liikkui eri suunnilta tulevia metsästäjiä, kalastajia ja kauppamiehiä. Vilkkain kauppapaikka muodostui nykyisen Oulunsalon alueelle. Kauppaa käytiin riistalla, turkiksilla ja lohella ja 1400-luvuilla Oulun asema oli häilyvä. Se kuului virallisesti Novgorodin alueeseen, mutta oli samanaikaisesti aktiivisten ruotsalaistamistoimien alainen. Oulun asema osana Ruotsin kuningaskuntaa vahvistettiin Täyssinän rauhassa vuonna Jo tätä ennen kaupungista oli muodostunut Pohjanlahden vilkkain kauppapaikka ja ruotsalaiset olivat rakentaneet sen suojaksi puisen Oulun linnan. Kaarle IX perusti Oulun kaupungin vuonna Oulun kaupungin historiaan liittyvät toistuvat hyökkäykset idästä sekä suuria tuhoja aiheuttaneet tulipalot. Ankarimmin kaupunkilaisia koetteli isonvihan aikaiset kasakkahyökkäykset Erikoisin konflikti koettiin Krimin sodan vuonna 1854, jolloin englantilainen laivasto-osasto ilmestyi yllättäen kaupungin edustalle tuhoten oululaisten varastoja ja rakenteilla olevia laivoja. Tulipaloista tuhoisimmaksi muodostui vuoden 1882 palo, joka tuhosi kaupungin keskustan kokonaisuudessaan ja käynnisti nykyisen ruutukaavan laatimiseen luvun jälkipuolisko oli Oulun teollistumisen ja vaurastumisen aikaa. Kaupungin porvarit tekivät vilkasta ulkomaankauppaa päätuotteenaan terva ja puutavara. Kauppamerenkulku antoi pontta myös kaupungin laivanrakennusteollisuudelle. Oulu oli vuosikymmenten ajan maailman tervakaupan keskus, jossa Oulujokea pitkin kuljetetut tervatynnyrit tarkastettiin, myytiin ja laivattiin kuljetettavaksi määränpäähänsä. Oulun Tervaporvareiden kausi päättyi Tervahovin paloon vuonna luvun alussa Oulujoen vesistön tarjoama uittoväylä oli merkittävässä roolissa suurten sahalaitosten perustamisessa Oulun ympäristöön. Myöhemmin puunjalostus kehittyi selluloosateollisuudeksi. Oulun kaupungin suurin kasvu ajoittuu 1940 ja -50 luvuille, jolloin teollisuus ja palvelut loivat kaupunkiin runsaasti työpaikkoja. Kaupungin modernin ilmeen loivat arkkitehdit Aarne Ervi ja Otto Meurman vuonna 1952 valmistuneessa yleiskaavassa. Nykyisin Oulu on Suomen viidenneksi suurin asukaan kaupunki. Se tunnetaan kansainvälisesti yliopistokaupunkina ja korkean teknologian keskuksena.

25 14. Venäjän keisari Aleksanteri I vieraili Kajaanissa vuonna Hän seurasi Ämmänkosken pauhua Kajaanin linnan raunioilta. KUVA: Museovirasto 15. Raunioitunut Kajaanin linna on edelleen keskeinen osa Kajaanin kaupunkikuvaa. Jokea reunustaa moderni kaupunki ja raunioiden yli kulkee vilkas liikenne. 5.3 Kajaanin kaupunki perustettiin lännen etuvartioksi Oulujärven itärannalla sijaitsevan Kajaanin kaupungin ensimmäiset asukkaat olivat lappalaisia, jotka väistyivät savolaisten ja pohjalaisten uudisasukkaiden tieltä 1500-luvun puolivälissä. Kajaanin rooliksi muodostui toimia Ruotsin etuvartiona itään ja koillisessa sijaitsevan Jäämeren suuntaan. Kaupungin keskus oli vuonna 1604 rakennettu Kajaanin linna, jota rakennettiin samanaikaisesti Oulun linnan kanssa. Kivirakenteinen linna sijaitsi strategisella paikalla vesistöjä yhdistävän Kajaaninjoen keskellä. Linnasta muodostui alueen hallintokeskus ja sen ympäristöstä vilkas kauppapaikka. Kajaanin kaupunki perustettiin vuonna Kajaanin linna tuhoutui Pohjan Sodan aikana vuonna Sotaa seurannut nälänhätä lamaannutti kaupungin luvulta aina 1900-luvun alkuun Kajaanin päätuote oli terva, jota kuljetettiin kaupunkiin erämaiden vesitietä pitkin. Kajaanista muodostui Oulun rinnalle toinen merkittävä tervakaupan keskus, joka säästi talonpojat pitkiltä kuljetusmatkoilta. Kajaanin koskiin rakennettiin veneliikennettä helpottavat sulkuportit, jotka ovat edelleen nähtävillä kaupungin keskustassa luvulle tultaessa sahatavarasta tuli tervaa kannattavampi vientiartikkeli. Kajaaniin syntyi vahva puunjalostusteollisuus, jonka asemaa paransi vuonna 1904 avattu rautatieyhteys etelään. Alueen johtavaksi teollisuusyritykseksi muodostui paperia, sahatavaraa ja selluloosaa valmistava Kajaani Oy, joka rakensi vesistön varrelle moderneja tuotantolaitoksia, asuinalueita sekä viisi vesivoimalaitosta. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta Kajaani muodostui merkittäväksi kulttuurikaupungiksi. Suomen kansalliseepos Kalevalan kirjoittaja Elias Lönroth toimi kaupungin lääkärinä ja teki sieltä käsin runonkeräysmatkoja Kainuuseen ja Karjalaan. Kajaanissa varttuivat myös kansallisrunoilija Eino Leino sekä presidentti Urho Kekkonen. 20 Nykyisin Kajaani on noin asukkaan kaupunki ja Kainuun maakunnan hallinnollinen keskus. Se tunnetaan teollisuus-, koulu- ja varuskuntakaupunkina

26 Oulujoen kosket olivat vaativia.niissä turvauduttiin tavallisesti virassa olevien laskumiesten apuun. KUVA: Museovirasto

27 17. Vastavirtaan nousu oli hidasta ja työlästä. Rannoille rakennettiin kivisiä tai puisia kulkuteitä, joita pitkin veneettä voitiin hinata rannan suuntaisesti. KUVA: Museovirasto 18.Kajaanin asema parani, kun se liitettiin Savon rataverkkoon ja historiallinen kauppatie Oulun kautta sai kilpailijan. KUVA: Rautatiemuseo 19. Oulujoen voimalaitokset Pyhäkoskella ja Jyljämässä saivat omat pistoraiteet, jotka helpottivat tavaraliikennettä. Jylhämän laitoksen avajaisiin saavuttiin junalla. 5.4 Liikennehistoria Oulujoen vesistö oli kiistaton pääväylä idän Vienanmeren ja lännen Pohjanlahden välillä. Ruotsin vallan aikana Oulujoen liikenneyhteyksiä itään pidettiin turvallisuuden kannalta arveluttavina eikä niitä sen vuoksi juurikaan kehitetty. 21 Matka Oulujärveltä rannikolle taittui koskiveneellä yhdessä päivässä. Kolme päivää kestävä paluumatka suoritettiin sauvomalla vastavirtaan tai hinaamalla venettä maitse. Kosket olivat vaarallisia. Niiden turvallisuutta parantavia perkauksia alettiin tehdä 1700-luvun puolivälissä. Laskureiteiltä nostetut kivet ja lohkareet kasattiin kosken reunalle, jossa niistä tehtiin möljiä eli kivettyjä polkuja veneiden hinausta helpottamaan. 22 Tervakaupan myötä vilkastunut liikenne synnytti luotsia vastaava laskumiesten ammattikunnan. Laskumies 21 Kauppila Raili, Tervan tie, Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy, Kajaani 1987 ss ibid s. 113 oli virkamies, jonka tehtävänä oli laskea matkalaisten vene turvallisesti vaarallinen kosken läpi. Joskus katsottiin turvallisemmaksi kuljettaa vene maitse kosken ohi. Kajaanin kaupunkiin rakennettiin 1800-luvulla vesiliikennettä helpottavat sulkulaitokset. 23 Koskien laskuun kehittyi erityinen pitkä ja kapea tervavene. Se kykeni kuljettamaan jopa 32 täyttä tervatynnyriä säilyttäen vakautensa ja ohjattavuutensa myös vuolaissa koskissa. Suvantopaikoilla matkaa joudutettiin hinaajien avulla. Oulun ja Muhoksen välillä harjoitettiin vuodesta 1870 alkaen myös säännöllistä höyrylaivaliikennettä. Vuosina valmistui poikittainen rautatie Oulusta Kajaanin kautta Kontiomäelle Sitä ennen Oulu kytkeytyi päärataan rannikon kautta ja Kajaanin raideliikenne suuntautui Savoon. 24 Oulujoella rautatien tulo 23 ibid ss Entinen Oulujoki, Oulujoki Osakeyhtiö, Kauppakirjapaino Oy, Helsinki 1954 ss. 181 ja 196 näkyi tavaraliikenteen päättymisenä, mutta samalla matkailuliikenne kiihtyi. Junat kuljettivat matkailijoita Oulujoen koskien yläpuolelle, josta päästiin laskemaan joen maineikkaammat kosket. Maa- ja vesireitin yhdistelmästä muodostettu tieyhteys Oulusta Kajaaniin luotiin 1610-luvulla Oulun ja Kajaanin linnojen rakentamisen aikaan. 25 Kun Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf seurueineen 1622 vieraili Kajaanissa, tie oli ratsupolku, joka 1700-luvun puolivälissä kohennettiin kärrytieksi. Vasta autojen yleistyminen 1930-luvulla lisäsi tarvetta teiden parantamiseen. Keisarin tienä tunnettu historiallinen maantie paikannettiin vuonna 2007 valmistuneessa inventoinnissa ja se nimettiin valtakunnallisesti arvokkaaksi RKYkohteeksi. Nimestään huolimatta Venäjän hallitsijan Aleksanteri I:n ei tiedetä sitä käyttäneen Kainuuseen tekemällä matkallaan vuonna

28 20. Tervan valmistus oli työlästä ja vaati paljon puuta. Kuvassa Tervahauta Kuhmon Änätin rannassa 1930-luvulla. KUVA: Museovirasto Maailman johtava tervareitti Oulujoen vesistö oli ratkaisevassa roolissa, kun Oulun kaupungista muodostui 1870-luvulla maailman johtava tervasatama. 27 Terva oli Pohjois-Suomen tärkein vientiartikkeli kolme vuosisataa aina 1900-luvulle asti. Terva oli purjelaivakaudella välttämätön tarveaine, jolla suojattiin alusten puuosat ja köydet. Terva meni pääosin vientiin tärkeimpänä vientimaana merimahti Englanti. Tervaa hyödynnettiin myös Oulun omassa 27 Entinen Oulujoki s. 201 laivanvalmistuksessa ja sitä jalostettiin Oulujoen suistossa toimivassa pikiruukissa. Tervan tuotanto siirtyi vaiheittain rannikolta sisämaahan ja myöhemmin Kainuun korpiin. Valmistus vaati paljon työtä ja kulutti paljon metsävaroja. Hitaasti kytevät tervahaudat tuottivat säleiksi pilkotuista männyistä Kainuun mustaa kultaa, joka valutettiin tynnyreihin kuljetusta varten. Puisten tynnyreiden valmistus antoi työtä talvikaudelle. Tervakauppaa hallitsivat Oulun kaupungin tervaporvarit. He hyödynsivät ulkomaisia kauppasuhtei- 21. Oulujoen tervasoutajia tauolla. KUVA: Museovirasto

29 22. Tervavene oli 14 metriä pitkä ja kantoi 32 tervatynnyriä. Kuvan veneessä on koskiosuuksilla käytetyt korotelaidat. 23. Oulun Toppilassa sijainnut Tervahovi oli vuosikymmeniä maailman tervakaupan keskus, jossa terva tarkastettiin ja varastoitiin. Kuljetus jatkui valtamerilaivoilla pääasiassa laivanrakennusteollisuuden tarpeisiin. Tervahovi tuhoutui tulipalossa vuonna KUVA: Museovirasto taan ja myös omaa kauppalaivastoaan. Tervatynnyrit varastoitiin jokisuistoon vuonna 1783 perustettuun Tervahoviin, jossa tynnyreiden sisältö myös tarkastettiin. 28 Tervan kuljetus erämaasta rannikolle jäi talonpoikien tehtäväksi. Reittiä helpotettiin koskia perkaamalla. Suurimmissa koskissa tervasoutajien oli kuitenkin viisainta turvautua laskumiesten apuun. Parhaimman sesongin aikana yksin Niskakoskella päivysti 12 laskumiestä. Joskus laskumiehen palveluissa säästettiin 28 Kauppila op cit ss kohtalokkain seurauksin. 29 Maailmankaupan suhdanteet heijastuivat Kainuun korpiin tervan hinnan vaihteluiden muodossa. Talonpoikien ja Oulun tervaporvareiden välille muodostui velkasuhde, joka vuosien saatossa alkoi rasittaa tervan valmistajia. Kajaaniin muodostui toinen kauppapaikka, joka huojensi pitkiä kuljetusmatkoja ja Savon radan avauduttua suuntasi tervareitin etelään. 30 Oulujoen tervakaupan käännekohdaksi nimetään 29 Sihvo Pirkko, Lamminaho, Museovirasto, Vammalan Kirjapaino Oy 1996 ss Kauppila op cit ss usein Oulun Tervahovin tuhoutumiseen tulipalossa vuonna Tosiasiassa muutostekijät olivat näkyvissä jo tätä ennen. Vuosisadan vaihteessa teräs ja höyryvoima syrjäyttivät puiset purjelaivat eikä tervaa enää käytetty entisessä määrin. Sitäkin suurempi vaikutus oli sahatavaran menekin kasvulla. Se oli tuottoisampaa ja sitoi vähemmän työvoimaa kuin tervan valmistus. 31 Terva on säilynyt Oulujoen vesistön kulttuurisena erityispiirteenä. Perinteisiä tervahautoja poltetaan näytösluontoisesti ja tervatuotteet ovat suosittuja. 31 ibid 29

30 24. Suuret saaliit ja kookkaat yksilöt tekivät Oulujoesta laajasti tunnetun lohijoen. Kuvassa Pyhäskosken lohipato ja sen taustalla juuri valmistunut riippusilta. KUVA: Lauri Peltola, Fortum kuva-arkisto 5.6 Lohenkalastus Oulujoki oli ennen patojen rakentamista vaelluskalojen - merilohen, taimenen ja siian - nousureitti ylävirran lisääntymispaikoille. Joen vesi oli kirkasta ja vähäravinteista. Vaelluskalojen kutualueet sijaitsivat joen matalissa sorapohjaisissa nivoissa. Oulujoen lohisaaliit tekivät alueesta vetovoimaisen jo keskiajalla, jolloin pyyntiretkikuntia saapui kaikista ilmansuunnista. Myöhemmin kalastus oli välttämätön edellytys pysyvän asutuksen synnylle. 32 Aluksi pyynti keskittyi rannikolle, josta se vähitellen laajeni uudisasutuksen myötä jokea ylöspäin ja järville luvulla lohen kalastaminen oli vapaata ja siitä muodostui talonpoikien kauppatavaraa. Oulujoen lohi tunnettiin myös Ruotsin kuninkaan hovissa luvulla lohenkalastus päätyi kruunun hallintaan. Sitä alettiin harjoittaa lohenkalastusyhtiön puitteissa manttaaliperiaatetta noudattaen ja ankaran verotuksen alaisuudessa. Välillä oikeudet myytiin Oulun kauppiaille, jotka jalostivat Oulujoen lohesta hyvämaineisen vientituotteen. Oulujoen paras koskiapaja sijaitsi Leppiniemessä, noin 150 metriä Huurre & Vahtola op cit s. 128

31 25. Lohipato Oulun Merikoskessa 1900-luvun alussa. Suuria puupatoja rakennettiin lohenkalastusyhtiön toimesta. KUVA: Museovirasto 26. Kun Oulujoen voimalaitoksiin suunnitellut kalatiet todettiin toimimattomiksi, perustettiin Monttaan kalanviljelylaitos. Sieltä toimitetiin saaliskaloja rakennettuihin jokiosuuksiin. Pyhäkosken nykyisen voimalaitospadon yläpuolella. 33 Jokivarren asukkaiden yhteistyö mahdollisti suurten poikkipatojen rakentamisen. Puurakenteinen pato ohjasi nousukalat erikseen koettaviin pyydyksin. Talonpojat harjoittivat myös nuottakalastusta, jossa saalisverkot vedettiin joen poikki rannalta toiselle. Koskiin ja suvantoihin kehittyi erilaisia pyyntimenetelmiä. Jo 1800-luvulla todettiin ennätyssaaliiden olevan takanapäin ja vuosisadan lopussa liikakalastus, lisääntynyt merikalastus, suiston teollisuus ja kasvanut uittotoiminta olivat romahduttaneet saalimäärät. Poikkipadot kiellettiin lailla vuonna ja kiinteät kalastusra- 33 Entinen Oulujoki ss. 52 ja Entinen Oulujoki ss kenteet purettiin puunuiton tieltä 1920-luvulla. Sen jälkeen siirryttiin nuottapyyntiin ja kalastuksen tuottoa alettiin jakaa jokivarren tilallisten kesken luvulla kalastuksesta ei enää ollut jokivarren asukkaiden pääelinkeinoksi. 35 Kalakannan elvyttämiseksi kokeiltiin myös kalanviljelyä, mutta ilman merkittäviä tuloksia. Lopullisen pisteen asetti Merikosken voimalaitoksen rakentaminen, joka katkaisi vaelluskalojen nousun Oulujokeen. Pian tämän jälkeen voimalaitosten rakentaminen hautasi koskien tunnetut kalapaikat, kivet ja somerikot patoaltaiden syvyyksiin. 35 Vasala Paavo, toim. Vesivoimaa Oulujoesta 50 v - Sähköllä Eteenpäin, Oulujoki Oy, Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva 1991 s. 157 Voimalaitoshankkeen alkuperäiseen suunnitelmaan kuului kalaportaiden rakentaminen patojen yhteyteen. Suunnitelma osoittautui jo varhaisessa vaiheessa toimimattomaksi ja se korvattiin velvoiteistutuksilla. Tätä tarkoitusta varten voimayhtiö perusti kalanviljelyslaitoksen Montan voimalaitoksen alapuolelle. Tervan ohella lohi on vahvasti Oulujoen identiteettiin liitetty tekijä. Vaelluskalan palauttaminen jokeen on toistuvasti esillä ja siihen etsitään myös uusia ratkaisuja. Toimiva kalaporras avattiin Merikoskeen vuonna Uusin hanke on Monttaan rakenteilla oleva kalojen kiinniottolaite

32 27. Rautaruukkien aika ajoittui lukujen teolliseen nousukauteen. Kuvassa Niskan kylän Myllyrannan ruukki. KUVA: Museovirasto 28. Irtotukkien uittoa Pyhäkosken voimalaitoksen yläpuolella. Uiton rakenteet levittäytyivät koko vesistön alueelle ja aiheuttivat paikoin ristiriitoja vesivoiman rakentajien kanssa Rautaruukit Rautaruukit edustavat Oulujoen vesistön varhaista teollisuushistoriaa. Niiden aikakausi oli lyhyt, mutta vaikuttava. Hankkeet työllistivät suuren määrän alueen asukkaita ja synnyttivät vesistön varteen varsin mittavia rakennelmia. Oulujoen vesistö tarjosi rautaruukeille puuhiiltä, vesivoimaa ja työvoimaa. Raakaaineena käytettiin paikallista järvimalmia. 37 Suurin hanke oli Myllyrannan ruukin perustaminen Niskan kylään. Se valmistui 1838 ja rakennettiin toisen kerran edullisempaan paikkaan 1850-luvun alussa. 37 Entinen Oulujoki s. 242 Ruukki työllisti jopa 300 työntekijää. Takkiraudan valmistuksen lisäksi ruukissa jalostettiin rautaisia tarve-esineitä ja työkaluja. Myllyrannan ruukin rakennukset olivat näyttäviä: siltoja, asuinrakennuksia, patoja ja kanavia sekä oma sahalaitos. Kymmenessä vuodessa suureellinen hanke osoittautui kuitenkin kannattamattomaksi. Samat toimijat perustivat Kurimonkosken rannalle toisenkin rautaruukin. Sinne rakennettiin masuuni, jossa yhtiö onnistui valmistamaan terästä suoraan järvimalmista. Vaikka uuden ruukin tuotanto saatiin hyvään vauhtiin ja jatkojalostuksen puitteet valmiiksi, ajautui toiminta vaikeuksiin. Kolmas merkittävä rautaruukki sijaitsi Emäjoen Ämmänkoskella. Se sulautti itseensä Kurimon liiketoiminnan, mutta kaatui 1860-luvun nälkävuosiin ja lamaan. 38 Lyhytikäisyydestään huolimatta rautaruukit loivat tuleville voimalaitospaikkakunnille arvokasta teollista perintöä. 38 Huurre & Vahtola ss

33 29. Uiton tarpeet huomioitiin Oulujoen voimalaitosrakentamisessa. Vasemmalla Nuojuan voimalaitoksen nipunsiirtolaitos ja oikealla irtotukkeja kuljettva ränni. 30. Puutavara jalostettiin Oulun rannikkoseudun sahoilla ja sulffiittiselluloosatehtailla. Kuvassa vuonna 1938 valmistunut Oulu Osakeyhtiön sellutehdas, jonka suunnitteli arkkitehti Eino Pitkänen. KUVA: Museovirasto 5.8 Puunjalostus ja uitto Perämeren rannikon puuvarannot hupenivat nopeasti laajenevan viljelyn ja metsien tuhlailevan käytön myötä. Lähimmät runsaat puuvarat sijaitsivat Oulujokilaakson erämaissa ja Kainuussa, josta niitä voitiin kuljettaa uittamalla Oulujokea pitkin. Oulujoen vesistön hyödyntäminen tukkien uittoväylänä alkoi 1700-luvun alussa. Uitto vilkastui 1860-luvulla, kun Perämeren rannikolle rakennettiin useita höyryvoimalla käyviä suursahoja. 39 Pienempiin jokiin verrattuna Oulujoen runsas vesimäärä mahdollisti pitkän uittokauden. Uitto suoritettiin aluksi yksittäisinä tukkeina tai tukeista koottuina lauttoina. Eri omistajille kuuluvat puut eroteltiin joen suulla. Myöhemmin siirryttiin nippu-uittoon, jolloin erottelun tarve väheni luvun alussa voimaan astunut vesioikeuslaki velvoitti yhteisuittoon ja Oulujoen uittoyhdistyksen perustamiseen vuonna Uiton huippuvuosi oli 1937, jolloin vesistössä uitettiin tukkia. 40 Kasvavat määrät ja uiton rakenteet heikensivät vesis- tön luonnontilaa ja rikkoivat pyydyksiä. Uitto vaikeutti kalastusta ja vaikutti osaltaan Oulujoen kalakantojen romahtamiseen. 41 Oulujoen ja sen latvavesistöjen patoaminen ei lopettanut uittoa, vaan ongelma ratkaistiin aluksi rakentamalla voimaloiden yhteyteen uittorännit. Uittoyhdistyksen ja voimayhtiön toistuvat eturistiriidat ratkaistiin rakentamalla pääuoman voimalaitoksiin nipunsiirtolaitteet. Ne ovat säilyneet monumenttina uittokulttuurista, jonka rakenteet on purettu pois Oulujoen vesistöltä. Viimeinen uittokesä koettiin Oulujoella vuonna Entinen Oulujoki s

