1. TYÖN TAVOITTEET JA SUUNNITTELUALUE

Transkriptio

1 1. TYÖN TAVOITTEET JA SUUNNITTELUALUE 1.1. Työn tavoitteet ja taustasuunnitelmat Kontulan eteläosan sekä Mellunmäen ja Vartioharjun pohjoisosan viheraluesuunnitelman tavoitteena on laatia viheralueverkoston strateginen suunnitelma, jossa määritellään viheralueille käytännön tarpeisiin perustuvat tavoitteet ja kehittämisen toimenpiteet kymmenvuotiskaudelle Viheraluesuunnitelmassa tarkastellaan suunnittelualuetta sekä osana Helsingin viheralueverkostoa että erillisenä osa-alueena. Tarkastelussa käydään läpi suunnittelualueen rakentumisen aikakaudet ja ominaispiirteet. Viheralueita kehitetään mahdollisimman eheinä ja suunnittelualueen luonnetta korostavina kokonaisuuksina. Tavoitteena on myös tuoda esille puistojen ja ulkoilualueiden kulttuurihistorialliset arvot sekä luonnon ja maiseman erityispiirteet. Huomioimalla koko kaupungin viheralueverkosto suunnitelmassa tavoitellaan alueellisesti tasapuolista puisto- ja virkistysaluetarjontaa Helsinkiin. Suunnitelman perustana ovat voimassa olevaan asemakaavaan puistoiksi (P) ja lähivirkistysalueiksi (VL) merkityt alueet. Urheilualueet (U) on huomioitu inventointiosiossa, mutta niiden kehittämiselle ei aseteta tavoitteita. Rakentamattomille tonteille asetetaan luonnonhoidolliset tavoitteet. Viheraluesuunnitelman laadinta perustuu koko kaupungin viheralueiden kehittämisen tavoitteita ja painopisteitä linjaavaan viheralueohjelmaan Suunnitelman taustamateriaalina on käytetty mm. yleiskaavan oheiskarttoja, Metsien hoidon yleistavoitteita vuosille , Luonnonhoitosuunnitelmia, Rakennusviraston rantojen kehittämisohjelmaa, Pääulkoilureitistön kehittämisohjelmaa, Kartanoohjelmaa ja Selvitystä maalinnoituslaitteista Helsingissä. 15

2 1.2. Maiseman lähtökohdat ja sijainti kaupunkirakenteessa Suurmaisema Ympäristöministeriön teettämässä Maisema-aluetyöryhmän mietinnössä määritellyssä maisemamaakuntajaossa suunnittelualue kuuluu eteläisen rantamaan Suomenlahden rannikkoseutuun. Maasto on suhteellisen alava ja hyvin vaihteleva. Tyypillistä alueelle ovat pohjois-eteläsuuntaiset jokilaaksot laajoine viljelyaloineen. Suomenlahden rannikolla kalliomaiden osuus on suuri, mutta kasvillisuus on kuitenkin suhteellisen rehevää Alueen sijainti kaupunkirakenteessa Suunnittelualue sijaitsee Helsingin itälaidalla, kahden keskuspuistomaisen viheraluekokonaisuuden Viikki-Kivikon ja Itä-Helsingin kulttuuripuiston välissä. Alueella on laaja Vartiokylän omakotitaloalue ja suurin osa kerrostaloalueista sijaitsee alueen reunoilla Kontulassa ja Mellunmäessä. Suunnittelualue on yleisilmeeltään vehreä ja luonnonläheinen lukuun ottamatta tiiviisti rakennettua Mellunmäen metroaseman ympäristöä. Suunnittelualue sijaitsee Helsingin itälaidalla, kahden keskuspuistomaisen viheraluekokonaisuuden, Viikki-Kivikon ja Itä-Helsingin kulttuuripuiston välissä. 16

