2. NYKYTILANTEEN ANALYYSI Asemakaavoitus

Transkriptio

1 2.5. Asemakaavoitus Yleiskaavassa 2002 suunnittelualueen viheralueet on määritelty kaupunkipuistoiksi (VP) ja virkistysalueiksi (VL). Kaupunkipuistoiksi määriteltyjä alueita halutaan kehittää monipuolisena toiminta-, kohtaamis-, kulttuuri- ja luontoympäristönä. Virkistysalueeksi määriteltyjä alueita kehitetään koko kaupungin kannalta merkittävinä, kaupunkirakennetta jäsentävinä virkistys- ja ulkoilualueina. Länsimäentien varteen, Ojapuistoon (kohde 9) ja Untamalantien varteen, Linnanpellon puistoon (kohde 10) on yleiskaavassa esitetty lisärakentamista. Myllypuron ja Muurimestarintien liittymän kohdalle on vuonna 2004 käynnistetty asemakaavan muutostyö (KSV Marja Piimies), johon liittyy myös osa Mustapuronpuistosta. Fallpakan alikulun kohdalle, Ojapuistoon on laadittu asemakaavan muutos. Lisäksi Itäväylän varteen rakennetaan taiteilijataloja. Itäväylän ja Mellunmäentien risteykseen asemakaavan muutoksessa on esitetty kerrostaloasutusta. Suunnittelualue sijoittuu koko Helsinkiä ajatellen kahden nk. vihersormen, Viikki-Kivikko ja Itä-Helsingin kulttuuripuisto, väliselle alueelle. Suunnittelualueelta on viheryhteyksiä molemmille yllä mainituille alueille, mutta niissä on paikoin vielä puutteita. Ulkoilureittityöryhmä on julkaisussaan asettanut tavoitteeksi Itä-Helsingin kulttuuripuistoon suuntautuvien yhteyksien parantamisen vuonna Lisäksi suunnitelmissa on Linnanherrantien poikki vievän yhteyden (Ojapuisto-Mustanpuronpuisto) parantaminen, kuten myös suunnittelualueen länsiosassa joidenkin alueen sisäisten reittien toteutus. Vilkasliikenteisten teiden poikki rakennettujen kevyen liikenteen yhteyksien puuttuminen heikentää virkistysalueiden täysipainoista hyödyntämistä ja niiden mieltämistä yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi Viherympäristö Voimassa olevassa seutukaavassa suunnittelualue on suurimmaksi osaksi merkitty taajamatoimintojen alueeksi. Alueen halkaisee koillis-lounaissuunnassa pääasiassa lähiulkoiluun ja virkistyskeskuksia varten osoitettu viheralueen osa. Sinne on merkitty ohjeellinen ulkoilureitti, joka on osa laajempaa ulkoilureittiverkostoa. Suunnittelualuetta etelästä rajaava Itäväylä on seudullinen väylä ja lännessä alue rajautuu pääväyläksi merkittyyn Muurimestarintiehen (Kehä I). 57

2 Asemakaavoitus suunnittelualueella 58

3 Kaupunginvaltuuston hyväksymä yleiskaava 2002 määrittelee suunnittelualueen viheralueista noin puolet kaupunkipuistoksi ja puolet virkistysalueeksi (Helsingin viheraluerakenne). Virkistysalueista Nybondaksen tilan ympäristö on lisäksi määritelty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi (kartta s. 21). Yleiskaavassa on lisäksi esitetty Länsimäentien pohjoispuoleisille viheralueille lisärakentamista siten, että tien ja ehdotetun rakentamisen väliin jäisi kapea vihervyöhyke. Rakentaminen tulisi olemaan sekä pientalo- että kerrostalovaltaista asuinrakentamista. Asemakaavan toteutuminen tulee asettamaan paineita säilyvien viheralueiden kehittämiseksi ja koirapuiston mahdollisen uuden sijainnin pohtimiseksi Rakennetut arvoalueet Yleiskaavassa on Helsingin kulttuurihistoriallista arvoa omaavia osa-alueita jaettu miljöötyyppeihin rakentamistavan ja syntyhistorian perusteella. Arvokohteet on määritelty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi kokonaisuuksiksi (kartta 9). Suunnittelualueelta mukana on neljä luonteeltaan hyvinkin erilaista kohdetta: - Suunnittelualueen eteläosassa pientaloalue jälleenrakennuskaudelta. - Alueen pohjoisosassa, Mellunmäessä toinen jälleenrakennuskauden pientaloalue. - Alueen koilliskulmassa kulttuurihistoriallisesti arvokas Nybondaksen tilan ympäristö, joka on osa laajempaa maisemakokonaisuutta. Kohde on määritelty maisemakulttuurikohteeksi. - Kontulassa 1960-luvulla, aluerakentamisen alkuvaiheessa rakennettu kerrostaloalue. 59

