Antero Puhakka & Juhani Rautopuro. Huojuva lato isäntiä ja isäntien varjoja? Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely 2010

Transkriptio

1 Antero Puhakka & Juhani Rautopuro Huojuva lato isäntiä ja isäntien varjoja? Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely

2 ISBN (nid.) ISBN (PDF) Kannen suunnittelija: Ulriikka Lipasti Julkaisija: Tieteentekijöiden liitto Painopaikka: Kopijyvä, Joensuu 2

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO Aineiston keruu ja vastausaktiivisuus PERUSTIETOJA Sukupuoli, ikä ja perhetilanne Koulutus Jatko-opintojen suorittaminen TIETEENTEKIJÄT TYÖELÄMÄSSÄ Työelämään sijoittuminen Ei-ammatissa toimivat Apurahalla työskentely Palvelussuhteen laji Palkkaus Korvaukset Palkkauksen ja palkkausjärjestelmien arviointia TYÖHYVINVOINTI Työajat Ilta- ja viikonlopputyöt Työuupumus ja stressi Haitallinen työstressi Työhyvinvoinnin parantaminen UUSI ULJAS YLIOPISTOMAAILMA Bolognan prosessi Yliopistouudistus Epävarmuus työsuhteesta Uranvaihtosuunnitelmat Liite 1. Jäsenyhdistyksittäinen vastausprosentti Liite 2. Jäsenistön koko kuva Liite 3. Kyselylomake

4 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Vastaajien ikäjakauma sukupuolittain... 9 Taulukko 2. Vastaajien koulutusalajakauma sukupuolittain Taulukko 3. Jäsenistön tutkintotasojakauma Taulukko 4. Korkeimman tutkinnon suoritusvuosi Taulukko 5. Korkein tutkinto koulutusaloittain Taulukko 6. Ammattiryhmien kuvailevia tunnuslukukuja Taulukko 7. Ammattiryhmät Taulukko 8. Ei-ammatissa toimivat Taulukko 9. Yli 3 vuotta apurahalla toimineet koulutustasoittain Taulukko 10. Pysyvät palvelussuhteet ammattiryhmittäin Taulukko 11. Ammattiryhmittäiset keskipalkat ja keskihajonta sukupuolittain Taulukko 12. Työmatkakustannusten korvaaminen työnantajittain Taulukko 13. Ylitöiden tekeminen ammattiryhmittäin Taulukko 14. Palkkausta liian pienenä pitävien osuus, Taulukko 15. Ammattiryhmittäiset viikkotuntimäärät Taulukko 16. Koulutustasoittaiset viikkotuntimäärät Taulukko 17. Työnantajittaiset viikkotuntimäärät Taulukko 18. Opetustehtävien määrän kehitys kahden edellisen vuoden aikana 35 Taulukko 19. Opetustehtävät ammattiryhmittäin Taulukko 20. Ei koskaan iltaisin työskentelevät työnantajittain Taulukko 21. Kotona iltaisin tehtävä päätoimeen liittyvä työ ammattiryhmittäin 37 Taulukko 22. Iltatyöt ja työuupumuksen ja stressin kokeminen Taulukko 23. Viikonlopputyöt ja työuupumuksen ja stressin kokeminen Taulukko 24. Haitallista työstressiä aiheuttavat tekijät ammattiryhmittäin Taulukko 25. Työhyvinvoinnin parantamisen keinot ammattiryhmittäin KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Kotona asuvien huollettavien lasten lukumäärä... 9 Kuvio 2. Tieteentekijöiden, akavalaisten ja koko väestön koulutusasteet Kuvio 3. Korkein suoritettu tutkinto sukupuolittain Kuvio 4. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuus Kuvio 5. Jatko-opintojen pääasialliset rahoituslähteet Kuvio 6. Jatko-opintojen pääasialliset rahoituslähteet ikäluokittain Kuvio 7. Vastaajat työnantajasektoreittain sukupuolittain Kuvio 8. Jatkotutkinnon suorittaneet työnantajasektoreittain Kuvio 9. Nimikkeet marraskuussa Kuvio 10. Naisten osuus tutkijoista ja opettajista

5 Kuvio 11. Kaikkien työttömyysjaksojen yhteenlaskettu kesto Kuvio 12. Apurahalla työskentely Kuvio 13. Määräaikaisuudet työnantajasektoreittain Kuvio 14. Palvelussuhteiden lukumäärät Kuvio 15. Naisten keskipalkat ja ero miesten keskipalkkoihin Kuvio 16. Tohtoreiden keskipalkat sukupuolittain eri työnantajilla Kuvio 17. Yliopistolaisten keskipalkat koulutustasoittain ja sukupuolittain Kuvio 18. Ryhmien palkat yliopistoissa koulutustasoittain ja sukupuolittain Kuvio 19. Palkkausjärjestelmän vääräksi koettu soveltaminen työnantajittain ja sukupuolittain Kuvio 20. Palkkausjärjestelmän väärä soveltaminen vaativuus- ja henkitasot Kuvio 21. Kotona iltaisin tehtävien töiden jakauma sukupuolittain Kuvio 22. Vähintään kahtena iltana viikossa kotonaan työskentelevät työnantajittain Kuvio 23. Viikonlopputöiden yleisyys Kuvio 24. Työuupumuksen oireita kokeneet vuosina Kuvio 25. Stressin tuntemukset Kuvio 26. Paljon stressiä kokeneet ammattiryhmittäin Kuvio 27. Paljon stressiä kokeneet työnantajittain Kuvio 28. Viikkotuntityömäärä ja työuupumuksen ja stressin kokeminen Kuvio 29. Haitallista työstressiä aiheuttavat tekijät Kuvio 30. Haitallisen työstressin suurimmat muutokset Kuvio 31. Opettamisen, hallintotehtävien sekä opiskelijoiden omaan työhön kuulumattomuus yliopistotutkijoilla Kuvio 32. Niiden yliopistotutkijoiden, joille hallintotehtävät eivät ole kuuluneet omaan työhön osuus sukupuolittain Kuvio 33. Yliopistotutkijoiden hallintotehtävien aiheuttaman haitallisen työstressin jakauma Kuvio 34. Työhyvinvoinnin lisäämisen keinojen tärkeys Kuvio 35. Yliopistolaisten työhyvinvoinnin parantaminen sukupuolittain Kuvio 36. Bolognan prosessin vaikutus korkeakouluun ja omiin tehtäviin Kuvio 37. Arvio Bolognan prosessin vaikutuksesta korkeakouluun ja omiin tehtäviin Kuvio 38. Työilmapiirin paraneminen yliopistouudistuksen myötä Kuvio 39. Tyytyväisyys yliopistoon työpaikkana Kuvio 40. Stressin kokemisen yhteys yliopistotyytymättömyyteen Kuvio 41. Epävarmuus työsuhteesta sekä työsuhteen uhkatekijät Kuvio 42. Yliopistolaisten pois yliopistolta hakeutumista koskeneet harkinnat kahden edellisen vuoden aikana, sukupuolittain ja ikäryhmittäin Kuvio 43. Yliopisto-opettajien pois yliopistosektorilta siirtymistä koskeneet harkinnat sukupuolittain Kuvio 44. Yliopisto-opettajien kokonaan toisiin työtehtäviin siirtymistä koskeneet harkinnat sukupuolittain