34 34

35 31. Lamminaho toimii kesäisin museona ja siellä järjestetään alueen historiaa käsitteleviä tapahtumia. Lamminahon pirtti on rakennettu 1700-luvulla. KUVA: Sinikka Rantalankila 32. Oulujoen rantaniityt olivat arvokkaita laidunmaita, joille kevättulvat toivat ravinteita. Paikoin rannat olivat jyrkkiä ja veden virtauksen sekä jäiden kuluttamia. Kuvassa Heikuran ranta Muhokselta. KUVA: Museovirasto 5.9 Jokivarren peräpohjalainen talonpoikaiskulttuuri Oulujokivarren talonpoikaistilat edustavat peräpohjalaista maanviljelyskulttuuria. Se juurtui hitaasti 1500-luvulta alkaen lähinnä Savon suunnasta tulleiden uudisasukkaiden myötä. Talonpoikia rasittivat vuosisatoja jatkuneet rajamaan epäselvät ja riitaisat omistussuhteet. Raskaita veroja kannettiin vuoroin Ruotsiin ja Novgorodille tai venäläisille luvun Vanhaviha ja 1700-luvun alun Isoviha hävittivät kylät ja autioittivat taloja. Myös toistuvat katovuodet ja kulkutaudit osoittivat uudisasutuksen haavoittuvuuden. Viimeiset kohtalokkaat katovuodet kohdattiin vielä 1860-luvulla Huurre & Vahtola op cit ss , , Talonpoikaistalojen pääelinkeinoja olivat viljan viljelys, karjanhoito ja kalastus. Pääasiallisia viljelyskasveja olivat ruis ja ohra, jolle hiekkaiset jokitörmät tarjosivat suotuisat olosuhteet. Talonpojat hankkivat viljelyksilleen lisämaata kuivaamalla lampia ja pieniä järviä. Jokirantojen niityt tarjosivat luonnolliset edellytykset karjankasvatukselle, josta tuli 1800-luvun puolivälissä maatilojen pääelinkeino. 43 Katovuodet olivat osoittaneet, että elinkeinojen monipuolisuus oli varmin tae selviytymiseen. Lisätuloa saatiin tervanpoltosta ja valtion tiukasti säännöstelemästä viinanpoltosta. Myöhemmin elinkeinojen joukkoon nousivat metsätalous ja matkailu. Talonpojat hyötyivät myös arkisesta jokiliikenteestä toimimalla virkaan nimitettyinä laskumiehinä ja järjestämällä maakuljetuksia koskipaikkojen ohi. 43 ibid s. 395 Metsät hupenivat nopeasti liikakäytön seurauksena. Uudisasukkaiden suosima kaskeaminen tuhosi puuston suurelta alalta. Lähes yhtä kuluttavaa oli tervanpoltto, joka vaihtuikin metsien myyntiin ja uittoon sahatavaraksi. Vaalassa säilynyt Lamminahon tila on edustava esimerkki Oulujoen talonpoikaiskulttuurista. Tila on perustettu 1750-luvulla Niskakosken äärelle. Voimalaitoksen rakentaminen nosti veden pintaa 11 metriä ja tilan rantaniityt jäivät vesialtaan peittoon. 44 Nykyisin Lamminaho on Museoviraston ylläpitämä kohde ja se on suojeltu rakennussuojelulailla museovirastorestauroi.nba.fi/lamminaho 35

36 36

37 33. Karppalan mylly Ristijärven Uvassa on nykyaikainen turbiinimylly. Sen puitteet edustavat alueelle tyypillistä vaatimatonta talousrakennusperinnettä. 34. Vesimyllyn poikkileikkaus. Kyseinen härkinmylly sijaitsee Hyrynsalmen Komulassa. PIIRROS: Helena Hirviniemi, teoksesta Vesimyllyt Kainuun vesimyllyt Oulujoen latvavesistön erityispiirre on tiheä ja laajasti säilynyt vesimyllyjen verkosto. Varhaisimmat Pohjanmaan myllyt rakennettiin 1500-luvulla ja viimeisimmät 1960-luvulla samanaikaisesti modernien vesivoimalaitosten kanssa. Vesimylly hyödynsi virtaavan veden voimaa pääasiassa viljan jauhamiseen. Myöhemmin niitä on käytetty myös taloussähkön tuottamiseen. Vesimyllyt liittyvät kainuulaisten talopoikien eristyneeseen asemaan kaukana kruunun myllyistä. Pitkät myllymatkat, mylläreiden perimät maksut ja kruunun verotus houkuttivat omavaraisuuteen. Vesistön laskujoet ja purot tarjosivat voimaa omien myllyjen rakentamiseen. Tyypillisiä olivat yhteismyllyt, johon kukin talollinen hankki osakkuuden ja antoi oman työpanoksensa. Oulujoen latvavesillä yleisin myllytyyppi on yksinkertainen härkinmylly, jonka pyörittämiseen riitti purojen tarjoama virtaus. Siinä pyörivät myllynsiivet ovat samalla akselilla jauhinkivien kanssa. Ratasmyllyssä vesi pyörittää halkaisijaltaan suurta siipiratasta, josta voima välitetään jauhinkiviin rattaiston alulla. Tämän myllytyypin toimintaperiaate pohjautuu ajanlaskumme alkupäiviltä säilyneisiin Vitruviuksen piirustuksiin Uusimpiin vesimyllyihin on asennettu myös tehdasvalmisteisia turbiininmyllyjä. Myllyrakennukset ovat yksikertaisia maalaamattomia hirsirakennuksia, joiden varustuksena on jauhinlaitteiden lisäksi usein vain myllärin istuimeksi tarkoitettu penkki. Rakennukset on katettu tuohella tai halkaistuilla malkapuilla päällystetyllä satulakatolla. Rakennusryhmään kuului myös hirsistä ladottuja varastorakennuksia. 46 Mylly rakennettiin tasaiselle ja keväiseltä jäiden lähdöltä suojaiselle paikalle joen rantaan. Virtauksen vaihtelua tasattiin ohjaamalla vesi myllyyn johtavaan 46 Teppo Korhonen, Vesimyllyt Museovirasto 1993 ss ränniin. Patorakenteet ja rännit tehtiin puusta ja joskus jopa kallioon louhien. Jauhinkivet hankittiin ja työstettiin aluksi paikallisesta materiaalista. Myöhemmin niitä alettiin tuomaan kauempaa erillisiltä kivitehtailta. 47 Oulujoen latvavesillä on arvioitu olleen enimmillään yli 1000 vesimyllyä. Museoviraston vuonna 1988 käynnistämässä kartoituksessa alueelta löydettiin 75 myllyä, joista Museovirasto hankki kunnostettavaksi 13 eri tyyppiä, rakennetta tai sijaintia edustavaa myllyä. Nämä myllyt dokumentoitiin ja kunnostettiin sekä sisältä että ulkoa. Myös puiset patorakennelmat ja myllyjen ympäristöt kunnostettiin. Lopuksi suoritettiin koejauhatus. 48 Kunnostetut vesimyllyt ovat nykyisin Senaattikiinteistön omistuksessa ja niille etsitään uusia omistajia. 47 ibid s. ja s museovirastorestauroi.nba.fi/muut-kohteet/kainuun-vesimyllyt 37

38 luvun alussa Suomessa oli kaksi tuotteistettua matkailureittiä. Itäinen reitti alkoi Suomenlahden pohjukasta ja kiersi Kainuun vesistön kautta Oulujoen suistoon. Oulujoen kosket ja erityisesti Pyhäkosken laskeminen muodostivat reitin loppuhuipennuksen. Oulujoen koskiin päättyvä reitti oli näkyvästi esillä nuoren valtion matkailumarkkinoinnissa vielä 1930-luvulla. KUVA: Lauri Peltola, Fortum kuva-arkisto JULISTEET: Kansallisarkisto Matkailuhistoria Oulujoen vesistöllä on merkittävä rooli Suomen matkailuhistoriassa. Sen suurin vetovoima perustui pääuoman jännittäviin koskiin, joita laskettiin perinteisillä tervaveneillä. Myös monin paikon koskematon erämaa ja urheilukalastajia haastavat nivat saivat huomiota kansainvälistä matkakuvauksissa. Oulujoki oli osa vuonna 1887 perustetun Suomen Matkailuyhdistyksen (SMY) ensimmäistä matkailureittiä, joka alkoi Viipurista ja jatkui Kajaanin kautta Ouluun. Reitin viimeinen osuus tarjosi omituisimpia ja hupaisimpia matkoja tervaveneellä laskien Muhokselle ja sieltä laivalla Ouluun. 49 SMY järjesti matkailijoiden käyttöön koskiveneitä kuljettajineen sekä perusti joen varteen majoituspaikkoja. Näistä ensimmäinen oli Merilän talo, jonka käyttöönotto huojensi kaksitoistatuntisen koskimatkan rasittavuutta. Vuonna 1912 yhdistys kunnosti Uutelan tilan matkailumajalaksi ja hankki myöhemmin Vaalasta hotellin koskimatkailijoiden käyttöön. Oulujoen saavutettavuutta paransivat myös Oulujärven laivaliikenne 49 Sihvo op cit ss sekä Iisalmen ja Kajaanin välille avattu ratayhteys. 50 Oulujoen laskijoiden joukosta löytyvät maan keskeiset kulttuuripersoonat sekä valtiolliset johtajat kuten presidentit Svinhufvud, Relander, Kallio sekä tuleva marsalkka Mannerheim. 51 Kansainvälisyyttä matkailuun toivat englantilaiset lohiloordit, jotka oululaisten ja kajaanilaisten kauppiaiden kutsumina löysivät Oulujoen urheilukalastuspaikat. Heitä seurasi kirjava joukko ulkomaalaisia matkailijoita aina Japanista ja 50 Entinen Oulujoki ss , 281,

39 36. Kesällä 1885 NIskakoskella otettu valokuva kertoo Lohilordien matkailutavoista sekä Lamminahon tilan maisemista. KUVA: Fortum arkisto LOHILOORDIT JA BRITTILEIDIT OULUJOELLA Oulujoen eksotiikka kiinnosti myös maailmaa laajasti nähneitä kansainvälisiä matkailijoita. Heitä kiehtoivat Oulujoen kosket ja erityisesti urheilukalastus joen koski- ja suvantopaikoissa. Jokivarren asukkaat nimittivät heitä englantilaisten mukaan Lohiloordeiksi, vaikka matkailijoiden kansallisuuksien kirjo muodostui myöhemmin paljon laajemmaksi. Lohiloordit olivat englantilaisia säätyläisiä, jotka löysivät alueelle todennäköisesti oululaisten tervakauppiaiden kautta jo 1870-luvulla. Kattavin matkakuvaus on säilynyt Scarbrough n jaarlin, Galwayn varakreivin ja -kreivittären sekä tulevan paroni William Thomas Orde-Powlettin matkasta Vaalan Niskakoskelle kesällä Oulujoki oli heidän pitkän ja monivaiheisen matkansa pääkohde. Siirtomaajoukkojen lääkintäupseeri John Godfrey Rogersin tiedetään käyneen Oulujoelle peräti kymmenen kertaa. Hän majoittui rouvineen Lamminahon taloon, jossa on edelleen hänen mukaansa nimetty makuuhuone. Innostuksesta kertoo myös englannitar Mrs Alec Tweedien Oulujoelta kirjoittama matkakertomus vuodelta Hän matkustaa uuden matkailureitin Viipurista Kajaanin kautta Ouluun. Mrs Tweedie kuvaa kertomuksessaan koskenlaskua, tervakauppaa sekä lohenpyyntiä ja löytää iihmisten arkisista toimista primitiivistä eksotiikkaa. 1 Jokivarren asukkaille matkailijat merkitsivät kosketusta kaukaisiin maihin, jonne tervaveneissä kuljetetut tynnyrit olivat vuosisadan ajan matkanneet. Lohiloordien ylläpito toi myös kaivatun lisän toimeentuloon. Parhaiten maksavina asiakkaina tunnettiin englantilaiset, jotka palkitsivat avokätisesti koskien soutajia. Kansainvälisiä kalastusmatkailijoita kävi Oulujoella aina joen rakentamiseen saakka. 2 Kenties suurin merkitys lohiloordien ajasta oli Oulujoen virkistyskalastuksen arvon tunnistaminen. Suomen matkailumarkkinointi sijoittikin mainoksiinsa koskiveneen rinnalle myös perhoa heittävän lohiloordin. 1 Kaleva Markus Korhonen, 39

40 Yhdysvalloista asti. 52 Pyhäkoskesta kirjoitettiin matkakuvauksia ja artikkeleita, joita julkaistiin lehdissä ja matkakirjoissa eri puolilla maailmaa luvun alussa Oulujoen koskireitti oli saavuttanut Suomen mielenkiintoisimman matkailureitin maineen ja Pyhäkosken laskeminen oli sen huipentuma. Myöhemmin koskenlasku sai vauhtia myös lähimatkailusta, kun päiväretkeen yhdistettiin junatai automatka Oulusta. Oulujoen matkailun huippuvuosi oli 1935, jolloin kosken yli rakennettiin riippusilta ja rantakalliolle avattiin SMY:n ylläpitämä matkailumaja. 54 Oulujoen koskia laski parhaimpina vuosina yli 5000 matkailijaa. 55 Rantoja kiersi teräskaiteella varustettuja polkuja, joiden varrelta pääsi kalapaikoille tai retkeilemään kosken törmälle. Jännitystä tarjosi veden rantakallioon uurtama luolasto. ennen joen patoamista. 56 Vesivoimalaitosten rakentajat odottivat matkailun jatkuvan vilkkaana vielä voimalaitosten valmistuttua. Esimerkkiä otettiin Yhdysvalloista, jossa suuret padot olivat kansallisia nähtävyyksiä. Oulujoen voimalaitosten yhteyteen rakennettiin näköalapaikkoja ja Pyhäkosken kioskin valikoimiin suunniteltiin matkamuistoja. Suurimmat vetovoimatekijät oli kuitenkin menetetty eikä kiinnostus modernin rakennushankkeen saavutuksiin niitä korvannut. Kosken valjastamisen myötä myös Oulu menetti mainettaan matkailukaupunkina. 56 Entinen Oulujoki s. 289 Pyhäkosken viimeinen koskenlasku suoritettiin elokuussa 1944, jolloin kokeneen koskenlaskijan ohjaama vene törmäsi voimalaitostyömaan vaijeriin. Kuuden matkailijan hengen vaatinut onnettomuus johti koskiveneliikenteen kieltämiseen vain hieman 37. Pyhäkosken riippusilta oli valmistuessaan 1935 maamme pisin vinoköysisilta. Se oli suosittu nähtävyys ja valokuvauspaikka. KUVA: Lauri Peltola, Fortum kuva-arkisto 52 Entinen Oulujoki ss , ibid s ibid ss. 282, 288, Asunmaa, Koskivenematkailu sai Oulujoella matkailuteollisuuden piirteitä. Juna toi matkailijat Pyhäkosken yläpuolelle, josta siirryttiin veneisiin. Muhokselta matka jatkui höyrylaivalla Ouluun. 40

41 41

42 Pyhäkosken voimalaitos, arkkitehti Aarne Ervi.

43 6 OULUJOEN VESISTÖN RAKENTAMINEN Oulujoen vesistön vesivoimarakentaminen oli toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennusajan suurin yhtenäinen rakennushanke Suomessa. Sen oli nopeasti korvattava sodassa menetetty energiatuotantokapasiteetti ja mahdollistettava uusien teollisuuslaitosten rakentaminen. Suunnitelma koko vesistön valjastamisesta oli syntynyt jo aiemmin, mutta lopullisen sysäyksen sen toteuttamiseen antoivat toisen maailmansodan jälleenrakennus ja raskaat sotakorvaukset. Oulujoen rakentamisesta muodostui kansallinen kärkihanke ja siihen keskitettiin valtion ja suuryritysten parhaat resurssit. Vesivoimalaitosten valmistamisesta kehitettiin monistettava konsepti, jossa arkkitehdeillä oli merkittävä rooli insinöörien rinnalla. Oulujoella luodut ratkaisut olivat merkittäviä paitsi voimalaitosten rakentamisessa myös asuntoarkkitehtuurissa ja suomalaisen rakennusteollisuuden kehityksessä. Paikallisille asukkaille joen rakentaminen merkitsi suurta muutosta, joka lamautti vuosituhansia vanhan jokikulttuurin. Moderni edistysusko oli kuitenkin vahva eikä vaihtoehtoihin kenties ollut varaa. Tietoisena menetyksistä hankeen toteuttajat taltioivat alueen historiaa ja pyrkivät luomaan uutta modernia estetiikkaa katoavan luonnonkauneuden tilalle. Suunnitelmat Oulujoen vesistön valjastamisesta sähkön tuotantoon luotiin 1900-luvun alussa. Erityinen kiinnostus kohdistui maan suurimman pudotuskorkeuden omaavan Pyhäkosken valjastamiseen. Alkuperäiseen suunnitelmaan liittyi teollisuuslaitosten rakentaminen joen varteen. ja valtion yhteishankkeesta, jossa koskien hajanainen omistus keskitettäisiin yhdelle vahvalle toimijalle Arvot punnitaan - uusi vesilaki sallii uoman patoamisen maakauppoja, parempia liikenneoloja sekä pääsyä sähköverkon tuomien hyötyjen ja mukavuuksien piiriin. Oulujokilaakson ja Pohjois-Suomen kansanedustajat, lehdistö ja päättäjät kiirehtivät rakentamista rajoittavien lakien purkamista ja suunnittelun jouduttamista. 58 Valtion Koskivoimakomitean vuonna 1918 esittämässä tarkastelussa päähuomio keskittyi Imatrankoskeen. Oulujoen elinkeinot ja matkailu arvioitiin vielä tuolloin voimatuotantoa arvokkaammaksi. Siirtotekniikan kehittyessä sähköä ei enää tarvinnut tuottaa tuotantolaitosten yhteydessä. Vuonna 1935 Oulujoen tarkastelua laajennettiin koskemaan koko vesistöä, jolloin yhteenlasketuksi pudotuskorkeudeksi saatiin 200 metriä. Samalla syntyi ajatus teollisuuden Vuoteen 1939 saakka vesilaki kielsi lohi- ja siikapitoisten jokiuomien täydellisen sulkemisen. Oulujoen lohisaaliiden taloudellinen merkitys oli vähentynyt jo 1920-luvulta alkaen ja vastaavasti maan teollistuminen oli vahvassa nosteessa. Vesivoiman valjastamisen odotettiin tuovan alueelle uusia elinkeinoja, työtä, 57 Mauri Kuuskoski et al. Voimaa Koskesta Suomen vesivoiman rakentamisen vaiheita, Suurpadot Suomen osasto ry, Oy Ylä-Vuoksi, Imatra 1991 op.cit., ss Vuonna 1939 uudistettu vesilaki salli rakentamisen, mikäli rakentamisen aiheuttaman vahingon arvo olisi pienempi kuin voimatuotannosta saatava hyöty. Hankkeen toteuttajat myönsivät historiallisten ja maisemallisten arvojen menettämisen, mutta asettivat yhteiskunnan yleishyödyn niiden edelle Vahtola, op.cit., ss Kuuskoski op.cit., ss

44 40.Alvar Aalto Oulun Koskikeskus-suunnitelman äärellä päätyi aikakauslehden kanteen. 41. Koskikeskus-suunnitelma toteutui pääpiirteittäin tämän pienoismallin mukaisesti. Toteutumatta jäivät vesipeilin äärelle ryhmitetyt julkiset rakennukset. KUVA: Uuno Laukka, Pohjois-Pohjanmaan Museo 42. Koskikeskus muodosti uuden modernin kaupunginosan. KUVA: Uuno Laukka, Pohjois-Pohjanmaan Museo Merikoski padotaan ensin Oulun kaupungin ytimessä kuohuneen Merikosken rakentamista oli suunniteltu 1900-luvun alusta lähtien. Kaupunkilaisten ja teollisuuden tarvitsemaa sähköä tuotettiin höyryvoimalla ja sen lisäksi suiston sivu-uomassa toimi vuonna 1889 rakennettu vesivoimalaitos, lajissaan toiseksi vanhin Suomessa. Uudessa suunnitelmassa voimalaitos sijoitettiin Oulujoen pohjoisrannalle, jonka rantakallioon louhittaisiin uusi jokiuoma. Vuolain virta taltutettaisiin järvimäiseksi altaaksi, jota reunustaisi kaupungin suuntaan pitkä sivupato. Kun vesilaki vuoden 1939 salli jokiuoman sulkemisen, alkoi sata päivää kestänyt Talvisota. Padon rakentamiseen päästiin vasta kesällä 1940 ja silloinkin työ eteni hitaasti työvoimapulan ja säännöstelyn vallitessa. Voimalaitoksen ja suiston alueen kaunistamisesta järjestettiin kutsukilpailu vuonna Sen tuloksena suiston aluesuunnitelman laatiminen annettiin arkkitehti Alvar Aallon tehtäväksi. Koneaseman suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Bertel Strömmer, jonka käsialaa ovat muun muassa Tampereen Koskikeskuksen voimalaitokset. Alakanavasta louhittu massa käytettiin suiston saarten vahvistamiseen. Näin syntyi perusratkaisu modernille Koskikeskukselle, johon Alvar Aalto vuonna 1943 esittelemässään suunnitelmassa sijoitti korkeita asuintaloja, stadionin sekä julkisia rakennuksia. Suunnitelman ideana oli vesipeilin äärelle ryhmittyvä uusi moderni kaupunkikeskus. 60 Merikosken voimalaitos valmistui vuonna 1948 ja Koskikeskus rakennettiin pääosin 1950-luvun alussa. Joen valjastaminen hämmensi kaupungin asukkaita. Aikalaiskuvausten mukaan kaupunkilaisten oli vaikea saada unta, kun kosken kohina puuttui. Uusi asuntovaltaiseksi ja suunnitelman mukaisia julkisia rakennuksia vaille jäänyt moderni kaupunginosa ei myöskään korvannut menetettyjä koskia Oulun matkailun vetovoimatekijänä. Alvar Aalto palasi Oulujoen suiston vesipeilin äärelle vuonna 1956, jolloin hän laati suunnitelman Oulun Yliopiston ja Opettajakorkeakoulun sijoittamisesta 60 Alpo E. Autio: Merikosken voimalaitos, Oulu Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva 1951

45 43. Kajaaninjoen Ämmänkosken voimalaitos uudistettiin ja se sai yläpuolelleen Koivukosken voimalan. 44. Moderni Kajaani laajeni kantakaupungin puolelle. Sen tyylikkäimmät kerrostalot ovat Eino Pitkäsen käsialaa. Koskikeskukseen. 61 Tätä suunnitelmaa ei toteutettu. Sen sijaan Aalto suunnitteli Oulujokilaakson ainoaksi jääneen teollisuuslaitoksen Typpi Oy:n tehtaan Laanilan kaupunginosaan Sen jokivarteen sijoittuvat asuinrakennukset ovat alueen arvokasta kulttuuriperintöä. 62 Myös Kajaanissa jälleenrakennusaika katsottiin otolliseksi vesivoimatuotannon kasvattamiseen. Kajaani Osakeyhtiön omistamaa Ämmänkosken voimalaitosta laajennettiin vuonna 1941 ja samalla sen jugend-tyylinen arkkitehtuuri muutettiin funktionalistiseksi. Sen yläpuolelle rakennettiin samaa tyyliä edustava Koivukosken voimalaitos vuonna tina varhaiseen poismenoonsa vuoteen 1955 saakka. Hänen suunnitelmansa mukaisesti rakennettiin Sotkamon reitin varrelle vuonna 1950 valmistunut Katerman voimalaitos asuinalueineen. 64 Sen alapuolelle vuonna 1957 valmistuneen Kallioisten voimalaitoksen suunnittelu jäi Pitkäsen kuoltua hänen työtoverinsa Jaakko Asikaisen tehtäväksi Kajaani vahvistaa vesivoimatuotantoaan Kajaanin ensimmäinen vesivoimalaitos Ämmänkoski oli rakennettu kaupungin halki virtaavaan Kajaaninjokeen vuonna Kajaanissa sähköä tarvittiin erityisesti voimistuvan puunjalostusteollisuuden tarpeisiin. 61 Oulun korkeakoulukomitean pöytäkirja no. 16 Helsingissä Molemmat hankkeet olivat yhtiön arkkitehtina toimineen Eino Pitkäsen suunnittelemia. Pitkänen sai suunniteltavakseen myös voimalaitosten rajaaman jokiosuuden eteläpuolelle sijoittuvan kantakaupungin modernit asuinkerrostalot. Niiden lisäksi hän suunnitteli Koskikara-nimellä tunnetun tehtaanjohtajan edustusasunnon Ämmänkosken voimalaitoksen yhteyteen. Eino Pitkänen toimi Kajaani Osakeyhtiön arkkiteh- 63 voimaa.kainuunvoima.fi/yritys/historiaa/ 64 Tervonen Päivi (toim.) Eino Pitkänen, Kainuun Museo, Kainuun Sanomat Oy 2001 s. 42 ja Hannu Hansen-Haugin arkiston piirustukset Kallioisten asuinrakennuksista

