Ravitsemuskoulutuskysely sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille

Transkriptio

1 Ravitsemuskoulutuskysely sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille Perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksila Riikka Suorajärvi-Bron

2 Sisällys 1. Kyselyn tavoitteet ja toteutus Johdanto Tulokset Vastaajien taustatiedot Asiakas- ja potilastyöhön liittyvä ravitsemusohjaus Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä Ravitsemusohjauksen kysyminen Ravitsemusohjauksen antaminen Ravitsemusohjaukseen käytettävä aika Ravitsemusohjauksen toteutumisen varmistaminen Ravitsemusohjaukseen käytettävä materiaali Ravitsemusohjauksen hyödyntäminen organisaatioissa Toimiviksi koetut käytännöt asiakkaiden ravitsemusohjauksessa Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ravitsemukseen liittyvä tietopohja Tutkintokoulutukseen liittyvä ravitsemuskoulutus Ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet Ravitsemusohjauksen tietopohja Ravitsemusohjauksen osaaminen Täydennyskoulutuksen tarve Ravitsemuskoulutuksen aihepiirit Kehitettävät asiat, toiveet ja muut kommentit Ravitsemusohjauksen toteutumisen ja laadun edistäminen organisaatioissa Ravitsemusterapian toteutumisen edistäminen Aksilan rooli asiakkaiden ravitsemusohjauksen tukemisessa Koulutuksen ajankohta ja kesto Avoimet kommentit Johtopäätökset Lähteet Liitteet

3 1. Kyselyn tavoitteet ja toteutus Tämän ravitsemuskoulutuskyselyn tavoitteena oli kartoittaa ravitsemusohjauksen toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten asiakastyössä sekä selvittää moniammatillisen henkilöstön ravitsemukseen liittyvää koulutuspohjaa ja koulutustarpeita Etelä-Pohjanmaalla. Kyselyn tulosten perusteella tavoitteena on järjestää jatkossa henkilöstön osaamis- ja koulutustarpeita vastaavaa ravitsemuskoulutusta ja kehittää alueen ravitsemusohjausta huomioiden tuleva sote- ja maakuntauudistus. Kyselyn toteuttamisesta päätettiin Aksilan ohjausryhmässä ( ), jossa ovat edustettuina yhteistoiminta-alueiden ja sairaanhoitopiirin johtavat viranhaltijat. Kyselyn pohjana on käytetty Johanna Kuivaniemen pro gradu -tutkielmassa (2014) käytettyä kyselylomaketta, jolla selvitettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueen liikuntaneuvonnan toteutumista ja koulutustarpeita. Kysely tehtiin yhdessä ravitsemusterapiayksikön kanssa ja suunnattiin kaikille asiakas- ja potilastyötä tekeville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Kyselylomaketta esitestasi marraskuun alussa perushoitaja, sairaanhoitaja, jalkaterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Esitestauksen perusteella kyselylomakkeeseen tehtiin muutoksia. Linkki Webropol-kyselylomakkeeseen (Liite 1) ja saatekirjeet (Liite 2 ja 3) toimitettiin koko Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueelle sairaanhoitopiirin postituslistojen avulla. Kysely välitettiin perusterveydenhuollon johtaville lääkäreille ja hoitajille, Seinäjoen keskussairaalan lääkäreille ja osastonhoitajille, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon erityistyöntekijöille sekä johtaville sosiaalityöntekijöille. Vastausaikaa kyselyyn oli kolme viikkoa ( ). Ravitsemuskoulutuskyselystä tiedotettiin ensin Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Intrassa ja lisäksi jokaisen viikon alussa pikaviestinä. Lisäksi muistutusviesti ravitsemuskoulutuskyselystä lähetettiin Kuusiolinna Terveys Oy:hyn, Seinäjoen kaupungin sosiaali- ja terveyskeskukseen, Kuntayhtymä Kaksineuvoiseen ja Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymään, kun vastauksia oli kyseisiltä alueilta saatu niukasti. Aineisto analysointiin IBM SPSS Statistics 24 ohjelmistolla. Muuttujat luokiteltiin tilastollisia analyysejä varten. Aineistoa analysointiin ristiintaulukoinneilla, joilla tarkasteltiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä eri ammattiryhmien ja yhteistoimintaalueiden välisiä eroja ja yhteyksiä liittyen ravitsemusohjauksen toteutumiseen, ammatti- 3

4 laisten koulutuspohjaan ja koulutustarpeisiin. Tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin χ²riippumattomuustestillä, Mann-Whitney U-testillä ja Kruskal-Wallis-testillä. Riskitasoksi määritettiin yleisesti käytetty 0,05. Tilastolliset rajat ovat: p < 0,001 tilastollisesti erittäin merkitsevä, p < 0,01 tilastollisesti merkitsevä ja p < 0,05 tilastollisesti melkein merkitsevä. Tulosten prosenttiosuudet on pyöristetty lähimmän kokonaisluvun mukaan. 4

5 2. Johdanto Laillistettu ravitsemusterapeutti on ravitsemuksen erityisasiantuntija, jonka tehtäviin kuuluvat ravitsemushoidon ja ravitsemukseen liittyvän terveyden edistämisen kehittäminen sekä sairauksien hoitaminen ja ennaltaehkäiseminen (RTY ja Agronomiliitto 2015). Laillistettu ravitsemusterapeutti on terveydenhuollon ainoa ammattiryhmä, jolla on ravitsemushoitoon ja -terapiaan erikoistunut yliopistokoulutus ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) myöntämä oikeus työskennellä perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa tai yksityisillä palveluntuottajilla ravitsemusterapeuttina. Lisäksi ravitsemusterapeutit työskentelevät erilaisissa verkostoissa muun muassa sivistystoimessa, liikunta- ja vapaa-ajantoimessa, ruokapalveluissa, elintarviketeollisuudessa ja potilas-, terveys- ja kansalaisjärjestöissä (RTY 2017). Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä työskentelee yhteensä seitsemän laillistettua ravitsemusterapeuttia, joista kuusi työskentelee erikoissairaanhoidossa Seinäjoen keskussairaalan ravitsemusterapiayksikössä ja yksi perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikössä Aksilassa. Ravitsemusterapiayksikkö tuottaa sopimusten mukaiset erikoissairaanhoidon ravitsemushoito-, koulutus- ja konsultaatiopalvelut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä (Ravitsemusterapia 2017). Aksila tarjoaa kehittämissuunnittelijan palveluja ammattilaisten ravitsemusosaamisen, ravitsemushoito- ja ohjauskäytäntöjen sekä väestöön kohdistuvan ennaltaehkäisytyön kehittämiseen (EPSHP 2013). Valtakunnallisen suosituksen mukaan ravitsemusterapeuttien tarve perusterveydenhuollossa on vähintään 1/ asukasta, mikä Etelä-Pohjanmaan alueella tarkoittaa yhteensä seitsemän ravitsemusterapeutin työpanosta osana perusterveydenhuoltoa (EPSHP 2013). Etelä-Pohjanmaalla perusterveydenhuollossa ei kuitenkaan ole ravitsemusterapeutin toimia (Kuvio 1). Aloitteita ravitsemusterapeutin toimen perustamiseksi on tehty Seinäjoella ja Kurikassa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Dehkon 2D-hankkeen aikana ( ) yhteistyössä alueen terveyskeskuslääkärin kanssa. Hankkeen loputtua ei perusterveydenhuollossa kuitenkaan ollut ravitsemusterapeutin toimia (Korpi-Hyövälti ym. 2009). 5

6 Kuvio 1. Perusterveydenhuollon ravitsemusterapeutin virat/toimet sairaanhoitopiireittäin (RTY 2016). 6

7 Ravitsemusterapiayksikkö myy alueen terveyskeskuksille yksilö- ja ryhmäohjausta sekä ravitsemuskoulutusta (Ravitsemusterapia 2017). Yksittäisinä ostopalveluina toteutettavien ravitsemusterapiapalveluiden ongelmana on, että ravitsemusterapeutti ei voi laajaalaisesti osallistua perusterveydenhuollon ja muiden toimialueiden kehittämiseen kunnassa (EPSHP 2013). Lisäksi erikoissairaanhoidon ravitsemusterapeutilla ei ole mahdollisuutta ohjata asiakasta perusterveydenhuollon ravitsemusterapeutille, mikä mahdollistaisi ravitsemushoidon seurannan. Kuviossa 2 on esitetty ravitsemusterapiayksikön tarjoamat ravitsemusterapiapalvelut maakunnassa vuosina Terveyskeskuksissa toteutettujen vastaanottopäivien huippumäärät ajoittuvat vuosille 2009 ja 2011 (Aluetyön tilastot 2017) Vastaanottopäivä terveyskeskuksessa Ryhmäohjaus Kuntoutuskurssi Ravitsemuskoulutus Asiantuntijana palaverissa Kuvio 2. Ravitsemusterapiayksikön tarjoamat ravitsemusterapiapalvelut (Aluetyön tilastot 2017). Kuviossa 3 on esitetty kuntien ja yhteistoiminta-alueiden hyödyntämät ravitsemusterapian ostopalvelut vuonna Kuusiolinna Terveys Oy ja Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä hyödyntävät yksityisiä ravitsemusterapiapalveluiden tuottajia. 7

8 Kuvio 3. Etelä-Pohjanmaan ravitsemusterapian ostopalvelut 2017 (Henkilökohtainen tiedonanto: Ravitsemusterapiayksikkö 2017). Perusterveydenhuollosta on myös mahdollisuus lähettää potilaita suorilla lähetteillä ravitsemusterapiayksikköön. Koska perusterveydenhuollossa ei ole ravitsemusterapeutteja, suurten perusterveydenhuollon potilasryhmien ravitsemushoito vie resursseja syvällistä erityisosaamista vaativien potilaiden ravitsemushoidosta ja työllistää erikoissairaanhoidon ravitsemusterapeutteja. Kuviossa 4 on esitetty suorien lähetteiden määrä vuosina Lähetteiden määrä oli suurimmillaan vuonna 2014, jolloin lähetteitä ravitsemusterapiayksikköön tehtiin 159 kappaletta. Lähetteiden määrässä oli tapahtunut laskua 23 % vuodesta 2014 vuoteen 2016 (Aluetyön tilastot 2017). 8