6 6

7 1 JOHDANTO Tieteentekijöiden liitto on vuonna 1967 perustettu yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajien, tutkijoiden, tietopalveluhenkilöstön ja muiden akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Jäsenistön kokonaismäärä vuoden 2010 lopussa oli Tieteentekijöiden liitto on Akavan suurimpana yliopistosektorin järjestönä merkittävä vaikuttaja suomalaisen tiedepolitiikan, yliopistokoulutuksen sekä tietohuollon kehittämisessä. Vuoden 2010 alussa voimaan astunut yliopistojen yksityistäminen merkitsee perustavanlaatuista muutosta yliopistojen ja yhteiskunnan suhteessa. Uudistuksen myötä yliopistojen taloudellista merkitystä on ryhdytty korostamaan entistä enemmän. Euroopan unionissa on laajemminkin alistettu yliopistot palvelemaan kilpailukykyä ja alueiden menestymistä kansainvälistyvässä taloudellisessa kilpailussa. Suomessa tämä kehitys näkyy hyvin siinä, kuinka innovaatioiden tuottaminen on nostettu yhä keskeisempään asemaan yliopistoja koskevassa koulutuspoliittisessa keskustelussa. Yliopistouudistuksen toteuttaminen on aiemmin kirvoittanut hyvinkin kitkeriä kommentteja yliopistolaisten keskuudessa. Yliopistouudistusta tarkasteltiin myös tässä Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyssä. Tieteentekijöiden liitto teki historiansa viidennen koko jäsenistön kattavan jäsenkyselyn loppuvuodesta Jäsenkyselyssä selvitettiin muun maussa jäsenistön koulutusta, palvelussuhteita, palkkausta, työllisyyttä, apurahalla työskentelyä ja työoloja. Erityisenä painopistealueena vuoden 2010 jäsenkyselyssä olivat työhyvinvointiin liittyvät kysymykset sekä yliopistouudistuksen aiheuttamat tuntemukset. Tutkimuksen tekijöinä ovat toimineet YTT Antero Puhakka Itä-Suomen yliopistosta ja KT Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta. Raportissa kyselyn tietoja verrataan edellisiin vuosina 1998, 2001, 2004 ja 2007 toteutettuihin jäsenkyselyihin, liiton jäsenrekisterin tietoihin sekä erilaisiin muihin tilastomateriaaleihin. Tieteentekijöiden liiton toimintaan liittyviä järjestöllisiä kysymyksiä, kuten työtaisteluun suhtautumista koskevia kysymyksiä, ei raportoida tässä yhteydessä. Jäsenkyselyn tuloksia hyödynnetään liiton toiminnan kehittämisessä. Aineiston analysoinnissa käytettiin pääasiassa kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttiosuuksia, graafisia esityksiä sekä keski- ja hajontalukuja (aritmeettinen keskiarvo, mediaani, keskihajonta ja kvartiilit). Tutkittavien ominaisuuksien keskinäisiä riippuvuuksia on tarkasteltu ristiintaulukoinneilla ja niihin liittyvillä khiin-neliötestillä ja residuaalitarkasteluilla. Ryhmien väliset keskiarvovertailut on suoritettu kahden ryhmän (esimerkiksi sukupuoli) vertailussa t-testin avulla. Useamman ryhmän vertailussa (esimerkiksi ammattiryhmät) on käytetty yksisuuntaista varianssianalyysia. Tilastollisesti merkitsevät ryhmäerot ja riippuvuudet tarkoittavat tässä raportissa alle 5 % merkitsevyystasoa (p<0,05). Pääsääntöisesti raportissa käytetään lukijaystävällisyyden vuoksi kokonaisprosenttilukuja, mistä syystä kaikki taulukot ja kuviot eivät välttämättä summaudu sataan. 7

8 1.1 Aineiston keruu ja vastausaktiivisuus Jäsenkysely toteutettiin joulukuussa Poikkileikkaustutkimuksen tarkasteluajankohtana toimi vuoden 2010 marraskuu. Kysely (liite 3) postitettiin vain Tieteentekijöiden liiton Suomessa asuville jäsenille. Lomakkeen ruotsinkielinen versio postitettiin Forskarföreningen vid Svenska Handelshögskolan rf:n ja Forskarföreningen vid Åbo Akademi rf:n jäsenille. Aiemmissa jäsenkyselyissä on toivottu verkkokyselyvastausvaihtoehtoa ja niinpä se liitettiin vuoden 2010 jäsenkyselyyn. Kyselyyn oli mahdollista vastata verkkolomakkeella, joka oli saatavilla liiton nettisivujen kautta. Verkkokyselyn suosio oli kuitenkin laimea, sillä vastausvaihtoehtoa käytti hyväkseen vain hieman yli sata jäsentä. Jäsenkysely toteutettiin nimettömänä. Nimettömyydestä johtuen vastaamattomista ei ole käytettävissä sellaisia tietoja, että katoanalyysi voitaisiin luotettavasti suorittaa. Kyselyn perusteella ei siten tiedetä poikkeavatko vastaamattomat merkitsevästi vastaajista. Koska katoanalyysia ei voida luotettavasti suorittaa, kuvaavat raportissa myöhemmin esitettävät tulokset kyselyyn vastanneita eivätkä ole välttämättä täysin yleistettävissä koko jäsenistöön. Myöhemmin raportissa vastaajien tietoja verrataan kuitenkin koko jäsenistöstä saatavilla oleviin tietoihin ja pohditaan joidenkin ryhmien mahdollisia yli- ja aliedustavuuksia. Kaikkiaan lomakkeita postitettiin Vastauksia saatiin kaikkiaan 1837 jäsentä, eli kyselyn saaneista jäsenistä 28 % vastasi kyselyyn. Kyselyyn vastasi jonkin verran vähemmän jäseniä kuin aiemmissa jäsenkyselyissä, joissa vastausprosentit ovat olleet päälle 30 %. Vastanneiden määrät ovat laskeneet selvästi aiemmista kyselyistä, kun 2004 vastanneita oli 38 % ja 2007 vielä 33 % jäätiin nyt 28 %:iin. Jäsenkyselyssä ei tehty uusintakyselyä. Kyselyyn vastaaminen jäsenyhdistyksittäin on esitetty tarkemmin liitteessä 1. Jäsenyhdistysten vastausprosentit vaihtelivat %:iin. Yliopistouudistus näkyy myös liiton jäsenyhdistyksissä. Yhdistyneissä yliopistoissa toimineet jäsenyhdistykset ovat sulautuneet toisiinsa ja jäsenyhdistysten määrä on siten vähentynyt edelliseen jäsenkyselyyn verrattuna. Vuoden 2011 alusta Tieteentekijöiden liittoon kuuluu 15 jäsenyhdistystä. Koska liiton jäsenten vastausaktiivisuus on ollut selvästi laskussa, on jatkossa pohdittava kokonaistutkimuksen vaihtamista satunnaisotannalla toteutettavaan kyselyyn. 8

9 2 PERUSTIETOJA 2.1 Sukupuoli, ikä ja perhetilanne Kyselyyn vastanneista 65 % oli naisia ja 35 % miehiä. Koko jäsenistöstä naisia on 60 %, joten naiset ovat hieman yliedustettuina vastaajien joukossa. Kyselyyn vastanneet vastaavat keski-iältään (42,9 v; mediaani 42 v, keskihajonta 9,9 v) hyvin jäsenrekisteristä laskettua jäsenistön keski-ikää (43 v). Naiset ovat keskimäärin jonkin verran nuorempia kuin miehet (42 vs. 44,5 v). Taulukko 1. Vastaajien ikäjakauma sukupuolittain Ikäryhmä Naiset Miehet Kaikki alle 30 v 8 % 6 % 7 % v 40 % 31 % 36 % v 28 % 30 % 29 % v 20 % 25 % 22 % 60 v tai enemmän 5 % 9 % 6 % Vastanneista joka kahdestoista (8 %) nainen ja joka seitsemästoista (6 %) mies on alle 30-vuotias (taulukko 1). Edellisessä jäsenkyselyssä alle 30-vuotiaita naisia oli 13 % ja miehiä 8 %. Nuorten osuus vastanneissa on siis selvästi laskenut. Alle 40- vuotiaat naiset ovat vastanneet osuuttaan enemmän kyselyyn. 1 lapsi 18 % Ei lapsia 54 % 2 lasta 21 % Yli 3 lasta 1 % 3 lasta 6 % Kuvio 1. Kotona asuvien huollettavien lasten lukumäärä Vastanneista hieman alle puolella (46 %) oli omia tai huollettavana olevia lapsia kotonaan (kuvio 1). Sukupuolten välillä ei ollut eroja. Alle 7-vuotiaita lapsia oli 9