46 JÄLLEENRAKENNUSAIKA SUOMESSA Marraskuussa 1939 Suomi joutui osaksi nopeasti eskaloituvaa maailmanlaajuista konfliktia. Sata päivää kestänyt talvisota alkoi Helsinkiin kohdistetuilla pommituksilla, jotka katkaisivat orastavan nousukauden ja modernin arkkitehtuurin esiinnousun. Sodan varjo ulottui 1950-luvulle asti, mutta siitä huolimatta kovia kokenut sukupolvi onnistui luomaan edellytykset nykyiselle elintasolle ja hyvinvointivaltiolle. 46 Jälleenrakennuskausi liitetään Suomessa toisen maailmansodan ja sen jälkeiseen aikaan. Ajanjakso käynnistyi talvisodan päätyttyä vuonna 1940 ja sen katsotaan jatkuneen 1950-luvun puoliväliin säännöstelyn päättymiseen saakka. Jälleenrakennuksen ensimmäisiä tehtäviä oli talvisodan tuhojen korjaaminen. Jatkosodan aikana tehtäväkenttä laajeni kertaalleen menetettyjen alueiden korjaamiseen. Alueellisesti laajin jälleenrakennusurakka muodostui Lappiin, jossa sodan viimeisessä vaiheessa menetettiin käytännössä koko rakennuskanta ja infrastruktuuri. ARKKITEHTIEN MERKITTÄVÄ ROOLI Suomen arkkitehtikunta otti merkittävän roolin maan jälleenrakentamisessa. Arkkitehtiliiton perustama Jälleenrakennustoimisto toimi talkoovoimin ja työhön osallistuivat maan nimekkäimmät arkkitehdit. Koska oli rakennettava entistä nopeammin, suurempia määriä ja pienemmillä resursseilla, arkkitehdit pyrkivät rationalisoimaan toimintaa. Heidän vastuullaan oli myös rakentamisen tärkeysjärjestyksen määrittäminen. Jälleenrakentaminen aloitettiin maaseudulta, jossa hyödynnettiin modernin ihanteen mukaisia tyyppipiirustuksia. Vuonna 1941 rakennusainehuolto sekä rakennusaineiden säännöstely ja valvonta siirtyivät tätä tarkoitusta varten perustetun KYMRO:n (Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osaston) vastuulle. Standardisoimislaitoksen johtoon nimitettiin Oulujoen voimalaitosten suunnittelija arkkitehti Aarne Ervi. Tehostaakseen rakennustarvikkeiden käyttöä laitos edisti standardisointia ja tutki korvaavia rakennusmateriaalien yhteensopivuutta. 1 Toisen maailmansodan päätyttyä suomalaiset saivat osakseen raskaat sotakorvausvelvoitteet. Samanaikaisesti maan johto ponnisteli sodassa menetetyn teollisuuden, energiatuotannon ja luovutetuilta alueilta evakuoitujen ihmisen asuttamisen sekä sodasta palanneiden miesten kotiuttamisen kanssa. Lopulta Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sotakorvaukset täysimääräisinä tavaratoimituksina Oulun kaupunki vaurioitui pahoin Talvisodan pommituksissa. Kaupunginarkkitehti Martti Heikuran päätehtäväksi tuli jälleenrakennustöiden organisointi kaupungissa. KUVA: Uuno Laukka, Pohjois-Pohjanmaan Museo OPTIMISMI JA PULA Huolimatta kaikkinaisesta pulasta ja poliittisen vaaran vuosista, jälleenrakennuskauden ilmapiiri oli optimistinen. Ihmiset halusivat unohtaa sotavuosien aiheuttamat menetykset ja uskoivat kovalla työllä saavutettavaan parempaan elintasoon. Maa oli eurooppalaisen mittapuun mukaan agraarinen mutta kaupungistuminen oli täydessä käynnissä. Suomeen syntyi ennätyksellisen suuret ikäluokat, joiden hyvinvointiin ja koulutukseen tarvittiin resursseja enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Sodan aikana naisten rooli rakennustyömailla oli tullut merkittäväksi. Vaikka jälleenrakennuskauden ihanteena oli kodin hoitoon keskittyvä perheenäiti, oli naisen rooli työelämässä ja yhteiskunnan vaikuttajana vakiintunut. 2 Jälleenrakennuskauden henkisenä käännekohtana pidetään vuotta 1952, jolloin järjestettiin sodan vuoksi lykkääntyneet Helsingin olympialaiset. Samana vuonna muhoslainen Armi Kuusela valittiin maailman kauneimmaksi ja viimeinen sotakorvausjuna lähti kohti itää. Pula jatkui vielä vuosia tämän jälkeenkin, mutta jälleenrakentajasukupolvi oli onnistunut kehittämään vahvan ja kansainväliseen vientiin perustuvan teollisuuden. Vesivoima oli sen tärkein voimalähde. 2 Hytönen Kirsi-Maria & Rantanen Keijo, Onnen aika - valoja ja varjoja 1950-luvulla, Atenna Kustannus Oy, Finland 2013

47 46. Oulujoen ja Emäjoen voimalaitosten sarja ja pudotuskorkeudet. ÄMMÄ KIANTAJÄRVI M AITTOKOSKI 16 SEITENOIKEA 28 LEPPIKOSKI JYLHÄMÄ OULUJÄRVI M 21 NUOJUA UTANEN PÄLLI 22 PYHÄKOSKI 16 MONTTA 14 PERÄMERI MERIKOSKI OULUJOKI EMÄJOKI 6.4 Oulujoen suurhanke käynnistyy Pyhäkoskelta Toisen maailmansodan seurauksena Suomi menetti alueluovutuksina Neuvostoliitolle yli kaksikymmentä merkittävää teollisuuslaitosta ja 30% vesivoimastaan, joka vastasi 80% maan sähkötuotannosta. Erityinen menetys oli Vuoksen alue, joka oli ollut Suomen teollisuuden ja energiatuotannon ydinaluetta. Jälleenrakennus ja korvaavan teollisuuden ylösajo vaativat nopeita toimia. 66 Maahan säädettiin vuonna 1941 poikkeuslaki, joka mahdollisti voimalaitostyömaan aloittamisen väliaikaisella luvalla. 67 Valtion omistama Imatran Voima ja kolme suomalaista suuryritystä - Tampella, A. Ahlström ja Yhtyneet Paperitehtaat - perustivat tätä tarkoitusta varten vuonna 1941 yhteisyrityksen, joka sai nimekseen Oulujoki Osakeyhtiö. Maan halki kulkevan siirtoverkon rakentamien annettiin Imatran Voiman tehtäväksi. 68 Näin hankkeella oli valtion korkeimman johdon tuki, mutta samalla se sai käyttöönsä johtavien teollisuusyritysten parhaat käytännöt. Kansainvälisesti tunnetut teollisuuspatruunat Walter Ahlström ja Rudolf Walden edustivat suomalaista teollisuusosaa- mista. Ministeri Väinö Tanner ja myöhemmin presidentti Urho Kekkonen huolehtivat hankkeen poliittisesta tuesta. 69 Hankkeen arkkitehdiksi kiinnitettiin nuori ja eteväksi mainittu Aarne Ervi. Hänen tehtäväkenttänsä oli sekä määrältään että vaativuudeltaan poikkeuksellisen laaja. Se ulottui aluesuunnittelusta voimalaitosten ja asuntojen suunnitteluun sisältäen talousrakennukset, puutarhat ja rakennusten sisustukset lukuisine yksityiskohtineen. Tähän tehtävään monitaitoinen ja Alvar Aallon toimistossa kokemusta hankkinut Ervi osoittautui oikeaksi valinnaksi. 66 Tervonen op cit ss Voimaa koskesta op cit. s Kuuskoski op.cit., s Paavo Vasala, op.cit., s

48 47. Yhtiö valisti Jylhämän rakentajia havainnollisin esimerkein vuonna 1948: Tällaisessa kämpässä ei syöpäläiset viihdy, sillä asukkailla on harrastus siisteyteen ja järjestykseen. 48. Vastiparina esitettiin toisenlainen kämppä. 48 Rakennustyö aloitettiin Pyhäkosken patoamisella. Suunnitelma oli uhkarohkea ja voimavarat se toteuttamiseen niukat. Työikäisten miesten ollessa rintamalla, työtä tehtiin naisten sekä iäkkäiden ja alaikäisten miesten voimin. Myös vankeja ja sotavankeja määrättiin työmaan valmisteleviin töihin. Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 työ oli edennyt hitaasti mutta paine hankkeen onnistumiselle oli entisestään kasvanut. Maan maksettavaksi oli langetettu 300 miljoonan kultadollarin suuruiset sotakorvaukset, eikä ehdotusta niiden suorittamista yksin puunjalostustuotteilla hyväksytty. Korvauksiin tarvittiin myös metallituotteita, mikä merkitsi ennennäkemätöntä sähkön tarvetta. 6.5 Pohjolan Klondyke Oulujoen voimalaitostyömaita on verrattu Amerikan kultaryntäyksen aikaiseen Klondykeen. Maassa vallitsi työvoimapula ja voimalaitostyömaille saapui työväkeä kaikkialta Suomesta. Sodasta vapautuneet miehet kävivät arjen töihin tarmokkaasti ja työskentelivät uhkarohkeasti työmaiden vaaroista piittaamatta. Työtä tehtiin kolmessa vuorossa siten, että sänky ja jopa jalkineet saattoivat olla useamman rakentajan käytössä. Vaatimattomiin kenttäolosuhteisiin tottuneet miehet asuivat aluksi pahvisissa teltoissa, kunnes työmaille saatiin tilapäisiä parakkirakennuksia Vasala op.cit., s. 101 Yhtiö pyrki hillitsemään ajoittain railakkaaksi yltynyttä vapaa-ajan viettoa järjestämällä eristyksissä oleville työmaille mielekästä harrastetoimintaa. Silti yhtiön oma poliisi ja putka olivat tarpeellisia. Oulujoki Osakeyhtiö perusti kaksi työryhmää, jotka kumpikin saivat tehtäväkseen kolmen voimalaitoksen rakentamisen. Parhaimmillaan 3000-henkinen Pyhäkosken yhteisö rakensi Pyhäkosken, Montan ja Pällin voimalat. Suurimmillaan 2000-henkinen Jylhämän työryhmä rakensi Jylhämän, Nuojuan ja Utasen voimalat Hirviniemi Helena, Aarne Ervi tilaa ihmiselle Suomen Rakennustaiteen museo, Art-Print Oy Helsinki 2010 s. 68

49 49. Jylhämän koneaseman työmaa helmikuussa 1949 kertoo työmaiden olosuhteista. 49

50 50. Voimalaitosten virtausta tutkittiin laboratoriossa pienoismallin avulla. Suuret puumallit antoivat tietoa padon ja koneiston suunnittelua varten. 51. Pyhäkosken tutkimuskeskus tutki betonin lujuusominaisuuksia ja kehitti valutekniikkaa voimalaitosten olosuhteisiin. Siitä muodostui myöhemmin Betoni- ja geotekniikan tutkimustoimisto. 50 Pyhäkosken pato oli valmistuessaan maamme suurin betonirakennelma, johon käytettiin yli m 3 betonia. Siihen nähden työmenetelmät olivat alkeelliset. Jättiläismäiset valumuotit rakennettiin käsin naulaamalla ja betonia kärrättiin työntökärryillä kapeita lankkusiltoja pitkin. Myös maansiirtokoneita oli sodan jälkeen niukasti. Pyhäkosken jokiuoman yli rakennettiin ilmarata, jolla jokitörmillä sijainneiden sahan ja betoniaseman materiaalia saatiin lähemmäs käyttökohdetta Yksilöllisiä voimalaitoksia sarjatuotantona Oulujoki Osakeyhtiön tavoitteena oli rakentaa voi- 72 Kuusikoski op.cit., ss malaitokset sarjatuotannon periaatteita noudattaen. Tehtävästä suoriutuakseen yhtiön oli kehitettävä keskeisimpiä rakennusmenetelmiä. Pyhäkosken ryhmän painopiste oli betonivalutekniikan kehittämisessä. Jylhämän ryhmä puolestaan erikoistui louhinta- ja maansiirtotekniikan kehittämiseen. Rakennuspaikkojen maaperä, muoto ja olosuhteet vaihtelivat suuresti. Nämä lähtökohdat määrittivät voimalaitoksen sijainnin ja muodon, jolle arkkitehdit antoivat yksilölliset piirteet. Jokaisesta voimalaitoksesta rakennettiin 1:10 1:50 pienoismalli, jolla simuloitiin joen virtausta. Pyhäkosken tukikohdan yhteydessä toimi betonirakenteisiin erikoistunut tutkimuskeskus, jossa kehitettiin valettujen rakenteiden valmistettavuutta, lujuutta, tiiviyttä sekä pakkasenkestävyyttä. Sen toiminta jatkui myöhemmin itsenäisenä tutkimuslaitoksena, josta muodostui valtakunnallinen Betoni- ja geotekniikan tutkimustoimisto. 73 Myös betonirakenteiden elinkaarta määrittävä RV-järjestelmä kehitettiin Oulujoki Osakeyhtiössä. Maaperätutkimuksen ja geologian saralla Oulujoen vesistön voimalaitosten rakentaminen toi merkittävää uutta tietoa. Erityisesti tutkittiin Pyhäkosken alapuolelta alkavaa peruskallion vajoamaa. Arkkitehtuurin kehitystyö oli pääosin Aarne Ervin arkkitehtitoimiston vastuulla. Hankkeen edetessä voimalaitoksissa siirryttiin elementtirakenteisiin ja alettiin hyödyntää keveitä julkisivuelementtejä. Myös 73 Voimaa koskesta ss

51 52. Betoninäyte kuormituskokeessa. 53 ja 54. Utajärven idyllinen kirkonkylämaisema muuttui radikaalisti, kun alakanavaa päätettiin jatkaa 11 kilometrin mittaiseksi. Työmaa oli maansiirtotekniikan taidonnäyte mutta se herätti ensimmäistä kertaa myös kritiikkiä rakennushanketta kohtaan. voimalaitosten arkkitehtuuri virtaviivaistui ja luvun monumentaalisuus vaihtui rationaalisempaan tyyliin. Oulujoella voimalaitosten sarjavalmistukseen luotiin toimiva konsepti, jota Oulujoki Osakeyhtiö hyödynsi myöhemmin Emäjoen voimalaitostyömailla. Osaamista siirtyi työntekijöiden mukana myös pohjoisessa toimivien voimayhtiöiden käyttöön ja sieltä edelleen idänkaupan vientituotteeksi aina Lähi-itään asti. 74 Voimalaitosyhdyskuntien asuntosuunnittelun haasteita oli korkeat laatuvaatimukset, tarvittavien asuntojen suuri määrä sekä materiaalipula. Aarne Ervin toimisto valitsi strategiaksi standardisoinnin. Oulujoen voimalaitoshankeen aikana kehitettiin asuntotyyp- 74 Voimaa koskesta op.cit. s. 314 pejä, rakenneratkaisuja ja detaljeja, joita kuhunkin paikkaan ja käyttötarkoitukseen soveltamalla voitiin muodostaa yksilöllisiä asuntoja ja yhdyskuntia. Kehitystyö ja kokeilut saivat laajempaa merkitystä, kun niillä kartutettiin Ervin johtaman standardoimislaitoksen ylläpitämää RT-kortistoa. 6.7 Varhaisteollisen hierarkian ja kaupunkimaisen elämäntavan yhdistelmä Varhaisteollinen yhteisöllisyys ja hierarkkisuus olivat keskeisiä keinoja, joilla Oulujoki Osakeyhtiö loi suuria organisaatioita etäälle keskuksista, pulan ja poliittisen epävarmuuden aikakaudella. Työntekijöiden sekä heidän perheidensä kokonaisvaltainen huolenpito muodosti rajan yhtiön palveluksessa olevien ja sen ulkopuolelle jäävien välille tehden yhtiöstä tavoitellun ja arvostetun työpaikan. Oulujoki Osakeyhtiö hyödynsi sodassa menetetyn Karjalan voimalaitostyömaiden osaajia. Ammatillisen kokemuksen lisäksi heitä yhdisti keskinäinen luottamus, jonka ilmeni myös karjalaisen kulttuurin näkyvänä läsnäolona voimalaitosyhteisöissä. Koulutetuista ja osaavista ammattilaista käytiin sodan jälkeen ankaraa kilpailua. Jotta pääosin kaupungeissa asuneet ammattilaiset saatiin muuttamaan perheineen pohjoisen eristyneeseen erämaayhteisöön, oli yhtiön tarjottava ainutlaatuiset asuinolosuhteet. Rakentajien asuminen yhdyskunnissa nähtiin väliai- 51

52 55. Oulujoki Osakeyhtiön autonkuljettajia yhtiön ajoneuvojen edessä. Yhtiö järjesti runsaasti edustustilaisuuksia ja vierailuja korkea-arvoisille vieraille. Hanketta käytettiin Suomen modernisaation näyteikkunana maailmalle. 56. Voimalaitosyhdyskuntien kukoistus ajoittui suurten ikäluokkien lapsuusaikaan. Monelle yhtiön suojissa varttuneelle lapselle yhdyskunta on jäänyt mieleen aurinkoisena onnelana. kaiseksi. Heidän oli tyytyminen parakkimaisiin rivitaloasuntoihin aina 1950-luvulle asti. Voimalaitosyhtiön vakinaisen henkilöstön asuntojen moderni huonejako ja varustus olivat Oulujokilaaksossa ennennäkemättömiä. Asukkaat nauttivat jääkaapeista, sisäkäymälöistä, kylpyammeista, moderneista keittiöistä sekä viehättävistä puutarhoista terasseineen. Samanaikaisesti muualla paikkakunnalla vastaavat toimet suoritettiin tavallisesti kylmissä piharakennuksissa. Kun yhdyskunnan varustuksiin kuluivat vielä tenniskentät, rantasaunat ja lämmitetyt kasvihuoneet, herätti yhtiöläisten elintaso paikkakunnalla sekä ihmetystä että kateutta. 75 Ruukkiperiaatteen mukaisesti Leppiniemi tarjosi kaiken, mitä alueen asukas tarvitsi. Pula-aika ja sopeutuminen uuteen ympäristöön nostivat perusasioiden arvostusta: ilmainen asunto, ruokailu, koulu ja monipuoliset huoltopalvelut olivat monelle perheelliselle suuri huojennus. Yhtiön omat maatilat ja yhtiöläisille osoitetut viljelypalstat lämmitetyissä kasvihuoneissa varmistivat riittävän elintarvikkeiden saannin myös säännöstelyn aikana. 76 Yhtiön perusti Pyhäkosken ja Jylhämän tukikohtiin oman kansakoulun ja vastasi alueen terveydenhuollosta. Kyliin saatiin myös kauppoja, posti ja pankki. Pienemmissä voimalaitosyhdyskunnissa palveluita ei ollut, mutta yhtiö järjesti korvaavia palveluita kuten esimerkiksi rouvien ostosmatkoja Ouluun. Asunto yhdyskunnassa kuului vakituisen työntekijän etuisuuksiin. Aluksi kaikki oli ilmaista ja omaa asemaa mitattiin sen perusteella, mitä kukin yhtiöltä sai. Käänteisesti katsottuna yhtiö arvotti työntekijät heidän hyödyllisyytensä perusteella ja käytti asuntohierarkiaa avainhenkilöiden kannustamiseen. Huoneistot olivat virka-asuntoja ja aina uuden asukkaan muuttaessa sisään yhtiö kunnosti asunnon. Ei siis ihme, että esimerkiksi Leppiniemen asukkaat muuttivat asunnosta toiseen varsin tiheään tahtiin. 77 Ervin suunnitelma ulottui puistoihin ja puutarhoihin, joiden hoidosta vastasi yhtiön oma puutarhaosasto. Aluesuunnitelman perusajatuksena oli rajattomuus. Katuja ei reunustettu eikä pihoja erotettu toisistaan Matti Pulkka, haastattelu Muhoksella Jussi Tervaskanto, haastattelu Pyhäkoskella Kaisa Junkkonen ja Nina Junttila, Voimalaitoksen asuinalue

53 57. Urheilutapahtumat olivat merkittäviä tapahtumia yhteisön yhteishengen rakentamisessa. Yhtiön johto kannusti ja osallistui niiden järjestämiseen. Pyhäkosken ja Jylhämän välinen hiihtokilpailu oli yksi suosituimmista. 58. Yhtiö järjesti runsaskätisesti kestittyjä juhlia aina kun siihen oli aihetta. Juhlia hyödynnettiin sidostyhmien sitouttamisessa sekä yhtiön henkilökunnan viihtymisen merkeissä. Periaatteessa kaikilla oli vapaa pääsy rantatörmälle, mutta käytännössä alueen näkymätön hierarkia rajasi liikkumista. Leppiniemen poikki virtaava sosiaalipuron muodostui symboliseksi rajaksi johtajien ja työväestön asumisen välille. 79 Vastaavanlainen järjestys luotiin myös pieniin voimalaitosyhdyskuntiin, joissa asui vähimmillään vain muutama perhe. Koomisia piirteitä hierarkia sai yhtiön elokuvateattereissa, joissa taaimmaiset paikat oli varattu yhtiön johtaville toimihenkilöille. Teollisuustyö toi tullessaan myös vapaa-aikaa, joka agraarissa elämänpiirissä oli tuolloin jokseenkin tun- Leppiniemi maiseman ja identiteetin huomioiminen alueen kehittämisessä, OSEKK, 2005 s. 19 ja Kari Mankinen, elokuva Pohjolan Helmi, Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, OKTO 1995 tematon käsite. Sitä voitiin viettää yhtiön järjestämien harrastusten ja lukuisten juhlien parissa. Yhtiön alaisuudessa toimi yli kaksikymmentä harrastekerhoa. Urheilu oli merkittävässä asemassa ja siihen osallistuivat kaikenikäiset yhtiöläiset. Erityisesti Pyhäkosken ja Jylhämän työryhmien väliset urheilukilpailut keräsivät paljon yleisöä. Voimayhtiön harjoitussalilta olympiavoittajaksi noussut painija Tapio Sipilä oli osoitus yhtiöläisten urheilullisesta tasosta. 6.8 Yhteiskunta muuttuu ja automaatio sammuttaa valot yhdyskunnista Kun pääuoman voimalaitokset olivat valmiita, siirtyi rakentamisen painopiste Oulujärveen pohjoisesta laskevan Emäjoen työmaille. Oulujoki Osakeyhtiö rakensi sinne vuosina Ämmän, Aittokosken ja Seitenoikean voimalaitokset. Niiden lisäksi se hankki omistukseensa Kajaani Osakeyhtiön rakennuttaman Leppikosken laitoksen. Rakentajien poismuutto oli ennakoitu jo suunnitteluvaiheessa, mutta muutoin voimalaitosyhdyskunnat oli suunniteltu käyttöhenkilöstön ja heidän perheidensä pysyviksi asuinympäristöiksi. Yhdyskuntien elämä rauhoittui 1960-luvun puolivälissä mutta samalla voitiin todeta, että myös yhteisöllisyyden kulta-aika oli ohitettu. Yksityisautojen yleistyminen laajensi ystäväja harrastuspiiriä yhteisön ulkopuolelle. Television tulo koteihin tyhjensi yhtäkkisesti yhtiöläisten näyttämön ja katsomot. Myös kansainvälisen nuorisokulttuurin esiinnousu erotti aikuisten ja nuorten harrastukset 53