9 Kuvio 4. Suorien lähetteiden määrä ravitsemusterapiayksikköön Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä (Aluetyön tilastot 2017). Eniten suoria lähetteitä on ravitsemusterapiayksikköön tullut JIKperuspalveluliikelaitoskuntayhtymästä, Seinäjoen sosiaali- ja terveyskeskuksesta ja Kuntayhtymä Kaksineuvoisesta (Kuvio 5). Suorien lähetteiden määrä yhteistoiminta-alueittain HL01* HL02** HL03*** Yhteensä Kuvio 5. Suorien lähetteiden määrä ravitsemusterapiayksikköön (Aluetyön tilastot 2017). *HLO1 = Seurantakäynti (30-40 min), joka sisältää tilanteen tarkastamisen ja jatkohoidon. **HLO2 = Ensikäynti (60 min), joka sisältää ravintoanamneesin, ravitsemushoidon suunnittelun ja ohjauksen. ***HLO3 = Vaativa käynti (90 min), joka sisältää aikaa vievän ohjauksen, perusteellisen ravinnonsaannin arvioinnin ja tarvittaessa kirjalliset ohjeet. 9

10 Koska perusterveydenhuollossa on käytettävissä vain vähän ravitsemusterapeutin palveluja, vastuu asiakkaan ravitsemusohjauksesta ja ravitsemushoitokäytäntöjen kehittämisestä jää usein muille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää, miten ravitsemusohjaus toteutuu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten asiakastyössä, millainen on ammattilaisten ravitsemukseen liittyvä koulutuspohja ja mistä asioista ammattilaiset kaipaavat täydennyskoulutusta. Edellisen kerran sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ravitsemuskoulutustarvetta on kartoitettu Etelä-Pohjanmaalla Dehkon 2D-hankkeen aikana vuonna Tällöin kyselyyn vastasivat Etelä-Pohjanmaan terveyskeskuksissa ja asemilla työskentelevät diabetestyöstä vastaavat lääkärit ja hoitajat sekä yksityisen työterveyshuollon D2Dvastuulääkärit ja -hoitajat. Kyselyssä erittäin tärkeiksi tai välttämättömiksi koulutusaiheiksi koettiin tällöin painonhallinta ja lihavuuden hoito, elintapaneuvonta, ryhmäohjaustaidot ja mikroalbuminuriavaiheen ravitsemushoito. Koulutusaiheet ohjasivat hankkeen koulutustarjontaa ja aineiston tuottamista sekä vahvistivat hoitohenkilöstön ravitsemusohjauksen osaamista (Korpi-Hyövälti ym. 2009). Sote- ja maakuntauudistuksen myötä olemassa olevat rakenteet ja yhdyspinnat muuttuvat, mutta päävastuu hyvän ravitsemuksen edistämisestä säilyy kunnilla. Tämä tuo uusia mahdollisuuksia ja haasteita hyvinvointia ja terveyttä edistävän ravitsemuksen toteuttamiseen. Hyvä ravitsemus edistää kuntalaisten hyvinvointia ennaltaehkäisemällä kansansairauksia, ylläpitämällä ikääntyneiden toimintakykyä ja vähentämällä väestöryhmien välisiä hyvinvointi- ja terveyseroja. Näin ollen on tärkeää, että terveyttä edistävä ravitsemus on olennainen osa sekä kunnan että sote- ja maakuntaorganisaatioiden hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen toimintaa. 10

11 3. Tulokset 3.1. Vastaajien taustatiedot Ravitsemuskoulutuskyselyä varten saatiin yhteensä 326 vastausta. Työntekijöistä 199 työskenteli perusterveydenhuollossa ja 125 erikoissairaanhoidossa (Taulukko 1). Vastaajista suurin osa (93 %) oli naisia. Suurin ikäluokka oli vuotiaat. Vastaajista vajaalla kolmanneksella oli työkokemusta 6-15 vuotta ja joka neljännellä vuotta. Vastanneista suurimmat ammattiryhmät olivat sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja erityistyöntekijät. Työtehtävien ryhmittely on nähtävissä liitteessä 4. Yhteistoiminta-alueista eniten vastauksia saatiin Kuntayhtymä Kaksineuvoisesta. Toimipisteistä eniten vastanneita oli avohoidosta ja osastoilta. Vastaajien ilmoittamat osastot löytyvät liitteestä 5. Taulukko 1. Vastaajien taustatiedot (n = 326). f % Sukupuoli Mies 22 7 Nainen Ikä 29 vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta 22 7 Työtehtävä Lääkäri 26 8 Terveydenhoitaja Sairaanhoitaja Lähi- tai perushoitaja Erityistyöntekijä Sosiaalityön ammattilainen 26 8 Johto 15 5 Työkokemus 5 vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta 20 6 Organisaatio JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue 20 6 Kuntayhtymä Kaksineuvoinen

12 Kuusiolinna Terveys Oy 24 7 Lapuan sosiaali- ja terveyskeskus 20 6 Seinäjoen kaupungin sosiaali- ja terveyskeskus 26 8 Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä 18 6 Erikoissairaanhoito Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 2 1 Organisaatio Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yksikkö Avohoito Osasto Neuvola Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto 25 8 Hoivapalvelut 17 5 Kotihoito 24 8 Työterveyshuolto 5 2 Sosiaalipalvelut 19 6 Muu 5 2 Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi sukupuolen (p-arvo < 0,05), työtehtävän (p-arvo < 0,001) ja yksikön suhteen (p < 0,001) (Taulukko 2). Perusterveydenhuollossa työskentelevistä vastaajista naisia oli 95 % ja erikoissairaanhoidossa 89 %. Perusterveydenhuollossa suurimmat ammattiryhmät vastanneista olivat terveydenhoitajat ja sairaanhoitajat, kun taas erikoissairaanhoidossa suurin osa vastanneista työskenteli sairaanhoitajana. Erikoissairaanhoidon työntekijät työskentelivät ensisijaisesti avohoidossa ja osastoilla, kun taas suurin osa perusterveydenhuollon työntekijöistä työskenteli avohoidossa tai neuvolassa. Muiden taustatietojen osalta ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. 12

13 Taulukko 2. Vastaajien taustatiedot jaoteltuina perusterveydenhuollon (n = 199) ja erikoissairaanhoidon ryhmiin (n = 125). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito f % f % Sukupuoli Mies Nainen Ikä 29 vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta Työtehtävä Lääkäri Terveydenhoitaja Sairaanhoitaja Lähi- tai perushoitaja Erityistyöntekijä Sosiaalityön ammattilainen Johto Työkokemus 5 vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta Yksikkö Avohoito Osasto Neuvola Koulu- ja opiskelija terveydenhuolto Hoivapalvelut Kotihoito Työterveyshuolto Sosiaalipalvelut Muu

14 3.2. Asiakas- ja potilastyöhön liittyvä ravitsemusohjaus Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä Enemmistö vastanneista koki ravitsemusohjauksen työssään erittäin tärkeäksi (43 %) tai tärkeäksi (30 %) (Taulukko 3). Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä havaittiin myös tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,005). Perusterveydenhuollossa ravitsemusohjausta omassa työssään piti erittäin tärkeänä yli puolet vastaajista ja erikoissairaanhoidossa vajaa kolmannes vastaajista (Kuvio 6). Taulukko 3. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä perusterveydenhuollossa (n = 198), erikoissairaanhoidossa (n = 124) ja koko aineistossa (n = 322). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Ei lainkaan/kovin tärkeä Melko tärkeä Tärkeä Erittäin tärkeä Yhteensä % Miten tärkeäksi koet ravitsemusohjauksen omassa työssäsi? Ei lainkaan tai ei kovin tärkeä Melko tärkeä Tärkeä Erittäin tärkeä Perusterveydenhuolto (n=198) Erikoissairaanhoito (n=124) Kuvio 6. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä omassa työssä. 14

15 Ikäryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero ravitsemusohjauksen tärkeyden kokemisessa (p-arvo < 0,05) (Taulukko 4). Ikäryhmittäin ravitsemusohjaus koettiin tärkeimmäksi vuotiaiden ryhmässä, jossa ravitsemusohjauksen koki työnsä kannalta erittäin tärkeäksi yli puolet vastanneista. Sukupuolella tai työkokemuksella ei ollut yhteyttä kokemukseen ravitsemusohjauksen tärkeydestä. Taulukko 4. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä ikäryhmittäin. Ei lainkaan/ kovin tärkeä Melko tärkeä Tärkeä Erittäin tärkeä Ikäryhmä f % f % f % f % 29 vuotta (n = 44) vuotta (n = 79) vuotta (n = 84) vuotta (n = 95) vuotta (n = 22) Yhteensä (n = 324) Ammattiryhmistä terveydenhoitajat (71 %) ja lääkärit (58 %) kokivat ravitsemusohjauksen työssään erittäin tärkeäksi (Taulukko 5). Sosiaalityön ammattilaiset ja erityistyöntekijät kokivat ravitsemusohjauksen tärkeyden omassa työssään vähäisimpänä. Erityistyöntekijöistä lähes viides osa ei pitänyt ravitsemusohjausta omassa työssään joko lainkaan tai kovin tärkeänä. Taulukko 5. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä ammattiryhmittäin. Ei lainkaan/ kovin tärkeä Melko tärkeä Tärkeä Erittäin tärkeä Ammattiryhmä f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) Terveydenhoitaja (n = 63) Sairaanhoitaja (n = 115) Lähi- tai perushoitaja (n = 37) Erityistyöntekijä (n = 42) Sosiaalityön ammattilainen (n = 26) Johto (n = 15)

16 Ravitsemusohjauksen kysyminen Asiakkaat kysyivät ravitsemusohjausta oma-aloitteisesti vähintään viikoittain yli kolmasosalta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista (Taulukko 6). Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä havaittiin myös tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,05). Taulukko 6. Asiakkaan ravitsemukseen liittyvän ohjauksen kysyminen perusterveydenhuollossa (n = 199), erikoissairaanhoidossa (n = 125) ja koko aineistossa (n = 324). Perusterveydenhuolthoito Erikoissairaan- Yhteensä f % f % f % Viikoittain Kuukausittain Muutamia kertoja vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Perusterveydenhuollon henkilökunnalta kysyttiin ravitsemukseen liittyvää ohjausta erikoissairaanhoidon henkilökuntaa useammin (Kuvio 7). Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ikä, sukupuoli tai työtehtävä ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi asiakkaiden ravitsemusohjauksen kysymiseen. % Kuinka usein asiakkaasi kysyy Sinulta oma-aloitteisesti ravitsemukseen liittyvää ohjausta ja neuvontaa? Viikoittain Kuukausittain Muutamia kertoja vuodessa tai harvemmin Perusterveydenhuolto (n = 199) Erikoissairaanhoito (n = 125) Ei koskaan Kuvio 7. Asiakkaan ravitsemukseen liittyvän ohjauksen kysyminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselta. 16