10 kotona hieman yli neljänneksellä (27 %) vastaajia. Yli 7-vuotiaita lapsia oli lähes joka kolmannella (32 %) vastaajalla. Vastanneiden tyypillisin siviilisääty oli avio-, avoliitto tai rekisteröity parisuhde (74 %), naimattomia oli 18 % ja eronneiden tai leskien osuus oli 8 %. Sukupuolten välillä ei ollut eroja siviilisäädyssä. 2.2 Koulutus Liiton jäsenistö on erittäin korkeasti koulutettua jopa yleiseen akavalaiseen tasoon verrattuna. Kaikista akavalaisista työvoimaan kuuluvista joka seitsemästoista on suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon. Tieteentekijöiden liiton jäsenistä tieteellisen jatkotutkinnon on suorittanut yli puolet, kuten kuviosta 2 voidaan havaita. Tieteellinen jatkotutkinto 5,8 % 0,8 % 57,3 % Ylempi korkeakoulututkinto 7,4 % 41,9 % 52,6 % Tieteentekijät, 2010 Alempi korkeakoulututkinto 0,8 % 8,4 % 24,1 % Akavalaiset, 2010 Koko väestö, 2009 Muu tutkinto 0,1 % 20,2 % 83,4 % Kuvio 2. Tieteentekijöiden, akavalaisten ja koko väestön koulutusasteet Vastanneiden koulutusaloissa on selviä eroja sukupuolten välillä (taulukko 2). Naisista kolmannes (33 %) on suorittanut humanistisen alan tutkinnon, miehistä joka neljäs (24 %). Miesten osalta yleisin koulutusala on puolesta luonnontieteellinen, jolta ylimmän tutkintonsa on suorittanut joka kolmas (33 %). Naisista luonnontieteilijöitä on hieman yli viidennes (22 %). Taulukko 2. Vastaajien koulutusalajakauma sukupuolittain Koulutusala Naiset Miehet Kaikki Humanistinen 33 % 24 % 30 % Luonnontieteellinen 22 % 33 % 26 % Yhteiskuntatieteellinen 18 % 19 % 19 % Kasvatustieteellinen 8 % 3 % 7 % Muut 19 % 20 % 19 % 10

11 Seuraavassa taulukossa esitetään jäsenistön tutkintojakauma. Tieteellisen jatkotutkinnon on suorittanut 57 % jäsenistöstä ja tohtorin tutkintokin on peräti 52 %:lla. Taulukko 3. Jäsenistön tutkintotasojakauma Tutkinto Lukumäärä Prosenttiosuus Kumulatiivinen prosenttiosuus Jatkotutkinnot Tohtori Lisensiaatti ,5 5,7 51,5 57,3 Ylempi korkeakoulututkinto ,9 99,1 Alempi korkeakoulututkinto 15 0,8 99,9 Muut tutkinnot 1 0,1 100,0 YHTEENSÄ Puuttuva tieto 10 Sukupuolten väliset erot suoritetuissa tutkinnoissa ovat erittäin selvät (kuvio 3). Miehistä peräti 69 %:lla on tieteellisen jatkotutkinto, ja tohtoreitakin oli selvästi yli puolet (63 %). Vaikka naiset ovat suorittaneet vähemmän jatkotutkintoja kuin miehet, ovat hekin erittäin korkeasti koulutettuja, sillä yli puolella (51 %) on tieteellinen jatkotutkinto ja tohtorin tutkintokin on lähes puolella (45 %). 75 % 69,0 % 50 % 51,0 % 48,0 % 31,0 % 25 % 0 % 1,1 % 0,5 % Naiset, n=1185 Miehet, n=640 Tieteellinen jatkotutkinto Ylempi korkeakoulututkinto Muu tutkinto Kuvio 3. Korkein suoritettu tutkinto sukupuolittain Suurin osa liiton jäsenistä on suorittanut korkeimman tutkintonsa vuosien välisenä aikana (taulukko 4). Aiemmissa kyselyissä korkeimman tutkinnon suorittamisesta oli kulunut vähemmän aikaa. Kaikki vastanneet eivät raportoineet tutkintonsa suoritusvuotta. 11

12 Taulukko 4. Korkeimman tutkinnon suoritusvuosi Suoritusvuosi Tohtorin tutkinto n= 807 Lisensiaatin tutkinto n= 79 Ylempi korkeakoulututkinto n= tai aikaisemmin 14 % 32 % 24 % % 39 % 46 % 2006 tai myöhemmin 36 % 29 % 30 % Kuten taulukosta 5 havaitaan, on jatkotutkinnon suorittaminen yleisintä luonnontieteellisellä koulutusalalla. Jatkotutkintojen suorittamisessa on koulutusalojen sisällä suuria eroja sukupuolten välillä. Humanistimiehistä jatkotutkinto on kahdella kolmesta (67 %), naisista alle puolella (45 %). Luonnontieteilijämiehistä jatkotutkinto on kolmella neljästä (75 %), ja naisistakin 59 %:lla. Yhteiskuntatieteilijöistä miehillä jatkotutkinto on kahdella kolmesta (64 %), naisista alle puolella (45 %). Taulukko 5. Korkein tutkinto koulutusaloittain Koulutusala Jatkotutkinto Ylempi korkeakoulututkinto Muu tutkinto Humanistinen (n= 541) 51 % 47 % 2 % Yhteiskuntatieteellinen (n= 342) 52 % 47 % 1 % Luonnontieteellinen (n= 470) 66 % 34 % 0 % Kasvatustieteellinen (n= 121) 59 % 41 % 0 % Muut koulutusalat (n= 353) 60 % 39 % 1 % Jäsenistön koulutustaso on kasvanut jatkuvasti, kuten tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuuden noususta voidaan havaita (kuvio 4). 75 % 52 % 50 % 27 % 32 % 37 % 43 % 25 % 0 % Kuvio 4. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuus

13 Tohtoreiden määrä on lähes kaksinkertaistunut vuoteen 1998 verrattuna. Tieteentekijöiden liiton jäsenistä dosentteja on joka viides (21 %). Dosenttien määrä on lisääntynyt selvästi edellisiin kyselyihin verrattuna (2004: 15 %; 2007: 19 %). Kyselyn perusteella havaitaan erittäin selvä ero sukupuolten välillä, sillä miehistä joka kolmas (34 %) ja naisista joka seitsemännellä (14 %) oli dosentin arvo. Luonnontieteellisen alan vastaajista useampi kuin joka neljäs (28 %; miehet 37 %, naiset 22 %), humanisteista joka viides (19 %; miehet 40 %, naiset 11 %), yhteiskuntatieteilijöistä lähes joka viides (19 %; miehet 30 %, naiset 13 %) ja kasvatustieteilijöistä joka kahdeksannella (13 %, ei sukupuolten välistä eroa) oli dosentin arvo. 2.3 Jatko-opintojen suorittaminen Jäsenkyselyssä kartoitettiin jäsenistön meneillään olevia jatko-opintoja. Hieman alle kolmannes (32 %) suorittaa jatko-opintoja, (vuonna 2007 jatko-opintoja suoritti 39 %). Kuviossa 5 esitetään vastaajien ilmoittama pääasiallinen tapa rahoittaa jatko-opintojaan. Lähes puolet 48 % rahoittaa jatko-opintonsa joko apurahalla tai tekemällä tutkimusta muun työn ohella vapaa-aikanaan. Työn ohella tai vapaa-aikana Apuraha 25 % 24 % Yliopiston tutkimus- tai opetustehtävä Tutkijakoulu Akatemian projekti 10 % 13 % 16 % Muu projekti Muuten 6 % 6 % Tutkimustehtävä muualla kuin yo 2 % Kuvio 5. Jatko-opintojen pääasialliset rahoituslähteet 0 % 10 % 20 % 30 % Kovin ammattimaiselta ei tutkijanuran rakentaminen Suomessa siten näytä. Tulkinta saa vahvistusta, kun tarkastellaan tutkimustehtävissä työskentelevien jatkoopintoja suorittavien rahoituslähteitä. Lähes joka neljäs (23 %) tutkijoista ilmoitti suorittavansa jatko-opintojaan joko työn ohella omalla vapaa-ajallaan tai apurahalla. Opetustehtävissä toimivista kolmannes (33 %) rahoitti jatko-opintojaan työn 13