54 54 toisistaan luvulla käynnistetty laajamittainen voimalaitosten automatisointi ja etäohjaus vähensivät nopeasti henkilöstön tarvetta. Moni yhtiöläinen myös eläköityi eivätkä heidän jälkeläisensä juurikaan työllistyneet voimayhtiön palvelukseen. Kun työsuhde voimayhtiön kanssa päättyi, oli asunto etsittävä muualta luvulle tultaessa Leppiniemen asukasmäärä oli pudonnut kymmenesosaan hankkeen alkuvaiheesta. 80 Asuntoja ei vuokrattu ulkopuolisille, joten monet niistä jäivät tyhjilleen. Yhdyskunnan tyhjeneminen riudutti yhteiset harrastukset ja alueen palvelut. Posti, pankki, kauppa ja kioski jättivät Leppiniemen ja Jylhämän. Monet aikoinaan kiireellä rakennetut palvelurakennukset rapistuivat ja purettiin tarpeettomina. Leppiniemen Seuratalon elokuvateatteri lopetti toimintansa vuonna Fuusioiden kautta kansainväliseksi energiayhtiö Fortumiksi muotoutunut entinen Oulujoki Oy käynnisti ei-tuotannollisten kiinteistöjen myynnin luvun alussa. 81 Voimalaitosyhdyskuntien omistajiksi tuli kiinteistösijoittajia, yksityishenkilöitä sekä perustettavia asunto-osakeyhtiöitä. Vain harvalla heistä oli yhteyttä alkuperäiseen voimalaitosyhteisöön. 80 Kuuskoski op.cit, s. 78 ja Vesivoimaa Oulujoesta taulukko s Vaiennut joki 82 90% vesivoimatuotantoon valjastettu Oulujoki elää tällä hetkellä staattista vaihetta, jonka kehittämistä ohjaavat 1980-luvulla esiin nousseet ympäristöarvot ja virkistyskäyttö. Vesivoimalaitosten osuus sähkövoiman kokonaistuotannosta on merkittävästi pienentynyt, mutta niiden merkitys sähköjärjestelmän toiminnan kannalta välttämättömän säätövoiman tuottajana on edelleen suuri. Voimatuotannon uusiutuvuus ja päästöttömyys ovat energiatuotannon keskeisiä arvoja. Oulujoen tulevaisuudesta käytävän keskustelun painopiste on 2000-luvulla ollut vaelluskaloissa ja joen säännöstelyn aiheuttamien haittojen lieventämisessä. Yhteistyö voimatuotannon ja paikallisten asukkaiden välillä on vakiintunut, vaikka voimayhtiön päätöksenteko onkin siirtynyt pois voimalaitospaikkakunnilta. Oulujoen vesistön voimalaitosyhdyskuntien kulttuuriarvoja alettiin tunnistaa 1980-luvulla. Laajempi kiinnostus virisi 2000-luvulla, kun modernin aikakauden arkkitehtuuriperinnöstä tuli merkittävä kansainvälinen tutkimusalue. Myös nostalgia eri muodoissaan on ollut aikakaudellemme tyypillinen kulttuuri-ilmiö. 82 Otsikko on lainaus Pekka Jurvelinin samannimisen teoksen nimestä. Vapaan Oulujoen vesistön kokeneet sukupolvet ovat ikääntymässä. Ihmiset, jotka joen rakentamisen jälkeen käänsivät selkänsä Oulujoelle ovat saaneet seurakseen sukupolven, jolle rakennettu joki edustaa vakiintunutta tilaa. Heille jättiläismäinen rakennushanke, voimalaitosyhdyskuntien arkkitehtuuri ja jälleenrakennuskauden ilmapiiri edustavat nostalgiaa. Suuren muutoksen tuonut rakentamisvaihe on kytkeytynyt osaksi Oulujoen historian vaiherikkaiden tapahtumien ketjua. Kysymys menetettyjen luonto- ja kulttuuriarvojen kadottamisesta asettuu siinä jälleenrakennuskauden vilpittömän kehitysuskon ja välttämättömyyden tyynen pinnan alle. 59. Kotikoski on lopullisesti vaiennut ja tilan rantaniityt ovat jääneet veden alle. Oilingin isäntä ja emäntä ihmettelevät muutosta pojanpoikansa kanssa 1950-luvulla. KUVA: Laitasaari-Seuran arkisto

55 55

56 OULUJOEN VESISTÖN ARKKITEHDIT 60. Aarne Ervi 61. Bertel Strömmer 62. Alvar Aalto 63. Eino Pitkänen 56 Modernismi oli 1900-luvun taiteen ja tieteen rajat ylittävä suuntaus, joka pyrki eroon historiallisuudesta ja rikkomaan perinteen asettamia sääntöjä. Arkkitehtuurissa se liittyy olennaisesti rakennustekniikan kehitykseen, jossa teräsbetoni ja pilari-laattatekniikka mahdollistivat vapaan pohjamuodon ja julkisivut. Suunnannäyttäjinä toimivat sveitsiläinen arkkitehti Le Corbusier ja saksalaisen Bauhaus -liike. 1 Suomeen moderni arkkitehtuuri saapui 1920-luvun lopulla. Se kävi ankaraa kamppailua klassisismia puolustavia traditionalistien kanssa aina 1930-luvun puoliväliin asti. Suomalaiset arkkitehdit vierastivat liikkeen aatteellista ideologiaa mutta omaksuivat nopeasti sen rationaalisen työskentelymallin ja ajattelutavan. 2 Ennen toista maailmansotaa valkoisena hohtavasta funktionalismista oli tullut Suomen modernisoituvan yhteiskunnan tunnusmerkki. Tyyliä suosivat erityisesti matkailu, puolustusvoimat, terveydenhuolto ja teollisuus. 3 Vuoden 1940 Olympialaisiin valmistautuneen Helsingin oli määrä olla modernin arkkitehtuurin näyteikkuna maailmalle. 1 Koho Timo, Modernismi suomalaisessa arkkitehtuurissa ,, Rakennustieto Oy, Tammer-Paino Oy 2000 op.cit. s ibid. s Standertskjöld Elina, Arkkitehtuurimme vuosikymmenet Rakennustieto, Karisto Oy Hämeenlinna 2008, ss ja Aarne Ervi ( ) oli kolmannen polven modernisti, jonka tuotteliain aikakausi ajoittui lukujen jälleenrakennusaikaan. Alvar Aallon toimistossa työskennellessään Ervi omaksui intuitiivisen suunnittelumetodin, joka korosti tilojen viihtyisyyttä, mittakaavojen vaihteluja ja arkkitehtuurin konkreettista luontosuhdetta. Ervin arkkitehtuuri on kokonaisvaltaista ulottuen aluesuunnittelusta asuntojen yksityiskohtiin. Hän suosi töissään kokeellisia ratkaisuja ja oli standardisoinnin edelläkävijä Suomessa. Ervi oli professori ja toimi uran loppuvaiheessa Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päällikkönä. Merkittäviä töitä: Porthania 1949, Tapiola-suunnitelma 1954, Oulujoen voimalaitosalueet ja Turun Yliopistokampus Alvar Aalto ( ) on kansainvälisesti tunnetuin suomalaisarkkitehti ja yksi 1900-luvun johtavista modernin arkkitehtuurin suunnannäyttäjistä. Aalto tunnetaan humanistisen modernismin edustajana, jonka arkkitehtuurille tunnusomaiset luonnonmuodot ja suhde ympäristöön poikkesivat modernismin valtalinjasta. Aalto oli kansainvälisen CIAM:in jäsen ja MIT:n professori. Rakennusten lisäksi hänet tunnetaan huonekalujen ja design-esineiden suunnittelijana. Merkittäviä töitä: Paimion parantola 1933, Viipurin kirjasto 1935, Pariisin paviljonki 1937, Sunila 1938, Villa Mairea 1939, Vuoksenniskan kirkko 1958 ja Finlandia talo Bertel Strömmer ( ) aloitti uran kansallisromanttisen tyylin kulta-aikana työskennellen muun muassa Eliel Saarisen toimistossa luvulla hänen tyylinsä pelkistyi funktionalismin suuntaan. Strömmer toimi yli 35 vuotta kaupunginarkkitehtina Tampereella, jonne sijoittuvat hänen keskeisimmät työnsä. Merkittäviä töitä: Tammer Hotelli 1929, Tampereen Sähkölaitos 1933, Tampereen linja-autoasema 1938 ja Kemin kaupungintalo Eino Pitkänen ( ) oli 1930-luvun ja jälleenrakennusajan modernisti, jonka tuotantoa on erityisesti Pohjoisja Itä-Suomen kaupungeissa. Sodan jälkeen hän toimi Kajaani Oy:n osa-aikaisena arkkitehtina. Merkittäviä töitä: Iisalmen kirkko 1934, Marsalkka Mannerheimin Marskin maja 1942, Oulu Oy:n ja Kajaani Oy:n tehtaat 1938 ja Kajaani Oy:n voimalaitokset sekä Valkea Linna Oulussa Tilaa ihmiselle op cit Päivi Tervonen op cit

57 7 OULUJOEN VESISTÖN VOIMALAITOSARKKITEHTUURI Oulujoen hankkeen arkkitehtien tehtävänä oli luoda moderneja työ- ja asuinympäristöjä neitseelliseen erämaamaisemaan. Suunnittelussa oli huomioitava materiaalipula, työmenetelmien asettamat rajoitteet sekä jokaisen voimalaitoksen yksilölliset haasteet. Näistä lähtökohdista syntyi Oulujoen vesistön ainutlaatuinen voimalaitosarkkitehtuuri. Neljännesvuosisadan aikana rakennetut voimalaitokset muodostavat kiinnostavan kehityssarjan kuhunkin paikkaan ja olosuhteisiin yksilöllisesti suunniteltuja monumentteja. Kun seitsemän vuosikymmentä on kulunut hankeen aloittamisesta, ovat kaikki Oulujoen vesistön voimalaitokset edelleen tuotantokäytössä. Myös voimalaitosyhdyskunnat ovat säilyttäneet alkuperäisen luonteensa ja ovat edelleen haluttuja asuinalueita. 64. Kuva Pyhäkosken voimalaitospadosta levisi maailmalle myös postimerkin muodossa. Korkeatasoisella arkkitehtuurilla hakkeen toteuttajat pyrkivät luomaan modernia estetiikkaa korvaamaan menetettäviä luonto- ja maisema-arvoja. Sen avulla myös sitoutettiin korkeasti koulutetut ammattilaiset pohjoisen eristyneisiin erämaayhdyskuntiin. Laajempi päämäärä oli luoda kuvaa Suomesta edistyksellisenä valtiona, jossa teollistuminen, modernit kaupungit ja erämaiden luontoarvot muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuri on neljän arkkitehdin käsialaa. Suurimman roolin sai arkkitehti Aarne Ervin johtama toimisto. Ervi aloitti Oulujoki Osakeyhtiön voimalaitosten ja yhdyskuntien suunnittelijana vuonna 1942 ja tämä työ jatkui kolme vuosikymmentä hänen uransa päätökseen asti. Ervin suunnittelutehtävä oli kokonaisvaltainen käsittäen yhdeksän kokonaisuutta. Tehtäväkenttä oli poikkeuksellisen laaja ulottuen aluesuunnittelusta rakennusten yksityiskohtiin saakka. Oulun kaupungin uuden modernin voimalaitosympäristön suunnittelu jaettiin kokeneiden arkkitehtien Alvar Aallon ja Bertel Strömmerin kesken. Strömmer sai suunniteltavakseen Merikosken voimalaitoksen. Aalto puolestaan loi suunnitelman joen suistoon rakennetulle Koskikeskukselle, josta tuli modernin Oulun tunnusmerkki vuosikymmeniksi. Kajaanin kaupungissa ja siitä itään suuntautuvalla Sotkamon reitillä vesivoimalaitokset ovat pääosin arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelemia. Kajaani Osakeyhtiön arkkitehtina hän loi modernin kerrostuman myös kaupungin historialliseen keskustaan ja puunjalostusyhtiön teollisuuskeskukseen. 57

58 65. Pyhäkosken Leppiniemi on Oulujoki Osakeyhtiön ensimmäinen ja suurin voimalaitosyhdyskunta. Sen avoin ja rajaamaton luonne on säilynyt siitä huolimatta, että asunnot ovat siirtyneet voimayhtiön hallinnasta yksityiseen omistukseen. Oikealla aluepiirros, josta ilmenee toimintojen sijoittuminen voimalaitosyhdyskunnassa. Samoja periaatteita noudatettiin myös pienemmissä kohteissa aina hankkeen loppuun asti Voimalaitosyhdyskunnat Oulujoen vesistön voimalaitosyhdyskunnat muodostavat sarjan ainutkertaisia, kuhunkin paikkaan sovitettuja kokonaisuuksia. Rakennukset on sijoitettu puistomaiseen ympäristöön näennäisen vapaamuotoisesti, mutta niiden avulla on luotu harkittuja ulkotiloja, näkymiä ja toiminnallisuuksia. Oulujoen voimalaitosalueet rakennettiin lähes poikkeuksetta neitseelliseen luontoon, jonka muuttuvan luonteen arkkitehti Arne Ervi taitavasti ennakoi. Hän sovelsi varhaisteollisen ruukkimiljöön ja modernin puutarhakaupungin suunnitteluideologioita. Funktionalismin periaatetta noudattaen hän erotti työn, vapaa-ajan ja liikenteen toisistaan. Rakennustyylinä Ervi suosi 1940-luvulla pehmentynyttä tyylisuuntaa eli romanttista funktionalismia, jonka keskeinen tavoite on viihtyisyys. Asuinyhdyskuntien rakennuspaikaksi valittiin tavallisesti kuiva rantatörmä, jonka mäntyvaltaista puustoa jätettiin korostamaan alueen puistomaista ilmettä. Asuinalueiden tunnuspiirteitä ovat myös avoimet ja rajaamattomat piha-alueet sekä eri rakennustyyppien hienovarainen muuntelu. Rakennusten, pihojen ja yleisten alueiden julkisuusasteet ovat edelleen helposti luettavissa ja kertovat aikakauden yhteisöllisistä ihanteista. Voimalaitosyhdyskuntien maisemallisia ominaispiirteitä ovat vesistön jakautumien järvimäiseen patoaltaaseen ja voimalaitoksen alapuolella virtaavaan alakanavaan. Monumentaalisilla voimalaitoksilla on maisemassa keskeinen asema ja niiden padot muodostivat valmistuessaan uuden liikenneyhteyden joen yli. Erämaaympäristöstä muistuttaa alueita ympäröivä metsä, johon hoidettu puisto liudentuu kolmelta suunnalta.

59 AITTA RANTASAUNA Lemmenpolku Uittoränni VENEVAJA 14 LANTTOTIE Uimaranta Maisema-allas Vierasmaja Veneenlaskupaikka SAARIVIRRANTIE 1. Uittoränni 2. Nipunsiirtolaitos 4 6 Pyhäkosken voimalaitos OULUJOKI 11 Johtajien pientalot Alakanava 4. Koneasema 5. Patoallas Rantasauna 6. Patosilta 7 Korjaamo 8 Alueopaste Muistomerkki Näköalapaikka 10 ERVINTIE 15 HYKKYRINTIE 7. Muuntamokenttä 8. Näköalapaikka 9 Aluevalvomo Puukonttori 17 KESTITIE 5 AP Bussipysäkki WC Kävelytie Rantasauna Rivitalot LEPPINIEMENTIE SAARIVIRRANTIE 12 Voimala Puutalot UITONMUTKA 9. Hallinto 10. Rantasaunat 11. Insinöörien rivitalot 12. Huoltorakennukset Seuratalo Johtajien talot (kivi) Jätekatos Maakellari Ent. Seuratalon piharakennus 14. Vierasmaja KAIPOLANTIE KESTIPOLKU Talonmiehen asunto Aluekonttori 15. Pientalot (puu) PYHÄNKOSKENTIE Rivitalot 17. Seuratalo Kerrostalot 18. Parakit (purettu) LEPPINIEMI, MUHOS 1: m Parakit PIUHAKUJA 19 Kauppa ERVINTIE 19. Kauppapalvelut 20. Kerrostalot Pyhäkosken Leppiniemen alueen ryhmittely toistui eri kokoisena ja erilaiseen maisemaan sovitettuna Oulujoki Osakeyhtiön myöhemmissä yhdyskunnissa. 18 ONNINKORVA 59 UKKOLANTIE

60 67. Aarne Ervi sijoitti perinteistä rakennustapaa edustavat rantasaunat saman vesipeilin äärelle modernien voimalaitosten kanssa. Moni työntekijä katseli työpaikkaansa kotinsa ikkunasta. 68. Pällin yhdyskunta on keskikokoinen, ketjutaloista muodostettu pihapiiri. Pihan keskellä on kauneusallas. Yllä alue nykytilassa ja oikealla juuri valmistuneena. 60 Suurimmat voimalaitosyhdyskunnat muodostivat lähes omavaraisia yhteisöjä kouluineen, kauppoineen, kerhotaloineen, edustustiloineen ja sairastupineen. Yhtiön omat maatilat loivat perustan elintarvikehuollolle. Nämä yhteisöä palvelleet rakennukset ovat tyhjentyneet ja osin kadonneetkin. Samoin ovat kadonneet väliaikaisiksi rakennetut parakit, joissa vielä 1960-luvun alussa asui rakentajien perheitä. Voimalaitosyhdyskuntien rakenne ja perusajatus säilyivät muuttumattomina siitä huolimatta, että niiden ajalliseksi aikaväliksi muodostui yli kaksi vuosikymmentä. Voimalaitosten muotokieli kehittyi modernin arkkitehtuurin aallonharjalla, mutta asuinalueiden arkkitehtuurissa romanttisen funktionalismin henkeä noudatettiin vielä 1960-luvulla. Siihen vaikuttivat paitsi standardisoitujen rakennustyyppien hyödyntäminen, myös Erville tunnusomaiseksi muodostunut pyrkimys viihtyisyyteen ja luontoyhteyteen. Yhdyskuntia palvelivat moninaiset huoltorakennukset ja rakennelmat. Niistä erikoisimpia ovat hirsirakenteiset ja turvekattoiset rantasaunat, jotka rakennettiin paikallista rakennusperintöä noudattaen. Ervin suunnitelmissa rantasaunat sijoitettiin tavallisesti saman vesipeilin ääreen modernien voimalaitosten kanssa. NYKYTILA: Oulujoen voimalaitosalueet ovat säilyttäneet ulkoisen hahmonsa. Myös vesistön ja rakennetun ympäristön suhde on säilynyt. Alueita ei ole merkittävästi laajennettu tai muutettu. Niiden avoin ja rajaamaton luonne vastaa alkuperäistä ideaa. Voimalaitokset ovat tuotannollisessa käytössä ja niiden arkkitehtuuriin ei kohdistu muutospaineita. Asuinalueet ovat kokeneet siirtymäkauden, jossa niiden omistus on hajaantunut yksityisille. Korjausrakentamisen suhteen alueet ovat eri vaiheissa ja uudisrakentamisen paineet kohdistuvat lähinnä aputiloihin. Alueiden entiset palvelurakennukset ja käyttöä vailla olevat rakennukset edellyttävät säilyttäviä toimenpiteitä.

61 69. Pällin voimalaitosalueen lasten elämää helteisenä kesäpäivänä. 61

62 70 ja 71. Konesalit rakennettiin korkeatasoisiksi työtiloiksi, jotka toimivat tarvittaessa myös edustustiloina. Suuret ikkunat tarjosivat luonnonvaloa ja näkymän maisemaan. Jokainen voimalaitos suunniteltiin yksilöksi, jota arkkitehdit korostivat värityksellä. Kuvassa Montan voimalaitoksen konesali. 72. Voimalaitoksia ohjattiin aluksi laitoskohtaisesti. Keskitetty ohjaus ja myöhemmin automaatio tekivät laitosten ohjauskeskukset tarpeettomiksi. Ohjauskeskukset ovat kuitenkin pääsääntöisesti säilyneet Voimalaitokset Oulujoen vesistön voimalaitokset muodostavat dynaamisen kehityssarjan, joka ilmentää rakennustekniikan ja teollisuusarkkitehtuurin kehityskaarta 1940-luvulta 1960-luvulle. Jokainen voimalaitos on yksilö, joka sovitettiin huolellisesti valittuun maisemakohtaan. Esteettisien arvot saivat suunnittelussa keskeisen aseman, mutta eniten laitosten sijoitukseen ja muotoon vaikuttivat rakennuspaikan maaperä ja geologiset olosuhteet. Oulujoen vesistön voimalaitokset ovat tyypillisiä litteän maan voimaloita, joiden turbiinien akselit ovat pystyasennossa ja sijaitsevat padon suuntaisesti rinnakkain. Voimalaitosten massoittelu toistuu yhdenmukaista perusasetelmaa muunnellen. Siihen kuuluu betoninen poikkipato, patoluukkuja säätelevät konehuoneet ja suurimpana massana konesali. Suurimman rakennusmassan muodostaa koneasema, jonka suojissa toimivat sähköä tuottavat turbiinit, ohjauskeskus ja toimistotilat. Koneasemarakennus kuvastuu ylävesialtaan vesipeiliin horisontaalisena massana. Alakanavan suuntaan se muodostaa korkean paaden, jota keventää konesalin suurikokoiset ikkunat. Ensimmäisten voimalaitosten koneasemat ovat monoliittisia, paikalla valettuja ja muurattuja rakennuksia. Niiden arkkitehtuuri edustaa varhaista funktionalismia, jolle on omista pelkistetyt perusmuodot, tasakatot, nauhaikkunat ja laajat vaaleaksi rapatut pinnat. Arkkitehdit kompensoivat materiaalipulaa ja rakennustekniikan kehittymättömyyttä taitavalla massoittelulla ja harkituilla yksityiskohdilla. Kohdealueen voimalaitoksista tätä tyyliä edustavat Pyhäkoski, Jylhämä, Oulun Merikoski ja Kajaanin Koivukoski. Oulujoki Osakeyhtiön arkkitehti Aarne Ervi oli suomalaisen modernin arkkitehtuurin edelläkävijä ja ennakkoluuloton kokeilija. Hänellä oli tiiviit suhteet rakennusteollisuuteen ja sen ansiosta jo 1950-luvun voimalaitoksissa hyödynnettiin elementtitekniikkaa ja tehtiin esivalmistetuilla rakenneosilla toteutettuja

63 73. Kallioisen voimalaitos Sotkamon reitillä. Laitoksen on rakennuttanut Kajaani Oy ja sen omistaa nykyisin UPM Energia. Pieni koneasema on saanut rinnalleen pitkän ja korkean nipunsiirtolaitteen. 63

64 74. Pyhäkosken voimalaitos (1951) on 11 kerroksinen kerrostalo, jossa konesalin lisäksi on toimisto- ja työtiloja. Neljästä osasta muodostuva rakennusmassa on patoaltaan suuntaan horisontaalinen ja alakanavan puolella se näyttäytyy jylhänä kivipaatena. 75. Nuojua (1955) edustaa seuraavan sukupolven voimalaitosarkkitehtuuria. Rakennuksen muotokieli on dynaaminen ja sen julkisivussa käytettiin ensimmäisen kerran ikkunaelementtejä. 64 kokeiluja. Julkisivuissa käytettiin metallilevyä, lämpöeristettyjä betonilaattoja ja ikkunaelementtejä. Näitä toisen vaiheen voimalaitoksia ovat Montta, Pälli, Nuojua ja Utanen. Koneasemien muotokieli virtaviivaistui edelleen 1960-luvulla. Siihen vaikuttivat paitsi arkkitehtuurin valtavirran rationaalistuminen myös sarjatuotannon periaatteet. Ervi loi teräviä kattomuotoja ja pelkistettyjä julkisivuja, joiden keveyttä korostivat pelti- tai kuitulevyelementit. Arkkitehtuurin pelkistyminen toi esiin korkeatasoisen viimeistelyn. Emäjoen voimalaitokset Ämmässä, Seitenoikealla ja Aittokoskella edustavat tätä vaihetta. Koneaseman yhteydessä - myös pienillä laitoksilla - on huomattava määrä toimistotiloja. Vastaanotot, aulatilat, ohjaamot ja konesalit toteutettiin julkisten tilojen laatutasolla. Niiden yksilölliset interiöörit muodostuvat konesalin jylhistä betonirakenteista, alakanavaan avautuvista suurista ikkunaseinistä sekä valituista yksityiskohdista kuten portaista ja kulkuteistä. Aarne Ervi korosti voimalaitosten yksilöllisyyttä valitsemalla eri laitosten turbiineille ja sisätiloille oman värimaailmansa. Kokonaisuuteen kuuluvat myös laitoksen tuntumaan rakennetut kytkinkentät muuntajineen. Ne sijoittuvat avoimen taivaan alle ja liittyvät valtakunnallisiin siirtoverkkoihin. Voimalaitosten yhteyteen rakennettiin myös uittorännejä, jotka myöhemmin korvattiin nipunsiirtolaitteilla. Niiden korkeat betonikehät ovat veistosmaisia betonitekniikan taidonnäytteitä ja olennainen osa voimalaitosten arkkitehtuuria. NYKYTILA: Oulujoen vesistön voimalaitosten alkuperäisyysaste on korkea. Rakennelmien ulkoiset hahmot ovat säilyneet muuttumattomina. Julkisivukorjauksissa on käytetty alkuperäisiä materiaaleja ja rakennusosiin tehdyt muutokset ovat vähäisiä. Aiemmin avoin, louhikkoinen maisema on nykyisin metsäistä ja osin hoidettua ympäristöä. Oulujoella ja Emäjoella merkittävimmät muutokset ovat kohdistuneet koneistoihin, joita on uusittu tehokkaampiin alkuperäinen väritys säilyttäen. Sisätilojen materiaalit ja detaljit ovat pääosin säilyneet, eikä niihin kohdistu muutostarpeita. Pyhäkosken koneaseman tiloissa toimii voimayhtiön yksityinen Voimalaitosmuseo.