4 2.6. Viheralueiden käyttäjät Suunnittelualueen asukasmäärä on yhteensä hieman alle henkilöä. Yli puolet asukkaista on työikäisiä, vuotiaita. Ikäjakauma vaihtelee jonkin verran eri osa-alueilla. Lasten ja nuorten yhteen laskettu määrä on kuitenkin selkeästi suurempi kuin vanhusten. Iäkkäämpien asukkaiden osuus on kerrostaloalueilla hieman korkeampi kuin pientalo- ja omakotialueilla, joissa taas lasten ja nuorten osuus on suurempi. Toiminnallisten puistojen käyttäjistä suuri osa on lapsia ja nuoria, kun taas iäkkäämpi väestö hakeutuu enimmäkseen perinteisille virkistysalueille. 60

5 2.7. Käyttäjien tarpeet Liisa Tyrväinen ja Kirsi Mäkinen Helsingin yliopiston metsäekologian laitokselta tekivät kesällä 2003 suunnittelualueen asukkaille kohdistetun asukaskyselyn: Kaupunkiviheralueiden sosiaaliset arvot ja merkitykset Itä-Helsingissä. Työ oli osa yhteiseurooppalaista EU:n rahoittamaa tutkimusprojektia Neighbour Woods ( ). Tutkimus tehtiin yhteistyössä Helsingin kaupungin rakennusviraston kanssa. Postikysely lähetettiin tuhannelle satunnaisesti valitulle vuotiaalle asukkaalle maaliskuussa Kyselyyn vastasi alle puolet, noin 420 henkilöä Tutkimuksen tausta ja tavoite Metsät ja kaupungin muut viheralueet ovat asukkaille monin tavoin tärkeitä. Hyväksi koettu ympäristö lisää asumisviihtyisyyttä, vahvistaa paikkaidentiteettiä, vaikuttaa ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä toimintamahdollisuuksiin. Viheralueiden tuottamiin hyötyihin vaikuttavat paitsi alueiden määrä myös niiden laatu. Kaupunkirakenteen tiivistyessä on entistä tärkeämpää saada asukkaiden viheralueiden hoitoa ja käyttöä koskevat näkemykset ja toiveet kuuluviin. Tietoa viheralueiden merkityksestä sekä siitä millaiset viheralueet ovat asukkaiden mielestä arvokkaimpia on suhteellisen vähän. Mainitun tutkimuksen päätavoitteena oli testata Tukholmassa käytettävää viheralueiden sosiaalisten arvojen kartoitusmenetelmää Helsingissä. Lisäksi työssä kerättiin tietoa viheralueiden yleisistä merkityksistä, alueiden käytöstä ja hoitoon liittyvistä toiveista. Sosiaalisten arvojen kartoitusmenetelmällä etsittiin viheralueita, jotka asukkaiden mielestä ovat virkistäviä ja muulla tavoin arkielämässä tärkeitä lähiympäristöjä. Asuinalueelta paikannettiin toisaalta mm. viihtyisiä, kauniita, rauhallisia, luonnonläheisiä alueita ja toisaalta myös epämiellyttäviä ja hoidon tarpeessa olevia alueita. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on tuoda asukkaiden kokemat merkitykset ja arvot päätöksentekijöiden ja suunnittelijoiden ulottuville. Karttamuodossa oleva tieto asukkaiden kokemista luonto- ja maisema-arvoista mahdollistaa maankäyttö- ja viheraluesuunnittelussa erilaisten päällekkäistarkastelujen ja vertailujen tekemisen muihin perusselvityksiin. 61