14 ohella tai vapaa-ajalla. Näiden tutkijoiden ja opettajien työtehtäviin ei kuulu jatkotutkimuksen tekeminen, vaan he suorittivat jatko-opintoja omien tehtäviensä lisäksi ilman palkkaa. Naisten osuus jatko-opintojen suorittajista on selvästi suurempi kuin miesten. Naisista 35 % suorittaa jatko-opintoja, miehistä joka neljäs (25 %). Eroa selittää se, että miehistä selvästi suurempi osa oli jo tehnyt omat jatko-opintonsa. Maistereista kaksi kolmesta (64 %) suorittaa jatko-opintoja. Lisensiaateista puolet (51 %) jatko-opiskelee ja tohtoreistakin joka kolmaskymmeneskolmas (3 %) suorittaa jonkin toisen alan jatko-opintoja. Koulutustasoittain tarkasteltuna ei miesten ja naisten välillä ollut eroja jatko-opintojen suorittamisessa. Liiton jäsenistön koulutustason voidaan siis olettaa jatkossa entisestäänkin nousevan. Suoraa vertailua edelliseen kyselyyn ei jatko-opintojen rahoituksen suhteen voida tehdä. Aiemmassa jäsenkyselyssä miehet ja naiset rahoittivat jatkoopintojaan selvästi eri tavoin. Vuonna 2007 miehet rahoittivat jatko-opintojaan selvästi useammin työn ohessa tai vapaa-ajallaan 35 % (naisista 26 %) ja vastaavasti naiset apurahoilla (35 %, miehet 26 %). Vuoden 2010 jäsenkyselyssä sukupuolten välillä ei ollut eroja jatko-opintojen rahoituslähteissä. Myös iällä on suuri merkitys jatko-opintojen rahoitukseen (kuvio 6). Alle 40- vuotiaat tekevät jatko-opintojaan palkattuina, kun vanhemmat ikäryhmät rahoittavat jatko-opintonsa muusta työstä saatavalla palkalla ja tekevät jatkotutkimustaan siten omalla vapaa-ajallaan. Myös apurahoilla työskentelevien osuus pienenee iän myötä. Sukupuolten välillä ei ole iän suhteen eroja jatkotutkinnon rahoittamisessa Alle ja yli Työllä Apuraha Vapaa-aika Kuvio 6. Jatko-opintojen pääasialliset rahoituslähteet ikäluokittain, prosentteina 14

15 3 TIETEENTEKIJÄT TYÖELÄMÄSSÄ 3.1 Työelämään sijoittuminen Työelämään sijoittumista tiedusteltiin marraskuun 2010 tilanteen perusteella. Kyselyyn vastanneista tieteentekijöistä yli neljä viidestä (82 %) oli palkkatyössä. Eiammatissa toimivia oli lähes viidennes 18 %. Yliopistosektori, joka raportissa käytetyssä luokittelussa sisältää yliopistojen lisäksi Suomen Akatemian, on selvästi tärkein tieteentekijöiden työllistäjä (81 %), kuten seuraavasta kuviosta huomataan. Miehistä 82 % työskentelee yliopistoissa, naisista 81 %. Kyselyyn vastanneista naisista 8 % ja miehistä 5 % työskenteli kunta- tai valtio-sektorilla (kuvio 7). Naiset, n=944 Miehet, n=540 Kaikki, n= Yliopisto Kunta/valtio Tutkimuslaitokset Muut Kuvio 7. Vastaajat työnantajasektoreittain sukupuolittain, prosentteina Koulutusaloittain sijoittumisessa eri työnantajasektoreille on selviä ja tilastollisesti merkitseviä eroja. Humanistisen alan tutkinnon suorittaneet sijoittuvat muita useammin yliopistosektorille (84 %). Yhteiskuntatieteilijät sijoittuvat muita harvemmin yliopistosektorille, tosin heistäkin kolme neljästä (77 %) työskenteli yliopistosektorilla. Yhteiskuntatieteilijät työskentelivät selvästi muita useammin muulla sektorilla, heistä joka kahdestoista (8 %) työskenteli näillä työpaikoilla. Tutkimuslaitoksiin työllistyvissä oli selvästi muita harvemmin humanisteja (4 %) muiden koulutusalojen osuudet olivat kaksinkertaiset. Jatkotutkinnon suorittaneiden osalta yliopistosektori (kuvio 8) on luonnollisesti tärkein työllistäjä. Joka kuudes (17 %) tieteellisen jatkotutkinnon suorittanut 15

16 työskenteli muualla. Jatkotutkinnon suorittaneiden mahdollisuudet sijoittua muihin tehtäviin näyttävät siten edelleen rajoittuneilta. Koulutusalan tai sukupuolen mukaan ei eroja työnantajasektoreiden suhteen ollut havaittavissa. Kunta/valtio 5 % Tutkimuslaitos 8 % Muut 4 % Yliopisto 83 % Kuvio 8. Jatkotutkinnon suorittaneet työnantajasektoreittain Yliopistosektorilla työskentelevien suuri osuus näkyy myös virka- ja toiminimikkeiden yleisyydessä. Kuviossa 9 esitetään työssä vastaushetkellä olleiden jäsenten nimikkeet suuruusjärjestyksessä. Jäsenistön koko kuva esitetään liitteessä 2. Yleisimmät nimikkeet olivat nuorempi tutkija (13 %), tutkija (projektitutkija) 12 %, erikoistutkija (joka luokittelussa pitää sisällään myös vanhemman tutkijan ja yliopistotutkijan) 10 %, yliopistonlehtori 8 % sekä tutkijatohtori 8 %. Assistenttinimikkeen osuuden muutos kuvaa selvästi yliopistomaailman muutosta. Vuoden 1998 jäsenkyselyssä joka kuudes tieteentekijä oli assistentti, vuonna 2001 joka yhdeksäs, 2004 joka kymmenes, 2007 joka kahdeksastoista ja nyt enää joka viideskymmenes. Assistenttien tekemät työt eivät sen sijaan ole minnekään hävinneet. Myöhemmin raportissa esiin nostettavat tutkijoiden hallintotehtävien lisääntymiset juontunevat osittain tästä assistenttien perinteisten vakanssien häviämisellä. Huomionarvoisena piirteenä on myös yliassistenttien osuuden väheneminen vuosien mittaan. Vielä 2001 joka kuudestoista tieteentekijä oli yliassistentti ja 2010 enää joka kolmaskymmenes. Samaan aikaan yliopistonlehtoreiden ja lehtoreiden määrä on lisääntynyt jäsenistöstä. Tämä liittyy osaltaan siihen, että useissa yliopistoissa on luotu erilaisia neliportaisia tutkijanuramalleja, joissa yliassistentit ja assistentit korvautuvat toisilla nimikkeillä kuten nuorempi tutkija, yliopistotutkija sekä yliopistonlehtori. 16

17 Nuorempi tutkija Tutkija Erikoistutkija tmv Yliopistonlehtori Tutkijatohtori Päällikkö Lehtori Yliassistentti Professori Pt. tuntiopettaja Kirjastonhoitaja Suunnittelija Informaatikko Amanuenssi Assistentti Koordinaattori Muu 3,4 3,2 3, ,9 2,2 2, ,3 7,9 7,7 9,7 11,9 12,6 12, Kuvio 9. Nimikkeet marraskuussa 2010, prosentteina Jatkoanalyyseja varten nimikkeistä muodostettiin neliportainen luokittelu, jonka kolme pääryhmää ovat Tutkijat, Opettajat sekä Muut asiantuntijat. Taulukossa 6 esitetään näiden ryhmien keskeisiä tunnuslukuja. Ammattiryhmät eroavat selvästi toisistaan. Tutkijoiden keski-ikä on merkitsevästi alempi kuin muiden ammattiryhmien. Opettajat ovat muita useammin suorittaneet tieteellisen jatkotutkinnon. Ryhmä muut asiantuntijat on muita naisvaltaisempi, pysyvämmin palkattu ja koulutustasoltaan muita matalampi, tosin senkin koulutustaso on matala ainoastaan näihin poikkeuksellisen korkeasti koulutettuihin ammattiryhmiin verrattuna. Taulukko 6. Ammattiryhmien kuvailevia tunnuslukukuja Ammattiryhmä Keski-ikä, v Naisia, % Jatkotutkinto, % Pysyvä työsuhde, % Tutkijat (n= 717) 39, Opettajat (n=398) 46, Muut asiantuntijat (n= 418) 46, Muut (n= 29) 41,