17 Ammattiryhmistä useimmiten ravitsemukseen liittyvää ohjausta kysyttiin lääkäreiltä ja terveydenhoitajilta, joista lähes 70 prosenttia vastasi asiakkaan kysyvän ravitsemusohjausta oma-aloitteisesti vähintään viikoittain (Taulukko 7). Taulukko 7. Asiakkaan ravitsemukseen liittyvän ohjauksen kysyminen ammattiryhmittäin. Viikoittain Kuukausittain Muutamia kertoja vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Ammattiryhmä f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) Terveydenhoitaja (n = 64) Sairaanhoitaja (n = 115) Lähi- tai perushoitaja (n = 37) Erityistyöntekijä (n = 43) Sosiaalityön ammattilainen (n = 26) Johto (n = 15) Ravitsemusohjauksen antaminen Useimmille asiakasryhmille ravitsemusohjausta annettiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten toimesta muutaman kerran vuodessa tai harvemmin (Taulukko 8). Taulukossa 8 on huomioitu vain kyseiseen asiakasryhmään kuuluvia asiakkaita tapaavien ammattilaisten vastaukset. Työikäisille ja ikääntyneille annettiin muita asiakasryhmiä useammin ravitsemusohjausta. Vastausten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka usein ammattilaiset asiakasryhmiä tapaavat ja kuinka useasti tapaamisten aikana ravitsemusohjausta annetaan. Taulukko 8. Ravitsemusohjauksen antaminen eri asiakasryhmille perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja koko aineistossa. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Raskaana olevat ja imettävät Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Imeväisikäiset 17

18 Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Leikki-ikäiset Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Kouluikäiset Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Opiskelijat Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Työikäiset Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Ikääntyneet Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Taulukkoon 9 on kuvattu eri asiakasryhmille annettavan ravitsemusohjauksen määrä ammattiryhmittäin. Taulukossa on huomioitu vain kyseiseen asiakasryhmään kuuluvia asiakkaita tapaavien ammattilaisten vastaukset. Useimmiten ravitsemusohjausta raskaana oleville ja imettäville sekä lapsille ja nuorille antoivat terveydenhoitajat. Työikäisille ja ikääntyneille ravitsemusohjausta useimmiten antoi lääkäri. Vastausten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka usein ammattilaiset asiakasryhmiä tapaavat ja kuinka useasti tapaamisten aikana ravitsemusohjausta annetaan. 18

19 Taulukko 9. Asiakasryhmille annettu ravitsemusohjaus ammattiryhmittäin. Yleisimmät vastaukset ammattiryhmittäin on esitetty taulukossa lihavoituna. Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa Ei koskaan f % f % f % f % Raskaana olevat ja imettävät Lääkäri (n = 24) Terveydenhoitaja (n = 62) Sairaanhoitaja (n = 113) Lähi- tai perushoitaja (n = 32) Erityistyöntekijä (n = 39) Sosiaalityön ammattilainen (n = 25) Johto (n = 7) Imeväisikäiset Lääkäri (n = 10) Terveydenhoitaja (n = 23) Sairaanhoitaja (n = 37) Lähi- tai perushoitaja (n = 8) Erityistyöntekijä (n = 17) Sosiaalityön ammattilainen (n = 8) Johto (n = 4) Leikki-ikäiset Lääkäri (n = 13) Terveydenhoitaja (n = 22) Sairaanhoitaja (n = 33) Lähi- tai perushoitaja (n = 9) Erityistyöntekijä (n = 20) Sosiaalityön ammattilainen (n = 9) Johto (n = 6) Kouluikäiset Lääkäri (n = 17) Terveydenhoitaja (n = 30) Sairaanhoitaja (n = 81) Lähi- tai perushoitaja (n = 17) Erityistyöntekijä (n = 24) Sosiaalityön ammattilainen (n = 15) Johto (n = 8) Opiskelijat Lääkäri (n = 24) Terveydenhoitaja (n = 62) Sairaanhoitaja (n = 113) Lähi- tai perushoitaja (n = 32) Erityistyöntekijä (n = 39) Sosiaalityön ammattilainen (n = 25)

20 Johto (n = 7) Työikäiset Lääkäri (n = 24) Terveydenhoitaja (n = 37) Sairaanhoitaja (n = 101) Lähi- tai perushoitaja (n = 23) Erityistyöntekijä (n = 36) Sosiaalityön ammattilainen (n = 23) Johto (n = 10) Ikääntyneet Lääkäri (n = 24) Terveydenhoitaja (n = 36) Sairaanhoitaja (n = 103) Lähi- tai perushoitaja (n = 34) Erityistyöntekijä (n = 30) Sosiaalityön ammattilainen (n = 18) Johto (n = 8) Perusterveydenhuollon ammattilaiset antoivat ravitsemusohjausta asiakkaille viikoittain hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, ylipainoon ja painonhallintaan, sydän- ja verisuonitauteihin ja tyypin 1 ja 2 diabetekseen liittyen (Taulukko 10). Erikoissairaanhoidossa viikoittaisen ravitsemusohjauksen aihepiirejä olivat hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä ylipaino ja painonhallinta. Muihin aihepiireihin liittyvää ravitsemusohjausta vastaajat useimmiten antoivat muutaman kerran vuodessa tai harvemmin. Vastausten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka usein ammattilaiset tapaavat asiakkaita, joiden ohjaustarve liittyy kyseisiin aihepiireihin ja kuinka useasti tapaamisten aikana aihepiireihin liittyvää ravitsemusohjausta annetaan. Taulukko 10. Ravitsemusohjauksen antaminen eri aihepiireihin liittyen perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja koko aineistossa. Yleisimmät vastaukset on esitetty taulukossa lihavoituna. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Ylipaino ja painonhallinta 20

21 Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Tyypin 1 ja 2 diabetes Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Syöpäsairaudet Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Keliakia Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Ruoka-aineallergiat Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Suolistosairaudet Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin

22 Ei koskaan Neurologiset sairaudet Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Vajaaravitsemus Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Haavojen paraneminen Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Kirurgia Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Kuntoutus Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Tehohoito Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Syömishäiriöt Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Mielenterveysongelmat Viikoittain

23 Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Ammattiryhmittäin eri aihepiireihin liittyvää ravitsemusohjausta antoi useimmiten terveydenhoitaja, lääkäri, sairaanhoitaja tai erityistyöntekijä (Taulukko 11). Vastausten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka usein ammattilaiset tapaavat asiakkaita, joiden ohjaustarve liittyy kyseisiin aihepiireihin ja kuinka useasti tapaamisten aikana ravitsemusohjausta annetaan. Taulukko 11. Ammattiryhmittäin annettu ravitsemusohjaus aihepiireittäin. Yleisimmät vastaukset ammattiryhmittäin on esitetty taulukossa lihavoituna. Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa Ei koskaan f % f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Lääkäri (n = 22) Terveydenhoitaja (n = 60) Sairaanhoitaja (n = 110) Lähi- tai perushoitaja (n = 34) Erityistyöntekijä (n = 39) Sosiaalityön ammattilainen (n = 26) Johto (n = 13) Ylipaino ja painonhallinta Lääkäri (n = 25) Terveydenhoitaja (n = 62) Sairaanhoitaja (n = 112) Lähi- tai perushoitaja (n = 34) Erityistyöntekijä (n = 40) Sosiaalityön ammattilainen (n = 24) Johto (n = 14) Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet Lääkäri (n = 21) Terveydenhoitaja (n = 51) Sairaanhoitaja (n = 101) Lähi- tai perushoitaja (n = 32) Erityistyöntekijä (n = 32) Sosiaalityön ammattilainen (n = 20) Johto (n = 11) Tyypin 1 ja 2 diabetes 23

24 Lääkäri (n = 22) Terveydenhoitaja (n = 56) Sairaanhoitaja (n = 109) Lähi- tai perushoitaja (n = 35) Erityistyöntekijä (n = 35) Sosiaalityön ammattilainen (n = 22) Johto (n = 12) Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet Lääkäri (n = 20) Terveydenhoitaja (n = 55) Sairaanhoitaja (n = 98) Lähi- tai perushoitaja (n = 31) Erityistyöntekijä (n = 31) Sosiaalityön ammattilainen (n = 21) Johto (n = 12) Syöpäsairaudet Lääkäri (n = 21) Terveydenhoitaja (n = 41) Sairaanhoitaja (n = 95) Lähi- tai perushoitaja (n = 26) Erityistyöntekijä (n = 25) Sosiaalityön ammattilainen (n = 19) Johto (n = 9) Keliakia Lääkäri (n = 18) Terveydenhoitaja (n = 57) Sairaanhoitaja (n = 99) Lähi- tai perushoitaja (n = 30) Erityistyöntekijä (n = 29) Sosiaalityön ammattilainen (n = 20) Johto (n = 11) Ruoka-aineallergiat Lääkäri (n = 21) Terveydenhoitaja (n = 58) Sairaanhoitaja (n = 102) Lähi- tai perushoitaja (n = 34) Erityistyöntekijä (n = 31) Sosiaalityön ammattilainen (n = 21) Johto (n = 13) Suolistosairaudet Lääkäri (n = 20) Terveydenhoitaja (n = 51) Sairaanhoitaja (n = 101) Lähi- tai perushoitaja (n = 32)

25 Erityistyöntekijä (n = 25) Sosiaalityön ammattilainen (n = 21) Johto (n = 11) Neurologiset sairaudet Lääkäri (n = 18) Terveydenhoitaja (n = 46) Sairaanhoitaja (n = 98) Lähi- tai perushoitaja (n = 30) Erityistyöntekijä (n = 30) Sosiaalityön ammattilainen (n = 19) Johto (n = 10) Vajaaravitsemus Lääkäri (n = 22) Terveydenhoitaja (n = 47) Sairaanhoitaja (n = 101) Lähi- tai perushoitaja (n = 32) Erityistyöntekijä (n = 25) Sosiaalityön ammattilainen (n = 20) Johto (n = 12) Haavojen paraneminen Lääkäri (n = 17) Terveydenhoitaja (n = 36) Sairaanhoitaja (n = 91) Lähi- tai perushoitaja (n = 30) Erityistyöntekijä (n = 23) Sosiaalityön ammattilainen (n = 19) Johto (n = 11) Kirurgia Lääkäri (n = 17) Terveydenhoitaja (n = 24) Sairaanhoitaja (n = 67) Lähi- tai perushoitaja (n = 22) Erityistyöntekijä (n = 23) Sosiaalityön ammattilainen (n = 18) Johto (n = 8) Kuntoutus Lääkäri (n = 17) Terveydenhoitaja (n = 39) Sairaanhoitaja (n = 68) Lähi- tai perushoitaja (n = 17) Erityistyöntekijä (n = 23) Sosiaalityön ammattilainen (n = 14) Johto (n = 12) Tehohoito 25