3 Vartiokylän omakotitaloalue ja Mustapuronpuisto. 17

4 Aluetta rajaavat vilkasliikenteiset tiet Itäväylä, Myllymestarintie, Kontulantie ja Länsimäentie. Itäväylän eteläpuolelle jäävät alueet muistuttavat rakenteeltaan selvitysaluetta. Vantaan puolella maisema muuttuu maaseutumaiseksi. Pohjosessa ja lännessä aluetta rajaavat suhteellisen harvaan rakennetut Kontulan ja Myllypuron kerrostaloalueet. Laajat ja yhtenäiset viheraluekokonaisuudet, kuten Mustapuronpuisto, Linnanpelto ja Uussillanpuisto, erottavat asuinalueet toisistaan ja ovat myös tärkeitä viherväyliä suunnittelualueen ulkopuolelle jatkuvassa virkistysaluekokonaisuudessa. Maisemassa voi edelleen havaita sekä kartanokulttuuriin että sotahistoriaan liittyviä merkkejä. Sekä Puotilan ja Vesterkullan kartanoiden maat viljelyksineen, puukujanteineen että ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoituslaitteet ja tykkitiet antavat oman leimansa suunnittelualueelle. Purolaaksoissa virtaavat luonnonvedet tuovat vaihtelua maisemaan. Puroverkosto jatkuu suunnittelualueen ulkopuolelle pohjoisessa Vesalaan, lännessä Myllypuron laaksoon ja etelässä vedet laskevat Broändan purolaakson kautta Vartiokylän lahteen. 18

5 1.3. Suunnittelualueen rajaus ja pinta-ala Suunnittelukohde sijaitsee Itä-Helsingissä, Mellunkylän ja Vartiokylän alueella. Suunnitelma kattaa Kontulan eteläosan, Mellunmäen ja Vartioharjun pohjoisosan sekä Puotinharjun itäosan. Alueen rajana kaakossa on Itäväylä, lännessä Myllymestarintie, luoteessa Kontulantie ja Länsimäentie sekä koillisessa Helsingin ja Vantaan välinen raja. Suunnittelualueella asutaan vihreässä ympäristössä: metsiä on noin 137 hehtaaria, peltoja ja niittyjä vajaat 36 hehtaaria sekä rakennettuja puistoja noin 13 hehtaaria. Lisäksi alueella on leikkialueita, asukaspuistoja ja koirapuistoja yhteensä noin kahden hehtaarin alueella. Kolmen paikallisille yhdistyksille vuokratun viljelypalsta-alueen yhteispinta-ala on vajaat viisi hehtaaria (Liite 1). Viheralueet vaihtelevat pienistä rakennetuista alueista jokseenkin luonnontilassa oleviin metsiin. Viheralueiden yhteen laskettu pinta-ala on hieman alle 200 hehtaaria. Viheralueita suunnittelualueella on runsaat 100 m 2 /asukas Kaupunkirakenteen historia ja kehitysvaiheet Maaston muodot, luonnonolot, historia ja kaupunkirakenteen kehitys ovat kaikki vaikuttaneet viheralueverkoston kehittymiseen suunnittelualueella luvun lopulla varhaisindustrialismi toi myös Itä-Helsinkiin teollista toimintaa. Puutarhoja ei tuohon aikaan vielä ollut, mutta maustekasvitarhoja, humalatarhoja ja kaalimaita oli runsaasti. Hyötykasvit olivat jo suhteellisen yleisiä. Tuolloin myös kartanokulttuuri eli loiston aikaa. Hertonäsin, Botbyn ja Westerkullan kartanot kukoistivat luvun puolivälissä höyrylaivaliikenne ja Helsinki-Pietari -rautatie paransivat yhteyksiä kaupunkiin. Rautatie loi hyvän yhteyden Vartiokylän ja Mellunkylän asukkaille Helsinkiin Malmin ja Tikkurilan asemien kautta. Samoihin aikoihin alueelle alkoi tulla kesäasukkaita ja Helsingin kylpylävieraat tekivät Botbyn lahdelle huviretkiä höyrylaivoilla luvun loppupuolella alkanut maanosituslainsäädännön höllentäminen perintö- ja rälssitilojen lohkomisen suhteen antoi sysäyksen huvila-alueiden sekä esikaupunkien muodostumiselle. Asiaan vaikutti osaltaan myös joukkoliikenteen kehittyminen. 19