18 Koska ammattiryhmä muut on niin pieni muihin verrattuna, sitä ei jatkossa käytetä analyyseissa, joissa suoritetaan ryhmävertailuja. Vastanneet on kuitenkin mukana kaikkia vastanneita koskevissa kohdissa. Ammattiasemien suhteissa on tapahtunut jonkin verran muutoksia edellisiin kyselyihin verrattuina, kuten seuraava taulukko osoittaa. Tutkijoiden lisääntyminen on selvä trendi. Toisaalta osittain tässä saattaa olla kyse jo aiemmin esiin tuodusta assistenttien samoin kuin yliassistenttien vähenemisestä. Nämä nimikkeet on luokiteltu opettajiksi, kun sen sijaan nuorempi tutkija luokitellaan tutkijaksi. Taulukko 7. Ammattiryhmät Ammattiryhmä 1998 n= n= n= n= n=1563 Tutkijat 36 % 40 % 39 % 40 % 46 % Opettajat 35 % 31 % 33 % 29 % 26 % Muut asiantuntijat 25 % 25 % 25 % 26 % 27 % Muut 4 % 4 % 3 % 5 % 2 % Naisten määrän lisääntyminen yliopistoissa näkyy selvästi ammattiryhmittäisissä muutoksissa (kuvio 10). Eniten on kasvanut tutkijoina toimivien naisten osuus Tutkijat Opettajat Kuvio 10. Naisten osuus tutkijoista ja opettajista , prosentteina 3.2 Ei-ammatissa toimivat Kaikista kyselyyn vastanneista 328 (18 %) ei ollut marraskuussa 2010 palvelussuhteessa mihinkään työnantajaan. Heistä suurin osa toimi apurahatutkijoina. Toisek- 18

19 si suurimpana ryhmänä olivat työttömät, kuten taulukosta 8 havaitaan. Tieteentekijöiden liittoon kuuluvat miehet eivät ainakaan kyselyhetkellä olleet käyttämässä perhevapaita hyväkseen, sillä ainoastaan yksi mies oli marraskuussa 2010 isyys- tai vanhempainlomalla tai hoitovapaalla. Lähes viidennes miehistä (19 %) ilmoitti jossain vaiheessa perustutkintonsa suorittamisen jälkeen olleen perhevapailla. Naisista perustutkinnon suorittamisen jälkeen oli perhevapailla ollut 39 %. Taulukko 8. Ei-ammatissa toimivat Asema Lukumäärä % kaikista % ei-ammatissa toimivista Apurahatutkija 138 7,5 42,1 Työtön 91 5,0 27,7 Äitiys-, isyys- tms. vapaa 51 2,8 15,5 Muut 48 2,6 14,7 YHTEENSÄ ,9 100 Työttömänä jäsenkyselyyn vastanneista oli vastaushetkellä 5 %. Miesten ja naisten työttömyydessä ei ollut eroja. Ammatissa toimimattomista miehistä työttömänä oli 38 % ja naisista 24 %. Kyselyyn vastanneista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 5,1 % (39) oli työttömänä marraskuussa. Lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden työttömyysprosentti oli 13,3 % (14) ja tohtoreiden 3,7 % (35). Kuviossa 11 esitetään koko aineiston tasolla vastaajien koko työuran aikaisten yhteenlaskettujen työttömyysjaksojen kesto. Ei ollenkaan työttömänä olleiden määrä on selvästi vähentynyt. Vielä 2001 yli puolella (54 %) ei ollut työurallaan ollut yhtään työttömyysjaksoa. Nyt jo yli puolet (51 %) on ollut työttömänä. 50 % 49,1 % 28,4 % 25 % 14,5 % 0 % 4,5 % 3,1 % 0,4 % Ei Alle vuoden 1-3 v 3-5 v 5-10 v 10 v tai yli työttömänä Kuvio 11. Kaikkien työttömyysjaksojen yhteenlaskettu kesto, prosentteina 19

20 Kahden viimeisen vuoden aikana joko työttömänä tai lomautettuna oli ollut joka kuudes vastaaja (17 %). Näiden henkilöiden keskimääräinen työttömyysaika oli ollut hieman vajaa 9 kuukautta (mediaani 6 kuukautta ja keskihajonta 8 kuukautta). Työttömyysputki oli kestänyt vähintään vuoden joka kuudennella (18 %) niistä, jotka olivat olleet kahden edellisen vuoden aikana työttömänä. Naisten ja miesten välillä ei ollut eroja työttömyyden kokemuksissa. Korkea koulutus ei näytä turvaavan työttömyyskokemuksilta. Joka kymmenes (10 %) dosentti, joka seitsemäs (14 %) tohtori ja lähes joka viides (19 %) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista oli ollut työttömänä kahden edellisen vuoden aikana. Sukupuolten välillä ei ollut eroja. 3.3 Apurahalla työskentely Yliopistollisen perustutkinnon suorittamisen jälkeen kotimaisella apurahalla on työskennellyt yli kaksi kolmesta (69 %) ja ulkomaisella apurahalla lähes joka neljäs (24 %) tieteentekijä. Edelliseen jäsenkyselyyn verrattuna apurahalla työskentely on pysynyt samalla tasolla. Samalla henkilöllä on voinut olla sekä ulkomaisia että kotimaisia apurahoja. Kun apurahalla työskentelystä kysyttiin hieman toisin, saatiin selville, että 67 % on saanut jossain vaiheessa apurahoja. Edellisiin kyselyihin verrattuna apurahoilla työskentely on jälleen lisääntynyt (48 % vuonna 1998, 60 % vuonna 2001, 62 % vuonna 2004 ja 65 % vuonna 2007). Tyypillisimmin apurahalla on työskennelty vähintään yksi, mutta alle kolme vuotta (29 %) Ei ollenkaan Alle 1 v 1-3 v 3-5 v 5-10 v Yli 10 v Kuvio 12. Apurahalla työskentely , prosentteina 20

21 Apurahalla työskentely on siten selvästi lisääntynyt ja pidentynyt kuten kuviosta 12 havaitaan. Sukupuolten välillä ei ollut eroja apurahalla työskentelyn suhteen. Apurahalla työskentelyssä on selvät erot koulutustasoittain ja ammattiryhmittäin. Ylimpiä koulutustasoja saavutetaan vain apurahoilla toimimalla. Jatkotutkinnon suorittaneista peräti 80 % on työskennellyt jossain vaiheessa apurahalla. Pitkään apurahalla (yli 3 vuotta) toimineiden osuus on esitelty taulukossa 9. Dosenteista ja tohtoreista useampi kuin joka neljäs on toiminut pitkään apurahalla. Taulukko 9. Yli 3 vuotta apurahalla toimineet koulutustasoittain Koulutustaso Dosentti 29 % 25 % 28 % Tohtori 27 % 28 % 27 % Lisensiaatti 18 % 16 % 17 % Ylempi korkeakoulututkinto 7 % 8 % 10 % Muut 2 % 3 % 0 % KAIKKI 16 % 17 % 19 % Pitkään apurahalla toimiminen vaihtelee merkitsevästi ammattiryhmittäin. Tutkijoista 19 % ja opettajista 21 % oli toiminut apurahalla yli 3 vuotta, muilla asiantuntijoilla vastaava osuus oli 10 %. Muissa asiantuntijoissa on selvä ero sukupuolten välillä. Miehistä lähes joka viides (19 %) oli toiminut yli kolme vuotta apurahojen turvin, naisista joka kuudestoista (7 %). Pitkät apurahakaudet merkitsevät melkoista lovea tieteentekijöiden tuleviin eläkekertymiin. Apurahansaajien sosiaaliturvan parannuksiin liittyvää eläketurvaa on kertynyt vasta vuodesta 2009 alkaen. Tuohon vuoteen asti pitkät apurahakaudet merkitsivät käytännössä omalla uralla etenemiseen liittyvän toiminnan heikentävän tulevaa toimeentuloa. 3.4 Palvelussuhteen laji 7 vuotta pätkätöitä milloin millekin vastuualueelle tehneenä ja siihen pikku hiljaa uupuneena toivoisin todella, että joku kiinnittäisi huomiota määräaikaisuuksien epäkohtiin. Ei jaksa enää. Jäsenkyselyyn 2010 vastanneista ammatissa toimivista tieteentekijöistä hieman yli kolmannes (38 %) työskenteli pysyvässä ja 62 % määräaikaisessa työsuhteessa. Sukupuolittain tarkasteltuna miehet (41 %) ovat naisia (36 %) useammin pysyvissä palvelussuhteissa. Ero, joka on lähes tilastollisesti merkitsevä ja käytännössä merkittävä, on mielenkiintoinen kun sitä verrataan aiempiin tuloksiin. Vuoden 2007 kyselyssä määräaikaisuuksissa ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään eroa (0,3 %) miesten ja naisten välillä ja vuoden 2004 kyselyssä naiset olivat miehiä useammin pysyvissä työsuhteissa. Jatkotutkinnon suorittamisella ei ole suurta vaikutusta pysyvään palvelussuhteeseen pääsemiselle, sillä 63 % tohtorintutkinnon suorittaneista oli määräaikaisis- 21