26 Lääkäri (n = 10) Terveydenhoitaja (n = 6) Sairaanhoitaja (n = 29) Lähi- tai perushoitaja (n = 12) Erityistyöntekijä (n = 8) Sosiaalityön ammattilainen (n = 11) Johto (n = 8) Syömishäiriöt Lääkäri (n = 17) Terveydenhoitaja (n = 39) Sairaanhoitaja (n = 68) Lähi- tai perushoitaja (n = 17) Erityistyöntekijä (n = 23) Sosiaalityön ammattilainen (n = 14) Johto (n = 12) Mielenterveysongelmat Lääkäri (n = 18) Terveydenhoitaja (n = 52) Sairaanhoitaja (n = 93) Lähi- tai perushoitaja (n = 30) Erityistyöntekijä (n = 35) Sosiaalityön ammattilainen (n = 21) Johto (n = 13) Ravitsemusohjaukseen käytettävä aika Puolet erikoissairaanhoidon ja 40 % perusterveydenhuollon henkilöstöstä koki ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan oman työn ohella riittävänä (Taulukko 12). Kuitenkin kolmasosa vastanneista koki, ettei ravitsemusohjaukselle ole riittävästi aikaa oman työn ohella. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu taustatekijöiden suhteen. Perusterveydenhuollossa ravitsemusohjaukseen käytettävä aika koettiin erikoissairaanhoitoa vähäisempänä, mutta näiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa (Kuvio 8). Kysymyksen avoimissa vastauksissa osa vastaajista kertoi, ettei ravitsemusohjaus kuulu omiin työtehtäviin tai ettei ravitsemusohjaukselle ole tarvetta (Liite 6). Kommenteissa vastaajat kokivat ravitsemuksesta keskustelun luontevaksi samalla, kun käydään läpi asiakkaan elämäntilannetta ja muita elintapoja. 26

27 Taulukko 12. Kokemus ravitsemusohjaukseen käytettävästä ajasta perusterveydenhuollossa (n = 198), erikoissairaanhoidossa (n = 122) ja koko aineistossa (n = 320). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Riittävästi aikaa Ei riittävästi aikaa Ei lainkaan aikaa En osaa sanoa Muu % Minkälaiseksi koet ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan määrän asiakastyössäsi oman työsi ohella? Riittävästi aikaa Ei riittävästi aikaa Ei lainkaan aikaa En osaa sanoa Muu Perusterveydenhuolto (n = 198) Erikoissairaanhoito (n = 122) Kuvio 8. Ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan määrä asiakastyössä. Yli puolet terveydenhoitajista koki ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan riittävänä, kun taas lääkäreistä ajan riittävänä koki vain vajaa kolmasosa (Taulukko 13 ja Kuvio 9). Lääkäreistä lähes puolet koki ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan riittämättömänä ja 12 % koki, ettei ravitsemusohjaukseen ollut lainkaan aikaa. 27

28 Taulukko 13. Kokemus ravitsemusohjaukseen käytettävästä ajasta ammattiryhmittäin. Ei Riittävästi Ei lainkaan En osaa riittävästi aikaa aikaa sanoa aikaa Muu Ammattiryhmät f % f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) Terveydenhoitaja (n = 64) Sairaanhoitaja (n = 113) Lähi- tai perushoitaja (n = 36) Erityistyöntekijä (n = 43) Sosiaalityön ammattilainen (n = 25) Johto (n = 15) % Minkälaiseksi koet ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan määrän asiakastyössäsi oman työsi ohella? Riittävästi aikaa Ei riittävästi aikaa Ei lainkaan aikaa En osaa sanoa Muu Kuvio 9. Ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan määrä ammattiryhmittäin Ravitsemusohjauksen toteutumisen varmistaminen Jos asiakkaan ravitsemusohjauksen tarpeeseen ei pystytä vastaamaan, useimmiten potilas ohjataan eteenpäin hoitopolun mukaisesti, Seinäjoen keskussairaalan ravitsemusterapeutille tai oman organisaation ravitsemusterapeutille (Taulukko 14). Koska alueen orga- 28

29 nisaatioissa ei ole omia ravitsemusterapeutin toimia, on perusterveydenhuollossa ostopalveluina järjestettävät ravitsemusterapiapalvelut kaiketi mielletty perusterveydenhuollossa oman organisaation ravitsemusterapeutin palveluiksi. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero Seinäjoen keskussairaalan ravitsemusterapeutin (p < 0,001) ja muun terveydenhuollon ammattilaisten konsultoinnissa (p < 0,001) sekä kirjallisen materiaalin (p < 0,05), potilasliittojen verkkosivujen (p < 0,05) ja muiden ravitsemusaiheisten verkkosivujen (p < 0,05) käytössä. Perusterveydenhuollossa potilas ohjataan erikoissairaanhoitoa useammin muulle terveydenhuollon ammattilaiselle ravitsemusterapeutin sijaan, yleisimmin terveydenhoitajalle tai diabeteshoitajalle (Taulukko 15). Lisäksi perusterveydenhuollossa käytetään erikoissairaanhoitoa enemmän kirjallista ohjausmateriaalia ja ravitsemusaiheisia verkkosivustoja. Erikoissairaanhoidossa potilas ohjataan yleisimmin Seinäjoen keskussairaalan ravitsemusterapeutille (59 % vastanneista). Taulukko 14. Ravitsemusohjauksen toteutuminen, jos asiakkaan ravitsemusohjauksen tarpeeseen ei pystytä vastaamaan perusterveydenhuollossa (n = 192), erikoissairaanhoidossa (n = 122) ja koko aineistossa (n = 314). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hoitopolku Oman organisaation ravitsemusterapeutti Keskussairaalan ravitsemusterapeutti Yksityisen sektorin ravitsemusterapeutti Muu terveydenhuollon ammattilainen Kirjallinen ohjausmateriaali Potilasliiton tai -järjestön verkkosivut Muu verkkosivusto Ei tietoa, minne ohjaisi potilaan En osaa sanoa Muuten

30 Taulukko 15. Ammattihenkilöt, joille asiakas ohjataan perusterveydenhuollossa (n = 53), erikoissairaanhoidossa (n = 12) ja koko aineistossa (n = 65). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Terveydenhoitaja Diabeteshoitaja Sairaanhoitaja Erityistyöntekijä Ravitsemusohjaukseen käytettävä materiaali Yleisimpiä ravitsemusohjauksessa käytettäviä materiaaleja olivat valtakunnallinen ohjausmateriaali sekä sairaanhoitopiirin ja oman organisaation tuottamat materiaalit (Taulukko 16). Perusterveydenhuollossa käytetyimpiä materiaaleja olivat valtakunnallisen ohjausmateriaalin lisäksi sairaanhoitopiirin tuottama ohjausmateriaali ja erikoissairaanhoidossa oman organisaation tuottama ohjausmateriaali. Ohjausmateriaalia ei käyttänyt 25 % vastaajista. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ravitsemusohjauksessa käytettävän ohjausmateriaalin suhteen löytyi tilastollisesti merkitsevä ero valtakunnallisen ohjausmateriaalin (p < 0,001), liittojen- ja yhdistysten tarjoamien maksuttomien materiaalien (p < 0,005) ja elintarviketeollisuuden tarjoamien materiaalien (p < 0,05) käytössä. Perusterveydenhuollossa kyseisiä materiaaleja käytettiin erikoissairaanhoitoa enemmän. Taulukko 16. Asiakkaiden ravitsemusohjauksessa käytettävä materiaali perusterveydenhuollossa (n = 199), erikoissairaanhoidossa (n = 123) ja koko aineistossa (n = 322). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Oma organisaatio Sairaanhoitopiiri Valtakunnallinen Maksuton liittojen ja yhdistysten Maksullinen liittojen ja yhdistysten Elintarviketeollisuus Lääketeollisuus Ei käytä ohjausmateriaalia Muuta ohjausmateriaalia

31 Liittojen ja yhdistysten tuottamista materiaaleista käytetyimpiä olivat Sydänliiton ja Diabetesliiton ohjausmateriaalit (Taulukko 17 ja 18). Taulukko 17. Käytetty maksuton liittojen ja yhdistysten tuottama ohjausmateriaali perusterveydenhuollossa (n = 41), erikoissairaanhoidossa (n = 12) ja koko aineistossa (n = 53) avointen vastausten perusteella. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Diabetesliitto Keliakialiitto Luustoliitto Maito ja terveys MLL Muistiliitto RTY Sydänliitto Muut *Mannerheimin Lastensuojeluliitto ** Ravitsemusterapeuttien yhdistys Taulukko 18. Käytetty maksullinen liittojen ja yhdistysten tuottama ohjausmateriaali perusterveydenhuollossa (n = 21), erikoissairaanhoidossa (n = 6) ja koko aineistossa (n = 27) avointen vastausten perusteella. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Diabetesliitto MLL* RTY** Sydänliitto Muut *Mannerheimin Lastensuojeluliitto ** Ravitsemusterapeuttien yhdistys Ravitsemusohjauksen hyödyntäminen organisaatioissa Vastaajista 41 % koki, että ravitsemusohjausta hyödynnetään organisaatiossa osana asiakastyötä kohtalaisesti ja vajaa kolmasosa välttävästi (Kuvio 10). Erikoissairaanhoidon henkilökunnasta vajaa viidesosa koki ravitsemusohjausta hyödynnettävän organisaatiossa hyvin. Perusterveydenhuollossa vastaava luku oli 12 %. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä (Taulukko 19). 31