65 76. Pällin (1954) koneasemassa kokeiltiin käännettyä kattomuotoa sekä lämpöeristettyä julkisivulaattaa. Myös ikkunaelementit ovat aikaisempaa suurempia. 77 Aittokoski (1958) edustaa hankkeen viimeisintä vaihetta. Sen arkkitehtuuri on muodoltaan ja materiaaleiltaan huomattavasti aikaisempaa pelkistetympää. Yksityiskohdat ja viimeistely ovat korkeatasoisia. 78 ja 79. Aittokosken ja Pällin porrasteemoja. 80. Pyhäkosken voimalaitoksen vastaanottoaula. 65

66 OULUJOEN ASUNTOTYPOLOGIAA 81. Erillispientalo (kivi) 82. Kahden perheen talo (puu) 83. Rivitalo (kivi) 84. Kytketyt pientalot (puu) Voimalaitosalueiden asuntotyypit toteuttavat varhaisteollista hierarkiaa. Niiden ominaispiirteet perustuivat hankkeen aikana luotuihin mitoituksellisiin ja rakenteellisiin standardeihin. Asuntoarkkitehtuuri on korkeatasoista ja hyödyntää ennakkoluulottomasti aikakauden edistyksellisiä ratkaisuja. Rakennusten polveilevat julkisivut, terassit ja kytketyt varastot mahdollistivat kunkin alueen luonteen mukaisen muuntelun. Rakentajat miellettiin yhdyskunnissa väliaikaisiksi asukkaiksi, joille vielä 1950-luvun lopulla osoitettiin asunnoksi parakkimaisia tilapäistaloja. Parakit on purettu ja korvattu kerros- ja rivitaloasunnoilla. Erillispientalot: Ensimmäiset yhden perheen asunnot suunniteltiin yhtiön johdon ja insinöörien perheille. Näyttävät kivitalot liittyvät puutarhaan lukuisten terassien ja suurten maisemaikkunoiden välityksellä. Johtajien talot sijoitettiin lähelle rantaa ja arvokkaimmat alueen perälle. Myöhemmin syntyi puinen yhden perheen asuintalomalli. Se oli edellä mainittuja vaatimattomampi ja sijaitsi kauempana rannasta. Paritalot: Paritalot kuuluivat yhtiön näkökulmasta merkittäville työntekijöille. Niiden porrastettu pohjamuoto tarjosi näkymiä ja yksityisyyttä avoimessa maisemassa. Kiviaineiset paritalot toteutettiin samalla laatutasolla kuin ylimmän johdon talot. Kytketyt pientalot: Malli esiintyy pienillä asuinalueilla. Rakennusten välittävänä osana toimii varasto tai autosuoja. Kytketyt talot muodostavat jonomaisia siipiä, jotka rajaavat ympäröivästä metsästä turvallisen sisäpihan. Rivitalot: Rivitaloja rakennettiin sekä kivirakenteisina että puurakenteisina. Asunnot ovat pieniä perheasuntoja. Pyhäkoskella rivitalot sijoittuvat lähelle pääväylää, alueen alkupäähän. Pienemmillä alueilla kuten Seitenoikeassa rivitalo on olemukseltaan tasavertainen erillispientalojen kanssa. Kerrostalot: Kerrostaloja rakennettiin ainoastaan Pyhäkoskelle, jossa ne korvasivat huonokuntoisiksi todetut parakkiasunnot luvun lopulla valmistuneet betonirunkoiset pienkerrostalot on sijoitettu väljästi alueen reunalle. Asuntojen sijoittelu metsäiseen maisemaan ja asunnoista avautuva näköyhteys ympäröivään maisemaan lisäävät merkittävästi asumisviihtyvyyttä Kerrostalo (kivirakenteinen)

67 86. Jylhämän yhdyskunnan asunto kuvattuna 1940-luvun lopulla. Puuliedellä varustettu keittiö ja ruokapöytä on sijoitettu eri huoneisiin. Lasitetut väliovet lisäävät virtaavan tilan tuntua. 87. Leppiniemessä sijaitseva asunto on peruskorjattu alkuperäistä henkeä noudattaen. Asunnon omistaja on pyrkinyt säilyttämään ja osin palauttamaan alkuperäisiä materiaaleja. 7.3 Asunnot Oulujoen vesistön voimalaitosyhdyskuntien asuntoarkkitehtuuri on erinomainen esimerkki jälleenrakennuskauden asumisihanteista, joita tässä tapauksessa voitiin toteuttaa neitseelliseen maaperään ja ajankohtaan nähden poikkeuksellisilla resursseilla. Vakinaisen henkilöstön asunnot suunniteltiin koulutetun kaupunkilaisperheen tarpeita ja toiveita tulkiten. Niiden toteutuksessa noudatettiin korkeaa laatutasoa niissä rajoissa, kun se pulan olosuhteissa oli mahdollista. Erotuksena kaupunkiasuntoihin voimalaitosyhdyskuntien asukkaille oli tarjolla huomattavan kauniit näkymät ja viihtyisät pihat. Asuntotyyppien kehitystyö tehtiin pääosin Pyhäkoskella ja Jylhämässä. Erilaiset asuntotyypit noudattivat yhdyskunnan sisäistä hierarkiaa. Oli tyypillistä, että yhtiöläiset tavoittelivat korkeampaa asemaa ja sen osoituksena pääsivät muuttamaan suurempaan asuntoon. Tyylillisesti Oulujoen ja Emäjoen asunnot edustavat toisen maailmansodan aikana pehmentynyttä funktionalismia. Tyylin kehittymiseen vaikuttivat sodan aikana syntynyt kaipuu kodikkuuteen, rakennustarvikkeiden puutetta korvaavien rakennusmateriaalien käyttö sekä varhaisen funktionalismin tekniset ongelmat. 83 Arkkitehti Aarne Ervi toimi vuosina standardisoimistoimiston johtajana ja oli ratkaisevassa 83 Standerskjöld op cit ss. 70, roolissa RT-korttijärjestelmän perustamisessa. Oulujoen voimalaitoshanke muodosti hänelle merkittävän koekentän, jossa uusia rakenne- ja tilaratkaisuja päästiin kokeilemaan ja kehittelemään käytännössä. Oulujoen kohteissa käytettiin muun muassa suomalaisen rakennustarviketeollisuuden kehittämää Betocellharkkoa. Paikallisista materiaaleista näkyvimmän roolin sai Kurenkoskelta louhittu harmaa luonnonkivi. Modernistisista lähtökohdista huolimatta Aarne Ervin päähuomio oli asuntojen viihtyisyydessä ja yhteydessä ympäröivän luonnon kanssa. Hänen arkkitehtuurinsa keinovalikoimiin kuuluivat mittakaavalliset ratkaisut, kuistit, terassit ja huolellisesti suunnatut maisemaikkunat. Ervin toimisto vastasi myös puutarhojen yksityiskohtaisesta suunnittelusta. 67

68 Leppiniemen esimerkkiasunnon nykytilaa. Omistaja pyrkii säilyttämään alkuperäisiä rakenneosia ja materiaaleja. Avoimen pihan tarjoamat pitkät näkymät ovat tärkeitä sisäarkkitehtuurin osatekijöitä NYKYTILA: Asuntojen siirtyminen voimayhtiöiltä yksityiseen omistukseen muodosti epäjatkuvuuskohdan 2000-luvun alussa. Se ei ole kuitenkaan johtanut pelättyyn muutoskorjausaaltoon vaan pikemminkin tietoisuus alkuperäisen arkkitehtuurin arvosta on kasvamassa. Asuntojen sisätiloihin tehdyistä muutoksista ei ole kokonaiskuvaa, mutta erot eri yhdyskuntien välillä lienevät suuret. Esimerkiksi Montassa merkittävät korjaustyöt on tehty, mutta sitä vastoin Pällissä tarvittaisiin kiireellisiä toimia. Suurimmat muutostarpeet kohdistuvat säilytystiloihin, jotka eivät vastaa sisällä eivätkä ulkona 2010-luvun asumistarpeita. Asunnon omistajilla on käytettävissä Ervi-hankkeen tuottamat korjaustapaohjeet, mutta se ei poista yksilöllisen ohjauksen tarvetta. 68

69 93. Välioven saranamalli on standardoitu. 94. Johtajan asunnon olohuone Jylhämästä vuodelta Utasen yhdyskunnan rivitalossa viihtyisyyttä on luotu mittakaavalla ja matalalla perustuksella. Talon aputilat sijaitsevat kellarikerroksessa

70 70

71 Aarne Ervin suunnittelema ja vuonna 1948 valmistunut Pyhäkosken vierasmaja on Oulujoen vesistön vesivoimahankkeen merkittävin rakennus. Se sai jo valmistuessaan kansainvälistä huomioita ja on säilynyt voimayhtiön tarkassa valvonnassa lähes alkuperäisenä. Vierasmajan nykyinen omistaja on tehnyt ennallistavaa korjausta ja suunnittelee rakennuksen hyödyntämistä korkeatasoisena matkailukohteena. 7.4 Muut voimalaitosalueiden rakennukset ja rakennelmat Edellä kuvattujen rakennustyyppien lisäksi voimalaitosalueilla on runsaasti tuotannolliseen toimintaan, asumiseen ja yhdyskuntien huoltoon liittyviä rakennuksia ja rakennelmia. Oman erityisen ryhmänsä muodostavat voimayhtiön edustukselliset rakennukset. Voimalaitosyhdyskunnat pyrkivät omavaraisuuteen erityisesti alkuvaiheen pulan ja vähäisten liikenneyhteyksien vallitessa. Tavoite toteutui tehokkaasti Pyhäkosken ja Jylhämän suurissa tukikohdissa. Suurimmissa yhdyskunnissa toimivat myös koulu, ruokala, sairastupa ja harrastetilat. Yhtiön ylläpitämät seuratalot toimivat juhlatiloina, harrastetiloina, elokuvateattereina sekä motellin kaltaisina majoitustiloina. Omat maatilat kasvihuoneineen sekä yhtiön työntekijöilleen tarjoamat lämmitetyt kasvihuoneet palvelivat yhteisön elintarvikehuoltoa. Rakentamiseen ja voimatuotantoon liittyvät johtoja hallintotoimet keskitettiin voimalaitosten tiloihin. Ennen niiden valmistumista Pyhäkoskelle ja Jylhämään rakennettiin erillisiä konttorirakennuksia. Esimerkiksi Pyhäkoskella on säilynyt kolme eri aikakauden aluekonttoria. Tuotantoon liittyvät varasto- ja korjaamorakennukset sijaitsevat tavallisesti voimalaitoksen tuntumassa. Edustuksellisista rakennuksista merkittävin on Pyhäkosken Leppiniemen pohjoiskärjessä sijaitseva Vierasmaja rantasaunoineen. Se toimi yhtiön ja valtiovallan korkeimman johdon kokous-, juhla- ja majoitustilana vielä 1990-luvulla. Jylhämässä vastaavassa roolissa oli Uutelan Lohitupa, joka ennen voimayhtiön omistukseen siirtymistä oli ollut Suomen Matkailuyhdistyksen ylläpitämä matkailumaja. Voimalaitosten lisäksi arkkitehtuurikokonaisuuteen kuluu Oulun Pikkaralassa sijaitseva Aarne Ervin vuosina suunnittelema punatiilinen muuntamoasema. Rakennusryhmä sijaitsee voimalinjojen risteyskohdassa noin kahden kilometrin etäisyydellä joesta. 71

72 103. Tyhjillään tai vajaakäytössä olevat rakennukset ovat uhanalaisia. Kuvan huoltorakennus sijaitsee Jylhämässä Avoimet muuntamokentät ja voimansiirtolinjat ovat olennainen osa voimalaitosyhdyskuntien maisemaa. Alkuperäiset muuntamot on korvattu nykyaikaisella tekniikalla Moninaiskäyttöhankkeet ovat tuoneet voimalaitosalueiden yhteyteen virkistyskäyttöön liittyviä rakenteita. Kuvassa Pyhäkosken uimarannan ja retkireittien rakenteita 1990-luvulta Oulujoki Osakeyhtiön puutarhaosasto ylläpiti kokonaista maatilaa, johon kuului mittavat kasvihuoneviljelmät. Kuvassa kerätään kypsynyttä viinirypälesatoa Uutelan tila toimi Suomen Matkailijayhdistyksen matkailumajana, kunnes se siirtyi Oulujoki Osakeyhtiön hallintaan. Voimayhtiö loi sen pihapiiriin jokikulttuuria esittelevän ulkomuseon. Uutelan tila siirtyi yksityisomistukseen 2003.

73 108. Pyhäkosken seuratalo rakennettiin vuonna 1960 tulipalossa tuhoutuneen edeltäjän tilalle. Rakennuksessa on elokuvateatteri, näyttämö, henkilöstöravintola sekä toimistotiloja. Nykyisin vain rakennuksen toimistotilat ovat käytössä. NYKYTILA: Käytöstä poistetut tai aktiivista omistajaa vailla olevat apurakennukset muodostavat kokonaisuuden näkökulmasta olennaisen, mutta samalla uhanalaisen osan. Niiden potentiaalia voitaisiin hyödyntää esimerkiksi asuinalueiden varastotarpeiden ratkaisemisessa. Energiatuotantoon liittyvillä alueilla käyttämättömiin rakennuksiin liittyy työturvallisuus- ja tehokkuusvaatimuksia. Yhtiön, kuntien ja kaupallisten toimijoiden ylläpitämät palvelut ovat loppuneet voimalaitosyhdyskunnista. Niiden käyttämät rakennukset ovat usein heikkokuntoisia, muutettu asuinkäyttöön tai purettu. Edustustiloista parhaimmassa asemassa on Pyhäkosken Vierasmaja, jota on korjattu alkuperäisyyttä kunnioittaen. Jyhämän entinen museoalue ja siellä sijainneet yhtiön edustustilat toimivat yksityiskotina

74 Merikoski Omistaja: Oulun Energia Oy Rakentaminen: Suunnittelija: Bertel Strömmer, arkkitehti Kapasiteetti: 40 MW putouskorkeus 11 m Voimalaitos: Betonirunko, muurattu ja rapattu Asuinalue: Ei Erityistä: Osa Oulun Koskikeskusta, pitkä sivupato Status: RKY-alue, Asemakaava Merikoski, Oulu POHJANLAHTI MERIKOSKI Maikkula Turkansaari Oulu PYHÄKOSKI PÄLLI 74 Pikkarala, Oulu PIKKARALA MONTTA Muhos Oulujoki Merilä UT

75 Merikosken voimalaitos ja Toivoniemen kerrostalot alakanavan suunnasta. Hupisaarten ennallistettu kanava. Oulun ensimmäinen vesivoimalaitos vuodelta 1889 oli lajissaan maamme toinen. Se on peruskorjattu kulttuurikeskukseksi. 7.5 Oulu ja Merikoski Merikosken voimalaitos sijaitsee pitkän kosken niskalla siten, että patoallas rajautuu joen pohjoisrantaan ja eteläreunalta pitkään sivupatoon. Alakanava on louhittu Tuiran kaupunginosan puolelle erottaen Toivoniemen omaksi saarekseen. Bertel Strömmerin suunnittelema koneasema edustaa varhaista funktionalismia, jossa on korkeat nauhaikkunat ja rapatut julkisivut. Kytkinkenttä on sijoitettu pohjoisrannalle, padon yläpuolelle. Voimalaitoksen yhteyteen rakennettu kalatie avattiin vuonna Voimalaitos on osa Alvar Aallon suunnittelemaa Koskikeskusta, joka rakennettiin pääosin 1950-luvulla. Aalto suunnitteli myös noin viisi kilometriä voimalaitoksen yläpuolella sijaitsevan Typpi Oy:n tehdasalueen ja yhdyskunnan sekä täydensi Koskikeskusta toteutumattomalla yliopistosuunnitelmalla. Oulun kaupungin moderni kerrostuma on rakennettu pääosin luvuilla ja se pohjautuu arkkitehtien Otto Meurmanin ja Aarne Ervin vuonna 1952 valmistuneeseen yleiskaavaan. Joen etelärannalla sijaitsee puistomainen saariryhmä, jonka puroja on ennallistettu kalojen elinympäristöksi. Puiston reunalla sijaitseva kaupungin ensimmäinen vesivoimalaitos on peruskorjattu kulttuurikäyttöön. 7.6 Pikkaralan muuntoasema Noin kaksikymmentä kilometriä Oulun kaupungista itään sijaitsee Aarne Ervin suunnittelema ja vuonna rakennettu muuntoasema. Punatiilinen rakennusryhmä käsittää valvomon, muuntamon, reaktorilaitoksen ja asunnon. 75

76 POHJANLAHTI Oulu MERIKOSKI Maikkula Turkansaari PIKKARALA MONTTA PYHÄKOSKI PÄLLI Muhos Oulujoki Utajärvi Merilä 7.7 Pääuoma: Pyhäkosken työryhmä Oulujoen 107 kilometrin mittainen pääuoma alkaa Oulujärven luoteiskulmasta ja laskee Perämereen Oulun kaupungin kohdalla. Kaikki Oulujoen kuusi merkittävää koskiosuutta on valjastettu vesivoimatuotantoon. Pyhäkosken tukikohdasta käsin toiminut työryhmä vastasi Pyhäkosken, Montan ja Pällin voimalaitosten rakentamisesta. Työryhmä vastasi betonitekniikan kehittämisestä. Maaperältään haastavin rakennuskohde oli Montta, joka sijaitsee Muhoksen laattavajoaman kohdalla. UTANEN Rokua NUOJUA Kanttura Vaala Lamminaho Uutela JYLHÄMÄ 76 Montta, Muhos Pyhäkoski, Muhos Pälli, Muhos/Utajärvi

77 Montta Pyhäkoski Pälli Omistaja: Fortum Heath and Power Rakentaminen: Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti Kapasiteetti: 47 MW putouskorkeus 12,2 m Voimalaitos: Betonirunko, betonielementtijulkisivut Asuinalue: Keskikokoinen, rivitalojen rajaama pihapiiri Erityistä: Kalankasvatuslaitos Status: RKY-alue, Docomomo kohde Omistaja: Fortum Heath and Power Rakentaminen: Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti Kapasiteetti: 147 MW pudotuskorkeus 32,4 m Voimalaitos: Betonirunko, rapatut julkisivut, korkeat nauhaikkunat Asuinalue: Laaja, kaikki rakennustyypit Erityistä: Leppiniemen vierasmaja, voimalaitosmuseo Status: Asemakaava, RKY-alue, Docomomo kohde Omistaja: Fortum Heath and Power Rakentaminen: Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti Kapasiteetti: 51 MW pudotuskorkeus 14 m Voimalaitos: Betonirunko, elementtijulkisivut Asuinalue: Keskikokoinen, puurakenteisia ketjutaloja Erityistä: Kokeiltiin lämpöeristäviä julkisivuelementtejä ja käännettyä kattomuotoa. Status: Osayleiskaava, RKY-alue, Docomomo kohde 77

78 Jylhämä Utanen Nuojua Omistaja: Fortum Heath and Power Rakentaminen: Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti Kapasiteetti: 55 MW pudotuskorkeus m Voimalaitos: Betonirunko, rapatut julkisivut, korkeat nauhaikkunat Asuinalue: Laaja, puu ja kivitaloja luvuilta Erityistä: Jylhämän ulkomuseo, Uutelan tila Status: osayleiskaava, RKY, Docomomo kohde Omistaja: Fortum Heath and Power Rakentaminen: Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti Kapasiteetti: 58 MW pudotuskorkeus 15,7 m Voimalaitos: Betonirunko, elementtijulkisivut Asuinalue: Pieni, kivitaloja 1950 luvulta Erityistä: Yli 11 km pitkä alakanava Status: RKY, Docomomo kohde Omistaja: Fortum Heath and Power Rakentaminen: Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti Kapasiteetti: 85 MW pudotuskorkeus 22 m Voimalaitos: Betonirunko, julkisivumateriaalina betoni- ja peltielementit. Dynaaminen muotoilu. Asuinalue: Keskikokoinen, kivitaloja 1950 luvulta Erityistä: asuinalueella toimii lapsi- ja nuorisokoti Status: osayleiskaava, RKY, Docomomo kohde 78

79 A Muhos Oulujoki PÄLLI Utajärvi Merilä UTANEN 7.8 Pääuoma: Jylhämän työryhmä Vaalassa tukikohtaa pitäneen Jyhämän työryhmä vastasi Utasen, Nuojuan ja Jylhämän laitosten rakentamisesta. Työryhmä kehitti erityisesti maansiirto- ja louhintamenetelmiä. Erityisen haastava oli Utajärven kirkonkylän maisemaa voimakkaasti muokannut Utasen voimalaitos. Sen alakanavasta muodostui yli 11 kilometriä pitkä valtava maansiirtotyömaa. AITTOKOS Emäjoki Rokua NUOJUA Kanttura Vaala Lamminaho Uutela JYLHÄMÄ Ristijärvi PYHÄ Paltamo LEPPIKOSKI OULUJÄRVI ÄMMÄKOSKI KOIVUKOSKI Sotkamo Kajaani Utanen, Utajärvi Nuojua, Vaala Jyhämä. Vaala 79 KA Sotkamon

80 7.9 Hyrynsalmen reitti Hyrynsalmen reitti eli Suomussalmen Kiantajärvestä alkava Emäjoki ja sen jatkeella Oulujärveen laskeva Kiehimäjoki muodostavat yhteensä 105 kilometrin mittaisen vesistön. Sen varrella on neljä voimalaitosta sekä yksi uoman sivussa sijaitseva laitos. Joen rakentamista vauhditti Oulujoella kehitettyä konsepti. AITTOKOSKI ÄMMÄ Suomussalmi Setenoikea, Ristijärvi Ristijärvi Emäjoki SEITENOIKEA PYHÄNNÄNKOSKI Ämmä, Suomussalmi Paltamo LEPPIKOSKI 80 RVI ÄMMÄKOSKI Aittokoski, Suomussalmi

81 Seitenoikea Aittokoski Ämmä Omistaja: Fortum Heath and Power Rakentaminen: Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti Kapasiteetti: 38 MW pudotuskorkeus 15,6 m Voimalaitos: Betonirunko, peltikasetti Asuinalue: Pieni, puurakenteisia rivi- ja pientaloja. Erityistä: Pelkistetty massoittelu, asuinalueen puusto poistettu. Status: RKY Omistaja: Fortum Heath and Power Rakentaminen: 1958 Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti Kapasiteetti: 45 MW pudotuskorkeus 30 m Voimalaitos: Betonirunko, peltikasetti Asuinalue: Purettu 1980-luvulla Erityistä: Pelkistetty massoittelu, erämaaympäristö Status: RKY Omistaja: Fortum Heath and Power Rakentaminen: Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti Kapasiteetti: 16 MW pudotuskorkeus m Voimalaitos: Betonirunko, sementtikuitulevy Asuinalue: Puutaloja, keskikokoinen Erityistä: Sijainti Ämmänsaaren taajamassa Status: Asemakaava, RKY PURETTU 81

82 Leppikosken voimalaitos 1963

83 Leppikoski Pyhännänkoski Leppikoski, Paltamo Omistaja: Fortum Heath and Power Valmistuminen: 1963 Suunnittelija: Reino Laaksonen, DI Kapasiteetti: 23 MW pudotuskorkeus 11,1-13,3 m Voimalaitos: Punatiili Asuinalue: Puutaloja, keskikokoinen Erityistä: Oulujoki Oy osti Kajaani Oy:ltä 1963 Status: RKY Omistaja: Eko-Sähkö Oy Valmistuminen: 1957 Suunnittelija: Matti Kallio-Koski, DI Kapasiteetti: 3 MW pudotuskorkeus 15 m Voimalaitos: Punatiili Asuinalue: Yksittäinen rakennus Erityistä: EKO-sähkövoimala Status: - Pyhännänkoski, Ristijärvi 83