6 2.7.2 Tulokset Neljä viidestä vastaajasta piti viheralueiden merkitystä asumisviihtyvyyteen erittäin tärkeänä. Merkittävimpinä viheralueiden hyödyistä pidettiin niiden tarjoamia mahdollisuuksia ulkoiluun, esteettisiin elämyksiin sekä vaikutuksia psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen. Viheralueiden suojavaikutuksia pölyltä ja melulta arvostivat erityisesti naiset ja iäkkäät asukkaat. Tärkeimpiä viheralueiden ominaisuuksia ulkoilumahdollisuuksien ja hyvän reittiverkoston lisäksi olivat vihreä näkymä ikkunasta sekä hiljainen ja rauhallinen ympäristö. Asukkaat haluavat jatkossakin säilyttää väljän ja vihreän esikaupunkirakenteen, eikä viheralueiden toivota vähenevän kaupunkirakenteen tiivistyessä. Pääsääntöisesti asukkaat olivat melko tyytyväisiä viheralueiden nykyiseen määrään ja laatuun. Eniten asukkaat kaipasivat koristeellisia ja hyvin hoidettuja puistoja istutuksineen. Alueella ei myöskään katsottu olevan riittävästi kiehtovia paikkoja ja vaihtelevia maisemia. Yli 70 % vastaajista arvioi tuntevansa asuinympäristönsä viheralueet vähintään kohtalaisen hyvin. Asukkaat käyttävät lähiympäristönsä viheralueita aktiivisesti. Yleisimmät käyttömuodot ovat kävely, lenkkeily ja pyöräily. Noin puolet vastaajista käytti alueita maisemien katseluun ja luonnontarkkailuun. Erityisen tärkeää se oli asukkaille, joiden lapsuuden ympäristö sijaitsi kaupunkikeskustojen ulkopuolella tai haja-asutusalueella. Lisää käyttömahdollisuuksia toivottiin erityisesti hiihtoon, lasten leikkeihin ja peleihin sekä kävelyyn ja lenkkeilyyn talvisin. Eniten käytetyt alueet sijaitsevat suunnittelualueen keskiosassa, Mustapuronlaaksossa, jossa on laajempia yhtenäisiä viheralueita. Myös suuria liikuntapuistoja käytetään runsaasti. Mielipaikkakuvausten perusteella tärkeimpiä asukkaiden kokemia arvoja viheralueilla ovat rauhallisuus, metsäisyys, luonnonmukaisuus, toiminnallisuus ja tilanrunsaus. Näitä arvoja esiintyy eniten suunnittelualueen laajoilla, luonnonmukaisilla ja maaseutumaisilla viheralueilla. Suunnittelualueella asukkaiden mielipaikkoja ovat maaseutumainen Uussillanpuisto, metsäinen Mellunmäen virkistysalue sekä korkeat kalliometsät: Mustikkamäki, Linnanherranpuisto ja Naulakallio. Rakennetuista puistoista Kontulan Kelkkapuisto on suosittu. Tärkeimpiä mielipaikkoja alueen ulkopuolella ovat metsäinen Mustavuori, Vuosaaren merelliset ulkoilualueet ja Vartiokylänlahden ympäristö. 62

7 Eniten asukkaat toivoivat viheralueille penkkejä ja roska-astioita, samaten uusia istutuksia sekä leikki- ja kuntoiluvälineitä. He pitivät myös tärkeänä talvikunnossapitoa ja valaistusta sekä niiden lisäämistä joillekin reiteille. Kulkuyhteyksien parantamista toivottiin erityisesti Mustavuoreen ja Vartiokylänlahdelle. Työn aikana esitettiin kyselyn lisäksi toiveita sekä vuotiaiden tyttöjen että poikien taholta. Sekä nuorten kanssa pidetyn yhteispalaverin että yksittäisten puhelinyhteydenottojen yhteydessä pojat toivovat pienimuotoista skeittipaikkaa ja tytöt tapaamispuistoa. Asukaskyselyssä Uussillanpuisto nousi enemmistön mielipaikaksi. 63