32 % Miten ravitsemusohjausta on yleisellä tasolla hyödynnetty organisaatiossasi osana asiakastyötä? Hyvin Kohtalaisesti Välttävästi Ei lainkaan En osaa sanoa Muutoin Perusterveydenhuolto (n = 195) Erikoissairaanhoito (n = 125) Kuvio 10. Ravitsemusohjauksen hyödyntäminen organisaatiossa. Taulukko 19. Ravitsemusohjauksen hyödyntäminen osana asiakastyötä perusterveydenhuollossa (n= 195), erikoissairaanhoidossa (n = 125) ja koko aineistossa (n = 320). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hyvin Kohtalaisesti Välttävästi Ei lainkaan En osaa sanoa Muutoin Avointen vastausten perusteella ravitsemusohjausta hyödynnetään organisaatioissa vaihtelevasti (Taulukko 20). Taulukko 20. Kysymys 14. Miten ravitsemusohjausta on yleisellä tasolla hyödynnetty organisaatiossasi osana asiakastyötä?: Avoimet vastaukset. Avoimet vastaukset Asiaan ei kiinnitetä juurikaan huomiota. Olisi hyödynnetty ja pyydettykin on, mutta kukaan ei ole koskaan tullut. Tarpeisiin nähden riittävästi. Erityisissä kysymyksissä ja tarpeissa ohjaan eteenpäin. 32

33 Vaihtelee yksiköittäin hyvästä välttävään. Heikosti. Kaipaisin infoa, selkeyttä ja vuosittaisia päivityksiä tiedollisesti ravitsemusohjaukseen liittyen. Mitä, miten, miksi, kenelle ja koska? Toimiviksi koetut käytännöt asiakkaiden ravitsemusohjauksessa Asiakkaiden ravitsemusohjauksessa hyvin vastaajien mukaan toimivat konsultointi ja yhteistyö ravitsemusterapeuttien ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Kiitosta sai myös ammattilaisten ravitsemusosaaminen. Asiakasryhmistä useimmiten ravitsemusohjaus toteutui hyvin diabetesta sairastavilla. Lisäksi hyviksi koettiin eri potilasryhmille suunnatut ryhmät sekä käytössä olevat ohjausmateriaalit. Liitteeseen 7 on koottu avoimien vastausten perusteella toimiviksi koetut käytännöt aihepiireittäin Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ravitsemukseen liittyvä tietopohja Tutkintokoulutukseen liittyvä ravitsemuskoulutus Yli kolmasosa vastaajista oli saanut ravitsemukseen liittyvää opetusta tutkintokoulutuksen aikana muiden kurssien yhteydessä (Taulukko 21). Viidesosa perusterveydenhuollon henkilöstöstä oli saanut tutkintokoulutuksen aikana useamman kurssin ravitsemukseen liittyvää opetusta ja neljäsosa yhden kurssin (Kuvio 11). Erikoissairaanhoidon henkilöstöstä vain 12 % oli saanut ravitsemuskoulutusta useamman kurssin tutkintokoulutuksen yhteydessä ja vajaa kolmasosa yhden kurssin. Noin 10 % sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnasta ei ollut saanut ollenkaan ravitsemukseen liittyvää opetusta osana tutkintokoulutusta. Tilastollisesti merkitsevää eroa ravitsemukseen liittyvässä opetuksen määrässä ei havaittu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Taulukko 21. Ravitsemukseen liittyvän opetuksen määrä tutkintokoulutuksessa perusterveydenhuollossa (n = 188), erikoissairaanhoidossa (n = 116) ja koko aineistossa (n = 306). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Useampi kurssi Yksi kurssi

34 Muiden kurssien yhteydessä Yksittäinen luento Ei lainkaan En osaa sanoa % 45 Arvioi sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintokoulutuksesta saamaasi ravitsemukseen liittyvän opetuksen määrää? Useampi kurssi Yksi kurssi Muiden kurssien yhteydessä Yksittäinen luento Ei lainkaan En osaa sanoa Perusterveydenhuolto (n = 188) Erikoissairaanhoito (n = 116) Kuvio 11. Tutkintokoulutukseen liittyvä ravitsemuskoulutus. 34

35 Eniten ravitsemusopetusta oli annettu terveydenhoitajille, lähi- ja perushoitajille sekä lääkäreille, joista noin neljäsosa oli saanut ravitsemukseen liittyvää opetusta useamman kurssin (Taulukko 22). Kokonaan ilman ravitsemukseen liittyvää opetusta koki jääneensä 38 % sosiaalityön ammattilaisista ja 30 % erityistyöntekijöistä. Taulukko 22. Ravitsemukseen liittyvän opetuksen määrä tutkintokoulutuksessa ammattiryhmittäin. Muiden Useampi Yksittäinen En osaa Yksi kurssi kurssien Ei lainkaan kurssi luento sanoa yhteydessä Ammattiryhmä f % f % f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) Terveydenhoitaja (n = 64) Sairaanhoitaja (n = 115) Lähi- tai perushoitaja (n = 37) Erityistyöntekijä (n = 43) Sosiaalityön ammattilainen (n = 26) Johto (n = 14) Ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet Tutkintokoulutuksen ravitsemukseen liittyvän opetuksen antamia valmiuksia pidettiin enimmäkseen puutteellisina (Taulukko 23). Hyviksi ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet koki 10 % vastanneista. Erikoissairaanhoidon henkilökunnasta lähes 20 % ei kokenut hallitsevansa ravitsemusohjausta annetun ravitsemusopetuksen pohjalta (Kuvio 12). Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa arvioitaessa ravitsemukseen liittyvän koulutuksen antamia valmiuksia. 35

36 Taulukko 23. Tutkintokoulutuksen ravitsemukseen liittyvän opetuksen antamat valmiudet perusterveydenhuollossa (n = 192), erikoissairaanhoidossa (n = 124) ja koko aineistossa (n = 316). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hallitsen hyvin Koen puutteita osaamisessani En koe hallitsevani En koe tarvitsevani En osaa sanoa Muuta % Millaisena pidät tutkintokoulutuksesta saamasi ravitsemuskoulutuksen antamia valmiuksia työssäsi? Hallitsen hyvin Koen puutteita osaamisessani En koe hallitsevani En koe tarvitsevani En osaa sanoa Muuta Perusterveydenhuolto (n = 192) Erikoissairaanhoito (n = 124) Kuvio 12. Ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet. Parhaimmiksi ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet kokivat lääkärit, joista vajaa neljäsosa koki hallitsevansa asiakkaiden ravitsemusohjauksen hyvin ravitsemuskoulutuksen myötä. Heikoimmaksi ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet kokivat erityistyöntekijät, joista lähes kolmasosa ei kokenut hallitsevansa asiakkaiden ravitsemusohjausta annetun ravitsemusopetuksen pohjalta (Taulukko 24). 36

37 Taulukko 24. Tutkintokoulutuksen ravitsemukseen liittyvän opetuksen antamat valmiudet ammattiryhmittäin. Hallitsen hyvin Koen puutteita osaamisessani En koe hallitsevani En koe tarvitsevani En osaa sanoa Muuta f % f % f % f % f % f % Lääkäri (n = 25) Terveydenhoitaja (n = 63) Sairaanhoitaja (n = 115) Lähi- tai perushoitaja (n = 36) Erityistyöntekijä (n = 42) Sosiaalityön ammattilainen (n = 23) Johto (n = 14) Avoimissa vastauksissa korostuivat ravitsemukseen liittyvän tiedon päivittäminen ja omaehtoinen ravitsemuksen opiskelu (Taulukko 25). Taulukko 25. Kysymys 17. Kun arvioit tutkintokoulutuksesta saamaasi ravitsemukseen liittyvää opetusta, millaisena pidät sen antamia valmiuksia työssäsi?: Avoimet vastaukset. Avoimet vastaukset Ei pelkkä tutkintotodistus riitä, vaan jatkuvasti tulee päivittää tietojaan. En sen pohjalta voisi tehdä työtäni. Hallitsen sen verran mitä syömishäiriöisten lasten kanssa tarvitsen, varsinainen ohjaus aina ravitsemusterapeutin kautta tarpeen mukaan. Henkilökunnan osaamisen koulutus vastuullani. Koulutuksesta kauan aikaa ja päivitystä vailla Ohjaukseni on lähinnä muistuttamista ravitsemuksen tärkeydestä, ihmisen perustarpeena ja hyvinvoinnin perustana. Siihen tietämystä on. Muuta ohjausta vaativissa ohjaus eteenpäin ravitsemusterapeutille. Olen kouluttautunut muutoin ravitsemukseen (kuin ammatti-opinnoissa). Perustutkintoni on v:lta 1991 ja sen jälkeen olen päivittänyt tietojani useissa koulutuksissa. Pitkä aika saadusta opetuksesta. Riittävä työssäni, mitä nyt teen. Suositukset ovat muuttuneet, saamani tieto ei ole ehkä enää ajan tasalla, silloiset ohjeetkaan eivät ole välttämättä enää kovin kirkkaina mielessä. Tarvitsen nykyisessä työssäni tätä hyvin vähän. Tutkintoni ei anna valmiuksia mutta omaehtoinen asioiden opiskelu on antanut. Valmistumisesta jo aikaa -94, uutta oppinut matkan varrella ja suositukset muuttuneet. Yleissivistyksellä, ammattitaidolla, omalla kiinnostuksella aiheeseen pärjää hyvin myös potilasohjaustilanteessa. 37

38 Ravitsemusohjauksen tietopohja Ravitsemusohjausta asiakkaille annettiin enimmäkseen suomalaisten ravitsemussuositusten, Internetin virallisten tietolähteiden ja ammattikirjallisuuden pohjalta (Taulukko 26). Perusterveydenhuollossa merkittävimpiä tietolähteitä olivat suomalaiset ravitsemussuositukset, Internetin viralliset tietolähteet, tutkintokoulutus ja ammattikirjallisuus. Erikoissairaanhoidossa tärkeimpiä tiedonlähteitä olivat suomalaiset ravitsemussuositukset, ravitsemusterapeutin ohjeistus ja ammattikirjallisuus. Taulukko 26. Annetun ravitsemusohjauksen tietopohja perusterveydenhuollossa (n = 198), erikoissairaanhoidossa (n = 124) ja koko aineistossa (n = 322). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Tutkintokoulutus Yliopisto-opinnot Valtakunnalliset koulutukset Sairaanhoitopiirin koulutukset Oman organisaation koulutukset Muut koulutukset Suomalaiset ravitsemussuositukset Tieteelliset katsausartikkelit Ammattikirjallisuus Ravitsemusterapeutin ohjeistus Muu ammattilaisen ohjeistus Yksityishenkilöiden julkaisut Sanoma ja aikakausilehdet Internetin viralliset tiedon lähteet Internetin yleiset hakukoneet Joukkotiedotusvälineet Hyväksi havaitut käytännöt Omat tai tuttavien kokemukset En anna ravitsemusohjausta Muu Tilastollisesti merkitsevä ero perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä todettiin ravitsemusterapeutin antaman ohjeistuksen (p < 0,001) sekä oman organisaation järjestämien koulutusten (p = 0,001) suhteen. Erikoissairaanhoidossa ravitsemusterapeutin ohjeistus tietopohjana oli perusterveydenhuoltoa yleisempää. Perusterveydenhuollossa 38