22 sa työsuhteissa. Työantajasektoreittain ja ammattiryhmittäin eroja sen sijaan löytyy. Kuten kuviosta 13 havaitaan, määräaikaisuudet ovat edelleen yleisimpiä yliopistosektorilla, vaikka muutosta parempaan onkin tapahtunut. Selkein muutos määräaikaisuuksien vähenemisessä on tapahtunut tutkimuslaitoksissa Yliopisto Kunta/valtio Tutkimuslaitokset Muut Kuvio 13. Määräaikaisuudet työnantajasektoreittain , prosentteina Taulukossa 10 on esitetty pysyvien palvelussuhteiden osuudet ammattiryhmittäin. Taulukosta voidaan helposti havaita, että pysyvien palvelussuhteiden osuus on kasvanut erityisesti opettajilla, mutta jossain määrin positiivista kehitystä on tapahtunut myös tutkijoiden työsuhteiden vakinaistamisessa. Taulukko 10. Pysyvät palvelussuhteet ammattiryhmittäin Ammattiryhmä Tutkijat 9 % 10 % 14 % 17 % Opettajat 11 % 18 % 26 % 43 % Muut asiantuntijat 59 % 60 % 66 % 68 % Muut 47 % 39 % 48 % 42 % KAIKKI 24 % 26 % 33 % 38 % Opettajien osalta pysyvien palvelussuhteiden prosenttiosuuden lisääntymistä selittää varsin pitkälti lehtoreiden ja yliopistonlehtoreiden määrän lisääntyminen Tieteentekijöiden liiton jäsenistössä. Yliopistot ovat muun muassa muuttaneet suuren määrän yliassistentin tehtäviä yliopistonlehtoreiksi. Pysyvissä palvelussuhteissa toimivien yleisimmät tehtävänimikkeet olivat yliopistonlehtori (12 %), tutkija (erikoistutkija/vanhempi tutkija/yliopistotutkija; 10 %), lehtori (9 %) sekä kirjastonhoitaja (8 %). 22

23 Kun tarkastellaan pelkästään tutkijoita, ei voi kuin hämmästellä yliopistojen toimintaa. Tutkimuslaitoksissa työskentelevistä tutkijoista lähes kaksi kolmesta (63 %) oli pysyvissä työsuhteissa, kunta- ja valtiosektorin tutkijoista vastaavasti yli kolmannes (38 %) työskenteli vakituisesti. Yliopistosektorilla ainoastaan yksi tutkija kymmenestä oli onnistunut pääsemään vakituiseen työsuhteeseen. Näyttää siis aiempien liiton kyselyiden tapaan siltä, että yliopistot eivät katso tarpeelliseksi vakinaistaa ja sitouttaa tutkimustehtävissä toimivia henkilöitä. En sinänsä koe määräaikaisuutta haitaksi, jos on ensinnä arvostusta työyhteisössä ja toiseksi tuki jatkorahoitusten hankintaan ja saamiseen. Kyselyyn vastanneet ja marraskuussa 2010 ammatissa toimineet olivat työskennelleet perustutkinnon suorittamisen jälkeen palkkatyössä kotimaassa keskimäärin 12,5 vuotta (mediaani hieman alle 11 vuotta). Neljännes vastaajista oli työskennellyt kotimaassa hieman reilut viisi vuotta ja neljännes vastaavasti vähintään 26 vuotta. Hieman vajaa 13 % vastanneista oli työskennellyt perustutkinnon jälkeen palkkatyössä ulkomailla, joskin työskentelynsä ulkomailla on ollut varsin lyhytaikaista. Yli puolelle (54 %) ulkomailla työskentelyä oli kertynyt korkeintaan vuosi. Neljännekselle ulkomailla työskennelleistä työuraa oli kertynyt kotimaan ulkopuolella vähintään 2,5 vuotta ja yhdelle kymmenestä vähintään 5 vuotta. Tieteentekijöiden uran pirstaleisuudesta kertoo se, että kyselyyn vastanneista lähes joka toisella (49 %) oli ollut työuransa aikana vähintään kymmenen palvelussuhdetta ja joka viidennellä (19 %) puolestaan 4-6 palvelussuhdetta. Korkeintaan kolme palvelussuhdetta oli ollut 17 %:lla vastaajista (kuvio 14). Yksi 3 % 2-3 kpl 14 % 10 tai useampia 49 % 4-6 kpl 19 % 7-9 kpl 15 % Kuvio 14. Palvelussuhteiden lukumäärät 23

24 On varsin luonnollista, että pysyvässä palvelussuhteessa työskentelevillä on vähemmän erillisiä palvelussuhteita kuin määräaikaisuuksissa työskentelevillä. Enemmän kuin joka toisella (52 %) määräaikaisessa palvelussuhteessa työskentelevällä oli ollut vähintään kymmenen erillistä palvelussuhdetta. Miesten ja naisten välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa palvelussuhteiden määrässä, eikä myöskään työnantajasektoreiden välillä. Sen sijaan palvelussuhteiden määrän ja koulutustason välillä on selkeä asiayhteys. Useammalla kuin joka toisella (58 %) tohtoreista on vähintään kymmenen erillistä palvelussuhdetta, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista puolestaan hieman yli kolmanneksella (36 %). Koska saamme ennakkotapauksen siitä, että kauanko/kuinka monta pätkää oikeuttaisi pysyvään työsuhteeseen? Hieman vajaalla viidenneksellä (19 %) vastaajista oli ollut vain yksi työsopimus nykyisen työnantajan palveluksella, yli puolet vastaajista (51 %) kertoi työsopimuksia olleen vähintään viisi. Noin yhdellä vastaajasta kymmenestä oli ollut parikymmentä erillistä työsopimusta nykyisen työnantajansa palveluksessa. Aiempiin tuloksiin suhteutettuna ei ole yllätys, että yliopistosektorilla työskentelevillä oli ollut keskimäärin 8 työsopimusta nykyisen työnantajan kanssa, tutkimuslaitoksissa sekä kunta- ja valtiosektorilla vastaava keskimääräinen työsopimusten määrä oli neljä. Opettajilla työsopimuksia oli keskimäärin 10 kpl, tutkijoilla seitsemän ja muilla asiantuntijoilla kuusi. Miehillä erillisiä työsopimuksia oli keskimäärin kahdeksan ja naisilla seitsemän. Kouluttautuminen ei vähennä erillisten työsopimusten määrää: jatkokoulutetuilla erillisiä työsuhteita nykyisen työnantajan kanssa oli keskimäärin kahdeksan ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla kuusi. Määräaikaisten palvelussuhteiden keston keskiarvo oli 26,5 kuukautta, mutta keskiarvoa nostavat muutamat pitkät palvelussuhteet. Edellisessä kyselyssä (vuonna 2007) määräysten mediaanipituus oli 21 kuukautta ja näin oli nytkin. Näyttää siis siltä, että huima harppaus vuoden 2004 kyselystä, jolloin määräaikaisten palvelussuhteiden mediaanikesto oli 12 kuukautta, on pysyvä. Joka neljännellä määräaikaisen sopimuksen nojalla työskentelevällä määräaikaisuuden kesto oli korkeintaan 12 kuukautta (sama kuin vuoden 2007 kyselyssä). Vastaavasti joka neljännen vastaajan määräaikaisuuden kesto oli vähintään kolme vuotta. Edellisessä kyselyssä näin pitkien määräaikaisuuksien osuus oli noin 20 %. Kyselyyn vastanneiden määräaikaisuuksien keskimääräinen pituus yliopistosektorilla oli 27 kuukautta (sama kuin vuonna 2007), tutkimuslaitoksissa 24 kuukautta (2007: 21 kk), kunta-/valtiosektorilla 15 kuukautta (2007: 23 kk) ja sektorilla muut 28 kuukautta (2007: 23 kk). Yliopistosektorin keskimääräisiin määräyksiin vaikuttavat muun muassa assistenttien yliassistenttien ja yliopistotutkijoiden määräysten pituudet. Opettajien määräaikaisuuksien keskipituus oli hieman vajaa kolme vuotta (33 kuukautta), tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden puolestaan noin kaksi vuotta. Koulutustasolla on vaikutusta määräysten kokonaispituuteen. Tohtorin tutkinnon suorittaneilla keskimääräinen määräyksen kokonaispi- 24