84 Merilä UTANEN nttura Vaala mminaho Uutela JYLHÄMÄ 7.10 Kajaani ja Kajaaninjoki Kajaanijoki virtaa Kajaanin kaupungin keskustan halki yhdistäen yläpuolisen vesistön Oulujärveen. Jokiuoman keskellä sijaitsee historiallinen Kajaanin Linna. Linnan alapuolella on voimalaitoksista vanhempi Ämmänkoski ja yläpuolella jälleenrakennuskaudella rakennettu Koivukoski. Kajaanin teollisuus sijoittuu Kajaanijoen suistoon. Kaupungin keskustatoiminnot sijaitsevat joen länsipuolen ruutukaava-alueella, joka edustaa valtaosin sodanjälkeistä modernismia. Joen itäpuolella on muun muassa Kaukametsän kulttuurikeskus 1980-luvulta. Ristijärvi Emäjoki Ämmänkoski ja Koivukoski, Kajaani SEITENOIKEA PYHÄNNÄNKOSKI Paltamo LEPPIKOSKI OULUJÄRVI ÄMMÄKOSKI Kajaani Oy:n johtajan talo Koskikara, Eino Pitkänen 1941 Kajaani KOIVUKOSKI Sotkamon reitti Sotkamo KALLIOINEN 84 KATERMA

85 Koivukoski Omistaja: Kainuun Voima Oy Valmistuminen: 1943 Suunnittelija: Eino Pitkänen, arkkitehti Kapasiteetti: 6,5 MW pudotuskorkeus 9 m Voimalaitos: Betoni, muurattu ja rapattu Asuinalue: Viereisessä kerrostalossa asuntoja yhtiöläisille Erityistä: Suuri päätyikkuna, sijainti kaupungin keskustassa Status: Asemakaava, RKY Koivukoski ja patoaltaan ympärille ryhmitettyä modernia kerrostaloasumista. Ämmänkoski Omistaja: Kainuun Voima Oy Valmistuminen: 1917 ja laajennus 1940-luku Suunnittelijat: Onni Tarjanne, arkkitehti ja laajennus Eino Pitkänen, arkkitehti Kapasiteetti: 4,9 MW pudotuskorkeus 6,5 m Voimalaitos: Betoni, muurattu ja rapattu Asuinalue: Ei Erityistä: Muutettu funktionalisen tyylin mukaiseksi Status: Asemakaava, RKY Ämmänkoski Kajaanin linnan raunioilta. Jugend-voimala on muutettu 1940-luvun laajennuksen yhteydessä funktionalistiseksi. 85

86 Emäjoki Uutela JYLHÄMÄ Ristijärvi SEITENOIKEA PYHÄNNÄNKOSKI Paltamo LEPPIKOSKI Kallioinen, Sotkamo Katerma, Kuhmo OULUJÄRVI ÄMMÄKOSKI Kajaani KOIVUKOSKI Sotkamon reitti Sotkamo KALLIOINEN Kuhmo 86 KATERMA

87 7.11 Sotkamon reitti Itärajan suunnasta laskevalla Sotkamon reitillä on kaksi UPM Energian voimalaitosta. Ne ovat Kajaani Oy:n 1950-luvulla rakentamia laitoksia, joiden arkkitehtina on toiminut Eino Pitkänen. Pitkäsen kuoltua Kallioisen laitoksen suunnittelusta vastasi hänen työtoverinsa Jaakko Asikainen. Voimalaitokset ovat satulakattoisia ja niissä on pitkät räystäät. Katerman koneaseman julkisivuissa on käytetty lisäksi harmaata liuskekiveä. Molemmilla alueilla on pieni asuinalue, jotka toimivat nykyisin vapaa-ajan käytössä. Katerma Kallioinen Omistaja: UPM Energia Valmistuminen: 1950 Suunnittelija: Eino Pitkänen, arkkitehti Kapasiteetti: 10 MW pudotuskorkeus 12,5 m Voimalaitos: Betonirunko, muurattu ja rapattu Asuinalue: Pieni, puurakenteisia pientaloja Erityistä: Pitkä kivistä rakennettu yläkanava Status: RKY Omistaja: UPM Energia Valmistuminen: 1957 Suunnittelijat: Jaakko Asikainen, insinööri Kapasiteetti: 13,5 MW pudotuskorkeus 9 m Voimalaitos: Betonirunko, muurattu ja rapattu Asuinalue: Pieni, puutaloja muutettu loma-asunnoiksi Erityistä: Pitkä nipunsiirtolaite Status: RKY 87

88 Yhtiön lasten kesäleiri

89 8 KOHDEALUEEN SUOJELU JA HALLINNOINTI Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuri on tunnistettu merkittäväksi osaksi Suomen sodanjälkeistä kulttuurihistoriaa. Museoviraston vuoden 2009 valtakunnallisessa inventoinnissa kaikki Oulujoen, Emäjoen ja Sotkamon reitin voimalaitosalueet nimettiin valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi (RKY). Pääuoman voimalaitosalueet ovat lisäksi kansainvälisen Docomomojärjestön modernin arkkitehtuurin kohteiden listalla. Oulujoen keskeinen osa ja Oulujärvi ovat osa Rokua UNESCO Global Geopark-kohdetta. Kaikki Oulujoen vesistön voimalaitokset ovat tuotantokäytössä ja niitä hallinnoi viisi eri voimayhtiötä. Asuinalueiden rakennuskanta on siirtynyt voimayhtiöiltä yksityisomistukseen ja niiden suojelu perustuu kuntien vastuulla olevaan kaavoitukseen. Kaavoituksen ja yksityisten toimijoiden tukena on Ervi Oulujoella-hankkeessa tuotettu ohjeistus rakennusten korjaamiseen ja alueiden laajentamiseen. Alueen hallinnollisia toimijoita ovat Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat, Oulun ja Kajaanin kaupungit sekä seitsemän itsenäistä kuntaa. Kunnilla on yksioikeus kaavoitukseen, joka on rakennetun kulttuuriympäristön ensisijainen suojelukeino. Valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä hoitavat paikalliset Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY). Kohdealueella on myös Metsähallituksen hallinnoimia alueita. Oulujoen vesistöllä toimii viisi voimayhtiötä. Niistä suurimpia ovat kansainvälisesti toimivat energiayhtiöt Fortum Oyj ja UPM Energia. Paikallisia energiayhtiöitä ovat Oulun Energia Oy, Kainuun Voima Oy ja Eko-sähkö Oy. Sähköverkkoja hallinnoivat sähkönsiirtoyhtiöt Fingrid Oyj, Caruna Oy ja Loiste Sähköverkko Oy. Entisissä voimalaitosyhdyskunnissa sijaitsevat asunnot ovat yksityisessä omistuksessa. Osa yhdyskunnista on asunto-osakeyhtiömuotoisia. Yhdyskunnissa sijaitsevat teollisuus-, liike- ja varastotilat ovat pääosin yksityisten yritysten omistuksessa. 8.1 Rokua UNESCO Global Geopark Oulujoen Pääuoma ja Oulunjärven alue ovat vuodesta 2010 lähtien olleet osa maailmanlaajuista Geoparkverkostoa. Rokua Geoparkista tuli UNESCO-kohde vuonna 2015, kun järjestön yleiskokous liitti Geoparkverkoston osaksi Geotieteiden ja Geoparkien ohjelmaansa. Rokua Geopark on maailman pohjoisin ja toistaiseksi ainoa lajissaan Suomessa. Kohde kertoo Rokuan, Oulujärven ja Oulujokilaakson syntytarinan, jääkauden perinnöstä sekä merenrannan siirtymistä seuranneen luonnon ja ihmisen historian. Geoparkin tehtäviin kuuluu kestävän kehityksen, matkailun ja luonnontieteiden opetuksen edistäminen kohdealueella. Rokua UNESCO Global Geoparkin toimintaa hallinnoi Oulujokilaakson kuntien kehittämisyhtiö Humanpolis Oy. Taustayhteisön muodostavat Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnat sekä Metsähallituksen luontopalvelut ja Rokuan Terveys- ja kuntouttamissäätiö

90 90 Rokua UNESCO Global Geopark vastaa kohteen matkailun kehittämisestä, tiedottamisesta ja asiakaspalvelusta. Se ylläpitää teemaan liittyviä reittejä, aktiviteetteja ja järjestää tapahtumia. Rokua Geoparkilla on merkittävä rooli myös opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Se tarjoaa monipuolisia opetussisältöjä luonto-opetukseen ja ympäristökasvatukseen. Rokua Geopark tuo alueelle kokemusta UNESCOkohteen suojelusta ja ylläpidosta. Sen kansainvälisiin toimijoihin luomat suhteet edesauttavat alueen laajempaa verkottumista. Näyttö alueen hallinnoinnista katsotaan eduksi, mikäli kohde hakee maailmanperintöstatusta Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointi (RKY) RKY on Museoviraston laatima inventointi, joka valtioneuvoston vuonna 2009 tekemällä päätöksellä on maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittama inventointi rakennetun kulttuuriympäristön osalta. Valtakunnalliseen inventointiin valitut kohteet antavat alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeittäin monipuolisen kokonaiskuvan maamme rakennetun ympäristön historiasta ja kehityksestä. Rakennetun kulttuuriympäristön lisäksi kulttuuriympäristöjä ovat kulttuurimaisemat ja muinaisjäännökset. 86 Alueiden käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Käytännössä tämä 85 Vesa Krökki haastattelu merkitsee, että viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueiden käytön suunnittelun lähtökohtina. 87 RKY-alueet esitetään maakuntakaavoissa ja niiden oikeusvaikutus muodostuu alempien kaavatasojen kaavoitusprosesseissa. Kaikki Oulujoen, Emäjoen ja Sotkamon reitin voimalaitosalueet ovat valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen luettelossa. Alueet on rajattu kunkin kohteen luonteen mukaisesti siten, että niiden keskeinen rakennuskanta, maisema ja vesistöalue säilyvät Docomomo-listaus DOCOMOMO (International Working Party for Documentation and Conservation of Buildings, Sites and neighbourhoods of the Modern Movement) on kansainvälinen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestö. Se on perustettu vuonna 1989 ja toimii nykyisin paikallisten työryhmien kautta yli 40 maassa. Suomen DOCOMOMO-työryhmä toimii paikallisena modernismin arkkitehtuurin asiantuntijaorganisaationa. Sen valikoimassa on tällä hetkellä yli 60 merkittävää arkkitehtuuri- ja ympäristökohdetta kattavasti eri puolilta Suomea. Oulujoen vesistöltä valikoimaan on otettu arkkitehti Aarne Ervin vuosina valmistuneet Montan, Pyhäkosken, Jylhämän, Pällin, Nuojuan ja Utasen voimalat yhdyskuntineen. 89 Docomomo-listauksella ei ole suoraa vaikutusta suojeluun, mutta sen kansainvälinen status ja osoitus modernismin arkkitehtuurin merkittävyydestä antavat kohteen säilyttämiselle painoarvoa päätöksenteossa. 87 MRL:n 24 :n 1 ja Oulujoen vesistön kaavoitustilanne Suomessa maankäytön suunnittelun yleinen ohjaus perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin ja sitä ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Niiden lisäksi maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaavoilla ohjataan koko maakunnan kehitystä strategisella tasolla. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava (2006) ulottuu rannikolta lähes Oulujärvelle sisältäen neljä voimalaitosaluetta. Kainuun maakuntakaava (2009) jatkuu siitä itään aina Venäjän rajalle asti. Kainuun maakunnan alueella on 12 voimalaitosta. Maakuntakaavoissa Oulujoen vesistön voimalaitosalueet ovat energiantuotantoalueita ja valtakunnallisesti merkittäviä RKY-kulttuuriympäristöjä. RKY velvoittaa huomioimaan kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot voimalaitosalueiden suunnittelussa ja hoidossa. Arvokkaita kulttuuriympäristöjä on inventoitu laajemmin koko vesistön alueella. Pohjois-Pohjanmaan päivitysinventoinnissa 2014 tarkastettiin maakunnan alueella sijaitsevien valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden valikoima. Kainuun maakunnassa vastaava inventointi valmistui Yleiskaavat ohjaavat kuntien asemakaavasuunnittelua, mikäli sellainen alueelle laaditaan. Oulujoella tämä kaavataso on yleisesti yksityiskohtaisin lainvoimainen kaava. Alueen yleiskaavoitus on täydentynyt vaiheittain kuntien yhteistyönä osayleiskaavojen ja rantayleis-

91 112. Leppiniemen asemakaava 2014 suojelee kulttuurihistoriallisesti arvokkaan yhdyskunnan ja pyrkii samalla vahvistamaan sen elinvoimaisuutta. KUVA: Muhoksen kunta kaavojen kautta. Kohdealueen yleiskaavoissa voimalaitosalueet ovat energiatuotantoalueita ja niissä on huomioitu voimalaitosympäristöjen RKY-status. Oulun Seudun yleiskaava 2020 ohjaa Oulujoen pääuoman maankäyttöä yhtenäisesti rannikolta Muhoksen kunnan itärajalle saakka. Kuntien myöhemmin laatimat osayleiskaavat tulevat valmistuessaan korvaamaan seudullisen yleiskaavan osia. Vastaavasti vuonna 2105 valmistunut Oulujokivarren rantaosayleiskaava määrittää jokivarren maankäyttöä Vaalan keskustasta Utajärven kunnan rajalle. Kaava sisältää ansiokkaasta korjausrakentamisesta palkitun Nokkalan voimalaitosyhdyskunnan. 90 Asemakaavat muodostavat yksityiskohtaisimman maankäytön suunnittelun tason ja niiden laatiminen 90 Rakennussuojelun Viiskanta-palkinto 2010 on kuntien vastuulla. Kohdealueella asemakaavoitettuja voimalaitosympäristöjä ovat Oulun, Kajaanin ja Suomussalmen keskustoissa sijaitsevat alueet. Poikkeuksen muodostaa Pyhäkosken Leppiniemen vuonna 2014 vahvistettu asemakaava, joka edelläkävijänä ansaitsee lähemmän tarkastelun: Leppiniemen asemakaava toimii esimerkkinä voimalaitosalueen muutoksen hallinnasta ja kulttuurihis- 91

92 torialliset arvot huomioonottavasta laajentamisesta. Kaava suojelee alkuperäistä yhdyskuntaa ja jättää sille suojavyöhykkeen suhteessa uudisrakentamiseen. Kaavalla pyritään mahdollistamaan yhdyskunnan elinvoimaisuus. Matkailukäyttöön on osoitettu Pyhäkosken Vierasmajan ja Pyhäkosken Seuratalon kiinteistöt. Myös alueen puistomainen tiemaisema on suojeltu. Kaavaselostuksessa viitataan Ervi Oulujoella -hankkeen rakennustapaohjeisiin. Voimalaitos ja siihen liittyvä tuotannollinen alue on rajattu kaavan ulkopuolelle.91 Asemakaava on keskeisin ja käytetyin rakennetun ympäristön suojelukeino. Sen lisäksi kohteita voidaan suojella rakennuslakiin perustuvalla rakennussuojelumenettelyllä. Sitä käytetään silloin, kun kohde on erityisen merkittävä ja sijaitsee kaavoittamattomalla alueella. Oulujoella tällainen esimerkki on Lamminahon tila. 92 Edellä mainittujen lisäksi Suomen kirkot on suojeltu kirkkolailla. Oulujokilaakson kulttuurihistoriallisella vaikutusalueelle sijaitsee neljä maailman kahdestatoista säilyneestä tukipilarikirkosta. Muhoksen ja Utajärven puukirkot sijaitsevat Oulujoen varrella, Kempeleen ja Temmeksen kirkot sijoittuvat Perämeren rannikkoseudulle. 8.5 Ervi Oulujoella -hanke Oulujoen voimalaitosarkkitehtuurin toistaiseksi merkittävin tutkimushanke oli Kainuun ympäristökeskuksen vuosina toteuttama EU-rahoitteinen Ervi Oulujoella-hanke. Sen puitteissa koottiin yhteen ja tallennettiin Oulujoen voimalaitosalueista kertovaa tietoaineistoa, piirustuksia ja valokuvia. Hankeen aikana dokumentoitiin ja tutkittiin alueiden rakennuskantaa ja ympäristöjä sekä määritettiin niille tyypilliset korjaus- ja muutostarpeet. Rakennuksille ja laadittiin myös yhtenäinen korjaus- ja hoito-ohjeistus. Käynnissä olevia suunnitteluhankkeita tuettiin laajennusohjeilla. Ervi Oulujoella -hanke nosti Oulujoen vesistön modernin kerrostuman kulttuuriarvot yleiseen tietoisuuteen. Hankkeen tuottama ohjeistus ja dokumentaatio julkaistiin internetissä niitä tarvitsevien ja asiasta kiinnostuneiden käytettäväksi. Hankkeen toteutuksesta vastasi arkkitehti Helena Hirviniemi Oulujoen moninaiskäyttösopimus (OUMO) Oulujoen kunnostuksen ja moninaiskäytön puitesopimus OUMO on vapaaehtoinen ympäristöhanke, jolla parannetaan säännösteltyjen vesistöjen ympäristöoloja ja vähennetään vesivoiman tuotannosta aiheutuneiden haittoja. Hanke on käynnistetty vuonna 1998 ja sen päärahoittaja on Fortum Oyj. Rahoitukseen osallistuvat myös vesistöalueen kunnat, Kainuun ja Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskukset sekä vesistön muut voimayhtiöt. 94 OUMO kohteiden valintaperusteena ovat niiden vaikuttavuus vaelluskalojen ympäristöolojen parantamisessa, jokialueen virkistyskäytössä sekä vesivoiman etujen viestimisessä. Rahoitettavat hankkeet liittyvät tyypillisesti vesistön virkistyskäyttöön kuten veneilyyn, kalastukseen ja retkeilyyn. Vuoteen 2021 ulottuvaa uutta sopimuskautta pohjusti Oulun Yliopiston ja Thule instituutin vuonna 2015 tekemä Oulujoen moninaiskäyttöä koskevan selvitys Maailmanperintöarvojen saavutettavuus Tarkastelualueen maailmanperintöarvojen saavutettavuus on lähtökohtaisesti hyvä. Voimalaitosalueiden turvallisuusvaatimukset rajaavat jossain määrin niissä liikkumista. Kansainvälisen liikenteen runkoreitteinä toimivat Oulun ja Kajaanin lentokentät. Oulujoen vesistön varrelle sijoittuvat kuntakeskukset ovat säännöllisen juna- ja bussiliikenteen piirissä. Maantieliikenteen pääväyliä ovat Oulujoen vartta seuraava VT22 ja siitä haarautuva Itä-Suomen pääväylä VT5. Itärajalla on Suomen ja Venäjän välinen Vartiuksen rajanylityspaikka. Voimalaitosalueet sijaitsevat yleisten teiden tuntumassa ja niille on järjestetty opastus valtateiltä. Voimalaitoksilla on opastetauluilla varustetut näköalapaikat. Oulujoen retkeilyreiteistä merkittävin on Rokuan kansallispuistosta Ouluun kulkeva Tervareitti. Voimalaitosyhdyskuntien asuinalueet ovat avoimia ja niissä voi liikkua vapaasti asukkaiden yksityisyys huomioiden. Vesiliikenne on mahdollista pienveneille. Niitä varten voimalaitosten yhteyteen on rakennettu veneiden nosto- ja laskupaikat. Matkailuun liittyvää veneliikennettä on harjoitettu Oulujärvellä sekä Oulun ja Muhoksen välisellä jokiosuudella Leppiniemen asemakaava ja kaavaselostus, Muhoksen Kunta,, Airix Oy Oulujoen vesistön varrella ei ole tällä hetkellä matkaili- 95

93 113. Pyhäkosken yksityinen voimalaitosmuseo on perustettu vuonna Ohjauttuun kierrokseen liittyy kävely kosken alapuolisissa betoniholveissa. joita keskitetysti palvelevaa vierailukeskusta. Alueen matkailijoiden asiakaspalvelusta ja tiedottamisesta vastaavat Rokua UNESCO Global Geopark sekä kaupunkien matkailuorganisaatiot. Maakuntien matkailustrategioissa kohdealueen matkailullinen painopiste keskittyy Oulujärven ja Rokuan alueille, mutta rakennetun joen rooli jää vähäiseksi. 96 Yksityisiä voimalaitosmuseoita tai historiahuoneita on Muhoksen Pyhäkosken, Oulun Merikosken ja Kajaanin 96 Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia 2015 ja Kainuun matkailustrategia Koivukosken voimalaitoksilla. Niissä järjestetään opastettuja tutustumiskierroksia voimayhtiön vieraille ja erikseen ilmoitettavina aikoina myös yleisölle. Joen varhaisempaan historiaan voi tutustua muun muassa Turkansaaren ulkomuseossa, jonne on koottu jokivarren rakennusperintöä 1920-luvulta lähtien. Oulujokilaakson talonpoikaiskulttuuriin voi tutustua Museoviraston ylläpitämällä Lamminahon tilalla. Jylhämän Uutelan tilalla sijaitseva entinen museoalue on nykyisin yksityisaluetta. Oulujoen kulttuuritapahtumien suosituin teema on Terva. Esimerkkeinä vuosittain järjestettävistä tapahtumista voi mainita Tervasoutu, Turkansaaren tervahaudan sytyttäminen ja Oulujoki-Seuran vuosittain nimittämä Tervaneuvos. Uusia kulttuuritapahtumia edustaa Leppiniemessä 2015 järjestetty kesätapahtuma, johon liittyi Pyhäkosken Voimalaitosmuseoon tutustuminen. Sen suosio kertoo kasvavasta kiinnostuksesta jälleenrakennuskauden historiaan Jenni Kinnusen haastattelu

94 9 PAIKALLISIA NÄKEMYKSIÄ Kohdealueen keskeisiä toimijoita ovat vesistön voimayhtiöt, yhdyskuntien asukkaat ja kohdealueen kunnat. Alustavissa keskusteluissa nousivat esiin suojelun ja tuotannollisen toiminnan yhteensovittaminen, kasvavat suojeluvaatimukset sekä maailmanperintöstatuksen kustannusvaikutukset. Jatkohankkeissa on tärkeää syventää keskustelua ja ottaa sen piiriin kattavasti alueen asukkaat, yrittäjät ja virkistyskäyttäjät. Tässä selvitystyössä paikallisista näkemystä pohjusti eri alojen asiantuntijoista muodostettu työryhmä. Se työskenteli työpajoissa ja pienryhmissä, joissa kartoitettiin mahdollisen maailmanperintökohteen arvoja, rajausta ja sisältöä. 94 Seuraavat näkökulmat on koostettu työpajojen, tapaamisten ja dokumentointityön yhteydessä käydyistä keskusteluista. Esiselvityksen puitteissa ei ollut mahdollista järjestää erillisiä keskustelutilaisuuksia kohdealueen toimijoiden kanssa. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä mahdollisessa jatkotyöskentelyssä. 9.1 Paikallinen asiantuntijaryhmä Esiselvityksen tueksi koottiin laaja-alainen paikallinen asiantuntijaryhmä, jonka työskentelyyn osallistui 25 paikallisen kulttuurin, historian, voimatuotannon, arkkitehtuurin, matkailun ja luontoarvojen asiantuntijaa. Ryhmän työmenetelmiä olivat työpajat, pienryhmätyöskentely sekä kahdenväliset keskustelut. Esiselvityksen aikana järjestettiin kaksi asiantuntijatyöpajaa. Niissä tarkasteltiin rinnakkain Oulujokilaakson ja Liminganlahden muodostamia kohdeaihioita. Ensimmäisessä työpajassa perehdyttiin koko alueen maailmanperintöarvojen tunnistamiseen ja keskusteltiin alustavista rajauksista. Tarkastelua päätettiin jatkaa kahtena erillisenä kohteena siten, että Oulujoen vesistön osalta keskittyttiin kulttuurikriteereihin ja Liminganlahdella luontokriteereihin. Toinen työpaja tarkasteli Oulujoen vesistöä kolmessa osassa. Suistoalueen tarkastelussa nousi esiin kerroksellisuus ja Oulun kaupungin keskeinen rooli alueen teollisuushistoriassa. Oulujoen pääuoman tarkastelussa korostui elinkeinohistorian jatkumo sekä Aarne Ervin voimalaitosarkkitehtuurin kehityskaari. Kainuun alueelta tunnistettiin erityisesti Oulujärven ja Kajaanin kaupungin merkitykset sekä historialliset vesimyllyt ja tervakulttuurin perintö. Asiantuntijat arvioivat myös kohteen koettavuutta ja saavutettavuutta kestävän matkailun näkökulmasta. Oulujoen vesistön keskeisimmäksi matkailutoimijoiksi nimettiin Rokua UNESCO Global Geopark ja Oulun Matkailu Oy, jotka ovat kehittäneet alueen matkailuympäristöjä ja tehneet kohdetta tunnetuksi kansainvälisesti. Kehittämiskohteiksi nimettiin yhteistyö Oulun ja Kajaanin kaupunkien kanssa sekä liikenneyh- teyksien parantaminen. Oulujoelle tarvitaan myös asiakaspalvelusta ja tiedottamisesta vastaava vierailukeskus, joka toimisi samalla näyttelytilana. Virtuaalitodellisuus nähtiin merkittävänä mahdollisuutena, johon Rokua Geopark on tehnyt avauksen. 98 Esiselvityksen asiantuntijatyön päätteeksi järjestettiin Oulussa maailmanperintöseminaari, johon osallistui maakunnan vaikuttajia sekä kulttuuri- ja luonnonperinnön asiantuntijoita. Maailmanperintötoiminnan globaalia ja kansallista näkökulmaa edustivat vierailevat puhujat Museovirastosta, Metsähallituksesta ja Alvar Aalto Säätiöstä. Kommenttipuheenvuoroissa arvioitiin esiselvityksen kohteiden edellytyksiä ja vaatimuksia maailmanperintölistalle. Niissä nousivat esiin korkea vaatimustaso, syvällinen arvoajattelu sekä elinkeinon näkökulmat. 9.2 Voimayhtiöt Vesistön alueella toimii viisi voimayhtiötä, joiden myö- 98 Työpaja Merilän kartanossa