39 oman organisaation järjestämät koulutukset koettiin erikoissairaanhoitoa useammin ravitsemusohjauksen tietopohjana. Kaikki ammattiryhmät pitivät suomalaisia ravitsemussuosituksia merkittävimpänä asiakkaiden ravitsemusohjauksen tietopohjana (Taulukko 27). Terveydenhoitajista 91 % vastasi käyttävänsä tietopohjana suomalaisia ravitsemussuosituksia, kun taas lääkäreistä ravitsemussuosituksia käytti tietopohjana vain 54 % ja lähi- ja perushoitajista 49 % (Kuvio 13). Sosiaalityön ammattilaisista lähes puolet kertoi tietopohjana käytettävän hyväksi havaittuja käytäntöjä ja yli kolmasosa omia tai tuttavien kokemuksia. Taulukko 27. Annetun ravitsemusohjauksen tietopohja ammattiryhmittäin. Yleisimmät tiedonlähteet ammattiryhmittäin on esitetty taulukossa lihavoituna. Terveydenhoitaja perushoitaja työntekijä ammattilainen Lähi- tai Erityis- Sosiaalityön Lääkäri Sairaanhoitaja Johto (n = 26) (n = 114) (n = 14) (n = 64) (n = 37) (n = 43) (n = 26) f % f % f % f % f % f % f % Tutkintokoulutus Yliopisto-opinnot Valtakunnalliset koulutukset Sairaanhoitopiirin koulutukset Oman organisaation koulutukset Muut koulutukset Suomalaiset ravitsemussuositukset Tieteelliset katsausartikkelit Ammattikirjallisuus Ravitsemusterapeutin ohjeistus Muu ammattilaisen ohjeistus Yksityishenkilöiden julkaisut Sanoma ja aikakausilehdet Internetin viralliset tiedon lähteet Internetin yleiset hakukoneet Joukkotiedotusvälineet Hyväksi havaitut käytännöt Omat tai tuttavien kokemukset En anna ravitsemusohjausta Muu

40 % Valtakunnallisten ravitsemussuositusten käyttö asiakkaiden ravitsemusohjauksen tietolähteenä Kuvio 13. Valtakunnallisten ravitsemussuositusten käyttö asiakkaiden ravitsemusohjauksen tietolähteenä Ravitsemusohjauksen osaaminen Yli puolet vastaajista koki ravitsemusohjauksen osaamisen kohtalaisena ja vajaa kolmasosa hyvänä (Taulukko 28). Välttävänä ravitsemusohjauksen osaamisen koki lähes viidesosa erikoissairaanhoidon henkilökunnasta (Kuvio 14). Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. 40

41 Taulukko 28. Kokemus asiakastyöhön liittyvästä ravitsemusohjauksen osaamisesta perusterveydenhuollossa (n = 194), erikoissairaanhoidossa (n = 122) ja koko aineistossa (n = 316). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hyvä Kohtalainen Välttävä En osaa sanoa % Anna arvio omasta asiakastyöhön liittyvästä ravitsemusohjauksen osaamisestasi Hyvä Kohtalainen Välttävä En osaa sanoa Perusterveydenhuolto (n = 194) Erikoissairaanhoito (n = 122) Kuvio 14. Ravitsemusohjauksen osaaminen. Ammattiryhmittäin ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ravitsemusosaamisen kokemisessa (Taulukko 29). Hyväksi ravitsemusohjauksen osaamisen koki lähes 40 % lääkäreistä ja noin kolmasosa sairaanhoitajista, lähi- ja perushoitajista ja terveydenhoitajista. Välttäväksi ravitsemusohjauksen osaamisen koki neljäsosa sosiaalityön ammattilaisista ja lähes viidesosa lääkäreistä ja erityistyöntekijöistä. 41

42 Taulukko 29. Kokemus asiakastyöhön liittyvästä ravitsemusohjauksen osaamisesta ammattiryhmittäin. Hyvä Kohtalainen Välttävä En osaa sanoa f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) Terveydenhoitaja (n = 62) Sairaanhoitaja (n = 112) Lähi- tai perushoitaja (n = 37) Erityistyöntekijä (n = 42) Sosiaalityön ammattilainen (n = 25) Johto (n = 14) Täydennyskoulutuksen tarve Enemmistö vastaajista koki tarvitsevansa nykyisen osaamisen lisäämiseksi täydennyskoulutusta (Taulukko 30). Erikoissairaanhoidon henkilöstöstä täydennyskoulutusta koki tarvitsevansa 75 % ja perusterveydenhuollon henkilöstöstä 70 % vastanneista. Taulukko 30. Täydennyskoulutuksen tarve perusterveydenhuollossa (n = 197), erikoissairaanhoidossa (n = 125) ja koko aineistossa (n = 322). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Kyllä En En osaa sanoa Ammattiryhmistä eniten koulutusta kokivat tarvitsevansa terveydenhoitajat (89 %), sairaanhoitajat (79 %) ja lääkärit (62 %) (Taulukko 31). Taulukko 31. Täydennyskoulutuksen tarve ammattiryhmittäin. Kyllä Ei En osaa sanoa Ammattiryhmä f % f % f % Lääkäri (n = 26) Terveydenhoitaja (n = 64) Sairaanhoitaja (n = 115) Lähi- tai perushoitaja (n = 37) Erityistyöntekijä (n = 43) Sosiaalityön ammattilainen (n = 25) Johto (n = 14)

43 Ravitsemuskoulutuksen aihepiirit Perusterveydenhuollon puolella eniten vastauksia täydennyskoulutuksen aiheista keräsivät keskeiset asiat sairauksien ravitsemushoidosta, ravitsemusohjaus terveyden edistämisessä ja ravitsemusohjauksen keinot ja menetelmät (Taulukko 32). Erikoissairaanhoidossa täydennyskoulutusta koettiin tarvittavan keskeisistä asioista sairauksien ravitsemushoidossa, ravitsemusohjauksesta terveyden edistämisessä ja ravitsemustilan arvioinnista. Taulukko 32. Täydennyskoulutuksen aiheet perusterveydenhuollossa (n = 146), erikoissairaanhoidossa (n = 95) ja koko aineistossa (n = 241). Yleisimmät täydennyskoulutuksen aiheet on esitetty taulukossa lihavoituna. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Suomalaiset ravitsemussuositukset Ravitsemustiedon haku ja käyttö Ravitsemusohjauksen keinot ja menetelmät Ravitsemusohjaus terveyden edistämisessä Terveyttä edistävä ruoanvalmistus Ravitsemus sosiaalisen hyvinvoinnin tukena Tietoa ravitsemusterapiapalveluista Keskeiset asiat sairauksien ravitsemushoidosta Ravitsemustilan arviointi Eri ikäryhmien ravitsemus Erityisryhmien ravitsemus Yleistä ajankohtaista tietoa ravitsemuksesta Muu Ravitsemuskoulutusta toivottiin ikäryhmistä eniten lapsille ja nuorille sekä ikääntyneille (Taulukko 33). Avoimissa kysymyksissä esille nousseita erityisryhmiä olivat kehitysvammaiset ja maahanmuuttajat. Muita vastaajien mainitsemia koulutustoiveita olivat muun muassa syömishäiriöt (erityisesti ahmimishäiriö), krooniset haavat, munuaisten vajaatoiminta ja raskausdiabetes. 43

44 Taulukko 33. Ikäryhmiin liittyvät ravitsemuskoulutustoiveet perusterveydenhuollossa (n = 38), erikoissairaanhoidossa (n = 8) ja koko aineistossa (n = 46). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Lapset ja nuoret Raskaana olevat ja imettävät Työikäiset Ikääntyneet Yhteistoiminta-alueittain eniten vastauksia keräsivät keskeiset asiat sairauksien ravitsemushoidosta, ravitsemusohjaus terveyden edistämisessä ja ravitsemusohjauksen keinot ja menetelmät (Taulukko 34). Taulukko 34. Täydennyskoulutuksen aiheet yhteistoiminta-alueittain. Yleisimmät täydennyskoulutuksen aiheet on esitetty taulukossa lihavoituna. Suomalaiset ravitsemussuositukset Ravitsemustiedon haku ja käyttö Ravitsemusohjauksen keinot ja menetelmät Ravitsemusohjaus terveyden edistämisessä Terveyttä edistävä ruoanvalmistus Ravitsemus sosiaalisen hyvinvoinnin tukena Tietoa ravitsemusterapiapalveluista Keskeiset asiat sairauksien ravitsemushoidosta Ravitsemustilan arviointi Eri ikäryhmien ravitsemus Erityisryhmien ravitsemus Yleistä ajankohtaista tietoa ravitsemuksesta JIK (n = 30) Järvi- Kaksineuvoinen Terveys Oy kaupunki Kuusiolinna Seinäjoen Lapua Suupohja Pohjanmaa ( n = 12) (n = 13) (n = 16) ( n = 37) (n = 20) (n = 18) f % f % f % f % f % f % f % Muu

45 Ravitsemusohjaus terveyden edistämisen näkökulmasta ja keskeiset asiat eri sairauksien ravitsemushoidosta olivat yleisiä koulutustoiveita kaikissa ammattiryhmissä (Taulukko 35). Taulukko 35. Täydennyskoulutuksen aiheet ammattiryhmittäin. Yleisimmät ammattiryhmittäiset koulutustoiveet on esitetty taulukossa lihavoituna. Lääkäri (n = 16) Terveydenhoitaja (n = 57) Sairaanhoitaja (n = 91) Lähi- tai perushoitaja (n = 24) Erityistyöntekijä (n = 29) Sosiaalityön ammattilainen (n = 16) Johto (n = 8) f % f % f % f % f % f % f % Suomalaiset ravitsemussuositukset Ravitsemustiedon haku ja käyttö Ravitsemusohjauksen keinot ja menetelmät Ravitsemusohjaus terveyden edistämisessä Terveyttä edistävä ruoanvalmistus Ravitsemus sosiaalisen hyvinvoinnin tukena Tietoa ravitsemusterapiapalveluista Keskeiset asiat sairauksien ravitsemushoidosta Ravitsemustilan arviointi Eri ikäryhmien ravitsemus Erityisryhmien ravitsemus Yleistä ajankohtaista tietoa ravitsemuksesta Muu Aihepiireittäin ravitsemuskoulutusta toivottiin perusterveydenhuollossa ylipainosta ja painonhallinnasta, tyypin 1 ja 2 diabeteksesta sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä (Taulukko 36). Erikoissairaanhoidossa yleisimmät ravitsemuskoulutuksen aihepiirit olivat ylipaino ja painonhallinta, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja vajaaravitsemus. 45