25 tuus on 30 kuukautta ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määräykset puolestaan keskimäärin 22 kuukautta. 3.5 Palkkaus Jäsenkyselyssä tarkasteltiin marraskuussa 2010 ansiotyössä olleiden palkkausta. Yliopistojen työehtosopimuksen mukaan marraskuun palkanmaksun yhteydessä maksettiin tietyin edellytyksin 5,5 % kertakorotus. Kertakorvausten saaneiden palkat on otettu tarkasteltuun ilman tätä kertakorotusta. Näin palkat ovat vertailukelpoisia eri työnantajasektoreiden välillä. Kyselyyn vastanneiden vuoden 2010 marraskuussa ansiotyössä toimineiden keskipalkka oli 3299 euroa kuukaudessa (keskihajonta 933 ; mediaani 3250 ). Neljännes vastaajista ansaitsi korkeintaan 2614 ja parhaiten ansaitseva neljännes puolestaan 3886 euroa tai enemmän kuukaudessa. Vähiten ansaitsevalla desiilillä (10 %) kuukausipalkka oli korkeintaan 2085 ja suurinta palkkaa nauttivan desiilin palkkaus oli vähintään Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna keskimääräinen bruttopalkka palkka oli noussut 11 %. Kaikkien palkansaajien vuoden 2009 ansioihin (keskiarvo 3020 ; mediaani 2650 ) verrattuna tieteentekijöiden ansiot ovat yleistä tasoa korkeampia. Tieteentekijät eivät kuitenkaan yllä lähellekään Akavan normaalia palkkatasoa, sillä akavalaisten päätoimen säännöllisen työajan ansio vuonna 2009 oli keskimäärin 3960 /kk (mediaani 3510 ). Edelliseen, vuoden 2007 jäsenkyselyyn verrattuna Tieteentekijöiden keskimääräisen palkkauksen kuilu kaikkiin akavalaisiin on kasvanut lähes 140 /kk, mutta mediaanipalkkauksen ero vastaavasti kaventunut 120 /kk. Keskiarvojen erotusta selittää se, että akavalaisten vähiten ansaitseva desiili saa noin 200 euroa suurempaa ja eniten ansaitseva desiili lähes 1400 euroa suurempaa palkkaa Tieteentekijöihin verrattuna. Koulutuksen vaikutus palkkaukseen on selvä ja tilastollisesti merkitsevä: tohtoreiden keskipalkka oli 3756 (hajonta 815 ), lisensiaattien 3031 (hajonta 835 ) ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden 2702 (hajonta 724 ). Kun palkkausta tarkastellaan työnantajasektoreittain eri koulutustasoilla, havaitaan, että tärkein syy Tieteentekijöiden keskimääräistä akavalaista matalampaan palkkaukseen on se, että suurin osa jäsenistöstä työskentelee yliopistosektorilla. Yliopistosektorilla työskentelevien tohtoreiden keskipalkka on noin 160 /kk matalampi kuin tutkimuslaitoksissa työskentelevien ja yli 250 /kk pienempi kuin sektorilla muut työskentelevien. Yliopistoissa työskentelevien ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskimääräiset kuukausipalkat olivat pienempiä kuin muilla työnantajasektoreilla työskentelevien. Sukupuolten välinen ero palkkauksessa on erittäin merkittävä (kuvio 15). Koko aineiston tasolla miesten keskipalkka oli 3536 (hajonta 974; mediaani 3507). Naisten ansiot olivat huomattavasti miehiä pienemmät, sillä heidän keskipalkkansa oli 3161 (hajonta 880; mediaani 3123). Miesten ja naisten palkkaero on lähte- 25

26 nyt jyrkkään kasvuun, kuten kuviosta 15 voidaan havaita. Koko aineistoa tarkasteltaessa miesten ja naisten palkkaeroja selittää koulutustaso. Miehistähän tohtoreita oli 63 % ja naisista 45 %. Tämä on kuitenkin vain osaselitys Naisten keskipalkka Naisten ja miesten keskipalkkojen ero Kuvio 15. Naisten keskipalkat ja ero miesten keskipalkkoihin, /kk Kun palkkausta tarkastellaan ammattiryhmittäin, ovat sukupuolittaiset erot edelleen selkeät (taulukko 11). Taulukko 11. Ammattiryhmittäiset keskipalkat ja keskihajonta sukupuolittain Ammattiryhmä Naiset Miehet Kaikki Tutkijat 2926 (847) 3152 (860) 3011 (858) Opettajat 3510 (862) 4125 (861) 3787 (914) Muut asiantuntijat 3290 (808) 3523 (933) 3358 (851) Kun koulutustaso vakioidaan ammattiryhmittäin ja työnantajasektoreittain, huomattavat palkkaerot sukupuolittain säilyvät. Kuviossa 16 on esitetty tohtorintutkinnon suorittaneiden keskimääräinen palkkaus sukupuolittain eri työnantajasektoreilla. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden naisten keskipalkat ovat jonkin verran korkeammat tutkimuslaitoksissa ja muilla työpaikoilla, mutta puolestaan selvästi matalammat sekä yliopistoissa että kunta/valtiosektorilla työskentelevien osalta. Maistereiden osalta ainoa merkittävä palkkausero on sektorilla muu työskentelevissä, jossa miesten keskipalkka 3179 /kk on 422 enemmän kuin naisilla. 26

27 Yliopisto Tutkimuslaitos Kunta/valtio Muu Naiset Miehet Kuvio 16. Tohtoreiden keskipalkat sukupuolittain eri työnantajilla, /kk Koska valtaosa liiton jäsenistä työskentelee yliopistosektorilla, tarkastellaan sitä lähemmin. Yliopistoissa työskentelevien keskimääräiset kuukausipalkat koulutustasoittain on esitetty kuviossa Dosentti Tohtori Lisensiaatti Ylempi korkeakoulu Naiset Miehet Kuvio 17. Yliopistolaisten keskipalkat koulutustasoittain ja sukupuolittain, /kk Kuten kuviosta havaitaan, naisten keskipalkat ovat lisensiaatintutkintoa lukuunottamatta alemmat kuin miesten. Lisensiaatteja oli vastanneissa kuitenkin vain hie- 27