95 114. Pyhäkosken insinöörin talo 95

96 96 tävaikutus on edellytys maailmanperintötoiminnalle. Voimayhtiöiden näkemyksiä ja maailmanperintökohteen käytännön vaikutuksia arvioitiin alustavissa keskusteluissa. Maailmanperintökohde liittäisi voimayhtiöiden imagoon korkeimman kansainvälisen kulttuuristatuksen. Se olisi osoitus energiatuotannon, kulttuurin ja paikallisten yhteisöjen rinnakkaiselosta UNESCO:n vaativien kriteerien puitteissa. Voimayhtiöiden näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat maailmanperintöstatuksen myötä kasvavien suojeluvaatimusten lisärajoitteet ja -kustannukset. Pääuomassa ja emäjoella toimivan Fortum Oyj:n paikalliset resurssit on keskitetty voimatuotantoon ja muu toiminta on pääosin ulkoistettu. Yhtiön liiketoiminnan kannalta on tärkeää, että se voi jatkossakin kehittää konesaleja ja tuotannollisessa käytössä olevia alueitaan energiatuotannon ehdoilla. Toisaalta on huomioitava, että voimalaitosten korjauskustannukset kohdistuvat voimayhtiön mukaan pääosin koneistoihin. Voimalaitosrakennuksia on ylläpidetty alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen eikä niihin kohdistu suuria korjaustarpeita Yhdyskuntien asukkaat Voimalaitosyhdyskuntien asukkaat ovat muuttaneet alueille pääosin 2000-luvulla sen jälkeen, kun yhtiö myi ei-tuotannollista rakennuskantaa yksityisille. Nykyiset asukkaat eivät siten ole voimayhtiöiden työntekijöitä, vaikka heistä usealla on yhteyksiä entisiin yhtiöläisiin. 99 Muistio Fortum-tapaamisesta , keskustelut Oulun Energia Oy:n ja Kainuun Voiman kanssa 5/2017 Voimalaitosyhdyskuntien asukkaiden kokemuksia ja toiveita käsiteltiin epävirallisissa keskusteluissa, joita käytiin alueen dokumentoinnin yhteydessä. Ne eivät muodosta kokonaiskuvaa asukkaiden odotuksista tai yhdyskuntien tulevasta suunnasta, mutta toimivat otoksena yhdyskuntiin muuttaneiden asukkaiden varsin kirjavista odotuksista. Pyhäkosken Leppiniemi on yhdyskunnista laajin. Sen asuntokanta on monipuolinen ja pääosin yksityisomistuksessa. Aluelle perustettiin keväällä 2017 asukasyhdistys, joka kehittää alueen viihtyisyyttä ja vaalii alueen ainutlaatuisuutta. Haastatteluiden perusteella nykyiset asukkaat tuntevat heikosti alueen kulttuurihistoriaa ja rakennuksiin liittyviä arvoja. Tähän toivottiin asiantuntija-apua. Myös nykyaikaisen asumisen sovittamiseen 1940 ja -50 luvun asuntoihin toivotaan käytännöllisiä ratkaisumalleja ja ohjeita. Tällaisia kysymyksiä ovat mm. säilytystilojen puute ja rakennusten korjaustarpeet. 100 Pienissä erämaayhdyskunnissa elämänmuoto poikkeaa monin tavoin keskusalueiden tuntumassa sijaitsevista kohteista. Niiden asukkaat ovat usein tietoisesti hakeutuneet keskusten ulkopuolelle ja haluavat hyödyntää väljän ympäristön tarjoamia vapauksia. Vapaa-ajan asunnoiksi muutetuissa asuinrakennuksissa painottuvat luonnon ja vesistön virkistysmahdollisuudet. 9.4 Virkistyskäyttäjät Kattavimman näkemyksen virkistyskäyttäjien odotuksiin antaa Oulun Yliopiston ja Thule-instituutin 100 Jari Keinäsen haastattelu vuonna 2015 valmistunut selvitys Oulujoen moninaiskäytöstä. Haastatteluaineistoon perustuva tutkimus pyrki luomaan tiekartan joen virkistyskäytön ja matkailullisen vetovoiman kehittämiseen. Vaelluskalakantojen palauttaminen nähtiin edelleen keskeiseksi tavoitteeksi. Sen rinnalla tutkimuksessa nousivat esiin rantojen saavutettavuuteen, maisemallisiin arvoihin, vesiliikenteeseen ja veden laatuun liittyvät odotukset. Toimijoiden yhteistyö nähtiin pohjaksi, jonka perustalle Oulujoesta voidaan luoda moninaiskäytön kansainvälinen esimerkkijoki ja testausympäristö. 101 OUMO-hankkeen puitteissa on kehitetty myös nykyistä kokonaisvaltaisempaa toimintamallia Oulujoen moninaiskäytön hallinnointiin. Tämän Oulujoki-työryhmän organisointi on käynnistymässä suunnitteluhankkeella Voimalaitosveteraanit ja perinnetoiminta Voimalaitosyhteisöille tyypillinen entisten työntekijöiden veteraanitoiminta on merkittävä voimavara ja arvokas tietolähde. Merikosken voimalaitoksen perinnetoiminta on jatkunut. Entisen Oulujoki Osakeyhtiön osalta se on hiipunut, vaikka potentiaaliset osallistujat ovat edelleen yhteiskunnassa aktiivisesti vaikuttavia toimijoita. Luontevaa veteraanitoimintaa ovat esimerkiksi museotyö ja tapahtumat. 101 Oulujoen moninaiskäytön vaihtoehdot ja hyödyt, Esiselvityksen loppuraportti, Timo P. Karjalainen ja Outi Autti, Thule instituutti, Oulun Yliopisto Kyösti Honkalan haastattelu

97 tuyhdistys, joka vaalii kulttuuriperintöä ja edistää alueen asukkaiden kotiseututietämystä. Oulujoen Reitti ry puolestaan keskittyy Oulujoen vesistöreitin tunnetuksi tekemiseen sekä sen luonnontilaisuuden ja ekologisen puhtauden edistämiseen. Kuvien Virta ry järjestää Oulujoki-aiheisia keskustelutilaisuuksia ja kulttuuritapahtumia, joista merkittävin on kahdeksatta kertaa järjestetty elokuvafestivaali. Oulujokivarren kulttuuriseura ry Virta on puolestaan nimennyt tehtäväkseen syventää jokivarressa syntyneiden, siellä asuvien, sinne muuttavien ja sieltä pois lähteneiden tietoisuutta alueesta ja sen kulttuurista. Muhoksella toimiva Laitasaari Seura ry on valinnut pääasialliseksi toimintaympäristöksi internetin, jossa se julkaisee artikkeleita ja kuvamateriaalia Muhoksen Laitasaaren ja Oulujoen historiasta. Yhdistyksen sivusto Laitasaari.net voitti Yleisradion järjestämän Suomen paras historiablogi -kilpailun vuonna Miss Universum 1952 Armi Kuuselan vierailu kotikunnassaan Muhoksella kesällä 2014 sai liikkeelle tuhatpäisen yleisön. Tilaisuuden saama suosio on yksi osoitus jälleenrakennusajan kulttuurihistorian ja nostalgian vetovoimaisuudesta. KUVA: Jarmo Kontiainen, Kaleva Oulujoen latvavesillä toimiva Kainuun Nuotta ry on koonnut alueen taajamien ja kyläyhteisöjen voimat asuinalueiden elinvoimaisuuden kasvattamiseksi. Yhdistys on kunnostautunut myös kulttuuriympäristöjen vaalijana. Aktiivisin yhtiöläisten kulttuuriperintöä vaaliva foorumi on internetin Facebook-keskusteluryhmä Leppiniemen Lapset ja Ystävät. Keskusteluun osallistuvat pääasiassa yhdyskunnissa lapsuutensa viettäneet aikuiset. Sivustolla on huomattava määrä yksityiskokoelmista poimittua valokuva-aineistoa. Ryhmä on järjestänyt myös tapaamisia Leppiniemessä Oulujoen vesistön kulttuuriperintöä vaaliva toiminta Kohdealueen kulttuuriperinnön parissa toimii useita rekisteröityjä ja vapaamuotoisia toimintaryhmiä. Toimijat ovat pieniä ja usein paikkakuntalähtöisiä. Kulttuuri-ilmapiiriä sävyttää painotus menneeseen ja menetettyyn kulttuuriperintöön. Kiinnostus voimalaitosaikakauden historiaan on kasvamassa uusien sukupolvien myötä. Uutta tapahtumatoimintaa edustaa muun muassa kesällä 2016 Leppiniemessä järjestetty kesätapahtuma. 105 Myös muhoslaisen vuoden 1952 Miss Universum Armi Kuuselan kotipaikkakunnalleen tekemän vierailun keräämä tuhatpäinen yleisö todistaa aikakauden ajankohtaisuudesta. 103 LEPPINIEMEN lapset ystävineen-facebookryhmä Oulujoki-Seura on vuonna 1960 perustettu kotiseu- 104 Solja Holapan haastattelu Jenni Kinnusen haastattelu

98 10 POTENTILAALISET PERUSTEET AIELUETTELOON HAKEMISELLE Oulujoen vesistön rakentaminen on erinomainen esimerkki toisen maailmansodan jälkeisen aikakauden suurhankkeiden organisoinnista, vesivoima-arkkitehtuurista ja modernismin ihanteiden omaksumisesta teollistuneen maailman pohjoisella reuna-alueella. Kohteen erityispiirteet muodostuivat vaativissa erämaaolosuhteissa, ankaran pulan paineessa ja pienen kansakunnan itsenäisyyden vaaran vuosina. Onnistuneen hankkeen hinta oli kansainvälisesti tunnettujen koskien ja kansallisesti arvokkaan kulttuuri- ja luonnonperinnön menettäminen. Tämä tiedostettiin ja siksi Oulujoen modernit jokimaisemat toteutettiin korkeatasoisen arkkitehtuurin keinoin. Tuloksena syntyi uusi kulttuurimaisema, jossa vaihtelevat luonnontilaiset, agraarit ja rakennetut vesistöosuudet. Oulujoesta muodostui modernin Teollisuus-Suomen ja Luonto-Suomen näyteikkuna maailmalle. Tämän esiselvityksen perusteella Oulujoen vesivoima-arkkitehtuurin vahvimpia maailmanperintökriteerejä ovat arvojen muutosta kuvaava kulttuurikriteeri (ii) sekä arkkitehtuurin ja tekniikan saavutuksia arvottava kulttuurikriteeri (iv). 98 Oulujoen vesistön nopea muodonmuutos historiallisesta ja luonnonkauniista erämaajoesta perättäisten voimalaitosten sarjaksi on ehyt ja autenttisena säilynyt esimerkki toisen maailmansodan jälleenrakennuskauden suurhankkeista. Seuraavassa analysoidaan mahdollisen maailmanperintökohteen ominaispiirteitä maailmanperintökriteerien valossa sekä tarkastellaan niitä suhteessa kansallisiin ja kansainvälisiin vertailukohteisiin Arvojen muutoksen ilmentymä Criterion ii: to exhibit an important interchange of human values, over a span of time or within a cultural area of the world, on developments in architecture or technology, monumental arts, town-planning or landscape design Kulttuurikriteeri II arvioi yhteisöjen arvojen muutoksen ilmentymiä arkkitehtuurissa, tekniikassa, monumenteissa ja rakennetussa ympäristössä. Oulujoen vesivoimarakentaminen edustaa tässä kategoriassa pienen kansakunnan selviytymistarinaa osana modernismin suurta kertomusta. Modernismi kulttuuri-ilmiönä laajeni 1900-luvun Euroopassa kaupungistumisen ja teollistumisen rinnalla. Luonnonvoimien valjastaminen tekniikan avulla ja historiallisen korvaaminen alati uudistuvalla uudella olivat modernin ajattelun keskeisiä periaatteita. Reuna-alueella sijainnut Suomi kehittyi muita eurooppalaisia valtioita hitaammin. Ennen toista maailmansotaa suurin osa suomalaisista eli vielä maaseudulla ja teollisuuden kehittämistä jarrutti pääomien puute. Sähköenergia oli 1900-luvun alun niin kutsutun toisen teollisen vallankumouksen keskeinen vauhdittaja. Vesivoiman valjastaminen sähkötuotantoon oli yleismaailmallinen ja aikakaudelle tyypillinen ilmiö, joka sijoittui alkuvaiheessa teollisuuslaitosten yhteyteen. Kun sähkön siirtotekniikka kehittyi ja vesivoimaa voitiin tuottaa erillään sen käyttökohteista, energiantuotannosta tuli itsenäinen teollisuudenala. Suomen vesivoimarakentamisen lähtökohtia olivat rikas vesistö mutta vähäiset korkeuserot. Etelä-Suomen jokia rakennettiin tiiviisti ja 1930-luvuilla. Tampereella koski antoi voimaa tekstiiliteollisuudelle, Vuoksen voimalaitokset palvelivat terästeollisuutta ja Kymijoen laitokset puunjalostusteollisuutta. Pohjois- Suomessa toimi tuolloin pääasiassa sahalaitoksia, joiden käyttövoima tuotettiin höyryllä. Vielä toisen maailmansodan kynnyksellä Oulujoki oli säästynyt rakentamiselta, vaikka siihen oli olemassa

99 Tarina pienestä valtiosta, joka nousi vesivoiman avulla sodan jälkeisestä ahdingosta teollistuneeksi hyvinvointivaltioksi: VESIVOIMA JA SUOMEN JÄLLEENRAKENNUS Suomen jälleenrakennuksen erityispiirteet ja rakentamisen haasteet. Arkkitehtien rooli jälleenrakennuksessa ja sodan jälkeisessä nousussa. Kansainvälisesti merkittävät saavutukset kuten sotakorvausten suorittaminen ja vahva vientiteollisuus. Vesivoimarakentamisen merkitys teollisuuden vahvistumiselle. Sähkön yhteiskunnallinen merkitys elintason ja hyvinvoinnin edistäjänä. valmiit suunnitelmat. Sitä suojeli vesilaki, joka kielsi lohi- ja siikapitoisten jokien patoamisen. Vielä merkittävämpiä olivat kulttuuriarvot. Oulujoen vesistö oli saanut kansainvälistä huomiota matkailukohteena ja sen kosket olivat nuoren kansakunnan ylpeydenaiheita ja nähtävyyksiä. Ymmärtääkseen arvojen muutoksen on tarkasteltava Oulujoen varhaisempaa historiaa. Vesistö oli koko historiallisen ajan ollut eri suunnista saapuneiden retkikuntien ja uudisasukkaiden nautinta-alue. Pysyvä asutus oli vähäistä pitkien etäisyyksien, rajaseudun levottomuuden ja karujen luonnonolosuhteiden paineessa. Elinkeinoihin suhtauduttiin kaikkina aikoina käytännöllisesti. Kun yksi elinkeino tyrehtyi, aloitettiin uusi. Näin meneteltiin tervan, lohen, raudan ja puutavaran uiton suhteen. Tässä jatkumossa ja aikakauden edistysuskon vallitessa joen valjastaminen voidaan nähdä johdonmukaisena kehitysaskeleena. Kun arvioidaan Oulujoen vesistön rakentamista arvokysymyksenä, on sen ajankohta merkitsevä. Jos hanke olisi toteutettu ennen toista maailmansotaa, se olisi edustanut ensisijaisesti teollisuuden ja paikallisten kauppahuoneiden arvoja. Kun hankkeesta muodostui valtiojohtoinen jälleenrakennuskauden ja kansallisen säilymisen edellytys, sen aiheuttamat menetykset muodostuivat uhraukseksi kansakunnan tulevaisuuden ja yhteiskunnan edistyksen puolesta luvun jälkeen hanke tuskin olisi enää toteutunut voimistuneiden ympäristöarvojen ja uusien energiatuotantomenetelmien vuoksi. Toisin kuin monessa vesivoiman suurvallassa, Oulujoen vesistön rakentamiseen johtaneet päätökset tehtiin demokraattisesti ja toimeenpantiin valtion ja yritysten yhteistyönä. Oulujoen vesistön rakentaminen ei johtanut vastaaville hankkeille tyypillisiin väestönsiirtoihin patoaltaiden peittämiltä alueilta. Hankkeella oli laaja paikallisten yhteisöjen kannatus. Jokivarren asukkaat tyytyivät saamiinsa korvauksiin eivätkä halunneet olla edistyksellisen sukupolven jarruna. Kritiikkiä hanke kohtasi vasta 1950-luvun lopulla, kun Utajärven maanrakennustyöt mullistivat pienen kirkonkylän perusteellisesti. Myöhemmin syntyi alueen asukkaiden pettymystä kuvaava käsite siitä, kuinka väki käänsi joelle selkänsä. Yksittäisen ihmisen tasolla rakennushanke tarjosi mahdollisuuden järjestää oma ja perheen tulevaisuus sodan jälkeisessä niukkuudessa. Maassa vallitsi ankara pula ja yhtiö tarjosi työtä, asunnon, ruokaa sekä aseman osana arvostettua yhteisöä. Paikallisille nuorille yhtiö antoi mahdollisuuden kouluttautua ammattiin ja jäädä töihin omalle kotiseudulleen. Yhtiön läsnäolo toi kiistatta vaurautta myös niille, jotka seurasivat rakentamista sivusta. 99

100 Tarina rohkeista kehittäjistä, jotka omaksuivat ja loivat uusia menetelmiä voimalaitosten ja yhdyskuntien rakentamiseen: VESIVOIMALOIDEN SARJAVALMISTUS- KONSEPTI Voimalaitosten sarjatuotannon kehittäminen. Työn organisointi, standardisointi ja elementtitekniikan soveltaminen. Kansainväliset vaikutteet ja niiden soveltaminen. Vuoksen rakentajien tietotaidon hyödyntäminen Voimayhtiöiden oma tutkimus- ja kehitystyö betoni-, geo- ja maansiirtotekniikassa Litteän maan turbiinit ja voimalaitostekniikka. Automatisointi 100 Oulujoen hankkeen organisointi ja rakentajayhteisöjen muodostaminen ei eivät perustuneet ideologiaan tai utopiaan. Päinvastoin, toimintamallit rakennettiin jällenrakennuskauden realismin ja tarkoituksenmukaisuuden ehdoilla. Joen rakentaminen toteutettiin vallitsevan tilanteen, käytettävissä olevan tiedon ja parhaan taidon mukaisesti. Tätä pragmaattista ajattelutapaa noudattaen pieni kansakunta nousi sodan jälkeisestä ahdingosta teollisuustuotteiden viennillä vaurastuneeksi hyvinvointivaltioksi. Vallitsevat arvot painottavat vesistön ympäristö- ja virkistysarvoja. Vesivoiman osuus sähköntuotannosta on merkittävästi pienempi kuin vesistön rakentamisen aikaan, mutta sillä on suuri merkitys sähköjärjestelmän säätövoimana. Vesivoima on myös uusiutuvaa ja päästötöntä energiaa. Oulujoella kehitetty moninaiskäyttö edustaa uutta arvokäsitystä, jossa voimatuotanto, asukkaat ja luonto etsivät keskinäistä tasapainoa. Tavoitteeksi asetettu rooli nousta moninaiskäytön kansainväliseksi testi- ja malliympäristöksi on kunnianhimoinen ja vahvistaa kohteen maailmanperintöarvoa. Oulujoen vesivoimahankkeen maailmanperintöpotentiaali arvojen muutoksen kuvaajana perustuu todistusvoimaiseen rakennusperintöön ja laajaan dokumentaatioon. Kohde kertoo jälleenrakennuskauden ilmapiiristä sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Se edustaa yleismaailmallista ja aikakaudelle tyypillistä luonnonvoimien valjastamishanketta, jossa moderni teknologia nähtiin keinona elintason parantamiseen. Kohteen arvoasetelmaa korostavat Oulujoen kansainvälisesti tunnistetut luonto- ja kulttuuriarvot sekä hankkeen merkitys Suomen maakuvan rakentamisessa ulkomailla.