46 Taulukko 36. Täydennyskoulutuksen aihepiirit perusterveydenhuollossa (n = 143), erikoissairaanhoidossa (n = 95) ja koko aineistossa (n = 241). Yleisimmät koulutustoiveet on esitetty taulukossa lihavoituna. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Ylipaino ja painonhallinta Sydän- ja verisuonisairaudet Tyypin 1 ja 2 diabetes Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet Syöpäsairaudet Keliakia Ruoka-aineallergiat Suolistosairaudet Neurologiset sairaudet Vajaaravitsemus Haavojen paraneminen Kirurgia Kuntoutus Tehohoito Syömishäiriöt Mielenterveysongelmat Letkuravitsemus Erityisruokavaliot Muu aihepiiri Yhteistoiminta-alueittain hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, ylipainon ja painonhallinnan ja tyypin 1 ja 2 diabeteksen lisäksi yleisimpiä koulutustoiveita olivat Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymässä sydän- ja verisuonitaudit, Kuntayhtymä Kaksineuvoisessa vajaaravitsemus ja Lapuan sosiaali- ja terveyspalveluissa syömishäiriöt (Taulukko 37). Lisäksi Kuntayhtymä Kaksineuvoisessa, Kuusiolinna Terveys Oy:ssa ja Seinäjoen kaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksessa toivottiin koulutusta suolistosairauksiin liittyen. 46

47 Taulukko 37. Täydennyskoulutuksen aihepiirit yhteistoiminta-alueittain. Yleisimmät koulutustoiveet on esitetty taulukossa lihavoituna. JIK (n = 27) Pohjanmaa (n = 16) Järvi- Kaksineuvoinen (n = 37) Kuusiolinna (n = 20) Lapua ( n = 12) Seinäjoen kaupunki (n = 18) Suupohja (n = 13) f % f % f % f % f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Ylipaino ja painonhallinta Sydän- ja verisuonisairaudet Tyypin 1 ja 2 diabetes Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet Syöpäsairaudet Keliakia Ruoka-aineallergiat Suolistosairaudet Neurologiset sairaudet Vajaaravitsemus Haavojen paraneminen Kirurgia Kuntoutus Tehohoito Syömishäiriöt Mielenterveysongelmat Letkuravitsemus Erityisruokavaliot Muu aihepiiri Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ylipaino ja painonhallinta sekä tyypin 1 ja 2 diabetes olivat myös ammattiryhmittäin yleisimpiä koulutustoiveita (Taulukko 38). Muita ammattiryhmittäisiä koulutustoiveita olivat sydän- ja verisuonitaudit (lähi- ja perushoitajat sekä johto), tuki- ja liikuntaelimistönsairaudet (erityistyöntekijät), syöpäsairaudet (lääkärit), ruoka-aineallergiat (terveydenhoitajat ja johto), suolistosairaudet (sairaanhoitajat ja lähi- tai perushoitajat), neurologiset sairaudet (erityistyöntekijät), vajaaravitsemus (lääkärit ja sairaanhoitajat), kuntoutus (erityistyöntekijät) ja mielenterveysongelmat (erityistyöntekijät ja sosiaalityön ammattilaiset). 47

48 Taulukko 38. Täydennyskoulutuksen aihepiirit ammattiryhmittäin. Kolme yleisintä ammattiryhmittäistä ravitsemuskoulutustoivetta on esitetty taulukossa lihavoituna. Lääkäri (n = 15) Terveydenhoitaja (n = 58) Sairaanhoitaja (n = 91) (n = 25) Lähi- tai perushoitaja Erityistyöntekijä (n = 26) Sosiaalityön ammattilainen (n = 12) Johto (n = 14) f % f % f % f % f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Ylipaino ja painonhallinta Sydän- ja verisuonisairaudet Tyypin 1 ja 2 diabetes Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet Syöpäsairaudet Keliakia Ruokaaineallergiat Suolistosairaudet Neurologiset sairaudet Vajaaravitsemus Haavojen paraneminen Kirurgia Kuntoutus Tehohoito Syömishäiriöt Mielenterveysongelmat Letkuravitsemus Erityisruokavaliot Muu aihepiiri Avoimissa vastauksissa erityisruokavalioihin liittyvää koulutusta toivottiin erityisesti munuaisten vaajatoiminnasta ja kasvisruokavalioista. 48

49 3.4. Kehitettävät asiat, toiveet ja muut kommentit Ravitsemusohjauksen toteutumisen ja laadun edistäminen organisaatioissa Avointen vastausten perusteella tärkeimmät tavat edistää ravitsemusohjauksen toteutumista ja laatua ovat riittävä ohjaukseen käytettävä aika, yhteiset ja selkeät toimintamallit, säännölliset koulutukset, riittävät ohjausmateriaalit, ravitsemusterapeutin palveluiden saatavuus erityisesti perusterveydenhuollossa ja moniammatillinen yhteistyö (Liite 7) Ravitsemusterapian toteutumisen edistäminen Vastaajien mukaan ravitsemusterapian toteutumista ja laatua edistäisi parhaiten organisaatioiden oma ravitsemusterapeutti tai mahdollisuus ravitsemusterapeutin puhelinkonsultaatioon (Taulukko 39). Perusterveydenhuollossa esille nousi lisäksi mahdollisuus yhteistoiminta-alueen yhteiseen ravitsemusterapeuttiin. Yli viidesosa vastaajista ei osannut ottaa kantaa siihen, mitkä seikat edistäisivät ravitsemusterapian toteutumista ja laatua. Taulukko 39. Ravitsemusterapian toteutumisen edistäminen perusterveydenhuollossa (n = 195), erikoissairaanhoidossa (n = 120) ja koko aineistossa (n = 315). Yleisimmät vastaukset on esitetty taulukossa lihavoituna. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Organisaation oma ravitsemusterapeutti Yhteistoiminta-alueen oma ravitsemusterapeutti Laajempi ostopalveluiden hyödyntäminen Mahdollisuus puhelinkonsultaatioon Mahdollisuus virtuaaliseen ravitsemusohjaukseen En osaa sanoa Muu Avoimissa kommenteissa esille nostettiin medianäkyvyyden lisääminen ravitsemusasioissa koko sairaanhoitopiirin alueella, yksityiskohtaisemmat kirjalliset materiaalit, ravitsemusyhdyshenkilöiden nimeäminen sekä sairaanhoitajien tai diabeteshoitajien mahdollisuus konsultoida ravitsemusterapeuttia (Liite 8). Lisäksi vastauksissa toivottiin tiiviimpää 49

50 yhteistyötä ravitsemusterapeuttien kanssa lisäämällä koulutusten ja vapaiden aikojen määrää Aksilan rooli asiakkaiden ravitsemusohjauksen tukemisessa Suurin osa vastaajista koki Aksilan tukevan asiakkaiden ravitsemusohjausta parhaiten järjestämällä koulutuksia sairaanhoitopiirissä (Taulukko 40 ja 41). Perusterveydenhuollossa koulutuksia toivottiin järjestettävän yhteistoiminta-alueittain. Yksikön toiminta oli vastaajille enimmäkseen tuttua. Avoimissa vastauksissa Aksilalta toivottiin koulutusten lisäksi ohjausmateriaalien tuottoa, jalkautumista ja yhteistyötä yksiköiden kanssa (Taulukko 42). Taulukko 40. Aksilan rooli ravitsemusohjauksen tukemisessa perusterveydenhuollossa (n = 195), erikoissairaanhoidossa (n = 122) ja koko aineistossa (n = 317). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Sairaanhoitopiirin koulutus Yhteistoiminta-alueen koulutus Muu Ei tuen tarvetta En tunne yksikön toimintaa En osaa sanoa Taulukko 41. Aksilan rooli ravitsemusohjauksen tukemisessa ammattiryhmittäin. Sosiaalityön Terveyden- Sairaanhoitaja perushoitaja työntekijä Lähi- tai Erityis- Lääkäri ammattilainen (n = 14) Johto hoitaja (n = 25) (n = 64) (n = 112) (n = 36) (n = 43) (n = 25) f % f % f % f % f % f % f % Sairaanhoitopiirin koulutus Yhteistoimintaalueen koulutus Muu Ei tuen tarvetta En tunne yksikön toimintaa En osaa sanoa

51 Taulukko 42. Kysymys 25. Miten Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksilan toiminta tukisi parhaiten asiakkaiden ravitsemusohjaukseen liittyviä tarpeitasi?: Avoimet vastaukset. Koulutukset Koulutukset yleensä (miksi shpiiri tai yht.toim.alue...) oman osaston yhteinen koulutus Organisaation sisäiset koulutukset Paikallinen ryhmäkoulutus pienryhmäkoulutukset ravitsemusterapeutti tulisi kouluttamaan meidän tarpeista lähtöisin täsmäkoulutukset yksikön tarpeiden mukaan. yleisöluennot, esim. koululla vanhemmille yleisötilaisuudet Materiaalit jaettavaa materiaalia materiaalin tuottaminen ja yhtenäistäminen ohjausmateriaali ohjausmateriaalin tekeminen Päivitetty materiaali (kuten jo onkin) Yhteistyö ja toimintatavat jalkautuminen yksiköihin konsultaatiomahdollisuus ja se, että esim. diabeteshoitaja voisi suoraan tehdä lähetteen ravitsemusohjaukseen, kun havaitsee ilmeisen tarpeen nettipohjainen ryhmämuotoinen asiakasryhmä osastotunnit ja meetingit Ravitsemusterapeutti taloon! Työryhmiin tehtävät vierailut Koulutuksen ajankohta ja kesto Vastaajille parhaiten sopii iltapäivällä järjestettävä puoli päivää kestävä koulutus (Taulukko 43). Taulukko 43. Koulutuksen ajankohta ja kesto perusterveydenhuollossa (n = 189), erikoissairaanhoidossa (n = 115) ja koko aineistossa (n = 304). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Koko päivän kestävä koulutus Puoli päivää kestävä koulutus Aamupäivän koulutus