28 man yli 50, kun taas tohtoreista oli yli 600 ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita yli 400. Suurin ero keskimääräisissä kuukausiansioissa (366 /kk) on tohtorintutkinnon suorittaneiden välillä. Seuraavassa kuviossa esitetään yliopistossa työskentelevien ammattiryhmien keskipalkat sukupuolittain eriytettynä sekä tohtorin tutkinnon suorittaneiden että maistereiden osalta Tutkija Opettaja Muu asiantuntija Tohtori Naiset Tohtori Miehet Maisteri Naiset Maisteri Miehet Kuvio 18. Ammattiryhmien keskipalkat yliopistosektorilla koulutustasoittain ja sukupuolittain, /kk Kuten kuviosta 18 havaitaan, ovat miesten keskiansiot naisten asioita korkeammat lähes kaikissa ammattiryhmissä, vaikka koulutus vakioidaan. Suurimmat erot löytyvät sekä opetustehtävissä että muina asiantuntijoina toimivien mies- ja naistohtoreiden välillä, sillä näissä ammattiryhmissä miehet ansaitsevat keskimäärin yli 450 /kk enemmän kuin vastaavan koulutuksen hankkineet naiskollegat. Erot ovat tilastollisesti merkitseviä ja käytännössä merkittäviä. Ainoastaan maisterin tutkinnon suorittaneet naisopettajat ansaitsevat keskimäärin 55 /kk korkeampaa palkkaa kuin opetustehtävissä toimivat maisterimiehet. Muissa ammattiryhmissä miesmaisterit ansaitsevat reilut 100 /kk korkeampaa palkkaa kuin naiset. Kun tarkastellaan pelkästään yliopistosektorilla työskenteleviä tohtorintutkinnon suorittaneiden miesten ja naisten palkkausta yksittäisten tehtävänimikkeiden tasolla, havaitaan merkittäviä palkkaeroja miesten hyväksi: päätoimiset tuntiopettajat 481, yliassistentit 460, lehtorit 423, yliopistonlehtorit 321. Ainoastaan professoreiden (33 /kk) ja akatemiantutkijoiden (25 /kk) osalta keskipalkan ero ei ole sukupuolten välillä merkittävä, vaikka näissäkin miesten ansiot olivat hiukan naisten ansioita korkeammat. 28

29 3.6 Korvaukset Työmatkoihin kuuluvien päivärahojen ja majoituskorvausten maksaminen työntekijöille on tämän kyselyn tulosten perusteella varsin kirjavaa. Reilu kolmannes vastaajista (35 %) kertoi, että ei ollut saanut aina päivärahaa työmatkoistaan. Majoitus- tai hotellikorvaus sen sijaan oli maksettu aina suurimmalle osalla (85 %). Kolme neljästä vastaajasta veloitti aina työmatkoistaan ja hieman yli 90 % katsoi, että työmatkoista aiheutuneet kustannukset on korvattu asianmukaisesti aina tai useimmiten. Työmatkakorvausten maksaminen vaihtelee kuitenkin työnantajasektoreittain, ammattiryhmittäin ja jopa korkeimmalla suoritetulla tutkinnolla ja korvausten maksamisella on yhteys. Seuraavassa taulukossa esitetään työmatkakustannusten korvaaminen työnantajittain. Matkakustannusten korvaamisessa palvelussuhteen laji osoittaa merkityksensä. Määräaikaisessa palvelussuhteessa olevista 56 % on aina saanut asianmukaiset korvaukset, pysyvässä palvelussuhteessa olevista selvästi useampi (68 %). Taulukko 12. Työmatkakustannusten korvaaminen työnantajittain Ei koskaan Harvoin Useimmiten Aina Yliopisto 2 % 6 % 35 % 58 % Tutkimuslaitokset 1 % 3 % 20 % 76 % Kunta/valtio 3 % 2 % 23 % 72 % Muu 0 % 2 % 30 % 68 % Kaikki 2 % 5 % 33 % 60 % Heikoimmassa asemassa ovat yliopistosektorilla työskentelevät, joista lähes neljä vastaajaa kymmenestä (38 %) ei ollut saanut aina päivärahaa työmatkoista, ilman majoituskorvausta oli jäänyt 16 %, ja reilu neljännes (26 %) ei edes aina veloittanut työmatkoistaan. Tutkimuslaitokset poikkesivat tässä vertailussa edukseen muista työnantajasektoreista, sillä majoituskorvaukset oli maksettu 94 %:lle vastanneista ja päivärahat 85 %:lle. Valtaosa (96 %) tutkimuslaitosten työntekijöistä katsoikin, että korvaukset oli maksettu asianmukaisesti useimmiten tai aina. Koska suurin osa kyselyyn vastanneista työskenteli yliopistosektorilla, niin korvausten maksaminen näkyy luonnollisesti myös ammattiryhmien ja koulutustasojen vertailussa. Opettajista yli puolet (52 %) ei ollut aina saanut päivärahoja työmatkoistaan, ja noin joka neljäs (24 %) oli jäänyt ilman majoituskorvausta. Noin 13 % opettajista arvioi, että asianmukaista korvausta aiheutuneista kuluista ei ollut maksettu koskaan tai korkeintaan harvoin. Muiden asiantuntijoiden kohdalla päivärahat maksettiin aina neljälle viidestä, majoituskorvaukset 91 %:lle ja lähes kaikki (96 %) saivat korvaukset työmatkoista asianmukaisesti. Tohtorin tutkinnon suorittaneista 40 % ei ollut aina saanut päivärahoja työmatkoistaan, ja lähes kolmannes (30 %) ei edes aina veloittanut työmatkoistaan. 29

30 Kuusi vastaajaa kymmenestä (60 %) ilmoitti tekevänsä ylitöitä, mutta ainoastaan joka kolmaskymmeneskolmas (3 %) vastaajista kertoi saavansa siitä korvauksen. Yli puolet (57 %) kertoi tekevänsä ylitöitä ilman lisäkorvausta. Miehistä hieman suurempi osa teki ylitöitä kuin naiset (64 % vs. 58 %). Työnantajasektoreittain tarkasteltuna yliopistot poikkesivat muista siinä, että yliopistoissa työskentelevistä kuusi kymmenestä (61 %) kertoi tekevänsä ylitöitä ilman erillistä korvausta. Tutkimuslaitoksissa ylitöitä ilman korvausta tekeviä oli hieman yli puolet (51 %), kunta/valtiolla joka neljäs (27 %) ja muilla työpaikoilla joka kolmas (37 %). Koulutustaso on yhteydessä palkattoman ylityön tekemiseen, sillä tohtorin tutkinnon suorittaneista useampi kuin kaksi kolmesta (68 %) tekee palkatonta ylityötä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista selkeästi alle puolet (43 %) kertoi tekevänsä palkatonta ylityötä. Ammattiryhmittäiset erot ovat suuret (taulukko 13). Taulukko 13. Ylitöiden tekeminen ammattiryhmittäin Ei ylitöitä Ylityökorvauksella Ylitöitä ei korvausta Tutkija 37 % 3 % 60 % Opettaja 27 % 2 % 71 % Muu asiantuntija 54 % 5 % 41 % Opettajat tekevät selvästi useammin palkatonta ylityötä kuin muut ammattiryhmät ja ero on tilastollisesti merkitsevä. Edellisessä kyselyssä opettajista 60 % teki palkatonta ylityötä, nyt palkattomia ylitöitä tekevien määrä on lisääntynyt 11 prosenttiyksikköä. 3.7 Palkkauksen ja palkkausjärjestelmien arviointia VPJ on työntekijää nöyryyttävää teatteria kun palkkataso tosiasiassa määräytyy projektin saaman rahoituksen perusteella, mutta näennäisesti työntekijän henkilökohtaisen suoriutumisen arvioimisen perusteella. Yliopistoissa on näennäistodellisuus (miten asioiden virallisesti kuuluisi olla) ja todellinen todellisuus ja niiden välinen epäsuhta tekee tilanteesta absurdin. Kyselyyn vastanneista vuoden 2010 marraskuussa ammatissa toimineista enemmistö (56 %) katsoi, että heidän pakkauksensa oli sopusoinnussa työtehtäviin nähden. Hieman enemmän kuin neljä kymmenestä (43 %) piti palkkaansa liian pienenä ja hieman vähemmän kuin yksi kahdestasadasta vastaajasta (0,6 %) oli sitä mieltä, että heidän palkkansa oli liian suuri työtehtäviin nähden. Tyytyväisyys palkkaukseen on ollut tasaisessa nousussa liiton kyselyissä. Tosin kovin tyytyväinen ei voi olla tilanteeseen, jossa useampi kuin neljä kymmenestä kokee palkkansa olevan liian pieni omiin tehtäviinsä nähden (taulukko 14). Palkkaansa liian suurena pitäviä on ollut eri jäsenkyselyissä 0,2 % 0,8 %. Ylipalkkaus ei siten näytä olevan Tieteentekijöiden jäsenistön kannalta ongelma. 30