101 Tarina aikakaudelle tyypillisestä suurhankkeesta, jossa luonnonvoimat valjastettiin modernin ihmisen palvelukseen: MODERNIT VESIVOIMAN SUURHANKKEET Valtiojohtoiset suurhankkeet kaikkialla teollistuneissa maissa. Energiateollisuudesta itsenäinen teollisuudenala. Modernin hyötyajattelu, uusi suhde luontoon ja kulttuurihistoriaan. Moderni arkkitehtuuri, uusi korvaava estetiikka menetettävien arvojen tilalle. Arki rakentajayhdyskunnissa ja hankkeen organisointi Arkkitehtonisesti, teknisesti ja maisemallisesti arvokas Criterion iv: to be an outstanding example of a type of building, architectural or technological ensemble or landscape which illustrates (a) significant stage(s) in human history; Kulttuurikriteeri IV arvioi arkkitehtonisesti tai teknisti merkittäviä rakennuskokonaisuuksia sekä alueita, jotka edustavat merkittävää aikakautta ihmiskunnan historiassa. Oulujoen rakentamishanke oli mittakaavaltaan ja haastavuudeltaan uhkarohkea hanke. Sen onnistumiseen panostettiin valtion ja suuryritysten parhaat voimat. Suunnittelijoiksi palkattiin nuoria ja ennakkoluulottomia insinöörejä ja arkkitehteja. Vaikutteet omaksuttiin kansainvälisistä julkaisuista ja opintomatkoilta. Myös sodassa menetetyn Vuoksen alueen vesivoimarakentajien kokemus hyödynnettiin Oulujoen organisaatiota muodostaessa. Oulujoen pääuoman kapasiteetista peräti 90% on rakennettu voimatuotannon käyttöön. Vastaavaa tehokkuudella oli aiemmin toteutettu vesivoimahankkeita tiettävästi ainoastaan Tennesseellä. Oulujoen hankkeen toteuttajat olivat tietoisia menettävistä maisema-arvoista ja pyrkivät luomaan niiden tilalle uutta estetiikkaa modernin arkkitehtuurin keinoin. Vesistön nykytila vastannee rakentamisajankohdan ihanteita. Voimalaitosten ketju levittäytyy yhteensä lähes 300 kilometrin matkalle. Se alkaa Kainuun vaaramaisemista jatkuen Oulujärven kautta Perämeren tasaiselle lakeudelle. Taitavasti maisemaan sijoitettujen rakennelmien ja luonnontilaisten osuuksien vuorottelu muodostaa ainutlaatuisen maisemakokonaisuuden. Se sisältää myös Oulun ja Kajaanin kaupunkikeskukset, joihin vesivoimarakentaminen loi korkeatasoisen modernin arkkitehtuurin kerrostuman. Oulujoen vesistöstä muodostui rakentamisen koekenttä, jonka tuloksilla oli kauaskantoinen vaikutus. Erityisesti betonitekniikassa tehty tieteellinen kehitystyö sekä vaativissa olosuhteissa kehitetty maansiirtotekniikka paransivat merkittävästi suomalaisen rakennusteollisuuden laatua ja tuottavuutta. Rakennusosien standardisointi, materiaalikokeilut ja elementtitekniikan ennakkoluuloton soveltaminen puolestaan edesauttoivat suomalaisen rakennustarviketeollisuuden kehittymistä. Rakennusteollisuudesta muodostui yksi maamme merkittävimmistä vientialoista Mikko Laakso, Seppo Tamminen: Rakentajat maailmalla: Vientirakentamisen vuosikymmenet ss , RIL

102 Maailmanperintökohteiden luettelosta puuttuu vesivoimatuotantoon erikoistunut modernismin arkkitehtuurikohde. Oulujoen vesistön 16 voimalaitosta muodostavat ehyen ja hyvin säilyneen kehityssarjan, jossa ilmenee poikkeuksellisella tavalla toisen maailmansodan jälkeisen arkkitehtuurin ja rakennustekniikan nopea kehitys. Myös erämaaympäristössä hajautetusti sijaitsevat yhdyskunnat ovat autenttisia. Niiden hierakkisuus on toteutettu varhaisteollisen mallin mukaisesti vielä 1960-luvulla. 102 Muita merkittäviä kehitysaskelia Oulujoen vesistön vesivoimatekniikassa olivat kaukokäytön ja myöhemmin automaation kehittämien. Tämän työn ansiosta vesivoimasta muodostui koko sähköjärjestelmää ylläpitävä säätövoima ja voitiin liittyä samaan sähköverkkoon Ruotsin kanssa. Myös Oulujoelle rakennettu yhtenäinen uittojärjestelmä oli ilmeisesti valmistuessaan pisin maailmassa. 107 Voimalaitokset muodostavat kehityssarjan, jossa jokainen laitos on yksityiskohtaisen suunnittelun tuloksena syntynyt yksilö. Niissä on nähtävissä rakennustekniikan ja modernin arkkitehtuurisuuntauksen sodan jälkeinen kehityskaari. Suunnittelu ja toteutus on ulotettu monumentaalisten konesalien runkoratkaisuista pienimpiin yksityiskohtiin asti. Vaikka arkkitehtuurin muotokieli pelkistyi 1960-luvun tyylin 107 ibid s mukaisesti, toteutettiin myös viimeisenä rakennetut Emäjoen voimalaitokset tinkimättömästi ja korkeaa laatutasoa noudattaen. Oulujoen yhdyskunnat muodostavat yhden laajimmista säilyneistä romanttisen funktionalismin kokonaisuuksista. Niiden arkkitehtuurissa yhdistyy ainutlaatuisella tavalla jälleenrakennuskauden tehostamispyrkimykset sekä aikakaudelle ominaiset kodikkuuden ja viihtyisyyden tavoitteet. Suomalaiselle arkkitehtuurille leimallinen luontosuhde voitiin toteuttaa neitseellisissä erämaaolosuhteissa ideaalin mukaisesti. Arkkitehti Aarne Ervi kehitti ja loi taitavia muunnelmia hierarkkisen ruukkiyhdyskunnan, modernin puutarhakaupungin ja korkeatasoisen kaupunkikulttuurin yhdistelmästä. Asuntoarkkitehtuurin kehitystyössä korostui Ervin rooli standardisoimistoimiston päällikkönä. Hänen johdollaan kehitetyn RT-korttijärjestelmän kautta monet Oulujoen kohteissa luodut ratkaisut levisivät nopeasti ammattikunnan laajempaan käyttöön. Myös hanketta pitkään rasittanut materiaalipula antoi Oulujoen asuntoarkkitehtuurille tunnistettavia erityispiirteitä. Se pakotti kehittämään uusia rakenneratkaisuja ja etsimään korvaavia materiaaleja. Oulujoen vesistön vesivoima-arkkitehtuurin kulttuuriperintöön liittyy olennaisesti voimalaitosten rakentamisesta kertova yli valokuvaa käsittävä kuva-arkisto, elokuvat sekä lähes täydellinen piirustuskokoelma. Kuva-aineistolla oli merkittävä rooli sodanjälkeisen Suomen maakuvan rakentamisessa. Kuvia Oulujoen voimalaitoksista julkaistiin kansainvälisissä lehdissä ja Suomesta ulkomaille suunnatuissa julkaisuissa.

103 116. Pyhäkosken Vierasmajan interiööri 103

104 12 VERTAILEVA ANALYYSI Rakennetut vesistöt Kemijoki FIN ei Iijoki FIN ei Kokemäenjoki FIN ei Vuoksi FIN ei Kymijoki FIN ei Niagara Falls USA ei Tennessee USA ei Teolliset yhdyskunnat Sunila FIN ei Verla FIN iv maailmanperintöluetteloon 1996 Rjukan-Notodden Industrial Heritage Site NOR ii, iv maailmanperintöluetteloon 2015 Bauhaus and its Sites in Weimar and Dessau GER ii, iv, vi maailmanperintöluetteloon 1996(2017) Sites of Japan s Meiji Industrial Revolution JPN ii,iv maailmanperintöluetteloon 2015 New Lanark UK ii, iv,vi maailmanperintöluetteloon 2001 Crespi d Adda ITA iv,v maailmanperintöluetteloon 1995 Derwent Valley Mills UK ii, iv maailmanperintöluetteloon 2001 Ivrea, industrial city of the 20th century ITA ii, iv, vi aielistalla Industrial complexes at Ostrava CZK i, iv, v aielistalla Modernin arkkitehtuurin kohteet Paimion parantola FIN i, ii, iv aielistalla Van Nellefabriek NL ii, iv maailmanperintöluetteloon 2014 Sanatorium Zonnestraal NL i, ii, iv aielistalla The Architectural Work of Le Corbusier SERIE i, ii, vi maailmanperintöluetteloon

105 10.3 Vertailukohteita Suomesta Suomen seitsemän maailmanperintökohteen joukosta puuttuu jälleenrakennuskauden moderni arkkitehtuurikohde ja 1900-luvun teollisuuskohde. Teollista kulttuuriperintöä suomalaisten kohteiden joukossa edustaa Verla. Oulujoen laajalle alueelle nauhamaisesti levittäytynyt muoto vertautuu Struven ketjun maailmanperintökohteeseen. Aielistalta vertailuun soveltuu Paimion parantola ja listan ulkopuolelta kotimaan rakennetut joet. Verla (iv) Kymenlaaksossa sijaitseva Verlan maailmanperintökohde muodostuu puuhiomosta ja pahvitehtaasta sekä niitä ympäröivästä työväen asuinalueesta. Kohteeseen kuuluvat myös Verlankosken voimalaitokset kolmelta eri vuosikymmeneltä. Rakennukset ovat pääosin 1800 ja 1900-lukujen taitteesta. Kohde on esimerkki maaseudulle syntyneestä paperimassa- ja pahviteollisuudesta, joka tarvitsi raaka-aineeksi puuta ja energialähteeksi vesivoimaa. Vastaavat laitokset olivat yleisiä Pohjois- Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta Verla on yksi harvoista säilyneistä. 108 Vertailussa Oulujoen kohde edustaa myöhempää aikakautta ja sen teollisuus liittyy yksinomaan energiantuotantoon. Oulujoen vesistön yhdyskunnat toimivat hajautetusti. Verla on museokohde siinä missä Oulujoki edustaa elävää kulttuuriperintöä. Verlan vesivoimalaitokset sijaitsevat kohdealueella, mutta kohteen maailmanperintöarvot liittyvät lähes kadonneeseen teolliseen valmistusmenetelmään. 108 whc.unesco.org/en/list/751 Paimion parantola (i, ii, iv) on suomalaisen modernin arkkitehtuurin pääteoksia ja arkkitehti Alvar Aallon varhaistuotannon keskeinen rakennus. Nykyisin kansallisella aielistalla oleva Parantola sai valmistuessaan merkittävää kansainvälistä huomiota. Puhtaan funktionalistinen arkkitehtuuri vastasi aikakauden standardisoinnin ja hygienian vaatimuksiin. Se on edustava esimerkki luvun suomalaisista keuhkotautiparantoloista, jotka tarjosivat valoa, puhdasta ilmaa ja yhteyden metsäluontoon. Paimion Parantolassa on säilynyt Alvar Aallon kohteeseen suunnittelemia huonekaluja, valaisimia ja sisustukseen liittyviä yksityiskohtia. Kohde toimii terveydenhuoltoon liittyvässä käytössä. Oulujoen näkökulmasta arkkitehti Alvar Aalto on kohteita yhdistävät henkilö. Vertailun kannalta on olennaista, että Paimion parantola edustaa 1930-luvun puhdaslinjaista funktionalismia kun Oulujoen arkkitehtuurin valtatyyli on jälleenrakennuskaudelle tyypillistä romanttista funktionalismia. Oulujoen kohteen nauhamainen sijainti erämaaympäristössä poikkeaa Paimion asetelmasta, jossa kaikki rakennukset ovat yhdellä alueella. Etelä-Suomen rakennetut vesistöt rakennettiin pääosin ja 1930-luvuilla. Niistä merkittävimmät ovat Vuoksi, Kymijoki ja Kokemäenjoki. Vuoksi menetti merkittävän osan vesivoimastaan toisen maailmansodan rauhanehtojen myötä. Sen helmeksi jäi maamme tehokkain Imatran voimalaitos. Kymijoen ja Kokemäenjoen vesivoima rakennettiin paikallisen teollisuuden tarpeisiin 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Oulujokeen verrattuna edellä mainitut ovat varhaisempia, liittyvät suoraan teollisuuteen ja sijoittuvat taajaan asuttujen alueiden tuntumaan. 105

106 Pohjois-Suomen vesistöt rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen luvuilla. Ne olivat suurhankkeita, jotka sijoittuivat pääosin erämaaympäristöön. Tärkeimmät rakennetut vesistöt Pohjois-Suomessa ovat Oulujoen ohella Kemijoki ja Iijoki. Molemmissa hankkeissa hyödynnettiin Oulujoella kehitettyä tekniikkaa ja toimintamallia. Kyseiset joet hyödynsivät Oulujoella kehitettyä tietotaitoa. Arkkitehtuuri ei saanut niissä samalla tavalla keskeistä asemaa, kuin kansallisesti merkittävässä Oulujoen hankkeessa. Pohjois-Ruotsin vesivoimarakentaminen on jatkotutkimuksen aihe mahdollisen sarjakohteen näkökulmasta. Alueen merkittävin rakennettu vesistö on Luleå-joki. Toisin kuin Suomessa, Ruotsin vesivoiman rakentaminen jatkui tasaisena koko 1900-luvun ajan. Ruotsalaisen Vattenfall-yhtiön tietotaitoa hyödynnettiin Suomessa erityisesti sodan jälkeen. Sunila Alvar Aallon Karhulan Sunilaan suunnittelema sulffiittiselluloosatehtaan yhdyskunta toimi yhtenä esikuvana Aarne Ervin Oulujoki- suunnitelmille. Ervi oli osallistunut kohteen suunnitteluun työskennellessään Aallon toimistossa. Sunila oli valmistuessaan vuonna 1938 maamme ensimmäinen asuinlähiö. Sunilan rakennuttaja A. Ahlström Oy oli myös yksi Oulujoki Osakeyhtiön perustajista. Sunilaa pidettiin Aallon sosiaalipoliittisena kannanottona vanhakantaista luokka-ajattelua vastaan. Ulkoisesti kansainvälistä tyyliä noudattaneet rakennukset irtautuivat funktionalismin rationaalisista periaatteista. Oulujoen kohteiden arkkitehtuuri poikkeaa Sunilasta pehmeämmän tyylin ja voimakkaamman hierarkkisuuden osalta. Sunila on yksi kokonaisuus, kun Oulujoen yhdyskunnat levittäytyivät koko vesistön alueelle Vertailukohteita maailmanperintölistalta Rjukan (ii,iv) on norjalaiseen vuonomaisemaan rakennettu teollisuusyhdyskunta, jonka lähtökohtana on ollut runsas vesivoima ja sen hyödyntäminen energiaintensiivisessä teollisuusprosessissa. Edellä mainittujen lisäksi kokonaisuuteen kuuluu liikenne- ja sähkönsiirtojärjestelmä sekä työläisille rakennettu kaupunkimainen yhdyskunta. Rjukanin tuote oli ilman typpipitoisuudesta jalostettu keinolannoite. Toisen maailmansodan aikana siellä kehitettiin raskaan veden tuotantoa. Rjukanin edustaa 1900-luvun globaalia teollisuutta, joka pohjautuu länsimaiseen tieteeseen ja vaati toteutuakseen poikkeuksellisen luonnonympäristön. Vertailussa Rjukanin arkkitehtuuri edustaa 1900-luvun ensimmäisiä vuosikymmeniä. Sen vesivoimalaitokset ovat pääosin pystyvoimalaitoksia poiketen Oulujoen litteän maan tekniikasta. Rjukan on tiivis vuonomaiseman rajaama kaupunki, kun Oulujoen kohde on hajautettu sarja pieniä puhtaasti energiatuotantoon keskittyviä laitoksia. Sites of Japan s Meiji Industrial Revolution: Iron and Steel, Shipbuilding and Coal Mining (ii,iv) Sarjakohde kertoo Japanin teolliseen nousuun johtaneen kolmivaiheisen tarinan. Ajallisesti vaiheet sijoittuvat viidelle vuosikymmenelle , jolloin feodaali Japani omaksui länsimaista teknologiaa ja modernin yhteiskunnan piirteitä. Kohde muodostuu kahdeksasta alueesta ja 23 osasta kattaen Japanin pääsaaren pohjoisosasta eteläisimpään kärkeen saakka. Sarja esittelee terästeollisuuden, laivanrakennuksen ja kaivosteollisuuden kohteita, joista osa on yhä toiminnassa ja osa jopa rauniotuneena. Hakemuksen käsittelyvaiheessa vertailu keskitettiin Aasiaan, jolloin vahvuudeksi nousi länsimaisen teknologian ensimmäinen onnistunut siirto ei-länsimaiseen kulttuuriin. 106 Vertailussa on kiinnostava yhtäläisyys Oulujoki Osakeyhtiön tiedonhankinta ulkomaisista lähteistä sekä Oulujoen voimalaitosten tekniikan hankkiminen sodan jälkeisessä tilanteessa. Kohteen maantieteellinen mittakaava on suurempi ja kulttuurivyöhyke eri kuin Oulujoella.

107 New Lanark (ii, iv, vi) on idealisti Robert Owenin Skotlannin maaseudulle luoma 1700-luvun alun teollisuusutopia - yhteisö ilman rikoksia, köyhyyttä ja epätoivoa. Vaikuttavalle paikalle rakennettu linnoitusmainen teollisuusruukki tarjosi työläisille asuntojen lisäksi kaikki heidän tarvitsemansa henkiset ja aineelliset palvelut. Vesivoimaa hyödyntänyt tehdas jalosti puuvillaa ja se toimi aina vuoteen 1968 asti. New Lanarkia pidetään varhaisteollisten yhdyskuntien ja puutarhakaupunkien esikuvana. Vaikka kohteen aikakausi on eri, on yhteys varhaisteollisten yhdyskuntien jatkumossa kiinnostava. Siinä missä New Lanark oli ensimmäisiä, olivat 1960-luvulla Oulujoelle rakennetut varhaisteolliset voimalaitosyhdyskunnat lajinsa viimeisiä. Crespi d Adda (iv, v) on Italian Lombardiassa sijaitseva, vesivoiman vauhdittama 1920-luvun tekstiiliteollisuusyhdyskunta. Yhdysvaltalaisia ja länsieurooppalaisia esikuvien mukaisesti yhdyskunta tarjosi työläisille välttämättömien palvelujen lisäksi henkistä hyvinvointia. Kohde erottuu aikakauden ruukkiyhdyskuntien joukosta renessanssihenkisen arkkitehtuurin ja kirkollisten rakennusten puolesta. Sen yhtenä valintaperusteena on käytetty kohteen säilymistä yhden omistajan omistuksessa lähes muuttumattomana (kriteeri v). Derwent Valley Mills (ii, iv) on englantilainen puuvillatehtaiden sarja 1720-luvulta 1800-luvulle. Se rakennettiin vesivoimaa tarjoavaan Derwent-joen laaksoon 24 kilometrin matkalle. Tehtaiden työntekijämäärät olivat aikakaudella ennenäkemättömät. Yhtiön asuinyhteisöt sijoittuivat maaseutuympäristöön ja olivat omana aikanaan arvostettuja. Luetteloinnin yhtenä perusteena on mainittu tehtaissa kehitetty uusi kehruumenetelmä sekä kehittyneen teknologian mukaisesti rakennetut tehdasrakennukset. Bauhaus and its Sites in Weimar, Dessau and Bernau (ii, iv, vi) edustavat modernin arkkitehtuurin alkukotia, jossa funktionalismin tyylipiirteitä ja rakennustekniikkaa olivat kehittämässä useat 1900-luvun merkittävimmistä arkkitehdeista. Sarjakohteeseen kuuluu koulukunnan johtajan Walter Gropiuksen suunnittelemia rakennuksia sekä vuonna 2017 hyväksytyn kohteen laajennuksen myötä myös Hannes Meyerin suunnittelemia rakennuksia Bernaussa. Bauhaus-arkkitehtuuri on vaikuttanut merkittävästi Aarne Ervin arkkitehtuuriin ja sen muotokieli on toiminut Oulujoella suositun romanttisen funktionalismin innoittajina. The Architectural Work of Le Corbusier, an Outstanding Contribution to the Modern Movement (i, ii, vi) on seitsemän valtion alueella toimiva 17-osainen sarjakohde. Sen teemana on 1900-luvun johtavan modernismin arkkitehdin Le Corbusierin tuotanto viiden vuosikymmenen periodilta. Sarja toimii läpileikkauksena kansainvälisen modernin arkkitehtuurin syntyhistoriasta. Kohteet edustavat viime vuosisadan rakennustekniikan kehitysaskelia sekä vastauksia yhteiskunnallisiin haasteisiin. Eurooppalaisten kohteiden lisäksi sarjaan kuuluu Le Corbusierin suunnittelemia rakennuksia Intiasta, Argentiinasta ja Japanista. Tämä vuonna 2016 luetteloon lisätty kohde edustaa kohdetyyppiä, jossa yksittäisen merkkirakennuksen sijaan lajityypistä tai arkkitehdin tuotannosta muodostetaan edustava sarja. Van Nellefabriek (ii, iv) on 1920-luvulla valmistunut siirtomaatuotteiden kuten kahvin ja tupakan jalostustehdas Rotterdamin tuntumassa. Rakennushanketta varten koottiin tietoa eurooppalaisista ja yhdysvaltalaisista tehtaista. Lopputuloksena oli tuotantolaitos, josta tuli maailmansotien välisen ajan ihannetehdas ja jonka periaatteita sovelletaan vielä nykyisinkin. Rakennusten teräsbetonirungot mahdollistivat verhomaisten lasijulkisivujen toteuttamisen. Ne tuovat luonnonvalon täysimääräisenä tuotantohalleihin ja vastaavasti avaavat valmistuksen vaiheet ihmisten nähtäväksi. Myös rakennusryhmän sisäinen materiaalivirta ja logistiikka olivat aikansa edelläkävijöitä. Rakennusryhmä oli tuotantokäytössä vuoteen 1995 saakka. Heikkoon kuntoon päätynyt tehdas restauroitiin kansallisena hankkeena ja toimii nykyisin yrityskeskuksena. Oulujoen voimalaitosten konesalien suuret joelle avautuvat ikkunaelementit ja vapaa pohjakaava noudattavat tämän kohteen esimerkkiä. 107

108 10.5 Vertailukohteita aielistalta Ivrea, industrial city of the 20th century (ii, iv, vi) on Italian Turinissa sijaitseva teollisuusyhdyskunta, jonne teollisuusmies Adriano Olivetti halusi luoda laadukkaan vaihtoehdon 1900-luvun tyypillisten teollisuusyhdyskuntien rinnalle. Hankkeen toteutukseen osallistuivat maan johtavat modernistiset arkkitehdit. Kohteen ainutlaatuisuutta perustellaan arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden uraauurtavalla yhteistyöllä teollisuuskaupunkien ongelmien ratkaisemiseksi sekä uuden sosioekonomisen liikkeen käynnistämisellä Italian jälleenrakennuskaudella. Ajallinen yhteys, arkkitehtuurin merkittävä asema ja jälleenrakennuskausi antavat perusteet vertailuun Oulujoen kanssa. Erotuksena on kohteen kaupunkimainen luonne. Industrial complexes at Ostrava (i,iv,v) on Tsekin tasavallan alueella sijaitseva hiilikaivosten ja raskaan terästeollisuuden keskus. Teollisuuskeskus muodostui 1800-luvulla aluksi erillisistä pienistä yksiköistä. Hiilivoiman ja raudan saatavuus sekä edulliset rautatieyhteydet Euroopan kaupunkeihin antoivat sysäyksen nopeaan kasvuun. Kohteen ainutlaatuisuudeksi mainitaan 1800-luvulla käynnistetyt työväestön sosiaaliset ohjelmat sekä kaupungin pitkä historia teräksen valmistuksen kehittämisessä Muita vertailukohteita Tennessee on esimerkki 31 voimalaitoksen suurhankkeesta Yhdysvalloissa. Kohteen rakensi tarkoitusta varten perustettu Tennessee Valley Authority (TVA) - yksi 1930-luvun New Deal-kauden suurista rakentajaorganisaatioista. Tennesseen voimalaitokset ja padot edustavat monumentaalista betoniarkkitehtuuria, jonka vaikuttavuus luotiin huolellisella asemoinnilla maisemaan. Tennesseellä ratkaistiin voimatuotannon ohella myös toistuvista tulvista johtuvat ongelmat, minkä johdosta patoaltaiden rakentamiseen liittyi mittavia väestönsiirtoja. Veden alle jääneiden alueiden asukkaille rakennettiin kaupunkeja, joiden rakentamisessa hyödynnettiin standardisoituja rakennustyyppejä. 109 New Deal -kausi oli Yhdysvaltain taloudellisen toipumisen aikaa, jonka olosuhteita ja ilmapiiriä voi verrata Suomen jälleenrakennusaikaan. Oulujoen lailla Tennesseen voimalaitokset sijoitettiin erämaahan ja ne saivat rinnalleen yhdyskuntia. Oulujoen hankkeen arkkitehti Aarne Ervi vieraili alueella vuonna Hänen erityisenä tarkastelukohteenaan olivat Fontanan pato ja sen asuinalue, joka 1947 oli jo muutettu matkailukäyttöön. 110 Asuinalueiden rakentamisessa ja rakennustyyppien hyödyntämisessä on yhtäläisyyksiä Oulujoelle. 109 Spiro Kostoff Spiro Kostoff, A Historyof Architecture, Oxford University Press 1985,1995 ss Arkkitehti , Aarne Ervi, Matkavaikutelmia U.S.A:sta ja sen arkkitehtuurista ss Sanatorium Zonnestraal (i, ii, iv) valmistui tuberkuloosisairaalaksi vuonna Arkkitehtuuriltaan valoa ja raikasta ilmaa tarjonnut parantola edustaa tyylipuhdasta funktionalismia. Sen oli määrä palvella tehtävässään niin kauan kuin se on tarpeellista, oletuksena kolme vuosikymmentä. Rakennuksen käyttö jatkui kuitenkin sairaalana vuodesta 1957 alkaen. Rakennukselle suunniteltu rajallinen käyttöikä näkyy materiaalivalinnoissa ja rakenteissa. Siitä muodostui aikakauden arkkitehtuurin ikoni, joka sai runsaasti jäljittelijöitä eri puolilla maailmaa. Sittemmin rakennus raunioitui pahoin, mutta heräsi uudelleen vuonna 2010 valmistuneen kunnostusprojektin avulla.

109 117. Pyhäkosken voimalaitosyhdyskunnan asuntoja. 109