52 Iltapäivän koulutus Muu Avoimet kommentit Kyselyn aihe koettiin ajankohtaiseksi ja tärkeäksi (Liite 10). Erityisesti johdon ja esimiesten kouluttaminen koettiin avoimissa kommenteissa tärkeänä, jotta ravitsemusohjaukseen osattaisiin panostaa asianmukaisesti ja jokaisella asiakkaalla olisi jatkossa yhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta ravitsemusohjausta. Myös lääkäreiden osaamista ravitsemusasioista tulisi kommenttien mukaan lisätä. Koulutusta toivottiin lisää syömishäiriöihin ja mielenterveysongelmiin liittyen yhteistyössä psykologien kanssa. Myös koulutusta munuaispotilaan ruokavalio-ohjauksesta toivottiin. Yhteistyön tiivistämisen mahdollisuutta pohdittiin hammasterveydenhuollon ja ravitsemusterapian välillä. Huolta vastaajissa herätti mielenterveysongelmista kärsivien sekä laitoshoidossa ja kotona asuvien ikääntyneiden ravitsemustila. Lisäksi vastauksissa pohdittiin laitosruoan laatua. Aikoja ravitsemusterapiaan toivottiin lisää. Ideoita esitettiin myös kunnissa kiertävästä ravitsemusterapeutista, joka kävisi läpi ongelmallisia asiakastapauksia yhdessä sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa ja osallistuisi moniammatillisiin asiakastapaamisiin. Osa vastanneista koki, ettei kysely koskenut heitä ja he olisivat toivoneet mahdollisuutta keskeyttää kyselyyn vastaaminen alun kysymysten jälkeen. Kiitoksia esitettiin ravitsemusterapiayksikön osaavalle henkilökunnalle. Kommenteissa toivottiin, että kyselyssä selvitetyt asiat tulisivat myös siirtymään käytäntöön ja tukemaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten käytännön työtä. 52

53 4. Johtopäätökset Etelä-Pohjanmaan perusterveydenhuollossa on liian vähän ravitsemusterapeutteja eikä ravitsemusterapeuttien henkilöstöresurssien käyttö jakaudu tarkoituksenmukaisesti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tämän myötä ravitsemusterapiapalveluita ei ole saatavilla yhdenmukaisesti kaikille alueen asukkaille. Ravitsemushoidon lähtökohtana tulee olla kuntalaisten ravitsemushoidon tarpeen tunnistaminen ja käytettävissä olevien resurssien ja organisaation toimivuuden kartoitus. Koska ravitsemushoitoa on hyödynnetty vaillinaisesti, ei nykyisellä järjestelmällä pystytä saavuttamaan vaikuttavuutta, johon voitaisiin päästä ehkäisemällä ja hoitamalla keskeisiä kansansairauksia tehokkaalla ravitsemushoidolla. Jotta ravitsemushoitoa voitaisiin jatkossa tulla hyödyntämään, tarvitaan lisää ravitsemusterapeutin toimia kuntiin ja yhteistoiminta-alueille. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten saama ravitsemusopetuksen määrä tutkintokoulutuksessa on vähäinen ja ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet puutteelliset. Ravitsemuskoulutus osana sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintokoulutusta tulisi antaa perusvalmiudet terveyden, sairauksien ja ravitsemuksen yhteyksien ymmärtämiselle. Usein ravitsemushoidon toteuttamiseen liittyvät taidot kuitenkin riippuvat ammattilaisen henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja asenteesta ravitsemusohjausta kohtaan. Vain vajaa kolmannes sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista koki ravitsemusohjauksen osaamisensa hyvänä ja lähes kaikki kokivat tarvitsevansa täydennyskoulutusta asiakkaan ravitsemusohjaukseen liittyvissä asioissa. Täydennyskoulutusta kaivattiin erityisesti perusasioista, kuten keskeisistä asioista sairauksien ravitsemushoidossa, ravitsemusohjauksesta terveyden edistämisessä, ravitsemusohjauksen keinoista ja menetelmistä sekä ravitsemustilan arvioinnista. Ravitsemushoidon tehostaminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutusta. Jokaisella ravitsemushoitoon osallistuvalla tulisi olla tiedossa, keneltä hän voi tarvittaessa pyytää neuvoa asiakkaan ravitsemushoitoon liittyen. Konsultoinnin avulla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat parantaa ravitsemusosaamistaan, nopeuttaa asiakkaan hoitoon pääsyä ja näin ollen parantaa ravitsemushoidon sujuvuutta ja oikeaaikaisuutta. Ammattilaisten mahdollisuutta ravitsemusterapeutin konsultointiin tulee kehittää. 53

54 Sensaatiohakuinen uutisointi ja tietotulva sekoittavat henkilökunnan ja asiakkaiden käsityksiä ravitsemuksesta ja aiheuttavat hämmennystä ja epävarmuutta. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten voi olla vaikea erottaa luotettavaa ravitsemustiedon lähdettä epäluotettavasta. Luotettavan ravitsemustiedon välittäminen ammattilaisille edellyttää ajantasaista ja saumatonta viestintää organisaatioiden sisällä ja niiden välillä. Viestintä eri organisaatioiden välillä mahdollistaa myös asiakkaan ravitsemushoidon jatkuvuuden, oikea-aikaisuuden, yhdenmukaisuuden ja vaikuttavuuden. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten asiakkaille antama ravitsemusohjaus ja ohjauksessa käytetyt ohjausmateriaalit perustuivat enimmäkseen tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Ilmaisten ohjausmateriaalien merkitys on suuri erityisesti perusterveydenhuollossa, jossa käytettävissä on vain rajoitetusti ravitsemusterapeutin palveluita eikä kaikilla yksiköillä ole mahdollisuutta hyödyntää maksullisia ohjausmateriaaleja. Ajankohtaisella ja luotettavalla ohjausmateriaalilla voidaan tukea sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia asiakkaiden ravitsemusohjauksessa, mutta ohjausmateriaaleilla ei kuitenkaan pidä korvata henkilökohtaista ohjausta ja vuorovaikutusta. Henkilökunnan uupuminen vaikeuttaa ravitsemushoidon kehittämistä. Yli kolmasosa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista koki ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan oman työn ohella riittämättömänä. Erityisesti lääkärit kokivat, ettei asiakkaan ravitsemusohjaukselle ollut riittävästi aikaa. Parantamalla ravitsemushoidon työnjakoa ja ravitsemusterapiapalveluiden saatavuutta voidaan helpottaa ammattilaisten työtaakkaa. Toteutettu ravitsemuskoulutuskysely antaa selkeän kuvan ravitsemusohjauksen toteutumisesta asiakastyössä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutus- ja osaamistarpeista Etelä-Pohjanmaalla. Huomioimisen arvoista on, että kysely oli suunnattu vain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille eikä se siten huomioi muiden toimialojen ammattilaisia tai kuntajohtoa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, johon myös ravitsemus kuuluu, kytkeytyy kuitenkin kaikkiin kunnan eri toimialoihin ja johtamiseen. Koska Etelä-Pohjanmaan kunnissa ja kuntayhtymissä ei ole ravitsemusterapeuttien toimia, on erityisen tärkeää koota alueellinen ravitsemustyöryhmä ja laatia alueellinen ravitsemussuunnitelma, jonka avulla voitaisiin systemaattisesti kehittää alueen ravitsemushoitoon yhdenmukaisia käytäntöjä, lisätä eri tahojen yhteistyötä ja vahvistaa ammattilaisten ravitsemusosaamista. Alueellinen ravitsemussuunnitelma tukisi kuntien hyvinvoinnin ja 54

55 terveyden edistämisen työtä ja palvelisi myös päätöksentekijöitä, jotka tarvitsevat ravitsemusta ja ravitsemushoitoa koskevaa tietoa päätöksenteon tueksi. 55

56 5. Lähteet Aluetyön tilastot Ravitsemusterapiayksikkö. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, Etelä- Pohjanmaa , s Korpi-Hyövälti E, Hyytiä A, Latvala T, Leikkanen E, Linjama H, Niku J, Rekiaro R-L Etelä- Pohjanmaan Dehkon 2D-hankkeen loppuraportti. Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn toimeenpanohanke Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Julkaisusarja B: raportit. Kuivaniemi J Liikuntaneuvonta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu tutkielma. Saatavilla wwwmuodossa: pdf?sequence=1. Ravitsemusterapia Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. (Viitattu ). Ravitsemusterapeuttien yhdistys (RTY) Ravitsemusterapeutit julkisessa terveydenhuollossa. (Viitattu ) Ravitsemusterapeuttien yhdistys (RTY) Keitä ravitsemusterapeuttien yhdistyksen jäsenet ovat? (Viitattu ) Ravitsemusterapeuttien yhdistys (RTY) ja Agronomiliitto Ravitsemusterapeutin osaamisella terveyttä kuntalaisille ja tehoa hoitoketjuun. Star-Offset Oy

57 6. Liitteet LIITE 1. Kyselylomake. Tässä kyselylomakkeessa ravitsemusohjauksella tarkoitetaan Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen antamaa tai moniammatillisesti toteutettavaa ohjausta, joka liittyy o terveyden edistämiseen o ravitsemushoitoon o ruokavalioiden toteuttamiseen o syömiskäyttäytymiseen ja o muihin ravitsemusta sivuaviin elintapoihin. Ohjausta, jota annetaan yksilöllisesti tai erisuuruisille ryhmille o vastaanotolla o asiakkaan luona kotona tai hoitopaikassa o puhelimen välityksellä tai tietotekniikan avulla o luennoilla tai opetuskeskusteluissa o hyödyntäen kirjallista materiaalia, kuvia, ruokamalleja ja maistiaisia tai o toiminnallisten menetelmien avulla. Tässä kyselylomakkeessa ravitsemusterapialla tarkoitetaan Ravitsemusterapeutin antamaa käytännönläheistä ohjausta, joka perustuu o syvälliseen ravitsemuksen ja ravitsemushoidon tuntemiseen o o ravitsemusterapeutin ja asiakkaan, asiakasryhmän tai lähihenkilöiden väliseen vuorovaikutukseen sekä moniammatilliseen yhteistyöhön. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä sairauksien hoitamista ja ehkäisyä o kartoittamalla asiakkaan yleistilanne ja terveyteen vaikuttavat tekijät o selvittämällä asiakkaan ruoankäyttöä, ruokailutottumuksia ja syömiskäyttäytymistä o arvioimalla ravinnonsaantia, ravitsemustilaa ja ravinnontarvetta o määrittelemällä tavoitteet yhteistyössä asiakkaan kanssa sekä o laatimalla ravitsemushoitosuunnitelma ja seuraamalla sen toteutumista. 57